Stenil de las Bodegas ja Tavira
Stenil de las Bodegas
Talvea oli nyt vietetty reilut kaksi kuukautta talvipakolaisena ja oli ruvettava suunnittelemaan kotiinpaluuta. Olimme vuokranneet auton viikoksi ja tarkoituksenamme oli vielä kiertää viimeisen muuttolintuviikon aikana pari kohdetta Espanjassa ja sitten siirtyä tutkimaan Portugalin suunnalla olevia kohteita.
Kävimme noutamassa vuokra-auton ja suuntasimme päiväretkelle Stenil de las Bodegas kalliokylään, joka on yksi Andalusian kuuluisista valkoisista kylistä.
Setenil de las Bodegas on tunnettu siitä, että kylän kadut sekä talot on rakennettu osittain kallion alle tai sisään.
Yritimme olla ajoissa liikkeellä, sillä pieni kaupunki on suosittu ja turistibusseja rupesikin jo heti kohta puolen päivän aikaan kurvaamaan paikalle. Kaupunki on sopiva päiväretkikohde yhdistettynä Rondaan ja sen kyllä huomasi päivän mittaan lisääntyvästä väen määrästä.
Kadut ovat pienissä espanjalaisissa kylissä ahtaita ja ilmaiset parkkipaikat ovat kortilla, joten parkkipaikan löytäminen voi joskus olla työlästä.
Setenil de las Bodegas muodostuu eri tasoilla kulkevista kaduista sekä rakennuksista.
Kaupunki jakautuukin usealle eri korkeustasolle.
Kylässä on suuria korkeuseroja, mikä tekee kävelystä paikoitellen raskasta, jonka vuoksi liikuntarajoitteisille ja lastenrattailla kulkeville voi olla haasteellista liikkua siellä.
Sähköisellä tuk-tukilla pääsee liikkumaan kätevästi ja noin 45 minuuttia kestävä kierros voi olla kannattava vaihtoehto, jos mäki- ja rapputreeni ei kiinnosta.
Alle 3 000 asukkaan kylän baarit ja ravintolat ovat suosittuja päiväretkeilijöiden keskuudessa.
Kylän alaosassa Trejo joen suuntaisesti kulkeva Cuevas del Sol katu on kylän vilkkaimpia alueita, ja siellä on useita viihtyisiä ravintoloita ja baareja.
Aurinkokaduksi nimetty katu on nimetty joen aurinkoisen puolen mukaan.
Osa Cuevas del Sol kadusta jää valtavan kallionkielekkeen alapuolelle.
Kallion suojissa on baareja ja ravintoloita, joihin kannattaa pysähtyä ihailemaan erikoista ympäristöä.
Joen toisella puolella oleva Cuevas de la Sombra kadun kallioiden alle jäävä osuus on edellistä katua lyhyempi, mutta massiivisempi.
Kadun yläpuolella on jättimäisen kallion muodostama umpinainen katto.
Katua kävelemällä voi nähdä, kuinka kallio peittää alapuolella olevat talot koko kadun leveydeltä. Kalliokatto talojen välissä tekee kadusta tunnelin, jonne aurinko ei paista, ei siis ihme, että katua kutsutaankin Varjokaduksi.
Kaupungissa voikin ihailla, miten luonnon luomat kalliot ja ihmisten tekemät rakennukset yhdistyvät saumattomasti toisiinsa.
Calle Herrería katu kuuluu Setenilin kuvauksellisimpiin paikkoihin.
Kaupungin vanhin katu on saanut nimensä aikoinaan siellä sijaitsevasta sepän työpajasta.
Kadun päässä on kukkaruukkujen ympäröimä teksti, jossa lukee: Suutele minua tässä nurkassa.
Suutelunurkkaus onkin suosittu paikkaa ottaa rakkauskuvia.
Calle Herrerían varrella kannattaa käydä talossa numero 15, jonka pitäisi olla avoinna matkailijoille. Sisäänpääsy luolataloon maksaa yhden euron. Louhitussa luolakodissa asuva mies esittelee yleensä auliisti kotiaan, mutta nytpä mies ei ollutkaan paikalla ja sisään ei päästy.
Asuntojen lisäksi myös kauppoja on louhittu kallion sisään muun muassa siksi, etteivät ne kuumene kesällä liikaa.
Lämpötila kuulemma pysyy talvellakin suhteellisen miellyttävänä.
Pieniä ja ahtaita näyttivät talot olevan.
Luolataloja on alettu arvostaa kylän matkailunähtävyyksinä, ja useita niistä on kunnostettu loma-asunnoiksi tai hotelleiksi.
Cuevas de la Sombre kadusta hieman ylempänä sijaitsee kylän korkein luolatalo, Cueva Alta.
Cueva Altassa on viihtyisä ravintola, jossa myydään matkamuistoja ja paikallisia elintarvikkeita ja sieltä saa myös lasillisen viiniä.
Kiipeämällä jyrkät portaat Mirador del Carmenin näköalapaikalle, pääsee kylää ihailemaan yläkulmasta.
Ylhäältä näkee hyvin, kuinka valkeat rakennukset on rakennettu rinteen eri tasoille.
Näköalapaikalta on parhaimmat panoraamanäkymät Setenil de las Bodegasin kauniisiin valkoisiin taloihin, Torre del Homenaje vartiotorniin ja Nuestra Señora de la Encarnación kirkkoon.
Torre del Homenaje vahtitorni on islamilaisen miehityksen aikana rakennettu vanha linnoitus.
Kristityt joukot hyödynsivät torneja puolustuksessaan.
Vahtitorni sijaitsee Nuestra Señora de la Encarnación kirkon vieressä, ja siellä järjestetään nykyään erilaisia vaihtuvia näyttelyitä.
Sisäänpääsymaksu torniin on 3 €.
Nuestra Señora de la Encarnación kirkko rakennettiin 1400- ja 1600-lukujen välillä vanhan moskeijan paikalle.
Kirkon sisällä on Marian ilmestystä kuvaava alttaritaulu, joka on peräisin 1400-luvulta.
Nuestra Señora de la Encarnación kirkko on melko pieni ja hyvin vaatimaton kirkko.
Iltapäivästä aurinkokin kävi näyttäytymässä ja lämpötilakin nousi hetkessä monta astetta.
Plaza de Andalucía aukio on kylän yläosan sydän, josta löytyy ravintoloita, kaupungintalo ja turistitoimisto.
Kaupungintalo on rakennettu 1500-luvun alussa, ja sen sisätiloissa on hieno ristikkäisitä palkeista rakennettu puinen katto. Aukiolta voi nähdä myös vanhat arabimuurit, jotka ympyröivät aikoinaan kylän vanhinta ja keskeisintä osaa.
Iltapäivästä hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Sevillan vuokra-asuntoa.
Matkalla vastaan tuli jos jonkinlaista vankkuria.
Edessä olisi pakkaaminen, sillä huomenna matka jatkuisi kohti Portugalia.
Asuntomme sijaitsi aivan Sevillan sienen vieressä olevalla kävelykadulla, jossa ei ollut parkkipaikkaa. Autoparkin löytäminen illasta, kun kaikki olivat saapuneet jo koteihinsa ei ollutkaan ihan simppeli juttu. Parkki onneksi löytyi läheisestä parkkitalosta.
Illalla ajatuksiin hiipi väkisinkin Suomen pidentyvät ja auringonvaloa täyttyvät kevätpäivät sekä jo kohta lämpenevä sää.
Kohti Algarvea
Aamulla hyvästelimme kivan asunnon Sevillassa ja pakkasimme vuokra-autoon kimpsumme ja kampsulle ja navigaattoriin näpyteltiin seuraava kohde Tavira. Matkan viimeinen aurinkoviikko talven lämmössä alkoi.
Kun tällä osalla rannikkoa oltiin, niin ajattelimme käydä samalla reissulla katsastamassa myös Algarven talviasumisen mahdollisuudet.
Renkaat siis kohti Portugalin rajaa.
Seuraavan viikon aikana oli tarkoitus kiepsahtaa Tavirasta Albufeiraan ja siitä Faroon.
Takaisintulomatkalla viimeiseksi pysähdyspaikaksi olimme varanneet Espanjan puolella olevan Huelvan ennen auton palautusta Sevillaan. Voikin siis sanoa, että matkakello kilkatti reissun viimeistä ratakierrosta.
Tavira
Aamusta suuntasimme vuokra-autolla kohti Portugalia.
Viimeinen viikko talvipakolaisuutta oli alkanut ja suuntana oli Algarve ja sen mahdolliset talvenviettokohteet.
Maiden rajana toimi Guadianan rajajoki, ja sujuvasti ilman mitään rajamuodollisuuksia sillan jälkeen liehuivatkin jo Portugalin ja EU-liput.
Portugalissa on tunnin aikaero Espanjaan, joka piti kotiinpäin tultaessa ottaa huomioon, että ehdittäisiin Madridin junaan aikataulun mukaisesti.
Auton vuokraus ja lupa rajan ylittämiseen sujuu Espanjassa mainiosti. Allamme oli Toyota C-HR ja matkan teko kohti rajaa alkoi heti aamun sarastaessa. Hyvin huomasi, että kohti kevättä oltiin menossa myös Portugalin puolella.
Tavira on ollut vilkas kaupunki pronssikaudelta lähtien.
700-luvulla eKr. se oli yksi ensimmäisistä foinikialaisten siirtokunnista Iberian niemimaalla.
Foinikialaisten jälkeen alueelle asettuivat roomalaiset, jotka antoivat kaupungille nimen Balsa.
Nykyinen Taviran kaupunki syntyi noin 700-luvulla maurien miehityksen aikana ja silloin sitä kutsuttiin Gharb al-Andalus. Tavirasta tuli yksi Algarven tärkeimmistä satamakaupungeista kalastus- ja kalansuolausteollisuutensa ansiosta.
Alle 30 kilometriä Espanjan rajasta sijaitseva Tavira on viihtyisä, reilun 15 000 asukkaan kaupunki Gilão joen varrella, joka on täynnä kauniita rakennuksia.
Keskustan läpi mutkittelevan Gilão joen vuoksi Taviraa kutsutaan myös Portugalin Venetsiaksi.
Keskustan taloista suuriosa on rakennettu 1700-luvun lopulla, vuoden 1755 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Osa taloista on ränsistyneitä, mutta myös helmiä löytyy kaupungista.
Tavirassa on erittäin voimakas vuorovesivaihtelu ja se näkyi hyvin Gilão joessa, jossa veneet makoilivat joenpohjassa odottaen nousuveden saapumista.
Lähellä merta sijaitseva kaupunki levittäytyy sitä halkovan joen molemmille puolille.
Kaupungin eteläpuolella sijaitsee Taviran oma pieni saariparatiisinsa, joka on täynnä kauniita hiekkarantoja ja kristallinkirkasta vettä. Taviran hiekkaranta Praia de Ilha de Tavira, sijaitsee saarella joen suistossa. Saarelle pääsee lautalla Quatro Águas peer satamasta noin 20 minuutissa. Lauttoja saarelle kulkee 30 tai 60 minuutin välein vuodenajasta riippuen. Lautta maksaa meno-paluuna 2,70 €.
Kaupungissa sattui olemaan vierailupäivänä Move kävely- juoksutapahtuma, joka toi säpinää kaupungin kaduille, haitaten samalla liikkumista kaupungissa.
Hotellimme oli aivan joen rannassa ja parvekkeelta olikin kiva seurata hyväntuulisia osallistujia ja puheen sorinaa. Sosiaalisesta tapahtumasta oli selvästi kysymys.
Toinen Taviran kohokohta on Praia do Barril ranta. Rannalle pääsee turistijunalla, joka maksaa 4 € meno-paluuna. Sesonkiaikaan se kulkee mantereelta saarelle muutaman minuutin välein.
Radan viertä kulkee myös kävelypolku, mutta matka rannalle on lähes viisi kilometriä, joten kiskoilla kulkeva menopeli houkutti kummasti.
Praia do Barril rannalle on ominaista sadat ankkurit, jotka yhdessä muodostavat ankkurihautausmaan.
Ankkurit ovat jäljellä olevia jäänteitä saarella aikoinaan harjoitetusta kukoistavasta tonnikalan kalastusteollisuudesta.
Vuosien 1841 ja 1967 välillä Barrilin rannalla asui jopa 80 perhettä, jotka harjoittivat kalastusmuotoa, jossa käytettiin Almadrava tekniikkaa, joka on ikivanha menetelmä vaeltavan tonnikalan pyydystämiseen.
1960-luvulla tonnikalakannat vähenivät ja kalastusteollisuus romahti.
Suuret ankkurit, joita käytettiin aikoinaan verkkojen painottamiseen, asetettiin rannalle muistoksi siitä, mikä oli aikoinaan tärkeä osa paikallisten elämää.
Saari on suojeltu rakentamiselta, minkä takia upealla rannalla ei ole hotelleja ja ne ovatkin saaneet olla luonnontilassa.
Ehkäpä juuri siksi Tavira on säilynyt pikku kaupunkina, eikä siitä ole tullut rannikon muiden kaupunkien tapaan turistirysää.
Saari on myös osa Ria Formosan luonnonsuojelualuetta, joka tunnetaan flamingoparvistaan.
Melkoista rämettähän tuo välialue olikin.
Kaupungissa on edelleen kalastajia ja tuore kalan haju sekä nousuvettä odottavat kalastusalukset ja sen miehistö kuuluvat moderneine kalustoineen rannikkokaupunkiin.
Salinoja eli pieniä suola-altaita löytyy kaikkialta kaupungin luonnonsuojelualueilta, ja niiden ympäristö tarjoaa erinomaisia kävelyreittejä. Suolalla on historiallisesti ollut valtava rooli Taviran vauraudessa. Sitä vietiin jopa kaikkialle Rooman valtakuntaan.
Suola-altaita oli kymmeniä ja kymmeniä ja isot suolavuoret antoivat kyllä ymmärtää, että merkittävästä vientituotteesta on ollut ja on edelleen kyse.
Tavira on myös melko mäkinen kaupunki ja osa nähtävyyksistä sijaitsee Vanhan kaupungin mäkisellä alueella.
Kaupungin kapeita katuja ja nähtävyyksiä pääsee kiertämään pyörillä kulkevalla kaupunkijunalla.
Vaikka kaupunki oli täynnä Move-tapahtumaan osallistuneita, huomasi, että turistiaika ei ollut vielä alkanut.
Taviran linna eli Castelo de Tavira sijaitsee kaupungin historiallisessa keskustassa. Ei tiedetä, milloin ensimmäinen linna tälle paikalle rakennettiin. Linna on kuitenkin luultavasti peräisin 1200-luvulta, koska kaupungissa oli linna, kun kaupunki 1239 valloitettiin maureilta Algarven takaisinvalloituksen aikana. Maurien rakennuttamasta keskiaikaisesta Taviran linnasta on panoraamanäkymät kaupunkiin ja ympäröivälle maaseudulle.
Taviran linna koostuu nykyään kahden neliönmuotoisen tornin, yhden kahdeksankulmaisen tornin ja kolmella sivulla olevien muurien jäänteistä.
Linnanmuurille pääsee kävelemään, samoin vartiotornin raunioille pääsee kiipeämään.
Vuoden 1755 maanjäristyksessä linna ja kaupunki tuhoutuivat massiivisesti ja nyt linnan sisäpihalla on pieni puutarha. Linnaan voi tutustua ilmaiseksi päiväsaikaan klo 17 asti.
Linnaan liittyy tietenkin myös legenda, mikä kertoo lumotusta maurilaisesta kuvernöörin tyttärestä, joka jäi kristittyjen vallatessa linnan sinne vangiksi.
Tarinan mukaan maurilainen kuvernööri aikoi palata valloittamaan Taviran uudelleen ja pelastaa tyttärensä, mutta hän ei koskaan tehnyt sitä.
Yksi kaupungin valloittamiseen osallistuneista ritareista rakastui tyttöön ja yritti pelastaa tämän ja poistaa lumouksen, mutta ei onnistunut ennen aamunkoittoa kiipeämään torniin, jossa tyttöä pidettiin.
Vangiksi jäänyt tyttö itki kurjaa kohtaloaan ja lopulta tyttö katosi surun pilveen.
Tyttö ilmestyy surkuttelemaan kohtaloaan Johanneksen yönä eli 24. kesäkuuta.
Johanneksen aatto on ollut muinaisista ajoista lähtien lumottujen maurilaisten naisten yö ja edelleen se on kaupungin pääjuhla.
Legendan mukaan tytön voi pelastaa, jos onnistuu kiipeämään korkeimpaan torniin Uutena vuotena kellon lyödessä kaksitoista.
Aivan linnan portin ulkopuolella on Igreja de Santa Maria do Castelo. Igreja de Santa Maria do Castelon kirkolla on pitkä historia, joka juontaa juurensa 1200-luvulle. Kirkko rakennettiin moskeijan päälle. Pääkappelissa on Taviran maureilta vuonna 1242 valloittaneen Paio Peres Correian ja hänen seitsemän kristityn ritarinsa haudat.
Vuonna 1755 tapahtunut maanjäristys aiheutti valtavia vahinkoja alkuperäiselle rakennukselle, joten se rakennettiin uudelleen.
Kirkon kellotorniin pääsee myös käymään, tosin ensin on kiivettävä 33 kapeaa ja jyrkkää porrasta.
Lippu kirkkoon sisältää myös tornivierailun sekä vierailun kirkkomuseossa.
Yksittäinen lippu kirkkoon maksaa 4 €, mutta jos ostaa 3 kirkon yhdistelmälipun saa sen 9 €:lla ja viiden kirkon yhdistelmälippu maksaa 12 €.
Avoinna kirkko on arkisin klo 10-13 ja 14-17. Lauantaina kirkko on avoinna vain aamupäivän ja sunnuntaina se on suljettu kokonaan muilta paitsi messuun osallistuvilta.
Vanha roomalainen silta Ponte Antiga de Tavira ylittää keskustassa Gilão joen.
Vaikka siltaa kutsutaan roomalaiseksi sillaksi, se ei oikeastaan ole lainkaan roomalainen.
Silta rakennettiin 1100-luvulla ja se todennäköisesti korvasi samalla paikalla sijainneen puisen roomalaisen sillan, jota roomalaiset käyttivät Taviran ja Castro Marimin yhdistämiseen.
Ehkäpä tästä syystä siltaa kutsutaan Roomalaiseksi sillaksi. Suurin osa nykyisestä rakenteesta on peräisin 1667 olevasta jälleenrakennuksesta. Silta on nykyään yksi Taviran kuuluisimmista symboleista.
1540 rakennettu Igreja da Misericordia on ehdottomasti vierailun arvoinen.
Kirkon ulkoasu on hyvin vaatimaton ja sen ohi kävelee helposti.
Katolisissa maissa kirkkojen ulkomuoto ei aina tosiaankaan kerro sisällä olevasta kauneudesta.
Kirkon seinät on vuorattu sinivalkoisilla azulejo laatoilla, jotka kuvaavat erilaisia uskonnollisia kohtauksia.
Kirkossa on koristeellinen katto ja hohtava kultainen alttari.
Kirkko on luokiteltu Portugalin kansallismonumentiksi.
Sisäänpääsymaksu kirkkoon on 2 € ja yhden euron lisähintaan voit myös kiivetä kellotorniin ihailemaan kauniita näkymiä. Kirkko on avoinna arkisin klo 10-12.30 ja 14–16.30. Lauantaina sinne pääsee tutustumaan vain aamupäivällä ja sunnuntaina se on kokonaan kiinni.
Kirkon vieressä on nähtävissä vanhan luostarin jäänteet.
Raunioissa ei paljon katsottavaa ollut, mutta ne kertovat kuitenkin tarinaa, hyvin vahvasta katolilaisesta uskonnosta Portugalissa.
Lähellä oleva upea Igreja de Santiago rakennettiin 1300-luvulla, mutta vuoden 1755 maanjäristys vaurioitti sitä pahoin.
Uudelleen rakennettu kirkko on omistettu Santiago Mariorille.
Kirkko kuului Santiago de Espadan sotilasritarikuntaan.
Kirkko on uskomattoman kaunis sisältä ja siellä kannattaakin pyörähtää.
Talviaikaan kirkon aukioloajat olivat sekavat, mutta onneksemme siellä sattui olemaan juurikin messu, jonka jälkeen pääsimme piipahtamaan kirkossa, joka heti väen poistuttua sulkikin sitten ovensa.
Jaloissa rupesi jo painamaan matkaväsymys, siksipä Tavira d Artesissa jätettiin tällä kertaa väliin.
Paikassa olisi ollut paljon paikallisen taiteilijan Fonseca Martinsin töitä, joka maalaa kukkien reunustamia katuja, terasseja ja näkymiä, jotka ovat kaikki tyypillisiä Taviralle.
Taviran vanhassa vesitornissa on nykyään Camera Obscura, jota kutsutaan myös Taviran silmäksi.
Tässä paikassa on myös hissi, joten rapputreeniltä säästyy.
Esitys maksaa 6,50 € ja kestää noin 30 minuuttia.
Avoinna paikka on tiistaista perjantaihin klo 11-14, joten meni meiltä ohi.
Palacio da Galeria rakennuksessa sijaitsee Raviran kaupunginmuseo, jossa on esillä vanhoja esineitä, paikallista nykytaidetta, pukuja ja nykyisiä teoksia.
Samassa rakennuksessa sijaitsee Islamilainen museokeskus, joka tuo esille maurialaisten valloitusaikaa Tavirassa.
Emme menneet näihin museoihin, sillä ihana aurinkoinen ilma houkutteli kävelemään ja vaeltamaan pitkin pikkukaupungin katuja.
Kun Taviraa oli koluttu melkein kaksi päivää, oli aika jatkaa taas matkaa syvemmälle Algavren alueelle. Heti rajan jälkeen huomasi, että Portugali oli huomattavasti takamatkalla autokannassa, asuntojen korjauksessa ja teiden kunnossa. Vastaa teillä tuli myös muitakin kulkuvälineitä, kuin vain autoja. Hymy nousi jälleen suupieleen.
Matka jatkui pikkuteitä pitkin kohti Albufeiraa, jonne sitten parkkeerasimme myös pariksi päiväksi.
No Comments