Malaga ja Osuna
Kun kinkun jämät oli syöty, pakastin sulatettu ja jouluvalot sammutettu, oli aika lähteä matkaan. Aamun aikainen taas ja kohti Malagaa.
Kurjan lauha- ja rokkasumuinen keli oli jo huono ennuste… Eikä tuo Malgankaan sää näyttänyt kovin lupaavalta.
Nyt en aio montaa sanaa Malagasta kirjoittaa, kun sitä on tullut koluttua useampana vuonna ja melkoisesti.
Eipä meidän pitänyt Malagaan edes mennä tänä talvena, mutta niin vain kohtalo näytti suunnan sinne.
Olimme vuokranneet asunnon Vanhasta kaupungista läheltä Plaza Mercadoa. Tosin alkuun mikään ei mennyt, niin kuin piti. Meillä piti olla kyyti lentokentältä asunnolle ja siellä avainten luovutus yms. Eipä mennyt asia kuin Strömsössä.
Olimme varanneet omasta mielestämme ihan luotettavan yhteistyökumppanin Bookiply kautta asunnon, joka olikin loppupelissä taitavasti tehty huijaus. Pari ensimmäistä yötä menikin sitten hotellissa, pinna hieman kiristyneenä.
Kun vihdoin asia saatiin taas uomiinsa, oli uusi asunto mitä mainioin.
Asunnon sijainti hyvien kulkuyhteyksien päässä palveli hyvin tarkoitustaan ja kun asunnossa oli vielä kaikki tarvittavat mukavuudet, niin eipä juuri mukisemista.
Muutaman sekoilupäivän jälkeen, me sitten pyörimme perinteiset Calle Lariosin jouluvalot, Kolmen kuninkaan paraatin sekä pitihän se pyörähtää paikalisjunalla Torreen ja Fugeen.
Vielä, kun saimme ystävämme pariksi päiväksi päiväseuraksi Malagaan ja Fugeen, niin ihan ok reissuhan tästä Malagan osuudestakin tuli.
Tammikuun alku oli säiden puolesta todella kelju.
Alkuun satoi kaatamalla ja lämpötilat kipusi juuri ja juuri päivällä + 10 C toiselle puolelle.
Myös kova tuuli viilensi ilmaa useampanakin päivänä oikein kunnolla.
Onneksi sitten parin kärventelyviikon jälkeen säät muuttuivat hieman paremmiksi, tosin jokainen päivä oli puolipilvinen.
Ainoa sateeton viikko oli se, kun saimme vieraita luoksemme Suomesta – onneksi.
Voi kuitenkin sanoa, että kovin sateinen ja pilvinen oli koko tammikuu, sillä loppukuustakin sade piti meidät tiiviisti neljän seinän sisällä useampana päivänä.
Ja kun sitä vettä tuli, niin sitä sitten tuli ja tuli muuten kunnolla.
Kolmen kuninkaan paraatiin onnistuttiin tänä vuonna saamaan istumapaikat.
Istumapaikkoja ei ole kovinkaan paljon ja osa niistä on ilmeisesti jo varattu Veljeskunnan tietylle porukalle.
Osa tulee myyntiin, mutta ilmeisesti nekin ”korvamerkittyinä”.
Olihan temppu saada liput. Veljeskunnan varaussivusto oli mahdollisimman epäselvä ja tietysti vain espanjankielinen. Onneksi espanjaa osaava ystäväni auttoi asiassa. Ensin piti rekisteröityä Veljeskunnan sivujen käyttäjäksi, sitten kytätä ilmoitusta ajankohdasta, jolloin istumapaikkaliput tulevat myyntiin.
Ja kun ne vihdoin tulivat myyntiin toimi varaus taas vain espanjaksi ja se, se vasta nopeushommaa olikin. Käteen jäi takarivin istumapaikkaliput, sillä kaikki muut olivat jo menneet, vaikka varausaamun klo 05 aikaa jo sivuilla roikuin. Onneksi kuitenkin saatiin liput.
Kulkueen aikataulun aloitusta siinä sitten pari päivää arvottiin kaupungin taholta, sillä paraati-illaksi oli luvattu kaatosadetta. Matkapuhelimet mesosivat yötä päivää vuorokauden, kun punainen myrskyhälytys oli päällä Malagan alueella. Myönnetään, että vettä tuli reippaasti ja tuulikin oli sen verran kova, jotta ulos ei halunnut mennä.
Onneksi sadepilvet katosivat ja paraati saatiin pidettyä aikataulun mukaisesti.
Oli taas kerran todella näyttävä paraati ja karkkia ropisi kilokaupalla omiinkin jalkoihin. Lähellä olleet pikkulapset olivat iloisia, kun tuplasivat oman saaliin meidän keräämättömistä karkeista.
Onneksi olimme varanneet/ saaneet istumapaikat aivan kulkueen lähtöalueelta, joten pääsimme säntäämään kohti ”kotia” heti, kun kulkue oli mennyt ohitsemme.
Niin taisi tehdä muutama muukin kuin me.
Edes Lontoon metrossa en ole törmännyt moiseen ihmispaljouteen ja sardiinina purkissa olemiseen.
Puoletkaan porukasta ei edes mahtunut metroon, vaan joutuivat jäädä odottelemaan seuraavaa. Ihmisvirta metroon oli tasainen, sillä bussit oli häädetty pääkadulta sillan toiselle puolelle, miksi moni käytti metroa päästäkseen toimiville bussipysäkeille.
No sitten loppiaisen jälkeen palasivat myös työmiehet tekemään talokompleksin aula- ja rapputiloihin korjaustöitä. Kerran jäätiin hissiin jumiin, kun sähköt meni. Olihan tuokin kokemus. Pari kertaa haparoitiin pimeässä kämpässä, kun sähköt meni. No sen jälkeen aina mukana kulkeva taskulamppu löysi paikkansa sulaketaulun ja ulko-oven läheltä.
Reilun viikon kestäneen remontin aikana pinna kärysi kerran, kun oma työntekoni keskeytyi. Ei kun taas sulaketaululle. Nyt ei auttanut automaattisulakkeen nix nax, sillä talo oli pimeä pitkään, noin 10 min. Jatkossa myös espanjalainen remppaporukka tietää, minkälainen on kiukkuinen suomalainen eukko. Sähköt palautuivat sukkelaan. RRRR-kirjaimilla varustetut painokkaat voimasanat tekivät ilmeisen vaikutuksen. Olivat pojat ”tinasotilaita” hetkisen.
Remontti jatkui vielä kuukauden maalaustöillä ja muilla pintaremonteilla, tyyliin, ”ei niin kauhealla kiireellä”. Joissakin kerroksissa näytti vielä olevan valokatkaisimet työnalla.
Iloa ja meininkiä matkaan toi lapsi ja lapsenlapsi, jotka saapuivat viikoksi vieraaksemme.
Vauhtiahan riitti koko viikoksi.
Yhtenä päivänä teimme sitten autoretken Gibraltarille katsomaan apinoita.
Olipas ”The Roc”-kierros nostanut hintojaan, sitten viime kerran.
Syykin oli selvä, sillä köysihissi oli remontissa ja ainoa tapa päästä vuorelle oli jalat tai ostettu pikkubussikierros. Suosittelen edelleen pikkubussitourneeta tai kaapelihissiä, kunhan se 2027 taas otetaan suuren remontin jälkeen käyttöön. Matka huipulle on pitkä ja jyrkkä taapertaa ja niistä, jotka sille tielle olivat lähteneet, näki kyllä naamasta harmituksen ja rasituksen.
Saari tuli taas kerran nähtyä. Sitten viime kerran sinne on rakennettu jumalattomasti uutta, mitä nyt pienelle alueelle enää mahtuu. Uusia alueita on rakennettu laajentamalla tilaa merenpuolelle ja nostureita oli nytkin siellä sun täällä, eli rakentaminen ja laajentuminen merensuuntaan jatkuu.
Uusi upea tunnelinkin vie lentokentän alitse, eli enää ei pääse autolla ylittämään kiitotietä, jalan kylläkin.
Monelle tuntui patikointi kiitoradan yli olevan aika tärkeäkin juttu, sen verran porukkaa lisäksemme käveli yli kiitotien ja selfiekuvien ottajiahan sitten riitti.
Aikaisemmasta käynnistämme Gibraltarilta voit lukea täältä.
Sitten rysähti. Kauhea junaturma pisti viikon 4 alun sekaisin.
Paikalliskauppamme sijaitsi juna-aseman rakennuksessa ja siellä heti sitten aamulla kauppareissulla aisti järkytyksen, joka oli käsinkosketeltavaa.
Asema oli yhtäkkiä kovin hiljainen, kun kaikki junat seisoivat asemalla ja koko liikenne oli pistetty poikki Malagasta pohjoiseen päin.
Tv tuuttasi kovin karseaa kuvaa ulos maailmalle. Tuossa kohtaa mieleen tuli, että parin kuukauden kuluttua olisi tarkoitus kulkea samaa reittiä kohti Madridia, juurikin Avian suurnopeusjunalla. Mahtavatko saada radan siksi korjattua?
Eikä siinä vielä kaikki. Kahden päivän päästä rysähti uusi junaturma Barcelonan alueella ja taas telkkari huusi suru-uutisia. Kuva on otettu uutisjulkaisusta IS/ Zuma.
Toinen junaonnettomuus meni vielä uskomattoman sattuman piikkiin, mutta, kun kolmas tapahtui viiden päivän sisällä, oli sitä itsekin ihan ihmeissään. Se, että juna törmäsi radalla olleeseen nosturiin Cartagenan lähellä, pisti mietteliääksi.
Junasäädöt sitten vielä jatkuivat, sillä Espanjan junakuljettajien ammattiliitto pisti pystyyn kansallisen lakon 9.–11. helmikuuta. Liitto vaatii takeita infrastruktuurin turvallisuudesta. Juuri tuona ajankohtana oli tarkoitus matkata junalla Jerez de la Fronteraan sekä Cádiziin. Sitten vaan miettimään miten tuolle viikolle suunniteltuihin ja varattuihin hotelleihin kuljetaan vai siirretäänkö suunniteltuja käyntejä myöhemmäksi? Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä karmeat säät jatkuivat ja Leonardo-myrsky sotki lisää suunnitelmia. Juurikin Cádizin alueella oli hirmutulvat ja teitä sekä junayhteys poikki.
Kohtuullisen huonot ilmat sen, kuin jatkuivat koko tammikuun. Sadetta, tuulta, pilvistä ja jopa kylmää.
Aurinkorannikko ei nyt tarjonnut parastaan.
Alun perin meidän piti viettää koko talvi Sevillan alueella ja kierrellä sen nurkkia sekä sujahtaa tsekkaamaan mestat myös Portugalin puolelta, mutta koko talvenselkä Sevillan huudeilla muuttui lopulta 7 viikkoon alueella hengailuun.
Tämän vuoden kahden paikan säätö aiheutti myös sen, että meillä oli muutto edessä.
Ei kun kimpsut ja kampsut kasaan, vuokra-asunto tyhjäksi ja vuokra-auton nokka kohti Sevillaa.
Olemme tehneet tuon reissun aiemminkin autolla, mutta eri suuntaan.
Nyt jätettiin muutama pysähdyspaikka väliin, mutta sopivasti matkalla oli Osunan kaupunki, jonka kävimme menomatkalla koluamassa.
Malagan aiemmat blogit löytyvät TalviMalagassa 1 ja Talvi Malagassa 2 ja Malaga
Osuna
Aamulla, kun karavaani suunnisti kohti Osunaa, ilma lupaili vielä kelpokelejä.
Matkalla sää muuttui harmaaksi ja vesisateiseksi, mikä oli harmi, sillä Osunan kaunis historiallinen pikkukaupunki kuuluu Sevillan maakuntaan ja olisi ollut auringonsäteillä kirkastettuna vielä mukavampi.
Kaupunkiin päästäkseen täytyy poiketa tavanomaisilta turistireiteiltä, mutta se kannattaa, sillä Gironin herttuat ovat jättäneet jälkeensä viehättävän arkkitehtonisen helmen.
Osuna on nauttinut kasvavasta suosiosta matkailukohteena vuodesta 2015 lähtien, jolloin siellä kuvattiin useita Valtaistuinpeli sarjan kohtauksia sekä Game of Thrones sarjan kohtauksia.
Osunan noin 18 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Sevillan ja Málagan puolivälissä.
Itse kaupunki on melko pieni ja sen kadut ovat erittäin kapeita ja kaupungissa on myös melkoisesti korkeuseroja. Kaupunki sijaitsee eristyksissä valtavan maaseudun keskellä, joka on täynnä oliivipuita ja kaktuksia. Pari pulloa laatuoliiviöljyä lähtikin mukaan.
Osuna tunnettiin yli 3 000 vuotta sitten nimellä Urso. Julius Caesaria vastaan soditun sodan jälkeen 44–43 eKr., Marcus Antonius perusti paikalle roomalaisten sotilaiden siirtokunnan nimeltä Colonia Iulia Genetiva. Ensimmäiset kirjalliset tiedot tästä ”uudesta” roomalaisesta kaupungista ovat säilyneet Madridin kansallisessa arkeologisessa museossa.
Roomalaiskaudella nimi muuttui hieman muotoon Colonia Genetiva Urbanorum Urso, kuten Plinius Vanhempi on merkinnyt asiakirjaansa.
Legendan mukaan kaupungin nimi Urso juontaisi juurensa siihen, että alueella oli tuolloin paljon karhuja.
Legendan karhu esiintyy edelleen Osunan kaupungin vaakunassa, joten ehkäpä niin on joskus ollutkin.
Muslimien vallan aikana kaupungin nimi arabisoitiin Ursosta Oxonaksi ja sitten katolisten kuninkaiden valloitettua kaupungin vuonna 1239, nimi espanjanisoitiin ja siitä tuli Osuna.
Yksi kaupungin komeimmista nähtävyyksistä on Iglesia colegiata de Nuestra Señora de la Asunciónin renessanssikirkko eli Santa María de la Asunciónin kollegiaatti kirkko ja pyhän taiteen museo.
Kirkko ja museo sijaitsevat kukkulan laella, josta on näkymät kaupunkiin.
Kirkko oli aikoinaan Sevillan maakunnan merkittävin renessanssiajan palvontapaikka.
Kirkon vaikuttavimpia osia ovat Osunan herttuoiden katakombit ja hauta, joka tunnetaan yleisesti Maailman pienimpänä katedraalina, jossa on kaikki kirkon elementit, mutta pienemmässä mittakaavassa.
Sen sisätiloissa toimii uskonnollisen taiteen museo, jonka kokoelmista löytyy kuuluisan barokkitaiteilija José de Riberan teoksia ja kaunis hautakammio.
Kirkko rakennettiin vuosien 1531 ja 1535 välillä, ja se julistettiin kulttuurikohteeksi vuonna 1931.
Kiekko näyttää ulkoapäin melko karulta, mutta sisätilat ovat todella runsaasti koristeltuja.
Useissa katolisissa kirkoissa ei ole karvoihin katsomista.
Eipä ole ensimmäinen kirkko, jonka ulkoinen mitättömyys kätkee sisään uskomattoman kauniita elementtejä, jotka heijastavat aikansa aatelisten vaurautta tässä herttuakaupungissa.
Kirkko on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10.15 – 11.15 , 12.15 – 13.15 ja16 – 17. ja pyhäpäivinä tunnin vähemmän. Sisäänpääsymaksu on 6 €. Vierailut ovat aina opastettuja ja vain espanjaksi.
Osunan yli 400 vuotta vanha yliopisto Universidad de la Purísima Concepciónin ainutlaatuinen yliopistorakennus ja paikan kaksikerroksinen keskiaikainen sisäpiha ovat vierailunarvoisia.
Osunan yliopisto rakennettiin 1500-luvullae avasi ovensa opiskelijoille vuonna 1548.
Yliopistossa opetettiin lääketiedettä, teologiaa ja oikeustiedettä 1800-luvulle asti.
Napoleonin häärittyä alueella yliopisto muutettiin sotilastukikohdaksi.
Vasta vuonna 1996 yliopisto avasi ovensa uudelleen Sevillan yliopiston alaisuudessa.
Sisäänkäynnin yläpuolella on yliopiston vaakuna, joka symboloi sen arvostettua akateemista perintöä. Yliopisto on edelleen aktiivinen ja siellä on paljon opiskelijoita. Osunan yliopisto on toinen tärkeä monumentti kukkulan laella.
1500-luvun augustinolaisluostari Monasterio de la Encarnación luostari sijaitsee aivan Colegiatan ja yliopiston alapuolella.
Tämä on yksi Osunan tärkeimmistä historiallisista rakennuksista.
Luostari perustettiin alun perin sairaalaksi.
Jesuiittakorkeakoulu siitä tuli 1600-luvun alussa. Vuonna 1626 Osunan herttuattaren suojeluksessa se muutettiin palkkasoturien luostariksi, jotka olivat osa Pyhän Neitsyt Marian Laupeuden ritarikuntaa, joka oli paavillisen oikeuden omaava kerjäläisveljeskunta. Alun perin se oli kuitenkin sotilasveljeskunta, joka perustettiin lunastamaan maurilaisten merirosvojen vankeina pitämiä orjuutettuja kristittyjä.
Nykyään luostarissa sijaitsee myös Osunan uskonnollisen taiteen museo. Tässä museossa on kokoelma historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävää kirkkotaidetta.
Luostarissa on kauniita pylväskäytäviä, tilavia saleja ja upea pääkappeli.
Pääkappelissa on monikoukeroisia alttaritauluja, koristeellisia veistoksia ja upeita freskoja, jotka koristavat seiniä ja kattoja.
Kappeli on todiste aikansa barokin taiteesta ja uskonnollisesta omistautumisesta.
Luostarissa on kaunis ja rauhallinen sisäpiha, joka on hyvinkin tyypillinen kaikille tuon ajan luostareille.
Vehreällä kasvillisuudella, suihkulähteillä ja tyylikkäillä kaarilla koristeltu sisäpiha tarjoaa seesteisen tunnelman pohdintaan ja rentoutumiseen.
Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14.30 ja 16-18 ja pyhäpäivinä vain ennen siestaa. Sisäänpääsymaksu on 4 €.
Vierailut ovat aina opastettuja ja opastuksen päätteeksi nunnilta voi ostaa erilaisia leipomusherkkuja ja kauppa kävi, sillä lähes jokainen kävijä osti useamman laatikon erilaisia tuotteita.
Osunassa vieraillessa, kannattaa pyörähtää Torre del Aguan arkeologisessa museossa, jonka näyttelyissä pääsee tutustumaan Osunaa hallinneisiin lukuisiin sivilisaatioihin. Museo sijaitsee 1100-luvun maurilaisessa rakennuksessa.
Museossa on esillä monipuolinen valikoima arkeologisia löytöjä, kuten keramiikkaa, työkaluja, koruja, veistoksia ja arkkitehtonisia fragmentteja.
Siellä on nähtävissä kopio Toro de Osunasta eli Osunan härästä.
Alkuperäinen härkää esittävä kiviveistos on esillä Madridin kansallisessa arkeologisessa museossa. Sisäänpääsymaksu on 4 € ja avoinna museo on tiistaista sunnuntaihin klo 10- 14.30 ja 16-18.
Andalusiasta löytyy UNESCOn nimeämä Euroopan kaunein katu Calle San Pedro, joka on osa Andalusian parhaiten säilyneitä historiallisia keskuksia, joka julistettiin Conjunto Histórico Artístico kokonaisuudeksi jo vuonna 1967.
Kadulla on palatseja, kartanoita ja elokuvien kuvauspaikkoja.
Siellä voi kokea historian havinaa ja aatelistalojen loistoa. Rakennuksissa näkyy eri aikakausien tyylisuuntia, koristeellisia portteja, aatelissukujen vaakunoita ja taidokkaasti taottuja parvekkeita.
Merkittävimpiä rakennuksia ovat muun muassa Palacio del Marqués de la Gomera, jonka julkisivu on erityisen vaikuttava. Muita hienoja rakennuksia ovat entinen katedraalin viljavarasto Cilla del Cabildo 1700-luvulta ja barokkityylinen Palacio de los Cepeda, jossa toimii nykyisin Osunan oikeustalo.
Kadun arkkitehtuuri ja tunnelma ovat houkutelleet paikalle myös kansainvälisiä tv-tuotantoja. Vicente Arandan ohjaama Carmen sekä italialaisen Franco Zeffirellin Callas Forever hyödynsivät San Pedron katua kuvauspaikkanaan. Lisäksi belgialainen televisioreality De Andalusische Droom on käyttänyt katua kulissinaan.
Myös Osunan muut kohteet ovat olleet kansainvälisesti tunnettuja, sillä kaupungin 1904 rakennetussa härkätaisteluareenalla kuvattiin kohtauksia Game of Thrones sarjan viidennelle tuotantokaudelle.
Jakson 9 Lohikäärmeiden tanssi on kuvattu härkätaisteluareenalla, joka toimi Meereenin tärkeimpänä taistelukenttänä, Daznakin kuoppana. Jaksossa orjat taistelevat kuin roomalaiset gladiaattorit rikkaiden huvitukseksi.
Härkätaisteluareenan katsomoihin mahtuu 6 500 istumapaikkaa ja siellä on myös härkätaistelumuseo, joka avattiin maaliskuussa 2019. Talvikaudella paikkaan pääsee tutustumaan viikonloppuisin vain opastetuilla kierroksilla. Sisäpuoli samoin, kuin museo jäivät käymättä, sillä kaikki härkätaisteluareenat ja niiden yhteydessä olleet museot ovat olleet tähän asti jokseenkin samanlaisia.
Näkemisen arvoinen on myös vaikuttava muinainen kivilouhos Coto de las Canteras, jota kutsutaan Andalusian Petraksi sen monumentaalisen kallioarkkitehtuurin vuoksi.
Paikka on melko erikoinen.
El Coto las Canteras sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan tai 5 minuutin ajomatkan päässä Osunasta. Entinen louhos on yli 3 500 vuotta vanha. Roomalaiset ja iberialaiset louhivat kultaista hiekkakiveä Osunan perustusten rakentamiseksi.
Vuosituhansien ajan talojen, palatsien ja kirkkojen rakentamiseen käytettyä hiekkakakiveä louhittiin korkeimmalta niemekkeeltä ja kiven okran väri ja huokoinen rakenne ovat antaneet kaupungille värikästä kontrastia ja makua turdetanilaisista ajoista aina 1900-luvun puoliväliin asti.
Paikassa on tällä hetkellä Espanjan suurin luonnollinen auditorio, johon mahtuu 800 ihmistä ja sitä käytetään konsertteihin ja festivaaleihin. Coto de las Canterasissa on myös museo. Paikka avattiin yleisölle vuonna 2017. Hiekkakivikalliomuodostelmat ovat uskomattomia ja luolamaisia.
Alueen asukkaat ovat käyttäneet tätä kiveä rakennustensa rakentamiseen muinaisista ajoista lähtien.
Tuhansien vuosien aikana La Canteran vuori on muuttunut tunnistamattomaksi – sen rinteille on muodostunut kanjoneita ja keskelle on jäänyt avarat tyhjiöt.
Viime vuosisadan puoliväliin mennessä hiekkakiven louhinta oli käynyt kannattamattomaksi ja louhos muutettiin kaatopaikaksi. Vuonna 1999 Jesus Ramos osti koko kompleksin ja päätti luoda paikalle kulttuuritilan.
Tyhjästä vuoresta tuli vähitellen taideteos, kun paikallinen kuvanveistäjä Francisco Valdivia ikuisti Iberian kulttuurin symboliikan sen seiniin.
Louhoksessa on useita metrejä korkea leijonapatsas, ja yhtä seinistä koristaa jättimäinen viininpoimijoita kuvaava bareljeefi. Paikkaan pääsee tutustumaan sunnuntaista perjantaihin klo 10-14 ja 18-21 ja lauantaisin klo 16-17.45. Sisäänpääsy on 4 €, kun lisää pari euroa, niin saa opastetun kierroksen. Smiltainisin kaivoksessa on puolestaan näyttely louhoksissa käytetyistä työkaluista.
Via Sacran pyhäkön rauniot seisovat kivenhakkaajien luoman kallion reunalla.
Pyhäkkö rakennettiin 1600-luvun puolivälissä paikkaan, jonne Ristintie päättyi.
Sen vieressä on kallioon haudattujen hautojen jäänteitä, jotka muistuttavat Nekropolia.
Nekropoli sijaitsee useiden vierekkäisten luolien keskellä. Paikkaan pääsee seuraamalla noin 1–2 km hiekkatietä Coto de las Canterasin takaa. Paikalle vievän tien reunalla on pieni kyltti, joka osoittaa suunnan.
La Mercedin kirkko ja torni sijaitsevat samannimisellä aukiolla.
Tämäkin paikka sijaitsee lähellä muita kukkulalla sijaitsevia historiallisia kohteita.
Tämä on entinen barokkityylinen palkkasoturiluostari.
Vuosien 1767 ja 1775 välillä rakennetun tornin suunnitteli Alonso Ruiz de Florindo.
Kirkon upea arkkitehtuuri erottuu edukseen kaikista muista kaupungin monumenteista.
Nykyään kirkossa sijaitsee Kauppakorkeakoulu, joten voi vaan todeta, että melko komea on opiskeluympäristö
Osunan etnologiseen museo sijaitsee Arjonan suvun 1700-luvun kartanossa. Se on kunnostettu esittelemään Osunan menneisyyttä ja tulevaisuuden näkymiä.
Museossa on kaksi Game of Thrones tarinalle omistettua huonetta nimeltään Salón de Hielo y Fuego eli Jää- ja Tulisali. Niissä on esillä kokoelma rekvisiittaa, pukuja ja muistoesineitä, jotka ohjelman tuottajat ovat lahjoittaneet museoon.
Esillä on mm. Pitkäkynsi miekka, lohikäärmeen lasitikari ja dothraki sirppimiekka sekä luonnollisen kokoinen valkoinen talsijan. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-14 ja 17-20. Sisäänpääsymaksu museoon on 2 €.
Kun Osuna oli kierretty ja palkollinen ravitsemustauko pidetty olikin aika suunnata kohti Sevillaa. Ilma ei lupaillut kovin hyvää. Vettä tuli ajoittain, kuin aisaa. Pelloilla oli runsaasti vettä ja joenuomissa näki, miten vedenpinta oli aika lailla yli normaalin. Kovin lupaavalta ei näyttänyt seuraavankaan viikon sääennuste.
No Comments