Balkanin osakiertomatka osa 1: Sarajevo

Balkanin osakiertomatka

Matkalaukut vetoon ja lentokentälle, josta lensimme Lufthansalla Sarajevoon, suuntana oli läntinen Balkan.

Tämä matka oli ollut listalla jo vuodesta 2020, mutta korona ja nyt vielä muuttunut maailmantilanne siirsi tätä matkaa aina vaan eteenpäin.

Nyt kuitenkin oli sen vuoro. Matka myös supistui alkuperäisestä suunnitelmasta ja Balkan kokonaisuudessaan päätettiin pilkkoa kahteen tai kolmeen eri reissukertaan. Jo aiemminkin matkaa suunnitellessa tuli selväksi, että junalla ei kaikkialle päässyt ja osaksi jouduimmekin tekemään siirtymät linja-autolla tai vuokraamaan auton.

Matkareittiä suunniteltaessa ei sesonkiaikaan myös lennot olivat hieman haasteellisia.

Suoria lentoja ei ole ja vaihtolennot olivat aikataulullisesti haasteellisia.

Reitin järkevä miettiminen tuotti myös haastetta, koska siirtymät alueella olivat melko pitkiä, junayhteydet maiden välillä huonot ja bussit vievät tuhottomasti matka-aikaa, vaikkakin ovat kätevin tapa liikkua alueella ilman omaa autoa.

Auton vuokra koko reitille olisi ollut tässä kohtaa varmastikin se näppärin valinta.

Ongelmana oli vain se, että auton vuokraus yli valtionrajojen osoittautui melko kalliiksi.

Myös vuoristot ja sen kiertäminen tuotti järkevään matkareittiin omat mutkansa.

Matkareitti kulki lopulta Sarajevosta Mostariin ja pienellä koukulla Blagajiin.

Siitä sitten Dubrovnikiin, josta autolla Montenegroon, jossa pyörimme Kotorissa ja Budvassa, josta palasimme Dubrovnikiin.

Sieltä nappasimme lautan, jolla suuntasimme kohti Splitiä, jonne parkkeerasimme useammaksi päiväksi.

Splitistä otimme taas auton vuokralle ja kävimme Krkan luonnonpuistossa, Šibenikin ja Zadarin kaupungeissa sekä parissa muussa pikkukaupungissa. Splitistä jatkoimme matkaa Zagrebiin, josta käsin teimme vielä matkan Varazdiniin ja sen ympäristöön.

Balkanin alueen bussit olivat pääsääntöisesti toimivia ja moderneja sekä melko edullisia ottaen huomioon matkojen pituudet. Linja-autoasemat, samoin kuin juna-asematkin olivat melko surkeita ja kulahtaneita.

Rautatieverkosto on pitkälti ajalta Jugoslaviaa.

Kartoissa raideyhteys moneen paikkaan on edelleen, mutta todellisuudessa ne eivät ole käytössä.

Myöskään entisestä Jugoslaviasta itsenäistyneiden maiden omaa maan sisäistä rataverkostoa ei olla juurikaan kehitetty.

Alueen maiden raideyhteyksiin ei ole rahaa muun kehitys- ja korjaustyön ohella riittänyt ja monia vanhoja raideosuuksia olikin korjauksen alla tai kokonaan suljettu. Tiettyjen maiden välistä rataverkostoa ei myöskään ole haluttu kehittää tai korjata haasteellisten naapuruussuhteiden takia.

Maiden välillä bussilinjat toimivat hyvin, mutta ajallisesti ne ottavat todella leijonan osan matkoista rajanylityksineen.

Sekä linja-autoihin, että juniin kannatti ottaa omat eväät mukaan.

Ainoa juna, joilla liikuimme oli ihan ok. Liput onnistui ostamaan netin kautta.

Onneksi junat eivät olleet lokakuussa niin täynnä, että saimme haluamiimme juniin liput. Junat eivät myöskään kulkeneet kovin tiheällä aikataululla.

Tälle matkalle otimme mukaan taas oman matka wifin. Härveli on osoittautunut mainioksi aiemmilta matkoiltamme, eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

Osa kohteistamme ei kuulunut EU-alueeseen, miksi roaming maksut olisivat voineet olla melkoiset, niinpä hankimme paikallisen nettikortin matka wifiimme.

Junassa ei myöskään ollut wifiä, kuten ei busseissakaan, mutta meilläpä oli.

Sarajevo

Saavuimme Sarajevon kansainväliselle Medunarodni Aerodrom Sarajevo lentokentälle.

Lentokenttä on melko pieni, mutta moderni.

Kuten Sarajevokin, niin lentokenttäkin on ollut monen surullisen tapahtuman näyttämönä. Lentoasema sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä Sarajevosta.

Lentoasemalta pääsee kaupunkiin bussilla tai taxilla. Taxilla ajoa varsinkin lentokentältä kaupunkiin hieman varoitellaan, koska niiden kanssa on ollut ongelmia. Ehkäpä kannattaa varoa ylihinnoiteltuja epärehellisiä taxeja ja tulla kaupunkiin joko linja-autolla tai sitten majapaikan järjestämällä kuljetuksella, kuten me teimme. Kyyti maksoi 20 KM.

Lentoaseman ja keskustan välillä kulkeva bussikyyti maksaa 5 KM.

Lipun hintaan sisältyy yksi korkeintaan 23 kiloa painava matkalaukku, ja jokaisesta ylimääräisestä tai ylipainoisesta laukusta joutuu maksamaan 5 KM lisää.

Taksilla kulkeminen on Sarajevossa edullista. Maksu suoritetaan aina käteisellä ja paikallisella valuutalla, joka on markka. Kaikissa virallisissa takseissa on Taxi-kyltti katolla ja ne laskuttavat mittarin mukaan. Taxit ottavat matkalaukuista erillisen lisämaksun.

Sarajevo oli Bosnia ja Hertsegovinan noin puolen miljoonan asukkaan pääkaupunki.

Se on maan poliittinen, historiallinen ja taloudellinen keskus.

Minulle se oli tuttu olympialaisista sekä TV:n kautta näkömuistiin porautuneesta Bosnian sodasta. Sodan kokeneesta entisestä talviolympialaisten isäntäkaupungista on nyttemmin tullut viehättävä historiallinen matkakohde. Sarajevon kaupunkia on kunnostettu ja rakennettu todella. Yleisilmapiiri ja nähtävyydet yllätti meidät positiivisesti. Nähtävää Sarajevossa riittää.

Valtaosa olennaisesta nähtävästä on vanhan keskustan alueella ja kävelyetäisyyden sisällä, eikä kaupungissa vieraileva välttämättä joudu turvautumaan joukkoliikenneverkostoon.

Jos kuitenkin haluaa liikkua keskustan ulkopuolelle käteviä ja edullisia ovat niin raitiovaunut, johdin- ja linja-autot kuin taksitkin. Kulkuvälineisiin on mahdollisuus hankkia erilaisia lippuja. Julkisen Grasin ja yksityisen yrityksen Centrotransin kulkuvälineissä ei voi käyttää toisen yrityksen lippuja. 1,60 MK maksavia lippuja joukkoliikennevälineisiin saa kioskeilta, joita on pysäkkien yhteydessä tai sitten ostamalla ne vähän kalliimmalla kuljettajilta.

Mukana kannattaa kantaa aina pieniä seteleitä ja kolikoita, koska iso osa, siis melkein kaikki kaupungin maksuliikenteestä toimii edelleen käteisellä rahalla.

Rahanvaihto toimii yleensä rehellisesti ja pankkiautomaateistakin saa nostettua rahaa.

Kannattaa kuitenkin katsoa mitä automaattia käyttää, koska joidenkin pankkien automaatit ottavat suuren välitysmaksun. Joidenkin pankkiautomaateilla nosto halutaan veloittaa/ hyväksyttää euroina, joka tulee nostajalle kalliiksi. Sberbankin automaateilta ei näyttäisi menevän välityspalkkiota ja noston voi tehdä myös paikallisessa rahassa.

Hotelimme sijaitsi Sarajevon Vanhan kaupungin laidalla ja siitä oli lyhyt matka nähtävyyksille.

Reissu alkoi kuitenkin suunnitellusta poiketen.

Matalapainerintama oli parkkeerannut keskiseen Eurooppaan ja sadealue ukkosineen ottikin meidät vastaan. Ilma oli kaikkea muuta kuin toivottu. Ketutuksen määrää ei voi sanoilla kuvailla. Se oli illan tunnelma.

Tässä kohtaa harmitusta otettakoot pieni hiirikevennys.

Oikeesti! Frankfurtin kentällä välilaskun aikana hiiri kipitteli vaaraa tuntematta penkkien välissä.

Kaikki eivät hiirestä välittäneet, mutta joku välitti ja haukankatse aktivoitui välittömästi. Myös jalat nousivat penkille.

Tarkempi tutkimus osoitti, että + 20 loukkua pelkästään meidän odotustilan ympärillä ei varmaankaan ollut viritetty ihan vaan tätä yhtä siimahäntää varten.

Aamu kuitenkin valkeni kirkkaana, kuulaana, hämmentävänä. Maisema olikin kaikkea muuta kuin edellisen illan isot vesipisarat.

Kaunis ilma tosin oli vain kaupungin alueella. Olympiapuiston kukkulat olivatkin sitten kunnolla sumussa.

Sarajevossa on upeita retkeilyalueita läheisillä vuoristoalueilla ja tietenkin lyyhistynyt ja täysin rappeutunut Olympiapuisto.

Vuorelle kulkee uusittu hieno köysihissi, vanha kun tuhottiin Bosnian sodassa.

Köysihissi Sarajevska Gondola vie Trebevićiin, jossa on edelleen nähtävissä 1984 Olympialaisten kelkkarata, joka rakennettiin kaupungin ylpeyden symboliksi. Sinne oli päästävä.

Ränsistynyt pommitusten turmelema kelkkarata on nykyään lähinnä grafiittimestareiden loppumaton työmaa.

Kelkkarata ei muuten olekkaan sitten ihan lähellä hissipaikkaa. Ei kun tarpomaan jokunen kilometri, että edes osa kelkkaradan jäänteistä löytyi.

Vuorelta on mahdollisesti upeat näköalat alas kaupunkiin? Puoleen väliin niitä ehdittiin ihailla, sitten mentiinkin pilveen.

Paikalle pääsee myös patikoiden, mutta 30 KM maksava köysirata houkutti huonokulkuisia polkuja enemmän. Tosin hieman ihmetytti hinnoittelu, sillä paikallisille maksu oli vain 6 KM. Välttyä ei voinut ajatukselta – rahat pois turisteilta.

Yhtä surkeassa kunnossa ja sodan runtelemat ovat myös hieman kaupungin ulkopuolella Igman vuorella sijaitseva Sarajevon olympiamäet.

Meille niin muistorakkaat ja mitalisadetta tuoneet mäet ovat raunioina, eikä palkintokorokekaan oikein sopinut siihen loistoon, joka löytyi muistojen sopukoista. Aluetta on yritetty kunnostaa retkeily- ja ulkoilualueeksi, mutta kaikki paikan rakennukset ovat käyttökelvottomia ja hieman vaiheessahan tuo alueen siistiminen vielä on.

Ilma oli niin sumussa, kuin sumussa voi olla. Näkyvyyttä ylhäällä vuorella oli lähes nolla.

On se Nykänen ollut 50/60 mies. Samanlaisessa kelissä mestari liiteli 1982 Holmekollenilla voittoon. Hatun nosto.

Yöllinen ukkosrintama kaatosateella olikin sitten huuhtonut yhden kylän rinteeltä taloineen päivineen.

Sitä aukkoa siinä imettelimme hissikyydissä, samoin kuin joen mutaisen ruskeaa vettä.

Tv:stä sitten selvisi surullinen syy. Maavyöryn ja tulvien takia ihmisiä oli kuollut ja edelleen kateissa. Tiet lähialueella poikki ja alueella katastrofin aiheuttama hätätila.

Luonnonkatastrofin takia tuli myös meille uusi problem.

Mostariin menevä junarata ja tiet olivat kärsineet maanvyöryssä, joten hieman pisti jännittämään, miten suunniteltu matkareitti etenisi.

Onneksi oli vielä pari vuorokautta aikaa ihmetellä asiaa ennen seuraavaa siirtymää.

Köysirata-aseman lähellä on Sarajevska Pivaran olutpanimo, joka näytteli merkittävää roolia sodan aikana.

Vuonna 1994, kun Sarajevo joutui piirityksen alle, Sarajevska Pivarasta ja sen vedestä tuli pelastus kaupungin vesipulaan.

Purot kuivuivat, joet saastuivat ja sekä vesi- että sähkölinjoja sabotoitiin, mutta Sarajevska Pivara jatkoi veden pumppaamista sen omista vesilähteistään ja jakoi juomavettä kaupunkilaisille.

Nykyisin panimo tuottaa jälleen olutta ja muita pullotettuja juomia.

Pitihän tuota panimon olutta maistaa ja ihan kelvollistahan se oli.

Panimon tiloissa sijaitsee panimomuseo, jossa kerrotaan panimon historiasta aina ottomaanien ja Itävalta-Unkarin ajoista lähtien.

Mukaan mahtuu yhteistyö myös Coca-Colan ja Pepsin kanssa.

Panimon historia on sen verran mielenkiintoinen, että paikassa kannattaa pyörähtää.

Kaupungin keskustan läheisyydessä olevassa olympiamuseossa kannattaa myös pyörähtää, vaikka se ei kovin kummoinen ollutkaan.

Turisteille 12 KM maksava sisäänpääsylippu on myös tässä kohteessa hinnoittelu paikallisille edullisemmaksi.

Paikka on avoinna muina päivinä paisti maanantaisin.

Sarajevon XIV talviolympialaisten museo avattiin virallisesti 8. helmikuuta 1984 olympiapäivänä.

Sarajevon olympiamuseo oli yksi ensimmäisistä pommituksissa tuhoutuneista kulttuurilaitoksista huhtikuussa 1992 alkaneessa sodassa.

Helmikuussa 2004 Sarajevon ja Bosnia ja Hertsegovinan olympialaiset juhlivat XIV talviolympialaisten 20-vuotispäivää.

Tuolloin uudelleen rakennettu museo avattiin toistamiseen.

Olympiamuseon ideana on esitellä olympiahenkeä ja vahvistaa urheilun ja kulttuurin inhimillisiä arvoja ja jaloa puolta XIV talviolympialaisissa saavutettujen saavutusten kautta.

Sarajevo City Cardin hyödyt kannattaa tsekata, sillä se oikeuttaa käytön julkisiin kulkuvälineisiin, köysirataan ja tietysti nähtävyyksiin.

Mainio tapa on tutustua Sarajevoon Freetourin järjestämillä ilmaisilla kävelykierroksilla, jossa paikallisopas kertoo hauskoja tarinoita kaupungista ja sen historiasta. Kävelykierros kestää kaksi tuntia ja niitä järjestetään päivittäin.

Baščaršija eli Vanhan kaupungin alue on erityisen suosittu vierailukohde.

1500-luvulta ottomaanien aikakaudelta peräisin oleva basaari rakennettiin alun perin Sarajevon kaupalliseksi keskukseksi, jonne kauppiaat laajalta alueelta saapuivat myymään tuotteitaan.

Tuolloin kaupunki näki kultakautensa ollen Istanbulin, Thessalonikin, Edirnen ja Ateenan ohella yksi Balkanin viidestä suurimmasta kaupungista. Se oli aikoinaan kaupankäynnin ja varakkaan sekä voimakkaan yhteisön kaupunki. Vilkkaana myyntipaikkana alue onkin säilynyt.

Gazi Husrev Beg Bezistan on vanha katettu basaarialue, jossa on hauska vaellella.

Se ei kuitenkaan vedä vertoja Istanbulin vastaavaan.

Basaareissa aika kului nopeasti.

Aluetta kehystävillä kapeilla kujilla on ainutlaatuisia ostospaikkoja, ravintoloita ja baareja.

Mukavaa on myös hetkeksi istahtaa alueen kahvioihin ja pieniin ruokaravintoloihin.

Grillatun lihan ja tuoreen kahvin tuoksu sekä jostain kuuluva sepän kuparivasaran kalke sai ajatukset pysähtymään. Bascarsija ei tunnu ollenkaan pääkaupungin sydämeltä, se on enemmän kuin kaukainen, eksoottinen maailma, jossa aika on pysähtynyt. Tunnelma oli välillä kuin Tuhannen ja yhden yön sadusta.

Pakkohan se oli yksi tai oikeastaan kaksi ćevapia syödä.

Grillatusta naudan jauhelihasta muotoiltu pitkulainen lihapullapötkö ćevapi on Bosnian kansallisruoka.

Annos tarjoillaan usein pita- tai lamellileivässä sipulin ja kastikkeen kera.

Ćevapi kehittyi paikalliseksi ruokalajiksi vuosisatojen ottomaanien miehityksen aikana, sillä olihan se helppoa ja halpa tapa ruokkia nälkäiset vatsat.

Sitä tarjoillaan laajasti ravintoloissa, ja se on myös suosittu katuruoka. Hyvää oli.

Toinen perinteinen ja suosittu ruoka on baklava, joka on perinteinen jälkiruoka entisissä Ottomaanien hallitsemilla alueilla.

1800- ja 1900-luvun alussa basaarialue koki merkittäviä muutoksia, kun Sarajevosta tuli osa Itävalta-Unkarin valtakuntaa.

Osa basaarin ottomaanien aikaisista rakennuksista korvattiin nykyaikaisemmilla rakennuksilla.

Sarajevosta käytetään usein sen historian vuoksi ilmaisua ”Itä kohtaa lännen”.

Näkyvimmin tämän voi kokea Baščaršijan basaarialueella, jossa on selkeä jakolinja ainutlaatuisen kulttuurien, historian ja arkkitehtuurin välillä.

On kuin olisi kahdessa eri paikassa yhtä aikaa.

Bosnialaisen kahvin kokeileminen onkin kokemus. Paikallinen kahvi on vahvaa ja paksua, ja se antaa melkoisen kofeiiniruiskeen.

Bosnialaista kahvia tarjoillaan perinteisessä setissä, nimeltään džezva.

Setissä on pieni kahvikannu, jolla on yleensä kauniisti koristeltu pitkä kaula.

Kahvikuppiin eli fildžanaan laitetaan ensin pala sokeria ja hiukan kahvia. Kahvia sekoitetaan niin kauan, että sokeri sulaa, jonka jälkeen kuppiin lisätään kahvia.

Jos tykkää niin vahvasta kahvista, missä lusikkakin melkein seisoo, niin ei kun kokeilemaan.

Torilla kohoaa 1753 rakennettu Sarajevon ikoninen maamerkki Sebilj.

Pieni kupolimainen puu- ja kivipaviljonki on kaupungin ainoa jäljellä olevaa julkinen juomavesilähde.

Se vaihdettiin yli 100 vuotta sitten uuteen, tulipalon vaurioitettua alkuperäistä rakennusta.

Aiemmin näitä Sebiljejä seisoi useissa Sarajevon risteyksessä.

Vesipisteen vesi tulee lähteestä, joten se on juomakelpoista.

Sebilj on Sarajevon symboli ja ehkäpä kaupungin kuvatuin kohde.

Legendan mukaan se, joka juo vettä Sebiljin lähteestä palaa Sarajevoon.

En juonut, sillä ajatuskin siitä, että kaivorakennuksen lähellä parveilee tuhat parvinen kyyhkysyhteisö, joka notkuu juomaputkien päällä ja ulostaa kaivon ympärillä piti minut loitolla vesipisteestä.

Bird Lady Mary Poppinsseja kuitenkin näkyi ostettujen ruokintapussien kanssa ympäri aukiota.

Monet turistit ostivat siemenpussin ja antoivat pulujen sitten syödä kädestä.

Hetkessä puluja istuikin sitten olkapäillä ja päänpäällä, yök. Kiersin ruokaa kärkkyvän puluparven kaukaa.

Sarajevo on ollut aikojen saatossa osa montaa valtakuntaa ja niiden hallituskaudet näkyvät kaupungissa edelleen. Vanhan kaupungin värikkäissä turkkilaiskortteleissa, basaareissa ja moskeijoissa näkyy ottomaanien vaikutus.

Brusa Bezistan oli aikoinaan silkin myyntiin rakennettu katettu kauppapaikka, jonka kattoa koristaa 6 suurta kupolia.

Nykyisin paikassa on museo ja sen pysyvä näyttely tarjoaa kokonaisen yleiskatsauksen Sarajevon rikkaaseen historiaan, joka ulottuu muinaisista ajoista Itävalta-Unkarin ajan loppuun.

Museo on auki arkipäivinä klo 10-18 ja lauantaina klo 10-15. Museo on osa kaupungin museoita ja niihin kannattaakin ostaa 20 KM maksava yhteislippu.

Erityisen kauniita ja suositeltavia vierailukohteita ovat keskustan basaarialueella sijaitsevat Ottomaani kaudelta oleva Ferhadija moskeija sekä Gazi Husrev Moskeija.

Tämä moskeija on ollut Sarajevon tärkein ja suurin moskeija aina 1500-luvulta lähtien.

Moskeija on rauhallisuuden keidas verrattuna Sarajevon Vanhan kaupungin vilkkaisiin katuihin. Rukousaikoina sen piha täyttyy ihmisistä ja ympäristön useista minareeteista kuuluu kutsu rukoukseen. Moskeijan ulkopuolella on kaunis sisäpiha, jossa on suihkulähde rituaaliseen peseytymiseen.

Pääsisäänkäynti on koristeltu monimutkaisilla islamilaisilla kuvioilla.

Moskeija kärsi pahoja vaurioita Bosnian sodassa ja on sittemmin entisöity.

Paikkaan pääsee tutustumaan, mutta aukioloajat vaihtelevat kauden ja moskeijan toimintojen mukaan. Sisäänpääsy on 3 KM.

Kadun toisella puolella olevaan museoon, joka kertoo moskeijan historiasta, pääsee samalla sisäänpääsylipulla kuin moskeijaankin.

Moskeijoihin mentäessä naisilla tulee olla pää huivitettuna.

Olinkin ottanut oman huivin mukaan, jolla sain pään ja olkapäät piiloon.

Vierailijoilta edellytetään myös muita pukeutumissääntöjä.

Paikka lainaa huiveja ja polvet peittäviä kietaisuhameita.

Gazi Husrev-begin moskeijan vieressä on Sarajevon kellotorni. Kellotorni on kaupungin tärkeä maamerkki.

Ottomaanien valtakunnassa oli yli 20 samanlaista kellotornia ympäri Bosnia ja Hertsegovinaa. Jotkut niistä ovat edelleen olemassa.

Sarajevon kellotorni on arvioitu rakennetun joskus 1500-luvulla.

Se on ainoa julkinen kello, joka näyttää kuun ajan, eli viisarit asetetaan manuaalisesti kerran viikossa osoittamaan keskiyötä tarkalleen auringonlaskun hetkellä, jolloin yksi päivä päättyy ja toinen alkaa islamilaisessa perinteessä.

Tuolloin on myös muslimien Maghrib rukouksen aika.

Luulenpa, että monet ohittavat kellotornin ja päättelevät yksinkertaisesti, että kello on lakannut toimimasta ja näyttää pysähtynyttä aikaa.

Kellon ajassa pysymisestä vastaavat Muwaqit, eli henkilöt, joiden vastuulla on säätää Alla Turca aika. Muwaqitin tähtitieteen tietämys oli aiempina vuosisatoina ratkaisevan tärkeä, mutta nykyään tietotekniikka on helpottanut seuraamaan oikeaa hetkeä auringonlaskussa ja kun islamilainen maailmakin on siirtynyt länsimaiseen ajanottostandardiin, on Muwaqitin rooli enään symbolinen.

Vaikka Balkanin sodassa oli mukana uskonnollisia jännitteitä, on Sarajevossa nykyään sulassa sovussa useamman ison uskontokunnan rukoushuoneet. Kaupunkia on kutsuttu pieneksi Jerusalemiksi, koska vuosisatojen ajan ennen Bosnian sotaa kaupungissa vallitsi rauha ja sopuisa yhteiselo eri uskontokuntien välillä.

Ferhadija kadulta lähtee pieni käytävä, joka johtaa juutalaiskortteliin.

Sefardijuutalaiset saapuivat Sarajevoon vuonna 1566 Espanjasta karkotuksen jälkeen ja päättivät tehdä Bosnia ja Hertsegovinasta uuden kotinsa.

Heistä tuli melko nopeasti tunnettuja Sarajevon kansalaisia kauppataitojensa ansiosta, miksi Bosnia ja Hertsegovinan vanhin synagoga rakennettiin juuri tänne. Synagogassa sijaitsee Juutalaisten kansan museo. Museo on avoinna koko viikon lauantaita lukuun ottamatta. Museo on osa Sarajevon museota. Joten yhteislippu käy myös tähän museoon.

Pyhien arkkienkeleiden Mikaelin ja Gabrielin kirkko eli crkva Sv. Arhanđela Mihaila i Gavrila Sebiljin on vanha ortodoksinen kirkko Sarajevossa.

Kirkon ulkonäkö poikkeaa perinteisistä sipulikupoli kirkoista, mutta sisäänsä se kätkee monia hienoja ja vanhoja yksityiskohtia.

Ulkoisesti karun kivikirkon muoto on vuodelta 1730, mutta se perustettiin huomattavasti aikaisemmin – mahdollisesti jo 500-luvulla.

Kirkon sisällä tähtiä säteilevän yönsinisen katon alla on upea kullattu ikonostaasi sekä paljon katsottavaa.

Kirkon luostarimuseossa on esillä käsikirjoituksia, vaatteita ja ikoneja, joista vanhimmat on maalattu 1400-luvulla.

Kirkkoon pääsee tutustumaan päivittäin ilman sisäänpääsymaksua.

Sarajevon suurin katedraali Pyhän Sydämen katedraali Katedrala Srca Isusova on upea uusgoottilainen rakennus, joka tunnetaan kello- ja kaksoistorneista, ruusuikkunoista ja upeasta kiviportaalista. Katedraalilla historia ulottuu 1800-luvun lopulle.

Katedraalin koristeellisissa sisätiloissa on häikäisevä valikoima lasimaalauksia, puukaiverruksia, historiallisia veistoksia ja monimutkaisia uskonnollisia taideteoksia menneiltä vuosisadoilta.

Korkealla alttarilla on taidokkaita kaiverruksia ja upea alttaritaulu.

Katedraalin ulkopuolella on Pyhän Johannes Paavali II:n patsas, joka pystytettiin vuonna 2014 hänen vierailunsa ja vuoden 1997 pidetyn messun kunniaksi.

Katedraalin pääsisäänkäynnin edessä olevalla aukiolla on suuri punainen roiskekuvio, Sarajevon ruusu.

Punaisella hartsilla täytetyt kranaattimontut muistuttavat sisällissodasta ja menneisyyden kärsimyksistä.

Noin 100 Sarajevon ruusua voi nähdä ympäri kaupunkia.

Itävalta-Unkarin vaikutus näkyy monissa kristillisissä kirkoissa, jotka ovat peräisin tältä ajalta.

Edellisten lisäksi kannattaa tutustua Itävalta-Unkarin vallan aikana vuonna 1896 rakennettuun uusmaurilaiseen kaupungintaloon eli Vijećnicaan, joka rakennettiin tahallisesti kolmea tiiltä lukuun ottamatta arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Rakennusta käytettiin aluksi hallinnollisiin tarkoituksiin. Toisen maailmansodan jälkeen rakennus annettiin kansalliskirjaston käyttöön.

Rakennus tuhoutui pahoin Bosnian sodassa.

Elokuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä 1992 siihen osuneet tykistön ammukset sytyttivät tuhoisan tulipalon, joka tuhosi peruuttamattomasti Kansallisen yliopiston kirjaston valtavan noin 2 miljoonan esineen kirjastokokoelman.

Kuva tuhoista on kaupungintalon kuva-arkistosta. Kaupungintalo kunnostettiin alkuperäisen dokumentaation mukaan. Nyt paikkaan pääsee tutustumaan päivittäin 10 KM maksua vastaan. Samalla lipulla pääsee myös Sarajevo 1914–2014 -näyttelyyn.

Vanhan kaupungin Miljacka joen ylittävä ottomaanien rakennuttama Latinalainen silta Latinska Ćuprija on tyylikäs osa Sarajevon kaunista jokirantaa. Silta on osa maailmanhistoriaa paikkana, jossa Itävalta-Unkarin kruununperillinen vaimoineen kuoli Sarajevon laukauksiin.

Tapahtuma johti Ensimmäinen maailmansotaan, joka muutti maailmanhistorian suunnan ikuisesti.

Salamurhan tapahtumapaikka on todella helppo missata, sillä vuoden 1914 tapahtumien muistona on vain pieni kyltti.

Paikkaa koristi aiemmin Itävalta-Unkarin monarkin Franz Ferdinandille ja hänen vaimolleen rakennuttama muistomerkki, joka poistettiin Jugoslavian perustamisen yhteydessä.

Sarajevo 1878–1918 museo sijaitsee latinalaisen sillan vieressä.

Museon näyttely avaa noita tapahtumia sekä kertoo yksityiskohtaisesti Itävalta-Unkarin hallinnon vuosista Sarajevossa.

Kävijä saa hyvän käsityksen Itävalta-Unkarin vaikutuksesta kaupunkiin sekä sen taiteeseen ja arkkitehtuuriin, kuten myös poliittisiin ja hallinnollisiin muutoksiin. Museo on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina ja paikkaan on pieni 5 KM pääsymaksu.

Ikuinen tuli Vječna vatra sytettiin Sarajevoon Toisen maailmasodan sotilas- ja siviiliuhreille.

Muistomerkki valmistui 1946 Sarajevon Saksan miehityksestä vapauttamisen vuosipäivänä.

Sarajevon piirityksen aikana Bosnian sodassa muistomerkin liekki sammui, koska kaupungissa ei ollut polttoainetta.

Vaikka muistomerkin tuli tuolloin sammui, oli sen vapaana loimuava liekki istutettu monietnisen ja vapaan kaupungin ihmisten sydämiin palaakseen jälleen vapaudessa.

Paikkaa vastapäätä olevan Hotel Hecco Deluxea, jonka 10. kerroksen ravintolan kattoterassilta on upeat näkymät kaupunkiin.

Kattoterassi oli sit sil puolel jokkee, et siellä tarjottiin vain kaffia ja limsaa.

Käymisen arvoisia paikkoja ovat myös Brusa Bezistanin museo, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Museo on auki arkipäivinä klo 10-18 ja lauantaina klo 15 asti. Museossa voi ihastella ottomaanien ajan tavaroita ja arkkitehtuuria sekä taidetta.

Mielenkiintoisia käymiskohteita olisivat myös olleet Despića kuća ja Svarzan talo, mutta kumpikin oli suljettuna korjaustöiden takia.

Keltainen linnoitus ei Žuta Tabija on näköalapaikka kaupungin laidalla.

Kukkulan juurelle levittäytyvä islaminuskoinen hautausmaa täynnä marmorinvalkoisia hautakiviä muistuttaa kaupungin murheellisesta lähihistoriasta konkreettisella tavalla.

Näitä valkoisia hautausmaita oli ympäri Sarajevoa ja Bosnia Hertsegovinaa.

Keltaista linnoitusta, on vaikea kutsua linnoitukseksi, sillä siitä on jäljellä enää matalat muurit.

Sieltä on hieno näköala Sarajevon kaupunkiin, kunhan on ensin kavunnut julmetun mäen ylös kukkulalle.

Paikka on suosittu auringonlaskun aikaan, joten omat eväät mukaan ja ihailemaan kauniisti laskevaa aurinkoa.

Laskevaa aurinkoa ei juuri näkynyt mutta paksun harmaata pilvikattoa kylläkin.

Korkeammalla sijaitseva Bijela tabija eli Valkoinen linnoitus rakennettiin 1700-luvulla, kun Sarajevo oli pääosin tuhottu ottomaanien jäljiltä.

Valkoisessa linnoituksessa on jäljellä enemmän puolustusmuuria sekä kaukaa katsottuna komea, mutta lähempää tutkittuna rauniona oleva Itävalta-Unkarin aikainen rakennus.

Surullisella tavalla nuo Kovačin hautausmaan kauniit valkoiset marmorinvalkoiset hautakivet tuovat mieleen Bosnian alueella tapahtuneen Srebrenican pahamaineisimman joukkomurhan, jossa serbiarmeija teloitti kaivoskaupungin lähellä lähes 9000 bosnialaista miestä ja poikaa, vaikka YK oli luvannut heille suojelua.

Murhaa pidetään Euroopan pahimpana sotarikoksena Toisen maailmansodan jälkeen. Miten on, ohitetaanko nykytapahtumatumilla Ukrainassa heittämällä tuokin karmaisevan sotarikoksen uhrimäärät?

Gallerija 11/07/95 on esillä pysäyttävä valokuvanäyttely Srbrenican joukkomurhan uhreista.

Näyttelyssä on mahdollisuus osallistua englannin kieliselle opastetulle kierrokselle.

Alueen traagista historiaa konflikteista ja sodista, jotka ovat kohdanneet Bosnian kansaa suuren osan 90-lukua, on esillä myös War Childhood Museumissa sekä Muzej zločina protiv čovječnosti i genocida 1992-1995 museossa. Kummassakin on esillä rikokset ihmiskuntaa vastaan, mutta hieman eri näkökulmista koettuna.

Sodan vaikutuksilta ja merkitykseltä kaupungille ei voi välttyä oikein missään kaupungin eri kohteissa.

Luodinreikiä oli joka toisen talon seinässä ja lähes jokaisessa museossa oli esillä jotain sotaa liittyvää.

Bosnian historiamuseo perustettiin Toisen maailmasodan jälkeen, eikä tämäkään museo tehnyt poikkeusta esitellessään Jugoslavian hajoamisen myrskyisää aikaa.

Kävimme myös Sniper Alley kadulla, Sarajevon pääbulevardilla, joka oli Bosnian sodan aikana yksi kaupungin vaarallisimmista paikoista.

Katua reunustavat korkeat rakennukset toimivat tarkka-ampujien ampumapaikkoina, samoin kuin kaupunkia ympäröiviä vuoret, joita myös käytettiin tarkka-ampujien asemina. Piiritetyssä kaupungissa ihmisten piti liikkua selviytyäkseen, mikä vaaransi heidän henkensä.

Kyltit, joissa luki ”Pazi – Snajper!” tuli yleiseksi. Kuva on otettu Historian museon näyttelystä. Ihmiset joko juoksivat nopeasti kadun poikki tai odottivat YK:n panssaroituja ajoneuvoja, joiden suojassa he pystyivät liikkumaan.

Sarakastisena muistona tuosta ajasta kaupungista löytyi sianlihasäilykemuistomerkki.

Sarajevon lähes 4 vuotta kestäneen piirityksen aikana kansalaisilla oli vakava pula ruuasta ja muista perustarpeista.

Kaupunkiin saapunut humanitaarinen apu oli kuitenkin kaukana luksuksesta. Osa humanitaarisena apuna tuoduista säilykkeistä oli Vietnamin sodasta jäänyttä ylijäämää, jotka olivat vanhentuneet jo yli 20 vuotta aiemmin.

Suuri osa säilykkeistä sisälsi sianlihaa, mikä oli kovin ajattelematonta toimintaa maassa, jossa lähes puolet väestöstä on muslimeja.

Muistomerkin tekijöiden annettiin asentaa tapahtunutta kuvaava säilykepurkki, kunhan se sijaitsi kaukana YK:n päämajasta provokaation välttämiseksi. Lisää ironiaa…YK siirsi myöhemmin pääkonttorin aivan monumentin taakse.

Tässä sodan historian täyttämässä kaupungissa oli käytävä vielä katsomassa ja kävelemässä Tunel Spasa eli Toivon tunneliksi kutsuttu Sarajevon tunneli, joka kulkee lentokentän ali.

Bosnialaiset käyttivät sitä vilkkaasti sota-aikaan serbialaisten piirittäessä kaupunkia. Lentokenttä kun oli YK:n hallinnassa.

Kaupungin molemmin puolin asukkaat kaivoivat tauotta tunnelia 4 kuukautta.

Tunneli oli elinehto vuosia kestäneen Sarajevon piirityksen aikana.

Bosnian armeija salakuljetti ruokaa ja tarvikkeita tunnelin kautta sodan ja piirityksen aikana saarrettuun kaupunkiin.

Tunnelin suuaukon kohdalla oleva pieni museo toimii nykyään vaikeiden aikojen muistomerkkinä.

Siellä on infotauluja, videoesityksiä ja äänioppaita sekä pieniä näyttelyitä esineineen ja toimintoineen, jotka kuvaavat elämää piiritetyssä kaupungissa.

Tunnelissa voi vierailla joko osana opastettua kierrosta tai omatoimisesti.

Paikka on avoinna päivittäin ja sisäänpääsymaksu sinne on 15 KM.

Keisarinmoskeija eli Carova Džamija on Sarajevon vanhin moskeija ja yksi Bosnia ja Hertsegovinan vanhimmista moskeijoista.

Moskeija on suljettu sunnuntaina, mutta muina päivinä se on auki klo 17-21.

Moskeijaan mennessä on pukeutumis- ja käyttäytymissäännöt, joista kannattaa olla tietoinen niissä vieraillessa.

Moskeijaan on ilmainen sisäänpääsy. Paras vierailuaika moskeijassa on heti iltapäivärukouksen jälkeen noin klo 17.

Ei kun huivi päähän ja kengät pois ja sitten ihailemaan upeaa moskeijaa, joka rakennettiin vuonna 1462.

Sarajevon kaupungin perustaja Isa-beg Ishakovićin arvellaan rahoittaneen moskeijan rakentamisen.

Moskeija paloi vuonna 1480, kun despootti Vuk Grgurević murtautui armeijansa kanssa Jajcesta ja poltti Sarajevon.

Samaan paikkaan rakennettiin uudelleen moskeija ja nykyisen muotonsa se sai vuonna 1566 Suleiman Suuren rahoittamana.

Moskeijan takana olevalla hautausmaalla sijaitsevat arvokkaat hautakivet, jotka on luotu 1400-1800-luvulla.

Mihrabin takana olevien arkaaisten syvennysten oletetaan merkitsevän Sarajevon perustajan Isa-beg Isakovićin hautaa.

Keisarin moskeijan lähellä uudempaa arkkitehtuuria edustaa Crkva Sv. Ante, moderni katolilainen kirkko, jonka koristellut lasi-ikkunat ovat näkemisen arvoiset.

Vastakohtina kaupungin historiallisille osille silhuettia muokkaavat pilvenpiirtäjät Sarajevo City Center ja Avaz Twist Tower, jotka symboloivat kaupungin kykyä syntyä uudelleen sodan pauhujen ja pommitusten jälkeen.

Aivan juna-aseman vieressä sijaitseva Avaz Twist Tower on Sarajevon korkein rakennus ja tarjoaa upeat näkymät kaupunkiin.

Torni kohoaa 172 metrin korkeuteen ja sen näköalatasanteella on kahvila. Torni on avoinna yleisölle joka päivä klo 9-23. Torniin on 5 MK pääsymaksu.

Tornissa järjestetään vuosittain epätavallinen urheilutapahtuma Avaz Tower Running, jossa kilpailijat juoksevat 780 askelta näköalatasanne. Toinen erinomainen näkymä kaupunkiin on Avaz Twist Towerin 35. kerros, joka on 176 metriä korkea. Myös sinne pääsee pientä lisämaksua vastaan.

Oli aika taas jatkaa matkaa, kun vaan tietäisi millä?

Aika nopeasti tuli tajuttua, että eipä taida junat kulkea Mostariin.

Juu ei kulkenut junat, ei myöskään bussit.

Tiet ja raiteet poikki. Toissa päivän valtava vesisade oli aiheuttanut maavyöryn ja tuhonnut yhteydet Mostariin. Kuva on junayhtiön sivuilta.

Olihan meillä liput junaan, joten toiveikkaana asemalle selvittelemään tilannetta.

Oletuksena oli, että sieltä olisi järjestetty korvaavakuljetus johonkin.

Juna-asema oli aivan autio, kuten myös viereinen linja-autoasema.

Ne muutamat, jotka asemalta löysimme nostelivat hartioitaan ja, lontootahan ei irronnut kenenkään suusta.

Ei tarvinnut olla Einstein tajutakseen, että junia ei asemalta lähtisi vähään aikaan, sen verran isoista tuhoista oli kysymys.

Koska ei olut asiakkaita, eikä liikennettä, ei siis ollut taksejakaan.

Ainoan avoinna oleva baarin työntekijärouva, soitti sitten ”oman taxin”, eli miehensä vanhalla Golfilla paikalle antamaan meille kyydin lentokentälle.

Taas kommunikoitiin kuvilla ja kääntäjällä, mutta kyyti saatiin. Laukut takapenkille meikäläisen kanssa, takaluukku kun ei auennut ja sitten mentiin.

Lentokentällä olikin sitten pienimuotoinen ruuhka, sillä ihan vaan muutama muukin kuin me oli siellä miettimässä jatkokyytiä. Järkevät lennot täynnä for next two days ja härdelli melkoinen. Se oli se hetki, kun kaikki hyvät ja vähemmän hyvät ideat torpattiin.