Mostar ja Blagaj
Mostar

Hämmentävien päivien jälkeen oli aika suunnata kohti Mostaria.
No niin… Olihan koko reissun alku ollut melkoista menoa.
Junalipun Sarajevosta Mostariin onnistuin, kuin onnistuinkin varaamaan netistä, miljoonan yrityksen jälkeen, mutta niitä ei saanut ostettaessa itselleen, vaan lippu olisi pitänyt käydä lunastamassa aseman lipputoimistosta hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Mietin jo ennakkoon, että mikäköhän säätö tässä olisi vielä edessä – ajattelin lähinnä tuota junalipun lunastusta.

En arvannut tuhoisaa maanvyörymää ja siitä seurannutta melkoista härdelliä.
Ei mennyt matkan tämä osuus ihan suunnitelmien mukaan.
Ei toteutunut suunniteltu vajaan kahden tunnin junamatka upeita maisemia ihaillen, vaan se vaihdettiin 6 h kiertotiehen taxilla.
Junan maisemareittiä Mostar-Sarajevo pidetään yhtenä kauneimmista maisemareiteistä – ei ollut maisemallisesti huono tuo kiertotien autoreittikään.

Pitkän istumisen jälkeen, oli hyvä jaloitella ja lähdimmekin vielä kuvaamaan viehättävää iltavalaistuksessa olevaa Mostarin Vanhaa kaupunkia.
Mostarin Vanhan kaupungin autottomalle alueelle ja ylipäätänsä kaupungin nähtävyyksille on käveltävä ja hyvin kaupungissa jalkapatikalla pärjääkin.
Taxit ovat edullisia ja niillä on kätevä kulkea kauemmas, jos on asiaa kaupungin laitamille tai lähiympäristöön. Olikohan tämä huono heitto? Pakonsanelema taximatka 330 € Sarajevosta Mostariin ei tuntunut ihan halvalta. Toivotaan, että vakuutus korvaa sen, niin kuin lupasi.
Olimme varanneet aivan ihastuttavan huoneisto Solariksen kävelymatkan päästä Vanhasta kaupungista.

Pimentyneessä illassa ravintoloiden terasseilla istuskeli vain muutamia ihmisiä.
Lähellä siltaa olevissa ravintoloissa hinta oli selvästi korkeampi kuin hieman kauempana.
Turisteilta osattiin täälläkin ottaa rahat pois.
Ai hitto, kaiken säätämisen jälkeen tässä kohtaa konjakki iltamyssyksi olisi maistunut, mutta olimme sitten sillä puolella siltaa, jossa sai vain kuplavettä. Väkeä ei illalla ollut paljon liikkeellä ja huomasi hyvin, miten päivämatkalaisten poistuttua kaupungista meno hiljeni totaalisesti.

Mostar on suosittu päiväretkikohde Splitistä sekä Dubrovnikistä ja bussilasteittain matkailijoita alkoikin saapua kaupunkiin heti klo 11 jälkeen.
Vanhan kaupungin pienet putiikit olivatkin täynnä turisteille suunnattuja matkamuistoja.
Mostar on kaunis ja ainutlaatuinen kaupunki Bosnia ja Hertsegovinassa, miksi se onkin yksi maan suosituimmista kohteista.

Kaupungissa on mukulakivikatuja, vanhoja kivirakennuksia ja upea silta, joka ylittää Neretva joen.
Vanhan kaupungin alue onkin kuin satukirjasta.
Tosin nyt yleensä turkoosina virtaava joki oli mudasta ruskeana, johtuen rankkasateista ja maanvyörymästä.

Kaupunki on tullut tunnetuksi Neretva joen yli kulkevasta vuonna 1566 rakennetusta Stari Most sillastaan.
Historiallinen silta pommitettiin Bosnian sodassa mäsäksi, jotta sodan osapuolten välille saatiin hajurako.
Kuva on otettu sillalla olevan museon kuva-arkistosta.
Perinteisin menetelmin jälleenrakennettu silta valmistui uudelleen vuonna 2004 ja silta lähiympäristöineen onkin nykyään osa UNESCOn maailmanperintöluetteloa.

Stari Most ei ole vain silta, vaan se on ottomaanien hallitsijan Suleiman Suuren vuonna 1557 tilaama arkkitehtuurin mestariteos, joka esittelee upean kaarisuunnittelun.
Uusi kivisilta korvasi puisen riippusillan, joka heilui niin paljon, että ihmiset pelkäsivät ylittää sen.
Kivinen kaarisilta onkin osoitus 1500-luvun rakentajien kekseliäisyydestä ja osaamisesta.

Mostarin alue on ollut monen vallan alla.
Paikka oli asuttu jo Rooman aikoina.
Kaupunki sijoittui Adrianmereltä mantereelle kulkevalle kauppareitille ja kasvoi Turkin hallintokeskukseksi.
Itävalta-Unkarin vallattua sen, kaupungista tuli osa Habsburgien valtakuntaa.

Imperiumin romahtamisen jälkeen vuonna 1918 kaupunki liitettiin Jugoslavian kuningaskuntaan ja sitten osaksi Jugoslaviaa.
Jugoslavian aikoina Mostar kehittyi ja siitä tuli yksi alueen tärkeimmistä kaupungeista alumiininsa ansiosta.
Uudemman kaupungin vanhat sosialismin aikaiset rakennukset vierivieressä toivat mieleen muistoja muualta.

Bosnian sodan jälkeen kaupunki on pyrkinyt elämään rauhassa kaupunkiin jääneiden kristittyjen ja muslimien kanssa.
Silti sillat jakavat kaupungin katoliseen kroaatti puoleen Neretva joen länsipuolella ja muslimien bosnialaisten puoleen toisella puolella.
Mostarissa on ollut perinne, että nuoret miehet hyppäävät sillalta alas jokeen. Sillalle ja sen alle kerääntyy kesäaikaan paljon turisteja katsomaan siltahyppyjä, joita suoritetaan 50 euron kolehtia vastaan.



Jotta sillalta pääsee hyppäämään muut, kuin nämä nuoret rohkelikot, pitää käydä maksullinen kurssi harjoitushyppyrissä.
Kun harjoitushypyt on hyväksytysti suoritettu, pääsee turisti hyppäämään huom! erillistä maksua vastaan sillalta.
Nyt muita halukkaita hyppääjiä ei yli 20 metriä korkealta sillalta ilmaantunut.
Sillalla järjestetään vuosittain hyppykilpailu osana Red Bullin cliff sukelluskilpailua.

Pelkkä kävely sillan yli on kokemus sinänsä.
Näkymät molemmin puolin siltaa ovat upeat, mutta sillan ylittäminen onkin sitten extrimea.
Sillankannen pinta on tasainen ja liukas, tuhansien jalkaparien kiillottama.
Huonoilla kengillä ja sileillä kengänpohjilla on kuin luistinradalla olisi. Muutama akrobaattinen pystyssäpysymisen suoritus nähtiin.
Pienet hidasteet sillankannella eivät juurikaan loiventaneet tunnetta luisumisesta, vaikka jalassa oli hyvät kengät hyvillä pohjilla.

Sillan kummallakin puolella on tornit.
Toisessa tornissa on Balkanin sodasta kertova valokuvanäyttely ja toisella puolella on museo, joka avattiin vuonna 2006, pian sillan uudelleenrakentamisen jälkeen.
Museon näyttely keskittyy sillan ikoniseen rakenteeseen, sen historiaan ja tärkeisiin tapahtumiin. Siellä on myös esillä arkeologisia esineitä, jotka löydettiin 2000-luvun alussa, sillan jälleenrakennusvaiheessa. Paikkaan pääsee tutustumaan 10 KM sisäänpääsymaksulla klo 8-16 välisenä aikana.

Koski Mehmed Pasa moskeija on yksi Mostarin tunnetuimmista maamerkeistä ja se näkyykin ympäri kaupunkia.
Moskeijan minareettiin pääsee kiipeämään 89 rappusta maksamalla erillisen 15 MK hinnan.
Ahtaanpaikankammoisille kapeassa minareetissa kierreportaita kiipeäminen voi tuntua klaustrofobiselta, joten en suosittele. Näkymä minareetista ei ole ainoa syy, miksi kannatta poiketa Koski Mehmed Pashan moskeijassa.

Moskeija rakennettiin 1600-luvun alussa ja on yksi hienoimmista ottomaanien arkkitehtuurin esimerkeistä Mostarissa.
Moskeijan sisustus on näkemisen arvoinen, kaunis ja värikäs.
Balkanin sodan aikana moskeija vaurioitui pahoin, mutta se kunnostettiin uuteen uskoon.
Vaikka Koski Mehmed Pashan moskeija on Mostarin suosituin moskeija, on kaupungissa muutama muukin moskeija, jotka ovat vierailun arvoisia.
Karađoz Bey moskeija 1500-luvulta on alueen suurin moskeija vaikuttavalla kupolillaan.
Karađoz Bey on edelleen toimiva moskeija, joten pukeutumissääntöjä ja rukousaikaa tulee kunnioittaa vieraillessasi moskeijassa.
Kolmas huomion arvoinen moskeija on Nezir-agina moskeija lähellä Kriva Cuprijan siltaa.
Pieniltä kujilta löytyy lukuisia kojuja, josta saa hankittua tarvittavat matkamuistot. Monet turistikaupat ja ravintolat ottivat maksun vastaan myös euroina. Farmers Market eli Tepa, kuten paikalliset sen tuntevat, sijaitsee aivan Koski Mehmed Pashan pihan vieressä. Markkinat ovat avoinna joka päivä paitsi sunnuntaina.



Mainio kuvauskohde on Kriva Cuprija silta, jonka sanotaan on olevan Stari Most sillan pienoismalli.
Silta on kahdeksan vuotta vanhempi kuin Stari Most, miksi se voi hyvinkin olla prototyyppi arkkitehtonisesti monimutkaisemmalle Stari Mostille.
Viehättävä silta sijaitsee kauniissa Vanhan kaupungin ympäristössä, markkinakatujen takana.
Vuonna 2000 olleet valtavat tulvat vaurioittivat siltaa ja huuhtoivat osan siitä mukanaan.
Vuotta myöhemmin silta rakennettiin uudelleen UNESCOn tuella.
Tämän sillan pienen sivujoen vesi olikin sitten kauniin turkoosin väristä.

Vanhassa kaupungissa on monia mainioita paikkoja pysähtyä ja nauttia yber vahvasta kahvista, johon en enää sorru.
Maistoimme Sarajevossa tuota joidenkin herkkua, vahvaakin vahvempaa mustaa kahvia, mutta mitä vatsa ei kestä, sitä naama ei tarvitse.
Sen sijaan tyypillistä ruokaa joka paikassa oli Ćevapit eli maustetut jauhelihasta valmistetut pitkulaiset grillissä paistetut pötköt. Niitä syödään paikallisen leivän ja sipulisilpun kanssa. Tämän herkun kiintiö tuli täyteen Sarajevossa. Toinen tyypillinen ruoka on lihalla täytetyt taikinanyytit eli burekit ja viininlehtikääryleet eli sarmat. Paras juoma ruoan kanssa on Ayran eli jogurtista valmistettu itämainen juoma. Kaikista ruokapaikoista ei saa alkoholipitoisia juomia.

Katolisen kirkon 107 metriä korkea torni rakennettiin alun perin vuonna 1866, mutta sekin tuhoutui sodan aikana, samoin kuin paikassa ollut basilika.
Uudelleen rakennettu kirkko sisältää paljon korkeamman tornin kuin alkuperäinen, jolla haluttiin korostaa kroaattiryhmää ja sen kristillistä perintöä kaupungissa.
Edelleen korjauksen alla olevaa tornia kutsutaan Mostarin rauhankellotorniksi.
Sodassa raunioituneen kirkon ja fransiskaaniluostarin ulkoasu kunnostettiin myös huolellisesti entiseen loistoonsa.
Alkuperäisen kirkon pyhäinjäännökset säästyivät pommituksilta ja ne voikin nähdä fransiskaaniluostarin galleriassa.
Ottomaanien aikaiset asuintalot Muslibegovic- ja Biscevic-talot rakennettiin 1600-luvulla ja nykyään molemmissa toimii museo. Museot avaavat elämää vanhan ajan Mostarissa. Vastaavat talot Sarajevossa olivatkin remontin alla.
Aikoinaan vauraan Muslibegović perheen asuinpaikka avaa ovensa yleisölle, mahdollistaen ainutlaatuisen kurkistuksen menneisyyteen. Osa tästä perintörakennuksesta toimii nykyään tasokkaana hotellina.


Toinen mainio paikka vierailla ja tutustua ottomaanien aikakauteen, on suuntaa Bišćević taloon. Myös tämä vanha rakennus on hyvin säilynyt ottomaanien talo. Mostarin Vanhan kaupungin sydämessä sijaitseva paikka erottuu edukseen perinteisellä arkkitehtuurillaan ja viehättävällä sisäpihalla, joka tuntuu pieneltä keitaalta.

Yksi kauneimpia rakennuksia kaupungissa on 1800-luvun lopun rakennus, joka näyttää melkein kopiolta Vijecnicasta eli Sarajevon kaupungintalosta.
Rakennusta pidetään kansallisena muistomerkkinä.
Upeassa rakennuksessa on arvaa mikä? – Koulu Stara gimnazija.
Paikka perustettiin koulutuskeskukseksi jo Itävalta-Unkarin hallinnon aikana. Jugoslavian aikakaudella koulu kuului maan tunnetuimpiin ja akateemisesti arvostetuimpiin oppilaitoksiin, ollen Bosnia ja Hertsegovinan maineikkain koulu. Koulussa opiskeli sulassa sovussa 2000 eri kansanryhmien opiskelijaa. Bosnian sodan jälkeen kaikki kuitenkin muuttui. Lukiona nykyään toimiva koulu kärsi myös pahoja vaurioita sodan aikana.

Liennytystä eri kansanryhmien välillä on tapahtunut, sillä upeasti korjattu koulu on yksi harvoista kouluista, jossa Bosnian kroatit ja Bosnian serbit voivat jälleen opiskella samassa rakennuksessa.
Oppilaat voivat opiskella jopa joitakin aineita integroituna toistensa kanssa, tosin kahdella erillisellä lukion opetussuunnitelmalla ja kahdella eri kielellä.
Toivottavasti tämä ”harvinaiseksi sosiaaliseksi kokeiluksi” nimetty yhteistyö auttaa edistämään maan ja kaupunkilaisten kansallista identiteettiä ja pysyvää rauhaa. Opiskelijat ainakin olivat optimistisia, uteliaita ja avoimia. Puhuivat hyvää englantia ja kertoivat mielellään opiskelusta ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Ottomaanien aikoinaan perustama Mostar on reilun 100 000 asukkaan kaupunki.
Mostar kärsi pahasti 1990-luvun sodan aikana, kun kaupungissa ja sen ympäristössä käytiin raskaita taisteluita.
Vielä nykyäänkin näkee monia jäänteitä Balkanin sodan ajoista.
Sarajevossa suurin osa tuhoutuneista rakennuksista on yritetty korjata, mutta Mostarissa raunioita löytyy joka kulman takaa. Vanhassa kaupungissa kaikki näyttää kauniilta ja korjatulta, mutta katu tai kaksi turistialueen ulkopuolelta löytyy tuhoutuneita taloja ja luodinreikiä seinillä.

Turistialueiden ulkopuolella aistii myös kaupungin kahtiajakautumisen Bosnian serbien ja Bosnian kroatien välillä.
Mostarin sodan symboli Vanhan sillan lisäksi on niin kutsuttu Sniper Tower.
Entistä pankin rakennusta käytettiin tarkka-ampujien ampumapaikkana, sillä sieltä näki hyvin koko kaupunkiin.
Nykyään rakennus on raunio, mutta paikalliset taiteilijat käyttävät sitä gallerianaan.
Sisään meneminen on kielletty ja sisäänkäynti onkin muurattu umpeen.
Kierrellessämme uudempaa osaa kaupungista törmäsimme upeisiin muraaleihin sekä vankilan katutaiteella maalattuun muuriin. Katutaidetta oli koristamassa useissa paikoissa Mostarin uudempaa osaa.



Mostarissa oli aiemmin Bruce Leen luonnollisen kokoisen patsas.
Se paljastettiin 26. marraskuuta 2005 ja se oli maailman ensimmäinen Bruce Leen patsas, sillä Hong Kongin vastaava patsas paljastettiin vain päivää myöhemmin.
Miksi ihmeessä Bruce Leen patsas on pystytetty kaupunkiin? Sen oletetaan olevan etnisesti jakautuneen kaupungin solidaarisuuden symboli? Tiedä häntä, sillä patsas joutui aiemmin usein ilkivallan kohteeksi, koska paikalliset pitivät sitä provokaationa.
Patsas löytyi aiemmin Park Zrinjevacista, joka sijaitsee Sniper Towerin vieressä kaupungin keskustassa, mutta vuosi sitten se pöllittiin. Patsas oli pronssia, joten ehkäpä tuo arvometalli oli kelvannut jollekin?
Vain 40 kilometrin päässä Mostarista sijaitsevat Kravicen upeat vesiputoukset. Paikka on varsin suosittu paikallisten kesken. Emme kuitenkaan tällä kertaa menneet sinne, koska kulkuyhteydet tuolla suunnalla oli poikki ja rajoitettuja maanvyörymän takia.

Iltapäivästä otimme linja-auton Mostarin linja-autoasemalta kohti Dudvronikia.
Tähänkään linja-autoon ei voinut varata paikkalippuja.
Linja-auto oli oikein siisti ja 3,5 tunnin matka sujui mukavasti.
Hintaa kyydille tuli alle 25 € henkilöltä.
Onneksi olimme varanneet matkan hyvissä ajoin etukäteen, joten emme jääneet pussiin kaupunkiin.

Matkanteko onneksi sujui joutuisasti omia eväitä syöden ja maisemia ihaillen.
Balkanin aluetta laajasti repineen sodan jäljet näkyivät edelleen selvästi.
Tien vieressä oli pommitettuja ja hylättyjä taloja sekä kokonaisia autiokyliä.


Myös ero EU-Kroatiaan oli huomattava. Bosnia ja Hertsegovina oli selkeästi köyhempi ja ränsistyneempi ja EU-rahavirtojen puutteen huomasi selvästi. Monet kunnostustyöt olivat vielä kesken tai ne eivät olleet edes alkaneet.

Rajamuodollisuudet olisivat sujuneet sutjakkaasti, ellei mukana olisi ollut kolme sankaria, joilla oli jotain häikkää matkustusasiakirjoissa.
Veikkaan, että pojilta puuttui viisumit.
EU-kansalaiset eivät tarvitse Bosnia ja Hertsegovinaan tai sieltä Kroatiaan tullessaan viisumia, joten pelkän passin näyttäminen riitti.
Kun pojat kamppeineen oli poistettu bussista, pääsi matka jatkumaan kohti Dubrovnikkia.
Blagaj
Blagajin historiallinen kylä sijaitsee 20 minuutin bussi- tai taksimatkan päässä Mostarista. Näiden kahden kaupungin välillä on runsaasti päivittäisiä lähtöjä.

Taxikaan ei maksanut paljon, vain 20 €, joten nappasimme sellaisen.
Olihan tuokin melkoinen seikkailu. Hampaaton, sydämellinen ja pyyteetön narkkari tarjoutui apuun taxin etsinnässä.
Heppu soitti sitten kaverinsa, 70-vuotiaan sodan veteraanin meitä kyyditsemään.
Taxi oli ihan laillinen ja kuski oikein puhelias. Tuli kyllä semmoista tarinaa, että oksat pois. On tällä maalla ollut synkkä historia ja sen asukkailla jos jonkinlaisia elämäntarinoita. Ihania ihmisiä elämäntarinoineen ja kohtaamisineen, muistijälki jäi.

Blagajin kylä on suojeltu kulttuuriperintökohde Bosnia ja Hertsegovinassa.
Kuuluisaksi sen tekee epäilemättä perinteinen Dervish talo.
Tästä vaatimattomasta ottomaanityylisestä rakennuksesta on vasta hiljattain tullut turistinähtävyys.
Talo tunnetaan myös nimellä Vrelo Bune, Tekija Blagaj tai Blagaj Tekke. Parhaan näkymän Blagaj Tekkijalle saa kävelemällä sillan yli ja menemällä pienelle näköala-alueelle. Paikka on avoinna joka päivä klo 8.30-20.30. Sisäänpääsy taloon maksaa 4 MK.

Blagajia halkoo Buna joki, joka saa voimansa Euroopan suurimmasta lähteestä.
Joen varrella on ottomaanien ja Välimeren arkkitehtuurista vaikutteita saanut 600-vuotias Blagaj Tekke.
Ihme kyllä, ja onni, että tämä mystinen paikka pysyi koskemattomana Bosnian sodan aikana.
Alueella tehdyt kaivaukset viittaavat siihen, että paikassa on ollut toimintaa jo keskiajalla ja sillä oli syvä kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys. Luostarina toiminut talo oli toiminnassa, kunnes sen viimeinen shaykh Sejdo Sehovic kuoli vuonna 1925. Toisen maailmansodan jälkeen dervishien ja tekkejen uskonnolliset käytännöt kiellettiin aina 1970-luvulle saakka, jolloin muslimiyhteisö alkoi käyttää taloa. Suojelutoimien lisäksi he elvyttivät talon uskonnollisen Mawlidin pyhiinvaelluspaikaksi.

Vaikka talon historia on hieman hämärä, on merkkejä, että ensimmäinen rakennus alueelle rakennettiin joskus 1400-luvun puolivälissä.
Alkuperäinen rakennus tuhoutui ja talo rakennettiin uudelleen 1520-luvulla.
1500-luvulta peräisin oleva Dervish talo on historian ja arkkitehtuurin ihme.
Dramaattisen kallioseinän juurelle ja Bruna joen luolan suuaukolle rakennettu talo luo maiseman, joka on kuin suoraan postikortista.
Blagaj Tekken luostaritalossa on useita erilaisia huoneita, mukaan lukien keittiö, vierashuone, kylpylä, rukoushuone, haudat ja piha. Sisäänpääsy kompleksiin maksamaan 10 MK.

Tutustuminen sisätiloihin ei onnistu, jos pukeutuminen ei ole muslimisääntöjen mukaan kunnioittavaa.
Lisäksi vierailijoiden tulee riisua kengät talon sisäänkäynnillä.
Itselläni oli oma huivi mukana, sillä sitä tarvittiin myös Sarajevon ja Mostarin moskeijoissa.
Älä kuitenkaan ole huolissasi, jos mukana ei ole omaa huivia, sillä talo tarjoaa sisäänkäynnillä ilmaisia kietaisuhameita ja huiveja, jotka peittävät naisten hiukset ja polvet.

Pihan haudoista puheen ollen ensimmäiset kirjalliset tiedot viittaavat, että yksi ottomaanien valtakunnan tunnetuimmista ihmisistä Sari Salutkin olisi haudattu Blagaj Tekkeen.
On kuitenkin olemassa muitakin kertomuksia, joissa kerrotaan Sari Salutkin väärentäneen hautauspaikkansa.
Hänen kerrotaan ottaneen mukaansa useita arkkuja ympäri maailmaa ja haudanneen niitä moniin paikkoihin, jotta kukaan ei tietäisi, minne hänet oikeasti haudattiin.

Paikan edessä olevaan luolaan tehdään veneretkiä.
Luolan sisäänkäynnin yläpuolella kohoavat valtavat kalliot.
Luolan alkuperästä liikkuu monia legendoja.
Yhdessä legendassa luolassa asunut lohikäärme vaati ihmisuhria joka vuosi. Uhriksi joutuvan valinta oli täysin satunnainen. Sattuma osui kuninkaan tyttäreen, joka valittiin uhrattavaksi. Kun lohikäärme oli viemässä tyttöä luolaan, rohkea dervish sattui paikalle ja pelasti hänet. Juuri ennen kun hirviö sai surmansa iski se suuren häntäänsä luolan yläpuolelle, josta seurasi pitkä halkeama kallioon. Halkeama on edelleen nähtävissä.
Blagajin historiallinen kylä on mainio puolenpäivän retkikohde, suosittelen.



Kun kerran huudeilla huideltiin, niin kävimme vielä katsomassa Blagajin historiallisen linnoituksen.
Noin 200 metriä kaupungin yläpuolelle kohoavaa linnoitusta käytettiin Illyrian aikana.
Jäljellä linnoituksesta on vain sen rapistuneet muurit.
Mukava retkipäivä takana ja matka takaisin Mostariin. Huomenna olisikin aika siirtyä Kroatian puolelle.
No Comments