Praha – Kutná Hora – Hrad Karlštejn – Karlovy Vary – Plzeň – České Budějovice – Český Krumlov – Vltavoun linna – Brno – Olomouch
České Budějovice
Matka jatkui… Seuraavaksi suuntasimme České Budějoviceen. Ilmat olivat koko alkumatkamme olleet melkoisen viileitä ja epävakaisia. Ja vaikka kuinka toivoin aurinkoa, niin saimme sateen seuraksemme. Onneksi junassa sai pidellä sadetta.
Junamatka kesti melkein kaksi tuntia ja lipulle tuli hintaa 70 CZK.
Huonon ilman lisäksi jo alkumetreillä tunnelmaa latisti se, että juna-aseman taxitolpalla ei ollut, eikä siihen tullut ainoatakaan taxia.
Taxia ei saatu vaikka tolpalla odoteltiin, sitten yritettiin itse tilata, mutta ei yhteistä kieltä.
Sitten ystävällinen sielu tilasi taxin, mutta taxia ei vaan saapunut, joten lähes tunnin odottelun jälkeen töppöstä toisen eteen ja hanhen marssia huonolla tuulella reilu pari kilometriä repun ja kahden matkalaukun kanssa, jotka painoivat, koska toisessa oli kuukauden vaatevarasto + muut tavarat ja toisessa kameravehkeet kaikkine tarvikkeineen. Ei hymyilyttänyt, ei. Eipä montaa sanaakaan vaihdettu hanhenmarssilla. Onneksi matkalla oli sentään jotain ihailtavaa.
Päivän kruunasi purutuntumalta kengänpohjalta maistuva pihvi, joka loppupeleissä jäi purukumiksi poskipussiin ja sitten lautaselle syömättä. Ei armoa, olimmehan tilanneet kalliin pihvin kypsänä. Näkemyserona se, että naudan pihvi oli ylikypsä ja osittain jopa palanut korpuksi. Illalla oli pakko ottaa pari rauhoittavaa ja toivoa huomenesta parempaa.
Pidimme České Budějovicea pari päivää tukikohtana, josta sitten teimme päiväretken Český Krumloviin ja Hluboka nad Vltavoun linnaan. Ilmat vaihtelivat päivän aikana aurinkoisen viileästä kunnon vesisateeseen. Sateenvarjoja kannattikin kantaa mukana.
České Budějovicen Vanha kaupunki tai ainakin suurin osa nähtävyyksistä sijaitsee tosiaan hieman kauempana juna- ja linja-autoasemasta.
Juna-aseman palvelut eivät olleet kummoisia, mutta onneksi läheinen kauppakeskus ja sen kattotasanteella oleva linja-autoasema pelasti tilanteen.
České Budějovice on yli 750 vuotta vanha Etelä-Böömin pääkaupunki, joka perustettiin strategiselle paikalle Prahan ja Linzin välissä kulkeneen ikivanhan suolakauppareitin varrelle.
Vanha suolatalo onkin edelleen pystyssä, toimien nykyään ravintolana.
Tässä tärkeässä Böömin kuningaskunnan kaupungissa eli vuosisatojen ajan rinnakkain sekä saksalaiset että tšekit.
1300-luvulla České Budějovice oli Etelä-Böömin voimakkain kaupunki hopeakaivosten ja kaupan ansiosta.
Kuninkaallinen rahapaja sijaitsi České Budějovicessa 1500-luvulla, ja kaupunki pysyi vauraana, kunnes tuhoisa tulipalo tuhosi puolet kaupungista 1600-luvun puolivälissä.
Kaupunki alkoi elpyä 1700- ja 1800-luvuilla, kun kaupunkiin saatiin teollisuutta ja oppilaitoksia.
Vuonna 1827 České Budějovicessa avattiin vanhan suolatien tilalle yksi Euroopan ensimmäisistä hevosraitiovaunuista, jotka yhdistävät České Budějovicen Itävallan Linziin ja myöhemmin vuonna 1836 se laajennettiin Gmundeniin. Sen ansiosta České Budějovicesta kehittyi rikas ja tärkeä kaupunki.
Pienessä Muzeum Koněspřežkyssä esitellään hevosvetoisen rautatien historiaa.
72 metriä korkea Musta torni Černá věž on toiminut kaupungin kellotapulina ja vartiotornina.
Suuren palon jälkeen se toimi erityisesti palotornina.
Kiipeämällä 225 askelmaa ylätasanteelle, saa palkintona kauniin panoraamanäkymän yli kaupungin ja ympäröivän Etelä-Böömin maaseudun.
By the way Mustan tornin lipputoimisto on tornin huipulla.
Eli saadaksesi 40 CZK maksavan lipun kiipeämistä varten huipulle, oletkin jo kiivennyt sinne valmiiksi. Uusi markkinointikikka?
Torni sijaitsee Pyhän Nikolauksen katedraalin eli Děkanství u sv. Mikuláše vieressä.
Torni on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina klo 10–18.
Ensimmäinen versio kirkosta oli paikallaan jo 1300-luvun puolivälissä. Katedraali on kärsinyt kovia ja se rakennettiin uudelleen useita kertoja. Viimeisemmäksi tulipalo tuhosi sen 1600-luvulla. Vaikka ei TOP 50 yltänyt tämä katedraali, niin ihan käymisen arvoinen.
Kaupungin historialliset nähtävyydet ovat säilyneet hyvin.
Kaupunkilaisten keskeinen kokoontumispaikka on Tšekin toiseksi suurin aukio, kaupungin perustajan mukaan nimetty Přemysl Otakar II:n aukio. Aukiota ympäröi 48 upeaa rakennusta. Aukiolla järjestetään kuulemma ympäri vuoden erilaisia tapahtumia, mutta ei mitään kun me olimme siellä.
Vanhan kaupungin osuus on hyvin käveltävissä. Jos on tarvetta liikkua muualle kaupunkiin, niin silloin on turvauduttava julkiseen liikenteeseen, jonka yhden matkan bussilippu maksaa 20 CZK. Tosin bussiverkosto liittymineen ja pysäkkeineen oli hieman kryptinen. Taxien saamisesta puhumattakaan.
Aukion keskellä sijaitsee Böömin suurin suihkulähde, jonka oli alun perin tarkoitus auttaa jakamaan vettä koko kaupunkiin.
Suihkulähteen keskellä oleva patsas esittää Raamatun sankarihahmoa Simsonia taistelemassa leijonaa vastaan.
Suihkulähteen veistokset eivät ole alkuperäisiä, vaan ne ovat jäljennöksiä. Alkuperäiset teokset ovat esillä ja nähtävissä kaupungintalon sisällä. Upea suihkulähde on kaupungin symboli.
Lähellä suihkulähdettä on pieni kivi, jossa on risti.
Tarinan mukaan se, joka astuu kiven päälle kello 22 jälkeen, on eksyksissä aamuun asti.
Mitenköhän paljon käytetty selitys kaupungissa yöjalassa olevien kesken?
Todellisuudessa risti on merkkinä mestauspaikasta, jossa kaupungin rikollisten päät pistettiin pölkylle.
České Budějovicen kaupungintalo on komea ja sen katolta voi ihailla alla levittyvää kaupunkia.
Kaupungintalon alakerrassa olevasta matkailuneuvonnasta voi varata retkiä katolle.
Myös Kaupungintalon sisälle pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella.
Katolla, kolmen tornin välissä on neljä patsasta, jotka edustavat aikansa porvarillisia hyveitä kuten oikeudenmukaisuutta, rohkeutta, viisautta ja varovaisuutta. Kaupungintalon kellon soittoa pääsee kuuntelemaan tasatunnein.
Kaupungintalon toinen nähtävyys on rautanauha, joka on upotettu Raatihuoneen kulmapylvääseen.
Sen pituus on yksi wieniläinen eli 77 cm.
Mittaa käytettiin yli vuosisadan ajan kankaanmyynnin mittana paikallisilla markkinoilla.
Nyt markkinat olivat siirtyneet Pilarist aukiolle, jossa parveili paikallisia lähinnä ostamassa tuoreita vihanneksia ja juureksia.
Vaikka kevät oli selvästi myöhässä löysivät myytävät kasvien taimet ja kesäkukat viherpeukaloiden koreihin.
České Budějovicen kaksi jokea ovat Vltava ja Malse.
Vltava joella tehdään monenlaisia risteilyitä, joista etenkin reitti suoraan Hlubokan linnalle kiinnosti.
Aikataulusyistä otimme sitten kuitenkin nopeamman kulkuneuvon alle ja risteily jäi tällä kertaa tekemättä.
České Budějovice tunnetaan pitkästä oluenvalmistuksen perinteestään, joka ulottuu aina 1200-luvulle saakka, jolloin kaupunki sai oluenpano-oikeudet kuningas Přemysl Otakar II:lta
Legendaarinen Budějovický Budvar panimo onkin erottamaton osa České Budějovicea.
Kaupungissa on valmistettu olutta alkuperäisen ohjeen mukaan jo yli 700 vuotta.
Panimossa pääsee tutustumaan Etelä-Böömin oluenvalmistuksen historiaan ja maailmankuulun Budweiser Budvar lagerin salaisuuksiin. Tutustumiskäynnillä voi myös maistaa olutta suoraan panimon oluttankeista.
Paikka on avoinna joka päivä klo 9-17 ja opastettu panimokierros kestää tunnin. Hintaa kierrokselle maisteluineen tulee 220 CZK. Tällä matkalla jo kaksi kertaa oluen juontiin uhrautuneena jätimme tämän panimokierroksen ja sen maistelut väliin.
Piarist aukiolla on kaunis Neitsyt Marian uhrikirkko, joka on osa Petrinen dominikaaniluostari- kompleksia, jossa on valkoiseksi torniksi kutsuttu kellotapuli ja joitain asuinrakennuksia.
Kirkon vierailuajat vaihtelevat miten sattuu päivittäin, joten ne on parasta tarkistaa netistä ennen vierailua.
Petrinen luostarissa on arvokkaita seinämaalauksia. Luostarin puutarhassa olevat viisi ainutlaatuista barokkipatsasta sijaitsivat alun perin luostarin kirkon sisäänkäynnin vieressä.
Nelikerroksinen Iron Maidenin linnan torni on toinen entisen České Budějovicen goottilaisen linnoituksen kahdesta enään olemassa olevasta tornista.
Tornit oli aikoinaan rakennettu puolustustorneiksi ja niitä käytettiin ruudin, kiväärien ja tykkien säilytykseen.
Legendan mukaan tornissa oli myös kidutuskammio. Vangit laskettiin pohjakerrokseen yläkerran reiän kautta. Vankilassa oli väline, jonka käyttö muistutti vankeja halaavasta neitosesta. Kuulusteltavaa ”halattiin” vartalon ympärille tulevilla piikeillä, jotka lävistivät kiristyessään pikku hiljaa kehon. Piikit kuitenkin välttivät tärkeitä sisäelimiä, jotta vanki pysyi hengissä mahdollisimman pitkään, tavoitteenahan oli saada puhumaan.
Kaivauksissa löydetyt ihmisen luista tehdyt löydöt viittaavat siihen, että legenda voisi jopa olla totta. Tästä johtuu paikan nykyinen nimi Iron Maiden.
Rabenštejn torni onkin sitten se toinen jäljellä oleva linnoitustorni.
Myös tätä tornia on käytetty 1800-luvulla vankilana.
Nyt nelikerroksisessa tornissa toimii taidegalleria ja taidepaja.
Paikka on avoinna viikolla klo 10-16 ja lauantaisin se aukeaa tuntia aiemmin. Pääsylipun hinta paikkaan oli 20 CZK.
Suurimman osan kaupungin museoista skippasimme tällä kertaa.
Pieni museoähky oli sulatettava pois ennen uusia elämyksiä.
Ja oikeastaan kaupungissa ei edes ollut juurikaan sellaisia must paikkoja, joihin olisi pitänyt mennä.
Tornin takana olevalla alueella on ihania pieniä kujia, joissa vaellella.
Vodárenská věž vesitorni rakennettiin vuosina 1700-luvun alkupuolella Vltava joen rannalle Litvínovickýn sillan välittömään läheisyyteen.
Alun perin se toimitti vettä Vltava joesta Simson suihkulähteelle.
Vesi työnnettiin tornin huipulla olevaan kuparisäiliöön, mistä se sitten virtasi painovoiman avulla putkilinjaa pitkin kaupunkiin.
32 metrin korkeuteen asennettu sylinterimäinen säiliö on nähtävyys.
Vesitorni oli käytössä aina 1900-luvulle saakka, mutta nykyisin se toimii näköalapaikkana.
Harmillisesti vierailuajankohtanamme vesitorni ei ollut vielä auki, vaan se aukesi vasta myöhemmin keväällä.
Illalla uusi yritys paremmasta ruoka-annoksesta, nukkumaan ja aamusta kohti Český Krumlovia. Kunhan vaan noista busseista ja niiden reiteistä saisi jotain selvää. Kuskeilta tai kanssamatkustajilta ei edes kannata kysyä.
Český Krumlov
Aamusta hyppäsimme junaan ja suuntana oli päiväretki Český Krumloviin. Edestakainen lippu maksoi hieman yli 160 CZK.
Matkan piti taittua 50 minuutissa České Budějovicesta Český Krumloviin, mutta eihän se mennyt niin, sillä kas kummaa ratatöiden takia taas bussiin parin aseman väli, joten suunniteltu aikataulu lähti vinoon jo tässä kohtaa, varsinkin kun tämä juna-bussi yhdistelmä ei sujunut yhtä rasvatusti, kuin edellinen.
Kyseessä oli paikallinen junayhtiö ja olimme jossain aivan maaseudulla, joten odotteluksihan tuo vaihto sitten meni.
Oli taas niin turistifiilis, kun ei ymmärtänyt ohjeista yhtään mitään. Jos olisi saksan kielen taitoinen, niin joo, mutta englannilla ei näillä huudeilla pärjää. Käsimerkein ja puhelimen kääntäjällä mentiin taas, seuraten muita.
Pienen pieni Český Krumlovin juna-asema sijaitsee ylhäällä mäellä noin parin kilometrin päässä keskustassa.
Tarkoituskaan ei ollut kävellä kukkulalta ylös alas kolmea kilometriä, joten kyytiä metsästämään.
Ja niinhän se meni, että paikallisbussit kulkevat juna-aikataulujen mukaan ja jos ne eivät pidä, niin vastuu siirtyy seuraavalle. Eli ei bussikyytiä.
Taxin saaminen oli taas työn takana, mutta onneksi kielimuuri selätettiin ja odottamisen jälkeen taxi saapui paikalle. Kallista turistiaikaa hukkaantui taas tuhottomasti odotteluun.
Näillä pienillä asemilla, ei sitten ole mitään palveluita. Ei lipunmyyntiä, ei edes henkilöä, jolta olisi saanut apua. Joten kannattaa ostaa päivämatkalle samantien menopaluulippu, jonka käyttöaika on vuorokauden sisällä käytön aloittamisesta.
Paksu mustanpuhuva pilvipeitto ei enteillyt hyvää. Toki kävi se aurinkokin aina välillä kurkkimassa pilven takaa.
Český Krumlov kuuluu UNESCOn maailmanperintölis- talle, eikä ihme, sillä kaupungin Vltava joen reunoille jokiuomaan perustettu kaupunki on täynnä upeita, pääosin 1500-luvulta olevia rakennuksia.
Joki on toiminut vuosituhansia tärkeänä kauppareittinä ja vaikuttanut siten merkittävästi kaupungin asemaan ja kehitykseen.
Český Krumlov onkin upea esimerkki keskiaikaisesta keskieurooppalaisesta kaupungista, joka on sijaintinsa vuoksi säilynyt uskomattoman koskemattomana läpi vuosisatojen.
Kaupunki on erittäin suosittu turistikohde ja voin vain kuvitella, miten kesäisin vanha keskusta on täynnä ihmisiä, kun turistibussi toisensa jälkeen kaartaa kaupunkiin. Onneksi nyt keväällä vierailijoita oli vähemmän.
Kaupungin tärkeä tunnusmerkki on ruusukuvio, jota onkin nähtävillä joka paikassa.
Punainen viisiterälehtinen ruusu on Rosenberg suvun symboli, joka hallitsi kaupunkia 300 vuotta.
Nykyisin siitä on tullut myös linnan ja kaupungin symboli.
Joenuoman laaksossa sijaitseva keskusta on rauhoitettu autoilta ja siellä onkin kiva kulkea mukulakivin päällystettyjä kapeita kujia ja ihailla huolella kunnostettuja taloja.
Kaupunki pursuaa keskiaikaista ja renessanssin ajan loistoa ja sitä voikin pitää oikeana ulkoilmamuseona. Pieni kaupunki on suoraan kuin satukirjasta.
Ei siis ihme, että kaupunkia pidetään yhtenä Euroopan kauneimmista kaupungeista, ja se on myös yksi Tšekin tasavallan suosituimmista nähtävyyksistä.
Harmillisesti olimme aliarvioineet siellä viettävän ajan alakanttiin. Paikka vaatii ehdottomasti kokonaisen päivän tai jopa yön yli vierailun. Ketutusta lisäsi se, että jouduimme kiirimään suunniteltua aikataulua juna-bussi-taxi säädössä menetetyn ajan verran.
Sokkeloisten katujen varsilta löytyy useita upeita taideteoksia.
Kaupunki onkin kuuluisa monista freskoistaan, jotka ovat vuosisatoja vanha perinne.
Český Krumlovin vierailun kohokohta onkin yksinkertaisesti kävellä sen monilla vanhoilla kaduilla ja ihailla ympärillä olevaa.
Český Krumlov kortti tarjoaa mahdollisuuden tutustua Linnamuseoon ja linnan torniin, Aluemuseoon, Museo Fotoatelier Seideliin ja Egon Schiele taidekeskukseen 400 CZK korttimaksun hinnalla.
Lisäksi kortilla saa 20 % alennuksen peruspääsymaksusta Český Krumlovin luostarin näyttelyyn. Kortti on voimassa 12 kk, joten sitä voi hyvin käyttää useamman vierailupäivän aikana.
Jos vaan mahtuu kulkemaan, eikä ahtaat paikat ahdista, niin oikaista kannattaa kapean kadun kautta. Onneksi tämä katu ei ole niin kapea, etteikö siinä mahtuisi kulkemaan.
Kaupungin tärkein nähtävyys on Český Krumlovin linna – Zámek Český Krumlov, jonka siluetti hallinnoi maisemaa, tehden siitä kaupungin tärkeimmän maamerkin.
Jyrkälle kalliopenkalle rakennettu Český Krumlovin linna on yksi Keski-Euroopan suurimmista.
Se koostuu neljästäkymmenestä eri rakennuskompleksista, joita yhdistää viisi suurta linnanpihaa ja linnapuisto. Linnan rakennustyöt alkoivat jo 1200-luvulla, mutta sen varsinainen kukoistuskausi sijoittui Rožmberkin lordien aikaan 1300-1600-luvuille.
Suurin osa linnasta on avoinna yleisölle.
Aukioloajat vaihtelevat vuodenajasta riippuen ja ne kannattaakin tarkistaa netistä etukäteen.
Suurimpaan osaan linnasta pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla käynneillä.
Linnassa pääsee tutustumaan linnan huoneisiin, joista vanhimmat on sisustettu 1500-luvun tyyliin sekä upeaan barokkiteatteriin. Rosenbergin juhlasali ja renessanssisali, kuninkaalliset huoneistot sekä Pyhän Yrjön kappeli ovat myös kerrassaan upeita.
Nähtävänä on myös rahapaja, meijeri sekä hevostallit, joissa on pieni vaununäyttely.
Lisäksi linnassa toimii useita gallerioita sekä keramiikkapaja, ja siellä järjestetään kokouksia, juhlia ja festivaaleja.
Unohtaa ei kannata värikästä ja koristeellista linnan tornia, jonne pääsee kiipeämällä 162 porrasta.
Torni seisoo ylväänä, kohoten korkeuksiin ja ottaen paikkansa linnakompleksin kuningattarena.
Tornista on mielettömät näköalat kaupunkiin.
Linnakäynnille on myytävänä useita erilaisia linnakierroksia, joiden sisältö ja hinta on hyvä tsekata etukäteen linnan nettisivuilta.
Linnaa ympäröivässä vallihaudassa kerrotaan pidetyn karhuja 1700-luvulta lähtien ja sieltähän kolme karhua löytyi nytkin.
Kaksi mesikämmentä ilahduttivat yleisöään leikkisällä vesipainiharjoituk- sella.
Karhuilla oli valtavan suuri alue käytettävänään ja heillä oli siellä paljon aktiviteettejä.
Linnan puistossa kannattaa myös pyörähtää.
Toki vielä se ei loistanut kauneimmassa kukka- ja lehtipuvussaan, sillä osa istutuksista oli vielä nupussa ja osassa puistakin vasta silmut.
Puistossa on erikoinen pyörivä ja keinuva katsomo, joka aiheuttaa pysyvää kitkaa UNESCOn kanssa.
Kaupunki ja vieraileva yleisö pitävät siitä ja alueen rakennusten esityksille antamasta taustasta, UNESCO taas ei. Ovat jopa uhanneet poistaa kaupungin maailmanperintölistalta, jos lavaa ei poisteta arvokkaasta kulttuurimaisemasta.
Toinen Český Krumlovin kaupunkikuvaa hallitseva rakennelma on keskiaikainen Pyhän Vituksen kirkko Kostel svatého Víta.
Kirkko on myös merkittävä hautapaikka useille tärkeille böömiläisille perheille, mukaan lukien Rosenbergit ja Schwarzenbergit, joiden haudoissa on jokaisen sukupolven jäänteitä.
Kun tähän sekoitukseen lisätään vaikuttava 1800-luvun torni ja upea julkisivu, ei ole ihme, että kirkko on yksi kaupungin kuvatuimmista rakennuksista.
Kirkko on pääsääntöisesti avoinna muina päivinä klo 9-16.30, mutta sunnuntaisin se aukeaa vasta klo 11. Kirkossa pidetään myös klassisen musiikin konsertteja.
Český Krumlovin keskellä sijaitsee Náměstí Svornostin mukulakivinen aukio, jossa komeilee alueelle tyypillinen ruttopylväs, jota ympäröi suihkulähde sekä Kaupungintalo, jonka keskiaikaisissa kellareissa sijaitsee Kidutusmuseo Muzeum útrpného práva.
Museo esittelee yli 100 kauhistuttavaa esinettä ja kidutusvälinettä, mukaan lukien jäätävän näyttelyn noitarovioineen. Vierailu tarjoaa katsauksen julmiin tapoihin, joilla rikollisia ja usein väärinsyytettyjä kohdeltiin vuosisatojen ajan.
Museo on avoinna klo 9-20 ja sisäänpääsy sinne maksaa 100 CZK.
Torilla oli melkoinen kuhina.
Liekö kuhinaan syynä perinteiset lauantaipäivän markkinat, vai oliko kyseessä joku kevään avajaistapahtuma?
Tarjolla oli ruokaa ja hyvää tunnelmaa sekä paljon ihmisiä ja pientä säpinää.
Vaikka kaupungissa oli paljon ihmisiä liikkeellä, vaikutti se kovin rauhalliselta ja turvalliselta.
Wiseman Free Walking Tour lähtee joka päivä klo 10.30 Infocentrumin toimistolta keskusaukiolta. Huhtikuusta lokakuuhun on ylimääräinen lähtö klo 15. Český Krumloviin kaikki tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat Vanhan kaupungin alueella, jossa jalkapatikka on paras kulkuväline.
Egon Schiele Art Centrum ESAC on suuri taidegalleria, joka esittelee klassista ja nykytaidetta 1900-luvulta.
Siellä voi myös tutustua Wieniläisen taiteilija Egon Schielen taiteeseen ja elämään sekä hänen Český Krumlovissa viettämästään aikaan.
Galleriassa on jatkuvasti vaihtuva näyttely tunnettujen taiteilijoiden töistä.
Sisäänpääsymaksu galleriaan on 200 CZK. Avoinna se on tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.
Český Krumlovin aluemuseo Regionální muzeum v Ceském Krumlovessa on runsas valikoima arvokkaita aarteita ja erinomaiset näyttelyt sekä kaupungin että Böömin alueen historiasta.
Entisessä jesuiittojen koulurakennuksessa sijaitsevan museon kohokohtiin kuuluu lukuisia arkeologisia näyttelyitä ja esineitä, kuvataidetta ja kansantaidetta, aseita, kalusteita ja useita etnografisia näyttelyitä.
Museo on avoinna klo 9-12 ja 12.30-17 muina päivinä paitsi maanantaisin, jolloin se on suljettu. Pääsylipun hinta museoon oli 60 CZK.
Vierailun arvoinen on myös läheinen arkkitehtuuri- ja käsityömuseo, joka jäljittää kaupungin suunnittelun historiaa sekä paikallisia ammatteja ja käsitöitä.
Český Krumlovin vahamuseossa on esillä upeita kohtauksia keskiaikaisen Euroopan arjesta. Esillä on myös vahahahmoja 1900- ja 2000-lukujen kuuluisista ihmisistä, mukaan lukien rock-tähtiä, elokuvatähtiä ja kuninkaallisia.
Museon salaperäinen kellari esittelee keskiaikaisen kaupungin, jossa on mahdollisuus kurkistaa alkemistin työpajaan tai vanhaan tavernaan. Valo- ja äänitehosteet luovat tunnelman, jossa voi kuvitella kulkevansa 1400-luvun torin läpi.
Ihanana bonuksena kaupunkivierailulla oli keskiaikainen kulkue ja esitys, joka linnanpihan lisäksi kulki ympäri kaupunkia koko päivän. Upeat puitteet ja asut korostivat tapahtumaa. Ei siis ole ihme, että kaupungissa järjestetään lukuisia festivaaleja, kuten syyskuinen barokkitaiteiden festivaali.
Kesäkuussa järjestettävän Slavností pětilisté růže festivaalin aikana voi nähdä keskiaikaisia näytöksiä. Heinäkuun kansainvälisillä musiikkifestivaaleilla on laaja tarjonta kamarimusiikkia, oopperaa ja filharmonisia konsertteja.
Paluumatka sujuikin sitten ilman mutkia.
Suoralla junalla České Budějoviceen.
Matkatessamme läpi metsäisten ja aukeiden peltomaiden pilvimatto muuttui taas tiiviimmäksi.
Sitä katsellessa, toiveena mielessä kävi, että eihän huomenna vaan sada, eihän?
Asemalta alkoikin sitten taas sama kryptisen reittikartan tulkitseminen. Tällä kertaa myös taxeja oli parkissa tolpalla. Nappasimme sellaisen.
Vltavoun linna
Hluboká nad Vltavouhun pääsee junalla tai bussilla.
Valittavana on kaksi junapysäkkiä Hluboká nad Vltavou – U Sudárny ja Hluboká nad Vltavou – Zámostí, josta kummastakin on reilun parin kilometrin matka linnalle.
Paras vaihtoehto kiireettömälle onkin bussi, joka vie lähimmäksi linnaa. Busseja paikkaan kulkee noin 20 minuutin välein. Mutta kuten linnoilla on tapana, sijaitsi tämäkin linna mäen päällä. Jyrkässä kulmassa tehty 500 m mäkitreeni näkyi monen kapuajan ilmeessä.
Kesäaikaan České Budějovicesta pääsee Hluboká nad Vltavouhun veneillä.
Meidän aika oli sen verran kortilla, että kokonaista päivää veneretkineen ei tähän linnakäyntiin ollut mahdollista käyttää, joten otimme taksin, jolla suhautimme noin 15 kilometrin matkan aina linnan portille asti.
Samalla sovimme kuskin kanssa noutoajan, jolloin sitten suhautimme takaisin České Budějoviceen.
Satulinnaa muistuttava kokonaisuus on kerrassaan upea. Ei siis ihme, että sitä pidetään Tšekin kauneimpana linnana.
1200-luvun puolivälissä Böömin kuninkaat perustivat Hlubokan linnan.
Historiansa aikana linnaa rakennettiin uudelleen useita kertoja.
Sitä laajennettiin ensin renessanssin aikana, minkä jälkeen se rakennettiin uudelleen komeaksi barokkilinnaksi.
Nykyisen ilmeensä linna sai 1800-luvulla, kun Johann Adolf II von Schwarzenberg määräsi linnan jälleenrakentamisen Englannin Windsorin linnan romanttiseen tyyliin. Hän oli vaimonsa kanssa päässyt englannin kuningatar Victorian kruunajaisiin ja vakoillut sekä ihastunut siellä englantilaisiin linnoihin.
Linnassa on 140 huonetta ja 11 tornia.
Kesäkuukausina linna on avoinna klo 9-17 päivittäin maanantaita lukuun ottamatta.
Sisäänpääsymaksu linnaan vaihtelee sen mukaan, minkälaisen lipun linnaan hankkii.
Tarjolla on useita erilaisia lippuvaihtoehtoja. Päästäkseen sisään linnaan, täytyy osallistua opastetulle linnakierrokselle. Linnan torniin pääsee kiipeämään erillisellä 120 CZK maksavalla lipulla.
Linnan puutarha ei ole kovin kummoinen, mutta sen upeat vanhat puut voisivat varmasti kertoa kaikenlaista, jos vain osaisivat puhua.
Linnan ravintolan yhteydessä on myös galleria, jonne on erillinen sisäänpääsy.
Nähtävänä on kaikenlaista taidetta.
Olemme käyneet sadoissa linnoissa, jossa pääasiallisena nähtävyytenä on ollut kulta ja marmori, mutta tämä prinsessalinna löi sisätiloiltaan ällikällä sen mielettömän upeilla puutyötaidoilla.
Linnan sisätilojen seinät ja katot on koristeltu runsailla puukaiverruksilla ja jalopuulla.
Koristeet ja yksityiskohdat olivatkin aivan mielettömiä, miksi voi hyvin ymmärtää, että niiden tekeminen olikin kestänyt kaikkineen neljäkymmentä vuotta.
Harmillisesti linnan sisätiloja ei saanut kuvata. Nämä kuvat onkin otettu ostamistamme postikorteista.
Upeita olivat myös ikkunoiden uskomattoman kauniit lasimaalaukset sekä ovien saranat ja helat + käsintehdyt lukkokoristeet.
Vaikka linnassa on paljon taidetta ja upeita huonekaluja, hakeutuu katse seinien ja kattojen sekä ovien upeisiin puuveistosyksityiskohtiin, kuten myös muutamiin taidokkaisiin piilo-oviin.
Linnan omistajat olivat myös aikoinaan moderneja ja sähköistivät linnan. Lisäksi sen 1900- luvun alusta peräisin olevassa keittiössä, on ollut käytössä ruokahissi.
Schwarzenbergin suku on ollut ylpeänä mukana sotimassa ja kukistamassa ottomaanit, sotimassa 30-vuotisessa sodassa sekä auttamassa Napoelin armeijaa, mistä onkin esillä runsas kokoelma aseita sekä vaakunoiden historiaa.
Kokoelma olikin todella vaikuttava.
Linnan viimeinen Schwarzenberg suvun omistaja Dr. Adolf pakeni natseja Toisen maailmansodan aikana Kanadaan ja suku menetti omaisuutensa lopullisesti erityislailla Lex Schwarzenberg vuonna 1947, jolloin linna siirtyi valtion omistukseen.
Tämän linnan koluamiseen riittää hyvin puolipäivää. Kesäaikaan paikalle on turha mennä, jos ei ole varannut netistä etukäteen lippua opastetulle kierrokselle. Sen verran porukkaa busseilla tuli linnalle nytkin, että kesäruuhkan voi vaan kuvitella.
No Comments