Košice – Kežmarok – Banská Bystrica – Bojnický linna – Bratislava
Matka jatkui, joten oli aika vaihtaa maata ja valuutta tuttuun ja turvalliseen euroon.
Olimme ottaneet yöjunan Olomoucista Košiceen.
Myöhään lähtevän junan epäinhimillinen ajankohta oli kaikkea muuta kuin kiva.
Ja kun asiat alkaa mennä pieleen, niin pieleenhän ne menee. Ensin juna oli 45 minuuttia myöhässä, mikä tarkoitti lähtöä vasta yhden jälkeen yöllä.
Meidän juna oli myöhässä vain vähän verrattuna siihen, että joidenkin juna oli lähes kolme tuntia myöhässä. Sitten pientä säätöä junalipun kanssa.
Yöjunan DeLuxe kabinissa oli oma wc ja suihku, joka vastasi aika lailla asuntoauton integroitua pientä tilaa, mikä kokonaisuutena tuntui tuossa kohtaa todella luksukselta.
Kun vihdoin sai kammettua itsensä punkkaan, ei juuri kissaa ehtinyt sanoa kun uni tuli. Kiskojen kolkkeesta tai pysähdyksistä ei tietoa.
5½ tuntia mukavasti ja hyvät yöunet nukkuneena, ajattelin optimisesti junan ottaneen kiinni lähdön myöhästymisen.
Mitä vielä, juna oli 3½ tuntia myöhässä.
Voi ketutuksen määrää, kun tajusimme, että iso osa kaupungin kiertämiseen varattua aikaa hukkui nyt junassa nököttämiseen.
Junalipun hintaan kuulunut melko kelpo aamupala sujahti kitusiin ja sitten itseään viihdyttämään Scrabblella.
Yöjunan hinta kahdelta oli melkein 80 €, eli ei ollenkaan paha, hinnassa kun oli yksi matkalippu ja makuuhytti kahdelle. Koska toinen meistä matkusti rail lipulla ja toinen yksittäislipuilla, niin laitan tähän alkuun pienen Inter rail opastuksen.
Interrail lippu kelpaa kaikissa ZSSK:n eli valtion rautateiden junissa, mutta se ei kelpaa RegioJetin eikä Leo Expressin junissa. Paikkavaraukset ovat pakollisia SC Pendolinon päiväjunassa Košicesta Prahaan, mutta kaikissa muissa junissa voi matkustaa ilman varauksia.
Huomioida kannattaa, että varaukset ovat pakollisia yöjunissa Krakovaan, Varsovaan ja Berliiniin sekä yöjunissa Humennesta ja Košicesta Prahaan. Kaikilla muilla yöjunilla, mukana lukien maansisäiset yöjunat, voi matkustaa ilman paikkavarauksia.
Interrail lipulla matkustaminen Slovakiassa on vaivatonta ja helppoa.
Tärkeimmillä reiteillä Bratislavasta Košiceen ja Banská Bystricaan sekä kansainvälisillä reiteillä Prahaan ja Budapestiin junat kulkevat joka toinen tunti, mikä on aika kätevää.
Lisäksi junia kulkee maan lukuisilla paikallislinjoilla. Bratislavasta Wieniin pääsee kahdella eri junalla joka tunti. Paikkaliput maksavat 2-3 €, joten kannattaa sellainen ostaa, aina kun voi, niin ei tarvitse vaihdella paikkaa kesken matkaa.
Košice
Košicen historia ulottuu 1200-luvun lopulle. Sen sijainti lähellä kolmen valtion rajaa on tehnyt siitä strategisesti tärkeän kaupungin kauppareittien varrella ja risteyskohdassa. Košicesta on Unkarin rajalle 20 kilometriä, Ukrainan rajalle 80 kilometriä ja Puolan rajalle 90 kilometriä.
Kaupunki on rakennettu leveään Hornádjoen laaksoon, jonka länsipuolella kohoavat Slovakian malmivuoret ja itäpuolella Slanské vuoret.
Kaupunki on kuulunut historiansa aikana niin Unkariin, kuin jo kuopattuun Tšekkoslovakiaankin.
Slovakian toiseksi suurin kaupunki Košice on yksi itäisen Slovakian tärkeimmistä kulttuurinähtävyyksistä, jonka keskustaa koristavat keskiaikaiset monumentit.
Kaikki Košicen historialliset muistomerkit on keskitetty Hlavné námestie keskusaukion ympärille.
Aukio on kaupungin sydän ja sitä pidetään oikeutetusti yhtenä Slovakian kauneimmista aukioista.
Toki sivukaduiltakin löytyy lisää nähtävää, kuten kirkkoja, museoita ja kivoja ravintoloita.
Jos kuitenkin tarvitsee liikkua keskustasta kauemmaksi maksaa julkisen liikenteen tunnin kertalippu euron ja päivälippu hieman yli 3 €.
Hyvä vaihtoehto tutustua kaupunkiin on istua raitiovaunun numero 2, ajosuunnasta vasemmalle puolelle. Ratikan reitti kulkee upeimpien nähtävyyskohteiden ohitse ja tarjoaa mainion ja edullisen sightseeing kierroksen kaupunkiin. Tarjolla on myös erilaisia opastettuja kävelykierroksia.
Kaupunkikuvaa katsellessa, sekä sen ihmisiä tutkaillessa, tuli heti sellainen tunne, että tässä kaupungissa olikin jo haahuilijoita enemmän liikkeellä, joten kontakti reppuun syveni.
Yllättävää oli, että kaupungissa ei kuulunut juurikaan ukrainan kieltä, eikä juuri minkäänlaisia kannustusilmaisuja ollut esillä, vaikka Ukrainan rajalle on matkaa vain 80 km. Sen sijaan katukuvassa oli paljon romanialaistaustaisia, jotka asuivat kaupungissa pysyvästi.
Košicen kaupungin hallitseva nähtävyys on goottilainen Pyhän Elisabetin katedraali – Dóm svätej Alžbety, joka on Slovakian suurin kirkko ja Euroopan itäisin länsimainen katedraali.
Kupolissa on säilytetty monia alkuperäisiä goottilaisia piirteitä ja arvokkaita taideteoksia.
Ei siis yllätys, että katedraali on kaupungin ykkösnähtävyys. Ulkomuodoltaan katedraali on, sanoisinko hieman epätavallinen. Voisiko syynä olla, että sen rakentaminen kesti huimat 130- vuotta.
Katedraalin yksi erikoisuus on kuninkaalliset portaat, jotka ovat yksi viidestä goottikauden kaksoiskierreportaista Euroopassa.
Katedraalin kryptaan on haudattu Unkarin kansallissankari Francis II Rákóczin.
Katedraalin 60-metriseen torniin pääsee kapuamaan ja kuten arvata saattaa, on sieltä upea näköala kaupunkiin.
Hinnoittelu katedraalissa oli mielenkiintoinen.
Jokainen merkittävä kohde katedraalissa oli hinnoiteltu erikseen.
Kätevintä on ottaa 5 € yhteislippu ja pulittaa 2 € kuvausmaksu päälle.
Useissa Slovakian kohteissa, kuten Tšekeissäkin kuvauksesta täytyy pulittaa erillinen kuvausmaksu.
Tässä paikassa on todellakin early bird ajat, sillä kirkko on avoinna klo 6-8.30 ja 14.30-19.
Sunnuntaina kirkko on avoinna koko päivän aina klo 19 saakka. Kirkon erilliset nähtävyydet ovat avoinna klo 9.30-17 muina päivinä paitsi sunnuntaihin.
Vainajien suojeluspyhimykselle Pyhälle Mikaelille omistettu hautakappeli Kaplnka sv. Michala sijaitsee katedraalin vieressä.
Pyhän Mikaelin kappeliin pääsee katedraalin yhdistelmälipulla.
Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.30-17.
Kappeli sijaitsee kaupungin entisen hautausmaan paikalla ja alun perin se toimikin hautausmaan kappelina.
1600-luvulla se oli kaupungin ainoa kirkko, jossa oli messuja slovakian kielellä, joten se tunnettiin myös slovakkialaisena kirkkona.
Pienestä koostaan huolimatta kappelissa on kaikki kirkon ominaisuudet, kuten sakasti, saarnastuoli, alttari ja urkuparvi. Kappelin alla on ossuaarit, joihin sijoitettiin kuolleiden luut hautausmaan täyttyessä.
Urbanova veza eli Urbanin torni pystytettiin 1300-1400-luvun vaihteessa.
Torni on toiminut monessa roolissa ja käynyt läpi monia muutoksia.
Urbanin torni toimi aiemmin kellotornina, jossa komeili 7 tonninen vuonna 1557 valettu kello. Kello ja sen soitto oli pyhitetty viininviljelijöille.
Kello vaurioitui tulipalossa 1966, kun se palon yhteydessä tippui alas tornista ja sammutustöiden aikana halkesi. Tulipalon jälkeen arvokas kello kunnostettiin ja sijoitettiin tornin eteen muistomerkiksi.
Jälleenrakennuksen jälkeen vuoteen 1995 asti Urban tornissa toimi polkupyöräilymuseo. Sitten hetken aikaa tornissa toimi baari ja myöhemmin myös pieni vahanukkemuseo.
Nyt tornissa voi maistella kirkollisia messuviinejä. Auki se on tiistaista sunnuntaihin klo 13-15. Sisäänpääsy torniin maksaa 4 €.
Ja taas yksi ruttopylväs lisää kuvattavaksi.
Kuuluisan kurja epidemia on ollut ilmeinen koettelemus Keski-Euroopan kaupungeille, sillä tähän mennessä jokaisessa käymässämme kaupungissa on ollut oma pylväänsä.
Immaculata patsaan jalustan ympärillä on Pyhiä henkilöitä. Henkilöt ja aiheet kaikissa näkemissämme patsaissa ovat olleet hyvin samankaltaisia. Tuskin ovat tekijät aiheista keskenään sopineet tai toisiaan edes tunteneet. Tuohon aikaan ei liene ollut teollisuusvakoilua ja vaikka olisikin, niin viestin vieminen viimeisimmistä trendeistä ympäri keskistä Eurooppaa olisi kestänyt joka tapauksessa tovin.
Košicen vaikuttava Valtion teatteri on upea ulkoapäin.
Harmillisesti sinne ei järjestetä yleisökierroksia, vaan kullattuja koristeita ja Shakespearen tragedioiden kohtauksia esittävät freskot pääsee näkemään vain ostamalla lipun ooppera- tai baletti esityksiin.
Hlavná Ulican varrella olevalla kujalla on kaksi keskiaikaista taloa, jotka muutettiin 1600-luvun alussa Košicen kaupungin vankilaksi.
Niistä käytetään nimeä Miklušova väznica eli Miklusin vankila.
Legendan mukaan vankila nimettiin julman teloittajan Miklušin mukaan, jonka väitettiin työskennelleen kaupungissa Francis II:n aikana.
Uusimpien tutkimusten mukaan vankila nimettiin itse asiassa sen vartijan Franz Miklóssyn mukaan, joka palveli tässä tehtävässä 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Vankila tuo hyvin esille kaupungin ankaran rangaistusjärjestelmän, jossa yli 60 rikoksesta voitiin rangaista teloituksella. Vankilassa on esillä miekkoja, joilla ihmisiä teloitettiin, kidutusvälineitä ja sellejä. Pääsymaksu on 5 € ja avoinna paikka on muina päivinä paitsi maanantaina klo 9-17.
Tämä oli tällä reissulla, ehkäpä viides linnan vankila tai muu vankila, jossa esillä oli kidutus- ja rangaistusvälineistöä ja -keinoja. Täytyy vaan todeta, että ovat ihmiset olleet aikoinaan erityisen julmia ja tunteettomia toisiaan kohtaan.
Slovakian vanhin majatalo Levocský Dom on toiminut vieraanvaraisena majoitusliikkeenä 1400-luvulta saakka.
Ainoa tauko Majatalon ja kestitsimisen pitoon tuli 1600-luvulla, kun rakennus siirtyi jesuiittojen omistukseen, jotka tekivät siitä muutaman vuosikymmenen ajaksi apteekin. Edelleenkin paikassa on hyvin suosittu ravintola.
Kerjäläisten talon katolla komeilee kerjäläispatsas, joka nostaa kohteliaana tervehdyksenä hattuaan kadulla oleville ihmisille.
Legendan mukaan kerjäläinen rikastui kansalaisten anteliaisuudesta, eikä hänen tarvinnut koskaan maksaa veroa almuina saamistaan rahoista.
Niinpä hänellä oli varaa rakentaa kaupungin arvostetuimpaan osaan komea talo.
Talo ja sen rikastunut omistaja lienee aiheuttanut aikoinaan närää, sillä kateus ei liene ihan vasta keksitty asia.
Vanha Kaupungintalo on hieno rakennus.
Mielenkiintoinen tieto on, että venäläinen sotamarsalkka Mihail Kutuzovin kerrotaan yöpyneen Kaupungintalolla kotimatkallaan sen jälkeen, kun hän oli hävinnyt Austerlitzin taistelussa Napoleonin armeijalle.
Kaupungintalossa sijaitsee myös kaupungin turisti-info.
Východoslovenské múzeum v Košiciach eli Itä-Slovakian museo on yksi Slovakian vanhimmista museoista.
Museo on erikoistunut kolmeen osastoon luonnontieteisiin, historiaan ja historialliseen taiteeseen.
Pysyviin teemanäyttelyihin kuuluu 11,5 kiloa painanut Košicen kulta-aarre, joka on Slovakian suurin yksittäinen löydetty kultakätkö. Se koostuu 2920 kultakolikosta, kahdesta dukaatista, kolmesta kultamitalista ja renessanssin kultaketjusta.
Kätkö löytyi sattumalta rakennustöiden yhteydessä vuonna 1935.
Löytö sisältää 2920 kappaletta 1700-luvulta peräisin olevaa kolikkoa 16 eri alueelta Euroopasta.
Lisäksi aarteeseen kuuluu kolme kultamitalia ja hieno kultaketju.
Mittaamattoman arvokkaat esineet ovat kolmen panssarioven takana, joten hyvässä turvassa tuntuivat olevan.
Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-17.
Sisäänpääsymaksu on 5 €. Museoihin on myös saatavissa erilaisia kombolippuja.
Nová ortodoxná synagóga v Košiciach on aktiivinen synagoga.
Se on vuodelta 1927 ja se on Slovakian suurin synagoga. Sinne mahtuu 800 uskovaa.
Ennen holokaustia Košicessa oli yksi Slovakian suurimmista ja tärkeimmistä juutalaisyhteisöistä.
Synagogan sisäänkäynnin luona on muistolaatta, joka on muistona Košicen 12 000 juutalaiselle, jotka lähetettiin keskitysleireille Toisen maailmansodan aikana.
Yli 2 000 juutalaista pidettiin vankeina synagogassa, ja jotkut heistä jättivät seiniin graffiteja lyijykynällä, jotka on edelleen nähtävissä.
Premonštrátny kostol kirkko on Košicen arvokkain barokkikohde, jolla on kaunis historiallinen sisustus.
Uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen aikana kaupungilla oli tärkeä strateginen merkitys, ja sen omistajuudesta käytiin kiivasta kamppailua, kunnes 1600-luvun katolilaisuus palautettiin kaupunkiin lopullisesti.
Uudelleen katolisoinnin alkuvaiheessa protestanttiseen kaupunkiin perustettiin asuinalue ja kappeli jesuiitta lähetyssaarnaajille.
Kolmikymmen vuotisen sodan aikana kolme jesuiittapappia kidutettiin kuoliaiksi.
Heistä tulikin tapahtuman jälkeen Košicen pyhät marttyyrit.
Kaupunkilaiset järkyttyivät syvästi asiasta, miksi anteeksipyyntönä rakennetuttiin Pyhän kolminaisuuden upea barokkikirkko, joka on rakennettu kuuluisan roomalaisen Il Gesun mallin mukaisesti.
Kirkko on upea sisältä.
Liekö tässä toimittu, niin kuin kansaa oli opetettu? ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”
Kirkkoon tehdään kesäaikaan opastettuja kierroksia, muulloin kirkkoon pääsee tutustumaan, kun ovet ovat auki. Jesuiitat rakensivat kirkon viereen kouluja ja sinne perustettiin ensimmäinen Košicen yliopisto.
Laulava suihkulähde sijaitsee Košicen pääaukiolla.
Aiemmin suihkulähde toimi joka tunti, esittäen pienen shown klassisen ja popmusiikin tahdissa.
Esitys pysähtyi tasatunnein torin kellonsoiton soittoa varten ja jatkui sitten.
Pimeän aikaan suihkulähde oli valaistu värikkäillä taustavaloilla.
Suihkulähteen vieressä oleva kellopelin kellot soivat myös säännöllisesti.
Nyt kellopelinkin sähköjohdot oli katkaistu ja heitetty kellopelinpäälle odottamaan uudelleenkytkentää. Kellopelistä sentään sai kuvan aidan raosta.
Koko puisto oli isossa remontissa emmekä saaneet kuvia suihkulähteestä tai puistosta. Tarkoituksena on, että ensi kesänä puisto olisi uudessa ja ehommassa kunnossa suihkulähteineen ja kellopeleineen. Kuva suihkulähteestä onkin otettu netistä.
Košicen pääkadun arkeologisen tutkimuksen jälleenrakennuksen ansiosta paljastui 1990-luvulla entisen Alaportin maanalaisia alueita, jotka olivat osa keskiaikaisia kaupungin linnoituksia.
Näihin paikkoihin kaupunki on perustanut ainutlaatuisen maanalaisen arkeologisen museon.
Kesäaikaan vierailija löytää salaperäisiä maanalaisia tiloja torneja, valleja, linnakkeita ja linnoituksia sekä muita muinaisista ajoista peräisin olevia rakenteita. Nyt paikkaan ei ollut oviaukkoa pidemmälle asiaa, sillä ne olivat vielä ennen kesäsesonkia kiinni.
Košicen ollessa aiemmin osa Unkarin kuningaskuntaa oli se ensimmäinen kaupunki Euroopassa, jolle myönnettiin oma vaakuna. Sen myönsi kuningas Ludvig I Suuri vuonna 1369. Nykyään käytetty vaakuna on pysynyt lähes muuttumattomana vuodesta 1502 lähtien. Samainen vaakuna löytyy keskuspuistosta patsaana.
Mainita täytyy, että vaikka aivan sisämaassa olimme, söimme ehkäpä matkan parhaat ruoat paikallisessa kalaravintolassa.
Mistä lienevät kalat paikkaan saapuneet, sillä tuoreina ne eivät kovin montaa päivää säily.
Košice oli kaikin puolin kivan oloinen ja kompakti kaupunki, jossa pärjäsi hyvin kävellen. Kaupungin nähtävyydet kiertää hyvin päivässä.
Se oli taas lähdön hetki.
Tavarat kassiin ja vetolaukut liikkeelle.
Aamusta oli aika jatkaa matkaa kohti Kežmarokkia.
Slovakiassa junaverkko ei ole yhtä toimiva, kuin esimerkiksi Tšekeissä ja jouduimmekin vaihtamaan junaa useampaan kertaan matkalla seuraavaan kohteeseen. Onneksi aurinko paistoi ja ilmakin oli lämpenevään suuntaan.
Popprad
Poprad sijaitsee Pohjois-Slovakiassa aivan Tatra vuorten juurella.
Kaupunki ei itsessään ole mikään unelmien matkakohde, mutta se on oiva tukikohta Slovakian tutkimiseen, erityisesti jos käytössä on auto.
Popradilla on myös hyvä sijainti luontokohteiden suhteen, miksi kaupunkiin saapuikin junilla paljon maastopyöräilyä ja patikointia harrastavia.
Alkuperäisenä aikomuksenamme oli viipyä kaupungissa pidempään ja ottaa sähköjuna ylös vuorille.
Jätimme tämän kuitenkin tekemättä, koska koukku vuorille olisi ollut melkoinen aikasyöppö.
Siellä ei myöskään olisi ollut muuta ihailtavaa kuin vuoret ja patikointipolut. Tyydyimme piipahtamaan kaupungissa vain lyhyen junanvaihdon ajan. Onneksi kaipuuni vuorille sai pienen tyydytyksen kauniista maisemista, joita saimme ihailla matkalla Kežmarokkiin.
Kežmarok
Lähdimme aamusta kohti Kežmarokkia, tai ainakin yritimme lähteä yli tunnin ajan.
Juna myöhästyi taas reilusti, koska sähköjunassa oli sähkövika.
Ai että ketutti, koska meillä oli tarkka vaihto Poprad-Tatrasissa, joka sitten menikin mönkään.
Tarkoituksenamme oli jatkaa siitä vielä noin tunnin matka määränpäähän, mutta aikapulan takia nappasimmekin taksin, koska seuraava juna olisi mennyt vasta tuntien päästä ja todennäköisesti sekin myöhässä.
Pahimmassa tapauksessa puoli päivää olisi tuhraantunut tähän. Taksien hinnat ovat erittäin maltilliset Slovakiassa, joten tämä oli ihan hyvä valinta.
Tässä kohtaa on ehkä hyvä mainita, että myös Slovakiassa arvostetaan käteistä, vaikka monessa paikassa onkin mahdollista maksaa kortilla.
Kežmarokin pieni kaupunki sijaitsee Tatra vuorten kupeessa, joten näkymät kaupungin taustalla olivatkin komeat.
Kežmarokissa on erittäin rikas historia, joka ulottuu aina 1200- luvulle asti.
Keskiajalla Kežmarok kehittyi kauppakaupungiksi, sillä kaupungin hyvä sijainti lähellä kauppareittejä idästä Eurooppaan vaikutti suotuisasti sen taloudelliseen kehitykseen. Kaupungissa myös työskenteli käsityöläisiä useista eri killoista.
Kežmarok ei ole kovin suosittu tai tunnettu turistikaupunki, mutta rauhallinen kaupunki kauniilla historiallisella keskustalla on ehdottomasti vierailun arvoinen.
Aurinko paistoi ja välillä jopa lämmitti.
Pieni ja rauhallinen kaupunki touhusi omiaan ja turistit saivat kulkea omia polkujaan kenenkään häiritsemättä. Olimme selkeästi nyt Slovakian takamailla.
Kežmarokin Kaupungintalo on historiansa aikana kärsinyt kovia, sillä aivan ensimmäinen Kaupungintalo sijaitsi aivan toisella paikalla, niin sanotulla vanhalla torilla.
Hussilaisten hyökkäyksen jälkeen vuonna 1433 kaupunki paloi osittain ja kaupungin keskusta jouduttiin siirtämään toisaalle.
Myös uudelle päätorille rakennettu Kaupungintalo paloi useaan otteeseen ja joka kerta se rakennettiin uudelleen, uudella arkkitehtonisella tyylillä. Kaupungintalo torneineen on kaupungin tunnusmerkki ja ehdoton keskus, jossa toimii edelleenkin kaupungin hallinto.
Kaupungintalon edessä on edelleen nähtävissä häkki, jonne rangaistu rikollinen aiemmin laitettiin koko kaupungin väen nähtäväksi ja pilkattavaksi.
Pääaukiolla vietetään Euroopan suurinta vuotuista perinnekäsityön kesäfestivaalia Európske ľudové remesloa, joka kerää kaupunkiin runsaasti perinnekäsityöntekijöitä.
Festivaali levittäytyy myös laajalti muualle kaupunkiin tehden siitä hetkessä vilkkaan kauppapaikan.
Kaupungin merkittävin nähtävyys on protestanttinen puukirkko Drevený artikulárny kostol, joka on listattu UNESCOn maailmanperintö- luetteloon ja se on myös kaupungin ylpeydenaihe.
Kirkko on ajalta, jolloin protestanttien uskonnonvapautta ei kunnioitettu.
Paikalliset luterilaiset rakensivat sen uskonnollisen vainon aikana, jolloin he saivat pystyttää vain puukirkkoja. Kirkko piti rakentaa kaupungin muurien ulkopuolelle, ilman tornia ja ilman nauloja, vain puusta.
Ulkopuoliset seinät savettiin ja sitten maalattiin valkoisiksi.
Taloudellisesti Pohjois-Euroopan protestantit sekä Ruotsin ja Tanskan kuninkaat auttoivat kirkon rakentamisessa.
Myös ruotsalaiset merimiehet auttoivat rakentamisessa, miksi katto näyttää laivan käänteiskeulalta ja siinä on pyöreät ikkunat.
Vuonna 1729 valmistuneet kirkon urut tunnetaan täydellisestä soundistaan, vaikka niissä on vain puiset pillit. Kirkossa pidetäänkin erilaisia konsertteja.
Ulkopuolelta kirkko näyttää hieman maatilarakennuk- selta, mutta sen barokkityylinen sisustus tekee suuren vaikutuksen.
Erityisen kiinnostava kirkko on maalaustensa, puupiirrostensa ja freskojensa vuoksi, koska sisustus poikkeaa protestanttisille kirkoille tyypillisestä koruttomuudestaan.
Kirkkoon pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla touko-lokakuussa aina maanantaista lauantaihin puolentunnin välein klo 9-16.30. Yhteislippu tähän kirkkoon ja vieressä olevaan Uuteen evankeliseen kirkkoon maksaa 5 €.
Meidän opastettu kierros toimi siten, että ensin etsittiin Lyceálna knižnican lipunmyyntipaikan takahuoneesta naisten rupatteluryhmä, ei yhteistä kieltä.
Paikalle haettin joku, joka osasi hieman englantia.
Yksi naisista lähti avaamaan yhden kirkon oven, toinen toisen kirkon oven.
Kumpikin veloitti sisäänpääsymaksut ja kuvausmaksut kirkonovella. Ei siinä mitään lippua vastikkeeksi tarjottu. Ovet auki ja saimme rauhassa kuvata ja liikkua paikoissa.
Kun teimme lähtöä, lopetti ovenavaaja puhelimen näpräämisen ja sulki ovet perässämme. Ehkäpä turistiaikaan homma toimii toisin.
Puukirkon vieressä sijaitsee Nový evanjelický kostol, joka tunnetaan Uutena evankelisena kirkkona tai punaisena evankelisena kirkkona.
Punainen ja vihreä julkisivu ja kupoli ovat tehneet siitä erottamattoman rakennuksen kaupungista.
Kirkko rakennettiin 1800 -luvun lopulla ja siinä yhdistyvät bysantin, romaanisen, renessanssin sekä erilaisia itämaisia elementtejä. Kirkon mausoleumissa on Kežmarokista kotoisin olevan linnanomistajan Imrich Thökölyn jäännökset. Hän taisteli 1600-luvulla uskonnonvapauden puolesta.
Kirkossa järjestetään opastettuaja kierroksia klo 9.30-17 välisenä aikana. Tämä tieto pitänee paikkansa kesäaikaan.
Tarkoitus oli vierailla aivan puukirkon vieressä sijaitsevassa Lyceálna knižnicassa muutenkin, kuin vain etsimässä ovenavaajia viereisiin kirkkoihin.
Mutta sepä ei sitten onnistunutkaan.
Paikka oli kyllä auki, mutta ei sitten ollutkaan.
Nyt ei vaan enää jaksanut translaattorikeskustelua, joten näkemättä jäi ensimmäisen kaupunkikoulun sisätilat ja museo.
Museossa olisi ollut näytillä perinteinen luokka ja Keski-Euroopan suurin kouluhistoriallinen kirjasto, jossa on 150 000 erittäin arvokasta nidettä eri aloilta ja eri kielillä. Yksi niistä olisi ollut Lutherin raamattu. No saimmepahan ainakin kuvan tuosta paikasta ja löysimme nuo kaksi kirkkoihin avaimen omaavaa mummoa.
Kežmarský hrad on peräisin 1500- luvulta.
Linna sijaitsee tasaisella maalla, poiketen muista tuon ajan linnoista, jotka oli rakennettu korkeille kukkuloille.
Kaupunkilinna oli alun perin tyypillinen goottilainen puolustusrakennelma, joka muutettiin myöhemmin renessanssin aatelisasunnoksi.
Vuosien 1962-1985 laajojen arkeologisten ja konservointitöiden jälkeen rakennus omistettiin kokonaan museokäyttöön.
Nykyisin linnassa on laaja näyttely, joka esittelee Kieżmarkin historiaa sen perustamisesta 1200-luvulta aina 1930-luvulle asti.
Linnaan pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla touko-syyskuussa, jolloin niitä järjestetään päivittäin klo 9-17. Hinnat vaihtelevat sen mukaan, mihin näyttelyihin haluaa tutustua.
Kesäisin linnan pihalla on tarjolla miekkailu- ja haukkametsästysesityksiä sekä muuta ohjelmaa.
Kuten kaikista linnoista, niin myös tästä linnasta ja sen asukkaista on olemassa monia legendoja.
Yhdessä legendassa mustiin pukeutunut petollinen linnan palvelusväkeen kuulunut rouva Klyčičria varasti linnan aarteen ja pakeni.
Kuultuaan Linnanherran hävitystä taistelusta pakeni muu palvelusväki linnasta.
Klyčičria, jonka tehtävänä oli huolehtia ovien lukitsemisesta ja avaimista, lukitsi ovet muiden lähdettyä ja alkoi etsiä isännän linnaan piilottamaa aarretta.
Etsintöjen jälkeen hän löysikin aarteen ja pakeni se mukanaan.
Linnanisäntä ja varastettujen aarteiden omistaja poikkesi hävityn taistelun jälkeen pakomatkallaan hakemaan aarretta linnastaan.
Isäntä huomasi, että aarre oli viety, ja hän arvasi heti, kuka oli tuo petollinen varas. Linnanherra kirosi palvelijansa ja siksi vielä nykyäänkin hiljaisina iltoina linnan puuportailla kuullaan askelia. Mahdollisten varkauksien varalta linnan ympärillä liikkuvia käsketäänkin pitämään omaisuudestaan huolen.
Linnaa kunnostettiin osittain. Perusuudistus alkoi vuonna 1960 ja kesti lähes 60 vuotta taukojen kera. Entiset tallit ovat nyt hallinnollisessa käytössä ja toisenlaiset hevosvoimat löysivät uuden kodin linnan muurien takaa.
Linnassa onkin esillä historiaisten ajoneuvojen näyttely.
Kukapa ei ihailisi legendaarista Ford T:tä tai kaunista punaista Škoda 154 vuodelta 1929, joka on muuten ainutlaatuinen.
Erityisen arvokas on Yhdysvalloissa valmistettu Indian Chief moottoripyörä.
Pyhän Ristin kirkon eli Bazilika svätého Kríža vieressä on renessanssiajan kellotorni, joka oli aikoinaan osa kaupungin linnoitusmuuria.
1500-luvulta oleva kellotorin kerrotaan koristellun alun perin kullalla, miksi sitä onkin kutsuttu myös kultaiseksi torniksi.
Torni onkin Slovakian vanhin kellotorni. Kellotapulin kolmesta kellosta vanhimmassa kellossa, vuodelta 1525, on 20 senttimetrin halkeama, miksi se tuottaa epävireisen C-äänen.
Legenda kertoo, että yksi kelloista lentää kiirastorstaina Roomaan. Noh, onneksi kello oli palannut asemapaikalleen torniin ja soitti yhdessä kahden muun kellon kanssa aikamerkkiä.
Säilyneiden asiakirjojen mukaan vuonna 1674 Kežmarokista kotoisin oleva opiskelija ”lensi” tällä tavalla kellon mukana ikuiseen kaupunkiin, eikä koskaan palannut kotikaupunkiinsa.
Paikan parasta antia olikin legenda, sillä itse kirkko ei ollut kovinkaan kummoinen.
Paulínsky (Mariánsky) Kostolin kirkkoon kannattaa poiketa.
Neitsyt Marian vierailulle omistetun kirkon kohtalo on ollut kovin levoton.
Se rakennettiin vuonna 1654 kolmen porvarien talon paikalle, jonka kaupunki lahjoitti katoliselle kirkolle kiitoksena avusta kaupungin vapauttamisessa hallitsija Thökölyn maaorjuudesta.
Kaupunkia kohdanneiden palojen yhteydessä myös tämä kirkko sai siipeensä. Nykyisin nähtävä kirkon julkisivu seuraa melko vaatimattomalla fasadillaan katulinjaa, eikä siitä heti arvaa, että sisältä löytyy upea kirkkosali.
Kuten monesti aiemminkin on tullut huomattua, niin uteliasuus ja kurkistus mitä kummallisempiinkin paikkoihin kannatta.
Päivän visiitti hieman syrjäiseen Kežmarokiin kannatti.
Paikka on luonnonkaunis ja maisemat matkalla sinne kerrassaan upeat.
Kaupunki on sen verran pieni, että sen kiertää helposti jalkaisin.
Kaupunki oli myös oikea rauhallisuuden tyyssija.
Aamusta olikin aika taas jatkaa matkaa. Edellispäivän taxikyyti osoittautui sen verran helpoksi ja halvaksi, että nappasimme taxin myös paluusuuntaan Poprad-Tatryn asemalle, josta sitten tietenkin myöhässä olevalla junalla matka jatkui Banská Bystricaa.
No Comments