Sočan laakso ja Škofja Loka
Sočan laakso ja Juliset Alpit
Olimme majoittuneet Krajska Goraan, koska heti aamusta oli tarkoitus päästä matkaan ja ylittämään Juliset Alpit sekä ihailemaan Sočan laaksoa.
Aamupalan jälkeen navigaattoriin naputeltiin uudet koordinaatit ja matka jatkui eteenpäin.
Juliset Alpit ovat yksi Slovenian ja Euroopan parhaista piilotetuista salaisuuksista sekä vähemmän tiedostetuista paikoista. Ne ovat ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Sloveniassa.
Paras tapa vierailla Julianisilla Alpeilla on ajaa Vršičin solaa ylös Vršičin vuoristoväylälle.
Upea alppitie kiemurteli ylös ja sitten se kiemurteli alas 50 mutkan kautta.
Mutkat jatkuivat ja maisemat vaihtuivat matkatessa kohti Škofja Lokaa.
Kippurateillä, joku halusi kokeilla Skoda Fabian ominaisuuksia ja olla Ari Vatanen.
Ei jakoa, sillä motoristit hurahtivat ohitse ja ylämäissä tientukkeena olleet pyöräilijät kolkuttelivat alamäessä takapuskuria.
Merkittävät historialliset kohteet lisäävät vuoristoalueen vetovoimaa.
Vršičin solassa sijaitseva venäläinen kappeli on koskettava muistutus alueen historiallisesta merkityksestä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset sotavangit rakensivat sen, ja se on rauhan ja vastoinkäymisistä huolimatta kestävän ihmismielen symboli.
Näissä vuoristoteissä on aina jokin kummallinen lumovoima. Vielä kun aurinko paistoi ja maisemat loistivat kirkkaan sinisen taivaan alla, ei valittamista.
Vuoristo-osuuden jälkeen laskeuduimme alas Sočan laaksoon. Sočan alue ulottuu Triglavin kansallispuistosta koilliseen ja Nova Goricaan asti.
Laaksoa halkoo upea Soča joki, joka virtaa Soča laaksoa halkovan tien rinnalla. Joki on 138 kilometriä pitkä ja se virtaa Länsi-Slovenian ja Koillis-Italian halki, ennen kuin se laskee Adrianmereen.
Joen varrella on paljon riippusiltoja ja paljon silmänruokaa, niin kaunista.
Soča joki on kuuluisa turkoosista väristään, kristallinkirkkaasta vedestään ja poikkeuksellisesta puhtaudestaan.
Joen leveimmissä kohdissa on mahdollisuus myös erilaisiin vesiaktiviteetteihin, kuten melontaan, koskenlaskuun, uimiseen ja suppailuun.
Bovec on alueen tärkein urheilukeskus, jossa pääsee nauttimaan joen ja sen ympäristön tarjoamista ihanuuksista.
Soča joen ja sen sivujokien varrella on myös lukuisia erinomaisia kalastuspaikkoja.
Ennen Ensimmäistä maailmansotaa Soča joki virtasi lähellä Italian kuningaskunnan ja Itävalta-Unkarin keisarikunnan välistä rajaa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana siitä tuli kiivaiden taistelujen näyttämö maiden välillä ja se oli suurin vuoristorintama näillä seuduilla.
Kobaridin kaupungissa on museo, joka on omistettu tämän alueen historiallisille tapahtumille.
Jossakin kohtaa meikä navigaattori ehdotti pientä oikaisua Google mapsin ohjeiden mukaan.
Oikaistiin juu, mutta melkoista kinttupolkua, ennen kuin päästiin taas kunnon tielle.
Onneksi yhtään autoa ei tullut vastaan. Hieman uskoa tälle oikotiepätkälle toi se, että edessä ajeli myös muutama muu auto.
Tiet ja tienviitat olivat Sloveniassa mallikkaita, samoin ajokulttuuri.
Vuoriston ylittäminen kesti reilun tunnin ja sitten vielä matka märänpäähän pari tuntia päälle. Juuri tässä kohtaa, kun ulkolämpötila huiteli taas +35 C oli oikein mukava matkata ilmastoidussa autossa. Mikäs siinä oli ajellessa ja ihailla upeita maisemia.
Matka jatkui läpi pienempien kylien ja kaupunkien.
Škofja Loka
Kauniilta alppitieltä jatkoimme matkaa kohti pikkuista Škofia Lokan kaupunkia.
Kaupunkiin pääsee kätevästi Ljubljanasta sekä bussilla että junalla.
Koska tarkoituksenamme oli kiertää autolla rengasreitti, päätimme pysähtyä autolla vielä Škofia Lokaan ennen kuin se palautettaisiin Ljubljanaan.
Jäimme kaupunkiin yöksi mikä oli ihan hyvä juttu, sillä päiväretkeläisten lähdettyä iltapäivästä kaupungista oli siellä oikein mainiota kierrellä rauhassa, ilman turistiryysistä.
Itsenäisyyspäivien jälkeinen maa oli osittain vielä juhlahumussa.
Toisilla toissapäiväinen juhlinta oli selvästi jäänyt päälle.
Myös monet kaupat olivat edelleen kiinni ja ihmiset viettivät pidennettyä viikonloppua.
Kaupungissa oli siis varsin rauhallista.
Keskiainen Škofja Loka on viehättävä pikkuinen joen halkoma kaupunki maaseudulla, Ljubljanan ja Bled järven välissä Sloveniassa.
Kaupunki on melko pieni ja sen nähtävyydet kiertää helposti puolessa päivässä.
Škofja Lokan näkymät jokirannalle ovat kuin satukirjan sivulta.
Ei siis ihme, että kaupunkia kutsutaan Keskiaikaiseksi kaunottareksi.
Škofja Loka perustettiin vuonna 973, jolloin se tunnettiin nimellä Lonca. Keisari Otto II lahjoitti alueen Freisingin piispa Abrahamille, josta alkoi yli 800-vuotinen piispojen hallintokausi.
Linna ja torni rakennettiin kaupungin yläpuolelle puolustustarkoituksiin, ja niistä tuli myöhemmin piispan, kuvernöörin sekä keisarin asuinpaikka.
Keisari Otto III myönsi piispoille oikeuden lyödä kolikoita ja kerätä tietulleja.
Škofja Lokan markkinaoikeudet mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1248 ja kaupunkioikeudet se sai vuonna 1274. Tuona aikana kaupunki oli vilkas markkinakaupunki.
Škofja Lokakin joutui hyökkäysten kohteeksi.
1450-loppupuolella Celjen piispojen sotapäällikkö herttua Jan Vitovec hyökkäsi kaupunkiin ja poltti sen.
Kaupunkiin hyökkäsivät myös ottomaanit.
Kaupunki kärsi myös rutosta ja tulipaloista sekä talonpoikaiskapinoista.
1511 tapahtuneessa maanjäristyksessä kaupunki tuhoutui jälleen, mutta se rakennettiin uudelleen piispa Phillipsin ponnistelujen ansiosta.
Škofja Loka sai myös osansa Toisesta maailmansodasta, kun ensin Italian joukot miehittivät sen ja perään Saksan armeija otti sen haltuunsa.
Škofja Loka oli kivimuurien ympäröimä, ja sinne pääsi vain porttien kautta.
Kaupungin muurit ja portit poistettiin pääosin 1700-luvun lopulla.
Kaupunki on säilyttänyt kuitenkin alkuperäisen asemakaavansa Ylä- ja Ala-aukioineen, joita yhdistää viehättävät kujat ja kiemurtelevat kadut.
Vanhan kaupungin keskusta koostuu ylemmästä aukiosta nimeltä Mestni Trg ja alemmasta aukiosta, Spodnji Trg.
Škofja Lokan pääaukion, Mestni Trgin talojen julkisivut ovat upeita.
Niiden oranssin, keltaisen ja vaaleanpunaisen sävyt antavat kaupungille toisenkin lempinimen, Värikäs Loka.
Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä, eikös niin sanota?
Myös julkisivujen yksityiskohdat ovat kauniita.
Vanhassa raatihuoneessa on 1600-luvun freskoja.
Homanin talossa on sotilaita ja Pyhää Kristoforosta esittäviä freskoja, jotka löydettiin talon maanjäristyksen jälkeisen entisöinnin yhteydessä.
Aukiolla sijaitsee myös ruttopatsas, joka koostuu Marian, Pyhän Antoniuksen ja Pyhän Rokon patsaista.
Barokkityylinen muistomerkki rakennettiin 1700-luvulla kiitoksena siitä, että kaupunki sai Korkeimman suojelua rutolta.
Ruttopatsaat ovat hyvin tyypillisiä Euroopan keskiaikaisille kaupungeille.
Vanhan kaupungin yläpuolella sijaitseva Škofja Lokan keskiaikainen linna on ollut kaupungin keskeinen nähtävyys siitä lähtien, kun se rakennettiin vuonna 1202.
Kuten muutkin kaupungin osat, se tuhoutui lähes kokonaan vuoden 1511 maanjäristyksessä, mutta se restauroitiin myöhemmin.
Nykyään linnassa sijaitsee Škofja Lokan museo.
Museossa näkee paitsi linnan sisätilat myös paikallishistorian ja etnologian näyttelyitä sekä kattavan näyttelyn paikallisesta luonnosta.
Linnan puisto on myös osa museoaluetta.
Avoinna linna ja sen museo on kesäaikaan joka päivä klo 10-18.
Sisäänpääsymaksu on 9 €.
Škofja Lokan Vanhassa kaupungissa ja sen arkkitehtuurissa näkyy kauppiaiden ja kiltojen vahva vaikutus kaupunkiin sekä, käsityöläisyyden perintö.
Kauppareittien siirtyminen 1600-luvulla ja piispojen poliittisen vaikutusvallan väheneminen vaikuttivat onnekkaasti siihen, että kaupungin keskiaikainen ilme on säilynyt.
Koska varoja ei ollut kaupungin purkamiseen ja uudelleenrakentamiseen barokki- tai uusklassiseen tyyliin, vanha kaupunkirakenne säilyi.
Selska Sora joen ylittävä Kapusiinien silta rakennettiin 1300-luvun puolivälissä ja se on ainoa laatuaan Keski-Euroopassa.
Se on myös Slovenian vanhin edelleen ehjä historiallinen silta.
Silta tunnettiin alun perin vain Kivisiltana, mutta se nimettiin uudelleen, kun kapusiinimunkit muuttivat Škofja Lokaan 1700-luvun alussa.
Silta kunnostettiin vuonna 1888, jolloin siihen asennettiin rautaiset kaiteet. Sillan keskellä on Nepomukin Johannes Pyhän patsas. Keskiajalla sillan vieressä sijaitsi Selcan portti vartiotorneineen.
Kapusiinisillan toisella puolella on kapusiinimunkkikirkko luostareineen ja kirjastoineen, jotka ovat peräisin vuodelta 1709.
Kirjastossa on noin 30 000 kirjaa, mukaan lukien Jurij Dalmatinin Raamattu, joka on ensimmäinen sloveeninkielinen Raamatun käännös.
Lisäksi kirjastossa on kopio kuuluisasta Škofja Lokan kärsimysnäytelmästä.
Slovenialainen kärsimysnäytelmä kuvaa Jeesuksen kärsimyksiä, jota esitettiin pitkäperjantaina joka vuosi 1700-luvun puoliväliin asti.
Esitysperinnettä on elvytetty nykyaikana, ja sitä on esitetty viime aikoina viiden vuoden välein ja se on sisällytetty UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Luostarin kirjasto on myös merkittävä säilytyspaikka monille harvinaisille vanhoille kirjoille ja asiakirjoille syntymistä, kuolemista ja avioliitoista.
Luostarissa on tällä hetkellä kuusi kapusiinimunkkiveljestä ja sinne saattaa päästä käymään, jos on onnea, mutta vierailukäynti tulee sopia etukäteen. Onnea ei tässä kohtaa ollut.
Pyhän Jaakobin kirkko on goottilainen kirkko, joka rakennettiin vuonna 1471.
Kirkon sisällä olevat freskot ovat peräisin 1500-luvulta.
Kirkko nousee näkyviin lähes heti kaupunkiin saapuessa.
Sen sinivihreä kattoinen kellotorni on tyypillinen slovenialaisille kirkoille.
Jože Plečnikin kädenjälki näkyy tässäkin kaupungissa, sillä kirkon sisätilat restauroitiin hänen suunnitelmiensa mukaan.
Kävelimme joen vartta ja ylitimme Paholaisen sillan Hudičeva brvin.
Legendan mukaan paholainen asui läheisessä luolassa ja esti kaupunkilaisia ylittämästä jokea.
Tarinan perusidea on sama, kuin sadussa Kolme pukkia ja peikko.
Tässä tarinassa paholainen käänsi jokea ylittävät veneet ylösalaisin, eivätkä kaupunkilaiset päässeet liikkumaan joen yli turvallisesti.
Puštalin asukkaat rakensivat kävelysillan tämän riesan voittamiseksi, mutta kostoksi paholainen päästi valloilleen sammakoiden vitsauksen.
Sitten paholainen heitti kiven puiseen siltaan aikomuksenaan tuhota se.
Silta selvisi, mutta muistona tästä, on sillan keskellä mutka. Sillan jälkeiseltä polulta pääsee patikoimaan Puštaliin, jonne me emme kuitenkaan jatkaneet matkaa.
Slovenian kiertomatkan ensimmäinen osa oli kolmessa päivässä kierretty autolla.
Maa on sen verran pieni, että sen kiertäminen autolla on melko nopea juttu.
Auton vuokraus Sloveniassa oli myös melko edullista.
Ehdimme hyvissä ajoin takaisin Ljubljanaan. Kun auto oli palautettu ja matkalaukut viety juna-aseman matkatavarasäilöön, lähdimme vielä kiertämään muutaman paikan kaupungille.
Saimme nauttia aurinkoisesta ja hyvin lämpimästä kesäsäästä, ennen kuin matka iltapäivästä jatkui junalla kohti Postojnaa.
No Comments