Segovia
Aamusta autonrenkaat suunnattiin kohti Segoviaa, se kun oli kätevästi autoreitillä ja kautta matkalla kohti lentokenttää.
Alkuperäisenä ajatuksena oli ottaa juna Madridin Chamartínin juna-asemalta Segoviaan, mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa.
Matka junalla olisi kestänyt vain puolisen tuntia ja maksanut noin 14 euroa varatulla istumapaikalla. Junia kulkee normaalisti noin puolen tunnin välein, joten tuo vaihtoehto olisi ollut oikein käypä. Nyt kuitenkin priorisoitiin ajankäyttö ja järkevät reittivalinnat loppumatkalle.
Sierra de Guadarrama vuoriston helmoissa, kirjaimellisestikin lähes keskellä Espanjaa sijaitseva Segovia on mainio matkakohde.
Lukuisine historiallisine nähtävyyksineen, hyvine ostosmahdollisuuksineen ja laadukkaine ravintoloineen se on myös erittäin suosittu matkakohde.
Autolla huruttelimme ensin Segovian kaupungin ulkopuolisille nähtävyyspaikoille ja sitten veimme auton parkkiin ja lähdimme korjaamaan viime kerran kiireistä vierailua. Tämä kaupunki kun jouduttiin viimeksi juoksemaan läpi, sillä aikataulut edellisellä kerralla menivät ihan mönkään. Nyt asia korjattiin.
Kaikkia paikkoja ei lähdetty koluamaan uudestaan, sillä juurikin ne olivat olleet juna-aikataulujen kanssa ne aikasyöpöt edellisen kerran kiertämisessä.
Kaupunkiin on helppo tutustua jalkaisin, ja nähtävää riittää juuri sopivasti päiväksi.
Segovia on yksi Espanjan vanhimmista kaupungeista.
Reilun 90 kilometrin päässä Madridista sijaitsevan 51 000 asukkaan Segovian tärkein vetonaula on sen historiallinen keskusta, Casco viejo, jonka tunnetuin nähtävyys on vuosituhansia vanha roomalainen akvedukti. Se on upea, muuta ei voi sanoa. Sen alla olevassa kuppilassa taukojuoma maistui edellistä kertaa muistellen vieläkin paremmalle.
Akveduktin uskotaan rakennetun Flavius dynastian aikana noin 50 jKr. kuljettamaan Acebeda joen vettä kaupunkiin.
Osa akveduktin kaarista tuhoutui muslimivalloitusten aikana 800-luvulla.
Akvedukti kuitenkin korjattiin vuonna 1484 Isabella katolilaisen ja Aragonian kuningas Ferdinand II hallitsija-aikana.
Akvedukti tekee vaikutuksen, sillä 18 kilometriä pitkä rakennelma on erittäin hyvin säilynyt. Sen alkupää on 1 255 metrin korkeudessa olevalla purolla. Todennäköisesti alkuperäinen akvedukti oli Segoviasta vain Fuentecilla de Tilvie jolle, ja myöhemmin sitä on pidennetty nykyiseen lähtöpaikkaansa, kun ensimmäisen puron vesi ei riittänyt. Pitkä vedenkuljetusrakennelma joutui loppupäässään ylittämään jokilaakson.
Akvedukti kuljetti vettä Segovian asukkaille aina vuoteen 1973 asti.
Vanha kaupunki ja akvedukti kuuluvat yhdessä UNESCOn maailmanperintökohteiden luetteloon, enkä ihmettele tätä ollenkaan.
Akveduktin upea silhuetti ottaa vierailijan vastaan kaupunkiin.
Akveduktin vieressä olevalta aukiolta pääsee näköalatasanteelle, josta pääsee ihailevaan komeaa akveduktia ylhäältäpäin.
Roomalaisten jälkeen 800-luvulla maurit valloittivat kaupungin ja hallitsivat sitä aina siihen saakka, kun kristityt valloittivat sen 1200-luvulla itselleen ja kruunulle.
Kivenheiton päässä akveduktista sijaitsevalla Plaza Medina del Campo aukiolla on hieman italialaista tunnelmaa.
Sen laidalla sijaitsee romaanista tyyliä edustava Iglesia de San Martín kirkko.
Kirkon aukioloajat ovat sen verran mahdottomat, että sinne ei ole asiaa, jos ei ihan vahingossa satu oikeaan aikaan paikalle.
Kaupungin ehkäpä erikoisin rakennus on Casa De Los Picos, joka tunnetaan sen omaperäisestä ja erikoisessa julkisivusta, jossa on yli 600 geometristä graniittipiikkiä.
Rakennuksessa on myös upea renessanssi tyylinen sisäpiha.
Tätä historiallista rakennusta käytetään nykyisin Segovian taidekouluna.
Ajan patinoimaan Vanhaan kaupunkiin Casco viejoon voi tutustua helposti kävellen, mutta kiemuraisten katujen ja historiallisten aarteiden tutkimiseen kannattaa varata riittävästi aikaa.
Vanha kaupunki on mäkinen, joten hyvät hapot saa takareisiin ja pohkeisiin, jos ei liiku maltilla.
Niinpä Vanhan kaupungin Plaza Mayorin eläväinen keskusaukio, on mukava paikka istahtaa seuraamaan ihmisvilinää ja nauttia vaikka kupponen kahvia.
Aukiolla sijaitsevat Segovian katedraali Catedral de Nuestra Señora de la Asunción ja San Frutos, kaupungintalo ja Teatro Juan Bravo teatteri.
Myöhäisgoottilainen katedraali on Segovian suosituimpia vierailukohteita.
Kaupungin alkuperäinen kirkko tuhoutui sodassa vuonna 1521, ja uusi kirkko rakennettiin 1525–1577 vanhan luostarin päälle, aivan Segovian juutalaiskortteleiden tuntumaan.
Katedraalissa kannattaa vierailla, sillä se on erittäin vaikuttava sisältä.
Maaliskuun 2025 loppuun saakka Segovian katedraalissa oli esillä taideinstallaatio Kuun museo, henkeäsalpaava taiteen, tieteen ja perinnön fuusio. Näyttelyllä juhlistettiin katedraalin rakentamisen 500-vuotispäivää. Installaation tarkoituksena oli herättää katselijat pohtimaan maan lähimmän kosmisen kumppanin kauneutta ja mysteeriä.
Sisältäpäin valaistu, halkaisijaltaan seitsemän metriä oleva kuun veistos oli ripustettu neljä metriä katedraalin lattian yläpuolelle.
NASAn yksityiskohtaisia kuvia hyödyntäen kuun pinta sen kraatterit, harjut ja ”meret” oli esitetty hämmästyttävän tarkasti.
Veistos pyöri varovasti ja synkronoitu valaistus loi illuusion kuun ajautumisesta avaruuden halki. Taide-esitys katedraalissa oli hieman, noh, erikoinen ja hämmentävä.
Katedraali on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.30-18.30 ja sunnuntaisin se aukeaa messun jälkeen klo 13.30. Myös katedraalin torniin pääsee kiipeämään, mutta vain erillisillä opastetuilla kierroksilla, josta joutuu pulittamaan erikseen. Opastuksien aikataulut kannattaa tarkistaa netistä.
Katedraaliin peritään 4 € sisäänpääsymaksu, jolla pääsee tutustumaan myös piispan palatsiin eli Palacio Episcopaliin.
Segovian piispan palatsi oli piispojen asuinpaikka 1900-luvun loppuun asti.
Museo koostuu näyttelytiloista sekä palatsin aatelishuoneista, joita käytettiin Segovian piispojen asuntona ja edustustiloina viime aikoihin asti.
Palatsissa on esillä hiippakunnalle kuuluvia maalauksia, veistoksia ja kirkollista esineistöä sekä huonekaluja 1600- ja 1800-luvuilta. Piispan palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-18.30.
Plaza Mayorilla sijaitsee myös San Miguelin goottilaistyylinen kirkko, joka tunnetaan lähinnä mielenkiintoisesta historiastaan.
Rakennus on jälleenrakennus entisestä San Miguelin kirkosta, joka tuhoutui 1500-luvulla romahduksessa.
Tämä muistomerkki oli kaupungin tärkeimmän historiallisen tapahtuman näyttämönä, sillä siellä julistettiin kuningatar Isabella I Kastilian kuningattareksi.
Sisälle kirkkoon pääsee ainoastaan lauantaisin tai puolituntia ennen messua. Ei natsannut aikataulut tällä kertaa, mutta onhan noita kirkkoja taas tälläkin reissulla tullut nähtyä, ihan vaan jokunen.
Segovian vanha juutalaiskortteli kuului suurelle juutalaisyhteisölle 1000-luvulta siihen asti, kunnes heidät karkotettiin Espanjasta 1492 katolisten hallitsijoiden määräyksestä.
Kaupunginosan kapeat kadut kuuluvat kaupungin kauneimpiin, ja sieltä löytyy yhä rakennuksia tuolta ajalta.
Corpus Christin luostari paljastaa myös entisen elämänsä synagogana, joka rakennettiin 1200-luvulla, ja siellä pääsee näkemään synagogan alkuperäisen sisustuksen jäänteitä. Tämä on parhaiten säilynyt viidestä Segoviassa aikoinaan olleesta synagogasta. Paikka on avoinna muina päivinä paitsi tiistaina ja perjantaina. No niin, koska vierailimme kaupungissa perjantaina, jäi sisäpuoli nyt sitten näkemättä.
Segovian kaupunki on keskiaikaisen muurin La Muralla de Segovia ympäröimä.
Jäljellä oleva muuri on noin 3 km pitkä ja siinä on kolme porttia San Cebrián, Santiago ja San Andrés.
San Andrésin kaupunginportti yhdistää juutalaisgeton juutalaisten hautausmaahan.
Portti on parhaiten säilynyt keskiaikainen portti kolmesta Segoviassa edelleen olevasta portista. Portteja oli alun perin viisi. San Andrésin portilta pääsee muurin päällä olevalle kävelytielle.
Näkymät juutalaiskorttelin yli ovat sieltä upeat. Tämä muurinosa vaatii lipun, jonka voi ostaa akveduktin lähellä olevasta Tourist Information Centeristä. San Cebriánin kaupungin portilla on myös esteetön kävelytie, josta on kauniit näkymät kaupungin ympäristöön.
1100-luvulla rakennettu Alcázar de Segovia kuuluu Espanjan vierailluimpiin nähtävyyksiin ja maailman tunnetuimpiin keskiaikaisiin linnoihin.
Keskiaikainen linna luo maiseman, joka näyttää kuin elokuvakohtauksesta, ja se on UNESCOn maailmanperintökohde.
Linnan sanotaan olleen yksi Disneyn Tuhkimo linnan esikuvista.
Se on asuttanut vuosisatojen saatossa lukuisia kuninkaallisia ja todistanut niin häitä kuin taisteluita.
Linna on näyttävä ulkoapäin, mutta myös linnan sisätiloihin kannattaa tutustua pääsymaksua vastaan.
Nämä sisäkuvat ovatkin edelliseltä vierailulta, sillä tällä kertaa tämä aikasyöppökohde jätettiin väliin.
Alcázarin puutarhoista aukeavat hienot näkymät Segovian seudun yli.
Linnan on sen verran hieno, että siellä kannattaa ehdottomasti vierailla.
Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18 ja linnan kaikkiin paikkoihin oikeuttava lippu maksaa 10 €.
Paikka on sen verran suosittu, että on erittäin viisasta hankkia lippu sinne etukäteen.
Kaikki muuttuu aikanaan, niin myös linnan merkitys kuninkaalle. Kun kuninkaallinen tuomioistuin muutti Madridiin, loppui linnan loistokausi ja myöhemmin kruunulle hyödytöntä linnaa käytettiin mm. vankilana ja tykistönkoulutuskeskuksena sekä sotilasakatemiana.
Eresma joen vieressä lähellä Alcázaria sijaitseva Real Casa de Moneda on Segovian 1500-luvulla rakennettu kuninkaallinen rahapaja, mikä tekee siitä yhden Espanjan vanhimpia esimerkkejä liikerakennuksesta.
Kuninkaallisen rahapajan perusti Philip II ja sen suunnitteli Juan de Herrera.
Rakennus toimi rahapajana vuosina 1586–1869, ja nyt siellä toimii Espanjan kolikontuotannon historiasta kertova museo. Real Casa de Moneda on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina ja tiistaina. Aukioloajat kannattaa tarkistaa koska myös tämä paikka sulkee ovensa siestan ajaksi. Rahapajan alue on kiva ja siellä on mukava kävellä ja ihastella maisemia.
Rahapajan lähellä on Monasterio de Santa María del Parralin luostari.
Luostarikompleksissa on neljä osaa.
Pääluostari, sairaanhoitohuone, majatalo ja porttirakennus, mitkä tekevät Santa María del Parralista upean esimerkin Jeronymite ritarikunnan luostariarkkitehtuurista.
Historian mukaan Henrik IV määräsi rakentamaan luostarin vuonna 1447, vaikka legendan mukaan sen perustaja olisi ollut hänen suosikki Villenan markiisi Juan de Pacheco.
Luostari selvisi 1800-luvuulla ranskalaisten joukkojen ryöstöstä sekä Mendizábalin takavarikosta ja myöhemmin purkuehdotuksesta, jota ei onneksi toteutettu. Paikkaan pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla keskiviikosta sunnuntaihin.
Seudun kuuluisin herkku Cochinillo Asado, uunissa paahdettu maitoporsas jäi viimeksi maistamatta.
Ei löytänyt tämä herkku tälläkään kertaa meidän suuhun.
Herkun suosio kasvoi 1900-luvulla, mikä on perinteen mukaan kokki Cándido Lópezin ansiota, sillä hänellä oli tapana leikata paahdettua pikkuporsasta lautasen reunalla.
Nykyään tästä ruuasta pääsee nauttimaan melkein jokaisessa Segovian ravintolassa ja paljon halvemmalla, kuin alkuperäisessä Cándido ravintolassa, joka on edelleen akveduktin vieressä. Paikka on julistettu kaupungin muistomerkiksi sen historiallisen merkityksen vuoksi.
Nyttemmin ravintoloiden ikkunoissa ei enää näkynyt paistettuja tai uunia odottelevia pikkuporsaita. Liekö joku laki muuttanut tilanteen viime kerrasta, jolloin tämä kuva otettiin?
Jälkiruuaksi on Segoviassa syytä valita ponche segoviano, jota myydään lähes jokaisessa leipomossa ja kahvilassa myös kotiin ostettavaksi.
Confitería el Alcázar on ainoa paikka, jossa alkuperäinen resepti on säilynyt, ja se on myös suojattu patentilla.
Jos siis päätät kokeilla tätä herkkua, paras paikka maistaa sitä on tässä legendaarisessa leipomossa.
Marsipaanilla päällystetty imelä mutta suussa sulavan herkullinen leivonnainen sisältää muun muassa keltuaiskreemiä. Kakun päälle ripotellaan tomusokeria, joka sitten poltetaan, jolloin herkulle muodostuu sille ominainen kuvio.
Matkalla lentokentälle
Päätimme vielä poiketa ennen auton luovutusta Palacio Real la Granjassa, joka oli vain kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä Segoviasta olevassa pikkukaupunki San Idelfonsossa.
Palacio Real la Granjassa sijaitsee Sierra de Guadarraman pohjoisrinteellä, 13 kilometriä Segoviasta ja noin 80 kilometriä Madridista. 1700-luvun alussa rakennettu kuninkaallinen kesäasunto puutarhoineen oli mainio käyntikohde.
La Granja de San Ildefonson palatsi on täynnä 1700-luvun kuninkaallista loistoa.
Philip V rakastui paikkaan ja hän päätti rakentaa sinne palatsin ja puutarhan, jota koristavat veistokset ja suihkulähteet.
Philip V halusi, että paikka muistuttaisi häntä lapsuudesta isoisänsä Ludvig XIV:n ranskalaisessa hovissa Versailesissa.
Paikka rakennettiin alun perin 1721 kuninkaalliseksi metsästys- ja virkistystilaksi, jonka oli tarkoitus toimia Philip V eläkepaikkana sen jälkeen, kun hän luopui kruunusta poikansa Ludvig I:n hyväksi.
Nuori kuningas Ludvig I:n kuitenkin kuoli äkillisesti, miksi palatsista tuli hovin toimipaikka sen jälkeen, kun Philip V joutui palaamaan takaisin valtaistuimelle.
Harmillisesti tuo paljon mainostettu puutarha oli vielä talviteloilla.
Paikka on varmasti kesällä komea, kun suihkulähteet toimivat ja patsaiden päältä on otettu suojahuput pois.
Valtavan laaja puutarha ei juuri nyt loistanut, vaikka aurinko kauniisti loistikin.
Palatsi oli todella viehättävä ja siellä oli paljon katsottavaa.
Maaliskuun lopulla siellä ei myöskään olut turhan paljon väkeä, joten siellä pääsi hyvin kiertämään ja ihailemaan rauhassa paikkoja.
Palatsi koostuu useista eri osista ja todella kauniista kirkosta.
Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-19. Sisäänpääsylippu maksoi 9 €.
Kun palatsi oli kierretty, navigaattoriin naputeltiin Madridin lentoasema ja tämän matkan viimeinen suhaus. Matka jatkui pienempää tietä yli lumihuippuisten vuorien, ohittaen 1800 m korkealla olevan Puerto de Navacerrada hiihtokeskuksen, jossa oli vielä täysi laskettelukausi kauniissa auringonpaisteessa päällä. Olikohan tuo vinkki maisemasta, jonne oli tarkoitus huomenna palata?
Se oli sitten siinä
Se oli sitten paluu kohti kotia ja niin ihanaa kulman takana kurkistelevaa kevättä. Kaikki paikat oli kierrelty ja kolme kuukautta talvipakolaisena vietetty. Mainion Segovia päivän jälkeen auto palautettiin illalla lentokentälle.
Madridin lentoasema on suuri, ja se sijaitsee melko lähellä keskustaa.
Lentokentällä on neljä terminaalia ja niiden välillä kulkee yhteyslinja-auto.
Auto vietiin T1-terminaalin edessä olevaan vuokra-autojen luovutuspaikkaan, josta sitten otimme bussiin T4-terminaaliin, josta lennot Suomeen lähtevät.
Jäimme yöksi T4-terminaalissa olevaan lentokenttähotelliin, sillä aamun aikaisessa olisi lento kotiin, Suomeen. Kävimme vielä ennen nukkumaan menoa syömässä ne joka matkan pakolliset Mäkkärin hampurilaiset lentokentällä ja eikun unta kuulaan.
Vaikka tiesin, että siitepölyajan ongelmat olivat edessä, oli ihanaa päästä kotiin ja saunaan ja alkavaan niin erityiseen, kasvavan valon ja luonnon aikaan.
Olen kyllä varma muuttolintuna olemisesta jatkossakin.
Valo, lämpö ja aurinko on melkoinen ihmepakkaus hyvinvoinnille.
Lentomatka sujui mainiosti pelaillen taas Scrabblea.
Pelivireeni oli todellakin palannut, ja voittoputki oli päällä.
Kun vielä lento oli ajallaan ja tieto siitä, että kentällä oli vastassa pieni pojantytär, aika kului kuin ”siivillä”.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua.
Pieni itkuhan siinä pääsi, kun tajusi, miten ikävä lapsenlapsia olikaan ollut.
Vaikka talvipakolaisilla oli ollut mukana useampi paketti suomalaista kahvia, niin ai että, kunnon peruskahvi pahvimukista torinkulman ulkoteltassa maistui erityisen hyvältä, varsinkin kun aurinko loi lämmittäviä säteitään ja antoi lupauksen etenevästä keväästä.
Aiempi blogipostaus Segoviasta löytyy täältä
No Comments