Timisoara
Olimme ottaneet yöjunan Cluj-Napocasta Timisoaraan, jonne saavuimme melko hyvin nukutun yön jälkeen.
Junalipulle tuli hintaa 445 leu kahdelta henkilöltä.
Junan makuuvanu oli, noh, hieman iäkkäämpää sorttia, mutta kaikin puolin siisti.
Lähellä yhtä yöllä lähteneessä junassa ei unta tarvinnut kauan odotella. Oma vaunuvastaava piti huolen, että vaunuosastolla oli hiljaista ja että sinne ei päässyt ulkopuolisia.
Perillä Timisoarassa olimme puoli yhdeksän aikaan aamusta. Juna oli onneksi aikataulussa ja ulkonakin paistoi aurinko, joka lämmitti jo kivasti ilmaa. Iltapäivästä päästiin taas +24 asteen lämpötiloihin. Timisoaran juna-asema sijaitsi noin 1,5 kilometrin päässä Vanhan keskustan alueelta.
Timisoara on Romanian kolmanneksi suurin kaupunki.
Se sijaitsee maan länsiosassa lähellä Serbian ja Unkarin rajaa.
Timisoaran 800-vuotisen historian aikana kaupunki on ollut osa Unkarin kuningaskuntaa, Ottomaanien valtakuntaa, Itävalta-Unkaria ja lopulta Romaniaa.
Monipuolinen historia näkyy kaupungin arkkitehtuurissa.
Kaupungin keskusta koostuu enimmäkseen Itävallan aikaisista upeista vanhoista rakennuksista.
Timisoara tunnettiinkin aikoinaan pikku Wieninä ja ehkä siksi Johann Strauss esitti ensimmäisen konserttinsa Wienin ulkopuolella, juurikin Timisoaran oluttehtaalla.
Kaupunki oli myös ensimmäinen eurooppalainen kaupunki, jossa oli katuvalot.
Kaupungin historiallisessa vanhassa keskustassa on upeita barokkityylisiä rakennuksia, viehättäviä mukulakivikatuja ja julkisia aukioita, jotka rakennettiin kolmena eri ajanjaksona.
Jokaisella aukiolla on oma persoonallisuutensa ja tunnelmansa.
Kaupungissa oli käynnissä useita eri restaurointikohteita. Kunhan kaikki vanhat rakennukset on kunnostettu, on paikka varmasti mykistävän kaunis.
Timisoara on monikulttuurinen kaupunki, johon vaikuttavat useat etniset yhteisöt, kuten saksalaiset, unkarilaiset ja serbialaiset, mutta myös bulgarialaiset, italialaiset, kreikkalaiset ja romanit.
Myös ortodoksiset uskovat, katolilaiset, juutalaiset, protestantit, luterilaiset, reformoidut, muslimit ja muut kirkkokunnat harjoittavat uskontoaan kaupungissa sopusoinnussa.
Piața Victoriei eli Voiton aukio on Timisoaran pääaukio.
Aukiolla on upeita suihkulähteitä, kauniita veistoksia sekä kukkaistutuksia.
Kaupungin upeat puistot ja niiden kukkaistutukset lienevätkin syy, miksi kaupunkia on kutsuttu myös Kukkien kaupungiksi.
Timisoaraan yhdistettävä asia on sen rooli vallankumoukselli-sena kaupunkina.
Kommunistinen vallankumous alkoi 16. joulukuuta 1989 Timisoarasta, kun unkarilaisen syrjäytetyn pastorin kannattajat protestoivat rauhanomaisesti paikallisviranomaisten toimia vastaan Voiton aukiolla.
Poliisi puuttui asiaan, mikä suututti mielenosoittajat ja seuraavina päivinä aukiolle saapui lisää ihmisiä protestoimaan. Pienestä paikallisesta kapinasta lähti liikkeelle Romanian historiaa muuttanut vallankumous.
Joissakin rakennuksissa voi edelleen nähdä luodinreikiä. Timisoara julisti itsensä ensimmäiseksi kommunismista vapaaksi kaupungiksi Romaniassa.
Voiton aukio tunnetaan myös Oopperan aukiona kulttuuripalatsinsa ansiosta.
Rakennuksessa toimii neljä kulttuurilaitosta: kansallisteatteri, romanialainen ooppera, saksalainen teatteri ja unkarilainen teatteri.
Voiton aukion historia juontaa juurensa 1700-luvun alkuun, jolloin se rakennettiin alun perin sotilasparaateja varten.
Toisen maailmansodan aikana aukiota pommitettiin voimakkaasti ja monet sen rakennuksista tuhoutuivat. Sodan jälkeisinä vuosina aukio rakennettiin uudelleen ja muutettiin kokonaan jalankulkualueeksi, jota reunustavat kaikenlaiset kaupat, ravintolat ja kahvilat.
Yksi aukion näkyvimmistä nähtävyyksistä on Rooman symboli Susi Lupa Capitolina patsas.
Mitä??? taas yksi kopio kuuluisasta susiemosta imettämässä Romulusta ja Remulusta.
Mistäköhän tässä tapauksessa on kysymys? Ei kun taas tietoa etsimään.
Rooman kaupunki lahjoitti susipatsaan Timisoaralle vuonna 1926 latinaisuuden symboliksi, joka yhdistää romanialaisia ja italialaisia kansoja.
Vuosina 1906-1926 Italian valtio antoi Romanialle neljä kopiota patsaasta tunnustuksena romanian kansan latinalaisesta alkuperästä ja näiden kahden kansan välisistä siteistä.
Ensimmäinen patsas lahjoitettiin Bukarestille Dacian valloituksen 1800-vuotispäivänä ja Karol I:n Romanian kuninkaana toimimisen 25-vuotispäivänä. Muut kolme patsasta lahjoitettiin Clujiin ja Chișinăuun sekä Timișoaraan.
Timisoara on vihreä ja vehreä kaupunki luonnon ympäröimänä.
Kaupungissa on useita upeita puistoja, joissa on kiva istahtaa ja ihailla hyvin hoidettuja istutuksia, upeita suihkulähteitä ja lukemattomia patsaita.
Tosin lokakuun lopussa puistojen kaunein loisto oli jo tiessään.
Timisoaran ortodoksinen katedraali- Catedrala Ortodoxă din Timișoara korkeine torneineen hallitsee koko Timisoaran siluettia.
Katedraalin ulkonäkö muistuttaa enemmän satujen linnaa kuin kirkkoa.
Upea ympäröivä suuri puisto luo kauniin viheralueen keskelle kaupunkia.
Katedraali torneineen on 90 metriä korkea ja siinä on 11 tornia.
Ortodoksinen katedraali on yksi suosituin nähtävyys kaupungissa.
Siihen mahtuu 5 000 ihmistä kerrallaan, mikä tekee siitä yhden suurimmista ortodoksisista katedraaleista.
1900-luvun puolivälissä rakennetun katedraalin arkkitehtoninen tyyli perustuu romanialaisiin ortodoksisiin, myöhäisrenessanssin, ottomaanien ja bysanttilaisiin arkkitehtonisiin elementteihin.
Katedraalin sisustus on aivan yhtä vaikuttava kuin sen ulkopuolikin. Se on todella mykistävä.
Katedraali on avoinna joka päivä klo 6.30-20, eikä sinne ole sisäänpääsymaksua.
Katedraalin alapuolella olevaan kryptaan, jossa museo sijaitsee on myös vapaa pääsy.
Ovikellon soitosta nunna tulee avaamaan oven ja johdattaa tulijat kryptaan, jossa hän esittelee innostuneesti huonolla englannilla esineitä ja niiden historiaa.
Kryptassa on suuri kokoelma historiallista ja uskonnollista taidetta sekä kirjoja, käsikirjoituksia, metallitöitä ja 1500-luvun piispan ja nykyisen suojeluspyhimyksen Pyhän Joosef Uuden Partosin pyhäinjäännöksiä. Kaikkia arvokkaita ikoneita ja esineitä ei saanut kuvata.
Ihan pikaiseen käyntiin ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta.
Asialle omistautunut nunna halusi, että käymme jokaisen esineen huolella läpi ja kuulemme tarkat selostukset, joista puolestakaan ei päässyt kärryille.
Kohteliaasti kuuntelimme ja kiersimme ohjatusti paikkoja.
Onneksi hänelle tuli puhelu, jolloin pääsimme liukenemaan paikalta.
Nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä ja Uberilla oli helppo liikkua kaupungin laita-alueille.
Julkinen liikenne kaupungin sisällä tapahtuu raitiovaunuilla, linja-autoilla ja johdinautoilla.
Julkisen liikenteen tunnin lippu maksaa 4 leu. Päivälippu 15 leu.
Lippuja saa ostettua kuljettajalta tai sitten STPT-kioskeista.
Lisäksi kaupungissa on mahdollista kulkea jokilautoilla, jotka liikennöivät Began jokikanavassa.
Jokilauttoihin pitää ostaa lippu erikseen lautalta.
Joki tai oikeammin 224 kilometriä pitkä kanavoitu joki rakennettiin aikoinaan Serbian ja Timisoaran välille kauppakuljetuksia varten.
Began joenranta ei ole Timisoaran varsinainen turistikohde, eikä joen reunoilla ole kovinkaan paljon katsottavaa.
Bastionul Maria Theresia linnake nimettiin kuningatar Maria Theresian mukaan.
Se on Timișoaran entisen linnakelinnoituksen suurin säilynyt osa.
Alun perin linnake toimi varastona sotilasviranomai-sille.
1700-luvun jälkipuoliskolla se toimi tilapäisesti Cenadin katolisen piispan asuinpaikkana.
Tässä rakennuksessa on vuosien varrella toiminut useita kaupungin toimistoja sekä valtion arkistoja, varastoja, varastohuoneita, työpajoja, koulujen asuntoloita ja painokone.
Viimeisimmän, vuonna 2010 valmistuneen restauroinnin jälkeen siitä tuli Timișoaran Banat museon ja muiden alueellisesti merkittävien kulttuurilaitosten väliaikainen päämaja.
Nykyään siinä on liiketiloja, ravintoloita, baareja, yökerho, kirjasto ja kaksi Banatin kansallismuseon pysyvää näyttelyä sekä etnografian osasto. Paikka on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18.
Piata Unirii aukiolla on historian aikana olut monta nimeä.
Sitä on kutsuttu Piața Principalăksi, Piața Domuluiksi ja Piața Losonczyksi.
Aukiota ympäröivät värikkäät ja epätavalliset rakennukset.
Se on myös Timisoaran kulttuurinen sydän. Aukio on kaupungin vanhin aukio, joka juontaa juurensa 1700-luvulle. Aukiolla on nähtävissä Timisoaran toinen ruttopylväistä.
Aukiota reunustaa kauniit 1800- ja 1900-luvun rakennukset, joiden tyylit vaihtelevat barokista jugendtyyliin uusklassiseen.
Aukiolla on moderneja patsaita ja aurinkovoimalla toimiva puu älypuhelimien lataamiseen.
Yksi aukion kauneimmista rakennuksista on Palatul Brücken epätavallinen rakennus, joka pistää heti silmään.
Se onkin yksi Timisoaran suosituimmista nähtävyyksistä, joka on rakennettu jugendtyyliin.
Vieressä sijaitsevassa barokkipalatsissa sijaitsee Timisoaran taidemuseo, joka on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18.
Sisäänpääsymaksu museoon on 21 leu.
Aukio on kaupungin tapahtuma-aukio ja varsinkin nyt, kun Timisoara on kulttuuripääkaupunki, niin aukiolla järjestetään paljon erilaisia tapahtumia.
Timisoaran piti olla kulttuuripääkaupunki jo vuonna 2021, mutta korona sotki kuviot.
Niinpä titteli siirrettiin vuodelle 2023, jolloin myös Kreikan Elefsina ja Unkarin Veszprém ovat samanaikaisesti Euroopan kulttuuripääkaupun-keja.
Titteli ja erilaiset tapahtumat, katutaide sekä veistokset koristivat näyttävästi kaupunkia.
Taimitarhaprojekti 1306 Plants for Timișoara on ehkäpä erikoisin esille laitettu juttu.
Väliaikainen telinerakennelma antaa vierailijoille mahdollisuuden kiivetä rakennuksen portaita pitkin telinerakennelman eri kerroksiin ja katsella aukiota ylhäältä sen viidestä eri tasosta.
Teoksessa on erilaisia kasveja tuomassa esille luonnon kiertoa ja monimuotoisuutta.
Voipi olla, että kukkasista hehkeimmillään se olisi ollut värikäs ja näyttävä kokonaisuus, mutta nyt se suorastaan herätti isoja kysymysmerkkejä.
Kaikkea sitä taiteen nimissä voidaankin laittaa esille.
Ehkäpä tätä rakennelmaa ei kulttuurivuoden jälkeen kaupungin paraatipaikalla näy.
Catedrala Sfântul Gheorghen eli Pyhän Yrjön kirkon rakensivat Habsburgit turkkilaisten karkotuksen jälkeen.
Se on upea 1700-luvun alun barokkiarkkitehtoori-ninen katolinen kirkko.
Kaupunkia kurittaneen ruttoepidemian takia sen rakentaminen kesti yli 17 vuotta.
Kirkon torneista tehtiin matalat, koska epävakaisina aikoina kirkot olivat yleisesti vihollisen maalitauluja korkeiden ja helposti havaittavien torniensa takia.
Kirkko on avoinna klo 10-18. Unohtaa ei kannata aukion toisella laidalla olevaa ortodoksikirkkoa Catedrala Sârbeascăa, joka on avoinna klo 9-17.
Viereisellä Piata Libertăţii eli Vapauden aukiolla on ollut monia keskeisiä rooleja Romanian ja maailman historiassa siitä lähtien, kun se rakennettiin 1700-luvulla suureksi markkinapaikaksi.
Vuonna 1849 aukiolla käytiin Unkarin vallankumouksen aikana suuri taistelu, jossa Itävallan joukot voittivat Unkarin armeijan.
Myöhemmin vuonna 1919 aukio oli myös paikka, jossa Romanian kuningas Ferdinand I piti ensimmäisen julkisen puheen, missä hän julisti Transilvanian yhdistymisestä Romaniaan. Tämä tapahtuma on äärimmäisen tärkeä kaupungissa asuville.
1700-lukua leimasi ruton aiheuttama väestön väheneminen.
Ruttoon kuolleiden muistoksi rakennettiin Vapauden aukiolle Neitsyt Marian muistomerkkinä tai Pyhän Johannes Nepomukina tunnettu näyttävä ruttopylväs.
Aukio on kaupungin aukioista pienin.
Lisäksi aukiolla sijaitsee vanha kaupungintalo, joka on peräisin vuodelta 1727.
Nykyään rakennuksessa toimii musiikkitieteiden tiedekunta.
Olikin ihanaa kulkea rakennuksen ohi ja kuunnella auki olevista ikkunoista taidokkaita musiikkiharjoituksia.
1800-luvun puolivälissä rakennettu synagoga kunnostettiin 2000-luvun alussa ja avattiin uudelleen yleisölle vuonna 2022.
Nykyään siellä pidetään erilaisia kulttuuritapahtumia ja se on juutalaisen yhteisön kohtaamispaikka.
Kiinni oli, joten sitä täytyi nyt vain ihailla ulkoapäin.
Timisoaran yksityinen kommunistinen kuluttajamuseo Muzeul Consumatorului Comunista on yksi Timisoaran mielenkiintoisim-mista vierailukohteista, joka vie kävijänsä ajassa taaksepäin.
Museo sijaitsee vanhassa omakotitalossa. Yläkerrassa ja puutarhassa oli vintage baari, kellarissa näyttelytilat.
Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy, mutta vapaaehtoisen vierailumaksun ”saa” jättää, jos haluaa.
Museon kokoelmaan kuuluu kodinkoneita, elektroniikkaa, leluja, vaatteita ja elintarvikkeita, jotka kaikki tuotettiin ja myytiin Romanian kommunistisen hallinnon aikana.
Osa tavaroista ei koskaan tavoittanut rahvasta, sillä niiden käyttö mahdollistettiin vain harvoille ja valituille. Museo on avoinna joka päivä klo 10-23, paitsi sunnuntaisin, jolloin se on avoinna klo 14-23.
Kohti kotia
Aamusta olikin aika pakata tavarat viimeisen kerran tällä reissulla ja lähteä kohti kotia.
Melkein kahden viikon mittainen Romanian reissu oli taputeltu.
Maata oli kierretty useita tuhansia kilometrejä.
Matkalla oli tullut nähtyä vaikka ja mitä.
Ilmat olivat olleet meille suosiolliset. Vielä näin lokakuun lopulla aurinko jaksoi paistaa ja lämpötilat kohosivat lähes päivittäin +24 asteen hujakoille, parina päivänä oli vieläkin lämpimämpää. Vain muutamana päivänä lämpötila jäi alle +20 asteen.
Romaniasta on melko heikosti lentoja Suomeen päin, joten kätevintä oli ottaa Unkarin rajan tuntumassa olevasta Timisoarasta juna Budapestiin, josta sitten lensimme Helsinkiin. Junamatkan hinta oli 13 € kahdelta.
Matka-aika oli kokonaisuudessaan melkein viisi tuntia.
Vajaa tunti meni ensin Curticin asemalla, jossa junan kaksi ensimmäistä vaunua liitettiin Unkarilaisen junayhtiö MAVin veturiin ja siinä samalla oli Romanian puolella passintarkastus.
Rajan jälkeen heti Lököshazan asemalla Unkarin puolella oli uusi passintarkastus ja junaan liitettiin lisää MAVin vaunuja, joihin sitten matkalta tulikin paljon matkustajia.
Näihin kahteen pysähdykseen meni tunti.
Vielä yksi reilu puolen tunnin pysähdys Békéscsabassa, jossa junaan liitettiin lisää vaunuja, jonka jälkeen matka pääsi jatkumaan ilman pidempiä pysähdyksiä kohti niin tuttua Budapestin Keletin juna-asemaa.
Romania maana yllätti tosiaan.
Joka paikassa oli tosi siistiä, hinnat olivat edullisia, ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia.
Nuoret puhuivat hyvää englantia.
Helsingissä näkee enemmän kerjäläisiä kuin me nähtiin koko Romaniassa, eikä missään kohtaa tuntunut turvattomalta.
Omat ennakkoluuloni maata kohtaa kaikkosivat kerta kaikkiaan ja voin oikein lämpimästi suositella maata matkailukohteena.
Kun taas ties monennen kerran olimme matkanneet Budapestin lentokentälle, laukut tsekattu sisään ja kuljettu turvatarkastuksen läpi, oli aika hetkeksi istahtaa ja koota matkan antia lasillisen ääressä.
Lopputuloksena voi sanoa, että mainio matka.
Nyt vaan uutta kevään matkaa suunnittelemaan. Ennen sitä tosin pyörähdetään puolitoista kuukautta tutuissa Espanajan maisemissa. Voipi olla, että niistä ei kauheasti ole postattavaa, katsotaan…
No Comments