Dublin – Belfast – Howth – Malahide – Ennis – Dublin
Dublin
Lensimme lokakuussa Dubliniin Finnairilla. Dublinin lentokenttä sijaitsee aika lähellä kaupunkia. Lentokentältä pääsee kaupunkiin 
Terminaali 1 lähtöaulan edestä lähtevällä Airlink linja-autolla.
Jos käyttää tätä vaihtoehtoa kannattaa heti ostaa meno-paluulippu, sillä se tulee yli puolet halvemmaksi, kuin ostaa liput yksittäin.
Airlinkin linja-autolla matka kaupunkiin kestää noin 45 min.
Yhtä kauan menee tavallisella vuorobussilla, jonne lippu on puolet halvempi, kuin Airlinkin
Vuorobussiin täytyy lippua ostettaessa olla tasaraha, joka maksetaan kuskille.
Vuorobussi numero 41 liikennöi terminaalin 1 saapuneiden aulan edestä 10 minuutin välein.
Kaupungin keskustaan pääsee myös Dublinin keskustan läpi kulkevalla Aircoachin linja-auto numero 700:lla. Aircoach liikennöi 15 minuutin välein Terminaali 1 saapuvien aulan edestä. Kyydin hinta on hieman kalliimpi kuin muiden bussien.
Lisäksi keskustaan pääsee taxilla, jonka hinta vaihtelee 25-30 € välillä. Kannattaa myös tarkistaa hyötyykö turisteille tarkoitetusta Leap Cardista, jonka hinta on melko edullinen. Leap Cardilla voi kulkea kaikissa Dublinin julkisissa liikennevälineissä ilman lisämaksua.
Taxeissa ja aika monessa muussakin paikassa ei voinut maksaa kortilla, joten kannattaa varata hieman käteistä mukaan.
Dublinin keskusta on melko pieni ja siellä pääsee parhaiten liikkuman kävellen.
Jos ei jaksa tai halua kävellä, toimii julkinen liikenne vaivatta ja kaksikerroksisilla linja-autoilla sekä raitiovaunuilla pääsee kaikkialle.
Julkisiin kulkuneuvoihin ostettaessa yksittäisiä lippuja, pitää kuljettajalle maksaessa olla tasaraha. Lipun hinta vaihtelee alueittain, mutta kaupunkialueen kertalippu on parin euron luokkaa.
Majoituimme Ashling Hotel Dubliniin, joka oli oikein hyvätasoinen hotelli keskustan tuntumassa. Hotelli sijaitsi Dublinia halkovan Liffey joen toisella puolella. Joen yli menee useita siltoja, joista kuuluisin lienee The Half Penny Bridge.
Tärkeä käyntikohde Dublinissa on Guinness Storehouse.
Noin kolmenkymmenen euron pääsylippuun sisältyy tuoppi Guinessia, jonka voi itse laskea näköalabaaria alemmalla tasolla ja siirtyä sitten juomaan se ylimpään näköalakerrokseen.
Vaihtoehtoisesti juoman voi lunastaa Gravity baarissa, josta on näköala yli koko Dublinin. Mitä pidemmälle päivä ehtii, sitä pidemmiksi jonot Guinness Storehouseen tulevat. Pääsylippu on myös mahdollista ostaa etukäteen netistä.
Viskinystävälle on tarjolla The Old Jameson Distillery, jossa perehdytään irlantilaisen viskin hienouksiin. Tuolla emme käyneet, mutta sen verran selvittelin asiaa, että huomasin sisäänpääsylippujen olevan suunnilleen samanhintaisia, kuin Guinness Storehouseen.
Vanhassa osassa Dublinia sijaitsee Christ Church Cathedral, jonne pääsymaksu on melko kallis.
Katedraalin lisäksi kannattaa tutustua sen alla olevaan kryptaan, jossa mm. on nähtävissä Irlannin ensimmäinen Magna Cartan kopio.
Toinen näkemisen arvoinen katedraali on St. Patrick’s Cathedral, jonne joutuu maksamaan myös sisäänpääsymaksun. Hieno kompleksi on myös Dublinin linna, Dublin Castle, jonka pitkästä historiasta kertoo Record Tower torni. Linnaan voi tutustua opastetuilla kierroksilla tai sitten itsekseen, kunhan ensin pulittaa pääsymaksun.
O’Connell Street on Dublinin vilkas pääkatu, jonka ympäristössä shoppailijat viihtyvät.
Trinity Collegen Old Library kirjastossa on 800-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus, Book of Kells, joka on kirjoitettu latinaksi ja jossa on Raamatun uuden testamentin osia. Kirjasto on muutenkin näkemisen arvoinen. Kirjastossa on esillä myös Irlannin vanhin harppu.
Kirjaston kävijämäärää rajoitetaan ja jos et ole ostanut lippua ennakkoon, joudut aivan varmasti jonottamaan pääsyä kirjastoon. Lipun hinta vaihtelee riippuen vierailuajankohdasta.
Irlannissa ei voi ohittaa pubeja, joita on lähes joka kadun kulmassa.
Pubeissa on aivan omanlaisensa tunnelma ja usein myös koko päivän tarjolla elävää musiikkia.
Käymisen arvoinen on myös vanha kauppahalli George´s Street Arcade, jossa on paljon second hand -liikkeitä ja erilaisia kahviloita. Myös Moore Street Marketilla on kiva vaellella ja seurata ihmisiä ostamassa vihanneksia ja hedelmiä.
Jos vierailee Dublinissa lauantaina, kannattaa ehdottomasti mennä Temple Bar alueen ruokamarkkinoille.
Siellä on tunnelmaa ja kaikenlasta ohjelmaa sekä valtavasti ihmisiä.
Kojuista voi myös ostaa kaikenlaista syötävää.
Vaikka markkinoilla oli paljon ihmisiä, oli Dublin kaikkineen rauhallisen ja turvallisen oloinen paikka.
Dubliniin voi myös hankkia Dublin passin, jonka hinta on satasen kummankin puolen, riippuen kuinka moneksi päiväksi passin hankkii. Passilla pääsee moniin nähtävyyksiin ilmaiseksi ja ohittaa mahdolliset turistijonot. Dublin passi voi oikeasti olla hintansa väärtti, koska Dublinissa on moniin paikkoihin melko kalliit sisäänpääsymaksut, kun niitä vertaa muun maailman nähtävyyksiin.
Dublinissa on kolme juna-asemaa Connolly, Heuston ja Grand Canal Dock.
Hotelliltamme oli reilun puolen tunnin kävelymatka Conollyn asemalle, josta lähdimme seuraavina päivinä moneen paikkaan.
Juna-asemalle olisi päässyt myös joen toiselta puolelta kulkevilla raitiovaunuilla. Koska matkallamme Dublinissa ei satanut, otimme matkanteon juna-asemalle kävellen hyvänä kuntoiluna.
Belfast
Otimme aamun aikaisen Enterprise junan kohti Belfastia ja olimmekin perillä jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Edestakainen junalippu Connollyn asemalta Belfastiin maksoi alle 40 €. Lippujen hinnat vaihtelevat lähtöpäivän ja kellonajan mukaan. Lippujen hinnat ja aikataulut kannattaa tarkistaa Irishrailin www.sivuilta. Joillekin reiteille on tarjolla myös alennuslippuja.
Aamujunassa ei ollut arkipäivänä minkäänlaista ruuhkaa.
Toki loma-aikoina kannattaa junalippu ostaa etukäteen.
Matka-aika Dubliniin oli pari tuntia.
Juna oli siisti ja penkit tilavia, eikä vaunussamme ollut kovinkaan montaa matkustajaa meidän lisäksemme.
Junassa kiersi myyntikärry, josta olisi voinut ostaa juomaa ja pikku purtavaa. Junassa olisi ollut myös ravintolavaunu, mutta emme jaksaneet raahautua sinne.
. 
Juna kulki tasaisesti ohi pikku kaupunkien ja ikkunasta pystyi ihastelemaan ohi kiitävää maalaismaisemaa lampaineen.
Belfastin juna-asema on lähellä kaupungin keskustaa noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.
Matkalla kaupunkiin piipahdimme St. Georges Market kauppahalliin, jossa oli tarjolla kaikenlaista tavaraa ja syötävää.
Belfastissa on tarjolla kaikki tunnetuimmat pikaruokaketjut sekä perinteiset pubi ruoat.
Mikään courmee kaupunki Belfast ei ole. Kauppahallissa oli paljon väkeä vain kuluttamassa aikaa ja tapaamassa tuttuja.
Belfastin nähtävyydet ovat laajalla alueella ja parhaiten niihin tutustuu joko Hop on Hop off bussin tai Black Cabin kiertoajeluilla. Itse otimme Blac Cabin, jonka hinta oli 50 £ 1½ tunnin kaupunkikierroksesta.
Black Cab taxeja olisi ollut tarjolla myös muussa värityksessä, mutta halusin ehdottomasti mustan perinteisen taxin kyytiin.
Kuljettaja ajelutti meitä eri nähtävyyksiin ja kertoi matkalla taustoja asioille, paikoille ja tapahtumille.
Yksi pysähdyspaikka oli Titanic Belfast museo, joka sijaitsee vain sadan metrin päässä paikasta, jossa Titanic aikoinaan rakennettiin.
Museossa on näytillä Titanic aiheen lisäksi myös muuta Belfastiin liittyvää merellistä historiaa.
Lippu museoon olisi maksanut lähes 25 £ henkilöltä, joten jätimme sen tällä kertaa väliin, koska olisimme joutuneet kierroksen jälkeen palaamaan sinne uudestaan.
Kiertoajelusta suuriosa painottui alueille, joissa Pohjois-Irlannin konflikti kärjistyi aikoinaan, ja joissa se on edelleen nähtävänä.
Kaupungilla on kymmeniä korkeita rauhanmuureja, Peace Linejä, jotka erottavat katolisten ja protestanttien asuinalueet toisistaan. Muurit ovat värikkäiden konfliktissa kuolleiden henkilöiden kuvien ja iskulauseiden peitossa, tosin joukkoon on nykyään päässyt myös muita merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia, joilla ei ole kytköstä noihin tapahtumiin.
Myös talojen päätyihin on maalattu valtavia muraaleja monista eri aiheista.
Eri puolilla olevien asuinrakennusten ja katujen varret oli koristeltu kannatettavan puolen lipuilla, väreillä ja tunnuksilla.
Kahtia jaetun alueen erottavat massiiviset rautaiset portit, jotka vieläkin suljetaan yöksi.
Turistin näkökulmasta Belfast oli rauhallisen oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut olla huolissaan omaisuudestaan.
Kaupungin keskustassa on melko vähän nähtävää.
Tärkeä maamerkki on Albert Clock kellotorni ja kaupungintalo, jonka sisälle voi mennä vierailemaan ilman pääsymaksua.
Kaupungintaloon tehdään myös opastettuja kierroksia päivittäin.
Ajan salliessa Belfastissa voisi vierailla vankilamuseossa, kasvitieteellisessä puutarhassa tai Ulster Museumissa. Belfast Castle on kaupungin symboli ja se sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Linnaan pääsee parhaiten omalla autolla tai bussilla, josta joutuu kävelemään vielä noin vartin pituisen matkan. Linnaan on vapaa sisäänpääsy ja se toimii nykyään virkistyskäytössä.
Nähtävyydestä käyvät myös Belfastin vanhat pubit.
Kuuluisimpia niistä ovat on upeasti sisustettu Crown Liquor Saloon sekä Kelly’s Cellars.
Tosin myös uudempiin versioihin pubeista voi törmätä:)
Belfast oli nopeasti kierretty ja nähty.
Onneksi saimme vaihdettua paluulipun aikaisempaan junaan ja hieman aikaistettua takaisinlähtöä Dubliniin.
Howth
Seuraavana aamuna talssimme uudestaan Connollyn asemalle ja otimme paikallisjunan Howthiin.
Leap Card käy paikallisjuniin tai sitten yksittäin ostettuna edestakainen lippu Howtiin maksaa noin 10 €. Junia Howthiin kulkee puolen tunnin välein ja matka kestää 30-40 minuuttia. Junat ovat DART- paikallisjunia, jotka pysähtelevät kaikilla mahdollisilla asemilla ja tuovat sekä vievät paikallisia Dubliniin ja sieltä takaisin. 
Matkalla Howthiin junakyytiin tuli jonkunlainen ongelma.
Kuorma-auto oli ajanut päin sillan tukipilaria ja junat eivät saaneet tarvittavaa sähkövirtaa, joten matka sillä junalla tyssäsi siihen.
Tunnin odottelun jälkeen linja-auto siirsi meidät seuraavalle asemalle, josta matka jatkui toisella junalla eteenpäin.
Howth on todella pieni kylä niemen kärjessä. Siellä on upeita ulkoilu- ja patikointipaikkoja sekä hyviä kalaravintoloita.
Rautatieasemalta on lyhyt kävelymatka rantakadulle, jonka varrella sijaitsevat kylän turisti-info, muutama kauppa ja ravintoloita.
Howthissa on kiva kävellä sataman tienoilla ja katsella kaikenlaisia veneitä huvipursista isoihin kalastaja-aluksiin.
Aallonmurtajan päässä on Howthin majakka ja sinne voi hyvällä säällä kävellä ihastelemaan majakkaa ja merta sekä edessä näkyvää Ireland’s Eye saarta.
Howthin edessä aukeaa Ireland’s Eye saari, jonne tehdään hyvällä säällä matkoja.
Howthia reunustavilla kukkuloilla voi patikoida ja nauttia kauniista maisemista. Kukkulalla sijaitsee myös Martello torni, jossa on pieni museo, missä esitellään vanhoja radioita ja muuta viestinnän historiaan liittyvää esineistöä.
Pienen ja idyllisen rautatieaseman vieressä on pari terassilla varustettua ravintolaa. Odotellessamme junaa takaisin Dubliniin nautimme aurinkoisessa syyssäässä perinteiset Irish coffeet.
Malahide
Conollyn juna-asema tuli tällä matkalla tutuksi. Seuraavana päivänä otimme jälleen junakyydin, tällä kertaa Malahiden kylään, jonne matka kesti noin ½ tuntia. Matka taittui mukavasti paikallisjunalla, nyt kuitenkin hieman eri suuntaan kuin aiemmin olimme matkanneet. Melahideenkin menee paikallisjunia noin puolen tunnin välein. Edestakainen kertalippu maksaa noin 10 € henkilötä, mutta me matkasimme Leap Cardilla.
Malahiden meren rannalla oleva kylä on suosittu vapaa-ajanviettopaikka dublinilaisille.
Siellä on myös suosittu hiekkaranta, joka täyttyykin paikallisista ihmisistä kesäkuukausina.
Melko pienessä kylässä on pubeja ravintoloita, kahviloita, putiikkeja ja lahjatavaraliikkeitä.
Kylässä on myös kivoja pikku sivuteitä. Malahideen on rakennettu paljon uutta ja kylä onkin sekoitus vanhaa idylliä ja uutta rakennuskantaa.
Pienen pieneltä Malahiden juna-asemalta on noin ½ tunnin kävelymatka Malahiden linnaan.
Juna-asemalla tuntui hetken, kuin olisi siirtynyt ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin johonkin vanhaan tv:stä tuttuun englantilaiseen tai irlantilaiseen maalaissarjaan.
Linnaan kuljetaan laajan puistoalueen kautta. Autoilla ei ihan lähelle linnaa pääse, vaan matka on taitettava jalan. Puistoalueen keskellä on ravintola ja kahvila sekä matkamuistomyymälä. Puistoalueella oli paljon perheitä viettämässä vain aikaa ja picnicillä.
Linnan piha-alue on laaja ja myös siellä on paljon katsottavaa sekä hyvin hoidettu puutarha.
Linnaan pääsee vierailulle opastetuilla kierroksilla.
Opastettu kierros kestää noin 45 minuuttia.
Liput linnaan kannattaa varata etukäteen netistä, koska opastettujen ryhmien koko on rajattu. Linnassa on paljon katsottavaa ja se onkin varsin mainio vierailukohde.
Malahidne oli sen verran pieni paikka, että se oli nopeasti kierretty läpi. 
Otimme junan takaisin Dubliniin, mutta emme jääneet pois Conollyn asemalla vaan jatkoimme matkaa aina Monkstowniin saakka.
Monkstoweniin kesti junalla noin 40 minuuttia.
Paikka on melkoisen pieni, eikä siellä ollut juurikaan mitään nähtävää.
Niinpä haahuilimme rantakadulla, jossa oli muutamia upeita rakennuksia. Seapoint rannalla on myös Martello torni. Kävimme vielä kääntymässä kirkossa ja ihmettelimme pienen kaupungin hiljaisuutta, kunnes päätimme palata Dubliniin.
Ennis
Heustonin asemalta suuntasimme Ennikseen. Ostimme junaliput ennakkoon varmuuden vuoksi ja ihan hyvä, sillä juna oli aivan täysi. Hauskaa ja hieman hämmentävää oli, että junavaunussa oli ennakkoon ostetun lipunhaltijan nimi istumapaikalla…. hmmm… henkilönyksilösuoja, tietoturva yms??? Ennakkoon varattu lippu piti lunastaa koodilla automaatista, mikä oli myöskin aika mielenkiintoista. Lipun hinta yhteen suuntaan vaihtelee 40 € kummankin puolen, ajan kohdasta riippuen. Olen tämän matkan tehnyt aiemminkin junalla ja yhtä hyvä sekä ajallisesti melkein sama vaihtoehto on matkata väli bussilla.
Ensimmäinen juna oli matkalla Corkiin, joka olisi myös yksi hyvä tutustumiskohde.
Meiltä tuo jäi nyt näkemäti, kun matkamme suuntautui poikittain Irlannin keskiosassa.
Matka-aika Ennikseen oli melkein 3 h ja junaa piti vaihtaa 2 kertaa matkalla. Ensimmäinen vaihto oli Limerick Junctionissa, jossa vaihdoimme paikallisjunaa, jossa ei ollut varattuja paikkoja tai muutakaan serviceä. Toinen vaihto Limeric Colbertissa.
Matkalla läpi Irlannin olikin kiva katsella kumpuilevaa maisemaa, jossa pääsääntöisinä esiintyjinä olivat lampaat ja laitumella käyskentelevät lehmät sekä pienet radanvarsikylät.
Ennis on pieni kaupunki Irlannin länsirannikolla.
Sen läpi virtaa Fergus joki, jonka reunamilla paikalliset usein käyvät picnicillä.
Enniksessä on kapeita pikku katuja ja kujia sekä ihania vanhoja historiallisia rakennuksia ja pieniä boutigueita.
Listaan ehkä voi lisätä pari patsasta ja kirkon sekä parin kirkon rauniot.
Paikka oli kuitenkin söpö ja kivanoloinen.
Mikä parasta, ihmiset olivat todella ystävällisiä ja mukavia, sekä hyvin puheliaita.
Hämmentävää, mutta myös mielenkiintoista oli nähdä oikeiden ”travellerien” elämää ja asumista.
Ennis onkin yksi merkittävin ”travelereiden” keskittymä Irlannissa. Travellereiden hevoset olivat pienillä aidatuilla alueilla keskellä tavallista asuinaluetta. Samoin isot asuntovaunut oli parkkeerattu pienen pienille pihoille. Ilmeisesti myös kärryillä ajon kieltävät ajokieltomerkit oli tarkoitettu heille?
Nuoret, hyvin huolitellut tytöt minihameineen ja toppeineen kylmässä ilmassa pistivät silmään, mutta hieman myös hirvitti, miten he tarkenevat?
Lauantaisin Enniksessä on isot markkinat ja silloin kokoontuvat kaupungin ja sen lähialueen ihmiset markkinoille.
Alueen parhaat nähtävyydet löytyvät kuitenkin lähialueelta. Cliffs of Mothers, on kuvauksellinen kalliojyrkänne, joka nousee pystysuoraan Atlantista.
Toinen hieno kohde on Bunratty Castle, jossa voi tutustua Irlannin historiaan.
Paikka sijaitsee lähellä Limerickiä.
Matkaa kohteisiin on noin 40-50 km Enniksestä.
Paikalle pääsee erilaisilla järjestetyillä kierroksilla, mutta aikataulun ollessa kireä maksaa taxi kohteisiin ja takaisin reilun 100 €. Parhaassa tapauksessa ratissa on puhelias irlantilaiskuski, joka kertoo tarinoita ohi ajettavista paikoista. Taxikyyti voi oikeasti olla kiva ja kohtuu edullinen vaihtoehto järjestetylle retkelle, jos reissaajia on 2-4.
Enniksen ehdoton hienous oli aitous ja maalaishenkisyys, joka näkyi ja kuului aitoutena ja perinteinä. Irkkumusiikki soi joka paikassa ja tunnelma oli korkealla.
Palasimme takaisin Dubliniin ja suoraan lentokentälle M7 Express bussilla.
Matkan vaihtoineen olisi pitänyt kentälle kestää hieman alle 4 h.
Bussit olivat ihan mukavia ja niissä oli käytössä wifi.
Touhu bussin täyttämisessä pysäkeiltä oli jokseenkin jännää. Oli online lippujen ostajia, jotka pääsivät ensiksi bussiin. Sitten laskettiin varatut ja tyhjät paikat, jonka jälkeen bussiin otettiin reittimaksun maksavat, tyhjille paikoille mahtuvat matkustajat. Jokunen joutui jäämään pysäkille odottelemaan seuraavaa bussia. Touhu näytti täysin organisoimattomalta ja päättömältä.
Vihreisiin busseihin ei kokemukseni mukaan kannata luottaa, sillä ensimmäinen bussi oli myöhässä reilut 20 min, mutta onneksi vaihtoaika Red Cow Luasissa oli 30 min, joten kaiken olisi pitänyt mennä nappiin. Eipä mennyt. Seuraavakin bussi oli myöhässä reilut 20 min ja vielä lisää myöhästymistä tuli ruuhkaisessa matkassa kentälle. Tiukalle viritetty aikataulu menikin todella limiiteille, kun viimeisenä juuri ennen lähtöselvityksen sulkeutumista juoksimme sisään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi, että lento oli hieman myöhässä:)
No Comments