Toledo
Olimme käyneet Toledossakin aiemmin, mutta menimme sinne nyt uudestaan.
75 km päässä Madridista sijaitseva melko pieni Toledo on mitä mainion käyntikohde, jos vierailee Madridissa.
Junamatka Madridista Toledoon kesti puolisen tuntia ja hintaa sille tuli 11 €.
Rautatieasemalta tai kaupunkia ympäröiviltä parkkialueilta on melko pitkä matka kukkuloiden päällä olevaan Toledon Vanhaan kaupunkiin, joten kannattaa miettiä kävelyä sinne.
Kaupunkiin pääsee kätevästi myös julkisella bussilla.
Jos aiot matkustaa junalla Toledoon ja haluat vierailla kaupungin keskustan ulkopuolella sijaitsevilla näköalapaikoilla, harkitse lipun hankkimista Hop On Hop Off -bussiin.
Tämä bussi pysähtyy rautatieasemalla ja nappaa siitä junien aikataulun mukaan vierailijat kyytiin.
Bussi pysähtyy Mirador del Vallella, joka on yksi Toledon parhaista näköaloista, San Martinin sillalla, Alcazarissa ja muissa paikoissa Toledossa. Tosin Vanhan kaupungin ytimeen sillä ei pääse. Turistibussi on yksi tapa päästä kaupunkiin rautatieasemalta ja palata myöhemmin rautatieasemalle.
Me nappasimme taxin, joka kuljetti meidät Mirador del Vallelle ja pysähtyi haluamiimme paikkoihin ja jätti meidät lopulta katedraalille. Hinta oli 15 €, eli varsin hyvä vaihtoehto kyytiin.
Tajo joen toisella puolella sijaitsevalta näköalapaikalta Vanhan kaupungin voikin nähdä kokonaisuutena. Näköalapaikan vieressä on myös Cerro del Bú kukkula, joka on paikka, mistä Toledon kaupunki sai pronssikaudella alkunsa. Kukkulalla sijaitsee yksi Toledon tärkeimmistä arkeologisista kohteista.
Näköalapaikka on sen verran kaukana, että sinne ei kannata ajatellakaan lähteä kävellen. Pyörillä kulkevalla turistijunalla pääsee myöskin Mirador del Vallen näköalapaikalle, mutta tämäkään kulkuneuvo ei pääse Vanhan kaupungin kapeille kujille.
Puente de San Martinin sillalla on dramaattinen historia.
Legenda kertoo, että sillan rakentamisen aikana vastuussa ollut arkkitehti tajusi tehneensä kauhean virheen laskelmissaan.
Koska hän ei tiennyt kuinka ratkaista ongelma, hän oli hiljaa ja antoi rakentamisen jatkua.
Lopulta hän tunnusti virheensä vaimolleen.
Ukkosmyrskyn aikana arkkitehti meni ulos ja sytytti sillan keskiosan tuleen.
Lavastus onnistui ja uskottiin, että salama oli iskenyt ja jakanut sillan kahtia.
Näin arkkitehti pystyi tekemään uusia laskelmia korjatakseen alkuperäisen virheensä.
Näemmä homma onnistui, sillä tuloksena on edelleen pystyssä oleva vaikuttava silta.
Roomalaiset valloittivat kaupungin vuonna 193 eKr. ja antoivat sille nimen Toletum.
He rakensivat vesijohdon, teitä ja huviloita, joiden jäänteitä voi edelleenkin nähdä kaupungissa.
Toledo valloitettiin vielä myöhemmin germaanisten heimojen, visigoottien ja muslimien välillä.
Vuonna 1085 Toledo Kastilian kuningas Alfonso VI valloitti Toledon ja teki siitä kukoistavan Kastilia ja Leónin pääkaupungin.
Toledon merkitys ja kukoistus katosi 1561, kun kuningas Filip II siirsi Kastilian yhteisöjen sodan jälkeen tuomioistuimen ja hovinsa Toledosta Madridiin.
Toledon Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde. Toledo tarjoaa matkailijoille vuosituhansien takaista historiaa sekä upeita paikkoja, jossa juutalaiset, muslimit ja kristityt aikoinaan elivät sopuisaa rinnakkaiseloa vuosisatojen ajan. Arkkitehtuurissa ja perinteissä voi yhä nähdä kolmen uskonnon ja kulttuurin vaikutuksia.
Toledon Vanhan kaupungin keskustaan mentäessä ylitetään usein Puente de Alcantaran silta, joka on ehkäpä Toledon historiallisista silloista kaunein.
Tajo joen ylittävä vanha roomalainen silta oli aiemmin pyhiinvaeltajien ainoa sisäänkäynti kaupunkiin.
Silta sijaitsee keskiaikaisen San Servandon linnan alapuolella. Puente de Alcantara rakennettiin alun perin vuosina 104–106 jKr. Rooman keisari Trajanuksen käskystä. Se on tuhoutunut useita kertoja vuosisatojen aikana sotien ja pommitusten seurauksena, mutta aina se on korjattu entiseen loistoonsa.
Joen voi myös ylittää liukuköysiradalla ja liukua valjaissa vaijeria pitkin yli Tajo joen.
Sen verran mielenkiintoni heräsi, että selvittelin moisen hauskuuden hintaa, mikä oli yllättävän maltillinen.
Ken haluaa ja uskaltaa saa varmasti vauhdikkaan joen ylityksen – en edes harkinnut.
Suuri osa Vanhan kaupungin muureista on säilynyt ennallaan.
Toledon sisäänkäynneistä näyttävin on riemukaareksi rakennettu keskiaikainen torni, joka tunnetaan Bisagran porttina eli Puerta de la Bisagranina.
Portin keskellä komeilee Kaarle V:n keisarillinen vaakuna.
Bisagran portin lisäksi kaupunkiin on muitakin sisäänkäyntiportteja, kuten Alfonso VI:n portti, Cambrónin portti ja Alcántaran portti.
Suurin osa Toledon tärkeimmistä nähtävyyksistä sijaitsevat Vanhan kaupungin alueella.
Toledon historiallinen keskusta on mäkisten, kapeiden, mutta erittäin viehättävien katujen labyrintti.
Sokkeloisten katujen tutkimiseen kannattaakin varata reilusti aikaa, litra tolkulla vettä, hyvät kengät ja sitkeyttä.
Itse asiassa on ihan sama mistä kiertämisen aloittaa, sillä aina joutuu kiipeämään mukulakivisiä katuja ylös ja sitten alas ja taas ylös.
Ehkä muutaman ylämäen välttää, jos aloittaa Alcázarin linnoitukselta kiertosuunnan. Sen verran kiipeämistä kuitenkin oli, että Illalla oli jalat aivan hyytelönä.
Toledo oli muinoin tunnettu miekoistaan, ja se on tänäkin päivänä veitsien, miekkojen ja muiden terästuotteiden valmistuksen keskus.
Veitsi- ja miekkakauppoja riitti kaupungissa, mutta miten noita tuotteita saa vietyä nykypäivänä tuliaisina kotimaihin?
Muutama ” hemmo” olikin pulassa, kun illasta lähdimme junalla takaisin Madridiin ja turvatarkastuksessa he sitten joutuivat selvittelemään tuliaisostoksiaan.
Plaza de Zocodover on Toledon keskeisin aukio ja mainio paikka seurata paikallista elämänmenoa.
Aukiolla on myös pimeä puoli, sillä aukion keskellä oli aikoinaan kuolleiden häkki, jossa pidettiin sellaisten ihmisten ruumiita, joilla ei ollut perhettä hautaamaan niitä.
Aukiolla järjestettiin aikoinaan myös härkätaisteluja ja julkisia rangaistuksia.
Aukion kupeesta lähtee liikkeelle Toledon suosittu pyörillä kulkeva turistijuna, joka kiertää kaikki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.
Plaza de Zocodover aukion vieressä sijaitseva Alcázar on valtava keskiaikainen linnoitus, joka on yksi Toledon tunnetuimmista ja näkyvimmistä rakennuksista.
Linna sijaitsee yhdellä Toledon seitsemästä kukkulasta, jonka sanotaan olevan kaupungin korkein kohta.
Linnoituksen juuret juontavat Rooman valtakunnan aikoihin.
Linnoitus on kärsinyt kolmesta tulipalosta, ja se on jouduttu rakentamaan uudelleen useaan otteeseen. Nykyisen muotonsa se sai Alfonso VI ja Alfonso X sekä myöhemmin keisari Kaarle V aikana. Linnoitus kärsi valtavia vahinkoja Espanjan sisällissodan aikana ja viimeisimmät korjaustyöt päättyivät vasta 1960-luvulla.
Nykyään rakennuksessa toimii muun muassa Museo del Ejército ja Kastilia La Manchan kirjasto.
Armeijamuseo oli käyntimme aikana tilapäisesti suljettu.
Muuta kuin ulkokuori, ei linnassa sitten olekkaan, ellei halua kiivetä sen ”parvekkeelle” ihailemaan maisemia.
Kaupungin päänähtävyyksille Cristo de la Luzin moskeijaan, San Ildefonson jesuiittakirkkoon, El Salvadorin kirkkoon, Santo Tomén kirkkoon ja Orgazin hautausmaalaukseen, Santa María La Blancan synagogaan, San Juan de los Reyesin luostariin sekä Real Colegio Doncellas Nobles on saatavilla turistiranneke, jolla pääsee seitsemään kohteeseen 14 eurolla.
Kannattaa hankkia sellainen, sillä siinä säästää rahaa, mutta myös aikaa, kun ei tarvitse jonotella lippuja. Rannekkeen voi ostaa mistä tahansa rannekekohteesta ja ranneke on voimassa useamman päivän.
Kaikki kohteet ovat avoinna päivittäin klo 10-18.45. Jos haluat maksimoida ajankäytön tehokkuuden kannattaa paikat kiertää yllä olevassa järjestyksessä tai päinvastoin.
Vuonna 999 rakennettu Cristo de la Luzin on yksi kymmenestä moskeijasta, jotka olivat olemassa kaupungissa maurien aikana.
Moskeija on pysynyt suurelta osin muuttumattomana alkuperäisen rakentamisen jälkeen.
Se on Toledon vanhin edelleen pystyssä oleva monumentti.
Tämä pieni rakennus on täynnä historiaa ja taidetta, ja se tarjoaa sekä yhtäläisyyksiä että eroja Córdoban suuren moskeijan kanssa.
Moskeijaan liittyy kiehtova legenda valon Kristuksesta, mikä lisää sen mystistä vetovoimaa.
Legenda kertoo, että kun kuningas Alfonso VI valloitti Toledon vuonna 1085 ja hän saapui paikalle, hänen hevosensa polvistui moskeijan oven eteen.
Paikassa on vieläkin muistona valkoinen kivi.
Muuratun muurin takaa loisti ihmeellinen valonsäde, joka johti kuninkaan paikkaan, josta hän löysi piilotetun krusifiksin.
Krusifiksi siirrettiin myöhemmin Santa Cruz museoon Toledoon. Uskotaan, että kappeliksi muutetussa moskeijassa pidettiin ensimmäinen messu kaupungin kristillisen valloituksen jälkeen. Moskeijaan pääsee myös turistirannekkeella.
San Ildefonson jesuiitta barokkikirkko rakennettiin 1700-luvulla Toledon suojeluspyhimyksen Pyhän Ildefonson syntymäpaikalle.
Kirkkoa kutsutaan myös nimellä jesuiittakirkko.
Kirkon yli 50 metriä korkeat kaksoistornit tarjoavat upeat näkymät keskiaikaiseen kaupunkiin ja Toledon katedraaliin, tosin ensin on kiivettävä 138 askelmaa.
Museo de Santa Cruz oli aikoinaan sairaala, mutta nyt upeassa 1500-luvulta olevassa rakennuksessa on taide- ja keramiikkamuseo, taas jäi hieman aikapulaa kaupunkiin, joten tämä nyt sitten skipattiin.
Iglesia del Salvadori rakennettiin visigootti kirkoksi.
Myöhemmin se muutettiin moskeijaksi, jonka jälkeen siitä tuli uudelleen kirkko.
Kirkon arkeologisella alueella voikin nähdä näiden kolmen elementin sekoittumisen.
Kirkko heijastaa kaikkien Toledon läpi kulkeneiden sivilisaatioiden merkitystä. Myös kirkon torniin pääsee kiipeämään.
Iglesia de Santo Tomén kirkko on tunnettu ennen kaikkea taiteestaan. Kirkko on yksi kaupungin tärkeimmistä kirkoista, sillä sen sisältä löytyy yksi El Grecon mestariteoksista, lähes viisimetrinen El entierro del conde de Orgaz eli Kreivi Orgazin hautajaiset. Maalari työskenteli teoksen parissa kaksi vuotta.
Kreivi Orgazin hautaamisestaan vuonna 1327 tuli legenda, kun kerrottiin, että pyhä Augustinus ja Pyhä Stefanus laskeutuivat taivaasta asettamaan hänen ruumiinsa hautaan, palkitakseen elämänsä aikana tekemästään hyväntekeväisyydestä.
Kirkko on peräisin 1200-luvulta, mutta se rakennettiin uudelleen 1300-luvun lopulla Orgazin herran pyynnöstä. Tuolloin kirkkoon lisättiin kristillinen kellotorni. Kirkkoon on pieni pääsymaksu. Tämäkin paikka on avoinna kaikkina viikonpäivinä klo 10-18.45 ja sisään pääsee erillisellä lipulla tai turistirannekkeella.
Pyhän Dominic Silosin luostarissa on El Grecon viimeinen leposija. Hänet on haudattu luostarin lattian alle, mutta kryptassa on ikkuna, josta haudan voi nähdä. Myös luostarissa on alkuperäisiä El Grecon taideteoksia. Muihin El Gregon teoksiin voi tutustua juutalaiskortteleissa sijaitsevassa Museo El Gregossa.
Vanhan kaupungin juutalaiskaupunginosassa Juderíassa oli aikoinaan 10 synagogaa.
Tuolta ajalta on säilynyt kaksi synagogaa.
Euroopan vanhin pystyssä oleva Santa María La Blancan vakoinen synagoga valmistui 1190.
Se kunnostettiin vuonna 1250 tulipalon jälkeen.
Vaikka se on juutalainen temppeli, siinä näkyy selvä muslimivaikutus, sillä se rakennettiin maurilaiseen tyyliin. Myöhemmin tämäkin synagoga toimi kirkkona.
Synagogan valkoiset pylväät ovat olleet Toledon symboli vuosisatojen ajan.
Toinen synagoga Tránsito rakennettiin 1300-luvun puolivälissä. Kun juutalaiset karkotettiin Espanjasta vuonna 1492, synagogaa käytettiin kirkkona ja sotilaskasarmina. Paikasta löytyy myös pieni sefardijuutalaisten museo.
Espanjan entinen pääkaupunki Toledo on myös tunnettu luostarikaupunki, sillä kaupungin alueella on kaikkiaan 14 katolista luostaria.
Katoliset hallitsijat Isabel ja Fernando perustivat Toron taistelun voiton ja heidän poikansa syntymän muistoksi San Juan de los Reyesin vaikuttavan fransiskaaniluostarin 1400-luvulla.
Luostari suunniteltiin Isabelin ja Fernandon hautapaikaksi, mutta kun Granada onnistuttiin valtaamaan takaisin, muuttui myös hallitsijoiden mielipide ja hautapaikaksi valikoituikin Granada.
Luostari ja kirkko kuitenkin rakennettiin provosoivasti juutalaiskorttelin keskelle osoittamaan katolilaisuuden ylivaltaa.
Luostari kärsi tulipalon Ranskan hyökkäyksen aikana.
Tämä onnettomuus tuhosi luostarin alkuperäisen alttaritaulun sekä kirjaston ja toisen luostarin.
Paikka kunnostettiin vasta vuonna 1977.
Luostarin viereisessä olevan kirkon ulkopuolella roikkuvat ketjut kuuluivat aikoinaan muslimien valtaamasta Granadasta vapautetuille kristityille vangeille.
Aikonaan kirkon kaikki seinät oli täynnä ketjuja, nyt niitä roikkuu vain parin seinän yläosissa.
Myös tämä paikka kuuluu sisäänpääsyyn turistirannekkeella.
Turistirannekkeeseen kuuluu myös vuonna 1551 kardinaali Silícen perustama Real Colegio Doncellas Nobles, joka on entinen tyttökoulu Toledossa.
Hankkeen suojelijana toimi kuningas Filip II ja Toledon arkkipiispa.
Koulun tavoitteena oli nuorten naisten ja tyttöjen kasvattaminen hyviksi äideiksi ja samalla tarjota heille kristillistä ja inhimillistä koulutusta.
Kuninkaallisesta suojeluksestaan huolimatta koulu kohtasi taloudellisia ongelmia sen jälkeen, kun osa sen lahjoituksista takavarikoitiin 1800-luvulla.
Koulu kuitenkin laajeni 1900- luvulla ja vuonna 1990 siitä tuli yliopisto.
Myöhemmin yliopistosta tulikin yksi Euroopan arvostetuimmista kouluista. Paikasta löytyy myös koulun perustajan kardinaali Silíceo hautapaasi.
Kaupungin vanhimpiin luostareihin kuulunut nunnaluostari Convento de San Clemente toimii tällä hetkellä monen viraston toimipaikkana.
Luostarilla kerrotaan olleen pitkät perinteet marsipaanin teossa ja marsipaania myydäänkin kaupungin yhtenä herkkuna.
Marsipaanin legendaarinen alkuperä on saanut vaikutteita kaupungin historiasta.
Yhden tarinan mukaan mukaan San Clementen luostarin nunnat tekivät nuijalla murskattua manteleita ja sokeria eli nuijaleipää torjuakseen nälän, kun arabit piirittivät kaupunkia.
Nykyisin marsipaaniherkkuja voi ostaa monestakin paikasta.
Marsipaaniperinnettä pitävät yllä Sto Domingo El Antiguon nunnat, jotka myyvät vanhalla reseptillä käsintehtyä marsipaania.
Vanhan kaupungin sydämessä sijaitseva Catedral de Toledo tai viralliselta nimeltään Catedral de Santa María on yksi Espanjan tunnetuimmista katolisista katedraaleista.
Kuten monet Espanjan katolisista katedraaleista, myös tämä goottilaiskatedraali rakennettiin aikanaan moskeijan päälle.
Katedraalissa voikin kuulla menneisyyden kaiut.
Upean ja yhden Espanjan merkittävimmän katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1226, mutta vuosisatojen ajan katedraaliin tehtiin uusia kappeleita ja muutoksia.
Katedraalin sisällä yksityiskohdat ovatkin varsin vaikuttavia.
Rakennuksessa on galleria, jossa on esillä El Grecon, Goyan, Velazcuezin ja monien muiden ikonisten taiteilijoiden teoksia.
Lisäksi katedraaliin on kätketty iso määrä pyhäinjäännöksiä ja muita aarteita.
Ylimääräisellä 2,50 €:lla pääsee luostarin ylemmälle tasolle ja kellotornille, josta on upeat näkymät historiallisen Toledon keskustaan, tosin ensin on kiivettävät 138 askelmaa.
Katedraalin ympärillä yhdistyvät erilaiset legendat, kuten tarina Neitsyt Marian laskeutumisesta.
Katedraalissa on myös tärkeitä kuninkaallisten jäsenten hautoja.
Aarrekammio esittelee kimaltelevaa aarretta Custodia de Arfea, joka on 18 kiloa puhdasta kultaa ja 183 kiloa hopeaa.
Tämä 1500-luvun kristilliseen kulkueen päätähti sisältää noin 260 patsasta.
Custodia de Arfean suuri päivä on Corpus Christin juhla, jolloin sitä kuljetetaan Toledon kaduilla.
Vaikka kantajia on useita, mahtaa se painaa kantajien harteilla.
Katedraaliin on 12 € sisäänpääsymaksu ja paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-18.30 ja sunnuntaisin klo 14-18.30.
Samalla aukiolla sijaitsevat myös Toledon kaupungintalo ja arkkipiispan palatsi.
Olisin tosi mielelläni halunnut käydä 1600-luvun Colegio Infantesissa eli kuoropoikien koulussa, jossa sijaitsee Museo de Tapices ja Textiles de la Catedral katedraalimuseo.
Museossa on upeita gobeliineja, joista osa on peräisin jopa 1400-luvulta. Gobeliinit esitetään vuosittain Corpus Christilla eli katolilaisten viettämällä Pyhän ruumiin juhlapäivänä, jota vietetään 60 päivää pääsiäisen jälkeen. Pyhän Kolminaisuuden päivän jälkeisenä torstaina gobeliinit laitetaan roikkumaan katedraalin ulkopuolelle. No nyt paikka oli suljettu, joten sinne ei siis ollut asiaa.
Cave Hercules on legendojen mukaan paikka, jossa Herkules opetti taikuutta kaikille halukkaille. Piilottaakseen, mitä luolissa tehtiin, hän määräsi rakentamaan palatsin, joka lepäsi neljän kultaisen leijonan päällä.
Kun Herkules joutui poistumaan kaupungista, hän kielsi ketään menemästä palatsin kellariin, sillä muuten kirous lankeaisi valtakuntaan.
Myöhemmät Toledon kuninkaat määräsivät paikan oviaukkoon riippulukot varmistaakseen, että kukaan ei menisi luolaan.
Don Rodrigo, joka tunnetaan nimellä Anastajakuningas mursi lukot kiellosta huolimatta, päästäkseen tuohon paikkaan etsimään aarretta.
Aarretta ei löytynyt, mutta pienessä huoneessa oli pieni arkku, jonka sisällä oli käärö. Käärössä oli ennustus visgoottien vallan lopusta. Pian tämän jälkeen Toledo joutuikin muslimien vallan alle lähes neljäksi vuosisadaksi.
Toisen legendan mukaan itse Hercules lepäsi tässä luolajärjestelmässä erotettuaan Euroopan ja Afrikan mantereen.
Nykyisen tutkimusten mukaan paikka on ollut aivan muuta kuin legenedojen tarinat kertovat. Näyttäisi siltä, että luola on ensimmäisen vuosisadan toiselta puoliskolta oleva roomanaikainen vesisäiliö.
Vanha kaupunki ei ole kovin lapsiystävällinen, mutta perheille ja muille teemapuistoista kiinnostuneille mielenkiintoinen kohde voi olla historiallinen teemapuisto Puy du Fou España hieman Toledon ulkopuolella.
Puy du Fou tarjoaa vierailijoille myös historiallisen koko perheen spektaakkelin, johon liput kannattaa varata etukäteen.
Puisto ei ole avoinna kaikkina viikonpäivinä ja aukioloajat vaihtelevat kuukaudesta riippuen, joten aikatauluihin kannattaa tutustua etukäteen puiston.
Päivä oli paketoitu ja oli aika palata Madridiin.
Juna-asemalla oli taas laukkujen turvatarkastus läpivalaisulla ja lippujen tsekkaus.
Pitkää jonoa katsoessa ensimmäinen ajatus oli, että juna ei ainakaan lähde aikataulun mukaan.
Jono eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja juna lähti kuin lähtikin ihan ajallaan.
Aamun menomatkan iloinen erikielien kakofonia oli paluumatkalla vaihtunut totaaliseen hiljaisuuteen.
Huomasi, että muutkin kuin vain me olivat kaikkensa antaneina rättiväsyneitä.
Viimeisetkin mehut oli tiristetty ylämäki, alamäki, ylämäki ja satojen portaiden kiipeämisessä.
Vaikka jalat olivat hyytelönä ja energiavarastot muistuttivat täydennystarpeesta, osoittautui Toledo jälleen kerran käymisen arvoiseksi paikaksi.
Moni nukkuikin paluumatkalla, eikä jalka noussut junasta poistumisessakaan enään aamun kepeydellä. Eipä tarvinnut hotelilla kauaa unta odotella. Huomenna matka jatkuisi vuokra-autolla kohti Salamancaa.
Aiemmasta Toledon blogokirjoituksestani voit lukea täältä
No Comments