Velika Planina ja Bled järvi ja Bledin linna
Velika Planina – Talot niityllä
Aamusta pakkasimme kimpsumme ja kampsumme vuokra-autoon ja navigaattoriin näpyteltiin Kamnik-Savinja Alpeilla sijaitseva Velika Plania. Tarkemmin Kamniška Bistrica ja cable car.
Reilun 50 km päässä Ljubljanasta sijaitseva Velika Planina tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia kävelyretkille ja pidemmille vaelluksille, jotka voi yhdistää vuoren luonto- ja etnologisten nähtävyyksien vierailuun.
Matka taittui reilussa tunnissa ihaillen upeita maisemia.
Tiet Sloveniassa olivat hyvässä kunnossa ja ajokulttuuri oli maltillista. Autoja tosin oli jonkun verran liikenteessä, sillä moni turisti kiertää maan eri luontokohteita, joihin pääsee parhaiten, ja moniin ainoastaan autolla.
Myös motoristeja oli liikenteessä, sillä kippuraiset vuoristotiet ovat selvästi niiden mieleen.
Toki muillakin hevosvoimilla pääsi kapuamaan kohti korkeuksia.
Nopein tapa päästä Velika Planinaan tasangolle on matkustaa ensin köysiradalla Kamniška Bistricasta Stahovicaan, minkä jälkeen matkaa jatketaan tuolihissillä Gradiščeen (huipulle).
Köysirata kestää noin 5 minuuttia ja tuolihissi noin 7 minuuttia.
Huipulta avautuu laaja ja ainutlaatuinen alppimaisema.
Reippailijat voivat nousta vuorelle myös erikseen merkittyjä vaellusreittejä pitkin. Talvisin alue toimii pienimuotoisena hiihtokeskuksena.
Yläasemalta on mahdollista tehdä lyhyt kävelyretki, josta noin 15 minuutin tasainen polku vie Zeleni Rob majatalolta Veternican luolalle, joka sijaitsee lähellä yläasemaa.
Köysirata-asemalta pääsee myös patikoimaan ylös tasangon huipulle, tosin siihen on varattava aikaa noin tunti.
Hinnat ja aikataulut kannattaa katsoa Velika Planinan nettisivuilta.
Kun ihan pahimpaan turistisesonkiin emme olleet liikkeellä, niin liput olivat halvemmat kuin huippusesongin aikoihin.
Mistään halvasta kyydistä ei silti ollut kyse, sillä lähes 30 € maksanut menopaluulippu henkilöltä kyllä hieman rokotti matkakukkaroa.
Lippujen ja aikataulujen hinnat vaihtelevat päivästä ja sesongista riippuen, joten ne kannattaa tsekata etukäteen verkosta. Hyvä idea on ostaa liput etukäteen, sillä hissiin mahtuu rajallinen määrä henkilöitä ja jos on lippu valmiina, ei tarvitse jonottaa ensin lippua ja sitten jonottaa paikkaa köysiradan kyytiin.
Köysiradan ala-aseman lähellä on useampi parkkialue, minne voi jättää auton.
Köysiradan parkkialue on ilmainen, mutta jos lähtee vaeltamaan ja vie auton vuoren toisella puolella olevalle parkkialueelle, niin parkkimaksu henkilöautolta on 12 € ja sen pystyy maksamaan vain käteisellä.
Upeita maisemia ihaillessa olimme köysiradalla ja tuolihissikyydillä hujauksessa ylhäällä tasangolla.
Uskomattoman kaunis ylätasanko kukki ja kylpi auringon paisteessa, kirkkaan sininen taivas kehyksenä ja taustalla kauniit vuorenhuiput.
Maisema oli kuin suoraan Sound of Music musikaalista, tai pikku Heidin alppiniityiltä.
Nyt kyllä verkkokalvoilla kävi kiire tallentaa kaikki tämä ihanuus muistiin. Vierailu Velika Planinassa on kuin aikamatka menneisyyteen, yksinkertaisempiin ja stressittömiin hetkiin.
Velika Planinan paimenkylä, ottaa vierailijat vastaan lehmänkellojen kalkkeessa.
Ylängöllä sijaitsee yksi Euroopan suurimmista paimenkylistä.
Vuorella sijaitseva paimenyhteisö käsittää noin 64 majaa, ja se on tunnistettavissa tyypillisestä arkkitehtuuristaan, joka on Velika Planinan symboli. Paimenmajojen katot on tehty tyypillisillä, hyvin matalalle ulottuvilla kuusipaanuilla.
Alue on erityisen vilkas kesäkuusta lähtien, jolloin majat täyttyvät paimenista ja niityt lehmistä, jotka laiduntavat ylängöllä aina syyskuuhun asti.
Paimenet asuvat koko laiduntamisajan kylässä ja saattavat kutsua vierailijan maistamaan kotitekoisia meijeriherkkuja tai aitoa paimenen välipalaa – piimää ja žganceja.
Jotkut majat on tarkoitettu myös vierailijoille, joten paikassa on mahdollista yöpyä.
Alueella on myös turisteille suunnattuja palveluita, kuten kahvila ja pieni museo. Lisäksi päivittäin on näytös perinteisen Trnič juuston valmistuksesta.
Kiviaidalla ympäröity pieni ja harmaa paimenmaja, Preskar museo sijaitsee Velika Planinan paimenkylän sydämessä.
Museo on avoinna joka päivä laidunkauden aikana.
Sen kattoa koristaa risti, joka suojeli paimenia vaaroilta, myrskyiltä ja salamoilta sekä pahan voimilta.
Alkuperäinen rakennus paloi juuri ennen Toisen maailmansodan loppua.
Kesällä 1945 eräs paimen rakensi uuden soikeanmuotoisen mökin, jossa uskollisesti säilynyt muoto, pieni koko ja vaatimaton sisustus erottavat sen nykyään muista paimenmajoista, antaen sille ainutlaatuisen museoarvon.
Kun olimme päässeet takaisin alas auton luokse, suunnattiin renkaat kohti Bled järveä.
Ajomatkaa kertyi reilut 80 km, joka oli juuri sopiva ajopätkä ennen seuraavaa kohdetta.
Matka jatkui ihaillessa kauniita maisemia.
Päivä oli kohtuullisen kuuma, joten auton viileä sisätila tuntui kovinkin kivalta.
Bled järvi ja Bledin linna
Siinä tuo ikoninen maisema, joka komeilee postikorteissa ja matkailumainoksissa, oli nyt suoraan silmiemme edessä.
Slovenian länsiosassa sijaitseva kuvankaunis Bled järvi on taatusti maan tunnetuin nähtävyys sekä suosituin matkakohde.
Hedelmällinen maa, vuorten ja kukkuloiden suoja houkuttelivat asutusta Bledin alueelle.
Ensimmäiset ja edelleen harvinaiset jäljet ihmisistä Bledissä ovat peräisin kivikaudelta.
Rautakaudella, kun raudan louhinta alkoi Alppien alueilla, asutus alueella lisääntyi.
Bledin alueen ensimmäinen asutusaalto tapahtui 7. vuosisadalla.
Toisen 900 – luvun asutusaallon haudoista löydettyihin koristeisiin kuuluvat puolikuun muotoiset emaloidut ja kaiverretut korvakorut, renkaat, pyöreät rintaneulat ja rautaveitset, jotka ovat esillä linnan museossa.
Muinaisen slaavilaisen valtion kaaduttua Blediä ympäröivät alueet joutuivat frankkien ja myöhemmin saksalaisten vallan alle.
Bledin historia sai ratkaisevan käänteen 1000-luvun alussa, kun keisari Henrik II lahjoitti alueen ja linnan Brixenin piispoille.
Vuosisatojen ajan aluetta hallittiin feodaalisesti, mikä johti sekä asutuksen kasvuun että levottomuuksiin.
Lopulta vuonna 1515 kohtuuttomaksi koettu epäoikeudenmukaisuus johti talonpoikaiskapinaan.
Omistus vaihtui useaan otteeseen aatelisilta yksityisille omistajille ja lopulta valtiolle. 1800-luvulla feodaalijärjestelmän purkautuminen muutti Blediä merkittävästi, ja alue alkoi kehittyä moderniksi asutukseksi. 1900-luvulla linna ja ympäristö siirtyivät lopulta slovenialaiseen omistukseen.
Bledin nykyinen kaupunki syntyi useiden keskiaikaisten kylien yhdistyessä, ja sen kasvu kiihtyi teollistumisen ja matkailun myötä.
Matkailu alkoi pyhiinvaelluksista saaren kirkolle, mutta vähitellen vierailijoita houkutteli ennen kaikkea alueen luonnonkauneus.
1800-luvulla sveitsiläinen Arnold Rikli käynnisti Bledissä modernin matkailun, kehittämällä terveys- ja kylpylätoimintaa, mikä teki alueesta keralla suositun lomakohteen.
Kaupungin suosion lomakohteena kyllä huomasi, kun katsoi rannoilla aurinkoa palvovien ja vedessä itseään viilentävien määrää.
Kun suositusta lomapaikasta on kysymys, niin hotellien hinnat alkoivat aivan toisella numerolla, kuin muut lähialueiden hotellien hinnat.
Myös kaikki lähistön parkkialueet olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä autoja.
Bled oli maailmansotien välillä Jugoslavian kansainvälisin lomakohde ja kuninkaallisen perheen suosima kesäpaikka sekä kesäisin tärkeä poliittinen keskus.
Toisen maailmansodan jälkeen matkailua alueelle jatkettiin ja kehitettiin, ja Titon aikana alueella vieraili monia merkittäviä henkilöitä.
Keskellä turkoosia järveä sijaitsee Blejski Otokin luostarisaari, jota reunustavat horisontissa siintävät Juliaaniset Alpit.
Verkkokalvoille piirtyvä kuva on kuin sadusta.
Juliaaniset Alpit tarjoavat huikeita retkeily- ja patikointimahdollisuuksia kaiken tasoisille päiväretkeilijöille. Me pysyimme tässä kohtaa tasamaalla.
Bled on melko pieni reilun 5000 asukkaan pikkukaupunki.
Kesäaikaan pikkukaupungin väkimäärä triplaantuu, kun kohde täyttyy lukemattomista luontomatkailijoista.
Itse kaupungissa ei ole juuri mitään katsottavaa, mutta tuo järvi luostarisaarineen, lähistössä oleva linna, Vintgarin rotko sekä Bohinjn alue kokonaisuudessaan saa matkailijat liikkeelle.
Bledin turismi sai alkunsa vuonna 1855, kun kylään perustettiin keuhkoparantola.
1900-luvun alussa rakennettiin rautatie, joka kulkee Ljubljanasta Bledin kautta Bohinjiin.
Kaupunkiin olisi siis päässyt myös junalla, mutta aikaahan tuo olisi vienyt.
Bled järven voi kiertää joko kävellen tai polkupyörällä.
Järven ympärysmitta on noin kuusi kilometriä ja sen pääsee kiertämään myös pyörillä kulkevalla turistijunalla sekä hevoskärryjen kyydissä.
Turistijuna kulkee päivittäin kesäaikaan ja kierros sen kyydissä maksaa 7 €.
Blejski Otokin luostarisaarelle pääsee käymään perinteisen soutuveneen tai käsivoimin liikkuvan Pletna veneen kyydissä.
Veneen perässä seisoen soutava kippari tuo mieleen Venetsian.
Menopaluu kyyti Pletna veneellä maksaa 15 €.
Bled järvellä perämoottorin käyttö on kielletty, miksi se on tyyni ja hiljainen järvi.
Järvelle voi myös lähteä SUP-lautailemaan tai vaihtoehtoisesti vuokrata oman soutuveneen.
Järven eri kohdissa on myös useita uimapaikkoja.
Alue on vilkas turistikeskus, kaikkine palveluineen.
Aikaan ennen kristinuskoa pienellä saarella sijaitsi
pakanallisen slaavilaisen elämän ja hedelmällisyyden Ziva jumalattaren temppeli.
Mutta kuten muuallakin maailmassa kristinuskon levitessä, sen tilalle rakennettiin 1400-luvulla goottilaistyylinen Marian- Jumalanäidin taivaaseen ottamisen kirkko.
Kirkkoa uudistettiin myöhemmin ja siihen rakennettiin korkea kellotorni.
1600-luvulla se sai barokkiasunsa, ja samalla rakennettiin kappeli sekä kuuluisat 99 askelman kiviportaat, johon liittyy perinne, jossa sulhanen kantaa morsiamen ylös kirkolle ennen vihkimistä.
Kuntosali / rapputreeni ovat takuuvarmasti vihkimisperinteestä kiinnipitävien harjoitusohjelmassa.
Pienellä saarella olevassa kirkossa on Toivekello, jota soittamalla pyhiinvaeltajat 1500- luvulta lähtien ovat esittäneet toiveitaan.
Kelloa pääsee soittamaan edelleen ja esittämään salaiset toiveensa korkeuksiin.
Ja kellohan muuten kilisi, paljon oli toiveita ilmassa.
Bled järven pohjoisrannalla kohoaa 130 metriä korkea jyrkänne, jossa maisemaa hallitsee komea Bledin linna.
Linna, jota aiemmin kutsuttiin Castellum Veldesiksi on yksi Slovenian vanhimmista linnoista.
Linnan historia alkaa vuodesta 1004, kun alue luovutettiin Brixenin piispoille, jotka rakensivat paikalle puolustuslinnan.
Brixenin piispojen hallinnoidessa linnaa 800 – vuoden ajan, linnasta huolehtivat ja sitä asuttivat pääosin heidän palvelijansa eli Bledin ritarit.
Keskiajalla linnaa laajennettiin muureilla, torneilla ja vallihaudalla.
Vuonna 1511 voimakas maanjäristys vaurioitti linnan rakennuksia pahasti.
Pelätessään linnan romahtamista järveen asukkaat pakenivat.
Linnan kunnostaminen maanjäristyksen jäljeltä kesti kuusi vuotta.
Linna koki myös uusia takaiskuja 1600-luvun lopulla, sillä linnaan iski useita kertoja salama, mikä aiheutti laajoja tulipaloja, ja vuonna 1690 sitä kohtasi toistamiseen uusi maanjäristys.
Vuonna 1803 linna kansallistettiin, ja Napoleonin aikana se oli Ranskan hallinnassa.
Vuonna 1838 se palautui Brixenin hiippakunnalle, mutta feodaalijärjestelmän päätyttyä omaisuus jouduttiin myöhemmin myymään.
Viimeisimmän tulipalon jälkeen 1947 linna entisöitiin matkailukohteeksi.
Nykyisin dramaattisen kalliojyrkänteen reunalle rakennettu Bledin linna toimii museona, jossa on mm. kappeli, viinikellari sekä kopio Gutenbergin 1400-luvun kirjapainosta.
Linnassa järjestetään myös erilaisia näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia.
Linnaan kuljetaan vallihaudan ylittävää laskusiltaa pitkin.
Tie linnalle on todella jyrkkä ja muutenkin hikisen rupeaman jälkeen, myös jaloissa rupesi tuntumaan. Vielä, kun linnan portaat lisättiin tähän kohteeseen, oli jaloilla paljonkin sanottavaa…
Linnan pihalta avautuu käsittämättömän upea näkymä järvelle.
Lisäksi Bledin linnassa pääsee nauttimaan pikkukylän oman kermaisen kakunpalan.
Bled järven alue on Bledin kermakakun Kremna rezinan syntymäpaikka.
Kakku jäi nauttimatta, mutta kuplavesi kuumassa maistui. Linna on avoinna päivittäin klo 8-20 ja sisäänpääsy linnaan maksaa 19 €.
Illasta vielä ennen nukkumaan menoa kävimme syömässä ja nauttimassa uskomattoman kauniista illasta ja hotellin parvekkeelta suoraan edessä näkyvistä laskuvarjohyppääjistä, joita ”sateli” taivaalta monen tunnin ajan. Hotellipaikka oli varattu pois menomestoilta jo puolimatkaan kohti seuraavan päivän Vintgarin rotkokäyntiä. Rauhallinen ja kiireetön ilta lempeässä ulkoilmassa teki kyllä oikein hyvää.
No Comments