Ljubljana – Venetsia – Trieste

Ljubljana – Venetsia – Trieste

                                                                                               

Ljubljana

Lensimme Finnairilla Ljubljanaan, jonka lentokenttä sijaitsee noin 30 km päässä kaupungista. Lentokentältä pääsee kaupunkiin parhaiten kerran tunnissa kulkevilla paikallisbusseilla, joihin lippu maksaa 5 €. Keskustaan voi toki mennä myös taksilla, jolloin hinta on huomattavasti kalliimpi. Keskustaan kulkee myös shuttle-busseja.

Bussin ikkunasta oli kiva katsella erilaisia asuntoalueita, joiden läpi bussi kulkee.  Olimme Ljubljanassa heinäkuussa ja silloin siellä oli melko kuuma. Olimme ostaneet viikon matkan Ljubljanaan ja tarkoituksena oli yhdistää matkaan vierailut Venetsiaan ja Triesteen.

Ljubljanan kaupunki on melko pieni ja sen koluaa helposti läpi parissa päivässä.

Lubljana onkin hyvä viikonloppukohde.

Ljubljanan keskusta-alueella pääsee kävellen joka paikkaan.

Kaupungin keskusta on kompakti ja hiljainen, koska siellä ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla.

Tunnelma oli turvallinen, leppoisa ja kiireetön, eikä olkansa yli tarvitse vilkuilla. Pieneksi kaupungiksi Ljubljanasta löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa.

Ljubljanan linna sijaitsee korkealla kukkulalla kaupungin yläpuolella ja sieltä on upeat näkymät yli koko kaupungin.

Linnaan pääsee sekä jalan, että funikulaarilla.

Me nappasimme rinnevaunun, jolla pääsi kätevästi ylös linnalle.

Linnassa on museoita ja muita historiallisia tiloja, joihin  osaan on sisäänpääsymaksu.

Ljubljanassa on keskustori ja ruokatori.

Ruokatorilla oli tarjolla ihania hedelmiä ja vihanneksia sekä kukkia.

Siellä oli myös saatavilla ruoka-annoksia erilaisista kojuista.

Torilla oli kiva katsella ympäriinsä ja seurata paikallisten arkisia touhuja. Ljubljanan läpi virtaavalla joella voi tehdä jokiristeilyn, joka ei kyllä ollut kovinkaan kummoinen.

Joen toisella puolella on pieni Vanha kaupunki, jossa on ravintoloita ja erilaisia pieniä putiikkeja, sekä katedraali, jossa oli upea ovi ja kattomaalaukset.

Katedraalin takaa löytyy vilkas markkina-alue.

Samalla voi käydä katsastamassa kolmoissillan, jota vartioi Ljubljanan symbolit, neljä lohikäärmettä.

Uudella puolella jokea on paljon erilaisia merkkikauppoja, jotka varmasti miellyttävät shoppailijoita.

Keskusaukion vieressä on kaunis vaaleanpunainen fransiskaanikirkko, joka kätkee sisäänsä paljon silmänruokaa.

Ljubljanan kaduilla on paljon erilaista katutaidetta, joka piristi ja loi elävyyttä kaupungin tunnelmaan.

Kaupunki oli kaikin puolin siisti ja sympaattinen.

Kesällä voisi sanoa myös, että melko elävä.

Ljubljanasta on helppo tehdä lyhyitä pyrähdyksiä ympäristön nähtävyyksiin. Lähistöllä on Postojnan tippukiviluolat, Predjaman Linna ja Bled-järvi. Me jätimme nämä väliin ja suuntasimme kohti Venetsiaa.

                                                                                             

Venetsia

Tarkoituksenamme oli aluksi matkustaa junalla Venetsiaan, mutta matka junalla olisi ollut melkoisen mutkikas, sillä Italian ja Slovenian välillä ei ole suoraa raideyhteyttä.

Matka Ljublanasta Venetsiaan ei ole pitkä, mutta jotta voisi matkustaa sinne junalla, on vaihdettava junaa maiden rajalla. Rajan ylitysmahdollisuus on Sezana / Villa Opicinassa tai Nova Gorica / Goriziassa. Tällöin rajanylitys pitää tehdä jollakin toisella liikennemuodolla kuin junalla.

Tässä kohtaa totesimme, että kätevin vaihtoehto on ottaa joko bussi, jonka matka-aika on noin 3½ h tai shutle-bussi, joka menee suoraan Venetsiaan ilman isompia pysähdyksiä ja vieläpä bussiakin nopeammin.

Nappasimme juna-aseman edestä shuttle bussin joka starttasi aikaisin aamulla kohti Venetsiaa. Hinta oli alle 20 €, bussi olisi tullut maksamaan suunnilleen saman. Pikku bussissa oli tunnelmaa, kun eri kansallisuudet kohtasivat. Matka kesti 3 tuntia, pienellä ”bio pysähdyksellä”.

Matkalla oli mielenkiintoista nähdä, miten Euroopassa tavara liikkuu sananmukaisesti pyörillä. Koko matkan, mennen –  tullen moottoritien oikea puoli oli täynnä jonona ajavia rekkoja. Kaistaa ei siis voinut vaihtaa, vaan muu liikenne eteni vasenta kaistaa. Kyyti Venetsiaan oli kaikin puolin vaivatonta ja mukavaa.

Saavuttuamme Venetsiaan bussi jätti meidät juna-aseman eteen, Mestren puolelle.

Jätimme matkalaukun säilöön asemalle ja otimme junan kohti Venetsian ydintä.

Matka kesti 30 min ja saavuimme aivan Venetsian kanaalien viereen. Karmean näköinen betoninen juna-asemarakennus ei oikein sopinut edessä avautuvaan idylliseen kuvaan.

Jalkaa toisen eteen ja kohti Pyhän Markuksen toria.

Jotta Venetsiassa löytää oikeisiin paikkoihin, kannattaa ostaa kunnon kartta.

Kokemuksesta voin kertoa, että ilmaiskartat eivät ole kyllin tarkkoja.

Sokkeloisessa paikassa menee helposti kujat ja aukiot sekaisin, eikä kaikkia paikkoja ole edes merkitty ilmaiskarttoihin.

Kiertelimme kauniissa säässä Venetsiaa ja yllättävää kyllä heinäkuussa siellä ei ollut aivan kamalasti ihmisiä.

Puheet haisevista kanaaleista ja roskasta ei ainakaan meidän matkalla osoittautuneet paikkansa pitäväksi.

Sen sijaan kalliiksi paikka osoittautui.

Pyhän Markuksen torin terassilla pieni vesi maksoi maltaita, 14 €, eli hieman enemmän kuin olut.

Myös ruoka oli kohtuullisen kallista.

Hinnat tosin vaihtelivat hieman sen mukaan, miten lähellä toria olit.

Venetsiassa on niin paljon kaunista katseltavaa, mutta myös rähjäistä ja sokkeloista.

Jos aikoo majoittautua Venetsiassa, kannattaa valita hotelli Mestren puolelta, jossa hinnat ovat hieman kohtuullisempia.

Lisäksi isojen matkalaukkujen raahaaminen pienillä kujilla oli hupaisaa seurattavaa, sillä autoja tuolla ei ole ja matkaa hoteleille voi joutua taittamaan jokusen askeleen.

Kätevä vaihtoehto on käyttää vesibusseja, jotka liikennöivät pääkanavassa pysähtyen ottamamaan kyytiin ihmisiä pysäkeiltä ja eri saarilta.

Lippuja vesibusseihin voi ostaa laitureilta.

Kertalipun hinta on yli 7 €, mutta päivälipun hinta on 20 € ja tulee halvemmaksi, jos siirtyy saarten väliä ja viettää Venetsiassa koko päivän.

Vesibusseissa kulkevat niin paikalliset kuin turistitkin. Lisäksi on mahdollista käyttää venetaxeja tai gondolikyytiä. Turisteille tarjottavien gondolikyytien hinta oli muuten melkoinen.

Venetsiasta löytyy museoita ja muita historiallisia nähtävyyksiä riittämiin.

Katseltavaa ja ihailtavaa riittää, mutta kannattaa myös katsoa tavaroiden perään.

Voin vain kuvitella, miten nopeasti tavara vaihtaa omistajaa turistivilinässä.

Seuraavana päivänä otimme junan Triesteen, jonne junamatka Mestren asemalta kesti hieman yli 2 h.

Toinen postaus Venetsiasta löytyy täältä.

                                                                                             

Trieste

Junamatkalla Venetsiasta Triesteen ei ollut mitään erityistä katsottavaa. Pakko sanoa myös heti alkuun, että kaupunki osoittautui paljon vähemmän mielenkiintoiseksi kuin olin odottanut. Italialaiseen tapaan kaupungissa on mopoja ja skoottereita valtavasti. Itse Triesten kaupunki on kiveä ja betonia, eikä siellä ollut juurikaan puistoja tai istutuksia.

Triesten suosituin kohde lienee Miramare linnake, Rooman ajan teatterin rauniot, keskusaukio joka sijaitsee aivan meren äärellä, San Giuston linnan alueen ja katedraali.

Bongasimme myös San Spiridionen serbialaisen ortodoksikirkon, jonka koristuksissa oli käytetty jonkin verran kultaa.

Triestessä on myös lukuisia museoita. Useat Triesten nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä. Kaupungin yläpuolella Opicinan-kylässä on näköalapaikka, jonne pääsee ratikalla. Sieltä kelpasi hyvässä säässä katsella maisemia kauas Adrianmerelle.

Grotta-Giganten suuret luolat ovat myös kiva tutustumiskohde.

Tippukiviluolat sijaitsevat muutaman kilometrin päässä Triestestä vuorille päin.

Luola on niin iso, että se on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan.

Paikka oli ihan hieno, mutta sen kokemiseksi oli ensin laskeuduttava mieletön määrä portaita alaspäin, ja sitten vielä kavuttava sama määrä ylöspäin. Pari hullua keski-ikäistä kilpailuhenkistä suomalaista hoitivat sen tyylikkäästi sisulla ja etujoukoissa! Hissittömyyden takia paikka ei sovi liikuntarajoitteisille tai huonojalkaisille. Myöskin pienten lasten kanssa voi olla haasteellista laskeutua alas luolaan ja kavuta rappuset ylös.

Matkalla takaisin kohti Ljubljanaa, törmäsimme samaan liikkumisongelmaan.

Nou suoraa junayhteyttä. Niinpä sujuvasti tutkailemaan bussiyhteyksiä, joita olikin runsaasti tarjolla.

Triesten bussiasema sijaitsee aivan juna-aseman vieressä.

Bussilippu oli erittäin edullinen ja bussi kaikin puolin mukava. Matkustajina oli paljon ulkomaalaisia, jotka olivat napanneet kyydin tälle pitkänmatkan linjalle eri puolita pysähdyskaupunkeja.

Suunnitellusta alle kahden tunnin matkasta tuli kohdallamme kuuden tunnin matka. Mutkan matkaan toi aistittu pakolaisten massaliikehdintä Eurooppaan, jota ei vielä tuossa vaiheessa oltu kerrottu suurelle yleisölle.

Heti Slovenian puolella kaikki rekat, bussit ja pakettiautot ohjattiin tarkastukseen. Tarkastukseen ohjattujen ajoneuvojen määrä oli melkoinen.

Passit esille, matkalaukku mukaan ja koko bussi tyhjäksi ja tarkastukseen.

Sivusilmällä tarkasteltuna systemaattinen tarkastus tehtiin myös rekkoihin ja pakettiautoihin.

Pienen pieni levähdysalueen kioskikahvio ei ollut osannut varautua moiseen kymmenien bussien + muiden kulkuvälineiden ruuhkaan ja siinä sitten aika moni kärvistelikin janoisena ja nälkäisenä kuumassa heinäkuisessa iltapäivässä. Monen tunnin kuluttua kaiken todettiin olevan kunnossa ja matka jatkui. Nyt jälkeenpäin ymmärrettynä etsinnässä oli jo tuolloin Eurooppaan pyrkineitä jäniksiä.

Saavuimme illansuussa Ljubljaniaan ja ehdimme vielä illallistaa pimenevässä heinäkuisessa illassa  ennen seuraavan päivän paluulentoa kotiin.

Takaisin alkuun