Hamar ja Lillehammer
Hamar
Hyppäsimme junaa Trondheimista ja suuntana oli tämän tourneen kaksi viimeistä kaupunkia.
Junamatka Trondheimista Hamariin kesti reilut kuusi tuntia.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun saavuimme pilviseen Hamariin.
Onneksi ilma parani iltaa kohden ja saimme auringonkin kurkistamaan pilven takaa.
Hamar on merkittävä rautateiden risteyskaupunki. Miksi kaupungista löytyykin Norjan rautatiemuseo Norsk Jernbanemuseum, jossa voi tutustua Norjan rautateiden historiaan. Sinne siis…
Museossa on näyttelyitä useassa eri hallissa ja kesäaikaan myös ulkotiloissa, jossa on esillä useita maakunnista pelastettuja juna-asemia.
Museolla on oma reilun parinsadan metrin mittainen junaratansa, jonne kesäaikaan ajetaan talleissa olevat höyryveturit.
Rautatiemuseo oli itse asiassa Norjan ensimmäinen teknologiamuseo ja siellä on paljon hauskaa tekemistä niin lapsille kuin aikuisillekin.
Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-15. Kesällä museo on avoinna myös maanantaisin. Sisäänpääsymaksu ei sesonkiaikaan on huokeampi, 120 NOK, koska kaikki rakennukset ja veturit eivät ole auki ja näytillä vierailijoille.
Hamar on ollut merkittävä keskus jo keskiajalta saakka ja sillä onkin monipuolinen historia.
Hamar on melko pieni kaupunki, joka kuitenkin on levittäytynyt laajalle alueelle.
Jäimme kaupunkiin parkkiin, koska junan vaihto ja matka Lillehammeriin olisi syönyt ihan turhaa aikaa illasta. Pitkän junassa istumisen jälkeen olikin hyvä päästä hieman jaloittelemaan ja liikkumaan raittiiseen ulkoilmaan. Hamar on luonnonkaunis kaupunki, joka tunnetaan rikkaasta historiastaan ja luonnonkauneudesta.
Kaupungissa saa helposti kerättyä askeleita, sillä nähtävyydet sijaitsevat laajalla alueella.
Hyvin toimiva bussiverkko onneksi kuljettaa matkailijat edullisesti kohteisiin.
Aikuisen kertalippu, joka on voimassa 90 minuuttia maksoi 45 NOK.
Yllätys, mutta super kalliissa Norjassa liikkuminen, niin bussilla, junalla kuin taksillakin on melko edullista verrattuna kaikkeen muuhun.
Domkirkeoddenin ulkoalue ja sen luonnonkauniit piknik paikat sekä upea järvinäkymä tekee alueesta loistavan paikan ulkoilla ja viettää aikaa.
Järvenrantaa kiertää hyvät kävelytiet.
Kesäisin museoalue isännöi erilaisia kulttuuritapahtumia, konsertteja ja festivaaleja, mikä tekee siitä elävän keskuksen niin paikallisille, kuin matkailijoillekin. Museoalue tarjoaa monia museoita ja näyttelyitä. Sieltä löytyvät esimerkiksi Hedmarksmuseet, Hamardomenin kirkonrauniot ja Kokebokhuset.
Hedmarkin ulkoilmamuseon alueella on hyvin säilyneitä rakennuksia, esineitä ja näyttelyitä, jotka kuvaavat Norjan perinteistä elämäntapaa ja arkkitehtonisia perinteitä. Yli 60 erilaisella rakennuksella on oma historiansa kerrottavana. Historiallisten näyttelyiden lisäksi ulkoilmamuseossa on myös erilaisia kulttuuritapahtumia, työpajoja ja vaihtuvia näyttelyitä ympäri vuoden. Museopuistossa voi vierailla maksutta.
Norjalaiset ilmeisesti arvostavat vanhaa kulttuuri- ja rakennusperintöään, koska jokaisessa käymässämme kaupungissa on ollut vastaavanlainen ulkoilmamuseo.
Gamle Hamar domkirken on yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä Norjassa. Domkirkeodden on äänestetty maailman kauneimmaksi museoksi, joten sitä ei todellakaan kannata missata.
Upea lasinen museo on rakennettu tyylikkäästi ja vaikuttavasti keskiaikaisen Gamle Hamar domkirken raunioiden ympärille.
Katedraalin rakentaminen aloitettiin todennäköisesti noin 1152 tai 1153.
Rakentaminen kesti jonkin tovin ja katedraali valmistui 1300-luvun alussa.
Se oli 50 metriä korkea ja 56 metriä pitkä komistus, joka oli pitkään tärkein pyhiinvaelluspaikka Oslon ja Trondheimin välillä.
Uskonpuhdistuksen aikana se menetti merkityksensä. Lasikatedraali on avoinna ainoastaan kesäaikaan kaikkina päivinä klo 10-17 ja muina vuodenaikoina erikseen sovittuina ajankohtina. Sisäänpääsymaksu museoon 150 NOK.
Museoon kuuluu myös Piispan palatsi tai oikeammin sen keskiaikaiset rauniot.
Storhamarin tilan navetasta löytyy pysyvät näyttelyt ja loput Piispan palatsin raunioista.
Navetta rakennettiin 1700- ja 1800-luvuilla käyttämällä seinän osana keskiaikaisen Piispan palatsin raunioita. Pihan rauniot ovat suojeltuja kohteita.
Kannattaa huomioida, että jos vierailet useassa Anno museossa samana päivänä, ensimmäisellä lipulla pääset ilmaiseksi kaikkiin muihin samana päivänä vierailtaviin museoihin.
Mjøsa järvi on Norjan suurin järvi.
Järven rannassa oli kellotorni, jossa oli yhteensä 24 kelloa sisältävä kellopeli.
Kellopelin kellot soivat tasatunnein, melko pitkänkin sävelmän kahdessa oktaavissa ja kauniisti soivatkin.
Rannassa ne kuuluivat selvästi, mutta en ole aivan varma kuuluuko kellopelin soitto torille asti vai tuliko sen soitto siellä kaiuttimista.
Niin tai näin, oli hento soittoääni miellyttävä merkki tunnin kulumisesta.
Mjøsa on kaunis järvi, jonne vierailijat voivat lähteä veneretkelle, harrastaa kalastusta, melontaa tai vain rentoutua sen luonnonkauniilla rannoilla.
Rannat olivat jokseenkin autiot ja osa huviveneistäkin vielä tiukasti talviteloilla.
Kesäaikaan rannassa on parkissa vuodelta 1856 peräisin oleva maailman vanhin toimiva siipialus.
Nyt alusta ei näkynyt missään, joten ilmeisesti sekin oli vielä toukokuun alussa telakoituna jossakin.
Matka tällä ikonisella siipialuksella on varmaankin vallan mainio, sillä sen kyydissä pääsee tutustumaan viehättävään järveen ja sitä ympäröivään maisemaan sekä purjehtimaan aina Lillehammeriin saakka.
Pakko oli käydä katsomassa kellopelien lähellä olevaa Koigenin suosittua uimapaikkaa, jossa sijaitsee Norjan kallein hyppypaikka Stupetårnet.
Ei ollut mitenkään kovin kummoinen hyppytorni tuo lähes 30 miljoonaa NOK maksanut rakennelma. Noh sattuuhan sitä, melkoinen epäonnistuminen, jolle naureskelivat myös paikalliset. Mitäs siitä, öljyrahallahan saa.
Hamarilla ei ollut omaa kirkkoa pitkään aikaan, sillä kun vanha katedraali poltettiin 1567 Pohjoismaiden seitsenvuotisessa sodassa, kesti aina vuoteen 1866 ennen kuin uusi kirkko rakennettiin Hamariin.
Hamarin tuomiokirkko Hamar domkirke on kaupungin vanhin rakennus ja nyppylän päällä oleva kirkko eroaakin selvästi kaupungin muusta rakennuskannasta.
Kovin kummoinen ei tämä kirkko ollut.
Aivan kirkon vieressä on museo, jossa on esitteillä pukuja, kuvia ja muita esineitä kaupungin oman tähden, maailmankuulun oopperalaulaja Flagstadin elämän ja uran varrelta.
Yksi museon kohokohdista on ”konserttisali”, jossa vierailijat voivat kokea Flagstadin äänen taikuuden ääni- ja videoesitysten kautta.
Näyttely vie vierailijat ajassa taaksepäin ja tarjoaa oopperan ystävälle maistiaisen lahjakkuudesta ja näyttämöesiintyjästä, jotka tekivät Flagstadista legendan oopperamaailmassa.
Taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneiden kannattaa suuntaa uudistettuun Hamar Sagbladfabrikkiin ja Hamar kulturhusetiin.
Niissä järjestetään näyttelyitä sekä norjalaisten ja kansainvälisten artistien konsertteja.
Kunstbanken Hedmark Kunstsenter on erittäin nykyaikainen taidekeskus, jossa on monia erilaisia taide- ja käsityönäyttelyitä.
Käytävähän se oli katsomassa kuuluisa Vikingskipet Olympic Arena.
Jäähalli isännöi pikaluistelutapahtu-mia vuoden 1994 talviolympialaisten aikana.
Vikingskipet Olympic Arenalla on myös olympialaisille omistettu museo, jossa emme käyneet, sillä kävimme Lillehammerin isommassa Olympiamuseossa.
Hallin muoto on ylösalaisin olevan viikinkilaivan muotoinen, osoittaen kunnioitusta Norjan Viikinkiperinnölle.
Jäähalli on Norjan suurin ja sinne mahtuu jopa 11 500 katsojaa.
Jääharrastuksen lisäksi areena tarjoaa myös muita virkistysmahdollisuuksia ja se toimii isojen tapahtumien pitopaikkana. Areenan vieressä on Hamarin vanha paloasema Gregers, jossa voi piipahtaa matkailijan lakisääteiselle tauolle.
Lillehammer
Kun kerran huudeilla huideltiin, niin olihan se nyt käytävä 1994 olympialaisten kisakaupunki katsomassa.
Kaupunki on paistatellut parrasvaloissa järjestettyjen olympialaisten sekä TV-sarjan Lilyhammerin ansiosta. Niinpä hyppäsimme taas junaan, jolla siirryimme vajaassa tunnissa Lillehammeriin. Junalipun hinta oli 200 NOK.
Lillehammer on muutakin kuin vain TV-sarja ja entinen olympiakaupunki.
Sen alueella on ollut asutusta rautakaudelta lähtien.
Paikan sijainti on mainittu kirkolliskokouksessa jo vuonna 1390.
Silloin paikka tunnettiin nimellä Lithlæ Hamars. Kaupunkioikeudet Lillehammer sai 1827. Lisäksi Lillehammer on UNESCOn kirjallisuuden kaupunki.
Lillehammer on Norjan vanhin ja kolmanneksi suurin hiihtoaluekeskittymä, joka elää vahvasti talviurheilulajeista.
Kaupungissa järjestetään usean lajin maailman cup- kisoja talviaikaan.
Monet Olympialaisten suorituspaikat ovat edelleen aktiivisesti käytössä, joskin jo hieman rapistuneina.
Lillehammer sijaitsee kauniissa Gudbrandsdalenin laaksossa, miksi sen ilmasto on rannikkoalueista poikkeavaa.
Siellä on usein lämmin kesä ja hyvin kylmää talvisin.
Kaupungin alue on myös melko mäkinen, joten kapuamista riittää.
Olympiapuisto sekä Olympiamuseo ovat kävelyetäisyydellä, mutta niihinkin joutuu kulkemaan melkoisen matkan ylämäkeä.
Kait se niin on, että urheilupaikoissa pitääkin tulla hiki.
Olympiakaupungin status näkyi edelleen vahvasti kaupungissa.
Kohtuullisen pieni kaupunki on varmasti pursunnut kisaturisteista kisojen aikana.
Siinä melko pientä kylänraittia kävellessä mietti, mihin ihmeeseen kaikki se väkimäärä on saatu sullottua?
Ihan hirveän paljon nähtävää ei kaupungissa ole Olympiapuiston ja -museon lisäksi.
Yksi käymisen arvoinen paikka on Fabriken, jossa käsityöläisyrittäjät valmistavat tekstiilejä, huonekaluja, käsin puhallettua lasia ja muita käsitöitä.
Vierailijat voivat seurata taiteilijoiden työntekoa työpajoissaan ja valmiita tuotteita voi ostaa suoraan tekijöiltä ja taiteilijoilta.
Fabriken on avoinna arkisin klo 10 – 16.30 ja lauantaisin klo 11- 16.
Käytävähän se oli Olympialaisille omistetussa museonsa Norges Olympiske Museumissa.
Paikka oli kehuskeleva katsaus norjalaisten talviurheilun ylivoimasta, sanoo kade katsellessa kaikkia mitalitaulukoita ja esillä olleita satoja mitaleita.
Maihaugen alueella oleva museo on avoinna kesäkuukausina joka päivä. Ei sesonkiaikaan se on suljettu maanantaisin ja avautuu muina päivinä klo 11 ja sulkeutuu klo 15. Sisäänpääsynhinta alueen kolmeen museoon on 165 NOK.
Museokompleksissa sijaitseva postimuseo oli varsin mielenkiintoinen. Siellä oli nähtävissä vanhoja postilaatikoita, rekiä joilla postia kuljetettiin ja postin kuljetukseen käytettyjä matka-arkkuja. Esillä oli myös muuta esineistöä.
Yhteislipulla pääsee vierailemaan myös Maihaugenin ulkoilmamuseossa, joka on yksi Lillehammerin suosituimmista nähtävyyksistä. Museo tarjoaa vierailijoille kurkistuksen Norjan historiaan ja kulttuuriin.
Museoalueella sijaitseva Garmon sauvakirkko on keskiaikainen puukirkko, jonka arvellaan rakennetun vuonna 1150.
Nykyään se on yksi harvoista jäljellä olevista sauvakirkoista Norjassa.
Ulkoilmamuseon pinta-ala on 200 hehtaaria, ja siellä on noin 200 historiallista rakennusta eri aikakausilta. Alueella on maalaistaloja, työpajoja ja koteja. Kannattaa siis varata jokunen hetki tämän museon kiertämiseen.
Nämä hyvin säilyneet rakenteet tarjoavat kiehtovan katsauksen norjalaisten jokapäiväiseen elämään viime vuosisatojen aikana. Paikka on avoinna kesäkuukausina kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin klo 11 – 15.
Vieraillahan se täytyi Lysgårdsbakkenessa, jossa Olympialaisten avajaisseremonia järjestettiin sekä hieman kauempana olevassa Lillehammer Olympiske Bob- og akebane radalla, jossa voi laskea pyöräalustaisella kelkalla.
Me emme rataa laskeneet, mutta olihan tuo hurjan näköinen ränni laskettavaksi, varsinkin kun vauhti voi kiihtyä aina 100km/h.
15 minuutin adrenaliinipiikistä saa maksaa 1275 NOK/ kelkka. Kelkan kyytiin mahtuu 1-3 henkilöä.
Lysgårdsbakkenenin mäkihyppypaikka on maamerkki Lillehammerissa.
Hyppytorneista on varmasti upeat näkymät kaupunkiin ja Mjøsaan.
Aamulla paikan yllä roikkui sumupilvi, joten se siinä kohtaa maisemista.
Halutessaan voi kiivetä rappuja pitkin torniin tai sitten nousta sinne tuolihissillä. Tuolihissikyyti edestakaisin hyppytorniin maksaa 35 NOK. Avoinna tornit ovat turisteille kesäaikaan.
Kävellessämme alaspäin, takaisin kaupunkiin pilvet hälvenivät ja saimme kauempaa kuvan mäkihyppytorneista.
Kävellessä piti taas ihmetellä, että miten maan ihmeessä avajaistapahtumaan on mahtunut kaikki se määrä ihmisiä.
Okey, mäkimonttuun on mahtunut 50 000 ja alla olevalle pellolle olisi sitten pitänyt mahtua se 100 000. Pisti kyllä mietityttämään… Myös Olympiatulen paikka oli yllättävän pieni. Aika kait on kullannut muistikuvan suuresta ja mahtavasta roihusta.
Lillehammerin taidemuseossa on yli 1500 norjalaista taideteosta 1830-luvulta nykyaikaan, mikä muodostaa museon pysyvän kokoelman.
Museo järjestää myös väliaikaisia taidenäyttelyitä eri puolilta maailmaa.
Kesäkuukausina vierailijat voivat nauttia myös museon taidepuutarhasta, joka leikkii kivillä ja vesielementeillä. Sisäänpääsy museoon maksaa 150 NOK ja paikka on avoinna kesäisin tiistaista sunnuntaihin klo 11-16.
Kaupunkia tuli kierreltyä ristiin ja rastiin. Sulassa sovussa vanhojen puutalojen kanssa oli upeita kivirakennuksia. Turisteja oli kovin vähän liikkeellä vielä näin keväällä, kaikki talvilajien harrastajat olivat selvästi päättäneet jo kautensa. Kevät teki tuloaan, joten rauhassa sai kuljeskella paikoissa.
Norjan kiertely läheni loppuaan ja otimme Lillehammerin asemalta junan kohti Osloa, joka meni kätevästi lentokentän kautta.
1½ h junamatkan hinnaksi tuli 394 NOK kahdelta.
Junassa istuessa oli hyvä skoolata lasilliset, ihailla maisemia ja purkaa parin viikon matka.
Kohti kotia
No niin, matka oli siinä ja laitetaanpa se sitten pakettiin. Sain, kuin sainkin sen optiona olleen vuonoristeilyn Hurtigruttenilla, joskin typistettynä, mutta miksi olisi seilannut pitkin rannikkoa katsomaan jo aiemmin nähtyjä paikkoja uudelleen.
Tämä riitti ja kokemus oli hieno.
Oma matkareittimme oli, kuin Norja pienoiskoossa.
Jos ei ole mahdollisuutta kiertää koko Norjaa, niin reitti Oslo-Bergen-Ålesund-Trondheim antaa hyvän kuvan maasta.
Loppukevät on ilmeisesti vähäsateisin Norjan rannikkoalueilla, kiitos sen, saimme mahtavat kelit mukaamme. Sateenvarjoa ei juurikaan tällä reissulla tarvittu.
Vastaus kysymykseen onko Norja kallis maa? – K yllä on. Tämän matkan halvin osuus oli todellakin lento Helsingistä Osloon ja takaisin Helsinkiin.
Norja on tiukkojen sääntöjen maa.
Mietoja juomia sai klo 11 eteenpäin, mutta tiukkoja sai yhdessä kaupungissa vasta klo 12 ja toisessa vasta klo 13.
Kukin alue saa päättää myynnistä itsenäisesti, miksi sitten jäi aamupäivän viileydessä paritkin Irish kaffet saamatta.
Hanat myös pistettiin kiinni hyvissä ajoin illalla.
Kevät oli ehtinyt kahdessa viikossa jo pitkällä ja puut olivat ruvenneet vihertämään, pian olisi kesäloma.
Kesäloman matkaksi oli suunniteltu 2½ viikon junamatkailua Tanskassa.
Eteläisimmän Euroopan kuumat kesäpäivät eivät houkutelleet. Vieläkin on tuskaisesti mielessä erään heinäkuun reissu Italiassa, jossa oli +40 C. No thanks. Kesäkuuman siedettäväksi valinnaksi valikoitui siis Pohjola. Ainakin mahdollisuudet kohtuullisiin lämpötiloihin pitäisi olla olemassa.
No Comments