Bukarest–Brasov-Sibiu–Sighisoara-Cluj Napoca-Baia Mare-Sapanta-Barsana-Moldovita monestry-Cluj Napoca-Timisoara-Budapest
Sibiu
Seuraavana päivänä otimme junan Sibiuhun.
Junamatka kesti noin 3 tuntia ja hintaa sille 137 leu.
Olimme varanneet paikat ykkösluokkaan, jonne sai varattua myös istumapaikat.
Junaliput ovat sen verran halpoja Romaniassa, että matkustusluokan korotus kyllä kannatti, vaikkakaan se ei mitään luxusta tarjonnut.
Juna tuli ihan ajallaan, joten eikun matkaan.
Matka sujui taas mukavasti pelaillen Scrabblea.
Tässäkään junassa ei ollut mitään myyntiä, joten etukäteisviisaina olimme varautuneet omilla eväillä.
Sibiu tunnetaan yhtenä Romanian kauneimmista kaupungeista, eikä turhaan, sillä mukulaisista kaduista ja keskiaikaisesta arkkitehtuuristaan tunnetun Sibiun ihanan värikkäät talot viittaavat vahvasti Saksalaisiin kaupunkeihin.
Useimmat keskiaikaiset rakennukset ovat saksalaisten uudisasukkaiden ja kauppiaiden rakentamia. Kaupungissa asuukin edelleen Romanian suurin saksalaisvähemmistö.
Kaupunki oli aikoinaan jaettu selkeästi käsityöläisten ja kauppiaiden alakaupunkiin ja varakkaampien kansalaisten ja uskonnollisen eliitin yläkaupunkiin. Näiden kahden välissä on toisiinsa kietoutuvien kujien, portaiden ja käytävien labyrintti.
Sibiu on kaupunki, jossa selviää hyvin kävellen. Jos on kuitenkin tarvis liikkua kauemman, niin tunnin bussiliput maksaa 3 leu ja päivälippu 5 leu. Lippuja voi ostaa bussista tai automaateista.
Kaupungin asuttivat 1100-luvun puolivälin jälkeen Rein-Mossellen alueelta tulleet saksilaiset siirtolaiset.
Linnoituksensa ansiosta Sibiu torjui ottomaanien hyökkäykset voitokkaasti.
Kaupunki oli Transilvanian pääkaupunki aikana, jolloin alue oli Habsburgien ruhtinaskunta.
Karpaattien kainalossa olevaa Sibiuta voi pitää edistyksellisenä kaupunkina Transilvian alueella.
Sen mainetta voidaan kuvata monella superlatiivilla.
Sibiussa mm. sijaitsi ensimmäinen sairaala, ensimmäinen kirjasto, ensimmäinen koulu, ensimmäinen apteekki, ensimmäinen paperitehdas, ensimmäinen kirjakauppa, ensimmäinen teatterirakennus, ensimmäinen museo, ensimmäinen valurautainen silta, ensimmäinen mielisairaala, ensimmäinen oluttehdas, ensimmäinen työkalutehdas, ensimmäinen vesivoimalaitos, ensimmäinen eläintarha, ensimmäinen ulkoilmateatteri sekä ensimmäisenä avatut Romanialaiset arkistot.
Yhtään vähempää kaupunki ei ylpeile siitä, että Sibiussa otettiin käyttöön Transilvanian ensimmäinen painokone, sähköllä toimiva julkinen valaistus sekä sähköinen joukkoliikenneväline.
Muurien ympäröimä Piaţa Mare on 1366 perustettu valtava suorakulmainen aukio.
Aukio on edelleen Sibiun keskipiste ja sydän.
Historiassa se on toiminut sopivana paikka markkinoille, messuille ja teloituksille. Aukiota kiertää 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevat upeat moniväriset rakennukset.
Nykyisin tori toimii tapahtumapaikkana useille kaupungin isoille tapahtumille.
Nytkin torilla oli useampi katettu teltta ja iso ulkoilma valkokangas, joissa pääsi ihailemaan viikon kestävän filmifestivaalin tarjontaa.
Sibiun Suuren ja Pienen aukion välissä kohoaa seitsemänkerroksinen Turnul Sfatului eli Neuvoston torni, joka on Sibiun symboli ja maamerkki.
Tornin alla oleva portti yhdistää Piaţa Maren vireiseen Piața Micăn aukioon.
Tornin näköalatasanteelle pääsee kiipeämään arkipäivinä klo 9-17, mutta viikonloppuisin se sulkeutuu jo klo 15. Sisäänpääsy sinne maksaa 2 leu.
Tornista on mainiot näkymät torille, mutta myös kaupunkiin. Tornissa voi myös tutkiskella sen mielenkiintoista kellomekanismia ja eri kerrosten taide- ja valokuvagallerioita.
Tornilla on ollut vuosien saatossa monta erilaista käyttötarkoitusta, sillä se on toiminut muun muassa viljavarastona, paloaseman tornina, tilapäisenä vankilana ja kasvitieteellisenä museona.
Pieni aukio Piața Mică ei ole ihan pieni.
Aukiota reunustavat 1300-1600-luvuilla rakennetut kauppiaiden talot, joiden pohjakerroksissa on viileät, varjoisat kaarihuoneet ja katoilla pienet kattorakennukset, joita kutsutaan usein Sibiun silmiksi.
Kattojen pikkuiset, silmiä muistuttavat ikkunat aivan kuin tuijottavat torilla olijaa.
Romanian ensimmäinen apteekki La Ursul Negru, sijaitsee vuonna 1500-luvulla rakennetussa rakennuksessa.
150 vuotta toiminut apteekki on nykyään museo, joka esittelee noin 6 000 lääketieteellistä laitetta 1500- ja 1800-luvuilta, jotka ovat peräisin apteekeista ja sairaaloista.
Sibiussa oli enemmän kemistejä kuin missään muussa Transilvanian kaupungissa.
Museossa on kolme näyttelyä, joissa esitellään homeopatiaa, lääkelaboratoriota sekä perinteisiä apteekkitavaraa.
Museossa saa kattavan kuvan apteekin toiminnasta ja lääkeinstrumenteista sekä niiden historiallisessa kehityksessä. Sisäänpääsymaksu on 15 leu ja avoinna paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin ja tiistaisin klo 10-18.
Sibiu on ollut historiansa aikana monitunnustuksel-linen ja suvaitseva kaupunki, jossa eri uskonnot ja tunnustukset ovat asuneet rauhanomaisesti, keskinäisen kunnioituksen kautta.
Nykyään Sibiun historiallisessa keskustassa sijaitsevat ortodoksinen katedraali, evankelinen katedraali, roomalaiskatolinen kirkko, kreikkalais-katolinen kirkko, reformoitu kirkko ja synagoga.
Kaupunkia pidetäänkin Euroopan tason ekumeenisena keskuksena. Edelleenkin pääsiäisen yhteydessä Sibiun kaikki uskonnolliset seurakunnat kokoontuvat yhteiseen marssiin. Myös paikalliset uskontojen edustajat avaavat yhdessä joulumarkkinat.
Sibiun komea ortodoksinen katedraali Catedrala Ortodoxă rakennettiin vain kahdessa vuodessa vuosina 1902-1904.
Todellisuudessa sen rakentamista ja rahoitusta oli valmisteltu jo 45 vuotta aiemmin.
Katedraali on yksi ortodoksisista keskuksista Romaniassa.
Katedraalin ulkoasu on vaikuttava näky, jossa vuorottelevat keltaiset ja punaiset tiilikaistaleet. Kirkon valtava kupoli on päällystetty kuparilla.
Katedraalin sisäpuoli on myös häikäisevä.
Kullattu ikonostaasi on todella kaunis.
Paikka on avoinna joka päivä.
Arkisin sinne pääsee tutustumaan klo 9-17 ja viikonloppuisin kirkko sulkee ovensa jo klo 15.
Sibiun luterilainen katedraali Catedrala Evanghelica yksi Transilvanian suurimmista kirkoista.
Se on myös yksi suurimmista goottilaisista kirkoista.
Suurta barokkityylistä kirkkoa on vaikea olla huomaamatta.
Kirkon 73,34 m korkea torni on Transilvanian korkein.
Kirkkoon on haudattu useita kaupungin merkkihenkilöitä, joista muistona on ainutlaatuinen 67 hautakivien seinägalleria.
Kirkko on avoinna vierailijoille kesäisin klo 10-18 ja muina vuodenaikoina klo 11-16.
Kesäisin kirkossa järjestetään urkukonsertteja joka keskiviikkoilta.
Ja kun niitä erilaisia kirkkoja kerran paikassa on, tuli käytyä myös Pyhä kolminaisuuden roomalaiskatolisessa kirkossa.
Biserica romano-catolică Sfânta Treime kirkko on yksi 1700-luvulta peräisin olevan Suuren aukion tärkeimmistä rakennuksista.
Uskonpuhdistuksen jälkeen Sibiu jäi yli vuosisadaksi ilman katolisia kirkkoja, sillä kaikki kirkot palvelivat protestantteja.
1600-luvun lopulla, kun Transilvanian liitettiin Itävalta-Unkariin, muodostui Sibiuhun pieni katolinen yhteisö, joka rakensi jesuiittamunkkien avulla uuden kirkon.
Paikka on avoinna päivittäin klo 9-18. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy
Kirkon lähellä sijaitseva patsas on tunnustus Pyhälle Johannes Nepomukille. Hmm…? kyseinen munkki yhdistetään Prahaan, joten tätäpä täytyi hieman selvittää. Jesuiitat rakensivat roomalaiskatolisen kirkon Piața Marelle Sibiussa, jolloin Pyhän Johannes Nepomukin patsas asennettiin sen eteen.
Legendan mukaan vastareformaation aikana protestanttinen väestö halveksui patsasta ja se siirrettiin protestanttiseksi muuttuneen kirkon edestä Ocna portin edessä olevalle sillalle.
Kun vanha portti romahti, pyhimys hautautui sen raunioiden alle.
Kenraali kreivi Franz Wallis määräsi patsaan pelastettavaksi ja sijoitettavaksi Suurelle aukiolle.
Patsaan pelastamisen ja uudelleen sijoittamisen jälkeen protestanttinen väestö yritti toistuvasti vahingoittaa patsasta.
Suojellakseen sitä viranomaiset asettivat sotilasvartijan, ja kaupungin tuomari antoi määräyksen, jolla kiellettiin patsaan halventaminen, jumalanpilkka tai loukkaaminen.
Patsas sai olla vuosisatoja rauhassa, kunnes kommunistihallinto poisti Pyhän Johannes Nepomukin patsaan köysien ja raskaiden koneiden avulla ja pakkosijoitti sen Brukenthal museon sisäpihalle, missä muistomerkki koottiin uudelleen.
Vuonna 1988 kovia kokenut patsas ostettiin katolisen papin vaatimuksesta symbolisella yhdellä leulla. Patsas kunnostettiin ja pystytettiin roomalaiskatolisen seurakuntatalon eli entisen jesuiittaseminaarin sisäpihalle, vain muutaman kymmenen metrin päähän sen alkuperäisestä sijaintipaikastaan.
Casa Altemberger on 60-luvun lopulta lähtien toiminut Etelä-Transilvanian historiallisena museona.
Se on nimetty Sibiun pormestarina 1400-luvun lopulla toimineen Thomas Altembergerin mukaan.
Talo on yksi Itä-Euroopan merkittävimmistä maallisen goottilaisen arkkitehtuurin taidonnäytteistä.
Vuodesta 1545 vuoteen 1948 siinä sijaitsi kaupungintalo, jonka tornissa säilytettiin kaupungin arkistoa. Nykyisin sen gallerioissa voi ihailla esillä olevaa uskonnollista taidetta, kolikoita, aseita ja haarniskoita 1500- ja 1600-luvuilta.
1700-luvulta peräisin oleva Brukenthalin palatsi toimi alun perin Transilvanian kuvernöörin asuntona.
Nykyisin rakennuksessa toimii yksi Romanian hienoimmista taidemuseoista.
Tämän merkittävän taidemuseon kokoelmissa on yli 1000 maalausta muun muassa hollantilaisten ja flaamilaisten mestarien siveltimistä.
Myös itävaltalaiset, italialaiset ja romanialaiset taiteilijat ovat saaneet sijaa tämän hienon kulttuurikohteen seinillä. Sisäänpääsymaksu on 15 leu ja avoinna paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanataisin ja tiistaisin klo 10-18.
Valheiden siltaa pidetään taottuna rautahelmenä ja se onkin yksi kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä ja symboleista.
Silta oli ensimmäinen pylväiden varaan rakennettu silta, joka sai saksan kielisen homonyymin sanalle valehtelu, miksi sitä alettiin kutsua Valheiden sillaksi. Eikä siinä kauan kestänyt, kun legendat sillasta lähtivät lentoon.
Legendan mukaan silta romahtaa, jos joku istuu sille ja valehtelee. Joko liikkeellä on ollut todella rehellistä porukkaa tai sitten tarina ei pidä alkuunsakaan paikkaansa.
Noh, pitihän se kokeilla vanhan tarinan voimaa. Puhuin potaskaa sen kun kerkesin. Seisoin ja valehtelin, istuin ja valehtelin, puhuin totta seisoen ja istuen, mutta mitään ei tapahtunut. Silta sen kun nökötti tukevasti paikallaan.
Tässäpä taisi käydä nyt niin, että silta valehteli.
Sii tai soo, niin silta on nuorten ja rakastuneiden sydämien lukituspaikka.
Sillan kaiteisiin kiinnitetyt tuhannet rakkauslukot ja lupaukset eivät toivottavasti ole valetta.
Rautatieaseman vieressä on höyryveturimuseo, joka enemmänkin muistutti junien ruostunutta hautausmaata.
Paikassa oli esillä 33 veturia, kolme lumiauraa ja kaksi höyrynosturia.
Suurin osa vetureista on ajalta jolloin Romania kukoisti yhdessä Itävalta-Unkarin rinnalla. Avoinna paikka on klo 8-18.
Ei kannata tuhlata tähän aikaa, on mielipiteeni, monessa junamuseossa käyneenä.
Matkamiesten talon Casa Calfelorin lähellä oleva mielenkiintoinen pilari kiinnittää huomion.
Muinaisina aikoina muualta tulleet oppipojat yöpyivät Matkamiesten talossa.
Perinteen mukaan oppipojan oli ennen käsityömestariksi ryhtymistä mentävä toiseen kiltakaupunkiin hankkimaan kokemusta työskentelemällä paikallisissa työpajoissa, sillä vain suosituskirjeellä oppipoika ansaitsi paikkansa oman kotikaupungin killassa.
Nämä erilaiset metalliesineet ovatkin oppipoikien siihen matkamuistona laittamia.
Sibiun oli kiva kaupunki, jonka kiertää läpi hyvinkin yhdessä päivässä.
Arkipäivänä ja ei parhaimpaan turistiaikaan kaupunki oli myös hyvin hiljainen.
Terasseilla oli hyvin tilaa seurailla kaupunkilaisten elämää.
Astran ulkoilmamuseo sijaitsee neljän kilometrin päässä Sibiusta. Paikassa on rakennuksia eri puolilta Romaniaa. Skippasimme tämän, sillä parin päivän päästä olimme lähdössä kiertämään autolla Romania maaseutua. Erilasisia perinnetaloja oli siis luvassa.
Sighisoara
Matka jatkui kohti Sighisoaraa. Myöhäinen iltapäiväjuna täyttyikin sitten työpäivän kotimatkalaisista ja kaupungissa kävijöistä.
Ykkösluokkaan parkkeerasi töistä tulevien miesten joukko, joista osa oli jo valmiiksi humalassa ja osa humaltui kun useammasta 2 litran kaljapullosta jaettiin osuuksia mukeihin.
Osalla oli selvästi myös tiukempaa tavaraa pulloissa.
Ykkösluokka oli 12 paikkainen eikä sinne myyty paikkalippuja, joten kaikki sinne lipun ostaneet sinne myös pääsivät.
2½ h kestävän junalipun hinta oli 45 leu.
Neuvokkaat ja erittäin kovaääniset matkalaiset käänsivät mukana olleen muuttolaatikon istuimeksi keskelle käytävää ja pitivät ihan omaa kivaa.
Konduktöörin päänpuistelusta oli luettavissa, että tekevät tuota kait säännöllisesti. Matkalta nousi kyytiin lisää humailsen huojuvaa porukkaa.
Onneksi tunnin junamatkan jälkeen suuriosa poistui matkalla olleisiin kotikyliinsä ja loputkin seuraavalla asemalla. Loppumatkan saimmekin sitten istua aivan yksinämme.
Kylien himmeät valot loistivat siellä täällä Transilvanian pimenneessä illassa.
Sighisoaran juna-asema sijaitsee melko kaukana Vanhasta kaupungista ja parhaiten sinne pääsee nappaamalla taxin.
Sighisoara jakaantuu keskiaikaiseen Vanhaan kaupunkiin ja sitä ympäröivään uuteen ja modernimpaan kaupunkiin. Hyvin säilynyttä linnoituskaupunkia kutsutaankin myös Transilvanian helmeksi.
Kauniiden keskiaikaisten kaupunkien ja linnojen lisäksi Transilvania alueena on taatusti Romanian kuuluisinta aluetta vampyyritarinoiden tuoman maineen myötä. Dracula on niin romanialainen juttu, että se on elänyt kansanperinteenä jokaisessa Transilvanian kaupungissa.
Sighisoarassa sijaitsee Valakian valtiaan Vlad Draculan syntymäpaikka. Julmuudestaan pelätty ruhtinas toimi kreivi Draculan esikuvana.
Talon ulkopuolella roikkuu takorautainen lohikäärme, joka symboloi lohikäärmeen ritarillista ritarikuntaa, johon verenhimoinen Vlad kuului.
Paikka on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-22.
Nykyisin rakennuksen pohjakerroksessa on keskiaikaistyylinen ravintola, ja ensimmäisessä kerroksessa on asekokoelma, joka esittelee Sighișoarassa käytettyjen aseiden kehitystä vuosisatojen aikana.
Tottakait paikassa on myös Dracula huone. Sisäänpääsy näyttelyihin oli 16 leu. Myynnissä on mitä kummallisempaa Drakulakrääsää ja matkamuistoa.
Kaupungin historia ulottuu 1200-luvulle, jolloin Unkarin kuningas kutsui saksilaisia kauppiaita muuttamaan alueelle.
Kaupunki kukoisti ja siitä tuli pian sotilaallisesti ja kaupallisesti arvokas paikka Pyhässä saksalais-roomalaisessa valtakunnassa.
Sighișoara sijaitsi ottomaanien valtakunnan rajalla, ja se joutui toistuviin piirityksiin ja hyökkäyksiin.
Taloudellisen vaurastumisen sekä ennen kaikkea kiltojen organisoitumisen ja vahvistumisen jälkeen rakennettiin kaupungin ympärille linnoitus, joka sai nykyisen muotonsa 1400-luvulla.
Linnoitukseen kuuluneista torneista yhdeksän on edelleen pystyssä ja ne ovat hyvin säilyneet.
Puolustustorneissa on vielä nähtävissä sitä rahoittaneen rakentajakillan nimi.
Sighișoara linnakekaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde, jossa voi kulkea pitkin mukulakivikatuja ja tutkia upeita keskiaikaisia rakennuksia.
Sighisoarassa on paljon erikoisia rakennuksia ja ihania pieniä kahviloita.
Yksi tällainen taloerikoisuus on Hirvitalo eli Casa cu Cerb in Romanian.
2000-luvun alussa tehdyissä restauroinneissa paljastui ulkoinen seinämaalaus, joka kuvaa hirveä. Ulostyöntyvä pää lisättiin talon kulmaan myöhemmin.
Nykyään rakennuksessa on hotelli, ja sen pohjakerroksessa toimii kellariravintolana.
Sighișoaran symboli ja maamerkki on sen Vanhassa keskustassa ylväästi seisova 64-metrinen torni Turnul cu Ceas, joka oli vuoteen 1556 asti sekä linnoituksen pääpuolustustorni että kaupungintalo ja palotorni.
Toisin kuin muut kaupungin tornit, kellotorni kuului koko yhteisölle, koska se oli julkisen vallan kotipaikka.
Tornissa on nykyään useampi pieni museo.
Ensimmäisessä kerroksessa on pieni mutta arvokas historiallinen museo, jossa on historiallisia pienoismalleja, lääketieteellisiä instrumentteja, valikoima antiikkikelloja, renessanssin ajan huonekaluja, maalauksia ja Transilvanian etnografinen kokoelma.
Toisessa kerroksessa on Kellohuone, jossa näkee torninkellon rattaiston.
Kolmannessa kerroksessa on kellohuone, jossa voi ihailla tornin kellomekanismia ja kellopelin hahmoja.
Kellarikerroksessa toimi aikoinaan vankila, mutta nyt sienne on rakennettu museoksi kidutushuone, joka on täynnä karmaisevia kuulusteluvälineitä ja selityksiä järkyttävistä menetelmistä, joita käytettiin tunnustusten saamiseksi.
Tornin näköalatasanteelle pääsee kiipeämään 110 askelmaa ja ihailemaan ympäröivää maisemaa.
Torni on avoinna syyskuusta toukokuuhun tiistaista perjantaihin klo 9-15.30 ja viikonloppuisin se aukeaa vasta klo 10.
Sisäänpääsymaksu torniin ja sen museoihin on 28 leu.
Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös Vlad Draculan syntymäkodissa olevaan asekokoelmaan.
Tornin kattoa koristavat kauniit kuviolliset tiilet.
Katolla olevat neljä pientä kulmatornia symboloivat kaupungin hallinnollista ja oikeudellista autonomiaa eri aikakausina.
Kukon muotoinen tuuliviiri tornin katolla on onnen symboli.
Tornin kello asennettiin 1600-luvulla ja se näytti aikaa sekä linnoitukseen että Alakaupunkiin.
Linnoituksen puolella kellotaulun vieressä olevaan aukossa on rauhan ja oikeuden vertauskuvat sekä kaksi enkeliä, jotka edustavat päivää ja yötä.
Hahmot vaihtavat paikkaa ja pyörähtävät paikoilleen klo 06 ja 18.
Alakaupungin puoleisessa kellopelissä on seitsemän hahmoa, jotka symboloivat viikonpäiviä. Ne taas pyörähtävä omalle paikalleen ennen vuorokauden vaihtumista.
Kellotornin vieressä sijaitsevassa melko vaatimaton kirkko oli aikoinaan dominikaaniluostarin yhteydessä.
Arkkitehtuurin vallitseva tyyli on myöhäisgoottilaista, mutta suuri osa 1600-luvun sisustuksesta, kuten penkit, saarnatuoli ja alttari, on varhaisbarokkia.
Kirkon seinillä on noin 35 itämaista mattoa, jotka kaupungin eri killat ovat sinne lahjoittaneet.
Kuten kaikissa keskiaikaisissa kaupungeissa, niin täälläkin kaupungin keskustassa oli aukio, joka oli merkittävä tapahtumapaikka.
Aukioilla pidettiin perinteisesti markkinoita ja siellä sijaitsivat myös kauppiaiden myyntipaikat.
Niissä myös suoritettiin julkiset teloitukset ja noitaoikeudenkäynnit.
Sighisoaran keskiaikainen Vanha kaupunki on nähtävyys itsessään.
Se on sopivan pieni jalkaisin tutkittavaksi, tosin alueella kulkee myös pyörillä kulkeva turistijuna.
Kaupungin ala-ja yläosan välillä ei kulje bussiyhteyttä vaan se on taitettava jalan tai taksilla.
Myöskään omilla autoilla ei alueelle pääse, ellei ole asukas tai hotellivieras.
Yksi kaupungin vaikuttavimmista renessanssirakennuk-sista on Sighisoaran kaupungintalo.
Upea historiallinen rakennus rakennettiin alun perin 1300-luvulla oikeustaloksi ja kaupungin virkamiesten hallintokeskukseksi.
Rakennus edustaa renessanssiarkkitehtuuria, ja sitä koristavat kauniit freskot ja veistokset.
Ylemmän linnoituksen osan ja alemman osaa Vanhasta kaupungista yhdistää puukattoinen portaikko, joka on peräisin vuodelta 1642.
Porraskäytävä on kokonaisuudessaan puukaton ja -seinien suojaama.
Katettu porraskäytävä rakennettiin, jotta oppilaat ja opettajat pääsisivät kukkulalla sijaitsevaan kirkkoon ja sen vieressä sijaitsevaan kouluun myös huonolla säällä.
Kun portaikko aikoinaan valmistui oli siinä 300 askelmaa.
Nykyään jäljellä on vain 176 askelmaa.
Päästäksesi ylälinnoitukseen, hyvä vaihtoehtoa on kulkea porraskäytävän kautta.
Alasmeno sujui paljon sukkelammin, kuin kiipeäminen ylös.
Ylhäällä kukkulalla seisoo 1400-luvungootilainen Biserica din Deal kirkko, jota pidetään yhtenä Transilvanian hienoimmista.
Kirkko on tunnettu freskoistaan, jotka on maalattu 1480-luvulla. Upeat freskot peittivät aikoinaan sisätilojen kaikki pinnat, mutta ne kalkittiin piiloon vuonna 1776. Kirkon restauroinnin yhteydessä osa niistä on saatu jälleen esiin.
Kirkossa on vaikuttava kokoelma muinaisia soittimia, mukaan lukien 1500-luvun puinen harppu ja 1600-luvun fagotti. Kirkko on avoinna päivittäin klo 9-17.30.Sisäänpääsymaksu on 10 leu.
Kirkon hautausmaalle on haudattu sukupolvien ajan saksalaisia.
Hautausmaan 1700-luvulta peräisin olevat hautamuistomerkit ovat upeita.
Hautausmaa on rakennettu jyrkkään rinteeseen.
Lähellä sijaitseva Köydenvalmistajien torni, Turnul Frânghierilor on erityisen viehättävä näky.
Se on peräisin 1200-luvulta.
Torni on osa ylempää puolustusjärjestelmää.
Sen tehtävänä oli puolustaa kukkulan luoteiskulmaa.
Tatarien hyökkäyksen tuhoama ja vuonna 1350 uudelleen rakennettu torni korjattiin 1500-luvulla.
Se onkin yksi Sighisoaran vanhimmista rakennuksista.
Köydenvalmistajien torni on ainoa asuttu yhdeksästä säilyneestä tornista.
Nykyään tornin kylkeen on rakennettu asunto, jossa asuu hautausmaan vahtimestari.
Myös muut puolustustornit löytyvät tästä osasta linnoituskaupunkia.
Ylhäällä mäellä Kirkon vieressä on komea kivirakenteinen koulu.
Kaupungin pormestari määräsi vuonna 1619 rakentamaan nykyisen rakennuksen, jonne asettui Schola Seminarium Reipublicae.
Koulun opetus järjestettiin Transilvanian silloisen kolmen tärkeimmän koulun mallin mukaan, mikä tarkoitti, että Schola Seminarium Reipublicae koulun käyneillä oppilailla oli pääsy mihin tahansa yliopistoon. Koulu olikin arvostettu opinahjo.
Yläkaupunki oli vahvasti linnoitettu ja Alakaupunkiin pääsi kulkemaan ainoastaan paksujen porttien kautta. Näin on edelleenkin.
Alakaupungissa sijaitsee kaupungin uudempi osa ja muut, kuin turistitavaraa myyvät kaupat.
Myös Alakaupungissa on kivoja paikkoja kierrellä.
Sighisoara on hyvin mäkinen paikka ja siellä on suuria korkeuseroja, mikä voi tuoda haastetta liikuntarajoitteisille tai lastenrattailla kulkeville.
Myös pyöreiksi kuluneet ja kiillottuneet mukulakivikadut pitävät katseen tiukasti jaloissa.
Menimme Alakaupunkiin jalkaisin, mutta palasimme takaisin hotelille taksilla, joka sijaisti Yläkaupungissa.
Jalat olivat jo sen verran poikki aamuisesta kävelyurakasta, että taksi olikin hyvä valinta.
Alakaupungissa sijaitsee Pyhän kolminaisuuden kirkko. Sinne pääsee ylittämällä Târnava Mare joen kävelysiltaa pitkin. Pyhän Kolminaisuuden kirkko on nuorempi kuin miltä se näyttää, sillä se vihittiin käyttöön vasta vuonna 1937. Kirkossa on erittäin kaunis sisustus.
Söimme vielä maittavan päivällisen, ennen kuin suuntasimme Cluj-Napocaan. Sieltä oli tarkoitus ottaa kolmeksi päiväksi auto vuokralle. Illansuussa lähteväksi tarkoitettu juna oli reilusti myöhässä. Voihan…. jäisi taas yöunet vähiin.
No Comments