Sopot

Gdansk muodostaa viereisten Sopotin ja Gdynian kaupunkien kanssa yhtenäisen reilun 1,1 miljoonan asukkaan Kolmoiskaupungin Trójmiaston, jonka kuntarajoja matkailija ei käytännössä edes huomaa.

Alle puolen tunnin ajomatkan tai junamatkan päässä Gdanskista sijaitseva Sopot on tunnettu hienostunut kylpylä- ja rantakohde, jossa on myös paljon upeaa vanhaa rakennuskantaa ihailtavana.

Aamusta kengänkärjet käännettiin kohti juna-asemaa, sillä teimme Gdanskista päiväretken Sopottiin.

Nopeinten ja edullisesti Sopotiin pääsee SKM- paikallisjunalla.

Junamatka kestää noin 20–25 minuuttia ja lippu maksaa vain 4 PLN.

Junat kulkevat päiväsaikaan jopa 10 minuutin välein kaupunkien välillä. Junat olivat täynnä mennen tullen. Monella oli vermeistä päätellen suuntana rantapäivä. Junassa oli myös paljon lomailijoita, jotka majoittuivat vilkkaaseen kesäkaupunkiin tai kuten me, tekivät sinne uteliaan päiväretken.

Monet yhdistävät päiväretkeen myös noin 10 km päässä Sopotista olevaan Gdyniaan, mutta sinne me emme nyt menneet. Sama juna kulkee myös Gdyniaan, joten nämä kaksi kohdetta on helppo yhdistää samalle päiväretkelle.

Kesäkuukausina Sopot herää eloon vilkkaana bilerantana, jossa Bohaterów Monte Cassino  kävelykatu täyttyy yöelämän juhlijoista.

Monciak  kävelykatua voisi kuvailla 600-metriseksi turistivirraksi, hyvän tuuliseksi sellaiseksi.

Päivä oli lämmin ja puolipilvinen, mutta ihmisistä näki, että Mamban sanoin ”kesää on vielä jäljellä”.

Kävelykadulta löytyy lukuisia terasseja, ravintoloita ja kahviloita, joista saa paikallisia herkkuja ja kupposen kahvia tai muita virvokkeita. Tähän tarjoukseen mekin sitten tartuimme.

Sopotia kutsutaan Puolan Rivieraksi, eikä turhaan, sillä ranta-alue oli nytkin vielä elokuun lopussa täynnä auringonottajia ja rantapäivästä nauttivia perheitä.

Upeat pitkät rannat houkuttelevat alueelle niin paikallisia kuin turistejakin.

Monella Gdanskista tulleella oli suuntana myös valkeat, hienohiekkaiset ja erittäin hyvin hoidetut rannat.

Rannalla oli mistä valita.

Oli vaikka ja mitä tarjontaa eri aktiviteetein.

Rannan alue oli täynnä erilaisia pikku kojuja, jotka myivät jos jonkinlaista turisti krääsää.

Rannalla oli myös useita upeita maksullisia auringonottoalueita erilaisine palveluineen.

Luulisi, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin.

Sopotin kuuluisin vetonaula on Molo laituri, joka on koko Euroopan pisin puulaituri. Laiturilla on pituutta huikeat 511,5 metriä. Se kurkottaa pitkälle Gdanskin lahdelle tarjoten upeat panoraamanäkymät merelle. Kesäisin laiturista muodostuu Sopotin elämän keskipiste, jossa järjestetään muun muassa kulttuuritapahtumia ja konsertteja.

Lokakuusta huhtikuun alkuun laiturille on vapaa pääsy.

Vilkkaimmalla kesäsesongilla laiturille peritään pieni sisäänpääsymaksu.

Lipun hinta on vakiintunut 10 PLN.

Voihan Vihtori, mikä määrä laiturilla oli dallaajia, kuvien ottamisesta tossa ryysiksessä ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Lähellä laituria kohoaa kaupungin mahtipontisin arvorakennus, historiallinen ja ylellinen Grand Hotel.

Viiden tähden Grand Hotel avattiin 1927.

Luksushotellista tuli heti yksi koko Puolan rannikon ikonisimmista maamerkeistä.

Tämä upea uusbarokkityylinen palatsi sijaitsee aivan hiekkarannan tuntumassa lähellä Sopotin puulaituria.

Hotelilla on kiehtova historia, sillä siellä on majoittunut historian saatossa valtava määrä maailmanhistoriaan vaikuttaneita henkilöitä ja suuria viihdetähtiä. Hotellin vieraslistalta löytyvät muun muassa Marlene Dietrich, Charles de Gaulle, Fidel Castro, Vladimir Putin sekä bändit kuten Deep Purple ja Boney M.

Toisen maailmansodan syttyessä syyskuussa 1939 Adolf Hitler otti hotellin haltuunsa ja piti siellä väliaikaista päämajaansa Saksan Puolaan tekemän salamasotahyökkäyksen aikana.

Hotellin yhteydessä toimi aikoinaan alueen ensimmäinen ja hienoin kasino, joka houkutteli varakkaita aristokraatteja ja onnenonkijoita ympäri Eurooppaa. Se synnytti Sopotille sen maineen Itämeren Monte Carlona. Rakennuksesta huokuu sen historiallinen ja juhlava ilmapiiri.

Laiturin lähellä on 33 metriä korkea Sopotin majakka Latarnia Morska w Sopocie.

Se on historiallinen maamerkki, joka toimii nykyään suosittuna näköalatornina.

Majakan huipulta aukeaa upea 360 asteen panoraamanäkymä yli Gdanskin lahden, hiekkarantojen ja kaupungin kattojen.

Majakan tarina on poikkeuksellinen, sillä sitä ei alun perin rakennettu lainkaan majakaksi. Vuonna 1903 alueelle pystytettiin kylpylälaitos, joka tarvitsi suuren kattilahuoneen.

Arkkitehdit halusivat piilottaa rumaa savua syöksevän paksun tiilipiipun hienostuneelta luksusalueelta, joten he rakensivat piipun ympärille kauniin, linnantornia muistuttavan kuoren.

Myöhemmin tornin huipulle asennettiin valolaitteet, ja se sai virallisen majakan statuksen vuonna 1977.

Kiipeäminen majakassa olevalle näköalatasanteelle maksaa 10 PLN ja vaatii 135 askelman kapuamisen. Nousu tapahtuu kierreportaita pitkin. Sisäänkäynti on hieman piilossa matkamuistomyymälöiden ja kahviloiden välissä.

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on surrealistinen Krzywy Domekin Vino talo.

Puolalaisen satukirjojen kuvittajan Marcin Szanceria kuvituksia ja animaatioita pidetään talon ulkomuodon esikuvana.

Tämä erikoinen rakennus muistuttaa Disneyn piirrettyjä, joissa talot heräävät eloon ja tanssivat musiikin tahdissa. Se näyttää myös siltä, kuin se olisi suoraan jostain Liisa Ihmemaassa paikasta.

Talo näyttää siltä, kuin se sulaisi tai vääristyisi paikoillaan. Toisaalta myös mielleyhtymä Gaudín Barselonan rakennuksiin sekä Wienin Hundertwasserhausiin nousi verkkokalvoille. Hassun talon sisältä löytyy ravintoloita, baareja ja kauppoja.

Sopotin Pyhän Yrjön kirkko Kościół św. Jerzego sijaitsee aivan Sopotin ytimessä.

Kirkon lähes 50 metriä korkea torni kohoaa näyttävästi suoraan kävelykadun ylle.

Torni rakennettiin aikanaan tarkoituksella sellaiseksi, että se toimi samalla tärkeänä maamerkkinä ja suuntaviivana Gdanskin lahdella seilaaville merenkulkijoille.

Vuosina 1899–1901 rakennettu punatiilinen kirkko oli alun perin protestanttinen kirkko ja sen rakentamista rahoittivat muun muassa Saksan keisari Wilhelm II ja keisarinna Augusta Victoria.

Katoliseksi varuskuntakirkoksi se muutettiin Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945.

Sisältä kirkko ei sitten ollutkaan kummoinen.

Uimarannan lisäksi Sopot tunnetaan vilkkaasta kulttuurielämästään ja erilaisista urheilukilpailuista.

Nytkin kaupunkiin virtasi punavalkoisiin puseroihin sonnustautunut koripalloväki.

Kaupungin laitamilla suuressa urheilustadionissa oli alkamassa saksan ja Puolan väkinen karsintaottelu tuleviin EM-kisoihin, jonne tyrkyllä on myös oma Susijengimme.

Sopot oli sopiva puolenpäivän retkikohde.

Kun rannalle emme jääneet, niin melko pieni kaupunki oli kierretty nopeasti ja matka jatkui takaisiin Gdanskiin.

Kaupunki on selvästi suosiossa kesäaikaan, ja miksipä ei? Ihanat rannat ja sopivan pienenä karkkina esiintyvässä kesäkaupungissa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Uuf, takaisin päin mennessä oli aivan yhtä ruuhkaista, Olimme selvästi liikenteessä ”vuoronvaihto aikaan”.

Me sitten jäimmekin pois jo Zaspan asemalla, josta oli helppo suunnistaa kohti Puolan suurinta katutaidealuetta.

Sieltä me sitten hivuttauduttiin takaisin kohti Gdanskia, Nowy Portin ja Euroopan solidaarisuuskeskuksen ja Boheemi 100cznian kautta.

Sopotissa on myös Aqua Park Sopot, joka on erityisesti lapsille suunnattu suuri vesipuisto, mikä vetää varmasti puoleensa Gdanskissa vierailevia lapsiperheitä. Lisäksi läheisessä Gdyniassa on akvaariomaailma, joka saattaa kiinnostaa myös perheitä. Paikka siis soveltuu mainiosti myös perheille.