Jerez de la Frontera ja El Puerto de Santa Maria
Jerez de la Frontera
Sevillasta sitten teimme visiitit lähialueen mielenkiintoisiin kaupunkeihin.
Tuntui, että tällä reissulla oikein mikään tahtonut onnistua.
Tiedossa olevan junalakon takia olimme muuttaneet suunnitelmia ja aikaistaneet Jereziin menoa päivällä.
Sää ei tahtonut millään muuttua normaalimmaksi vaan myrskyrintamia toisensa perään ajautui Atlantilta.
Ensin tuli Leonardo myrsky, ja heti kohta perään Marta myrsky.
Niinpä sitten junamatka Sevillasta Jerez de la Fronteraan muuttui bussikyydiksi, koska rataa ei saatu käyttää rankkojen sateiden ja tulvien aiheuttaman sortumavaaran takia.
No johan tuossa viikon sisällä tammikuussa oli kolme perättäistä junaturmaa, että hyvä oli päätös tuo radan hetkellinen sulkeminen. Bussikyyti maksoi reilun 10 € henkilöltä ja perille Jereziin pääsimme alle 1½ tunnissa.
Hetkellisestä aurinkoisesta säästä huolimatta läheisen Atlantin tuulet tuiversivat kylmästi ja takki oli pidettävä päällä. Parkkeerasimme itsemme pariksi päiväksi kaupunkiin.
Etelä-Espanjan sisämaassa lähellä rannikkoa sijaitseva Jerez de la Frontera tunnetaan parhaiten sherrystä, jota saa valmistaa vain hyvin pienellä viinialueella Jerezin lähellä.
Lähes 215 000 asukkaan Jerez de la Frontera ei ole yhtä suosittu kuin muut andalusialaiset kaupungit, mutta on sillä silti paljon tarjottavaa kaupungissa vierailevalle.
Cherryn lisäksi kaupunki tunnetaan myös flamencosta sekä ratsastuskoulustaan.
Kaupungin alkuperä on hieman hämärän peitossa, mutta on olemassa arkeologisia jäänteitä, jotka todistavat, että alueella oli asutusta jo ennen roomalaisten saapumista.
Jotkut tutkijat uskovat, että kaupunki kuului aikoinaan muinaiseen Tartessoksen valtakuntaan.
Kuten monilla andalusialaisilla kaupungeilla, myös Jerez de la Fronteralla on pitkä ja vaiherikas menneisyys.
Foinikialaiset kutsuivat kaupunkia Xeraksi, kun taas roomalaisille se oli tuttu nimellä Ceret.
Roomalaisen siirtokunta oleskeli kaupungin alueella ja muistona tuosta ajasta on vanha roomalainen silta.
1000-luvulle mennessä siitä oli alkanut tulla tärkeä maurien valtakuntaan kuuluva kaupunki, jota kutsuttiin Xerixiksi tai Sherrichiksi De la Fronteraksi.
Nämä nimet viittaavat Jerezin sijaintiin maurien Espanjan rajalla.
Jerezin todellinen kaupunkikehitys alkoi muslimien aikana Almoraviden ja Almohaden valtakaudella, jolloin moskeijoita ja palatseja rakennettiin ja kaupunkia laajennettiin.
1100-luvulla kristityt yrittivät useaan otteeseen vallata kaupungin, mutta näiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen Jerez pysyi pitkään maurien rajakaupunkina. Alfons X:n lopullinen takaisinvalloitus 1200-luvulla johti moskeijoiden muuttamiseen kirkoiksi. Kaupunki liitettiin Kastilian kuningaskuntaan.
Jerez on historialtaan rikas kaupunki, joka suorastaan anelee tutustumista ja jonka pitäisi ehdottomasti olla jokaisen Etelä-Espanjan vierailukohteiden listalla.
Jerez de la Fronteran Vanha keskusta on viehättävä ja siellä selviää hyvin jalkapatikalla.
Alcázar de Jerez on kiehtova linnoitus, joka tarjoaa upean katsauksen kaupungin historiaan. Linnoitus rakennettiin puolustuslinnoitukseksi.
Alcázar on 1000-luvulla rakennettu maurilainen linnoitus, kun kaupunki oli osa pientä Arcos de la Fronteran Taifan kuningaskuntaa.
Linnoitus on erinomainen esimerkki almohadien arkkitehtuurista, jonka monet alkuperäiset elementit ovat erittäin hyvin säilyneet.
Linnoituksen kaksoismuurien ympärysmitta on 4 000 metriä, ja seitsemän jäljellä olevaa tornia kohoavat ympäristöön.
Almohadien valloituksen jälkeen linnaa laajennettiin edelleen 1100-luvulla.
Linnoitus oli aikoinaan itsenäinen linnoitettu kaupunki suuremman linnoitetun kaupungin sisällä.
Alcázarin sisällä pääsee näkemään 1100-luvulta peräisin olevan palatsin, joka oli poliittisen ja sotilaallisen vallan keskus.
Lisäksi siellä on viimeisen jäljellä olevan moskeijan 18:sta kaupungissa aikoinaan olleesta moskeijasta, arabialaiset kylpylät ja paljon uudemman barokkityylisen Villavicencio palatsin, joka rakennettiin vuonna 1664.
Linnoitusvierailulla pääsee myös kävelemään linnoituksen muurien päällä ja kuljeskelemaan puutarhassa istutusten ja pienten suihkulähteiden lomassa. Muureilta ja tasanteilta on hyvät näkymät niin alemmas linnoitukselle kuin kaupunkiin päin.
Sisäänpääsy Jerezin Alcázariin maksaa 5 €. Talviaikaan paikka on avoinna päivittäin klo 9-14.30.
Alcázarin tornissa sijaitseva toinen nähtävyys on Camera Osbcura, joka on linsseistä ja peilistä koostuva järjestelmä, joka perustuu antiikin ajoista tunnettuun yksinkertaiseen optiseen periaatteeseen ja josta on täydennettynä ja mukautettuna tullut mielenkiintoinen turistinähtävyys.
Camera Obscura sijaitsee palatsin tornin huipulla, ja sen toiminta on samanlaista kuin kameran.
15 minuutin opastetun esityksen aikana pääsee katselemaan kaupunkia 360 asteen kuvakulmassa. 5 €. Talviaikaan paikka on avoinna päivittäin klo 9-14.30. Paikassa on myös apteekkimuseo.
Jerez de la Fronteraa pidetään sherryn lisäksi myös flamencon kotikaupunkina.
Hienostuneet ja taitavat katusoittajat kyllä vahvistivat asian, olivat aivan muuta kuin perus rämpyttäjät.
Kaupungin keskustassa on Andalusian flamencon dokumentointikeskus.
Paikka on tutkijoiden, taiteilijoiden ja yleisesti flamencon harrastajien käytettävissä ja siellä pääsee aiheeseen perehtymään ilmaiseksi.
Paikka sijaitsee 1700-luvulla rakennetussa Pemartín palatsissa eli Palacio Pemartínissa, jossa on hieno sisäpiha. Sisäpihaa pidemmälle emme menneet. Paikka on avoinna arkisin klo 9-14. Flamencoesityksiä on tarjolla useammassakin paikassa kaupunkia. Emme menneet niihinkään, aiempien reissujen pari esitystä riittävät ihan hyvin.
Kiinnostava on myös 1700-luvun lopulla rakennettu Domecq barokkipalatsi eli Palacio Domecq.
Palatsi edustaa Jerezin porvarillisten talojen mallia, joka oli tyypillinen aristokratian ja porvariston viininviljelijöiden rakentamissa suurissa taloissa heidän asettuessaan kaupunkiin.
Palatsin historia liittyy yhteen Espanjan ja Euroopan pisimmistä viininvalmistusperinteistä omaavista perheistä ja se olikin kaupungin sosiaalisen ja liike-elämän vallan symboli vuosisatojen ajan.
Tähän palatsiin on varattava liput ja vierailuajankohta etukäteen. Vierailu on mahdollista vain ryhmän mukana tiettyinä kellonaikoina. Lippujen hinnat ja aukioloajat kannattaa tarkistaa Domecq palatsin omilta sivuilta.
Jerez de la Fronteran komea eri tyylisuuntia yhdistelevä Jerezin katedraali, Catedral de Nuestro Señor San Salvador on käymisen arvoinen.
Katedraali rakennettiin 1100-luvulla Jerezin suuren moskeijan ja San Salvadorin kirkon jäänteiden päälle.
Katedraalia muutettiin merkittävästi 1600-luvulla, minkä seurauksena sen arkkitehtoninen tyyli on sekoitus barokkia, goottilaista ja uusklassista tyyliä.
Katedraalissa pääsee ihailemaan sen upeita taideteoksia sekä yksityiskohtaisesti koristeltuja alttareita. Katedraalin suuri ylpeys kaikenlaisten uskonnollisten pyhäinjäännösten lisäksi on taidemaalari Zurbaránin maalaus La Virgen Niña.
Katedraalin rauhallinen tunnelma tekee siitä loistavan paikan hiljaiselle mietiskelylle.
Toki nyt näin kaatosateiden aikaan kannattaa katsoa, mihin istahtaa.
Kait se kesän lämpö ja aurinko kuivaa kaiken, joten tuon suurempia korjaustöitä vuotavaan kattoon ei tarvita.
Katedraalin julkisivu on monimutkainen, ja siinä on monia pieniä kiveen veistettyjä koristeellisia yksityiskohtia.
Eri korkeuksilla ovien ja ikkunoiden yläpuolella on patsaita, jotka esittävät Raamatun eri kohtauksia, useimmat Mariaa ja Jeesusta.
Katedraalin sisäpuoli on yhtä vaikuttava kuin ulkopuolikin, uusklassisine korinttilaisine pilareineen ja suurine apostolien patsaineen se tekee vaikutuksen.
Katedraalin lisäksi maanantaista lauantaihin klo 11-13 ja 15-18 on mahdollista kiivetä kirkon torniin. Päästäkseen huipulle on otettava noin sadan portaan rapputreeni.
Itse katedraali on avoinna joka päivä, mutta sunnuntaisin vasta aamumessun jälkeen. Katedraaliin on myös sisäänpääsymaksu ja torniin veloitetaan käyntimaksu erikseen. Kannattaakin tarkistaa aukioloajat ja lippujen hinta katedraalin sivuilta. Lisäksi kannattaa harkita yhdistelmälipun ostamista, jolla pääsee myös San Miguelin kirkkoon.
Sherry on ollut Jerez de la Fronteran talouden perusta 1700-luvulta lähtien, ja 1800-luvulla sen vienti erityisesti Britanniaan teki alueesta vauraan.
Sherryä tuotetaan vain Jerezin seudulla, ja sitä valmistetaan hyvin kuivista, erittäin makeisiin vaihtoehtoihin, joten jokaiselle löytynee oma suosikki.
Monet matkailijat tulevat Jereziin juuri sherryn vuoksi, me emme. En oikein koskaan ole pitänyt sherrystä, mutta kun nyt pelipaikoilla kerran oltiin, niin olihan se maistettava.
Suuret viinitilat eli Bodegat houkuttelevat vierailemaan ja tutustumaan sherryn valmistukseen. Tunnettuja tuottajia ovat muun muassa Sandeman, Harveys ja González Byass, jonka mainossymboli Tío Pepe on yksi maailman tunnetuimmista tavaramerkeistä. Se oli myös Espanjan ensimmäisiä rekisteröityjä tavaramerkkejä. Lisäksi aivan kaupungin keskustassa oleva viinitila oli ensimmäinen, jossa oli sähkövalo koko kaupungissa.
González Byassin laajoilla tiluksilla viini kypsyy maanpäällisissä viinikatedraaleissa.
Yksi rakennuksista on itsensä Gustav Eiffelin suunnittelema.
Tila perustettiin vuonna 1835 ja se kasvoi vähitellen nykyisen kaltaisseksi pieneksi kyläksi.
Vuodesta 1988 lähtien se on ollut kokonaan Gonzálezin suvun omistuksessa. Tutustumaan laajaan alueeseen pääsee opastetulla kierroksella pyörillä kulkevalla kaupunkijunalla.
Sherry kypsytetään solera menetelmällä, jossa eri ikäiset viinit sekoittuvat tynnyririveissä, joten lopputulos ei ole koskaan yhden vuosikerran viiniä.
Jerezissä valmistetaan myös laadukasta brandya, jota mm. González Byass tuottaa omalla tislauskalustollaan.
Lisäksi Vinagre de Jerez on sherrystä valmistettu gourmet viinietikkaa, joka valmistetaan samalla alueella Cádizin maakunnassa kuin sherrykin.
Totta vai tarua, perinne on tarjota makeaa sherryä myös hiirille. Lattialle asetetun sherrylasin eteen on rakennettu pienet tikapuut, joita pitkin hiiret voivat kiivetä maistamaan suosikkijuomaansa, cream sherryä.
Jerezissä on mahdollisuus vierailla Andalusian kuninkaallisessa ratsastuskoulussa Fundación Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre.
Kuninkaallinen ratsastuskoulu on yksi maailman neljästä arvostetuimmasta klassisen ratsastuksen akatemiaoista.
Andalusian kuninkaallisessa ratsastuskoulussa pääsee seuraamaan hevosten ja ratsastajien päivittäistä koulutusta kauniissa 1800- luvun palatsissa.
Joku uhrautui käymään siellä, sillä itse pysyin kaukana allergisoivista otuksista.
Hevoskoulutuksen lisäksi voi tutustua myös ratsastustaiteen museoon sekä vaunumuseoon.
Jos haluaa osallistua ratsastusbalettiesitykseen, pitää siitä maksaa erillinen lippu.
Useimmat turistit tulevat paikkaan kahdesti viikossa järjestettävään hevosnäyttelyyn.
Kannattaakin tutustua ratsastuskoulun sivustolle, koska esitysten ja koulutusten ajankohdat vaihtelevat ja lippupaketeissa on mistä valita.
San Michaelin kirkko eli Iglesia de San Miguel on yksi Jerezin kauneimmista kirkoista.
Katedraalin vierailulippu oikeuttaa myös vierailuun tässä kirkossa.
Kuka tahansa voisi erehtyä luulemaan San Michaelin kirkkoa katedraaliksi sen majesteettisten mittojen vuoksi.
Upea kirkko on Jerezin suurin kirkko ja epäilemättä koko ympäröivän alueen silmänruoka ja kirkko kilpaileekin kauneudessaan katedraalin kanssa.
Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1484 katolisten monarkkien suojeluksessa.
Perustamisestaan lähtien sitä laajennettiin jatkuvasti 1700-luvulle asti. Kirkossa onkin nähtävissä eri arkkitehtuurisia tyylejä.
Kirkon vaikuttava goottilainen julkisivu tunnetaan nimellä Gospel Portal, ja 1700-luvulla valmistunut kellotorni saa myös osakseen ansaistun huomion. Sisällä on uurrettuja holveja ja kappeleita, jotka on koristeltu arvokkaalla kirkkotaiteella.
Kirkkoon pääsee vierailulle maanantaista lauantaihin klo 10-18.30. Kannattaa hyödyntää katedraalin yhteislippu, jossa säästää useamman euron.
Kellomuseo eli Museos de la Atalaya on Espanjan ainoa kellomuseo.
Ajan palatsissa, joka on uusklassis-viktoriaanista tyyliä edustava kartano vuodelta 1850, on esillä upea vintage kellojen kokoelma, jota pidetään yhtenä Euroopan parhaista.
287 kellon kokoelma ulottuu 1600-luvulta 1800-luvulle , joka oli ranskalaisen ja englantilaisen kellonvalmistuksen tuotteliain- ja monipuolisin ajanjakso.
Kellomuseossa on esillä muun muassa Itävallan ja Sveitsin kelloja, jotka kaikki ovat toimintakunnossa.
Kelloista erittäin arvokkaita tekee se, että niissä on tunnettujen kelloseppien signeerauksia.
Paikka on avoinna arkisin klo 9-14 ja sisäänpääsy museoon maksaa 6 €.
Museo Arqueologico Municipalissa pääsee näkemään lisää kaupungin historiasta. Museo sijaitsee Plaza del Mercadossa ja siellä on esillä esineitä, jotka ovat peräisin kaupungista roomalaiskaudelta ja korinttilaisilta ajoilta. Talviaikaan paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-14ja sisäänpääsymaksu museoon 5 €.
Convento de Santo Domigo luostarin juuret ulottuvat Jerezin kristittyjen takaisinvalloitukseen, jolloin Alfonso X Viisas lahjoitti paikan dominikaaniselle ritarikunnalle.
Luostari oli yksi ensimmäisistä kaupunginmuurien ulkopuolelle rakennetuista temppeleistä, ja sen sanotaan olleen ensimmäisen katolisen messun pitopaikka Jerezin takaisinvalloituksen jälkeen 1200-luvulla. Sitä käytettiin myös menestystelevisiosarjan The Crown kuvauspaikkana jossa se toimi sairaalana.
Jerezin Santo Domingon kuninkaallinen luostarilla on ollut keskeinen rooli kaupungin uskonnollisessa ja kulttuurielämässä. Luostari on avoinna yleisölle tiistaista lauantaihin klo 10.30-13.30 ja 18-21. Aukioloajat vaihtelevat ja lauantaina se on auki vain aamupäivän.
Espanjalaisissa kaupungeissa kannattaa aina vierailla myös kauppahalleissa ihailemassa upeita tuoreita tuotteita sekä tutkailemassa paikallisten ihmisten arkea.
Jerezin kauppahalli Mercado Central de Abastos rakennettiin 1800-luvun lopulla.
Paikka on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina aina aamusta iltapäivän siestaan saakka.
Kaupunkia kiertäessä eteen tuli pieni kaikkien vammoista parantuneiden pyhäkkö, jossa roikkui kipsejä, proteeseja ja kaiken maailman tukirankoja.
Olihan se laitettava kynttilä palamaan, toiveena, että rinnalla kulkijan jalka saataisiin kuntoon.
Voipi olla, että tyytyminen jää vakuutusyhtiön myöntämään vammaluokkaan for ewer…
Jerez de la Fronteraa oli nyt koluttu pari päivää ja oli aika vaihtaa maisemaa. Tarkoituksena oli ottaa iltapäivästä Cádiziin menevään paikallisjunaan.
Paikallisjuna C1 koukkaa El Puerto de Santa Marian kautta, jonne olimme menossa päiväksi ja yöksi.
Pari euroa maksava C1 paikallisjuna kulkee normaalisti Jerez de la Fronteran ja Cádizin väliä noin puolen tunnin välein.
Nyt junakyyti vaihtui noin 20 minuuttia kestävään taximatkaan, koska junalakko pisti koko liikkumispaletin sekaisin.
El Puerto de Santa María
Junakyydin vaihduttua taxikyytiin ja sateen taas jatkuessa oli tämän talven paskailmakiintiö aika lailla täynnä. Veimme kimpsumme hotelille ja lähdimme tutkimaan sateisen harmaata kaupunkia. Kaupunki ei ole kovin suuri, joten yksi iltapäivä ja seuraava aamupäivä riitti kaupungin kiertämiseen oikein hyvin.
El Puerto de Santa María pikkukaupunki sijaitsee Cádizin lahden toisella rannalla katsottaessa Cádizista.
Río Guadaleten rannalla sijaitseva El Puerto de Santa María tunnetaan myös nimellä Sadan palatsin kaupunki ja usein sitä kutsutaan myös yksinkertaisesti El Puertoksi.
Jos aikaa kelataan hieman taaksepäin, niin El Puerto de Santa Marían juuret ulottuvat yli 3 000 vuoden taakse. Legendan mukaan sen perusti Ateenan kuningas Menestheus Troijan sodan jälkeen, ja se tunnettiin nimellä Puerto de Menesteona. Arkeologiset kohteet kuten Las Arenas ja El Aculadero paljastavat merkkejä foinikialaisista asutuksista 800–200-luvuilta eKr.
Muslimivallan aikana 700-luvulla kaupunki tunnettiin nimellä Alcanif.
Alfonso X valtasi sen takaisin vuonna 1260 ja nimesi sen Santa María del Puertoksi.
El Puerto de Santa María on noin 112 000 asukkaan kaupunki Espanjan sherry alueella ja se on täynnä historiaa.
Kaupungin viinikellarit ja rauhallisen pieni Vanha kaupunki tekevät ilmapiiristä hienostuneen vastakohdan Atlantin rannalla lepääville suuremmille kaupungeille. Kaupunki on erinomainen tukikohta niille, jotka haluavat tutustua Cádizin maakunnan viinitarhoihin ja rannikkoon.
Piirtämällä viivat Jerez de la Fronteran, Sanlúcar de Barramedan ja El Puerto de Santa Marían välille selviää, missä maailman Sherrykolmio sijaitsee.
Tältä alueelta löytyy lukuisia sherrybodegoja.
Nämä kitkerän makuiset juomat ohitettiin tällä kertaa, vaikkakin kuuluisat Bodegas Terry ja Bodegas 501 sekä legendaarisin viinikellari on keskustan tuntumassa sijaitseva Bodegas Osborne houkuttelivat vierailijoita käymään. Bodegas Osborne härkää esittävä logo tunnetaan hyvin koko Espanjassa.
San Marcosin linna, joka tunnetaan myös nimellä Castillo de Alfonso X El Sabio on varsin vaikuttava linnoitus sahamaisine muureineen.
Linna rakennettiin linnoitukseksi vuonna 1260 Guadalete joen rannalle, missä se hallitsi Cádizin lahtea.
Linna rakennettiin itse asiassa 900-luvun islamilaisen moskeijan päälle, ja sen rakentamisen aikana moskeijan mihrabin eteen rakennettiin seinä, joka peitti tuon tärkeän osan moskeijaa 800 vuoden ajan.
Vasta kun seinä poistettiin kunnostusprojektin yhteydessä 1900-luvun lopulla, mihrab löydettiin.
Uskotaan, että Kristoffer Kolumbus, joka tunnetaan espanjaksi nimellä Cristóbal Colón viipyi San Marcosin linnassa kaksi vuotta Medinacelin herttuan suojeluksessa ennen ensimmäistä matkaansa Uudelle mantereelle.
Juuri tuolloin hän ja hänen kartografinsa ja navigaattorinsa Juan de la Cosa suunnittelivat reittinsä Intiaan, mikä sittemmin menikin Amerikan mantereelle.
Noh, sattuuhan noita virheitä kaikille.
Kaupungilla oli ratkaiseva rooli tutkimusmatka-aikakaudella, kun Kristoffer Kolumbus valmisteli matkojaan. Kaupunki on myös aina ollut strategisesti tärkeä sijaintinsa sekä Atlantin valtamerelle ja Alboran merelle pääsyn vuoksi.
Castillo de San Marcosin linnassa on myös sherry bodega.
Caballero brändin keskus sijaitsee linnassa ja mahdollisuus linnavierailuun on yhdistää se sherrymaisteluun.
Jäi tämäkin väliin.
Sisäänpääsy linnaan oli 6 € ja avoinna se on päivittäin klo 10-16.
Castillo de San Marcosin oikealla puolella on pieni aukio Plaza Juan de la Cosa. Aukio on nimetty merkittävän Espanjan historian henkilön mukaan. Vuonna 1500 Juan de la Cosa piirsi varhaisimman eurooppalaisen maailmankartan, johon Amerikat sisällytettiin. Hän omisti ja rakennutti myös Santa Marian laivan, jota Kristoffer Kolumbus käytti ensimmäisellä matkallaan Amerikkaan vuonna 1493. Aukiolla on kartan seinämaalaus.
Totta kai Kristoffer Kolumbuksella on myös oma aukio El Puerto de Santa Mariassa.
Plaza de Cristobal Colon sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä matkailutoimistosta ja linnasta.
Aukio oli aikoinaan vilkas keskus, sillä sen läheisyys kaupungin laitureihin takasi kuhinan aukiolla.
Kolumbus purjehti kuningaspari Ferdinand Katolilaisen ja Isabella Katolilaisen suojelemana ja rahoittamana. Kolumbus ei etsinyt uutta maanosaa vaan meritietä Intiaan, ja hän uskoikin kuolemaansa saakka löytäneensä Intian eikä uutta mannerta.
Vuonna 1938 aukio omistettiin Kristoffer Kolumbukselle hänen erityisen suhteensa vuoksi El Puertoon. Aukiolla on laatoitettu muotokuvamuistomerkki Kolumbuksesta sekä laatoitettu kompassi keskellä aukiota.
Iglesia Mayor Prioral tai Basilica Minor, oli luostarin kirkko 1200-luvulla ennen kuin se sain nykyisen kokonsa 1400-luvulla.
Se rakennettiin goottilaiseen arkkitehtoniseen tyyliin, mutta 1600-luvun maanjäristyksen jälkeen osia siitä rakennettiin uudelleen barokkityyliin.
Pääovi on erityisen vaikuttava. Paikka on avoinna pääsääntöisesti aamusta klo 8.30 alkaen, aina klo 13 saakka ja sitten uudestaan illalla klo 18-21. Aamuun ja iltaan sijoittuu sitten messu, joka säätelee myös viikonlopun aukioloaikatauluja.
Kaupungin nyt melko ränsistyneet palatsit rakennettiin aikaan eläneiden kauppiaiden toimesta, jotka asettuivat alueelle Amerikan kanssa käydyn kaupan kultakaudella 1400- ja 1500-luvuilla.
Kaupunki tarjoaakin rikkaan historian ja kulttuuriperinnön.
Osa näistä taloista on kunnostettu ja ne ovat nykyään hotelleja. Osa oli kunnostustöiden alla ja osa sai jatkaa ränsistymistään.
Yleensä taloissa oli alakerran patio suihkulähteineen, välikerros toimistoille, ensimmäinen kerros omistajan perheelle ja ylin kerros henkilökunnalle, josta oli pääsy katolle, jossa kauppias pystyi näkemään rahoittamiensa laivojen saapumisen.
Palacio de Aranibariaan pääsee tutustumaan, jos vierailee kaupungin matkailutoimistossa, jonka kautta pääsee kurkistamaan 1600-luvulla rakennettuun taloon.
Jokaisessa Andalusian kunnon kokoisessa kaupungissa on oma Härkätaisteluareena, niin tässäkin kaupungissa.
Rakennus valmistui vuonna 1880.
Areenan arvioidaan vetävän lähes 12 200 katsojaa, mikä tekee siitä yhden Espanjan suurimmista härkätaisteluareenoista. Vain Madridin ja Sevillan härkätaisteluareenat ovat suurempia kuin El Puerto de Santa Maríassa oleva Real Plaza de Toros. Avoinna paikka on tiistaista perjantaihin klo 10-14 ja uudestaan klo 17-19. Lauantaisin paikka on avoinna vain aamupäivän ajan. Sisäänpääsymaksu on 4 €.
Merkittävä maamerkki on La Victorian luostari. Paikka on avoinna vain muutaman tunnin perjantaisin, joten sisään ei päästy. Vaikka vain osia luostarista käytetään edelleen, kertoo sen suuri rakenne tarinoita menneistä aikakausista.
Kaupungin perintöön syventymisestä kiinnostuneiden vierailijoiden kannattaa tutustua El Puerton arkeologiseen museoon, jossa on esineitä, jotka kuvaavat alueen muinaista menneisyyttä, tarjoten laajemman ymmärryksen Cádizin lahden historiasta.
Väliin jäi, sillä kaikissa alueen kaupungeissa historiankaava on melkoisen sama.
Museo Arqueológico Municipal teoksista osa on esillä toisessa rakennuksessa nimeltä Hospitalito. Avoinna museo on muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-14. Viikonloppuna paikka aukeaa tuntia myöhemmin.
Totta kai tästäkin kaupungista löytyi Plaza de España.
Ilmeisesti jokaisesta espanjalaisesta kaupungista löytyy oma Plaza de España.
Sateisten päivien jälkeen oli aika siirtyä taas eteenpäin, suuntana lahden toisella puolella oleva Cádiz.
Ajatuksena oli ottaa Martima El Puerto sataman terminaalista lautta B-042, joita kulkee kaupunkien välillä talviaikaan noin tunnin välein.
Lautat ovat osa paikallisliikennettä ja lippu niihin maksaa muutaman euron.
Lauttamatka olisi kestänyt noin 30 minuuttia ja siinä olisi ollut mainio mahdollisuus ihailla kimmeltelevää Atlantia, mutta toisin kävi. Tämän talven sään Herra oli päättänyt, tuulta ja sadetta, joten lautat eivät irronneet laiturista, mutta tilalle saatiin bussi, joka sitten kuljetti meidät perille Cádiziin.
Reissussa keleillä on merkityksensä.
Tämäkin kaupunki olisi aurinkoisella säällä näyttäytynyt paljon kivammalta, mutta nyt paikasta jäi melko vaisu mielikuva.
Myös useimmat paikat odottivat kesää ja turisteja, joten monikaan paikka ei ollut avoinna helmikuussa, miksi kaupungin ilme jäi hieman alavireiseksi. Tämän paikan olisi ehkäpä voinut skipata tällä reissulla.
No Comments