Huelva
Tämän talvitourneen viimeinen etappi ennen kotiinpaluuta oli Huelva. Auton nokka viikon Portugali visiitiltä käännettiin kohti Espanjan Huelvaa. Raja maiden välillä oli kyltti ja liehuva lippu.
Huelvan maakunta on yksi Andalusian vähiten vierailluista maakunnista Etelä-Espanjassa.
Ymmärretään, jos tarjonta jäi siihen, mitä me näimme.
Huelvan historia on pitkä ja merkittävä.
Kaupunki ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan vanhalta kaupungilta, johtuen siitä, että muiden rannikon kaupunkien tavoin se tuhoutui vuoden 1755 maanjäristyksessä ja on jouduttu rakentamaan uudestaan. Huelvan nähtävyydet kiertää helposti päivässä.
Yli 2 500 vuotta sitten Huelva oli Tartessan sivilisaation keskus ja tärkeä kaupallinen erillisalue, joka kävi tiivistä kaupankäyntiä muiden itäisen Välimeren satamien kanssa.
Vuosisatoja myöhemmin siitä tuli foinikialaisten, karthagolaisten ja roomalaisten tukikohta.
Roomalaiset alkoivat ensimmäisinä hyödyntää alueen valtavia mineraalivaroja, ja mineraalivarojen hyödyntäminen jatkui läpi vuosisatojen.
Kävivät arabitkin asuttamassa aluetta, kunnes 1200-luvun jälkipuoliskolla siitä tuli kristitty kaupunki.
Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli vakoilutoiminnan keskus, jota johtivat suurten brittiläisten ja saksalaisten ulkomaalaisyhteisöjen jäsenet.
Huelvan lähellä oleva kuuluisa Doñanan kansallispuisto on UNESCOn maailmanperintökohde ja Euroopan laajin luonnonsuojelu- ja kosteikkoalue, jossa muuttolinnut pesivät ja jossa elää myös ilveksiä.
Se on myös Länsi-Euroopan suurin tietön alue.
Paikka on varmasti täydellinen käyntikohde luonnon ystäville. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa luontoretkelle. Näitä rämeikköjä oli jo nähty useampikin, sillä niitä oli koko ranta-alue täynnä aina Abufeiraan saakka.
Huelvan kaupunginmuseoon on ilmainen sisäänpääsy ja se on täynnä kiehtovia esineitä ja näyttelyitä, kuten maailman ainoa jäljellä oleva roomalainen puinen vesiratas.
Arkeologisten aarteiden lisäksi yläkerrassa on esillä seitsemän vuosisadan espanjalaista taidetta, jotka kattavat kaiken keskiaikaisesta uskonnollisesta taiteesta nykytaiteeseen. Aukioloajat ovat tiistaista lauantaihin klo 9–21ja sunnuntaisin klo 9–15.
Vaihtuvia taidenäyttelyitä järjestetään myös lohenpunaisessa Casa Colónissa eli Kolumbuksen talossa.
Casa Colón on brittiläisen vallan symboli 1800-luvun lopulta, jolloin se rakennettiin hotelliksi.
Sittemmin siinä on toiminut Río Tinto kaivosyhtiön kaivoshallinnon toimistot sekä henkilöstön asuntoja.
Nyt talo oli remontissa ja sinne ei siis ollut asiaa.
Kaupungissa on nähtävissä myös paljon muitakin brittiläisiä vaikutteita ja perintöä, mikä näkyy rakennuksissa, silloissa, laitureissa ja rautatieverkostossa ja juna-asemissa.
Kaupunki oli kaikin puolin kovin omanlaisensa Espanjalaiseksi kaupungiksi.
Kaupunki ei ole mikään turistikaupunki, eikä siellä nytkään ollu turisteja juuri lainkaan.
Kaupungissa puhutaan todella vähän englantia.
Kaikki ruokalistat olivat vain espanjaksi ja tarjoilijat, kuten muutkin palveluammateissa olleet eivät puhuneet sanaakaan englantia. Tämä on aika jännää, sillä englanti liittyy vahvasti kaupungin historiaan.
Englantilaisvaikutteinen Reina Victorian kaupunginosa tunnetaan myös nimellä
Barrio Obrero.
Se oli Rio Tinton kaivosyrityksen työntekijöiden asuinalue.
Huelvan historia oli 1800-luvulla teollista, kaivosvetoista ja saanut vahvasti vaikutteita Englannista.
Briteillä olikin merkittävä rooli Huelvan teollisessa menneisyydessä.
Kaupunginosaa ympäröi alun perin muuri, mikä on sittemmin purettu. Lisäksi alueella oli vartija, joka valvoi ja varmisti, etteivät brittiläiset työntekijät juoneet itseään illalla liian humalaan. Näin oli myös monissa Englantilaisissa kaupungeissakin, jolla varmistettiin, että työntekijät olivat työkuntoisia seuraavana aamuna. Vahtikoiran Rooli ei varmaankaan ollut haluttu.
Urheilun ystäville vierailu Estadio Nuevo Colombinolla on ehdoton.
Tämä arvostettu stadion on Real Club Recreativo de Huelvan , Espanjan vanhimman jalkapalloseuran, kotikenttä.
Seuran perustivat kaksi skotlantilaista Rio Tinto kaivosyhtiön työntekijää vuonna 1889.
Brittien lisäksi kaupunkiin on vaikuttanut suuresti italialainen Kristoffer Kolumbus – Cristóbal Colón, kuten häntä Espanjassa kutsutaan.
Huelvassa ja sen ympäristössä on useita merkittäviä turistinähtävyyksiä, jotka liittyvät kuuluisaan tutkimusmatkailijaan.
Kristoffer Kolumbuksen pronssinen patsas seisoo kaupungin keskustassa Plaza de la Monjasilla, osoituksena hänen merkityksestään kaupungille.
Muelle de Riotinto on entisöity 1800-luvun laituri, jota käytettiin laivojen lastauskäyttöön vuoteen 1975 asti, minkä jälkeen kaupunki sai uuden nykyaikaisen sataman.
Muelle del Riotintossa oli kaksi eritasoissa olevaa laituria.
Ylemmällä laiturilla kulkivat aikoinaan mineraalijunat ja alemmalla yleistavarajunat.
Laiturilla on lukuisia erilaisia puusta, tangoista, palkeista ja metallipilareista valmistettuja rakenneosia, jotka kaikki lisättiin eri aikoina laiturin osien korjaamiseksi ja vahvistamiseksi.
Huelva on ollut tärkeä satamakaupunki kautta aikojen, ja sen satama on edelleen yksi Espanjan vilkkaimmista.
Erittäin suosittua on kävellä entisöityä laituria pitkin ihaillen Andalusian auringon alla nousuveden aikana kimaltelevaa Odiel jokea.
Nyt laskuveden aikana osa rannoista oli pelkkää mutapohjaa.
Lähellä vanhaa laituria Muelle de Levanten satama-alueella on esillä Nudo Marinero Merimiehen solmu patsas, joka symboloi kaupungin ja sataman välistä yhteyttä sekä kunnioittaa Huelvan merellistä historiaa.
Santa Iglesia Catedral de la Mercedon on 1700-luvulla rakennettu katedraali, joka toimi aikoinaan viereisen luostarin, Convento de la Mercedin kirkkona.
Kirkko selvisi käytännössä vahingoittumattomana vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksestä, mutta se kärsi vakavia vaurioita seuraavassa maanjäristyksessä vuonna 1765 ja se jouduttiin rakentamaan lähes kokonaan uudelleen.
Uudelleen rakennus työt aloitettiin vuonna 1775, mutta katedraali pysyi keskeneräisenä aina 1940-luvulle asti. Vaikuttavat kellotornit lisättiin vuonna 1915. Katedraali vaati laajaa korjausta jälleen kerran kolmannen maanjäristyksen jälkeen vuonna 1969.
Pääkadun varrella oli paljon ravintoloita ja se oli mainio paikka kiertävälle veitsenteroittajalle.
Apupoika Antero haki alueen ravintoloista veitset ja palautti ne teroitettuna ja rahasti siinä samalla.
Itse mestari sai teroittaa useammankin veitsen pikkuisen kärrynsä takaluukussa akulla toimivassa hiontalaitteessaan. Katolla oli vielä kovaääninen, jonka kautta ravintoloille annettiin merkki teroitusyksikön saapumisesta. Kyllä touhu hymyilytti.
Pois lähtiessämme poikkesimme Muelle de las Carabelasilla, jossa on museo sekä nähtävissä Kolimbuksen Santa Maria, La Pinta ja La Niña laivojen täysikokoiset kopiot.
Samanlaisilla laivoilla Kolumbus ja hänen miehistönsä purjehtivat Amerikkaan.
Kaksi puista karavelia sekä karakki rakennettiin vuonna 1992 Amerikan löytämisen 500-vuotisjuhlan kunniaksi.
Alukset olivat itse asiassa yllättävän pieniä ja kyllä siinä tuli muutaman kerran päiviteltyä, että minkälaisissa oloissa laivoissa on eletty pitkällä Atlantin ylitys matkalla.
Vielä enemmän ihmetytti se, miten noilla purkeilla on pystytty kuljettamaan kaikki se kulta, mitä Etelä-Amerikasta Espanjaan rahdattiin.
Museossa ja sen ulkopuolella olevalla allasalueella oli paljon mielenkiintoista katsottavaa. Museo kertoo ja kuvaa rehellisesti Espanjan tuhoisasta vaikutuksesta Amerikan alkuperäiskansoihin. Paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 9.30–21. Sisäänpääsymaksu on 3,60 €.
Aivan lähellä Kolumbuksen laivoja, La Rábida Río Tinto joen suiston rannalla on La Rábidan luostari, jossa Kolumbus asui vuoden ajan suunnitellessaan matkaansa , jonka oli tarkoitus suuntautua Intiaan.
Luostari rakennettiin 1300- ja 1400-lukujen välillä.
Luostarin edessä olevalla aukiolla on useita muistomerkkejä, jotka kuvaavat Kolumbuksen aikaa kaupungissa ennen hänen ensimmäistä purjehdustaan Uudelle-Mantereelle.
Vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä La Rábidasta sijaitsee Palos de la Frontera.Paikan maine perustuu siihen, että ihmiset pitävät sitä Amerikan löytämisen syntymäpaikkana, sillä sieltä Kristoffer Kolumbus miehistöineen lähti purjehtimaan vuonna 1492 muuttaakseen historian kulkua.
Casa Museo de los Pinzóni sekä Iglesia de San Jorge kirkko ja Fontanilla ovat Palos de la Fronteran tärkeimmät vierailukohteet.
Pieni kaupunki on osa Kolumbuksen tarinaa, koska hänen laivansa La Niña rakennettiin siellä.
Lisäksi kaupungin historiallista arvovaltaa lisää se, että se on kahden Kolumbuksen kapteenitoverin, Pinzónin veljesten kotikaupunki, samoin kuin puolet hänen miehistöstään oli kotoisin kaupungista.
Santuario De Nuestra Señora de la Cintassa on esillä espanjalaisen keramiikkataiteilija Daniel Zuloagan maalaamat azulejo laatat, jotka kuvaavat Kolumbuksen vaarallista matkaa Atlantin yli vuonna 1493.
Kerrotaan, että myrskyisillä merillä Kolumbus vannoi Jumalan nimeen, että hän tekisi pyhiinvaellusmatkan juuri tähän kappeliin, jos hän ja hänen miehistönsä säästyisivät. Historia ei kerro, pitikö tutkimusmatkailija lupauksensa vai ei.
Kohti kotia
Aamulla matka jatkui kohti Sevillaa. Kun vuokra-auto oli palautettu ja matkaeväät hankittu, suuntasimme suurnopeusjunalla Madridiin.
Junalippujen hinnat olivat todella edulliset ja vielä kun toinen meistä pystyi hyödyntämään Tarjeta Dorada korttia, matka oli suorastaan halpa.
Valitsimme lennon Madridista koska se tuli huomattavasti halvemmaksi sekä nopeammaksi reitiksi kuin lento Sevillan kautta, jossa olisi ollut pakollinen vaihtolento, sillä Suomesta ei ole Sevillaan suoria lentoja. Juna kuljetti meidät Atochan asemalle 2½ tunnissa, josta jatkoimme suoraan lentokentän lähellä olevaan hotelliin. Viime vuonna Madrid kierrettiin melkoisen kattavasti, joten kaupunkikierrokseen ei nyt ollut tarvetta.
Pää painui kuin itsestään tyynyyn, sillä aikaisin aamusta suuntasimme lentokentälle ja kohti kevättä odottelevaa Suomea. Lento Madridista kestää reilun 4 tuntia ja kuten viime vuonnakin lentoreitti osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Matka sujui sukkelaan Scrabblea pelaillen.
Suomessa lumet olivat ehtineet jo sulamaan ja aurinkoiset kelit ja + asteet enteilevät kevään etenemistä vauhdilla.
No Comments