Albufeira
Aamusta autonrenkaat käännettiin kohti Albufeiraa ja Tavira jäi taakse. Ajoimme rantareittiä ja nautimme kyllä näkemästämme, mutta silti kylmemmän ja viimakkaan Atlantin tuulen aisti rannikolla.
Algarvelle olen aina omassa päässäni luonut mielikuvan pystysuorista- ja muodoiltaan erinäisistä rantajyrkänteistä, joiden kupeessa on upeita kullankeltaisia hiekkarantoja.
Mielikuva piti paikkansa ainakin Albufeiran osalta.
Parasta Algarven rannikon länsiosassa onkin lukuisat upeat rannat, jotka ovat erilaisten kivimuodostelmien välissä olevia luonnonmukaisia paratiiseja. Silti olin jo ennakkoon melkoisen varma, että tämä Portugali ei veisi sydäntäni talvimatkailuun, mutta asiaan oli saatava vahvistus.
Kesällä Albufeiran noin 45 000 asukkaan kaupungin väkiluku kymmenkertaistuu.
Lisäksi useat Albufeiran kadut voivat olla erittäin vilkkaita juhlijoista parhaimpaan turistiaikaan.
Kaupunki on suuri ja laajalle levittäytynyt.
Se on myös vilkas paikka ympäri vuoden.
Albufeira on hienohiekkaisine rantoineen ja puhtaine uimavesineen selvästi turistikohde ja melkoinen rysä sesonkiaikaan.
Ei ihme, sillä yli 300 aurinkoista päivää vuodessa houkuttelee paikalle myös talvipakolaisia.
Hotellien taso ja alueen palvelut ovat selkeästi viritetty kesän sesonkiin ja turisteille.
Nyt tulevan kesän sesonkia vasta viriteltiin ja rannoille alkoi ilmestyä rantatuoleja ja aurinkovarjoja.
Tosin rohkeimmat jo grillasivat itseään rantahietikolla, näyttivät kaikki olevan brittejä.
Atlantin vesi oli vielä todella kylmää ja kuohuisaa.
Lisäksi viileä merituuli piti huolen siitä, että hikoilemaan ei päässyt kauniista ilmasta huolimatta.
Albufeirassa on pieni Vanha kaupunki, mutta muuten sen yleisilme on pääosin aika moderni.
Pitkien hiekkarantojen lisäksi kaupungin läheisyydessä on hienoja kalliomuodostelmia, jotka muodostavat rannikolle korkeita jyrkänteitä.
Albufeiran todellinen vetovoima piileekin sen rannikossa. Vaikka Alentejon kukkulat suojaavat vilpoisilta pohjoistuulilta, oli paikka selvästi Aurinkorannikkoa viileämpi.
Rooman valtakunnan ajalta Albufeira tunnettiin nimellä Baltum.
Strategisesti rannikolla sijaitseva kaupunki toimi pienenä mutta aktiivisena satamakaupunkina, jolla oli tärkeä rooli kaupankäynnissä ja maataloudessa.
Hedelmällinen maa mahdollisti maanviljelyn, kun taas merikauppa yhdisti kaupungin muihin osiin roomalaista maailmaa.
700-luvulla maurit saapuivat alueelle ja nimesivät paikan Al-Buheraksi. 500 vuoden ajan se oli tärkeä kauppakaupunki, jolla oli vahvat yhteydet Pohjois-Afrikkaan ja Faron ohella se oli yksi viimeisistä maurien linnoituksista Algarvessa.
Vuonna 1249 kuningas Afonso III: n johtamat portugalilaiset joukot ottivat kaupungin haltuunsa.
Valloituksen jälkeen Albufeira muuttui merkittävästä kaupankäynti kaupungista pieneksi kalastajakyläksi, joka sittemmin on noussut Fenix linnun lailla kukoistavaksi ja suosituksi lomakohteeksi.
Kaupungissa on edelleen nähtävissä muruja roomalaisesta sekä maurilaisesta arkkitehtuurista.
Laajalti portugalin rannikkoa vaurioittanut maanjäristys vuonna 1755 ja sitä seuranneet hyökyaallot tuhosivat kaupungin lähes kokonaan.
Kaupunkia kohtasi myös toinen katastrofi, joka tapahtui vuonna 1833.
Sisällissodan aikana kapinallissotilaat hyökkäsivät Albufeiraan, mikä johti toistamiseen useiden rakennusten tuhoutumiseen. Lisäksi monia asukkaita teloitettiin. Sissijoukot hallitsivat kaupunkia neljä vuotta ja kaupunki taantui melkoisesti.
1960-luvulle asti Albufeira oli hiljainen kalastajakylä , jossa kalanvienti oli suuri osa jokapäiväistä elämää.
Kalastuksen hiipuessa kaupunki joutui muuttumaan.
Pian huomattiin, että aurinkoisen säänsä ja kauniiden rantojensa ansiosta uutta vetovoimaa alueelle toi turismi. Albufeira onkin nykyään yksi Algarven vetovoimaisimmista turistikohteista.
Albufeiran parhaiten tunnettu katu on Avenida Sá Carneiro, joka tunnetaan myös nimellä The Strip.
Katu on yöelämässä vipeltävien The must mesta.
Paikalliset kutsuvat sitä myös nimellä Rua da Oura, koska katu johtaa Praia da Ouran rannalle.
Iltapäivän lopusta lähtien Strip herää hitaasti uneliaasta brunssipaikasta klubielämään. Basson tasainen jumputus ja sisäänheittäjät yrittävät houkutella ohikulkevia sisään ilmaisella tervetuliaisjuomalla.
Tukka nousi tässä kohdassa pystyyn.
Meikä Mumin (tietoisesti kirjoitettu nuorekkaammin, kuin Mummi yhdellä m.llä) yökiidot ovat jo siirtyneet muistojen kirjan sivuille.
Voin vaan kuvitella millaista meininkiä paikassa on turismin sesonkiaikaan.
Kaupunki tunnetaankin rentona ja vauhdikkaana bile- ja rantalomakohteena.
Santa Annan kirkko ja kellotorni on historiallinen maamerkki, jota koristavat monimutkaiset azulejo laatat ja barokkiarkkitehtuuri.
Rakennus tarjoaa kurkistuksen kaupungin rikkaaseen perintöön.
Kirkko on omistettu Pyhälle Annalle, Jeesuksen äidinpuoleiselle isoäidille.
Lähellä olevasta kellotornista avautuu panoraamanäkymät Albufeiran kattojen ylle ja upealle Algarven rannikolle, joten se on hyvä vierailukohde valokuvien ottamiseen. Paikka on avoinna klo 8-18 kaikkina muina päivinä paitsi torstaisin, jolloin se on suljettu vierailijoilta.
Albufeiran pääkirkko Igreja Matriz on, rakennettu uudelleen vuoden 1755 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.
Torre do Relógion ikoninen kellotorni on yksi harvoista vuoden 1755 maanjäristyksestä selvinneistä rakennuksista.
Kirkossa voi vierailla aamu- ja iltamessujen välisenä aikana.
Museum Muncipal de Arqueologia museo avaa alueen roomalaista ja maurilaista menneisyyttä. Praça da Repúblican vanhassa kaupungintalossa sijaitsevan arkeologisen museon etukäteen tsekattu tarjonta vaikutti sen verran vaatimattomalta, että nyt jäi väliin tämä museo.
Väliin jäi myös Taidegalleria Pintor Samora Barros, kuten myös Sacred Art Museum Albufeira, joka sijaitsee 17000-luvun San Sebastianin kappelissa Igreja de São Sebastiãossa.
Alkoi taas tuntumaan siltä, että kirkkotaiteeseen, kultaan ja kimallukseen on saatu kiintiö täyteen, varsinkin kun tuhoisan 1755 maanjäristyksen jälkeen pienessä museossa olisi ollut kovin vähän nähtävää 1500-1600-luvun kirkkotaiteesta.
Albufeiran tunneli ei itsessään ole mikään suuri nähtävyys, vaikkakin sitä pidetään yhtenä Albufeiran pakollisista nähtävyyksistä.
Tunneli yhdistää Vanhan kaupungin keskustan Albufeiran päärannalle – Praia do Tunelille.
Tunneli helpottaa rannalle siirtymistä, kun sen kautta pääsee kulkemaan tasaisella maalla.
Albufeiran on mäkinen kaupunki, jossa korkeuserot ovat melkoisia. Kaupungin pääranta Praia do Peneco on yhdistetty Vanhaan kaupunkiin. Rannalle pääsee jyrkkiä portaita sekä vaikuttavaa lasihissiä Elevador do Peneco pitkin. Valittavana on myös kahdessa tasossa kulkevat rullaportaat.
Albufeira on kiva kaupunki, jossa on lukuisia kapeita katuja, valkoiseksi kalkittuja taloja ja viehättävä kalasatama iloisen värisine veneineen.
Albufeiran venesatama sijaitsee kaupungin keskustan ulkopuolella.
Albufeiran vilkas ranta-alue tunnetaan värikkäästä arkkitehtuuristaan, vilkkaasta tunnelmastaan ja loputtomista aktiviteeteistaan. Paikasta oli helppo löytää mukava ravintola myös näin ei sesongin aikana. Ranta-alue oli täynnä lukuisia kala- ja äyriäisruokia kohtuulliseen hintaan tarjoavia ravintoloita.
Albufeiran ja Algarven ikoniset kalliomuodostelmat kannattaa käydä katsomassa Ponta da Baleeiran näköalapaikalta, vain lyhyen kävelymatkan päässä Albufeiran venesatamasta.
Albufeiran ikonisin näköalapaikka on Miradouro do Pau da Bandeira. Näköalapaikasta avautuvat vertaansa vailla olevat panoraamanäkymät Atlantin valtamerelle ja Vanhaan kaupunkiin.
Näköalapaikalta lähtevät myös kaupunkia kiertävä pyörillä kulkeva turistijuna sekä näppärästi kapeilla kaduilla sukkuloivat tuk tukit.
Albufeiran kaupungissa on niukasti varsinaisia nähtävyyksiä tai kulttuurikohteita, mutta meidän parin päivän visiittiin melko mäkisessä kaupungissa ne riittivät oikein hyvin.
Algarven seudun mahtavat kivimuodostelmat näkee parhaiten mereltä käsin, joten vahva suositus on 2,5 tunnin katamaraaniretki.
Harmiksemme veneretket oli peruttu voimakkaan merenkäynnin ja navakan tuulen takia koko viikoksi, joten etukäteen varattu retki ei toteutunut, mikä kyllä harmitti.
Albufeiran satamasta lähtevä veneretki olisi kulkenut rannikkoa pitkin. Samalla venereissulla olisi päässyt ihailemaan Algar de Benagil eli Benagilin luolaa, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Albufeirasta . Alueen monet luolat ovat muodostuneet meren eroosion seurauksena.
Benagilin luolan yksi suurimmista nähtävyyksistä on katossa oleva aukko.
Tämä kuva on otettu matkanjärjestäjän sivuilta.
Vaikka moniin luoliin on mahdollista päästä kävellen laskuveden aikaan, kannattaa sinne mennä veneretkellä, jolloin pääsee ihailemaan myös rannikon upeita kallioseinämiä. Melko isolla katamaraanilla tehty veneretki olisi varmasti ollut hauska kokemus ja loistava tapa nauttia upeista näkymistä.
Turistiaikaan hiekkaveistoksia pääsee ihailemaan Sand City Lagoassa, joka on maailman suurin hiekkaveistospuisto.
Puistossa on useita teemoja Aasiasta Disneyn satuhahmoihin, kuuluisista ihmisistä fiktiivisiin hahmoihin.
Lapsille on myös leikkikenttä ja trampoliini.
Nyt vielä kevään korvalla paikka oli kiinni ja tyytyminen oli rannan hiekkaveistostaidetta esittävään makupalaan.
Kakis päivää oli koluttu Abufeiran aluetta, ja matka loppusuora alkoi. Vuokra-auton renkaat käännettiin kohti Faroa.
Ennen Faroa poikkesimme katsomaan pienen pientä São Lourençon kirkkoa, joka on kuulemma Algarven alueen kaunein kirkko.
Kirkko sijaitsi sopivasti Faron ja Albufeiran välissä, ja matkareitti kulki juurikin sopivasti sen ohi.
Vuonna 1730 valmistuneen kirkon sisätilat on koristeltu kauttaaltaan sinivalkoisilla azulejo laatoilla.
Pieni kirkko on kaunis ja varsinainen helmi.
Harmillisesti kirkossa ei saanut kuvata, joten nämä kuvat on otettu kirkossa myydyistä postikorteista.
Paikallisen legendan mukaan alkuperäinen São Lourençon kirkko oli 1700-luvun alussa lähes rauniokirkko, jossa ei ollut edes ovia.
Erityisen kuumana kesänä ja vedenpinnan ollessa alhainen paikallisten asukkaiden piti kaivaa kaupunkiin uusi kaivo vedensaannin turvaamiseksi.
Tilanne oli vakava, ja kaivaessaan kyläläiset rukoilivat vettä ja lupasivat, että jos he löytäisivät vettä, he antaisivat paikalliselle kaupungille ja Pyhälle Laurentiukselle ansaitsemansa suosion.
He onnistuivat löytämään oikean vesisuonen ja vettä riitti jatkossa koko kaupungille ja heidän sadolleen.
Kiitokseksi veden löytymisestä kaupunkilaiset rupesivat kunnostamaan raunioitu-nutta kirkkoa ja kaunis siitä lopulta tulikin.
Hämmästyttävää kyllä, vuoden 1755 suuri maanjäristys tuhosi paikan muut rakennukset, mutta kirkko pysyi pystyssä ja vain viisi laattaa tippui kirkon katosta. Pyhäkäsi suojasi tuolloin kirkkoa. Niin ainakin paikalliset uskovat ja kertovat.
Kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 10-13.30 ja 14.30–17.30. Avoinna se on lauantaisin klo 10-13 ja 15-18. Sunnuntaisin paikka on suljettu. Sisäänpääsy kirkkoon maksaa 3 €.
Seuraavaksi olikin aika asettua pariksi päiväksi Faroon, ennen tämän talven matkan loppusuoraa ja paluuta kohti kotia.
No Comments