Pikainen pidennetty viikonloppu Gdanskissa tai puolalaisittain Gdańskissa oli sopivasti edessä kesän käännyttyä kohti syksyä.
Ihanaa, sillä Gdansk tarjoaa takuuvarmasti aina jotain.
Aamun aikaisella koneella kohti Gdanskin Lech Walesan lentokenttää.
Lento Helsingistä Gdanskiin kestää hieman yli kaksi tuntia.
Parhaiten lentokentältä kaupunkiin pääsee Boltilla tai taxilla. Myös bussilla 210 pääsee suoraan lentokentältä Gdanskin päärautatieasemalle, mutta matka kestää noin 40 minuuttia. Lipun voi ostaa lentoasemalla olevan pysäkin automaatista.
Lisäksi kaupunkiin ja kentälle pääsee paikallisjunalla, mutta junaa pitää vaihtaa Gdansk Wrzeszcz asemalla päärautatieasemalle menevään junaan.
Junayhteys on luotettava ruuhka-aikoina ja lippu on erittäin edullinen.
Toki matkaan kuluu hieman aikaa, noin 40 minuuttia. Me nappasimme mennessä Boltin, koska vettä satoi kaatamalla. Autokyydillä pääsimme ilman jalkojen kastumista suoraan hotelille.
Valuutta on Puolassa edelleen Puolan zloty PLN ja rahaa voi vaihtaa etukäteen mukaan tai nostaa paikan päällä automaateista halutessaan, tosin myös korttimaksulla pärjää oikein hyvin lähes joka paikassa.
Olemme vierailleet Gdanskissa aiemminkin, mutta siitä on jo kahdeksan vuotta, joten paljon lienee tässäkin kaupungissa sen jälkeen tapahtunut.
Ei ollut siis ollenkaan huono ajatus nauttia vielä hetki kesäisestä lämmöstä, syksyn jo alettua hiipiä koti koti-Suomen nurkkia.
Menopäivän aamun vesisadetta lukuun ottamatta Gdanskissa oli kesäiset + 22 asteen kelit. Ihmiset kulkivat vielä kesähepeneissä ja illatkin olivat melko lämpimät.
Itämeren etelärannikolla sijaitseva lähes puolen miljoonan asukkaan Gdansk on Puolan kuudenneksi suurin kaupunki ja yksi maan suosituimmista matkakohteista. Sitä pidetään myös yhtenä Itämeren helmenä, minkä arvonimen se kyllä ansaitseekin. Kaupunki on kaunis kuin karkki, ja viihtyisä. Gdansk on mainio vierailukohde ympäri vuoden.
Vanha kaupunki Główne Miasto sijaitsee rautatieaseman vieressä.
Rautatieasema oli aiemmalla Gdanskin käynnillä korjauksen alla, mutta nyt kauniisti remontoitu rakennus seisoi ylväänä paikallaan.
Suuri osa Gdanskin viehätyksestä syntyy sen historiasta, joka on vahvasti läsnä Vanhassa kaupungissa ja satama-alueella.
Osa Vanhasta kaupungista onkin kuin ulkoilmamuseo, jossa näkyy saksalainen ja hollantilainen arkkitehtuurinen vaikutus.
Vuonna 997 perustetusta Gdanskista tuli tärkeä pommerilainen kauppakaupunki, joka sai itsehallinnon vuonna 1260, mutta päätyi pian Saksalaisen ritarikunnan alaiseksi. Kaupunki liittyi Hansaliittoon vuonna 1361, ja siitä tuli merkittävä hansakaupunki.
Siitä käynnistyi Danzigin, nykyisen Gdanskin kultakausi 1500- ja 1600-luvuilla, jolloin siitä kehittyi Itämeren vaurain satamakaupunki valtavan viljanvientinsä ansiosta.
Samalla kaupunki luterilaistui, mikä loi jännitteitä Puolan katolisten kuninkaiden kanssa.
Kaupungin loisto kuitenkin hiipui 1600- ja 1700-luvuilla Ruotsin vastaisten sotien ja ruttoepidemian vuoksi. Puolan jaon myötä kaupunki liitettiin vuonna 1793 Preussiin ja myöhemmin Saksan keisarikuntaan, mikä eristi sen Puolan markkinoista ja kuihdutti kaupungin taloutta.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 Versaillesin rauhassa alueesta luotiin Kansainliiton valvoma Danzigin vapaakaupunki. Koska saksalaisviranomaiset vaikeuttivat puolalaisten toimintaa, Puola rakensi kilpailevan Gdynian sataman. Molemmat kaupungit kukoistivat 1920-luvulla, muun muassa Suomeen suuntautuneen pirtun salakuljetuksen ansiosta.
Vapaakaupunkikausi päättyi natsien vaalivoittoihin 1930-luvulla ja Adolf Hitlerin aluevaatimuksiin, joita Saksa käytti syynä hyökätä Puolaan vuonna 1939.
Toinen maailmansota saikin alkunsa aivan Gdanskin edustalta 1. syyskuuta 1939, kun Saksan taistelulaiva Schleswig-Holstein tulitti Westerplatten niemellä sijainnutta puolalaista varuskuntaa.
Sodan loppuvaiheessa 1945 puna-armeijan hyökätessä natsi Saksaa vastaan se tuhosi kaupungin historiallisen keskustan lähes täysin.
Sodan jälkeen kaupunki liitettiin takaisin Puolaan ja sen saksalaisväestö karkotettiin kaupungista.
Vanha kaupunki rakennettiin sittemmin pikkutarkasti entiseen loistoonsa.
Monet Gdanskin nähtävyydet sijaitsevat lyhyen kävelymatkan etäisyydellä toisistaan ja kaupungissa pärjää hyvin kävellen.
Jos haluaa liikkua kauempana kaupungista oleville paikoille, onnistuu se hyvin kattavan ja toimivan bussi-, ratikka- ja paikallisjunaverkon avulla.
Yksittäiset liput voi ostaa pysäkkien edessä olevista lippuautomaateista tai sitten kuljettajalta/rahastajalta. Taksien lisäksi, myös BOLT toimii kaupungissa.
Lisäksi kaupungissa kulkee kiertoajeluautoja, joilla pääsee katsomaan myös kauempana olevia kohteita.
Kaupungissa järjestetään paljon teemallisia opastettuja kävelykierroksia.
Tässäpä kaupungissa ei Hop on ja hop off turistibusseja sitten näkynytkään, eikä myöskään joka kulmalla loistavia M-kirjaimia.
Motława joen ranta on suosittu kävelyalue.
Uusi- ja vanha rakennuskanta on onnistuttu sulauttamaan toisiinsa varsin hyvin, mikä mielytti katsojan silmää.
Rantabulevardin varrella on runsaasti ravintoloita, kahviloita ja pieniä putiikkeja.
Joella liikkuu myös paljon erilaisia aluksia ja vesibusseja, joilla pääsee tutustumaan Gdanskin ympäristöön vesiteitse.
Kesäisin ranta-alue, ja vielä näin elokuun lopussakin oli vilkas ja täynnä elämää. Iltaisin kauniisti valaistut rakennukset houkuttelivat kävelylle, syömään ja istumaan iltaa terassille.
Gdanskin jokirannassa sijaitseva keskiaikainen nosturi Stary Zuraw on kaupungin kuvatuimpia maamerkkejä.
Se on saanut alkuperäisen muotonsa 1400-luvun puolivälistä, ja sen kaksoistehtävänä oli olla kaupunginportti ja satamanosturi.
Sisällä oleva näyttely vie takaisin Gdanskin satamakaupungin kulta-aikaan, eli 1600-luvun Puolan merenkulun ja merikaupan kukoistuskauteen.
Nosturi on poikkeuksellisen suuri ja hyvin säilynyt. Sitä käytettiin nostamaan jopa neljä tonnia painavia massoja 11 metrin korkeuteen.
Nosturi on osa Gdanskin merenkulkumuseota, joka on levittäytynyt useisiin paikkoihin ympäri kaupunkia.
Varsinainen museorakennus sijaitsee toisella puolella jokea.
Kokonaisuuteen kuuluvat myös esimerkiksi museolaivat Sołdek ja Pomarza.
Museo on avoinna joka päivä klo 11-18, paitsi keskiviikkoisin se aukeaa vasta klo 13.
Sisäänpääsyhinnat vaihtelevat riippuen siitä, millaisen museokierroksen aikoo tehdä. Niinpä hinnat kannattaa tarkistaa etukäteen museon sivuilta. Museon nurkalla seisoo myös pieni Merimiesleijona patsas, joka symboloi kaupungin merellistä identiteettiä.
AmberSky maailmanpyörä tarjoaa yhden lintuperspektiivin kaupungin katseluun.
AmberSky sijaitsee Puolan baltialaisen filharmonian Polska Filharmonia Bałtyckan vieressä.
Kaupungin tuohon osaan pääsee helpoiten joen ylittävää nostosiltaa pitkin.
Ilmastoidut ja talvisin lämmitetyt hytit takaavat mukavan 15 minuutin kyydin säästä riippumatta. Standardi kabinien lisäksi, elämyshakuisille matkailijoille on tarjolla myös lasilattialla varustettu VIP-kabiini. Maailmanpyörä jätettiin väliin.
Maailmanpyörän lisäksi alueella on joitakin huvittelulaitteita.
Maailmanpyörän juurella seisoo suuri ja suosittu Gdansk valokyltti, jonka edessä lähes jokainen matkailija haluaa ikuistaa itsensä lomakuvaan, niin nytkin.
Selfien ottajia ja oikeaa kuvakulmaa etsiviä riitti ja riitti.
Tyytyminen olikin sitten kauempaan otettuun kuvaan, jossa erinäiset keikistelijät ja valkaistuilla hampailla leveästi hymyilevät kaupungissa vierailijat sai edes jotenkin blogattua pois kuvasta.
Joenrannassa olevan Gdanski Bowke ravintolan läheltä löytyy Oluenpanija leijona, joka muistuttaa kaupungin vanhoista olutperinteistä.
Pieni ja veikeä leijonapatsas on osa Hewelionin leijonapolun turistireittiä, joka kulkee Gdanskin eri osien läpi.
Leijonapolku koostuu pienistä pronssisista leijonaveistoksista, jotka ovat kooltaan noin 50 cm ja painoltaan noin 30–40 kg. Jokaisella hewelionilla on erilainen ulkonäkö, asento ja ominaisuus, jotka yleensä viittaavat sen sijaintiin.
Ensimmäinen patsas, turistileijona, sijoitettiin vuonna 2015 Gdanskin eläintarhaan. Siitä lähtien polkua on laajennettu tasaisesti ja reitille on saatu uusia leijonahahmoja.
Idea on hieman sama, kuin Wroclawissa, joka on pienten kahvipaketin kokoisten tonttujen kaupunki. Siellä voi bongata eri teemoilla varustettuja tonttuja, sieltä, täältä ympäri kaupunkia.
Vaikka sisäänpääsyhinnat kaupungin nähtävyyksille ovat maltillisia suomalaisen kukkaron mukaan, niin silti voi olla järkevää hankkia Gdansk card kaupunkikortti, jos aikoo vierailla monessa paikassa ja on kaupungissa useamman päivän.
Poikkeuksena moneen muuhun maailman kaupunkeihin, niin monet museot ovat Gdanskissa avoinna maanantaisin ja silloin niihin pääsee ilmaiseksi.
Vuonna 1588 valmistuneeseen kaupungin pääporttiin Brama Wyżynnaaan on merkitty Gdanskin, Preussin ja Puolan symbolit.
Portti toimi alun perin kaupungin pääsisäänkäyntinä ja puolustusrakennelmana, ja se merkitsee kuuluisan Kuninkaantien Droga Królewskan alkupistettä.
Portti säilyi lähes vahingoittumattomana Toisesta maailmansodasta. Nykyään rakennuksen sisällä toimii Pomorzen alueen matkailuinfokeskus.
Kaupungin tärkein kävelyreitti Ulica Długa on noin 500 metriä pitkä Kuninkaan tieksi kutsuttu kävelyreitti, jota Puolan kuninkaalliset kulkivat saapuessaan kaupunkiin.
Reitin varrella on kauniita, värikkäitä taloja, jotka aikoinaan kuuluivat Gdanskin varakkaimmille asukkaille. Kävelyreitin varrella on myös runsaasti kahviloita ja ravintoloita, jotka vetävät magneetin lailla kaupungissa vierailevia turisteja pitämään taukoa. Olihan se istahdettava yhdelle neuvoa antavalle.
Kävelyreitti ohittaa Kultaisen portin ja päättyy Vihreälle portille, joka nimestään huolimatta ei ole vihreä.
Kultaisen portti Brama Złotan huipulla olevat hahmot symboloivat ihanteellisen kansalaisen hyveitä, kuten rauhaa, vapautta, vaurautta ja mainetta.
Siinäpä on tavoiteltavaa kerrakseen.
Upealta kävelykadun varrelta löytyvät Uphagen kauppiaantalo, jossa pääsee näkemään kolme erilaista tilaa alkuperäisine 1700-luvun sisustuksineen ja kalusteineen. Museoon pääsee maanantaisin klo 12-18 ilmaiseksi, mutta pienenä vinkkinä, että kaikkiin näihin maanantaisin ilmaisiin museoihin täytyy käydä hakemassa lippu lippuluukulta. Muina päivinä museo on avoinna klo 10-18 ja sisäänpääsyhinta on 26 PLN.
Kaupungintalon korkea torni toimii hyvänä maamerkkinä ja melkoisena katseenvangitsijana.
Sisältä kaupungintalosta löytyy historiallisia seinämaalauksia sekä valokuvanäyttely keskustasta ennen ja jälkeen Toisen maailmansodan.
Kaupungintalon kuuluisin huone on punainen sali, joka selvisi Toisen maailmansodan pommituksista.
Kaupungintalossa toimii Gdanskin historiamuseo.
Kesäkuukausina kaupungintalon torniin on mahdollista nousta ihailemaan maisemia. Torniin johtavissa portaissa on noin 200 askelmaa.
Avoinna paikka on tiistaista sunnuntaihin klo 10-20 ja sisäänpääsyhinta on 26 PLN. Maanantaisin tähänkin museoon pääsee ilmaiseksi klo 12-18 välisenä aikana. Kannattaa piipahtaa.
Kävelykadulla oleva Długi Targ aukio on vilkas kohtaamispaikka, jonka varrelta löytyy kuuluisa 1600-luvun alkupuolella valmistunut Neptunuksen suihkulähde.
Meren jumalaa esittävä patsas kuvaa osuvasti Gdanskia, jonka elämää ja kehitystä Itämeri sekä merenkulku ovat aina ohjanneet.
Suihkulähteeseen ja sen valtiaaseen liittyy myös paikallinen kansantarina, joka selittää kaupungin kuuluisan Goldwasser liköörin salaisuuden.
Gdanskin kukoistaessa vauraana hansakaupunkina, sen asukkaat ihastuivat uuteen ylelliseen juomaan, Goldwasseriin. Keskiajalla kullan uskottiin olevan kaiken parantavana yleislääke eli panakeiana, jonka avulla tavoiteltiin ikuista elämää, nuoruutta ja täydellistä elämän tasapainoa. Tämän vuoksi alchemistit ja lääkärit ympäri Eurooppaa pyrkivät luomaan juotavaa kultaa, aurum potabilea.
Kultajauhetta ja ohuita kultalehtiä sekoitettiin viiniin, etikkaan tai yrttijuomiin. Näiden eliksiirien uskottiin vahvistavan sydäntä, puhdistavan ruumiinnesteitä ja hidastavan vanhenemista.
Vaikka Gdanskin kuuluisa Goldwasser likööri keksittiin virallisesti vasta uuden ajan alussa vuonna 1598, se syntyi suoraan keskiaikaisen ja renessanssin alkemistisen lääketieteen perintönä, jossa ylellisyys ja terveys kietoutuivat toisiinsa.
Tarinan mukaan kaupungin asukkaat ja vieraat heittivät suihkulähteeseen kultarahoja onnen toivossa.
Lopulta rahoja oli niin paljon, että suihkulähde tukkeutui.
Tästä raivostunut merenjumala Neptunus iski kolmikärkisellä atraimellaan veteen, jolloin kolikot murskautuivat tuhansiksi pieniksi kultahippusiksi ja vesi muuttui makeaksi, yrttiseksi likööriksi.
Vuonna 1598 kehitetty Goldwasser likööri sisältää yrttejä, mausteita ja 23–24 karaatin aitoja kultahippuja.
Goldwasser Brasserie ravintolassa pääsee maistamaan tätä hehkutettua terveys-herkkujuomaa.
Aivan Neptunuksen suihkulähteen takana sijaitsee Artusan hovi, joka oli aikoinaan kauppiaiden ja kaupungin eliitin kokoontumispaikka. Rakennus nimettiin tarunomaisen kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritareiden mukaan.
Hovin jäsenet pyrkivät enemmän tai vähemmän kohti ritarillisia hyveitä, jaloutta ja tasa-arvoista veljeyttä.
Tosiasiassa paikka oli varakkaiden kauppiaiden ja ammattikuntien suosima kokoontumispaikka, jossa seurusteltiin, juhlittiin, juotiin olutta ja katsottiin esityksiä. Virallinen kaupankäynti ja bisneksestä puhuminen oli paikassa alun perin jopa kiellettyä.
Korkeiden hintojensa ja ylellisen ympäristön sekä valikoidun asiaskuntansa takia sitä kutsuttiin aikanaan Itämeren kalleimmaksi pubiksi.
Alkuperäinen hovi rakennettiin 1300-luvulla ja sen nykyinen hollantilaismainen upea julkisivu on peräisin 1600-luvun alusta.
Rakennus tuhoutui lähes täysin Toisessa maailmansodassa, mutta se entisöitiin tarkasti takaisin aiempaan loistoonsa.
Artusan hovissa on esillä Euroopan suurin kaakeliuuni.
Yli 10 metriä korkea renessanssiaikainen kaakeliuuni koostuu 520 erillisestä, käsin koristellusta kaakelista, joihin on kuvattu aikakauden hallitsijoita ja mytologisia hahmoja.
Korkeaa goottilaista salia koristavat upeat laivojen pienoismallit, historialliset maalaukset, haarniskat sekä usein katolisissa maissa Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä esittävä teos.
Nykyään paikka toimii Gdanskin museon virallisena toimipisteenä ja historiallisena vierailukohteena.
Lisäksi sitä käytetään yhä kaupungin virallisena edustustilana.
Myös tähän paikkaan pääsee maanantaisin ilmaiseksi sisään.
Avoinna se on päivittäin klo 10-18, paitsi maanantaisin se aukeaa vasta klo 12.
Juuri ennen Vihreää porttia on oikealla puolella lähellä B&B hotellia Daniel Fahrenheitille omistettu yksi Gdanskin leijonapolun Lew Hewelion leijonista, joka pitää käpälissään kuuluisaa lämpömittaria.
Eurooppalaisia hämmentävä lämpötila-asteikon keksijä Fahrenheit syntyi Gdanskissa. Leijonapatsaan vieressä on lämpömittarimuistomerkki Fahrenheitille, kaupungin omalle kuuluisuudelle.
Jokirannassa oleva Vihreä portti Brama Zielona on Kuninkaallisen tien päätepiste.
1500-luvulla rakennettu renessanssirakennus suunniteltiin kuninkaalliseksi residenssiksi, mutta tarinan mukaan yksikään kuningas ei koskaan yöpynyt siellä.
Sen sijaan Puolan entisellä presidentillä Lech Wałęsalla oli rakennuksessa henkilökohtainen toimisto.
Lech Wałęsa on yksi Puolan historian merkittävimpiä hahmoja, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja vapaan Puolan ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti. Hänen elämänsä ja toimintansa kietoutuvat erottamattomasti Gdanskin kaupunkiin ja sen telakalta alkaneeseen Solidaarisuus liikkeeseen. Nykyisin rakennuksessa toimii Gdanskin kansallismuseon yksi toimipiste, jossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä.
Pyhän Marian kirkko Bazylika Mariacka on yksi maailman suurimmista tiilikirkoista.
Sen vieressä sijaitsee myös kaunis Kuninkaallinen kappeli.
Totta kai se oli käytävä kirkossa sisällä, vain todetaksemme, että eipä ole mikään muuttunut, sitten viime käymisen.
Jos muuten haluaa 409 askelman rapputreenin, niin myös kirkon torniin pääsee kiipeämään ja ihailemaan maisemia. Väliin jäi tämäkin.
Hotellimme läheisyys kirkon kanssa tuli varsin selväksi, kuten myös se, miksi hotelissamme oli yöpöydillä korvatulpat. Kirkonkellojen tunnittaine kumistelu kyllä kuului koko kaupunkialueella.
Kaupungin kauneimpana katuna pidetään Mariacka katua, joka johtaa Pyhän Marian portille.
Katu on kuuluisa eleganteista portaikoistaan, taidegallerioistaan sekä meripihkapajoistaan- ja myymälöistään.
Meripihkatuotteet ovatkin Gdanskin suosituimpia matkamuistoja.
Gdanskia kutsutaankin perustellusti maailman meripihkapääkaupungiksi, minkä huomaa heti kaupungin kaduilla kävellessä. Gdansk vastaa 70 prosentista maailmanlaajuisesta meripihkakorujen ja muiden meripihkatuotteiden tuotannosta.
Kadusta hieman kauempana oleva Meripihkamuseo sijaitsee upeassa keskiaikaisessa Suuressa myllyssä, Wielki Młynissä.
Kyseessä on historiallisesti merkittävä rakennus, joka toimii jo itsessään nähtävyytenä.
Mylly oli aikoinaan varustettu 18 vesipyörällä, joista jokainen oli halkaisijaltaan 5 metriä, mikä oli melkoinen tekninen saavutus. Paikka toimi myllynä, viljavarastona ja leipomona.
1600-luvulla Suuressa myllyssä paistettua leipää myytiin muun muassa Leipäsillalla sijaitsevassa vanhassa raatihuoneessa.
Ennen Toista maailmansotaa mylly tuotti jopa 200 tonnia jauhoja päivässä.
Suuri mylly toimi rakentamisestaan aina vuoteen 1945 asti, jolloin se paloi kokonaan.
Urhoollisesti myllyn edessä seisova Lew Hewelion Liikemiesleijona muistuttaa gdanskilaisten sitkeydestä ja yrittäjäjyys hengestä.
Meripihkamuseon kolmeen kerrokseen jaetut näyttelyt esittelevät kattavasti meripihkan syntyä, sen historiaa hansakaupan ajoilta sekä meripihkatinktuuroiden käyttöä lääketieteessä. Esillä on upeita käsityötaidon taidonnäytteitä aina hienostuneista rasioista valtaisiin meripihkamöhkäleisiin.
Kuten monet muutkin Gdanskin museot, myös Meripihkamuseo tarjoaa maanantaisin täysin ilmaisen sisäänpääsyn. Muina päivinä museo on avoinna klo 10–20 ja sisäänpääsy maksaa 35 PLN.
Koska museo kuuluu kaupungin suosituimpiin kohteisiin, suosituimpina kesäviikonloppuina liput kannattaa ostaa etukäteen Gdanskin museoiden virallisesta verkkokaupasta.
Täytyyhän joka kaupungissa olla rakkaudensilta.
Myllyn lähellä oleva pieni silta on täynnä rakkauslukkoja.
Leipäsillaksi kutsuttu silta oli olemassa jo 1300-luvulla.
Nyt sillan kummankin puolen kaiteet olivat täynnä rakkauslukkoja.
Monikohan noistakaan enää kuvaa pysyvää rakkautta?
Pienellä saarella seisova historiallinen talo, merimiesten kiltatalo ja sen takana näkyvä kirkon torni tekevät paikasta yhden kaupungin kuvatuimmista maisemista.
Toisella puolella siltaa pääsee ihailemaan vanhaa 1500-luvulta peräisin olevaa raatihuonetta, joka kuin ihmeen kaupalla selvisi massiivista pommituksista Toisen maailmansodanlopulla.
Kannattaa myös käydä katsomassa Pyhän Birgitan kirkon meripihka-alttaria, joka on todella vaikuttava.
13 metriä korkea ja 120 m2 oleva alttari on valmistettu kokonaan Itämeren meripihkasta ja se on maailman suurin meripihkataideteos, jonka rakentamiseen on käytetty lähes 1000 kg meripihkaa.
Alttari esittää elämänpuuta ja sen keskiössä on Częstochowan Musta Madonna, jonka kaapua koristavat aidot meripihkaveistokset.
1980-luvulla paikasta tuli Solidaarisuuden kirkko. Kuuluisien telakkalakkojen aikana siitä tuli työntekijöiden tukikohta – ja kun sotatila julistettiin vuonna 1981, se toimi toivon ja vastarinnan symbolina sekä kohtaamispaikkana solidaarisuusliikkeeseen osallistujille.
Kirkon kryptassa on noin 500 kalloa, joiden uskotaan olevan Brigitta sisarten ja heidän seuralaistensa jäänteitä.
Keskellä kryptaa on myös lasivitriini, joka sisältää itse Pyhän Birgitan pyhäinjäännöksiä.
Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1300-luvun lopulla paikalle, jossa Pyhän Birgitan maallisia jäännöksiä säilytettiin hetken aikaa kuljetusmatkalla Roomasta takaisin Ruotsiin. Pyhä Birgitta on Ruotsin suojelunpyhimys.
Kirkko on avoinna vierailijoille klo 10-18.30, paitsi sunnuntaisin, jolloin se aukeaa vierailijoille vasta messun jälkeen. Kirkkoon on pieni nimellinen 6 PLN pääsymaksu.
Katolilaisuuden rooli Puolassa kansallisen identiteetin, vapauden ja kommunistisen diktatuurin vastaisen vastarinnan symbolina huipentui 1970- ja 1980-luvuilla.
Katolinen kirkko on vuosisatoja ollut Puolan vahva selkäranka, mutta siitä tuli lopullisesti koko kansaa yhdistävä mahtitekijä kahden historiallisen käännekohdan myötä.
Puolalaisen paavin valinta 1978 aiheutti Puolassa valtavan uskonnollisen- ja kansallisen ylpeysbuumin.
Paavin ensimmäinen vierailunsa kotimaahansa kesällä 1979 keräsi kaduille miljoonia ihmisiä. Paavin rohkeat puheet ihmisoikeuksista ja hänen kuuluisa lauseensa ”Älkää pelätkö” antoivat puolalaisille rohkeutta nousta neuvostomielistä hallintoa vastaan.
Kun Gdanskin telakalta käynnistyi Solidaarisuus ammattiliikkeen lakkoilu vuonna 1980, uskonnosta tuli poliittisen vastarinnan virallinen ilme.
Koska kommunistinen hallinto yritti tukahduttaa vapaan ajattelun, katolisesta kirkosta tuli ainoa paikka, jossa ihmiset saattoivat kokoontua vapaasti.
Lakkoilevat telakkatyöläiset ripustivat Neitsyt Marian kuvia telakan portteihin, ripittäytyivät avoimesti tehtailla ja pitivät messuja osana poliittisia protestejaan. Kirkko toimi opposition ja älymystön suojelijana.
Kauppahallit ovat aina mainio paikka tutustua paikalliseen elämään ja ruokatarjontaan. Gdanskin 1800-luvun lopulla valmistunut kauppahalli Hala Targowa onkin käymisen arvoinen paikka. Kauppahallin milk baarissa syö edullisesti ja myyntikojuissa voi tehdä melkoisen mainioita löytöjä.
Kauppahallin vieressä on kellaritila, jossa on 1200-luvulta peräisin oleva huone. Se oli aikoinaan osa dominikaaniluostaria ja sitä käytettiin keittiönä ja ruokasalina. Tila löydettiin vasta 2000-luvun alussa.
Toisen maailmansodan museo, Muzeum II Wojny Światowej toimii modernissa rakennuksessa Motlawa joen varrella.
Museolle pääsee helposti kävellen Vanhasta kaupungista.
Museo on futuristinen, 40 metriä korkea punainen arkkitehtonisesti vino torni.
Osa museosta on maanalla.
Museon pysyvässä näyttelyssä kerrotaan Toisen maailmansodan tarina Puolan näkökulmasta. Museo käsittelee suursotaa poikkeuksellisen laajasti myös globaalista näkökulmasta.
Yksi museon vaikuttavimmista osista on täysikokoinen rekonstruktio puolalaisesta kauppakadusta sodan aikana.
Museossa on esillä myös Pohjoismaiden ja Suomen osuus sodassa.
Siellä on muun muassa oma pieni huoneensa, joka on omistettu Suomen talvisodalle.
Historiaa rakastavana, en lukeudu Toisen maailmasodan innokkaaksi tietäjäksi, mutta olihan paikassa käytävä, ja todettava, että eikö ihmiskunta oikeasti ota opikseen?
Museon on suljettu maanantaisin. Muut aukioloajankohdat kannattaa tarkistaa netistä, sillä ne vaihtelevat päivän ja käyntikuukauden mukaan. Museo tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn tiistaisin, mutta huomioida kannattaa, että ilmaisia lippuja jaetaan vain rajoitettu määrä ja ne pitää noutaa lippukassalta livenä.
Kannattavaa on ottaa 12 PLN maksava suomenkielinen ääniopas museokierrokselle, jolloin museokäynnistä saa kaiken irti.
Euroopan solidaarisuuskeskus (ECS) on vanhalla telakka-alueella sijaitseva moderni museo, joka esittelee Puolan lähihistoriaa ja kommunismin murtaneen Solidaarisuusliikkeen vaiheita.
Vanhasta kaupungista paikkaan pääsee erittäin helposti raitiovaunulla tai taksilla.
Modernia museota pidetään yhtenä koko Puolan tärkeimmistä ja vaikuttavimmista kulttuurikohteista.
Se on omistettu Euroopan merkittävälle Solidaarisuus liikkeelle, joka alkoi 1980-luvulla riippumattomana ammattiliittona ja laajeni nopeasti laajaksi antikommunistiseksi kansanliikkeeksi.
Paikan aukioloajat ja lippujen hinnat kannattaa katsoa paikan verkkosivuilta, sillä niissä on ajankohdan ja sisällön mukaan melkoista vaihtelua.
Sisällä voi näyttelyiden lisäksi mennä paikan ylimmässä kerroksessa olevalle kattoterassille, mistä pääsee kuvaamaan telakan ikonisia, kirahveja muistuttavia vihreitä nostureita. Rakennuksessa on myös upea lasinen atrium.
Jos päätä ei huimaa ja haluaa pienimuotoisen extreamin, niin voi kiivetä yhteen lähellä olevista M3-telakkanostureista.
Päästäkseen ylös pitää ensin kiivetä 133 jyrkkää, ritilämäistä metalliaskelmaa.
Korkeanpaikankammoisten ei ehkä kannata kokeilla, sen verran hurjalta kiipeäminen näytti.
Hurjapäitä emme olleet mekään, mutta niitä, joita kiipeäminen houkuttaa, niin tiedoksi, että lipun voi ostaa paikanpäältä sinisestä kontista 20 PLN hintaan.
Solidaarisuuskeskuksen edessä olevalla aukiolla on Kuolleiden telakkatyöntekijöiden muistomerkki, Pomnik Poległych Stoczniowców.
Lakkolaiset muistivat hyvin kymmenen vuotta aiemmat lakot, jotka kommunistinen hallinto tukahdutti verisesti.
Välttääkseen saman 45 aiemman lakkolaisen kohtalon, työläiset päättivät vuonna 1980 pysyä telakan sisäpuolella ja toteuttaa lakon täysin väkivallattomana istumalakkona.
Muistomerkin kolme yli 40 metriä korkeaa ristiä on pystytetty vuonna 1970 telakan lakkojen ja levottomuuksien aikana surmattujen työntekijöiden muistolle.
Lähellä Solidaarisuuskeskusta sijaitsee Boheemi 100cznia. Paikka sijaitsee myös entisellä telakka-alueella. Rento kesäkeidas ja sen urbaani tunnelma kannattaa käydä kokemassa. Meille se toimi juoma- ja välipalataukopaikkana.
Paikka toimii paikallisille ulkoilmaolohuoneena, jossa on tarjolla street foodia ja musiikkia. Paikka on maanantaisin suljettu, mutta muina päivinä se aukeaa puolenpäivän jälkeen, ollen avoinna aina yömyöhään.
Pienen välipalan ja jalkojen lepuuttelutauon jälkeen olikin aika taas siirrellä töppösiä eteenpäin.
Gdanskin keskustasta, noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsee Westerplatte, jossa ammuttiin Toisen maailmansodan ensimmäiset laukaukset.
1.9.1939 Saksan taistelulaiva Schleswig-Holstein aloitti tulituksen niemimaalla sijainnutta puolalaista sotilasvaruskuntaa vastaan, mikä käynnisti Westerplatten taistelun ja samalla koko Toisen maailmansodan Euroopassa.
Paikka muuttui kertaheitolla sotatantereeksi.
Nykyisin Westerplatte on ulkoilmamuseo, jossa sijaitsee 25 metriä korkea Toisen maailmansodan muistomerkki.
Alueella on erilaisia näyttelyitä, raunioita ja bunkkereita.
Siellä on myös suuri kyltti, jossa lukee Nigdy więcej wojny – Ei enää sotaa.
Viesti tuntuu entistä voimakkaammalta ja sydäntä särkevältä, kun miettii, mitä maailmassa ja Puolan naapurimaassa tapahtuu tänä päivänä.
Westerplatteen voi matkustaa Gdanskin keskustasta taksilla tai bussilla 106 tai 138.
Kesällä paikkaan pääsee myös vesibussilla.
Teimme myös päiväretken Sopottiin ja matkalla Sopotista kohti Gdanskia, pysähdyimme Zaspaan, joka on Puolan suurin katutaidealue.
Alue esittelee Gdanskin rouheimman puolen.
Zaspa on rakennettu 1970- ja 1980-luvuilla Gdanskin vanhan lentokentän tilalle.
Alue koostuu valtavista, neuvostoaikaisista betonisista elementtikerrostaloista, jotka ovat saaneet täysin uuden ja värikkään elämän.
Zaspasta löytyy nykyään yli 60 jättimäistä seinämaalausta, mikä tekee siitä koko Puolan laajimman yhtenäisen katutaidealueen.
Zaspaan pääsee Gdanskin keskustasta helpoiten ja edullisimmin SKM:n lähijunalla.
Alueeseen on helpointa tutustua täysin omatoimisesti kävelemällä korttelien välissä.
Nowy Portissa eli Uudessa satamassa on mielenkiintoinen majakka, jonka katolla on aikapallo.
Aikapallo putosi aikoinaan majakan tornin katolla olevasta tangosta alas keskipäivällä, klo 14, klo 16 ja klo 18.
Aikapallon avulla satamassa olleet laivat pystyivät synkronoimaan kellonsa Puolan aikaan.
Näitä aikapalloja käytettiin yleisesti ennen radion keksimistä.
Nykyään niitä on enää vain muutama jäljellä koko maailmassa.
Valitettavasti tämä aikapallo on ollut rikki jo muutaman hetken, joten sen toimintaa ei enää pysty seuraamaan – GPS hoitakoot homman jatkossakin.
Kolmen päivän aikana oli taas ehditty nähdä ja kokea vaikka ja mitä.
Kipeiksi kävellyt jalatkin tuntuivat olevan asiasta samaa mieltä.
Gdanskissa on paljon nähtävää, mutta löytyy sieltä perheitäkin kiinnostavia nähtävyyksiä.
Gdanskissa oleva lelumuseo ja pinta-alaltaan Puolan suurin eläintarha sekä tiedekeskus Hevelianum ovat varmasti lasten mieleen.
Hieman keskustan ulkopuolella, noin 15 minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Majaland Gdansk huvipuisto.
Perheitä kiinnostaa varmasti myös risteily merirosvolaivalla.
Aiempi Gdanskin vierailun blogi löytyy täältä
No Comments