Vintgarin rotko, Planica ja Kranjska Gora
Vintgarin rotko
Aamun aikaisessa vielä auringonsäteiden tanssiessa vuorien rinteillä saavuimme Homin ja Borštin kukkuloita halkovalle Soteska Vintgarille eli Vintgarin rotkolle, joka sijaitsee noin neljä kilometriä Bledistä luoteeseen, lähellä Gorjea.
Paikka on yksi Slovenian suosituimmista nähtävyyksistä ja Slovenian suurin luonnonmuistomerkki.
Se on myös ensimmäinen biosfäärialue UNESCOn biosfäärialueiden verkostossa.
Vintgarin rotkoon on helppo päästä.
Polkupyörille ja moottoripyörille on pysäköintitilaa Vintgarin vierailukeskuksen välittömässä läheisyydessä.
Paikka on myös helppo yhdistää Bledin vierailuun, sillä sieltä pääsee Vintgariin joko kävellen tai Vintgarin yhteyskuljetuksella, joka lähtee 15 minuutin välein Bledin linja-autoasemalta rotkon Vintgar Lip pysäköintialueelle. Pysäköintialueella vaihdetaan toiseen yhteyskuljetukseen, joka kulkee noin 7 minuutin välein Vintgarin vierailukeskukseen.
Autolla saapuvien vierailijoiden täyttyy käyttää virallista Vintgar Lip pysäköintialuetta, josta yhteyskuljetuksella pääsee rotkolle.
Parkkimaksu sisältyy Vintgarin lipun hintaan.
Matka rotkolle ei olekaan ihan lyhyt, mistä hieman yllätyin.
Bussikyyti kesti 15 minuuttia, joten tämä kannattaa huomioida, että ei myöhästy omasta lippuajastaan.
Erinomaisen sijaintinsa ansiosta Bledin lähellä Vintgarin rotkolle pääsee helposti myös junalla ja bussilla.
Olimme ostaneet lipun jo ennakkoon verkosta ja varanneet kiertoslotin heti aamuun.
Puisto aukeaa kesäkuussa jo klo 8 joten early birdit saavat kivan etumatkan, ilman jonossa kulkemista.
Tällä kertaa, myös viileämmän kokemuksen, sillä päiväksi oli luvattu jälleen yli + 30 astetta. Heti aamusta mitatut lukemat vaan nousivat ja nousivat, joten hikeähän se sitten loppumatkan rotkokierroksella pukkasi.
Vierailukeskuksessa on ravintola, wc-tilat ja matkamuistomyymälä.
Vierailukeskuksessa jokaiselle rotkoon menijälle annetaan kypärä ja käydään turvaohjeet ja säännöt läpi.
Reppu selkään, kamera käteen, juomapullo mukaan ja kypärä päähän, sitten matkaan.
Vintgarin rotko on 1,6 km pitkä ja jopa 250 metriä syvä kanjoni, joka sijaitsee Triglavin kansallispuiston itälaidalla.
Se on Slovenian ensimmäinen suojeltu luonnonnähtävyys, joka ottaa vastaan rajoitetun määrän kävijöitä, miksi 15 € maksava lippu kannattaa ostaa verkosta etukäteen.
Hyvä on huomata, että Vintgarin rotkon vierailu- ja kokemuslippuja ei ole saatavilla Vintagarin vierailukeskuksesta.
Lipun voi ostaa netin ohella Vintagarin virallisella pysäköintialueella ennen Vintagarin shutle bussin kuljetukseen menemistä, mutta silloin ei pääse valitsemaan omaa sisäänpääsyslottia, joten riskinä on, että joutuu odottamaan pitkään seuraavaa vapaata sisäänpääsyaikaa.
Avajaisistaan vuonna 1893 lähtien Vintgarin rotkon läpi on kulkenut rakennettu polku.
Rotkon vierailu on helppoa kävelemällä Radovna joen vartta kulkevaa kallioon ankkuroituja puisia siltoja pitkin.
Yksisuuntaisella reitillä on halutessaan mahdollista kuunnella kahdeksan ääniopastusta.
Kävelyreitti seurailee Radovna jokea ja päättyy 16 metriä korkean ryöppyävän Šumin vesiputouksen luo.
Vesi rotkon pohjalla kulkevassa joessa on väriltään smaragdinvihreää.
Vintgarin rotkon vierailu ei ole vain kävely rotkon läpi, vaan kokonaisvaltainen kokemus, joka vaatii aikaa.
Rotkon polun jälkeen jatkuu Triglavin kuninkaan 4,1 km pitkä polku, joka vie takaisin Vintgarin Vierailukeskukseen.
Koko reitti on 5,7 km pitkä ja siihen menee helposti useampi tunti.
Kävelyreitti rakennettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1893.
Yhtenä Slovenian suosituimmista paikoista siellä voi joskus olla ruuhkaa.
Paikkaan kannattaakin mennä aikaisin aamulla tai myöhään iltapäivällä, jotta välttää keskipäivän ruuhkan.
Paikan aukioloaika riippuu ajankohdasta, joten ne kannattaa tarkistaa paikan nettisivuilta.
Jos haluaa liittyä opastettuun ryhmään, kannattaa osallistuminen varata etukäteen.
Opastettu kierros on saatavilla 1. kesäkuuta – 20. syyskuuta klo 16.00 ja muina aikoina klo 15.00.
Kun kierros oli kävelty, oli aika palata autolle ja jatkaa kilometrien nielemistä, kohteena Planica ja Kranskaja Gora.
Planica
Matka jatkui ja ajoimme suoraan Planicaan, sillä pitihän se käydä katsomassa lähistöllä oleva Planican suomalaisillekin tutut ja rakkaat hyppyrimäet.
Planica sai alkunsa 1926 maastohiihtokisapaikkana ja pian sen jälkeen alettiin suunnitella Planican mäkihyppypaikkaa.
Planica on Slovenian mäkihypyn ikoninen koti. Siellä oli aikoinaan maailman suurin mäkihyppypaikka, ja siellä on tehty lukuisia maailmanennätyksiä.
Planican mäkihyppypaikka on suomalaisille hyvinkin tuttu.
Nytkin siellä oli paljon kesähyppääjiä, myös Suomesta.
On tuo lentomäki aivan hurjan näköinen.
1985 supersankarimme Matti Nykänen teki lentomäessä maailmanennätyksen.
Niistä lukemista ollaan tultu jo vieläkin pidemmälle. Nykyinen ennätys on huima 254,5 metriä.
Pientä ja muuten melko vaatimatonta aluetta kiertäessä, mietitytti taas kerran, missä ihmeessä ne kaikki asuu, mistä ne tänne roudataan ja miten parkki yms. muu huolto toimii?
Uskomatonta, mutta kyllä kait kaikki toimii kerta toisensa jälkeen.
Paikassa oli hyppääjien lisäksi myös jonkin verran turisteja ja sitten pyöräilijöitä, jotka olivatkin sitten sankoin joukoin tientukkeena seuraavalla vuoristoetapilla.
Planica Nordic Centrerissä on ainutlaatuinen Planica museo, missä on esillä Slovenian hiihdon perintö sekä esittelyt maailman mäkihypyn sankareista.
Lisäksi museossa esitellään hyppyrimäen teknisestä kehittymistä sekä kullakin aikakaudella käytettyjä laitteita.
Museossa oli esillä myös monista muita mielenkiintoisia faktoja mäkihypyn kehityksessä.
Nykäsen lisäksi museossa oli maininta myös ennätysmiehistä Toni Niemisestä ja Matti Hautamäestä.
Museossa on myös kaksi hyppysimulaattoria, jossa pääsee kokeilemaan, minkälaista mäkihyppy on. Jos ei halua liidellä suksilla alas, aina sen voi myös tehdä vaijeriradalla. Nytkin joukko innokkaita kiitäjiä odotteli vuoroaan.
Lisäksi museossa on interaktiivinen tuomarointiasema, jossa pääsee kokeilemaan mäkihypyn tuomarointia.
Tuomareilla täytyy olla myös kuntoa, jotta jaksavat kavuta melkoisen rapputreenin pisteidenantopaikalle.
Museon kellariosassa on myös mahdollista kokeilla murtomaahiihtoa.
Kilometrejä autolla oli taas kertynyt kivasti. Vielä oli ajettava seuraavaan yöpymiskohteeseen Kranjska Goraan, jossa sitten tutustuimme tähän hiihtokeskukseen ja nautimme rentouttavan kylpyläillan.
Kranjska Gora
Julisten Alppien juurella sijaitseva Kranjska Gora on oikea ulkoilmaihmisen paratiisi sekä Slovenian luonnon loiston helmi.
Itävallan ja Italian rajalla sijaitseva Kranjska Gora on Slovenian kuuluisin vuoristokohde.
Mahtavissa vuoristomaisemissa kelpaa liikkua eri tavoin ja ihailla huikeita näkymiä, minkä lisäksi lähistöltä löytyy runsaasti monipuolisia retkimahdollisuuksia. Talvisin Kranjska Gorassa toimii suosittu laskettelukeskus.
Kranjska Gora ja sen ympäristö tarjoavat upeita ja dramaattisia alppimaisemia. Kaupunki on korkeiden vuorenhuippujen ympäröimä, mikä ihana näky. Muutaman kesän Alpeilla työskenneltyäni, Alppiampiaisen purtua, on ikuinen kaipuu sinne ja noihin vuorimaisemiin…
Kranjska Goran kulttuuritarjonta on rikasta ja monipuolista, ja siihen ovat vaikuttaneet slaavilaisen, germaanisen ja romaanisen perinnön yhtymäkohdat.
Tämä sekoitus näkyy kaupungin arkkitehtuurissa, keittiössä ja perinteissä.
Kaupungissa ja sitä ympäröivissä kylissä järjestetään ympäri vuoden lukuisia festivaaleja ja tapahtumia, joilla juhlistetaan tätä kulttuurista monimuotoisuutta, perinteisistä kansantansseista nykyaikaisiin musiikki- ja ruokafestivaaleihin.
Lähellä oleva Jasna järven kristallinkirkkaat vedet heijastavat kuin peili upeaa alppitaustaa.
Kaupungin lähellä sijaitseva luonnonsuojelualue Zelencin lähteet kiehtovat kävijöitä smaragdinvärisillä vesillään ja rauhallisuudellaan, joka vallitsee sen ympäristössä.
Upea Triglavin kansallispuisto sijaitsee Soca laaksossa, joka ei ole kaukana Kranjska Gorasta. Alueella on loputtomasti vaellusreittejä jokaiselle taitotasolle.
Tämä oli nyt sitten se pysähdyspaikka, jossa ihan vaan haahuilimme. Ai, että miten hyvää teki lepopäivä kintuille ja mielelle.
Ruokailun jälkeen uni tuli sukkelaan ja hyvä niin, sillä seuraavana päivä edessä olisi taas melkoinen ajomatka serpentiiniteitä pitkin.
Rentouttava palautus teki tehtävänsä ja aamusta olimme taas iskussa.
No Comments