Etar, Shipkan monumentti, Buzludzhan monumentti ja Traakia kuninkaiden haudat sekä Plovdiv
Matka jatkui yli Balkanin vuoriston. Aamulla renkaat käännettiin navigaattorin osoittamaan suuntaan, ensimmäisenä kohteena Etar. Päivästä olisi tulossa pitkä ja kilometrejä tulisi nieltäväksi ihan kiitettävästi. Ei kun menoksi.
Etar
Ensimmäiseksi suuntasimme Etarin alueelliseen etnografiseen ulkoilmamuseoon.
Tämän takia nuo useamman aikaisemman paikan etnografiset museot tuli skipattua, koska eiköhän tämä paikka anna aika kattavan kuvan maan menneestä ajasta ja siitä, miten on eletty ja oltu.
Museossa menneen aikakauden henki on säilynyt rakennusten arkkitehtuurissa, vesivoimalla toimivien teknisten laitteiden mekanismeissa ja käsityöläisten ammattitaidossa. Museossa on yhteensä 50 kohdetta, joissa on käsityöpajoja, erilaisia vesityökaluja ja asennuksia sekä muita rakennuksia.
Museoalueella sijaitsee Bulgarian ainoa vesikäyttöisten teknisten laitteiden kokoelma.
Vesivoimalla käyviä laitteita oli, jos mihinkä tarkoitukseen, mutta ehdoton ykkönen oli tämä pesukone. Varsinainen Electolux.
Käsityökadulla vierailijat voivat seurata käsityöläisten työtä ja uppoutua menneen ajan elämään ja ihailla mielettömän upeaa käsityötaitoa.
Paikka oli todella mielenkiintoinen ja aikaa olisi siellä saannut kulumaan vaikka kuinka paljon, mutta päivän tiukka matka-aikataulu piti huolen, että kupeksimaan ei jääty.
Etar museo on avoinna ympäri vuoden. Talvikaudella, lokakuun alusta huhtikuun loppuun museo on avoinna klo 9–17. Sisäänpääsymaksu museoon on 14 BGN.
Shipkan monumentti
Matka jatkui kippuraista vuoristotietä pitkin, kohti Shipkan monumenttia, jossa oli sopivasti seuraava jaloittelutauko.
Mitä ylemmäksi matka jatkui, matkaa hankaloittamaan saatiin ajoittain pirun sankka sumu sekä pudonneet lehdet, jotka hävittivät tienreunan.
Tienreunat olivat, muutenkin niin epämääräisiä ja arveluttavia, että tie oli käytännössä yksikaistainen. Onneksi ei kovin montaa autoa tullut vastaan.
Balkanin vuoria ylittäessä, tuli yht´äkkiä mieleeni laulu; ”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa. Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola, ei löydy maata sen armaampaa.” Olihan se otettava selvää, mistä laulun sanat ovat peräisin.
Laulu on peräisin Venäjän Turkkia vastaan käydystä sodasta, jossa pienehkö suomalainen joukko näytteli ratkaisevaa roolia.
Sodassa taisteli tamperelainen Finlaysonin hurjat.
Suomalaiset hurjat valtasivat Plevenin piiritetyn kaupungin ja ottomaanit pötkivät pikimmiten pakoon.
Urheat suomalaiset sotilaat saivat ansaitusti kunniansa, vaikka kunnia Turkin sodan voittamisesta kuuluu oikeasti Venäjän armeijalle. Bulgaria vapautui ottomaanien vallasta ja itsenäistyi. Maan ensimmäiseksi pää- ja sotaministeriksi tuli suomalainen kenraali Casimir Ehrnrooth.
Kun Finlaysonin pojat, sekä muualtakin mukana olleet suomalaiset palasivat kotiin sankareina, soitettiin paluumarssi, joka nykyisin on Kaartin pataljoonan marssilaulu. Tarttuvasta laulusta tulikin kestosuosikki, jonka ainakin minä osaan koulun laulutunneilta pakko-opittuna. Jäihän se korvamadoksi hetkenmatkaa…
Onneksi sumu hälveni, kun päästiin pois metsäiseltä tieosuudelta.
Tiet olivat ajoittain myös todella huonokuntoisia, eikä noita tiekylttejäkään liiammin matkalla ollut.
Onneksi sentään navigaattori toimi, mukanahan oli taas oma Huawein tasku wifi ja kun ratin takana istui turvallinen kuljettaja, niin kaikki hyvin.
Shipkan monumentti tunnetaan Vapauden muistomerkkinä. Muistomerkki symboloi solan sankarillista puolustusta.
Vuonna 1930 valmistunut muistomerkki kuvaa bulgarialaisia ja venäläisiä Bulgarian sotilaita voitokkaan vapautustaistelun jälkeen.
Massiivinen muistomerkki tai oikeammin rakennus näkyy kymmenien kilometrien päähän.
Rakennuksen sisällä olevassa pohjakerroksessa olevassa marmorisen sarkofagissa on Shipkan puolustajien jäännökset.
Museon muissa seitsemässä kerroksessa on esillä sotilaiden ja vapaaehtoisten henkilökohtaisia esineitä, mitaleja, valokuvia, aseita ja asiakirjoja, jotka liittyvät Šipkan taisteluihin.
Avoinna paikka on päivittäin klo 9-17.30. Museoon on 4 BGN pääsymaksu. Paikasta on aivan upeat näkymät kauas alla olevan laakson yli.
Buzludzhan monumentti
Matka jatkui lähellä Shipkan monumenttia olevalle kommunistimonumentti Buzludzhan Dom pametnik na BKP eli Bulgarian kommunistisen puolueen muistomerkille. Aikoinaan niin komean pramea ylpeys seisoo nyt hylättynä kukkulan päällä.
Monumentti pystytettiin muistuttamaan vuoden 1891 tapahtumista, jolloin Dimitar Blagojevin johtama sosialistien ryhmä kokoontui salaa alueelle muodostaakseen järjestäytyneen sosialistisen liikkeen, joka johti Bulgarian sosiaalidemokraattisen puolueen perustamiseen.
Monumentin rakentaminen aloitettiin 1974 ja se vihittiin käyttöön 1981.
Kaikki kunnossapitotyöt päättyivät kommunismin kaaduttua vuonna 1989, minkä jälkeen paikan annettiin ränsistyä lähes 30 vuotta.
Mahtipontinen ufoa muistuttava monumentti on esimerkki futuristisesta arkkitehtuurista, joka on yhteistä monille kommunistisille rakennuksille, jossa suuren mahtipontisuuden ja betonin tuli näkyä.
Rakennuksen sisällä Bulgarian kommunistisen puolueen historiaa muistuttavat mosaiikit peittivät aikoinaan noin 937 neliömetriä.
Niiden valmistukseen käytettiin 35 tonnia kobolttilasia.
Harmillisesti suuri osa aikoinaan säihkyneistä mosaiikkitöistä on haalentunut ja rikkoutunut sään aiheuttamien vaurioiden ja ilkivallan vuoksi. Myös kerran upeana katseenvangitsijana toiminut katto on täysin vaurioitunut.
Huonoon kuntoon päästetty monumentti on päätetty säilyttää tuleville sukupolville ja sitä on ruvettu kunnostamaan niin, että se jatkossa kestäisi ajan hampaan. Nyt paikassa oli jo monia alueita suljettuna ja korjaustyön alla. Buzludzha projektin tavoitteena on luoda paikkaan Bulgarian historian tulkintakeskus.
Traakia kuninkaiden haudat
Matka kulki kohti Kazanlakia ja matkalla poikkesimme katsomaan Seuthes III:n haudan, joka tunnetaan myös nimellä Golyama Kosmatka kumpu. Paikassa on arvokkaita esineitä ja taideteoksia 5. vuosisadalta eKr.
Ostrushan hauta on tunnettu sen hienosta katosta, jota koristavat monimutkaiset reliefit, värikkäät hahmot ja kukka-aiheet. Hauta on peräisin 4. vuosisadalta eKr.
Matka jatkui läpi Ruusujen laakson, jossa pysähdyimme Kazanlăkiin ja siellä olevaan Ruusu museoon.
Kaupunki sijaitsee maantieteellisesti Bulgarian keskikohdassa. Museo on omistettu kaupungin kuuluisimmalle vientituotteelle ruusuöljylle. Bulgarialainen ruusuöljy on niin arvostettua, että sitä kutsutaan usein nestemäiseksi kullaksi.
Yli 70 % maailman ruusuöljystä tuotetaan Bulgariassa, mikä tekee siitä maailman suurimman ruusuöljytuottajan.
Museossa tuoksui kuin hajuvesitehtaassa tai Viron risteilylaivan Tax free osaston parfymeriassa.
Museossa saa hyvän käsityksen ruusuöljyn valmistuksesta.
Päänsärkyä aiheuttavan hajuvesipilven jälkeen oli mukava saada hieman raitista ilmaa ja siirtyä seuraavaan kohteeseen.
Kaupungissa on nähtävänä myös Traakien kuninkaan hauta.
Kazanlakin traakialainen hautakammio on UNESCOn maailmanperintökohde, joka tunnetaan hyvin säilyneistä freskoistaan.
Freskot ovat peräisin 4. vuosisadalta eKr.
Päivää oli kulunut jo kiitettäväksi ja oli vielä ehdittävä palauttamaan auto ennen vuokrauspisteen sulkemista.
Loppumatkan vedimmekin sitten ilman pysähdyksiä, toiveena ehtiä perille ennen pimeää. Matkalla sitten vastaan tuli taas jos jonkinlaista menopeliä ja mahtipontisia patsaita, joiden pystytyspaikka ja merkitys jäi epäselväksi.
Takana oli muutama sata kilometriä ja jo rupesi kilometrit riittämään ja huumorikin oli koetuksella. Auto käytiin palauttamassa ja sitten siirryttiinkin jalkaväeksi.
Plovdiv
Saavuimme illasta Plovdiviin. Kun auto oli palautettu, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Vatsa kurni ja kellokin oli jo melkoisen paljon, joten kengänkärjet kohti sopivia mestoja.
Vaikka väsytti, niin kävimme katsomassa Tsar Simeonin suihkulähteiden näyttävän valo- ja ääniesityksen.
Puisto rakennettiin 1892 Plovdivin kansainvälisiä messuja varten.
Uudelleen se sai toimia valokeilassa, kun Laulavat suihkulähteet paljastettiin 2011 osana Plovdivin Euroopan kulttuuripääkaupunkijuhlia, ja niistä tuli nopeasti suosittu kokoontumispaikka sekä paikallisille että turisteille. Upea musiikki- ja valoshow järjestetään joka torstai, perjantai ja lauantai klo 21.30.
Hotelilla huomasi, että ajopäivä oli ollut pitkä, sillä uni tuli matkaajille melko sukkelaan.
Kävimme vielä uudelleen katsomassa puiston valoisan aikana ja hienohan tuo oli silloinkin. Puistoa kutsutaan myös kaupungin keuhkoiksi ja sitä iso puisto varmasti onkin.
Heti-kohta aamusta suuntasimme Knyaz Alexander I:lle, joka on Euroopan pisin kävelykatu.
Pituutta kadulla on 1,7 kilometriä.
Alue kuhisee elämää ja on selvästi suosittu kokoontumispaikka kaupunkilaisille.
Kuppiloiden lisäksi paikalla oli jos jonkinlaista musisoijaa ja ”Häärijää”.
Plovdiv on kehittynyt ja rakennettu seitsemälle kukkulalle, mistä tuleekin sen vanha kutsumanimi Seitsemän kukkulan kaupunki. Tosin itse en löytänyt kuin viisi kukkulaa. Kerrotaankin, että ainakin yksi kukkula katosi, kun se tuhottiin ja murskattiin kiviksi, jolla monet Plovdivin nykyiset kadut on päällystetty. Silti yksi kukkula vielä puuttui?
Ensivaikutelma Plovdivista oli, että nyt ollaan historiallisessa kaupungissa.
Tässäkään kaupungissa ei roomalaiselta historialta voi välttyä.
Arkeologisten kaivausten tuloksia on nähtävillä joka puolella.
Kaupungissa on nähtävissä roomalainen teatteri, roomalainen stadion, roomalaisen kaupungin jäänteitä jne… Roomalaisten vallan aikana Plovdiv, jota silloin kutsuttiin Filippopoliksi eli kulta-aikaa. Se oli tärkeä kaupankäynninkeskus, joten ei siis ihme, että vaurastuneen roomalaisen kaupungin jäänteitä on paljon kaupungissa.
Kaikkiin antiikin ajan turistikohteisiin, piispan basilikaa lukuun ottamatta sisäänpääsymaksu oli 7 BGN. Kannattavaa onkin ostaa 15 BGN maksava yhdistelmälippu, jolla pääsee viiteen kohteeseen, lukuun ottamatta pientä basilikaa ja Filippopoliin piispan basilikaa. Paikat ovat auki klo 9.30-18 ja useimmissa nähtävyyskohteissa on lounastauko klo 12.30-13.
Kaupungin yhdeksi symbolisimmaksi paikaksi on muodostunut roomalaisaikainen Forum Romanum, eli Agora, joka oli aikoinaan laaja julkinen paikka, liike-elämän ja poliittisen elämän keskus.
Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. rakennettua suorakaiteen muotoista foorumia ympäröivät vaikuttavat pylväshallit ja monumentit, jotka heijastivat Trimontiumin, kuten Plovdiv tuolloin tunnettiin, vaurautta ja arvovaltaa.
Plovdivin roomalainen amfiteatteri rakennettiin keisari Trajanuksen hallituskaudella. Luonnonrinteeseen kaivettu puoliympyrän muotoinen areena imi itseensä jopa 7 000 ihmistä. Upea amfiteatteri onkin yksi maailman parhaiten säilyneistä roomalaisista amfiteattereista.
Teatteri on peräisin 1. vuosisadalta jKr., mutta 400-luvulla Attila hunnit vaurioittivat sitä pahoin.
Teatteri löydettiin vasta 1960-luvulla, kun maanvyörymä toi osan siitä esiin ja johti laajoihin arkeologisiin kaivauksiin.
Restauroitu paikka on edelleen aktiivisessa käytössä. Korkea näyttämön seinä, jota koristavat marmoripylväät ja -patsaat luovat mahtavan taustan esityksille. Lisäksi hyvin säilyneen amfiteatterin akustiikka tekee siitä tähtitaivaan alla järjestettävien konserttien, näytelmien ja festivaalien suositun pitopaikan.
Amfiteatterin istuimien kaiverrukset paljastavat niiden rakentamisesta maksaneiden roomalaisten kansalaisten nimet. Siis jo tuohon aikaan oli selvästi ostettuja kausilippuja omalla istuinpaikalla. Paikka on avoinna päivittäin klo 9.30-18.
Plovdivin roomalaista stadionia ei voi olla huomaamatta sen keskeisen sijainnin vuoksi.
Vain stadionin toinen sivu on osittain näkyvissä, mutta todellisuudessa stadionin rauniot kulkevat kokonaan kaupungin pääostoskadun alla.
Stadionin koko oli aikoinaan niin vaikuttava, että sinne mahtui 30 000 katsojaa. Stadionia käytettiin aikoinaan urheilukilpailuihin ja gladiaattoriotteluihin. Keisari Hadrianuksen hallituskaudella 2. vuosisadalla jKr. rakennettu stadionin itäosa on nykyään integroitu modernin liikerakennuksen kellariin, jossa pääsee näkemään alkuperäiset katsomot, juoksuradan ja joitakin vaikuttavia arkkitehtonisia yksityiskohtia.
Onhan nämä rakennelmat roomalaisen insinööritaidon ja arkkitehtuurin mestariteoksia, ei siitä mihinkään pääse, ihailee niitä sitten missä tahansa Euroopan, eli silloisen Rooman valtakunnan aluetta.
Plovdivin historiaan ja nimeen ovat kuitenkin jättäneet jälkensä monet muutkin kansat kuin vain roomalaiset.
Kaupunkia on kutsuttu aiemmin Evmolpiaksi, Philippopolisaksi, Pulpudevaksi, Puldiniaksi ja Filibediaksi.
Plovdivia pidetään Euroopan vanhimpana yhtäjaksoisesti asuttuna kaupunkina. Kaupunki oli olemassa jo kauan ennen kuin Ateena tai Rooma ilmestyivät kartalle. Kaupungin 8 000 vuoden historia kertoo, miten pienestä metsästäjä-keräilijäkaupungista on kasvanut moderni kulttuurikaupunki. Kaupunki vaurastui strategisen sijaintinsa ansiosta, sillä se sijaitsi Euroopan ja Aasian yhdistävällä kauppareitillä.
Paikan alkuperäiset asukkaat ovat tuntemattomia, mutta kaupunkia ovat pitäneet hallussaan ainakin persialaiset, kreikkalaiset, keltit, ja tietenkin nuo roomalaiset, hunnit, venäläiset, ristiretkeläiset, ja ottomaanit.
Ottomaanien valtakunnan hallinnon aikana Plovdiv oli Bulgarian taloudellinen keskus yhdessä Konstantinopolin, Odrinin ja Thessalonikin kanssa. Kaupankäynnin ansiosta nousevasta bulgarialaisesta kaupungista tuli merkittävä yhteiskunnallinen keskus ja kansallisliikkeen keskipiste. 1800-luvun lopussa Plovdiv liittyi erinäisten vaiheiden jälkeen Bulgariaan.
Plovdiv on Bulgarian toiseksi suurin kaupunki pääkaupungin Sofian jälkeen ja siellä asuu noin 350 000 asukasta. Kaupunki on nykyään suuri teollisuus- ja kauppakeskus.
Plovdiv nimettiin vuoden 2019 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, mikä toi kaupunkiin entistä enemmän huomiota ja kävijöitä.
Silti kaupunki ei keiku matkailumaailmankartan kärkisijoilla, kuten ei Bulgariakaan Sunny Beachia ja Kultarannikkoa lukuun ottamatta.
Plovdivin Vanha kaupunki on kaunis ja ehdottomasti paras osa kaupunkia. Se kuuluu myös UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Monet Plovdivin parhaista nähtävyyksistä sijaitsevatkin Vanhassa kaupungissa.
Toista näin mäkistä kaupunkia ei ole helppo löytää, joten melko varmasti joutuu kävelemään ylämäkeen useammankin kerran, Vanha kaupunki kun ulottuu kolmen kukkulan yli.
Vanhan kaupungin bulgarialaista renessanssia edustaviin kauniisti restauroituihin värikkäisiin asuintaloihin on helppo ihastua.
Talot ovat 1800-luvulta, jolloin bulgarialaiset kokivat voimakkaan kansallisen herätyksen ja pyrkivät itsenäisyyteen.
Monet vanhoista puutaloista ovat edelleen käytössä, mutta suuri osa on muutettu museoiksi.
Mevlevi Hane on melko vaatimaton rakennus verrattuna muihin Vanhan kaupungin rakennuksiin.
1900-luvun loppuun asti dervissiläis luostari oli muslimimunkkien koti, ja sen sanotaan olevan ainoa laatuaan.
Nykyään paikka toimii ravintolana, mutta siellä voi nähdä vilauksen tanssivasta dervišistä maalauksen muodossa sisäänkäynnin seinällä.
Suuri osa rakennuksen alkuperäisestä persialaisesta arkkitehtuurista on edelleen hyvin esillä, joten sisään kannattaakin piipahtaa.
Vuonna 1835 valmistunut Hindliyan talo on äskettäin restauroitu entiseen loistoonsa, jossa ruusuveden tuoksu täyttää huoneet.
Päästäkseen sinne täytyy kulkea toisen museotalon puutarhojen läpi ja sitten kävellä käytävää pitkin, kunnes tulee pihan toiselle puolelle. Talolle ei myöskään ole kylttejä.
Vanhojen apteekkien prototyyppi oli Ahtarnitza nimiset kaupat, jossa myytiin lääkeyrttien lisäksi eläinten lääkkeitä, kahvia, sokeria, mausteita ja muita tavaroita.
Tohtori Sotir Antoniadin talo toimi vuosina 1872–1947 hyvin toimivana apteekkina ja se oli yksi Plovdivin parhaiten varustelluista apteekeista. Nyt paikassa toimii Hippokratesin apteekkimuseo.
Museossa on esillä apteekkiin liittyviä esineitä ja lääkkeiden valmistusmenetelmiä. Lääkkeet ja hoitokeinot perustuivat tuolloin kokonaan luonnollisiin ainesosiin, yrtteihin, mineraaleihin ja eteerisiin öljyihin. Apteekin piha on viehättävä keidas kasvatettuine lääkeyrtteineen, mausteineen ja kauniine koristekasveineen.
Alueelliseen etnografiseen museoon kannattaa piipahtaa, sillä se on yksi Bulgarian vanhimmista museoista ja Plovdivin tärkein museo.
Se on Bulgarian toiseksi suurin laatuaan oleva museo, ja siinä on kuusi näyttelyä eri huoneissa.
Museo sijaitsee ehkäpä Vanhan kaupungin kauneimmassa ja parhaiten säilyneessä perinteisessä bulgarialaisessa talossa.
1847 merkittävälle kauppiaalle rakennettu talo tunnetaan nimellä Kuyumdzhioglu talo. Avoinna museo on muina päivinä paitsi maanantaisin klo 9-17. Sisäänpääsymaksu museoon on 8 BGN.
Alueellisen etnografisen museon vieressä sijaitsee upea 1000-luvun keskiaikainen portti, joka tunnetaan nimellä Hisar Kapiana.
Se on yksi Plovdivin tärkeimmistä nähtävyyksistä ja sijaitsee muiden Vanhan kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien joukossa.
Se rakennettiin todennäköisesti antiikin roomalaisen portin päälle, joka oli yksi sisäänkäynti Akropolin kolmesta sisäänkäynnistä.
Stramnan käsityöläiskatu sijaitsee kapealla kadulla. Kadulla on useita taloja, joissa käsityöläiset harjoittavat ja esittävät perinteisiä bulgarialaisia käsitöitään.
Plovdivin viehättävä Plovdivin taide- ja kulttuurialue sijaitsee Kapanassa.
Alue on täynnä katutaidetta, taidegallerioita ja erikoisliikkeitä.
Se on erittäin tunnettu eloisista väreistään ja ainutlaatuisista kaupoistaan ja ravintoloistaan. Kapana tarkoittaa ansaa sen kapeiden keskiaikaisten katujen ja kujien vuoksi, jonne on helppo eksyä. Aikoinaan se oli kaupan ja palveluiden keskus.
Nykyisin Kapana on kaupungin vilkas alue, jonka suosio kasvaa jatkuvasti sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Kapanassa on runsaasti baareja, kuppiloita ja pikku ravintoloita. Siellä järjestetään myös lukuisia kulttuuritapahtumia, festivaaleja ja markkinoita ympäri vuoden.
Negatiiviselta kuulostavasta lempinimestään huolimatta Milyo Hullu oli harmiton paikallinen hahmo.
Hänet tunnetaan parhaiten leikkisästä käytöksestään, joka teki hänestä pidetyn mielenterveysongelmistaan huolimatta.
Hänestä tuli paikallinen legenda, josta liikkui huhuja ja tarinoita.
Hänet on myös ikuistettu maalauksiin ja pronssipatsaaseen, joka on yksi kaupungin valokuvatuimmista nähtävyyksistä.
Sanotaan, että kaikki toiveet, jotka kuiskaat hänen korvaansa, toteutuvat ja hieromalla patsaan oikeaa polvea saa osakseen onnea. Niinpä sitten reippaana menin kuiskuttelemaan patsaalle, silläkin uhalla, että joku pitää patsaalle puhelua vinksahtaneena. Taisin sipaista myös oikeaa polvea.
Plovdivin toiseksi korkeimmalla Bunardžhik kukkulalla, jota kutsutaan myös Vapauttajien kukkulaksi, seisoo 11 metriä korkea teräsbetoninen, 1957 pystytetty muistomerkki, joka on muisto puna-armeijan roolista Plovdivin vapauttamisessa Toisen maailmansodan aikana.
Nimi Aljoša on yleinen lempinimi venäläisille sotilaille ja se toimii myös Plovdivin virallisena hymninä Bulgarian neuvostoaikana.
Kommunistisen ajan maamerkki tunnettiin aiemmin nimellä Plovdivin Neuvostoliiton armeijan muistomerkki. Aljoša sotilaan esikuvana oli venäläinen puna-armeijan sotilas Aleksey Skurlatov, joka palveli Bulgariassa Toisen maailmansodan aikana. Kiistellyn muistomerkin olemassaolosta käydään aika ajoin kiivasta keskustelua, pitäisikö se poistaa vai ei?
Vuosien varrella Aljošaa on uhattu tuhoamisella ja vandalismilla, ja jossain vaiheessa oli jopa suunnitelmia muuttaa se jättimäiseksi Coca-Cola pulloksi.
Kääk, yritin kuvitella Coca-Cola pulloa koristamassa kukkulaa…Tiedä nyt sitten kumpi näistä olisi paremmin sopiva kuvaamaan kulttuuristaan ylpeää kaupunkia?
Ikävä ja pakottava historiakin on historiaa, mutta amerikkalainen itseriittoinen markkinatalous vastineena …si och så.
Kukkulalle pääsee kiipeämään ja sieltä varmaan on upeat näköalat alas kaupunkiin, ei menty, ei edes Cociksen voimalla.
Kirkkojahan tässäkin kaupungissa riittää.
Yhdessä kirkossa jäimme taas ovien taakse, kun siellä alkoi kirkonmenot.
Takarivistä sitten seurattiin toimitusta hetken, kunnes poistuimme takavasemmalle kiertämään muita kirkkoja.
Seuraava kohde oli Sveti Konstantin & Elena , eli Pyhän Konstantinuksen ja Helenan kirkko, joka on yksi Plovdivin vaikuttavimmista nähtävyyksistä, mutta myös yksi Plovdivin vanhimmista kristillisistä kirkoista.
Kirkko rakennettiin vuonna 337 jKr. muinaisen pakanallisen temppelin paikalle, ja se nimettiin Konstantinus Suuren ja hänen äitinsä mukaan.
Vuosisatojen aikana kirkko on tuhoutunut ja rakennettu uudelleen useita kertoja, joten nykyinen rakennus on peräisin vasta 1800-luvulta.
Arkkitehtuuri ja vaikuttavat seinien freskot ovat uskomattoman kauniita.
Kirkkoon on vapaa pääsy, mutta sisällä valokuvien ottamisesta veloitetaan pieni maksu.
Yksi Pyhän Konstantinuksen ja Helenan kirkon vaikuttavimmista piirteistä on sen ikonikokoelma, joka on peräisin 1600- ja 1700-luvuilta. Kirkkoon pääsee tutustumaan päivittäin klo 9-18.
Kaunis ja historiallinen marttyyri Marinalle Antiokialainen omistettu Sveta Marinan ortodoksikirkko tunnetaan uskomattomasta puisesta kellotornistaan, joka muistuttaa hieman kiinalaista pagodia.
17 metriä korkea puinen kellotorni on peräisin vuodelta 1870 ja se on ainutlaatuinen.
Kirkossa on upeita seinämaalauksia ja värikkäitä freskoja.
Ulkoseinillä on upeita Vanhan testamentin aikaisia seinämaalauksia, jotka kuvaavat kohtauksia Aadamista, Eevasta ja ilkikurisesta käärmeestä.
Kirkko rakennettiin ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla, ja sen suunnitteluun vaikuttavat sekä bulgarialaiset että bysanttilaiset arkkitehtoniset tyylit.
Kirkon loistavan akustiikka ansiosta se on suosittu kuoromusiikin ja uskonnollisten seremonioiden pitopaikka. Sisällä 170 vuotta vanha ikonostaasi tekee myös vaikutuksen. Kirkko on avoinna 7-19.
Nebet Tepe kukkula on suosittu paikka Plovdivissa auringonlaskun katseluun. Kukkulalla on myös nähtävissä arkeologinen kompleksi. Kukkulan vanhin asutuskeskus on peräisin 6. vuosisadalta eKr. Traakialaisten ja roomalaisten laajentuessa Nebet Tepestä tuli kaupungin linnoitus.
Nyt ei jaksanut enään yhtään rauniota, joten väliin jäi. Auringonlaskua ihailtiin katutasosta kylmien juomien kanssa.
Sitten olikin keskiosa Bulgariaa kierretty, ja oli aika siirtyä Mustameren rannikolle.
Aikaisin aamusta nappasimme laukut vetoon ja suuntana oli juna-asema, jossa sitten hyppäsimme Burgasiin vievään junaan.
Seuraavat viisi tuntia meni melko sukkelaan pelatessa Scrabblea. Onneksi oli taas varattu omat eväät mukaan matkalle. Tässä junassa ei ollut minkäänlaista ravintolavaunua tai myyntikärryjä. No, näihin on maailmalla reissatessa opittu.
No Comments