Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 6 : Lecce, Bari ja Alberobello

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – Alberobello– Caserta – Pompej – Napoli

Lecce 

Matkamme jatkui Lecceen. Junamatka Tarantosta Lecceen kesti lähes 2½ tuntia yhdellä vaihdolla. Junaa piti vaihtaa Brindisissä, ja niin tehtiinkin, tosin tunnin myöhässä.

Hitto, yksikään juna ei vielä tällä matkalla ole ollut ajoissa.

Kaikki käyttämämme junat ovat olleet myössä 15 minuuttia tai paljon enemmän.

40 asteen lämmössä tämä myöhästyminen söi.

Ketutusta lisäsi laukkujen raahaaminen portaita ylös ja alas, sillä monellakaan Sisilian ja Etelä-Italian juna-asemalla ei ollut hissiä, jolla olisi voinut tehdä siirtymät laiturilta toiselle näppärästi.  Leccen juna-asema sijaitsee melko lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Onneksi hotelli oli lähellä, joten pääsimme nopeasti vilvoittelemaan ilmastoituun hotellihuoneeseen.

Saappaan korossa sijaitsevaa Lecceä kutsutaan usein myös etelän Firenzeksi sen lukuisten kirkkojen ja niiden taideaarteiden vuoksi.

Kaupungin kaunis barokkiarkkiteh- tuuri tekee kaupungista heittämällä yhden Italian upeimmista kaupungeista ja varsinaisen ulkoilmamuseon.

Rakentajat ovat varmasti aikoi- naan kiittäneet pehmeää, kullankeltaista kalkkikiveä, joka on mahdollistanut upeiden ja taidokkaiden yksityiskohtien työstämisen, jotka kaiken lisäksi ovat kestäneet hyvin aikaa.

Yli 2000 vuotta vanha Leccen kaupunki oli hyvä valinta vierailukohteeksi

Historiallinen keskusta on kompakti, joten se oli helposti käveltävissä.

Mikä mukavaa, suurimpaan osaan ei autoilla ollut asiaa.

Lecce tuntuikin kovin rauhalliselta ja turvalliselta kaupungilta vaikka ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tässä kaupungissa ei näkynyt riksoja tai Hop on hop off tarjoajia. Pienet kujat ja kauniit rakennukset saivat kulkijan viihtymään.

Kaupungin kaikki kolme koristeellista porttia ovat hyvässä kunnossa ja näkemisen arvoisia. Ne toimivat hyvinä maamerkkeinä, kun suunnistaa Vanhassa kaupungissa. Porttien toisella puolella aukeaa kaupungin modernit osat, jotka olivat vähemmän houkuttelevia.Kuten monissa historiallisissa kaupungeissa, niin myös Leccellä oli vaikuttava puolustusverkosto ja kaupungin muuri. Porta Napoli ja Torre Del Parcoon kuuluivat osana tähän puolustusverkostoon.

Porta Rudia on vanhin kolmesta portista.

Alkuperäinen portti romahti ja tämä nykyinen rakennelma rakennettiin vanhoille raunioille vuonna 1703.

Leccen suojeluspyhimys Sant’Oronzo istuu portin huipulla ja tarkkaillen kaupunkia ja sinne tulevia. Leccen päivittäiset markkinat pidetään Porta Rudiaen ulkopuolella. Tori on avoinna päivittäin aamuisin ja iltapäivisin. Torstaisin ja pyhäpäivisin tori suljetaan jo klo 14.

Kaupungissa on todella monta upeaa kirkkoa, joissa kannattaa piipahtaa, tosin liian monta on liian monta ja niinpä useimmat niistä ”käveltiinkin” vain läpi.

Tunnistimme alkavan kirkkoähkyn, sillä sen verran monta komeaa kirkkoa on tällä matkalla nähty. Vaikka kulta ei näissä kirkoissa näytellytkään pääosaa, niin upeat barokkikoristeet tekivät niistä käymisen arvoisia. Useimmat näistä kirkoista ovat avoinna ainoastaan aamupäivän.

Chiesa di Sant’Irenen kirkko oli omistettu Saint Irenelle.

Chiesa del Gesu kirkko on koristeltu ylellisesti sekä kaiverruksilla että historiallisilla taideteoksilla.

Apostoli Matteukselle omistetun Chiesa di San Matteon kirkko on sisältä upea, eikä sitä kannata ohittaa.

Tämä kirkko kuuluu ”kirkkolippuun”, eli se on luokiteltu nähtävyydeksi.

Chiesa di Santa Maria Degli Angeli ulkopuoli on melko pelkistetty, mutta sisäpuoli on koristeltu pylväillä ja siellä on joukko hienoja maalauksia.

Chiesa di Santa Maria di Constantinopolin julkisivun yläosaa ei koskaan saatu valmiiksi ja siksi sen ulkomuoto on hieman hassu.

Chiesa di Sant’Anna kirkon julkisivussa on nähtävinä kirkon rakentamiseen osallistuneiden lahjoittajaper- heiden vaakunat.

Ja sitten vielä pari kirkkoa lisää, Basilica di San Giovanni Battista al Rosario kirkko sekä La Chiesa di Santa Teresan kirkko, jotka kumpikaan ei pettänyt kauneudessaan.

Jos kirkoista pitää valita käymiskohteet, niin järkevää on ostaa 9 € maksava LeccEcclesiae yhdistelmälippu, jolla pääsee Leccen katedraaliin ja sen kryptaan, Santa Crocen basilikaan, Santa Chiaran kirkkoon, San Matteon kirkkoon, Pyhän taiteen museoon, Antiaco Seminarioon ja San Gregorion kappeliin.

Yksittäisliput kuhunkin kirkkoon maksaa 6 €, joten yhdistelmälipulla saa melkoisen säästön.

Kaikki kirkkolipun kirkot ovat avoinna kesäaikaan joka päivä klo 9-21.

Basilica di Santa Crocen upean barokkikirkon kauniisti koristeltu julkisivu herättää heti kiinnostuksen rakennusta kohtaan.

Kirkko tunnetaan Leccen barokin jalokivinä.

Kirkkoa rakennettiin 150 vuotta, mutta ei turhaan, jos saanen kommentoida.

Kirkko on kerrassaan upea niin ulkoa kuin sisältäkin.

Etenkin sen ulkokuori on täynnä monenlaisia yksityiskohtia ja tovihan siinä meni, että pääsi sen ihailemisestä eteenpäin. Kirkossa pidetään päivittäin klo 21.15 valon ja musiikin yhteisesitys, jossa pimennetty kirkko ja sen taideaarteet herättävät kirkon aivan erilaiseen loistoon. Tämän elämyksen hinta on 15 €.

Vieressä olevan Celestine luostarin laaja ja hyvin koristeltu julkisivu kuului aikoinaan osana kirkkoa. Nykyisin luostaria kutsutaan Palazzo della Provincia di Lecce, jossa toimii alueen paikallishallinto. 

Leccen katedraalia Cattedrale dell’Assunzione della Virginia on rakennettu ja uudistettu vuosisatojen saatossa.

Viimeisin muutos tehtiin 1670-luvulla, jolloin rakennuksiin lisättiin 70 metriä korkea kellotorni.

Korkea kellotorni on hyvä maamerkki, sillä se näkyy lähes joka paikasta Lecceä ja sen mukaan onkin hyvä suunnistaa kaupungissa.

Torni onkin yksi Euroopan korkeimmista kirkon torneista.

Tornikäynti ei sisälly LeccEcclesiae yhdistelmälippuun vaan sinne on ostettava erillinen 12 € maksava lippu.

Onneksi torniin ei tarvitse kiivetä, sillä lippuun kuuluu hissikyyti.

Tornistä näkee Adrianmeren sekä hyvällä säällä myös Albanian vuoret. Kannattaa siis mennä.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-20.

Kuten monessa muussakin Etelä-Italian kaupungissa, niin Leccessäkin vietetään siestaa.

Ravintolat ja kahvilat sekä kirkot ovat onneksi auki ja niissä voi vilvoitella keskipäivän kuumuudessa sekä hyödyntää parituntisen odotellessa taas muiden nähtävyyksien ja kauppojen aukeamista.

Katedraali on yksi Leccen kauneimmista kirkoista, ja se tunnetaan upeasta arkkitehtuuristaan ja upeasta barokin julkisivusta.

Huh huh. Monenlaisia kirkkoja on nähty.

Toiset ovat olleet varsin vaatimattomia ulkoa päin mutta yllättäneet sisäisellä kauneudellaan tai toisinpäin. Tämä Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kunniaksi omistettu katedraali oli kumpaakin, mutta mykisti täysin sisätiloiltaan.

Kirkon seinät ovat täynnä monimutkaisia veistoksia, upeita ruusuikkunoita ja pylväitä sekä mielenkiintoisia kivipatsaita.

Erityisen kaunis kirkko on illalla, jolloin valo heijastuu sen kullankeltaisesta julkisivusta.

Palazzo del Seminario eli Antiaco Seminariossa sijaitsevassa museossa on esillä erilaisia maalauksia, veistoksia, hopeaa ja liturgisia vaatteita.

Luostarin pihalla on upea kaivo. Luostarin yhteydessä on pieni kaunis kappeli.

Luostarin kirjastossa on yli kymmenentu- hatta nidettä, joista osa on myös peräisin 1400- ja 1500-luvuilta.

Eniten kiinnostusta herätti nuottikokoelma.

Chiesa di Santa Chiaran kirkon epätavallinen julkisivu on kiehtova, sisustus on ylellistä – laajasti koristelluista sivualttareista kauniiseen puukattoon.

Santa Chiaran kirkko on pieni, mutta silti erittäin vaikuttava.

Se onkin yksi Leccen ihailluimmista ja tärkeimmistä kirkoista, joissa kirkkoon tulviva luonnonvalo tekee vaikutuksen.

Kuten lähes jokaisessa isommassa Etelä-Italian ja Sisilian kaupungissa, niin täälläkin oli roomalainen amfiteatteri.

Teatteri on edelleen hyvässä kunnossa ja siellä järjestetään erilaisia kulttuuritapah- tumia.

Teatterin vieressä on pieni Museo del Teatro Romano, jossa on esillä kaivauksilta löydettyä esineistöä. Museo on avoinna klo 10-14 muina päivinä paitsi sunnuntaisin jolloin se on kiinni. Museoon on pieni 3 € sisäänpääsymaksu.

Museo Storico della Città di Leccessä eli MUST museossa järjestetään vaihtuvia ja pysyviä näyttelyitä.

Museon multimediahuo- neessa pääsee tutustumaan kaupungin historialliseen perintöön 3D näyttelyssä.

Museota pidetään Leccen kansalaismuseona, jonka tavoitteena on edistää Leccen kaupungin taidetta ja kulttuuri-identiteettiä. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-19 ja sisäänpääsymaksu museoon on 5,50 €.

Convitto Palmieri upeassa rakennuksessa toimii tällä hetkellä Leccen kirjasto.

Upea luostarirakennus on toiminut historian aikana monessa eri tehtävässä.

Se on muuttunut kasarmiksi, varastoksi ja sairaalaksi, kunnes siitä tuli jesuiittojen sisäoppilaitos. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Jesuiittojen karkottamisen jälkeen siitä tuli yliopisto ja sen kirjasto.

Chiesa dei SS Nicolo e Cataldon kirkko sijaitsee Leccen hautausmaalla.

Leccen kreivi Tancredi d’Altavilla rakennutti sen merkiksi ikuisesta omistautumisesta San Niccolòn merimiesten suojelijalle ja San Cataldolle Taranton suojelijalle.

Vierailijat voivat vaeltaa kirkkoa ympäröivällä mielenkiintoisella ja kauniilla hautausmaalla. Kirkko on avoinna ainoastaan maanantaina, torstaina ja lauantaina klo 9.30–12.30.

Chiesa e Monastero di San Giovanni Evangelistan naisluostarilla oli johtava rooli Leccen luostariinstituutioissa. Kirkko ja luostari rakennettiin uudelleen 1600- ja 1700-luvuilla. Luostarissa olisi ollut nähtävissä luostarikirkko sekä museo. Siellä järjestetään myös erilaisia työpajoja. Nunnaluostari Monestro delle Benedettine on edelleen toiminnassa ja luostariyhteisö noudattaa uskollisesti Pyhän Benedictuksen ritarikunnan sääntöä. Luostariin täytyy varata vierailuajankohta etukäteen, mutta harmiksemme se ei nyt onnistunut.

Tällä matkalla huomasimme hakeutuvamme usein puistojen varjoon hengähtämään auringon paisteelta.

Villa Comunale Di Lecce puisto on yksi Leccen vaikuttavin julkinen puutarha. Upeiden istutusten lisäksi puistossa on useita ihastuttavia suihkulähteitä ja lampia sekä patsaita.

Palazzo Vernazzassa voi tutustua AR-tekniikan ansiosta näyttely-ympäristöön, joka tarjoaa mukaansatempaavia kokemuksia historiasta aina Messapiasta roomalaiseen aikaan ja renessanssista barokkiin.

AR-tekniikan avulla voi myös tutustua kunnostustöiden yhteydessä löydettyihin arkeologisiin aarteisiin, kuten mieleenpainuvaan Isisin pyhäkköön.

Virtuaalikierroksen hinta on 10 € – ei paha.

Paikka on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-16.

Museo Provinciale Sigismondo Castromedianon alueellinen museo kerää tärkeitä löytöjä kaupungista ja alueelta.

Arkeologisten löytöjen näyttelyn avulla on mahdollista syventää alueellista tietämystä esihistoriallisista ajoista lähtien. Paikan aukioloajat olivat meille hieman ongelmalliset, joten emme ehtineet sinne. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 16-20. Sunnuntaisin museo aukeaa jo klo 9. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja siellä on mahdollista osallistua ilmaiseen opastettuun museokierrokseen, joka kuitenkin olisi pitänyt varata etukäteen.

Museo Faggianon tarina on kiehtova ja aivan totta.

Rakennuksessa ei ollut mitään merkittävää, kun Lucciano Faggiano osti sen vuonna 2001 ja aloitti remontin.

Etsiessään viemäriputkea hänestä tuli hetkessä kuuluisa. Perhettä lykästi kerralla. Etsinnät johtivat lopulta maanalaisiin huoneisiin, pakotunneleihin, hautoihin ja, temppeliritarien freskoon, joita voi ihailla vieraillessaan tässä nyt museoksi muutetussa paikassa. Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen. Museon sisäänpääsymaksu on 5 € ja se on avoinna joka päivä klo 9.30-20. 

Leccen kaupungin muurit muodosti yhdessä Castello di Leccen eli Kaarle V:n linnan kanssa aikoinaan toimivan linnoituksen Ottomaanien hyökkäyksiä vastaan.

Linna rakennettiin ensimmäisen kerran keskiajalla, ja sitä vahvistettiin myöhemmin. Linna on avoinna kesäkuukausina maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja viikonloppuna klo 9.30-21. Nykyisin linna toimii näyttämönä erilaisille kulttuuritapahtumille, taidenäyttelyille, ruoka- ja viinitapahtumille sekä paikkana paikallisen kulttuurin edistämiseksi. Sisäänpääsymaksu linnaan vaihtelee linnaa isännöivän näyttelyn mukaan. Kaarle V: n linnassa on mahdollista varata erilaisia retkiä ja opastettuja kierroksia. Muureihin pääsee tutustumaan klo 15-20.45 välisenä aikana opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €. Paikka siihenkin on kuitenkin varattava etukäteen.

Oopperatalo Politeama Greco on yksi Puglian suurimmista ja vanhimmista teattereista, jota käytetään myös   Leccen maakunnan orkesteri- ja oopperakauden esityksiin.

Napolin prinssille aikoinaan omistettu oopperatalo on avoinna yleisövierailuille. Ei käyty, koska pari oopperaa nyt tällä reisulla osoittautui melkoisiksi pettymyksiksi.

Junamatkailijoina olisi ollut kiva käydä rautatiemuseossa, mutta kun se on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 9.30-12.30, niinpä emme sinne päässeet, sillä me olimme Leccessä viikolla. Il Museo Ferroviario della Puglian rautatiemuseo on perustettu valtion rautateiden entisten työpajojen Squadra Rialzo sisälle. Museo tarjoaa yleiskatsauksen rautateiden historiaan koko alueella. Kokoelmassa on esillä höyryvetureita, vanhoja koneita, vaunuja, työvälineitä ja historiallisia asiakirjoja. Sisäänpääsymaksu museoon olisi ollut 5 €.

Lecce oli taas yksi niistä paikoista, jonne tuli varattua aivan liian vähän aikaa.

Moni paikka jäikin kutkuttelemaan. Varsinkin Leccen laaja tarjonta hyviässä museoissa, joista moni jäi käymättä,  harmitti.

Saapi nähdä joskos joskus tuonne vielä eksyy uudestaan. Matka jatkui ja edessä oli vielä muutama kaupunki. Ei kun junaan ja kohti Baria.

 

Bari

Matkustimme Bariin Leccestä. Junamatka kesti reilun puolitoista tuntia. Saavuimme Barin juna-asemalle, joka sijaitsee Barin uudemmassa osassa.

Tässä osassa on paljon yökerhoja, ravintoloita ja baareja sekä erilaisia putiikkeja.

Siellä voikin kokea modernin italialaisen elämän sekä shoppailla.

Shoppailut ja yökerhot jäivät meiltä väliin vaikka hotelli olikin aivan pelipaikoilla juna-aseman vieressä.

Barin satama sijaitsee Vanhan kaupungin pohjoiskärjessä. Satama kuuluu Adrianmeren suurimpiin, ja se on tärkeä etappi Keski-Euroopan ja Lähi-idän alueiden sekä Balkanin niemimaan välillä. Barista on erinomaiset yhteydet lautalla Albaniaan, Kreikkaan, Kroatiaan ja Montenegroon.

Barin pienvenesata- massa kannattaa viettää jokunen tovi, sillä se on jo itsessään nähtävyys ja vilkkaan sataman tapahtumien seuraaminen onnistuu hyvin jostakin satama-alueen kahvilasta tai ravintolasta. Erityisen mainio paikka se on ihastella taivaan eri värisävyjä illalla, kun aurinko alkaa painua horisonttiin.

Satamassa voi myös hypätä johonkin Barin rannikkoa kiertävistä kiertoajelubus- seista tai pyörillä kulkevista kaupunkijunista.

Satamasta lähtee myös pitkä merenranta- promenadi, jota pitkin on ihana kävellä ja nauttia kimmeltävästä Adrianin merestä.

Barin katedraali Cattedrale di San Sabino tai Basilica Cattedrale Metropolitana Primaziale San Sabino on rakennettu entisen bysanttilaisen kirkon raunioille ja se on omistettu Pyhälle Sabinukselle, joka oli Canosan piispa. Katedraali on malliesimerkki romaanisesta arkkitehtuurista.

Kryptassa on taidokkaasti koristeltu maalaus Madonnasta ja Pyhän Sabinuksen jäännöksistä, jotka tuotiin Bariin vuonna 844 Canosasta sen jälkeen, kun saraseenit ryöstivät sen.

Katedraalin alla tehdyt arkeologiset kaivaukset paljastavat paikallisen Kreikan, Rooman ja Bysantin historian kerroksia. Ne onkin nähtävänä kryptan vieressä sijaitsevassa arkeologisessa museossa, joka on avoinna eri päivinä eri aikaan. Aukioloajankohdat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä. Sisäänpääsy maksaa vain 3 €.

Bari on tunnettu Orecchitte pastastaan.

Pienellä Via Arco Bassolla sijaitseekin pastantekokort- teli, jossa pyöritellään korvan muotoista herkkupastaa.

Nopeasormiset vanhat rouvat istuvat talojensa edessä pastan teossa.

Kuivumassa on jos jonkin muotoisia ja värisiä pastoja.

Pastat olivat kova myyntiartikkeli, joita turistit ostivat tuliaisiksi mukaansa.

Myös alueen monet ravintolat käyttivät annoksissaan paikallista Orecchitte pastaa. Paikka on Barin linnan sisäänkäyntiä vastapäätä, joten on mahdotonta missata sitä!

Porto Vecchia tai vanha satama on paikka, josta paikalliset kalastajat lähtevät sinisillä veneillään pyytämään tuoretta paikallista kalaa.

Barissa onkin tarjoilla runsaasti mereneläviä, niin toreilla kuin ruokalistoillakin Kannattaakin valita kalaruoka kun menee syömään.

Melko pienen Vanhan kaupungin kapeat kadut ja kujat muodostavat melkoisen sokkelon, jonne on todella helppo eksyä.

Toisaalla siellä voi myös tuntea puhtaan pyykin tuoksun ja seurata paikallisten elämää.

Monet perheet olivatkin siirtyneet tuoleineen kujille viettämään aikaa. Siellä on myös ihania kujia, joissa voi ruokailla tai tehdä matkamuisto-ostoksia.

Piazza Mercantilelta löytyy ikivanha kaupungintalo, niin sanottu aatelisneuvos- ton kokoontumis- paikka sekä pylväs johon sidottiin varkaita ja velkansa maksamatta jättäneitä muiden pilkattavaksi.

Castello Svevo di Bari linna on rakennettu, tuhottu ja uudelleen rakennettu ajansaatossa.

Keskiaikainen linna on toiminut myös kasarmina ja vankilana.

Voimakkailla viistoilla muureilla, salaperäisillä suorakulmaisilla torneilla on mahtava vaikutus, joka todellakin on aikoinaan vahvistanut sen sotilaallista voimaa. Linna sijaitsee Vanhan kaupungin laidalla. Nykyisin rakennuksessa on museo, jossa on kopioita Apulian-Normannin veistoksista sekä erilaisia vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Linna on hyvin säilynyt ja sen ulkovalleille, torneille ja vallihautaan pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta sisällä linnassa olevaan museoon tarvitaan pääsylippu. Linnan museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaisin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 6 €.

Museo Storico Civico di Bari on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Se vie kävijänsä mukanaan Barin historiaan tiistaista lauantaihin klo 9.30-13.30 ja 16.30-19. 30 sekä sunnuntaisin vain aamupäivän aikana.

Lipun hinta on 5 €. 1940 -luvulla museo joutui sotatapahtumien keskelle ja suuri osa sen esineistöstä katosi. Vaikka museo on melko pieni on sen nykyisissä kokoelmissa jälleen useita merkittäviä esineitä ja hienoja kokoelmia.

Teatro Petruzzelli on Italian neljänneksi suurin teatteri.

Teatteri tuhoutui täysin tuhopolton seurauksena vuonna 1991 ja se avattiin uudelleen vuonna 2009.

Teatro Petruzzelli on tullut tunnetuksi siitä, että se herättää henkiin unohduksiin jääneitä teoksia vuosisatojen takaa. Teatteriin tehdään opastettuja kierroksia. Mutta vaikka teatteri on uusittu tuhoisan tulipalon jälkeen, on se uustuotantoa, joten väliin jäi.  Teatteriin tehdään opastettuja vierailuja ja niiden hinta on 5 €.

Pinacoteca Provinzialen taidegalleriassa on esillä eri aikoina asuneiden Etelä-Italian mestareiden teoksia sekä venetsialaisia maalauksia ja keskiaikaisia patsaita suljetuista Apulian kirkoista. Museossa on runsas esine- ja teoskokoelma. Galleria sijaitsee upeassa Provinsin palatsissa. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu museoon on 3 €.

Tarina kertoo, että Chiesa di San Marco dei Venezianin kirkko olisi rakennettu venetsialaisten kunniaksi, avustaan vapauttaa kaupunki saraseenien vallasta.

Toinen mahdollisuus on, että kaupungin rakennuttivat alueella 1000-luvun lopussa eläneet venetsialaiset kauppiaat. Kirkossa on runsaasti viitteitä Venetsiaan. mm. Venetsian siivekäs leijona löytyy kirkon ikkunoista.

Nykyisin taidegalleriana toimiva Teatro Margherita sijaitsee meren rannalla Barin vanhassa satamassa.

Sääntöjä on venytetty ennenkin.

Teatteri rakennettiin Barin vanhan sataman lähelle rantaveteen pilareiden päälle, jolla voitiin kiertää Barin kaupungin ja kaupungin toisen teatterin omistajan Petruzzellin perheen välinen sopimus, jonka mukaan kaupunki sitoutui olemaan rakentamatta muita teattereita alueelleen. Komea teatterirakennus ansaitsee tulla kuvatuksi. Sisään emme tällä kertaa menneet.

Basilica di San Nicola on sekä roomalaiskatolis- ten että ortodoksien pyhiinvaeltajien suosima kirkko, sillä sen kryptassa olevan hopea-alttarin alla oleva holvi pitää sisällään Pyhän Nikolauksen jäännökset.

Kirkko rakennettiin Pyhän Nikolauksen pyhäinjäännöksiä varten.

Bariin Nikolauksen jäänteet päätyivät, kun ruumis siirrettiin Turkin Myrasta turvaan muslimivalloittajilta.

Myös Venetsia olisi halunnut haudata Nikolauksen omaan kaupunkiinsa.

Turkin alueella 300-luvulla syntyneen pyhimyksen tarina on mielenkiintoinen. Pyhän Nikolauksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset hyvät teot, joilla hän auttoi ongelmissa olevia ihmisiä.

Legendan mukaan Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana.

Nikolausta pidetään myös merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Hyvä syy siis laittaa roponen kolehtiin.

Nikolausta pidetään myös joulupukinkin esihahmona.

Kirkko on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 6.30 – 20.30 ja sunnuntaisin klo 6.30 – 22. Kirkon museossa on arvokkaita taideteoksia.

Museo sen sijaan on avoinna eri päivinä eri aikaan ja ajat kannattaakin tarkistaa etukäteen. Museoon on 3 € sisäänpääsymaksu.

 

Alberobello

Aamulla nappasimme bussin Barista ja määränpäänä oli tunnin linja-automatkan päässä Barista sijaitseva kaunis ja erikoinen, mutta erittäin kuvauksellinen trullikylä Alberobello.

Paikkaan pääsee myös junalla ja järjestetyillä valmiilla retkillä. Linja-autolippu maksoi menopaluuna 8,80 €.

Kartiomaiset ja suippokattoiset kalkkikivitalot kuuluvat UNESCOn maailmanperin- tölistalle.

Useimmat ihmiset tulevatkin Alberobelloon juuri näiden talojen takia, enkä ihmettele, sillä kyllä paikka on näkemisen ja käymisen arvoinen. 10 000 asukkaan kylässä on toki muutakin nähtävää kuin valkoiset trullitalot, mutta ne jäivät varmasti monelta muultakin näkemättä.

Rione Monti alueen trullitaloihin pääsee kurkistamaan myös vierailemalla niissä toimivissa myymälöissä ja ravintoloissa.

Monet näistä taloista onkin sisustettu ja entisöity vanhanaikaiseen tyyliin.

Kylässä on myös trullihotelleja sekä vuokrattavia trullitaloja. Myös Alberobellon yksi kirkoista on trullirakennus.

Totta vai taru, trullitalojen historian kerrotaan liittyvän veronkiertoon.

Legendan mukaan talo rakennettiin kivistä, ilman laastia ja katto siten, että se voitiin romahduttaa poistamalla vain yksi kivi. Näin talo voitiin purkaa ja romuttaa nopeasti verokannon uhatessa.

Vaikka useimmat trullitaloista on valjastettu turismin käyttöön, asuu etenkin Rione Aia Piccolan alueella olevissa taloissa edelleen kylän asukkaita.

Osa taloista on käytössä sellaisenaan, osaa on hieman jatkettu.

Jotkut asukkaat päästävät pientä maksua vastaan tutustumaan omaan taloonsa.

Taloissa on iso huone, jossa on ruokapöytä ja sänky, tv sekä oleskelutila.

Pienessä alkovissa on wc ja peseytymistilat joka on erotettu muusta tilasta verholla tai liukuovella. Toisessa pienessä sivuhuoneessa on keittiötila. Yhdessä käymässämme trullitalossa oli  kartioon tehty lisätilaksi ns. ”parvitila”, jonne pääsi alasvedettäviä tikkaita pitkin.

Alberobellossa järjestetään useita erilaisia turistien kävely- ja opastuskierrok- sia.

Klo 10 jälkeen paikalle rupeaa saapumaan valtavasti turistibusseja, joten kannattaa pyrkiä vierailemaan paikassa mahdollisimman aikaisin aamusta.

Isot turistiryhmät oppaineen tukkivat helposti kapeat kujat. Suosittua on myös osallistua Alberobellon nonnien pastantekokurssille.

Alberobellossa on muutamia spesiaalikohtei- ta, jotka piti tietenkin kiertää.

Trullo Sovrano on kylän ainoa kaksikerroksi- nen trullitalo, joka toimii nykyisin kulttuuriperin- tömuseona.

Museo on avoinna klo 10-13.30 ja 15.30-19 sisäänpääsy on 2 €. Vastaavasti yksi nähtävyys on Alberobellon pienin trullirakennus – Il Trullo più piccolo .

Sant’Antonion kirkko on maailman ainoa trullikirkko.

Pieni kirkko on myös uskontojen vastaisen taistelun symboli.

Sisältä kirkko ei kovin kummoinen ollut.

Yksi ikonisista nähtävyyksistä Alberobellossa on vierailla vanhimmassa ja kuuluisimmassa trullitalossa – Trullo Siamissa.

Trullo Siamese on ainoa Trullo, jolla on kaksi kupolia.

Legendan mukaan veljekset asuivat trullossa ja rakastuivat samaan naiseen. Nainen oli luvattu vaimoksi veljeksistä vanhimmalle, mutta hän rakastuikin nuorempaan veljeksistä. Nuorempi veli käytti perintöoikeuttaan ja trullo jaettiin kahtia.

Puolen päivän vierailu Alberobellossa riitti ja suuntasimme takasin Bariin. Paikka oli oikein mainio retkikohde. Vierailun kruunasi se, että paikallisbussi tuli yllätykseksi ihan ajallaan, eikä siihen ollut edes paljon tulijoita. Vierailijoiden suunta kun kävi Albarobellon suuntaan. Hyvä niin, me jatkoimme takaisin Barin nähtävyyksille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 24 heinäkuun, 2022 at 6:45 pm

    Tuo laukkujen raahaaminen ylös ja alas (ja muutenkin raahaaminen) on muuten ehkä suurin syy, miksi meillä tällä hetkellä ensisijainen valinta on nykyään aina rinkka. Noita Alberobellon trullitaloja olen jonkinaikaa halunnut päästä katsomaan, on kyllä veikeän näköisiä. Uskon muuten tuon veronkiertoon liittyvän tarinan, olen kuullut, että jossain muuallakin katto jätetään jotenkin kesken, jolloin veron määrä jää pienemmäksi.

  • Leave a Reply