Kohti Bulgariaa
Kuten niin monta kertaa aiemminkin oli aamusta taas Air Balticilla pikainen syöttölento Rigaan, jossa alle kahden tunnin vaihto lennolle Sofiaan.
Tämä syöttölentoreitti on toiminut monet kerrat matkoilla Eurooppaan ja sitä voikin suositella.
Ainoa miinus on pirun aikainen lähtö Helsingistä. Lentomatka sujui mainiosti ja pientä jännitystä oli taas ilmassa.
Pieni epäilys, mutta myös toive oli, että samanlainen leka löisi päähän Bulgarian kuin Romaniankin kohdalla, mutta niinhän ei käynyt.
Olin jokseenkin ”äimän käkenä”, miten takapajuiseksi paikaksi Bulgaria oli jäänyt.
Suomeen kantautuneet uutiset ja piintynyt mielikuva maan köyhyydestä ja korruptiosta ei muuttunut matkan edetessä, ehkäpä paheni vain.
Tavallaan, mutta ei sittenkään, Bulgaria on maa, joka tarjosi monipuolisia maisemia, isoja kaupunkeja ja pieniä kyliä Mustanmeren rannikon kultaisilta rannoilta Rilan ja Pirinin vuorten karuihin maisemiin.
Bulgarian kauneutta ja viehätystä kannattaakin raapia kokoon sen rehevistä metsistä, luonnosta ja maisemista sekä historiallisista luostareista ja mainostetusta maukkaasta ruoasta.
Ihan kaikkea en nyt kuitenkaan allekirjoita. Bulgarian eloisat kaupungit Sofia ja Plovdiv, yhdistävät muinaisen historian eurooppalaistuneempaan tyyliin, mutta muuten Euroopan menoon on vielä kirittävää.
Luulin, että vain thaimaalaiset hymyilevät ja nyökyttävät päätään, vaikkei asia ollenkaan ole niin, kuin sen luullaan olevan.
Mitä vielä, bulgarialaiset nyökyttävät päätään, mutta se tarkoittaa EI.
Kun päätä sitten heilutellaan sivulta toiselle se tarkoittaa KYLLÄ.
Ahaa, taas oppi jotain uutta.
Reilun seitsemän miljoonan asukkaan Bulgarian virallinen kieli on bulgaria. Se on ensimmäinen slaavilainen kieli, jolla on omat aakkoset. Ne otettiin käyttöön 800-luvulla ja 1. tammikuuta 2007 alkaen kyrilliset aakkoset ovat olleet Euroopan Unionin kolmannet viralliset aakkoset latinalaisten ja kreikkalaisten aakkosten lisäksi.
Balkanin alue on ollut ruutitynnyri aina ja niinpä Bulgaria kävi kaksi Balkanin sotaa turkkilaisia vastaan, joita sitten seurasi Ensimmäinen maailmansota ja Toinen maailmansota.
Lähes 500 vuoden ajan Bulgaria oli ottomaanien eli turkkilaisten vallan alla, kuten monet muutkin Balkanin alueen maat.
Ylpeä ja identiteettitietoinen kansa onnistui silti säilyttämään ortodoksisen uskontonsa ja kyrilliset kirjaimet sekä oman kulttuurinsa.
Ensimmäinen Bulgarian valtakunta perustettiin bolgaarien toimesta, ja se kukoisti slaavilaisen kulttuurin ja ortodoksisen uskon levittäjänä, saavuttaen suurimman laajentumisen Simeon I:n aikana.
Bysantin vallan jälkeen bulgarialaiset kapinoivat ja perustivat uuden valtakunnan, joka oli merkittävä alueellinen voima ennen ottomaanien valloitusta.
Ajanjaksosta puhutaankin toisen Bulgarian valtakuntana, joka oli melkoisen kukoistava.
Myöhemmin maan identiteettiä yritettiin taas murentaa, kun se joutui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja Varsovan liittoon. Neuvostoliiton hajoamisen myötä maa palasi demokratiaan ja avautui kansainväliselle yhteistyölle ja otti ison askeleen kohti länttä. EU- ja Nato-maa loi melkoisia odotuksia matkalle.
Luottokortti kelpaa Bulgariassa vaihtelevasti, miksi on hyvä kantaa mukanaan myös ainakin pientä määrää käteistä rahaa, joka nyt vielä on leva (BGN).
Vuoden 2026 alusta maa siirtyy euroihin ja rinnakkaishinnoittelu olikin jo monessa paikoissa esillä.
Mitenköhän nyt vielä turisteille edullisten hintojen mahtaa käydä, kun Bulgaria ottaa käyttöön eurot? Taitaa hinnat nousta melko lailla. Hinnat olivat paikallisten mukaan jo kivunneet ylämäkeen. Sen huomasi ainakin Sofiassa ja Kultarannikolla.
Matkaa kierrettiin pääasiassa junalla, mutta jouduimme pariin otteeseen vuokraamaan auton, sillä vuoristoisilla alueilla kohteisiin ei oikein olisi päässyt muulla kuin autolla.
Kilometrejä ja paikkoja mahtui matkaan melkoisesti.
Sää oli vielä näin lokakuun puolessavälissä mainio ja kun kesän turistisesonkikin oli jo päättynyt, oli matkanteko leppoisaa, ajoittain jopa hidasta.
Sofia
Helpoin tapa päästä lentokentältä keskustaan on napata metro. Sofian lentokentän metroasema on heti lentokentän 2 terminaalirakennuksen ulkopuolella.
Matka-aika Sofian lentokentältä kaupungin keskustaan on reilu 20 minuuttia.
No eihän tuo lippu paljoaankaan maksanut, 1,60 BGN.
Jos aikoo napata lentoasemalta taksin ovat ainakin keltaiset taksit luotettavia, sillä ne ovat virallisia lentokenttätakseja. Me menimme metrolla.
Bulgarian pääkaupunki Sofia on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Se sijaitsee Bulgarian länsiosassa Balkan vuorten välissä Sofian laaksossa, jonne pääsee kolmen solan kautta. Sijaintinsa ansiosta kaupunki onkin ollut muinaisten kauppareittien varrella.
Lähes 1,3 miljoonan asukkaan kaupungilla on historiansa aikana ollut monia nimiä.
Sofiassa oli alun perin 700 eKr. traakialaisasutus.
Traakialaisen Serdi heimon mukaan kaupunki nimettiin Serdicaniksi.
Traakkien rooli on ollut merkittävä itäeurooppalaisen kulttuuriperinnön muovaajana.
He yhdistivät eurooppalaista ja aasialaista kulttuuria.
Bulgarian kansanperinteessä on yhä rippeitä traakkikulttuurista.
Traakit olivat tunnettuja taidoistaan ratsumiehinä ja sotilaina sekä kulta- ja hopeaseppinä.
He loivat Euroopan ensimmäisen maanviljelykulttuurin ja metallikulttuurin.
Roomalaiset valtasivat Sofian vuonna 29 ja siitä tuli Dacia Mediterranea provinssin pääkaupunki.
Roomalaisajasta on nähtävillä Serdican kaupungin jäänteitä. Jäänteet kaivettiin esiin vuosina 2010–2012 metron rakentamisen aikana.
Wuuh, mikä ihana metroasema, harvassa paikassa voi ohi kulkiessa nauttia ja kuvitella samoilla huudeilla kulkeneiden aikalaisten elämää. Osittain katetulla kaivausalueella on kahdeksan kadun jäänteitä, varhaiskristillinen basilika, kylpylöitä ja taloja, jotka ovat peräisin 400–500-luvuilta.
Lähellä on myös Serdican amfiteatteri, joka löydettiin Sofian alta vuonna 2004.
200-luvulta peräisin olevassa 25 000 katsojaa vetävässä amfiteatterissa on järjestetty gladiaattoritaisteluita ja veriurheilulajeja, ja se on nykyään osa laajempaa Ulpia Serdican arkeologista kompleksia.
Vierailijat voivat tutustua pieneen osaan jäännöksistä sekä paikalta löydettyihin esineisiin ja eläinten jälkiin.
Samalla alueella vanhojen roomalaisten raunioiden keskellä on Pyhän Yrjön kirkko eli Sveti Georgi.
Se on 300-luvulla rakennettu ainutlaatuinen punatiilinen rotunda, jonka uskotaan olevan Sofian vanhin rakennus.
Rotunda rakennettiin aluksi roomalaiseksi kylpyläksi, ennen kuin se muutettiin kirkoksi Rooman ja Bysantin valtakunnan aikana.
Kirkon merkittävimpiin nähtävyyksiin lukeutuvat 900-luvulta peräisin oleva friisi ja 1100–1300-lukujen taide, joista silmiin osuu heti suuret, 22 profeettaa esittävät freskot rotundan korkeimmassa kohdassa.
Kirkon vanhimmat maalaukset ovat peräisin 900-luvulta.
Paikkaan ei ole sisäänpääsymaksua ja avoinna se on päivittäin klo 8-19.30.
Sofian historiaan mahtuu myös muita valloittajia, kuin roomalaiset. Hunnit tuhosivat Sofian kaupungin vuonna 447. Bysantin keisari Justinianus I rakensi sen uudelleen ja antoi sille nimen Triaditsa. Myöhemmin bulgaarit kutsuivat sitä nimellä Sredets, kunnes se nimettiin Sofiaksi vuonna 1376.
Kaupunki vaihtoi jälleen kerran omistajaa, kun ottomaanit valtasivat kaupungin vuonna 1382 ja tekivät siitä osan turkkilaista Rumelian provinssia.
Tästä ajasta muistona on Banja Bashin moskeija, joka on Sofian ainoa jäljellä oleva toimiva moskeija.
Moskeija esittelee tyypillistä Ottomaanien valtakunnan arkkitehtonista tyyliä.
Moskeijan vierestä löytää vanhan hamamin jäänteitä, jotka kenties ovat antaneet moskeijalle nimen Monet kylpylät.
Venäläiset ottivat Sofian haltuunsa vuonna 1878 voitettuaan ottomaanit eli turkkilaiset Venäjän ja Turkin välisessä sodassa.
Taistelut johtivat lopulta Bulgarian itsenäistymiseen vuonna 1878 ja Sofiasta tuli lopulta itsenäisen Bulgarian pääkaupunki.
Toisen maailmansodan aikana neuvostoliittolaiset valtasivat kaupungin sen saksalaismieliseltä hallinnolta. Alkoi kommunismin aika, jonka perintöä näkyy edelleen kaupungissa ja valitettavasti koko Bulgariassa.
Aleksanteri Neevskin katedraali on Sofian päänähtävyys ja maamerkki.
Katedraali rakennettiin Venäjän ja Turkin 1877-78 välisessä sodassa menehtyneiden 200 000 venäläisen sotilaan muistoksi, jotka kuolivat taistellessaan Bulgarian itsenäisyyden puolesta.
Kaatuneiden joukossa oli runsaasti myös tsaarin armeijassa palvelleita suomalaisia.
Nimen katedraali sai 1200-luvulla eläneen venäläisen prinssin mukaan. Komea uusbysanttilaiseen tyyliin rakennettu kirkko on yksi maailman suurimmista ortodoksisista kirkoista. Katedraaliin mahtuu jopa 5000 ihmistä ja sen sisustus on vaikuttava.
Upeaa rakennusta koristavat mosaiikit ja kullatut kupolit, jotka tekevät vaikutuksen.
Kirkon kellotornissa on 12 kelloa, jotka painavat yhteensä 23 tonnia, ja voi vain kuvitella, kuinka paljon desibelejä niistä saa irti, jos kaikkia kelloja soittaa samaan aikaan.
Aleksanteri Neevskin katedraaliin on ilmainen sisäänpääsy ja avoinna se on päivittäin klo 7-19. Kirkko on upea myös sisältä ja kryptassa kannattaa käydä kurkkaamassa Bulgarian suurin uskonnollisen taiteen kokoelmaa.
Kirkon vieressä on Tuntemattoman sotilaan muistomerkki, jolla muistetaan niitä satoja tuhansia sotilaita, jotka menettivät henkensä puolustaessaan kotimaataan.
Muistomerkkiin kuuluu sekä kivi- että leijonapatsas.
Lähellä kirkkoa sijaitsevat myös Bulgarian tiedeakatemia ja parlamenttitalo. Kivenheiton päässä katedraalista on Sofian yliopiston päärakennus.
Katedraalin vieressä olevat korttelit ovat täynnä museo- ja teatterirakennuksia. 1906 valmistunut Bulgarian kansallisteatteri, joka on nimetty Ivan Vazovin mukaan, on oikea katseenvangitsija.
Kansallisteatteri on myös maan suurin ja vanhin, ja se tunnetaan tuotannoistaan ja historiastaan.
Teatterin asemaa kansallisena ikonina vahvistaa sen pylväikköinen julkisivu, joka näkyy 50 levan seteleissä.
Ilman kolhuja ei ole tämäkään rakennus selvinnyt.
1923 esityksen aikana alkanut tulipalo tuhosi lavan, osan auditoriosta ja eteisen. Sofian ilmapommituksessa 1944 osa salista tuhoutui, samoin kuin joitakin viereisiä huoneita ja koko eteläsiipi näyttämölle asti. Kansallisteatteria on sittemmin uusittu ja modernisoitu.
Kansallisteatterin vieressä ovat Bulgarian taidemuseo ja Arkeologinen museo.
Varsinkin jälkimmäisessä on melkeinpä pakko käydä ihailemassa muinaisten traakialaisten upeita kulta-aarteita.
Arkeologinen museo sijaitsee entisessä, Sofian vanhimmassa moskeijassa.
Sofia ei päässyt kyllä yllättämään. Olimme, jopa hieman pettyneitä.
Rakennukset oli päästetty osittain rapistumaan, vaikka kauppojen ja pääkaupungin pääkadun yleisilme olikin positiivinen.
Nuoret olivat eurooppalaisen moderneja, mutta heti sitten + 50-vuotiaiden vaatetus muuttui viittaamaan vahvasti menneeseen sosialistiaikaan.
Kaupungin keskustan sydän oli eläväinen Vitosha bulevardi, joka on saanut nimensä kaupungin vieressä kohoavasta Vitosha vuoresta.
Kävelykadun varrella sijaitsi kauppojen lisäksi paljon kahviloita ja ravintoloita.
Monet ravintolat ja baarit tunnetaankin bulgarialaisista herkuistaan, kuten moussakasta ja gyuvetchistä. Ravintolat ja kuppilat täyttyvät iltaisin, jopa näin turistisesongin ulkopuolellakin, joten suositusta alueesta on selvästi kyse.
Sivukujien tunnelma oli hieman nuhjuisempi ja sieltä löytyi myös hauskoja Klek-kauppoja. Kommunistisella aikakaudella yksityisomistus ei ollut sallittua, joten asunnonomistajat käyttivät kellareitaan peittääkseen liiketoimintansa käyttämällä vain pientä ikkunaa toimiakseen asiakkaiden kanssa ja myydäkseen lähinnä kotona tuotettuja tuotteitaan tai jotenkin käsiin saatuja länsimaisia tai muualta kommunistimaista mustaan pörssiin saatuja tuotteita.
Vaikka Klek-kaupat eivät ole enää yhtä yleisiä, on niitä vielä jossain paikoissa.
Nyt niissä myydään välipaloja, virvokkeita, vahvempia virvokkeita ja jäätelöä ihan laillisesti.
Ilman kyyristelyä olisi hankinnat jääneet saamatta.
Aikoinaan, tuossa kohtaa on ilmeiesti solmittu auenneita kengännauhoja useammankin kerran🤔. Osa maanalaisista tiloista on muutettu salakapakoiksi tai tässä kohtaa pizzerian take away luukuksi.
Kaupungilla järjestetään ilmaisia kävelykierroksia joka päivä klo 11, 14 ja 18.
Nähtävyyskierrokset lähtevät Serdika-aseman lähettyviltä ja ne kannattaa hyödyntää.
Kaupungin voi kiertää myös Hop on Hop off bussilla.
Vitosha bulevardin päästä löytyy Sveta Nedelyan itäortodoksinen katedraali, joka rakennettiin alun perin 900-luvulla.
Katedraali on tuhoutunut ja kunnostettu niin monta kertaa historian aikana, että lukumäärästä on vaikea pitää kirjaa.
Kirkko tunnetaan parhaiten kauniista freskoistaan sekä paikasta, jossa Serbian kuningas Stefan Milutinin pyhäinjäännökset sijaitsevat. Kirkko on avoinna joka päivä klo 7-19, eikä sinne ole sisäänpääsymaksua.
Ei vaan voi mitään, mutta kyllä nämä kirkot ovat kerrassaan upeita sisustukseltaan ja vaikka äkkiseltään luulisi, että ne toistavat toisiaan, niin ei, kaikki ovat erilaisia ja niissä on paljon tutkittavaa.
Läheltä löytyy myös Pyhän Sofian basilika, Sveta Sofia, joka on yksi pääkaupungin vanhimmista kirkoista.
Maanalaisessa museossa on muinainen nekropoli, jossa on 56 hautaa ja neljän muun kirkon jäänteet.
Ulkona on Bulgarian kunnioitetuimman kirjailijan Ivan Vazovin hauta.
Ivan Vazov oli bulgarialainen kirjailija, runoilija ja poliitikko, jota pidetään usein Bulgarian kansalliskirjailijana. Hän kirjoitti etenkin bulgarialaisten itsenäisyystaistelusta ottomaaneja vastaan.
Kovaa vauhtia rupeaa taas näitä kirkkoja putkahtamaan matkakertomukseen.
Kaupunki tuntui kaikin puolin turvalliselta, vaikka myöntää täytyy, että olin kyllä epäileväinen ja reppu oli tiukasta kainalokuoppaan puristettuna.
Sofian nähtävyydet sijaitsevat melko pienellä alueella Sofian keskustassa ja ne on melko nopeasti nähty.
Sofian keskustassa oli helppoa liikkua jalkaisin.
Sofian julkinen liikenne koostuu busseista, raitiovaunuista, johdinautoista sekä metrosta.
Jokunen yksityisomistuksessa ollut skuuttikin mahtui mukaan.
Kertalippu julkisiin maksaa 1,60 BGN.
Lippu on voimassa 30 minuuttia ostamisen jälkeen, joten kaikille julkisen liikenteen linjoille 4 BGN päivälippu on kannattava hankinta.
Kuninkaallinen palatsi oli alun perin ottomaanien poliisivoimien päämaja. Rakennus on nähnyt loiston, mutta kuullut myös tuomitun viimeiset sanat. Bulgarian kansallissankari Vasil Levski tuomittiin ja kidutettiin paikassa ennen julkista teloitustaan vuonna 1873. Bulgarian itsenäistyttyä ottomaanien vallan alta, rakennus muutettiin Bulgarian kuninkaallisen perheen viralliseksi asunnoksi.
Nykyään siellä sijaitsee Etnografinen museo.
Museossa on esillä laaja kokoelma kansallispukuja, kultasepäntöitä, puutöitä, huonekaluja, keramiikkaa, tekstiilejä, mattoja ja rituaaliesineitä sekä ulkomaista taidetta.
Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.
Sisäänpääsymaksu museoon oli 10 BGN.
Palatsin toisessa päässä sijaitsee Sofian kansallisgalleria, joka on Bulgarian suurin taidemuseo.
Museon kokoelmassa on yli 42 000 teosta.
Harmillisesti museoilla ei ole käytössä yhteislippua, joten tähän museoon piti sitten pulittaa 8 BGN. Onneksi sentään aukioloajat ovat samat viereisen museon kanssa.
Kaupungin satavuotias kauppahalli oli kuin supermarket, ei edes hyvä sellainen. Pettymys.
Tavaratalo TsUMin rakennus edustaa tyyliltään stalinistista uusklassismia eli pröystäilevää neuvostorakentamista, jota oli vain julkisissa rakennuksissa tai merkkihenkilöille rakennetuissa asunnoissa. Vuonna 1957 avattu tavaratalo oli vuosikymmenet Sofian ylellisin ostospaikka, ei ehkä enää.
Bulevardin toisessa päässä on erikoinen katseenvangitsija, vuonna 1981 Bulgarian valtion perustamisen 1300-vuotis juhlaan valmistunut Kansallinen kulttuuripalatsi eli NDK. Rakennus edustaa modernia, sosialistista arkkitehtuuria mahtipontisimmillaan ja on jo sikäli kiinnostava nähtävyys.
Rakentamiseen käytettiin yli 10 000 tonnia terästä, mikä on 3 000 tonnia enemmän kuin Eiffel-tornin teräsmäärä. Rakennuksen sisätilat on koristeltu aikansa merkittävimpien bulgarialaistaiteilijoiden töillä. Rakennuksessa on 80 monumentaalista taideteosta, jotka sijaitsevat rakennuksen saleissa ja auloissa. Kannattaa käydä kurkkaamassa.
Sosialismin kaaduttua valtavan kokoiselle rakennukselle etsittiin pitkään järkevää käyttöä, ja nyt se on löytänyt paikkansa kokous- ja kongressiareenana mutta myös ravintola ja vapaa-ajanviettokeskuksena.
Paikassa on yli 300 tapahtumaa vuodessa, joissa käy miljoona kävijää ja se onkin Bulgarian tunnetuin konserttipaikka kansainvälisille artisteille. Paikka on avoinna klo 9-20 arkena ja viikonloppuna se aukeaa tuntia myöhemmin.
Pröystäilevien neuvostorakennusten lisäksi kaupungista löytyy edelleen, ei sitä niin hienoa sosialismin aikaista rakennuskantaa.
Talot oli mitä olivat, kurja muisto on edelleen läsnä tuosta ajasta.
Uudisrakentamista, saati korjausrakentamista ei näkynyt missään.
Poikettava oli kuitenkin Red Flat museoon, joka esittelee tavallisen perheen arkea ja asumista kommunistisessa Bulgariassa kylmän sodan aikana 1980-luvulla. Olihan tuo taas muisto jostakin.
Museo on interaktiivinen ja todella suosittu, joten sinne kannattaakin varata käyntiajankohta etukäteen.
Pieneen asuntoon otetaan vain rajallinen määrä kävijöitä kerrallaan, mutta mikä hienoa, vierailijoille on varattu 1,5 tuntia tutustumiskäyntiin, joten aikaa on runsaasti uppoutua aikakauden tunnelmaan ja tarinoihin. Etukäteen netistä varattava lippu maksoi hieman yli 9 €. Kannatti käydä kirkastamassa muistoja.
Euroopan kolmanneksi suurin synagoga rakennettiin Sofiaan vuonna 1909.
Se on Bulgarian toinen kahdesta viimeisestä jäljellä olevasta toimivasta synagogasta.
Bulgarian juutalaiset ovat historiallisesti merkittävä vähemmistö, ja heidän läsnäolonsa maassa on ulottunut vuosisatojen taakse.
Juutalaiset kokivat vainoja myös Bulgariassa, mutta se oli yksi harvoista maista, jossa juutalaisten joukkotuho ei onnistunut Toisen maailmansodan aikana, kiitos Bulgarian kansan ja hallituksen ponnistelujen. Toisen maailmansodan aikana Sofiaa pommitettiin, jolloin pommi putosi synagogan koilliskulmaan, mutta se ei räjähtänyt. Kulma kuitenkin vaurioitui jonkin verran, ja pommin aiheuttamien tärinöiden vuoksi kauniit värilliset lasimaalaukset rikkoutuivat.
Sosialismin hengen aikana, kaikki uskonnollinen toiminta haluttiin lopettaa ja myös synagoga yritettiin muuttaa konserttisaliksi.
Synagogan johtajat osoittivat rohkeutta ja vastustivat asiaa näkyvästi, ja synagoga sai olla synagoga ja se julistettiin kansallisesti tärkeäksi kulttuurimonumentiksi vuonna 1956.
Aktiivisessa toiminnassa olevaan paikkaan pääsee vierailemaan 10 BGN sisäänpääsymaksulla.
Paikassa on myös juutalaismuseo. Avoinna paikka on muina päivinä klo 9-17, mutta lauantaisin, jolloin on juutalaisten pyhäpäivä, on synagoga suljettu.
Bulgariassa on enää jäljellä vain vähäinen määrä juutalaisia, koska suurin osa Bulgarian juutalaisista on muuttanut Israeliin.
Kotiseutumuseossa esitellään Sofian historiaa upeassa entisessä turkkilaisessa mineraalikylpylässä. Sofiassa on ollut julkisia kylpylöitä ainakin 1500-luvulta lähtien ja kaupunki onkin kuuluisa runsaista kylmistä ja kuumista mineraalilähteistään, joita traakialaiset ja roomalaiset arvostivat suuresti niiden parantavien ominaisuuksien vuoksi. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu on 10 BGN.
Mineraalilähteet pulppuavat edelleen sekä kaupungin keskustassa että sen lähiöissä.
Monista julkisista vesipisteistä saakin juomapullonsa täyteen raikasta mineraalivettä.
Mineraalivesipullon ja hieman kotitalouskäyttöön kanistereita tankkaavien kaupunkilaisten usko sen parantavaan ja terveysvaikutteiseen voimaan on vahva.
Presidentinlinnan edessä tapahtuu vahdinvaihto päivittäin aina tasatunnein.
Tapahtuma ei koreografialtaan tai näyttävyydeltään ollut kovinkaan erikoinen.
Alueen lähistöllä on myös huomiota herättävä keltaiset jalkakäytävät.
Keltaisten päällysteiden taustalla oli aikomus saada Sofia aikoinaan näyttämään todelliselta Eurooppalaiselta pääkaupungilta.
Niinpä tiilet tilattiin Itävalta-Unkarista. Kun rahaa ei omissa kassaholveissa ollut, jouduttiin laina ottamaan saksalaisesta pankista.
Kansalle ei kuitenkaan haluttu kertoa totuutta valtavasta lainasta vaan valehdeltiin tiilien olleen häälahja Itävalta-Unkarilta Ferdinand I:lle.
Kansallinen historianmuseo sijaitsee kaupungin laitamilla, lähellä Vitoshan jykevää vuorta. Museo on avoinna päivittäin klo 9.30-18 ja sisäänpääsymaksu on 15 BGN. Museon kokoelmat ovat monipuolisia ja kattavat ajanjakson viidenneltä vuosituhannelta eKr. nykypäivään.
Kokoelmien arvokkaimpia esineitä ovat antiikin Euroopan traakialaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset muistomerkit, taideteokset, ikonit, etnografiset materiaalit, ritarikuntien merkit ja kansallispuvut. Upea paikka, jossa oli niin paljon katsottavaa.
Pienen pieni Bojanan kirkko sijaitsee lähellä historian museota.
Kirkko on yksi kymmenestä Bulgarian UNESCOn maailmanperintökohteista ja sattui sopivasti reitille.
Kirkko rakennettiin useassa vaiheessa, ja sen alkuperäinen osa, pieni kappeli, on peräisin 900-luvulta.
Myöhemmin kirkkoa laajennettiin 1200-luvulla, jolloin siihen lisättiin toinen kappeli. Rakennuskompleksin viimeinen, kolmas vaihe rakennettiin 1800-luvun puolivälissä.
Bojanan kirkon sisätiloja koristavat arvokkaat, vanhat seinämaalaukset.
Sen 89 käsinmaalatun freskon kokoelma kuvaa 240 yksittäistä hahmoa erilaisissa uskonnollisissa kohtauksissa.
Elävästi ja yksityiskohtaisesti maalatut kohtaukset ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin.
Yhdistelmälippu sisältää sisäänpääsyn sekä kirkkoon että kahden kilometrin päässä sijaitsevaan Kansalliseen historiamuseoon.
Vierailijoiden oleskelu kirkon sisällä on rajoitettu 10 minuuttiin ja sisään kirkkoon päästetään vain 9 vierailijaa kerrallaan. Kirkko on avoinna klo 9.30-18. Sen varausjärjestelmä on erikoinen ja ei ryhmille olevat vierailuajat ovat myös erikoiset ja tarkkaan määritellyt, joten kannattaa ehdottomasti tutusta asiaan, ennen kuin menee paikanpäälle. Kirkossa ei saanut kuvata, joten sisäkuva kirkosta on otettu postikortista.
Sosialistisen taiteen museon jättimäinen punainen tähti loisti aikoinaan Bulgarian kommunistisen puolueen päämajan katolla.
Tähden sammuttua se ja kaikki ne ei toivotut Leninin patsaat sekä muut maan sosialismin mahtihahmot koristavat nyt Sofian sosialistisen taiteen museon 7 500 neliömetrin veistospuistoa.
Onneksi ovat säilyttäneet tämänkin jälkipolville mietittäväksi ja opetukseksi.
Kuten nimestä voi päätellä, museossa on esillä teoksia Bulgarian kommunistiselta kaudelta.
Veistospuiston lisäksi museossa on galleria, jossa on esillä kommunistisessa hengessä maalattuja teoksia, joiden toverillinen viesti ei jää epäselväksi. Museossa esitetään myös vanhoja propagandaelokuvia. Paikka on avoinna klo 9-18 muina päivinä, paitsi maanantaisin jolloin se on suljettu. Sisäänpääsymaksu on 8 BGN.
Samalla suunnalla noin 14 km Sofian keskustasta itään Vitosha vuoren juurella sijaitsee kellomuistomerkki.
Yhdistyneet Kansakunnat julisti vuoden 1979 lapsen ja hänen ongelmiensa vuodeksi.
Pieni, viaton olento, asuipa hän missä tahansa päin maapalloa tai ihonväristään riippumatta, kaipaa sekä elämää rauhassa ja hyvässä ympäristössä, että opiskelua ja kehittymistä.
Eipä taida tämä toive tällä hetkellä toteutua, vaikka tilausta kyllä olisi. Lapset kaikkialta maailmasta rakensivat toivonsa ja uskonsa ainutlaatuiseen muistomerkkiin. Asia on hyvinkin ajankohtainen ja tavoiteltava.
Usko ja toivo hyviin ja valoisiin päiviin ilman sotaa ja väkivaltaa on käsinkosketeltava.
Kansainvälisen tapaamisen jälkeen syntyi kansainvälinen Rauhanlippu-liike, liekö tuokin jo painunut unholaan?
Maailman rauhasta ja lasten hyvinvoinnista ollaan nyt kyllä otettu monta taka-askelta.
Kellomuistomerkkiin on asennettu yli 95 kelloa eri maista ja yhteiskunnallisista järjestöistä. Soittelin kelloja siinä toivossa, että joku kuulisi… Maailman tilanteesta, tai ehkäpä juuri siksi, tuo oli koskettava vierailu.
Sofia on myös tunnettu katutaiteestaan ja monet muraalit koristivatkin ränsistyneiden kerrostalojen seiniä.
Serdikan metroasemien lähialueella on vähän muraaleja, mutta Bacho Kiro kadulla niitä on paljon.
Sofiassa on myös eläintarha ja vesipuisto, huvipuisto sekä lastenmuseo, joten paikasta löytyy myös tekemistä lapsiperheille.
Bitaka kirpputori olisi ollut ehdoton käyntikohde, jos matka olisi sattunut viikonloppuun.
Voin vain kuvitella, miten samankaltainen miljoonatori se olisi ollut kuin aiemmin Romaniassa vierailtu tori oli.
Harmi, nyt jäi tämä elämys kokematta. Tyydyttävä oli tavalliseen perustoriin.
Kaksi kokonaista päivää hurahti Sofiassa huomaamatta. Olimme vuokranneet seuraaviksi kolmeksi päiväksi auton, jolla ehdimme katsella hieman Sofian ympäristöä ja käydä Rilan luostarissa sekä jatkaa siitä Veliko Tărnovon kautta Plovdiviin. Nyt pää tyynyyn, jotta ollaan aikaisessa heti aamusta liikenteessä.
Rilan luostari
Rilan Pyhän Johanneksen luostari Sveti Ivan Rilski sijaitsee noin 120 kilometriä Sofiasta etelään Drushlyavitsa- ja Rilska jokien yhtymäkohdassa, lähes 1200 metrin korkeudessa, Rila vuoren metsien ja huippujen keskellä.
Ihan helposti sinne ei julkisilla pääse ja järjestetyt matkat olisivat nielaisseet heti kokonaisen päivän. Niinpä olimme vuokranneet auton Sofiasta.
Vuokraus sujui mainiosti ja otimmekin heti aamusta suunnan kohti Rilan luostaria. Takaisin päin tulessa kiertelimme vielä Sofian ympäristöä hieman laajemmin.
Tarkoituksena oli olla heti aamunaikaisella luostarilla, ennen paikalle kurvaavia turistibusseja ja suurta väenpaljoutta.
Rilan luostari on tärkeä pyhiinvaelluskohde sekä maan suosituin turistinähtävyys, mikä takaa tasaisen ja runsaan turistivirran vuodenajasta riippumatta.
Rilan luostari on Bulgarian suurin ja tunnetuin ortodoksinen luostari. Se on perustettu 900-luvulla, Pyhän Ivan Rilalaisen toimesta. Luostaria pidetään Bulgarian aarreaittana ja se on kaikkien bulgarialaisten hengellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen keskus. Onpa se toiminut myös vainottujen vallankumouksellisten turvapaikkana.
Luostarin yli 1000-vuotisen olomassaoloaikana se on useaan otteeseen rakennettu uudelleen, tuhottu ja taas uudelleenrakennettu.
Luostarin nykyinen muoto on peräisin viime vuosisadan puolestavälistä.
Luostari on UNESCOn maailmanperintökohde ja ortodoksisen kirkon pyhä paikka. Ei ollenkaan ihme, kun seisoi paikan päällä ihailemassa komeaa kokonaisuutta.
Luostari on tunnettu upeista freskoistaan, ikoneistaan ja arkkitehtuuristaan. Upeat maalaukset peittivät sekä luostarin sisä- että ulkopuolen.
Rilan luostarikompleksin päärakennukset ovat Neitsyen syntymäkirkko, Hrelion torni, historian ja etnografian museo, perinteiset luostarihuoneet ja luostarin keittiö.
Lisäksi linnoitusmaisen kompleksin ympärillä on munkkien asunnot. Luostari on toimiva munkkiluostari ja siellä on asukkaina tällä hetkellä noin 60 munkkia.
Luostarissa on 250 munkkihuonetta, joista osa tarkoitettu vierailijoille, jotka haluavat yöpyä luostarissa ja hiljentyä sen rauhassa.
Luostarikirkon vieressä on 1300-luvulta säilynyt kivestä rakennettu puolustustorni, joka tunnetaan Hrelion tornina.
Hrelion torni sai nimensä sen rakentamista rahoittaneen paikallisen miehen mukaan.
Luostarin pääkirkko pystytettiin 1800-luvun puolivälissä ja sen sisätilat ovat lähes maagiset.
Upeassa kirkossa on monia arvokkaita ikoneita, jotka ovat peräisin 1300–1800-luvuilta.
Kirkossa on Johanneksen pyhäinjäännöksiä sisältävä arkku.
Rilan luostarin museo on erityisen kuuluisa Rafailin rististä, jonka Munkki Rafail veisti kokonaisesta puukappaleesta. Työ kesti vähintään 12 vuotta ennen kuin se valmistui vuonna 1802, jolloin munkki menetti näkönsä.
Harmillisesti luostarikirkon sisällä, eikä museossa saanut kuvata, mutta tämä kuva ehdittiin juurikin ottamaan oviaukosta.
Toinen sisäkuva on otettu ostetusta postikortista.
Luostari itsessään on avoinna päivittäin.
Nyt talvikaudella se oli auki klo 7-19.30. Luostariin ja sen kirkkoon on vapaa pääsy, mutta alueella olevat museot perivät 5-8 BGN maksun ja ne ovat auki klo 8.30-16.30.
Luostarista pois lähtiessään voi matkaevääksi napata luostarin donitseja itäisen portin ulkopuolella olevasta leipomosta.
Ei kummoisia, rasvassa paistettuja munkkeja, joihin itse sitten sai ripotella tomusokeria.
Illaksi palasimme vielä Sofiaan.
Olikin aika pakata matkalaukut ja painua nukkumaan, sillä aamulla vuokra-auton renkaat suunnattaisiin kohti Veliko Tărnovoa.
Sofia jätettiin taakse ja matka jatkui.
Navigointi ulos miljoonakaupungista oli hieman haastavaa, varsinkin kun opasteet oli kyrilisin kirjaimin kirjoitettu.
Oli niissä toki myös latinalaisin kirjaimin kirjoitetut nimet, mutta siinä meni hieman aikaa oppia ja tottua ennakoimaan ja lukemaan tien opasteita. Matka jatkui muutamalla pysähdyksellä kohti Veliko Tărnovoa, jonne parkkeerasimme itsemme pariksi päiväksi.
No Comments