Salamanca ja Ávila
Salamanca
Tämän kolmen kuukauden kolmanneksi viimeisenä kohteena oli Salamanca.
Vuokrasimme Madridista auton, jolla sitten hurautimme ensin Salamancaan ja sitten Ávilaan ja lopuksi Segovian kautta takaisin Madridiin ja lentokentälle.
Kaikkiin kaupunkeihin pääsee kätevästi myös junalla, joten pääkaupungista voi helposti tehdä päiväretken näihin kaupunkeihin.
Noin 330 000 asukkaan Salamancan tunnetuimmat nähtävyydet kiertää hyvin yhden päivän aikana. Me olimme kuitenkin yön yli kaupungissa, sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata lähellä olevaan Ávilaan.
Salamancan historia juontaa juurensa antiikin aikaan, ja se on yksi Espanjan vanhimmista kaupungeista.
Alueella asui alun perin keltit ja roomalaiset.
Salamanca on melko kompakti ja tasainen kaupunki.
Onneksi, sillä vieläkin pohkeet ja reidet jumittavat Toledon mäkien ja rappusten jälkeen. Lisäksi väitetään, että kaupungissa puhutaan puhtainta espanjaa koko maassa.
Kaupungissa on miltei maaginen tunnelma, sillä Villamayorin kivestä tehdyt rakennukset näyttävät hehkuvan kullanvärisinä auringonvalossa.
Yöllä rakennukset ovat kauniisti valaistuja ja ne loistavat omaa kelmeää valoaan.
Kaupungista käytetäänkin nimitystä La Dorada eli kultainen kaupunki.
Salamancan nähtävyydet Vanhassa kaupungissa, Casco Historicossa ovat melko tiiviillä alueella, lähellä toisiaan ja kaupungissa pärjääkin oikein hyvin jalkaisin.
Upea UNESCOn maailmanperintökohteena oleva Vanha kaupunki on kuin ulkoilmamuseo. Joku oli taas kuin pikkulapsi karkkikaupassa.
Salamancan suosituin nähtävyys on kaupungin pääaukio Plaza Mayor, jota kutsutaan usein koko Espanjan näyttävimmäksi aukioksi.
Kauttaaltaan barokkityylisten rakennusten ympäröimä aukio onkin upea.
Aukion ympärillä olevien rakennusten seinissä on kuuluisien hahmojen rintakuvat.
Aukio on täynnä kahviloita ja se kuhisee elämää aamusta iltaan. Salamancalaiset käyvät aukiolla iltakävelyllä eli paseolla tapaamassa ystäviään. Tapa on hyvin tyypillinen viikonloppuisin ympäri Espanjaa.
Aukio rakennettiin kahdessa vaiheessa ja se valmistui lopulta vuonna 1755. Aukion ympärillä olevat talot ovat uskomattoman kauniita pimeällä. Tässä kaupungissa ei valaistuksessa ole säästelty. Ei siis ihme, että paikka kerää magneetin lailla ihmisiä istumaan ja viettämään iltaa aukion kymmeniin ja kymmeniin ulkoilmaravintoloihin.
Plaza Mayor on myös vilkas tapahtumien keskus, ja siellä järjestetään usein musiikki- ja tanssiesityksiä. Aukio toimi seremoniallisten tilaisuuksien ja härkätaistelujen pitopaikkana aina 1800-luvulle asti. Kaunis kaupungintalo ja kellotorni sulautuvat saumattomasti aukion muihin rakennuksiin.
Palacio de Monterreyn, italialaistyylisen renessanssipalatsin rakentaminen aloitettiin 1500-luvulla sen jälkeen, kun Monterreyn kreivi tilasi rakennuksen esittelemään vaurauttaan ja vaikutusvaltaansa.
Rakennuksen vaikuttava julkisivu tarjoaa monimutkaisia kivityötä ja koristeellisia yksityiskohtia, jotka heijastavat tuon ajan käsityön mestarillisuutta. Tähän palatsiin olisi pitänyt varata käyntiaika ennakkoon ja sehän jäi tekemättä, joten nyt pääsimme ihailemaan sitä vain ulkoapäin.
Salamancan Vanhassa kaupungissa sijaitsee edelleen toiminnassa oleva Espanjan vanhin yliopisto, joka perustettiin kuningas Alfonso IX:n toimesta vuonna 1218.
Se on myös koko maailman kolmanneksi vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut yliopisto.
Yliopisto on mallinnettu Italian Bolognan yliopiston mukaan ja rakennusta pidetäänkin yhtenä maailman kauneimmista yliopistoista.
Toiminnassa olevaa yliopistoa pääsee ihailemaan sisältä myös päiväsaikaan, mutta vain espanjankielisillä opastetuilla vierailuilla, joiden hinta oli 4 €.
Yliopisto takaa sen, että Salamancassa on paljon opiskelijoita, joten kaupunki on eläväinen ja vilkas ainakin ilta-aikaan.
Yliopiston rakennuksissa voi ihailla upeita yksityiskohtia.
Vanhan yliopisto-osan Plateresque oviaukko kätkee kaiverruksiin sammakon, josta on tullut Salamancan symboli, jonka jokainen yliopistoon tullut opiskelija toivoo löytävänsä.
Legendan mukaan, jos näkee sen kertomatta missä se on, läpäisee kaikki kyseisen vuoden kokeet.
Ilmeisen tietoisena legendasta ovat myös turistit. Me muiden mukana yritimme löytää sammakon, jonka löysimmekin pääkallon päällä istumassa, viereiseltä matkaoppaalta ryhmälleen antaman vihjeen perusteella. Ei ihan helppo rasti ja sen etsimiseen kuluikin jokunen tovi.
Paikka on avoinna päivittäin, mutta sen aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä. Sisäänpääsymaksu yliopiston vanhan osan sisätiloihin maksaa 10 €.
Salamancan yliopisto tunnusti Kopernikaanisen järjestelmän käsityksen, jossa aurinko on maailmankaikkeuden keskus.
Rohkeaa toimintaa aikana, jolloin kirkko piti tätä ajatusta vielä harhaoppina.
Sala Calderón de la Barcassa kattoa koristaa kuuluisa kattomaalaus Cielo de Salamanca eli Salamancan taivas.
Maalaus havainnollistaa tähtitieteen tietämystä 1400-luvun lopulla.
Maalauksessa on horoskooppimerkkejä, lukuisia tähtikuvioita ja neljä tuulta.
Vaikuttava teos kuvaa yötaivasta Salamancan yläpuolella, minkä ansiosta historioitsijat ja astrologit ovat voineet ajoittaa sen luomisen tarkasti selvittämällä, milloin taivaalla olevat tähdet olivat kyseisessä paikassa rakennuksen yläpuolella.
Tämä tarkka tähtikuvio näkyi viimeksi Salamancan taivaalla vuonna 2022, ja seuraavan kerran se näkyy siellä jälleen vuonna 2060.
Kattomaalauksen lisäksi yliopiston kirjasto on kuuluisa arvokkaasta kirjakokoelmastaan sekä vanhasta alkuperäisestä luentosalistaan. Paikka on avoinna päivittäin klo 10-20.
Mainio paikka nähdä kaupunkia korkeuksista on La Clerecían kirkon torni, joka tunnetaan myös nimellä Iglesia del Espíritu Santo. Kirkko suunniteltiin Philip III:n Itävaltalaisen vaimon kuningatar Margaritan toimeksiannosta jesuiittakirkko-opistoksi.
Rakennuksen tornit rakennettiin tuomaan uskovia lähemmäs taivasta.
Kahden La Clerecían korkeuksiin kohoavan tornin välisää on parveke, josta on upeat panoraamanäkymät Salamancan historialliseen horisonttiin.
Nähdäkseen upeat maisemat on ensin kiivettävä 166 tunnettua porrasta Scala Coelia eli portaat taivaaseen.
Erityisen huomionarvoinen on kaunis Patio Barroco.
Nykyään paikka toimii yliopiston hallinnollisena keskuksena.
Kirkon mieletön julkisivu on vaikuttava esimerkki barokkiarkkitehtuurista ja uskonnollisesta historiasta, ja siinä on katseenvangitsijaveistoksia ja monia upeita koriste-elementtejä.
Samalla tavoin barokin ylellisyys jatkuu kirkon sisällä upeilla alttaritauluilla, freskoilla ja koristeellisilla yksityiskohdilla, jotka herättävät kunnioitusta.
Kirkko on avoinna päivittäin klo 9.30-13 ja sitten siestan jälkeen taas klo 17.30-19.30.
Hämmästellä vaan täytyy, miten melko pieneen kaupunkiin mahtuu niin paljon kauniita rakennuksia ja paljon katsottavaa.
Kaupungissa on kaksi katedraalia.
Vierekkäin ja toisiinsa yhdistettyinä sijaitsevista rakennuksista käytetään nimiä Catedral vieja eli vanha katedraali ja uudempi goottilainen Catedral nueva.
Uusi katedraali on katedraaleista se komeampi.
Vaikka vanha katedraali ei olekaan niin vaikuttava, kuin uusi katedraali, kiehtoo vanhan osan keskiaikainen tunnelma ja rauhallisuus jokaista sisään astuvaa.
Vanha katedraali rakennettiin vuosina 1100-1200 ja se on Salamancan vanhin kristillinen muistomerkki.
Vanha romaaninen katedraali on yksi Espanjan arkkitehtuurikauden upeimmista rakennuksista.
Katedraalissa on kauniita piispojen ja katedraalin aristokraattisen suojelijan hautoja. 1300-luvun Capilla de Santa Bárbara oli paikka, jossa yliopisto-opiskelijat saapuivat tutkinnon vastaanottajien eteen loppukokeisiinsa.
Alkuperäisenä suunnitelmana oli, että vanha katedraali pysyisi pystyssä jumalanpalveluksien mahdollistamiseksi, kunnes uusi katedraali valmistuisi. Tarkoituksena oli tämän jälkeen purkaa vanha katedraali. Kun uuden katedraalin yli kaksi vuosisataa kestäneet rakennustyöt vihdoin valmistuivat, harkittiin ideaa uudelleen ja onneksi vanha katedraali päätettiin säilyttää.
Katedraalin Torre del Gallo torni on nimetty sen kruunaavan kukon mukaan.
Vanha kukko seisoo nyt katedraalimuseossa ja katolla on uudempi versio vahtivuorossa.
Katedraalissa edelleenkin näkyvät halkeamat ovat muistutuksia vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksen tuhoisista vaikutuksista.
Maanjäristyksen jälkeen kupolia ja tornin pohjaa oli korjattava, ja niitä vahvistettiin pyramidin rungon muotoisella vuorauksella, joka pilasi tornin perusprofiilin.
1755 katastrofin hetkeä muistetaan Mariquelo perinteellä vuosittain 31. lokakuuta, jolloin asukkaat kiipeävät kupoliin ja soittavat huiluja ja rumpuja.
Katedraaliin kuuluu 1100-luvulta peräisin oleva luostari. Myös luostari vaurioitui vuoden 1755 maanjäristyksessä ja se rakennettiin uudelleen vuoden 1785 jälkeen.
Uuden katedraalin oviaukot ovat runsaasti koristeltuja, erityisesti länsioviaukko ja pohjoinen oviaukko, joissa on kohokuvio Kristuksen saapumisesta Jerusalemiin.
Julkisivun koristeellisten kaiverrusten joukossa on liuta hassuja ja epätavallisia hahmoja, kuten esimerkiksi jäätelöä syövä lohikäärme, rapu, jänis ja astronautti.
Ne lisättiin sinne kunnostustöiden yhteydessä vuonna 1992, kun yksi projektiin osallistuneista käsityöläisistä päätti kaivertaa kiveen outoja hahmoja.
Uuden katedraalin yhteydessä olevaan 110-metriseen Puerta de Torre torniin pääsee kiipeämään ja tähyilemään maisemia.
Katedraaliin on 10 € sisäänpääsymaksu ja avoinna se on päivittäin klo 10-18.
Katedraalin takana on Huerto de Calixto y Melibean puutarha, jonka nimi onkin johdettu Fernando de Rojasin kuuluisan La Celestina romaanin henkilöistä.
Pieni mutta kaunis puisto on mainio paikka lepuuttaa hetkisen jalkoja.
Puisto sijaitsee Vanhan kaupungin historiallisten katujen keskellä.
Idyllinen puutarha on täynnä kirjallisuuden ja kasvitieteellistä historiaa.
Aiemmin yksityinen puutarha toimii nykyään rauhallisena keitaana, joka tarjoaa vierailijoille mahdollisuuden tutustua sen vehreyteen ja upeisiin panoraamanäkymiin.
Salamancan sympaattisin rakennus on yli 300 simpukankuorella kuorrutettu Casa de las Conchas eli simpukka talo.
Tämä 1400-luvulla rakennettu renessanssipalatsi oli Talavera Maldonadon, Santiagon ritarikunnan asuinpaikka.
Palatsin merkittävin piirre on kampasimpukan kuorista tehdyillä kaiverruksilla koristeltu julkisivu, joka symboloi keskiaikaisia pyhiinvaeltajia, jotka matkustivat Pyhän Jaakobin tietä Santiago de Compostelaan.
1400- ja 1500-lukujen vaihteessa rakennettu talo oli aikoinaan yksityisomistuksessa.
Nykyään siinä on julkinen kirjasto ja kulttuurikeskus.
Rakennuksen sisäpihalla on ihana kaksikerroksinen tila.
Alun perin asuinrakennukseksi rakennettu osa on toiminut myös yliopistorakennuksena ja jopa vankilana.
Sisäpihalla on kauniita holvikäytäviä, joita koristavat monimutkaiset kaiverrukset ja koristeelliset yksityiskohdat.
Sisäpihalla on myös upeat portaat, jotka johtavat ylemmille tasoille. Ylätasoilla loistavat lasimaalaukset ja siellä on nähtävissä upeat ja koristeelliset kattorakenteet.
Tarkoituksena ei ollut shoppailla, mutta käytävä oli Plaza del Liceon Zarassa, joka on takuuvarmasti miljööltään yksi maailman kauneimmista ketjukaupoista.
Kauppa on rakennettu entiseen luostariin.
Myös monet muut kaupat olivat saaneet paikan mitä upeimmista rakennuksista.
Kaupunkia halkovan Tormes joen yli kulkee vanha roomalainen silta Puente romanon.
Silta on rakennettu 1. vuosisadalla ja sen yli käveleminen tarjoaa upeat näkymät kaupunkiin ja joelle.
176 metriä pitkässä sillassa on 26 puoliympyränmuotoista kaarta ja se on hyvin säilynyt.
Upea silta loistaa kaupungin sydämessä komeana illan pimetessä.
Jos taidehistoria kiinnostaa, kannattaa suunnata Art Nouveau ja Art Deco museoon, joka sijaitsee kauniissa modernistisessa rakennuksessa Casa Lisissä.
Museo on vanha kartano, joka päästettiin rappeutumaan.
1981 Salamancan kaupunki pelasti rakennuksen teollisella-arkkitehtuurilla, mitä sen nykyinen ilme kuvastaa.
Casa Lis lumoaa vierailijat monimutkaisilla rautatöillä, lasimaalauksilla ja jugendtyyliä edustavilla koriste-aiheilla. Museon näyttelyissä esitellään erilaisia taide-esineitä, kuten keramiikkaa, lasia ja koruja. Paikka on avoinna päivittäin klo 10-19. Sisäänpääsylippu museoon maksaa 7 €.
Casa Lisin vieressä sijaitsevassa Museo de la Historia de Automocionissa kannattaa myös vierailla.
Museo kertoo autojen kehityksestä ja esittelee monipuolisen kokoelman ajoneuvoja vuosikymmenien ajalta.
Entisessä benediktiiniläisluostarissa sijaitseva museo yhdistää saumattomasti historiaa ja arkkitehtuuria. Esillä on klassisia autoja, vintage moottoripyöriä ja jopa kurkistus tulevaisuuteen innovatiivisten prototyyppien avulla.
Maanantaisin museo on kiinni, mutta muina päivinä se on auki, siesta aikoja lukuun ottamatta. Kannattaa heti ostaa 5 € yhteislippu jolla pääsee Casa Lississä olevaan Museo de Art Nouveau y Art Décoon ja Jugendeauun. Lippuja voi ostaa matkailutoimistosta.
Plaza de Carvajal aukiolta löytyy Salamancan luola.
Salamancan luola sijaitsee hieman piilossa, Casa Lisin takana.
Maanalle johtava käytävä vie luolaan, joka on San Cebrianin kirkon entinen krypta.
Itse paikka ei ole kummoinen, mutta sen legenda vetää kävijöitä puoleensa.
Kerrotaan, että itse paholainen suntioksi naamioituneena opetti täällä joka ilta mustaa magiaa seitsemälle valitulle oppilaalle.
Tarina kertoo, että yksi oppilas Villenan markiisi pääsi pakoon paholaisen pauloista, mutta paholainen onnistui nappaamaan hänen varjonsa ja merkitsi hänet epäpyhäksi koko loppuelämänsä ajaksi.
Legenda sai alkunsa luultavasti todellisesta suntiosta, joka huijasi opiskelijoita väärennetyillä oppitunneilla, ja mielikuvitus hoitikin sitten loput sisällöt legendaan.
Tähän päivään asti sana salamanca on yhdistetty noituuteen ja mustaan magiaan monissa osissa Etelä-Amerikkaa.
Legenda on inspiroinut kaikenlaisia näytelmiä ja tarinoita.
Luola on avoinna ammusta aina ilta puoli kymmeneen.
Convento de San Estebanin dominikaaniluostari on upea.
Luostarin kirkossa on kullattu korkea alttari vuodelta 1693, joka on yksi kuvanveistäjän José de Churrigueran suurimmista teoksista.
Lisäksi kirkossa on kolme hänen oppilaidensa luomaa sivualttaria.
Pääalttarin vasemmalla puolella on Alban herttuan, aikoinaan Espanjan vallan alaisen Alankomaiden alueen kuvernöörin hauta.
Rakennus koostuu kolmesta luostarista, joista Royal Cloister on huomionarvoisin.
Upea rakennus on yksi kaupungin vaikuttavimmista kirkoista Salamancassa ja vertaansa vailla oleva esimerkki tuon ajan arkkitehtonisesta kyvykkyydestä.
Perinnetiedon mukaan Kristoffer Kolumbus asui tässä luostarissa, kun hän tuli Salamancaan puolustamaan itseään ja ajatustaan yliopiston maantieteilijöitä vastaan.
Kolumbuksella oli vahva halu ja toive purjehtia Intiaan, mistä oli ensin hieman väännettävä kättä.
Vastauskonpuhdistuksen aikana luostari oli tärkeä keskus dominikaaneille, jotka perustivat Francisco de Vitorian johtaman Salamancan koulun.
Paikkaan pääsee tutustumaan päivittäin, kunhan muistaa siesta-ajat, jolloin paikka on kiinni. Sisäänpääsymaksu on 4 €.
Vieressä oleva 1400-luvulla rakennettu dominikaanisten nunnien Convento de las Dueñasin luostari erottuu maureille tyypillisen kauniilla laatoituksillaan ja upean koristeellisilla holvikaarillaan.
Luostarin kirkon pelottavat petoja ja ihmishahmoja esittävä kaarissa olevat koristeet ovat saaneet inspiraationsa Danten jumalaisesta komediasta.
Paikka on edelleen toimiva luostari, jonka kirkossa on upeita kullattuja alttaritauluja ja uskonnollista taidetta.
Convento de las Dueñas on rauhallinen 1400-luvun luostari, jossa on upea arkkitehtuuri ja rikas uskonnollisen omistautumisen historia.
Bonuksena vierailulla, voi ostaa myös nunnien valmistamia herkullisia perinteisiä Amarguillos keksejä.
Tämäkin paikka on kiinni siesta-aikaan, mutta siestan aika hieman vaihtelee, mikä hämmentää. No joka tapauksessa paikka on avoinna klo 10-12.45 ja sitten taas uudestaan klo 16.30-17.30. Sisäänpääsymaksu on kolme euroa käteisellä, kortti ei kelvannut tässä paikassa.
Domus Artiumin nykytaiteen museo perustettiin vuonna 2002, kun Salamanca nimettiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.
Entisen vankilan tilat kunnostettiin ja laajennettiin Taidehalliksi.
Paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina, jolloin se on suljettu.
Aukioloajat vaihtelevat päivän mukaan, joten ne kannattaakin tarkistaa netistä etukäteen. Museoon on vapaa sisäänpääsy.
Kyllä ja kyllä. Saamancan kaupunki oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Kaupungissa oli paljon samoja vaikutteita, kuin aiemmin vierailuissa Burgosissa, Zaragozissa ja Santiago de Compostelassa. No kaikki kaupungithan ovat sijainneet pyhiinvaellusreitin varrella, joten ehkäpä sillä on ollut jokin merkitys asiaan.
Ávilan
Salamanca oli nähty ja vuokra-auton nokka käännettiin kohti Ávilaa. Salamancasta Ávilaan on hieman yli tunnin ajomatka. Ávila sijaitsee Espanjan keskiosassa 110 kilometriä Madridista, miksi se onkin mainio päiväretkikohde, jos vierailee Madridissa. Kaupunkiin pääsee helposti myös junalla tai bussilla. Tosin kumpikaan asema ei ole aivan kaupungin keskustasta, vaan sinne on asemilta noin 20 minuutin kävelymatka.
Ávila on suhteellisen pieni kaupunki.
Noin 6 000 ihmistä asuu kaupungin muurien ympäröimän kaupungin sisällä ja 51 000 muurien ulkopuolella.
Kylmän viimainen sää toivotti meidät tervetulleeksi kaupunkiin.
Ei ihme, sillä kaupunki sijaitsee Sierra Gredosin kukkuloiden ympäröimänä reilun 1100 metrin korkeudessa meren pinnasta. Vaikka aurinkokin välillä paistoi, ei se juurikaan lämmittänyt. Onneksi oli kunnolla vaatteita päällä, muuten olisi tullut vilu.
Ávila oli pyhä paikka muinaiselle Iberian kelttikulttuurille kauan ennen roomalaisten tai kristittyjen saapumista. Muinaisen Rooman läsnäolo kaupungissa näkyy roomalaisen sillan, tien ja erilaisten mosaiikkien kautta, jotka ovat säilyneet nykypäivään. Ávila, kuten suurin osa niemimaan alueesta, joutui muslimien vallan alle 800-luvun alussa. Kristityt joukot valloittivat sen lopullisesti vasta 1000- luvulla.
Keskiajalla kaupunki täyttyi pyhiinvaeltajista, jotka vierailivat kaupungin keskustassa sijaitsevassa kirkossa.
Kaupunki koki huomattavan noususuhdanteen 1500- luvulla, jolloin Santa Teresa de Jesúsin mystinen seuraaja teki siitä tärkeän pyhiinvaelluskohteen.
Kaupunki joutui myöhemmin pitkäaikaiseen kriisiin ja taantumaan aina 1800- luvulle saakka, jolloin rautatien rakentaminen antoi uuden sysäyksen kaupungin taloudelliselle kehitykselle.
Ávila on uskonnonhistorian kannalta poikkeuksellinen kaupunki, ja tästä kertovat myös kaupungin lukuisat kirkot ja museot.
Saattaakin olla kannattavaa hankkia 15 € maksava Ávila card, jolla säästää jokusen euron, jos aikoo vierailla useissa paikoissa.
Sanotaan, että kaupungissa on eniten kirkkoja asukasta kohden koko maassa.
Pieneksi kaupungiksi Ávilassa on monta hienoa kirkkoa. Lisätietoa kristillisestä mystiikasta ja sen edustajista Ávilassa pääsee kokemaan vierailemalla Mysticism Interpretation Centresissä, mikä sattui justiinsa nyt olemaan suljettu.
Ávila on tunnettu keskiaikaisesta kaupunginmuuristaan, joka ympäröi Vanhaa kaupunkia.
Kuningas Alfonso VI rakentama 1000-luvulta peräisin oleva muuri, rakennettiin suojaamaan kaupunkia maurien hyökkäyksiltä.
Wau, mikä muuri! Muurin 88 puolipyöreää tornia tekee keskiaikaisesta muurista upean. 2,5 km pitkä muuri on yksi Espanjan harvoista kokonaisina säilyneistä muureista.
Se on myös yksi harvoista kaupungeista maailmassa, jonka muurit sulkevat kokonaan sisäänsä.
Ei siis ihme, että se on UNESCONn maailmanperintökohde.
Kivien ja pyhimysten kaupungiksi kutsutun Ávilan muurilta avautuvat näköalat Vanhan kaupungin hyvin säilyneille keskiaikaisille muistomerkeille.
Muurin ulkopuolella on Paseo del Rastron kävelytie, joka kiertää osan muuria.
Muurissa on yhdeksän porttia.
Näyttävin portti on Pyhän Vincentin portti, Puerta de San Vincente.
Toinen komea portti on Puerta del Alcázar.
Puerta del Alcázarin sisällä on pieni lippukoppi, joka myy 8 € maksavia yhdistelmälippuja muurin päällä olevalle kahdelle käveltävälle osalle.
Muurin päälle pääsee ihailemaan kaupunkia, tosin vain pieneltä osalta. Toinen muurin päälle ohjaava sisäänkäynti sijaitsee muurin seinien ulkopuolella, Puerta de la Catedralin vasemmalla puolella. Myös sieltä voi ostaa yhdistelmälipun. Sisäänkäynti on entisen matkailutoimiston sisällä olevassa lahjatavarakaupassa.
Kaupungin kaikki nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä, joten jalkapatikalla pärjää oikein hyvin.
Tosin kaupunkia kiersi hauskan näköinen vanhasta raitiovaunusta tehty renkailla kulkeva turistikyyti.
Vanhassa kaupungissa on kiva kävellä tunnelmallisilla mukulakivikaduilla.
Kiva olisi ollut levähtää myös viehättävillä aukioilla, mutta nyt viimaisessa ilmassa sisätilat kutsuivat kummasti.
Iso keskusaukio Plaza Mayor on paikka, jossa sijaitsee kaupungintalo ja jossa on kahviloita sekä pikku putiikkeja.
Mayoria kutsutaan myös Plaza Mercado Chicoksi.
Plaza Mayor ei ole kaupungin pääaukio, vaan Plaza del Mercado Grande aukio on sekä pääaukio että kaupungin sydän.
Aukiolla on San Pedron kirkko ja kuuluisa Santa Teresan veistos.
Pakko oli maistaa ávilalaista naudanlihaa, josta kaupunki tunnetaan.
Hyvä liha lienee tunnettu jo rooman ajoista, josta muistona on mahtava kivihärkä.
Burgosissa vuosia sitten syömämme maailman paras pihvi sai täällä haastajan.
Ávilan kulinaarinen erikoisuus on paikallisesta nautarodusta valmistettu suuri Chuletón de Ávila pihvi.
Toinen herkku Ávilanissa on Yemas de Santa Teresa jälkiruoka, joka on valmistettu munankeltuaisesta ja sokerista. Yemas on erittäin kuuluisa välipala, jota löytyy kaikkialta Espanjasta.
Luostari Real Monasterio de Santo Tomás perustettiin vuonna 1482 Pyhän Tuomas Akvinolaisen kunniaksi.
Sen tilasivat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella.
Katoliset hallitsijat käyttivät luostaria myös Kesäpalatsina.
Oikeastaan luostarissa on ollut kolme erillistä luostaria, noviisiluostari, hiljaisuuden luostari ja kuninkaiden luostari. Lisäksi luostarissa on kirkko.
Nykyisin luostari pitää sisällään kaksi pientä museota ja luonnontieteiden museon. Luostari sijaitsee Ávilan muurien ulkopuolella, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Plaza del Mercado Grandelta. Paikka on avoinna joka päivä klo 10.30-14 ja lyhyen siestan jälkeen uudelleen klo 15.30-19.30.
Kaupungin suojeluspyhimys Saint Teresa de Jesúksen läsnäoloa on vaikea olla huomaamatta kaupungissa.
Teresa Ávilalainen oli karmeliittanunna, joka syntyi vuonna 1515.
Kaupungin länsipuolella sijaitseva 1500-luvun uskonnollinen Los Cuatro Postes muistomerkki on näkemisen arvoinen.
Tämä historiallinen monumentti on neljän pylvään ja kattorakennelman ympäröimä risti. Paikalla on historiallinen merkitys, koska se liittyy kuuluisaan episodiin Pyhän Teresa Ávilalaisen elämään.
Näköalapaikka sijaitsee noin 2 kilometriä kaupungista, Adaja joen vasemmalla rannalla. Jos matka tuntuu liian pitkältä, pääsee sinne paikallisbussilla 3.
Legenda kertoo, että kun Ávilan Teresa oli lapsi, kiinnostui hän marttyyrien elämästä ja yritti epäonnistuneesti paeta kotoaan vanhemman veljensä Rodrigon kanssa levittääkseen kristinuskoa ja kuollakseen maurien käsissä marttyyrinä ja päästäkseen taivaaseen.
Tarinan mukaan hänen setänsä esti kaksikon karkauksen.
Vanhetessaan kapinoiva nuori neiti lähetettiin nunnaluostariin, jossa hänestä kasvoi renessanssiaikainen roomalaiskatolinen naispyhimys, karmeliittasääntökunnan uudistaja sekä yksi 36 katolisen kirkon kirkonopettajista arvonimellä Doctor orationis eli rukouksen opettaja.
Paavi julisti Teresa Ávilalaisen pyhimykseksi 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Nykyisin pyhiinvaeltajat ja vierailijat jättävät usein uhrilahjoja tai sytyttävät kynttilöitä paikalle. Rakennelma sijaitsee mäellä, jolta saa hyviä kuvia Vanhasta kaupungista.
Convento de Santa Teresa de Jesús karmeliittien nunnaluostari rakennettiin Santa Teresan syntymäpaikan paikalle.
Osana luostaria on Iglesia de Santa Teresan kirkko, joka vihittiin käyttöön vuonna 1636.
Kirkossa on edelleen huone, jossa Ávilan Teresa syntyi.
Kirkossa on myös pieni museo, jossa voi nähdä pyhimyksen pyhäinjäännöksiä.
Paikka on avoinna päivittäin, mutta kirkon ja paikassa olevan museon aikataulut eroavat toisistaan.
Ne kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.
Hyvä on muistaa, että päivällä on parin tunnin siesta, jolloin suuri osa paikoista on kiinni. Sunnuntaisin paikka on avoinna ainoastaan aamupäivän.
Basílica de los Santos Hermanos Mártires, Vicente, Sabina y Cristeta, joka tunnetaan parhaiten nimellä Basílica de San Vicente.
Syy basilikan pitkään nimeen on, koska se on omistettu kolmelle veljekselle, Saint Vicentille, Sabrinalle ja Cristetalle, jotka kuolivat marttyyrikuolemana Rooman keisarin Diocletianuksen hallituskaudella.
Basilikassa kannattaa vierailla sen kryptassa olevassa takahuoneessa, jossa on edelleen nähtävissä seinässä oleva reikä.
Legendan mukaan kolme kristittyä veljestä pakenivat roomalaishallinnon kaupungista, mutta eräs juutalainen petti heidät ja ilmoitti heistä roomalaisille.
Veljekset jäivät kiinni ja heitä kidutettiin raa’asti.
Keskiaikaiset kidutuskoneet rikkoivat heidän luunsa, jonka jälkeen heidän päänsä murskattiin.
Ja kun he olivat vielä elossa, heidän ruumiinsa pudotettiin maakuoppaan.
Pettäjä juutalaisen valtasi syyllisyys ja hän meni katsomaan surmattuja veljeksiä.
Maakuopan luona juutalainen sai käärmeen puremaan ja kuuli Jumalan äänen.
Juutalainen katui syvästi tekoaan ja oli niin täynnä syyllisyyttä ja häpeää, että hän alkoi rakentaa basilikaa reiän ympärille paljain käsin.
Basilikassa on pyhien Vicenten, Sabinan ja Cristetan hautamuistomerkki, jossa on esiteltynä veljeksien tarina.
Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-14 ja uudelleen klo 16-19.
Kirkkoon on pieni 3 € pääsymaksu.
Sunnuntaisin kirkko aukeaa vasta iltapäivällä messujen jälkeen.
Myös tämä kirkko liitetään Teresasta Ávilalaiseen. Nuorena nunnana Teresa oli tyytymätön karmeliittien hengellisen antaumuksen puutteeseen. Eräänä päivänä hän riisui kengät Pyhän Vincentin basilikassa ja lausui, ettei vie pölyäkään mukanaan Ávilanista.
Nuorena outolintuna pidetty Teresa Ávilalainen lähti karmeliittien luostarista ja aloitti 500 km:n matkan Espanjan halki, mikä sai ihmiset liittymään hänen tosiuskovien joukkoon, joita kutsutaan Barefoot Carmelites.
Teresa Ávilalainen oli rohkea ja syvästi hengellinen, mutta silti 1500-luvun naiselle oli riskialtista kertoa kuulevansa Jumalan ääntä.
Inkvisiittorit teloittivat naiset noitina vähemmistäkin väitteistä.
Nykyään pyhiinvaeltajat ja turistit voivat seurata Pyhän Teresan jalanjälkien reittiä Camino Teresianoa, joka kulkee seitsemäntoista kaupungin läpi, joihin hän perusti paljasjalkaisten karmeliittien luostarit.
Reitti on merkitty jalkakäytävälle pyhiinvaeltajille tutuin kampasimpukka merkein.
Ávilan katedraali oli alun perin osa linnoitusta, miksi se on tiivis osa kaupungin muuria.
Kävely katedraalin ulkopuolella tekee selväksi temppelin sotilaallisen luonteen.
Katedraalia kutsutaan myös Vapahtajan katedraaliksi eli Catedral de Cristo Salvadorjaksi.
Se on yksi Espanjan vanhimmista goottilaisista katedraaleista.
Katedraalin rakentaminen aloitettiin 1100 – luvulla ja se jatkui 500 vuotta.
Ávilan katedraalin historia on kiistanalainen, joidenkin asiakirjojen mukaan ensimmäinen temppeli pystytettiin paikkaan noin vuonna 1130.
Katedraalin julkisivussa on nähtävissä monimutkaisia veistosteoksia, kuten pyhimysten patsaita ja raamatullisia hahmoja.
Katedraalin noin 88 metrin korkuiseen kellotorniin pääsee kiipeämään, mutta vain opastetuilla kierroksilla, joten on hyvä tsekata nuo opastusajat etukäteen netistä.
Avoinna katedraali on päivittäin klo 10-18 ja vierailu yksittäislipulla sinne maksaa 8 €.
Katedraali on upea sisältä ja siellä on paljon kauniita yksikohtia, mitä ihailla.
Pääsiäisen eli Semana Santan läheisyys näkyi jo katedraalissa. Pääsiäiskulkuetta varten esiin oli nostettu pääsiäistapahtumista kertovat raamatuntarinat. Kulkueita järjestävät eri veljeskunnat ja mukana kulkueessa olijoille tehtävä on suuri kunnia. Kulkueita on useina eri päivinä ja ne kertovat osaltaan kunkin pääsiäispäivän tapahtumista.
Kirkkojen ja luostareiden lisäksi Ávila tunnetaan myös kauniista palatseistaan, joista suuri osa toimii nykyään erilaisina museoina.
Vaikka Ávila on melko pieni kaupunki, on siellä paljon nähtävää. Upea muuri ja portit ja kirkot olivat illalla kauniisti valaistuja, miksi kaupungissa kannattaa viettää ainakin yksi yö.
Jostain kumman syystä tämäkin kaupunki on hieman jäänyt varjoon matkailun maailmakartalla. Turisteja ei maaliskuun lopussa ollut kovinkaan paljon ja muutenkin kaupunki vaikutti hyvin omaan rauhalliseen tahtiinsa etenevältä paikalta.
Seuraavana aamuna mekin jätimme kenkien loput pölyt Ávilaan ja oli aika suunnata tämän tourneen viimeiseen kohteeseen. Navigaattoriin naputeltiin Segovia ja ei kun renkaat nielemään asfalttia.
No Comments