Košice – Kežmarok – Banská Bystrica – Bojnický linna – Bratislava
Banská Bystrica
Matka jatkui junalla kohti Banská Bystricaa ja jälleen myöhässä.
Yksikään juna ei ole vielä ollut Slovakiassa ajoissa.
Tämän junan kohdalla myöhästyminen oli + 20 min, mistä johtuen myöhästyimme seuraavastakin junasta, joka sitten lähti vasta kahden tunnin kulutta ja senkin lähtö myöhästyi, joten yhteensä noin 4 tunnin viive. Kiva, kiva, sillä aika jäi todella kortille Banská Bystrican nähtävyyksien kanssa.
Vielä kun päivään lisää englantia ymmärtämättömät asiakaspalvelijat, jotka vain kohauttavat olkiaan ja liukenevat tilanteesta pois, huono ruoka ja sadekeli, rupesi positiivisyys hiipumaan.
Banská Bystrica oli hieman syrjässä pääreiteiltä, miksi jouduimmekin tekemään melkoisen mutkan päästäksemme sinne.
Banska Bytria on Slovakian kuudenneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee kauniissa laaksossa.
Kaupunkia halkoo kaksi jokea Hron ja Nitra. Kaupungissa on pieni, mutta upea Vanha kaupunki, jonka historia ja kehitys oli pitkään sidottuna kuparin ja hopean kaivostoimintaan sekä hyvään sijaintiin kauppareittien varrella.
Banská Bystrica on yksi Slovakian vanhimmista kaupungeista, joka perustettiin 1100-luvulla.
Kaupunkia on kohdannut useampikin tuhoisa tulipalo, jolloin lähes koko kaupungin keskusta tuhoutui tuhkaksi.
Rikkaat saksalaiset rakensivat tulipalon jälkeen kivitaloja, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.
Vaikka kaupunki on yliopistokaupunki, ei lauantai-illassa näkynyt paljoakaan nuoria.
Ehkäpä he pitelivät osittain sateista säätä sisätiloissa.
Aurinkoinen sunnuntaiaamukaan ei tehnyt kaupungista kovin eläväistä.
Paikka vaikutti erittäin rauhalliselta ja siistiltä.
Kaupungin sykkivä sydän on keskusaukio, jota kutsutaan nykyisin Slovakian kansalliseksi kapina-aukioksi eli SNP-aukioksi.
Aukiolla on nähtävissä melko riistuttu ja pliisu ruttopylväs, jos vertaa moneen muuhun matkallamme nähtyyn.
Tämä pylväs pääsee historiaan myös muusta syystä, kuin alkuperäisestä tarkoituksestaan.
Se on nimittäin pystytetty torille kahteen kertaan.
Pylväs piti poistaa torilta 1964, kun Neuvostoliiton silloinen johtaja Nikita Hruštšov vieraili Banská Bystricassa, koska uskonnollisia symboleja ei neuvostoaikana arvostettu ja niitä ei toivottu olevan esillä.
Niinpä pylväs poistettiin jalustaltaan ja vietiin säilöön, kunnes se vierailun jälkeen aseteltiin takaisin jalustalleen.
Toinen torilla seisova monumentti on Musta obeliski, joka on muistomerkki vuodelta 1945, kun puna-armeija ja Romania armeija vapauttivat kaupungin Toisen maailmansodan lopussa.
Banská Bystricalla oli merkittävä rooli Slovakian kansallisessa kapinassa natseja vastaan vuonna 1944.
Kansallisen kansannousun jäsenille omistettu muistomerkki onkin tärkeä nähtävyys ja symboli taistelusta fasistista toimintaa vastaan.
Kapinalle omistettu SNP-museo on yksi Banská Bystrican tärkeimmistä nähtävyyksistä ja luultavasti paras esimerkki brutalistisesta itäblogin arkkitehtuurista Slovakiassa.
Museo sisältää ulkoilmanäyttelyn Toisen maailmansodan lentokoneista ja raskaista sotilasvarusteista.
SNP-museon näyttelyt ovat avoinna toukokuusta-lokakuuhun joka päivä paitsi maanantaina klo 9-18.
Banská Bystrican vanhan kaupungintalon katosta nousee lasipyramidin huippu.
Ensikuulemalta voisi kuvitella sen pilaavan hienon vanhan rakennuksen, mutta tarkemmin katsottuna se ei pilaa taloa kovinkaan pahasti.
Eriskummalliseksi se sen kylläkin tekee.
Banska Bystrican nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan.
Jos aikoo liikkua bussilla, maksaa kertalippu yhden euron.
Lipun voi ostaa suoraan linja-autonkuljettajalta, ja se on voimassa vain siinä bussissa, josta se on ostettu. Turisteille on tarjolla myös päivälippu, jonka hinta on alle 3 €, mutta se pitää ostaa tekstiviestilippuna tai sovelluslippuna.
Olin selvitellyt systeemit etukäteen, koska tarkoituksena oli käydä 13 km päässä olevassa Hronsekin puukirkossa. Se nyt sitten jäi katsomatta, koska kaupunkiin suunniteltu aikataulu petti totaalisesti. Tämä, jos mikä harmitti erityisesti.
Näkemättä jäi myös Keski-Slovakian gallerian Pretóriumin nykytaidetta esittävä näyttely.
Banská Bystricassakin on oma Pisansa. Kaupungin hieman kallellaan oleva Hodinová veža kellotorni on peräisin 1500-luvulta.
Osaksi kaupungin vankilaa rakennettu torni tuhoutui myöhemmin tulipalossa ja sen paikalle rakennettiin 1700-luvulla uusi torni, jonka suunnittelussa tehtiin virheitä, miksi torni on kallistunut keskiakselistaan vuosien aikana yli 60 cm.
Kalteva torni on nykyään yksi Banská Bystrican symboleista.
Alun perin aukiolla oleva torni on toiminut vartiotornina sekä trumpetistin työpaikkana.
Sen ylemmällä tasolla olevalta näköalatasanteelta on upeat näkymät historiallisille kaduille.
Torniin pääsee tutustumaan 2 € pääsymaksua vastaan.
Avoinna se on kevätkuukausina klo 9-17 ja kesäaikaan iltamyöhään saakka.
Upean näköinen Cisarsky domi rakennettiin keskiajalla ja sitä on kunnostettu useampaankin otteeseen vuosisatojen aikana.
Ylellinen talo kuului aikoinaan kuuluisalle sotilasjohtajalle.
Rakennuksessa on säilynyt vanha kellari, jossa on tällä hetkellä yksi kaupungin suosituimmista perinteisistä ravintoloista.
St Francis Xavier Cathedral ei ollut kovinkaan kummoinen katedraali.
Pieni ja hyvin mitäänsanomaton kirkko ei sen suurempaa mainintaa ansaitse.
Thurzov domissa sijaitsee Keski-Slovakian museon yksi osa.
Muut osat sijaitsevat Matej talossa ja Tihányiovské kartanossa.
Museot esittelevät Banská Bystrican kaupungin historiaa ja ne ovat avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-17.
Lipun hinta kaikkiin museoihin on 10 €, mutta lippuja voi ostaa myös kuhunkin museoon erikseen.
Thurzovin talo pysyvässä näyttelyssä on yli 2000 kokoelmaesinettä arkeologian, historian, numismatiikan, etnologian ja kuvataiteen alalta.
Tämä on myös Keski-Slovakian museoiden pääpaikka.
Legendan mukaan kuningas Matej Krovín rakasti vierailla Banská Bystricassa, sillä kaupunki lumosi hänet tunnelmallaan ja kauniilla luonnollaan.
Niinpä hän kuulemma rakennutti itselleen talon, jossa hän asui Banská Bystrican vierailujensa aikana.
Legenda ei kuitenkaan ole totta, ja vaikka taloa kutsutaankin Matejin taloksi ei kuningas koskaan asunut siellä.
Taloa käytettiin eri tarkoituksiin. Se oli jonkin aikaa mm. ruudin ja aseiden varasto ja siellä oli myös käsimylly sekä viljavarasto. Jonkin aikaa se toimi myös kaupungin asukkaiden arvoesineiden säilytyspaikkana. Nyt talossa on yksi Keski-Slovakian museon osa.
Mestský hrad – Barbakánin kaupunkilinna on kaupungin yksi harvoista keskiaikaisen linnan jäänteistä.
Keskiaikainen linna luotiin puolustamaan kaupunkia, eikä sen tarkoitus ollut ollakkaan kuninkaallinen asuinlinna.
Barbakánin torni seisoo pienellä kukkulalla, mistä käsin se toimikin kaupungin tärkeimpänä vartiotornina useiden vuosien ajan. Sen huipulla oleva kellotapuli on säilynyt lähes muuttumattomana nykypäivään asti.
Tornissa komeileekin yksi Slovakian suurimmista kelloista, joka painaa 6 tonnia. Torni toimii edelleenkin erinomaisena maamerkkinä. Tornissa on myös nähtävissä kaivosmiehen tähtitieteellinen kello, joka symbolisoi muinaista kaivostoimintaa sekä kaupungin asukkaiden käsityötaitoa.
Kaupungin vanhin muistomerkki on 1200-luvulta peräisin oleva Kostol Nanebovzatia Panny Márie eli Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kirkko.
Kirkkoa kutsutaan myös saksalaiseksi kirkoksi, koska saksalaistaustaiset kaivosomistajat rahoittivat sen rakentamista ja myöhemmin korjaustöitä avokätisesti.
Aluksi kirkko rakennettiin romaaniseksi basilikaksi, mutta vuosien mittaan sitä kunnostettiin ja rakennettiin uudelleen kahden tuhoisan tulipalon jälkeen. Nykyään se on todellinen goottilaisen arkkitehtuurin helmi Slovakiassa. Kirkko on avoinna klo 5.30-19.
Lähellä olevat Harmaneckan tippukiviluolat olisi ollut kiva paikka vierailla, mutta ne avattiin vasta toukokuun puolenvälin jälkeen.
Jos tippukiviluolat olisivat olleet vierailumme aikana avoinna, olisimme varanneet tuon ylimääräisen päivän kaupunkiin ja se olisikin tässä kohtaa ratkaissut monta aikataulu ongelmaa.
No matkoilla näitä muuttuvia tekijöitä on aina, mutta jotenkin nyt niitä on kerääntynyt lyhyeen aikaan aika monta peräkkäin.
Bojnickýn linna
Aamusta jatkoimme matkaa suuntana Bojnickýn linna. Bancka Bystricasta ei ollut muuta järkevää reittiä Bojnickýyn, kuin ottaa se ainoa kerran päivässä kulkeva bussi.
Flix bussi maksoi kahdelta alle 20 € ja matkan tekoa kesti 1½ tuntia. Vaikka kaupungit kartalla olivat melko lähekkäin toisiaan, oli niiden välissä melkoinen kukkula, joka siis piti kiertää. Samalla bussi pysähtyi lähes jokaiseen reitin varrella olleeseen pikku kaupunkiin ja kylään.
Pieni jännitys päälle, sillä meillä ei vielä kertaakaan ole mennyt bussimatkat nappiin näillä reissuillamme, joten mahdollisuus jonkin sortin sähläykseen oli olemassa.
Vielä mitä – ei huumeratsiaa bussiin, ei piiloutuneiden paperittomien pakolaisten tarkastusta tai edes moottoritielle konerikkoon levinnyttä bussia. Bussi lähti ja matkasi aivan aikataulun mukaan.
Bussimatkalla olikin hyvä ihailla kauniita maisemia, mutta huomata myös, miten paljon maassa on tehty infrastruktuurin eteen ja taloja on kunnostettu. Tosin aina välillä putkahti esiin kuin puskista mielikuvia ja mallia asumisesta Rautaesiripun aikaan.
Bussi pysähtyi Prividzaan, josta sitten hurautimme taksilla Bojinceen.
Lyhyen taksimatkan hinnaksi tuli 5 €.
Toki näiden kahden paikan välillä kulkee bussejakin, mutta meillä oli hieman kiire Bojnický zámokin linnaan, jota kutsutaan myös Bojnickýn helmeksi.
Odottamattomaksi ongelmaksi muodostui se, että hotelimme sijaitsi keskellä markkina-aluetta, eli ihan oven eteen emme päässeet, koska alue oli eristetty ja täynnä myyntikojuja ja tuhansia ihmisiä.
Paikassa oli sattumalta vierailumme aikana kesän avajaistapahtuma.
Sinne sitten ihmisvilinään raahaamaan matkalaukkuja.
Linna on avoinna toukokuussa tiistaista sunnuntaihin klo 10-17 ja kesäkuukausina joka päivä.
Pääsymaksun hinnat vaihtelee riippuen siitä, mitä linnan osia haluaa käydä katsomassa. Linnan sisätiloihin pääsee ainoastaan opastetuilla kierroksilla. Me otimme kierroksen, joka kattoi mahdollisimman paljon eri linnan osia.
Linnassa on mielenkiintoista katsottavaa, mutta erityisen kiehtova oli linnan kaivo sekä linnan alla on oleva luonnollinen travertiini luola.
Luolan halkaisija on 22 m ja korkeus 6 m ja se on osa Bojnickén linnaa.
Luola sijaitsee 26 metriä sisäpihan tason alapuolella.
Varhaiset linnan asukkaat jo 1200- luvulta saakka tiesivät varmasti luolan olemassaolosta, joka toimi heille suojana ja vesivarastona.
Luola löydettiin kuitenkin uudelleen vasta vuonna 1888, kun linnan kaivoa puhdistettiin ja kunnostettiin.
Luola avattiin ensimmäisen kerran yleisölle vuonna 1967.
Luolassa on kaksi lampea, jotka ovat todennäköisesti yhteydessä muihin maanalaisiin tiloihin, joita tämän travertiini luolan alla on.
Bojnickén linnan ympärille on istutettu luonto- ja maisemapuisto, joka on olennainen osa linnan aluetta.
Linnan sisäänkäynnin edessä seisoo kuningas Matthias Bojnický 600-vuotias lehmus, jonka 12,5 metriä pitkä runko on vaikuttava.
Nytkin linnan puistoalue toimi piknic paikkana monelle kesäisestä päivästä nauttivalle kaupunkilaiselle.
Bojnickýn linna on yksi Slovakian vanhimmista ja tärkeimmistä monumenteista.
Prinsessalinnaa muistuttava linna monine torneineen ja lampineen seisoo ylväänä kukkulalla kaupungin yläpuolella.
Linna olikin tämän tourneen yksi kauneimmista.
Kansainvälinen haamujen ja kauhujen festivaali järjestetään linnassa säännöllisesti huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa. Silloin Bojnický zámokista tulee kohtauspaikka haamuille, kauhuuksille, noidille ja vampyyreille kaikkialta maailmasta. Onneksi olivat ehtineet alta pois, ennen kuin me saavuimme sinne.
Kesän avajaistapahtuman kunniaksi linnassa oli ilmaistapahtuma liittyen juurikin noihin haamuihin ja jonot linnaan olivat satoja metrejä pitkät. Onneksi opastetut kierrokset ohittivat jonottajat.
Vaikka itse kaupungissa ei ole juuri muuta nähtävää kuin linna, kannatti sinne mennä.
Linna oli kerrassaan upea ja kevään avajaistapahtuma runsaan väkijoukon kera ei haitannut olenkaan, vaan päinvastoin toi mukavaa pöhinää ja reipasta markkinahumua päivään.
Huveilla on myös kääntöpuolensa, varsinkin jos sattuu majoittumaan niiden keskiöön.
Puhallinorkesteria ja reipasta slovakialaista kansalaulua vielä kuunteli hymyssäsuin ja tempautui mukaan tunnelmaan, kun sadat ihmiset lauloivat humpan mukana.
Toisin oli, kun iltamyöhään sai kuunnella melkoisen suppealla soittolistalla varustettua artistia, jonka samat hieman harrastajamaisesti esitetyt kappaleet sai kuulla kahdesti, jotkut jopa kolmesti. Siinä alkoi musiikinilo kadota kuulijasta.
Aamulla sitten herättiinkin roska-autojen kolinaan ja katupesurin suhinaan. Kiva, kiva.
Seuraavana aamuna oli taas aika palata raiteille.
Kurvasimme 8 km päässä olevalle Prividzan juna-asemalle, josta jatkoimme junalla Bratislavaan.
Asemalta junaan nousi muutama muukin kuin vaan me.
Onneksi meillä oli paikkaliput, sillä juna tuli aivan täyteen.
Yllätys, yllätys, vai oliko sittenkään, sillä tämäkään juna ei lähtenyt ajoissa. 15 minuutin myöhästyminen oli piece of cake, eikä tuntunut enään missään.
Bratislava olikin sitten Slovakian viimeinen matkakohde. Myös puoliväli kuukauden railmatkasta oli taitettu.
No Comments