Visby ja muut Gotlannin nähtävyydet
Laivalla Visbyhyn
Nokka kohti viimeistä etappia tällä tourneella.
Aamusta nappasimme bussin Kalmarista ja suuntasimme sillä vajaan tunnin päässä olevaan Oskarsmanin satamaan.
Visbyn bussiasema sijaitsee rautatieaseman vieressä.
Bussilipuille tuli hintaa 90 SEK henkilöltä.
Bussi kuljetti meidät lähelle lauttasatamaa, josta oli lyhyt kävelymatka itse terminaaliin. Aamu oli aurinkoinen, mutta matkalla ilma muuttui nuhruisen pilviseksi. Onneksi päivän luvattiin kirkastuvan ja meren olevan tyyni.
Gotlanti sijaitsee 90 kilometrin päässä Ruotsin mantereesta ja sinne menee Oskarshamnista lauttoja muutaman kerran päivässä.
Lautalla Visbyhyn pääsee myös Nynashamnista läheltä Tukholmaa sekä Västervikistä.
Olimme liikkeellä aamun autolautalla.
Laivat ovat isoja ja niihin mahtuu noin 1600 matkustajaa ja 500 autoa. Nytkin satama oli täynnä Gotlanttiin matkalla olevia autoja. Laiva oli tulossa ihan täyteen kesämatkaajista.
Ylpeästi laivayhtiö esittelee, että Destination Gotlandin uusimmat laivat käyttävät nesteytettyä maakaasua LNG tai biokaasua LBG, mikä pienentää hiilijalanjälkeä.
Laivassa oli ravintola, kahviloita, baari ja muutama pieni kauppa.
Lisäksi laivassa on erillinen osasto lemmikkieläinten kanssa matkustaville, joka oli oikein hyvä järjestely.
Laivaan ei saanut ottaa sisään isoja matkalaukkuja, vaan ne jätettiin terminaalissa erikseen kuljetettavaksi laivan autokannelle.
Merimatkan jälkeen ne sitten Visbyn satamassa siirrettiin lentokentältä tutunlaiseen laukkujen kuljetushihnalle, josta kukin poimi oman laukkunsa.
Laivassa oli mukava istumaosasto, jossa oli hyvä pelailla Scrabblea ja nauttia kolmen tunnin aavasta merestä.
Hintaa lipuille tuli 1373 SEK yhteensä.
Olin lippujen kanssa jo hyvissä ajoin huhtikuussa liikkeellä, mutta joidenkin päivien vuorot ja tietyt istumapaikat oli jo kokonaan loppuunmyyty.
Luulenpa, että liput tälle merimatkalle kannattaa varata hyvissä ajoin.
Tällä matkalla ei saaria näkynyt.
Muutama pieni saari, melkeinpä niitä luodoksi voisi sanoa, osui Oskarshamnin edustalle heti lähdön jälkeen.
Matkalla pilvinen sääkin alkoi muuttua aurinkoisemmaksi ja tyyni merikin kimalteli ajoittain.
Visby
Saavuimme Visbyn satamaan, joka on tyypillinen lauttasatama. Autot sekä ihmiset ulos terminaalin kautta ja mars etsimään majapaikkaa kaupungista. Lauttasatamassa ei juurikaan ole mitään, mutta sen sijaan lähellä oleva pienvenesatama on kaunis ja eläväinen paikka.
Vilkkaimmillaan satama-alue on kesäkuukausina, kun monet matkailijat saapuvat nauttimaan kaupungin ainutlaatuisesta tunnelmasta joko omilla veneillään tai mantereelta tulevilla lautoilla.
Satamassa on myös monia ravintoloita ja kahviloita, joissa voi nauttia paikallisista herkuista, samalla ihaillen veneiden saapumista ja lähtemistä.
Satama-alue oli muutenkin vilkas kohtaamis- ja ajanvietepaikka. Nytkin siellä oli vanhojen autojen näyttely
Unohtaa ei kannata rannan Glassmakasinetin jäätelöbaaria, jossa on noin 356 erilaista jäätelömakua, siis lähes jokaiselle vuoden päivälle oma makunsa! 1988 perustettu jäätelökahvila mainostaa itseään Euroopan suurimmaksi.
Ruotsin suurimpana saarena ja kokonaan Itämeren ympäröimänä Gotlanti on mainio kesäinen vierailupaikka.
Saari on täynnä luontoa ja turistinähtävyyksiä. Saaren viehättävät maisemat karuine rannikkoineen, koskemattomine rantoineen ja rehevine niittyineen saa vierailijan viihtymään.
Visbyn nähtävyydet ovat sen verran lähellä toisiaan, että jos liikkuu vain Visbyn alueella ja aivan sen lähiympäristössä, selviää mainiosti kävellen.
Kaupungissa on paljon mukulakivikatuja ja korkeuseroja, sillä kaupungin varsinaiset asuin- ja ostosalueet sijaitsevat kaupungin yläosassa tai kaupunginmuurin ulkopuolella.
Polkupyörän vuokraaminen on erinomainen ja kätevä vaihtoehto, mutta itse Vanhan kaupungin sisällä niillä ei pääse kulkemaan kovinkaan näppärästi.
Polkupyörävuokraamo löytyy lauttasatamasta tai sitten heti sataman jälkeen vierasvenesataman kohdalta.
Vanhassa kaupungissa on myös haasteellista liikkua autolla, sillä parkkipaikkoja siellä ei ole nimeksikään.
Moni katu kaupungissa on yksisuuntainen tai sitten ne ovat kävelykatuja.
Kaupunkiin pääseekin vain kahden autolla ajettavan portin kautta, tai sitten laivaterminaaliin tulevan rantatien kautta.
Navigointi autolla kaupungissa ei ole olenkaan helppo rasti.
Kaupungissa on pyörillä kulkeva kaupunkijuna, joka tekee kiertoajeluja Vanhan kaupungin ulkopuolella, joten itse ytimessä pitää matkaa taittaa jalkapatikalla. Hieman laajemmin Visbytä ja sen ympäristöä pääsee kiertämään Hop on Hop off bussin kyydissä.
Visby oli kauan ollut matkalistallamme, mutta monistakin syistä se oli jäänyt aiemmin kokematta. Nyt sitten asia korjattiin ja Visby koluttiin melko tarkasti.
Visbyn keskiaikaista kaupunkia ympäröi mahtava muuri ja aurinkoisella säällä ihanat puutalot loistavat kilpaa auringon ja ruusujen kanssa.
Ei siis ole väärin kuvata, että tämä UNESCOn maailmanperintölistalla oleva kaupunki on kuin suoraan satukirjan sivuilta.
Kaupunki on säilyttänyt keskiaikaisen viehätyksensä, ja sen kapeat mukulakivikadut, hyvin säilyneet muurit ja historialliset rakennukset vievät vierailijan aikamatkalle menneisyyteen.
Mikäs siinä oli aikamatkaa tehdä, kun aurinkokin taas paistoi parin pilvisen päivän jälkeen ja lämpö helli ihoa.
Gotlanti on Ruotsin suurin saari ja siellä on noin 60 000 asukasta, joista puolet asustelee sen ainoassa kaupungissa Visbyssä.
Entinen hansakaupunki Visby on Gotlannin keskus, jossa asutusta on ollut yli 5000 vuotta.
Visby toimi aikoinaan myös viikinkien leiripaikkana heidän matkoillaan.
Gotlannin saaren pikkuista pääkaupunkia Visbytä ei turhaan kutsuta ruusujen kaupungiksi ja saarta ruusujen saareksi.
Talojen edessä olevat ruusut levittävät kesäaikaan huumaavaa tuoksuaan samalla, kun verkkokalvoille piirtyy lumoavan kukkiva pieni kujanäkymä ihanine värikkäine taloineen.
Visbyn 3,5 kilometriä pitkä ja 11 metriä korkea kehämuuri – Ringmuren ympäröi Vanhaa kaupunkia.
Kyseessä on Pohjoismaiden parhaiten säilynyt kaupunginmuuri.
1200-luvulla rakennetun muurin alkuperäisistä torneista on edelleen pystyssä yli kolmekymmentä hyvin säilynyttä tornia.
Sänckgärdsportenilta pääsee kapuamaan muurin päälle ja ihailemaan sieltä käsin ympärillä avautuvia maisemia.
Kiipeäminen muurin päälle on maksutonta.
Muurin voi ulkopuolelta kiertää helposti ympäri, joko kävellen, polkupyörällä tai pyörillä kulkevalla kaupunkijunalla.
Jykevät muuritkaan eivät onnistuneet suojelemaan visbyläisiä, kun tanskalaiset hyökkäsivät vuonna 1361 ja löivät gotlantilaiset verisesti niin sanotussa Visbyn taistelussa.
Lähes 2000 gotlantilaista sai surmansa aivan muurien edustalla käydyssä taistelussa, kun kokeneempien ja paremmin varustautuneiden tanskalaisten tappiot laskettiin muutamassa sadassa.
Totta kait tähänkin taisteluun on liitetty legenda.
Muurien pohjoispäässä on Neitsyttorni eli Jungfrutornet, jonne tarinan mukaan muurattiin elävältä Visbyn kultaseppä Unghansesin tytär, koska hän petti kaupungin rakastuttuaan naamioituneeseen Tanskan kuninkaaseen.
Naamioitunut kuningas Valdemar IV oli saapunut kaupunkiin arvioidakseen sen puolustuslinjoja.
Tuntematon vieras hurmasi tytön ja lupasi mennä naimisiin hänen kanssaan palattuaan kaupunkiin seuraavan kerran.
Kuningas palasikin kaupunkiin, mutta suuren armeijan kanssa, joka aiheutti melkoisen verilöylyn gotlantilaisille.
Kaupunki antautui ja tanskalaiset valtasivat Visbyn.
Guldsmedin tytär oli riemuissaan ja julisti, että Valdemar IV menisi naimisiin hänen kanssaan.
Tyttö paran haaveunta, sillä kuningas oli jo avioitunut aiemmin Tanskassa ja niinpä rakkaudesta sokea tyttö oli kuninkaalle hyödytön.
Tyttö jäi valloitetulle saarelle kuin rukkanen kuninkaan lähdettyä sieltä.
Raivostuneiden kaupunkilaisten käsissä petturityttö koki julman kohtalonsa.
Visbyn parhaalle näköalapaikalle pääsee, kun kävelee ylös kapeaa Vårdlockegatania.
Visby on aika mäkinen paikka.
Kukkulan päältä on upeat maisemat yli Visbyn kattojen, kirkkoraunioiden ja kaupunginmuurin, kauas kaupunkia ympäröivälle auringosta kimaltavalle merelle.
Visbyn 1854 perustettu kasvitieteellinen puutarha sijaitsee meren rannalla, Vanhan kaupungin muurien sisäpuolella.
Muuri on suojannut 150-vuotiasta puutarhaa Itämeren suolasumulta ja myrskyiltä.
Visby sijaitsee viljelyvyöhykkeellä 1, miksi siellä viihtyvät monet muille Pohjoismaille epätavalliset kasvit.
Erityisesti puut ja pensaat menestyvät hyvin Visbyn leudoissa olosuhteissa. Puutarhassa on kaikkiaan yli 30 eri osastoa, joista ruusutarha on ehdottomasti näyttävin.
Alkujaan suosittu puutarha toimi enimmäkseen kaupallisena puutarhana, jossa oli laaja valikoima hedelmä- ja puistopuita, pensaita, parsaa ja muita hyötykasveja.
Puutarhakäyntiin olisi voinut yhdistää myös puutarhanhoitotunteja, mutta jätin ne väliin, sillä pikakurssi tuskin auttaa meikäläistä viherpeukaloksi.
Kuten puutarhan perustamisen aikaan, niin nykyisinkin sen on tarkoitus antaa uusille sukupolville elävää luontotuntemusta- ja kokemusta. Kasvitieteelliseen puutarhaan on ilmainen sisäänpääsy ja se on avoinna ympäri vuorokauden.
Puutarhassa on myös pieni paviljonki ja monia muitakin paikkoja missä voi vain istua ja nauttia puutarhan upeista kasveista sekä eri lajien ympärilleen levittämistä tuoksuista.
Puutarha näytti olevan suosittu vierailukohde, sillä vaikka olimme aamunaikaisessa liikkeellä, oli siellä jo runsaasti innokkaasti kasveja tutkivia turisteja.
Keskustan toinen kaunis puisto on sataman vieressä sijaitseva Almedalen, johon paikalliset kerääntyvät piknikille ja aurinkoa ottamaan.
Almedalen puisto on viehättävä ja historiallinen alue.
Puisto on erityisesti tunnettu vuodesta 1968 lähtien järjestetyistä poliittisista keskusteluista.
Penkkeihin on myös niitattu nimilaatat kunkin vuoden poliittisista puhujista.
Puistossa lienee tästä syystä myös Olof Palmen muistomerkki.
Kesäisin puistossa järjestetään myös muita erilaisia tapahtumia ja festivaaleja, jotka houkuttelevat paikalle niin paikallisia, kuin turistejakin.
Gotlannin taidemuseo, eli Gotlands konstmuseum sijaitsi rakennuksessa, jossa toimi lähes 140-vuotta Pyhän Hansin koulu. Julkisivu ja rakennuksen edessä oleva koulupiha muistuttavat selvästi rakennuksen aiemmasta käyttötarkoituksesta.
Väliaikaisena väistötilana se tarjoaa upean katsauksen saaren taide-elämään, kunnes uusi uljas taidemuseon rakennus valmistuu.
Taidemuseossa pääsee ihailemaan niin perinteisiä, kuin modernejakin taidemuotoja.
Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu on 185 SEK, jolla pääsee myös Gotlannin museoon.
Gotlannin museo perustettiin vuonna 1875 ja se on täynnä mielenkiintoisia näyttelyitä, jotka kertovat Gotlannin ja Visbyn menneisyydestä aina kivikaudelta näihin päiviin saakka.
Ei ole yllättävää, että se on yksi Visbyn suosituimmista käyntikohteista, joten sitä ei kannata skipata.
Erityisen hyvin ovat edustettuna viikinkien retket ja keskiaika.
Viikinkien aarteita esittelevässä salissa ryöstösaaliista on näytillä tavaroita jopa 20 eri maasta. Voikin siis todeta, että viikingit olivat todellisia maailmanmatkaajia jo tuhat vuotta sitten. Paikka on kesäaikaan avoinna päivittäin klo 10–18.
Sankta Maria Domkyrka, jota aiemmin kutsuttiin Pyhän Marian katedraaliksi tunnetaan myös yleisesti Visbyn katedraalina. Se on kaupungin vanhoista kirkoista ainoa, joka on edelleen käytössä.
Kirkko on kaupungin tunnettu maamerkki, jonka tornit näkyvät lähes kaikkialle kaupungissa.
Saksalaiset kauppiaat keräsivät rahaa saksalaisilta kauppalaivoilta, jotka tilapäisesti vierailivat Visbyn satamassa.
Tällä tavoin kirkon rakentaminen voitiin aloittaa noin vuonna 1175. Jokusen vuoden kesti tämänkin kirkon rakentaminen.
Kirkon valmistuttua 1225, oli kirkko saksalaisten uudisasukkaiden ja kauppiaiden seurakuntakirkko sekä eri maista tulleiden kauppamatkustajien oma kirkko, mutta myös gotlantilaisten seurakuntakirkko.
Kirkko palvelikin pitkään kahta seurakuntaa, joilla oli omat pappinsa.
Hansaliiton kauppiaat käyttivät kirkkoa myös turvallisena varastona tavaroilleen asentamalla välipohjan kirkon keskiosan alle.
Kirkko vaurastui ja siitä tuli kaupungin rikkain kirkko, miksi se pystyi jatkamaan rahaa vievää laajentumisprojektiaan.
Vuoden 1250 tienoilla kirkko sai pääosin nykyisen ulkomuotonsa.
Kotikenttäetuna saksalaisten käytössä ollut Pyhän Marian kirkko jätettiin rauhaan, kun 1500-luvun alkupuolella lyypekkiläiset hyökkäsivät kaupunkiin ja polttivat ja ryöstivät muita kirkkoja.
Vaikka kirkko selvisi tuolloin tuholta, niin 1600-1700- luvuilla kirkkoa riivanneet tuhoisat tulipalot, tuhosivat kirkon kaikki kolme kupolia, miksi ne on jouduttu rakentamaan uudestaan.
Kirkossa vietetään tänä vuonna sen 800-juhlavuotta.
Juhlavuosi tuo heinäkuun lopussa paikalle myös kruununprinsessa Viktorian ja prinssi Danielin.
Kuninkaallisten tuleva vierailu ja siihen valmistautuminen näkyi selvästi kaupungissa, sillä maalisuti heilui monen rakennuksen edustalla ja istutuksia siistittiin urakalla.
Myös kirkkoa oli ehostettu sisältä ja ulkoa.
Vaikka kirkko ei sisältä kovin kummoinen ollutkaan, kannattaa siellä vierailla.
Kirkko on avoinna vierailijoille päivittäin klo 9-17.
Keskustan kaikki muut vanhat kirkot ja luostarit ovat raunioina, sillä Ruotsin käännyttyä protestanttiseksi katosi Visbyn merkitys kauppasatamana, eikä kirkkojen ylläpitämiseen ollut enää rahaa, eikä tarvetta.
Visbyn kauniit kirkkorauniot ovat kuitenkin muistona Gotlannin rikkaasta keskiajasta.
Jokainen raunio on ainutlaatuinen ja niissä on erilaiset arkkitehtuuriset tyylit.
Kaupunkia voi hyvin kuvailla myös kirkkojen rauniokaupungiksi.
Paljon ei tarvita mielikuvitusta, kun voi kuulla mukulakivikatuja kävelevien kenkien kopinan ja aikalaisten puheen sorinan.
Pyhän Karin kirkko, sijaitsee Vanhassa kaupungissa keskusaukion Stora Torgetin reunalla ja se on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä.
Fransiskaanimunkkien johdolla kirkon rakennustyöt alkoivat 1200-luvulla, ja se oli aikanaan tärkeä pyhiinvaelluskohde.
Vuonna 1250 valmistunut kirkko nimettiin Aleksandrialaisen Pyhän Katariinan mukaan. Nyttemmin kirkkoa kutsutaan enimmäkseen Pyhäksi Kariniksi.
Kirkkoa ruvettiin laajentamaan, mutta 1540 – luvulla osa kirkon holveista romahti kesken kirkonmenojen. Sortunut kirkko ei koskaan valmistunut kokonaan.
Vaikka kirkko on nykyisin raunioitunut, sen komeat kivirakenteet ja kauniit yksityiskohdat viehättävät edelleen matkailijoita.
Raunion viereisellä torilla on päivittäin markkinakojuja ja aukiota ympäröivät toinen toistaan kutsuvammat ravintolat ja terassit.
Visbyn tunnelmalliset kadut, kahvilat ja kuppilat houkuttelevat ihanan kiireettömään vaelteluun.
Stora Torget, eli suuri tori, on Visbyn sydän ja keskeinen kohtaamispaikka, jonne paikalliset ja turistit kokoontuvat nauttimaan kaupungin viehätyksestä.
Torilla järjestetään usein markkinoita, tapahtumia ja festivaaleja, mikä tekee torista eläväisen ja monipuolisen.
Torin reunalla sijaitsevat vaaleat kivitalot ja historialliset rakennukset luovat ainutlaatuisen tunnelman.
Torin läheisyydessä sijaitsevat myös monet tärkeät nähtävyydet, kuten Visbyn vanha kaupungintalo, jossa on nykyään yksityisasuntoja sekä muutamat muut historialliset monumentit.
Vanhasta kaupungista löytyy myös mm. St. Olofin, St. Göranin, St. Clemensin ja St. Nicolain rauniokirkot. Kirkkoraunioita kaupungista siis löytyy.
Nostan tässä nyt muutaman muun raunion vielä esille, ihan vaan legendojen takia, jotka yhdistetään näihin raunioihin.
Drottenin rauniot sijaitsevat Stora torgetin takana St. Hansgatanilla, Pyhän Larsin raunioita vastapäätä.
Legendan mukaan visbyläisellä rikkaalla kauppiaalla oli kaksi tytärtä, jotka eivät tulleet toimeen keskenään.
Koska he eivät voineet käydä samassa kirkossa, rakennutti kauppiasisä kaksi vierekkäin olevaa kirkkoa, Pyhän Larsin ja Drottenin. Siksi niitä kutsutaan sisarkirkoiksi.
Pyhän Larsin kirkkoraunio on nimetty Pyhän Laurentiuksen mukaan, joka oli Rooman diakoni.
Pyhän Larsin kirkko oli yksi Visbyn rikkaimmista kirkoista, mikä lienee ruokkinut kirkkoon liitettyä tarinaa.
Legendan mukaan rikkauksia himoinnut munkki grillattiin elävältä ja hän kummittelee raunioissa vielä tänäkin päivänä, etsien aarretta, jonka pitäisi olla jossain raunioissa. Kirkko tuhoutui Visbyn taistelussa vuonna 1361.
Seuraavakin Legenda liittyy ahneuteen. Seurauksena liikaa hamuamisesta saa osakseen rangaistuksen, tässä tapauksessa sokeuden.
Kerrotaan, että muuan tyttö löysi aarteen Pyhän Perin kirkon rauniosta.
Hän täytti hameensa niin monella arvokkaalla esineellä kuin jaksoi kantaa ja suuntasi kotiin.
Matkalla tyttöä kohtasi äkillinen sokeus, miksi hän ei koskaan pystynyt näyttämään, mihin loput aarteesta oli piilotettu.
Ei kun aarrejahtiin, sillä aarteiden sijaintialue on jo onnistuttu rajaamaan kahden kirkon raunioille.
Kasvitieteellisen puutarhan yläpuolella sijaitseva Pyhän Klemensin kirkko on yksi Visbyn suurimmista ja vanhimmista raunioista, joka on rakennettu 1100-luvulla.
Legendan mukaan suutarin oppipoika saksalainen Hans Turitz löysi kultahanhen sen jälkeen, kun hän oli kuullut Vatikaanin kapakassa kahden gotlantilaisen munkin keskustelun, jossa nämä kuvailevat aarteen tarkan sijaintipaikan.
Poika palasi Gotlantiin ja löysi kultahanhen poikueineen.
Nuoresta oppipojasta tuli varakas mies ja hän jäi Visbyhyn, jossa meni naimisiin ja hänet lopulta valittiin Visbyn pormestariksi.
Nykyään kirkon seinässä on reikä, jonka sanotaan olleen löydetyn aarteen sijaintipaikka.
Täältä ei siis aarretta enää kannata etsiä, sillä se lienee jo löydetty.
Ei Visby ihan vain ole ruusuja ja kirkkoraunioita. Löytyy sieltä myös uimarantoja. Muurin lähellä on pienikivistä rantaa, joka oli erityisen suosittu lasten kivenheittelypaikka. Lähempänä satamaa oli sitten pieni hienohiekkainen uimaranta.
Jos menee hieman kaupungin ulkopuolelle löytyy sieltä myös muita uimapaikkoja sekä muutakin katseltavaa.
Kaksi komeaa perinteistä tuulimyllyä seisoo peräkkäin mäen päällä ja myös aikoinaan toiminut hirttomäki on vierailuarvoinen paikka, jo ihan näkymien vuoksi.
Lähellä kaupunkia on myös useita luonnonsuojelualueita.
Gotlannin erikoisuus on saffranspannkaka, sahramipannukakku, joka usein kuorrutetaan punaisilla marjoilla ja kermavaahdolla.
No pitihän tuotakin herkkua maistaa…
Hmm, erikoista, ei kovin maukasta, joten tämä makuelämys jäikin sitten tähän yhteen kertaan.
Jos haluaa perinpohjaisen katsauksen Visbyn historiaan ja nykypäivään, kannattaa osallistua Free Tours Visby kaupunkikierroksille. Toinen mahdollisuus on tiedustella kaupunki-infosta erilaisia opastettuja turistikierroksia.
Vietimme Visbyssä kolme kokonaista ja yhden puolikkaan päivän, joten saaren tutkimiseen oli varattu aikaa.
Kahtena päivänä kiertelimme lähialueiden nähtävyyksiä jalkaisin ja kolmanneksi päiväksi olimme varanneet vuokra-auton, jolla sitten huruttelimme ympäri saarta ja sen muita nähtävyyskohteita.
On melkein mahdotonta päästä moniin Gotlannin reunimmaisiin osiin ilman omaa autoa. Saarella kulkee kyllä busseja, joiden reitit vievät Visbystä Sliteen, Ljugarniin tai Fårösundiin. Julkisilla liikkuminen vie paljon aikaa ja melkoisesti jää paikkoja näkemättä, jos autoa ei ole.
Gotlannin muut kohteet
Nopeasti kävi selväksi, että julkisilla ei saaren muiden kohteiden kiertäminen onnistu näppärästi ja aikatehokkaasti, joten vuokrasimme vuorokaudeksi auton.
Auto noudettiin Visbyn lentokentältä, jonne on matkaa kaupungista noin 5 minuuttia.
Autonvuokraus näytti olevan kovin suosittua, koska noutopaikassa oli vain muutama auto odottamassa noutajaansa ja kaikki muut paikat olivat tyhjillään.
Autonvuokraustiskit sijaitsevat lentokenttäterminaalin ala-aulassa. Etukäteen varatun menopelin vuokraus sujui vauhdikkaasti. Navigaattoriin näpyteltiin ensimmäinen kohde, ja ei kun ajamaan ympäri saarta ja sen eri nähtävyyksiä.
Yksi Gotlannin tärkeimmistä nähtävyyksistä on Lummelundagrottanin tippukiviluolasto, joka tunnetaan ruotsiksi nimellä Lummelundagrottan tai Rövarkulan eli Rosvojen luolaa.
Saaren muinaisrannoilta löytyy runsaasti erikokoisia luolia, mutta tunnetuin niistä on Lummelundagrottan, joka sijaitsee noin kymmenen kilometriä Visbyn kaupungista pohjoiseen.
Luolaa on tutkittu ja kartoitettu hieman yli neljä kilometriä, mutta koko ajan luolatutkijat löytävät uusia osia luolasta.
Kaksi koulupoikaa löysi luolan sattumalta vuonna 1948.
Uteliaita ovat nuo pikkupojat, sillä myös talvella Malagan reissulla vierailimme Nerjan tippukiviluolissa, jonka aikoinaan löysi seikkailunhaluinen poikajoukko.
Luolissa pääsee ihailemaan muinaisia fossiileja eri pituisilla kierroksilla.
Luolan muodostelmat ovat veden muovaamia tuhansien vuosien aikana, ja ne ovat luoneet jonkin moisia luonnonveistoksia.
Totta sanoakseni luola on tippukiviltään melko vaatimaton verrattuna muihin näkemiini luoliin.
Paikka on avoinna kesäkuukausina päivittäin klo 10-17.
Sisäänpääsymaksu aikuiselta oli 195 SEK. Luolaan pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Luolan lämpötila on vakio noin +8 C ympäri vuoden, joten kylmä voi tulla pelkissä kesähepeneissä, jos ei ole varautunut lämpimillä vaatteilla.
Gotlannissa on oma Blå Lagunen eli Sininen laguuni, joka on noin 60 km päässä Visbystä.
Laguuni sijaitsee Bästeträskin luonnonsuojelualueella Arin kylän ulkopuolella, vedellä täyttyneessä entisessä kalkkikivilouhoksessa.
Louhos on ollut merkittävä, sillä kiveä on käytetty saaren kirkkojen rakentamiseen.
Kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen Gotlannin kalkkikivestä tuli haluttu rakennusmateriaali myös muissa Itämeren linnoituksissa.
Vanha kalkkikivilouhos on rekisteröity EU:n viralliseksi uimapaikaksi, mistä otetaan vesinäytteitä ympäri vuoden.
Voi vain arvata, miten valtavasti siellä on porukkaa kesäisestä keskipäivästä eteenpäin.
Me menimme laguunille ennen klo 11, ja siellä oli jo melkoisesti populaa.
Autoja ajoi jonossa pikkutietä pitkin kohti laguunin parkkialuetta. Jos auton mielii saada alueelle parkkiin, kannattaa olla aamun aikaisessa liikenteessä.
Parkkimaksu henkilöautolta oli 50 SEK ja se veloitetaan ennen auton parkkeeraamista. Paikassa ei ole mitään palveluja, joten omat eväät kannattaa ottaa mukaan rantapäivälle.
Bungen ulkoilmamuseo sijaitsee Fårösundin kaupungin ulkopuolella.
Paikka on yksi Ruotsin suurimmista ulkoilmamuseoista, ja siellä on yli 70 hyvin säilynyttä historiallista rakennusta kolmen viime vuosisadan ajalta.
Kulttuurihistoriallinen museo esittelee pääasiassa menneen ajan maaseudun elämää. Paikan vanhin rakennus on 1600-luvun maatila.
Lisäksi rakennusten sisällä on arkeen- ja elämään liittyneitä esineitä, jotka antavat käsityksen saaren asukkaiden aiemmasta elämästä.
Vierailulla pääsee tutustumaan monipuolisiin näyttelyihin, jotka esittelevät muun muassa talonpoikien perinteisiä maanviljelykäytäntöjä, paikallista käsityötaitoa ja saaren historiallista merkitystä Itämeren alueen kaupankäynnin keskuksena.
Paikka on avoinna päivittäin klo 10-17. Sisäänpääsymaksu museoon on 150 SEK.
Museossa on myös rekonstruoitu hautausmaa, joka esittelee eri aikakausien hautaustapoja ja hautaamiseen liittyviä uskomuksia.
Gotlannin pohjoiskärjessä oleva Fårön melko pieni, mutta kaunis saari ylpeilee ainutlaatuisilla maisemillaan, jotka eroavat muusta Gotlannista.
Maisema saarella on muuta Gotlantia karumpaa, jota paljaat rannat ja mereltä alati puhaltava tuuli vain korostavat.
Jos saarta aikoo kierrellä on kyllä liikuttava autolla tai kaksipyöräisellä.
Liikkeellä olikin paljon pyöräretkeilijöitä, mutta myös moottoripyöräilijöitä.
Pienelle saarelle pääsee reilut viisi minuuttia kulkevalla ilmaisella lossilla.
Vaikka kolme lossia kuljetti autoja ja pyöräilijöitä nonstoppina saarelle, joutui lossirannassa silti jonottamaan parikymmentä minuuttia.
Jonotuskaistoista ja niiden pituudesta saattoi päätellä, että joskus joutuu jonottamaan pidempääkin.
Pieni saari moninkertaistaa asukaslukunsa kesäaikaan, kun turistit saapuvat lomailemaan sinne. Pysyviä asukkaita saarella on vain noin 600.
Fårön saareen läntisimmässä kärjessä on 30 metriä korkea majakka, joka sijaitsee lähellä upeaa Norsta Aurenin rantaa.
Pyöreä valkoinen majakka rakennettiin vuosina 1846–47 ja sen päätehtävänä oli varoittaa Salvorevin petollisista hiekkasärkistä.
Aiemmin öljylapuilla toiminut majakka sähköistettiin vuonna 1953.
Viimeinen Fårön majakanvartija poistui majakasta vuonna 1977, mutta automatisoitu majakka on edelleen käytössä.
Itse majakkaan ei pääse sisään, eikä se nyt kovin kummoinen muutenkaan ollut.
Majakan lähellä on parkkialue, josta on lyhyt matka rannalle.
Paikka oli selvästi päiväretkeilijöiden suosiossa, sillä parkkialue täyttyi autoista ja moni saarella vieraileva oli tullut katsomaan juurikin majakkaa.
Majakan ympärillä olevat rannat eivät ole uimaystävällisiä, mutta kauniita.
Molemmissa suunnissa on paljon mukavia lapsiystävällisiä hiekkarantoja, jotka sopivat vedessä pulikoimiseen.
Suurin osa retkeilijöistä söikin rannalla eväitään, nauttien merestä sekä hetkestä jaloitella autossa istumisen jälkeen tai lepuutellakseen puhkipoljettuja reisiään.
Fårön saari on tunnettu raukeistaan.
Raukit ovat erikoisia kivimuodostelmia, jotka ovat jääneet jäljelle, kun aallot ovat huuhdelleet niitä ympäröivän kiviaineksen hiekaksi ja huuhtoneet sen mereen.
Langhammars raukområdin Raukkirannasta löytyi, jos jonkin laisia muotoja, varsinkin kun antoi mielikuvituksen laukata.
Raukkeja oli paljon, mutta onneksi ne olivat melko pienellä alueella. Alueen parkkipaikalla oli pieni kahvilavaunu, joka olikin suuressa suosiossa.
Matkalla saaren ympäri vastaan ei sitten tullut montaakaan pysähdyspaikkaa, josta olisi saanut juotavaa. Kauppoja tai huoltoasemaa ei näkynyt ainuttakaan. Auton menovesi ja ruokahuolto onkin hoidettava pääsaaren puollella lossirannassa.
Nämä kuvat on otettu Langhammars raukområdin Raukkirannasta. Gotlannin toisessa päässä Hoburgenista löytyy Gotlannin isoin raukki Hoburgsgubben.
Tämän raukin takia emme lähteneet ajelemaan Gotlannin toiseen päähän, sillä pikkukylissä ja siirtymissä itsessään ei ollut juurikaan mitään nähtävää. Suurin osa nähtävyyksistä sijaitseekin saaren pohjoisosassa.
Fårön saarella sijaitsee Bergman keskus, joka on omistettu sen kuuluisimman asukkaan Ingmar Bergmannin elokuville ja hänen elämäntyölleen.
Ingmar Bergman kuoli kotonaan saarella vuonna 2007 ja hänen pieni hautansa löytyy Fårön kirkon hautausmaalta.
Haudasta on tullut elokuvafanien must see paikka.
Fårön saari oli merkittävä kuvauspaikka useille Bergmanin elokuville, ja sanotaankin, että saaren maisemat muovasivat hänen elokuvallista visiotaan. Keskuksessa järjestetään vuosittain Bergman-festivaali.
Bergman Centerin näyttelyssä on esillä kattava ja mukaansatempaava näyttely, joka esittelee Bergmanin elokuvia, käsikirjoituksia, henkilökohtaisia muistoesineitä ja saaren vaikutusta hänen työhönsä.
Lisäksi keskuksen kirjasto ja arkisto ovat arvokkaita resursseja elokuvantekijän perinnöstä kiinnostuneille tutkijoille ja elokuvaharrastajille.
Kesäaikaan paikka on avoinna päivittäin klo 11-17 ja sisäänpääsymaksu museoon on 100 SEK. Bergman Centerin vieressä on melko pieni Fårö Museum, jonne ei tällä kertaa eksytty.
Helgumannenin kalastajakylä sijaitse Langhammarsin luonnonsuojelualueella.
Ennen niin suuresta kalastajakylästä on jäljellä vain 15 pientä puista kalastajamajaa, jotka seisovat rannalla valmiina ottamaan vastaan myrskyt ja tyrskyt.
Kalastajakylän rakennustyyli näyttää säilyneen historiallisista ajoista lähtien.
Legendan mukaan kylässä asui munkki, joka piti aamu- ja iltarukouksia joka päivä.
Kalastajakylän sanotaan saaneen nimensä tämän miehen mukaan.
Rannan lähellä on myös makean veden kaivo nimeltä Pyhän miehen kaivo, joka saa vetensä lähteestä.
Tarinan mukaan lähde syntyi, kun Thor jumala ajoi jättiläistä takaa saaren poikki, ja jättiläisen syvälle maahan painautuneissa jalanjäljissä pulppusivat lähteet.
Helgumannenista liikkuu myös monia muita tarinoita.
Muutkin kuin kylälle nimensä antanut munkki ovat tulleet legendaarisiksi, kuten nainen nimeltä BåtaBol.
Hän ansaitsi elantonsa kalastuksesta 1800-luvun puolivälissä ja hänen kerrotaan purjehtineen aina Visbyhyn asti myydäkseen kalojaan.
Kylä olikin 1700-luvulla saaren tärkein sillin kalastuspaikka. Gotlannin rannoilla oli siellä sun täällä muitakin vanhoja ja hieman tuoreempiakin kalastajamörkkirykelmiä.
Koukkasimme vielä Högklintin luonnonsuojelualueen kautta. Paikka sijaitsee reilut viisi kilometriä Visbystä etelään. Suojelualue tunnetaan jyrkistä kalkkikivikallioistaan, jotka tarjoavat upeita panoraamanäkymiä ympäröivään maisemaan.
48 metriä korkean kallion reunalla ei ole kaiteita lainkaan, mistä syystä eräs ei mennyt lähellekään reunaa.
Näköalapaikalta johtaa polku suojelualueen läpi paikkaan, jota kutsutaan Rövar Liljas hölaksi.
Jyrkänteen huipulta johtavat jyrkät portaat alas pienelle tasanteelle, jossa on pieniä luolia.
Yksi luola on nimetty Gotlannin maaseudulla 1700-luvun puolivälissä varkauksia tehneen Jonas Nilsson Liljan mukaan.
Jonas Nilsson Lilja oli paatunut rosvo. Aiemmista varkauksistaan vapauduttaan hän liittyi tykistöpataljoonaan Gotlannissa.
Jo matkalla saarelle hän varasti hopeisen pikarin, jonka sitten möi Visbyssä. Varas mikä varas.
Jouduttuaan epäillyksi hän pakeni yksiköstä Rövär Lilja hölaan, joka toimi mainiona piilopaikkana.
Jäätyään kiinni 1754, tuomittiin Jonas Nilsson Lilja kuolemaan hirttämällä.
Hovioikeus kuitenkin muutti tuomion elinkautiseksi vankeudeksi Carlstenin linnoituksessa Marstrandissa, missä hän sitten kuoli vuonna 1763 keripukkiin ja syöpään.
Pitkin Gotlantia oli esillä erilaisia lammasfiguureja, sillä lammas on Gotlannin symboli. Gotlannin lammas on oma rotunsa ja sen laadukas nahka on erittäin suosittu myyntiartikkeli Gotlannissa. Sanotaan myös, että Gotlannissa on enemmän lampaita, kuin ihmisiä.
Tienvierillä ja pelloilla oli nähtävissä ihania olkikattoisia pieniä latoja sekä hyvin säilyneitä tuulimyllyjä.
Kun Gotlanti oli sitten kierretty, oli aika palauttaa auto ja painua hotelille pakkailemaan ja valmistautua kotiinlähtöön.
Mukava reilu kaksiviikkoinen oli taas tuonnut mukanaan tuhansia kilometrejä ja paljon kuvia sekä mukavia muistoja. Tästä on hyvä lähteä kohti syksyä ja uusia seikkailuja.
Kohti kotia
Tämä kesämatka olikin sitten taputeltu ja oli aika suunnata kohti Visbyn pientä lentokenttää. Loman loppuun alkoikin sitten vesisade, mikä tässä kohtaa ei haitannut lainkaan. Suomessa oli alkamassa se kauan odoteltu tämän kesän ensimmäinen hellejakso.
Lentokenttä sijaitsee viiden kilometrin päässä Visbyn kaupungista.
Kentälle kulkee kesäisin lentokenttäbussi sekä julkisen liikenteen bussi 61, jonka pysäkiltä joutuu hieman kävelemään lentokentän terminaaliin.
Suoraan terminaaliin vievä lentokenttäbussin hinta näytti olevan 88 SEK henkilöltä.
Nopealla laskutoimituksella hotellilta pääsi taxilla kentälle hieman yli 200 SEK hintaan, joten emme valinneet bussikyytiä, vaan nappasimme taxin, sillä pieni hintaero mahdollisti sujuvamman aikataulutuksen.
Kentälle ei todellakaan kannata mennä turhan aikaisin, sillä siellä ei ole juuri mitään palveluja. Kentällä on yksi pieni kahvio ja pienen pieni kauppa, joka ei ollut mikään tax-free.
Kesäaikaan Helsingistä pääsee suorilla lennoilla Visbyhyn ja mikä yllättävää hintakin lentolipulle oli melko edullinen.
Lento Visbystä Helsinkiin kesti hieman yli tunnin.
Mitä Visbystä ja Gotlannista jäi käteen?
Visby on pieni mutta mukavan oloinen paikka. Itse Visbyn kaupungin kiertää mainiosti vuorokaudessa, mutta muuten pitääkin sitten olla auto käytössä, jotta pääsee katsomaan alueen muita nähtävyyksiä.
Jos vielä aikoo käydä lapsiperheiden suosimassa Peppi Pitkätossun kesämaassa tai Kneippbyn vesipuistossa, ei päivä riitä vierailulle.
Itse Visbyn lisäksi nähtävyyksiä Gotlannissa ei ihan hirveästi ole.
Muu osa saarta on selvästi ruotsalaisten suosiossa kesänviettopaikkana.
Paljon oli liikenteessä porukkaa, suuntana saaren kymmenet ja kymmenet mökki- ja caravan alueet.
Borta bra men hemma bäst, tulihan tämän kesän kielikurssikin sitten suoritettua.
No Comments