Matkailua maailmalla

Radalla

Meiltä jäi aikoinaan reilaaminen väliin, siispä teemme sen nyt. + 50 ja +60 on hyvä ikä pakata hammasharjat vetolaukkuun ja lähteä radalle. Aiemmin matkustimme lapsilauman kanssa erilaissa rantakohteissa ja kammoksuimme kaupunkipaikkoja. Aika ja ajatukset onneksi muuttuvat.  Nyt liikumme ekologisesti pääasiallisesti junilla, joilla pääsee ketterästi kaupunkien keskustoihin. Muutaman kerran olemme joutuneet vuokraamaan auton tai ottamaan bussin päästäksemme haluamaamme kohteeseen.

Junailu on hauskaa, vaivatonta ja edullista. Pienten 3-14 pv  reissujen tekeminen, joskus hieman pidempienkin, on tuottanut tuhansia kilometrejä radalla, pirusti kuvia ja mielettömän määrän mukavia muistoja. Lennot ostamme tarjouksilla ja yksittäin eri kaupunkeihin. Joskus halvin vaihtoehto on ollut rengasmatkat, jolloin meno-paluu lento samasta kohteesta on paras ja helpoin valinta.

Junailussa kannattaa miettiä tarkkaan reitti ja päivän aikana liikuttavat siirtymät. Olemme ostaneet sekä irrallislippuja, että maa- ja aluekohtaisia passeja, riippuen aina tarpeesta. Eri maissa on myös tarjolla erilaisia viikonloppupaketteja ja ryhmäalennuksia.

Kannattaakin Googlata junailuvaihtoehtoja etukäteen.

Matkustaminen etenkin Keski-Euroopassa on ollut kohtuullisen edullista ja junalla on päässyt melkein aina suoraan kaupungin keskustaan.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 8: Napoli

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – AlberobelloCaserta – PompejiNapoli

Napoli

Hyppäsimme junaan Barissa ja matka Casertaan kesti 3 tuntia suurnopeusjunalla, jossa vaihdoimme Napoliin menevään junaan. Juna oli aivan täynnä.

Tällä matkalla emme tavoistamme poiketen pelanneet scrablea vaan menimme ravintolavaunuun juomaan viinit.

Ravintolavaunut ovat melkoisen huonoja tarjonnaltaan ja toiminnaltaan maailmalla.

VR saa kyllä tästä bojot, sillä niiden tarjonta, palvelu ja toiminnan järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus on kyllä parhaasta päästä.

Olen vieraillut myös Napolissa aiemmin ja kyllä tosiaan kaupunki on kymmenen vuoden aikana muuttunut ja siistiytynyt. Napolille rähjäinen hieman likainenkin ulkokuori tekee siitä kuitenkin omintakeisen. Napolista sanotaan, että sitä joko rakastaa tai vihaa.

Napolin miljoonakaupunki sijaitsee Italian länsirannikolla Tyrrhenanmerellä.

Tämä suurkaupunki on Italian kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Milanon jälkeen.

Napoliin on helppo tulla melkein mistä tahansa paikasta Italiasta. Erityisesti liikkuminen junalla Napoliin on helppoa ja nopeaa.

Vesuviuksen kainalossa sijaitseva Napoli on täynnä historiallisia rakennuksia, aukioita ja kirkkoja.

Yksi tärkeimmistä vierailukohteista Napolissa on kuitenkin Vesuvius tulivuori, joka sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Napolin kaupungista. Vuori tunnetaan parhaiten sen kuuluisasta purkautumisestaan vuonna 79 jKr, joka johti muinaisten Rooman kaupunkien Pompejin ja Herculaneumin tuhoutumiseen. Vesuviuksen alue on nykyään kansallispuistoa. Suosittu tapa käydä tulivuoren huipulla on ottaa bussi Vesuviukselle, ja kävellä parkkialueelta huipulle. Vesuviusta ihailimme tällä kertaa kauempaa. Olen aiemmalla reissullani käynyt Vesuviuksella, eikä se nyt niin kummoinen juttu ollut. Hyvällä säällä sieltä voi nähdä kauas, eikä maisemissa valittamista ollutkaan.

”Vedi Napoli, e poi muori!  –  Nähdä Napoli ja kuolla!” Totta, jos ei ole tarkkana liikenteessä, mikä on Napolissa kaoottista.

Skoottereita puikkelehtii arvaamattomasti autojen välistä ja takaa.

Kukaan ei kunnioita liikennevaloja, jotka näyttivät olevan pelkkiä koristeita.

Torvet soivat ja meno oli jokseenkin kaoottista. Tien yli kannattaa kipittää kiireellä, sillä ajoneuvot sujahtavat kantapäiden takaa välittömästi, jos ylipäätänsä antavat tietä. Paras ja ehkä nopein ja turvallisin keino liikkua paikasta toiseen onkin kävellä tai käyttää metroa. Autoa en kyllä Napolissa vuokraisi.

Hullun liikenteen ja räihnäisyyden lisäksi Napolilla on maine Camorran mafian hallitsemana kaupunkina. Mafiasta ei tarvitse olla huolissaan, mutta Napolin maineesta paikkana, jossa omaisuudestaan voi helpostikin päästä eroon pitää paikkansa edelleen. Tavaroista kannattaakin pitää erityisen hyvä huoli.

Espanjalaisten kortteleiden sydämessä, sijaitsee vilkas ruokatori, jossa on niin kasviksia kuin värikäs kalatorikin.

Torin viereisillä kujilla myydään myös muuta tavaraa.

Paikka on avoinna aikaisin aamusta aina klo 20 asti.

Mainio paikka ihailla napolilaista arkea.

Espanjalaiset korttelit oli aikoinaan pahamaineinen, mutta nyt se on pessyt kasvonsa ja on turistien suosima vaelluspaikka.

Kujilla onkin kiva kuljeskella ja seurata tavallisten napolilaisten touhuja.

Kuivumassa olevan pyykin tuoksu leijuu kapeilla kujilla.

Kujilla on myös paljon mainioita pieniä ruokapaikkoja ja baareja, joissa on hyvä hengähtää.

Hengähdyspaikat olivatkin tarpeeseen, sillä alue on mäkinen ja kuumassa ilmassa juoma ja huilitaukoja oli pidettävä aika ajoin.

Mitä kauemmas turistipaikoista menee, sitä heikommin saa palvelua englanniksi. Onneksi oli translator app mukana.

Diego Maradonan legendaarinen nimi elää Napolissa edelleen vahvana.

Maradona näkyy myös katutaiteessa.

Vaikka Napolin ikoni on poissa, hänen seitsemän vuoden Serie A:ssa pelattua tähtikautta ei ole unohdettu.

Super staralla on tietenkin nimeään kantava jalkapallostadion, jossa Napoli pelaa tärkeät ottelunsa, omakuvalla oleva kasvomaski, oma muraali talon seinässä ja muistoaukio Espanjalaisessa korttelissa, jossa myydään paitaa ja muita  fanituotteita. Miltä kuulostaisi opastettu Maradonan jälki Napolissa kaupunkikierros? – sellainenkin löytyy.

Suuren-pienen miehen kyynel löytyy Bar Nilon  sisällä olevasta alttarista.

Sekä alttarin paikka, muoto ja kyynelen säilytyspurkki on vaihtunut viime näkemästä.

Nyt Bar Nilon seinässä olevaan muistoalttarille oli ilmestynyt myös Maradonan hiustupsu ja muita Maradonasta kertovia esineitä ja kuvia. Joku tekee edelleen tiliä tällä Maradona kultilla. Tässä kohtaa oli hyvä pysähtyä neuvoa-antavalle.  Lähellä, jossain olisi se Michelinin tähden pizzeria, jossa edellisellä kerralla sain toisen Italiassa syömistäni parhaista pizzoista. Muuten en tähän italialaisen pizzan paremmuuskeskusteluun ota kantaa.

Napolissa on paljon katsottavaa ja Naples pass voi olla järkevä hankinta, sillä se sisältää myös lähialueiden kuten Pompejin ja Casretan sisäänpääsyn. Tosin kannattaa hieman vertailla hintoja ja sitä onko mukana opastus yms.

Museo Archeologico Nazionale di Napoli eli Napolin kansallinen arkeologinen museo sijaitsee hienossa, koristeellisessa rakennuksessa, joka aiemmin toimi sotilas- ja ratsuväen kasarmina.

Museo on ehkäpä yksi maailman parhaista arkeologisista museoista. Museossa on laaja kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia esineitä sekä todellisia aarteita, teoksia ja esineitä Pompeijista että Herculaneumista.

Kokoelmaan kuuluu valikoima marmoripatsaita, jotka kuvaavat kohtauksia antiikin mytologiasta, kauniita mosaiikkeja Pompejin raunioista sekä valtava kokoelma muinaisesta Egyptistä peräisin olevia esineitä, kuten muumioituneita jäännöksiä ja kuolinnaamioita.

Yksi upeimmista aarteista on Aleksanteri-mosaiikki, suuri mosaiikkityö, joka kuvaa Aleksanteri Suuren ja Persian Dareioksen välistä taistelua.

Tässä museossa saa ajan helposti vierähtämään.

Pompeijin eroottiset kuvat ja esineet on kerätty nähtäville museon niin sanottuun Salaiseen huoneeseen, joka avattiin yleisölle vasta vuonna 2000.

No käytävähän tuollakin oli.

Harva lienee valmistautunut aikamoiseen antiikinajan pornoon. Museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.30 ja lipun hinta on 15 €.

Ulkoapäin kummallisen näköisen kirkon Gesù Nuovon sisään kannattaa kurkistaa, sillä kirkon ylelliset sisätilat on ehdottomasti nähtävä. Kirkko on avoinna klo 9–12.30, 17–19.15.

Kaupungin kuuluisin kuja Via San Gregorio Armeno on omistettu seimi- ja miniatyyri matkamuistoille.

Nämä taidokkaat ja pikkutarkasti valmistetut hahmot ja esineet ovat varsinaisten kädentaitajien tekemiä.

Myytävänä on taidokkaita figuureja, valtavista seimirakennuksista aina isoihin kokonaisuuksiin. Valmistuksessa on käytetty puuta, keramiikkaa, terrakottaa, kipsistä ja muita materiaaleja.

Parhaiten Napoli tunnetaan pizzasta, jonka sanotaan olevan kotoisin juuri Napolista.

Kaupungin legendaarisin pizzeria on L’Antica Pizzeria Da Michele, eli juurikin se pizzapaikka, jota etsin.

Paikka ei sisätiloiltaan ole kummoinen, melkein kuin pikaruokaravintola kertakäyttöisineen ruokaliinoineen ja käteen napattavine atraimineen ja puollosta tai muovimukista juotavaan juomaan. Lautaset sentään olivat keramiikkaa.

Ilman varausta et pääse sisälle ruokailemaan.

Tässä pizzeriassa on tarjolla vain kahdenlaista pizzaa, Marinaraa ja Margaritaa.

Toinen kuuluisa pizzeria on Antica Pizzeria Port’Alba.

Yksi harvoista asioista, joista kaikki napolilaiset voivat olla samaa mieltä, on se, että parhaat pizzat löytyvät Via Tribunalilta.

Jos on kärsivällisyyttä jonottaa Gino Sorbilloon, niin tätä pizzaravintoloiden Rolls Roycea ei todellakaan kannata jättää väliin.

Napolin maanalainen historia on täynnä salaperäisiä ja synkkiä labyrinttejä, joissa historia kohtaa legendan, mystisyyden ja kristillisen henkisyyden. Napoli Sotterranea, Bourbon tunneli, Fontanelle hautausmaa, San Gennaron ja San Gaudioso katakombit sekä Purgatorio ad Arco, joka tunnetaan myös nimellä ”Pezzentelle” Souls kirkko, ovat vain muutamia esimerkkejä Napolin maanalaisista paikoista.

Hyvä vaihtoehto saada nopea käsitys Napolin ytimestä, paikasta, jossa kaupunki syntyi, on tutustua Napoli Sotterraneaan.

Tämä tunneleiden, luolien ja vesisäiliöiden labyrintti oli Toisen maailman sodan aikana monen ihmisen pommisuoja, joka jätettiin huonoon kuntoon.

Paikka kunnostettiin ja muutettiin yhdeksi kaupungin suosituimmista turistinähtävyyksistä.

Paikkaan pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella päivittäin 10 € hinnalla.

Opastettukierros on hyvä varata etukäteen netistä, sillä vilkkaimpaan turistiaikaan lippuja tuskin saa heti seuraavalle kierrokselle paikanpäältä.

Pieni vinkki: Paikassa on ahtaita ja pimeitä tunneleita, jotka voivat aiheuttaa pientä panikointia. Ei siis sovi ahtaanpaikankammoisille.

Toinen mainio vierailupaikka on Bourbonin tunnelit.

Napolin katujen alla sijaitsevissa tunneleissa on edelleen nähtävissä ruostuvia vanhoja autoja ja sodanaikaisia ​​jäänteitä.

Tunnelit rakennettiin alun perin kuninkaallisen perheen salaiseksi pakoreitiksi.

Paikka toimi myös pommisuojana arviolta 5 000-10 000 kaupungin asukkaalle.

Sinne kerättiin säilöön vanhoja autoja ja moottoripyöriä, jotka ovat peräisin 50- ja 70-luvuilta sekä muuta romua ja esineistöä.

Paikka muuttuikin vuosikymmeniksi kaunpukilaisten kaatopaikaksi, joka sittemmin siivottiin ja muutettiin nähtävyydeksi.

Paikan tunnellit eivät ole yhtä ahtaita ja matalia kuin Sotterranean tunnelit ja tässä paikassa on vähemmän portaita kiivettävänä. Paikkaan kannattaa varata lippu etukäteen. Peruslipun hinta on 11 € ja saatavana on monenmoisia erikoiskierroksia. Paikka on avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 9-13.30 ja 14.30-17.

Hitsi vitsi, pian tuli taas huomattua, että pelkästään näiden maanalaisten paikkojen koluamiseen olisi kulunut aikaa, vaikka kuinka ja paljon.

Napolin historiallisessa keskustassa on UNESCOn maailmanperintö- listallakin oleva Castel Nuovo tai toiselta nimeltään Maschio Angioinon keskiaikainen linna, joka vartioi ylväänä Napolin satamaa.

Linna on yksi Napolin tärkeimmistä historiallisista nähtävyyksistä ja symboleista. Linnassa on 5 pyöreää tornia ja myöhemmin linnaan on lisätty upea voitonkaari. Linnassa on paljon nähtävää ja siihen liittyy monia kiehtovia tarinoita. Linna on nykyään kulttuuritapahtumien järjestämispaikka ja siellä toimii myös kaupunginmuseo. Lippu linnaan maksaa 6 € ja avoinna se on maanantaista lauantaihin klo 9-19. Joskus linna on avoinna myös sunnuntaisin.

Kuninkaallinen palatsi on käymisen arvoinen paikka, jos Napolissa vierailu antaa siihen mahdollisuuden.

Yllätyksekseni paikka oli aika vähän kansoitettu, ei ilmeisesti turistien suosima käyntikohde.

Palazzo Reale edusti yli kolmen vuosisadan ajan Napolin ja koko Etelä-Italian vallankeskusta. Palatsin pitkällä julkisivulla on kahdeksan marmoripatsasta eri kuninkaista, jotka aikoinaan hallitsivat Napolia.

Ylellisen rakennuksen sisällä on upeasti säilyneitä paikkoja.

Huoneiden lisäksi alkuperäinen käytävä ja portaikko ovat uskomattoman hienoja, kuten myös valtaistuinsali ja valtionteatteri.

Liput palatsiin ja puutarhaan maksaa yhteensä 12 € ja paikka on avoinna päivittäin klo 9-20.

Kuninkaanlinnan kanssa samalla aukiolla on San Francesco di Paola kirkko.

Kirkko on mahtipontinen ulkoapäin, mutta melko valjuksi jää sen sisäpuoli.

Tähän valtavaan pyhättöön pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua päivittäin klo 8.30- 19.30.

Linnan vieressä on upea lasikattoinen Galleria Umberto I, jota pidetään maan upeimpana ostoskeskuksena.

Paikka ei ole pelkästään shoppailijan paratiisi, vaan se on myös arkkitehtoorinen helmi ja kameralle sopiva kohde. Yököttävää oli, että kauniin rakennuksen ulkopuolella rappusilla makoili kamoissa kaikenlaista porukkaa, joista irtosi myös melkoinen lemu.

Napolin kuuluisimpaan kahvilaan, vuonna 1860 perustettuun upeaan Gran Caffè Gambrinukseen kannattaa poiketa.

Se sijaitsee kuninkaanlinnan, Oopperan ja Galleria Umberto I lähellä. Kannattaa varautua jonottamaan istumapaikkaa, sillä kahvila on kuuluisuuden myötä erittäin suosittu. Päätimme nauttia yhdet Limoncellot. Juoman hinnassa oli kyllä selvä ” kuuluisuus” lisä.

Napolin vanhin linna Castel dell’Ovo seisoo ylväänä pienellä saarella.

Linna rakennettiin 6. vuosisadan alkupuolella eKr puolustuslinnaksi.

Nykyisin linnassa on nähtävillä useita taidenäyttelyitä ja esittelyjä linnan historiasta. Linnan luota aukeavat hienot näkymät kaupunkiin. Linna on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-14. Linnaan on ilmainen sisäänpääsy.

Linnalta lähtee pitkä rantabulevardi, jonka varrella on kymmeniä ruokapaikkoja. Varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin perheet tulevat kävelemään rantabulevardia edestakaisin.

Kukkulalla seisova keskiaikainen Castel Sant’Elmo linnaan pääsee kätevästi Montesanton metroasemaa vastapäätä lähtevällä funikulaarilla tai toisella funikulaarilla joka sijaitsee lähellä Piazza del Plebiscitoa.

Itse linna on avoinna joka päivä klo 8.30-19.30, mutta museo Museo del Novecento on avoinna vain keskiviikosta maanantaihin klo 9.30-17. Sisäänpääsymaksu on 5 €.

Linnan historiaan liittyy monenlaisia kiemuroita.

Alun perin paikalla oli Sant’Erasmolle omistettu kappeli, joka antoi linnoituksen nykyisen nimen.

Linnaa on piiritetty useita kertoja sen strategisen aseman vuoksi.

1500-luvulla linnaan iski salama, joka tuhosi linnaa ja sen kirkon, minkä takia linnaa jouduttiin uudelleen rakentamaan. Linnaa on käytetty myös vankilana. Tällä hetkellä Castel Sant’Elmossa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä ja festivaaleja sekä teatteri- ja musiikkiesityksiä. Lisäksi linnassa on museo, joka kerää napolilaisten taiteilijoiden 1900-luvulla luomia teoksia.

Kukkulalla on myös Certosa ja Museo di San Martinon luostari, joka on avoinna torstaista tiistaihin klo 8.30-19. Sisäänpääsy maksaa 6 €.

Lisäksi kukkulalta on mainiot näkymät satamaan ja Napolinlahdelle.

Cappella Sanseveron kappeli toimi aikoinaan Torremaggoiren perheen hautakappelina. Kappeli on ulkopuolelta melko vaatimattoman oloinen, mutta sen sisustus onkin sitten aivan muuta. Kappelissa on valtava määrä taidetta ja useita kuuluisia veistoksia.

Parhaiten se tunnetaan hunnutetusta patsaasta, Cristo Velatosta, joka on niin elävän näköinen, että siihen liittyy legendoja alkemian käytöstä. On kuin huntu olisi ylimaallisesti kivettynyt patsaan päälle.

Kappelin muita erikoisuuksia ovat kaksi hyytävän näköistä, ihmisen anatomiaa esittelevää patsasta, jotka on rakennettu oikeille luurangoille käyttämällä lankaa, silkkiä ja mehiläisvahaa.

Miten taitavasti ihmisen siäelimet ja veisuonisto onkaan osattu jo tuolloin kuvata.

Harmillisesti tässä paikassa ei saa kuvata ja nämä kuvat onkin otettu ostetuista postikorteista.

Tässä museokappelissa kannattaa ehdottomasti käydä.

Lipun hinta on 8 € ja avoinna paikka on muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.

Paikka on erittäin suosittu, joten lipun ostaminen ennakkoon on hyvä idea.

Jos lipun ostaa vasta paikanpäältä, niin kannattaa huomioida, että lipunmyynti sijaitsee kappelin viereisessä rakennuksessa.

Napolissa on erittäin vilkas satama, jonne ankkuroituvat myös useat risteilyalukset. Porto di Mergellinan pienvenesataman alue on täynnä trendikkäitä ravintoloita ja kahviloita ja jossa on upea eläväinen tunnelma.

Napolin maineikas oopperatalo Teatro San Carlo, joka on Italian vanhin ja Euroopan suurin oopperatalo on käymisen arvoinen.

Teatteriin pääsee vierailulle osallistumalla opastetulle kierrokselle, joiden ajankohta riippuu opastuksen kielestä. Lippu Oopperatalon museoon maksaa 3 € ja itse taloon 7 €.

Kas kummaa, Napolissakin riittää upeita kirkkoja ihailtavaksi.

Hieman epämiellyttävästä ulkonäöstään huolimatta San Domenico Maggioren kirkko on yksi Napolin epätavallisimmista ja mielenkiintoisimmista kirkoista.

Vaikka rakennuksen ulkoasu ei ole erityisen vaikuttava, sen sisätilat ovat kerrassaan upeat.

Kirkko on täynnä renessanssiajan taideteoksia, veistoksia ja koristeita, ja sen paneelikatto on kullattu.

Kirkko kuuluu kompleksiin, johon sisältyy myös Monastero di Santa Chiara luostarirakennus. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sinne pääsee tutustumaan maksutta. Jos kuitenkin haluaa käydä kirkon kaikissa saleisissa ja merkittävissä paikoissa joutuu pulittamaan 11 € tai sitten yksittäisesti lipun eri kohteisiin.

Kompleksiin kuuluva Monastero di Santa Chiaran luostari koki pahoja vaurioita toisen maailman sodan pommituksissa, mutta on sittemmin restauroitu entiseen loistoonsa.

Paikan upeat ja koristeelliset laatoitukset ovat, jotain erilaista, mitä Italian kirkoissa on totuttu näkemään. Paikka on hieno ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkossa ja luostarialueella on hieman erilaiset avoinnaolo aikataulut ja ne kannattaakin tarkistaa netistä. Sisäänpääsymaksu alueelle on 6 €.

Napolin katedraali Duomo di Napoli on peräisin jo 1200-luvulta ja sitä pidetään Napolin ja koko Etelä-Italian pääkirkkona.

Se on omistettu Pyhälle Januariukselle, jonka kuivunutta verta säilytetään kirkon pyhäinjäännöksenä.

Legendan mukaan kuivunut veri muuttuu vuosittain nestemäiseksi, jos näin ei tapahdu, niin Napolia kohtaa jokin onnettomuus.

Ilmeisesti ihme tapahtuu vuosittain, sillä edelleen Napoli on ja porskuttaa eteenpäin historian aikajanalla.

Katedraaliin on ilmainen sisäänpääsy, mutta aarteita katsomaan täytyy pulittaa 5 € pääsymaksu.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 8-14 ja 14.30-19.30.

Napolin katujen kuumuuden ja vilskeen alla on vanha louhos, josta tuli hautauspaikka 1600-luvulla, kun rutto pyyhki pois 250 000 kaupungin asukasta. Cimitero Delle Fontanellen hautausmaa olisi ollut mainio paikka vierailla, mutta nyt se oli suljettu. Harmi. Olisi ollut kiva tutustua maanalaiseen hautapaikkaan, jossa perinteen mukaan kadonneen sielun kallon hoitaminen tuottaa rauhan.

Pulcinella on valkoisiin vaatteisiin ja mustaan maskiin pukeutunut napolilainen maailmankuulu hahmo, jonka viisaat lausahdukset kätkevät sisään kansanperinteen.

Napolissa ei voi olla törmäämättä möhömahaiseen Pulcinellaan.

Fico al Purgatorio ad Arco kujan risteyksessä on Pulcinellan patsas. Patsaan nenän koskemisen uskotaan tuovan onnea, joten ei kun kokeilemaan ja kokeilijoitahan riitti.

Hop on hop off on aina varma valinta nopeaan kierrokseen kaupungissa, varsinkin isoissa kaupungeissa. Jos viettää Napolissa useamman päivän ja pystyy keskittämään vierailuja tietyille alueille selviää melko hyvin ihan jalkaisin. Kertalippu bussiin maksaa 1,50 € ja se on voimassa 1,5 tuntia. Metrolipun hinta on 1,10 €. Kannattava ostos on myös päivälippu julkisiin, joka maksaa 3,50 € tai 4,50 € riippuen alueen laajuudesta.

Jos liikut metrolla kannattaa poiketa Toledon metroasemalle, jota ainakin napolilaiset pitävät yhtenä Euroopan hienoimpana metroasemana.

No erikoinenhan tuo nyt ainakin oli.

Katosta lähtee pitkä onkalo, joka ulottuu maanpinnalle asti ja sen sisällä vihtuvat värivalot luovat mielenkiintoisen valoilmiön ja optisen harhan.

Napolia oli koluttu kolme päivää ja oli aika pakata laukut kotiinlähtöä varten. Napolin lentoasema on melko lyhyen matkan päässä keskustasta. Taksikyyti maksaa parikymppiä. Lentoasemalle pääsee myös yhteistaksilla, joka lähtee viale Ruffo di Calabria kadulta. Lentokentän ja päärautatieaseman sekä sataman välillä kulkee myös linja-auto. Taxi lienee kuitenkin kätevin vaihtoehto.

Napolin lentoasema on aika iso ja vilkas ja siellä on hyvin tarjolla erilaisia palveluja.

Pienenä miinuksena pitää taas todeta, että vaikka kuinka haluaisi suosia ja kehua sinivalkoisia siipiä, niin tälläkään kertaa siihen ei oikein ollut aihetta.

Paluulennolla lippujen kanssa säätöä, koira mukana lennolla, vaikka olimme varmistaneet jo huhtikuussa, että eläinpaikat on laitettu kiinni tälle lennolle. Lisäksi yksi lentoemo osasi hymyillä kauniisti, mutta ei osannut muuta kieltä kuin englantia. Osa tarjoilusta oli loppunut jo tulomatkan lennolla, joten paluumatkan lennolle olikin sitten kovin niukanlainen myyntitarjonta. Että silleen…

                                                                                                                                                                                                       

Kohti kotia

Pitkä lähes kolmen viikon Etelä-Italian tournee saatiin päätökseen ilman sen kummoisempia ongelmia.

Helteen paahtaessa Italiaa, matkan teko oli välillä hikistä hommaa. Kuplavettä kului ja siestan tai oikeammin riposon merkitys keskellä kuuminta päivää tuli varsin hyvin ymmärrettyä.

Italiassa hinnat olivat nousseet todella paljon. Käteistä suosittiin maksutapana ja kortti kyllä kelpasi melkein kaikissa paikoissa, mutta hieman nihkeästi. Taxilla liikkuminen saattaa tulla kalliiksi, sillä muualla kuin Napolissa ja Roomassa taxit eivät käyttäneet mittaria. Kyydin hinta vaihtelikin miten sattuu. Kuittiakaan ei annettu ja aina hinta pyöristettiin sopivaan setelirahaan.

Muualla kuin Roomassa ulkomaisia turisteja oli melko vähän liikenteessä.

Italialaisia keski-ikäisiä pariskuntia matkailijoissa sen sijaan oli melko paljon.

Meillä oli jälleen oma kannettava Huawein nettiasema mukana ja se pelasti kyllä monessa paikassa, kun muuta wifiä ei ollut saatavilla. Hoksautuksena kannattaa muistaa ottaa mukaan adapteri, joka itseltäni jäi kotiin. Italiassa sähkörasioihin ei saa tungettua suomalaista maadoitettua hieman paksumpaa pistoketta. Onneksi kaikista majapaikoistamme adapteri löytyi ja tietokoneen yms. lataaminen ja käyttö onnistui.

Nyt on sitten Italiakin paketoitu ja on aika vaihtaa katseet uusiin seikkailuihin.

Kohde saattaa hyvinkin löytyä Balkkanin suunnalta.

Balkkanin kiertomatkan piti toteutua jo aiemmin, mutta korona sotki suunnitelmat moneen kertaan ja nyt tämä muuttunut maailmantilanne taas mietityttää ja luo raameja matkasuunnitelmille.

Noh, neljännet koronapiikit ottamaan heti syksyllä  ja taas matkaan, jonnekkin päin.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 7: Casertan palatsi ja Pompeji

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – AlberobelloCaserta – Pompeji– Napoli

Caserta

Casertan kuninkaallinen palatsi – Italian Versailesiksikin kutsuttu on esikuvaansa Versailesia tuntemattomampi. Palatsi sijaitsi aikoinaan Napolin kuningaskunnassa.

Rakennus on saanut Versaillesin lisäksi vaikutteita myös Madridin kuninkaanlinnasta. Rakennus on tilavuudella mitattuna maailman suurin kuninkaallinen palatsi ja se on UNESCOn maailmanperintölistalla. Siihempä jääkin tämän palatsin meriitit. Versailesiin ei kannata verrata, samalle viivalle eivät mahdu, eikä Madridinkaan kunninkaanlinnan haastajaksi tästä palatsista ollut. Voin heti sanoa muutaman kymmentä palatsia kiertäneenä, että tiukkaa tekee edes top kymppiin.

Casertan kaupunki sijaitsee 38 kilometriä Napolista pohjoiseen ja sinne pääsee helposti autolla, taksilla, bussilla tai junalla.

Napolin keskusasemalta kulkee junia Casteraan 20 minuutin välein ja Rooman Terministäkin pääsee junalla Castertaan helposti.

Palatsi löytyy heti rautatieaseman vierestä.

Casertan kuninkaallinen palatsi on ympärivuotinen kohde, mutta sen laajat puutarhat ovat parhaimmillaan keväällä ja kesällä.

Palatsi on suljettu tiistaisin.

Viikonloput ovat yleensä suosittuja vierailuajankohtia ja etenkin jokaisen kuukauden ensimmäinen sunnuntai, jolloin palatsiin on ilmainen sisäänpääsy ja alennettu lipun hinta puistoon.

Sisäänpääsylippu palatsiin ja sen suurelle puistoalueelle maksaa 14 euroa. Linna on avoinna klo 8.30- 19.30. Puistoalue aukeaa jo klo 7.

Linnassa on upea hoviteatteri, joka  on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 10-13.

Teatteriin ei voi varata sisäänpääsyä, vaan sinne pääsee ainoastaan jonottamalla.

Teatterin sisäänpääsyn edessä tehdään noin 20 hengen ryhmiä, jotka opas sitten ohjaa noin 15 minuutin tutustumiskierrokselle. Teatteriin pääsy sisältyy lipun hintaan.Teatteri olikin yksi palatsikäynnin parhaista paloista.

Teatteriin odotellessamme siinä ovimikkona seisova opas tiedusteli olimmeko suomalaisia, sillä hän oli tunnistanut puhutun kielen, koska oli suuri Räikkös fani ja oppinut hieman suomea seuraamalla Kimin suomenkielisiä haastatteluja. Oli kuulemma käynyt Suomessa myös silloin kun Kimi ekan kerran meni naimisiin. Että silleen…

Palatsin historia on melko vaatimaton.

Toisessa maailmansodas- sa kuninkaallinen palatsi toimi jonkin aikaa liittoutuneiden komentokeskuk- sen päämajana.

Lisäksi linnassa allekirjoitettiin Saksan armeijan antautuminen Italiassa Toisessa maailmansodassa.

Linna rakennettiin, kun Kaarle VII, Napolin ja Sisilian Bourbon kuningas 1700-luvun puolivälissä halusi palatsin, joka oli puolustettavam- pi ja suurempi kuin hänen vanha linnansa Napolin lahden edessä.

Lisäksi kuningas halusi palatsin, joka voisi kilpailla ranskalaisen Versaillesin palatsin kanssa. Paljon jäi takamatkalle tämä toteutus.

Ylellisessä palatsissa on 1 200 huonetta viidessä vaikuttavassa kerroksessa. Siinä on kaksi pääosaa, esittelytilat ja kuninkaalliset huoneistot.

Jättimäiseen palatsiin kuuluu valtava 120 hehtaarin puistoalue.

Puiston mittasuhdetta kuvaa hyvin se, että puistoalueen pituus on yli kolme kilometriä.

Onneksi puutarhassa voi halutessaan liikkua vuokrattavilla pyörillä tai pikkubussilla, jonka lippu maksaa 2,50 €. Olisi ollut kätevää, jos tuollakin olisi ollut Versailesin tapaan vuokrattavia golf-autoja oma-aikaiseen liikkumiseen.

Puiston keskiosaa halkoo suihkulähteiden ja altaiden ketju, joka loppuu puiston reunassa olevaan suureen vesiputoukseen.

Vesiputouksen päälle voi myös kiivetä.

Puisto yhdistää hoidetut puutarhat ja luonnonmetsät sekä metsästysmajat kauniiksi kokonaisuudeksi.

Puistoalue on osittain mäkisessä maastossa.

Puistossa on myös upea kasvitieteellinen puutarha, nimeltään The English Garden.

Upeaa suihkulähteiden ja altaiden ketjua lukuunottamatta puistoalue oli varsin vaatimaton ja hoitamaton.

Puiston vesi saatiin Mount Taburon rinteiltä Aquedotto Carolinon akveduktia pitkin.

Osa akveduktista on edelleen pystyssä ja hyvässä kunnossa ja se kuuluukin UNESCOn maailmanperin- töluetteloon. Pystyssä olevat osat on edelleen nähtävissä noin 13 km päässä Castertan kaupungista.

Casertan linna on toiminut monien elokuvien kuvauspaikkana.

Star Wars Episode 1; The Phantom Menace ja Star Wars 2; Attack of the Clones, sekä kohtaus Mission Impossible 3:sta ja kohtaus Enkeleistä ja demoneista on ainakin kuvattu siellä.

Moni ohittaa Casertan kaupungin kokonaan, vieraillen vain linnassa. No, totta puhuakseni eipä kaupunki monen yltäkylläisen kaupungin jälkeen tarjoa mitään muuta todella sävähdyttävää kuin linnan. Härdellisen Napolin sijasta Casertta on rauhallinen ja äänettömämpi kaupunki, jossa oli hyvä nauttia lasillinen viiniä, ennen junaan hyppäämistä ja matkaa takaisin kaaokselliseen Napoliin. Caserta retki oli mukava puolenpäivän käyntikohde.

 

Pompeji

Pompejissa olenkin vieraillut aiemmin reilu 10 vuotta sitten, jolloin olin siellä työtehtävässä.

Pääsin silloin käymään monissa sellaisissa paikoissa, jotka ovat yleisölle suljettuna.

Agenda tuolloin oli muu kuin nyt, joten olikin mukava vaan kierrellä paikkoja omaan tahtiin.

Pompejiin pääsee montaa eri junareittiä pitkin, linja-autolla ja erilaisilla valmiilla turistikierroksilla.

Suosituin lienee maaliskuusta lokakuuhun kulkeva Circumvesuvian turistijuna Campania Express.

Turistijunan lippu on hieman kalliimpi, kuin kuvan paikallisjunan lippu. Lipun voi varata ennakkoon verkosta EAV Campanian virallisilta verkkosivuilta tai suoraan Circumvesuvianan lipputoimistosta 20 minuuttia ennen lähtöä.  Turistijunassa kaikille matkustajille on istumapaikat. Muutenkin matkustusmukavuus on parempi ja matka-aika lyhyempi.

Circumvesuviana junat lähtevät samalta Napolin Piazza Garibaldi asemalta, kuin paikallisjunatkin Pompejiin. Tämä asema sijaitsee Naples Centrale rautatieaseman alemmalla tasolla, suurnopeusjunalaitureiden alapuolella.

Paras paikka jäädä pois on Pompeji Scavi Villa dei Mister asemalla, joka on aivan Pompejin sisäänkäynnin edessä.

Samalle asemalle pääsee myös Circumvesuvian paikallisjunalla, joissa ei kuitenkaan ole ilmastointia, ei paikkalippuja ja usein ne ovat tupaten täynnä sekä myöhässä. Niihin ei myöskään voi ostaa lippua ennakkoon, vaan lippu ostetaan asemalta.  Tosin hinta on edullinen 2,50 €/ suunta.

Usein näissä junissa on myös kerjäläisiä tai musiikin soittajia , jotka soittavat 1-2 aseman välin ja keräävät sitten kolehdin.

Kolehdin kerättyään he siityvät seuraavaan vaunuun soittamaa sitä yhtä ja samaa osaamaansa kappaletta.

Varsin suosittu tilanne taskuvarkaiden näkökulmasta kun matkustajan mielenkiinto ja keskittyminen on soittoniekassa.

Pompejin arkeologiselle alueelle on kaksi muutakin sisäänkäyntiä, kuin Scavi Villa dei Misterin juna-asemaa vastapäätä oleva sisäänkäynti. Niiden lähellä on myös asemia ja pysäkkejä. Ne ovat parempi valinta, jos aikoo vierailla myös Pompejin nykyisessä kaupungissa.

Pompejin arkeologinen alue on avoinna klo 9-19 ja 16 € maksava lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä, jotta välttyy lippujonolta.

Italian toinen tunnettu tulivuori Vesuvius syöksi tuhkaa vuonna 79 ja silloisen Rooman valtakunnan yksi isoimmista kaupungeista hautautui tuhkaan ja kiveen häviten maanpäältä.

Suuriosa Pompejin asukkaista kuoli myrkkykaasuihin. Hautautunut kaupunki säilyi varsinaisena aikakapselina. Osa tuhkakerroksesta on jätetty näkyviin, jotta on helpompi käsittää, miksi kaupunki katosi vuosituhanneksi. Alueella tehdään edelleen kaivauksia.

Tuhkasta ja kivestä esiin kaivettu kaupunki on hyvin säilynyt ja siellä ollessa onkin helppoa kuvitella, miten kaupungin torilla myyjät kaupittelivat hedelmiä, leipää ja vastapyydettyä kalaa.

Voi miltei kuulla, miten asiakkaat yrittivät tinkiä hintoja alemmaksi ja nähdä miten leipomossa leipuri oli jo kauan aikaa ollut työn touhussa. Vaikeaa ei ole kuvitella myöskään, miten hedelmällisyyden jumalatar Isiksen temppelissä papit suorittivat päivittäisiä rituaalejaan.

Roomalaisilla oli käytössä juokseva vesi, sisävessat ja monenlaisia mukavuuksia kuten pesulat ja kylpyläpalvelut.

Kaupunkielämä perustui pitkälle kehitettyyn hallintoon ja työnjakoon.

Huvielämä kukoisti, mikä on nähtävissä Pompejissa.

Kaupungilla oli selkeä asemakaava.

Kaupungin keskus eli Forumia reunustivat temppelit ja hallintoraken- nukset.

Forum oli rakennettu kaupungin korkeimmalle kohdalle. Pompejin upean ulkoilmamuseon taustalla häämöttää tuo tuhoa syössyt, nyt uinuva Vesuvius.

Pompeji on UNESCOn maailmaperin- tökohde.

Useat paikat ovat hyvin säilyneitä aina talojen sisällä olevia maalauksia ja värejä myöden.

Pompeiji sijaitsi Rooman ja Kreikan siirtokuntien välisellä kauppareitillä, miksi se oli varsin vauras kaupunki.

Kadut olivat kivetetyt, ja niiden varsilla oli korotetut jalkakäytävät.

Pompejin komeimpia huviloita on Faunin talo, joka on saanut nimensä talosta löydetyn patsaan mukaan.

Faunin talossa on kopio upeasta lattiamosaiikista, joka esittää Aleksanteri Suurta taistelussa Persian kuningasta Dareios III vastaan. Alkuperäinen Aleksanteri-mosaiikki on esillä Napolin arkeologisessa museossa, jossa on nähtävissä myös muuta esineistöä Pompejista.

Huviloiden lisäksi Pompeijissa oli kerrostaloja, temppeleitä, kauppahalli, leipomoita ravintoloita ja pikaruokaloita.

Pompejissa oli kylpylöitä ja kaksi teatteria, sekä useampi ilotalo.

Pompeji on iso alue jakautuen yhdeksään kaupunginosaan. Kaupunkien tärkeimpien alueiden näkemiseen kuluu helposti puolikas päivä.

Pompejissa on nähtävänä elävän oloisia ihmispatsaita, jotka kertovat Pompejin asukkaiden kuolinkamp- pailusta kasvonilmeitä myöten.

Patsaat on tehty kaatamalla kipsiä muotteihin, jotka syntyivät, kun taivaalta satanut tuhka kovettui ruumiiden ympärille.

Sitten viime käynnin on Pompejin museoalueen keskelle, lähelle Forumia ilmestynyt pari ravintolaa, josta sai ostaa esimerkiksi pizzaa ja voileipiä.

Omia eväitä ei siis välttämättä tarvitse roudata mukaan.

Oma vesipullo kannattaa kuitenkin mukana olla. Kaikenlainen ravintolatarjonta sekä matkamuistomyynti myös sisääntuloalueilla oli kehittynyt.  Arkeologisen alueen yhteyteen oli rakennettu museo, jossa oli esillä alueelta löytynyttä esineistöä.

Pompejin ohella on mahdollista vierailla Vesuviuksella.

Vaellus parkkialueelta ylös kraatterille kestää noin 20-30 minuuttia.

Pompejin turistitoimistosta voi vuokrata mukaansa äänioppaan. Toki oikeita ihmisoppaitakin on tarjolla tai oikeastaan tyrkyllä. Emme tällä kertaa Vesuviukselle menneet, sillä olen siellä käynnyt aiemmin, eikä tuo retki nyt kovin kummoinen ollut, vaikka kirkkaana päivänä huipulta avautuvat näkymät ovat upeat.

Toinen kaupunki, joka tuhoutui Vesuviuksen purkauksen jälkeen oli Herculaneum.

Herculaneumia pidetään itse asiassa paremmin säilyneenä kuin Pompejia.

Osa sen puurakenteista, rungoista ja katoista on yhä ehjiä.

Pompejin vierailun yhteydessä kannattaa vierailla myös Herculaneumissa. Kumpaankin paikkaan myydään yhteislippuja. Itse emme Herculaneumiin tällä kertaa menneet, sillä kuuma päivä verotti Pompejissa, jossa ei juurikaan auringon suojaisaa paikkaa ollut. Olen käynnyt myös tuolla aiemmin ja kyllä sinnekin kannattaa mennä jos huudeilla huitelee. Tämä kuva onkin edelliseltä käynniltäni siellä, jolloin paikassa kaivettiin auki uutta löydöstä.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 6 : Lecce, Bari ja Alberobello

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – Alberobello– Caserta – Pompej – Napoli

Lecce 

Matkamme jatkui Lecceen. Junamatka Tarantosta Lecceen kesti lähes 2½ tuntia yhdellä vaihdolla. Junaa piti vaihtaa Brindisissä, ja niin tehtiinkin, tosin tunnin myöhässä.

Hitto, yksikään juna ei vielä tällä matkalla ole ollut ajoissa.

Kaikki käyttämämme junat ovat olleet myössä 15 minuuttia tai paljon enemmän.

40 asteen lämmössä tämä myöhästyminen söi.

Ketutusta lisäsi laukkujen raahaaminen portaita ylös ja alas, sillä monellakaan Sisilian ja Etelä-Italian juna-asemalla ei ollut hissiä, jolla olisi voinut tehdä siirtymät laiturilta toiselle näppärästi.  Leccen juna-asema sijaitsee melko lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Onneksi hotelli oli lähellä, joten pääsimme nopeasti vilvoittelemaan ilmastoituun hotellihuoneeseen.

Saappaan korossa sijaitsevaa Lecceä kutsutaan usein myös etelän Firenzeksi sen lukuisten kirkkojen ja niiden taideaarteiden vuoksi.

Kaupungin kaunis barokkiarkkiteh- tuuri tekee kaupungista heittämällä yhden Italian upeimmista kaupungeista ja varsinaisen ulkoilmamuseon.

Rakentajat ovat varmasti aikoi- naan kiittäneet pehmeää, kullankeltaista kalkkikiveä, joka on mahdollistanut upeiden ja taidokkaiden yksityiskohtien työstämisen, jotka kaiken lisäksi ovat kestäneet hyvin aikaa.

Yli 2000 vuotta vanha Leccen kaupunki oli hyvä valinta vierailukohteeksi

Historiallinen keskusta on kompakti, joten se oli helposti käveltävissä.

Mikä mukavaa, suurimpaan osaan ei autoilla ollut asiaa.

Lecce tuntuikin kovin rauhalliselta ja turvalliselta kaupungilta vaikka ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tässä kaupungissa ei näkynyt riksoja tai Hop on hop off tarjoajia. Pienet kujat ja kauniit rakennukset saivat kulkijan viihtymään.

Kaupungin kaikki kolme koristeellista porttia ovat hyvässä kunnossa ja näkemisen arvoisia. Ne toimivat hyvinä maamerkkeinä, kun suunnistaa Vanhassa kaupungissa. Porttien toisella puolella aukeaa kaupungin modernit osat, jotka olivat vähemmän houkuttelevia.Kuten monissa historiallisissa kaupungeissa, niin myös Leccellä oli vaikuttava puolustusverkosto ja kaupungin muuri. Porta Napoli ja Torre Del Parcoon kuuluivat osana tähän puolustusverkostoon.

Porta Rudia on vanhin kolmesta portista.

Alkuperäinen portti romahti ja tämä nykyinen rakennelma rakennettiin vanhoille raunioille vuonna 1703.

Leccen suojeluspyhimys Sant’Oronzo istuu portin huipulla ja tarkkaillen kaupunkia ja sinne tulevia. Leccen päivittäiset markkinat pidetään Porta Rudiaen ulkopuolella. Tori on avoinna päivittäin aamuisin ja iltapäivisin. Torstaisin ja pyhäpäivisin tori suljetaan jo klo 14.

Kaupungissa on todella monta upeaa kirkkoa, joissa kannattaa piipahtaa, tosin liian monta on liian monta ja niinpä useimmat niistä ”käveltiinkin” vain läpi.

Tunnistimme alkavan kirkkoähkyn, sillä sen verran monta komeaa kirkkoa on tällä matkalla nähty. Vaikka kulta ei näissä kirkoissa näytellytkään pääosaa, niin upeat barokkikoristeet tekivät niistä käymisen arvoisia. Useimmat näistä kirkoista ovat avoinna ainoastaan aamupäivän.

Chiesa di Sant’Irenen kirkko oli omistettu Saint Irenelle.

Chiesa del Gesu kirkko on koristeltu ylellisesti sekä kaiverruksilla että historiallisilla taideteoksilla.

Apostoli Matteukselle omistetun Chiesa di San Matteon kirkko on sisältä upea, eikä sitä kannata ohittaa.

Tämä kirkko kuuluu ”kirkkolippuun”, eli se on luokiteltu nähtävyydeksi.

Chiesa di Santa Maria Degli Angeli ulkopuoli on melko pelkistetty, mutta sisäpuoli on koristeltu pylväillä ja siellä on joukko hienoja maalauksia.

Chiesa di Santa Maria di Constantinopolin julkisivun yläosaa ei koskaan saatu valmiiksi ja siksi sen ulkomuoto on hieman hassu.

Chiesa di Sant’Anna kirkon julkisivussa on nähtävinä kirkon rakentamiseen osallistuneiden lahjoittajaper- heiden vaakunat.

Ja sitten vielä pari kirkkoa lisää, Basilica di San Giovanni Battista al Rosario kirkko sekä La Chiesa di Santa Teresan kirkko, jotka kumpikaan ei pettänyt kauneudessaan.

Jos kirkoista pitää valita käymiskohteet, niin järkevää on ostaa 9 € maksava LeccEcclesiae yhdistelmälippu, jolla pääsee Leccen katedraaliin ja sen kryptaan, Santa Crocen basilikaan, Santa Chiaran kirkkoon, San Matteon kirkkoon, Pyhän taiteen museoon, Antiaco Seminarioon ja San Gregorion kappeliin.

Yksittäisliput kuhunkin kirkkoon maksaa 6 €, joten yhdistelmälipulla saa melkoisen säästön.

Kaikki kirkkolipun kirkot ovat avoinna kesäaikaan joka päivä klo 9-21.

Basilica di Santa Crocen upean barokkikirkon kauniisti koristeltu julkisivu herättää heti kiinnostuksen rakennusta kohtaan.

Kirkko tunnetaan Leccen barokin jalokivinä.

Kirkkoa rakennettiin 150 vuotta, mutta ei turhaan, jos saanen kommentoida.

Kirkko on kerrassaan upea niin ulkoa kuin sisältäkin.

Etenkin sen ulkokuori on täynnä monenlaisia yksityiskohtia ja tovihan siinä meni, että pääsi sen ihailemisestä eteenpäin. Kirkossa pidetään päivittäin klo 21.15 valon ja musiikin yhteisesitys, jossa pimennetty kirkko ja sen taideaarteet herättävät kirkon aivan erilaiseen loistoon. Tämän elämyksen hinta on 15 €.

Vieressä olevan Celestine luostarin laaja ja hyvin koristeltu julkisivu kuului aikoinaan osana kirkkoa. Nykyisin luostaria kutsutaan Palazzo della Provincia di Lecce, jossa toimii alueen paikallishallinto. 

Leccen katedraalia Cattedrale dell’Assunzione della Virginia on rakennettu ja uudistettu vuosisatojen saatossa.

Viimeisin muutos tehtiin 1670-luvulla, jolloin rakennuksiin lisättiin 70 metriä korkea kellotorni.

Korkea kellotorni on hyvä maamerkki, sillä se näkyy lähes joka paikasta Lecceä ja sen mukaan onkin hyvä suunnistaa kaupungissa.

Torni onkin yksi Euroopan korkeimmista kirkon torneista.

Tornikäynti ei sisälly LeccEcclesiae yhdistelmälippuun vaan sinne on ostettava erillinen 12 € maksava lippu.

Onneksi torniin ei tarvitse kiivetä, sillä lippuun kuuluu hissikyyti.

Tornistä näkee Adrianmeren sekä hyvällä säällä myös Albanian vuoret. Kannattaa siis mennä.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-20.

Kuten monessa muussakin Etelä-Italian kaupungissa, niin Leccessäkin vietetään siestaa.

Ravintolat ja kahvilat sekä kirkot ovat onneksi auki ja niissä voi vilvoitella keskipäivän kuumuudessa sekä hyödyntää parituntisen odotellessa taas muiden nähtävyyksien ja kauppojen aukeamista.

Katedraali on yksi Leccen kauneimmista kirkoista, ja se tunnetaan upeasta arkkitehtuuristaan ja upeasta barokin julkisivusta.

Huh huh. Monenlaisia kirkkoja on nähty.

Toiset ovat olleet varsin vaatimattomia ulkoa päin mutta yllättäneet sisäisellä kauneudellaan tai toisinpäin. Tämä Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kunniaksi omistettu katedraali oli kumpaakin, mutta mykisti täysin sisätiloiltaan.

Kirkon seinät ovat täynnä monimutkaisia veistoksia, upeita ruusuikkunoita ja pylväitä sekä mielenkiintoisia kivipatsaita.

Erityisen kaunis kirkko on illalla, jolloin valo heijastuu sen kullankeltaisesta julkisivusta.

Palazzo del Seminario eli Antiaco Seminariossa sijaitsevassa museossa on esillä erilaisia maalauksia, veistoksia, hopeaa ja liturgisia vaatteita.

Luostarin pihalla on upea kaivo. Luostarin yhteydessä on pieni kaunis kappeli.

Luostarin kirjastossa on yli kymmenentu- hatta nidettä, joista osa on myös peräisin 1400- ja 1500-luvuilta.

Eniten kiinnostusta herätti nuottikokoelma.

Chiesa di Santa Chiaran kirkon epätavallinen julkisivu on kiehtova, sisustus on ylellistä – laajasti koristelluista sivualttareista kauniiseen puukattoon.

Santa Chiaran kirkko on pieni, mutta silti erittäin vaikuttava.

Se onkin yksi Leccen ihailluimmista ja tärkeimmistä kirkoista, joissa kirkkoon tulviva luonnonvalo tekee vaikutuksen.

Kuten lähes jokaisessa isommassa Etelä-Italian ja Sisilian kaupungissa, niin täälläkin oli roomalainen amfiteatteri.

Teatteri on edelleen hyvässä kunnossa ja siellä järjestetään erilaisia kulttuuritapah- tumia.

Teatterin vieressä on pieni Museo del Teatro Romano, jossa on esillä kaivauksilta löydettyä esineistöä. Museo on avoinna klo 10-14 muina päivinä paitsi sunnuntaisin jolloin se on kiinni. Museoon on pieni 3 € sisäänpääsymaksu.

Museo Storico della Città di Leccessä eli MUST museossa järjestetään vaihtuvia ja pysyviä näyttelyitä.

Museon multimediahuo- neessa pääsee tutustumaan kaupungin historialliseen perintöön 3D näyttelyssä.

Museota pidetään Leccen kansalaismuseona, jonka tavoitteena on edistää Leccen kaupungin taidetta ja kulttuuri-identiteettiä. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-19 ja sisäänpääsymaksu museoon on 5,50 €.

Convitto Palmieri upeassa rakennuksessa toimii tällä hetkellä Leccen kirjasto.

Upea luostarirakennus on toiminut historian aikana monessa eri tehtävässä.

Se on muuttunut kasarmiksi, varastoksi ja sairaalaksi, kunnes siitä tuli jesuiittojen sisäoppilaitos. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Jesuiittojen karkottamisen jälkeen siitä tuli yliopisto ja sen kirjasto.

Chiesa dei SS Nicolo e Cataldon kirkko sijaitsee Leccen hautausmaalla.

Leccen kreivi Tancredi d’Altavilla rakennutti sen merkiksi ikuisesta omistautumisesta San Niccolòn merimiesten suojelijalle ja San Cataldolle Taranton suojelijalle.

Vierailijat voivat vaeltaa kirkkoa ympäröivällä mielenkiintoisella ja kauniilla hautausmaalla. Kirkko on avoinna ainoastaan maanantaina, torstaina ja lauantaina klo 9.30–12.30.

Chiesa e Monastero di San Giovanni Evangelistan naisluostarilla oli johtava rooli Leccen luostariinstituutioissa. Kirkko ja luostari rakennettiin uudelleen 1600- ja 1700-luvuilla. Luostarissa olisi ollut nähtävissä luostarikirkko sekä museo. Siellä järjestetään myös erilaisia työpajoja. Nunnaluostari Monestro delle Benedettine on edelleen toiminnassa ja luostariyhteisö noudattaa uskollisesti Pyhän Benedictuksen ritarikunnan sääntöä. Luostariin täytyy varata vierailuajankohta etukäteen, mutta harmiksemme se ei nyt onnistunut.

Tällä matkalla huomasimme hakeutuvamme usein puistojen varjoon hengähtämään auringon paisteelta.

Villa Comunale Di Lecce puisto on yksi Leccen vaikuttavin julkinen puutarha. Upeiden istutusten lisäksi puistossa on useita ihastuttavia suihkulähteitä ja lampia sekä patsaita.

Palazzo Vernazzassa voi tutustua AR-tekniikan ansiosta näyttely-ympäristöön, joka tarjoaa mukaansatempaavia kokemuksia historiasta aina Messapiasta roomalaiseen aikaan ja renessanssista barokkiin.

AR-tekniikan avulla voi myös tutustua kunnostustöiden yhteydessä löydettyihin arkeologisiin aarteisiin, kuten mieleenpainuvaan Isisin pyhäkköön.

Virtuaalikierroksen hinta on 10 € – ei paha.

Paikka on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-16.

Museo Provinciale Sigismondo Castromedianon alueellinen museo kerää tärkeitä löytöjä kaupungista ja alueelta.

Arkeologisten löytöjen näyttelyn avulla on mahdollista syventää alueellista tietämystä esihistoriallisista ajoista lähtien. Paikan aukioloajat olivat meille hieman ongelmalliset, joten emme ehtineet sinne. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 16-20. Sunnuntaisin museo aukeaa jo klo 9. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja siellä on mahdollista osallistua ilmaiseen opastettuun museokierrokseen, joka kuitenkin olisi pitänyt varata etukäteen.

Museo Faggianon tarina on kiehtova ja aivan totta.

Rakennuksessa ei ollut mitään merkittävää, kun Lucciano Faggiano osti sen vuonna 2001 ja aloitti remontin.

Etsiessään viemäriputkea hänestä tuli hetkessä kuuluisa. Perhettä lykästi kerralla. Etsinnät johtivat lopulta maanalaisiin huoneisiin, pakotunneleihin, hautoihin ja, temppeliritarien freskoon, joita voi ihailla vieraillessaan tässä nyt museoksi muutetussa paikassa. Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen. Museon sisäänpääsymaksu on 5 € ja se on avoinna joka päivä klo 9.30-20. 

Leccen kaupungin muurit muodosti yhdessä Castello di Leccen eli Kaarle V:n linnan kanssa aikoinaan toimivan linnoituksen Ottomaanien hyökkäyksiä vastaan.

Linna rakennettiin ensimmäisen kerran keskiajalla, ja sitä vahvistettiin myöhemmin. Linna on avoinna kesäkuukausina maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja viikonloppuna klo 9.30-21. Nykyisin linna toimii näyttämönä erilaisille kulttuuritapahtumille, taidenäyttelyille, ruoka- ja viinitapahtumille sekä paikkana paikallisen kulttuurin edistämiseksi. Sisäänpääsymaksu linnaan vaihtelee linnaa isännöivän näyttelyn mukaan. Kaarle V: n linnassa on mahdollista varata erilaisia retkiä ja opastettuja kierroksia. Muureihin pääsee tutustumaan klo 15-20.45 välisenä aikana opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €. Paikka siihenkin on kuitenkin varattava etukäteen.

Oopperatalo Politeama Greco on yksi Puglian suurimmista ja vanhimmista teattereista, jota käytetään myös   Leccen maakunnan orkesteri- ja oopperakauden esityksiin.

Napolin prinssille aikoinaan omistettu oopperatalo on avoinna yleisövierailuille. Ei käyty, koska pari oopperaa nyt tällä reisulla osoittautui melkoisiksi pettymyksiksi.

Junamatkailijoina olisi ollut kiva käydä rautatiemuseossa, mutta kun se on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 9.30-12.30, niinpä emme sinne päässeet, sillä me olimme Leccessä viikolla. Il Museo Ferroviario della Puglian rautatiemuseo on perustettu valtion rautateiden entisten työpajojen Squadra Rialzo sisälle. Museo tarjoaa yleiskatsauksen rautateiden historiaan koko alueella. Kokoelmassa on esillä höyryvetureita, vanhoja koneita, vaunuja, työvälineitä ja historiallisia asiakirjoja. Sisäänpääsymaksu museoon olisi ollut 5 €.

Lecce oli taas yksi niistä paikoista, jonne tuli varattua aivan liian vähän aikaa.

Moni paikka jäikin kutkuttelemaan. Varsinkin Leccen laaja tarjonta hyviässä museoissa, joista moni jäi käymättä,  harmitti.

Saapi nähdä joskos joskus tuonne vielä eksyy uudestaan. Matka jatkui ja edessä oli vielä muutama kaupunki. Ei kun junaan ja kohti Baria.

 

Bari

Matkustimme Bariin Leccestä. Junamatka kesti reilun puolitoista tuntia. Saavuimme Barin juna-asemalle, joka sijaitsee Barin uudemmassa osassa.

Tässä osassa on paljon yökerhoja, ravintoloita ja baareja sekä erilaisia putiikkeja.

Siellä voikin kokea modernin italialaisen elämän sekä shoppailla.

Shoppailut ja yökerhot jäivät meiltä väliin vaikka hotelli olikin aivan pelipaikoilla juna-aseman vieressä.

Barin satama sijaitsee Vanhan kaupungin pohjoiskärjessä. Satama kuuluu Adrianmeren suurimpiin, ja se on tärkeä etappi Keski-Euroopan ja Lähi-idän alueiden sekä Balkanin niemimaan välillä. Barista on erinomaiset yhteydet lautalla Albaniaan, Kreikkaan, Kroatiaan ja Montenegroon.

Barin pienvenesata- massa kannattaa viettää jokunen tovi, sillä se on jo itsessään nähtävyys ja vilkkaan sataman tapahtumien seuraaminen onnistuu hyvin jostakin satama-alueen kahvilasta tai ravintolasta. Erityisen mainio paikka se on ihastella taivaan eri värisävyjä illalla, kun aurinko alkaa painua horisonttiin.

Satamassa voi myös hypätä johonkin Barin rannikkoa kiertävistä kiertoajelubus- seista tai pyörillä kulkevista kaupunkijunista.

Satamasta lähtee myös pitkä merenranta- promenadi, jota pitkin on ihana kävellä ja nauttia kimmeltävästä Adrianin merestä.

Barin katedraali Cattedrale di San Sabino tai Basilica Cattedrale Metropolitana Primaziale San Sabino on rakennettu entisen bysanttilaisen kirkon raunioille ja se on omistettu Pyhälle Sabinukselle, joka oli Canosan piispa. Katedraali on malliesimerkki romaanisesta arkkitehtuurista.

Kryptassa on taidokkaasti koristeltu maalaus Madonnasta ja Pyhän Sabinuksen jäännöksistä, jotka tuotiin Bariin vuonna 844 Canosasta sen jälkeen, kun saraseenit ryöstivät sen.

Katedraalin alla tehdyt arkeologiset kaivaukset paljastavat paikallisen Kreikan, Rooman ja Bysantin historian kerroksia. Ne onkin nähtävänä kryptan vieressä sijaitsevassa arkeologisessa museossa, joka on avoinna eri päivinä eri aikaan. Aukioloajankohdat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä. Sisäänpääsy maksaa vain 3 €.

Bari on tunnettu Orecchitte pastastaan.

Pienellä Via Arco Bassolla sijaitseekin pastantekokort- teli, jossa pyöritellään korvan muotoista herkkupastaa.

Nopeasormiset vanhat rouvat istuvat talojensa edessä pastan teossa.

Kuivumassa on jos jonkin muotoisia ja värisiä pastoja.

Pastat olivat kova myyntiartikkeli, joita turistit ostivat tuliaisiksi mukaansa.

Myös alueen monet ravintolat käyttivät annoksissaan paikallista Orecchitte pastaa. Paikka on Barin linnan sisäänkäyntiä vastapäätä, joten on mahdotonta missata sitä!

Porto Vecchia tai vanha satama on paikka, josta paikalliset kalastajat lähtevät sinisillä veneillään pyytämään tuoretta paikallista kalaa.

Barissa onkin tarjoilla runsaasti mereneläviä, niin toreilla kuin ruokalistoillakin Kannattaakin valita kalaruoka kun menee syömään.

Melko pienen Vanhan kaupungin kapeat kadut ja kujat muodostavat melkoisen sokkelon, jonne on todella helppo eksyä.

Toisaalla siellä voi myös tuntea puhtaan pyykin tuoksun ja seurata paikallisten elämää.

Monet perheet olivatkin siirtyneet tuoleineen kujille viettämään aikaa. Siellä on myös ihania kujia, joissa voi ruokailla tai tehdä matkamuisto-ostoksia.

Piazza Mercantilelta löytyy ikivanha kaupungintalo, niin sanottu aatelisneuvos- ton kokoontumis- paikka sekä pylväs johon sidottiin varkaita ja velkansa maksamatta jättäneitä muiden pilkattavaksi.

Castello Svevo di Bari linna on rakennettu, tuhottu ja uudelleen rakennettu ajansaatossa.

Keskiaikainen linna on toiminut myös kasarmina ja vankilana.

Voimakkailla viistoilla muureilla, salaperäisillä suorakulmaisilla torneilla on mahtava vaikutus, joka todellakin on aikoinaan vahvistanut sen sotilaallista voimaa. Linna sijaitsee Vanhan kaupungin laidalla. Nykyisin rakennuksessa on museo, jossa on kopioita Apulian-Normannin veistoksista sekä erilaisia vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Linna on hyvin säilynyt ja sen ulkovalleille, torneille ja vallihautaan pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta sisällä linnassa olevaan museoon tarvitaan pääsylippu. Linnan museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaisin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 6 €.

Museo Storico Civico di Bari on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Se vie kävijänsä mukanaan Barin historiaan tiistaista lauantaihin klo 9.30-13.30 ja 16.30-19. 30 sekä sunnuntaisin vain aamupäivän aikana.

Lipun hinta on 5 €. 1940 -luvulla museo joutui sotatapahtumien keskelle ja suuri osa sen esineistöstä katosi. Vaikka museo on melko pieni on sen nykyisissä kokoelmissa jälleen useita merkittäviä esineitä ja hienoja kokoelmia.

Teatro Petruzzelli on Italian neljänneksi suurin teatteri.

Teatteri tuhoutui täysin tuhopolton seurauksena vuonna 1991 ja se avattiin uudelleen vuonna 2009.

Teatro Petruzzelli on tullut tunnetuksi siitä, että se herättää henkiin unohduksiin jääneitä teoksia vuosisatojen takaa. Teatteriin tehdään opastettuja kierroksia. Mutta vaikka teatteri on uusittu tuhoisan tulipalon jälkeen, on se uustuotantoa, joten väliin jäi.  Teatteriin tehdään opastettuja vierailuja ja niiden hinta on 5 €.

Pinacoteca Provinzialen taidegalleriassa on esillä eri aikoina asuneiden Etelä-Italian mestareiden teoksia sekä venetsialaisia maalauksia ja keskiaikaisia patsaita suljetuista Apulian kirkoista. Museossa on runsas esine- ja teoskokoelma. Galleria sijaitsee upeassa Provinsin palatsissa. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu museoon on 3 €.

Tarina kertoo, että Chiesa di San Marco dei Venezianin kirkko olisi rakennettu venetsialaisten kunniaksi, avustaan vapauttaa kaupunki saraseenien vallasta.

Toinen mahdollisuus on, että kaupungin rakennuttivat alueella 1000-luvun lopussa eläneet venetsialaiset kauppiaat. Kirkossa on runsaasti viitteitä Venetsiaan. mm. Venetsian siivekäs leijona löytyy kirkon ikkunoista.

Nykyisin taidegalleriana toimiva Teatro Margherita sijaitsee meren rannalla Barin vanhassa satamassa.

Sääntöjä on venytetty ennenkin.

Teatteri rakennettiin Barin vanhan sataman lähelle rantaveteen pilareiden päälle, jolla voitiin kiertää Barin kaupungin ja kaupungin toisen teatterin omistajan Petruzzellin perheen välinen sopimus, jonka mukaan kaupunki sitoutui olemaan rakentamatta muita teattereita alueelleen. Komea teatterirakennus ansaitsee tulla kuvatuksi. Sisään emme tällä kertaa menneet.

Basilica di San Nicola on sekä roomalaiskatolis- ten että ortodoksien pyhiinvaeltajien suosima kirkko, sillä sen kryptassa olevan hopea-alttarin alla oleva holvi pitää sisällään Pyhän Nikolauksen jäännökset.

Kirkko rakennettiin Pyhän Nikolauksen pyhäinjäännöksiä varten.

Bariin Nikolauksen jäänteet päätyivät, kun ruumis siirrettiin Turkin Myrasta turvaan muslimivalloittajilta.

Myös Venetsia olisi halunnut haudata Nikolauksen omaan kaupunkiinsa.

Turkin alueella 300-luvulla syntyneen pyhimyksen tarina on mielenkiintoinen. Pyhän Nikolauksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset hyvät teot, joilla hän auttoi ongelmissa olevia ihmisiä.

Legendan mukaan Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana.

Nikolausta pidetään myös merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Hyvä syy siis laittaa roponen kolehtiin.

Nikolausta pidetään myös joulupukinkin esihahmona.

Kirkko on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 6.30 – 20.30 ja sunnuntaisin klo 6.30 – 22. Kirkon museossa on arvokkaita taideteoksia.

Museo sen sijaan on avoinna eri päivinä eri aikaan ja ajat kannattaakin tarkistaa etukäteen. Museoon on 3 € sisäänpääsymaksu.

 

Alberobello

Aamulla nappasimme bussin Barista ja määränpäänä oli tunnin linja-automatkan päässä Barista sijaitseva kaunis ja erikoinen, mutta erittäin kuvauksellinen trullikylä Alberobello.

Paikkaan pääsee myös junalla ja järjestetyillä valmiilla retkillä. Linja-autolippu maksoi menopaluuna 8,80 €.

Kartiomaiset ja suippokattoiset kalkkikivitalot kuuluvat UNESCOn maailmanperin- tölistalle.

Useimmat ihmiset tulevatkin Alberobelloon juuri näiden talojen takia, enkä ihmettele, sillä kyllä paikka on näkemisen ja käymisen arvoinen. 10 000 asukkaan kylässä on toki muutakin nähtävää kuin valkoiset trullitalot, mutta ne jäivät varmasti monelta muultakin näkemättä.

Rione Monti alueen trullitaloihin pääsee kurkistamaan myös vierailemalla niissä toimivissa myymälöissä ja ravintoloissa.

Monet näistä taloista onkin sisustettu ja entisöity vanhanaikaiseen tyyliin.

Kylässä on myös trullihotelleja sekä vuokrattavia trullitaloja. Myös Alberobellon yksi kirkoista on trullirakennus.

Totta vai taru, trullitalojen historian kerrotaan liittyvän veronkiertoon.

Legendan mukaan talo rakennettiin kivistä, ilman laastia ja katto siten, että se voitiin romahduttaa poistamalla vain yksi kivi. Näin talo voitiin purkaa ja romuttaa nopeasti verokannon uhatessa.

Vaikka useimmat trullitaloista on valjastettu turismin käyttöön, asuu etenkin Rione Aia Piccolan alueella olevissa taloissa edelleen kylän asukkaita.

Osa taloista on käytössä sellaisenaan, osaa on hieman jatkettu.

Jotkut asukkaat päästävät pientä maksua vastaan tutustumaan omaan taloonsa.

Taloissa on iso huone, jossa on ruokapöytä ja sänky, tv sekä oleskelutila.

Pienessä alkovissa on wc ja peseytymistilat joka on erotettu muusta tilasta verholla tai liukuovella. Toisessa pienessä sivuhuoneessa on keittiötila. Yhdessä käymässämme trullitalossa oli  kartioon tehty lisätilaksi ns. ”parvitila”, jonne pääsi alasvedettäviä tikkaita pitkin.

Alberobellossa järjestetään useita erilaisia turistien kävely- ja opastuskierrok- sia.

Klo 10 jälkeen paikalle rupeaa saapumaan valtavasti turistibusseja, joten kannattaa pyrkiä vierailemaan paikassa mahdollisimman aikaisin aamusta.

Isot turistiryhmät oppaineen tukkivat helposti kapeat kujat. Suosittua on myös osallistua Alberobellon nonnien pastantekokurssille.

Alberobellossa on muutamia spesiaalikohtei- ta, jotka piti tietenkin kiertää.

Trullo Sovrano on kylän ainoa kaksikerroksi- nen trullitalo, joka toimii nykyisin kulttuuriperin- tömuseona.

Museo on avoinna klo 10-13.30 ja 15.30-19 sisäänpääsy on 2 €. Vastaavasti yksi nähtävyys on Alberobellon pienin trullirakennus – Il Trullo più piccolo .

Sant’Antonion kirkko on maailman ainoa trullikirkko.

Pieni kirkko on myös uskontojen vastaisen taistelun symboli.

Sisältä kirkko ei kovin kummoinen ollut.

Yksi ikonisista nähtävyyksistä Alberobellossa on vierailla vanhimmassa ja kuuluisimmassa trullitalossa – Trullo Siamissa.

Trullo Siamese on ainoa Trullo, jolla on kaksi kupolia.

Legendan mukaan veljekset asuivat trullossa ja rakastuivat samaan naiseen. Nainen oli luvattu vaimoksi veljeksistä vanhimmalle, mutta hän rakastuikin nuorempaan veljeksistä. Nuorempi veli käytti perintöoikeuttaan ja trullo jaettiin kahtia.

Puolen päivän vierailu Alberobellossa riitti ja suuntasimme takasin Bariin. Paikka oli oikein mainio retkikohde. Vierailun kruunasi se, että paikallisbussi tuli yllätykseksi ihan ajallaan, eikä siihen ollut edes paljon tulijoita. Vierailijoiden suunta kun kävi Albarobellon suuntaan. Hyvä niin, me jatkoimme takaisin Barin nähtävyyksille.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 5 : Reggio Calabria ja Taranto

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello- Caserta – Pompej – Napoli

Reggio Calabria

Saavuimme myöhään iltapäivästä Reggio Calabriaan. Reggio Calabria on lopullinen kohde nopeille Eurostar- ja Intercity-junille, jotka kulkevat saappaan kärjestä kohti Roomaa ja Napolia. Kaupungin päärautatieasema on Stazione Centrale.

Reggio Calabria on vilkas satamakaupunki.

Kaupungissa liikennöi ATAMin linja-autot, jotka ovat melko luotettavia ja täsmällisiä.

Yksittäislipun hinta on 1.50 €. Päivälippu, joka maksaa 4,50 € voi myös olla hyvä valinta, koska Reggio Calabrian kaupunkialue sijoittuu aika laajalle alueelle.

Lisäksi paikallisjunilla on mahdollista liikkua Reggio Calabrian alueella. Kaupungissa kulkee myös City Tourin pikkubussi, jonka nähtävyyskierros kestää 60 minuuttia ja maksaa 5 €.

Muinaisten meriteiden risteyksenä ollut Messinan salmi ja sen lähipaikat pitävät sisällään monia myyttejä ja legendoja.

Yhden legendan mukaan Reggio Calabrian perusti arkistaan kuuluisan Nooan lapsenlapsi Aschenez. Kaupunki on kuuluisa myös ensimmäisen päivätyn heprealaisen kirjan painopaikkana.

Kaupungissa on aikoinaan ollut vahva juutalaisyhteisö, miksi siellä vuonna 1475 painettiin Rashin kommentit Toorasta teos. Lisäksi kaupunki on tunnettu yliopistostaan ja hyvämaineista musiikkikonservatoriosta. Opiskelijoiden läsnäolo näkyykin kaupungin nuorekkaassa ilmeessä.

Muinaista Reghion, nykyistä Reggio Calabrian kaupunkia on koetellut kaksi isoa maanjärsitystä, joista jälkimmäinen maanjäristys vuonna 1908 tuhosi kaupungin 68 prosenttisesti.

Maanjäristyksen jälkeen kaupunki piti rakentaa uudelleen, mistä syystä kaupungissa onkin useita komeita jugendtyylisiä rakennuksia. Sen sijaan historialliset nähtävyydet ovat melko harvassa kaupungin kärsimän tuhon vuoksi. Merenrannan lähellä on kuitenkin näkyvissä muutamia raunioita, mukaan lukien roomalaiset kylpylät ja Kreikan muuri.

Keskiajalta oleva Castello Aragonesen linna on puolustanut kaupunkia vuosisatoja ja upea linna kesti tuhoisan maanjäristyksen ja on edelleen hyvässä kunnossa.

Kaupungin historiallinen symboli toimii nykyään näyttelytilana, jonne pääsee tutustumaan 2 € pääsymaksulla maanantaista lauantaihin klo 9-13 ja 14 -19.

Reggio Calabria Museo Nazionalessa on valtava kokoelma vuosituhansien takaisia paikallishistorian esineitä.

Hienompia niistä ovat kuuluisat pronssipatsaat, jotka löytyivät vahingossa vuonna 1972, kun sukeltamassa ollut turisti huomasi meren pohjasta esiin törröttävän käden.

Pronssipatsaiden taustaa ei tiedetä, mutta tutkijat ovat päätelleet, että patsaat olisi heitetty pois ylimääräisenä painolastina merihädässä olleesta laivasta.

Pronssipatsaita varten on tehty on ilmastoitu huone, jolla pyritään estämään korroosivauriot.

Päästäkseen näyttelytilaan kuljetaan sulkutilan kautta, jossa sisään menevevät ihmiset odottavat viitisen minuuttia, että ilmankosteus tasataan näyttelytilan ilmaa vastaavaksi.

Riace Bronze -huoneeseen pääsee kerrallaan enintään kaksikymmentä henkilöä.

Patsaat on nimetty kekseliäästi patsas A:ksi ja patsas B:ksi.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9 – 20.

Sisäänpääsymaksu on 8 € ja keskiviikkoisin kaksi euroa vähemmän.

Tähän, kuten  muihinkin alueen museoihin pääsee maksutta kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja meillehän tämä sopi mainiosti.

Pienen musiikki museon Italian Museo dello Strumento Musicale eli Mustrumun piti olla avoinna viikonloppuisin klo 10-12.

Paikassa olisi ollut esillä soittimia eri aikakausilta. Museossa on myös joitain harvinaisia instrumentteja, joita ei enää käytetä.

Olisin niin halunnut nähdä nuo, mutta kas kummaa, kun saavuimme paikalle oli se kiinni, vaikka nettisivujen mukaan sen piti olla auki.

No kun kerran oli kiinni, niin mitä sitä ihmettelemään. Harmillisesti jäi siis näkemättä museon noin 800 instrumenttia. Ilmeestä huomasin, että jotain asia ei harmittanut.

Harmillisesti myös toinen mielenkiintoinen museo Fondazione Piccolo Museo San Paolo oli suljettuna tilapäisesti. Sen kokoelmissa on ikoneja, maalauksia, norsunluu veistoksia, hopeaa ja kirjoja. Museon lähes kaksisataa ikonia ovat peräisin Itä-Euroopasta ja Balkanilta. Näkemättä jäi siis tämäkin.

Italian kauneimmaksi kilometriksi nimetyn rantabulevardin varrella on ruoka- ja viinipaikkoja.

Siellä sijaitsee myös Athenen muistomerkki –  Monumento de Athena, jota pidetään yhtenä kaupungin ikonina.

Patsas kuvaa soturijumalatar Athena Promachosia, jonka kerrotaan puolustavan kaupunkia tarpeen mukaan.

Muistomerkin edessä on nykyaikainen amfiteatteri.

Upeasti kimalteleva meri ja taustalla näkyvä Sisilian rannikko luovat rantabulevardil- la kävelemiselle nautinnolliset puitteet merituulen viilentäessä auringon paahteista ilmaa.

Illalla rantakatu herää eloon, ja monet ihmiset kerääntyivät sinne nauttimaan auringonlaskusta sekä suorittamaan passeggiataa. Varsinkin viikonloppuiltaisin tapahtuvassa näyttäytymiskävelyssä parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset kävelevät hitaasti pääkävelykadun päästä toiseen. Matkan varrella ihmiset pysähtyvät juoruilemaan tai tapaamaan toisiaan, joskus nauttimaan apearatiivin.  Kävelyesityksen ajatuksena on nähdä ja tulla nähdyksi.

Mainio paikka vilvoittelupaikka kuumana päivänä on Villa Comunalen eli Villa Umberto I kasvitieteellinen puutarha. Se on upea hengähdyspaikka, jonka oli löytänyt lisäksemme moni kaupunkilainen.

Rantapromena- din varrella on nähtävillä Rabarama kolme veistosta, jotka ovat todella hämmästyttävä näky.

Erilaisissa asennoissa olevat vartalot on muodostettu värikkäillä kirjaimilla, numeroilla ja kuvioilla. Oikeastaan patsaat olivat hienoja.

Villa Zerbin  huvila on rakennettu venetsialaiseen tyyliin.

Huvilan arkkitehtuuri on varsin vaikuttava, ja sen venetsialaiset yksityiskohdat näkyvät kaikissa yksityiskohdissa.

Huvila on melko suuri ja siinä on useita tilavia huoneita. Huvila toimii kaupungin kulttuurikeskuksena, jossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Huvilan ympärillä on upea puisto. Rabaraman patsaat sopivatkin hyvin palatsin eteen.

Reggio Calabrian katedraali Cattedrale di Maria Santissima sijaitsee Piazza del Duomossa.

Tämä koristeellinen kirkko on alueen merkittävin uskonnollinen rakennus.

Katedraalin julkisivu on valmistettu kalkkikivestä ja marmorista, ja siinä on neljä koristepylvästä, joissa on pienet kupoliset tornit. Katedraali rakennettiin uudelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, joten se on uustuotantoa. Katedraali on avoinna klo 7-12.15 ja 16-20.

Diocesan Museum sijaitseen muinaisessa kirkossa. Museossa on nähtävänä mielenkiintoinen kokoelma kirkollisia esineitä ja muistomerkkejä, jotka Reggio Calabrian piispa ja pappi ovat keränneet vuosien varrella. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-13, mutta perjantaina auki lisäksi klo 15-19. Tähän pieneen museoon sisäänpääsymaksu on 3 €.

Pinacoteca civica di Reggio Calabria on mielenkiintoi- nen taidemuseo Francesco Cilea teatterissa.

Museossa on esillä erilaisia arvostettuja ja kiinnostavia maalauksia sekä veistoksia.

Myös museo tilana on upea ja vierailu siellä kannattaa ehdottomasti. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja avoinna tämä mainio museo on  arkipäivisin klo 8.30-12.30.

Chiesa degli Ottimati kirkon historiaa on dokumentoitu jo 1000-luvulla.

Kirkossa on tyypillinen punainen kupoli bysanttilais-normannityyliin.

Sisäänpääsy vaihtelee ajankohdan mukaan ja on todella rajoitettu, joten sopiva aika vierailulle kannattaa katsoa netistä. Sisällä on erilaisia ​​freskoja ja sen alkuperäinen mosaiikkilattia sekä jotkut Bysantilaiset pylväät ovat  huomionarvoisia.

Santuario San Gaetano Catanoso pyhättö rakennettiin 1972 calabrialaisen Pyhän Gaetanon muistoksi. Orpojen isänä ja vanhusten asioiden edistäjänä tunnettu pappi julistettiin pyhäksi 2005. Kirkossa on pyhimyksen lasinen hauta ja museo, joka esittelee tietoa pyhän elämästä. Ei kummoinen paikka…

Sen sijaan mainio paikka vierailla on kaupungin Bergamotti museo – Museo Nazionale del Bergamotto.

Museo esittelee Etrogim sitrushedelmän käyttöä, historiaa ja ennen kaikkea sen eteeristä öljyä, jota käytetäänkin lähinnä parfyymeihin ja kosmetiikan hajusteena.

Museon on avoinna muina päivinä klo 9-12 ja 16-19 ja sinne on vapaa sisäänpääsy. Sunnuntaisin museo avoinna ainoastaan aamupäivästä.

Etrogimin viljelyn uskotaan levittäneen Calabriassa hellenisoituneiden juutalaisten toimesta Mooseksen aikana, XIV eKr.

Etelä-Italiassa monet paikat viettävät edellee siestaa tai oikeammin riposoa. Calabriassakin moni paikka oli suljettuna noin klo 12-17. Parasta onkin lähteä liikkeelle aikaisin tai myöhempään iltapäivästä.

Calabrian maakunnan epävirallinen symboli on sarven muotoinen punainen chili.

Se ei vain lisää mausteisuutta jokaiseen ruokaan, vaan se myös torjuu malocchiota eli ”pahaa silmää”.

Vatsanväänteiden estämiseksi kannattaa lukea ruokalista tarkkaan. Maistoimme yhtä alkupalaa, jossa sitä oli ja huh huh, olihan tulinen suupala.

Kansanperinteeseen ja uskomuksiin liittyvät myös suuret keraamiset, kivi- tai terrakottanaamarit, jotka näyttävät usein hirviömäiseltä.

Niitä kiinnitetään oven pylväisiin, parvekkeisiin, ikkunoihin tai talon sisälle suojaamaan taloa.

Nämä groteskit naamiot sisältävät maagisia voima ja karkoittavat pahat henget ja suojelevat pahalta silmältä. Tämä calabrialainen kansanperinne on sittemmin levinnyt myös muihin eteläisiin alueisiin.

Päivä oli todella kuuma ja lämpötila kipusi yli 40 asteen. Tarkoituksenamme oli lähteä vielä illalla syömään, mutta kuumuus oli vienyt niin ruokahalun kuin  voimatkin. Viileä ilmastoitu hotellihuone tuntui oikein mukavalta. Menimme aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja junamatka. Suuntana oli saappaan korossa oleva Taranto. Tämä junamatka olikin sitten tämän tourneen pisin. Istumista ja itsensä viihdyttämistä piti aikataulun mukaan olla 6½ tuntia, mutta kuten muissakin siirtymissä aikataulu ei pitänyt, joten tunti lisäaikaa junassa ei ollut ollenkaan yllätys.

 

Taranto

Otimme aikaisesta aamusta junan kohti Tarantoa.

Intercity juna kulki rannikkoa pitkin ja osan matka-ajasta istuimme vain ihailemassa upeita merellisiä maisemia.

Istumapaikat kannattaa ehdottomasti varata junan oikealta puolelta.

Vaikka matka saappaan kärjestä sen korkoon kesti suunnitellun 6 h 35 minuutin sijasta tunnin enemmän, kului se yllättävän nopeasti pelaillen taas kerran Scrabblea, katsoen väliin jääneitä tv-sarjoja netistä, ihaillen maisemia ja nauttien omista eväistä, jotka kannattaa ehdottomasti varata mukaan. Näissä Intercity junissa ei ole ravintolavaunua eikä kiertävää myyntikärryä. Tässä kohtaa myös huomasi, miten tarpeellinen oli oma taskuwifi ja lisäakku. Ainoana miinuksena oli hitaalla käynyt ilmastointi, joka aina ajoittain nosti sisälämpötilaa hikilukemiin. Lipun hinta oli 15,80 €.

Lähestyttäessä määränpäätä iski pienoinen paniikki. Apua! Mihin olimmekaan menossa?

Ympäristö rupesi näyttäytymään enemmän ympäristökatast- rofilta, kuin historiallisesti merkittävältä kaupungilta.

Jalostamon savupiiput, konttinosturit ja savu Euroopan suurimmalta terästehtaalta Ilvalta ei juuri siinä kohdassa luvannut paljon.

Taranto jää ehkä hieman syrjäiseksi paikaksi matkustelun maailmankartalla, eikä paikan maine rikollisena kaupunkina edesauta tässä.

Jos totta puhutaan, niin vanha linnoitus ja tuhansien vuosien historia eivät oikein onnistu tekemään Tarantosta kiehtovaa matkakohdetta.

Tarantossa on valtava kaupallinen ja sotilaallinen satama, joka tekee siitä yhden Italian tärkeimmistä kaupungeista. Satamakaupunki sijaitsee kahden meren välisellä niemimaalla. Satamat isoine laivoineen myös hallitsevat kaupungin merinäköalaa.

Kaupunki elää merestä ja sen voi hyvin allekirjoittaa, kun vierailee Mercato del pesce kalatorilla, joka aukeaa aamusta klo 7.30.

Taranton kaupunkilomal- la ei ole todellakaan vaikea löytää hyvää ruokapaikkaa, sillä merenrantasijainnin vuoksi lähes joka ravintolassa on tarjolla pyyntituoretta kalaa. Söimme illallisen hotellin lähellä olevassa ravintolassa, jota meille suositeltiin ja hyvää oli, parasta koko Italian matkan aikana.

Taranton Vanha kaupunki on rakennettu pienelle saarelle, jonne kulkee kaksi siltaa. Juna-asema sijaitsee lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Lähellä on myös iso rahtisatama.

Itselleni kaupungin kiehtovuutta ja odotusarvoa lisäsi se, että Taranto oli muinaisen Magna Grecian pääkaupunki.

Kun antiikin aikaisista paikoista puhutaan, ei niihin voi olla liittämättä erilaisia taruja. Niinpä tarun mukaan Taranton kaupungin perusti aikoinaan roomalaisten merenjumalan Poseidonin poika. Oikeasti Taranto sai alkunsa kreikkalaisena siirtokuntana 706 eKr, kunnes roomalaiset valloittivat sen. Sen jälkeen Taranto on ollut spartalaisten, normannien, espanjalaisten ja saraseenien miehittäminä, jotka kaikki ovat jättäneet jälkensä kaupunkiin.

Borgo Antico on Taranton historiallinen Vanha kaupunki, ja se sijaitsee pienellä saarella mantereiden kielekkeiden välissä.

Suurin osa kaupungin historiallisista maamerkeistä sijaitsee täällä.

Ponte Girevolem kääntösilta yhdistää saaren mantereeseen. Erityisen komea silta on, kun se aukeaa sovittuina ajankohtina.

Yksi Taranton ja itse asiassa koko Italian vanhimmista ja mahtavimmista nähtävyyksistä on 1400-luvulla rakennettu Borgo Anticon saarella sijaitseva Castello di Taranton linna, jota kutsutaan myös Castel Sant’Angeloksi sotilaslinnoitukseksi. Se sijaitsee kaupunkia ympäröivän lahden sisäänkäynnillä.

Yksi linnan vetovoimaisimmista paikoista on Pyhän Leonardon kappeli, joka sijaitsee linnan muurien sisällä ja erottuu harmaiden seinien joukosta kauniilla koristeillaan. Linna on avoinna aamu yhdeksästä yömyöhään ja siellä on mahdollista osallistua ilmaisille opastetuille kierroksille vuoden jokaisena päivänä.

Linnaa vastapäätä seisoo kaksi 500-luvulta eKr  olevaa pylvästä.

Pylväät ovat peräisin paikalla aikoinaan sijainneesta Tempio di Poseidonista.

Aikoinaan varmaankin upeasta temppelistä on jäljellä pylväiden lisäksi vain kasa kiviä. Paljon tarvitaan mielikuvitusta näkemään temppeli aikansa loistokkuudessa.

1000-luvulla rakennettu San Cataldolle katedraalin yksi kappeleista on melkoisen hieno.

Muuten kirkko on sisältä melko vaatimaton.

Kirkon etupuolella on useita marmoripatsaita ja koristeellisia yksityiskohtia.

Oviaukon yläpuolella näkyy Taranton vaakuna.

Katedraalin sisällä on bysanttilaisia vaikutteita, jotka näkyvät parhaiten alkuperäisissä mosaiikkilattialaatoissa.

Taranton katedraali on omistettu San Cataldolle, irlantilaiselle munkille, joka asui ja haudattiin sinne 700-luvulla.

Sivukappelissa on nähtävänä monenlaisia pyhäinjäännöksiä.

Avoinna katedraali on klo 8.30-12.45 ja 16.30-19.30.

Katedraaliin ei peritä sisäänpääsy- maksua.

Museo Ipogeo Spartano di Taranto olisi ollut must paikka, mutta tällä hetkellä museon on tilapäisesti suljettu. Harmi, sillä se olisi ollut jo ihan spartalaisten legendaarisuuden vuoksi varmasti mainio vierailupaikka. Muinaisina aikoina spartalaisilla oli siirtokunta nykyisen Taranton alueella. Osa tästä historiasta ja menneestä aikakaudesta on edelleen nähtävissä maanalaisessa Sparta museossa.

Melko vaatimattoman näköisessä rakennuksessa, sivukadulla sijaitseva Museo Nazionale Archeologico on käymisen arvoinen ja yksi maineikkaim- mista arkeologisista museoista Italiassa.

Siellä on nähtävissä Taranton historiaa aina kreikkalaisroomalaiselta ajalta alkaen. Esillä oli arkisia esineitä, kuin myös upeita antiikinajan koruja. Museon kokoelma suorastaan hämmästyttää ja yllättää.  Museo on avoinna päivittäin klo 8.30-17.30  ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €.

Mainio paikka olisi ollut vierailla Cheradin saarilla Taranton lahdella.

Isola di San Pietro on suurin kahdesta jäljellä olevasta saaresta.

Pieneen saaristoon aikoinaan kuulunut San Nicolicchio joutui väistymään rahtisataman tieltä. Paikkoihin pääsee yhdyslautalla, jonka hinta olisi ollut 15 € henkilöltä. Jos ei jää saarille viettämään rantapäivää kestää edestakainen matka reilun kaksi tuntia. Arvioimme aavalla merellä kulkevan lautan ja kohdepaikan kiinnostavuuden aikasyöpöksi ja skippasimme tämän retken.

Monumento al Marinaio muistomerkki on omistettu italialaisen laivaston rohkeille merimiehille, jotka taistelivat brittiläistä laivastoa vastaan toisen maailmansodan aikana.

Seitsemän metrinen muistomerkki kuvaa kahta merimiestä, jotka tervehtivät mereltä tulevia aluksia. Taideteos on yksi kaupungin tärkeimmistä ikoneista.

Komea tai ei, niin kuvattavahan se oli tämäkin Benito Mussolin käyttöön vihkimä Palazzo del Governoeli eli Rotonda Marinai d’Italia.

Nykyisin kaupungin hallintorakennuk- sena toimiva rakennus sijaitsee suurella puoliympyrän muotoisella aukiolla, minne se rakennettiin tuhoutuneen Politeama Alhambran teatterin raunioille. Rakennuksessa on nähtävissä Roomalaisen castrumin mahtavat muodot sekä fasistiselle arkkitehtuurille tyypillinen suuruudenhullu propaganda.

San Domenico Maggiore kirkko vanhassa kaupungissa on vaatimaton sisältä, mutta etenkin iltavalaistuksessa se näyttää oikein hienolta ja mielenkiintoiselta.

Parrocchia Maria Santissima del Monte Carmelo kirkko on yksi kaupungin tärkeimmistä kirkoista.

Kirkko on avoinna päivisin klo 8–12, 16.30–19.30. Kirkko on 1500-luvulta peräisin olevan muinaisen karmeliitta seurakunnan kotipaikka ja se on tärkeä osa kaupungin pääsiäisviikon kansanperinnettä kulkueineen ja asuineen.

Concattedrale di Gran Madre di Dio kirkko onkin sitten jo uudempaa tuotantoa. Kirkon moderni ulkomuoto on kuvauksellinen, vaikka pelkistetty moderni sisus ei luo vanhojen ja kullattujen aarreaittojen kaltaista ”wau” efektiä.

Kuumana päivänä kannattaa poiketa Villa Peripaton puutarhaan, joka on kaupungin vihreä sydän ja lumoava viheralue.

Puisto sijaitsee kaupungin laidalla.

Kauhistusta ajoittain aiheuttanut liikenne sai tällä kertaa hymyn suupieleen.

Taitava Vespakuski oli kehittänyt kuljetuspalvelun aatelin.

Ei selässä olevaa folioon pakattua tarjoiltavaa, vaan oikeat expressokupit vasta valmistetulla kahvilla ja leivokset tuoreena tarjottimella. Siinä oli taitoa ja tasapainoa kun kuski lähti työtehtävälle.

Vaikka Tarantossa ei ollut paljoa katsottavaa kului päivä mukavasti haahuillen  ympäriinsä. Erityisen kiva oli seurata satamasta lähtevien ja sinne tulevien kalastajien touhua.

Vaikka Taranto yleisilmeel- tään olikin melko ränsistynyt ja likainen oli käynti siellä ihan ok.

Seuraavana aamuna  kassit kantoon ja kohti Taranton uutta juna-asemaa. Matka jatkui kohti Lecceä.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 4: Taormina ja Messina

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Taormina 

Teimme kolmannen päiväretken Cataniasta Taorminaan. Hyppäsimme aamusta Cataniassa junaan, joka vei meidät 50 minuutissa Taorminaan. Junalipun hinta edestakaisin maksoi 9,40 €. Junassa oli paljon turisteja, jotka olivat matkalla viettämään päivää Taorminassa.

Taormina-Giardini juna-asema sijaitsee rannan tuntumassa, mutta Vanha kaupunki sijaitsee ylempänä Monte Tauron rinteellä.

Juna-asemalta menee bussi ylhäällä rinteellä olevalle Taorminan Vanhan kaupungin alueelle. Lippu maksoi euron.

Vaikka nähtävyydet ja monen turistien suosimat paikat ovat ylhäällä Vanhassa kaupungissa on myös alhaalla rannassa kauppoja ja palveluita rantaelämää viettäville.

Sisilia on saanut nimensä sen ensimmäisistä asukkaista Sikuleista, jotka asuttivat Monte Tauro vuoren rinteet jo yli kolmetuhatta vuotta sitten.

Sikulien rinnalle tuli pian siirtolaisia Kreikasta.

Tarun mukaan ensimmäisen Sisiliaan tulleen kreikkalaisen nimi oli merimies Teocle. Merten jumala Neptunus vihastui ja nostatti raivoisan myrskyn, kun laivan puosu ei ollut riittävän hyvin keittänyt uhrieläimen maksaa. Koko muu miehistö hukkui hurjassa myrskyssä. Vain Teocle selvisi ja onnistui pelastautumaan Sisiliaan. Hänen kerrotaan lumoutuneen seudun kauneudesta ja palattuaan Kreikkaan hän ylisti löytämäänsä rannikkoa ja onnistui houkuttelemaan mukaansa maamiehiään, jotka asettuivat Naxokseen Taorminan viereiseen kaupunkiin. Sisiliasta tuli 200-luvulla eKr Rooman provinssi. Vielä nykyäänkin kreikkalaisia vaikutteita on nähtävänä Taorminassa ja muissakin Sisilian rannikkokaupungeissa.

Taormina sijaitsee korkealla kukkulalla jyrkänteen reunalla ja sen monilta näköalapaikoilta aukeaakin huikeat näkymät. Upeat maisemat saavat sinetin Etnan kohotessa jykevänä taustalla, alapuolellaan kimmeltävä Välimeri. Arvonsa tietävä UNESCOn maailmanperintökohde Etna näkyykin monesta Sisilian läntisen osan kaupungeista.

Vanha kaupunki on melko pieni ja parhaiten siellä liikkuu kävellen.

Rinteellä sijaitseva Taormina on haasteellinen lomakohde liikuntarajoitteisille ja lastenrattailla kulkeville, sillä alueella on isoja korkeuseroja ja paljon portaita.

Taorminan rannan ja kaupungin välin voi kulkea Funivia köysiradalla tai halutessaan portaita pitkin.

Köysirata lähtee Via Pirandellolta ja kulkee merenrannassa sijaitsevaan Mazzaroon.

Köysiratakyyti yhteen suuntaan maksaa 3 € ja se kulkee kesäaikaan aina yömyöhään saakka.

Myös bussi liikkuu tiheään rannan ja yläkaupungin väliä.

Nähtävyyksiä voi myös ihailla Hop on Hop off bussin kyydissä, jonka hinta on 20 €.

Jos missään niin Taorminassa Hop on Hop off bussikierros on kannattava.

Rannalla olevat paikat ja alueet ovat kaukana toisistaan ja korkeusero niiden välillä on välillä haasteellinen. Lisäksi bussi kierää Naxokseen ja korkealla vuorella olevaan Castelmolaan saakka.

Taormina on suosittu rantakohde ja siellä riittää upeita pitkiä rantoja  sekä pieniä poukamia, jossa on myös pienempiä ja rauhallisempia ranta-alueita.

Monet tulevatkin lähikaupungeista viettämään rantapäivää Taorminaan. Ehdottomasti suosituin ranta-alue sijaitsee lähellä köysirataa ja Isola Bellallen saarta.

Kaupungin komeimmalla paikalla on hieno kreikkalainen amfiteatteri, Teatro Greco, jota roomalaiset laajensivat valtakaudellaan.

Roomalaisaikaan Teatro Greco toimi näytelmien ja veristen gladiaattoriesitysten areenana, mutta nykyään siellä pidetään erilaisia kulttuuri- ja taidetapahtumia sekä vuosittain isot filmifestivaalit kesäkuussa. Amfiteatterin katsomo on rakennettu rinteeseen.

Totta vai tarua, kerrotaan, että aikoinaan esityslavan taakse pystytettiin seinä, kun huomattiin yleisön ihailevan esityksen sijasta takana näkyvää maisemaa.

Historiaa nähnyt, osittain pystyssä vielä oleva seinä yhdessä maiseman kanssa luovat varmasti upean näyttämön teatterille, mutta  me emme siistä päässeet nauttimaan, sillä upeat maisemat ja itseasiassa koko amfiteatteri jäi melko vaisuksi nähtävyydeksi johtuen filmifestivaaleista, joiden piti alkaa seuraavana viikonloppuna.

Aluetta valmisteltiin tapahtumaan ja upean näköalan peitti valtava valkokangas. Paikka on avoinna kesäkuukausina klo 9-19.45 ja sisäänpääsymaksu alueelle on 11 €.

Kansainvälisten ja jokavuotisten filmifestivaalien takia seuraavan viikon kaikki Taorminan ja lähialueiden hotellit olivat varattuja ja lahdelle oli tullut parkkiin jo isoja huvijahteja.

Myös isoja VIP takseja näkyi useampikin.

Osa Vanhan kaupungin keskusta-alueesta on kävelykatualuet- ta.

Taorminan kaupunkia halkoo Corso Umberto I pääkatu, joka yhdistää toisiinsa Porta Messinan ja Porta Catanian.

Kävelykadulla on paljon kaikenlaisia merkkikauppoja, viehättäviä terassikahviloita, jäätelöbaareja ja ravintoloita.

Poiketa kannattaa pääkadun ympärillä oleville kuvauksellisille pikkukaduille, jotka ovat huomattavasti rauhallisempia kulkea ja niissä riittää erilaisia ihania yksityiskohtia ihailtavaksi.

Niiden tunnelmallisissa pikkupuodeissa, myyntikojuissa ja ruokapaikoissa hintataso on myös hieman edullisempaa.

Taoromina on erittäin suosittu turistikohde, miksi hintataso oli kaikessa hieman korkeampi, kuin useimmissa muissa Sisilian kaupungeissa.

Kellotornin Torre dell’Orologiota kutsutaan sijaintinsa vuoksi myös Porta di Mezzoksi, koska se erottaa Taorminan klassisen ja hellenistisen osan.

Palazzo dei Duchi di Santo Stefano sijaitsee lähellä Porta Cataniaa.

Rakennus oli olennainen osa Taorminan keskustan keskiaikaisia ​​muureja.

Sisilian keskiajan rakennuspiirteet ovat helposti tunnistettavissa rakennuksessa, joka koostuu tyyleistä goottilaisesta normanniin katalaanista arabiaan.

Muistomerkiltä on näkymät pieneen, mutta viehättävään puutarhaan. Puutarhassa ja rakennuksen kolmessa kerroksessa on esillä lukuisia Granitilaisen taiteilijan töitä. Paikka on avoinna päivisin klo 10–14 ja 15–19 ja sinne on vapaa pääsy.

Taorminassa kirkot ovat pieniä ja melko vaatimattomia, niin myös Chiesa di San Giuseppen kirkko. Kirkon alttarin edessä on lasinen arkku, jossa makaa messiaspatsas, jolla on tärkeä rooli pääsiäisen juhlakulkueessa. Paikka on avoinna päivittäin klo 9-20.

Sant Agostinon kirkko toimii nykyään kaupungin kirjastona.

Paikassa on edelleen nähtävissä upeita maalauksia ja kattorakenteita, miksi monet haluavatkin vierailla tässä paikassa.

Avoinna se on muina päivinä klo 8.30-13.30, paitsi tiistaina ja torstaina klo 15.30-18.00.

Chiesa Santa Caterina kirkko on myös melko vaatimaton, kuten myös kirkon sisäpuolikin. Kirkon arvellaan rakennettu kreikkalaisen Afroditille omistetun temppelin raunioille.

Pistäytyä kannattaa ehdottomasti Palazzo Corvajaan eli Corvajan palatsiin, jossa toimii matkailutoi- misto ja Taorminan museo Museo di Arte e Tradizioni Popolari.

Museossa on esillä myös pieni kokoelma nukketeatterinukkeja. Museo on avoinna muina päivinä paitsi maanataisin klo 10–14 ja 15–19. Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Rakennus on sekoitus arabialaista, normannilaista ja goottilaista arkkitehtuuria.  Aikoinaan palatsin tornia käytettiin kaupungin puolustamiseen.

Vastapäätä kirkkoa on pienen Odeonin, Roomalaisen teatterin rauniot. Teatteri oli pitkään piilossa maan alla, kunnes se löydettiin vahingossa. Pieni teatteri oli tarkoitettu musiikillisiin ja kirjallisiin esityksiin.

Palazzo della Badia Vecchi palatsissa sijaitsee pieni arkeologinen museo, Museo Archeologico di Taormina.

Sinne on vapaa sisäänpääsy ja avoinna se on päivittäin klo 9-20.

Tämä museo on historianhar- rastajien suosiossa sen hellenistisen ja roomalaisen kokoelman vuoksi. Badia Vecchia palatsi rakennettiin 1400-luvulla, ja se oli alun perin torni Taorminan muurien puolustamiseksi.

Duomo di Taormina San Nicola di Bari eli San Nicolan katedraali on rakennettu Pyhän Nikolauksen kunniaksi.

Sitä kutsutaan myös linnoituskated- raaliksi, sillä sen karu kivijulkisivu ja massiivinen kellotorni, saavat sen näyttämään linnoitukselta. Oikeastaan rakennus on niin pieni, että ei sitä voi luokitella katedraaliksi. Sisältäkin se on melkoisen vaatimaton. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna kaikkina viikonpäivinä klo 8.30-20.

Taorminan tunnus ja virallinen symboli on naishahmoinen härkä, jolla on valtikka ja maapallo käsissään.

Taoraminassa kuitenkin näkee siellä täällä Sisilian symbolia Trinakria, jossa symbolin kolme jalkaa edustavat Sisilian kolmea nimenkärkeä.

Symbolin keskellä oleva pää kuuluu Medusalle. Tarinan mukaan Jupiterin poika Perseus leikkasi nukkuvalta Medusalta pään ja lahjoitti sen sodankäynnin jumalattarelle Minervalle, joka kiinnitti sen kilpeensä.

Hyvä ja rauhallinen hengähdyspaikka on Taorminan kaupunginpuisto – Villa Comunale di Taormina, jossa on runsaasti erilaisia ​​eksoottisia kasveja, kukkia ja puita sekä kauniita kiviportaita, viihtyisiä itämaisia ​​mosaiikkityylisiä terasseja, epätavallinen huvimaja ja tietysti klassisia patsaita.

Taorminan edustalla on viehättävä pieni saari Isola Bellalle, joka yhdistyy Sisiliaan ohuella hiekkakannaksella. Saari on avoinna yleisölle tiistaista lauantaihin klo 9 eteenpäin ja sulkeutuu tuntia ennen auringonlaskua. Saari on nykyisellään luonnonsuojelualue ja UNESCON suojelukohde. Siellä voi vierailla kerralla enintään 15 henkilöä. Saarella on pieni taitelijan rakennuttama villa, jonne pääsee vierailemaan ilmaiseksi.

Castello Saracenon rauniolinna seisoo Monte Tauro vuoren laella.

Itse linnassa ei ole mitään mielenkiintoista, mutta monet silti kiipeävät sinne upeiden maisemien ja alhaalla avautuvan Alcantaran rotkon takia. Kallioon hakatut rappuset alkavat Madonna della Roccan kirkolta. Oiva patikointikohde hyväjalkaisille.

Me otimme bussin, joka kulkee kirkon ja linnaraunioiden ohi ylös Castelmolan pieneen kylään.

Madonna della Roccan pieni kallioon louhittu kirkko on kaikkea muuta kuin vaatimaton luolakirkko.

Sen kauniisti valkoiseksi kalkitut seinät ja koristeet kertovat kunnioituksesta paikkaa kohtaan, joka on nykyään pyhiinvaellus- kohde.

Kirkkoon liittyy tarina, jonka mukaan vuorella lampaita paimentanut paimenpoika hakeutui myrskyä suojaan pieneen luolaan, jossa hän tapasi naisen lapsi sylissään. Palattuaan vanhempiensa kanssa luolaan oli paikaan ilmestynyt maallaus, jossa jumaläidillä oli lapsi sylissään. Kallioon maalatun kuvan yllä luki  ”In me omnis gratia”.

Roomalaisajalta peräisin oleva Naumakhian tausta on edelleen epäselvä.

Sitä on pidetty aikoinaan urheilukenttänä tai merisotanäytök- siä varten rakennettuna esityspaikkana, jossa yleisölle esitettiin meritaistelun jäljitelmä. Toisten mielestä rakennusta käytettiin vain vesisäiliönä, josta vesi toimitettiin kaupunkiin. Uusien tutkimusten mukaan kyseessä olisi kuitenkin Nympheion, eli lähteiden nymfien pyhäkkö.

Taormina oli oikein mukava ja rauhallinen vierailukohde. Paikkana se oli myös erittäin siisti ja näkemistä riitti kivasti yhdelle päivälle. Junia myös kulki melko tiheään Taorminan ja Catanian väliä, joten aikataulujakaan ei tarvinnut kauheasti päiväretkelle miettiä.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

Messina

Catania oli toiminut hyvänä tukikohtana useamman päivän, mutta seuraavaksi oli tarkoitus lähteä kiertämään saapasmaan korkoa. Viimeinen etappi ennen mantereelle siirtymistä oli Messina. Junamatka Cataniasta Messinaan kesti reilun tunnin ja hintaa sille tuli 8,40 €.

Messina on suosittu risteilysatama Sisilian puolella ja useat risteilyalukset pysähtyvätkin Välimeren risteilyllä Messinaan.

Messinan hyvin suojattu luonnonsatama ja sen asema Messinan salmella, lähellä Italian mannerta, ovat määrittäneet kaupungin historiaa varhaisimmista ajoista asti.

Kaupunki tunnetaan vuoden 1908 tuhoisasta maanjäristyksestä sekä sinne tehdyistä toisen maailmansodan massiivisista pommituksista, jossa Messinan arvokasta arkkitehtuuria tuhoutui paljon.

Vaikka Messina ei varsinainen turistikohde olekkaan oli se rauhallinen, turvallisen oloinen ja kiva kaupunki, jossa riitti katsottavaa päiväksi.

Messina oli myös varsin siisti verrattuna Cataniaan ja Palermoon.

Messinassakin on oma pyörillä kulkeva kaupunkijuna, joka kiertää keskusta-alueen tärkeät nähtävyyskohteet. Kaupunkijunan hinta on 10 €. Kaupungissa ei ole Hop on Hop off bussia, eikä sähköpotkulautojakaan näkynyt. Turisteinakin oli pääsääntöisesti varttuneempia italialaisia pariskuntia. Englantia puhuttiin myös todella heikosti, miksi matkaa varten hankittu puhetta kääntävä translator app oli hyvä apu.

Katedraali Duomo di Messina sijaitsee Messinan historiallisessa keskustassa.

Messinan katedraali on kokenut ajan saatossa kovia.

Ensin maanjäristys vahingoitti sitä vakavasti ja myöhemmin toisen maailmansodan pommitukset vahingoittivat sitä jälleen. Nyttemmin kirkko on jälleenrakennettu entiseen muotoonsa. Kirkossa on yhdet Euroopan suurimmat toimivat urut.

Väliin ei kannata jättää katedraalin Museota, joka on oikea aarrekammio. Museon näkemisestä kannattaakin pulittaa 4 €.

Museo on avoinna ainoastaan perjantaina ja lauantaina klo 11-13. Katedraalissa on mahdollista vierailla päivittäin klo 7.30-12.30 ja 16-19.

Museosta voi vuokrata audioguiden sekä kirkkoon että museoon, mutta kummastakin veloitetaan erikseen.

Messinan kellotorni, Campanile del Duomo di Messina, kohoaa katedraalin vieressä Piazza Duomolla.

Myös kellotorni rakennettiin uudelleen vanhojen mallien mukaan.

Kellotorni kohoaa 60 metrin korkeuteen sisältäen yhden kaikkein suurimmista ja monimutkaisimmista tähtitieteellisistä kelloista.

Kellotornin pääsee kapuamaan ja sisältäpäin voi ihailla kellotornin koneistoa ja kullattuja pronssihahmoja jotka esiintyvät puolenpäivän jälkeen.

Ylimpänä tornia kiertää näköalatasanne, josta avautuu huikeat näkymät merelle, Messinaan ja myös alla olevalle Piazza Duomolle.

Joka päivä puolenpäivän jälkeen kellotornin seinissä olevat hahmot esittävät kohtauksia Messinan historiasta.

Esityksessä voi nähdä Messinan suojelupyhimyksen Madonna della Lettera Piazza del Duomollen ja hänen luokseen saapuvan Neitsyt Marialta kirjettä tuovan enkelin, jota seuraavat Pyhä Paavali ja suurlähettiläät.

Heti pian siipiään levittelee mahtava kukko, joka kiekaisee kolme kertaa ylimpänä ylväästi komeilevan leijonan karjaisun jälkeen. Esitys kestää 12 minuuttia.

Kellotornin alimmassa osassa ajavat eläinten vetämät vaunut, joista kukin edustaa kuluvaa viikonpäivää. Viikonpäivien yllä kiertävät kullatut messinkipatsaat kuvaavat elämänkulkua.

Viidentoista minuutin välein elämän kiertokulkua kuvaavat patsaat siirtyvät askeleen eteenpäin.

Kesäkuukausina torniin pääsee perjantaista sunnuntaihin klo 10-13 maksamalla 4 € sisäänpääsymaksun. Aukioloajat kannattaa kuitenkin tarkistaa, sillä poikkeusaikoja näytti olevan aika paljon. Torni voi olla suljettuna myös sääolosuhteiden vuoksi.

Yhteislippu aarrekammioon ja torniin maksaa vain 6 €, joten se oli kannattava valinta tässä kohtaa.

Katedraalin edessä olevalla Piazza del Duomo aukiolla on Orionin suihkulähde sekä Neitsyt Marian barokkipylväs. Suihkulähde on yksi viidestä historiallisesta Messinan suihkulähteestä, jotka ovat Michelangelon oppilaan firenzeläinen Montorsoli taidonnäyteitä. Nyt tämä suihkulähde oli korjauksessa ja rakennustelineiden ympäröimä.

Sen sijaan Fontana del Nettuno eli Neptunuksen suihkulähde oli toiminnassa.

Se sijaitsee lähellä venesatamaa.

Upea suihkulähde on omistettu merenjumalalle Neptunukselle, ja hänet on kuvattu keskellä pitelemässä legendaarista atraintaan. Neptunusta ympäröi legendaariset hahmot ja myyttiset pedot.

Messinassa toiseksi tärkein kirkko Santissima Annunziata dei Catalani on nähnyt ja kokenut paljon.

Se rakennettiin muinaisen Neptunuksen temppelin raunioille.

Välillä kirkko muutettiin moskeijaksi, kunnes se taas muutettiin kristilliseksi kirkoksi. Kirkko selvisi suuresta maanjäristyksestä, mutta ei ollut yhtä onnekas toisen maailmansodan pommituksissa. Kirkon ulkokuori on yhdistelmä erilaisia ​​​​kaaria, muotoja ja pilareita, mikä tekee siitä erikoisen ja mielenkiintoisen. Tässä kirkossa on nähtävissä historian kulku. Kirkko on avoinna joka päivä ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Messinan maakuntamuseo Museo Regionale Interdisciplinare di Messina eli MUME tarjoaa kiehtovan näkymän alueen historiaan, kulttuuriin ja taiteeseen.

Vuoden 1908 maanjäristyksen jälkeen museon kokoelmien ytimeen lisättiin maalauksia ja veistoksia sekä arvokkaita koriste-esineitä, jotka kuuluivat vaurioituneisiin ja sittemmin purettuihin rakennuksiin.

Museon eri osien kokoelmat ovat laajoja ja tässä museo kannattaa todellakin vierailla. Sisäänpääsymaksu on 8 € . Sunnuntaina museoon pääsee klo 9-13 muina päivinä klo 9-19, paitsi maanantaina jolloin museo on suljettu. Museo sijaitsee ratikkareitin pääteasemalla melko kaukana kaupungin keskustasta. Ratikkalippu maksaa 2 € ja sen voi ostaa ratikassa olevasta automaatista kahden euron kolikolla. Lippu on voimassa sata minuuttia.

Ratikkareitin toisessa päässä sijaitsee Camposanton hautausmaa, jota pidetään yhtenä Italian kauneimmista hautausmaista.

Sinne siis oli mentävä käymään.

Tämä monumentaali- nen hautausmaa sisältää sarjan uusklassisia ja jugendtyylejä hautapaaseja ja veistoksia, ja se vaikuttaakin enemmänkin julkiselta puistolta kuin hautausmaalta. Hautausmaan keskiosassa on useita kauniita kukkaistutuksia ja suihkulähteitä. Hautausmaan kukkulan huipulla on suuri pylväikkö. Hautausmaa on avoinna ainoastaan aamupäivisin ja keskiviikkoisin se on suljettu.

Korkealla Viale Principe Umberto kadulla sijaitsee Sacrario di Cristo Re kirkko.

Kävelyreitti kirkolle kiertää kasvitieteellisen puutarhan.

Kirkko rakennettiin uudelleen molemmissa maailmansodis- sa kaatuneiden muistoksi.

Kirkon edessä olevaan vanhaan Castello di Roccaguelfonia torniin sijoitettiin 1935 sotakalustojen pronssista valettu kello, joka soi tasatunnein muistoksi kaikissa sodissa kaatuneille. Tätä kirkkoa pidetään kaupungin symbolina, joka historiansa aikana on kohdannut monia luonnonkatastrofeja ja sotatapahtumia. Kirkon kahdeksankulmaisen kupolin näköalatasanteelta on upeat näkymät Välimerelle ja koko Messinaan. Kirkko on avoinna tiistai perjantaihin klo 9–12.30 ja lauantaina 9-14. Maanantaina ja sunnuntaina se on suljettu. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Sataman läheisyydessä on San Salvatoren linnake sekä Madonna della Letteran kullattu patsas. Paikalliset kutsuvat sitä Madonnina, pikku Madonnaksi. Kaunis patsas ottaa vastaan mereltä tulevat jalustasaarekkeeseen kirjoitetun ”Vos et ipsam civitatem benedicimus” tervehdyksen kera. Teksti on sama kuin Madonnan kädessä olevassa kirjeessä, jossa kaupungille luvataan ikuista suojaa. 

Galleria Vittorio Emanuele III on tyyliltään samanlainen kuin kuuluisat Milanon ja Palermon lasikattoiset tavaratalot mutta paljon pienempi.

Rakennuksen ulkopuolen upea julkisivu kutsuu vierailemaan siellä.

Chiesa del Carmine on yksi Messinan tärkeimmistä kirkoista.

Kirkko on uustuotantoa ja korvaa alkuperäisen, joka tuhoutui tuhoisan maanjäristyksen aikana.

Sisältä melko vaatimattomas- sa kirkossa on muutamia erilaisia ​​koristeellisesti sisustettuja kappeleita ja kupolissa on kaunis värillinen fresko. Kirkko on ehdottomasti kiinnostavampi ulkoapäin kuin sisältä. Paikka on avoinna arkipäivisin klo 7.30-12 ja 16.30-20. Viikonlopun ajankohdat vaihtelevat ja ne kannattaakin tarkistaa erikseen netistä.

Basilica Santuario Sant’Antonion kirkko tuhoutui sekin maanjäristyksessä. Paikalle sijoitettu väliaikainenkin kirkko puolestaan paloi. Sen jälkeen kirkko rakennettiin uusin rakennustekniikoin betonista ja teräsvahvistuksista. Vaikka kirkko on aika hieno, on se uustuotantoa ja thats it.

Kirkossa on museoitu köyhien asuinalue, jossa pyhimykseksi julistettu Pyhä Annibale käynnisti armollisen työnsä orpoja ja köyhiä kohtaan ja perusti sarjan orpokoteja. Kolmella kujalla on nähtävissä asuintaloja, räätäli, typografia ja kenkäkauppa sekä kappeli vuodelta1886. Vuoden 1908 maanjäristyksen jälkeen Pyhä Annibale asui itsekkin yhdellä kujalla. Kirkossa on myös krypta, joka on omistettu Pyhälle Annibalelle sekä aarrekammio. Kirkko on auki arkena aamu seitsemästä aina puoleen päivään, jonka jälkeen se avautuu uudestaan klo 16.30 ja sulkeutuu klo 19. Viikonloppuna kirkko on avoinna 6.45-12.

Lisäksi Messinassa on muutama  muukin kaunis kirkko, joissa kannattaa käydä.

Monteverginen kirkko viereisen luostarin kanssa on käymisen arvoinen paikka.

Monteverginen luostarissa on sen perustajan Santa Eustochin turmeltumaton ruumis, jota kirkko on säilyttänyt yli viiden vuosisadan ajan. Johannes Paavali II julisti hänet pyhäksi 1988 vieraillessaan Messinassa.

Käydä kannattaa myös Santa Maria dello Spirito Santon kirkossa, joka on kauniisti saneerattu kirkko.

Messinassa on myös mainioita ulkoilmatoreja, kuten Mercato Vascone, Mercato Sant’Orsola ja Mercato Zaera torit ovat kaikki avoinna joka päivä  klo 13 asti.

Sunnuntaisin ne ovat suljettu, mutta silloin voi vierailla Mercato del Contadinon viljelijämarkkinoilla.

Otimme lauantain viimeisen Bluejetin katamaraanin Messinasta mantereen puolelle Reggio Calabriaan.

Venematka kesti puolisen tuntia ja maksoi 3,50 €. Myös Liberty Line liikennöi tätä väliä. Kummatkin katamaraanit lähtevät samasta paikasta. Villa san Giovanniin menevät auto- ja junalautat lähtevät toisesta satamasta.

Illalla kävimme vielä ihailemassa pimenevää iltaa ja nauttimaan kuuman päivän päätteeksi vilvoittavasta merituulesta.

Salmen toisella puolella loistivat Messinan valot. Siinä kohtaa olikin  hyvä jättää hyvästit Sisilialle ja painua nukkumaan, sillä seuraavana päivänä matka jatkuisi mantereen puolella.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 3: Catania ja Ciracusa

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Catania 

Saavuimme Palermosta Cataniaan junalla. Junamatkan olisi pitänyt kestää lähes 5 tuntia junan vaihdolla Messinassa, mutta eihän tämäkään siirtymä mennyt kuin Strömsössä. Juna oli myöhässä, miksi missasimme vaihdon. Seuraavalla hitaammalla junalla Cataniaan ja taas oltiin pari tuntia myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Hintaa junalipulle tuli 18,20 €. Nälkä kurni vatsaa ja pari aktiivituntia katosi reissaajan aikataulusta, mikä ketutti erityisesti. Sisiliassa aikataulujen pitävyyteen ei voi luottaa. Niin junat kuin bussitkin kulkivat noin aikatauluilla, omaa tahtiaan.

Catanian juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä Vanhasta kaupungista.

Juna-aseman edessä on linja-autoasema ja siitä on lyhyt siirtymä metroasemalle.

Kertalippu julkisiin liikennevälinei- siin maksaa euron ja ne ovat voimassa leimauksesta seuraavat 90 minuuttia.

Yllättävää oli, että Catanian juna-asemalla tarkastettiin kahteen eri kertaan kaikilta asemalaiturilla olleilta henkilöllisyys. Miksiköhän?

Sisilian rataliikenteessä muut paitsi mantereelle menevät junat ovat Regional mallisia paikallisjunia.

Osa on aika vanhaakin kalustoa, jota ollaan uusimassa vuoteen 2024 mennessä sähkökäyttöisiin uusiin juniin. Meille sattui hyvä säkä, sillä reiteillämme oli käytössä uudemmat junat.

Koska aikataulut eivät taaskaan pitäneet ja alkoi tulla ilta, päätimme kipaista kaupan kautta ja syödä jo perinteeksi käyneen hotelli-illallisen.

Parvekkeelta olikin kiva seurata töistä palaavia catanialaisia sekä ihailla Catanian maisemaa hallitseva Etnaa.

Etna on Euroopan korkein aktiivinen tulivuori. Sitä kutsutaan ”Mammaksi”, joka kuvaa kaupunkilaisten kunnioitusta edelleenkin toimivaan tulivuoreen.

Reiluun kolmeen kilometriin kohoava Etna tupruttaa koko ajan hienoista savua.

Monelle retki Etnalle on Sisilian huippukohta, meille ei.

Olemme käyneet useilla tulivuorilla, eivätkä ne kovin kummoisia ole olleet. Käymättä siis jäi retki Etnalle.

Lähes jokaisesta Sisilian kaupungista myydään retkiä Etnalle. Toki sinne voi myös mennä omin päin. Ensin noustaan liki kolmeen kilometriin köysiradalla sekä minibussin kyydillä, jonka jälkeen huipulla voi patikoiden kiertää opastetuilla reiteillä.  Aivan joka paikkaan ei pääse ilman opasta, joten ostettu retki on hyvä vaihtoehto.

Tulivuori Etnan kainalossa sijaitseva Catania oli hyvä pysähdyspaikka ja useamman päivän tukikohta, josta sitten teimmekin päivävierailut läheisiin kaupunkeihin Taoraminaan ja Syrakusaan.

Etnan ison ja tuhoisan maanjäristyksen ja tulivuorenpur- kauksen jälkeen Catanian kaupunki rakennettiin uudelleen upeaan barokkityyliin.

Etnan aiheuttaman tuhon historia näkyy monessa paikassa kaupungilla. Centro Storicossa voi nähdä osia laavakerroksen alle jääneestä kaupungista, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Tämäkin kaupunki oli tosi rähjäinen ja likainen.

Kaikki mikä haluttiin kotoa pois jäi oven viereen tai ainakin seuraavaan kadunkulmaan.

Varsinaisia pummeja näkyi vähän turistialueella, mutta hieman kauempana vaisto kehotti tarttumaan laukkuun hieman tiukemmin. Cataniassa oli myös paljon kaikenlaisia kaupustelijoita.

Aamu kannattaa aloittaa aikaisin La Pescherian kalatorilta, joka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-14.

Jo aamusta torilla kävi kuhina ja kalatiskit tyhjenevät silmien edessä.

Villi veikkaus, että jos torille menee vasta päivällä voipi olla, että myytävää ei enään ole. Sen uskallan kuitenkin arvata, että haju lämpimässä ilmassa on tiivistynyt aamuisesta. Myytävänä oli kaikenlaisia mereneläviä, joita Tyrrhenan- ja Joonianmeret tarjoavat kalastajille.

Viereisellä torilla myydään myös tuoreita vihanneksia, oliiveja, juustoa, hedelmiä, lihaa ja alkoholijuomia.

Mainio paikka vierailla ja seurata paikallisten ihmisten toimia sekä ihmetellä  mitä erikoisempia kuljetusvälineitä ja torikojuviritelmiä.

Toinen mainio tori on Piazza Carlo Albertolla.

Hieman huolestuneena katselin + 35 asteessa roikkuvia lihoja.

No jos tuossa lämmössä ei kypsy, niin ainakin pehmennee…

Via dei Crociferin kadulla on lukuisia historiallisia rakennuksia.

Katu sijaitsee Rooman teatterin ja Giardini Bellinin puiston välissä.

Kadulla on neljä ulkoapäin upeaa kirkkoa sadan metrin sisällä. Melkoinen kirkkotiheys.

Cataniaa kutsutaan mustaksi kaupungiksi, koska monissa rakennuksissa on käytetty laavakiveä rakennusaineena. Monessa paikassa oli nähtävissä myösa hienojakoista tuhkaa, joka on kaupunkilaisten alituinen riesa.

Catanian pääaukio Piazza del Duomosta huomaa heti, missä turistit viihtyvät. Aukion terassit olivat täynnä auringosta, lämmöstä ja lomasta nauttivia turisteja.

Aukion päänähtävyys on vuonna 1736 luotu hymyilevä Fontana dell’Elefante suihkulähde, joka sisältää muinaisen egyptiläisen obeliskin.

Legendan mukaan obeliskilla on maagisia voimia, jotka auttavat hillitsemään Etna vuoren tulista luonnetta.

Piazza del Duomo on lähtöpaikka kaupunkikierroksille, jotka taittuvat helposti Hop on Hop off bussilla tai pyörillä kulkevalla turistijunalla. Tässä kaupungissa ei sähköpotkulautoja näkynyt, eikä hevoskyytejä.

Aukion reunalla seisova Cataninan katedraali – Basilica Cattedrale Sant’Agata on vaikuttava ilmestys.

Katedraali on omistettu kaupungin suojeluspyhi- mykselle Sant’Agatalle.

Se on perimätiedon mukaan rakennettu paikkaan, jossa Saint Agatha kuoli marttyyrikuoleman. Katedraalin perimmäisenä roolina onkin suojella kaupunkia Etnan tuhoilta. Sisällä katedraalissa on nähtävissä vanhan roomalaisen kylpylän jäännöksiä, sillä katedraali on rakennettu sen päälle. Katedraali on kauniimpi ulkoa, kuin sisältä.

Kuuluisan klassisen säveltäjän Vincenzo Bellinin hauta sijaitsee katedraalissa.

Katedraalissa on mahdollista vierailla maanantaista lauantaihin klo 10.30–12 ja 16–17.30 kunnioittaen kuitenkin jumalanpalvelusten aikoja, jolloin vierailu on kielletty. Katedraalissa on mahdollisuus osallistua 10 € maksavalle opastetuille kierroksille, jolloin pääsee kuninkaalliseen kappeliin, sakaristoon ja keskiaikaiseen saliin ja katedraalin kupoliin. Opastettujen kierrosten ajankohdat kannattaa tarkistaa netistä.

Bellinin nimeä kantavia paikkoja on useita Cataniassa.

Kiva paikka piipahtaa on Bellin nimeä kantavassa puistossa, jossa on hieno suihkulähde ja upeita kukkaistutuksia.

Siellä olevien puiden varjossa on hyvä istuskella hetki. Puistossa järjestetään säännöllisesti konsertteja. Puutarhan ystävien kannatta vierailla myös vieressä olevassa Catanian yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Orto Botanicassa.

Museo Civico Belliniano sijaitsee muusikon syntymäkodissa, 1700-luvun Gravina Cruylas palatsissa.

Syntymäpaikka on julistettu kansalliseksi muistomerkiksi.

Museo esittelee esineistöä säveltäjä Bellinin elinajalta ja sinne on vapaa pääsy. Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaisin klo 9-13. Samassa rakennuksessa on myös Museo Emilio Greco di Catania, jossa on esillä tämän kuuluisan kuvanveistäjän teoksia.

Ooppera Teatro Massimo Bellini rakennettiin 1800-luvulla ja nimettiin tietenkin oman kaupungin kuuluisan säveltäjän Bellinin mukaan.

Teatterin kattoon on maalattu kohtauksia Bellinin kuuluisimmista oopperoista, ja hänen patsas koristaa oopperatalon eteishallia. Oopperavierailu on mahdollinen tiistaista lauantaihin klo 9, 10, 11 ja 12 opastetulla 6,50 € maksavalla kierroksella. Me emme sisälle tällä kerralla menneet, sillä Palermon oopperatalon piti olla Sisilian hienoin, joten isoja odotuksia keskinkertaisen Palermon oopperan jälkeen ei siis ollut.

Catania on täynnä kauniita kirkkoja, joita kannattaa käydä tutkimassa. Chiesa della Badia di Sant’Agata on rakennettu 1700-luvun alussa barokkityyliin. Se on yksi kaupungin vanhimmista kirkoista. Kirkko on melko vaatimaton sisältä, mutta sen kupolin terassilta on upeat näkymät ympäröivään alueeseen. Kiipeäminen torniin maksaa 5 €. Kirkko ja sen kattoterassit ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.30–12.30 ja15.30–18.30 sekä sunnuntaina klo 9.30–12.30 ja 18–20.

San Benedetton luostarikirkko on omistettu Pyhälle Benediktukselle.

Sitä pidetään yhtenä Catanian kauneimpana kirkkona.

Sen sisällä on upeat marmoriset Enkeliportaat.

Sisäänkäynnin puisessa ovessa on paneelit, jotka kuvaavat Pyhän Benedictuksen tarinaa. Yhteislippu San Benedetton kirkkoon ja luostarimuseoon maksaa 6 €. Aukioloajat vaihtelevat ja kirkko onkin useana päivä kiinni. Aukioloajat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

Catania on hyvä paikka tutustua aitoon sisilialaiseen elämänmenoon. Toisaalta yliopistokaupunkina, runsas opiskelijajoukko takaa, että meno kaupungissa on nuorekasta ja rentoa.

Keskustan alueella on helppo kävellä paikasta toiseen, sillä Catanian keskusta on mukavan kompakti ja sen nähtävyydet ovat kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.

Cataniassa on hyvä määrä takseja, ja näitä saa helposti Piazza del Duomo aukiolta ja rautatieaseman liepeiltä. Niillä liikkuminen ei kuitenkaan ole kovin edullista. Lyhyt, lyhyempi tai tosi lyhyt matka maksaa aina vähintään 15 €, mittareita ei käyttänyt kukaan. Menetpä mihin tahansa, niin todennäköisesti maksat siitä liikaa.

Castello Ursino on rakennettu laavakivestä vuonna 1239.

Osaksi Sisilian kuningaskuntaa rakennettu puolustuslinna oli alun perin aivan sataman tuntumassa, mutta Etnasta purkautunut suuri laavavirta työnsi rantaviivaa ja nykyään linna sijaitsee kaukana rannasta, asuinalueen keskellä.

Linna on erinomaisessa kunnossa ja kaikki sen neljä alkuperäistä tornia ja seinää ovat edelleen vaurioitumattomia. Museo Civico sijaitsee osassa Castello Ursinoa. Se on toinen kaupungin merkittävistä museoista. Museo on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-19. Museosta löytyy lukuisia erilaisia ​​näyttelyitä, kuten hellenistisiä ja roomalaisia ​​veistoksia, posliinia, keramiikkaa, mosaiikkeja, antiikin aseita ja muita Sisiliasta tehtyjä löytöjä, joita pääsee katsomaan 10 € sisäänpääsylipulla.

Jälleen yksi Roomalainen teatteri – Teatro Romano tai oikeammin sen rauniot.

Teatterin katsomo on tehty laavasta, kun taas esiintymislava ja orkesterialue on peitetty marmorilla.

Vieressä on pieni teatteri Odeon. Kaupungissa on myös toinen erittäin huonossa kunnossa oleva Roomalainen amfiteatteri, joka oikeastaan on vain kasa kiviä.

Porta Garibaldin monumentaali- nen portti on varsinainen katseenvangitsija ja yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Tämä monumentaa- linen portti ja riemukaari rakennettiin kuninkaallisten häiden kunniaksi. Kaupungin puoleinen puoli on yksinkertaisempi, mutta toisella puolella kahden siivekkään hahmon väliin on asetettu kello, joka symboloi kunniaa. Tämä portti on melko kaukana muista nähtävyyksistä.

Melko vaatimaton vain pari näyttelyhuonet- ta käsittävä Palazzo Biscarin palatsi on edelleen yksityisomistuk- sessa.

Palatsin julkisivu on yksi kaupungin upeimmista.

Sisäpihalla on suuri portaikko, ja palatsissa on upea ruokasali. Sali upeine barokkikattoineen toimiikin usein erilaisten gaalailtojen ja esitysten tapahtumapaikkana.

Salien sisustus korostaa Biscari perheen suuruutta ja rikkautta. Palatsissa on myös pieni museo, jossa voi ihailla niitä keräilyesineitä, joita on lahjoitettu aikoinaan kaupungin museoon. Palatsiin tehdään rajoitettuja vierailukäyntejä ja niiden aikataulu kannattaakin tarkistaa netistä. Avoinna se on maanantaista perjantaihin klo 9.30 – 13 ja 16 – 19. Palatsi on avoinna myös lauantaisin klo 9.30 –13. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 8 €. Ja kun kerran mielipiteen saa antaa, niin ei hintansa väärtti käyntikohde monien muiden upeiden palatsien joukossa. Oikeastaan jopa surkea ja suuri pettymys.

Monastero dei Benedettini di San Nicolò l’Arenan benediktiiniläisluostari on melkoisen massiivinen rakennus ja se on yksi suurimmista benediktiiniläisluostareista Euroopassa. Luostari on UNESCOn maailmanperintökohde.

Luostarissa toimii nykyään yliopisto, mutta silti siihen pääsee tutustumaan. Luostaria on käytetty myös sotilaskasarmina, kouluna ja observatoriona 1800-luvulla. Luostari on rakennettu uudelleen pariinkin otteeseen, sillä Etnan purkaukset ja maanjäristykset ovat tuhonneet luostaria useamman kerran. Kunnostusten yhteydessä luostarin alta löytyi roomalaisajan kodin jäännökset, jotka on nähtävänä kellarikerroksessa. Luostarivierailu maksaa 8 € ja yhteislippu, joka oikeuttaa Hiippakunnan museoon ja Achillian kylpylään maksaa 14 €. Luostari on avoinna arkisin klo 9.30-16 ja viikonloppuna tunnin pidempään.

Luostarin kirkko Chiesa di San Nicoló l’Arena on rakennettu kreikkalaisen Akropoliksen paikalle ja useat alkuperäiset pilarit seisovat paikoillaan. Tämä ulkomuodoltaan hämmentävä kirkko on onneksi sisätiloiltaan miellyttävämpi ja siinä on lukemattomia sarakkeita, kaaria ja uskonnollista sisustusta.

Église Saint-François-d’Assise à l’Immaculée eli Pyhän Assissin kirkko tuhoutui vuoden 1693 maanjäristyk- sessä ja rakennettiin uudelleen.

Kirkko sijaitsee paikalla, jonne fransiskaanien veljeskunta asettui 1200-luvulla.

Chiesa di San Giuliano kirkko on jälleen yksi upea kirkko Cataniassa. Sen torniin pääsee kiipeämään. Vierailu kirkossa ja tornissa maksaa 4  € ja siihen sisältyy ladattava app, josta voi kuunnella opastusta kirkon historiasta ja sen sisätiloista. Kirkko on avoinna torstaista sunnuntaihin klo 10-12.45.

Näkemisen arvoinen on myös Pyhän Francesco Borgian kirkko eli Chiesa di San Francesco Borgia, joka on avoinna muina päivinä klo 9-19.00 ja sunnuntaina klo 9-13.

Chiesa di San Nicolo All’Arena kirkko on jäänyt pahasti kesken ja sekin on saanut kokea Etnan voiman useampaan kertaan.

Valtavassa kirkossa ei ole juuri mitään sisällä ja sinne ei kovin montaa minuuttia kannata uhrata.

Rotondan kylpylän jäännökset sijaitsevat Catanian kreikkalais-roomalaisessa arkeologisessa puistossa. Kylpylä on toiminut aikojen saatossa myös kirkkona, mistä sen seinillä on vielä jäljellä joitakin haalistuneita maalauksia. Rakennuksen sisätiloihin pääsee tutustumaan ainoaan etukäteen sovittuina ajankohtina. Puistossa sijaitsee myös keramiikka museo.

Catania on perheiden keskuudessa suosittu lomailukohde, joten tottahan lapsiperheet on huomioitu. Suuri Etnaland huvipuisto Etnan juurella houkuttelee kaikenikäisiä lomailijoita, paitsi meitä, jotka jätimme tämän hauskuuden väliin. Auttanut ei, vaikka alueella on laaja ostos- ja virkistysalue.

Vink vink:

Cannoli eli makealla ricotta juustolla täytetyt leivokset on ehdoton paikallinen jälkiruoka Cataniassa – kannattaa maistaa.

Tosin niitä myydään myös muualla Italiassa.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Siracusa eli Syracusa

Hyppäsimme aamusta aikaisin  junaan Catanian juna-asemalta ja suuntasimme päivävierailulle Syracusaan.

Junamatka kesti reilun tunnin ja hintaa edestakaiselle matkalle tuli 15,20 €.

Syracusan juna-asema sijaitsee lähellä satamaa, keskustan laidalla.

Antiikin Syracusa nousi koko Sisilian merkittävimmäksi kaupungiksi, mistä on edelleenkin jäljellä erilaisia jälkiä. Syracusassa on sekoitettuna niin italialaisia kuin kreikkalaisia vaikutteita sekä iso joukko kiehtovia tarinoita. Tuntuikin siltä, että mihin tahansa kaupungissa menikin, liittyi paikkaan aina jokin legenda.

Syracusa oli myös melko siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki.

Ihmiset olivat ystävällisiä ja paikkoja sai kierrellä rauhassa ilman kerjäläisiä ja kaupustelijoita.

Paikasta toiseen kiertää parhaiten jalkaisin tai tuk tukin kyydissä, joka kylläkin veloittaa kyydistään melkoisesti. Sähköpotkulautoja ei kaupungissa näkynyt. Syracusassakin on oma Hop on Hop off bussi, joka kiertää kaupungin tärkeimmät alueet. Pienille ja kapeille kujille, sillä ei kuitenkaan pääse.

Syracusan länsiosassa parin kilometrin päässä kaupungista sijaitseva arkeologinen puisto Parco Archeologico della Neapolis on epäilemättä yksi alueen tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Tämän upean puistoalueen sisällä on useita antiikin raunioita ja paikkoja. Kesäkuukausina puisto on avoinna joka päivä klo 8.30 – 18. Alue on aika laaja, joten sen kiertämiseen kannattaa varata useampi tunti. Juomista kannattaa varata mukaan, joskin puiston sisäänkäynnin yhteydessä on kahvilarakennuksia. Paikalle pääsee näppärästi busseilla 1, 11, 21 ja 23. Lippu puistoon maksaa 13 € ja hyvin merkittyä reittiä on helppo seurata. Puistossa on mahdollisuus osallistua myös opastetuille kierroksille.

Kreikkalainen teatteri, Teatro Greco tunnetaan myös nimellä Syracusan teatterina.

Tämä muinainen amfiteatteri toimi legendaaristen näytelmien, kuten Aischylosin ja Sophokleksen esittämispaikkoina.

Kallioon louhittu katsomo tarjosi arvion mukaan paikkoja +/- 15 000 katsojalle. Se on yksi parhaiten säilyneistä teattereista Sisiliassa. Teatterissa pidetään edelleenkin esityksiä, joista jotakin valmisteltiin juuri vierailumme aikana.

Puistossa on toinenkin teatteri, Roomalainen amfiteatteri – Anfiteatro Romano.

Vanha aarre on hieman kasvanut umpeen kasvillisuudesta, eikä tämä ole yhtä hyvässä kunnossa kuin puiston Kreikkalainen teatteri.

Chiesa di San Nicolò ai Cordari eli Pyhän Nikolauksen kirkko Cordarille oli yksi ensimmäisistä Syrakusaan rakennetuista kirkoista.

Kirkon alapuolella on niin kutsuttu kivilouhokseen tehty Roomalainen allas, joka oli oikeastaan iso vesisäiliö, josta johdettiin vesi Roomalaiseen amfiteatterissa esitettyihin suurien vesitaisteluiden näytöksiin.

Puistossa on nähtävillä myös valtavan kokoinen Hieron II:n alttari Ara di Ierone, joka oli omistettu Zeus Eleutheriosille. Lähes 200 metriä pitkällä alttarilla uhrattiin valtiollisissa toimituksissa kerralla jopa 450 härkää tai pässiä. Alttarista on säilynyt lähinnä sen perustukset ja rampit.

Lisäksi puistossa on Latomia del Paradiso kivilouhos, jonka luolista tunnetuin on Dionysiuksen korva L’Orecchio di Dionisio.

Se on tunnettu poikkeuksellises- ta kaiusta ja akustiikasta.

Luola louhittiin antiikin aikana kaupungin vesisäiliöksi. Tarun mukaan tyranni Dionysius pystyi kuulemaan toisessa päässä pidettyjen vankien kuiskaamat asiat. Tarua vai totta, sillä nyt paikalla hyöri muitakin kuin me, joten kuiskimaan ei päästy.

Grotta dei Cordari eli Cordarin luola sijaitsee lähellä Dionysoksen korvaa.

Käsityöläiset työstivät vanhojen perinteiden mukaisesti kaikenlaisia ​​köysiä, joita paikan luonnollinen kosteus suosi. Tämä perinne kuoli vain muutama vuosikymmen sitten.

Lähellä agrologista puistoa sijaitsee San Giovanni alle Catacombe di Syracusa.

Alueella on laaja ja hyvin säilynyt katakombialue.

Itse kirkko rakennettiin varhaiskristilliseen aikaan.

Kirkko tuhoutui maanjäristyksestä 1693 ja on ollut sen jälkeen pelkkä rauniokirkko. Kirkon yhteydessä olevissa katakombeissa voi nähdä erilaisia ​​kryptoja. Paikka on avoinna päivittäin kesäkuukausina klo 9.30–12.30 ja 14.30-17.30. Lippu alueelle maksaa 8 €. Syracusassa on myös toinen hyvin säilynyt katakombialue Catacombe di Santa Lucia joka in saman nimisen kirkon yhteydessä.

Syracusan argeologinen museo – sijaitsee Via Teocritossa ja sillä on valtava kokoelma ympäröivältä alueelta kerättyjä muistomerkkejä ja esineitä. Tämä on Sisilian tärkein historiallinen museo, ja sen vanhimmat löydökset ulottavat juurensa esihistorialliselle ajalle. Runsaan esineistönsä lisäksi se antaa kiehtovan katsauksen Syracusan kehitykseen vuosien varrella. Museossa voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 9-18 ja sunnuntaina aina klo 13 saakka. Sisäänpääsy museoon on 10 €.

Capuchin luostarin vieressä sijaitsevat Latomia dei Cappuccini on yksi 12 muinaisesta louhoksesta, jossa 414 eKr ateenalaisvangit louhivat rakennuskiviä Syracusan rakennuksiin.

Luostarin munkit perustivat puutarhoja alueen ympärille, luoden idyllisen ja tunnelmallisen paikan, jossa on kiva vierailla. Kesäisin paikka toimii ulkoilmateatterina.

Eurialon linnan rauniot löytyvät kauempaa kaupungista. Se oli aikoinaan yksi vahvimmista linnoituksista Sisiliassa. Nykyisin linna on pelkkä raunio, eikä siinä ole juurikaan katsottavaa. Jos kuitenkin haluaa vierailla siellä, niin rauniolinnan vieressä on pieni museo, joka avaa tarkemmin linnan historiaa.

Paljon kiinnostavampi on Castello Maniacen linnoituslinna, joka sijaitsee Ortigian saaren eteläisimmällä reunalla.

Alun perin linna oli erotettu saaresta vallihaudalla.

Linnassa on asunut aikoinaan useita aluetta hallinneita kuninkaita ja kuningattaria. Linnan etuportti on kauniisti koristeltu ja koko linna on edelleen hyvässä kunnossa, joskin linnan ja linnoitusalueen sisällä ei ole juurikaan mitään nähtävää. Paikka on avoinna yleisölle sunnuntaina ja maanataina klo 8.30-12.45 sekä muina päivinä klo 8.30-18.45. Lipun hinta linnoitukseen on 8 €.

Syracusan vanha kaupunki sijaitsee Ortigian saarella, jonka sillat yhdistävät muuhun kaupunkiin. Paikka on todella kaunis ja valokuvauksellinen turkoosin sinisen veden kimaltaessa sen ympärillä. Se onkin yksi parhaita paikkoja Syracusassa. Koko saari on luokiteltu UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Yksi keskeisimmistä nähtävyyksistä Ortigiassa on Duomo di Siracusa eli Santa Maria delle Colonne katedraali.

Katedraalin yksi seinä muodostuu muinaisesta Athenan temppelistä, jossa on edelleen nähtävissä doorilaiset pylväät. Tosin niiden välit muurattiin umpeen, kun temppeli muutettiin katedraaliksi.

Pylväitä voi ihailla myös katedraalin sisätiloissa. Katedraali rakennettiin dorialaisen temppelin ympärille, tosin ennen sitä se oli ehtinyt olla myös moskeijana. Katedraalissa on edelleen löydettävissä merkkejä jokaisesta aikakaudesta. Katedraalissa säilytetään kaupungin suojelijan Pyhän Lucian pyhäinjäännöksiä. Lisäksi katedraalissa on upea lasimaalaus, joka kuvaa viimeistä illallista.  Avoinna katedraali on päivittäin klo 8-19. Vierailu katedraalissa maksaa 2 €.

Piazza del Duomon ympärillä on myös muitakin kauniita rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita.

Lisäksi siellä on myös kaunis puutarha.

Katedraalin edessä, kivetykseen upotettuna on kaupungin kuuluisimman asukkaan Archimedeen muistomerkki.

Arkhimedes oli 200 eKr elänyt antiikin kuuluisin matemaatikko ja keksijä, joka keksi istuudutaan kylpyveteen ja huomauttaessaan kylpyveden noususta, miten monen muotoisten kappaleiden tilavuus voidaan laskea tarkasti.

Tarinan mukaan mies huusi ”Heureka” ja innoissaan löydöstään hyppäsi ammeesta ja juoksi Syracusan halki alasti.

Tarinoita Syracusasta riittää. Roomalaisten hyökätessä Syrakusaan kaupunki taisteli osin Archimedeen keksimien sotahärveleiden avulla hyökkääjää vastaan. Kaupunki kuitenkin valloitettiin. Valloittaja halusi säästää kuuluisan keksijän hengen, mutta toisin kävi. Tarinan mukaan roomalainen sotilas astui miekka kädessä Archimedeen talolle, hiekkaan laskutoimituksiaan piirtänyt tiedemies kivahti tälle: ”Älä sotke ympyröitäni”, jolloin suivaantunut sotilas surmasi tiedemiehen. Archimedeen uskotaan haudatun Necropoli Groticellin alueelle,  Tomba di Archimeden luolaan.

Ortigian saarella on muutakin katsottavaa kuin vain linna ja katedraali.

Sen keskustassa on ihastuttava Piazza di Archimede aukio, jonka keskellä on upea ja koristeellinen Fontana di Artemide suihkulähde.

Tämä suihkulähde sisältää lukuisia upeita veistoksia, jotka kuvaavat erilaisia antiikin kohtauksia ja joita ympäröi myös pieniä palmuja. Yksi osa suihkulähdettä on jumalatar Dianan patsas.

Keskustan pohjoisreunalla on Arethusan lähde, joka toimi antiikin aikana keskustan makean veden lähteenä.

Se on muodostunut kahden pienen joen väliin.

Kreikkalaisen taruston mukaan Arethusa oli jumalaista alkuperää oleva nymfi, joka muuttui Syracusassa lähteeksi. Nykyisin lähteessä kasvaa papyrus ja siellä uiskentelevat ankat.

Ortigian saarella on nähtävissä Apollon temppeli, joka on peräisin vuodelta 570 eKr.  nähtävänä on rakennuksen suorakaiteen muotoinen perustus, osia seinistä ja joitain koristeellisia pylväitä.

Mercato di Ortigia paikallistori on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 7.30-14.

Torit ovat aina loistava tapa tarkkailla paikallisten toimintaa.

Ortigian markkinat myyvät monenlaisia esineitä mausteista ja juustoista tuoreisiin mereneläviin. Viikonloppuina pidetään lisäksi CNYn paikallisia maatalousmarkkinoita.

Ortigan satama on ihana paikka kuljeskella ja seurata sataman touhuja.

Satamasta lähtee myös veneajeluita saaren ympäri, mikä on oikein hyvä vaihtoehto nähdä saari mereltä käsin.

Veneretkellä käydään myös kauempana olevissa luolissa. Kuumana päivänä vilvoittava merituuli teki todella hyvää.

Jännitystä matkaan toi pirun matalan sillan alittaminen.

Jännitystä lisäämään kuski teki näyttävän ristiinmerkin ennen alitusta.

Päät käskettiin painamaan niin alas kuin pystyi ja niin teki Love boatin kuskikin. Olihan karmea kokemus, varsinkin kun oma silmä arvioi, ettei alta ehjänä selvitä. Vene meni kuin menikin ehjänä sillan alta. Mainio veneretki kesti tunnin ja hintaa sille tuli 20 € henkilöltä. Hieman kallis, mutta kannatti maksaa.

Kiehtova paikka varmasti olisi ollut Piazza Duomon hypogeum, joka muodostaa ”maanalaisen Syrakusan”. Se oli aikoinaan kreikkalaisten luoma maanalainen vesisäiliöjärjestelmä. Maanalaisiin käytäviin on pääsy keskusaukiolta pienen oven kautta, joka sijaitsee muutaman metrin päässä Santa Lucia alla Badian kirkosta. Portaikko johtaa kellariin, jossa tunnelit yhdistyvät vesisäiliöihin ja sieltä edelleen merenrantaan. Harmiksi tämä paikka on toistaiseksi suljettu.

Chiesa di Santa Lucia Alla Badia kirkko on omistettu Syracusan suojeluspyhimmälle Pyhälle Lucialle, joka tunnetaan meilläkin 13.12 pidettävistä Lucian päivästä.

Kattoholvin suuri fresko kuvaa Pyhän Lucian ihmettä vuodelta 1646, jolloin kaupungissa vallitsi suuri nälänhätä.

Kaupunkilaiset rukoilivat apua Lucialta ja kuin viestiksi yksi viiriäinen saapui messun aikana kirkkoon ja heti sen jälkeen saapui kaupunkiin laiva täynnä viljaa. Lucian elämä kohti marttyyriutta on myös moninainen tarina.

Siksipä tarvitaan vielä yksi Lucia kirkko. Basílica de Santa Lucía del Sepulcro kirkko on avoinna päivittäin klo  9–12.45 ja 15.30–19. Tätä kirkkoa pidetään paikkana, jossa Santa Lucia kuoli marttyyrikuoleman.

Lucia pyhimyksen maalliset jäänteet piilotettiin alla oleviin katakombeihin, josta ne varastettiin ja siirrettiin Konstantinopoliin, josta ne uudelleen varastettiin Venetsiaan, jossa niitä säilytetään San Geremian kirkossa. Tarinasta huolimatta tämä kirkko on vaatimaton niin sisältä kuin ulkoakin.

Alla Giudecca Hotelli sijaitsee keskustan vanhoissa juutalaiskortteleissa ja sen kellarissa voi käydä ihailemassa ikivanhaa juutalaista rituaalikylpylää. Paikka oli kiinni, joten se jäi nyt katsomatta.

Galleria Regionale di Palazzo Bellomon museossa on esillä erilaisia veistoksia, maalauksia ja taide-esineitä. Lisäksi museon ensimmäisessä kerroksessa on esillä vaunuja. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu 8 €. Ei kovin kummoinen paikka.

Madonna delle Lacrimen melko uusi pyhäkkö rakennettiin kyynelehtivää Madonnaa varten.

Kirkko on varsin kaunis moderni rakennus, jota kiertää kehänä leveä kävelytie ja useita sisääntulopolkuja, jotka muodostavat lintuperspektiivistä katsottuna kauniin sakaraisen kehän kirkon ympärille.

Legendan mukaan tavallisessa kodissa olleen Madonna ikonin silmistä alkoi valua kyyneleitä.

Ikoni tunnusteettiinkin ihmeeksi ja nykyään se on merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Kävijöitä saapui nauhana kirkolle.

Kirkko on komeampi ulkoa kuin sisältä. Se on avoinna päivittäin ja kirkon museoon on pieni sisäänpääsymaksu. Kirkko sijaitsee lähellä arkeologista puistoa ja sen komea figuuri on nähtävissä jo kaukaa.

Syracusassakin on nukkemuseo. Museo dei Pupin nukkemuseo on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 11-13 ja 15-19, mutta se ei pienuutensa takia vedä vertaa Palermon vastaavalle nukkemuseolle, joten se jäi käymättä.

Myös Papaurys museo, Museo del Papiro olisi kiinnostanut, mutta aika vaan loppui kesken ja oli palattava illan junalla Cataniaan.

 

 

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 2: Palermo ja Cefalù

Rooma – VatikaaniPalermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

                                                                                                                                                                           Palermo

Olimme ostaneet liput Rooma-Palermo Intercity yöjunaan, jonka piti lähteä klo 21.31. Juna lähti sairaustapauksen takia tunnin myöhässä Roomasta Terminin asemalta kohti Palermoa. Tunnin myöhässä lähteminen ei meitä vielä silloin haitannut, mutta aamulla kylläkin.

Kun uni parin yömyssyn jälkeen tuli voi sanoa, että yö tuli nukuttua melkoisen hyvin. Viiden aikoihin saavuimme Villa san Giovannin satamakaupunkiin, jossa sitten alkoikin melkoinen hässäkkä. Sinne meni uni ja rauhallinnen aamun alku.

Kilinä ja kolina herätti herkkäuniset, kun junavaunuja lastattiin junalauttaan.

Minua se ei haitannut, sillä homman seuraaminen oli kiinostavaa.

Näppärästi junavaunut eroitettiin omille raiteilleen sen mukaan mikä oli kunkin vaunun lopullinen määränpää. Osa junista jatkoi Siracusaan ja osa Palermoon.

Ylitys Villa san Giovannista Messinaan kesti noin tunnin.

Junasta pääsi ulos lauttamatkan ajaksi ja osa matkustajista siirtyikin junalautan ylemmille kansille ja ulkotiloihin ihailemaan aamun sarastusta.

Yllätykseksi konnari tarjoili aamupalan klo 06 ja piti sellaista ääntä, että nekin, jotka eivät heränneet junavaunujen siirtelyyn lauttaan heräsivät varmasti konnarin rymistelyyn. Syy selvisi Sisilian puolella. Juna stoppasi Messinaan ja samoin suunniteltu unen jatko.

Koko porukka ulos junasta ja paikallisjunaa odottelemaan klo 6.30. Syynä se lähdön myöhästyminen  Roomasta.

Sisiliassa on vain yksi raide ja kun oma menovuoro meni, niin junalla ei ollut vuoroa jatkaa sillä radalla Palermoon ilman pidempää viivytystä, joka sitten taas olisi mahdollistanut toisenlaiset korvausvaatimukset Trenitalialle… voi kettu!

Paikallisjunaa odoteltiin 45 minuuttia ja voitte arvata, millainen polemiikki asemalla oli, kun vihaiset italialaiset huitoivat käsillä ja mesosivat. Kun vihdoin viimein pari tuntia aikataulusta jäljessä saavuimme Palermo Centrale juna-asemalle, suuntasimme suoraan hotelille.

Vatsa kurni, sillä yöjunassa tarjottu ”aamupala”, johon siis kuului Illy espresso tai cappuccino, hedelmämehu, makea ja suolainen välipala sekä korppu hillolla tai nutellalla ei oikein aamupalasta mennyt. Tällä setillä ei nälkää kovin pitkälle pitänyt. Veimme laukut hotelille ja lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.

Kaupungilla huomasi heti, että Palermo Sisilian pääkaupunkina ja historiallisena satamakaupunkina on värikäs, äänekäs ja eläväinen vierailupaikka.

Varsinkin Vanhan kaupungin katujen varsilla on runsaasti palatseja, kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia.

Eri arkkitehtoniset tyylit sekä sen kulttuurihistoria kertovat eri sivilisaatioista, jotka ovat vallanneet Palermon, eläneet kaupungissa ja lähteneet sieltä.

Arabit, normannit, bysanttilaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset kuuluvat kaikki aikoinaan Palermoa hallinneiden kansojen joukkoon.

Sisilia kuuluu valtiollisesti Italiaan, mutta maantieteellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti Sisilia sijoittuu Pohjois-Afrikan ja Etelä-Euroopan välille.

Pääkadun Via della Liberta halkoo kaupungin keskustaa. Keskusta on sokkeloinen ja paras tunnelma löytyykin sen pieniltä kujilta.

Palermo on myös erityisen likainen kaupunki. Suorastaan paskainen. Roskaa oli joka paikassa. Rikkinäisiä lasipulloja, heitettyjä muovipulloja, roskapussikasoja jne…

Paikka paikoin jätteet myös haisivat sillä lämpöä oli + 36.

Kaupungissa oli myös paljon kaduilla kerjääjiä sekä kodittomia, jotka estoitta pitivät leirejään jopa parhaiden nähtävyyspaikkojen lähellä.

Kaupunkia kierrellessä tuli väkisinkin sellainen tunne, että tavaroistaan kannattaa pitää kaupungissa hyvä huoli ja katsoa hieman millä kujilla liikkuu.

Palermon historiallisessa keskustassa liikkuu helpoiten kävellen. Palermon ilmaisen Free Centro Storicon kuljetuspalvelun päätepysäkki sijaitsee muutaman sadan metrin päässä satamasta, lähellä Porta Felicea. Turisteille tarkoitettu bussikuljetus kulkee sitten Kalsan kapeita katuja pitkin Palermon kaupungin sydämeen.

Mahdollisuus on kiertää nähtävyyksiä perinteisellä Hop on Hop off bussilla, tai pyörillä kulkevalla kaupunkijunal- la, jonka kyyti maksoi 10 €.

Paikallisbussit on hyvä valinta eri paikkojen välillä kulkemiseen, lisäksi metrolla ja ratikalla pääsee esikaupunkialueille.

Paikallisbussit eivät aina kulje ihan aikataulun mukaan, mutta mitä väliä lomallahan on aikaa odotella. Jos aikoo käyttää busseja, niin pitää ostaa 1,40 € maksava lippu Tabaco liikkeestä ennen bussiin nousua. Lippuja ei myydä busseissa. Busseilla ei myöskään pääse historialliseen keskustaan, vaan bussit jättävät kyyditettävän sen reunoille.

Keskustassa on pyöräkaistat, joten myös pyöräily on vaihtoehto, sillä Palermon liikenne on melkein ok. Lisäksi tarjolla on hevosten vetämiä vaunuja ja riksoja.

Hinnat kaikkiin muihin paitsi etukäteen lipuilla ostettaviin toimintoihin liikkuvat villillä haitarilla aina kalliista kohtuuttomaan.

Jos haluaa tulla laillisesti ryövätyksi niin Palermossa se onnistuu.

Hinnat taitavat vaihtua naamakertoi- men ja puhutun/ ymmärretyn kielen mukaan.

Kaikki hinnat, myös takseissa kannattaa sopia etukäteen, jos se vain onnistuu.  Jos on pidempi matka ja ennalta suunniteltu matkakohde kannattakin tilata taksi tai pyytää hotellia tilaamaan se sekä sopimaan hinta etukäteen. Takseissa ei juuri mittareita käytetä, vaikka sitä pyytäisi.  Hinnat alkavat aina, lyhyelläkin, noin yhden kilometrin matkalla 15 eurosta ylöspäin.

Palermossa myös käteinen oli maksuvälineenä suosituin. Korttia ei hyväksytty monessakaan paikassa ja jos ”hyväksyttiinkin”, niin yllättäen päätelaite ei saanut yhteyttä verkkoon.

Parin Palermo päivän aikana huomasi hyvin, että niinä päivinä, kun Välimerellä risteilevät alukset rantautuvat kaupungin satamaan, triplaantuu sen turistimäärä hetkellisesti. Palermo on myös kallis kaupunki, eikä siis voinut välttyä ajatukselta, että koronakurimuksen jälkeen menetetyt ansiot aiotaan raapia turistihinnoissa kasaan yhden kesän aikana.

Palermossa kuten Italian muissakin vanhoissa kaupungeissa on paljon, siis todella paljon upeita kirkkoja.

Kaupungissa lasketaankin olevan yli sata kirkkoa. Eli kirkkoähky jatkukoon.

Rooman yltäkylläisen kirkkohistorian jälkeen mieleen hiipi ajatus, ”ettemmekö enää näe, kuvaa ja koe muita, kuin kirkkoja ja palatseja?” Noh, katolisissa maissa kirkot ovat niin iso ja merkittävä osa kulttuurihistoriaa ja nähtävyyksiä, joten ne vaan tunkee merkityksellään ja näyttävyydellään näyttämölle ja Thats it.

Töppöstä siis toisen eteen ja kahlaamaan Palermon kirkkoja.

Palermon kirkot ovat avoinna yleisölle noin klo 9-12.30 ja 16-19.

Aukioloajat ovat todellakin noin aikoja, sillä erillisten kirkkojen aukioloajat saattavat vaihdella virallisista aukioloajoista italialaiseen tapaan.

Kaikkiin kirkkoihin on vapaa sisäänpääsy, toki monissa kirkoissa on ”symbolinen” lahjoitusmahdollisuus kirkkovierailusta, eli  ns. vapaaehtoinen pakko. Kirkkojen kyljessä olevista museoista tai kryptista joutuu aina maksamaan erikseen.

Euroopan vanhin kuninkaiden palatsi Palazzo dei Normanni on kaupungin yksi UNESCOn maailmanperin- tölistalle kuuluvista rakennuksista.

Sisilian nähtävyyksien rikkaudesta sekä runsaudesta kertoo se, että saarella on peräti seitsemän UNESCOn maailmanperintökohdetta.

Vanhan kaupungin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevassa entisessä kuninkaanlin- nassa toimii nykyään myös Sisilian parlamentti sekä näyttelytila, jossa esitellään nykytaidetta.

Kuninkaanlinnan yhteydessä on myös puutarha, jonka varjossa on hyvä hengähtää hetki.

Lisäksi kannattaa ehdottomasti käydä palatsin yhteyteen rakennetussa Cappella Platinassa, joka lumoaa kävijänsä.

Bysanttilaisten työläisten taidokas kullattu mosaiikkityö näkyy lumoavina yksityiskohtina kirkossa, enkä siis yhtään ihmettele, että tämäkin kirkko on UNESCOn maailmanperintölistalla. Kirkko ja kuninkaanlinna ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 8.30 – 16.30; Sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 8.30-12.30. Yhdistelmälippu linnaan, puutarhaan ja kappeliin maksaa 14,50 €.

Palermon katedraali Cattedrale di Palermo on uskomattoman hieno katedraali ulkoapäin.

Vaikka katedraali ei sisältäpäin loksautakaan leukoja auki, löytyy katedraalista paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kuten krypta, jossa on sarkofageja monilta eri aikakausilta. Lisäksi katedraalissa kruunattiin vuosisatojen ajan Sisilian hallitsijoita.

Katedraalin sisällä on paljon upeita yksityiskohtia ja todellisia aarteita.

Katedraali sijaitsee yhdellä kaupungin keskeisimmistä paikoista, lähellä Quattro Cantia.

Katedraali tunnetaan monista eri tyyleistään, sillä sitä on kunnostettu, siihen on lisätty tai sitä on muokattu joka vuosisadalla sen rakentamisesta lähtien. Sitä pidetäänkin Palermon historiankirjana.

Katedraali on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19 ja sunnuntaisin klo 8-13 ja 16-19.

Itse kirkkoon ei peritä sisäänpääsymak- sua. Lisämaksu peritään jos haluaa vierailla sen maksullisissa lisäosissa tai jos aikoo kiivetä 110 porrasta ylös katedraalin katolle ihailemaan Palermoa. Katolta onkin varsin mainiot näkymät alla levittäytyvään Palermoon. Lippukombojen määrä ja hintahaitari vaihtelee sen mukaan minkälaisen vierailun itselleen rakentaa. Jos, haluaa kokea katedraalin kaikki nähtävyydet yhteislipun hinta on 15 €.

Italian kirkoissa ei ole karvoihin katsomista. Monet kirkot voivat olla ulkoapäin mitään sanomattomia, mutta sisältä upeita tai toisinpäin.

Santa Maria dello Spasimo tunnetaan kirkkona, joka ei ole mitään näistä.

Kirkon rakentaminen jäi pahasti kesken ja myöhemmin siitä tuli teatteriesitysten pitopaikka, sitten ruttosairaala, viljavarasto ja lopulta kansalaissairaala ja myöhemmin vanhusten sairaala. Nykyisin siellä järjestetään näyttelyitä, esityksiä ja kulttuuritapahtumia.

San Cataldo tunnetaan ainutlaatuisista vaaleanpunaisista kupoleistaan.

Tämä kirkko rakennettiin 1000-luvulla Normanin kuninkaan suuramiraalin Majone da Barin käskystä ylellisen palatsin kappeliksi, jota ei koskaan saatu sisältä valmiiksi. No eipä saatu valmiiksi palatsiakaan.

Aikoinaan paikka oli benediktiiniläisluostari, joka käytti kirkkoa sairaalana. Sittemmin Sisilian hallitus käytti San Cataldon kirkkoa ”postina”. Kupolien punainen väri on lisätty 1800-luvulla ja sillä on estetty vesivuotojen ongelmat. Tätä punaista väriä käyttävät nykyään useat Sisilian kirkot kupoleissaan. Kirkko kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Kirkko on avoinna vain sunnuntaisin.

Vieressä on Santa Maria dell’Ammiragli kirkko, jota kutsutaan myös Martoranaksi.

Kirkko on rakennettu 1200-luvulla.

Bysantin mosaiikit koristavat kirkon sisätiloja.

Kirkkoa pidetäänkin Bysantin taiteen helmenä, sillä se sisältää useita tyylejä. 2 € sisäänpääsymaksulla pääsee tutkimaan tätä upeaa UNESCOn maailmanperintökohdetta.

Historiallisen keskustan sydämessä on San Giuseppe dei Teatini kirkko, joka on sisustettu marmorilla.

Sen upeat kattofreskot yhdistettynä saumattomiin marmoripin- toihin ovat huikaisevia samoin puolijalokivillä koristellut alttarit. Kirkko tuhoutui osittain toisen maailmansodan pommituksissa ja sitä onkin sen jälkeen kunnostettu.

Kirkon sisäänkäynnin takana on Oratorio di San Giuseppe dei Falegnami, joka on upea barokkijalokivi vuodelta 1603. Se sijaitsee Palermon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Avoinna se on päivittäin 7.15-12 ja 17-20.

Museo d’Arte Moderna Sant’Annan museokompleksi koostuu barokkityylisestä Sant’Anna la Misericordian kirkon entisestä fransiskaaniluos- tarista ja viereisestä katalonialaisen goottilaisen Palazzo Bonetin palatsista.

Tämä museo on omistettu yksinomaan modernille ja nykytaiteelle. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-18.30. Sisäänpääsymaksu museoon on 8 €.

Mikäli on kiinnostunut Palermon alueen rikkaasta historiasta, on Museo Archeologico Regionale Antonio Salinas oiva vierailupaikka.

Renessanssiaikaiseen luostariin sijoitettu museo esittelee etenkin kreikkalaisia ja roomalaisia esineitä sekä mitä ihmeellisimpiä aarteita Sisilian pitkän ja värikkään historian varrelta.

Alueellinen Arkeologinen museo on yksi Italian parhaista. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-18.30 ja sunnuntaina klo 9-13. Lipun hinta on 6 €.

Kolmas hyvä museo on Museo Internazionale delle Marionette eli kansainvälinen nukketeatterimuseo, jonka suojista löytyy 3500 nukkea paitsi Italiasta myös muualta Euroopan maista ja Kaukoidästä ja ties mistä.

Museossa on myös nukketeatterinäy- töksiä joka perjantain klo 17.30.

Upea museo on omistettu sisilialaiselle nukketeatterille, teatterimuodolle, jonka UNESCO julisti ihmiskunnan aineettoman ja suullisen perinnön mestariteokseksi vuonna 2001.

Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaina sekä maanantaina klo 10-14. Lippu museoon maksaa 5 €.

Palermossa on ainakin kaksi nukketeatteria, missä voi osallistua nukketeatteriesityksiin. Liput niihin täytyy varata etukäteen.

Palermossa on todella kattava museotarjonta, jota olisi ollut kiva kahlata läpi enemmän kuin nyt ehdimme. Aika ei vain riittänyt kaikkeen.

Aika ei myöskään riittänyt käyntiin Monte Pellegrino vuorella, joka on suosittu pik nic kohde paikallisille. Vuoren huipulla on Santa Rosalian on pyhäkkö, joka on omistettu pyhimys Santa Rosalialle tai La Santuzzalle, jonka ansiota kaupunki säästyi tappavalta rutolta.

Paikka vaikutti mielenkiintoiselta ja selvittelinkin sinne pääsyä. Paikalle pääsee 30 minuutissa bussilla 812. Kunnianhimoiset retkeilijät voivat myös kävellä vuorelle. Päästäkseen Monte Pellegrinoon on jatkettava matkaa Fiera del Mediterraneo alueelle, josta lähtee porrastettu polku vuoren huipulle.

Teatro Massimon oopperaraken- nus on aivan yli mainostettu.

Se ei vedä vertoja millään mittarilla Venetsian, Pariisin tai Wienin oopperoille.

Oopperatalo on yksi Italian ja Euroopan suurimmista oopperataloista ulkomitoiltaan, mutta sisältä se on melko pieni.

Kuuluisa  rakennus löytyy myös kummisetä 3 elokuvan loppukohtauk- sesta.

Moni muukin Sisilialainen nähtävyys vilahtaa kummisetä elokuvissa.

Teatro Massimoon pääsee tutustumaan päivittäin klo 9-17.30 opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €.

Palermossa on toinenkin hieno teatteri – teatteri Politeama, jonka ulkomuoto muistuttaa antiikin Rooman temppeliä.  Tämä teatteri on Sisilian sinfoniaorkesterin esiintymispaikka. Paikkaan pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-14.

Kapusiinien katakombi – Catacombe dei Cappuccini on yksi Palermon tunnetuimpia nähtävyyksiä. Maanalla olevissa katakombeissa, jotka sijaitsevat kapusiiniluostarin kellarissa on useita tuhansia muumioituneita ruumiita ja luurankoja, jotka ovat peräisin 1600-1800 luvun Palermosta.

Muumioituneet ruumiit ja luurangot ovat munkkeja, aatelisia, kuuluisia ja arvostettuja kaupunkilaisia, taiteilijoita ja muita Sisilialle tärkeitä ihmisiä, jotka on puettu parhaisiin vaatteisiinsa.

Palsamoidut ruumiit on sijoitettu hautaan sukupuolen, sosiaalisen luokan ja ammatin mukaan.

Tämä hautausmaa on melko epätavallinen, koska kuolleet ruumiit ovat esillä sen sijaan, että lepäisivät suljetuissa haudoissa.

Katakombien lämpötila estää ruumiiden hajoamisen ja ne ovatkin erittäin hyvin säilyneitä.

Merkittävin tai ehkäpä eniten kuuluisuutta saanut muumio on Rosalia Lombardo, joka kuoli keuhkokuu- meeseen kaksivuotiaana

Surun murtama isä pyysi palermolaista mestaripalsa- moijaa säilyttämään hänen tyttärensä kauneuden. Ruumiista tuli yksi viimeisistä Palermon kapusiiniluostariin muumioiduista.

Palsamointi onnistui ilmeisen hyvin, sillä elävämmän näköiseksi ei muumio muutu. Vuonna 1922 palsamoitu palermolainen pikkutyttö ei näytä kuolleelta lainkaan, vaan uneen vaipuneelta pienokaiselta. Muumiota pääsee ihmettelemään opastelulla kierroksella, joka päättyy kappeliin, joka on pyhitetty Rosalialle. Paikka on avoinna joka päivä klo 9-12.30 ja 15-17.30. Sisäänpääsymaksu on 3 €. Harmillisesti tässä paikassa ei saa kuvata ja nämä kuvat onkin otettu viereisestä kioskista kiskurihintaan ostetuista korteista.

Keskellä Vanhaa kaupunkia Piazza Pretorialla oleva Fontana Pretoria kolmitasoinen suihkulähde on komea.

Tosin se ei ollut toiminnassa, mikä oli pienoinen pettymys.

Chiesa del Gesùn jesuiittakirkko on sisältä ylenpalttinen. Sen yhteydessä oleva museo on myös ehdottomasti käymisen arvoinen.

Jos sattuu olemaan Palermossa lauantai-iltana kannattaa vierailla ilta-aikaan tässä kirkossa. Kirkko ja museo ovat tuolloin avoinna klo 23.30 asti ja silloin kirkko esittäytyy pimeää iltaa vasten juhlavalaistuksessa. Harmillisesti meidän vierailupäivä ei sattunut lauantaille. Muina päivinä kirkko ja sen museo ovat avoinna eri aikoina, joten niiden aukioloajat kannattaakin tarkistaa netistä erikseen. Yhteislippu kirkkoon ja museoon maksaa 6 €.

Chiesa di San Mamilianon kirkon lähellä on kerrassaan upea suorakaiteen muotoinen pyhättö Oratorio di Santa Cita.

Yhteislippu tähän oratorioon ja Oratorio del SS. Rosario di San Domenicoon maksaa 6 €.

Oratorio on ulkoapäin upean, mutta sisältäpäin melko vaatimattoman Chiesa di San Domenico kirkon toisessa päädyssä. Tähän kirkkoon on haudattu maineikkaita sisilialaisia ​​taiteilijoita, kirjailijoita ja poliitikkoja. Kolmas hieno kappeli on Oratorio di San Lorenzo, joka on avoinna päivittäin klo 10-17.30 ja sisäänpääsy tähän pyhättöön maksaa 3 €. Paikka on lähellä Basilica San Francesco d’Assisia.

Museo Palazzo Mirto Casa Museon ulkoasu vastaa pitkälti prinssi Bernardon vuoden 1793 tienoilla toivomaa tyyliä ja se onkin varsinainen helmi Palermossa avaten 1800-luvun lopun aateliston elämäntapaa.

Tämä palatsi on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaisin klo 9-13.

Sisäänpääsy tähän palatsiin maksaa 4 € ja yhdistelmälippu, jolla pääsee myös Palazzo Abatellis ja Oratorio dei Bianchiin maksaa 10 €. Palazzo Abatelliksessä sijaitsee taidegalleria Galleria Regionale della Sicilia.

Rakennus vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa, mutta se entisöitiin entiseen loistoonsa.

Porta Nuovan portti sijaitsee Palermon historiallisen osan sisäänkäynnillä.

Porta Nuova on sisilialainen ”riemukaari”, joka rakennettiin Kaarle V: n voiton kunniaksi Tunisian sodasta.

Portti koristaa kaupunkia ja toimii samalla maamerkkinä.

Valitettavasti portti ei ole säilynyt tähän päivään asti alkuperäisessä muodossaan, koska se räjäytettiin vuonna 1667.

Kaupungin toinen komea portti – Porta Felice rakennettiin 1600-luvulla.

Portin yläosaa kruunaa kahden kotkan hahmot ja Espanjan hallitsijoiden vaakuna.

Toisen maailmansodan pommitusten aikana Porta Felicestä oli jäljellä vain raunioita, mutta jälleenrakennuksen seurauksena portti entisöitiin nykyiseen muotoonsa.

Markkinapaikat etenkin Ballaro joka on Palermon vanhin markkinapaikka sekä Borgo Vecchio, Capo ja Vucciria tarjoavat hyvän mahdollisuu- den nähdä ja maistella erilaisia paikallisia ruokia, ihailla tarjontaa ja haistella erilaisia tuoksuja. Maistettavahan se oli paikallisia Arancinit risottopalleroita, jotka olivat kaikessa rasvaisuudessaan ihan ok. Markkinoilla on myynnissä myös vaatteita ja käsityötavaroita. Markkinat ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19.30 ja sunnuntaisin vain aamuaikaan. Kaupungissa on tarjolla paljon katuruokia ja halpoja ruokapaikkoja, mutta myös laadukkaita ravintoloita.

Sisilian suotuisa ilmasto mahdollistaa Palermon kasvitieteellisen puutarhan runsaan lajikkeiston.

Se perustettiin 1700-luvun lopulla Queen’s Universityn osaksi. Aluksi puutarhassa kasvatettiin lääkekasveja pienellä alueella, mutta nykyisin puiston on pinta-alaltaan noin kymmenen hehtaaria.

Arvoimme Sisilian matkareittiä pitkään, mutta lopulta päätimme hylätä vaihtoehdon tehdä melkoinen koukkaus Agrigenton kaupungin lähellä olevaan Temppelilaaksoon, Valle dei Templiiin. Koska liikuimme junalla, oli pakko miettiä, millaisia reittejä ehdimme järkevästi ja aikatehokkaasti kulkea.

Tarkoituksena on lähitulevaisuudessa tehdä junaretki Kreikkaan, joten temppeleitä tulee varmaankin sillä reissulla nähtäväksi. Väliin siis jäi Agrigeton temppelialue. Suuntasimme seuraavaksi Cataniaan, jonne asetuimme kolmeksi päiväksi.

 

Cefalù

Teimme Palermosta  päiväretken Cefalùuhun.

Cefalù sijaitsee tunnin junamatkan päässä Palermosta.

Otimme aamusta junan, jolla myös moni muukin lähti viettämään rantapäivää sympaattiseen pipikkukaupunkiin. Menopaluu junalippu aikuiselta maksoi 12,40 €.

Aamusta matkalla katselimme ikkunasta puskissa roihuvia pieniä palopesäkkeitä ja vitsailimme keskenämme, että onkohan kyseessä hallittu kulotus vai hallitsematon palon alku. Ketään ei nimittäin näkynyt missään. No tämäkin selvisi paluumatkalla, kun junat olivat myöhässä yli kaksi tuntia. Aamuisen pienen palopesäkkeen muututtua kunnon paloalueeksi, radan liikenne keskeytettiin. Laiturilla ja asemalla kävi kuhina, kun hikiset, auringosta väsyneet ja tietämättömät matkustajat yrittivät selvitellä asiaa. Totta kait kaikki tieto tuli italiaksi ja viiveellä.

Olisimme liittyneet taksikyytikimp- paan, mutta taksit heittivät niin suolaisen hinnan ja  pikkubussiin henkilörajoituk- sen max. viisi henkilöä, että oksat pois.

Selityksenä henkilömäärään oli kallis bensa, kuuma ilma ja ilmastoinnin viemä lisäkulutus polttoaineessa ja ties mitä…?Hintahaarukka alkoi 180 € suunta ja italialaisen kanssamatkustajan tinkimisestä huolimatta hinta ei tippunut kuin sataan viiteenkymmeneen euroon.

Sisiliassa ilmeisesti yritetään kahden vuoden turismisaatavat kerätä kasaan tämän kesän aikana. Kaikki hinnat olivat Suomen tasoa ja hieman jopa +…. huijauksen meiningiltä ei oikein voinut välttyä.

Cefalù on kaunis pikkukaupunki La Rocca kukkulan juurella.

Kaupunki tunnetaan suosittuna matkailukeskuksena ja rantapaikkana.

Cefalùn rautatieasema on noin vartin kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista. Juna-asemalta pääsee keskiaikaiseen keskustaan montaa eri kautta.

Pienenä varoituksena, että oikoa ei kannata, sillä silloin eksyy helposti.

Cefalùn on sen verran pieni ja sokkeloinen paikka, että sen nähtävyyksiin ehtii tutustumaan hyvin päiväretkellä. Jos aikeena on viettää rantapäivä, niin silloin kanattaa varata vierailuun koko päivä, muuten puolikas päivää riittää hyvin.

Cefalùssa ei ole kovinkaan paljon nähtävyyksiä, mutta upeat maisemat, kaunis ranta ja rappioromanttinen Vanha kaupunki saa tykästymään. Kaupungin kapeat kujat pienine putiikkeineen ja kahviloineen luovat aitoa sisilialaista tunnelmaa.

Mahtavaa oli kierrellä Cefalùn kapeita mukulakivika- tuja ja tutustua kaupungin historiaan.

Mikäli kävely Cefalùssa ei innosta ja haluaa kierrellä hieman kauempana kaupungin keskustasta, kannattaa vuokrata skootteri tai pyörä.

Cefalùn lauantaisin järjestettäviltä markkinoilta voi tehdä hyviä löytöjä edulliseen hintaan.

Piazza del Duomo on vilkas turistien kansoittama aukio, jonka terasseilla voi nauttia virvoittavia juomia tai kupposen kahvia sekä ihailla Cefalùn komeaa keskiaikaista katedraalia – Duomoa.

Kirkko on UNESCOn maailmanperintökohde, jossa on nähtävissä sekä arabien että normannien vaikutteita. Katedraalissa ihastuttavat erityisesti mosaiikkiyksityiskohdat.

Tarina kertoo, että keskellä rajua myrskyä eksynyt kuningas Ruggero II, lupasi rukouksissaan rakentaa upean katedraalin siihen kohtaan, missä hänen jalkansa osuisivat kiinteälle maalle.

Rukous kuultiin ja henki säilyi, niinpä Ruggero II rakensi Cefalùn katedraalin. Kiitollisuutta ja ihmettä kuvataan myös kaupungin vaakunassa.

Katedraalissa on mahdollisuus kiivetä sen torniin ja käydä ihailemassa maisemia katolta käsin. Myös sen sakaristosta löytyy upeita aarteita, samoin katedraalin museosta.

Yhteislippu näihin maksaa 12 €. Katedraaliin tehdään myös iltakierroksia, jolloin valaistu kirkko näyttäytyy varmasti erilaiselta. Katedraali on avoinna kesäkuukausina klo 8-12.45 ja 15.30-17.15.

Aukion reunalla on aikansa eläneitä pieniä kaupunkipalat- seja.

1700-luvun Piispan palatsi – Palazzo Vescovile sekä 1600-luvulta peräisin oleva Palazzo Piraino seisovat mitäänsano- mattomina aukion reunoilla, samoin kuin kaupungintalona toimiva entinen Pyhän Katariinan luostari.

Cefalùssa kannattaa poiketa taidemuseo Mandraliscassa. Sen kokoelmissa on 1800-luvulla eläneen Mandraliscan paronin keräämiä arkeologisia esineitä ja taideteoksia.

Kokoelmaa kiinnostavampi on 1400-luvulta peräisin oleva Ritratto di un uomo ignoto – tuntemattoman miehen muotokuva, jota pidetään yhtenä renessanssin ajan tärkeimmistä taideteoksista.

Mandraliscan kerrotaan löytäneen taideteoksen Liparin saarelta, jossa sitä käytettiin paikkaamaan puuttunutta kaapin ovea. Museo on avoinna päivittäin klo 9-19. Heinä-elokuussa museo on auki pidempään. Lippu museoon maksaa 6 €.

Lähellä rantaa sijaitsee Lavatoio Medievale eli keskiaikainen pyykinpesupaik- ka, joka kannattaa käydä katsomassa.

Julkinen pesula rakennettiin keskiajalla Vanhan kaupungin keskelle.

Pesula oli paikka, jonne naiset kerääntyivät pesemään ja huuhtelemaan vaatteita. Edelleen on nähtävissä järjestykseen tehdyt altaat sekä niihin johtava virtaavan veden vesi- ja poistovesikouru. Pesulaan liittyy myös legenda, jonka mukaan se syntyi Nyffin kivun tuottamista kyynelistä, kun hän oli ensin surmannut rakastettunsa.

La Rocca on suosittu näköalapaikka.

Kallioon hakattuja pitkiä Salita Saraceno portaita pitkin pääsee kapuamaan kukkulan huipulle.

Kiipeäminen sinne kestää puolisen tuntia.

Matkalla kukkulan huipulle kannattaa varata juomista mukaan, sillä paikalla ei ole mitään myyntiä. Kukkulan päällä on muinainen 300-luvulta oleva kreikkalainen Templo di Diana temppeli, joka on rakennettu suurista toisiinsa liitetyistä kivenlohkareista ilman sementtiä tai betonia. Olisi ollut silkkaa hulluutta,  melkein neljänkymmenen asteen lämmössä lähteä kiipeämään ylös kukkulalle, joten väliin siis jäi. Onneksi hotellin respa lohdutti, että kukkulalla on vanhan linnoituksen rauniot, jotka eivät ole erityisen hyvässä kunnossa. Kukkulalta aukeavat kyllä upeat näkymät kaupungin ylle ja merelle, mutta muuta katsottavaa kukkulalla ei rehellisyyden nimissä kuulemma ole, joten harmitus ei tässä kohtaa ollut kovin suuri.

Tarinan mukaan La Roccalla asuttivat jättiläiset, jotka joutuivat siirtymään kalliolta alas nykyisen Cefalùn alueelle, kun normannit 1000-luvun puolivälistä valloittivat Arabien sinne aikoinaan rakentaman linnan.

Kaupungin edessä on pitkä valkoinen hiekkaranta ja sen kristallin kirkas vesi suorastaan kutsuu kuumana päivänä kaupungissa vierailevaa uimaan.

Rannan varrella on useita eri baareja, joista voi vuokrata aurinkovarjoja ja ‑tuoleja. Maagisimmillaan Cefalù on iltapäivisin, kun laskeva aurinko värjää kaupungin ja rannan kullalla.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 1: Rooma ja Vatikaani

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Olemme kierrelleet Italian pohjois- ja keskiosaa vuosien varrella, mutta eteläinen Italia on jäänyt käymättä. Siispä matkamme suuntautui tällä kertaa sinne.

Teimme melkein kolmen viikon kiertomatkan, joka alkoi Roomasta ja päättyi Napoliin kiepsahtaen Sisilian kautta.

Sekä Roomassa että Napolissa olen käynyt aikaisemminkin, mutta mukaan ne valikoituivat monestakin syystä.

Niistä on parhaat lentovaihtoehdot Suomeen sekä mainiot junayhteydet muualle Italiaan. Lisäksi en ole niistä aiemmin kirjoittanut blogiin. Tarkoituksena oli myös tämän reissun jälkeen taputella Italian kiertäminen pakettiin ja siirtää junailu uusille raiteille.

Italiassa on kaksi junayhtiötä Trentitalia ja Italo, joten junia kulkee hyvinkin tiheään eri paikkojen välillä.

Italian junaliput ovat verraten edullisia, että railpassia ei kannata käyttää. Kannattaakin katsoa etukäteen reitti ja laskea eri lippu- ja reittivaihtoehdot, koska monella reitillä on erinomaisia tarjouksia. Esimerkiksi parina matkustavien kannattaa hyödyntää Me & You hintoja. Junapasseihin joutuu myös usein ostamaan ja varaamaan istumapaikat erikseen, mikä nostaa vielä niiden kokonaishintaa.

Italian rautateillä on käytössä useita eri junatyyppejä.

Kansallisen junayhtiön Trenitalian Regional junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä, joten varaa omat eväät ja juomaa mukaan.

Sen sijaan Intercity, Eurocity junissa saattaa olla tarjoilukärry ja usein myös nettiyhteys, riippuen reitistä. Trenitalian suurnopeusjunissa Frecciarossa ja Frecciargento, Frecciabianca on ravintolavaunu ja netti. Niissä matkustusmukavuus on erinomainen. Italolla on vain AGV ja EVO suurnopeusjunia.

Huomioida kannattaa myös, että Trenitalian Cartafreccia member, yli 60 vuotias saa 50 % alennusta junalipuista.

Pitkän matkamme ja kymmenien junasiirtymien aikana yksikään junista ei ollut perillä aikataulun mukaisesti.

Suunnitteluvai- heessa kannattaakin huomioida jatkoyhteyksien liikkumavara. Matkamme aika kesäkuun lopussa ja heinäkuun puolessavälissä Italian junissa ja joukkoliikenteessä oli käytössä edelleen maskipakko, jota myös valvottiin.

Junissa oli myös henkilö, jonka tehtävänä oli desifioida wc:t ja ovet sekä poistuneen matkustajan jälkeen istuin ja pöytä. Henkilö kiersikin ahkerasti junaa. Koronaan suhtauduttiin edelleen vakavasti Italiassa.

                                                                                                                                                       

Rooma

Lensimme Roomaan Leonardo da Vincin lentokentälle, joka sijaitsee reilun 30 kilometrin päässä Roomasta. Lentokentältä on suora Leonardo express junayhteys Rooman keskustaan. Junamatka kestää noin puoli tuntia ja maksaa yhteen suuntaan 14 €. Kentältä pääsee keskustaan myös bussilla. Lipun hinta on halvempi kuin junalla, mutta matka kestää tunnin. Takseilla on kiinteä hinta 50 euroa suuntaansa.

Roma Termini pääjuna-asema on valtava ja sieltä lähtee ja sinne tulee junia joka puolelta Italiaa ja Eurooppaa.

Juna-asemalla katsoessa lähtevien ja tulevien junien tietoja, voi hyvin yhtyä mielikuvaan, jossa kaikki tiet vievät Roomaan.

Tällä kertaa parkkeerasimme itsemme Roomaan neljäksi päiväksi, josta sitten jatkoimme yöjunalla Palermoon. Olimme ottaneet hotellin juna-aseman läheisyydestä, josta oli kävelymatka kaupungin päänähtävyyksille, mutta, josta oli myös helppo singahtaa metroon, ratikkaan tai paikallisjunaan.

Rooman keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen.

Kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet sijaitsevat melko lähellä toisiaan ja vaikka käveltyä tuleekin paljon ei sitä huomaa, sillä koko ajan edessä on uusia upeita nähtävyyksiä ja aukioita, joilla levähtää hetkisen.

Italialainen liikennekulttuuri poikkeaa suuresti suomalaisesta, joten tarkkana kannattaa olla ja auton tai skootterin vuokraamista kannattaa harkita tarkkaan.

Rooman julkisten liikennevälineiden lippu kelpaa niin metroon, bussiin kuin paikallisjunaankin.

Tarjolla on erilaisia lippuja aina 1,50 € maksavasta 100 minuutin lipusta erilaisiin yhdistelmä- lippuihin.

Aina hyvä ja helppo vaihtoehto on Hop on Hop off bussin kyytiin hyppääminen, joka antaa nopeasti kuvan kaupungin tarjonnasta. Kaupungissa on useita eri yrityksiä, jotka tarjoavat tätä palvelua, toisaalta, jos uskallusta riittää, niin Rooma tarjoaa myös muita tapoja tutustua nähtävyyksille. Yksityiskierros Fiat 500 Pompannapilla ja oppaalla Rooman nähtävyyksille kuulostaa hyvältä, kuin myös nähtävyyskierros sivuvaunullisella vespalla.

Rohkelikot voivat napata sähköpotkulaudan tai pyörän jos uskaltautuvat liikenteen sekaan.

Sähköpotkulaudoil- la ei ihan kaikkiin paikkoihin pääse, sillä keskustan historiallisilla alueilla on ns. potkulaudoilta kielettyjä alueita. Freetour sivustolta, kuten myös GuruWalk tarjoaa eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Rooman kaltaisessa isossa kaupungissa on järkevää suunnitella liikkumista etukäteen, jotta välttyy edestakaiselta kulkemiselta.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.

Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on. Huonompi idea ei ole hankkia vuokrattavaa taskuwifiä tai sitten hankkia oma sellainen. Olemmekin jo monet vuodet käyttäneet Huawein taskuwifiä, johon sitten matkoille hankimme rajattoman datakortin. Kätevä vehje. Navigoidessa kuluu yllättävästi myös akkua, miksi lisäakku on hyvä olla mukana.

Olemme vierailleet monta kertaa aiemminkin Roomassa, mutta nyt oli tarkoitus vierailla Vatikaanissa ja käyttää siihen hieman enemmän aikaa, kuin tuo perinteinen kahden tunnin opastettu kierros.

Lisäksi vierailimme useammassa palatsissa, jotka ovat aina aiemmin jääneet käymättä.

Roomassa ei millään ehdi paikkoja kiertää yhdessä päivässä, eikä edes muutamassa päivässä. Kaupungista löytyy aina jotain uutta ja kukapa voisi vastustaa tai kyllästyä antiikin historiaan ja upeisiin vanhoihin rakennuksiin, aukioihin ja suihkulähteisiin. Rooma on täynnä taidetta ja museoita sekä hyvää italialaista ruokaa ja viinejä. Italiasta löytyykin yli 300 Michelin ravintolaa. 

Roomassa voi olla oikein hyvä idea hankkia kaupunkikortti.

Myytävänä on erilaisia 48 h ja 72 h kortteja ja yhdistelmä- kortteja Rooma + Vatikaani.

Korttien tarjoajia on useita ja kaupunkikorteil- la saa ilmaisen, ohita jonot sisäänpääsyn yhteen tai kahteen kohteeseen, matkustaa ilmaiseksi kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla ja alennusta monista paikoista.

Itse Rooma on varsinainen ulkoilmamuseo, jossa riittää ja riittää nähtävää. Rooman kaupunkivaltio tunnetaankin antiikin aikojen suurkaupunkina, jonka mahti ulottui suureen osaan Euroopasta.

Rooma on edelleenkin yksi Euroopan suuria metropoleja, jonka historia on pitkä ja vaiheikas.

Muistona noista ajoista kaupunki onkin täynnä upeita rakennuksia ja vanhoja, hyvin säilyneitä raunioita.

Arvellaan, että vain 10 % vanhan Rooman historiasta on kaivettu esiin ja nähtäväksi, joten löydettävää on vielä paljonkin.

Seitsemälle kukkulalle rakennettu Rooma on hyvin suosittu turistikohde, mikä tuli jälleen kerran todistettua.

Tosin näin koronan jälkeen vielä on matkaa niihin massoihin, joita olen Roomassa käydessäni aiemmin nähnyt.

Covid kurimuksen jälkeisessä ensimmäisessä normi kesässä huomasi kuitenkin, että kiinalaisten turistien puuttuminen katukuvasta hieman vähensi turistien määrää sekä kaoottista sähläämistä, jonka he saavat aikaan. Myös puuttuvat venäläisturistit tuli huomioiduksi. Väkeä kuitenkin riitti.

Roomassa kannattaa myös pitää hieman tarkemmin tavaroistaan huoli, sillä kylkeen liimautuu riesaksi asti, jos minkälaista kaupustelijaa ja auttavaisia vinkkineuvojia. Liikkeellä on paljon huijareita ja taskuvarkaita. Varsinkin paikat, jossa on paljon turisteja, ovat hyviä toimintapaikkoja taskuvarkaille.

Piazza di Spagnalla eli espanjalaisella aukiolla olevat 138 askelmaiset espanjalaiset portaat ovat yksi Rooman nähtävyys.

Portaat ovat italialaisen suunnittelemat, mutta saaneet nimensä aikoinaan niiden lähellä olleesta Espanjan lähetystöstä.

Portaiden huipulta on upeat näkymät Rooman keskiaikaisiin kaupunginosiin. Moni haluaa kuvata itsensä istumassa portailla, mutta niissä istuminen on kielletty ja sitä muuten valvotaan. Porraspartiossa on kymmenisen poliisia, jotka haukkana ilmaantuvat hätistelemään norkoilijat portailta.

Espanjalaisia portaita pitkin pääsee myös Trinità dei Montin kirkon sisäänkäynnille. Kirkko tunnetaan ehkä paremmin sijainnistaan ​​kuin sen sisällä olevista teoksista. Kirkko ja espanjalaiset portaat yhdessä luovat postikorttimaisen kuvan. Kirkko on avoinna aamupäivästä ilta kahdeksaan, mutta totta puhuakseni se ei ole kovin kummoinen sisältä.

Roomassa on paljon kirkkoja, enemmän kuin missään maailman muussa kaupungissa.

Ulkoapäin moni melkoisen vaatimatonkin kirkko kätkee sisäänsä toinen toistaan hienomman sisuksen.

Kaikkiin kirkkoihin on vapaa sisäänpääsy. Kirkot jaotellaan Roomassa neljään kategoriaan. Paavin basilikat, ovat kirkoista tärkeimpiä. Sitten on seitsemän pyhiinvaelluskirkkoa ja iso kasa muita tärkeitä kirkkoja. Kirkkoja siis kaupungissa riittää.

Jos nyt pitää kaikista kirkoista mainita ne parhaat, niin vierailla kannattaa ainakin Basilica di Santa Maria Maggioressa, joka on yksi Rooman vanhimmista kirkoista.

Se sijaitsee lähellä Terminin rautatieasemaa. Se on myös suosittu pyhiinvaelluskohde. Kirkon suuri kellotorni kohoaa ympäröivien rakennusten yläpuolelle.

Kirkon ulkopuoli on jo itsessään upea, mutta sisätilat ovat täynnä kultakoristeita, freskoja ja yksityiskohtaisia maalauksia seinissä ja katoissa.

Erityisen kiinnostava on Cappella Paolina Borghesiana kappeli, jossa on kauniita maalauksia ja kultaisia veistoksia. Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19 ja sunnuntaisin klo 9.30-12.

Toinen hieno kirkko on San Giovanni in Laterano eli Pyhän Johanneksen Lateraanikirkko.

Kirkon seinät ovat nähneet ja kuulleet paljon, sillä vuoteen 1870 saakka paavit kruunattiin tässä kirkossa.

Itse kirkko on avoinna klo 7-18.30. Sen sijaan luostarin, museon ja sakaristin aukioloajat vaihtelevat ja ne kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

Kirkko on varsin upea sisältä ja sen katon upeat mosaiikkikoris- teet tekevät kävijään vaikutuksen.

Kirkon keskellä on goottilaistyyli- sesti koristeltu paavin alttari.

Kirkossa on myös kahdentoista apostolin patsaat ja kirkon katon freskot ovat Michelangelon suunnittelemia, mutta ne toteutti hänen oppilaansa Giacomo della Porta.

Kirkon merkitystä lisää se, että sinne on haudattu kuusi paavia.

Kirkon vieressä on Scala Santan pyhäkkö, joka on pyhiinvaelluskohde katolisille kaikkialta maailmasta.

Pyhäkön portaikko koostuu 28 portaasta, jotka voidaan nousta vain polvillaan. Turisteille on oma portaikko, jota pitkin pääsee pyhäkköön.

Santa Maria in Trastevere kirkko sijaitsee Tiberjoen oikealla rannalla. Jos tällä alueella vieraillee kannattaa ehdottomasti vierailla myös Villa Farnesinassa, joka on Ihana 1500-luvun kartano, jossa on Rafaelin ja Peruzzin teoksia symmetristen puutarhojen ympäröimänä.

Kartano näyttää ulkopuolelta melko vaatimattomalta, mutta sisältä se on sisustettu upeaan renessanssityyliin. Huvila on yksi Rooman helmistä, jota turistit eivät ole vielä valloittaneet. Huvila on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 9-14 ja joka kuukauden toinen sunnuntai, sisäänpääsy 9 €.

Roomassa on noin 300 000 kissaa, joilla on erityinen suojelu ja oikeudet.

Kissa on Rooman symboli. Kissat kuuluvat roomalaiseen kansanperinteeseen, joiden erityisasema periytyy tarinasta, jonka mukaan kissat ovat kerran pelastaneet Rooman rutolta pidettyään kaupungin rottakannan miellyttävän pienenä. Kissoja kohdellaankin hyvin ja niiden kaltoinkohtelusta voi seurata sakkorangaistus.

Italian ravintoloissa, mutta etenkin Roomassa kannattaa etukäteen tutustua mahdollisiin palvelumaksuihin, juomien hintoihin pöytiin tarjoiltuna yms. Usein ne veloitetaan erikseen, mikä nostaa aterian hintaa melkoisesti. Pöytään tuodaan usein myös ”odottelu naposteltavaa”, joka sitten kyllä usein miten veloitetaan erikseen.

Vaikka tärkeimmät nähtävyydet Roomassa on kierretty moneen kertaan, piti ne nyt kuitenkin käydä katsomassa uudelleen. Antiikin Rooman tärkeimmät paikat ovat melko hyvin säilyneitä. On siis helppo uskoa mainintaan ikuisesta Roomasta.

Kaupungin historiallinen keskusta onkin UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Circus Maximusta on entisöity hieman sitten viime näkemän. Sähköpotkulautai- lijaryhmät ajoivat hiekka pöllyten kisaa entisellä vaunukilparadalla. Paikan loiston voi kokea virtuaalikierroksella VR-lasien kanssa katsottuna.

Alueen kaikkein suosituin nähtävyys on Colosseum, joka on myös kaupungin symboli.

Colosseumin ympärillä pyörii aina valtava määrä turisteja, kaupustelijoita ja muuta porukkaa.

Colosseum on hyvin säilynyt amfiteatteri, jossa aikoinaan  järjestettiin kansanhuveina gladiaattoritais- teluita.

Jos mielii Colosseumin sisäpuolelle täytyy sinne hankkia lippu, joka itseasiassa on yhteislippu Palatiumiin ja Forum Romaniumille.

Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä, sillä varsinkin Colosseumin lippuluukulla on aina pitkät jonot. Vinkkinä, että yhteislipun voi nopeammin hankkia myös lähistöllä olevista Palatium tai Forumin lippukassalta, joissa jonot paikanpäällä ostettavaan lippuun ovat paljon lyhyemmät. Kalliimmalla yhteislipulla pääsee myös Palatiumin museoihin. Lippujen hinnat ja erilaiset sisällöt kannattaa katsoa netistä.

Colesseumin maanalaisiin tiloihin, jossa pidettiin eläimiä sekä aseita ja esitysten lavasteita pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.

Palatinon kukkula eli Palatium sijaitsee lähellä Colosseumia ja Forum Romanumia. Kukkula on nimensä mukaisesti täynnä antiikin aikaisia palatsien raunioita. Se onkin oikea arkeologinen puisto. Siellä asui aikoinaan merkittäviä sukuja ja keisareita, kuten Cicero, Crassus, Augustus ja Tiberius. Kukkulalta löytyvät keisari Domitianuksen vaikuttavat rakennukset ja kardinaali Alessandro Farnesen 1500-luvulta peräisin olevat puutarhat sekä Antiquarium museo, jossa on esillä alueen arkeologisista löytöjä.

Palatinuksen kukkula sijaitsee Forum Romanumin yläpuolella, ja sieltä on upeat näkymät Rooman.

Tarun mukaan Susiemon hoivaamat hylätyt lapset, Rooman perustajat, Romulus ja Remus löydettiin tältä kukkulalta.

Tällä upealla näköalapaikalla on edelleen useita rakennuksia ja museoita.

Forum Romanum oli aikoinaan Roomassa sijaitseva tori, joka toimi myös uskonnollisena, hallinnollisena ja kaupankäynnin keskuksena.

Sitä reunustivat monet pylväiköt, veistokset ja riemukaaret, joita voi edelleen ihailla kyseisellä alueella. Paikka on upea iltavalaistuksessa. Kesäkuukausina paikka on avoinna klo 9-19.15.

Forum Romanumilla ja Palatinuksen kukkulalla ei myydä ruokaa tai juomia.

Juoksevista vesipisteistä voi täyttää vesipulloja ja vesi onkin kaupungin eri vesipisteissä juomakelpoista.

Pantheon kirkko on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Kirkossa on ainutlaatuisia hautamonumentteja sekä valtava katosta avoin Oculus kupoli.

Pantheonissa voi vierailla ilmaiseksi, mutta nettivaraus vaaditaan vierailulle lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Erikseen veloitetaan myös audioguidesta ja opastuksesta.

Avoinna Pantheon on päivittäin klo 9-19. Pantheon sijaitsee pienen kävelymatkan päässä Piazza di Trevin aukio, jossa sijaitsee Fontana di Trevi. Se onkin parhaiten tunnettu Rooman monista suihkulähteistä.

Upea suihkulähde kerää massoittain turisteja paikalle ja se on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Turisteilla on tapana heittää selin oikealla kädellä vasemman olan yli suihkulähteeseen kolikoita.

Uskomuksen mukaan heittäjä palaa uudelleen Roomaan. Olenkin moneen kertaan heitellyt suihkulähteeseen kolikoita, miksi ilmeisesti olen taas täällä. No heitinpä lähteeseen taas kolikon, katsotaan mitä tapahtuu… Heitetyt kolikot kerätään joka ilta ja vuoden aikana niitä kertyy miljoonan edestä lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen.

Historiallisten rakennusten ja paikkojen lisäksi Roomassa on myös monia museoita ja taidenäyttelyitä, jotka sijaitsevat 1500- ja 1600-lukujen loistokkaissa kaupunkipalatseissa.

Barokkipalatsi Palazzo Barberinissa sijaitsee Galleria Nazionale d’Arte Antica, josta löytyy taiteen lisäksi useita upeita kattomaalauksia, suuria portaita ja Rooman suurin taidekokoelma.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lippu palatsiin ja sen taidegalleriaan maksaa 12 €.

Toinen mainio paikka vierailla on Palazzo Doria Pamphilj, joka on avoinna maanantaista torstaihin klo 9-19 sekä perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-20. Sisäänpääsyn hinta on 14 €.

Jos mahdollista, älä missaa tätä upeaa kaupunkipalatsia, varsinkin kun paikka ei vielä ole täysin kansoitettu turisteilla.

Capitolium kukkulalla voi vaellella vapaasti ja maksamaan joutuu vain, jos haluaa sisään sen museoihin. Capitolium kukkula sijaitsi aikoinaan Rooman valtakunnan tärkein Jupiter Capitolinuksen temppeli, joka oli pyhitetty Juppiterille, Junolle ja Minervalle. Kukkulalla on Piazza del Campidoglio aukio, jossa on nähtävissä antiikki Marcus Aureliuksen patsas sekä upeita vanhoja palatseja, jotka nykyään toimivat museoina.

Musei Capitolini museossa on nähtävissä Rooman tunnetuin symboli – Rooman Susi patsas.

Patsaan kopion voidaan nähdä Museon edessä. Museo on avoinna joka päivä 9.30-19.30 ja sisäänpääsymaksu on 13 €.

Yksi Rooman merkittävimmistä maamerkeistä on Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n muistomerkki. Rakennusta kutsutaan myös Altara della Patriaksi eli isänmaan alttariksi.

Upeassa valkoisessa rakennuksessa on lähinnä italialaisille suunnattu Museo del Risorgimento, joka kertoo Italian yhdistymisen vaiheista. Rakennuksen edustalla on tuntemattoman sotilaan hauta, jota vartioi kaksi sotilasta.

Museoon ja sen upealle panorama näköalatasanteelle pääsee hissillä. Lippu Vittorianon panoraamaterassille ja museoon maksaa 12 € ja avoinna paikka on klo 9.45-18.45. Samalla lipulla pääsee myös Palazzo Venezian museoon.

Piazza del Popolo Rooman soikean muotoisen aukion ympärillä on monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kuten vierekkäin olevat lähes identtiset kirkot Santa Maria dei Miracoli ja Santa Maria in Montesanto sekä obeliski ja kaupungin portti.

Ja kun kaksi kirkkoa yhdelle aukiolle ei riitä, niin kolmas kirkko Basilica Santa Maria del Popolo seisoo aukion toisella puolella. Se ja Santa Maria dei Miracoli ovat avoinna päivittäin klo 7–12.30 ja 16-19.30. Santa Maria in Montesanto  kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 17.30-19.30 ja sunnuntaisin klo 11.30-13.30. Tämä kirkko ei ole sisältä kovin kummoinen.

Pincio kukkulan näköalatasanteelta on hyvät näkymät aukiolle ja sinne kannattaakin kiivetä.

Lyhyen kävelymatkan päässä sieltä on Rooman suurin julkinen puisto Villa Borghese, joka tarjoaa tervetulleen hengähdystauon Rooman historiallisen arkkitehtuurin ähkyyn.

Puiston toisessa reunassa sijaitsevassa Galleria Borghesessa on lukemattomia hienoja maalauksia, veistoksia ja antiikkiesineitä. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo  9-19. Paitsi perjantaina ja lauantaina museo on avoinna klo 22 asti. Sisäänpääsymaksu on 13 €, mutta vierailuaika on varattava etukäteen ja varausmaksu on 2 €.

Santa Maria in Cosmedin kirkko on melko vaatimaton sisältä, mutta kuuluisaksi se on tullut kaivonkannestaan, jossa on jokijumalan kasvot.

Legendan mukaan suu puree irti jokaisen valehtelijan käden.

No kokeilijoitahan riitti. Rehellistä väkeä näytti olevan liikkeellä.

Kapusiinien krypta on erikoinen ja ehkä hieman spookie paikka vierailla.

Viidessä kappelissa Santa Maria della Concezione dei Cappuccini kirkon alla on lähes 3 600 kapusiiniveljen luut ja kallot.

Vierailu kryptassa maksaa 8,50 €. Lisäksi voi vuokrata äänioppaan tai osallistua maksulliselle opastetulle kierrokselle. Paikka on avoinna päivittäin klo 9-19.

Santa Maria della Concezione dei Cappuccinin  krypta rakennettiin vuosina 1626-31 paavi Urbanus VIII:n käskystä, koska hänen veljensä Antonio Barberini oli kapusiiniveli.

Kardinaalina Barberini kaivatti tuhansien kapusiinien jäännökset Via dei Lucchesi luostarissa, ja heidän luunsa asetettiin kryptan seinille taideteoksina ja symboleina. Kryptassa oleva museo avaa kapusiinien ja kryptan historiaa.

Via dei Condottin, varrella sijaitsevat kalliit luksusmerkkiliikkeet. Toinen suosittu ostoskatu on Via del Corso. Monelle Rooma onkin ihanteellinen shoppailumesta. Meidän laukuissa ei tällä tourneelle ollut tilaa matkamuistoille tai muillekaan ostoksille, joten nämä kadut ohitimme tällä kertaa.

Campo de’ Fiori aukiolla on kiva tori, jossa on mukava käyskennellä ja seurata tavallisten roomalaisten ostosten tekoa.

Joka aamu paitsi sunnuntaisin käy kuhina hedelmä-, vihannes-, liha- ja kalatorilla, josta voi ostaa Italian herkut kotiin huokeammin kuin Rooman turistialueilta. Torilla myydään myös muuta tavaraa. Aukiolla on myös synkkä historia, sillä se toimi aikoinaan rangaistus- ja mestauspaikkana. 

Ponte Sant Angelo eli Pyhän Angelon silta ylittää kaupunkia halkovan Tiber-joen. Sillan kymmenen enkelipatsasta koristavat siltaa. Siltaa pitkin pääsee kulkemaan alun perin keisari Hadrianukselle tehtyyn mausoleumiin.

Rakennus oli myös osa Rooman puolustusta ja Vatikaani oli yhdistetty siihen tunnelilla.

Tarun mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi ruton runtelemaan Roomaan vuonna 590 ja lopetti ruton.

Tämän ihmeen muistoksi Hadrianuksen mausoleumin nimi muutettiin myöhemmin Castel Sant’Angeloksi, ja sen päälle rakennettiin pyhän Mikaelin patsas. Paikkaan pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaihin klo 9-19.30. Varsinkin viikonloppuvierailuun kannattaa lippu ostaa etukäteen netistä. Lipun hinta on 13 €.

Quirinale kukkulalla sijaitsee Quirinalen palatsi, joka on yksi Italian nykyisen presidentin virallisista asunnoista. Palatsiin pääsee tutustumaan keskiviikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina klo 9.30–16. Varaukset pitää tehdä vähintään 5 päivää ennen vierailua netissä ja niistä peritään pieni 1,50 € varausmaksu. Yritin jo hyvissä ajoin varata vierailuaikaa, mutta kaikki eri neljä kierrosvaihtoehtoa olivat loppuun varattuja, eli tämä meni meiltä ohi tällä kertaa.

Lähellä Piazza Venezia aukiota sijaitsee Palazzo Colonna, joka  on yksi Rooman vanhimmista ja suurimmista yksityisistä palatseista.

Paikka on avoinna ainoastaan lauantaisin klo 9.15-13.15 ja sisäänpääsy palatsiin ja prinsessa Isabellan yksityistiloihin sekä puistoon maksaa 25 €.

Kun keisari Kaarle V:n joukot ryöstivät Rooman vuonna 1527, Palazzo Colonna oli yksi harvoista rakennuksista, joita ei tuhottu. Onneksi.

Paikka on todellakin käymisen arvoinen ja sen mahtava ja laaja taidekokoelma on upea. Palatsi on Rooman piilotettu helmi, jota ei kannata missata.

Vierailu palatsiin tulee varata etukäteen.

Suureen saliin johtavalla portaalla on edelleen nähtävissä Ranskan armeijan vuonna 1849 ampuma tykinkuula taistelusta, jossa Ranskan armeija tuli pelastamaan paavi Pius IX:n  kapinallisilta.

Käymisen arvoinen on myös Villa Medici , joka kuului yhdelle Rooman kuuluisimmista perheistä. Rakennuksen omisti aikoinaan Messalinan perhe, joka on haudattu rakennuksen rakenteisiin. Nykyisin rakennus toimii taiteilijakotina ja siellä voikin ihastella moninaista taidetta. Paikkaan pääsee tutustumaan muina päivinä klo 10-19 paitsi tiistaina, jolloin paikka on suljettu. Tutustuminen maksaa 8 €.

Pieni jalkojen lepuuttelu- ja juomatauko yhdellä Rooman merkittävimmistä aukioista Piazza Navonalla.

Aukion alkuperäinen ​​tehtävä oli toimia roomalaisena yleisurheilustadionina.

Aukion useat koristeelliset suihkulähteet luovat aukiosta varsinaisen viihtymispaikan kahviloineen ja terasseineen.

Kolmen kokonaisen Rooma päivän jälkeen olikin aika hypätä junaan ja jatkaa matkaa kohti Palermoa.

Olimme ostaneet liput Rooma-Palermo Intercity yöjunaan, joka lähti Terminin asemalta puoliyhdentoista maissa.

Edessä olisi 12½ tuntia kestävä junamatka. Yöjunaan kuului oma makuuhytti.

Tarjolla on useita erilaisia vaihtoehtoja ja me otimme kahdenhengen hytin, jossa oli kerrossänky, pöytä ja istuintuoli.

Hytissä oli myös vesipiste lavuaareineen, jossa pystyi hyvin toimittamaan kasvo-, kainalo-, käsi- ja hammaspesun.

Jokaisessa vaunussa oli erikseen yhteinen wc.

Hytit olivat kohtuullisen tilavia ja siistejä ja kullekin matkustajalle oli varattu pieni pussukka, jossa oli korvatulpat, pimennys silmikko, kangastossut, hammasharja ja ties mitä.

Yöjuna Palermoon maksoi kahdelta Letto Deluxe luokassa 143,80 €.

Vaikka päivä oli ollut pitkä ja ilta oli jo myöhäinen ei uni tullut heti silmään junan puksuttaessa raiteilla eteenpäin. Ei muuta kuin  yömyssyt kehiin.

Illalla ennen nukahtamista mieleeni tuli heittämäni kolikko Fontana di Trevijaan ja uskomus paluusta Roomaan. Neljän päivän aikana ehdimme kiertämään monia aiemmin käymättä jääneitä paikkoja, mutta käymättä jäi monia paikkoja, joita olin aiemmin hieman silmäillyt. 29 kilometrin päässä sijaitseva Tivolissa on kaksi maailmanperintöluetteloon kuuluvaa huvilaa Villa d’Este ja Villa Adriana, jotka voisivat olla oiva vierailupaikka.

Yritimme kovasti tunkea käyntiä kauempana kaupungin keskustasa sijaitsevalle Via Appia Antican tvarrelalle. Yksi vanhimmista Rooman aikaisista teistä ja sen ympärillä   oleva puistoalue ja katakombit jäivät kutkuttelemaan. Hautakammioiden lisäksi alueella sijaitsee Chiesa del Domine Quo Vadis kirkko, johon liittyy tarina Pietarin ja Jeesuksen tapaamisesta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Pietari palasi Roomaan, jossa hänet otettiin kiinni ja teloitettiin. Paikalle on hieman haastavaa päästä julkisilla, miksi se jäi nyt käymättä.

Aikaisin aamusta noin viiden aikaan juna saapui Villa san Giovannin satamakaupunkiin jossa junavaunut lastattiin lauttaan.

Lastausvaiheen melu kyllä piti siitä huolen, että herättyä tuli.

Junasta pääsee ulos lauttakyydin aikana ja niinpä me siirryimme ulos seuraamaan lastausta ja lähtöä satamasta. Raikas mutta lämmin aamuinen merituuli enteili taas kuumaa päivää.

 

Vatikaani

Tällä reissulla oli Vatikaaniin varattu kokonainen päivä. Aina aiemmilla kerroilla, kun Roomassa on käyty, on Vatikaani jäänyt käymättä aikapulan takia. Ja nyt se tulikin todistettua, että melkoinen aikasyöppö tuo paikka onkin, jos aikoo kiertää muitakin lilliputtivaltion paikkoja, kuin vain opastettu kahden tunnin kierros Vatikaanissa.

Rooman ydinkeskustan ulkopuolella, joen toisella puolella oleva Vatikaanin pienen pieni kaupunkivaltio sijaitsee Rooman kaupungin sisällä, eikä valtioiden rajaa välttämättä huomaa mistään.

Valtion 44 hehtaarin alue käsittää suurimmaksi osaksi muurein ympäröidyn Vatikaanin kukkulan alueen, Pietarinkirkon ja sen edessä olevan aukion, paavin Apostolisen palatsin, Vatikaanin museot, Vatikaanivaltion hallintorakennuksen sekä muita hallintorakennuksia ja sveitsiläiskaartin kasarmin.

Lisäksi valtiolla on oma L’Osservatore Romano lehti, jonka toimitus ja painotalo sijaitsee Vatikaaninvaltion alueella, kuten myös pieni osa Paavali VI:n audienssihallista sekä laaja Vatikaanin puutarha.

Pinian sisäpiha on yksi Vatikaanin nähtävyyksistä. Nykyisin Pinian pihaa koristaa valtava kultainen pallo.

Tämä maailman pienin valtio on varsinainen turistimagneetti, joka toimii katolisen kirkon keskuksena ja Paavin asuinpaikkana.

Vatikaanivaltio on Euroopan ainoa itsevaltainen monarkia.

Maan ylin johtaja on paavi, joka valitaan koko eliniäksi virkaansa. Se on myös ainoana UNESCOn maailmanperintölistalla oleva kokonainen valtio.

Vatikaanissa on pieni oma 135 sveitsiläisen palkkasotilaan armeija.

Sveitsiläiskaarti perustettiin vuonna 1506, mistä lähtien nämä tarkoin valikoidut, värikkäistä raidallisista univormuistaan tunnetut sotilaat ovat antaneet suojaa paaville.

Sveitsiläiskaarti vastaa yhdessä Vatikaanin santarmien kanssa Vatikaanivaltion sisäisestä järjestyksestä.

Vatikaanivaltiolla on hieman yli 800 kansalaista.

Vatikaanin kansalaisuus kuuluu paavin lisäksi sveitsiläiskaartilai- sille, kuurian korkeille virkamiehille ja niille kardinaaleille, jotka asuvat Vatikaanissa tai muualla Roomassa. Kansalaisuuden saavat myös ne papit ja maallikot, jotka asuvat paavin antamalla erikoisluvalla pysyväisluonteisesti Vatikaanin alueella. Vatikaanin kansalaisuus on ajallisesti rajattu, liittyen henkilön tehtävään. Tämän lisäksi muilla Pyhän istuimen lähettiläillä on Vatikaanin kansalaisoikeudet. Vain osa kansalaisista asuu Vatikaanissa vakituisesti ja noin ¾ osaa oleskelee ulkomailla toimien esim. diplomaatteina.

Vatikaanissa työskentelee paljon ihmisiä, jotka tulevat sinne Italiasta.

Myös Italian poliisi valvoo järjestystä Vatikaanin alueella, tosin sen toimivalta koskee vain tiettyjä ulkoalueita.

Vatikaanilla on myös tiivis kaupallinen ja taloudellinen yhteistyö Italian kanssa.

Moni vierailee myös postitoimistossa saadakseen Vatikaanin postikorttiin Vatikaanin postileiman.

Vaikka Vatikaani ei kuulukaan Euroopan unioniin, on maan virallinen valuutta silti euro. Vatikaanin kuvilla varustetut eurot ovatkin varsinainen keräilyharvinaisuus. Vatikaanin euroja voi ostaa matkamuistomyymälästä.

Vatikaaniin pääsee jalan, metrolla, bussilla tai ratikalla.

A-linjalla sijaitsevat Ottaviano-S. Pietro metroasema sekä Valle Aurelia asema ovat aivan lähellä, varsinkin jos Vatikaaniin tutustumisen aloittaa museokierroksella.

Bussilla numero 49 pääsee aivan pelipaikoille Ville Vaticano pysäkille. Myös busseilla 492 ja 99 pääsee lähelle Vatikaania. Ratikkaa käyttävien paras pysäkki on Piazza del Risorgimento. Tällöin kannattaa hypätä ratikkaan no 19.

Vatikaanissa on myös maailman lyhin rautatie, joka käsittää kaksi 300 metrin rataa ja Citta Vaticano aseman. Junaradat ja rautatieasema rakennettiin paavi Pius XI:n paavin aikana ja sitä käytetään tavaroiden kuljettamiseen.

Vatikaanissa on varauduttava jonottamaan.

Jonot sen nähtävyyksille ovatkin melkoiset.

Paras vaihtoehto välttää jonottaminen on ostaa liput haluamiinsa paikkoihin etukäteen netistä tai sitten mennä paikalle heti Pietarin kirkon avauduttua klo 7 aamulla.

Sen verran aikaa Vatikaanin vierailun suunnitteluun kannattaa käyttää, että vierailee Vatikaanin virallisilla sivuilla ja tutustuu museoiden ja Vatikaanin nähtävyyksien tarjontaan.

Kannattaa tarkoin tsekata millaisen lipun ostaa, sillä etukäteenkin ostetulla lipullakin voi joutua jonottamaan. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota pukeutumiseen, josta on selkeät ohjeet Vatikaanin www.sivuilla. Minihameet, shortsit ja olkapäät paljastava pusero ovat kiellettyjä.

Olimme varanneet heti aamusta, ennen Vatikaanin virallista aukeamisaikaa opastetun kierroksen, johon kuului  pääsy kierroksen jälkeen sivukautta Pietarin kirkkoon sekä puutarhaan.

Lippujen hinnassa ja sisällöissä on hurja vaihtelu. Netistä ostettu lippu vaihdetaan sisääntulokerrosta ylempänä olevilla automaateilla viralliseksi lipuksi, jolla pääsee museoihin.

Vatikaanin puutarhat mainittiin ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla.

Nyttemmin vihannesten, hedelmien ja lääkekasvien viljely on vaihtunut koristeelliseen puutarhaan, jonne pääsee ainoastaan oppaan kanssa.

Museoita Vatikaanissa riittää, joten kannattaakin etukäteen tsekata museoiden tarjonta, jotta tietää minne haluaa mennä ja missä kohtaa on järkevä säästää jalkoja.

Museoalue, jonne sisäänpääsylip- pu oikeuttaa on valtava ja sen kokonaan läpikäymiseen olisi helposti kulunut useampi päivä.

Erityisen mielenkiintoinen oli Vatikaanin vaunu- ja ajoneuvomuseo, jossa oli nähtävänä niitä vaunuja ja ajoneuvoja, joita aiemmat paavit ovat käyttäneet.

Mukaan vierailupäivälle kannattaa varata juomaa ja jokin pieni energiapatukka. Museo- ja kirkkoalueella ei nimittäin ole montaa paikkaa mistä voi ostaa syötävää ja juotavaa. Isot kassit ja reput kannattaa myös jättää hotelille, sillä niitä ei saa ottaa mukaan museoihin.

Yksi mielenkiintoinen tutustumiskohde on Borgia huoneisto.

Huoneisto koostuu viidestä huoneesta, jotka on koristeltu upeilla freskoilla.

Vinkkinä, että osa ei käy näissä tiloissa ollenkaan, vaan suuntaavat suoraan Sikstuksen kappeliin, josta ei pääse enään takaisin näihin tiloihin. Eli älä seuraa suoraan rappusiin menevää opastetta, vaan käänny vasemmalle jotta pääset Borgia huoneistoon.

Chiaramonti museo on klassisen veistoksen antiikkimuseo, jossa on nähtävänä roomalaisia veistoksia sekä muita roomalaisen ja kreikkalaisen mytologian omistamia taide-esineitä.

Vatikaanin taideaarteista kuuluisin lienee Sikstuksen kappeli, jossa voi ihastella Michelangelon maalaamia upeita kattomaalauksia ja Viimeinen tuomio freskoa. Harmillisesti Sikstuksen kappelissa on kuvaaminen kielletty, mutta muissa Vatikaanin tiloissa saa kuvata.

Tämä kuva onkin otettu postikortista.

Tässä kappelissa lupa puhua olisi vain paavilla, mutta osa turisteista viis veisasi kehoituksesta.

Kappeli esittää myös tärkeää roolia uuden paavin valinnassa. Kardinaalit kokoontuivat Sikstuksen kappeliin, eivätkä poistu sieltä, ennen kuin uusi paavi on valittu tarvittavalla enemmistöllä. Mikäli Vatikaanin piipusta pöllähtää ilmoille mustaa savua tarkoittaa se sitä, ettei uutta paavia ole saatu valittua. Valkoinen savu puolestaan kertoo siitä, että uusi paavi on valittu ja katolinen maailma on saanut uuden päämiehen.

Meidän lippuumme kuului pääsy Sikstuksen kappelin jälkeen olevasta sivuovesta suoraan Pietarin kirkkoon.

Tämä mahdollisuus tarjotaan ryhmille, mutta jos onnistuu ”liittymään” sopivasti osaksi opastettua ryhmää pääsee jonottamatta Pietarin kirkkoon.

Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta jonot sinne ovat todella pitkiä, eikä sisälle pääsyyn ole muuta keinoa kuin jonottaa.

Jono voi olla niin pitkä, ettei sisään pääsekään, varsinkin jos paikalle on saapunut vasta iltapäivästä.

Opastettuja kierroksia kirkkoon on myös tarjolla ja jos sellaisen päättää ostaa pääsee ohittamaan jonon.

Pietarinkirkko eli Basilica di San Pietro in Vaticano on yksi Rooman suosituin turistikohde.

Komeaa kirkkoa ei rakennettu hetkessä, vaan Pietarinkirkon rakentamiseen tarvittiin kaiken kaikkiaan 120 vuotta, 20 paavia ja 10 arkkitehtiä.

Kirkko on maailman suurin kirkkorakennus ja se kätkee sisälleen merkittäviä taideteoksia.

Pietarinkirkossa on monia todellisia aarteita, kuten kristilliset pyhäinjäännökset ja kuuluisat taideteokset.

Kirkossa on paljon katseltavaa ja aikaa siellä saakin kulumaan melkoisesti niin halutessaan.

Pietarinkirkon alle on haudattu useita paaveja, mutta ainoastaan yksi nainen, kruunusta luopunut ja katolilaisuuteen kääntynyt Ruotsin kuningatar Kristiina.

Perimätiedon mukaan Pietarinkirkko on rakennettu paikalle, jossa apostoli Pietari ristiinnaulittiin ja johon hänet haudattiin. Pietarinkirkon kryptan pyhimpänä paikkana pidetäänkin oletettua apostoli Pietarin hautaa.

Pyhää Pietaria pidetään Rooman ensimmäisenä piispana ja paavina.

Pietarinkirkon pyhä ovi sijaitsee sisäänkäynnin oikealla puolella.

Kulattu ovi on tiukasti lukittu ja kirkon sisäpuolelta umpeen muurattu. Se avataan kerran 25 vuodessa kirkon juhlavuosina.

Oven avaa paavi ja usein miten hän saa tämän kunnian vain kerran eläessään, sillä perinteisesti paavit ovat sen verran vanhoja jo valittaessa tehtäväänsä, että toista kertaa ei eliniän aikana ehdi tulla. Poikkeuksen on tehnyt ainoasta kaksi paavia, jotka ovat avanneet pyhän oven kahdesti.

Kauniin oven 16 paneelissa kuvataan Jeesuksen elämää.

Pietarinkirkon kupoliin pääsee myös kiipeämään. Päästäkseen kupolin näköalatasanteelle joutuu taas jonottamaan. Vierailusta kupolissa ja näköalatasanteella peritään erillinen korvaus. Pääsymaksu sinne on 8 €, jos päättää kiivetä kaikki 550 askelmaa. Jos taa haluaa säästää jalkoja ja mennä puoliväliin hissillä ja kiivetä loput 200 askelmaa, maksaa lippu 10 €. Kupolista aukeaa upeat näkymät Roomaan.

Heti Pietarin aukion jälkeen kannattaa varautua ahkeriin kiertoajelumyyjiin, Vatikaanin skip the line lippujen myyjiin ja muihin kaupustelijoihin, joita riittää riesaksi asti.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 11 Malaga

Malaga

Lähdimme aamupäivällä ajelemaan Mijaksen ja Torremolinoksen kautta Malagaan. Matkalla koukkasimme katsomaan Kristoffer Kolumbukselle tehtyä Castillo Monumento Colomaresin muistomerkkiä. Iltapäivästä saavuimmekin sitten Malagaan. Malagassa on tullut käytyä ennenkin, mutta nyt aurinkorannikon rantaloma ei ollut mielessä vaan käydä ikuistamassa Malagan nähtävyydet, palauttaa vuokra-auto Malagan juna-asemalle ja matkata takaisin kotiin.

Espanjan aurinkorannikolla sijaitseva Malaga on suosittu rantaloma- ja kaupunkikohde.

Kaupunki oli ennen varsinaisen turistikauden alkua rauhallinen ja siellä oli mukava liikkua.

Malagan keskustan alueen turistinähtävyydet kiertää helposti jalan ja ainahan voi tietysti hypätä Hop on Hop off bussin kyytiin. Myös sähköisen Tuk Tukin kyydissä on mahdollisuus kiertää Malagan nähtävyydet. Lisäksi nähtävyyksiä voi katsella hevoskyydillä ja totta kait Malagassakin voi vuokrata pyörän tai sähköpotkulaudan, jotka näyttivätkin olevan kovassa suosiossa.

Malagan sataman alue on vilkas, kiitos siellä vierailevien isojen matkustaja-alusten, jotka tuovat päivittäin ison määrän turisteja kaupunkiin. Satamasta lähtee myös erilaisia nähtävyysristeilyitä kaupungin edustalle.

Castillo de Gibralfaro linnake on hienosti entisöity, ja sen menneisyydestä pääsee hyvin selville vierailemalla kukkulan päällä olevassa sotamuseossa.

Jos totta puhutaan, niin tässä kohteessa historiaa kiehtovampaa olivat näköalat. Muurien päälle pääsee kävelemään ja niiltä käsin näkeekin koko kaupungin, vuoret ja Välimeren. Mikäs noita näkymiä oli ihaillessa ja nauttia lasillinen linnakkeella olevassa ravintolassa.

Visiittiin kannattaa yhdistää myös vierailu Alcazaban linnakkeella. Kumpikin linnake on avoinna kesäaikaan klo 9-20.

Jos käy vain yhdellä linnakkeella, niin sisäänpääsymaksu on 3,50 €. Jos haluaa vierailla kummallakin linnakkeella, kannattaa ostaa 5,50 € maksava kummankin linnakkeen kattava yhteislippu.

Kävelyreitti ylös kummallekkin linnakkeelle, jotka siis sijaitsevat peräkkäin on kaunis, mutta jyrkässä rinteessä kipuaminen vie oman aikansa ja käy kuntoilusta.

Nämä matkailijat nappasivat taxin ja ajoivat sillä suoraan Castillo de Gibralfaro linnakkeelle. Sinne pääsee myös paikallisbussilla 35. Bussislipun hinta on 1,40 € ja lipun voi ostaa kuljettajalta. Alaspäin tulo olikin sitten vaivatonta maisemia ihaillessa.

Alcazaban linnoituksen sisätiloissa on mielenkiintoinen arkeologinen museo, josta löytyy Alcazaban alueen kaivauksissa löytyneitä arkeologisia esineitä.

Alcazaban linnoituksen alueella on myös kauniita puutarhoja suihkulähteineen sekä muinaisen roomalaisen amfiteatterin rauniot. Kesäaikaan teatterilla pidetään edelleenkin konsertteja ja muita tapahtumia. Jos haluaa vierailla vain tällä linnakkeella pitää sinne kavuta rappusia pitkin. Alueelle on ladattavissa ilmainen ääniopas.

Jos Málagassa mielii nähdä nähtävyyksiä ja museoita kannattava hankinta voi olla Malaga Pass.

Se voi olla erittäinkin kannattava valinta, sillä sisäänpääsyliput olivat yllättävän kalliita verrattuna muualla vierailemiimme nimekkäisiinkin paikkoihin verrattuna.

Toinen turisteille tarjolla oleva Malga Card sisältää lisäksi Hop on ja Hop off bussikierroksen sekä opastetun kävelykierroksen Malagassa.

CAC museon lähikortteleissa voi katsella ilmaiseksi myös maailmanluokan katutaidetta, talojen seiniin maalattuja muraaleja ja graffiteja.

Malagan katedraali Catedral de la Encarnacion de Malaga on komea ulkoapäin.

Katedraaliin pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 10–18 ja sunnuntaisin klo 14-18.

Katedraalissa on myös mahdollista päästä ihailemaan sen kattoa ja torneja sekä sieltä avautuvaa upeaa maisemaa. Tosin ensin on kiivettävä kierreportaita noin 200 askelmaa. Kiipeäminen torniin ei sovi liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille.

Katedraalin sisätiloihin on 6 € pääsymaksu, joka kannattaa ehdottomasti maksaa. Katedraalissa on paljon katsottavaa, eikä ihme, että se onkin yksi Malagan päänähtävyyksistä.

Pääsymaksulla pääsee sisään myös vieressä olevaan Iglesia Capitular del El Sagrario kirkkoon.

Jos lisäksi haluaa mennä katedraalin katolle, maksaa yhteislippu 10 €.

Centro de Arte Contemporaneo de Malaga eli CAC on vanhaan makasiinirakennuk- seen äskettäin avattu nykytaiteen museo.

Museon vaihtuvissa näyttelyissä on esillä taidemaailman nousevia nimiä.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-21. Museoon on ihme kyllä ilmainen sisäänpääsy.

Centre Pompidoun museossa kannattaa vierailla. Museon sisäänkäynti itsessään on jo mielenkiintoa herättävä.

Museossa on pysyvien kokoelmien lisäksi esillä vaihtuvia näyttelyitä.

Näyttelyt ovat pääasiassa keskittyneet 1900-luvun teoksien esittelyyn. Paikka on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 9.30 – 20. Sisäänpääsyhinnat vaihtelevat sen mukaan haluaako vierailla vain pysyvässä näyttelyssä vai sen lisäksi myös vaihtuvassa näyttelyssä. Hinnat kannattaakin katsoa museon nettisivuilta.

Tällä tourneella on tullut kierreltyä muutamat taidenäyttelyt, kirkot ja museot, joten näiden osalta alkoi tässä kohtaa matkaa olla vierailu- ja elämyskiintiöt täynnä.

Tästä syystä Picasso museo ohitettiin. Sen sijaan Jardines Picasson puistossa vierailimme.

Puistossa voi ihailla Picasson inspiroivia taideteoksia, nauttia upeista istutuksista ja istahtaa lepuuttelemaan jalkoja hetkeksi. Kannattaa poiketa.

Joko kyseessä rupesi olemaan jo pienoinen matkaväsymys tai sitten osa näistä kohteista oli jo niin nähty, että käymättä jäi keskustan ulkopuolella oleva kasvitieteellinen puutarha.

Käymättä jäi sekä lasi- ja kristallimuseo Museo del Vidrio y Cristal de Malaga, Colección del Museo Ruso Venäjän taiteeseen erikoistunut museo, Museo de Málaga, jossa on taidetta ja maakunnan arkeologisia aarteita sekä Museo Interactivo de la Música.

Nyt ei vaan enää jaksanut… Yhtenä iltana ei jaksanut edes lähteä syömään, joten hotellin lähikaupasta eväät mukaan ja perinteinen hotelli-illallinen kehiin.

Sen sijaan hengailimme useana päivänä rantabulevardilla nauttien auringosta ja sataman tunnelmasta.

Rantabulevardin ihanat ravintolat saivat viihtymään ja niistä käsin oli mukavaa katsella ihmisvilinää.

Rannassa oli myös kivoja pieniä kojuja, joissa myytiin matkamuistoja.

Kävimme myös katsastamassa alueen rannat, jonne olikin kerääntynyt paljon auringonpalvojia.

Pääasiassa rannalla olijat olivat paikallisia, jotka olivat tulleet nauttimaan auringosta ja rantaelämästä upeana viikonloppuna koko perheen voimin.

Malagan rantaviiva on pitkä ja paikallisbusseilla pääsee hyvin kaupungin monelle eri rannalle.

Lounastimme yhdessä rannan ravintolassa ja maistettua tuli sardiineja ja jättirapuja, joita valmistettiin hiiligrillissä tikkuhalstereilla. Hyviä olivat.

Nämä merelliset herkut taitavat olla kovin suosittuja, sillä niitä tarjoiltiin kaikissa rannan ravintoloissa ja kaikki tuntuivat tilaavan juuri niitä.

Tutustua kannattaa myös Atarazanas kauppahalliin – Mercado Central de Atarazanasiin.

Paikka on kaupungin suosituin kauppahalli ja sen kyllä huomasi, sillä istumapaikkoja kauppahallin tapas-paikkoihin oli mahdotonta löytää.

Myös erilaiset valmistettavat lihaherkut ja merenelävät tekivät kauppansa, eikä myöskään niiden tarjoilualueilla ollut tyhjiä paikkoja.

Málagasta löytyy tietenkin härkätaisteluareena, jonne olisi päässyt myös vierailemaan.

Noitakin tuli muutama matkalla nähtyä, eli emme siis vierailleet siellä.

Ilmeisesti tämäkin kokemuskiintiö oli täynnä.

Malagassa on runsaasti kattobaareja, jotka tuntuivat myös olevan erittäin suosittuja ajankohdasta riippumatta. AC Hotel Malaga Palacion 15 kerroksessa sijaitseva Àtico Bar & Restaurant tarjoaa upean panoraamanäkymän kaupunkiin. Toinen mainio kattoterassi on The Top, joka sijaitsee Hotel Molina Larionissa. La Terraza Oasis Carmen Thyssen museon neljännessä kerroksessa on  Gin-toniceistaan ​​kuuluisa paikka. Alcazaba Premium Hostel Málagassa sijaitsee myös yksi kattoterassi.

                                                                                                                                                                                                       

Kotia kohti

Reilun kolmen, melkein neljän viikon mittainen Iberian reissu oli onnistunut ja mallikkaasti loppusuoralla.

Hienon reitin varrelle oli onnistuttu valitsemaan monta todella upeaa ja ainutlaatuista sekä mielenkiintoista kohdetta.

Ihanaa oli myös nähdä pitkän matkustustauon jälkeen iloisia lomasta nauttivia ihmisiä, kokea lentokentän vilinä ja matkustamisen vapaus.

Huomasi hyvin, miten nyt korona-ajan helpotettua ihmiset olivat vapautuneempia ja arkikin tuntui palautuvan eri kohteissa uomilleen.

Pieni ennakko aurinkoon ja kesään tuli otettua ja valoenergia-akut ladattua. Taas jaksaa ennen seuraavaa rutistusta, joka sekin on kohta tulossa.

Tarkoituksena on paketoida seuraavaksi Italia. Matka tulee suuntautumaan Roomasta alaspäin Sisiliaan ja ”saappan koron” kautta Napoliin ja sieltä sitten takaisin kotiin. Sitä odotellessa!

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 10 Marbella, Fuge, Mijas ja Torre

Marbella

Saavuimme autolla Gibraltarilta Marbellaan. Ajoaika oli noin reilun tunnin, josta osa ajettiin maksullisia moottoritiepätkiä. Yksi mikä ei ole muuttunut on, että edelleenkin Marbellassa asuvat ympäri maailmaa kotoisin olevat äveriäät ihmiset, ja sen aistii kaupungin kaduilla katsoessaan luksusautoja, kalliita merkkiliikkeitä ja hulppeita jahteja Puerto Banúksen satamassa.

Reilun viiden kilometrin päässä Marbellan keskustasta sijaitseva Puerto Banúksen valtavan viihde- ja ostosalueen keskipiste on huvivenesatama, jonka ympärille alue levittäytyy.

Hyvien ostosmahdollisuuk- sien lisäksi alueella on tasokkaista välimerellisiä herkkuja tarjoavia ravintoloita. Alue onkin yksi Costa del Solin suosituimpia vierailukohteita. Alue on paisunut kiinni itse Marbellan kaupunkiin, joka onkin laajentunut melkoisesti viime käynnistä.

Matkalla Marbellan keskustaan poikkesimme kuvaamaan Mezquita del Rey Abdul Aziz al Saud moskeijan, joka tunnetaan myös Marbellan valkoisena moskeijana.

Moskeija rakennettiin 1500-luvulla, maurien valloittaessa Espanjan.

Moskeija on tien toisella puolella, eli sinne meno kannattaa ennakoida, jos on liikenteessä Puerto Banúksen suunnasta kohti Marbellan keskustaa. Moskeijaan pääsee tutustumaan ja siellä kannattaakin poiketa.

Aika lähellä moskeijaa, mutta tien vastakkaisella puolella on Museo Rallin taidemuseo, jossa voi ihastella lukuisia nykytaiteen suurteoksia.

Museossa on laaja kokoelma nykytaiteilijoiden teoksia eri Latinalaisen Amerikan maista. Museo jo itsessäänkin on kaunis rakennus. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua. Museon aukioloajankohdat vaihtelevat kuukausittain ja museo on auki vain muutamien tuntien aikana, joten aukiolo kannattaa varmistaa etukäteen.

Marbellaan on hyvät yhteydet Malagasta, mikä tekeekin siitä suositun lomanviettokohteen.

Myös sen monet hyvin hoidetut rannat sekä tasokkaat golfkentät vetävät puoleensa.

Marbellassa ei ole juna-asemaa, joten bussilla pääsee Malagasta suoraan Marbellaan tai sitten menee junalla Fuengirolaan ja siitä bussilla Marbellaan.

Rantapromenadi on erittäin suosittu kävelypaikka ja sen varrella olevat terassit ovatkin turistiaikaan hyvin kansoitettuja.

Marbellan keskustassa on muurien ympäröimä Vanha kaupunki, jossa on helppo viihtyä.

Se pitää sisällään monia historiallisesti arvokkaita rakennuksia kuten Marbellan kaupungintalon, jonka seinää koristavat aurinkokello ja muistolaatat sekä kauniit seinällä roikkuvat ruukkukukat, jotka loistivat auringossa valkoiseksi kalkittua seinää vasten.

Toinen merkittävä rakennus Vanhassa kaupungissa on Ermita de Santiago kirkko, joka on  melko pieni ja vaatimaton Espanjan muihin kirkkoihin verrattuna.

Vanhan kaupungin tunnelmallisten kävelykatujen varsilla sijaitsee paljon erilaisia myymälöitä. Vanhassa kaupungissa on myös monipuolinen ravintolatarjonta.

Vanhan kaupungin sydän on kaunis Plaza de los Naranjos, jonka keskelle istutetut appelsiinipuut ihastuttavat.

Myös laajan terassialueen ympärille istutetut isot kukkaistutukset tekevät paikasta viihtyisän.

Ei siis ihme, että ulkoilmaravintoloiden kaikki paikat olivat aivan täynnä.

Vanhassa Hospital de Bazanin goottilaisessa sairaalassa sijaitseva Museo del Grabado Español Contemporáneon taidemuseo on ainutlaatuinen koko Espanjassa.

Yli 4 000 taideteosta ja –esinettä sisältävästä museosta löytyy esimerkiksi Picasson ja Dalín teoksia.

Museo on avoinna maanantaisin ja lauantaisi klo 9-14 ja tiistaista perjantaihin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 3 €.

Sairaalarakennus oli alun perin Marbellan pormestarin asuinpalatsin osa, jonka hän lahjoitti kaupungille köyhien sairaalaksi. Paikassa järjestetään nykyisin myös erilaisia musiikki- ja taidetapahtumia.

Mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi arabien rakennuttaman linnan rauniot sekä 1500-luvulla rakennettu Iglesia de Nuestra Señora de la Encarnación kirkko, joka on nykyisin Marbellan pääkirkko.

Todennäköisesti kirkko on aiemmin ollut  Marbellan päämoskeija, joka sittemmin on muutettu katoliseksi kirkoksi.

Kirkko vaikuttaa kovin vaatimattomalta kaikkiin aiempiin kirkkoihin verrattuna, mutta on sisätiloiltaan kuitenkin Marbellan näyttävintä osastoa.

Kait kirkkokiintiökin on tullut tällä reissulla täyteen, kun näin rupeaa nirsoilemaan?

Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 8-13 ja 18-20 ja sunnuntaisin klo 9.30-13.30 ja klo 18-20.

Taidenähtävyyksiä Marbellassa voi mennä ihastelemaan Avenida del Mar aukiolle.

Kauniilla, palmuilla koristellulla aukiolla on kymmenen Dalín pronssipatsasta, jotka herättävät taatusti ajatuksia.

Viereisessä Paseo del Alameda puistossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Puiston ihanat koristellut penkit sekä suihkulähteet kutsuvat istahtamaan. Puiston läheltä löytyy joukko kivoja kahviloita.

Marbella on laajentunut ja sinne on rakennettu paljon uutta sitten viime käynnin. Oli kuitenkin kiva pyörähtää paikassa ja kierrellä siellä entuudestaan tuttuja paikkoja.

Kun Marbella oli taputeltu olikin edessä reilun puolen tunnin ajomatka Fuengirolaan. Matka taittui joutuisasti moottoritietä pitkin.

                                                                                                                                                                                                   

Fuengirola

Marbellan ja Fuengirolan väli on noin 30 km ja autolla sen taittaa reilussa puolessa tunnissa. Fuengirolaan on suora junayhteys Malagasta ja lentokentältä, miksi sinne on varsin mutkatonta kulkea.

Fuengirola on helppo lomakohde, sillä siellä on vahva suomalaisyhteisö ja -asutus.

Siksi se kait onkin yksi suomalaisten suosikkikohteista Espanjassa.

Kaupasta sai suomalaisten harmaata suosikkijuomaa ja tuttuja ruokatarvikkeita. Tuttua ja turvallista siis. Fuengirola on yhdistelmä sinistä merta ja upeaa vuoristoa mutta silti se on aito espanjalainen lomakohde upeine rantoineen.

Vietimme yhtenä keväänä yli 30 vuotta sitten kuusi viikkoa Fuengirolassa ja olipa hauskaa palata katsomaan todellakin muuttunutta kaupunkia.

Jos ei nyt ihan, niin melkein voi sanoa, että ainoastaan ranta oli samanlainen.

Kaikki muu sen ympäristössä oli uuta rakennelmaa tai ainakin isosti remontoitua.

Rantapromenadi on tätä nykyä täynnä kahviloita, baareja ja ravintoloita.

Fuengirolassa vietimme vajaan vuorokauden, vaikka sen koluamiseen olisi riittänyt iltapäivä.

Fuengirolassa piti käydä katsomassa Centro Finlandia, jossa suomalaiset palveluntarjoajat ovat yhden katon alla.

Olen vuosien aikana tehnyt Suomesta käsin heidän kanssaan jonkun verran koulutukseen liittyvää yhteistyötä, joten olipa mukava pyörähtää tuollakin. Paikka on erittäinkin tuttu monelle Aurinkorannikon asukille.

Parroquia de Nuestra Señora del Rosario kirkko ei nyt sekään kovin kummoinen ollut. Kauniimpi ulkoa, kuin sisältä.

Pienet roomalaiset rauniot Yacimiento Arqueologico Romano ovat mitäänsanomattomat.

Vieressä oleva Finca del Secretario museo jätettiin tällä kertaa suosiolla väliin, samoin kuin kaupungin museokin.

Plaza Miguel Márquez aukion tiistaitori ja lauantain kirpputori ovat  must kohteita, jos paikalla sattuu olemaan noina päivinä. Aikaisemmin ne olivat melkoinen turisteja vetävä tapahtuma kaupungissa, niin varmaan nytkin.

Fuengirolan keskustan läheisyydessä sijaitsevan kukkulan päällä on 1100-luvulla rakennettu Castillo de Sohail linna, joka on harvoja Fuengirolan nähtävyyksiä.

Linna on avoinna yleisölle kesäaikaan tiistaista perjantaihin klo 10–14 sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10–14 ja 18.30–21.30. Maanantaisin linna on suljettu.

Maurien rakentamalla linnalla on verinen historia. Vaikka linnassa ei ole paljon nähtävää, kannattaa silti kävellä ylös kukkulalle, josta on hyvät näkymät alas kaupunkiin. Linnan alueella pidetään kesäaikaan erilaisia konsertteja ja festivaaleja.

Muutakin tuttua kuin rannat kaupungista löytyi. Tuttu härkä komeilee kukkulan päällä omalla paikallaan toivottaen kaupunkiin tulijat tervetulleiksi.

Perheet viihtyvät varmasti lomalla Fuengirolassa, sillä rannoilla on paljon erilaisia vesiaktiviteettejä ja niissä on monipuolinen palvelutarjonta.

Lisäksi Fuengirolassa on pieni eläintarha Bioparc ja Huvipuisto Tivoli World sekä vesipuisto Parque Aquático Mijas. Fuengirola on myös erittäin suosittu golflomakohde. Fuengirolasta ei ole pitkä matka lähialueiden muihin lomakohteisiin.

Fuengirolan satamasta löytyy lukuisia ravintoloita, kahviloita, baareja, niin turisteille kuin paikallisillekin. Sataman keskipisteenä on Paseo Maritimon rantabulevardi, joka jatkuu koko rannan matkan.

Matkalla Torremolinokseen, Fuengirolan ja Benaimadenan  välissä on Castillo Monumento Colomaresin linnatyylinen muistomerkki Kristoffer Kolumbukselle.

Muistomerkki rakennettiin 1980- ja 90-luvulla Kristoffer Kolumbuksen Amerikan löydön muistoksi.

Vaikka linna onkin uustuotantoa, on se silti näkemisen ja tutustumisen arvoinen kohde. Rakennuksen koristeellisessa ulkoasussa näkyy veneitä ja muita löytöretkistä muistuttavia yksityiskohtia. Nykyään  Castillo de Colomares on Benalmadenan suosituimpia nähtävyyksiä ja maailman suurin Kolumbus aiheinen monumentti.

Rakennuksen sisältä löytyy tietoa Kolumbuksen tutkimusmatkoista sekä yksi maailman pienimmistä kirkoista.

Linna on avoinna kevätkuukausina keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-19. Vierailu linnassa maksaa 2,50 €. Linnalta on mainiot näkymät ympäristöön.

Pienenä vihjeenä: Tämä ei todellakaan ole kävelymatkan päässä Benaimadenan kaupungista, jos joku niin sattuu väittämään. Linnalle on pitkä ja mäkinen tieosuus, joten jalan ei kannata lähteä liikkeelle.

 

Mijas Pueblo

Fuengirolassa ei ole paljoakaan varsinaista nähtävää. Meri, ranta ja aurinko kuitenkin pitää huolen, että matkailija viihtyy. Lähellä oleva Mijas pueblon pikkukylä on mainio ja suosittu vierailupaikka lähellä Fuengirolaa.

Kilometrin korkuisella Mijaksen vuorella sijaitsee pieni Mijas Pueblon kylä, jossa on kauniita valkoiseksi kalkittuja taloja.

Mijas sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Fuengirolasta.

Mijakseen pääsee kätevästi alle kaksi euroa maksavalla bussilla Fuengirolasta, mutta kun meillä oli kerran auto, niin me ajaa hurautimme sillä.

Mijaksessa on pieni ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena, jota käytetään edelleen.

Itsekin olemme siellä vierailleet, tosin kolmekymmentä vuotta sitten.

Härkätaisteluihin voi tutustua myös areenan Museo Taurina de Mijas härkätaistelumuseossa. Museo ja areena ovat avoinna päivittäin klo 11-21. Sisäänpääsymaksu museoon maksaa 4 €.

Lisäksi Mijaksessa on upea kalliokirkko eli Virgen Santa Maria de la Peña, joka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 16-20.

Virgen de la Peña on Mijasin suojeluspyhimys ja sen kuva loistaa yhdessä seiniä koristavien simpukankuorten ja rikkaan koristelun kanssa.

Legendan mukaan kuva oli piilossa viisi vuosisataa, kunnes se löytyi valkoisen kyyhkysen opastettua kaksi lasta ja hänen isänsä oikealle paikalle. Virgen de la Peñan Eremitaasiin on ilmainen sisäänpääsy vuoden jokaisena päivänä.

Pienessä ja viehättävässä, mutta sokkeloisessa kylässä voi ottaa aasitaksikyydin tai sitten hypätä sähköisen Tuk Tukin kyytiin. Myös hevoskyyti näytti olevan suosiossa.

Mijaksen keskusaukiolla on tarjolla joka keskiviikko klo 12-13 flamencoshow, sekä lasillinen Málagan viiniä kaikille halukkaille.

Heinä- ja elokuussa esityksistä on mahdollista nauttia myös illalla klo 21.30. Kesäkuukausina Mijas tarjoaa paljon erilaisia tapahtumia.

Mijas Museo del Vinossa saa paljon tietoa makean Malagan viinin tuotannosta. Tuohon museoon emme kylläkään eksyneet. Emmekä myöskään CAC Mijasiin. Uudessa nykytaiteen keskuksessa kerrotaan olevan toiseksi suurin Picasso kokoelma Malagan Picasso museon jälkeen. Pääsylippu Mijas Pueblon uuteen nykytaiteen keskukseen maksaa maltilliset 3 €.

Carromato de Mijas miniatyyrimuseossa kannattaa  käydä.

Museo onkin yksi Mijaksen suosituimmista ja vierailluimmista nähtävyyksistä.

Museon rakennus on vanhan junavaunun muotoinen ja se on maalattu kirkkaan keltaiseksi.

Paikkaa on mahdotonta ohittaa. Lippu maksaa 3 € aikuisilta ja 1,50 € lapsilta.

Historiallisessa Museo Historico – Etnologico on esillä upea kokoelma vanhoja käsitöitä ja perinteisiä esineitä, kuten maatalous- ja kalastustyökaluja, ruoanlaittovälineitä ja puutarhanhoitoesineitä, jotka on koottu kylän vanhaan raatihuoneeseen. Pääsylippu museoon maksaa vain euron. Museo on avoinna päivittäin klo 10–14 ja 17–21.

Pieni Mijas oli mainio puolenpäivän retkikohde. Autolla on mahdotonta päästä lähelle pienen paikan keskustaa ja parasta onkikin jättää se kauempana oleville parkkialueille. Mijaksesta  on hienot näkymät yli Fuengirolan merelle. Kun Mijas oli kieretty oli aika jatkaa matkaa Torremolinokseen.

 

Torremolinos

Vielä ennen Malagaa ja kotiinpaluuta piti käydä kurkkaamassa, miten Torremolinos on vuosien aikana muuttunut. Fuengirolasta on matkaa Torremolinokseen noin 20 km. Autolla matka taittuu parissakymmenessä minuutissa.

Kaupungin keskustassa on korkeuseroja ja paljon portaita, miksi se ei sovi kovin hyvin liikuntarajoitteisille.

Torremolinoksessa ei ole paljon nähtävyyksiä. Kuten Fuengirolassakin täällä tärkeät elementit lomailuun ovat hiekkaranta, meri ja aurinko.

Aurinkorannikolta on kätevää tehdä päiväretkiä eri puolille Andalusiaa ja lähialueiden muihin rantakohteisiin.

Torremolinoksen nähtävyyksien parhaimmistoon kuuluvat Torre de los Molinos torni, joka oli aikoinaan osa puolustustornijärjestelmää.

Nykyään se onkin yksi kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä.

12 metriä korkeaan kaksikerroksiseen torniin ei pääse sisälle, sillä sen sisätilat ovat ajan myötä tuhoutuneet pahoin.

Tornia voikin ihailla vai ulkoapäin.

Yksi nähtävyyskohde Torremolinoksessa on Casa de los Navajas.

1900-luvun alussa rakennettu keskiaikainen maurilaistyylinen huvila on kunnostettu ja se on avoinna yleisölle. Paikkaan ei ole pääsymaksua.

Tässäkin kohteessa ranta on yksi tärkein nähtävyys ja syy, miksi kaupunkiin tullaan lomalle.

Lisäksi kaupungissa tai sen läheisyydessä on Aqualand & Crocodile Park, sekä rautatieaseman lähellä oleva Parque de la Baterian virkistysalue, joka sijaitsee Montemar Altossa.

Puiston näköalatornista on mainio näköala merelle.

Puistossa on myös mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin kuten souteluun pienellä lammella.

Puiston nimi on peräisin vanhasta puolustusasemasta, jossa oli tykkipatteristo. Puistoon onkin jätetty nähtäväksi osa vanhoista tykeistä. Myös kaksi maanalaista bunkkeria ovat edelleen nähtävissä. Torremolinoksessa on myös oma kasvitieteellinen puutarha.

Kaupunki oli nopeasti kierretty ja viimeinen etappi ennen kotimatkaa oli Malaga. Tämä olikin sitten tämän matkan viimeinen autolla siirryttävä väli. Matka Torremolinoksesta Malagaan kesti autolla puolisen tuntia moottoritietä pitkin. Olipa mukavaa päästä Malgassa eroon vuokra-autosta, asettua hotelliin ja ottaa rennosti kaksi seuraavaa päivää ennen kotimatkaa.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 9 Gibraltar

Gibraltar

Matka Sevillasta jatkui vuokra-autolla kohti Gibraltaria. Kauniit maisemat ja kiemurteleva tie piti matkaajat valppaina.

Espanjan kärjessä sijaitseva Gibraltarin niemimaa on pinta-alaltaan pieni alue Atlantin Valtameren ja Välimeren sekä Euroopan ja Afrikan välissä.

Mereltä Eurooppaan saapuvien maamerkkinä kohoaa 426 metriä korkea kalkkikivinen Gibraltarin vuori, joka on täynnä sotilaskäyttöön rakennettuja luolia ja tunneleita.

Alue kuuluu Iso-Britannialle, mikä näkyykin monissa asioissa Gibraltarilla. Joku onkin joskus kutsunut paikkaa Pikku-Britanniaksi.

Gibraltar on myös monien Välimerellä purjehtivien rahtialusten pysähdyspaikka.

Nytkin satama-alueella ja salmessa oli useita rahtilaivoja odottamassa polttoainetankkausta.

Gibraltar on aina kiinnostanut turisteja, sillä se on verovapaata aluetta. Gibraltarille tehdäänkin ahkerasti päiväretkiä Aurinkorannikolta ja muualta Andalusiasta. Nykyään myös kansainväliset risteilyalukset poikkeavat satamaan etenkin kesäkauden aikana. Paikka on erityisesti Brittituristien suosiossa.

Olemme vieraillee Gibraltarilla yli 30 vuotta sitten, joten oli kiva käydä katsomassa sitä vuosien jälkeen. Paikka on todellakin muuttunut.

Alueelle on rakennettu valtavasti lisää ja lisääntyneeseen turismiin on selvästi panostettu.

Nytkin rakenteilla, oli jos jonkin kokoisille maaplänteille uusia rakennuksia. Gibraltarilla ei ole kovin paljon nähtävyyksiä.

Eniten nähtävää on Gibraltarin vuorella, missä on apinoiden lisäksi nähtävyys- paikkoja joissa vierailla, luolia ja näköalapaikkoja.

Jos vuori hallitsee Gibraltarin maisemaa päivällä, niin se tekee saman myös pimeällä.

Kauniisti valaistu saari ja vuori on varmasti hieno näky kauempaa katsottuna.

Yksi mikä ei ole muuttunut, on saapuminen Gibraltarille.

Espanjan ja Gibraltarin erottaa Gibraltarin lentokentän kiitotie, joka pitää ylittää päästäkseen Gibraltarille.

Joskus kiitotien ylittämistä voi joutua odottelemaan laskeutuvan tai nousevan koneen takia – kokemusta on. On aika mielenkiintoinen fiilis nähdä lähietäisyydeltä nouseva lentokone. Lentokentältä lentoyhteyksiä on lähinnä Isoon-Britanniaan, mutta kenttää käytetään myös sotilaslentoihin.

Espanjasta saavuttaessa voi olla järkevää jättää auto La Linea de la Concepciónin kaupunkiin, joka sijaitsee lentokentän toisella puolella. Rajan lähellä on hienot ja isot katetut parkkialueet. Myös Espanjasta tulevat turistibussit jättävät lomailijat sinne ja sieltä sitten kävellään 300 metriä rajalle. Rajalla on normaalit rajamuodollisuudet, jossa tarkistetaan passit.

Jos kuitenkin päättä mennä autolla Gibraltarin puolelle, on sekin mahdollista.

Gibraltarin tiet ovat kovin kapeita ja parkkipakkoja alueella on varsin rajoitetusti, miksi skootterit ovatkin kovin yleisiä liikkumisvälineitä.

Positiivista on kuitenkin se, että brittiläisyydestä huolimatta liikenne kulkee Manner-Eurooppalaisesti oikeanpuoleisesti.

Muistutus: Jos sinulla on britti adapteri ota se mukaan, sillä sitä tarvitaan hotelleissa. No niinhän tuo adapteri jäi kotiin, joten taas on yksi lisää laatikossa…

Jos Gibraltarin puoleiselta rajalta ei viitsi kävellä noin varttia Vanhaan kaupunkiin, kulkee bussi numero 5 aivan Grand Casemates aukion viereen. Bussi numero 3 kulkee Europa Point niemelle, ja bussit 4 ja 8 suuntaavat Catalan rannalle. Liput busseihin maksavat melkein kaksi puntaa, mutta jos haluaa matkustaa monta kertaa, on päivälippu parempi hankinta. Lippuja voi ostaa kuljettajalta, mutta mukana pitää tietenkin olla punnan kolikoita. Lisätietoja lipuista ja reiteistä sekä aikataulut löydät täältä. Myös Taksi on varteenotettava liikkumismuoto Gibraltarilla.

Gibraltar on melko kallis paikka nähtävyyksiltään, joten kannattava hankita voi olla yhden päivän  45 £ maksava GibraltarPass.

Passi ostetaan verkosta, josta löytyy myös tieto, mitä palveluja ja alennuksia passi sisältää.

Tarjolla on myös paljon erilaisia opastettuja turistikierroksia.

Vanhassa kaupungissa on Gibraltar museo – The Gibraltar National Museum, jossa esitellään alueen sotaisaa menneisyyttä, Maurilaista kylpylää sekä ”Rockyn” vuosituhansia vanhaa historiaa ja Gibraltarin ainutlaatuista kulttuuria.  Museo on avoinna ma–pe 10–18 ja la klo 10–14. Pääsymaksu museoon on aikuisilta 5 £ . Tämän museon me ohitimme.

Gibraltarin Main Streetin kävelykatu on suosittu ostospaikka verovapautensa takia.

Korut, jalokivet, alkoholia, tupakkatuotteet sekä elektroniikkatuotteet ovat matkaajien suosiossa.

Valuuttana Gibraltarilla on Gibraltarin punta, jonka arvo vastaa Englannin punnan arvoa. Britannian puntia otetaan kaupoissa vastaan ja myös euro käy, ainakin pieniin ostoksiin. Rahanvaihtopisteitä on jo rajalla, ja Gibraltarin kaupoissa toimivat maksukortit.

Main Streetin luostari on yksi Gibraltarin vanhimmista rakennuksista.

Se toimii nykyään Gibraltarin kuvernöörin kotipaikkana.

Rakennuksen kerrotaan olevan yksi Euroopan kummittelevimmista julkisista rakennuksista.

”Grey Lady” tarinasta on useita versioita, joista suosituin on, että neidon onneton rakkaustarina johti siihen, että hänet muurattiin elävänä yhteen luostarin huoneista, miksi hän kummittelee rakennuksessa. Osana luostaria oleva mitäänsanomaton King’s Chapel kirkko on avoinna kävijöille päivittäin klo 9-17.

Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös Englannin kirkon maurilaistyylinen katedraali, joka muistuttaa enemmän moskeijaa kuin kirkkoa.

Rakennus on melko vaatimaton ja sen ohi on helppo kävellä.

Cathedral St Mary the Crowned on toinen Gibraltarin kahdesta katedraalista. Katedraali on ulkoapäin komeampi kuin sisältä. Avoinna se on viikolla klo 7-19 ja viikonloppuna klo 8.30-19. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy.

Yksi mainio paikka piipahtaa on Irish Town, joka itse asiassa on kävelykatu.

Katu kulkee rinnakkain Main Streetin kanssa.

Nykyään se onkin yksi Gibraltarin muodikkaimmista osista, jossa on paljon kahviloita, ravintoloita ja baareja.

Toinen mainio ja ilmainen vierailupaikka on kasvitieteellinen puutarha, joka sijaitsee aivan Gibraltar vuorelle vievän köysiradan vieressä.

Paikka on avoinna klo 8–20, mutta talvisin se suljetaan auringonlaskun aikaan. Alamedan puistonakin tunnettu paikka on ajankulussa kokenut monta roolia ja jos sen poppelipuut osaisivat kertoa tarinaa, niin sitä kyllä riittäisi. Puistossa järjestetään myös erilaisia kulttuuritapahtumia.

Gibraltarin kuuluisalla kalkkikivivuorella onkin sitten alueen päänähtävyydet. Suurin osa vuoresta on luonnonsuojelualuetta. Vuoren eli The Rockin nähtävyyksiin voi tutustua opastetuilla englannin kielisillä kierroksilla tai omatoimisesti.

Parhaiten vuorelle pääsee joko järjestetyillä pikkubussikyydeillä, turistibussilla tai köysiradalla, joka on avoinna klo 9.30–17.15. Kyyti köysiradalla ylös vuorelle ja takaisin maksaa 17 £.

Kannattavinta on ostaa 30 £ maksava yhteislippu, jonka kanssa pääsee sisään myös Nature Reserve  puistoon ja siellä oleviin kohteisiin.

Lippujen hintoja ja erilaisia vaihtoehtoja voi tarkastella verkkosivuilta, josta voi myös ostaa etukäteen liput.

Jos haluaa säästää aikaa ja jalkoja hyvä vaihtoehto on hypätä opastetulle pikkubussi tourneelle.

Koko paketin hinta on 40 €, sisältäen kaikki näköalapaikat, lipun Nature Reserve puistoon ja siellä oleviin kohteisiin ja kyydin.

Toki vuorelle voi myös kävellä mutkittelevia teitä pitkin, mutta, mutta… reippailukin veloittaa kukkaroa muutaman punnan. Gibraltarilla oli vuokrattavissa myös sähköpolkupyöriä, joilla jotkut sinnikkäät yrittivät ylös huipulle. Matka ylös vuorelle on pitkä ja jyrkkä. Yhtä tietä pääsee ylös ja toista alas. Lisäksi matkat eri paikkojen välillä ovat yllättävän pitkiä ja osa siirtymäreiteistä ja poluista on melko hankalakulkuisia.

Gibraltarin vuorella sijaitsee St. Michaelin tippukiviluola.

Valaistun luolan valtavat kivipylväät tekevät kävijään vaikutuksen.

Pyhän Mikaelin luolan uskottiin pitkään olevan pohjaton. Tämä luultavasti synnytti tarinan siitä, että Gibraltarin kallio yhdistyi Afrikkaan maanalaisen käytävän kautta Gibraltarin salmen alla.

Suurimman luolan osa, katedraaliluola toimii nykyisin erilaisten tapahtumien, konserttien ja näytelmien pitopaikkana.

Luolassa voi vierailla joka päivä klo 9.30-18.45. Yllättävä kyllä tämä luola on helppokulkuinen. Siinä on vain vähän korkeuseroa ja portaita. Luolan valoshow oli joidenkin mielestä wow – itse olisin ihaillut mieluusti ihan vaan luonnonmuovaamaa luolaa ilman vaihtuvia värivaloja.

Vuorella sijaitsee myös vanha maurien linnoitusalue, joka raunioitui espanjalaisten joukkojen Gibraltarin takaisinvaltauksessa 1300-luvulla.

Jäljellä olevassa Tower of Homage vartiotornissa on edelleen nähtävissä lukuisia jälkiä niistä taisteluista ja piirityksistä, joiden näyttämönä se on toiminut vuosisatojen varrella.

Vuoren ehkäpä ”tärkein” elämys ja nähtävyys on Euroopan ainoa apinalaji, berberiapinat, jotka oleskelevat vuorella.

Kuuluisiksi ne ovat tulleet siitä, että ne ryöstelevät ihmisiltä ruokaa ja tavaroita.

Näiden huvittavien veijareiden ruokkiminen onkin sakon uhalla kielletty. Jos ei taskuvarkaista alueella kannata olla huolissaan, niin näistä ryöstelevistä apinoista kylläkin. Apinat tulevat kuulemma öisin myös kaupunkiin ja tekevät tuhoja pihoilla ja roska-astioilla.

Vuorella on muitakin kiinnostavia paikkoja, joista yksi ja uusin on Windsorin riippusilta, joka ylittää 50 metriä syvän rotkon tarjoten rohkelikoille upeat näkymät.

Jos ei uskalla ylittää rotkoa hieman heiluvaa riippusiltaa pitkin voi rotkon kiertää vuoren rinneteellä kulkevaa polkua pitkin.

Toinen ei korkeanpaikankammoisia ilahduttava paikka on 340 metriä Välimeren yläpuolella sijaitseva lasilattiainen Skywalk, josta näkee alaspäin kuinka kallio putoaa jalkojen alta kauas alempana olevalle rantaviivalle. Joku ei osallistunut näihin huveihin, vaan pysyi tukevasti kovalla maalla.

Mediterranean Steps eli Välimeren portaat on yksi Gibraltarin UNESCON maailmanperintökohde.

Kapeita puolitoista kilometrisiä portaita ei voi suositella liikuntarajoitteisille, heikkokuntoisille eikä korkeanpaikankammosta kärsiville.

Lisäksi niiden kipuamiseen on varattava runsaasti aikaa. Alueen useat kiviset portaat ovat kovin kapeita ja melko huonokuntoisia.

Gibraltarissa löytyy myös muuta tekemistä kuin vierailla vuorella. Delfiinisafarit ovat erittäin suosittuja samoin kuin lintubongaus.

Kaupungissa on turismin myötä nykyisin myös paljon erilaisia huvitusmahdollisuuksia, kuten keilaratoja, luistinrata ja elokuvateatteri.

Nähtävyyksinä voidaan myös pitää Harding’s Batterya – Hardingin ammuspatteristoa sekä totta kait Gibraltarin krikettijoukkueen pelipaikkaa.

Suosittua on myös vierailla Gibraltarin eteläisimmällä paikalla Europa Pointilla, jonka toisella puolella on Atlantti, toisella Välimeri.

Hyvällä säällä sieltä näkee Afrikan mantereelle.

Paikassa on useita nähtävyyksiä, kuten edelleen toiminnassa oleva punavalkoinen Trinity majakka.

Ibrahim-al-Ibrahim moskeija on lahja Saudi-Arabian kuningas Fahdilta.

Moskeijakompleksissa on myös koulu, kirjasto ja luentosali ja se palvelee alueen muslimeja.

Alueen yhtenä nähtävyytenä on myös aikoinaan Gibraltarin maureilta valloitettu moskeija, joka sittemmin muutettiin kristilliseksi pyhäköksi.

Nykyisin roomalaiskatolinen Shrine of Our Lady of Europe pyhäkkö on ollut vuosisatojen ajan tärkeä paikka salmen ohittaneille laivoille ja sen merimiehille.

Nykyisin Our Lady of Europen toimii Gibraltarin pyhimyksenä.

Alueella sijaitsee myös nunnan kaivo – Nun´s well. Sisäänpääsy yli 700 vuotta vanhaan maanalaiseen vesisäiliöön maksaa 3 £.

Vaikka Gibraltar ei varsinainen rantakohde olekkaan, niin Catalan Bayn ranta on yksi kuudesta alueella olevasta hienohiekkaisesta uimarannasta.

Parasta tällä alueella on kaunis kalastajakylä, jolla on rikas historia genovalaisena asutuksena. Pienestä kylästä löytyy joukko hyviä kalaravintoloita. Pieni ja melkoisen vaatimaton Church of Our Lady of Sorrows  sijaitsee myös alueella.

Lauantaisin puolipäivän aikaan pääkatua pitkin marssii 1700-luvun asuihin sonnustautunut sotilasryhmä vanhan seremonian, Ceremony of the Keys mukaisesti.

Gibraltarin kuvernööriä esittävä henkilö ojentaa kaupungin avaimet portinvartijalle ja aseistetulle seurueelle, jotka symbolisesti sulkevat kaupungin portit illaksi ja huudollaan kehottavat kaikkia ei gibraltarilaisia poistumaan.

Sunnuntaisin St. Andrewsin kirkolla pidetään Gibraltarin antiikkimessut.

Vierailupäivämme ei harmillisesti sattunut viikonloppuun, joten nämä tapahtumat jäivät kokematta.

Pieni saari ja sen nähtävyydet oli reilussa päivässä kierretty ja oli aika jatkaa matkaa Espanjan ja koko tourneen viimeiselle kohteelle Aurinkorannikolle. Auton nokka kohti Marbellaa ja kuumaa moottoritietä.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 8 Sevilla ja Ronda

Sevilla

Matkasuunnitelma- muutoksen takia emme matkustanetkaan maata pitkin, mikä oli alkuperäinen suunnitelmamme.

Tarkoituksena oli siirtyä Portugalin Farosta bussilla Sevillaan, mutta päätimmekin jättää Faron väliin ja lentää Lissabonista Espanjan Sevillaan.

Suunnitelmamuutokseen vaikuttivat sunnuntaipäivän takia kiinni olleet nähtävyydet Farossa sekä hankalaksi osoittautunut siirtymä Farosta rajan yli Espanjan puolelle.

Olemme aiemmin vierailleet Sevillassa ja tulleet sinne junalla, josta voit lukea aiemmasta blogista. Nyt kaupunki osui kauttakulkupaikaksi, jossa vietimme yön, ja josta vuokrasimme auton loppumatkaa varten. Tähän ihanaan ja kauniiseen kaupunkiin oli kiva tulla reiluksi vuorokaudeksi uudestaan.

Lentokentältä on helppoa siirtyä kaupunkiin joko linja-autolla tai taksilla.

Sevillan kansainvälinen San Pablo lentoasema sijaitsee noin 10 kilometrin päässä ydinkeskustasta.

Bussilipun voi ostaa kuskilta ja yksittäinen lippu maksaa 4 euroa. Jos aikoo saman vuorokauden aikana käyttää enemmänkin julkisia liikennevälineitä, kannattaa ostaa 6 euroa maksava päivälippu. Taksit kuljettavat kentältä keskustaan 20–25 eurolla.

Kaupungin joukkoliikenne koostuu metrosta, linja-autoista sekä raitiovaunuista. Joukkoliikennevälineisiin on saatavana erilaisia lippuvaihtoehtoja. Yksittäinen matka maksaa 1,40 €.

Sevillassakin on oma Sevilla Pass sekä Sevilla Card, joilla saa alennuksia ja joissa on erilaisia etuja. Kannattaakin tutkia onko kortista ja sen antamista eduista omalla matkalla hyötyä.

Helppo tapa kiertää nähtävyydet on hypätä takuuvarman Hop on Hop off bussin kyytiin.

Sevillassa oli paljon polkupyöriä ja kaupunkia pidetäänkin pyöräilykaupunkina.  Myös skoottereita riitti. Hyvä vaihtoehto onkin vuokrata polkupyörä tai sähköpotkulauta. Hevoskyyti on myös erittäin suosittu tapa kiertää kaupungin nähtävyydet.

Sevillassa on mahdollisuus osallistua erilaisiin opastettuihin kaupunkikierroksiin. Tarjolla on ilmaisia kävelykierroksia sekä maksullisia teemaopastuskierroksia.

Suurin osa Sevillan tärkeimmistä nähtävyyksistä sijaitsee Plaza Del Triunfo ja Plaza Virgen de los Reyes aukioiden välissä.

Kaupungin näkyvin rakennus on Sevillan katedraalin La Giraldan kellotorni, joka on yksi Sevillan tunnetuimpia maamerkkejä.

La Giralda rakennettiin alun perin viereisen moskeijan minareetiksi ja vartiotorniksi.

Jos haluaa vierailla tornissa, joutuu siitä maksamaan 9 €. Sisäänpääsylipulla pääsee myös hieman kauempana olevaan Iglesia Colegial del Divino Salvador kirkkoon.

Torniin on mahdollista kiivetä kaltevia ramppeja pitkin maanantaisin klo 11-15.30, tiistaista lauantaihin klo 11-17 sekä sunnuntaisin klo 14.30-18. Keskikesällä torni on avoinna pidempään.

UNESCOn maailmanperintölis- talle kuuluva Sevillan katedraali on maailman suurin katolinen katedraali.

Ainoastaan Pietarinkirkko on sitä suurempi, mutta se ei ole katedraali.

Katedraaliin pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 10.45-18 ja sunnuntaisin klo 14.30-19. Sisäänpääsy- maksu katedraaliin, La Giraldan torniin ja Divino kirkkoon maksaa yhteislipulla 12 €, mutta jos ostaa sen ennakkoon netistä niin se maksaa euron vähemmän.

Katedraalissa on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että siihen kannattaa varata muutama hetki. Nähtävissä on mm. Columbuksen hautamuistomerkki.

Enemmän visiitistä saa irti, jos vuokraa audioguiden lippukassalta.

Katedraaliin tehdään myös opastettuja kiertokäyntejä. Katedraaliin on turistien sesonkiaikaan pitkät jonot, joten lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä.

Aivan katedraalin ja Giralda tornin lähellä on Real Alcázarin kuninkaallinen palatsi, joka on myös maailmanperintölistalla. Palatsi on melkoinen aikasyöppö, emmekä tällä kertaa sinne menneet.

Tämä kuva on aiemmalta käynniltä.

Paikka kannatta ehdottomasti käydä katsomassa.

Jos jonnekin, niin tänne kannattaa ostaa lippu ennakkoon.

Lipunmyynti tapahtuu Patio de Banderasilla ja sisään mennään Plaza del Triunfon kautta. Lippu palatsiin maksaa 14,50 €. Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-17. Palatsin edessä olevalla sisäänmeno- aukiolla on hevosvaunukyytejä tarjoavia ratsukoita kymmeniä, jotka kiersimme kaukaa.

Kolmas UNESCON maailmanperintökohde, Archivo de Indias arkisto on myös käymisen arvoinen paikka.

Sen kokoelmassa on dokumentteja Espanjan suurvalta-ajasta Amerikassa ja Filippiineillä. Paikasta löytyy myös Kristoffer Kolumbuksen päiväkirja.

Paikassa voi vierailla ilmaiseksi maanantaista lauantaihin klo 9.30-17 ja sunnuntaisin klo 10-14. Rakennuksen sisäpiha on myös näkemisen arvoinen sen upeiden pilareiden, holvikaarien sekä portaikkojen ansiosta.

Sevillan toinen kuuluisa torni – Torre del Oron sijaitsee kaupunkia halkovan Guadalquivir joen rannalla.

Tornissa on merimuseo. Tällä kertaa emme menneet torniin vaan ohitimme sen.

Sevilla on vilkas turistikaupunki, jossa oli nytkin paljon ihmisiä liikkeellä. Jos tavaroistaan kannatti pitää erityistä huolta Lissabonin vilinässä, kannattaa tehdä niin Sevillassakin. Tärkeimpien nähtävyyksien ympäristössä nimittäin pyörii jos jonkinlaista kaupustelijaa ja kerjääjää.

Sevilla on myös upeiden kirkkojen kaupunki. Kaupungissa onkin useampi upea kirkko kierrettäväksi.

Iglesia San Luis de los Franceses kirkko on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-14 ja 16-20. Sisäänpääsymaksu sinne on 4 €.

Real Parroquia de Señora Santa Ana kirkon aukioloajat vaihtelivat viikon aikana, joten jos tuonne mielii vierailulle kannattaa aukioloajat tarkistaa netistä. Lisäksi  käymisen arvoinen paikka on myös Basílica del Gran Poder.

Kävimme kuvaamassa Real Maestranzan kuninkaallisen härkätaisteluareenan.

Sevilla on varsinainen härkätaistelukaupunki

Härkätaisteluareenalle pääsee tutustumaan 10 € hinnalla päivittäin klo 9.30-19.30.

Härkätaisteluareenan lähistöllä on myös useita laadukkaita ravintoloita, joissa saa maukasta häränlihaa. Kannattaa siis piipahtaa.

Paikat olivat erityisesti paikallisten suosiossa ja ilman pöytävarausta ei paikkaa illaksi löydy.

Plaza de Españalla oli käytävä uudestaan ja kuvattava paremmalla kameralla nuo 52 maakuntapenkkiä.

Upeat penkit sijaitsevat rakennuksen juurella Espanjan aukiolla.

Nämä 52 freskoilla kuvioitua penkkiä kuvaavat kaikkia 52 Espanjan maakuntaa. Laatat ovat tyypillisiä Andalusialle, niin sanottuja azulejoja.

Plaza de España on todella kaunis ja sitä ympäröivä puisto vielä lisää alueen viihtyvyyttä.

Nytkin paikalla oli paljon perheitä ja tietysti turisteja, jotka ihailivat siellä ollutta flamenco esitystä.

Erilaiset ryhmät tulevat esiintymään alueelle ja siellä on aina jokin spontaani kulttuuriesitys käynnissä.

Casa de Pilatos on ylellinen palatsi, joka esittelee Sevillan eloisaa menneisyyttä. Palatsi on edelleen osittain asuttu.

Palatsissa on pieni galleria, jossa on esillä mm. kreikkalaisia ​​ja roomalaisia ​​patsaita, globeliineja, huonekaluja ja maalauksia tunnetuilta taiteilijoilta, kuten Goyalta. Palatsin puutarha on kaunis. Sisäänpääsy paikkaan maksaa 12 € ja sisältää englannin kielisen äänioppaan. Mikäli haluaa vierailla vain palatsin pohjakerroksessa maksaa lippu sinne 10 €. Palatsi on avoinna joka päivä klo 9-19.

Uutena nähtävyytenä Sevillaan, sitten viime käynnin oli tullut sieniä muistuttava puinen rakennelma.

Plaza de la Encarnaciónin Metropol Parasol, joka tunnetaan myös nimellä Las Setas de Sevilla on maailman suurin puurakennus.

Paikka on näyttävä ja antaa varmasti kivan suojan paahteiselta auringolta. Moderni viisi kerroksinen rakennelma pitää sisällään ruokapaikkoja ja kauppoja. Rakennelma on mielenkiintoinen katutasolta katsottuna ja sen päällä on kävelytie ja terassi, josta on kaunis näkymä kaupunkiin. Rakennuksen päällä oleva kävelytie on avoinna sunnuntaista torstaihin klo 9.30-23. Perjantaina ja lauantaina paikka on avoinna puolituntia pidempään. Hissikyyti ja kävely rakennelman päällä maksaa 3 €.

Mielenkiintoiselta, mutta vähemmän turistien liikkumalta Macarenan alueelta löytyy kaunis Basilica de la Macarenan kirkko.

Tässä kauniissa kirkossa oleva Madonna patsas on yksi kaupungin tunnetuimmista kulkuehahmoista.

Edellisellä kerralla pääsimmekin näkemään kulkueen, jossa Madonnaa kuljetettiin ja olihan tuo vaikuttava näky ja kokemus pimenevässä illassa.

Macarenan alue on mukava alue  oleskella ja viihtyä. Viime kerralla majoituimme noille huudeille ja kaupunkiin johtavilla pienillä kujilla olikin mukava seikkailla.

Iglesia Colegial del Divino Salvador on kaupungin tärkein kirkko Sevillan suuren katedraalin jälkeen.

Kirkossa on kaunis pääalttari ja lukuisia seinä- ja kattomaalauksia, jotka tulevat hyvin esille kirkkoon tulvivan luononvalon ansiosta.

Tämä maamerkki on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 10.30 -17.

Jos ostaa lipun vain tähän kirkkoon, maksaa se 5 €. Kannattaakin siis ostaa yhteislippu, joka oikeuttaa sisäänpääsyn myös Sevillan katedraaliin.

Hospital de la Caridadin entinen hyväntekeväisyyssai- raala on käymisen arvoinen kohde.

Avoinna se on arkisin klo 10.30-14 ja 15-18.30 sekä lauantaisin klo 14–18.30. Liput sinne maksaa 8 €, johon sisältyy audioguide.

Olipa kiva uusintavierailu tässä upeassa kaupungissa. Vaikka olemmekin jo aiemmin kiertäneet monet paikat Sevillassa ja nyt vielä lisää, niin vielä jäi kaupunkiin katsottavaa.

Koko Iberian niemimaan pitkä, melkein neljä viikkoa kestänyt kiertomatka oli kääntymässä loppusuoralle. Seuraavaksi suuntana oli Ronda ja Gibraltar. Tätä varten vuokrasimme auton, jolla oli tarkoitus matkata vielä Marbellan, Fuengirolan ja Torremolinoksen kautta Malagaan.

 

Ronda

Edellisellä pitkällä Espanjan kiertueella jouduimme jättämään Rondan pois matkareitiltä, kun sitä ei vaan mitenkään logistisesti onnistuttu sujauttamaan matka-aikatauluun.  Asia korjaantuisi nyt, sillä olimme vuokra-autolla matkalla Rondaan.

Automatka kesti hieman alle kaksi tuntia, mutta mitä siitä, sillä matkalla oli upeita maisemia, joita ihailla.

Rondaan pääsee myös junalla Malagasta. Sen lisäksi Rondasta on mutkan kautta junareitti länsirannikolle Algericasiin. Mutta junareitti Malagasta Algericasiin puuttuu, miksi sujuvinta olikin liikkua tämä kierros autolla.

Myös linja-autoyhteydet pelaavat hyvin näillä reiteillä. Rondaan järjestetään paljon päiväreissuja ja viikonloppureissuja Aurinkorannikon kohteista, miksi kannattaakin yrittää aikatauluttaa oma vierailu mahdollisimman aikaiseen aamupäivään. Puolelta päivin turistimäärä Rondassa sen kun vain kasvaa.

Korkealla ylätasangolla sijaitsevan Rondan kaukaa loistavat valkoiset talot ovat kaunis näky.

Karu ympäristö luo maagisen puitteen lähestyttäessä kaupunkia.

Rondaa pidetäänkin yhtenä Andalusian viehättävimmistä kaupungeista. Historiaa täynnä oleva Ronda on pieni ja kävelemällä pääsee joka paikkaan.

Tämän rotkon ja sillan takia Rondaan oli päästävä.

Siinä se nyt oli, ja olihan tuo melkoinen ilmestys.

El Tajo rotko jakaa Rondan. Toisella puolella on Vanha maurilaiskaupunki – La Ciudadia ja toisella puolella uudempi kaupunki – El Mercadilloa.

Rotkon yli kulkeva silta Puente Nuevo, on Rondan tunnetuin maamerkki. 70 metriä pitkä silta ylittää El Tajon rotkon 98 metrin korkeudessa. Kuuluisan sillan sisällä on pieni museo, joka kertoo sillan historiaa.

Rotkon pohjalla virtaa Guadalevín joki. El Tajo rotkon itäpuolelta voi laskeutua alas laaksoon kivettyä kävelyreittiä pitkin, jolloin siltaa ja rotkoa pääsee kuvaamaan aivan uudesta kuvakulmasta. Kaupungista on huimat näkymät kauas laaksoon ja vuorille.

Sillan uudemman kaupunginosan puolella sijaitsee Mirador de Ronda näköalapaikka, josta on upeat näkymät Rondaa ympäröivään laaksoon.

Rotkon yläpuolella oleva ulkoneva Coño parveke sai minut jäämään tukevalle maalle. Rohkelikot sinne kuitenkin menivät ottamaan kuvia.

Näköalapaikan vieressä on härkätaisteluareena. Rondaa pidetään modernin härkätaistelun syntypaikkana.

Plaza de Toros on Espanjan toiseksi vanhin härkätaisteluareena.

Upea taisteluareena rakennettiin 1785.

Areenalle ja sen erittäin mielenkiintoiseen härkätaistelumuseoon pääsee tutustumaan ympäri vuoden maanantaista tiistaihin klo 10-15 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 10- 15 ja 16-18 kahdeksan euron sisäänpääsymaksulla. Jos maksaa lisää 1,50 €, saa mukaansa audioguiden kertomaan areenan historiasta ja härkätaisteluista. Nykyään härkätaisteluita pidetään ainoastaan syyskuussa.

Vanhassa kaupungissa La Ciudadissa sijaitsevat lähes kaikki Rondan nähtävyyskohteet.

Vanhan maurien kaupungin historialliset aukiot, kapeat kadut ja viehättävät valkoisiksi kalkitut talot yhdessä keväisen auringon kanssa loivat kiireettömän tunnelman.

Kaupungissa on paljon ihania pieniä kujia joissa vaellella, mutta myös pieniä kauppoja ja ihania ulkoilmaravintoloita.

Viehättävällä Plaza de la Duque de Parcent aukiolla on Iglesia Santa María la Mayorin kirkko, joka toimi aiemmin moskeijana, mutta muutettiin katolilaiskirkoksi.

Kirkko on säilyttänyt neljä maurien kupolia, mutta sisustukseen on lisätty kristillisiä elementtejä.

Vaikka tiesimme, että parhaat ja prameimmat kirkot oli jo nähty Sevillassa ja Portugalissa, pyörähdimme kuitenkin kirkossa.

Tämä kirkko on Rondan näyttävin kirkko, vaikkakaan sen loisto ei enää edellisten kirkkokokemusten rinnalle yltänyt. Kirkko on avoinna muina päivinä, paitsi tiistaina ja sunnuntaina klo 10.30-14.30 ja sinne sisäänpääsymaksu on 4,50 € joka sisältää audioguiden. Muut Rondan kirkot ovat melko vaatimattomia sekä sisältä, että ulkoa.

Kirkon vieressä on Rondan kaupungintalo, jota koristaa rivistö kauniita kaari-ikkunoita.

Aukion alue on viihtyisä appelsiinipuineen ja palmuineen.

Puiden varjossa olikin paljon väkeä hakemassa vilvoittavaa taukoa melkoisesti porottavalta auringolta.

Baños Árabesin maurien aikainen kylpylä on yksi Rondan aarre. Hyvin säilyneet rakennelmat ovat toimineet vastaavasti kuin antiikin Rooman kylpylät. Kylpylän museossa voi tutustua kaupungin historiaan, kylpylöiden toimintaan sekä niiden  merkitykseen yhteiskunnassa toiminta-aikanaan.

Sisäänpääsy kylpylään maksaa 4,50 € ja avoinna se on tiistaista perjantaihin klo 10-18 ja maanataina sekä lauantaina on siestatauko klo 14-15 ja sunnuntaisin paikka on avoinna klo 10-15. Hyvin säilyneen, vaikkakin pienen kylpylän mielenkiintoinen tähtiaukkoinen katto oli hieno.

Palacio de Mondragón on maurien renessanssityylinen palatsi, jossa sijaitsee nykyään Rondan kaupunginmuseo Museo Arqueológico Municipal.

Palatsissa oleva näyttely kertoo alueen historiasta.

Palatsin kuninkaallinen historia ja siihen liitetty legenda Marokon sulttaanin Abul Asanin pojan asuinpaikkana jo itsessään on mielenkiintoinen.

Palatsiin ja sen puutarhaan kannattaa tutustua. Paikkaan pääsee tutustumaan viikolla klo 9-19 ja viikonloppuna klo 10-15. Sisäänpääsyn hinta on 3 € henkilö.

Casa Juan Bosco palatsi sijaitsee kauniissa puutarhassa. Parasta tässä paikassa on vuorille avautuva iso parveke, muuten paikka on aika mitäänsanomaton. Avoinna se on päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsy sinne maksaa 2,50 €

Palacio del Rey Moro y La Minaankin liittyy hurja legenda.

Legendan mukaan se oli maurien kuninkaan Almonatedin asuinpaikka.

Kuninkaan kerrotaan juoneen viiniä vihollistensa kalloista.

Itse palatsi ei ole avoinna yleisölle, mutta kävijät voivat vaeltaa sen upeassa puutarhassa, josta lähtee vanha portaikko alas El Tajo rotkon pohjalle. Portaikko rakennettiin mahdollistamaan vesihuolto paikan piirityksen aikana.

Paikan 231 porrasta kannattaa ehdottomasti kavuta ylös ja alas. Näkymät rotkon pohjalla ovat mainiot. Minkäköhänlainen tungos portaikossa on parhaana turistiaikana, kun porukkaa kulkee ylös ja alas?

Museo Lara  esittelee mm. Pyhää inkvisitiota ja noituutta näyttelyssään.

Varsin mainio ja erilainen museo.

Alakerrassa on esillä erilaisia kidutusvälineitä ja outoja noituuteen liittyviä esineitä.

Yläkerrassa on esillä erilaista vintage tavaraa. Paikka on avoinna kesäkuukausina klo 11-20. Sisäänpääsymaksu on 4 €.

Kun Ronda oli käyty ja kuvattu, jatkoimme matkaa iltapäivällä kohti Gibraltaria.

Olemme aikoinaan, viettäneet Marbellan, Fuengirolan ja Torremolinoksen alueella pitkiäkin pätkiä.

Noilla kerroilla tuli koluttua alueita ja pariin otteeseen kävimme Gibraltarillakin.

Päätimme nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen piipahtaa paikalla uudestaan ja katsoa, miten paikka on vuosikymmenten aikana muuttunut. Matka vuokra-autolla Rondasta Gibraltarille kulki upeita maisemia ihaillen.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 7 Sintra ja Évora

Sintra

Hyppäsimme aamulla Sintraan menevään junaan. Sintraan on paikallisjunayhteys Lissabonista ja jos on hankkinut Lisboa Cardin, niin myös Sintraan menevät junat hoituvat sillä, koska Sintraan kulkevat junat ovat osa Lissabonin kaupunkijunaverkkoa. Pelkkä yhden suuntainen lippu maksaa 3,90 €.

Sintra sijaitsee 25 km päässä Lissabonista ja junamatkaan kuluu aikaa reilu puoli tuntia, toki riippuu miltä Lissabonin asemalta nousee junaan.

Lissabonin ja Sintaran välissä on kaksi rautatietä.

Toinen kulkee Orient asemalta Areerion, Entrecamposin ja Sete Riosin asemien kautta ja toinen linja kulkee Rossion asemalta.

Molemmat junavaihtoehdot saapuvat samalle Sintran asemalle.

Sintran asemalta kaupungin vanhan osan nähtävyyksille on 1½ kilometrin kävelymatka.

Sen verran magneetti tämä paikka on, että juna-aseman ulkopuolella oli jo heti aamusta jos jotakin opastetun ja turistikierroksen kauppaajaa ja kyydin tarjoajaa. Oli Tuk Tukkeja, pyörillä kulkevaa kaupunkijunaa ja ties mitä.

Tärkeimmät nähtävyydet Palácio Nacional da Penan sekä Castelo dos Mouros sijaitsevat korkealla vuoren päällä, joten jalkaisin matka on melkoinen ja jyrkkä.

Lipun hinta yhteen matkaan 434 turistibussilla on 7 €.

Mahdollisuus on ostaa myös Hop on Hop off All Buses 24 tunnin lipun, jonka hinta on  15,20 €. Tämä lippu sallii rajoittamattoman kyydin kaikilla Scotturb busseilla Sintrassa ostopäivänä. Bussilla 435 pääsee Montserraten palatsiin ja moneen muuhun paikkaan alueella. Vuoroväli on noin 15 minuuttia.

Monelle Sintra on vain Palácio Nacional da Penan värikäs ja satumainen linna, mutta kaupunki tarjoaa myös paljon muuta.

Linnojen ja kukkuloiden kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Helpoiten päiväretkellä kiertää Castelo dos Mouroksen eli Maurilaislinnan ja Penan palatsin puutarhoineen sekä Palácio Nacional de Sintra kansallispalatsin, varsinkin jos kulkee niiden välit turistibussilla 434.

Huomioida kannattaa, että bussi kulkee puoliympyrän muotoisen  reitin ja lippua voi käyttää vain kerran. Reitti kulkee Sintra Estação (Sintran asema) – São Pedro de Sintra  – Sintra Vila (kansallinen palatsi) – Castelo dos Mouros (Maurien linna) ja Palácio da Pena (Penan palatsi). Maurien linnoituksen ja Penan palatsin väli on noin 300 m, joten se taittaa helposti jalan.

Taksikyyti osoittautui mainioksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi.

Taksikyydillä Penan palatsille tuli hintaa 8 €, sekä aimo annos tietoa Sintrasta.

Taksissa istuessamme totesimme kuskille, että ei kait kukaan todella lähde kävelemään ylös palatsille ja kuski kertoi, että kyllä vaan, mutta nauroi makeasti perään, että matkan pituuden ja rasituksen kyllä näkee kävelijän askeleesta ja ilmeestä.

Tie palatsille on todella kapea ja erittäin mutkainen sekä pitkä. Alaspäinkin matka kaupunkiin on pitkä, joskin lyhyempi kuin ylöspäin. Linnalle pääsee vain yhtä yksisuuntaista reittiä pitkin ylös ja toista yksisuuntaista alas. En kyllä lähtisi tarpomaan, sillä Sintran vanhassa kaupungissakin saa kiivetä mäkiä ylös ja alas, joten jalkoja kannattaa säästää siihen.

Linnakaupungin ykköskohde on Penan näyttävä palatsi – Palácio Nacional da Pena sekä sitä ympäröivä hulppea puutarha.

Palatsia pidetäänkin yhtenä Portugalin seitsemästä ihmeestä.

Palatsiin voi ostaa pelkästään puutarhaan tai myös palatsin sisällä vierailuun oikeuttavan pääsylipun. Yhteislipun hinta on 14 € aikuiselta.

7,50 € puutarhalipullakin pääsee ihailemaan satulinnaa ulkopuolelta aivan sen vierestä. Penan palatsiin ja sen puutarhaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa useampi tunti, mutta helposti siellä saa kulumaan lähes koko päivänkin.

Paikka on avoinna 9.30 -18.30. Puisto aukeaa jo klo 9 ja on avoinna klo 19 asti.

Ostimme vielä 3 € maksavan minibussikyydin lippuluukun sisäänpääsyltä ylös palatsille ja takaisin alas, tarkoituksena oli säästää hieman jalkoja ja voimia – kannatti.

Matkaa käveltäväksi ylös mäkeä nimittäin kertyy muutama askel ennen kuin saapuu itse linna-alueelle.

Lippua palatsiin saattaa joutua jonottamaan pitkäänkin, joten hyvä vaihtoehto on hankkia se etukäteen. Palatsin sisäpihalla olevalle tasanteelle pääsee ilman lippua ja sitä voi ihailla ensin siinä toivossa, että pitkä lippujono lyhenee. Tosin silloin joutuu kävelemään edestakaisin lippuluukun ja linna-alueen väliä.

Kuski kertoi, että nyt toukokuussa ja varsinkin heti aamusta oli hyvä aika vierailla palatsissa, koska se ei ole kovin ruuhkautunut, ahaa?

Kuinkakohan paljon niitä turisteja siellä sitten on ruuhka-aikaan?

Palatsikierroksen jälkeen siinä yhdentoista maissa porukkaa oli paikalla jo melkoisesti.

Uskomaton satulinna kohoaa Sintra vuoren päällä värikkäänä kuin karamelli.

Palatsin suunnittelivat kuningas Ferninand II yhdessä kuningatar Maria II:n kanssa.

Palatsi tai oikeammin linna rakennettiin kuningasperheen kesäasunnoksi.

Palatsi on ulkoapäin täynnä kirkkaita värejä, muureja, torneja, sekä abstrakteja ja myös hiukan absurdeja kokonaisuuksia ja yksityiskohtia.

Palatsin sisätiloissakin on paljon katsottavaa.

Esillä on hyvin entisöityjä kuningasperheen esineitä ja huonekaluja.

Palatsin sisäpuolinen anti ei nyt niin kummoinen ollut. Ulkopuoli oli komeampi.

Itse palatsin lisäksi nähtävää löytyy sitä ympäröivästä puutarhasta, tai oikeammin metsäisestä puistosta.

Puistossa on taianomaisia lampia sekä tietenkin Gruta do Monge luola ja siellä sijaitseva kuningattaren valtaistuin.

Unohtaa ei kannata piparkakkuhuvila Chalet da Condessa d’Edlaa, joka romanttisine tarinoineen on kuin sadusta.

Sintran kaupungin yläpuolella seisovat jykevän maurilinnoituksen muurit vartiotorneineen. Castelo dos Mouroksen keskiaikainen linnoitus rakennettiin alueen puolustuslinnaksi.

Maurilinnoituksen kiemurtelevien muurien päältä on upeat näköalat Sintran alueelle, kunhan ensin jaksaa nousta pitkän matkan portaita pitkin.

Tunne oli hieman sama kuin kiivetessä Kiinan muurilla vuosia takaperin. Huh huh!

Tämä kohde ei sovi liikuntarajoitteisille. Paikalla vieraillessaan voi hyvin kuvitella ritariaikakauden tunnelman. Kivipaasien lomaan kaivetut viljavarastoina käytetyt siilot ovat edelleen nähtävissä. Paikka on avoinna klo 9-18.30 ja kiipeäminen linnalle ja kävely sen muureilla maksaa 8 €.

Palácio Nacional de Sintran kansallispalatsissakin riittää nähtävää.

Palatsia kutsuttaan myös Palacio da Vilaksi.

Kansallispalatsi sijaitsee Sintran historiallisessa keskustassa ja sen tunnistaa kahdesta valkoisesta kartionmallisesta tornista, jotka ovat kuninkaallisen keittiön savupiippuja. Savupiiput ovat muodostuneet paitsi palatsin myös koko Sintran kaupungin ikoneiksi.

Palatsin ulkomuoto voi hieman pettää, sillä ulkoapäin melko mitäänsanomattoman näköisen palatsin sisällä on paljonkin katsottavaa.

Palatsi toimi vuosisatojen ajan Portugalin kuninkaallisten kakkosasuntona.

Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-18.30 ja sisäänpääsymaksu palatsiin on 10 € aikuiselta.

Palatsin puutarhaan on vapaa sisäänpääsy.

Tässä palatsissa sitten olikin tilaa kierrellä. Kaikki ilmeisesti vierailevat vain vuoren päänähtävyyksillä.

Linnan edessä aukeaa Sintran keskusta, joka on pieni, mutta nätti. Useat ulkoilmakuppilat olivatkin täynnä lounastajia ja pienellä jalkojen lepuuttelutauolla olevia janoisia matkalaisia.

Matkalla Sintran keskustastan juna-asemalle on esillä erilaisia kansainvälisiä taideteoksia.

Suomalaisen taiteilijan Auli Korhosen tekemä kiviveistos Railo –  Suomi 100 Finland oli päässyt myös esille.

Quinta da Regaleiran palatsi on yksi Sintran kiehtovimmista ei kuninkaallisista nähtävyyksistä. Paikka on yksi Sintran monesta UNESCOn maailmanperintökohteista. Palatsia ympäröi mystinen puutarhasta, joka on myös kiinnostava vierailukohde, josta löytyy useita kauniita lampia, luolia ja suihkulähteitä sekä koristeellisia penkkejä, patsaita ja muita rakennelmia.

Paikan rakennuttanut Carvalho Monteiro oli kiinnostunut eri ideologioista ja salatieteistä, miksi paikasta löytyykin useita mystiikkaan viittaavia rakennuksia ja symboleja.

Tunnetuin niistä on ylösalaisin käännettyä tornia muistuttava 27 metrinen kaivo, jossa todennäköisesti suoritettiin erilaisia rituaaleja.

Korkeaa ja kapeaa tornia kiertää spiraaliportaat.

Quinta da Regaleiran alue on rakennettu rinteeseen, jossa on tunneleita paikasta toiseen.

Puutarhan maanalaiset tunnelit muodostavat labyrintin, jota pitkin pääsee kulkemaan mm. kappeliin ja kaivon pohjalle.

Paikka on turistien erityisen suuressa suosiossa ja liput kannattaa ehdottomasti ostaa ennakkoon netistä.

Sisäänpääsy maksaa 10 € aikuiselta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18.30.

Mahdollisuus on vuokrata audioguide  tai osallistua 90 minuuttia kestävällä opastetulle kierrokselle.

Sintran ihana avonainen raitiovaunu kulkee 13 kilometrin linjalla Sintrasta Praia dash Masanshin rantakaupunkiin.

Matka kestää 40 minuuttia. Matkalla on kahdeksan pysäkkiä.

Linja rakennettiin vuonna 1904, ja sillä kulkee säännöllisesti yksitoista historiallista ratikkaa.

Raitiovaunut ovat pääasiassa turistikäytössä. Aikataulun ja 3 € maksavan yhdensuuntaisen lipun saa hankittua Sintran turisti-infosta.

Maksullisten palatsialueiden tutkiskelun lisäksi Sintra on myös mainio vaelluskohde, sillä alueella on runsaasti hyviä vaellusreittejä.

Sintra Cascaisin luonnonpuiston vaelluspolut, vesiputoukset ja Atlantin jylhä rannikko kauniine hiekkarantoineen puolestaan tarjoavat tekemistä luonnosta ja rantaelämästä nauttivalle.

Tämä oli taas niitä kertoja, kun tuli tajuttua, että virhearvio oli tehty aikataulutuksessa.

Sintran lähellä olisi ollut vielä monta mielenkiintoista paikkaa, mutta ne olisivat vaatineet auton tai ainakin yhden lisäpäivän. Käymättä jäi Parque e Palácio de Monserrate, joka sijaitsi kauempana Sintran keskustasta. Käymättä jäi myös keskiaikainen Convento dos Capuchos luostari, kuten myös Sintran upeat rantamaisemat ja luontopolkujen vesiputoukset.  Jotenkin tämä paikka jäi hieman kaivelemaan… never say ever….

Matkalla Sintrasta takaisin Lissaboniin päätimme vielä piipahtaa Queluzin palatsissa.

Palatsialue on kaunis ja kompakti.

Palatsi suunniteltiin aikoinaan kuninkaalliseksi kesänviettopaikaksi.

Myöhemmin palatsi toimi myös kuningatar Maria I:n vankipaikkana, kun hän sairastui äkillisesti mielisairauteen.

Queluzissa on juna-asema, jonne pääsee suoraan sekä Sintrasta että Lissabonista.

Matka junalla Sintrasta Queluz-Belas asemalle kestää noin 20 minuuttia.

Juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä palatsialueelta. Me nappasimme taxin, sillä jaloissa alkoi hieman tuntua päivän kävelyurakka. Sama kuski heitti meidät sitten vielä hotelille Lissaboniin ja hintaa sille tuli 16 €. Jalat saivat hieman lepoa meidän hurutellessa paikasta toiseen taxilla.

Palácio Nacional e Jardins de Queluzin laajalle levittyvä puutarha suihkulähteineen ja patsaineen oli mukava paikka vaellella ja nauttia myöhäisen iltapäivän lämmöstä.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu palatsiin ja puistoon on 10 € ja pelkkään puistoon 5 €. Kiva ja kombakti vierailukohde.

 

Évora

Otimme seuraavan päivän aamusta junan Lissabonin Entrecamposin asemalta kohti Évoraa. Entrecamposin asema on iso asema, jonka kautta Orient aseman junatkin kulkevat.

Entrecamposin asema on hieman kauempana keskustasta, mutta kätevä, koska aseman yhteydessä on linja-autojen pysäkit ja metroasema.

Entrecamposin asemalta on helppo hypätä lähialueen juniin ja majoitus lähellä asemaa on laadukasta ja hieman halvempaa kuin aivan keskusta-alueella.

Junamatka Évoraan kestää puolitoista tuntia ja hintaa sille tuli menopaluuna 14 €.

Évoran juna-asema sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustan nähtävyyksiltä.

Kannattaakin ottaa juna-asemalta taxi, jolle hintaa tuli reilu 3 €. Taxien hinnat Portugalissa ovat maltilliset.

Matkalla juna-asemalta kaupunkiin on São Franciscon kirkko, joka tunnetaan erityisesti luukappelistaan.

Kappelin seinät on vuorattu 5000 oikeilla ihmisen luilla ja pääkalloilla.

Tämän pienen kappelin nimi onkin Capela dos Ossos.

Oven yläpuolelle on kirjoitettu viesti ”Nós ossos que aqui estamos, pelos vossos esperamos” joka muistuttaa meitä tulevasta.

Luukappeli on avoinna päivittäin klo 9-17.30. Samalla 5 € maksavalla lipulla pääsee myös samassa rakennuksessa olevaan museoon, jossa on esillä uskonnollista taidetta portugalilaisilta maalareilta ja kuvanveistäjiltä, sekä seimikokoelma.

Heti ensisilmäyksellä Évorassa huomion herätti valkoiset, okrankeltaisilla yksityiskohdilla koristellut talot.

Kaupunkia ympäröi muuri, joka tekee kaupunkiin yhdessä holvikaarien, kujien, luostareiden ja upeiden kirkkojen kanssa aivan oman tunnelmansa.

Lähes kaikki nähtävyydet keskittyvät muurin sisäpuolelle historiallisen keskustan alueelle. Vanhan kaupungin alue on melko kompakti ja siellä voi helposti kävellä ympäriinsä.

Évoran roomalaiskatolinen katedraali Sé Catedral de Évora on Portugalin suurin keskiaikainen kirkkorakennus ja totta toki se valtava rakennus olikin.

Katedraalin yhteydessä toimii myös katolista taidetta esittelevä Museu de Arte Sacra da Sé museo, jossa voi ihailla 1200-luvun Ranskassa valmistettua norsunluista Neitsyt Marian patsasta, joka aukeaa palapelimaisesti kolmeen osaan paljastaen taidokkaita kuvauksia hänen elämänsä varrelta.

Lisäksi museossa on aidolla jalokivellä koristeltu pyhäinjäännöslipas, jonka väitetään sisältävän palasia Jeesuksen rististä.

Katedraaliin on pieni pääsymaksu, jonka suuruus riippuu siitä, montako käyntikohdetta katedraalin alueella siihen haluaa sisällyttää.

Itse katedraali ei ole sisältä kovin kummoinen.

Myös katedraalin torneihin ja katolle pääsee kapuamaan.

Katedraalin kattoterassi on kaupungin korkein kohta, josta on upeat näkymät Évoraan.

Katolle joutuu kiipeämään jyrkkiä ja ahtaita kierreportaita pitkin, joten liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille tämä ei sovi.

Museo on avoinna päivittäin klo 9-17. Jos haluaa käydä sekä museossa, itse katedraalissa ja kattoterassilla maksaa yhteislippu 4,50 €. Muuten lippujen hinnat eri komboina vaihtelevat.

Évora on pullollaan vuosisatojen takaa säilynyttä nähtävää, ei siis ihme, että kaupunki on UNESCOn maailmanperintölistalla.

Upea roomalaisten rakentaman temppelin rauniot koristavat Largo Conde de Vila Flor aukiota, joka aikoinaan oli Évoran keskusaukio.

Temppeli on rakennettu keisari Augustuksen kunniaksi 100-luvulla jälkeen ajanlasku.

Jos vierailee kaupungissa maanantain ja perjantain välillä voi virka-aikaan käydä kurkkaamassa kaupungintalon Câmara Municipalin alla olevan roomalaisen kylpylän jäänteet. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Museu de Évora esittelee alueen historiaan taidetta, arkeologiaa, luonnonhistoriaa sekä tiedettä. Tämä museo jätettiin suosiolla väliin, sillä viimepäivien melkoisen runsas museotarjonta tuntui täyttäneen meidän tämän reissun museokiintiön, ainakin hetkeksi. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-13 ja 14-17.30. Sisäänpääsykin on vain 3 €.

Igreja da Misericórdia on yksi kaunein Évoran kirkoista.

Ulkoapäin melko vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä kullatun alttarin, upeat seinäfreskot ja Azulejo kaakeleilla päällystetyt sisäseinät.

Kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-13 ja 14-17.30 sekä lauantaisin klo 9-13 ja 14-18. Sunnuntaisin kirkko on suljettu. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.

Evorassa on lisäksi vielä pari muutakin tutustumisen arvoista kirkkoa. Pieni Igreja Sao Tiago sekä Igreja de Graca, jonka päätytorni kelloineen on mielenkiintoinen. Kirkko on avoinna päivittäin klo 9.30-17.30.

Palácio dos Duques de Cadaval sijaitsee Vanhassa kaupungissa.

Palatsi on edelleen Cadavalin herttuoiden asuinpaikka.

Palatsin upea Igreja de São João kirkko ja osa huoneista ovat avoinna yleisölle tiistaista sunnuntaihin klo 10-13 ja 14-17.30.

Paikka toimii myös erilaisten juhla-, kulttuuri- ja taidetapahtumien pitopaikkana. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 2,50 € ja yhteislippu palatsiin ja kirkkoon on 5 €.

Kuten Coimbrassakin, niin täälläkin pääsee tutustumaan yliopiston upeisiin tiloihin, kunhan ei häiritse opetusta.

Ovet ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-20. Universidade de Évora on Portugalin toiseksi vanhin yliopisto.

Yliopisto koostuu useista historiallisista rakennuksista. Luokkahuoneiden seinät on koristeltu Azulejo kaakeleilla, kuvaillen opetettavaa tieteenalaa. Opinahjon päärakennus Colégio do Espírito Santo on näkemisen arvoinen.

Évorastakin löytyy akvedukti Aqueduto da Água de Prata.

Osia akveduktista on edeleen nähtävissä Evoran kaupungissa.

Kiinteänä osana akveduktiin kuuluu Rua Nova -kadulla sijaitseva renessanssityylinen vesiposti.

Akvedukti on 18 kilometriä pitkä ja se rakennettiin kuljettamaan vettä kauempana sijaitsevista lähteistä vesipulasta kärsineeseen Évoran kaupunkiin. Hyvin säilynyt akvedukti on edelleen  nähtävissä Evoraa ympäröivillä pelloilla, jossa kulkee akveduktin mukaisesti luontopolku.

Convento de Cartuxa luostari sijaitsee noin kilometrin päässä, mutta mahdollisuuksien mukaan sinne kannattaa ehdottomasti poiketa.

Luostarin kullattu alttari ja Portugalin suurimmat holvikäytävät ovat visiitin arvoisia.

Luostari on mielenkiitoinen myös siksi, että se on edelleen toiminnassa oleva luostari. Luostarin yhteydestä löytyy myös Cartuxan viinitila.

Paço Real de Évora – kuninkaallinen palatsi on entinen kuninkaallinen asuinpaikka.

Kuninkaan palatsi ja sitä ympäröivä kaunis puisto kannattaa myös käydä katsomassa, vaikka sisälle ei menisikään.

Paikka on avoinna viikolla klo 10–12 ja 14–18, lauantaisin vain iltapäivä aikaan ja sunnuntaisin se on suljettu. Nykyisin aikoinaan loisteliaassa palatsissa on vaihtuvia näyttelyitä. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Mielenkiintoa herätti myös kellomuseo, joka sijaitsee kahdessa eri paikassa.

Toinen paikka sijaitsee Barrocal palatsissa Praça do Giraldon vieressä ja toinen paikka on Convento do Mosteirinhossa Praça da Repúblican vieressä Serpassa.

Lipun hinta museoon on 2 € ja museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 14-17.30. Lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä museo on avoinna klo 10-12.30 ja 14-17.30.

Matkalla juna-asemalle poikkesimme Cementerio de Évora hautausmaalle ihailemaan upeita hautapaaseja.

Faron piti olla Portugalin viimeinen kohde, ennen siirtymistä Espanjan puolelle, mutta suunnitelmiin tuli äkkimuutos. Nyt jäi Lissabonin ja Faron välinen junamatka tekemättä, samoin bussi kyyti Farosta Sevillaan. Suunniteltu vierailuajankohta olisi osunut sunnuntaille, jolloin kaikki tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa Capela dos Ossos, Igreja do Carmo, Sé Catedral de Faro sekä Paço Episcopalin palatsi olivat suljettu. Pieneen Faroon ei siis olisi jäänyt oikein mitään tekemistä ja katsomista. Niinpä otimme lennon Lissabonista Sevillaan, vaihdoimme maata Portugalista Espanjaan ja aloitimme Iberian tourneen viimeisen pätkän.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 6 Lissabon

Lissabon

Edellisestä kerrasta jäi ajatus palata vielä Lissaboniinkin, sillä aika paljon meiltä tuolla reissulla jäi näkemättä ja kokematta. Pitkä viikonloppu ei riittänyt edellisellä vierailulla kaikkeen…

Saavuimme Lissaboniin Tomarista. Junamatka kesti melkein kaksi tuntia ja hintaa sille tuli 9,20 €. Junia kulkee melko tiheään Tomarin ja Lissabonin väliä.

Lissabonissa on useita rautatieasemia, joista junat liikkuvat eri puolille maata. Saavuimme Lissabonin Entrecamposin juna-asemalle, josta oli jatkossa helppo singahdella kaupungin eri kohteisiin. Entrecamposin juna-aseman vieressä on keltaisen linjan metro ja ratikkapysäkit sekä bussipysäkit. Orient juna-asemalta lähtevät junat pysähtyvät tällä asemalla.

Alkuperäisenä ajatuksena oli majailla apartomentoksessa neljä päivää , mutta mutta…. Avainkoodia ei tullut sovitusti, se saatiin soittamalla perään.

Sähkölukot eivät auenneet, koska sähköt koko kerroksen apartomentoksessa oli poissa.

Sisään päästiin, kun ulos tuli kiukkuinen asiakas, joka teki lähtöä, koska sähköt olivat olleet poissa hänen kertoman mukaan jo koko päivän, eikä kuulemma mitään tapahtunut niiden palauttamiseksi.

Oman huoneistomme oven sähkölukkovarauksessa oli sen verran vielä voimaa, että pääsimme sisään huoneistoon. Soittelin itsekin asunnonvuokrausfirman perään ja kyselin tilannetta.

Sähköistä ymmärtävä mieheni kävi tsekkaamassa eri sulaketaulut ja totesi, että ne on ok, mutta kyseessä on jokin isompi keskusvika tai sähköt maksamatta.

Odottelimme vielä tunnin ja ilta rupesi pimenemään, onneksi oli vanha kunnon patterilla toimiva fikkari mukana.

Kun akut niin kamerasta, tietokoneista ja puhelimista rupesivat loppumaan sekä oma, mukana kulkenut lisäakkukin alkoi hyytyä rupesi hymykin hyytymään. Kun mikään ei edennyt vuokraajan kanssa, niin onneksi Hotels.com, jonka kautta olimme asunnon ottaneet, hoiti meille nopeasti yhteydenoton jälkeen samaan hintaan aivan läheltä hotellin. Ei kun pimenneessä illassa laukut kantoon ja sinne.

“Portugalin VR:llä” eli Comboios de Portugalilla on myös tarjolla Tourist Travelcard, joka kannattaa tsekata, jos aikoo käyttää paljon junaa 1–3 päivän aikana.

Sintran junaan pääsee ilmaiseksi myös Lissabon Cardilla.

Mainio tapa liikkua kaupungissa on ottaa ratikka, jotka ovat joskus aivan täynnä ja melko hitaita.

Lissaboniin tullessa kannattaakin harkita kaupungin turistitoimiston Lisboa Card – korttia, jolla pääsee liikkumaan kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla (bussit, raitiovaunut, metro, ja jopa CP junat Sintraan sekä Cascaisiin).

Julkisiin liikennevälineisiin myydään myös 1 päivän matkakorttia sekä 7Colinas matkakorttia. Lisboa Card on kannattava hankinta, jos aikoo kierrellä Lissabonin monissa huippunähtävyyksissä.

Seitsemälle kukkulalle rakennettu Lissabon on Euroopan vanhimpia pääkaupunkeja.

Lissabonin keskusta-alue on melko kompakti, joten siellä on helppo liikkua jalan kaupungin mäkisyydestä huolimatta.

Jyrkät mäet tekevät liikkumisesta kuntoilun ja mäkisyyden takia paikka ei sovellu liikuntarajoitteisille tai lastenrattailla liikkuville.

Bica funikulaarit eli mäkiratikat on oiva tapa liikkua kukkuloille.

Jyrkät mäet pistävät jalat helposti hapoille, joten ei siis ihme, että nämä ovat suosittuja niin paikallisten, kuin turistienkin liikkumisvälineinä.

Kauemmas keskustasta lähdettäessä paras vaihtoehto on kulkea metrolla.

Raitiovaunut ja paikallisbussit täydentävät metroverkkoa, lisäksi taksit ja taksisovellukset toimivat Lissabonissa mainiosti. Tuk Tukit ovat myös kärppänä tarjoamassa kyytiä.

Kulkeepa minne tahansa Lissabonissa, niin kadut on päällystetty pienillä nupukivillä kuten muissakin Portugalin isoimmissa kaupungeissa.

Nupukivet ovat tuhansien jalkaparien alla kiillottuneet pinnaltaan säihkyviksi ja ovat melko liukkaita, vaikka oli hyväpohjaiset kengät matkassa. Mitenköhän liukkaita ne mahtavat olla sadekelillä?

Rossio aukio on ollut Lissabonin pääaukio keskiajalta lähtien.

Se on vilkas liikenteen solmupaikkapaikka, jonka ympärillä on myös kauniita rakennuksia.

Lissabonin pääoopperatalo on vaikuttava rakennus ja kaupungin kauneimpia rakennuksia. Aukiolla olevat kahvilat houkuttelevat istumaan. Hinta terassijuomissa on kuitenkin kovempi, kuin sisällä tiskillä nautittuna. Rossion rautatieaseman sijaitsee myös aukion laidalla samoin kuin ratikkapysäkitkin. Junat Sintraan lähtevät Rossio rautatieasemalta, mutta toki myös Orient asemalta pääsee junalla Sintraan.

Vierailla kannattaa Castelo de São Jorge linnoituksella.

Linnoitus on toiminut niin kuninkaallisten kotina, että armeijan tukikohtanakin.

Vaikka itse linnoituksessa ei ole paljoakaan katsottavaa, on alueella kiva kävellä ja ihailla upeita maisemia.

Suosittua onkin kiivetä linnan torneihin tai kävellä linnakkeen valleilla ja ihailla edessä aukeavaa näkymää. Linnan sisätiloissa toimii pienikokoinen arkeologinen museo. Linna-alue on avoinna päivittäin klo 9-19 ja sisäänpääsy aikuiselta maksaa 10 €.

Linnakkeelle pääsee hyvin bussilla 737 tai 28 ratikalla. Nappasimme ratikan, jolla matkasimme ylös linnakkeelle ja sieltä takaisin alas kaupunkiin. Asuinalueet linnan alapuolella ovat hauskannäköisiä ja niissä voikin seurata paikallisten arkista elämää.

Vanhaan kaupunkiin kannattaa mennä raitiovaunulla numero 28E. Reitin varrella on kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten sitä voikin hyvin pitää nähtävyyskiertoajeluna. Toki tälle ratikkareitille on aina pitkä jono. Yksivaunuiseen ratikkaan kun ei mahdu montaa ihmistä kerralla, on siis varauduttava jonottamaan.

São Vicente de Fora luostarikirkko on käymisen arvoinen paikka. Sisäänpääsy kirkkoon maksaa 5 € ja avoinna se on kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Lissabonin monet merkittävät monumentit ja museot ovat tyypillisesti suljettuja maanantaisin.

Tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan kiireinen aikataulu ja ehdimmekin hyvin kuljeskella ympäri kaupunkia ihailemassa kaupunkikuvaa eri kulmista.

Panteão Nacional kirkossa sijaitsevat Portugalin historian suurhahmojen haudat. Tämä kansallinen muistomerkki on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 4 €. Vierailimme viime kerralla kirkossa, joten nyt se jätettiin väliin.

Campo de Santa Clara aukiolla pidetään tiistaisin ja lauantaisin klo 9-18 Feira da Ladra kirpputoria, jota kutsutaan myös varkaiden markkinoiksi, mistä tulikin mieleeni edellisen Lissabonin vierailun kohdallemme osunut taskuvarkaus.

Arvata saattaakin, että tällä kertaa varautumistasoa varkauksien suhteen oli nostettu. Kirpputori oli mainio vierailupaikka, jossa oli kaikenlaista toritavaraa myynnissä.

Sé de Lisboa on kaupungin pääkirkko.

Olemme vierailleet siellä aiemminkin, mutta nyt päätimme ikuistaa kirkon kauniin ruusuikkunan kuviin.

Katedraali on avoinna kesäaikaan maanantaista lauantaihin klo 9.30-19.

Yhteislippu kirkkoon ja Coro Altoon maksaa 4 €. Coro Alton tasanteelta voi ihailla valtavaa ja upeaa ruusuikkunaa.

Miradouro de São Pedro de Alcântara näköalatasanteelta on upeat näkymät alas Vanhaan kaupunkiin. São Pedron näköalatasanteelle voi nousta helposti Avenida da Liberdade aukiolta Elevador da Gloria mäkiratikalla.

Illan tullen tämä Bairro Alton alue ja sen pikkuruiset ravintolat ja kopperoisen kokoiset baarit houkuttelevat herkuttelijoita ja juhlijoita.

Perinteisistä ravintoloista kantautuvat fadon kaihoisat sävelet.

Boheemitunnelmai- sessa Bairro Altossa on turisteille paljon ihasteltavaa, kuten jyrkkiä mukulakivikatuja, koristeellinen São Roquen kirkko sekä värikäs katutaide.

São Roquen kirkon mitäänsanomattoman ulkokuoren sisältä löytyy yltäkylläisesti koristellut sisätilat.

Kirkon kappelit ovat kerrassaan upeita ja yksi niistä, Johannes Kastajan kappeli valmistettiin aikoinaan Roomassa mittatilaustyönä.

Sen kerrotaankin olevan maailman kallein kappeli, sillä sen koristelussa hyödynnettiin kaikkein kalleimpia saatavilla olleita materiaaleja. Kirkon yhteydessä on Pyhän taiteen museo.

Kirkko on avoinna joka päivä klo 9.30-17, eikä sinne peritä pääsymaksua. Museoon sen sijaan on 2,50 € maksu ja sunnuntaisin sinne pääsee ilmaiseksi aina klo 14 saakka. Avoinna se on tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 paitsi torstaisin klo 14-21.

Pastéis de Belém kahvila on suosittu turistikohde ja ihan käymisen arvoinen paikka.

Vaikka turistikausi ei vielä ollut kiivaimmillaan oli kahvilan edustalla pitkä jono Pastéis de nata kermaleivosmuffinssin tai miten tuota herkkua nyt sitten kuvaisikaan ostajia. Joukon jatkoksi jonottamaan ja herkkua maistamaan. Pastéis de Belém takana on trooppinen puutarha, jossa kannattaa myös vierailla.

Belémin alueella on useita käymisen arvoisia museoita.  Komeaan Museu da Presidência da Repúblicassa pääsee tutustumaan Portugalin tasavallan ja presidentin instituution historiaan.

Lisäksi siellä on esillä kunniamerkkejä ja eri valtioilta saatuja valtiovierailuilla saatuja lahjoja. Esillä on myös tasavallan presidenttien viralliset muotokuvat. Olemmekin aiemmin vierailleet tuolla, joten nyt skippasimme tämän kohteen. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä ne vaihtelevat eri ajankohtina.

Museu Nacional dos Coches museoon on avattu uudet tilat, jossa on paljon enemmän vanhoja vaunuja esillä, kuin vanhassa paikassa.

Tilat ovat avarat ja vaunuja pääsee ihastelemaan monesta eri suunnasta.

Museon uusi rakennus on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Vanhojen tilojen Old Royal Picadeiro miljöö, luo todella upean taustan siellä vielä esillä oleville vaunuille, jotka nekin kannattaa käydä katsomassa.

Tämä osa vaunumuseota on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18.  Yhteislippu näihin museoihin on 10 € ja jos aikoo vierailla Palacio Nacional da Ajudassa on kaikkien kolmen museon yhteislippu 12 €.

Ajuda kukkulan huipulla sijaitseva palatsi on entinen kuninkaallinen palatsi ja kansallinen muistomerkki, jossa on nykyään upea museo.

Kukkulalta on mainiot näkymät Tejo joelle.

Palatsi on avoinna perjantaista keskiviikkoon klo 10-18. Yksittäislippu palatsiin maksaa 5 €.

Palatsissa ei ole mitään erityisen sävähdyttävää, perus  palatsi, mutta tutustumispaikkana ihan ok.

Museu da Eletricidade sähkömuseo sijaitsee vanhassa voimalaitoksessa, joka on ainutlaatuinen esimerkki teollisuusarkkitehtuu- rista Portugalissa.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19.

Sen yhteydessä on MAAT – taiteen, arkkitehtuurin ja tekniikan museo, jonne yhteislippu maksaa 9 €.

Mosteiro dos Jerónimos luostari kuluu UNESCOn maailmanperintölis- talle.

Luostari on yksi vaikuttavimmista rakennuksista Portugalissa ja siellä voikin nähdä Portugalin löytöretkien aikakauden suuruuden.

Olemme käyneet luostarissa aiemminkin, mutta se on niin upea paikka, että menimme sinne uudestaan.

Luostarin pylväskäytävät ovat suurenmoiset ja täynnä merellisiä aiheita, viitaten Portugalin merentakaisiin tutkimusretkiin. Luostariin on 10 € pääsymaksu, mutta jos haluaa nähdä muitakin nähtävyyksiä, kannattaa hankkia yhteislippu. Luostari on avoinna kesäkuukausina klo 10-18.30.

Osana mahtavaa Mosteiro dos Jeronimos luostaria on kirkko, jossa kannattaa myös pyörähtää.

Jos lippua ei ole ole hankkinut etukäteen, kannattaa huomioida, että liput ostetaan eri paikasta, kuin mistä jonotetaan kirkkoon ja luostariin.

Luostarin vieressä on Museu de Marinhan merenkulkumuseo, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.

Olemme joissakin merenkulkumuseoissa matkoillamme käyneet, mutta kuten arvata saattaa Portugalin löytöretkiaikaisen merenkulkuhistorian takia tämä paikka oli kerrassaan vaikuttava.

Paikka on avoinna kesäaikaan joka päivä klo 10-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 6,50 €.

Museo on laaja ja se esittelee  eri vuosituhansien ja -satojen portugalilaista merihistoriaa aina nykypäivään saakka.

Arkeologinen museo Museu Nacional de Arqueologia ja planetaario sijaitsevat myös lähistöllä. Tällä kertaa ne jäivät kuitenkin meiltä käymättä.

Torre de Belém eli Belémin linnake on pieni ja kaunis, eikä mikään ihme miksi tämä nähtävyys kuuluu UNESCON maailmanperintölis- talle.

Belém torni onkin yksi kaupungin maamerkki. Sen sisäpuolella on paljon mielenkiintoista nähtävää ja linnakkeesta on erinomaiset näkymät Cristo Rei patsaalle ja muualle kaupunkiin. Pääsymaksu on kuusi euroa, mutta jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina pääsymaksua ei ole. Linnake on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin, aamukymmenestä aina klo 18.30 asti.

Joenrannan toinen upea muistomerkki  Padrão dos Descobrimentos kuvaa ja kunnioittaa löytöretkien tutkimusmatkailijoita ja visionäärejä, jotka tekivät Portugalista yhden aikansa maailmanmahdin.

Monumentin sisällä on näyttelytila ja sen päällä olevalle näköalatasanteelle pääsee maksamalla sisään- pääsymaksun 6 €.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 10-19.

Monumentin ulkopuolella olevaan maahan on kuvattu maapallo ja ne maat, jotka aikoinaan olivat Portugalin vaikutuspiirissä.

Erilaisia taidemuseoita riittää Lissabonissa. Calouste Gulbenkian museossa on yksi maailman hienoimmista yksityisistä taidekokoelmista. Tämä museo onkin erittäin suosittu käyntikohde.

Näytteillä on kaikenlaista taidetta niin idästä kuin lännestä. Museo on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18. Museon upea puutarha on avoinna aina auringonlaskuun saakka.

Jos aikoo vierailla museossa, kannattaa ladata etukäteen omaan puhelimeen museon ääniopastus.

Aivan uusi vierailukohde on Ponte 7 Pilar, jonne pääsee päivittäin klo 10-18. Hissilippu sillan torniin ja sen lasipohjaiselle näköalapaikalle maksaa 5 €.

Näköalapaikalta on hienot näkymät upealle Golden Gate tyyppiselle Ponte 25 de Abril sillalle.

Punainen silta onkin yksi katseenvangitsija Belemin ranta-alueella.

Siltaa pitkin kulkevat niin junat, kuin autotkin.

Joen toisella puolella korkeuksiin nousee upea Cristo Rei Kristuspatsas, jonka huipulta on myös upeat näkymät Lissaboniin.

Näppärä tapa päästä Cristo Reille on hypätä joen ylittävään lauttaan Cais do Sodrén lauttaterminaalista, joka sijaitsee Cais do Sodrén metroaseman edessä. Lautta liikennöi noin 20 minuutin välein ja matka kestää 15 minuuttia.

Sen jälkeen noustaan Cacilhasin linja-autoasemalta Cristo Reiin menevään bussiin, jonka numero oli 101.

Bussimatka kestää noin 20 minuuttia. Cristo Rei Kristuspatsas on reitin viimeinen pysäkki. Linja-autoja kulkee tasaisesti tätä väliä klo 9-17.

Kristuspatsaan päälle pääsee nousemaan 6 € maksavalla hissikyydillä ja sieltä onkin mainiot näkymät Lissaboniin toisesta suunnasta.

Monumentti on avoinna päivittäin klo 9.30-19 ja siellä on pieni kappeli ja kahvila.

Lissabonissa on mahdollista lähteä myös kaksi tuntia kestävälle päivä-, auringonlasku- tai iltajokiristeilylle. Risteilytarjoajia on useita ja hinnat vaihtelevat sen mukaan onko risteilyn yhteydessä tarjoiltavaa tai muuta ohjelmaa.

Hinnat ja aikataulut sekä järjestäjät kannattaa katsoa erikseen netistä.

Joelta käsin kaupunki näyttäytyykin aivan erilaiselta. Kaupunkia voi kierrellä myös perinteisellä Hop on ja Hop off bussilla, jolla on tarjolla useita eri reittivaihtoehtoja. Myös Tuk Tuk kyydit ovat suosittuja. Aina hyvä vaihtoehto on myös ilmaiset kaupunkikierrokset Freetour   ja GuruWalk sivustolta.

Yhden Lissabonipäivän käytimme Parque das Nações alueen tutkimiseen.

Modernimpi osa Lissabonista on rakennettu Expo 98 tapahtumaa varten. Alueella onkin sen verran nähtävää, että monet hyppäävät aluetta kiertävään Telecabine köysirataan tai sitten turvautuvat aluetta kiertävään kaupunkijunaan.

Köysihissin kyydistä voi 6,50 € hinnalla ihailla Lissabonin modernimpaa kaupunkimaisemaa lintuperspektiivistä. Hissi on toiminnassa päivittäin kesäaikaan klo 10.30-20.

Alueella sijaitsee Gare do Orientin päärautatieasema, jonka yhteydessä on metro- sekä linja-autoasema.

Aseman moderni arkkitehtuuri kiinnittää huomion jo kaukaa. Lasista ja teräksestä valmistetut tyylitellyt kaaret antavat rakennukselle komean ulkomuodon.

Alueella sijaitsee myös Oceanário de Lisboan suuri meriakvaario, jota pidetään yhtenä Euroopan vaikuttavimmista kokonaisuuksista. Tänne emme menneet, sillä aikoinaan kävimme Osakan vastaavassa ja sitäkin pidetään yhtenä maailman parhaana, joten tuon asianalan kokemus on jo hankittu. Telecabin köysihissiin ja meriakvaarioon voi hankkia myös yhteislipun. Lippujen hinnat ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

Alueen näkyvin rakennus on Vasco da Gama torni, joka on kaupungin korkein rakennelma. Torni muistuttaa kuuluisaa Dubai Toweria. Torni on osa hotellia.

Alueella on myös valtava Vasco da Gaman ostoskeskus, Vasco da Gama messualue sekä lasten tiedekeskus.

Parque das Naçõesta pääsee myös joen toiselle puolelle Vasco da Gaman siltaa pitkin. Silta on Euroopan pisin silta.

Joen voi myös ylittää edullisella lautalla. Yhdensuuntainen lippu maksaa 1,30 €.

Jardim Botânico de Universidade de Lisboan kasvitieteellinen puutarha ohitettiin tällä kertaa tyylikkäästi.

Museu da Marioneta -marionettimuseo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Tämä ihana museo vie tarinoiden maailmaan.

Museon kokoelmat koostuvat erityyppisistä ja eri puolilta maailmaa tulevista naamioista ja marionettinukkeista. Sisäänpääsy museoon on 5 €.

MuDe – Museu do Design e da Moda olisi kiinnostanut, mutta paikka oli toistaiseksi suljettu. Tämä mielenkiintoiselta vaikuttaneessa museossa on normaalisti esillä muodin ja designin huippunimien luomuksia sekä pysyvien että vaihtuvien näyttelyiden muodossa.

Lissabonissa on Museu Coleção Berardo eli Berardo museo, jossa on esillä yksityishenkilön keräämä mittava kokoelma nykytaidetta. Tämän museon sekä Museu do Orienten jätimme väliin, samoin kuin Museu Nacional de Arte Antiga on mielenkiintoinen itämaisen ja eurooppalaisen taiteen museo, joka muodostaa Portugalin kansallisgallerian ytimen, esittäen suurelta osaltaan teoksia liittyen löytöretkien aikakauteen ja Portugalin aasialaisiin ja afrikkalaisiin yhteyksiin.

Sen sijaan menimme lähellä olevaan LX Factory tehdasalueelle syntyneeseen luovaan ja sykkivään keitaaseen, josta löytää monenmoista tarjontaa.

Paikassa oli paljon kauppoja, baareja ja ravintoloita ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Alue on avoinna päivittäin klo 9-22.30. Tälle eläväiselle alueelle kannattaa poiketa.

Hieman kauempana sijaitseva Madre De Deus luostari on ainutlaatuinen käyntikohde.

Käynnin arvoinen se on jo pelkästään kauniin kirkkonsa ansiosta, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Ylenpalttinen entinen luostari on nykyisin maalattujen Azulejo laattojen taidemuodon museo.

Museo on avoinna klo 10-13 ja 14-18 ja sinne on 5 € sisäänpääsymaksu. Viereisellä hautausmaalla kannattaa myöskin pyörähtää.

Väliin ei kannata jättää Mercado da Ribeiraa tai ehkäpä turistien keskuudessa paremmin tunnettua Time Out Markettia, jossa voi nauttia lasillisen tai ruokailla, mutta myös nauttia kauppahallin tarjonnasta sekä ilmapiiristä.

Rua da Silva tai lissabonilaisten puheessa Rua Verde katu kannattaa ehdottomasti käydä kävelemässä.

Sinne siis suuntasimme mekin.  Olihan tuo paikka erilainen ja mainio, istua lasilliselle ja nauttia maittava päivällinen  Lissabonin vierailun päätteeksi.

Parvekkeilta roikkuvat asukkaiden hoitamat kasvit ja jalkakäytävän ruukkukasvit kuvaavat hyvin kadun lempinimeä Vihreä katu.

Läheinen alue on täynnä pubeja ja ravintoloita, joissa on ruokaa kaikkialta maailmasta.

Siellä on myös viihtyisiä kahviloita, kauppoja, taiteilijoiden ateljeita ja jopa katukirjasto.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 5 Coimbra ja Tomar

Coimbra

Otimme junan Porton Camphanan asemalta kohti Coimbraa. Matka taittui 1½ tunnissa Inter-Regional (IR) junalla, joka on keskipitkän matkan liikenteeseen tarkoitettu juna.  Nämä junat pysähtyvät vain pääasemilla.  Juna oli aivan täynnä ja matkaajina oli nuorempaa väkeä matkalla Lissaboniin. Liekö syy ollut valmistuvien yliopisto-opiskelijoiden kotiinpaluu?

Meidän matkallemme ennen Lissabonia sattui sopivasti Coimbra ja Tomar.

Pienemmissä kaupungeissa vietetään myös Portugalissa siestaa, mikä on hyvä huomioida matkasuunnitelmissa.

Monet paikat ovat kiinni 12-14 välisen ajan. Kumpikin kaupunki vaikutti rauhallisuuden tyyssijalta. Turistejakin oli melko vähän vielä näin keväällä liikenteessä.

Saavuimme aamusta Coimbran B juna-asemalle.

Tälle asemalle saapuvat kaikki Coimbraan tulevat junat.

Asema sijaitsee noin kilometrin päässä kaupungista ja kaikkiin junalippuihin sisältyy lyhyt liittymäjuna kaupungin keskustassa sijaitsevalle pienemmälle Coimbran kaupunkiasemalle. Tämä juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Lipun hinta Portosta Coimbraan maksoi 9,70 € ja matkaan kului paikallisjunalla alle kaksi tuntia. Tarkoituksenamme oli jättää matkalaukut juna-asemalle säilöön, muuta itsepalvelusäilytyslokerot eivät toimineet, joten otimme suunnitelman B käyttöön. Menimme ensimmäiseen hotelliin ja kysyimme voimmeko jättää laukut sinne säilöön korvausta vastaan. Iloinen ja auttavainen hotellin respa otti laukut säilöön maksutta.

Hotellin läheltä otimme pikkubussin, jolla hurutimme ylös kukkulalla sijaitsevalle yliopistolle.

Tarkoituksena oli viipyä tässä kaupungissa vain päivä ja jatkaa siitä illalla matkaa Tomariin.

Coimbrassa on paljon nähtävää ja sinne kannattaakin poiketa, jos se matkareitille osuu.

Olimme varanneet yliopiston kirjastoon sisäänpääsyajan, miksi kiirehdimme campusalueelle. Mieleenkään ei tullut lähteä kävelemään yliopistolle, joka sijaitsee korkealla mäen päällä.

Coimbran kaupungin keskusta on jaettu Alakaupunkiin ja Yläkaupunkiin.

Yläkaupunkiin kuljetaan Arco de Almedina portin kautta, joka oli aiemmin osa kaupunkimuuria.

Kaupunkimuurin tornissa – Torre de Antossa sijaitsee nykyisin muurista kertova info, jossa on saatavilla tietoa kaupunkia aikoinaan kiertäneestä muurista ja sen historiasta.

Kaupungissa on paljon mäkiä ja korkeuseroja sekä kapeita katuja. Kävellen Alakaupungista Yläkaupunkiin on melko mäkinen reitti tallusteltavana. Liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa voi olla paikka paikoin haasteellista liikkua.

Tuk Tukit liikkuvat kaupunkikuvassa puikkelehtien. Ne onkin monelle turistille kätevä vaihtoehto napata kyyti sellaisiin paikkoihin mihin autolla ei pääse. Toinen hyvä vaihtoehto on säästää jalkoja ja ottaa Tuk Tukkia halvempi kyyti taxilta tai kulkea minisähköbussilla, jonka hinta on 1,60 €/kyyti.

Tietenkin myös Coimbrassa on mahdollista osallistua tunnin kestävälle Hop on Hop off pikkuturistibussi kierrokselle. Kierroksen hinta on 13 €.

Yläkaupungista voi sitten halutessaan kävellä Alakaupunkiin ja vaikkapa eksyä sokkeloisilla kaduilla.

Yläkaupungista pääsee kätevästi Alakaupunkiin myös hissillä.

Hissi sijaitsee lähellä kauppahallia.

Coimbran kaupunki liittyy läheisesti Portugalin perustamiseen, sillä ensimmäinen kuningas D. Afonso Henriques teki siitä valtakunnan pääkaupungin, jollaisena se pysyi 1200- ja 1300-luvuilla.

Praça do Comércio on Coimbran vilkas pääaukio.

Sen ympärillä on kahviloita, ravintoloita ja erilaisia kauppoja.

Aukion yhdessä kulmassa seisoo Igreja de São Tiago kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti pyörähtää.

Kirkon melko vaatimaton ulkoasu ei vastaa sisällä olevaan loistoon. Kirkko on avoinna päivittäin klo 8-20 ja sinne on vapaa pääsy.

Sé Velhan katedraalia voi pitää taianomaisena paikkana. Sen julkisivu muistuttaa linnoitusta ja sen seiniä koristavat kapeat kaari-ikkunat ja niiden yläosia sakaramuurit. Valtavan pääportin ovessa on heti esillä perinteiset arabialaiset koristeet. Katedraalin sisustuksessa huomion herättää seinille maalatut ja veistetyt arabialaisvaikutteiset kuviot, jotka näkyvät katedraalin lintu- ja kukka-aiheissa. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 paitsi torstaina klo 10-16. Kirkkoon ja pylväskäytäville sekä puutarhaan on pieni 2 € pääsymaksu.

Uusi katedraali Sé Nova on 1500-luvulta, joten ikää on silläkin.

Katedraali sijaitsee yhdessä kaupungin korkeimmista osista.

Katedraaliin on ”pakollinen”1 € lahjoitus, jolla pääsee myös  museoon.

Myös tämä katedraali kätkeekin sisäänsä melkoista loistoa. Ehdottomasti kannattaa myös vierailla katedraalin museossa tai aarrekammiossa, jossa on esillä useita pyhäinjäännöksiä. Katedraali on avoinna tiistaista lauantaihin klo 8.30-12 ja 14-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-12.30 ja 17-19.

Toinen merkittävä nähtävyys Coimbrassa on sen yli 700 vuotta vanhan Universidade de Coimbra yliopiston campus, johon kannattaa  tutustua. Paikka on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 9-19.30. Barokkityylisestä Paço das Escolas palatsista tuli osa yliopistocampusta vuonna 1544.

Rakennuksen ehdoton nähtävyys on käytävät, juhlasalit ja upea sisäpiha. Campuksen keskellä on Via Latinan pylväskäytävä, joka on varsin komea.

Samoin campuksen upea juhlasali on näkemisen arvoinen. Campus kokonaisuudessaan kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja se on avoinna vierailijoille, kunhan ei häiritse siellä tapahtuvaa opetusta.

Campuksen kellotornista, joka on yliopiston symboli, on varmaankin upea näköala Coimbran keskustaan.

Nyt 180 portaan kiipeäminen piti unohtaa, sillä sekä torni, että osa yliopiston rakennuksista oli korjaustöiden alla.

Campus sijaitsee kukkulan laella, joten näkymiä voi ihailla myös campuksen edessä olevalta valtavalta aukiolta.

Yliopiston campukseen kuuluu São Miguelin kappeli, jossa on mahdollista vierailla.

Kappelin ovea pidetään kiinni ja olikin hetken hieman hämmentävää, miten sinne pääsee sisälle. No, kopputtamalla oveen se aukesi ja iloinen yliopisto-opiskelija antoi aimo annoksen tietoutta paikasta.

Kun astuu sisään kappeliin, kiinnittyy huomio sen suuriin ikkunoihin ja kattomaalauksiin sekä upeisiin urkuihin.

Ehdoton käyntikohde Coimbrassa on yliopiston upea kirjasto Biblioteca Joanina.

Sen julkisivua koristavat näyttävät rappuset.

Kirjastossa on satoja tuhansia kirjoja, joista osa on harvinaisia niteitä.

Lisäksi kirjastossa on esillä 1500-luvulta peräisin olevia antiikkiesineitä.

Tähän kirjastoon pääsy edellyttää lippuja. Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä tai sitten sen joutuu ostamaan Largo Marquês de Pomoalla olevasta lipputoimistosta, joka on vastapäätä kemian laboratoriota. Lipputoimisto on avoinna joka päivä klo 9-17. Liput sisältävät sisäänpääsyn kemian laboratorioon, yliopiston kappeliin ja saliin sekä kirjastoon.  Yhteislippu kirjastoon ja yliopiston rakennuksiin maksaa 12,50 €.  Huomioida kannattaa, että lipputoimisto sijaitsee eri paikassa kuin itse yliopistorakennus ja kirjasto. Lippu siis kannattaa ostaa ennen kiipeämistä kukkulalle, ellei halua kävellä takaisin Alakaupungin lipputoimistoon.

Kirjastoon pääsee tutustumaan vain ajoitetulla kierroksilla ja vain 10 minuuttia kerrallaan.

Paikkaa ei saa kuvata ja muutenkin vierailu siellä oli melkoista säätöä vierailijaryhmän sännätessä sinne tänne sekä ahtautuessa pieniin tiloihin odottamaan ovien aukeamista aina seuraavaan odotustilaan. (Kuva otettu ostetusta postikortista)

Kirjasto on ehdottomasti Coimbran yliopiston campuksen upein osa.

Mahtava rakennus ja sen koristeelliset yksityiskohdat ovat näkemisen arvoisia.

Kirjaston kellaritilat toimivat ennen yliopiston omana vankilana. Tämä ”akateeminen vankila” oli käytössä aikana, jolloin yliopistolla oli oma lainsäädäntöjärjestelmänsä kaupungin järjestelmän lisäksi.

Nykyään kellarissa on säilössä yliopiston muita arvokkaita teoksia. Vuonna 1290 perustettu Coimbran yliopisto on yksi maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita yliopistoja.

Jardim Botánicon kasvitieteellinen puutarha on osa Coimbran yliopiston luonnontieteellistä tiedekuntaa. Puutarhassa on São Sebastiãon akvedukti sekä runsas ja eksoottinen kasvistokokoelma eri puolilta maailmaa.

Kasvihuoneiden ja kauniiden istutusten lisäksi puutarhassa on pieni kappeli Capela de São Bento sekä useita pieniä lampia.

Puutarhassa on kiva käyskennellä ja nauttia kevään lämmittävistä auringon säteistä.

Puutarha levittäytyy yliopiston alapuoliselle rinteelle ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Laajan alueen kiertäminen vie aikaa eli ihan pikavisiitillä tuosta paikasta ei selviä.

Igreja Santa Cruzin kirkko on komea niin sisältä kuin ulkoakin.

Se on hieman maltillisemmin kullattu kuin Porton muutamat kirkot olivat, mutta komea sekin oli.

Avoinna kirkko on arkisin klo 9-17 ja viikonloppuna hieman eri aikoina.

Kirkkoon pääsee tutustumaan 3 € pääsymaksulla. Kirkkoon on haudattu Portugalin kaksi ensimmäistä kuningasta. Kirkon yhteydessä on mahdollisuus tutustua 3 € hintaan sen luostariin. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Coimbran kaupungintaloon Camara Municipal de Coimbra on kaunis rakennus, mutta sisälle ei kannata vaivautua.

Teemapuiston Portugal dos Pequenitoksen pienoismaailma ja kuvaus Portugalin tärkeimmistä paikoista on mainio.

Portugal dos Pequenitosissa voi tutustua myös maan merenkulkuun ja siirtomaahistoriaan.

Paikka on avoinna päivisin klo 10-17. Puistossa järjestetään myös tilapäisiä näyttelyitä, jotka perehdyttävät esimerkiksi tietyn aikakauden miniatyyrihuonekaluihin ja portugalilaisten musiikkiperintöön. Pukumuseon 300 pientä asua heijastavat muodin kehitystä vuosisatojen aikana.

Convento de Santa Clara-a-Velhasta löytyy hyvin säilyneet 1300-luvulla rakennetun goottilaisen luostarin rauniot. Sen vierailijakeskuksessa järjestetään näyttelyitä, joissa on esillä alueen kiinnostavia arkeologisia löydöksiä ja luostarin arkkitehtuuria sekä historiaa. Tämän paikan skippasimme.

Santa Clara-a-Novan luostari on osa armeijan kasarmia, mutta joihinkin sen osiin on mahdollista vierailla.

Barokkikirkon sisällä on paljonkin katsottavaa. Samoin pienessä sotamuseossa.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 9-18.30. Yhteislippu maksaa 3 €.

Risteily Rio Mondegolla voisi olla kiva vaihtoehto tutustua kaupunkiin eri näkökulmasta. Risteilyjä on aiemmin ollut tarjolla myös iltaisin, jolloin maukkaan aterian kera on tarjolla fado esityksiä. Meidän vierailumme aikana risteilyjä ei järjestetty, koska laivalaituri oli suljettu korjauksen takia.

Machado de Castron kansallismuseo on yksi Portugalin merkittävimmistä kulttuurilaitoksista. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Museo sijaitsee entisessä piispanpalatsin rakennuksessa. Museo on yksi maan tärkeimmistä kuvataiteen ja arkeologian museoista, joka esittelee tärkeitä maalauksen, kuvanveiston ja koristetaiteen kokoelmia, jotka kattavat yli kahden tuhannen vuoden historian. Tämänkin museon ohitimme aikapulan takia. Sisäänpääsy olisi maksanut 6 €.

Coimbrasta jatkoimme iltajunalla Tomariin, jonne jäimme yöksi.

Ihan suoraa junaa Tomariin ei mene, vaan junaa pitää vaihtaa Lamarosassa, jossa oli 19 minuutin vaihtoaika.

Mikäpä siinä kauniissa illassa oli junaa odotella.

Lopun pikkumatka Tomariin kesti alle 20 minuuttia. Mieli oli iloinen, ilma kaunis ja vierailu Coimbrassa maino. Hyvä päivä siis!

 

Tomar

Saavuimme illasta Tomariin, veimme laukut hotelille ja painelimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.

Olimme tehneet 2½ tuntia matkaa Coimbrasta Tomariin, joten kävelyretki teki oikein hyvää. Tuntui, että alkuillasta kaupungissa ei ollut liikkeellä juuri ketään. Myös tämä junamatka maksoi maltilliset 9,70 €. Junaliput Portugalissa ovat melko edullisia ja kun vielä hyödyntää erilaiset alennukset, niin säästöä matkakassaan saa kivasti.

Matkasimme Coimbrasta Tomariin halki metsä- ja viljelysalueiden ja allergiaoireet pahenivat. Portugalin kevät oli tehnyt minusta ja muista siitepölyallergiasta kärsivistä nenää vuotavan, aivastelevan ja hengitystä kirraavan matkalaisen. Oli kiva junassa kohotella olkapäitä anteeksipyytelevästi jatkuvan aivastelu- ja niiskutuskohtausten keskeltä. Perhana, luulin niin selvinneeni tämän kevään kotimaisesta koivusta tämän kolme viikkoa kestävän tourneen ansiosta ja nyt sitten tämä. Mikäköhän puu se täällä moiset oireet aiheuttivat vai olisiko se heinä?

Tomarin kaupunki on perustettu Portugalin ensimmäisen kuninkaan myöntämälle maalle.

Sen perustivat temppeliritarit, joiden kädenjälki näkyy edelleen kukkulanpäällä olevassa luostarissa.

Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde yhdessä sitä suojelevan Castello de Tomarin linnan kanssa. Itse linna on enään rauniolinna, mutta kyllä sen jylhistä muureista ja profiilista voi päätellä sen mahtavuuden ja merkityksen alueelle.

Luostari ja linna sijaitsevat mäen päällä, joten emme todellakaan lähteneet kapuamaan sinne, vaan otimme keskusaukiolla päivystän Tuk Tukin kyytimään meidät kukkulalle.

Tomarin Tuk Tuk hinnat olivat oikeasti maltilliset, joten tämä oli hyvä diili tässä kohtaa.

Tomar on suosittu päiväkohde. Onneksi ennakoimme tämän ja lähdimme heti aamusta Convento de Cristo luostarille, sillä heti kohta puolen päivän aikaan paikalle kurvasikin melkoinen määrä busseja turisteineen.

Convento de Cristo luostarissa on luostarirakennus ja kaksi kirkkoa.

Kun katolinen kirkko lakkautti temppeliritarien veljeskunnan, muuttuivat Tomarin temppeliritarit Kristuksen ritarikunnaksi.

Paikka on merkittävä, samoin kuin temppeliritareiden rooli Portugalin löytöretkissä 1400-luvulla.

Vasco da Gama oli ritarikunnan jäsen ja hänen laivansa yhtenä lippuna liehuikin ritareille tuttu punainen risti valkoisella pohjalla, mikä lienee hyvin tunnettu temppeliritareiden tunnus kaikkialla maailmassa.

Myös Tomarissa merkki oli näyttävästi esillä monissa paikoissa.

Alueeseen kuuluu suuri metsäinen puutarha-alue. Puutarha-alueelle pääse kirkolta, mutta ei toisinpäin.

Eli ensin kannattaa suunnata ylös mäen päällä sijaitsevale linnalle ja kirkolle ja sieltä sitten laskeutua puiston kautta kaupunkiin.

Paikka kaikkineen on niin käsittämätön, että sen tutkimiseen kannattaa varata aikaa.

Eri tyylisuunnat nivoutuvat toisiinsa antaen paikalle aivan oman leimansa.

Luostariin on 6 €  sisäänpääsymaksu ja avoinna se on lokakuusta toukokuuhun klo 9-17.30 ja muina kuukausina tunnin pidempään.

Onneksi olimme aikaisin liikenteessä ja saimme liikkua alueella ilman suurta turistipaljoutta. Minkäköhänlainen tungos alueella on suurimpaan turistiaikaan?

Pienenä vinkkinä luostarin sisällä on kahvila, mutta ulkopuolella ei ole mitään myyntiä, joten ainakin vesipullo on hyvä varata mukaan.

Luostarin upeat yksityiskohdat pistää hetken miettimään, millä välineillä ja miten tämä kaikki on kiveen saatu työstettyä? Onneksi ajankaan hammas ei ole turmellut näitä upeita ja mestarillisia kädentöitä.

Sisällä luostarissa on kerrassaan upea kirkko ja pelkistetyn luostarin  ”sydän”.

Uskomattoman kauniit seinät, katto ja pilarit sekä mielettömät kiveen tehdyt veistokset saavat katsojan vangittua hetkeen.

Mielenkiintoa herätti myös paikan valtava pilli, joka oli aikoinaan ollut osa urkuja.

Luostari tarvitsi vesihuollon, josta muistona on aikoinaan yli kuuden kilometrin pitkä akvedukti.

Jos akveduktin haluaa nähdä kunnolla, kannattaa ottaa taxi, koska sen ihailemiseen paras paikka löytyy noin kolmen kilometrin päässä kaupungista.

Igreja De São João Batista kirkko on Tomarin keskustassa pääaukion reunalla. Kirkko on tärkeä osa joka neljäs vuosi järjestettävää Festa dos Tabuleiros juhlaa. Nyt kirkko oli korjaustöiden alla.

Joka neljäs vuosi juhlien aikaan kaupunki täyttyy ihmisistä, jotka tulevat katsomaa kulkueita, jossa nuoret tytöt käyttävät pilarimaisia ​​päähineitä, jotka tunnetaan nimellä tabuleiro.

Perinne juontaa juurensa 1200-luvulle.

Igreja de Santa Maria dos Olivais kirkko on ensimmäisen temppeliherran, joka perusti Tomarin, kuten myös monen muun temppeliherran viimeinen leposija.

Muuten itse kirkko on kovin vaatimaton niin ulkoa kuin sisältäkin.

Kirkko on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10–13 ja 14–18.  Kirkkoa vastapäätä on pieni hautausmaa, joka ei kylläkään ole lainkaan niin hieno kuin parin muun paikan hautausmaat komeine hautapaaseineen. Pitihän tuonnekin kurkkia.

Museu dos Fósforos tulitikkurasiamuseo on kiehtova.

Museon kokoelma on yksityinen, joten on siinä ollut keräilemistä. Suuri kokoelma käsittää yli 43 000 tulitikkirasiaa 127 maasta.

Ensikuulemalta voisi kuvitella paikan olevan mitäänsanomaton, mutta kuuluisien Hollywood tähtien kuvilla varustetut tikkurasiat samoin kuin  1800-luvun italialaiset tulitikkurasiat muuttavat kummasti ennakko-olettamuksen.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–12 ja 14–17. Maanantaisin se on suljettu. Tähän hauskaan museoon on vapaa sisäänpääsy.

Tomarissa sijaitseva synagoga on myös yksi suosittu vierailukohde.

Synagoga perustettiin 1400-luvun puolivälissä, mutta se ei ollut käytössä yli 50 vuoteen, koska kuningas Manuel I karkotti juutalaiset tai pakotti kääntymään katolilaisuuteen 1400-luvun lopulla.

Vuodesta 1939 lähtien synagogaa on kunnostettu ja nykyisin siinä on Tomarin juutalaismuseo, jossa voi vierailla kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10–13 ja 14–18. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta lahjoitusastia ovenpielessä melkein huutaa antamaan museolle vapaaehtoisen maksun.

Nucleo De Arte Contemporânea nykytaiteen galleria tai museo ohitettiin tällä kertaa vauhdilla.

Viehättävää pientä kaupunkia oli ilo tutkia.

Kaupungin keskustassa on paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita sekä ravintoloita joihin poiketa sekä ihania pikku katuja minne eksyä.

Myös kaupunkia halkovan Nabão joki ja sen reunalla oleva puistoalue antaa paikalle mukavan tunnelman.

Ihanaa olikin käyskennellä joen äärellä ja ihailla pieniä vesijuoksuja ja suurta vesipyörää.

Castelo do Bode pato sijaitsee noin 13 kilometrin päässä kaupungista ja olisi varmaankin ollut vierailemisen arvoinen paikka, mutta kulkeminen sinne ilman omaa autoa osoittautui hieman hankalaksi, joten väliin jäi.

Tomarin kaupungin kiertää helposti päivässä ja niinpä me olimmekin jo iltapäivästä valmiita siirtymään Lissaboniin.

Paikallisjuna vei meidät Lissaboniin vajaassa kahdessa tunnissa.

Matka olikin tähän saakka sujunut yhtä bussirikkoa lukuunottamatta hyvin. Edessä odotti sitten seuraava haaste.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 4 Braga ja Porto

Braga

Hemskatin motarille kesken matkaa levinnyt bussi ja sen seurauksena pidentynyt matka-aika, joka muutti iltapäivän suunnitelmat Bragassa. Huumoria peliin, yksi neuvoa-antava alkajaiseksi ja siitä sitten eteenpäin aurinkoisessa loppupäivässä.

Arco da Porta Novan portti johdattaa kävijän kaupunkiin. Kaunis portti antaa jo pienen lupauksen, mitä odottaa.

Vanhaan kaupunkiin kuuluu lukuisia upeita kartanoja, joissa on tätä nykyä museoita ja tietysti monta kirkkoa sekä ihania ulkoilmaravintoloita.

Braga on Portugalin kolmanneksi suurin kaupunki ja historiastaan huolimatta se on melko nuorekas – kiitos yliopiston ja sen opiskelijoiden, jotka tuovat vipinää kaupunkiin.

Nytkin kaupungissa oli yliopistojen väliset kulttuuritapahtumat, jonka esiintymispaikat olivat levittäytyneet ympäri kaupunkia.

Hauskaa ja katsottavaa riitti.

Kaupungin keskusaukion ympäristössä sijaitsevien kävelykatujen varsilta löytyvät alueen kauppakadut. Varsinaiset historialliset nähtävyydet sijaitsevat kaupungin laidalla.

Hyvä paikka aloittaa vierailu on Praça Da Repúblican historialliselta aukiolta, jossa kaupungin turisti-info sijaitsee ja missä historia yhdistyy nykyajan kanssa. Aukio on myös mainio paikka istahtaa lasilliselle.  Tässä tapauksessa kahdelle ja neuvonpitoon muuttuneen aikataulun takia.

Tässä kohtaa harmitus bussirikosta todellakin iski, sillä olimme laskeneet ehtivämme Palácio do Raioon eli Raion palatsiin ennen sen sulkemisaikaa ja sen sisällä olevaan museoon, jossa on esillä vanhoja lääketieteellisiä esineitä sekä tietoa itse rakennuksesta ja sen historiasta.

Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-13 ja 14.30-18.30. Paikkoihin on vapaa sisäänpääsy. No eipä ehditty tuonne, sillä kiinni ehtivät mennä ja seuraavana päivänä se oli kiinni kokonaan. Ei auttanut kuin ihailla rakennusta ulkoapäin.

Baragan vanhassa ja kauniissa Hospital de São Marcosin sairaalarakennuksessa toimii nykyisin hotelli.

Hotellin ja kirkon välisessä kauniissa puistossa on Bragan kyltti, joka veti puoleensa magneetin lailla kirjaimiin kietoutuvia kuvattavia.

Igreja de São Marcos kirkko on sairaalakirkko, joka sijaitsee entisen sairaalan vieressä. Kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa, koska sen sisätilat ovat uskomattoman kauniit. ​Kirkossa on pyhäinjäännöksenä apostoli Pyhän Markuksen jäänteet.

Braga vaikutti oikein kompaktilta ja mukavalta sekä rauhalliselta kaupungilta. Edes iso opiskelijatapahtuma kaupungissa ei luonut turvattomuuden tuntua.

Opiskelijoiden festivaalien loppuhuipentuma pidettiin Theatro Circo teatterissa.

Olisi ollut mukava päästä tutustumaan teatteriin, mutta sinne pääsee tutustumaan vain tiistaisin ja perjantaisin opastetuilla kierroksilla. Ei osunut oikea ajankohta vierailuaikaamme, joten näkemättä jäi tämäkin paikka.

Braga, joka on yksi Portugalin vanhimmista kaupungeista, on myös Portugalin uskonnollinen pääkaupunki, jota kutsutaankin ”Portugalin Roomaksi”.

Kaupungissa onkin eniten uskonnollisia rakennuksia, kuin missään muualla Portugalissa.

Kirkkoja tuntui olevan joka kadun kulmassa ja kirkonkellojen lyödessä tasatunnein kakofonia kaupungissa olikin melkoinen.

Bragan kaupungin nähtävyydet ovat melko helposti käveltävissä.  Ainoa kauempana kaupungista oleva nähtävyys on Bom Jesus. Myös Bragassa voi nähtävyydet kiertää 12 € maksavalla Hop on Hop off bussilla.

Lisäksi kaupungissa on tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Kaupunkikuvassa näkyi muutama sähköpotkulauta, mutta muuten meno apostolinkyydillä toimi mainiosti.

Ehdoton nähtävyys kaupungissa on Sé de Braga katedraali ja varsinkin sen aarremuseo Tesouro Museu da Sé Catedral, joka sijaitsee vanhassa Casa do Cabido talossa. Museossa on merkittäviä uskonnollisia aarteita.

Varsin upea ja näyttävä oli kirkon kultaa hehkuva urkuparvi.

Katedraalissa on niin paljon katsottavaa, että meinaa tulla näköähky.

Katedraalin historia on täynnä legendoja, jotka vievät helposti mukanaan ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Yhteislippu katedraaliin, museoon ja urkuparvelle maksaa 5 € ja avoinna ne ovat kesäaikaan klo 9.30-12.30 ja 14.30-18.30.

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on Antigo Paço Episcopal, joka on entinen arkkipiispan palatsi. Nykyisin tiloissa on yliopiston toimistoja sekä erilaisia arkistoja, joihin on tallennettu arvokkaita käsintehtyjä kirjoituksia. Paikka ei ole avoinna yleisölle, mutta rakennusta ja sen historiaa voi ihastella ulkoapäin.

Vieressä olevan Jardim de Santa Barbaran puutarhan ihanaa kukkaloistoa, ei voi ohittaa.

Puiston kukat olivat juuri vierailumme alla puhjenneet täyteen loistoonsa. Olipa ihanan värikäs kokemus.

Tosin värikylläisyyden keskeltä löytyi myös suunniteltua symmetrisyyttä ja muotoa, joka ihastutti. Kauniilta näyttivät myös vanhan piispanlinnan rauniot kukkaloiston keskellä.

Igreja da Misericórdia de Braga kirkko on myös must paikka.

Kirkko oli aivan upea ja täynnä kaikenlaista katsottavaa.

Sen uskomaton, jopa ylenpalttinen kullalla koristeltu prameus loksautti jälleen kerran leuat auki. Joskus ei ole rahaa ja kultaa säästelty.

Muutama museo skipattiin syntyneen aikapulan takia. Käymättä jäi Dom Diogo de Sousan arkeologinen museo, Pio XII -museo sekä museo Etnográfico e Artístico.

Asiaan… Se miksi useimmat tänne eksyvät, on Bragan yläpuolelle kohoavan kukkulan laella sijaitseva 1700-luvulla rakennettu Bom Jesus do Monten kirkko portaineen ja puutarhoineen. Paikka on katolisille tärkeä pyhiinvaelluskohde, jossa voi harjoittaa mietiskelyä ja katumusta. Paikka on myös UNESCOn maailmanperintökohde.

Bom Jesus Do Monten kirkolle on noin viiden kilometrin matka Bragasta.

Bragasta pääsee kirkolle kakkosen paikallisbussilla. Yksittäisen lipun hinta on 1,65 €.

Taxi on myös oiva vaihtoehto liikkumiseen. Taxien hinnat ovat n. 8 €/suunta.

Tässä kohtaa matkaa tuli päästeltyä parikin kirosanaa. Edellisen päivän aikataulumuutos vaikutti siihen, että emme ehtineet Bom Jesukselle suunnitellusti ja seuraavana aamuna auringonpaiste oli vaihtunut pilviseen ilmaan, mikä harmitti erityisesti.

Kirkko on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 8-19. Itse kirkkoon on vapaapääsy, mutta jos haluaa kiivetä kirkontorniin, niin siitä joutuu maksamaan 1 € maksun. Ylhäältä aukeavat mainiot näkymät kaupungin ylle.

Kirkkoon ja sen ympäristöön tutustuakseen on kiivettävä yhteensä 640 porrasta päästäkseen korkealle kukkulalle tai sitten ottaa taxikyyti suoraan ylös kukkulalle.

Portaikko kuvaa matkaa taivaaseen ja toden totta, kiipeämiseen kannattaa varata jokunen hetki, sillä matka on pitkä ja portaita paljon.

Kävellen kiipeäminen kirkolle on silti parempi vaihtoehto kuin katumusta harjoittavan kiipeäminen kirkolle polvillaan, mikä kuulemma on myös melko yleistä varsinkin suurten juhlapyhien aikaan. Helpoin vaihtoehto on ottaa kyyti funikulaarilla ylös  alatasanteelta, jossa on myös bussilinjan päätepysäkki. Portaikosta jatkuu vielä alatasanteelle melko pitkä ja mäkinen kirkon alapuolisen puisto-osuuden nousu.

Portugalin vanhimpiin kuuluva funikulaari kyydittää vierailijat ylös ja alas varsin jyrkkää rinnettä 2,50 € maksavalla edestakaisella lipulla. Funikulaari on toiminnassa joka päivä kesäaikaan klo 8.55-19.55.

Funikulaarin toimintamekanismi oli varsin erikoinen vesitasapainotussysteemi. Vaunuissa on sisäänrakennettu vesisäiliö, joka täytetään vedellä. Alaspäin mentäessä vaunu on niin painava, että se menee alas omalla painollaan ja vastaavasti vetää ylös viereisen raiteen kevyemmän vaunun. Alhaalla vaunusta valutetaan vedet ulos ja sitten taas ylhäällä se täytetään uudestaan.

Kirkko on aivan ihastuttava ja siellä riittää katsomista, samoin kuin hulppeissa maisemissa.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla kirkon puutarhassa, jossa on luolia, patsaita ja viehättäviä pieniä lampia, mikä tekeekin tästä kirkosta vierailun arvoisen. Kannattaa myös varata hieman aikaa tämän kokonaisuuden läpikäymiseen, sillä ihan hetkessä ei kiipeä kirkolle tai sieltä alas ja kierrä vielä upeaa puutarhaa kirkon ympärillä.

Bom Jesus Do Monten kanssa pientä kilpailua käy Santuário de Nossa Senhora do Sameiro, joka sijaitsee myös kukkulalla, mutta on melkoisen ”uustuotantoa”. Tsekkailin kohdetta etukäteen ja totesin, että ei näe vaivaa, joten tämän kohteen skippasimme.

Kiertää kannattaa myös Museu dos Biscainhosin ihana puutarha ja siellä oleva puutarhalabyrintti.

Itse aatelisperheen kotimuseoon emme kuitenkaan menneet, sillä menetetty aika piti nyt jotenkin kompensoida jäljellä olevaan aikaan ja kohteisiin, jossa halusimme vierailla.

Igreja dos Terceiros kirkko rakennettiin aikoinaan fransiskaanien ritarikunnan toimesta. Ulkoapäin tämä kirkko ei ole mikään erikoinen, mutta jälleen kerran ulkokuori voi pettää pahasti.

Suosittelenkin aina kurkkaamaan kirkon ovesta sisään. Sen verran monta kertaa on tullut yllätetyksi katolilaisissa maissa.

Kirkon upeat seinälaatan ja isot korkealla katonrajassa olevat ikkunnat toivat upean luonnonvalon kirkkoon, korostaen kaakeleiden kuvakokonaisuuksien kauneutta ja taidokkuutta.

Benediktiiniläisseurakunnan vanha tukikohta São Martinho de Tibãesin luostari sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä Bragasta. Melkoisen oletettavaa on, että paikka olisi ollut mainio käyntikohde, mutta tämän ohitimme hankalien kulkuyhteyshaasteiden takia.

Igreja de Santa Cruz kirkko on yksi kauneimmista kirkoista Bragassa.

Kirkko on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin.

Legenda kertoo, että kirkon julkisivuun on veistetty kolme kukkoa.

Tarinan mukaan se, joka löytää kaikki kukot pääsee naimisiin.

Useimmat etsijät löytävät vain kaksi kukkoa, niin minäkin – mutta ei hätää olehan jo naimisissa.

Sen verran koukuttavaksi tuo kukkojen etsintä meni, että ihan tosissamme niitä etsimme, kuten muutama  muukin.

Kaksi kukkoa löytyi helposti, mutta kolmas jäi kyllä piiloon. Liekö sitä edes ollut, vai onko tämä pelkkää legendaa?

Igreja do Pópulo kirkko on näkemisen arvoinen upeine laattaseinineen.

Parempaa kuva emme nyt saaneet, sillä meille kävi perinteinen. Jäimme jumiin messuun.

Messu kesti ja kesti, eikä kirkosta oikein saanut kunnon kuvia kesken messun, joten ei muuta kuin odottamaan sopivaa liukenemishetkeä. Onneksi kirkon ovet oli kuuman ilman takia auki, joten liukeneminen onnistui melko huomaamattomasti.

Nossa Senhora da Torre on osa Pío XII museota.  Museo ja torni on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9.30-1.30 ja  14.30-18. Torniin pääsee kiipeämällä tai hissillä, kunhan ensin pulittaa 2€.

Tornista on upeat näkymät koko kaupunkiin.

Tornissa on museo, jonka interaktiivinen esitys kuvaa hyvin paikan historiaa ja alueen kehitystä.

Museon eri osiin ja näyttelyihin on eri hinnat ja ne kannattaakin tarkistaa museon sivuilta.

Aika ajoin myös tornin ikkunat avataan, jotta siellä esillä oleva Madonna on nähtävissä.

Meillä kävi säkä, sillä kirkon edustalla oli juurikin joku tapahtuma, miksi tornin madonna oli nähtävissä.

Bragan rautatieasema sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Bragan keskustasta.

Otimme aamupäivästä junan kohti Portoa.

Junia kulkee tiuhaan näiden kahden kaupungin väliä.

Hieman etukäteen mietitytti vapun osuminen juuri matkan ajaksi.

Vaikka vappu on vapaapäivä ja työläisten juhla myös Portugalissa, ei se juurikaan näkynyt kulkuyhteyksissä tai poikkeavina aukioloaikoina.

Vappua ei myöskään juhlita mitenkään erityisesti Portugalissa.

Junalipun hinta paikallisjunalla oli 3,25 € ja matka-aika oli hieman yli tunnin.

Suurnopeusjunalla matka olisi taittunut reiluun ½ tuntiin, mutta hinta myös triplaantunut. Tässä kohtaa matkalaisella ei ollut kiire, varsinkin kun sai seurata upeaa auringonlaskua.

                                                                                                                                                                                                               

Porto

Otimme aamupäivästä junan Bragasta Portoon. Näiden kaupunkien välillä kulkee tiheään junia, joten lipun voi kätevästi hankkia asemalta. Junamatka taittui reilussa tunnissa. Matkan voi taittaa myös Alfa Pendularin suurnopeusjunalla, joka matkaa edelleen Faroon tai sitten Intercidades pikajunalla, mutta lippujen hinnassa onkin jo iso ero.

Nyt tavallisella U-paikallisjunalla lipun hinnaksi tuli 3,25 €, ei paha.

Junat Portugalissa eivät ole yhtä tasokkaita kuin junat Espanjan puolella. Toki junat olivat myös Portugalissa ihan ok.

No niin tänne me siis palasimme, kuten edellisen kerran jälkeen uumoilimmekin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kiertää ja kuvata muutamia sellaisia paikkoja, jotka edelliseltä reissulta jäivät käymättä ja kuvaamatta. Porton ihanasta kaupungista löytyy postaus myös aiemmasta blogistani.

Saavuimme Porto Campanhan rautatieasemalle, joka on Porton päärautatieasema.

Otimme majoituksen läheltä juna-asemaa, josta oli hyvät kulkuyhteydet muualle kaupunkiin.

Juna-asema on melko kaukana nähtävyyksistä, mutta juna-asemalla olevalta metrolla, busseilla ja paikallisjunilla pääse lähelle kaupungin nähtävyyksiä.

Porto onkin sitten jo isompi kaupunki, jossa liikkeellä oli myös kaikenlaista tallaajaa. Täällä tavaroistaan kannattaa pitää hyvin huolta.

Porto on todella mäkistä aluetta ja siellä voi huonojalkaisten olla hankala kulkea. Hyvä valinta onkin liikkua pidemmät siirtymät julkisilla. Joen rannan alueelle joutuu joka tapauksessa menemään jalkaisin.

Andante Tour Card on paikallinen liikennekortti, jota voit käyttää busseissa ja metrossa.

Andante Tour Card on saatavissa 1-3 päivälle.

Sitä voi ostaa Andante liikkeistä tai portugalilaisen rautatieyhtiön CP lipputoimistoista.

Toinen järkevä hankinta saattaa olla Porto Card, jolla saa matkustaa ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä. Lisäksi kortti oikeuttaa moniin alennuksiin ja erilaisiin tarjouksiin. Myös tätä korttia on saatavilla 1-3 päivän kortteina. Korttien hinnat ja edut kannattaa tarkistaa täältä.

Hyvä vaihtoehto nopeaan tutustumiseen kaupungissa on hypätä 18 € maksavan Hop off Hop on bussin kyytiin, sillä kävellen tässä kaupungissa on ravattava mäkiä ylös ja alas ja uskokaa vaan, se käy jo ihan kuntoilusta. Portossa on paljon erilaisia turistikierroksia, joihin sisältyy jos jotakin. Ne kannattaakin tarkistaa tarkemmin netistä.

Hauska tapa nähdä kaupunkia on myös hypätä turistiratikan kyytiin. Kierroslippu maksaa 3,50 €.

Lisäksi tarjolla on erilaisia comboja ratikkakyydin kylkiäisenä. Netistä löytyy myös ilmaisia opastettuja kävelykierroksia Freetour   ja GuruWalk sivustoilta.

Kaupungilla liikkui  lisäksi Tuk Tukkeja, jotka myös tarjosivat turistikierroksia, melko suolaiseen hintaan.

Unohtaa ei kannata jokiristeilyä, joka on mainio tapa nähdä kaupunki hieman eri näkökulmasta sekä käydä kääntymässä jokisuistossa, Atlantin hiekkarantojen kohdalla. Tämän retken teimme viime keralla ja sitä voinkin suositella.

Porto onnistui kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tarjoamaan edelleen aitoa portugalilaista tunnelmaa.

Itse kaupunki näytti jokseenkin samalta kuin kuusi vuotta sitten.

Paljon ränsistyneitä rakennuksia oli ehditty kunnostamaan ja kaupungin yleisilme oli kohentunut. Nytkin kaupungissa oli yli 20 nosturia, joten kaupunkia ehostettiin edelleen ja uutta rakennettiin vauhdilla.

Matkakohteena Porto on niin kooltaan kuin tunnelmaltaankin mainio paikka vierailla, ei siis ihme, että sen Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde.

Ensimmäinen vierailupäivämme sattui vappupäiväksi ja kaupungilla olikin hulinaa. Oli vappumarssia ja muita tapahtumia. Portugalissa vietetään vappupäivänä myös äitienpäivää ja opiskelijoiden valmistumisjuhlaa. Ilma oli hieman pilvinen ja hieman viileämpi kuin mitä olimme odottaneet.

Kaupungilla oli liikkeellä paljon valmistuneita opiskelijoita. Opiskelijoiden viitan koriste ja hatun väri kertoivat valmistujan tiedekunnan.

Hauskana rituaalina oli, että omaiset ja kaverit kopauttavat kepillä valmistuneen hattua kolme kertaa, samalla kun toivottavat hänelle onnea.

Porton tärkein nähtävyys on Vanha kaupunki eli Ribeira. Sokkeloiset kujat ja monenkirjavat, hieman ränsistyneetkin talot luovat omanlaisensa tunnelman. Toisena päivänä saimme auringon taivaalle kruunaamaan Porton vierailumme.

Vanha osa sijaitsee kukkulan rinteessä ja jokirantaan päästyään huomaakin melkoisen korkeuseron. Näppärästi takaisin kukkulalle pääsee maksamalla 2,50 € yhdensuuntaisen lipun Dos Guindaisin funikulaarin kyydissä. Rinnejunasta on hienot näkymät Dom Luís I sillalle, Porton keskiaikaisille kaupunginmuureille ja ranta-alueen viinikellareille.

Teräksinen Dom Luís I silta on komea, vaikkakaan se ei nyt loistanut upean sinisenä, sillä se oli kunnostuksen alla. Varmaan jo pian se on taas paraatikunnossa. Sillan voi ylittää jalan ja sillalla olikin paljon ihmisiä kuvaamassa Porton kauniin ikonista jokirantaa. Erityisen kaunis maisema on auringonlaskun aikaan, jolloin Vanhan kaupungin värikkäät talot saavat viimeisen annoksen auringon laskevista säteistä.

Tällä kertaa emme vierailleet joen toisella puolella olevassa Vila Nova de Gaiassa, emmekä menneet myöskään Portviinikellareihin. Vila Nova de Gaia on oma erillinen kaupunki, vaikkakin moni mieltää sen osaksi Portoa. Yleisesti ottaen Vila Nova de Gaia tunnetaan yhdestä asiasta – satamasta, josta kaikki maailman portviinit ovat peräisin. Korkealla kukkulalla sijaitsee Mosteiro da Serra de Pilarin luostari kirkkoineen.

Erilaisen näkökulman Portoon ja Vila Nova de Gaiaan saa Teleferico de Gaian köysiradan kyydissä.

Puutarhojen ja luostarin vierestä, joen rantaa pitkin kulkeva köysiratamatka kestää noin viisi minuuttia ja hintaa sille tulee yhteen suuntaan 6 € ja menopaluuna 9 €. Köysirata on avoinna kesäkuukausina klo 10-20.

Viime kerralla emme vierailleet Palácio da Bolsassa, joka on entinen pörssitalo. Suuntasimme siis sinne.  Palatsissa oli paljon nähtävää.

Erityisen hieno oli kuuluisa Arabian huone, jonka kerrotaan saaneen inspiraationsa Alhambran palatsista.

Sisätiloihin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.

Paikka on kesäkuukausina avoinna klo 9-18.30 ja sisäänpääsymaksu on 10 €.

São Benton asemahalliin oli mentävä uudestaan.

Juna-aseman asemahallin kaakelimaalaukset ovatkin suosittu turistikohde, eikä mikään ihme, sillä nämä kuuluista sinivalkoiset laattamaalaukset ovat kerrassaan lumoavia.

Porto onkin tunnettu sinivalkoisilla Azulejo laatoilla väritetyistä rakennuksista. Tältä asemalta lähtee myös monet paikallisjunat.

Torre dos Clérigo torni on keskustan maamerkki, joka toimi aikoinaan myös majakkana alusten navigoidessa kohti Cais da Ribeiraa.

Torniin pääsee kiipeämään pääsymaksua vastaan. Jotta tornista pääsee ihailemaan maisemia, pitää kiivetä 240 askelmaa.

Torni on avoinna päivittäin klo 9-19 ja torniin kiipeäminen yhdessä museolipun kanssa maksaa 6 €.

Itse kirkkokin on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Vierailu kirkkoon kannattaa ajoitta keskipäivään, sillä silloin siellä pidetään ilmainen urkukonsertti. Hetken istahdus viileässä kirkossa lepuuttaa kivasti jalkoja ja helpottaa auringon kuumentamaan olotilaan.

Tornin vieressä on Livraria Lellon kirjakauppa, jossa kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä. Kirjakauppaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista kirjakaupoista. Kirjakauppa on avoinna joka päivä klo 9.30-19.

Pienen kirjakaupan tunnelma on maaginen, mutta myös ahdas.

Kaikki haluavat ikuistaa itsensä toiseen kerrokseen johtavissa portaissa, joten kuvan saaminen on temppu ja ylöspääseminen toiseen kerrokseen ahtaissa portaissa on suoritus.

Kirjakauppa on suosittu vierailukohde, koska sitä pidetään Harry Potter kirjoista tutun Tylypahkan esikuvana.

Vierailusta kirjakaupassa joutuu maksamaan 5 € pääsymaksun. Lipun voi ostaa kadun kulmalla olevasta myyntipisteestä tai etukäteen netistä.

Mikäli päättää ostaa kirjan kirjakaupasta, niin pääsymaksun hinta vähennetään ostoksesta.

Kirjakauppaan oli jo aamusta pitkät jonot, joten suosittelen ostamaan ja varaamaan käyntiajan etukäteen netistä. Pelkällä etukäteen ostetulla lipulla pääsee jonottamaan omaa vuoroaan jonon perälle, joten varaudu jonottamaan, ellet ole varannut nettilipun yhteydessä sisäänpääsyaikaa.

Sisään pääsijöiden määrää rajataan, koska muuten sisällä ei mahdu kulkemaan.

Praça da Liberdadea pidetään kaupungin keskusaukiona, sillä sen ympärille sijoittuukin suurin osa nähtävyyksistä.

Linnamainen Porton katedraali Sé do Porto pitää sisällään katedraalin lisäksi mm. pienempiä kappeleita, luostarin ja kirkon aarre-esineitä.

Katedraali on kerrassaan upea sisältä. Kannattaa vierailla.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 9-17.30.

Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy, mutta katedraalin vieressä olevaan Piispan palatsiin peritään erillinen 3 € pääsymaksu.

Portossa riittää kauniita kirkkoja ihailtavaksi. Kurkattua tuli Igreja Paroquial de Santo Ildefonso, jonka upea ulkokuori herättää ihastusta, samoin kuin Capela das Almas de Santa Catarina kirkko.

Kummankin kirkon ulkokuorta koristaa julkisivun upeat laattamaalaukset, joiden ihailuun menee jokunen hetki.

Igreja de Santa Clara kirkko on melko vaatimattoman näköinen siihen verrattuna, mitä sen sisältä löytyy. Kirkko on yksi kansallismuistomerkki. Kertalippu 4 € kannattaa todellakin maksaa, sillä kirkon upea puun ja kullan yhdistetty sisustus on varsinainen barokkikäsityön mestariteos. Kirkko on avoinna joka päivä klo 9-13 ja 14-18.

Igreja do Carmo ja  Igreja dos Carmelitas kirkot näyttävät yhdeltä rakennukselta, mutta oikeastaan siinä on kaksi kirkkoa vierekkäin ja niiden välissä ne toisistaan erottava hyvin kapea , vain noin 1,5 m leveä ”talo” tai asunto.

Aikoinaan kahta kirkkoa ei saanut rakentaa vierekkäin, joten asia ratkaistiin rakentamalla niiden väliin ”talo”.

Ratkaisu oli hyvä, koska näin vasemmalla olevat nunnat erotettiin oikealla olevista munkeista.

Kirkkokompleksi on avoinna klo 10-18. Paikkoihin on ilmainen sisäänpääsy.

Tämän kirkon kumpikin puoli on mykistävän kauniita ja nähtävää todellakin riittää.

Sisään mennään toisesta kirkosta ja pienen ”talon” kautta pääsee toiseen kirkkoon, jossa on kirkon lisäksi myös toisessa kerroksessa paljon katsottavaa.

Kulta ja hopea kimaltaa samoin kuin tumma kauniiksi muodoiksi veistetty puu.

Upeat kattomaalaukset sekä monet pienet yksityiskohdat, taidokas käsityö ja maalaukset luovat upean kokonaisuuden. Kummassakin kirkossa on paljon katsottavaa, joten näitä ei kannata ohittaa.

Vaikka monien upeiden kirkkojen sisustuksia on tällä tourneella tullut äimisteltyä, niin São Franciscon kirkko- Igreja de São Francisco on varmaankin yksi yltäkylläisemmin koristelluin kirkko. Kirkon ulkokuori hämää ja sen todellinen loisto avautuu kävijälle sisään astuttaessa. Kirkkoon arvellaan käytetyn 300 kg kultaa.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 9-19.

Kirkon alla oleviin katakombeihin on rakennettu museo, joka sisältää esineistöä kirkon entisestä luostarista.

Kirkko toimii nykyään klassisen musiikin konserttien pitopaikkana ja se on erittäin suosittu turistikohde.

Sinne päästäkseen joutuu ostamaan 7,50 € maksavan lipun, mutta lipun hinta kannattaa maksaa.

Kirkkoja riittää kierrettäväksi myös Portossa. Kannattaa kurkata sisään, sillä koskaan ei voi tietää, mitä ulkokuori kätkee sisäänsä.

Tällä kertaa matka-aika riitti myös vierailuun Palacio de Christalissa ja sen puistoalueella.

Puistoalueella on useita hyviä näköalapaikkoja, josta onkin hienot näkymät alas kaupunkiin ja ranta-alueelle.

Tarkoitus oli mennä Serralves museoon, jossa on esillä kansainvälistä nykytaidetta. Museossa ei ole olemassa pysyvää näyttelykokonaisuutta vaan kaikki tilat ovat vaihtuvien näyttelyiden käytössä.

Museoalueella on mahdollisuus päästä puunlatvakävelylle. Puusta rakennettu kävelytie kulkee korkealla maanpinnan yläpuolella, mutkittelee puiston puiden läpi ja tarjoten upeat näkymät puiston luonnonmaisemaan. 20 € yleislipulla pääsee museoon, elokuvataloon ja puistoalueelle. Paikka on avoinna arkisin klo 10-18 ja viikonloppuna tunnin pidempään.

Nyt jalat huusivat Hoosiannaa, joten tämä skipatiin ja paineltiin hotelliin keräämään uutta voimaa seuraavalle päivälle.

Lepo teki oikein hyvää, joten jälkeenpäin voi sanoa, että viisas valinta.

Kehiin otettiin taas helppo ja perinteinen hotelli-illallinen ja yksi Scrabble peli.

Casa Da Musica rakennus on ulkoapäin jokseenkin mielenkiintoinen.

Sisään emme menneet, mutta ihmettelemistä riitti kierrellessä sitä ympäri ulkopuolelta.

Paikkaan järjestetään opastettuja kierroksia.

Paikallisia ruokamarkkinoita voi käydä ihastelemassa uudemmassa ja modernissa Mercado Bom Sucessa, joka on avoinna päivittäin klo 8-23 tai perinteisemmässä Bolhãon ruokamarkkinoilla, joka on katettu sisämarkkina-alue lähellä rantaa.

Aiemmalla matkalla asuimmekin Mercado Bom Sucessan lähellä, joten sinne emme nyt menneet, mutta paikka on mainio ja siellä on tarjolla monia mainioita ruokapaikkoja.

Perheille tarjolla on interaktiivinen museo ja teemapuisto, joka toistaa portugalilaisten merenkulkijoiden seikkailuja vuodesta 1415 alkaen sekä Sea Life ja tietenkin jalkapallojoukkue Porton kotiareena ja siellä oleva jalkapallomuseo. Nämä ovat varmasti käymisen arvoisia, me emme niihin kuitenkaan menneet. Uhkalirikoille on mahdollista tehdä myös siltakävely Dom Luís I sillan kaaren päällä turvavaljaissa.

Hauska paikka vierailla on ratikkamuseo, joka on avoinna klo 10-13 ja 14-18 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin, jolloin se on aamupäivän suljettu.

Lipun hinta aikuiselta museoon on 4 €. Museossa on nähtävinä vanhojen ratikoiden lisäksi myös muuta kuljetuskalustoa sekä sähkölaitoksen koneet, jotka ovat tuottaneet sähköä ratikoille. Lisäksi esillä on kuljetushenkilöstön asuja. Paikka ei oikeastaan ole kovin kummoinen, ehkäpä jopa liikaa ylimainostettu.

No nyt oli sitten Portokin taputeltu ja matka jatkui eteenpäin. Portosta jatkoimme matkaa Coimbraan. Junamatka Coimbraan kestää reilun puolitoista tuntia ja junamatkalle tulee hintaa noin 8,95 €/hlö.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 3 Santiago de Compostela ja Vigo

Santiago de Compostela

Lentokoneessa istuessamme tajusimme, että kaikki vierailukohteemme olivat olleet Pyhiinvaellusreitillä.

Bilbaosta ei kulje suoraa junayhteyttä Santiago de Compostellaan, joten alkuperäisenä vaihtoehtona oli napata kuusi ja puoli tuntia kestävä junapätkä Burgosista tai Madridin kautta AVE junalla Santiago de Compostelaan.

Reitti lienee suosittu pyhiinvaeltajien keskuudessa sillä kaikki junat oli loppuunmyytyjä. Tunnin lentomatka oli oikein hyvä ja näppärä sekä edullinen ratkaisu meidän ”pyhiinvaelluksemme” loppurutistukseen ilman sen suurempaa säätöä junareitin kanssa.

Lentomme oli siirtynyt kaksi tuntia eteenpäin, miksi olimme vasta tosi myöhään perillä. Helpointa tässä kohtaa oli napata taxi lentokentältä Santiago de Compostellaan. Taxien hinta on kiinteä 21 €, joten hintaakaan ei tarvinnut arvuutella. Toki yhdensuuntainen 3 € maksava bussilippu olisi tullut halvemmaksi. Santiagon iso lentoasema sijaitsee kaukana kaupungista, joten suoraan hotelille vievä taxi ei tässä kohtaa ollut lainkaan huono vaihtoehto.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hyvä. Mikä mainio fiilis aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman jälkeen.

Tämän tiesinkin, kuten myös sen, että se on kuuluisan pyhiinvaellusreitin päätepiste.

Camino de Santiago eli Pyhän Jaakobin reitti on ollut yksi merkittävimpiä kristillisiä pyhiinvaellusreittejä jo keskiajalta saakka.

Tärkeäksi pyhiinvaelluspaikaksi se muodostui, kun paikalta oli löydetty Pyhän Jaakon hauta.

Pyhiinvaellukselle osallistui ennen koronaa yli 350000 vaeltajaa vuodessa, joten kaupungissa on ollut kuhinaa.

Nytkin Obradoiron aukiolle valui pyhiinvaeltajia tasaisena virtana mukanaan reppu ja vaellussauva sekä pyhiinvaeltajanpassi, jonne he olivat keränneet leimoja eri kohteista pyhiinvaellusreitiltä.

Todelliset pyhiinvaeltajat kävelevät vähintään 10 km päivässä ja hankkivat siitä todisteena leiman passiinsa.

Todistettava kävelymatka kirjaantuu puhelimen ladatun apin kautta.

Tapasimme aukiolla monien eri maiden pyhiinvaeltajia.

Jos haluaa kokea päivän pyhiinvaeltajana patikoinnin, on siihen mahdollisuus erillisillä opastetuilla turistikierroksilla, joiden hinta vaihtelee järjestäjän mukaan.

Aukiolla on muistolaatta Camiño de Santiagon pyhiinvaelluksen muistoksi, ja tämä muistolaatta onkin lopullinen määränpää kaupungissa.

Ei siis ihme, että moni kävi koskettamassa sitä tai seisoi sen päällä ja otti kuvia itsestään.

Kaupunki itsessään ei ole kovin suuri ja sen eri nähtävyydet kiertää hyvin jalkaisin.

Kaupungin sivuilta on ladattavissa ilmainen videopas tai sitten app ääniopas.

Lisäksi kaupunki järjestää useita maksullisia turistikierroksia sekä ilmaisen opastetun kävelykierroksen kaupungissa päivittäin klo 10.30 ja sesonkiaikana myös klo 17.00.

Ilmaisia opastettuja kävelykierroksia on tarjolla Freetour   ja GuruWalk sivustoilta, joissa varsinkin yökierros Santiago de Compostelassa houkuttaa. Kierroksella pääsee tutustumaan Vanhan kaupungin tarinoihin ja temppeliherrojen jälkiin kaupungissa.

Jos kuitenkin haluaa liikkua kauemmaksi tai katsella nähtävyyksiä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyydistä, niin silloin 6 € maksava kyyti Tren Turisticolla on hyvä vaihtoehto. Kaupunkijuna lähtee Obradoiron aukiolta ja valittavana on kaksi eri reittiä. Paikallisbussin yksittäislipun hinta on 1€.

Santiago de Compostelan Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä ihme kun seisoo Obradoiron aukiolla ja katselee ympärilleen.

Aukio on yksi Galician suurimmista aukioista, jota reunustaa useat upeat vanhat rakennukset, itseoikeutettuna upea katedraali. Tältä aukiolta puuttuvat muiden aukioiden tyypilliset ulkoilmaravintolat ja kahvilat kokonaan.

Aukio ympäristöineen on kaunis myös illalla.

Upeasti valaistut rakennukset ja mainio tunnelma saa viihtymään ja seuraamaan aukion päivästä jo rauhoittunutta elämää.

Kaupungin vanha osa onkin melkoinen ulkoilmamuseo. Mihin tahansa pääsäänsä kääntää näkee upeita vanhoja ja hyvin säilyneitä rakennuksia.

Santiago de Compostelan katedraali on upea niin ulkoa kuin sisältäkin. Pyhien aikaan yhteen sen torniin sytytetään valo, joka aikoinaan toimi majakkana pyhiinvaeltajille. Aukion keskustasta lähteet ”säteet” kahdeksaan suuntaan, osoittaen suunnan kaupungista lähes kaikkialle kaupunkiin.

Santiago de Compostelan yksi tunnus on kampasimpukka.

Tämä tunnus esiintyy useissa kohteissa, niin maassa opasten kulkijaa oikealle reitille kuin seinissä kertoen rakennuksen merkityksestä pyhiinvaeltajille.

Jokaisella kunnon pyhiinvaeltajalla roikkui kampasimpukka repussa tai kävelysauvassa, joillakin housujen vyössä.

Jokaisessa muistoesineessä tai pyhiinvaeltajille myytävissä tuotteissa oli kampasimpukan kuva. Erityisen suosittuja näkyivät olevan isot valkoiset kampasimukat, joissa oli kuoressa punainen risti.

Myös muunlaista rekvisiittaa myytiin pyhiinvaeltajille. Erityisen suosittuja oli vaellussauvat, tosin monella oli mukanaan modernit kokoontaitettavat kevyet sauvakävelysauvoja muistuttavat sauvat.

Katedraalin pääalttaria valvoo Pyhän Jaakon patsas.

Alttarin takaa lähtee portaikko, jossa pyhiinvaeltajat jonottavat edelleenkin suudellakseen tai halatakseen Pyhän Jaakon patsasta takaapäin pitkän vaelluksensa päätteeksi.

Alttari kokonaisuudessaan on upea ja sen yksityiskohtia ihailessa kuluu tovi jos toinenkin.

Portaikkoa pitkin pääsee myös alttarin alla olevaan kryptaan, jossa kerrotaan olevan Jeesuksen apostolin Pyhän Jaakon jäänteet. Jonottamaan joutui myös kryptaan.

Santiagon pyhiinvaelluksen päätteeksi pyhiinvaeltajat noudattavat vielä rituaalin katedraalissa, jonka jälkeen he suuntaavat pyhiinvaellustoimistoon saadakseen latinankielisen todistuksen pyyhiinvaellusmatkastaan. Todistus tunnetaan nimellä ”La Campostela”.

Upean katedraalin yhteydessä on useampi museo, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Itse katedraaliin pääsee tutustumaan maksutta, mutta museolippu maksaa neljä euroa.

Ajoittain mesussa käytetään katosta roikkuvaa valtavaa suitsutusa- stiaa.

Aikoinaan suitsukkeiden tuoksulla pyrittiin peittämään matkalla vähemmän peseytyneiden vaeltajien lemua.

Katedraalin katolle järjestetään 12 € maksavia opastettuja kierroksia, mutta niihin on varattava paikka etukäteen ja jaksettava sekä uskallettava kiivetä kapeita kivisiä portaita ylös katolle. Katedraali ja Apostoli Santiagon hauta on avoinna joka päivä klo 7-21. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19. Sunnuntaisin se avoinna ainoastaan aamupäivän.

Katedraalia vastapäätä sijaitsee Pyhiinvaeltajien museo. Museo koostuu kahdesta osasta.

Museo kertoo pyhiinvaelluksen historiasta ja vaiheista sekä pyhiinvaellusmatkoista ja niiden vaikutuksesta kaupungin kehitykseen. Museoon on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna vaihtelevasti viikonpäivästä riippuen, joten sen aukioloajat kannattaa tarkistaa museon sivulta.

Hostal dos Reyes Católicos toimi aikanaan Santiago de Compostelan katedraalille saapuneiden pyhiinvaeltajien lepo- ja toipumispaikkana, tarjoten heille ilmaiseksi mahdollisuuden toipua pitkästä pyhiinvaellus- matkasta.

Paikasta sai niin ruumiillista kuin sielullistakin hoitoa, ruokaa, pedin ja lääkkeitä.

Paikkaa pidetäänkin maailman vanhimpana ”hotellina”. Nykyisin rakennuksessa toimii luksushotelli, joka tarjoaa yösijan ja palvelut melko suolaiseen hintaan. Paikan pihaan ja kappeliin pääsee tutustumaan 3 € hintaan maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 12-14 ja 16-18.

Upea Pazo de Raxoi kaupungintalo ja Galician maakunnan hallintokeskus reunustaa toria, samoin kuin Colexio de San Xerome – kaupungin yliopisto.

Näihin rakennuksiin ei pääse tutustumaan sisälle, mutta niiden ihailu ulkoapäinkin oli ihan Yes.

Alameda puisto on kaupunkilaisten suosiossa ja siellä onkin kiva levähtää ja nauttia upeista istutuksista ja monumenteista sekä puiden suomasta varjosta. Useiden pyhiinvaeltajien matka kaupunkiin taittuukin tämän puiston kautta.

San Martín Pinarion muinaisessa benediktiiniluostarissa toimii hotelli ja yksityinen pappisseminaari, sekä kirkko ja museo.

Tämä vanha luostari pitää sisällään arvokkaita maalauksia, pyhiä esineitä ja kultaesineitä.

Siellä kannattaakin ehdottomasti vierailla.

Museon sisällä katse kiinnittyy välittömästi upeaan alttariin, jonka luostarin munkkien kerrotaan kaivertaneen. Kaksipuolisen alttarin takana on piilo-ovi, jonka kautta munkit saapuivat ennen kirkkoon.

Rakennuksessa on myös vanha paino sekä kiinnostava historiallinen apteekki. Aukioloajat vaihtelevat tapahtumien mukaan mutta pääsääntöisesti se on avoinna joka päivä klo 11-14 ja 16-19. Sisäänpääsymaksu on 4,50 €.

Mercado de Abastos de Santiago on yksi Espanjan tunnetuimmista maatalousmarkkinoista. Sen kojuissa myydään kasviksia, runsas kirjo erilaisia mereneläviä, lihaa, hedelmiä, juustoja, viinejä ja muita alkoholituotteita maanantaista lauantaihin aamusta aikaiseen iltapäivään. Tori on vilkas kauppapaikka, josta myös paikalliset hankkivat ruokansa.

Torilla ja muuallakin kaupungissa myydään galicialaista erikoisuutta polbo á feiraa, joka on mustekalasta valmistettu ruoka-annos.

Mustekala keitetään ja sen lonkerot pilkotaan sopiviksi suupaloiksi, johon sitten lisätään mausteet ja oliiviöljy.

Ateria popsitaan hammastikuilla ja paremmissa ravintoloissa haarukalla.

Nykytaiteen museo Centro Galego de Arte Contemporánea jäi käymättä. Nykytaidetta onkin jo tällä reissulla ihailtu ja jotenkin se ei nyt vaan sopinut tämän kaupungin ja omaan moodiin. Itse rakennuskin näytti kuuluvan jonnekin muualle, kuin tähän kaupunkiin.

Galician alueen museossa – Museo do Pobo Galego voi tutustua Galician kulttuuriin.

Museo ja sen historiallinen miljöö antaa hyvän kuvan perinteisestä elämästä Galiciassa.

Museo tunnetaan parhaiten upeasta 1200-luvun kierreportaikostaan.

Museossa on yhdeksän näyttelytilaa, joissa on eri teemaiset näyttelyaiheet.

Musiikkiosastolla on esillä muun muassa vanha säkkipilli ja kirjaosastolla antiikkia oleva kirjapaino.

Säkkipillimusiikkia kaupungilla kuulikin joka paikassa.

Mieleen muistui taas käynti Edinburghissa, jossa myös pillipiipareita oli siellä täällä.

No hetken tuota jaksoi silloin ja nyt kuunnella, mutta pian tämä musiikkielämys tulikin täytettyä.

Sisäänpääsymaksu Museo do Pobo Galegoon  on 4 € ja se on avoinna tiistaista lauantaihin klo 11-18 ja sunnuntaisin se on auki vain klo 14 saakka.

Plaza de las Platerías on pienin Santiago de Compostelan katedraalia ympäröivistä neljästä aukiosta.

Aukio on nimetty keskiajalta asti siellä työskennelleiden hopea- ja kultaseppien mukaan.

Alueella on tänäkin päivänä monia korukauppoja.

Kaupoissa myydään mustilla Azabache kivellä valmistettuja erilaisia koruja ja muistoesineitä.

Kiven uskotaan tuovan onnea ja vapauttavan omistajansa negatiiviselta energialta, pelolta, päättämättömyydeltä sekä pahalta.

Hyvin on uskomus sisäistetty, sillä lähes jokainen pyhiinvaeltaja vieraili myös näissä koruliikkeissä ja hankki Azabache muistoesineen.

Jos vaan on mahdollisuus, kannattaa vierailla Monte do Gozo kukkulalla, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Se on uskonnollisesti merkittävä, sillä sen tiedetään olevan pyhiinvaeltajien viimeinen pysäkki ennen kuin he saapuvat lopulliseen määränpäähänsä Santiago de Compostelan katedraaliin.

370 metriä korkealta kukkulalta pyhiinvaeltajat voivat nähdä ensimmäisen vilauksen katedraalista. Paikalta on myös erittäin kauniit näkymät kaupunkiin.

Seuraavaksi olikin aika vaihtaa maata. Iso osa Espanjaa on nyt vuosien varrella kierretty, joten tämän reissun loppuosuuden Ronda ja fiilistelyt Fugessa ja Malagassa päättävät varmastikin pitkäksi aikaa vierailut tähän maahan. Ei kun Portugaliin. Edellisellä reissullamme jäi hieman kutkuttamaan paluu Portugaliin ja erityisesti Portoon. Se oli toteutumassa nyt.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Vigo

Hyppäsimme junaan Santiago de Compostelassa ja matkasimme Espanjan puolella olevaan rajakaupunki Vigoon, Vigo Urzáizin asemalle.

Vigosta on kaksi päivittäistä pikajunayhteyttä Portoon.

Matka Santiago de Compostelasta Vigoon kesti 50 minuuttia ja hintaa sille tuli 11 €. Matkustaessa ja junanvaihtojen yhteydessä kannattaa huomioida, että Portugali on tunnin jäljessä Espanjan ajasta.

Junat Portoon lähtevät Vigo Guixarista , joka on jonkin matkan päässä kaupungin keskustasta toisesta asemasta, Vigo Urzaizista. Myös Vigon bussiasema sijaitsee tosi kaukana keskustassa ja muutenkin Vigo oli melkoisen mäkistä aluetta. Voinen siis taata, että matkalaukkua vetäessä mäkiä ylös ja alas kiroaa idean useamman kerran. Taxi kannattaakin ottaa alle ja siirtyä sillä asemien välit.

VigonUrzáizin asema sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja jos aikeina on hankkaia matkalle evästä, niin se kannattaa todellakin tehdä tuolla.

Jos matkustaa junalla, kannattaa istumapaikka varata junan oikealta puolelta, jotta voi matkalla ihailla maisemia junan kiitäessä Atlantin rantaa pitkin.

Me kuitenkin jatkoimme Bragaan, joka on sisämaan puolella,  puolessa välissä matkalla Portoon.

Olisi ollut ajanhaaskausta mennä ensin Portoon ja sieltä toisella junalla takaisin päin Bragaan. Niinpä päätimme siiryä tämän väli linja-autolla ja nopeuttaa hieman matkustusaikaa.

Vigon linja-autoasema on karmea betonihökötys, jossa ei ole minkäänlaisia palveluita paria onnetonta juoma-automaattia ja wc:tä lukuunottamatta. Asema myös sijaitsee sen verran sivussa, että ihan lähellä ei ollut ainuttakaan kauppaa. Linja-autoaseman alakerta oli täynnä laitureita, joista suurinosa oli kuitenkin aivan tyhjiä. Istumiseen ja odotteluun tarkoittejua penkkejä ei näkynyt missään. Ei myöskään info-tauluja. Kaamea paikka.

Nappasimme aikataulusyistä ja suorana reittinä Altan linja-auton Vigosta ja kuvittelimme olevamme 1½ tunnissa Baragassa.

Alkumatka sujuikin mallikkaasti ja ohitimme maiden rajan lennossa ilman muodollisuuksia, sillä raja oli sillalla.

Rajamerkkinä oli maiden liput omalla puolella siltaa ja tervetuloa Portugaliin kyltti tien vieressä. Tässä kohtaa olimme jo melko lähella Bragaa, matkaa oli jäljellä reilu puoli tuntia.

Bussilippu tälle välille ei ollut kuin 7 euroa, mutta loppumatkan takia se oli pelkkää säätöä koko rahan edestä. Muutaman kerran matkoillamme olemme joutuneet turvautumaan siirtymissä bussikyyttiin ja aina on ollut ongelmia. On ollut pysähdyksiä, ratsioita ja ties mitä. Ja kuinka ollakaan, niin tällä kertaa levisi bussi.

Vesiletku poikki, bussi motarin sivuun ja silleen.

Bussikuski kantamaan litran pullolla vettä moottoriin, ja kukaan ei oikein tiennyt mitä tapahtuu.

Pyhiinvaeltajia kuljettanut bussi oli täynnä kotiinpalaavia matkalaisia ja monella rupesi keittämään linja-auton moottorin tavoin, sillä he olivat matkalla lentokentälle ja aikaa vaan kului ja kului.

Letku ”pikakorjattiin” jesarilla, jotta bussi pääsi pois motarilta ja sitten odottamaan uutta kyytiä. Kun kaksi  apukyydiksi tilattua pikkubussia vihdoin saatiin paikalle alkoi uusi säätö. Ensin kaikki lentokentälle menijät yhteen bussiin ja muut toiseen. Kun matkalaukut ja ihmiset oli saatu kyytiin, niin ei kun ihmisiä ja laukkuja siirtämään toiseen kyytiin. Lentokentälle menijöillä alkoi taas tunteet kuumenemaan, sillä aika monella oli jo todellinen huoli siitä, ehtivätkö he ollenkaan paluulennolle. Kaikki saatiin kyytiin ja pikkubussitkin liikkeelle, mutta kivasti hukkui tähän säätöön kaksi tuntia. Eli, en siis liputa bussilla kulkemisella.

 

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 2 Bilbao ja San Sebastian

Bilbao

Seuraavana päivänä Espanjan tourneella oli suuntana Bilbao. Junamatka Burgosista Bilbaoon kesti 2½  tuntia. Lipun hinta oli 7,30 €/henkilö. Junailu Espanjassa ei todellakaan ole kallista. Kummallista kyllä iltajunassa oli yllättävän vähän matkustajia, eikä laukkujenkaan kanssa tarvinnut hirveästi puljata.

Joskus junissa voi olla fiksua lukita omat laukut, varsinkin jos itse istuu kaukana ja selin laukkujen säilytystilasta.

Eipä tarvitse vahdata koko ajan oman laukun perään.

Osa matkaajista haluaa myös änkeä oman laukun tiettyyn paikkaan ja rupeaa säätämään laukkujen kanssa. Eipä säädä näiden kanssa.

Bilbaon Abando juna-asema on aivan keskustassa. Olimme jälleen ottaneet hotellin juna-aseman vierestä, josta olikin sitten helppo liikkua isossa kaupungissa ja vuokrata auto päivän retkelle San Sebastianiin.

Bilbaon juna-aseman päätyikkuna on todella kaunis.

Iltaa vasten sen värit tulivat vieläkin paremmin esille kuin auringon paisteessa.

Saavuimme illansuussa Bilbaoon ja painelimme suoraan hotelille.

Ilma oli nuhruinen ja sellaiseksi oli luvattu seuraavankin päivän sää. Voihan kökkö.

Lämpötilakin kipusi juuri ja juuri 13 asteeseen ja ulkoilutakin joutui laittamaan päälle.

Kunnon yöunien jälkeen lähdimme heti aamusta kiertämään Bilbaoa. Bilbao onkin sitten jo iso turistikaupunki, joka levittäytyy laajalle alueelle.

Suurimman osan nähtävyyksistä kiertää jalkaisin, mutta keskustan ulkopuolisille nähtävyyksille kannattaa kulkea metrolla tai ratikalla.

Bilbaossa tehdään myös noin tunnin kestäviä jokiristeilyjä Nervión joella. Lähtö 13 € maksavalle risteilylle tapahtuu Plaza Pío Barojalla, joka on aivan kunnantalon edustalla. Lähtöjä risteilylle on neljä kertaa päivässä klo 13, 16, 17.30 ja 19. Risteily olisikin ollut mainio tapa ihailla kaupunkia hieman eri näkökulmasta, mutta nyt sadesäällä purkit pysyivät laiturissa.

Ihon kiristäessä auringon polttamaa naamaa, tuntui hetken ihan kivalta sateentihkuinen ja pilvinen ilma. Päivän mittaan olisi kuitenkin toivonut, että aurinko olisi edes pilkahtanut. Kaupunki ei pilvisen harmaassa ilmassa päässyt täyteen loistoonsa. Onneksi laaja museotarjonta pitää turistit tyytyväisinä myös sateisena päivänä.

Bilbao tarjoaa kävijälle laajan kulttuuritarjonnan.

Jos aikoo käydä muutamissakin must museoissa kannattaa ehdottomasti hankkia Bilbao Bizkaia Card, jolla voi matkustaa ilmaiseksi kaikissa joukkoliikennevä- lineissä, funikulaareissa ja Euskotren reiteillä läpi Biskajan.

Kortti täytyy kuitenkin muistaa kuitata matkan alussa ja lopussa. Lisäksi edullisella kortilla saa alennuksia kaupoista ja pääsee ohittamaan lippujonot fast track lippukassalle.

Kortti oikeuttaa myös useisiin kävellen tehtäviin kaupunkikierroksiin. Ilmaisia kävelykierroksia tarjoaa  myös Freetour ja GuruWalk , joissa on tarjolla eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Bilbao City View turistibussilla voi tehdä hop on hop off tyyppisesti kaupunkikierroksen 15 € hintaan. Päälähtöpaikka nähtävyyskierrokselle lähtee Guggenheimin edestä. Aktiivista lomaa kaipaava matkailija voi vuokrata pyörän ja katsella kaupunkia satulan selästä. Kumma kyllä Bilbaossakaan ei ollut tarjolla sähköpotkulautoja.

Itse latasimme kaupungin julkisen CTPn Barik kortin. Korttiin ladataan saldoa ja sitten sitä voi vilautella niin metrossa, busseissa, ratikoissa kuin funikulaareissa ja hisseissäkin.

Matkojen hinnoissa on eroa, sillä riippuu meneekö metrolla vai bussilla/ratikalla. Peruskyyti yhdestä matkasta on 1,35 €, riippuen toki matkan pituudesta.

Kaupungin meno vaikutti kovin leppoiselta, eikä vielä huhtikuun lopussa aivan massiivisia turistilaumojakaan kaupungissa näkynyt. Kaikin puolin siisti ja turvallisen oloinen kaupunki oli kiva tutustumiskohde.

Yksi matkareitin ja tämän kaupungin paikoista, jota ei voi ohittaa on Guggenheim. Museo onkin kaupungin ylpeys ja turistivetonaula. Moderni museorakennus on jo itsessään nähtävyys ja siitä onkin tullut Bilbaon symboli. Tietystä kulmasta katsottuna rakennus näyttää hieman laivalta.

Valo saa kuulemma museon teräksisen pinnan kiiltämään eri tavoin vuorokaudenajasta riippuen.

Nyt tyytyminen oli pilvisen päivän perusharmaaseen väriin.

Museossa on esillä muun muassa Picasson ja Warholin töitä sekä säännöllisesti vaihtuvia kiertäviä näyttelyjä. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-19. Kannattavaa on hankkia lippu ennakkoon, jotta välttyy jonoilta. Ennakkoon hankittu lippu on myös halvempi kuin ovelta ostettu 15 € maksava lippu.

Bilbaon muut museot jäävät Guggeinheimin varjoon ja jäämättä kävi Museo de Bellas Artes. Vaikka kaupunki onkin enemmän kulttuuri- ja taidekaupunki, kuin nähtävyyskaupunki on siellä muutakin nähtävää.

Hauska ja kuvauksellinen Puppy veistos on rakennettu kukista.

Puppy hankittiin Guggenheim museon avajaisiin. Koira on kuitenkin saanut pysyvän paikan niin kaupunkilaisten sydämestä kuin museon edustaltaltakin.

Kukat olivat vielä nupuissa, joten mahtaa Puppy olla komea täyskukinnan aikana.

Guggeinheim ympärillä on paljon katsottavaa ja jos totta puhutaan oli itse rakennus mielenkiintoisempi ulkoapäin, kuin sisäpuolelta.

Museon edustalla oleva jättimäinen yhdeksän metriä korkea hämähäkkiveistos nimeltä Maman herättää mielenkiinnon ja selffien ottajia riittikin veistoksen lähellä.

Oikeastaan veistos oli aika hieno.

Bilbaossa on muitakin moderneja katseenvangitsijoita. Euskaldunan kulttuuritalo on erikoinen ja sen pihalla voi ihailla Salvador Dalín veistostaidetta.

Vanhassa kaupungissa sijaitseva Museo Arqueológico on pieni arkeologinen museo. Kaikki Bizkaian kaivauksista löydetyt esineet säilytetään tässä museossa.

Museossa kaikki näyttelyesineiden kuvaukset on joko espanjaksi tai ja baskiksi.

Lippukassalta kannattaakin ottaa vierailun ajaksi lainaan englanninkielinen esittelykirjanen, joka toimii hyvänä oppaana tutustuttaessa museoon.

Melko pieni, mutta sympaattinen museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19.30. Sunnuntaisin museo on avoinna ainoastaan aamupäivän ajan. Lipun hinta museoon on 3 €.

Bilbaon Vanha kaupunki – Casco Viejo on suhteellisen pieni osa kaupunkia, mutta kiehtoo matkailijoita viehättävyydellään, pienillä kujillaan ja ihanilla tavernoillaan. Vanhan kaupungin sydän on Plaza Nuevan aukio, jossa voi nauttia lasillisen ja syödä pintxostejä eli tapaksia.

Vanhan kaupungin vieressä sijaitsee Mercado de La Ribera markkinat, joita ei kannata jättää väliin. Bilbaolla on pitkät perinteet ruokamarkkinoilla, mikä näkyykin sen tarjonnassa.

Kauppahallin eri paikkojen aukioloajat kannattaa tarkistaa erikseen, sillä ravintoloiden ja gastrobaarien aukioloajat vaihtelevat kauppahallin ruokamyynnin aukioloajoista, jotka ovat arkisin klo 8-14.30 ja 17-20 (maanantai-iltapäivän suljettu) sekä lauantaisin klo 8-15. Pintxostit olivat muuten maukkaita.

Bilbaossakin riittää kirkkoja. Santiagon katedraalissa La Iglesia Catedral de Bilbaossa kannattaa pyörähtää.

Katedraali on perinteisesti ollut pyhiinvaeltajien pysähdyspaikka matkalla Santiago de Compostelaan ja muistona siitä on nähtävissä edelleen pyhiinvaeltajien kaunis ovi sekä kampasimpukkaopasteet ohjaamassa oikeaan paikkaan.

Katedraaliin on saatavilla pääsylippuun sisältyvä audioguide, jossa on opastus myös viereiseen Iglesia de San Antón kirkkoon.

Yhteislipun hinta kumpaankin kirkkoon on 6 €.

Aukiolot kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä ne vaihtelevat kummankin kirkon kohdalla erikseen. Sunnuntaisin kirkkoihin ei pääse vierailulle lainkaan.

Merimiesten suojeluspyhimyksen kunnioittamiseksi rakennettu San Nicolásin kirkko sijaitsee Bilbaon Vanhan kaupungin laidalla. Kirkko ei kovin kummoinen ole sisältä. Kirkko on avoinna kuten muutkin kirkot ennen ja jälkeen siestan klo 10.30-13 ja 17.30-19.30 ja lauantaina vain aamupäivän. Sunnuntaisin se on suljettu vierailijoilta.

Teatro Arriaga kulttuurikeskus on upea rakennus, jossa järjestetään klassisen musiikin konsertteja, oopperaa, tanssi- ja teatteriesityksiä.

Teatteriin pääsee tutustumaan ainoastaan viikonloppuina klo 11-13 opastetuilla kierroksilla. Harmi, tämä jäi nyt sitten näkemättä.

Pyörähtää kannattaa myös Iglesia De La Encarnaciónissa, joka toimii nykyään klassisen musiikin konserttipaikkana sekä kirkkotaiteen museona.

Bilbaon keskustan läheinen Artxanda vuori on yksi Bilbaon symbolisimmista paikoista.

Vuoren huipulle pääsee Artxanda 1915 avatulla funikulaarilla eli ”Funilla” tai bussilla. Toki sinne voi kävellä ja ihailla samalla kaupunkia ja maisemia hieman eri näkökulmasta. Funi on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.15-22, sunnuntaisin kyytiin pääsee tuntia myöhemmin.

Vuoren tai oikeammin kukkulan päällä on puisto, useita ravintoloita, hotelli, urheilukompleksi, sekä upeat panoraamaiset näkymät yli urbaanin kaupunkikeskustan. Nyt tyytyminen näkymiin oli säästä johtuen hieman rajatumpi. Jos käytössä ei ole Bilbao Bizkaia tai  CTPn Barik korttia, niin yksisuuntainen lippu funikulaarikyydillä maksaa 2,50 € ja edestakainen lippu 4,30 €.

Vanhassa kaupungissa, hieman korkeammalla rinteessä sijaitseva Basilica de Begoña on omistettu Biskajan ja sen kalastajien suojeluspyhimykselle, ja se onkin Bilbaon tärkein uskonnollinen pyhättö.

Suojelupyhimys tunnetaan nimellä Amatxu eli äiti.

Pyhimykselle järjestetään vuosittain useita näyttäviä tapahtumia.

Paikalle päästäkseen on kiivettävä 323 rappusta tai sitten voi ottaa hissikyydin ylös kukkulalle Casco Viejon metroasemalta.

Kirkko on avoinna klo 10-20.30. Itse menimme Artxanda vuorelta A7 bussilla kirkolle ja siitä sitten hissillä alas kaupunkiin.

Bilbaon merimuseo Museo Marítimo de Bilbao on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja sisäänpääsymaksu on 6 €.

Entisellä Eukaldunan telakalla sijaitsevan Bilbaon merimuseon kokoelma kertoo Ría de Bilbaon ja sen sataman merellisen toiminnan historiasta sekä merikulttuurista. Museon sisä- ja ulkoalueen näyttelyalueissa riittää katsomista. Museon patojen lisäksi esillä on kokoelma pienoismalliveneitä, jotka on rakennettu Bilbaossa.

El Ayuntamiento de Bilbao eli kaupungintalo sijaitsee entisen San Agustínin luostarin paikalla.

Kaupungintaloon pääsee vierailemaan ainoastaan etukäteen varatauilla opastetuilla kierroksilla.

Kierrokset ovat aamulla maanantaista perjantaihin. Tutustuminen sisätiloihin skippaantui ihan aikataulullisten syiden takia.

Erikoinen rakennus on lasinen, hieman vino ja moderni kaupungin virastotalo, joka kerää ihastelijoita paikalle.

Kaupungissa onkin paljon mainioita ja kuvauksellisia moderneja ja taiteellisia yksityiskohtia.

Myös kaupungin monet sillat ovat varsinaisia taideteoksia ja katseenvangitsijoita.

Tätä museota voi kutsua monella nimellä.

Baskimuseo Museo Vasco – Museo Arqueológico, Etnográfico e Histórico Vasco tai Euskal Museoa Bilbao Museo Vasco.

Museo havainnollistaa baskien päivittäistä elämää ja työtä. Esillä on esityksiä ja esineistöä merestä ja kalastuksesta, lampaanviljelystä, kaupasta ja perinteisistä käsitöistä, keramiikasta ja kutomisesta.

Harmillisesti tämä museo oli juuri suljettu laajojen kunnostustöiden takia.

Käymättä jäi tämän kaupungin härkätaisteluareena ja sen museo Taurino. Ulkopuolella kuitenkin käytiin.

Käymättä jätettiin myös Museo Diocesano de Arte Sacro, joka olisi esitellyt pyhää taidetta, pyhiä vaatteita ja erilaisia koristeellisia kirkkoesineitä. Näitä tuli tällä matkalla nähtyä sen verran joka kirkossa ja niiden museoissa, että väliin jäi. Voin kuitenkin uskoa, että paikka tarjoaa paljon nähtävää.

Hauska museo vierailla on Bilbaon taideteosten jäljennösmuseo Museo de Reproducciones Artística.

Museossa voi ihailla tarkkoja jäljennöksiä monista mestariteoksista, sillä kokoelma muodostuu suurten sivilisaatioiden myyttisistä teoksista. Kokoelmassa on yli kolmetuhatta kappaletta erilaisia taideteoksia, pääasiassa kipsiä, mutta myös pronssia, terrakottaa, galvanointia tai vesivärejä. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-13.30  ja 16-19. Sunnuntaisin se on avoinna 10-14. Pääsylippu museoon maksaa 3 €, joka oli pieni korvaus taidokkaasti tehtyjen taidejäljennösten ihailusta.

Pitihän se käydä katsomassa ja kokemassa Puente de Vizcaya kuljetussilta, jossa autot ja ihmiset kuljetetaan joen yli vaijerin varassa roikkuvassa vaunussa.

Bizkaja silta on ensimmäinen metallinen lauttasilta, joka on rakennettu maailmassa ja se kuuluu UNECOn maailmanperintökohteisiin. Aika hurjan näköinen viritys ja kokemuksenakin melko eriskummallinen ja hieman ehkä pelottava. Silta on aika kaukana kaupungista, lähellä Bilbaon satamaa. Parhaiten sinne pääsee Aretan tai Portugaleten metropysäkiltä.

Portugaleten alue oli kivan näköistä seutua.

Lisäksi siellä oli Andra Marian basilika ja Torre Salazar, josta oli hyvät näkymät kuljetussillalle.

Bilbao vaikutti oikein mukavalta kaupungilta, joka olisi varmasti ollut vielä kuvauksellisempi auringon paisteessa.

Seuraavaksi olikin suuntana San Sebastian. Aikataulumme puitteissa auton vuokra ja siirtyminen sillä San Sebastianiin oli järkevä vaihtoehto. Heitimme matkalaukut auton takakonttiin, teimme kiepsahduksen San Sebastianiin, josta ajoimme takaisin Bilbaoon ja suoraan lentokentälle, jonne jätimme auton ja hyppäsimme lentokoneeseen suuntana Santiago de Compostela.

Bilbaon lentokentälle olisi toki päässyt myös taxilla 15-20 minuutissa tai lentokenttäbussilla ½ tunnissa. Lentokenttäbussi lähtee Intermodal Inta linja-autoasemalta. Taxin hinta olisi ollut n. 25 € ja lentokenttäbussin 3 €. Koska kaupunki on hyvin lähellä lentokenttää ei vuokra-auton palauttamisesta lentokentälle veloitettu lisämaksua, miksi olikin kätevää jättää se sinne.

Bilbaon lentokenttä on todella pieni ja sen juoma- sekä syömätarjonta on melko olematonta.

Kannattaakin siis minimoida hengailuun käytettävä aika tällä kentällä.

Jo vitsiksi tullut Mäkkärin tai Burger Kingin joka matkalla pakkosyötävä hampurilainen osui ravintolatarjonnan rajallisuuden takia nyt sitten tähän kohtaan.

                                                                                                       

San Sebastian

Vuokrasimme auton päiväksi Bilbaosta, joka oli tässä kohtaa ollut muutaman päivän pysähdyspaikkamme. Tutkailimme erilaisia vaihtoehtoja vierailla San Sebastianissa ja auton vuokra oli näistä ajallisesti ja kustannuksellisesti paras vaihtoehto. Toki kaupunkiin olisi päässyt Baskimaan omalla Euskotren rautatiellä, mutta matka olisi taittunut monen pysähdyksen ja 2½ tunnin kapearaiteisen junayhteyden kautta kovin verkkaisesti. Jos junayhteyttä haluaa käyttää, niin Bilbaon Eusktotren rautatieasema sijaitsee Casco Viejo Station 3 Plaza San Nicolásissa. Tarkemmat hinnat ja aikataulut löytyvät Euskotren verkkosivuilta. Myös linja-autolla pääsee junaa nopeammin Bilbaosta San Sebastianiin.

Harmillisesti kehno ja viileä ilma jatkui.

Päivä oli tihkusateinen ja paksut pilvet roikkuivat vuorten yllä, kun ajoimme kohti San Sebastiania. Lämpötila nousi päivän aikana lähelle 15 astetta. Ei hurraamista.

Maisemat matkalla olivat komeita ja voin vain arvata miten upeita ne ovat aurinkoisella säällä.

Ajoimme moottoritietä pitkin reilun tunnin matkan, josta yksi pätkä oli maksullinen. Suuren suurta ruuhkaa ei ollut liikenteessä ja tietullin ohituskin onnistui joutuisasti.

Moottoritie mutkitteli laakson pohjalla väistellen vuoria. Hieman hirvitti, että mutkia täynnä olevalla baanalla sai ajella 120 km/ h. Ja kyllähän noita rallikuski Saintzeja oli liikenteessä.

San Sebastian, ei ehkä ole niin tunnettu turistikaupunki ulkomailla kuin oman maan sisällä.

Kaupunki on historian aikana toiminut lomanviettopaikkana siniverisille ja muille aristokraateille.

Kaupunki on viehättävä rantakaupunki, jota varsinkin espanjalaiset itse pitävät arvossaan, enkä yhtään ihmettele sympaattisen kaupungin mainetta.

Kaupunki tunnetaankin upeista rannoista, mutta myös syyskuussa järjestettävistä kansainvälisistä elokuvajuhlistaan.

San Sebastianissa ei ole paljonkaan perinteisiä turistinähtävyyksiä, mutta sen sijaan uinti, surffaus ja pyöräily ovat suosittuja, samoin kiipeäminen Urgull tai Igueldo vuoren huipulle ihailemaan maisemia. Nyt kummankaan vuoren huipuista ei näkynyt juuri mitään, sillä ne olivat sakean pilven sisässä. Silti innokkaita vuorelle kiipeilijöitä riitti.

Kaupungissa kuultava puhekieli voi tuntua aluksi hämmentävältä, sillä alueen asukkaat puhuvat baskin kieltä eli euskaraa espanjan sijasta.

Siiderin valmistuksella on Baskimaassa pitkät perinteet, ja matkailijat voivatkin tehdä retken lähialueen omenaviljelmille paikallisiin panimoihin.

Panimot tarjoavat usein myös ruokaa, jonka kyytipojaksi voi menun hinnalla juoda niin paljon siideriä kuin jaksaa. Emme oikein ole siiderin ystäviä, joten jätimme tämän nautinnon tällä kerralla väliin.

San Sebastianissa on helppo liikkua jalkaisin tai vaikka polkupyörällä.

Tottakai turisteille on tarjolla kiertoajelua Hop on hop off kaupunkijunalla tai bussilla. Kyyti kaupunkijunalla maksaa 5 € ja Hop on Hop off bussilla 12 €.

Tarvittaessa paikallisbussit ja taksit palvelevat kohtuulliseen hintaan, mutta vuokra-auto on kätevä menopeli, jos suunnitelmissa on tehdä retkiä kaupungin ulkopuolelle.

Kuuden matkan San Sebastian Card maksaa 9 € ja 12 matkan vastaava kortti 16 €. San Sebastian kortilla saa myös alennuksia kaupoista ja eri aktiviteetista sekä sisäänpääsyistä eri paikkoihin. Yksittäinen bussilippu maksaa 1,85 €. Vaikka kyseessä on melko pieni turistikaupunki on täälläkin tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Yksi paikan ehdoton käyntikohde on Hazaren orrazia, jossa tyrskyjen kerrotaan lyövän rantaan ja pärskäyttäen veden korkealle, luoden näin mainion kuvauskohteen.

Kas kas, juuri meidän vierailun aikaa meri oli aivan tyyni, vaikka ilma muuten oli tuhnuinen.

Kuvauspaikalta on lyhyt matka funikulaarille, joka vie näppärästi Igueldo vuoren huipulle. Funikulaari on avoinna klo 11-20 ja kyyti sillä edestakaisin maksaa 4 €. Yhdensuuntainen lippu maksaa 2,55 €.

Vuorelle voi myös kiivetä kävellen tai mennä autolla, mutta kummastakin vaihtoehdosta veloitetaan 2,50 €. Vuoren laella on kaupungin paras näköala ja kuvauspaikka, josta voi ikuistaa San Sebastianin ikonisen rannan. Näköalapaikka on avoinna klo 10-20.

Tällä kertaa ikuistamisesta ei tullut mitään, sillä vuorelta ei nähnyt rannalle pilvien läpi.

Ikonisesta ja tyhjästä rannasta ei parempaa kuvaa irronnut.

Vuorella on lisäksi Hotel Mercure Monte Igueldon tyylikäs ravintola, jonka terassilla kannattaa hyvällä ilmalla nauttia kylmät juotavat ja napata matkamuistoksi upeita maisemakuvia. Vuoren laella perheen pienempiä viihdyttää ihanan idyllinen vanhan ajan huvipuisto Parque de Atracciones Monte Igueldo. Nyt sekin oli kiinni.

Kaupungin keskustassa olevan toisen Urgill minivuoren huipulla on Kristuspatsas, joka onkin yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Lisäksi huipulta löytyy myös Castillo de la Mota linnoitus, jossa on nykyään San Sebastianin historiasta kertova museo. Kukkulalle pääsee kiipeämään kiemurtelevaa metsäpolkua pitkin.

San Sebastianin Vanha kaupunki on melko pieni, mutta sieltä, kuten muistakin espanjalaisista kaupungeista löytyy vanha basilika. Basílica de Santa Marían barokkikirkko onkin yksi Vanhan kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Kirkon julkisivua koristaa itse marttyyri San Sebastiania esittävä veistos sekä kaksi tornia. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10.15-13.15 ja klo 16.45-19.45. Kirkossa on mahdollisuus osallistua opastetuille kierroksille ja siellä pidetään myös urkukonsertteja.

Toinen näkemisen arvoinen kohde kaupungissa on kaupungin vanhin pyhättö Iglesia de San Vicente kirkko.

Catedral del Buen Pastorin  katedraali on yksi kaupungin symboleista.

Urut ovat yksi katedraalin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Niiden kerrotaan olleen aikoinaan Euroopan suurimmat. Uruissa on    9535 putkea, joista yksi on 10 metriä pitkä. Lisäksi uruissa on 5 näppäimistöä käsille ja yksi jaloille, mistä syystä niitä pidetään ainutlaatuisina ja mainitsemisen arvoisena.

Katedraaliin pääsee tutustumaan viikolla klo 8.30-12.30 ja 17-20.

Vanhaa kaupunkia pidetään kulinaristin unelmana. Vanhan kaupungin kapeat kadut pursuavat tunnelmaa ja toinen toistaan kutsuvampia ravintoloita sekä baareja, joissa kannattaa nauttia pintxostteja eli paikallisia tapaksia.

Jokaisella baarilla on omat erikoisuutensa ja tiskit notkuvatkin pintxos tarjonnasta.

San Sebastiánin suurin aukio, Plaza de la Constitución, oli aiemmin härkätaisteluareena.

Edelleenkin aukion ympärillä olevissa parvekkeissa on numerot, joista kaupungin eliitti aikoinaan seurasi härkätaisteluita.

Nykyisin aukiota reunustavat kahvilat ja ravintolat sekä useat erilaiset pelihallit. Kauniilla ilmalla aukiolla lienee vilskettä, kun sen ulkotarjoilupaikat täyttyvät turisteista.

Rannan pieni huvi- ja kalastussatama El Muelle on mukava vierailukohde.

Satamasta löytyy merenkulkumuseo sekä koko perheelle sopiva San Sebastian Aquarium, jotka ovat suosittuja matkailukohteita.

Nämä paikat jäivät meiltä tällä kerralla väliin.

Satamasta lähtee myös erilaisia veneretkiä lahdelle ja osa retkistä poikkeaa myös Santa Claran saarelle.

Pikkuinen, vain 30 metriä leveä Santa Claran saari sijaitsee lähellä La Conchan rantaa.

Vaikka kivisellä saarella ei ole mitään muuta kuin majakka ja pari kahvilaa houkuttelee se kävijöitä luokseen. Santa Claran saarelle pääsee kesäkuukausina venekyydillä, joita kulkeekin mantereen ja saaren välillä puolen tunnin välein. Edestakaisen venekyydin hinta on 4 €.

Baskimaan rautatiemuseo Euskotren Museoa esittelee yhden Euroopan parhaista rautatiekokoelmista, jossa on kaikenlaisia ​ höyry-, diesel- ja sähkövetureita, erilaisia autoja ja erilaisia ​​vaunuja.  Paikalla olisi ollut kiva pyörähtää, varsinkin kun oli auto, millä olisi voinut taittaa matkan tähän hieman kauempana kaupungista olleeseen paikkaan, mutta kun se siesta ehti taas väliin ja kuittasi monta aktiivituntia pois matkalaisen aikataulusta.

Vierailla kannattaa myös San Telmon museossa, joka on entinen luostari.

Nykyisin tässä museoksi muutetussa paikassa on kuulemma yksi Baskimaan parhaista museoista, joka esittelee näyttelyissään baskien kulttuuria ja historiaa.

Historiallisten teoksien ja näyttelyiden lisäksi museossa pääsee näkemään upeita ja vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10 -20. Sisäänpääsy on 6 €. Infosta on saatavilla ilmainen audioguide sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Miramarin kuninkaallinen palatsi – Palacio de Miramar on aikoinaan rakennettu Espanjan kuninkaallisten lomanviettopaikaksi.  Itse palatsi on kuvauksellinen ja hyvällä ilmalla onkin mukavaa vierailla ja kuljeskella sen puutarhassa. Palatsi on kaupungin omistuksessa ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia. Yleisölle itse palatsi on harvoin avoinna.

Miramarin puutarhat päättyvät kivikkoiselle kukkulalle, joka erottaa La Conchan ja Ondarretan rannat.

Vuoroveden ollessa matalimmillaan voi vedenpeittämän sarakkeen ylittää hiekkaa pitkin rannalta toiselle.

Miramarin palatsin edessä rannalla, Pico del Loron alla kulkee jalankulkutunneli, jossa on kaunis valaistus ja hyvinkin merenalainen tunnelma.

Toinen merkittävä palatsi on Palacio de Aiete. Tämä aristokraattinen palatsi on asuttanut sekä kestinnyt historian aikana monia kuuluisia ja merkittäviä vierailijoita.

Aieten palatsin seinät ja alue ovat myös täynnä historiaa.

Keskiaikaisten pyhiinvaeltajien reitti matkalla Santiago de Compostelaan kulki alueen läpi.

Tällä vuosituhannella paikassa on pidetty San Sebastianin kansainvälinen rauhankonferenssi ja muita merkittäviä tilaisuuksia. Nykyisin palatsialueitta käytetään julkisena puistona ja tapahtumapaikkana alueen kulttuuritapahtumille.

Nykyinen kaupungintalo – Donostiako Udala rakennettiin vuonna 1882 rikkaiden ja kuuluisien Casinoksi.

Sen historiaan kuuluu myös toimiminen pako- ja piilopaikkana ensimmäisen maailman sodan ​​poliittisten pakolaisten, vakoojien kuten Mata Harin ja muiden tarpeeksi varakkaiden henkilöiden keskuudessa.

Myöhemmin, Espanjan sisällissodan aikana rakennus joutui taistelujen keskelle ja sisällissodan luodinreiät ovat edelleen nähtävissä rakennuksen julkisivussa. Nykyisin Kaupungintalo on yksi Baskimaan pääkaupungin symbolisista ja majesteetillisista rakennuksista.

San Sebastianista ajellessamme takaisin Bilbaoon ja kohti lentokenttää teimme pienen koukun päätieltä. Lentoa oli siirretty kaksi tuntia, joten meille jäi aikaa koukata kuvaamaan Castillo de Butrón.

Castillo de Butrónin linnan historia on mutkikas ja verinen.

Se on ollut historian aikana monien taisteluiden paikka.

Linna vie mielikuvituksessa helposti keskiaikaan, jolloin linna lienee viettänyt loistokautensa.

Vuosien ajan linna oli kokonaan hylätty. Linnaan voi tutustua vain ulkoapäin ja sen pihalla liikkuessa voikin huomata miten hoitamaton sen nykyinen tila on.

Nykyisin sen omistaa venäläinen sijoitusryhmä, joka on luvannut pitää huolta tästä kulttuurihistoriallisesta linnasta. Jotain pientä restaurointia oli linnalle jo alettu tekemään, mutta nyt ei näkynyt jälkeäkään restauroinnista… niin, mitenkäs tämä nyt sitten mahtaa enään olla? Liekö linna vaihtanut jo omistajaa vai onko se napattu kaniin?

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 1 Zaragoza ja Burgos

Espanja-Portugali junaillen

No niin, reilun kolmen viikon kiertomatka edessä. Lensimme Barcelonaan, joka tällä kerralla oli vain läpikulkupaikka. Aiemmista vierailukerroistamme voit lukea täältä.

Myöhäisen lennon takia yövyimme Barcelonan Sants juna-aseman lähellä, josta sitten aamulla otimme junan Zaragozaan. Zaragoza oli tämän kertaisen kiertomatkamme ensimmäinen etappi.

Olemme aiemminkin vierailleet sekä Espanjassa että Portugalissa, mutta nyt matka suuntautui niihin kohteisiin, jotka edellisillä kerroilla ovat jääneet käymättä.

Tarkoituksena oli myös paketoida sekä Espanja ja että Portugal ja siirtyä tutkimaan muita Euroopan kohteita jatkossa tarkemmin.

Espanjalaisen Renfen junat ovat kaikkineen hyväkuntoisia ja matkustusmukavia. Kaikissa AVE ja Alvia suurnopeusjunissa sekä suurimmassa osassa Avlo ja Avant keskimatkan suurnopeusjunissa on kahvila- ja mobiilibaaripalvelu sekä mahdollisuus katsoa elokuvia ja muita ohjelmia istuimessa olevasta omasta näytöstä.

Hyvää ajanviihdettä on jo perinteeksi käynyt Scarbblen peluu.

Omien eväiden ottaminen matkalle on sallittua ja jopa suotavaa.

Istuimet ja käytävät ovat tilavia ja laukuille on hyvät säilytystilat junavaunujen etuosassa.

Kaikkiin pitkän matkan juniin tehdään turvatarkastus, jossa laukut läpivalaistaan ja matkustajat kulkevat metallinpaljastimien läpi.

Pitkän matkan junissa on mahdollisuus käyttää ilmaista wifiä.

Kannattaa tutustua Renfen sivuille, josta näkee myös erilaisten junalippujen alennukset. Meille kannattava hankinta oli Golden card, jolla yli 60-vuotiaat saavat jopa 40% alennuksen lippujen hinnasta.

Junat olivat aivan täynnä ja ihmisiä oli muutenkin liikkeellä aivan kuten ennen koronaa.

Myös perinteiset poskisuudelmat ja samalta lautaselta aterian jakaminen olivat palanneet espanjalaiseen katuelämään.

Julkisissa liikennevälineissä oli kuitenkin vielä maskipakko kummassakin maassa, mutta muuten elämä näytti soljuvan eteenpäin melko normaalisti.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on. Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia monissa kaupungeissa.

 

Zaragoza

Matkasimme Barcelonan Sants asemalta Zaragozaan Delicias asemalle. Matka sujui mukavasti 1½ tunnissa AVE-suurnopeusjunalla. Junalippu Barcelonasta Zaragozaan maksoi kahdelta alle 13 €. Todella edullista verrattuna monen muun maan junalippuihin.

Zaragozan juna-asema on ehkä rumin juna-asema, jolla olemme käyneet. Rakennus on valtavan iso, karmea betonibunkkeri, jossa ei juurikaan ole mitään palveluja.

Juna-aseman yhteydessä oleva linja- autoasema on tunnelmaltaan aivan samanlainen. Juna-aseman yhteydessä on myös hotelli, josta olikin näppärää singahtaa junaan.

Asemalta pääsee keskustaan bussilla 34 tai taxilla, jotka veloittavat kyydistä noin 8-10 €. Zaragoza Delicias juna-asema sijaitsee noin parin-kolmen kilometrin päässä Vanhasta kaupungista ja sen tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Olimme ottaneet hotellin taas juna-aseman vierestä, jotta ei tarvinnut raahata laukkuja julkisissa. Helpompaa on liikkua ilman laukkuja ja lähtöpäivänä säilöön laitettavien tavaroidenkaan kanssa ei tarvitse turhaan säätää, kun lähtiessä voi napata laukut näppärästi hotellin matkalaukkusäilöstä.

Hotellivalinnan bonuksena saimme seurata Espanjan liigaa pelaavan Real Burgos CF jalkapallojoukkuetta, joka oli majoittunut hotelliimme Zargozia vastaan pelattavaa jalkapallo-ottelua varten. Melkoisen hieno bussi sisääntulon edessä aidatulla turva-alueella ja turvamiehiä siellä sun täällä hieman haittasivat hotellin normaalitoimintaa.

Zaragoza on Espanjan viidenneksi suurin kaupunki. Se ei perinteisesti kuulu kaikkein suosituimpiin turistikaupunkeihin, vaikka siellä onkin paljon kaikenlaista katsottavaa.

Kaupunki on täynnä historiallisia ja kulttuurisia nähtävyyksiä. Varsinainen ulkoilmamuseo.

Kaupungissa on useita UNESCOn maailman perintökohteita ja taideharrastajien arvostamia museoita, jotka esittelevät Francisco de Goyan kuuluisia maalauksia sekä nykytaiteilija Pablo Serranon ja kuuluisan kuvanveistäjän Pablo Gargallon teoksia.

Sympaattinen ja turvallisen oloinen sekä hyvin siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki otti meidät vastaan lämpimällä auringon paisteella. Mahtavaa oli ottaa pieni varaslähtö Suomessakin pian alkavaan kevääseen.

Zaragozan keskusta on sen verran kompakti ja suurin osa Zaragozan suosituimmista nähtävyyksistä ovat lähellä Plaza la Seoa ja Plaza del Pilaria, Ebro-joen rannalla, jossa sijaitsee kuuluisia katedraaleja ja joitain parhaita museoita.

Monet ravintolat ja kahvilat sijaitsevat myös kätevästi läheisillä kaduilla. Kaupungin ja sen nähtävyyksien kiertelyyn onkin hyvä varata pari päivää.

Expo 2008 alue ja sen nähtävyydet ovat hieman kauempana Vanhasta kaupungista.

Alueella järjestettiin maailmannäyttely 2008, jonka teemana oli ”Vesi ja kestävä kehitys”.

Surullista oli katsoa, miten joskus arkkitehtuurisesti niin hienon alueen oli annettu rapistua. Alueen useat todella komeat ja erikoiset sillat kerrassaan ihastuttivat. Kumma kyllä myös useat rakennukset näyttivät olevan tyhjillään ja ilman uusiokäyttöä. Se siis siitä Expon teemana olleesta kestävästä kehityksestä. Onneksi iso Acuario de Zaragoza oli löytänyt alueelta käyttöön sopivan rakennuksen.

Zaragoza Expon alueella oli suuret sunnuntain kirpputorimarkkinat, jotka keräsivät alueelle paljon väkeä.

Laaja kivetetty alue tuntui olevan myös kuntoilijoiden ja perheiden suosiossa.

Keskustan alueella voi liikkua linja-autolla ja hieman kauempana keskustasta on myös ratikkaliikennettä. Lippuja on saatavina monenlaisiin tarkoituksiin, mutta yksittäislippu kyydistä maksaa 1,40 €. Lisäksi kaupungista voi vuokrata polkupyöriä. Yllätys oli, että sähköpotkulautoja ei ollut vuokralla ja yksityiskäytössä olevia potkulautojakin näkyi vain vähän.

Aina hyvä vaihtoehto on 8 € maksava Hop in Hop off bussi. Mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta kaupungista saa iltakierrosajelubussilla. Iltakierrosbussin lippua voi käyttää myös päiväkierrokseen 24 h ajan, joten se on mainio vaihtoehto kaupungin katseluun. Lippu täytyy ostaa ennakkoon, sillä niitä ei ole saatavilla bussista.

Eri nähtävyyksien aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen eri vierailukohteista, sillä espanjalaiseen tapaan päivällä on monessa paikkaa 1½-2 tunnin siesta. Harmillista, sillä siesta nappasi parhaasta aktiiviajasta sen parituntia. Useimmissa kohteissa on myös erilliset kesäajat.

Pyhän Pilarin basilika eli Basilika del Pilar on yksi tärkeimmistä espanjalaisten pyhiinvaellus- kirkkoista.

Keskiajalta lähtien pyhiinvaeltajat ovatkin matkustaneet kirkkoon kunnioittamaan jaspisikivistä pilaria, jonka uskotaan liittyvän Marian ilmestykseen ja kirkon rakentamiseen. Vieläkin kaupungin kivetyksiin kiinnitetyt kampasimpukat ohjaavat pyhiinvaeltajat oikealle reitille.

Kirkon ensimmäisen muodon sanotaankin olevan ensimmäinen Marialle omistettu kirkko historiassa.

Kirkko onkin sisätiloiltaan kerrassaan upea koristeissaan ja kullassaan, mutta siellä on myös useita espanjalaisen taiteilijan Francisco de Goyan maalaamia freskoja ja muita kauniita yksityiskohtia, joka tekee siitä vieläkin mielenkiintoisemman.

Matkamuistoksi ja suojelukseksi voi kirkosta ostaa Neitsyt-rukousnauhan, jonka uskotaan tuovan suojelusta ja onnea omistajalleen. No ostettavahan tuo oli.

Kirkon torniin pääsee vierailemaan ja hissilippu sinne maksaa 4 €. Torniin voi myös halutessaan kiivetä. Tornista onkin aivan mielettömän upeat maisemat itse kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Jos sinulla ei ole Zaragoza Cardia hankittuna, niin kannattava hankinta on 9 € yhteislippu Basilikaan ja Torre de Pilariin, La Seoon sekä sen globeliini museoon ja vielä Rosario de Cristaliin. Toki jokaiseen näistä voi hankkia myös yksittäislipun.

Kirkon edessä olevan Plaza del Pilar on kaupungin ehdoton keskuspaikka.

Sen ympäriltä löytyy paljon nähtävää, kuten 1500-luvun puolivälissä rakennettu historiallinen kauppapaikka Lonja de Zaragoza eli kansan kielellä La Lonja.

Paikassa pidetään nykyään erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy on ilmainen. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21. Sunnuntaisin se on auki klo 10-14.30 ja maanantaina paikka on suljettu.

Plaza del Pilar aukiolla on myös massiivinen vesimonumentti Fuente de la Hispanidad, joka kuvaa Latinalaiseen Amerikkaan tehtyjä löytöretkiä ja Espanjan aikoinaan ollutta merimahtia ja siirtomaavaltaa.

Isokokoinen ja näyttävä monumentti on erittäin komea iltavalaistuksessa.

Sunnuntaina aukio täyttyi myös paikallisista, jotka istahtivat lasilliselle, ulkoiluttivat vanhuksia tai tapasivat toisiaan ja antoivat lapsien temmeltää potkulaudoilla, pyörillä ja rullaluistimilla.  Ja espanjalaiseen tapaan kaikilla oli päällä ne paremmat vermeet.

Aukiolla oli myös erilaisia esiintymisiä, joita oli kiva seurata.

Hymyn suupieleen sai melko äänekkäät arpakauppiaat, jotka ajelivat ympäriinsä valtavaa aukiota markkinakojuiksi muuttuneilla inva-mopoillaan. Myynnissä oli, jos jonkin moista rahapeliä.

Aukiolta löytyy lisäksi San Salvadorin katedraali La Seo, joka yllättää kävijän niin sisältä kuin ulkoakin.

Rakennus on historian aikana ollut roomalainen temppeli, visigoottien kirkko, moskeija ja nyt katedraali, mikä selittää sen monet eri arkkitehtuuriset tyylit.

Katedraalin ulkoseinää pidetään yhtenä Aragonian Mudéjarin huipputöistä ja paikka onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Katedraalissa on yksi maailman parhaista flaamilaisten globeliinien kokoelmista, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Uskomattoman hienot globeliinit olivat varsinaisia taideteoksia ja kädentaidon mestaritöitä. Harmillisesti tässä kirkossa ei saanut kuvata. Onnistuimme kuitenkin nappaamaan muutaman kuvan, ennen kuin kuvaaminen kiellettiin.

Rosario de Cristal kirkko ja sen yhteydessä oleva museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on nähtävänä Nuestra Señora del Pilarin Pyhän Rukousseuran veljeskunnan Kristalli ruusukon kulkueen lyhdyt.

Lokakuun 13. päivänä auringonlaskun aikaan kulkueessa mukana olevat saavat kunnian kantaa näitä upeita ja todella massiivisia lyhtyjä. Tämä museo on auki perjantaista keskiviikkoon klo 10-14 ja 16-18.30. Torstaisin paikka on suljettu.  Jos ei hanki yhteislippua Seoon ja Pilariin, niin yksittäislippu tähän paikkaan maksaa 5 €.

Museo del Foro de Caesaraugusta eli Caesaraugusta Forum museo tuo esille Zaragozan roomalaisen menneisyyden.

Kaupunki nimettiin aikoinaan Keisari Augustuksen mukaan, miksi sillä on etuoikeus kantaa perustajansa nimeä.

Kaupunki onkin täynnä erilaisia Keisari Agustukseen viittaavia paikkoja ja muistomerkkejä.

Kaupungin vanhalta Rooman muurilta pääsee vierailemaan neljässä roomalaisessa arkeologisessa museossa, jossa on nähtävillä roomalainen teatteri, julkiset kylpylät, jokisatama ja foorumi.

Museoissa on mielenkiintoiset audiovisuaaliset esitykset, jotka tekevät tutustumisesta näihin paikkoihin mielenkiintoisen. Tähän neljän museon kokonaisuuteen kuuluvat Caesaraugusta joen satamamuseo, Caesaraugustan julkisten kylpylöiden museo, Caesaraugustan teatterimuseo sekä Caesaraugusta Forum museo, jossa voi tutustua, millaista elämä Zaragozassa oli roomalaisten aikoina.

Museo sijaitsee maan alla La Seon aukiolla, vanhan roomalaisen foorumin paikalla. Paikalla voi nähdä temppelin jäännöksiä, torikojuja, putkia, viemäreitä, veistoksia ja käyttöesineitä.

Kaikki museot ovat avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10.00-14.30. Museot on suljettu maanantaisin. Museoihin voi ostaa yksittäislippuja tai sitten yhdistelmälipun, jonka hinta on 7 €.

Ebro joen ylittävää vanhaa siltaa Puente de Piedraa vartioi neljä komeaa leijonapatsasta.

Sillalta onkin mainiot näkymät Vanhaan kaupunkiin ja sen maamerkkeihin.

Yksisuuntaista siltaa käyttävät edelleen moottoriajoneuvot ja jalankulkijat.

Palacio de la Aljafería on Euroopan pohjoisin islamilainen palatsi, joka kätkee sisäänsä mielenkiintoisen historian. Palatsi vie hetkessä vierailijan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin.

Palatsi on ollut islamilainen Hudi linnoitus, keskiaikainen Mudejar palatsi ja katolilaisten hallitsijoiden palatsi, linnoitus sekä vankila. Sen kiehtovat ja kauniit yksityiskohdat saavat kyllä mielikuvituksen laukkaamaan.

Sisäänpääsymaksu on 5,50 € ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä siestan ja viikonpäivien mukaan niissä on päivittäistä vaihtelua.

Meille sattui juurikin se kuukauden sunnuntai, kun paikkaan oli ilmainen sisäänpääsy ja alueella mutaakin esitystarjontaa. Kuten arvata saattaa, paikkahan oli turvoksiin saakka täynnä väkeä. Jälkiviisaana olisi kannattanut varata vierailuaika etukäteen ja ohittaa jonot. Palatsi on UNESCOn maailmanperintökohde ja siellä toimii myös Aragonian parlamentti. Palatsiin on tarjolla myös opastettuja kierroksia.

Palatsin lähellä on upea härkätaisteluareena La Misericordia.

Komeaan rakennukseen pääsee myös vierailemaan.

Tällä kertaa kuitenkin melkoisen voimakas hevosen haju sai allergikon vaihtamaan suunnitelmaa ja ihailemaan rakennusta hieman kauempaa.

Tuossa kohtaa olikin sopivasti jalkojen lepuuttelu ja juomatauko. Härkätaisteluareenan ympärillä oli useita hienoja ravintoloita ja tavernoja.

Barrio de San Pablo eli San Pablon kirkko tunnetaan paremmin nimellä El Gancho. Tämäkin paikka on yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintökohteista. Paikkaan liittyy tiilistä tehty luostari. Kirkossa pääsee kapuamaan kahdeksankulmaiseen Mudejar tyyliseen torniin. Kiipeämällä 157 askelmaa ylös pääsee nauttimaan näkymistä kaupungin sydämessä. Sisäänpääsyä kirkkoon on rajoitettu vain muutamille tunneille, jotka vaihtuvat kalenterikuukauden sisällä. Kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa aukioloajat. Me emme sisään tällä kerta päässeet.

Myös muualla kuin Pisassa voi nähdä kaltevan tornin. San Juan de los Panetes kirkontornin kaltevuus johtuu perustusongelmista.

Nyt kirkossa oli myös restaurointi käynnissä, joten sisälle ei ollut asiaa.

Zaragozassa on useita kauniita kirkkoja, joissa kannattaa vierailla.

Mainittakoot Basílica Menor Parroquia de Santa Engracia, joka on yhtä kaunis ulkoa kuin sisältä. Santa Maria Magdalena kirkkoon ja torniin pääsee vain opastettujen kierrosten yhteydessä torstaisin klo 11 ja 17.30 ja lauantaisin klo 11. Opastetun kirkko- ja tornivierailun hinta on 5 €. Paikka vierailulle pitää varata etukäteen.

Ja koska kirkot eivät Zaragozassa ihan heti lopu, niin mainittakoot vielä yksi mielenkiintoinen käyntikohde San Miguelin kirkko. Erityisesti tämän kirkon katto oli mielenkiintoinen ja kuvauksellinen. Tämä kirkko on avoinna vain kirkkotoimitusten aikana. Santa Isabel kirkko ei ole avoinna säännöllisesti, vaan sinne pääsee ainoastaan tutustumaan ovien ollessa auki eri näyttelyiden tai seremonioiden yhteydessä. Kirkko on merkittävä, sillä useat uskonnolliset kulkueet alkavat tältä kirkolta. Lisäksi kaupungin keskustassa on vielä Nuestra Señora del Portillon kirkko, San Gil Abadin kirkko ja San Felipen kirkko.

Zaragozan Kauppahalli Mercado Centralia mainostetaan aivan turhaan. Paikka on hienompi ulkoa kuin sisältä.

Yllätys oli, että se on niinkin pieni ja vaatimaton. Paikka on kuitenkin suosittu ostospaikka paikallisille.

Ihania tapaksia saa Vanhan kaupungin Casa Viejossa sijaitsevalta El Tubo kadulta, jossa on hyvien tapas paikkojen lisäksi laadukkaita ravintoloita. Tänne kannattaa pistäytyä nauttimaan ruoasta ja juomasta. Kaupungin turisti-infosta ostettava Tapas Card voi olla kannattava valinta, jos haluaa maistella eri paikkojen tapas tarjontaa.

Zaragozassa on myös joukko laadukkaita ja mielenkiitoisia museoita.

Jos sattuu olemaan nykytaiteen ja kulttuurin ystävä, ei kannata missata IAACC Pablo Serrano museota.

Ulkopuolelta museo on mielenkiintoisen näköinen yhdistelmä lasia, levyjä, betonia ja turkooseja emalilevyjä. Meille riitti tällä kertaa rakennuksen ihailu vain ulkoapäin. Tarkemmat aukiolo- ja hintatiedot kannattaakin selvittää museon sivuilta.

Museo Ibercaja Camón Aznar on kuvataiteen museo, jossa on esillä useita taidekeräilijän kotiinsa hankkimia teoksia. Taidekokoelma pitää sisällään merkittävän määrän kuuluisuuksien teoksia, samoin kuin Museo de Zaragoza, jossa vierailijat voivat tutustua Zaragozan maakunnan taiteeseen, kulttuuriin ja historiaan. Kannattaa piipahtaa.

Koska kaupungin ehdottomat vetonaulat taidenälkäiselle ovat Goya museo sekä Museo de Pablo Gargallo suuntasimmekin siis niihin.

Goya museon palatsimainen renessanssitalo on sisältä jo itsessään näkemisen arvoinen.

Esillä on maalauksia, piirustuksia ja viisi suurta sarjaa, jotka Goya työsti.

Tähän museoon täytyy piipahtaa vierailulla Zaragozassa. Maanantaisin museo on suljettu. Tiistaista lauantaihin museo on avoinna klo 10-14 ja 16-20 sekä sunnuntaisin klo 10-14. Aikuisen lippu museoon maksaa 6 €.

Toinen must paikka on Argillon kreivien palatsi, jossa on esillä kuvanveistäjä Pablo Gargallon töitä.

Museon portilla on kaksi Olympian veistosten jäljennöstä Classic Athlete ja Modern Athlete. Myös tämä museo on maanantaisin suljettu. 4 € sisäänpääsylipulla siellä voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 10-14.30.

Seminario San Carlos olisi ollut mielenkiitoinen käyntikohde. Paikka on osa vanhaa seminaarikompleksia, joka koostuu kirkosta, pappitalosta ja työhuoneista. Paikka on toiminut aikoinaan toiminut jesuiittojen yliopistona, mutta kun jesuiitat karkotettiin Espanjasta, tuli siitä San Carlos Borromeon kuninkaallinen pappiseminaari. Nykyään se on myös pappien asuinpaikka.  Kirkko on avoinna ainoastaan sunnuntaisin klo 12 ja aikatauluongelmien takia me missasimme sen. Voihan pahus!

Canonesas del Santo Sepulcron luostari sijaitsee Zaragozan kaupungin roomalaisen muurin vieressä. Se koostuu San Nicolás de Barin kirkosta ja Pyhän haudan temppelistä sekä luostarin tiloista. San Nicolásin kirkkoon pääsee ilmaiseksi joka maanantai klo 10-13.00 ja 16.30-19. Sen sijaan luostari on avoinna vain silloin tällöin, useimmin kuitenkin maanantaisin klo 10.30-11.45. Sisäänpääsy on 3 € ja opastettu kierros 5 €. Ei sattunut ajankohta tämänkään luostarin aarteiden ihmettelemiseen.

Vaikka Zaragoza onkin paljon silmäruokaa tarjoava historialiallinen käyntikohde, löytyy sieltä myös perheille tekemistä.

Kaupungissa on mahdollista vierailla Parque des Attracissa, joka on huvipuisto tai Parague des Agua vesipuistoalueella.

Tarjolla on myös palomuseo ja luonnontietteellinenmuseo sekä jo aiemmin mainitsemani akvaario. Palomuseossa olimme juurikin käyneet edellisillä reissullamme ja maailman parhaassa akvaariossakin on tultu käytyä, joten nämä kohteet skippasimme ehkä ihan hyvästä syystä. Päivä pakettiin ja junalla kohti Burgosia!

                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

Burgos

Aamupäivästä hyppäsimme junaan, suuntana Burgos. Alvian suurnopeusjunan matka Zaragosista Burgosiin kesti melkein neljä tuntia halkoen kauniita maisemia.

Osan matkaa rata oli melko huonokuntoinen, matkavauhti tippui melkoisesti ja kyyti oli melkoista rytkytystä.

Lipun hinta tällä välillä oli 19,15 €/ henkilö, mikä on melko kallis Espanjan lippuhinnoissa.

Myös tämä juna oli aivan täynnä. Onneksi olimme varailleet junalippuja etukäteen.

Saavuimme Burgosin Rosa de Lima juna-asemalle, joka sijaitsee viisi kilometriä kaupungin ulkopuolella. Tämä on melko poikkeuksellista, sillä yleensä juna-asemat ovat aivan kaupungin ytimessä tai ainakin ihan lähellä.

Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin bussilla 2 ja 16. Me nappasimme kuitenkin taxin, joka vei meidät 9 € hinnalla hotellille.

Kaupunki näytti laajenevan juna-aseman suuntaan ja mieletön määrä uusia asuintaloja olikin alueelle rakenteilla.

Kun kerran kaupunkiin oli noinkin pitkä matka otimme hotellin  aivan Vanhan kaupungin ytimestä, josta olikin kätevää liikkua eri nähtävyyksille.

Kaupunki oli täynnä jännästi leikattuja puita, joiden latva, uusi kasvusto ohjataan kasvamaan yhteen ja muodostamaan viilentävän viherkäytävän suojaksi kesäkuukausien polttavalle auringolle.

Burgos on vanha ja kaunis kaupunki, jossa on paljon kaikenlaista katsottavaa.

Kaupungin läpi virtaa pieni ja mitään sanomaton Arlanson joki.

Burgosin sijaintipaikka on yksi niistä paikoista, josta löydettiin ensimmäisen Euroopan esi-isän jäänteet. Atapuercan alueen kaivaukset onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohde kaupungissa.

Rauhallisen ja mukavan kaupungin ainoana haittana voi pitää sitä, että suurin osa paikoista viettää siestaa klo 14-17, joten taas kaksi tai kolme aktiivituntia katosi turistin käytöstä. Toisaalta paikat ovat useimmiten auki aina kahdeksaan asti ja ruokapaikat aukeavat vasta klo 20 iltaruokailua varten. Aikataulut pitkin vierailujen osalta miettiä siten, mikä paikka oli auki ja mikä ei. Siesta ja very myöhäiset päivälliset eivät oikein istuneet suomalaisen aikatauluun ja vatsan kurnintaan.

Kaupungin tärkein nähtävyys on Neitsyt Marian katedraali – Catedral de Santa María de Burgos. Katedraali on Espanjan kolmanneksi suurin katedraali ja sen suuruuden tajuaa vasta katedraalin sisällä, jossa itsessään on jo 17 kappelia.

Katedraali on kerrassaan upea niin sisältä kuin ulkoakin ja se onkin yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintö- kohteista, mitä en yhtään ihmettele.

Katedraali on upea myös iltavalaistuksessa ja sinne voikin tehdä iltakierroksen.

Pimeässä kirkossa loistavat kelmeät valot ja taustalla soiva kirkkomusiikki saa katedraalin näyttäytymään hyvinkin toisenlaisena. Kirkossa on myös upea sisäpiha.

Tämän katedraalin koluamiseen kuluikin melkoisesti aikaa.

Upeat katot, alttarit ja erilaiset maalaukset sekä pienet yksityiskohdat olivat kerrassaan upeita.

Unohtaa ei kannata kultaista portaikkoa.

Katedraalin aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä se on avoinna ainoastaan kahden tunnin pätkissä pitkin päivää ja sisäänpääsy sinne maksaa aikuiselta 9 €.

Lippuun sisältyy myös omaan puhelimeen ladattava audioguide, jonka ääniopastus avaa kirkkoa ja sen historiaa kävijälle.

Pääsimme myös näkemään konservaattoreita työssään, jossa he esittelivät vanhan nuottikirjan entisöintiä.

Tuntui mielettömältä nähdä kirja aivan nenän edessä, eikä lasiseen näyttelytilaan suljettuna.

Entisöitävien kirjojen pino olikin melkoinen, joten tuolla porukalla riittää töitä vielä vuosiksi.

Katedraaliin on haudattu kansallinen sankarin Sid Compreador.

Hänen kuuluisa miekkansa Tizona on myös nähtävissä katedraalissa.

Kyseisestä sankarista on myös muistomerkkejä useammassa paikassa kaupunkia.

Jos tarkoituksena on vierailla myös kirkkojen kolmiossa – San Nicolásin kirkossa, San Gilissä ja San Estebanin kirkossa olevassa alttaritaulujen museossa kannattaa hankkia 10 € maksava yhteislippu.

Kirkkoja Burgosissa riittää. Käymisen arvoinen on myös Iglesia de San Lorenzo el Real kirkko.

Iglesia de San Estebanin kirkko on entinen kirkko, jossa toimii nykyisin Museo del Retablo. Museo pitää sisällään kauniita alttaritauluja. Burgosin hiippakunta rakensi alttaritaulun museon tarkoituksenaan säilyttää ja entisöidä hylättyjen tai raunioina olevien kirkkojen perintöä. Kirkko sijaitsee lähellä Burgosin linnaa eli jos on kukkulalle saakka kiivennyt ei kannata ohittaa tätä melko pientä kirkkoa. Myös kirkolta on hulppeat näkymät alas kaupunkiin. Sisään pääsy pelkästään tähän kirkkoon maksaa aikuiselta 3 €. Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 10–14 ja 17–20 ja sunnuntaina ainoastaan aamupäivän ennen siestaa.

Iglesia de San Nicolás de Bari kirkko tunnetaan yhdestä Espanjan suurimmista alttaritauluista.

Upea, iso alttaritaulu on kaiverrettu kalkkikiveen.

Alttaritaulun tilasi varakas jalokivikauppias perheensä hautamuistomerkiksi Perheen haudat sijaitsevatkin alttaritaulun toisella sivustalla.

Kirkko on avoinna päivisin klo 11-14 ja 17-19. Hinta vierailulle on 2 €. Jos ei halua kiivetä portaita pitkin kirkolle, niin vinkkinä, että Katedraalin vierestä pääsee hissi-rullaporras yhdistelmällä ylös. Suunta on sama missä sijaitsee linna ja Iglesia de San Estebanin kirkko.

Burgosin toisena katedraalina tunnettu San Gilin kirkko rakennettiin kaupungin keskiaikaisten muurien yhteyteen hillittyyn ja eleganttiin goottilaiseen tyyliin.

Sisältä kirkko ei todellakaan ole kovin vaatimaton. 1400- ja 1500-luvuilla sen ajan tärkeimmät eurooppalaiset taiteilijat saapuivat Burgosiin, jättäen jälkensä San Gilin kirkkoon.

Sen sisätiloissa on kolme upeaa kappelia ja lisäksi se on toiminut tärkeänä pysähdyspaikkana pyhiinvaeltajille.

Kaupungissa olikin paljon pyhiinvaeltajia, jotka seurailivat kampasimpukkareittiä tärkeille pyhiinvaelluskohteille sekä pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan leiman vierailusta ja kävellystä matkasta.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 10-14 ja 16-19 tiistaista lauantaihin. Sunnuntaina paikka on avoinna klo 10-14 tiistai-iltapäivä ilmainen.

Jos ei ole hankkinut yhteislippua maksaa yksittäinen lippu kirkkoon 2 €.

Santa María la Real de Las Huelgasin nunnaluostari sijaitsee hieman kaupungin muiden nähtävyyksien ulkopuolella. Jos sinne ei jaksa kävellä, pääsee sinne myös bussilla 7.

Luostari oli aikoinaan hyvin autoniminen ja merkittävä paikka, jonne Espanjan kuninkaat ja kuningattaret vetäytyivät lepäämään.

Siellä kruunattiin ja pidettiin monia tärkeitä kuninkaallisia seremonioita.

Luostari on myös yhdeksän kuninkaan ja kuningattaren lopullinen lepopaikka.

Luostarissa on museo, jossa on nähtävissä kuninkaallisia vaatteita sekä keskiaikaisia kankaita. Keskiaikaisten kankaiden museossa esillä olevat esineet ovat peräisin pääasiassa luostariin haudattujen 1200-, 1300- ja 1400-luvun kuninkaiden ja pikkulasten hautajaishousuista.

Tutustuaksesi luostarin sisätiloihin täytyy pulittaa 6 € sisäänpääsymaksu. Luostari on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja siestan jälkeen uudestaan klo 16-18.30. Viikonloppuisin luostari on avoinna klo 10.30-15.

Toinen mielenkiintoinen luostari Cartuja de Miraflores sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Burgosista itään. Kaunis historiallinen paikka on edelleen munkkien käytössä. Paikan alttarin kultaukset on tehty Amerikan mantereen ensimmäisillä kulta-annoksilla. Luostarissa on myös Juan II: n ja Portugalin Isabelin haudat kauniit alabasterista tehdyt haudat.

Burgoksen linna – Castillo de Burgos seisoo ylväänä San Miguelin kukkulalla.

Se rakennettiin aikoinaan puolustuslinnaksi, mutta on toiminut palatsina ja vankilana ja nyt turistinähtävyytenä.

Linnan historiasta on ladattavissa audioguide omaan puhelimeesi.

Linnaan pääsee tutustumaan kesäaikaan päivisin klo 10-18.30. Linnan alueelle on vapaa pääsy, joskin kukkulan laella olevalle linnalle joutuu jokusen rappusen ja mäen kiipeämään. Linna tunnetaan myös siitä, että sen alla on suuri kaivettujen tunneleiden verkko sekä historiallinen kaivo. Linnalta on hyvä näköala alas kaupunkiin ja Burgoksen katedraalille.

Vaikka itse Atapuercan kaivausalueelle ei mene, kannattaa vierailla Evoluutio museossa – Museo de la Evolucion Humanassa, joka on tiiviissä yhteydessä kauempana oleviin Atapuercan arkeologisiin kaivauksiin.

Museossa on nähtävissä ihmisen kehityskulku aina esihistoriasta lähtien sekä se, miten Atapuercan varhaiset ihmiset elivät.

Museon aukiolopäivät vaihtelevat, joten ne kannattaa tarkistaa etukäteen museon sivuilta. Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Malatosin ja Kastilian siltojen välissä on ihastuttava Parque de La Isla, joka on varsinainen viherkeidas kaupungissa.

Puisto on melkoisen iso ja se kätkee sisäänsä pienen lammen vesiputouksella sekä useita arkeologisia aarteita, joita on

sijoiteltu puistoon yleisön ihailtavaksi. Puistossa näyttikin olevan paljon paikallisia kuluttamassa aikaa ja siestaa sekä ulkoiluttamassa koiria.

Casa del Cordón kulttuuritalo on saanut nimensä pääovea ympäröivästä fransiskaanisesta köydestä, joka on taidokkaasti tehty solmuineen yhdestä kokonaisesta kivestä.

Rakennuksen pohjakerroksessa on nykyisin pankin konttori ja yläkerrassa on kulttuuritiloja.

Kaunis rakennus pitää sisällään mielenkiintoisen historian monen kuninkaan yöpymiskohteena sekä monien tärkeiden poliittisten ja sosiaalisten tapahtumien paikkana. Sen pääjulkisivulla on kirjoitus, joka toivottaa Kristoffer Kolumbuksen tervetulleeksi hänen palattuaan toiselta Amerikan matkalta. Rakennuksessa voi vierailla ilmaiseksi tiistaista lauantaihin klo 11.30-14 ja 17.30-20.30.

Arco de Santa María kaupungin portti on kaupungin tärkeä kansallinen muistomerkki ja upea arkkitehtuurinen monumentti.

Sen upea riemukaarimainen portti johdattaa kulkijan Vanhaan kaupunkiin.

Portin sisällä on pieniä museotiloja ja vaihtuvia näyttelyitä. Yläkerrassa, jonne pääsee kierreportaita pitkin, sijaitsee pienessä huoneessa Apteekkimuseo.

Apteekkipurkkikokoelma on peräisin kadonneesta San Juanin sairaalasta, jonka apteekki oli yksi Espanjan tärkeimmistä. Paikan näyttelytilat ovat avoinna tiistaita lauantaihin klo 11-14 ja 17-21 sunnuntaina paikka on avoinna vain aamupäivän ajan. Näyttelyihin on vapaa pääsy.

Museo del Libro Fadrique de Basilea kirjamuseo kertoo kirjapainon ja kirjojen historiasta sekä yhdestä Euroopan tärkeimmästä kirjapainosta 1400-luvulla.

Fadrique de Basilea harjoitti kirjanpainajan ammattia Burgosissa 30 vuoden ajan jättäen jälkeensä historiaan.

La Celestinan ensimmäistä painosta muistetaan Plaza de Santa Marían portaikon rakennuksessa olevalla kivilaatalla, jossa Fadriquen painokone sijaitsi.

Burgosin lähes kaikki museot ovat maanantaisin suljettuja, mutta tämäpä onkin auki maanantaista lauantaihin klo 10-14 ja 17-20. Sunnuntaisin museo sen sijaan on suljettu.

Museo de Burgos, Burgosin museo sijaitsee kolmessa 1500-luvun palatsissa. La Casa de Mirandassa on esillä esihistorian ja arkeologian osastot, kun taas Casa de Íñigo Angulo on omistettu taideosastolle. Museoon kuuluu myös Casa Melgosa, joka on tarkoitettu tuleviin laajennuksiin. Museo kokoaa yhteen erilaisia ​​materiaaleja ja esineitä, jotka kertovat alueen historiallisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Museoon on erittäin edullinen sisäänpääsymaksu vain 1 €. Museo on avoinna samoina aikoina, kuten muutkin Burgosin museot.

Lähellä museota sijaitsee La iglesia de Santa Águeda kirkko. Tämä vaatimaton kirkko jää kaupungin muiden kirkkojen varjoon.

Burgos on melko pieni kaupunki, jossa sai rauhassa vaellella. Tässä kaupungissa ei tarvinnut olkansa yli vilkuilla.

Alueen nähtävyydet kiertää helposti jalkaisin paria kauempana olevaa kohdetta lukuun ottamatta, jonne sitten pääseekin bussilla kätevästi. Lippu kaupunkialueella maksoi 0,85 €.

Jos jossakin paikassa on pakko kehua pihviä, niin täällä. Saimme kerrassaan herkulliset härkäpihvit. Ei ihme, sillä Burgos on kuuluisa hyvistä pihveistään ja häränlihasta.

Seuraavana iltapäivänä jatkoimme junalla matkaa Bilbaoon.

Matka Burgos Rosa de Lima juna-asemalta Bilbaon Abando asemalle kesti reilun kaksi ja puoli tuntia Alvia suurnopeusjunalla.

Juna oli kaksiosainen.  Alkupään San Sebastianiin menevät junavaunut erotettiin junasta Miranda de Enro asemalla ja loput Bilbaoon menevät vaunut jatkoivat puolen tunnin operaation jälkeen matkaa.

Vaikka matka taittui  mukavasti, niin uhkaavasti mustemmaksi muuttuva taivas ei enteillyt hyvää ilmaa Bilbaoon.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 6: Schwerin ja Rostock

 

Schwerin

Matkustimme Schweriniin Lyypekistä junalla. Matkanteko kesti 1 h 12 min eli juuri sopivan lyhyt junamatka. Aamujunassa tämä suunta ei onneksi ollut kovin ruuhkainen, joten laukkujenkin kanssa oli helppo liikkua ja paikatkin löytyivät näppärästi läheltä ovea.

Schwerinin pääasema sijaitsee aivan keskustassa.

Juna-aseman edestä lähtee myös paikallisbussit ja ratikat, jos vaikka mielii tutkailla kaupunkia  ja sen ympäristöä.

Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, joten tässä kaupungissa kengänpohjat eivät kuluneet turhasta kävelemisestä. Lisäksi meidän visiitti kaupunkiin oli tosi lyhyt ja tiukasti aikataulutettu, sillä iltapäivästä piti vielä ehtiä kyläilemään Wismariin.

Schwerinin on pikkukaupunki, jonka ehdottomasti tärkein nähtävyys on upea linna. Jos aikoo vierailla pelkästään linnassa kannattaa Schwerinissä jäädä junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka on lähinnä Schwerinin linnaa. Pääasemalta linnalle matkaa kertyy alle kilometri. Ratikalla pääsee kätevästi ihan linnan eteen.

Pikkukaupunkiin on mahdollista tutustua opastetuilla kävelykierroksilla.

Kierrokset tehdään päivittäin klo 11 ja ne kestävät 1½ h. Opastuskierroksen hinta on 5,50 € aikuinen ja 3,50 € lapsi.

Erikoisuutena on iltakierros kaupungilla Schwerin yövartijan kanssa. Auringon laskettua Schwerinin yövartija aloittaa öisen kierroksen kaupungin historialliseen keskustaan.

Kierrokset toteutetaan touko-syyskuussa perjantaisin ja lauantaisin klo 20.30. Loka-huhtikuussa kierrokset pidetään vain perjantaisin klo 18. Kierros kestää 1½ h ja sen hinta on 8 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Perinteinen punainen Hop on Hop off bussi on myös varteenotettava vaihtoehto tehdä tutustuminen kaupungin eri nähtävyyksille. Kiertoajelujen aikataulu vaihtelee vuodenajan mukaan, joten kannattaa tarkistaa tarkemmat aikataulut etukäteen. Kiertoajelun hinta on 11,50 € aikuinen ja 5 € lapsi. Turistikierroksienlippuja voi ostaa kaupungin turisti-infosta.

Järvellä tehdään myös veneretkiä, joista käsin voi ihailla kaupunkia ja sen ympäristöä sekä tietysti saarella olevaa linnaa.

Nyt lokakuun alussa kaupunki näytti kovin hiljaiselta ja ihmisiä olikin liikkeellä pääasiassa vain linnan alueella. Ehkäpä kesällä ja kauniilla säällä myös kaupungilla on vilskettä.

Pyörillä kulkeva kaupunkijuna tarjoaa myös kiertoajeluja Schwerinin kaupungissa hintaan 12 €.  Kiertoajelut alkavat torilta klo 11, 12.30, 14, 15.30 ja 17. Itsenäiseen liikkumiseen Schwerinin alueella kannattaa hankkia 5,70 € aikuinen ja 3,40 € lapsi hintainen päivälippu, jolla voi hyödyntää kaupungin linja-auto- ja raitiovaunuverkkoa. Myös yksittäislippuja, perhelippuja ja lyhyenmatkan lippuja on tarjolla. Pyöristä ja lemmikeistä täytyy maksaa lisämaksu.

Syy, miksi tähän Rostockin ja Hampurin väliseen pikkukaupunkiin tultiin, oli tuo upea 1800-luvun puolessa välissä rakennettu linna Schweriner Schloss, joka heti keskustaan tultaessa vangitsee jokaisen kaupunkiin saapuvan huomion.

Schweriner See järvessä olevalla pienellä Schlossinsel saarella sijaitseva linna on kuin karkki. Aurinkoisella säällä sen kauneus olisi varmaankin häikäissyt, mutta kaunis se oli pienessä tihkusäässäkin.

Linna on maailmanperintökohde ja sitä kutsutaan lempinimellä ”Pohjoinen Neuschwanstein”. Ei ihme, sillä kyllähän linna on upea, oikea prinsessalinna.

Linna on kesäkuukausina avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lokakuun puolestavälistä toukokuulle tuntia vähemmän.

Sisäänpääsy linnaan maksaa 8,50 € aikuiselta ja lapset pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Linnakierrokselle on saatavilla englanninkielisiä opastettuja kierroksia sekä audioguideja, joiden hinta oli 2 €. Linnan sisätiloissa olikin paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Upeita saleja ja hienoja yksittäisiä esineitä sekä taidetta.

Pieni linnankappeli, joka sijaitsee linnasaaren pohjoispuolella, täytyy myös ehdottomasti käydä katsomassa. Kappelin katolla oleva kultainen tähti lupaa jo paljon. Sisätilat paljastavat pienen kappelin todellisen kauneuden.

Vuosisatojen ajan linna on ollut Mecklenburgin ja myöhemmin Mecklenburg-Schwerinin herttuoiden ja suurherttuoiden koti.

Nykyään linnassa sijaitsee Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion parlamentti, miksi vain osaan linnasta pääsee tutustumaan.

Linnan puutarhassakin riitti ihailemista.

Lukuisat lammet ja pienet järvet sekä monet upeat veistokset loivat viihtyisän ja nautinnollisen kokemuksen.

Linnan puutarhaan ja linnan ympäristöön pääsee tutustumaan maksutta. Barokkityylinen puutarha on varsin kaunis ja siellä on ihana kuljeskella.

Linnaan liitetään myös Pikku Peter – Petermännchen, jonka syntytarinasta on monta versiota, ilmeisesti yli 500 tarinaa.

Schwerinin linna voidaan todennäköisesti nimittää ”legendaarisimmaksi” paikaksi Saksassa.

Yhden tarinan mukaan legendaarinen viehättävä, joskin hiukan synkkämielinen ja pahanhajuinen mutta hyväntahtoinen pikkumies asuu Schwerin-palatsin valtavissa kellariholveissa.

Pikku Pietari on tarinan mukaan varustettu lyhdyllä, miekalla ja avaimilla. Hänen kerrotaan herättäneen vartiossa olevia hyviä sotilaita, kun he nukahtivat yövartioinnin aikana ja näin esti heidän rankaisemisensa. Pikku-ukon kerrotaan myös vaihtaneen vaatteidensa väriä meneillä olevien tapahtumien mukaan. Useimmiten hän oli pukeutunut harmaaseen.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä Schwerinin linnasta on aukio, jossa on useita vaikuttavia rakennuksia.

Linnan lähellä sijaitsee Mecklenburgisches Staatstheater, jossa voi nauttia näytelmistä, ooppera- ja musikaaliesityksistä sekä balettiesityksistä ympäri vuoden.

Teatteria vastapäätä on valtionmuseon kaksi rakennusta, joissa on esillä eri aikakausien maalaustaidetta. Museo oli avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Pääsymaksu museoon vaihtelee 5,50-7,50 € riippuen siitä vieraileeko vain pysyvässä näyttelyssä vai käykö sen lisäksi vielä vaihtuvassa näyttelyssä.

Tottakai seuraavan päivän aamuna, juuri ennen matkaa Rostociin aurinko paistoi ja ilma oli kirkas. Emme enää kuitenkaan ehtineet linnalle ottamaan aurinkoisia kuvia linnasta, sillä meillä oli suunniteltu katedraalikäynti ennen lähtöä Rostociin.

Katedraali on kaupungin korkein rakennus.

Keskiaikana katedraali oli tunnettu pyhiinvaelluspaikka kaikkialla Euroopassa.

Perimätiedon mukaan ristiretkien tuliaisina kirkkoon tuotiin pyhäinjäännöksenä Jeesuksen verta, mikä tekikin kirkosta niin merkittävän.

Sisältä ei kirkko kummoinen ollut, mutta legenda pyhäinjäännöksestä tekee siitä edelleen mielenkiintoisen.

Kirkkoon pääsee tutustumaan klo 10-17 välisenä aikana muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin kirkko aukeaa yleisölle vasta klo 12. Kirkon urkujen sointia on mahdollista kuulla kesämaanantaisin klo 14.30. Mikäli haluaa kiivetä kirkon torniin on edessä 220 askelmaa.  Schwerinissä on myös toinen kiinnostava kirkko Schelfkirche eli Pyhän Nikolauksen kirkko.

Schwerinin rautatieasemalla on Mecklenburgin rautatie- ja tekniikkamuseo, jossa on nähtävillä erilaista junakalustosta, raitiovaunuja ja muita höyrykoneita. Harmillisesti museo on avoinna vain kuukauden viimeisenä lauantaina (paitsi joulukuussa) sekä joinakin erikoistapahtuma-ajankohtina. Emme siis päässeet tuonne vaikka kovasti juuri tuo olisi meitä  kiinnostanut.

Toinen hauska tutustumiskohde olisi ollut Flipperimuseo tai oikeammin, ehkä museopelihalli, joissa osaa flippereitä saa myös pelata. Paikka on harmillisesti avoinna ainoastaan viikonloppuisin, joten jäi tuokin hauskuus nyt kokematta.

Ihan ok, mutta ei kovin erikoinen käyntikohde on Schwerinin palokuntamuseo – Feuerwehrmuseum Schwerin.

Museo on täynnä vanhoja hätäajoneuvoja eri vuosisadoilta. Hevosten kaasunaamarit olivat aika ”huiseja”.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 € aikuisilta ja yli 6-vuotiailta lapsilta 3 €.

Vaikka alun perin ainoa kiinnostuksemme kohde Schweriissä oli linna, osoittautui kaupunki melkoisen moni-ilmeiseksi näinkin pikaisella käynnillä.

Jos aikataulu tämän kaupungin osalta ei olisi ollut niin kiireinen, olisi sieltä voinut löytää vaikka mitä.

Lisäksi Schwerin ympäristössä on mainioita järvialueita, jotka yhdistyvät toisiinsa. Paikka onkin suosittu patikointi- ja pyöräilykohde.

Jos on autolla liikkeellä, niin vain lyhyen ajomatkan päässä Schwerinistä itään on Güstrowin palatsi – Schloss Güstrow, joka on yksi Saksan tärkeimmistä renessanssipalatseista. Toinen lähellä oleva hieno kohde on Schloss Ludwigslust eli Ludwigslustin palatsi, joka sijaitsee noin 38 kilometriä Schwerinistä etelään. Tämä alun perin prinssi Ludwigin metsästysmajana toiminut paikka olisi varmaan ollut mielenkiintoinen, mutta nyt autottomana ne jäivät meiltä kiertämättä.

Rostock

Viimeinen etappi edessä tällä tourneella ja suuntana Rostock. Junamatka Schwerinistä Rostociin kestää noin tunnin riippuen taas, millä junalla matkan tekee. IC juna kulkee matkan vain 10 minuuttia nopeammin kuin RE juna, mutta lippujen hinnassa onkin sitten eroa. Kun suuntana oli isompi kaupunki oli junassa taas paljon työpaikkalaisia ja koululaisia. Juna olikin melkein täynnä.

Rostock on myös vanha Hansakaupunki.

Vaikka itse kaupunki kärsikin pahoin Toisen maailmansodan aikana, niin useita mielenkiintoisia historiallisia nähtävyyksiä on säästynyt ja useita on korjattu sekä entisöity taidokkaasti.

Kaupunki vaikutti kivan oloiselta ja hyvin rauhalliselta sekä turvalliselta paikalta. Onneksi saimme nauttia aurinkoisesta päivästä edes osittain.

Paras tapa liikkua kaupungilla on kulkea jalan tai napata raitiovaunu.

Myös lautoilla pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Kuten Hampurissakin kannattaa lautoilla kulkea kanaalissa.

Lisäksi on mahdollista vuokrata kaupunkipyöriä sekä potkulautoja.

Jos käyttää julkisia kulkuneuvoja niin kertalippu Rostockin kaupungissa aikuiselta maksaa 2,30 €. Jos matkustaa kauemmaksi, tulee tietää mille vyöhykkeelle matka suuntautuu ja valita lippu sen mukaan. Saatavilla on myös neljän matkan lippuja ja päivälippuja ja perhelippuja. Kannattaakin selvittää eri lippuvaihtoehdot, joita on muuten melkoisesti.

Rostockiin on myös saatavana RostockCARD, jolla voi kulkea ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä ja samalla hyödyntää kortin monet edut sisäänpääsymaksuissa, ostoksissa ja ruokailuissa joko pelkästään Rostockissa tai sitten yhdistelmäkortilla myös Warnemündessa.

Yhden päivän kortti maksaa 12 € tai 18 € riippuen kombinaatiosta.

Saatavana on myös RostockCARDsmart, jota ei voi hyödyntää liikkumiseen kaupungissa, mutta jonka muut edut ovat hyödynnettävissä vierailun aikana.

Hinta tälle kortille on 8 €/24 h. Ei ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Kaupungin turisti-info sijaitsee torin laidassa suihkulähdettä vastapäätä.

Turisti-infosta voi vuokrata audio-opasteisen kaupunkikierroksen, jonka hinta on 7 €/ laite. Lainan pantti on kylläkin aika kova, peräti 50 €.

Rostockissa on myös tarjolla paljon erilaisia opastettuja ja järjestettyjä kaupunkikierroksia.

Unohtaa ei kannata perinteistä Hop on Hop off kiertoajelua, jonka hinta on 12 €/ hlö. Sunnuntaisin on mahdollisuus osallistua myös satamakierrokselle, josta pulitetaan 15 €.

Marienkirche on Rostockin suurin kirkko.

Kirkon 5700 – pilliset urut ovat kuuluisat ja kirkossa onkin perjantaisin klo 18.00 puolen tunnin mittainen urkukonsertti.

Urkuihin pääsee tutustumaan pikaisesti keskipäivän rukouksen aikana noin klo 11.55. Klo 12.30 ma, ti, to ja la järjestetään kirkossa 2 €/ osallistuja hintaisia opastettuja kierroksia. Kirkko on avoinna vierailijoille arkipäivisin klo 10-17, lauantaisin klo 10-15 ja sunnuntaina 11- 12.30. Pääsymaksu kirkkoon on 2 €.

Lisäksi kirkon torniin ja katolle on mahdollista päästä maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 11 järjestettävällä 3 € maksavalla opastuskierroksella.

Tämän keskiaikaisen kirkon sisältä löytyy mielenkiintoisena erikoisuutena 1400-luvulla rakennettu astronominen kello, alttari, pronssinen kastekirjasin ja upea saarnatuoli.

Kirkon kulman takana on pieni piilotettu ”Marientreff” -kahvila. Kahvilaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja se on avoinna maanantaista lauantaihin klo 11.30–17.30.

Toinen merkittävä kirkko Rostockissa on Petrikirche eli Patrikin kirkko.

Sen kirkontornin korkeus on 117 metriä ja se oli satojen vuosien ajan kätevä maa- ja suunnistusmerkki merimiehille ja kalastajille.

Kirkontorniin pääsee joko hissillä tai kiipeämällä 196 askelmaa ylös.

Kirkko on avoinna toukokuusta syyskuun loppuun klo 10-18. Sisäänpääsy kirkkoon on ilmainen, mutta kirkon torniin meneminen maksaa 4 € aikuiselta ja yhden euron lapselta.

Rostockissa on lisäksi pari muutakin näyttävää kirkkorakennusta. Nikolaikirche eli Nikolain kirkko on yksi Itämeren alueen vanhimmista jäljellä olevista salikirkoista. Nykyisin kirkko on tapahtumien ja kulttuurin käytössä.

Neuer Markt on kaupungin viehättävä vanha keskus- ja torialue.

Torilla on viikoittaiset markkinat ma-ti ja to-pe klo 8-17 ja lauantaisin klo 8-13.

Rostocker Rathaus eli Raatihuone sijaitsee aukion laidalla.

Kaupungintalo on mielenkiintoisen näköinen, sillä siinä yhdistyy useita rakennustyylejä.

Kaupungintalon kaksoissisäänkäynnin pylväiden juuressa luikertelee pronssinen käärme.

Tarun mukaan käärme pitää salaisuuden alkuperässään.

Melkoisen hämmentävä se onkin, varsinkin kun käärmettä yleensä pidetään pahuuden olentona.

Nykyisin käärme on tulkittu nahkaa luovana uudistumisen ja viisauden eläimenä sekä suojelua tuovana otuksena. On myös kiistelty siitä, onko alkuperäinen käärme ollutkin ankerias. Niin tai näin, nykyisin käärmeellä on nimikin –  Johannes. Kaupungintalon käärme yhdistää kaksi legendaa ja siksi sillä onkin käärmeen pää ja ankeriaan häntä. Pronssikäärmeen rahoittajaa symboloi sen roomalaisin numeroin V = viisi oleva kieli. Käärmeen pään silittämisen pitäisi tuoda onnea, siksi uskaltauduinkin koskemaan siihen, vaikka kaikenlaisia käärmeitä inhoankin.

Rostockin ranta eli Stadthafenin ranta-alueella oli kiva  käyskennellä ja ihailla joessa kelluvia veneitä ja laivoja sekä upeita vanhoja rakennuksia.

Onkin helppoa ajatella, että 1800-luvun lopulla Rostockilla oli alueen suurin kauppalaivasto.

Rannasta on mahdollisuus lähteä erilaisille veneretkille ja tutustua Rostockiin vesiltä käsin. Risteilyjä tehdään myös useisiin alueen lähipaikkoihin. Tietoa niistä löytyy täältä.

Rostockissa on myös nähtävissä Stasi-Knast Rostock vankila, joka toimii nykyisin museona.

Paikassa voi tutustua Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin toimintaan.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja siellä mahdollista osallistua opastettuihin kierroksiin.

Onkohan niin, että kaupunki ei ole paikasta kovin ylpeä, koska sitä ei mainosteta missään, eikä siitä oikein löydy mitään tietoa mistään. Paikka kuitenkin löytyy Hermannstraße 34B.

Stadtmauer eli kaupungin muurit, olivat Rostockin tärkein puolustusmuoto vuosisatojen ajan.

Nyt muuria on jäljellä hieman yli kilometrin pituinen pätkä.

Myös kaupungin muurin kahdestakymmenestä tornista on enää jäljellä neljä.

Kröpelinerin torni toimii kunnan kokoustilana ja museona, jossa on nähtävillä näyttely kaupungin linnoituksesta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10–18. Sisäänpääsy näyttelyyn on 3 € aikuiselta ja lapselta 2 €.

Rostockista kerrotaan monia tarinoita ja kivinen portti kätkee sisäänsä yhden legendan.

Sen figuurin uskotaan olevan varoittava kuva 1300-luvun alussa kaupungin saarron aikana kaupungin puolustuksen pettäneestä miehestä, joka kidutettiin sittemmin hengiltä antamalla hänelle ainoastaan pieni pala pyöreää leipää.

Kaupungin legendoihin kuuluu myös Tycho Brahe, joka tarun mukaan menetti nenänpäänsä kasintaistelussa opiskelijatoverinsa kanssa. Kiista koski matemaattista paremmuutta opinnoissa. Myöhemmin Tyco loi Tychonic järjestelmän ja osoitti siten paremmuutensa matemaatikkona. Nenän hän joutui kuitenkin korvaamaan kultaa ja hopeaa sisältävällä tekonenänpäällä.

Fünfgiebelhausin eteen kannattaa pysähtyä touko-lokakuussa lauantaisin keskipäivällä, koska silloin voi kuulla 30 minuuttia kestävän 32 kellon soittoesityksen. Joulutoriaikaan kellot soivat torstai iltaisin. Paikalla ei oikeastaan ole mitään näkemistä, jollei lasketa talon seinässä olevaa kellomuodostelmaa.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Laivanrakennus- ja merimuseo pitää sisällään paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Museo valottaa laivanrakennusta ja merenkulkua, jossa Rostockilla on ollut merkittävä asema eri aikakausina.

Etenkin DDR: n aikana Rostock oli Itä-Saksan tärkein merikonttien rahtisatama. Museo myös visioi laiva- ja laivanrakennusteollisuuden tulevaisuudesta. Museo on auki ti-su klo 11-18. Sisäänpääsyhinta oli 5 € aikuiset ja 2,50 €  lapset. Osallistuminen opastetulle kierrokselle maksaa 2 € hlö.

Rostockin lähes kuusisataa vuotta vanha yliopisto on yksi maailman vanhimmista yliopistoista.

Sen keskustassa oleva vanha kaunis kampus on todellakin kuvauksen arvoinen.

Pyhän Ristin goottilaisessa luostarissa sijaitsee Rostockin Kulttuurihistoriallinen museo. Museossa on paljon nähtävyyksiä eri aikakausilta sekä eri aihepiireistä. Paikka on tyypillinen museo, mutta ihan ok sellainen. Se on avoinna ti-su klo 10-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy.

Rostockin lähellä on Bad Doberanin kaupunki, josta voi hypätä museojunaan, joka ajaa kapearaiteista museoreittiä aina Kühlungsborniin saakka. Tämä Molli rata, eli kapearaiteinen höyrykäyttöinen raiderata on reilun 15 kilometrin pituinen. Heiligendammin ja Kühlungsbornin välillä rata kulkee yhdensuuntaisesti Itämeren rannan kanssa ja siitä onkin kuulemma mainiot näköalat merelle. Lippuja voi ostaa valmiiksi verkosta. Yhdensuuntainen lippu maksaa 10 €/ hlö ja menopaluu 18 €. Aikataulut eivät tällä kertaa sopineet meille, koska tähän retkeen olisi kulunut aivan liikaa aikaa.

Rostockista on kehkeytynyt myös suosittu lomailukaupunki.

Suosiota ei yksin selitä Warnemünde, joka houkuttelee lomailijoita, vaan myös se, että Rostoc tarjoaa perheille erilaisia elämäksyiä ja tekemistä.

Rostock Zoo, kaupungin eläintarha on varmasti paikka, jossa viihtyy koko perhe. Se onkin Saksan Itämeren rannikon isoin eläintarha, jossa on laaja eläinlajisto. Perinteisen eläintarhan lisäksi nähtävillä on mielenkiintoinen antropologinen näyttely. Eläintarha on auki klo 9-18. Koko päivän lippu eläintarhaan maksaa 17,50 € aikuiselta ja 10 € lapselta. Erikseen voi ostaa myös iltalippuja.

Botnic Gardenin on varmaankin kiva käyntikohde, mutta lähes kaikissa vierailemissamme kaupungeissa oli eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha, joten nämä skippasimme nyt kuten edellisissäkin kaupungeissa.

Rostockin keskustasta Warnemündeen, joka  on siis Rostocin yksi kaupunginosa, on hieman yli kymmenen kilometrin matka.

Matka taittuu nopeasti S-Bahn- tai tavallisilla junilla noin 20 minuutissa.

Junia sinne menee 15 minuutin välein ja Rostocin kaupunkilippu käy paikallisjuniin. Olimme liikenteessä aikaisessa aamussa, joten kovin montaa muuta matkaaja ei ollut junassa kuin me. Sen sijaan takaisin päin juna olikin sitten kansoitettu.

Warnemündessa on iso loistoristeilijäsatama ja laiturissa olikin juuri satamaan saapunut AIDAn risteilylaiva, jonka matkustajat purkautuivat pikku paikan nähtävyyksille. Voi siis todeta, että risteilytkin ovat pikkuhiljaa palaamassa matkustusmaailmaan koronakurimuksen jälkeen.

Warnemünden satamasta alkaa Alter Stromin kävelykatu, jota reunustavat viehättävät kauniisti entisöidyt vanhat kalastajien talot.

Nykyään ne ovat kaikki kauppoja tai ravintoloita.

Joella oli parkissa huviveneitä, retkiristeilyaluksia, kalastajien isompia veneitä ja pikku purkkeja sekä kelluvia ravintolaveneitä. Kauempana aallonmurtajan päässä on iso huvivenesatama.

Herkulliset tuoksut leijuvatkin puolen päivän jälkeen ilmassa, kun kelluvissa veneissä valmisteltiin joko pöytään tarjottavia tai mukaan otettavia kalaherkkuja.

Kävelykadun jatkeena on yli puolen kilometrin pituinen satama-aallonmurtaja, joka näytti olevan suosittu ulkoilureitti ja ajanviettopaikka.

Warnemünde joen suistoalueella on 15 kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta palveluineen.

Paikka vaikuttikin varsin houkuttelevalta rantatuoleineen ja palmuineen sekä ulkoilmabaareineen ja erilaisine vesiaktiviteetteineen.

Alueella on myös kaunis vanha majakka Leuchtturm Warnemünde, joka on paikan ehdoton nähtävyys ihanien maisemien lisäksi.

Majakkaan pääsee kapuamaan päivittäin kesäkuukausina klo 10-19 välillä. Aikuisten lipun hinta on 2 € ja lasten 1 €. Perhelippu maksaa 4 €.

Talviaikaan majakka on suljettu vierailijoilta. Eli näin lokakuussa sitä pääsi ihailemaan vain ulkoapäin.

Aallonmurtajien kärjessä on myös muutama muu uudempi majakka, jotka jäivät tällä kertaa tämän komistuksen varjoon.

Lisäksi majakan vieressä on Teepott rakennus sekä useita erilaisia kauppoja.

Jos kävelee majakalta hieman eteenpäin, ranta muuttuu 20-luvun vaihteen huviloiden alueeksi. Kauniissa huviloissa riittikin ihailtavaa ja katsottavaa.

Warnemündesta onkin kehkeytynyt varsinainen Itämeren rantakohde tai paremmin ilmaistuna lomakeskus, joka on erityisesti oman maan kansalaisten suosiossa.

Paikka tarjoaa jokaiselle jotakin.

On erilaisia aktiviteettja, huvituksia sekä merellisiä risteilyitä monenlaisilla laivoilla ja paateilla. Ja tietysti ihana valkoinen hiekkaranta. Warnemündessa on huomioitu myös perheen pienimmät, joille löytyy omat aktiviteettinsa.

Alueella on lisäksi ihania pikku putiikkeja, houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita.

Vakavasti kannattaa ottaa lokkien ehdoton ruokintakielto alueella.

Rikkomuksesta voi rapsahtaa jopa 5000 € sakko.

Toden totta sakkouhka on selvästikin toiminut, sillä kirjuvia, ruokaa kärttääviä ja pommikoneen lailla syöksyviä lokkeja ei alueella ollutkaan. Yksittäiset lokit kököttivät siellä täällä tyytyväisen oloisena itsepyydystämästään kalaherkusta.

Warnemünde oli oikein mukava paikka vierailla.

Ei rantakeliaikaan vierailuajaksi riitti hyvin puoli päivää.

Voi vain kuvitella millainen vilinä paikassa on aurinkoisina kesäpäivinä.

Jos Rostocissa vieraillee kannattaa ehdottomasti varata aikaa vierailuun Warnemündessa. Paikka on suosittu myös talviaikaan.

Warnemündeen olikin kiva lopettaa reilu kaksiviikkoinen tournee, palata hotelille, pakata laukut ja suunnata nokka kohti kotia ja siellä odottavaa ruska-aikaa.

Kohti kotia

Rostockista otimme junan Berliiniin. Junamatka kestää reilun 2 h pikajunalla. Junia kulkee tiheään Rostocin ja Berliinin väliä. Matkustimme junalla suoraa Berliinin lentoasemalle, josta lensimme kotiin Helsinkiin. Korna-ajan matkailu osoittautui odotettua rennommaksi ja helpommaksi, kuin olin sen itse etukäteen ajatellut. Tiukoista terveysturvallisuustoimista huolimatta koko Saksassa matkailun ajan tuntui siltä, että koronaa ei olekaan tai ainakaan se ei hankaloittanut matkantekoa.

Saksassa käytössä oleva, ladattava Luca app, jolla pystyi antamaan kätevästi henkilötiedot mennessään ravintoloihin, hotelliin, junaan, museoihin jne… toimi mainiosti ja sen käyttö oli helppoa. Turvalliselta tuntui myös se, että rokotustodistus piti näyttää lähes joka paikkaan minne meni sisälle. Iloisia paikallisia, keski-ikäisiä saksalaisia turisteja oli paljon liikenteessä.

Suomeen tultaessa kaikilla oli kiltisti maskit päällä, mutta yllätykseksi kukaan ei kysynyt koronarokotus- todistusta.

APUVA! Kuka vaan siis olisi voinut matkustaa koneessa ja tulla Suomeen, mistä tahansa.

Hieno kokemus, hyvä matka kaikkineen  ja turvallinen matkustuskokemus antoi uskon siihen, että viimeistään keväällä ollaan taas raiteilla. Oli koronaa tai ei.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 5: Hampuri ja Lyypekki

 

Hampuri

Hampuri on suuri ja laajalle levittäytynyt miljoonakaupunki. Se onkin väkiluvultaan Saksan toiseksi suurin kaupunki. Hampuri on Hansakaupunki ja kaupungin satama on edelleenkin yksi Euroopan suurimmista. Hampuria pidetään myös yhtenä merkittävänä liike-elämän ja kulttuuritarjonnan keskuksena.

Hampuriin saavuimme Bremenistä. Junamatka kestää noin 1 h riippuen millä junalla matkan tekee. Tämä väli on myös yksi niistä junaväleistä, jossa ei oikeastaa matka-ajan suhteen ole väliä  millä junalla matkustaa. Hinnassa toki sitten onkin jo eroa yksittäisellä lipulla. Pääsääntöisesti myös lähijunat ovat oikein siistejä ja mukavia matkustaa. Toki niissä on ruuhka-aikoina aivan täyttä ja silloin laukkujen kanssa on kurja liikkua, varsinkin, kun niihin ei voi varta paikkalippuja.

Hampurin juna-asema on iso ja kun miljoonakaupungista on kyse, niin sen liepeillä haahuilee kaikenlaista kulkijaa.

Tavaroista kannattaakin pitää huoli. Erityisesti ilta-aikaan meno näytti melko villiltä.

Poliiseja oli kuitenkin turvallisen oloisesti parkissa lähes joka kadunkulmassa. Liekö syynä ollut Saksan liittokanslerivaalit vai normi käytäntö?

Hampurissa täytyy turvautua julkisiin kulkuvälineisiin, sillä matkat kaupunginosien välillä voivat olla pitkiä. Hampurin julkinen liikenneverkosto on kattava ja sitä on helppo käyttää. S-Bahn junan ja U-Bahn metron lisäksi kaupungissa on hyvä bussiverkosto. Hampurin metrossa Hamburger Hochbahnissa on neljä linjaa. U- ja S-banin linjat kohtaavat päärautatieasemalla, josta lähtee S-junia etäämmälle.

Itsellämme oli Intercity hotellin hintaan kuuluva julkisenliikenteen lippu, jolla oli erityisen kätevä liikkua, ja kyllä me liikuttiinkin.

Kannattava hankinta julkisiin liikennevälineisiin on päivälippu tai hieman edullisempi lyhyempi päivälippu, jota voi käyttää vasta aamu yhdeksän jälkeen. Yhdensuuntainen kertalippu maksaa 1,70 -3,30 € riippuen matkan pituudesta. Lippuja ja niiden hintoja kannattaa vertailla, koska Saksassa on usein tarjolla erilaisia ryhmälippuja ja viikonloppulippuja. Lipun voi ostaa pysäkeillä ja asemilla olevista automaateista tai asemien lippuluukuilta. Bussissa lipun voi ostaa kuljettajalta, kunhan on sopivan kokoinen raha mukana.

Hampurissa on paljon kaupunginosia ja niiden nähtävyydet sijaitsevat laajalla alueella ympäri kaupunkia.

Sternschanzen ja Karolinenviertelin kaupunginosat ovat kaupungin uusia mielenkiintoisia vierailukohteita.

Siellä on useita vaihtoehtoisia kauppoja ja ravintoloita sekä paljon monenlaista katutaidetta.

Hampurissa on myös runsas eri kulttuurien väenkirjo, mikä elävöitti katukuvaa.

Hamburger Card, joka maksaa ainoastaan 10,50 € vuorokausi, voi olla kannattava hankinta jos liikkuu paljon Hampurissa. Hampurin kaupungissa toimivalla kortilla saa ilmaisen joukkoliikenteen lisäksi alennuksia museoihin ja muihin nähtävyyksiin.

Hampurissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten yhden päivän aikana ei millään ehdi kaikkiin paikkoihin.

Hampurissa on myös hyvät pyöräilyväylät ja pyöräily onkin melko suosittua. Kaupunkipyöriä on myös helppo vuokrata, samoin kuin kaupunkipotkulautoja. Taxin käyttö on helppoa ja turvallista. Taxikyyti ei ole erityisen kallista ja parhaiten taxin saakin, kun tilaa sen paikalle. Parissa kohtaa olemme yrittäneet saada taxin lennosta, mutta hankalaa tuon on ollut.  Kaupunki tarjoaa lainaksi myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja autoja.Tarkemmin en osaa sanoa, miten se toimii ulkomaalaiselle.

Kaupunkia halkoo Elbe joki. Niinpä lautoilla pääsee helposti ja kätevästi kaupungin rannoilta toiselle.

Hampuri on satamakaupunki, jossa elämä keskittyy kanaalien äärelle.

Hampuri tunnetaankin Pohjoisen Venetsiana. Kaupunki on täynnä kanaaleja, joiden yli menee yli 2300 siltaa, joka on enemmän kuin Amsterdamissa ja Venetsiassa yhteensä.

Perinteisen melko kalliinkin satamaristeilyn sijaan hyvä vaihtoehto on hypätä paikallisliikennelautan kyytiin ja ihailla siitä kaupunkimaisemia.

Lautta numero 62 Finkenwerderiin kulkee 15 minuutin välein.

Reitti johtaa kalamarkkinoille, museosatamaan ja lopulta Finkenwerderiin. Reitti kestää 30 minuuttia ja matkalla näkee pikkurahalla kaikki tärkeät paikat. Tämä kannattaa kokea ehdottomasti.

Lautan puikkelehtiessa rannalta toiselle selviää hyvin, miten uskomattoman vilkas ja iso rahtisatama oikeasti on. Todella isot rahtialukset saa itsensä tuntemaan melko pieneksi lautan kyydissä.

Monessa kaupungissa suosioon nousseet ilmaiset kävelykierrokset oppaan johdolla tarjoavat paljon tietoa kaupungista. Hampurissa järjestetään useiden toimijoiden taholta myös monia erilaisia ja ilmaisia kävelykierroksia. Lisäksi tarjolla on erilaisia opastettuja maksullisia kävelykierroksia kaupunkiin, st. Paulin alueella sekä vanhassa kaupungissa. Olutmaassa on myös mahdollista osallistua oluen maistiaskierrokselle. Ei ”oluen ystäviltä” tämä jäi väliin.

Myös tutustuminen Hampuriin opastetuilla kanaaliretkillä on suosittua.

Ehdottoman hieno kokemus on 20 euron iltaristeily, josta voi ihailla Hampurin valaistua satamaa.

Ja tottakai, Hampurissakin on useita vaihtoehtoisia takuuvarmoja Hop on-hop off palvelujen tarjoajia. 24 h lippu maksaa bussilla 18,50 €/hlö ja veneellä vastaava Hop on Hop off 20 €/ hlö.

Kaupungin keskusaukion eli Rathausmarktin yhteydessä on komea Rathus eli Hampurin Kaupungintalo.

Tätä nykyä talossa kokoontuu kaupunginvaltuusto ja sen takaosassa on pörssi.

Taloon pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla ennakkoon ilmoitettuina ajankohtina. Vierailuajat kannattaakin selvittää etukäteen.

Hampurin Vanhan kaupungin alueella oleva St.Nikolai Kirche eli Nikolainkirkko on pahoin kärsinyt sodassa ja nykyään se onkin enää muistomerkki.

Näitä sodan runtelemia rauniokirkkoja on tällä reissulla tullut nähtyä useampikin.

Pystyssä oleva raunio on hyvin suosittu vierailukohde ja sen näyttelytiloissa käy paljon turisteja, kuten myös sen 144 metriä korkeassa tornissakin.

Torniin pääsee lasisella maisemahissillä. Torni ja näyttely on avoinna kesäaikaan klo 10-18 ja hissikyyti ylös maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Samalla lipulla pääsee myös kirkon museoon, joka on kirkon entisessä kryptassa. Kirkon urkujen kohdalla on kellot, jotka soittavat melodiaa päivittäin klo 9, 12, 15 ja 18. Torstaisin klo 12 järjestetään kirkolla puolen tunnin livekonsertti.

Hampurissa on myös toinen torni, josta voi ihailla maisemia. St. Michaelis kirche- Mikaelin kirkon tornista onkin ehkäpä parhaat näköalat Hampuriin ja sen ympäristöön. Kirkon kellotornin on kerrottu olleen maamerkki merenkävijöille, jotta he löysivät turvallisesti satamaan. Vaikka kirkko on iso ja ulkoapäin komea ei se sisältä ole kovinkaan kummoinen. Kirkon sivuilta voi ladata MichelApp sovelluksen, joka opastaa vierailijaa kirkossa.

Päivittäin klo 12 voi kirkossa kuunnella 20 minuutin ajan urkumusiikkia. Mainio vaihtoehto pienelle hengähdystauolle.

Maanantaista lauantaihin klo 21 kirkontornista soitetaan trumpetilla iltavesperi.

Kirkko on toukokuusta syyskuuhun avoinna klo 9-20. Muina kuukausina aukioloajat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Sekä torni että näyttelytila ovat avoinna klo 9.30-18.

Päivittäiset kirkonmenot kannattaa tarkastaa ennen kirkossa vierailemista, sillä vierailulle voi koronan takia olla erilaisia rajoituksia.

Kirkon eri tiloihin on pääsymaksuja. Nousu hissillä näköalatorniin maksaa 6 € aikuinen ja 4 € lapsi.

Sisäänpääsy kryptaan maksaa 5 € aikuinen ja 3 € lapsi. Hintaan sisältyy videoesitys Hampurin historiasta.

Myytävänä on myös yhteislippuja 8 € aikuinen ja 5 € lapsi. Aika dyyristä kirkkovierailusta, kun vertaa muihin käymiimme kohteisiin. Lisäksi kirkon tornissa voi vierailla yö- ja ilta-aikaan erikseen sovittavina ajankohtina.

Hampurista löytyy myös useita ilmaisia näköalapaikkoja, joista voi ihailla alueen näkymiä. Altonaer Balkon, joka sijaitsee Altonan puiston alueella on yksi näistä. Näköalapaikalta on upeat näkymät Elbelle ja satama-alueelle.

Toinen ilmainen näköalapaikka on Dockland, joka muistuttaa modernia alusta. Rakennuksen päältä aukeaa huisit näkymät satamaa. Suosittelen.

Paikka sijaitsee lähellä Altonaer Balkonia.

Kolmas ilmainen näköalapaikka löytyy Landungsbrückenin S – ja U-aseman päältä.

Altonan kalamarkkinat on ehdoton käymisen kohde, jos Hampurissa vierailee sunnuntaina. Kesäaikaan klo 5-9.50 aamulla pidettävät markkinat kerää paikalle paljon paikallisia ja turisteja. Markkinoilla myydään muutakin kuin vain kalaa. Harmillisesti matkamme Hampurissa osui vasta alkuviikolle, joten nämä kalamarkkinat jäivät meiltä väliin.

Kontorhausviertelin toimistoalueella kannattaa poiketa ihailemassa UNESCOn maailmanperintöluettelossakin olevaa komeaa Chilehausia, joka massiivisuudessaan muistuttaa valtamerilaivaa.

Rakennus onkin kohtuullisen vaikuttava näky.

Rakennuksessa on pääasiallisesti toimistoja, mutta sen läpi kulkee holvikäytävä ja sisäpihalla on  on lukuisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vilske lounasaikaan olikin melkoinen.

Hampurissa on nähtävissä myös toisenlaisia Toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä, kuin pommituksissa tuhoutuneita rakennuksia. Yksi sodan aikana pomminkestäväksi rakennettu Flakturm IV talo jätettiin sodan jälkeen pystyyn. Rakennus on rumuudessaan vaikuttavan näköinen, sillä sen seinät ovat 3 ½ metrin paksuiset.  Rakennus sijaitsee lähellä keskustaa ja nykyisin siellä toimii mm. klubeja. Äänieristys lienee kunnossa paksujen betoniseinien ansiosta.

Vaikka entisaikojen merimiesromantiikka on kaupungista kadonnut, oli pakko piipahtaa tuossa syntisessä Reeperbahnissa. Päiväsaikaan ja vielä korona-ajan jälkimainingeissa meno alueella ei ollut kovin vauhdikasta ja villiä. Runsaslukuisista ravintoloista, yökerhoista ja baareista saattoi kuitenkin päätellä, minkälaiseksi meno illan pimetessä normaaliaikana kiihtyy.

Löytyihän pahamaineisesta Reebenbanilta edelleen myös punaisten lyhtyjen alue stripparipaikkoineen ja alan kauppoineen.

Jos St Paulin alueella vierailee päiväsaikaan, kannattaa pyörähtää Rindermarkthalle – Kauppahalliin. Kauppahallissa voi nauttia lasillisen tai syödä monenmoisia herkkuja sekä ihailla monenlaisia kojuja. Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-20.

Vanha 1800-luvulla puupaalujen varaan rakennettu sataman varastoalue Speicherstadt on täynnä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja museoita. Paikka kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle.

Alueella on myös Miniatur Wunderland museo, jonka maailman suurin pienoisrautatie näyttely oli käytävä katsomassa.

Useammin olemmekin ihastelleet hieman kooltaan suurempia junia.

Paikka oli aivan mahtava ja katsottavaa sekä ihmeteltävää riitti, niin isoille kuin pienillekin.

Uskomattoman taidokkaita rakennelmia, joita pystyi ihailemaan eri vuorokaudeaikoina.

Valot himmenivät päivästä yöksi aina tasaisin väliajoin, jolloin pienoismaailman öinen valokeidas toimintoineen avautui kävijälle.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9.30-18. Pääsylipun hinta paikkaan tosin oli aika suolainen, mutta tässä tapauksessa siitä maksoi mielellään. Aikuiset 20 € ja lapset 12,50 €. Näin korona -aikana kävijöiden määrää oli rajoitettu ja viisasta kait muutenkin tähän super suosittuun paikkaan on hankkia lippu ennakkoon netistä.

Myös lapsiperheille löytyy Hampurista paljon tekemistä. Pienoisrautatien lisäksi hyviä kohteita on Hampurin eläintieteellinen museo, Hagenbecks Tierparkin eläintarha ja  Hampurin vihreä keidas  Planten un Blomen leikkipuistoineen.  Puistossa on toukokuusta lokakuun loppuun iltaisin väreissä loistava suihkulähde. Musiikin tahdissa esitettävä vesi -ja valo yhteisnäytös on kivaa katsottavaa. Esitys kestää puoli tuntia ja esitysajat kannattaa tarkistaa etukäteen puiston sivustolta.

Elbphilharmonie on melko uusi ja moderni konserttitalo, jonka vaikuttava lasijulkisivu ja aaltoileva katto ovat kuvauksellisia. Erikoinen rakennus.

Konserttitaloon pääsee parin euron sisäänpääsylipulla.

Parasta konserttitalossa on sen upea parveke, josta voi ihailla edessä avautuvaa satama-aluetta. Konserttitalon ohjelmistossa on laadukas ja monipuolinen musiikkitarjonta. Konserttitalo on avoinna päivittäin klo 9- 23.30.

Hampurissa on runsas tarjonta erilaisia laadukkaita kulttuuritapahtumia. Kaupungin musikaali ja ooppera sekä muu musiikkitarjonta on nimekästä. Myös muita vaihtuvia tapahtumia on ympäri kaupunkia tasaisesti ympäri vuoden. Tässä kaupungissa on vaikea tylsistyä tai olla löytämättä tekemistä. Ei siis ihme, että kaupunki on matkailijoiden suosiossa.

Tärkeä historiallinen maamerkki Hampurissa on myös Old Elbe Tunnel eli Elbetunneli, jota pitkin voi pyöräillen tai kävellen alittaa Elbe joen.

Elbe tunneliin laskeudutaan joko hissillä tai portaita pitkin.

Elbe tunnelin sisäänkäynti löytyy jokiristeilyalusten ja Altonan kalamarkkinoiden läheltä.

HafenCityn alueella sijaitsevassa kaupungin vanhimmassa varastossa on Kansainvälinen merimuseo -Internationales Maritimes Museum Hamburg  IMMH.

Se on loistava paikka tutustua enemmän Hampurin rikkaaseen merihistoriaan. Museon näyttelyt kattavat ihmisen yhteyden merenkulkuun yli kolmentuhannen vuoden ajalta.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18 ja liput sinne maksaa 13 € aikuinen.

Paikallista elämää ja ihmisiä voi seurata Isemarketilla, jossa on tiistaisin ja perjantaisin pientuottajien markkinat klo 8.30-14 välisenä aikana.

Isemarkt on yksi suurimmista viikkomarkkinoista Saksassa.

600 metrin matkalla Hoheluftbrücke- ja Eppendorfer Baum -metroasemien välissä on markkinapäivinä vilinää ja paljon erilaisten tuotteiden myyjiä. Suosituilta markkinoilta löytyykin jokaiselle jotakin. Paikalle on helppo tulla metrolla ja heti aseman alta aukeaakin jo vilkas markkina-alue.

Hampurin keskustan keskipisteinä ovat kaksi keinotekoista järveä Binnenalster ja Aussenalster, jotka on kytketty Alster- ja Elbejokeen.

Järvien ympäristö onkin yksi Hampurin kauneimmista kaupunkinäkymistä ja historiallisista puitteista, eikä siis ihme, että ne ovat hyvin suosittuja ajanviettopaikkoja ja erilaisten tapahtumien pitopaikkoja.

Alue on sen verran laaja, että jalan sitä ei kannata lähteä kiertämään. Hyvä vaihtoehto onkin ottaa kulkuvälineeksi kaupungin metro.

Muita vierailun arvoisia nähtävyyksiä ovat Hampurissa sijaitseva Planetarium Hamburg, joka sijaitsee vanhassa vesitornissa. Planetaariossa on ilmainen näköalatasanne, josta voi ihailla ympäröivää aluetta.  Suklaan ystävien on ehdottomasti vierailtava Chocoversum Chocolate Museumissa, jonka interaktiivisessa museossa on esityksiä suklaanvalmistuksesta ja jossa kävijä voi tehdä oman suklaapatukan. Näihin ei aikamme, eikä ehkä prioriteettimme tällä kertaa kylläkään riittänyt.

Olemme käyneet monissa vahakabineteissa ympäri Eurooppaa ja tämä jäi väliin huonojen arvostelujen takia. Vahakabinetti Panoptikum,  on ollut toiminnassa jo 140 vuotta ja sen nähtävänä on tärkeitä historian hallitsijoita, kulttuurin ja tieteen neroja sekä taiteen, kulttuurin ja urheilun häikäisevimpiä persoonallisuuksia. Osa nukeista on ymmärtääkseni melko vanhoja ja niiden laatu ja ulkomuoto ei ihan vastaa aidonoloisia henkilöitä.  Vaikka liput vahakabinettiin maksoivat vain 6,90 € aikuinen ja 5 € lapsi päätimme skipata tämän tällä kertaa. Tiedoksi kuitenkin, että vahakabinetti on avoinna maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 10-20. Lauantaisin paikka on avoinna klo 10-22.

Hamburger Kunsthalle eli Hampurin taidemuseo on yksi Saksan parhaista taidegallerioista. Museossa on nähtävänä useita alttaritauluja sekä useita merkittäviä maalauksia eri vuosisadoilta. Lisäksi museossa on merkittävät modernin ja nykytaiteen kokoelmat. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18,  vaihtuva näyttely maksaa 14 € ja pysyvä näyttely 8 €.

Toinen hieno museo Hampurissa on Hampurin taidemuseo – Museum für Kunst und Handel Hamburg eli MKG.

Museo sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja on Münchenin Baijerin kansallismuseon rinnalla yksi maan kattavimmista saksalaisten, eurooppalaisten ja aasialainen taidetta esittävä museo.

Museoon pääsee tiistaista sunnuntaisin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu on 12 €/ henkilö. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.

Hampuri oli kaikkineen erittäin mielenkiintoinen kaupunki, jossa oli paljon tekemistä, koettavaa ja katseltavaa. Oli uutta ja vanhaa.

Olimme pari päivää Hampurissa ja kiirettä sai pitää, että ehdimme käydä suunnitelluissa paikoissa.

Kaupunki jäi mieleen myös sellaisena paikkana, että sinne voisi mennä vaikka uudestaan.

 

Lyypekki – Lübeck

Lyypekkiin matkustimme paikallisjunalla, jonka matka-aika oli noin 40 min.  Lyypekin ja Hampurin välissä kulkee tiuhaan tahtiin junia, joten ihan kello kaulassa ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen.

Myös tällä välillä oli paljon matkustajia.

Liput ovat edullisia, kunhan katsoo millaisen lipun hankkii.

Jokaisella isommalla asemalla on DB:n info ja lipputoimisto, josta saa apua, jos lippua ei ole ostanut netistä ennakkoon.

Niissä osataan myös ohjata halvimman ja parhaimman lipun hankintaan, kunhan muistaa kertoa myös pari matkasteppiä eteenpäin.

Pääsääntöisesti  junat ovat Saksassa ajallaan, eikä viivytyksiä matkantekoon juuri niiltä osin tullut. Junat ovat myös siistejä ja kaikissa junissa toimi DB:n oma netti moitteettomasti. Iloiset ja puheliaat konduktöörit ilahduttivat matkantekoa joka etapilla. Lieköhän heilläkin ollut ikävä ulkomaisia matkaajia?

Lübecksuomalaisittain Lyypekki, jota myös kutsutaan Itämeren portiksi. Lyypekin asema kaupankäynnissä ja merikuljetuksessa on ollut merkittävä aina Hansa-ajoista lähtien. Lyypekkiä pidettiinkin ja pidetään edelleen Hansakaupan keskuksena.

Hansaliiton vaurauden ajat näkyvät edelleen Lyypekin upeassa vanhassa kaupungissa, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Lyypekki on edelleen merkittävä Itämeren satamakaupunki ja suomalaisille se on tuttu  Travemündessä sijaitsevasta satamastaan.

Lyypekki tunnetaan myös seitsemän tornin kaupunkina.

Lyypekin Vanha kaupunki on pieni ja helposti käveltävistä. Oikeastaan koko Vanha kaupunki on nähtävyys ja melkoinen ulkoilmamuseo.

Kaupunki on sen verran pieni ja kompakti, että siellä pärjää jalkaisin vallan mainiosti. Lyypekkiin voi tutustua kahden eri kävelyreitin avulla. Kävelyreittikartat voi ladata kaupungin sivuilta.

Toukokuusta lokakuun loppuun on mahdollista osallistua myös 15 €/henkilö maksaviin opastettuihin kahden tunnin kaupunkikierroksiin. Toisenlaisen näkökulman kaupunkiin saa jokilaivaristeilyllä, joka kiertää kaupungin ympäri noin tunnissa. Tarjolla on erilaisia reittejä ja aluksia, joilla risteilyn voi tehdä. Perinteinen risteily maksaa 14 €.

Lyypeksissä voi hypätä Hop on Hop off bussiin ja kiertää kaupungin tärkeät nähtävyydet. Hinta kierrokselle on 10 € henkilöltä.

Lyypekin Vanha kaupunki on melko hyvin säilynyt, vaikkakin Toisen maailmansodan pommituksen jälkiä on edelleen nähtävissä.

Mäelle rakennettua kaupunkia ympäröivät joet ja kanavat.

Upeat suolamakasiinit reunustavat joenrantaa. Toisella puolella jokea oli vilkas ranta-alue, jossa oli paljon auringossa kylpeviä terasseja.

Lyypekkiin keskiaikainen portti Holstentor seisoo ylväänä Vanhan kaupungin suulla seuranaan kaksi majesteettista leijonapatsasta.

Kaupunkia on aikoinaan suojannut muuri, jonka portit osoittivat kaikkiin neljään pääilmansuuntaan.

Nyt jäljellä ovat enää Holstentor ja Burgtor. Holstentorissa toimii nykyään kaupungin historiasta kertova museo. Museo on syksyaikaan avoinna päivittäin klo ma – su 10-18. Kaksitorninen Holstentor portti on Lyypekin symboli ja monet pitävät sitä myös maailman kuuluisimpana Saksan rakennuksista.

Trave joen saarella sijaitsee seitsemän hienoa keskiaikaista kirkkoa.

Kaupungin suurin keskiaikaisista kirkoista on Pyhän Marian kirkko – Marienkirche, joka sijaitsee Raatihuoneen tuntumassa.

Komea kirkko on aikoinaan toiminut esikuvana kymmenille samantyyppisille kirkoille eri puolilla Itämeren aluetta. Se onkin kolmanneksi isoin kirkko Saksassa.

Kirkko on aikoinaan ollut tärkeä maamerkki, mutta myös osoitus kaupungin vauraudesta ja tärkeydestä.

Kirkko tunnetaan etenkin uruistaan. Kirkossa onkin usein iltaisin tasokkaita urkukonsertteja.

Kirkossa on aivan mielettömän upea astrologinen kello, hieno kultainen alttaritaulu sekä upea ääniset kellot, jotka soivat puolen tunnin välein.

Kirkko on avoinna syksy- ja talviaikaan klo 10-17. Sisäänpääsymaksu kirkkoon on 2 € aikuinen. Matkan aikana olimme siirtyneet lokakuulle ja aukioloajoissa myös ”talviaikoihin”.

Kirkkoon liittyy monia hauskoja tarinoita, kuten kirkon kuoriin, kiveen veistetty pieni kirkkohiiri – Rosmariini, jonka koskettaminen kuulemma tuo onnea.

Hiiri oli pienen pieni ja sen löytäminen osoittautuikin työlääksi rastiksi. Lopulta se löytyi ehtoollista esittävästä kaiverruksesta, pilarin alakulmasta.

Pakkohan se oli hyvää onnea yrittää… oli tuota joku muukin kosketellut, sen verran mustaksi hiiri oli muuttunut.

Kirkon ulkopuolella Marienkircen vieressä on pitkulainen rakennuskivi, jonka päällä istuu pronssipaholainen.

Tämäkin legenda liittyy kirkon rakentamiseen ja tavernaan, joka jo kertaalleen päätettiin olla rakentamatta liian lähelle kirkkoa. Sepä suututti paholaisen.

Ison Ratskeller-tavernan rakentaminen kirkon viereen sai kuitenkin lopulta kirkon rakentamiseen huijatun paholaisen leppymään, eikä hän uhkauksesta huolimatta tuhonnut pitkulaisella kivellä kirkkoa, vaan tiputti sen kirkon viereen.

Epistlet kappelin ulkopuolella voi nähdä pienen vanhan ukon, jonka kerrotaan kuihtuneen ja muuttuneen kiveksi, koska hän uhmasi liian kauan kuolemaa.

Petrikirchen eli Pyhän Pietarin kirkkoa ei enää käytetä kirkkona. Nykyisin se toimii tapahtuma- ja näyttelykeskuksena.

Kirkon torniin pääsee kuitenkin vierailemaan ja sieltä onkin upeat näkymät Lyypekkiin. Torniin täytyy kiivetä vain 54 porrasta ja sitten loppumatkan voikin taittaa hissillä. Ei paha rasti.

Sisäänpääsy kirkkoon ja sen torniin maksaa 4 € aikuinen ja lapsi 2,50 €. Kirkko ja sen näyttelyt ovat avoinna päivittäin klo 11-16. Torni on avoinna kesäkuusta joulukuuhun klo 10-19. Muina ajankohtina se sulkeutuu klo 17.

Toinen merkittävä kirkko Lyypekissä on Lyypekin tuomiokirkko, joka on taitavasti entisöity Toisen maailmansodan pommitusten jäljiltä. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy ja avoinna se on korona-aikataulun mukaan päivittäin 10-16.

Lyypekin torin laidalla seisoo yksi sen komeimmista rakennuksista, koristeellinen Raatihuone – Rathaus.

Aikoinaan Raatihuoneessa kokoontuivat Hansapäivät, jossa ratkottiin koko Pohjois-Eurooppaa koskevia asioita.

Raatihuone on edelleen käytössä ja siihen pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 11.00 ja 14.00 tehtävien saksankielisten kaupunkikierrosten yhteydessä, samoin kuin sunnuntaisin klo 15.00. Englannin kielisiä opastettuja kaupunkikierroksia järjestetään toistaiseksi vain lauantaisin klo 11.30. Kaupunkikierroksen hinta on 15 €.

Keskiaikaisten kirkkojen ohella Lyypekin nähtävyyksistä kannattaa mainita Raatihuoneen vieressä sijaitseva Mann kirjailijasuvun kotitalo – Buddenbrookhaus, jossa toimii nykyään Mann aiheinen museo. Museo on suljettu korjaustöiden takia ainakin 2023 saakka, joten sinne ei tällä kertaa ollut asiaa.

Hienoja rakennuksia Lyypekissä on paljon.

Käymisen arvoinen kohde on Pyhän hengen sairaala.

Tämä uskonpuhdistuksen jälkeen maallistettu sairaala huolehti lähellä luostaria asuvista köyhistä, ikääntyneistä ja sairaista asukkaistaan.

Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Tänne kannattaa todellakin eksyä, sillä paikka on oikein mielenkiintoinen ja kaunis myös sisältä.

Muhkuraiset kadut ja seiniä pitkin kiipeävät köynnökset sekä pienet tunnelmalliset kujat ja kadut takaavat romanttisen tunnelman, jossa kiireet unohtuvat.

Pikkuruiset kujat ovat oikeasti pieniä teitä. Jos niissä on kaasuvalo se kertoo, että niihin voi hyvin puikahtaa tutustumiskäynnille. Kyseessä ei siis ole kenenkään piha tai pihapolku.

Aivan ihana tutustumiskohde olisi ollut nukketeatterimuseo, jossa on nähtävänä vanhoja nukketeatterinukkeja ja upeita nukketeattereita.

Museo on kiinni aina vuoteen 2022 saakka laajojen kunnostustöiden takia. Harmi, sillä se olisi ollut takuuvarma käyntikohde!

Yhtään ei lohtua tuonnut se, että viereisessä rakennuksessa olisi ollut tarjolla nukketeatteriesityksiä, mutta ei meille sopivaan aikatauluun, ja kielikin olisi taas ollut saksa.

Merenkulkijoiden kilta Schiffergesellschaft on Lyypekin perinteinen ravintola ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

Paikka oli sisältä myös erittäin houkutteleva ja mielenkiintoinen. Siellä olikin oikein tunnelmallista nauttia mainio ilallinen.

Lyypekin ylpeys on marsipaani, jota on saatavilla kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja muodoissa. Lyypekin kuuluisimman marsipaanitehtaan Niedereggerin kahvila sijaitsee aukiolla kaupungintaloa vastapäätä. Kahvilan yläkerrassa toimii Marsipaanimuseo, jossa voi ihmetellä kaupungin merkkihenkilöitä marsipaaniin ikuistettuina. Museoon on ilmainen pääsy kahvilan aukioloaikoina.

Lyypekissä on myös useita muitakin mielenkiintoisia museoita.

Uusi nähtävyys Lyypekissä on Hansamuseo, joka kertoo Hansaliitosta ja sen kukoistuksen ajasta sekä myös Hansakaupungeista.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsy museoon maksaa 13 € aikuinen ja 9 € lapsi. Tämä on mielenkiintoinen paikka, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Pyhän Annen museokorttelissa on puolestaan esillä Saksan laajin kokoelma keskiaikaisia patsaita ja alttaritauluja. Tämä jäi nyt tällä kertaa meiltä väliin.

Fisch-Hütte kalaravintola oli ”to go” listalla.

Pitkän etsinnän jälkeen se löytyikin ja kuten kuvasta voi jo aavistaa  oli pettymys melkoinen.

Jäi tämän ”kuuluisan ja hyvästä ruuasta tunnetun” kalaravintolan rasvassa uitetut kalapuikot syömättä.

Lyypekki oli oikein mukava, kombakti ja kivan oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut vilkuilla olkansa yli.

Kaupungissa oli paljon nähtävää ja kaupunkivierailuun varaamamme päivä teki tiukkaa aikataulun suhteen.

Tähän kaupunkiin oli helppo ihastua ja mistä tietää, vaikka joskus palaisimme sinne.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 4: Celle ja Bremen

 

Celle

Celle on viehättävä pieni kaupunki, joka on hyvin säilynyt ja täynnä historiaa.

Tämä vanha historiallinen kaupunki sijaitsee Aller joen rannalla.

Taidokkaasti ja huolella kunnostetut ristikkorakenteiset ja iloisen kirjavat puutalot saavat vierailijan heti innostumaan kaupungista.

Parasta Cellessä onkin ihan vain kiertely Vanhassa kaupungissa ja upeiden rakennusten ihailu.

Paikka onkin varsinainen ulkoilmamuseo, jossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

Suurin osa Cellen vanhasta keskustasta on kävelykatualuetta.

Vanhan keskustan alue on aika laaja ja siellä on ihania kahviloita ja ulkoilmaterasseja, joihin voi istahtaa seuraamaan pienen kaupungin elämää.

Juna-asema sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta Cellestä ja parhaiten paikalle pääseekin juna-aseman viereisen kadunkulman linja-autopysäkiltä. Kertalippu maksaa 1,50 €. Monet linja-autot ajavat juna-aseman vierestä, joten kyytejä keskustaan menee tiuhaan.

Cellen ehdoton nähtävyys ihanan Vanhan kaupungin ohella on Cellen linna.

Nelikulmainen linna sisältää hienosti säilyneet barokkityyliset huoneet sekä renessanssin arkkitehtuurin.

Linna on myös asuinpaikka Euroopan vanhimmalle barokkiteatterille ja siellä on upea renessanssikappeli.

Linnassa järjestetään opastettujakierroksia, mutta harmillisesti ne olivat saksaksi. Opastettu kierros palatsissa ja kappelissa maksaa 9 €/ henkilö.

Cellen linnan kappeli on todellinen helmi.

Lukuisat maalaukset, värikkäät kuvat, hiekkakivireliefit, raamatulliset kuvaukset ja monet kaiverrukset koristavat kappelin sisustusta.

Kappeliin pääsee vain opastetulla turistikierroksella tai muuten  saa tyytyä virtuaaliseen videoesitykseen, jonka kautta pääsee kurkkaamaan kappelia ja teatteria. Videoesitys on katsottavissa linnan tiloissa.

Sisäänpääsy linnaan tiistaista sunnuntaihin on klo 10-17 ja siitä joutuu pulittamaan 8 € aikuiselta ja 5 € lapselta.

Cellessä on mahdollisuus osallistua myös opastettuihin kaupunkikierroksiin, mutta nekin kaikki ovat saksankielisiä. Muun kieliset opastukset tulee tilata erikseen turisti-infosta. Ehkä taas tulevaisuudessa tarjonta ja kysyntä lisääntyvät ja kohtaavat…

Linnaa vastapäätä olevassa Bomann museossa on huomattava määrä asiakirjoja, jotka kuvaavat kaupungin, Ala-Saksin ja Hannoverin historiaa.

Museossa on nähtävillä myös muutakin kuin vain asiakirjoja.

Museossa järjestetään myös erityisiä tapahtumia ja näyttelyitä säännöllisesti.

Filmtier Park on Cellen suosituin perhekohde ja sitä mainostettiin kovasti. Puistossa on satoja eläimiä, jotka ovat koulutettuja erilaisiin esiintymisiin elokuvissa ja juhlissa sekä tapahtumissa. Lisäksi puistossa on paljon hauskoja aktiviteetteja lasten käyttöön. Käymättä jäi tämä kohde, koska se sijaitsee noin ½ h ajomatkan päässä Cellen ulkopuolella ja päästäkseen sinne olisi pitänyt olla oma auto.

Stadtkirche St. Marien kirkon sisustus on upea.

Ihanaa, että ihan kaikkia kirkkoja Saksassakaan ei olla protestanttisuuden nimissä riisuttu ja pelkistetty.

Kirkko on avoinna vierailijoille tiistaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Kryptaan, jossa on hautoja pääsee vierailemaan keskiviikkoisin ja torstaisin klo 16. Hinta vierailulle on 1,50 € aikuiset ja 0,50 €  lapset.

Mielenkiintoinen tapahtuma on, kun trumpetisti kiipeää kirkontorniin ja soittaa töräyttää tornista päivittäin klo 16.45 ja lisäksi vielä viikonloppuisin klo 9.45. Kirkon torniin pääsee myös kiipeämään ja ihailemaan ympärillä avautuvia maisemia. Kiipeäminen torniin maksaa 1 € aikuiset ja lapset 0,50 €.

Cellessä on lisäksi vanha synagoga. Yksinkertainen mutta ihastuttava rakennus on avoinna yleisölle. Rakennuksessa on nähtävissä holokaustista säilynyttä esineistöä. Synagoga on auki vierailijoille kaikkina muina päivinä paitsi lauantaisin, jolloin on sapatti. Aukioloajat vaihtelevat päivittäin ja ne kannattaakin tarkistaa etukäteen.

Tietenkin Cellessäkin on oma kellopelinsä – Glockenspiel, jossa seikkailee neljä Cellen historiaan vaikuttanutta henkilöä.

16 pronssikelloa soittaa melodiaa neljästi päivässä klo 11, 13, 15 ja 17.

Kellpopeliesitystä saapuikin paikalle seuraamaan runsas joukko kaupungissa vierrailleita turisteja, jotka edelleen olivat pääasiallisesti saksalaisia. Vaikka väkeä oli liikkeellä melko paljon oli paikka hyvinkin rauhallinen ja turvallinen.

Kunstmuseumissa on nykyaikaisia maalauksia, graafisia kuvia, veistoksia, esineitä ja taidelaitteita ympäri maailmaa. Jos aikaa riittää, niin tämäkin voisi olla hyvä vierailukohde. Olemme nyt tällä reissulla vierailleet niin monessa todellisessa nimimestassa, että tämä jätettiin väliin.

Cellessä on myös puhuvia lamppuja.

Seisottaessa viiden lampun keskellä alkavat lamput puhua.

Ne lausuvat vuorotellen erilaisia pieniä tervehdyksiä ja tarinoita, joita oli kiva kuunnella, vaikkei saksaa osaakkaan. Lamput olivat aika hassuja ja erikoisia, mutta ihan sympaattisia. Lamppujen puhumisajat ovat päivittäin klo 10–13 ja 15–18.

Puutarhaihmisille löytyy myös mielenkiintoisia käymiskohteita kuten palatsin puisto, ranskalainen puisto ja lääkekasvien puisto. Puistoihin on vapaa pääsy, mutta joihinkin niiden osiin on aukioloajat, jotka vaihtelevat vuodenajan mukaan.

Celle oli erittäin mukava paikka vierailla.

Sinne on hyvät kulkuyhteydet Hannoverista ja junia kulkee tasaisin välein näiden kahden paikan väliä.

Junalla matka taittuu puolessa tunnissa.

Celle on kiva puolipäivän vierailukohde, jossa on paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Tätä paikkaa voi suositella.

 

Continue Reading

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 3: Hannover, Marienburgin linna ja Hameln

 

Hannover

Otimme junan Berliinistä Hannoveriin. Matka kesti noin 1h 40 min. Kannattaa katsoa, millä junilla liikkuu, ettei satu työmatkalaisten ja koululaisten ruuhkauttamiin juniin. Junamatka sujui mukavasti, sillä junassa oli ravintolavaunu ja kabiineissa hiljaista, kun matkalaiset matkallaan Amsterdamiin joko söivät eväitään, tekivät töitä tai nukkuivat. Myös netti toimi kaikissa junissa erinomaisesti. Näin korona-aikaankin junat olivat aivan täynnä. Näihin pidemmän matkan pikajuniin kannattaa ostaa paikkalippu, jotta voi varmistaa oman ja kaverin istumapaikan.

Hannover kuuluu niihin kaupunkeihin, jotka kärsivät Toisen maailmansodan pommituksissa. Hannoverin alkuperäisestä rakennuskannasta tuhoutui jopa 70 prosenttia.

Itselläni ei oikein ollut selkeää kuvaa koko kaupungista.

Mielikuvana oli suurkaupunki, joka on tunnettu useista isoista maailmanluokan messuista.

Asiaan tutustuttuani huomasin, että Hannover on viime aikoina kasvattanut suosiotaan matkakohteena erilaisten tapahtumien ja vilkkaan kaupunki- ja kulttuurielämän vuoksi. Hannoverissa järjestetään erilaisia tapahtumia ja festivaaleja jatkuvasti. Kaupungista löytyy niin ooppera kuin lukuisia teattereitakin, balettia ja laadukkaita kansainvälisiä tanssitapahtumia. Hannover on myös taiteilijoiden ja kuvataiteen kaupunki.

Innolla siis kohti Hannoveria.

Sanotaan, että Hannoverissa on yksi Saksan kauneimmista juna-asemista? No ei ole ei, sen verran on noita asemia nyt vuosien aikana tullut kierrettyä.

Hannoverin juna-asema on aivan keskustan vieressä. Siitä on hyvät yhteydet metroa muistuttavalla kaunpunkijunalla, bussilla ja ratikoilla muualle kaupunkiin. Suurin osa Hannoverin nähtävyyksistä on kävelymatkan etäisyydellä juna-asemasta.

Juna-asema on iso ja vilkas sekä monen liikennevälineen risteyskohta, joten liikkeellä oli kaikenlaista kulkijaa. Tavaroistaan kannattaakin siis pitää hyvä huoli.

Kaikkien isompien kaupunkien juna-asemat olivat varsinaisia kauppapaikkoja. Tarjolla oli jokaisella asemalla jos jokinlaisia pikaruokapaikkoja, pikku putiikkeja ja hieman isompia kauppoja. Matkalainen saikin helposti asemalta mukaansa tarvittavat eväät.

Jos kaupunkiin haluaa tutustua jalkaisin, niin kannattaa seurata maahan maalattua punaista viivaa, jonka varrella kaikki merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat. Kävelykierrokselle tulee matkaa reilu 4 km.

Muistutuksena vielä, että moneen vierailemissamme kaupungissa on mahdollista suunnitella oma kävelyreitti ja tutustumiskierros kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin lataamalla joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovellus. Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Hannover joukkoliikenne on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Hannover Stadt eli kaupunkialue, Umland eli keskustaa ympäröivä alue ja Region suurHannoverin koko alue.

Koska Hannover on iso kaupunki, kannattaakin hankkia vuorokausilippu tai hyödyntää HannoverCardin joukkoliikenne-etu. Enintään viiden henkilön ryhmät voivat myös hankkia edullisemman ryhmälipun.

Keskusta-alueen vuorokausilippu maksaa 5,80 €/ henkilö. Lippuja saa lippuautomaateista tai palvelupisteistä. Bussilipun voi myös ostaa kuljettajalta. Kertalippu maksaa 2,90 € ja sitä voi käyttää kahden tunnin ajan. Hannoverissa on mahdollista vuokrata myös kaupunkipyörä tai hurutella modernisti sähköpotkulaudalla. Myös joukkopyöriä on mahdollista vuokrata. Niissä kaveriporukka voi polkemisen ohessa nauttia oluesta ja kaupungin vaihtuvista maisemista. Taxilla liikkuminen on sen sijaan melko kallista.

Kaupunkia voi ihastella myös 18 € maksavalla Hop on ja hop off kiertoajelulla. Kaupunkikierrokset järjestetään perjantaista sunnuntaihin klo 10.30, 12.30 ja 14.30.

Aivan Hannoverin keskustassa on kello, joka on Helsingin Stockmannin kellon tavoin tapaamis- paikka.”Tavataan siis kellon alla”……

Kröpcke eli Hannoverin kelloaukio edustaa uudemman Hannoverin parhaita alueita, ja sitä pidetään usein Hannoverin sydämenä.

Alueen lähellä sijaitsee lukuisia viihtyisiä, kahviloita ja ravintoloita sekä valtava päärautatieasema, jonka ympäristössä sijaitsevat myös keskustan ostosalueet.

Hannoverissa ei kannata unohtaa laadukasta ja moni-ilmeistä katutaidetta, jota on runsaasti esillä Lindenin kaupunginosa. Hannoverin keskustasta kävelymatkan päässä sijaitseva urbaani lähiö tarjoaa graffiteja ja tasokkaita katuruokakojuja sekä kioskeja, joissa myydään laatuoluita.

Veistostaiteen tunnetuimpia edustajia Hannoverissa ovat Nana-patsaat.

Mielenkiintoisia, joskin erikoisia.

Hannoverissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, miksi HannoverCard voi olla erittäinkin järkevä hankinta.

Yhden päivän 10 € kortti on hyvä valinta, jos vierailee muutamissa paikoissa ja kulkee julkisilla liikennevälineillä, joissa voi matkustaa kortilla ilmaiseksi. Matkaa voi tehdä koko suur Hannoverin alueella. Kahden päivän kortti kannattaa hankkia, jos aikoo käydä useimmissa näyttelyissä ja turistikohteissa. Kortin hinta on 16 €. Kaupunkikorttia on myös saatavilla viiden hengen ryhmille.

Hannoverin näyttävin rakennus on kaupungin symbolinakin tunnettu Neues Rathaus eli Uusi kaupungintalo.

Upeahan tuo oli niin päivällä, kuin iltavalasituksessakin.

Trammplatzissa sijaitsevaan upeaan rakennukseen pääsee vierailemaan arkipäivisin klo 10-18, eikä vierailusta tarvitse maksaa mitään. Sisätiloissa on esillä muun muassa useita pienoismalleja Hannoverin kaupungista sotaa edeltäneeltä ajalta, joista saa hyvän käsityksen siitä muodonmuutoksesta, jonka Hannover on käynyt läpi.

Kaupungintalon katolla olevalta näköalaterassilta on hyvät näkymät kaupunkiin ja hyvällä säällä aina Deisterin kukkuloille saakka. Kaupungintalon kattotasanteelle pääsee nousemaan erikoisella hissillä. Hissi ei nouse suoraan ylöspäin, vaan myötäilee rakennuksen kupolin muotoja. Melko spookie tuo hissi oli lasikattoineen ja lattioineen. Hissikyyti kattotasanteelle maksaa 3,50 €/aikuinen ja 2 €/lapsi.

Kaupunkia onkin rakennettu moderniin suuntaan ja esimerkiksi Nord LB -lasirakennus Hannoverissa on näkemisen arvoinen.

Sprengel museo on nykytaiteen keidas, josta löytyy kaikkea uudempien taideteosten ja klassikoiden, väliltä.

Museon pysyvässä kokoelmassa on merkittäviä Picasson ja Laurensin kubismiteoksia.

Museo on avoinna tiistaisin klo 10-20 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18. Tosin nyt syksyllä oli koronan takia poikkeuksellisia aukioloaikoja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € ja alle 12-vuotiaat pääsevät sinne maksutta. Huomioida kannattaa, että perjantaisin kaikkiin Hannoverin museoihin on ilmainen sisäänpääsy joko koko päivän tai osan aikaa päivästä.

Hannoverissa on myös muita hyviä museoita vierailtavaksi.

Ala-Saksin osavaltion museo eli Landesmuseum Hannover sijaitsee vastapäätä kaupungintaloa.

Museossa on suuri kokoelma taideteoksia, patsaita ja esineitä aina keskiajalta lähtien. Lisäksi museossa on näyttelyitä, jotka on omistettu luonnonhistorialle, etnologialle ja arkeologialle. Museo on kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä siihen pääsee tutustumaan klo 10-18 . Perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan 4 € lipulla ja perjantaisin klo 14-18 perusnäyttelyyn pääsee veloituksetta. Mikäli haluaa tutustua myös erikoisnäyttelyihin lippu maksaa 10 €.

Hannoverin Marktplatz sijaitsee historiallisen Vanhan kaupungin keskustassa ja sieltä löytyy monia merkittäviä rakennuksia.

Pommituksista jäi jäljelle joitakin vanhoja rakennuksia, sekä niitä, joita uudelleen rakennettiin sodan jäljiltä.

Yksi merkittävä rakennus on vanha Kaupungintalo- Altes Rathaus, joka toimii nykyään juhlatilana. Hannoverin Vanha kaupunki lukeutuukin kaupungin parhaisiin nähtävyyksiin, vaikka suuri osa siitä onkin rakennettu sodan jälkeen uudelleen. Vanhan kaupungin kaduilla kävellessä voi aistia sotia edeltäneiden aikojen tunnelmaa ja istahtaa nauttimaan päivästä terassilla.

Marktkirchen kirkon torni on kaunis ja se on edelleen yksi Hannoverin sekä Ala-Saksin alueen korkeimpia kirkontorneja ja kaupungin maamerkki.

Kirkossa on erityisen kauniit urut, joita voi päästä kuuntelemaan, kun kirkko on avoinna vierailijoille. Kannattaa ehdottomasti viivähtää hieman pidempään ja istahtaa hetkeksi kirkon penkkiin.

Kirkko ja sen torni ovat avoinna päivittäin klo 10-18.Tornikierros maksaa 3 €.

Kolmas Hannoverin vanhoista kirkoista on Kreuzkirche.

Vanhaan kaupunkiin tehdään opastettuja kahden tunnin mittaisia kävelykierroksia, joiden hinta on 11 €/ aikuinen ja yli 14-vuotiaat lapset 8,50 €.

Isoimmissa kaupungeissa on usein tarjolla myös erilaisia opastettuja ilmaisia kävelykierroksia. Niistä saa parhaiten tiedon netistä Freetourin sivustolta tai GuruWalk sivustolta.

Aegiden kirkko eli Aegidienkirche on Hannoverin erikoisin nähtävyys, sillä vanha kirkko kärsi pahoin Toisessa maailmansodassa.

Kirkkoa ei kuitenkaan koskaan korjattu ja se on edelleenkin rauniokirkko, josta on pystyssä vain sivuseinät ja torni.

Paikka on suosittu turistikohde ja kirkossa on edelleen nähtävissä pommitusten aiheuttama tuho. Aegidienkirchenin 25 pronssista kelloa soivat neljä kertaa päivässä klo 9.05, 12.05, 15.05 ja 18.05. Kannattaa yrittää olla paikalla tuolloin, jotta voi kuulla niiden kauniin soittokonsertin.

Jos jano yllättää kannattaa piipahtaa perinteiseen oluttupaan. Mainio sellainen Brauhaus Ernst August löytyy myös Hannoverista. Toisaalta hetken voi myös hengähtää ja lepuuttaa jalkoja lasillisella 6 Sinne Sky Barissa, josta on upeat näkymät Hannoveriin.

Vaihtoehtoisesti keskellä kaupunkia olevassa Roof Gardenissa voi rentoutu hetkisen Hannoverin kattojen yllä.

Paikka on mainio, ehkäpä jopa hieman hämmentävä valkoisine hiekkoineen, rantatuoleineen ja palmuineen.

Hyvällä säällä paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 13-23 ja sunnuntaina klo 15-23.

Hannoverissa on  myös Baijerin kaltaisia olutpuistoja, jonne voi mennä omien eväiden kanssa, kunhan tilaa puiston kojusta oluen. Myös ruokaa on tarjolla. Paikat ovat suosiossa niin päivisin kuin iltaisinkin. Lämpiminä kesäiltoina menoa riittää myöhään yöhön.

Viehättävä on niinikään kapeiden kujien hallitsema Leineschlossin linna-alue, joka alun perin rakennettiin luostariksi. Rakennukset kuitenkin toimivat 1600-luvulta lähtien pitkään Hannoverin kuninkaiden kotina.

Herrenhausenin palatsi toimii nykyään konferenssitilana ja sitä pystyikin ihailemaan vaan kauempaa ulkoapäin.

Sen sijaan Herrenhausenin puutarhaan – Herrenhäuser Gärteniin pääsee tutustumaan.

Upea vanha kuninkaallinen puutarha muodostuu neljästä erillisestä puisto- ja puutarha-alueesta. Alueisiin lukeutuvat muun muassa ranskalaistyylinen Grosser Garten sekä englantilaista puistotyyliä edustava Georgengarten.

Helpoiten puutarhaan pääsee 4 tai 5 kaupunkijunalla. Puutarha on arvatenkin upea näky kesäaikaan.

Upeat istutukset ja erivärinen kukkaloisto sekä suihkulähteet sykähdyttivät ja saivat ajantajun katoamaan kuten myös askeleita kertymään melkoisesti.

Sisäänpääsy puutarhaan kesäkaudella huhtikuusta-lokakuun loppuun riippuu siitä, minkälaisen lipun puutarhaan haluaa ostaa. Kaiken sisältävä lippu maksaa 8 € aikuinen ja yli 12-vuotiaat 4 €. Puistossa järjestetään myös lukuisia tapahtumia vuoden ympäri. Myös lapsille on mietitty monenlaista tekemistä ja kokemista puistoalueella.

Puutarhat ovat avoinna päivittäisin klo 9-18.30 ja suihkulähteet ovat toiminnassa arkipäivisin klo 10-12 ja 15-17.

Vierailu puutarhoihin kannattaakin ehdottomasti ajoittaa noihin aikaväleihin, kun suihkulähteet ovat toiminnassa. Viikonloppuisin ne suihkuavat klo 10-12 ja 14-17.

Kesäaikana auringonlaskun jälkeen Grosse Gartenin upea puutarhaa ja sen suihkulähteet valaistaan viikonloppuisin tunnin ajan, jolloin ne yhdessä puistossa soivan barokkimusiikin kanssa luovat varmastikin taianomaisen tunnelman. Harmillisesti meidän vierailupäivämme Hannoveriin osuivat keskelle viikkoa ja tämä kokemus jäi meiltä kokematta.

Myös Hannoverin tunnetuimpiin panimoihin lukeutuva Herrenhausenin panimo on näkemisen ja kokemisen arvoinen käyntikohde.

Nähtävyys on kuulemma myös mantereiden mukaisesti jaoteltu Hannoverin eläintarha, jossa eläimet eivät ole pienissä häkeissä vaan isoilla liikkumaväljillä aidatuilla alueilla. Kyseessä onkin elämyseläintarha. Olimme juurikin lapsenlapsiemme kanssa käymässä Tallinnan eläintarhassa ennen tätä matkaa, joten kaikkien kaupunkien eläintarhat jäivät tällä reissulla väliin, vaikka käymisen arvoisia olisivat varmasti olleetkin.

Kaupungin keskustan läheisyydessä oleva Maschseen pieni tekojärvi on kaupunkilaisten suosiossa, mutta se on myös mukava paikka istua ja hengähtää.

Paikka onkin keidas keskellä kaupunkia.

Järvellä on mahdollisuus soutaa, suppailla tai meloa. Järven ympäristössä järjestetään myös monia tapahtumia.

Saksan vanhimmaksikin väitetty kirpputori kerää joka lauantaiaamu ihmiset Vanhan kaupungin Leine joentörmälle Marktkirchen luona. Paikalla voi nauttia jazz-musiikista ja hyvästä tunnelmasta. Olisi ollut niin kiva vierailla tuolla.

Hannoverin Markthalle eli kauppahalli on myös hyvä paikka vierailla.

Kauppahallissa on myytävänä ruoan lisäksi myös kaikenlaista muutakin tavaraa.

Pääasiallisesti kauppahallissa oli vain paikallisia, mutta turistin kannattaakin vierailla siellä tasokkaiden ravintoloiden ja pienien kahviloiden takia. Tai sitten ihan vaan lasilliselle viiniä.

Kauppahalli on aukeaa ma-la klo 7 ja sulkeutuu arkena alkuviikosta vasta illalla klo 20 ja to-pe klo 22. Lauantaina se sulkeutuu jo klo 16.

Vajaan puolentunnin junamatkan päässä Hannoverista on Volkswagenin tehdas, jonka yhteydessä on Volkkari-museo.

Siellä pääsee ihailemaan muun muassa omia suosikkejani, eli niin sanottuja hippibusseja, mutta myös eri aikakausilta olevaa Volkswagen tuotantoa.

Pidimme Hannoverissa kolmen yötä majapaikkaa, sillä siitä oli hyvät yhteydet seuraavien päivien päivävierailukohteisiin Marienburgin linnaan, Pillipiiparin Hamelnniin ja Celleen. Hannoverin kaupunki varmaankin jakaa mielipiteitä, mutta listallamme se menee kategoriaan;” no joo, ihan ok”.

 

Marienburgin linna

Noin 20 kilometrin päässä Hannoverin ulkopuolella sijaitsee ihanteellinen päiväretkikohde historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille matkailijoille – myös niille, joihin prinsessasadut linnoineen ovat tehneet pysymättömän vaikutuksen. Matka Marienburgin linnaan Hannoverista taittui junalla ½ tunnissa. Junalla matkataan Nordstemmen rautatieasemalle, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Kaupunkikin oli hieman kulahtanut ja pienen pieni. No, tänne me matkasimme juurikin linnan takia, joten muusta ei niin väliä.

Juna-asemalta kaukana kauniisti siintävälle linnalle on noin 4 kilometrin matka ison tien piennarta pitkin.

Olimme laskeneet taxikyydin varaan, mutta matkaan tulikin mutka.

Taxia ei ollut saatavissa koko pikku kaupungissa, koska kaikki taxiyrittäjät olivat kuolleet kuulemma koronaan. ”Varman” tiedon saimme aseman vieressä olevasta kukkakaupasta. Noituessamme kyyditöntä tilannetta ja pirun pitkää kävelymatkaa, tarjoutui ystävällinen vanhempi rouva kyyditsemään meidät linnalle.

Tiesimme jo menomatkalla, että sama ongelma oli kyydin kanssa takaisinpäin. Ja niinhän se oli. Sama syy ja selitys- ei siis taxia- ei kyytiä.

Onneksi eräs ihastuttava saksalaispariskunta antoi meille kyydin juna-asemalle. ISO KIITOS ystävällisille ja avuliaille ihmisille. Säästyimme melkoiselta patikoinnilta, jonka loppumetrit olisi vielä menomatkalla olleet melkoista ylämäkeä.

Isoimmista kaupungeista pääsee paikalle myös Eldagseniin menevällä linja-autolla.

Tällöin täytyy nousta pois Marienburg Abzweig Nord pysäkillä, josta on vielä reipaasti yli kahden kilometrin kävelymatka linnalle.

Hannoverista on ”normaaleina” kesäkuukausina mennyt myös suora linja-autoyhteys linnalle, mutta nyt korona-ajan takia liikenne ei ole ollut säännöllistä.

Yksi tilausbussi saksalaisille turisteille oli jonkun matkanjärjestäjän toimesta parkkialueella. Onneksi ei tarvinnut yrittää pummia kyytiä siihen. Olemattomalla saksan kielen taidolla se olisikin ollut temppu, sillä keski-ikäiset ja vanhempi väestö eivät juuri englantia Saksassa puhu.

Hannoverin viimeisen kuninkaan 1800-luvulla rakennuttama Schloss Marienburg eli Marienburgin linna on jälleen yksi Prinsessa Ruusunen linna.

Linna ja sen yksityiskohdat kertovat kuningatar Marian ja Hannoverin viimeisen kuninkaan kuningas George V:n suuresta rakkaudesta. Kuningas antoi kuningattarelleen syntymäpäivälahjaksi Marienbergin kukkulan sekä rakennussuunnitelmat linnalle.

Kuningas ja kuningatar eivät kuitenkaan koskaan ehtineet nähdä linnan valmistuvan, saati asua siinä, sillä vuonna 1866 preussit pakottivat heidät maanpakoon.

Nykyisin linna on jälleen Hannoverin kuninkaallisen suvun omistuksessa, toimien nykyään museona.

Linnan historia on mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Aiemmin linnaan pääsi tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, mutta nykyään linnaa voi tutkia myös omatoimisesti.

Linna on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu linnaan on 12,50 € aikuinen ja 8,50 € yli 6-vuotiailta lapsilta. Linnan torniin pääsee kiipeämään erillistä 5 € maksua vastaan kesäaikaan, mutta vain opastetulla kierroksella.

Opastettuja kierroksia on normaalisti saksaksi tiistaista perjantaihin.

Tänä kesänä, vielä koronan jälkimainingeissa opastuksia ei järjestetty, mutta sitten taas joskus tulevaisuudessa opastuksen hinta lienee sama kuin ennen koronaa eli 2,50 €.

 Myös audioguideja on saatavilla omatoimiselle linnakierrokselle.

Nyt syyskuun lopussa, ei turistiaikaan, linnassa oli vain vähän vierailijoita ja siellä pääsi hyvin liikkumaan ilman tungosta, mikä oli oikein kivaa. Linnassa on myös ravintola, jonne onkin hyvä pysähtyä linnakierroksen jälkeen.

Linna oli kuin karkki ja siellä kului helposti useampi tunti. Kannattaa tutustua jos hoodeilla huitelee!

 

Hameln

Toisen päiväretken Hannoverista voi tehdä läheiseen Hamelnin kaupunkiin.

Hameln sijaitsee noin 40 minuutin junamatkan päässä Hannoverin keskustasta.

Kaupunki on kuitenkin sen verran pieni, että sen kiertää puolessa päivässä.

Siksipä me yhdistimme samalle päivälle käynnit Hamelnissa ja Marienburgin linnassa.

Jatkoimme Nordstemmenistä suoraan junalla Hamelniin.

Hamelnin juna-asemalta Vanhaan kaupunkiin on 20 minuutin kävelymatka.

Kätevimmin pelipaikoille pääsee juna-aseman edestä menevillä linja-autoilla.

Suurin osa linja-autoista ajaa Vanhan kaupungin vierestä. Kertalippu maksaa 2 €/ henkilö.

Saksassa on hyvät junayhteydet melko pieniinkin paikkoihin, joten junamatkailu on tosi kätevä tapa liikkua.

Tässä pienessä satumaisessa kaupungissa Grimmin veljesten kaikkien tuntema satu Pillipiiparista sai alkunsa.

Satu onkin tehnyt Hamelnista kuuluisan ja suositun käyntikohteen.

Sadussa Pillipiipari karkotti Hamelnin kaupungista rotat.

Näin syyskuun lopussakin kaupungissa oli paljon turisteja, toki suuri osa heistä Saksalaisia.

Tämä kaupunki elää Pillipiiparista.

Vanhan kaupungin upeasti pidetyt ja restauroidut talot olivat kauniita.

Hauska tapa tutustua kaupungin nähtävyyksiin on seurata kaduntasossa olevia rottamerkkejä.

Mukulakiviin oli kiinnitetty metallisia rottakylttejä tai koristeita, jotka toimivat viitoina kohti näkemisen arvoisia kohteita.

Vaikka muuten kammoksunkin rottia, niin mettallisina kuvina kivetyksessä ne olivat aika hauskoja. Kaupungin www-sivuilta on myös ladattavissa App, josta saa tietoa kaupungista sekä ohjeet rottajahtiin.

Vihjeet ja ohjeet johdattavat nokkelimmat tiettyihin paikkoihin, joiden löytäjä saattaa kaupasta saada palkintona alennuksia ja bonuksia. Itse vain seurailimme reittiä ja jätimme saksan kieltä osaamattomina nokkeluudet muille.

Pienessä kaupungissa oli ihania mutkittelevia kujia, joissa on kahviloita ja majataloja, viihtyisiä olutpuutarhoja sekä pieniä kauppoja.

Pillipiirari museossa on nähtävänä myös kaupungin historiaa. Samaisessa museossa on nähtävillä mekaaninen esitys kuuluisasta esityksestä. Ihan kiva esitys!

Museo on auki muina päivinä paitsi maanantaina klo 11-18. Sisäänpääsymaksu museovierailulle on 5 € aikuinen ja lapset 3 €.

Kolmesti päivässä Hamelinin Raatihuoneen seinästä avautuvat luukut ja mekaaninen esitys Pillipiiparista pyörähtää käyntiin.

Paikalle kerääntyi runsas joukko ihmisiä seuraamaan klo 13.05, 15.35 ja 17.35 esitettävää kellopeliesitystä.

Nämä kellopeliesitykset ovat aina vaan niin ihania ja niiden takia aikataulua kannattaakin hieman suunnitella, jotta osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tunnin kestävä kaupunkikierros Pillipiiparin vetämänä maksaa maltilliset 12 € aikuinen ja 6 € lapsi, mutta nämä opastetut kierrokset ovat vain Saksaksi.

Kierroksia on kesäkuukausina torstaista lauantaihin klo 17.30 ja sunnuntaisin klo 12.45.

Englanninkieliset kierrokset ovat ryhmille myytäviä kierroksia ja melko suolaisen hintaisia.

Toukokuun puolestavälistä aina syyskuun puoleenväliin esitetään Hochzeitshaus-Terrassella ulkoilmaesityksenä Pillipiipari-esitys.

Sunnuntaisin esitettävä puolituntia kestävä esitys alkaa klo 12.

Lisälsi Pillipiipari-musikaali esitetään parhaaseen loma-aikaan toukokuun lopusta elokuun loppuun aina keskiviikkoisin klo 16.30 aivan kaupungin keskustassa olevalla kirkon aukiolla.

Kumpikin esityksistä on yleisölle ilmaisia. Harmillisesti olimme liikkeellä syyskuun lopulla, miksi esityksiä ei enää ollut tarjolla.

Hamelnin vieressä virtaa Weser joki, jossa tehdään myös turistiristeilyjä. Joella ei ole juurikaan mitään katsottavaa, joten jokiristeily ei tällä kertaa napannut.

Kaupungin kirkko häviää kaupungin kauniiden talojen keskelle mitään sanomattomana. Eikä se sisältäkään ollut yhtään kummoisempi.

Kaupungin lähellä noin 50 km säteellä on useita muitakin linnoja; Bückeburg, Hämelschenburg, Bad Pyrmont, Bevern, Fürstenberg ja Corvey. Nämä kaikki olivat ainakin ennakkoon tutustuessani kovin vaatimattomia, eivätkä kovinkaan mielenkiintoisia, joten jätimme ne nyt väliin, eikä meillä edelleenkään ollut käytössä vuokra-autoa.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 2: Leipzig ja Wittenberg

 

Leipzig

Berliinistä Leipzigiin… Viimme kerralla aikapulan takia ohitimme tämän kaupungin, mutta nyt päätimme korjata asian.

Matka ICE-junalla kesti reilun tunnin. Meno oli kuin ennen vanhaan, matkailun rajoittuneisuus ei ainakaan näkynyt junissa, jotka olivat mennen tullen täynnä.

Matkassa oli paljon keski-ikäisiä saksalaispariskuntia. Vaikutti siis, että korona-aikana kotimaanmatkailua suositaan myös muualla kuin Suomessa.

Leipzigin rautatieasema sijaitsee keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä monesta keskustan osasta. Uusittu juna-asema on valtavan kauppakeskuksen yhteydessä, jossa olikin vilinää.

Aseman ulkopuolella huomasi heti, että ison kaupungin meno olikin jo sitten sitä luokkaa, että tavoroista kannatti ottaa tukevampi ote ja laittaa tutkakatse päälle.

Leipzigissa nähtävyydet pystyy kiertämään helposti jalan. Altstadt eli Vanha kaupunki ja sen vieressä olevilla alueilla sijaitsee suurin osa nähtävyyksistä.

Jos haluaa mennä muualle keskustan ulkopuolelle, voi niihin kulkea julkisilla liikennevälineillä, kaupunkipyörällä tai -potkulaudalla. Leipzig ei kuitenkaan näyttänyt olevan mikään suosittu pyöräilykaupunki, vaikka opiskelijakaupunki onkin.

Raitiovaunu on mainio liikkumisvälinen Leipzigissä, jos tarvitsee kulkea Vanhan kaupungin ulkopuolelle.

Kertalippu julkisiin kulkuvälineisiin maksaa 2,70 € ja sillä voi matkustaa tunnin ajan. Vuorokauden voimassa oleva lippu maksaa 7,60 €/ henkilö, mutta kahden henkilön kimppalippu maksaa 11,40 €. Tarjolla on myös runsaasti muitakin lippuvaihtoehtoja.

Lippuja voi ostaa esimerkiksi automaateista ja asemien lippuluukuilta. Kuten muuallakin Saksassa lippu leimataan sisään noustaessa.

Taxi on myös varteenotettava vaihtoehto, koska isommalla porukalla liikuttaessa se on oikeasti edullinen. Jännää oli huomata, miten eri kaupunkien taxihinnat vaihtelivat todellakin toisistaan.

Leipzigiä kutsutaan usein uudeksi Berliiniksi – miksiköhän? Itse en huomannut moista yhtäläisyyttä. Leipzig on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Leipzig Card voikin olla varteenotettava hankinta, jos aikoo nauttia kaupungin mittavasta kulttuuri- ja nähtävyystarjonnasta. Kortteja saa yhden tai kolmen vuorokauden ajaksi, ja näistä kolmen vuorokauden kortti on hinta-laatusuhteeltaan parempi. Myös erilaisia ryhmäkortteja on saatavilla.

Leipzigissäkin voi ottaa osaa erilaisille opastetuille kaupunkikierroksille. Tarjolla on paljon erilaisia kävelykierroksia ja sitten tietysti aina yhtä takuuhelppo ja varma Hop on ja Hopp off vaihtoehto, jonka kyytiin pääsee 18 €/ henkilö.

Leipzig tunnetaan erityisesti Bachin kotikaupunkina, mutta muistaa kannattaa, että se oli myös toisen kuuluisan säveltäjän Mendelssohnin kotikaupunki.

Bachin kotikirkko eli Thomaskirche on suosituin kirkko Leipzigissa.

Bach toimi kirkossa mm. kanttorina ja Thomanerchorin kuoronjohtajana. Hän sävelsi Leipzigin vuosinaan myös monia kuuluisa teoksiaan. Bachin kuoltuaan hänet haudattiin kirkon sisään alttarin lähelle.

Maailmankuulu poikakuoro laulaa edelleenkin kirkossa perjantaisin klo 18 ja lauantaisin klo 15.

Keskikesällä kirkon edustalla on ilmaiskonsertteja maanantaisin klo 19. Kirkko on avoinna joka päivä klo 11–16, eikä sinne ole mitään pääsymaksua.

Bachista kiinnostuneet voivat vierailla myös toisella puolella katua olevassa Bach-museossa, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–18.

Museossa on hieno kokoelma muun muassa soittimia ja vanhoja nuotteja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € aikuiselta. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Myös jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai on ilmainen vierailijoille.

Useimmat vierailevat vain Bach-paikoissa ja vähemmäksi jää vierailu kuuluisan säveltäjän Felix Mendelssohn Leipzigin vuosien asuintalolla.

Mendelsson taloon kannattaa piipahtaa, sillä siellä on näytillä Mendelssohnin henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi, nuotteja, maalauksia ja hänen elämäänsä muuten liittyviä asioita.

Talon musiikkisalonkia käytetään edelleenkin viikoittaisiin sunnuntaikonsertteihin.

Mahdollisuus on myös osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Näihin tilaisuuksiin on rajoitettu osallistujamäärä paikan pienuuden takia, joten niihin kannattaakin varata paikka etukäteen netin kautta.

Leipzigin kaupunki elää vahvasti musiikista.

Kaupungissa on tarjontaa klassisen musiikin konserteista, oopperoista ja musikaaleista aina tasokkaisiin baletteihin.

Myös ympäri kaupunkia erilaisissa paikoissa on kuultavissa kaupungin musiikinopiskelijoiden musiikkiesityksiä, mikä toikin hauskan tunnelman kaupunkiin.

Musiikin lisäksi Leipzigin laadukkaat taidemuseot ja galleriat korostavat kaupungin mainetta kulttuurikeskuksena.

Leipzigin moderni lasikuutiomainen taidemuseo Museum der bildenden Künste MdbK tunnetaan tasokkaista kokoelmistaan, joita taideihmisen ei kannata jättää väliin. Me nyt niin kuitenkin teimme, sillä kaikkeen ei aika taivu.

Museorakennus on ulkokuoreltaan erikoinen, vanhaa ja uutta yhdistelevä rakennus, jossa on nähtävillä hollantilaisten, saksalaisten ja italialaisten mestareiden taideteoksia.

Museossa olisi ollut nähtävissä myös Monetin ja Munchin teoksia. Museoon on ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, ja muulloin kokoelmia pääsee tutkimaan 10 eurolla.

Museo on maanantaisin suljettu, ja avoinna keskiviikkoisin klo 12–20 ja muina päivinä klo 10–18.

Panometerissa on esillä maailman suurimpia 360 asteen panoraamakuvia. Valtava panoramakuva yhdistettynä valon ja äänen yhteisesitykseen luovat upean kokemuksen ja vierailun tunteen kaukaisille luonnonmaisemille ja historiallisille paikoille. Carolas Garten näyttely – hieman ehkäpä ylimainostettu, on avoinna arkipäivisin klo 10-16 ja viikonloppuisin 10-17. Pääsylippu näyttelyyn maksaa 11,50 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Auerbachin kellari on kaupungin toiseksi vanhin ravintola ja sen kerrotaan olleen mm. yleisneronakin tunnetun Goethen suosikkipaikka. Tätä paikkaa ei kannata ohittaa.

Paikassa on hyvä viinibaari, jossa kannattaa nauttia lasillinen, ehkä toinenkin.

Keskellä kaupunkia sijaitseva Leipzigin yliopistorakennus on melkoisen upea. Se on yksi maailman vanhimmista yliopistoista ja toiseksi vanhin yliopisto Saksassa. Leipzing onkin opiskelijoiden keskuudessa suosittu ja arvostettu, eläväinen yliopistokaupunki. Yliopisto ja sen nuoret opiskelijat tekevät kaupungista myös nuorekkaan.

Yliopiston yhteydessä on Grassin museokeskittymä.

Grassi museokompleksissa on kolme erillistä museota, jotka yhdessä järjestävät merkittäviä kulttuuritapahtumia ympäri vuoden.

Leipzigin yliopiston Grassin soitinmuseo on yksi suosituimmista museokompleksin kolmesta museosta.

Toinen tähän museokompleksiin kuuluva museo on etnologian museo ja kolmas on taidemuseo.

Museorypäs kokonaisuudessaan on valtava ja sen kaikissa osissa vierailuun menee helposti kokonainen päivä.

Soitinmuseo on todella mielenkiintoinen ja sen yli 10 000 esineen kokoelma sisältää arvokkaita instrumentteja Euroopasta ja muualta, samoin kuin musiikkia koskevia esineitä renessanssin, barokin ja Bachin Leipzig-ajalta.

Museo onkin yksi suurimmista soitinmuseoista Euroopassa. Sisäänpääsy museoon maksaa 6 € ja se on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18.

Taidemuseo olisi varmaan ollut kokemus, mutta nyt aikataulu vaan ei riittänyt kiertämään yhtä Euroopan merkittävintä design- ja taidetaloa. Käymättä jäi myös etnologian museo.

Marktplatzilla sijaitseevassa Nikolaikirchessä voi kuulla musiikkiesityksiä keskiviikkoisin ja lauantaisin, parin euron pääsymaksua vastaan. Hieman ylimainostetun kirkon katto ja pilarit olivat jokseenkin mielenkiintoiset…

Kirkolla on toki ollut merkittävä rooli Saksan nykyhistorian kulussa, sillä kirkolta alkaneet väkivallattomat mielenosoitukset johtivat lopulta Berliinin muurin kaatumiseen.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10–18 ja sunnuntaisin klo 10–16. Pientä korvausta vastaan on mahdollisuus päästä lauantaisin klo 14 tutustumaan kirkon upeisiin urkuihin. Kirkossa on ilmaisia, vapaaehtoisten pitämiä opastettuja yleisökierroksia tiistaina, torstaina ja perjantaina klo 17 sekä lauantaina klo 11.

Myös kirkon torniin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella perjantaisin klo 16.30.

Russische Kirche eli venäläinen kirkko on ortodoksikirkko, joka tällä kertaa ohitettiin luottaen siihen, että kotoinen Uspenskistanin katedraali on läntisen Euroopan komein ortodoksikirkko.

Panorama Towerissa on näköalaravintola ja siellä olevalla näköalatasanteella voi ihailla ympärillä aukeavaa Leipzigiä. Hissillä pääsee näppärästi kerrokseen 29, jonka jälkeen kolmen euron sisäänpääsymaksulla pääsee näköalatasanteelle. Torniin voi mennä viikolla aina klo 21 asti, viikonloppuisin klo 20 saakka.

Leipzigin uusi ja vanha Kaupungintalo lukeutuvat Leipzigin kauneimpiin rakennuksiin.

Torin laidalla sijaitseva Altes Rathaus eli vanha Kaupungintalo on Leipzigin sydän.

Kaupungintalossa toimii tätänykyä Leipzigin kaupunginmuseo.

Uusi Kaupungintalo Neues Rathaus puolestaan sijaitsee hieman sivummalla keskustasta muinaisen linnan paikalla. Sisällä olevalla hissillä voi nousta ylös torniin katselemaan keskustamaisemia.

Vanhalla Raatihuoneen torilla pidetään tiistaisin ja perjantaisin toripäivät.  Harmillisesti vierailumme ei osunut noille päiville, joten tori oli tällä kertaa melko hiljainen.

Euroopan vanhin yhä toiminnassa oleva kahvila, 1700-luvun alkupuolella perustettu Zum Arabischen Coffe Baum on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Coffe Baumin yläkerrassa on kahvimuseo, jossa on nähtävissä kahvin historia ja kahvilakulttuurin nousu Saksassa. Pieneen museoon on ilmainen sisäänpääsy. Jo ihan rakennuksen takia paikalle kannattaa mennä.

Hieman tai oikeastaan aika kaukana keskustasta sijaitsee Euroopan suurin sotamuistomerkki Völkerschlachtde- nkmal eli Kansojen taistelun monumentti, joka on rakennettu muistomerkiksi voittoisasta sodasta Napoleonia vastaan. Paikka on komea, vakuuttava ja todella iso.

Völkerschlachtdenkmal muistomerkin juuressa sijaitseva FORUM 1813 museo kertoo käydystä taistelusta ja siellä on nähtävänä suuri joukko harvinaisia aseita, univormuja ja muita taistelussa käytettyjä tarvikkeita.

Museon 8 € pääsylipulla voi halutessaan kiivetä 500 askelmaa ylös muistomerkin näköalatasanteelle, josta on arvatenkin hyvät näkymät ympäristöön. Me emme sinne kiivenneet.

Matkalla muistomerkille, hieman sivummalla Leipzigissä on edelleenkin nähtävissä sosialistiajan vanhaa, melko karmeaa rakennustyyliä, vaikkakin paikkoja on kunnostettu paljon, puskee historia ja sen lähimenneisyys läpi.

Leipzigissa on mahdollisuus tutustua myös Itä-Saksan aikaiseen toimintaan.

Kaksi erillistä vierailupaikkaa Vanhassa kaupungissa valottavat hieman sitä, minkälaista elämä oli Itä-Saksan aikana ja miten pahamaineinen Stasi toimi. Die Runde Ecke oli Stasin päämaja koko DDR:n ajan ja nykyisin siellä oleva näyttely kertoo paitsi valtion propagandakoneistosta ja traagisista kohtaloista, myös tavallista arkielämästä DDR-Saksassa.

Esillä on Stasi-agenttien alkuperäisiä vakoiluvälineitä ja muuta aineistoa ja esineistöä. Museo on avoinna päivittäin klo 10–18, ja siellä on mahdollista osallistua saksankielisille opastetuille kierroksille päivittäin klo 15. Sisäänpääsy museoon on ilmainen.

Toinen DDRn ajasta kertoma paikka on Zeitgeschichtliches Forum Leipzig. Tämä pääsymaksuton vierailupaikka ei ole maanantaisin avoinna, ja aukioloajat ovat ti–pe klo 9–18 ja la–su klo 10–18.

Paljon jäin tästäkin kaupungista kokematta, mutta vinkkinä muille.

  • Leipzigin Zoo on Saksan suurin ja Euroopan toiseksi suurin. Eläintarha on oikeastaan enemmän elämyseläintarha, sillä siellä on huomioitu myös lajille tyypilliset maisemat ja elinolot mahdollisimman hyvin. Eläintarha on iso, joten aikaa sen kiertämiseen kannattaakin varata. Eläintarha on avoinna ympäri vuoden, mutta avoinna eri vuodenaikoina eri aikoihin. Jos mielii vierailulle eläintarhaan, kannattaa aukioajat tarkistaa etukäteen netistä.
  • Eläintarhojen tavoin jokaisessa kaupungissa tuntui olevan myös kasvitieteellinen puutarha. Leipzigin yliopiston ylläpitämä kasvitieteellinen puutarha eli Leipziger Botanische Gärten on Saksan vanhin. Kasvitieteellinen puutarha on ulkona olevilta osiltaan pääsymaksuton mutta kasvihuoneisiin on aikuisilta neljän euron pääsymaksu. Ulkona olevat puutarhat ovat avoinna ympäri vuoden mutta kasvihuoneet suljetaan marraskuun alusta helmikuun loppuun. Ulkona voi vierailla eri vuodenaikoina eri tavoin, ja toukokuun alusta syyskuun loppuun.
  • Käymättä jäi myös Leipziger Baumwollspinnerei eli Leipzigin puuvillatehdas Lindenaun alueella on monelle nykytaidetta harrastavalle mieluinen käyntikohde. Paikassa on taidegallerioita, laajoja näyttelytiloja, taidestudioita ja erilaisia työpajoja sekä kahviloita ja ravintoloita.
  • Leipzigin boheemialue KarLi eli Karl-Liebknecht-Straße tarjoaa kävijöilleen sekoituksen kulttuuria, katutaidetta ja maukasta katuruokaa. Paikassa on mitä erilaisempia kojuja ja paikkoja joissa myydään erilaisia käsitöitä. Oleellisena osana alueeseen kuuluu myös hengailumusiikki. Paikka on etenkin nuorison suosima,  miksi  me keski-ikäiset skippasimme tämän paikan.

Tämä sen sijaan olisi kiinnostanut. Bayerischer Bahnhof zu Leipzig eli Leipzigin rautatiemuseo tekee vanhoilla höyryvetureilla matkoja Saksiin, Thüringeniin  ja Saksi-Anhalteniin. Straßenbahnmuseum Leipzig eli ratikkamuseo olisi ollut mainio vierailupaikka, minne olisimme ehdottomasti halunneet mennä. Harmillisesti kumpikin museo oli vierailumme aikana suljettu.

Wittenberg

Matkaa Leipzigistä Wittenbergiin junalla on alle puoli tuntia. Saman puoli tuntia menee junalla myös Wittenbergistä Berliiniin. Wittenberg on ikävästi puolivälissä matkaa, joten ilman paikkalippuja tai ykkösluokan matkaa joudut seisomaan tai istumaan kumppanisi kanssa eripuolille junavaunua. IC ja ICE-junissa on onneksi ravintolavaunu, joka osui juurikin kohdallemme kun nousimme junaan. Puolituntinen vierähti mukavasti, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia matkatavaroista, jotka olivat turvallisesti Berliinin hotelissa.

Wittenbergin juna-asemalta on Vanhaan kaupunkiin noin 15 minuutin kävelymatka, sillä pikkukaupungin asema ei ole ihan kaupungin keskustassa.

Wittenberg on melko pieni paikka, joten sen kiertämiseen riitti oikein hyvin vajaa puolikas päivä. Siihen kun sisällyttää vielä lounaan tai päivällisen, niin ajan saa hyvin kulumaan.

Nähtävyydet kiertää jalkaisin ja näin syksyllä – ei turistiaikaan paikka oli rauhallisuuden ja turvallisuuden tyyssija, eikä mihinkään paikkoihin ollut ryysistä tai jonoja.

Wittenbergin omatoimiseen kiertämiseen on vuokrattavissa 8 € maksava audioguide tai halutessaan voi osallistua 15 € maksavalle opastetulle kävelykierrokselle. Erilaisille ryhmille on eri teemaisia opastettuja kierroksia.

Wittenberg, oikeammin Lutherstadt Wittenberg tunnetaan parhaiten Lutherista ja hänen naulaamistaan teeseistä.

Kun huudeilla kerran oltiin, niin pakkohan se oli käydä katsomassa Linnankirkon ovi, jonne Martti Luther naulasi 95 teesiä ja aloitti uskonpuhdistuksen.

Teesien naulaamisen jälkeen Wittenbergistä tuli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, mikä kyllä näkyykin monella tapaa kaupungissa.

Linnankirkko ei muuten ole mitenkään erikoinen, mutta merkittäväksi sen tekee Lutherin ja Melanchthonin haudat. Molempien hautamonumentit olivat kovin vaatimattomia.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaisin klo 11.30–17.  Sisäänpääsymaksu on 2 € aikuiselta ja euron lapsilta. Yhteislippu Linnankirkkoon ja Pyhän Marian kirkkoon maksaa 3,50 €.

Jos tykkää ahtaista portaikoista ja korkeista paikoista kannattaa kiivetä kirkontorniin, josta onkin laaja näköala kaupunkiin.

Sisäänpääsy torniin tapahtuu poletilla, joita voi ostaa kirkkoa vastapäätä olevasta Infokeskuksesta. Poletin hinta on 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta. Torniin on mahdollista kavuta maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-17. Kirkossa on tarjolla opastettuja kierroksia 4 € hintaan.

Toki kaupungissa on muutakin nähtävää, mutta pitkälti kaupungin kaupunkikuvaa hallitsevat erilaiset Lutheriin ja uskonpuhdistukseen liittyvät asiat.

Osa Lutherin asumasta Augustinolais- luostarista on entisöity ja toimii nykyään uskopuhdistus- museona.

Museo on nimetty Luther-taloksi. Talossa voi ihmetellä Lutherin ajan esineitä, hänen kirjoituksiaan ja hänestä maalattuja lukuisia maalauksia.

Mielenkiintoisinta nähtävää ovat Lutherin asuin- ja makuuhuoneet, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Olipa Lutherin käyttämä viittakin säilynyt.  Talo on avoinna päivittäin klo 9-16 ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €. Isoa tammea ei kannata ohittaa, sillä tämän kuuluisan puun alla Luther poltti  Paavilta saamansa pannaanjulistuksen.

Myös Melanchthonin asuintalo toimii museona.

Talon isäntä Philipp Melanchthon oli Lutherin läheinen työtoveri ja hänen keskeisimpänä saavutuksena pidetäänkin saksalaisen koululaitoksen uudistamista joka vaikutti myös muihin luterilaisiin maihin.

Talo on säilytetty lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan. Taideteokset ja arjen esineiden jäljennökset esittelevät vierailijoille Melanchthonin ja hänen perheensä arkea ja elämää.

Melanchthonin talo on kesäaikaan avoinna vierailijoille päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 €. Yhteislippu Luther taloon ja Melancthomiin maksaa 10 €. Näitä yhteislippuja ei suoranaisesti tyrkytetä, joten ne kannattaa huomioida itse.

Pyhän Marian kirkko eli Stadtkirche Wittenberg on Wittenbergin vanhin rakennus ja UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Se toimi Lutherin saarnakirkkona, jossa Luther saarnasi kuuluisan saarnansa. Jotakin maagista tässä kirkossa olikin.

Tämä kaksitorninen kirkko on Wittenbergin kaupunkikuvan keskus.

Kirkossa on nähtävissä neliosainen alttaritaulu, joka kuvaa Lutherin saarnojen sanomaa. Kirkko on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-18. Kirkon pyöreähköön torniin pääsee kiipeämään ja se on avoinna päivittäin klo 12-17. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta 2 € ja lapsilta 1 €.

Wittenbergin aukio eli Marktplatz on yksi UNESCOn maailmanperintö- kohde kaupungissa. Aukiolla on lukuisia tärkeitä historiallisia rakennuksia ja nähtävyyksiä.

Vanha kaupungintalo Rathus komistaa aukiota samoin kuin komea suihkulähde ja Martti Lutherin sekä Philip Melanchthonin pronssipatsaat.

Wittenbergissä on myös muita UNESCOn maailmaperintökohteita kuin vain tämä kuuluisa aukio. Maailmanperintökohteisiin kuuluu Lutherin talo – Lutherhaus sekä Linnankirkko – Schloßkirche.

Jos haluaa saada kaiken irti maailmanperintökohteista kannattava hankinta voi olla WelterbeCard, jolla pääsee nähtävyyksiin Anhalt-Dessau-Wittenbergin alueella. Lisäksi kortti oikeuttaa opastettuihin kierroksiin ja mukaan tulee vielä opaskirjanen. 24 h kortin hinta on 19,90 € aikuiselta ja 12,50 € lapselta. Saatavilla on myös 3 pv kortti.

Museum für Stadtgeschichte eli kaupungin museossa on nähtävänä kaupungin kehitys ja siihen vaikuttanut historia ja sen tapahtumat. Tämän ohitimme tyylikkäästi, sillä kaupungin uusin vetonaula ja turistikohde Luther 1517—Wittenberg 360° panoramaesitys lupasi ainakin mainoksissa paljon. 

Näyttely/esitys on kiehtova ja erittäin realistinen kuvaus ajasta. Iso maalaus ulottuu kokonaan esittelytilan kaarevan sisäseinän ympärille ja esittelee uskomattoman panoraamanäkymän Wittenbergiin.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9-17 ja sisäänpääsyn hinta on 11 €/aikuinen ja 3 €/lapsi.

Tämä esitys oli parempi panoramaesitys, kuin monet muut, joissa olemme aiemmin vierailleet.

Kaupungin monien suihkulähteiden ja vesipisteiden ohi ei kannata kiiruhtaa pysähtymättä, vaikka ne eivät kovin loisteliaita olekkaan.

Varakkaiden kansalaisten aloitteen ansiosta Wittenbergillä oli jo Lutherin aikoina oma vesijärjestelmä – Wittenberg Röhrwasser. Lähteistä johdettiin onttoja tukkeja pitkin vettä kaivoihin ja muihin vesipisteisiin.

Pienen ja kompaktin Winttenbergin uudenpaan keskustaan emme eksyneet.

Meille ja koko päivän kyytiä saaneille jaloille riitti Vanha kaupunki ja sen kauniit nähtävyydet.

Väsyneiden matkalaisten iltapalaksi päädyimme syömään aina niin turvallisen ja joka matkalla jo perinteisen oman hotelli-illallisen.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 1: Berliini, Sanssoucin palatsi Potsdam ja Charlottenburgin linna

 

Vihdoinkin taas matkalla

Jihuu, ja kaiken maailman emojit 😊 …pääsimme junailemaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Balkanin aiemmin suunniteltu kiertomatka jäi edelleen odottamaan vuoroaan. Tutkailimme koronaturvallisesti junailtavia maita ja mahdollisia reittejä jatkossa, jos tilanne vielä pitkään jatkuisi näin. Jo kertaalleen vuoroaan odottamaan laitettu Pohjois-Saksan kiertomatka pääsi tällä kertaa toteutukseen – luotto Saksan koronatoimiin oli kova.

Reittimme suuntautui tällä kertaa Pohjois-Saksaan.

Selailimme erilaisia junalippujen ja junapassien hintoja.

Niissä kannattaakin olla tarkkana, koska Saksassa on erinomaisia osavaltiokohtaisia lippukomboja.

Osavaltioiden lippupakettien ja junalippujen tarjouksien hinnat aikataulut löytyvät kätevästi Deutche Bahnin sivuilta.

Reittisuunnittelun kautta päädyimme siihen, että yhdenmaan reililippu kahden viikon matkoille olisi tullut kalliimmaksi kuin hyödyntää eri osavaltioiden omat lipputarjoukset.

Saksa on siitä mukava maa, että niin julkisiin kulkuvälineisiin, linja-autoreitteihin kaupunkien välillä kuin myös junamatkoihin on tarjolla runsaasti erilaisia kombo- ja ryhmälippuvaihtoehtoja eri sesonkien ja viikonpäivien sekä kellonaikojen mukaan.

Myös paikallisliikenteenlipuissa on usein tarjolla erilaisia lippuyhdistelmiä aikataulun ja matkustajaryhmän mukaan.

Majoittauduimme Berliinissä, Hannoverissa, Bremenissä, Schwerinissä ja Rostocissa juna-asemien vierssä oleviin Intercity Hotelleihin, joiden hintaan kuului kaupungin joukkoliikennelippu, jota tulikin käytettyä kiitettävästi.

Hotellit olivat sekä sijainniltaan, että tasoltaa oikein hyviä.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Olimme syksyyn siirretyn kesäloman alkuun viettämässä viikonloppua Tallinnassa isommalla porukalla perhepiiristä, josta ei tässä nyt sen enempää. Tallinnan postaukset voi lukea täältä.  Muu porukka palasi kotiin ja me jatkoimme lentäen Tallinnasta Berliiniin.

Olihan odottava tunne, liikkua taas lentokentällä, menossa lomalle ja vetämässä matkalaukkua ja pelaamassa matka Scrabblea!…

Tallinnan lentokenttä sijaitsee noin 15 minuutin matkan päästä Tallinnasta.

Taxilla keskustasta hintaa lentokentälle tulee noin 20 €.

Ensimmäinen kerta, kun lensimme Tallinnan kentältä.

Tallinnan lentokenttä on melko pieni ja siellä on helppo navigoida.

Toiminnot kentällä olivat sujuvat ja kaikkineen tätä reittivaihtoehtoa lentoihin kannattaa jatkossakin miettiä.

Yllätys korna-ajan lenossa oli melkoinen, sillä kone tuli  aivan täyteen.

Reilun tunnin jälkeen olimmekin jo Berliinissä ja reilu kahden viikon Pohjois-Saksan junamatkailu pääsi vihdoin alkamaan!

 

Berliini

Berliiniin lensimme jo ties monennen kerran. Pitkä matkustuskielto oli takana, miksi kait kaikki tuntui taas niin viehättävältä ja jännältä.

Tällä kertaa pääsimme tutustumaan vastikään valmistuneeseen uuteen Brandenburgin lentokenttään.

Lentokenttää rakennettiin yli kymmenen vuotta ja sitten kun se vihdoin monien viivytysten jälkeen valmistui, iski korona ja upouuden lentokentän mainostettu kapasiteetti lisääntyneelle lentoliikenteelle on vielä korkkaamatta.

Kaikki lennot kulkevat nyt terminaalin 1 ja 5 kautta.

Tällä reissulla emme juurikaan varanneet aikaa Berliiniin, mutta edelleen rajattujen lentoreittien ja hyvien junayhteyksien takia se valikoitui nyt rengasmatkamme alku- ja loppupään lentokentäksi.

Eipä tuo uusi lentokenttä nyt kovin kummoinen ollut. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kaikilla oli kiltisti maski naamalla.

Berlin-Brandenburg lentoaseman T1 ja T2-terminaaleihin pääsee näppärästi rautateitse alueellisilla junilla. RE 7 ja RB 14 kulkevat kentälle 20 minuutin välein ja uusi Airport Express (FEX) juna kuljettaa matkustajat kentälle neljä kertaa tunnissa.

Matka-aika Expressillä esim. päärautatieasemalta on 30 minuuttia.

Harmillista on, että kaikilta Berliinin keskustan asemilta ei pääse vielä FEX-junan kyytiin.

Sen sijaan RE 7 ja RB 14 juna ovat kätevä valinta, joilla matka taittuu melkein yhtä nopeasti kentälle, riippuen toki siitä, miltä keskustan asemalta nousee kyytiin.

Paikallisjunat S9 ja S45 kulkevat kentälle 20 minuutin välein. Matka taittuu noin 50 minuutissa ja hintaa sille C-alueen paikallislipulla 3,80 € kuten myös muilla junayhteyksillä. Kaikki junat kulkevat suoraan lentokentän Terminaali 1 alapuolella olevalle juna-asemalle.

Lisäksi jotkut pitkänmatkan junat pysähtyvät lentokentän asemalla. Myös linja-autot ja taxit kuljettavat matkustajat sujuvasti kaupunkiin.

Taxikyyti on melko kallis, mutta jos on valmis maksamaan noin 50 € pääse sillä kätevästi haluttuun paikkaan.

Kävimme ihastuttavalla iltakierros bussisightseenigillä, jossa sai mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta Berliinistä ja sen kauniisti valastuista merkkikohteista.

Iltakierros lähti Alexanderstrasse 7 ja hintaa sille tuli 13,50 €.

Kierroksen kesto oli 45 minuuttia. Bussi kiersi kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja muut kauniisti valaistut kohteet. Toinen mainio tapa tutustua iltavalaistuksessa olevaan Berliiniin on hypätä risteilyveneeseen ja risteillä 2½ h Spree joella. Risteilyn hinta on 22,50 €. Veneristeily ei sisällä tarjoilua risteilyn aikana.

Lokakuussa Berliinissä olisi ollut tarjolla myös ”näe pääkaupunki uudessa valossa – virtuaalisesti maalattuna” kierroksia, jolloin kaupungin kuuluisimmat rakennukset ja monumentit on verhottuna väreihin ja erilaisin valoefektein. Harmillisesti me olimme liikenteessä syyskuun lopussa.

Edellisessä postauksessani Berliinistä olimme liikkeellä joulunaikaan ja silloin perinteiset turistikierrokset jäi vähiin kun keskityimme Saksan joulutoreihin.

Toki suurin osa Berliin nähtävyyksistä on tullut kierrettyä aiemmin, mutta esim. Charlottenburgin linna on jäänyt käymättä. Sekin asia tuli korjattua tällä reissulla.

Iltakierroksen lisäksi turistikierroksia olisi ollut tarjolla vene, Segway, E-Scooter, normi Hopp on Hopp off kierrokset, Jetbike, Hot road autokierros, fillarikierros sekä itse ajettava Trabant nähtävyyskierros omalla oppaalla. Vaihtoehtoja kaupungin kiertämiseen siis löytyy.

Berliiniä pidimme kolme yötä tukikohtanamme, josta sitten teimme vierailuja Leipzigiin, Wittenbergiin ja Sanssoucin palatsiin.

Vink, vink!!!  Tästä linkistä pääsee sivustolle, josta voi hyvin suunnitella reitin, tarkistaa aikataulut ja hinnan valitulle matkalle.

Sanssoucin palatsi Potsdam

Potsdamn on kierretty aiemmin Saksan joulutori- kierroksellamme. Voit lukea siitä täältä.

Nyt suuntasimme Sanssoucin palatsiin ja sen puutarhaan, joka edellisellä käynnillä oli pakattu talviteloille ja harmaassa ilmassa se ei juurikaan avannut paikan kauneutta.

Potsdamiin pääsee useilta eri asemilta, useilla eri junilla. Päärautatieasemalta Potsdamiin pääsee RE1 ja S7 paikallisjunilla. Junia kulkee puolen tunnin välein ja matka Potsdamiin kestää 20 minuuttia. Potsdamiin, joka sijaitsee C-vyöhykkeellä pääsee matkustamaa paikallislipulla, jonka kertalipun hinta on 3,80 € ja päivälipun hinta 6,10 € ABC-alueet kattavalle lipulle.

Kannattaa katsoa ja ehkäpä jopa suunnitella, mille asemalle Potsdamissa aikoo. Potsdamin juna-asemalta palatsille on matkaa noin 45 min kävelyn verran. Parhaiten sinne pääsee juna-aseman edestä lähtevällä bussilla 695 tai taxilla, jonka hinta on noin 15 €. Joukkoliikenteeseen kelpaa Berliin joukkoliikennelippu.

Potsdamin palatsialue käsittää useita eri palatseja kuten Sanssousin palatsin, Neues palatsin, Orangerieschlossin, Charlottenhofin palatsin sekä Belvederen palatsin. Jos aikoo vierailla näissä kaikissa, yksi päivä ei takuulla riitä.

Kuuluisin ja ehkä myös vierailluin paikka näistä on Sanssoucin palatsi, joka rakennettiin 1745-1747 Fredrik II Suuren kesäasunnoksi.

Palatsi kuuluu UNESCOn maailmanperintö- listalle.

Palatsia onkin kutsuttu aikoinaan Preussin Versaillesiksi. Noh, Versaillesissa käyneenä, kantani on, että Versailles saa pitää edelleen kiistattoman paikkansa linnojen ykkösenä. Tämä pienen pieni ja melko vaatimaton palatsi ei mahdu Versailesin kanssa samalle viivalle.

Sanssoucin palatsi on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina klo 9-17.30. Sisäänpääsymaksu on 14 € ja se sisältää pääsyn useimpiin muihinkin palatseihin. Lipun hinta on alennettu, koska osa palatseista alueella on edelleen kiinni koronan takia. Erillinen lippu pitää ostaa myös Sacrowin palatsiin ja Sternin metsästysmajaan sekä Potsdamin konferenssi 1945 – Uusi järjestys maailma – erityisnäyttelyyn, joka on nähtävillä Cecilienhofin palatsissa. Lisäksi Pfingstbergissä sijaitsevalle Belvederelle on ostettavissa alennetun hintainen lippu.

Linnavierailulla on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle tai lainata audioguide omatoimiselle linnakierrokselle.

Linna itsessään ei ole suuri. Siinä on vain kymmenkunta koristeltua huonetta.

Linnan puistossa on kävelyteitä peräti 60 kilometriä.

Näin alkusyksystä puistossa oli mukava kuljeskella, katsella suihkulähteitä, istutuksia ja patsaita.

Omat eväät puistoalueella nautittavaksi ei ole lainkaan huono idea, sillä puistoalue on todella laaja ja kahviloita tai juoman ostopisteitä ei puistosta juurikaan löydy.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla vaununäyttelyssä, joka on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa erikseen 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta.

 

Charlottenburgin linna

Berliinissä poikkesimme Charlottenburgin linnaan, joka on edellisillä käyneillä jäänyt näkemättä.

Lippu linnaan maksaa 12 €. Linna on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30.

Helpoiten linnaan pääsee hyppäämällä junaan ja jäämällä pois Charlottenburgenin asemalla. Siitä kannattaa ottaa bussi 309, joka ajaa asemalta suoraan palatsille, muutoin kävelymatkaa kertyy reippaasti yli kilometrin.

Charlottenburg sijaitsee Spree joen rannalla Berliinin eteläosassa. Se on Preussin ensimmäisen kuningattaren Sophie Charlotten mukaan nimetty linna, joka kärsi merkittäviä vaurioita Toisessa maailmansodassa, minkä jälkeen se onkin restauroitu nykyiseen loistoonsa.

Linnakokonaisuuteen kuuluu vanha palatsi ja uusi palatsi, joista uusi palatsi oli mielenkiintoisempi.

Käyntikohteena ihan ok, vaikka osin uustuotantoa olikin.

Yksi erikoisimmista huoneista on lattiasta kattoon kiinalaisilla ja japanilaisilla koriste-esineillä peitetty posliinikabinetti.

Linnan oli mielenkiitoinen kohde uutta ja vanhaa palatsia.

Vaikka kuinka on aikoinaan kilpailtu palatsien loistosta, ei Verailesille ja Ermitaasille ole löytynyt vielä haastajaa. Paikassa oli kyllä pientä loistoa ja historiaa paljonkin, mutta, mutta..

Linnan takana levittäytyvästä muotopuutarhasta alkaa laaja luonnonpuutarha-alue. Muutamine suihkulähteineen tämäkin oli no joo osastoa. Huomaan tulleeni krantuksi?

Paikkaan kannattaa kuitenkin tutustua, jos huudeilla on ja aikaa piisaa.

Yleinen

Virossa autolla: Tallinna-Pärnu-Tartu-Saarenmaa

Viro on kiehtova yhdistelmä keskiaikaista historiaa, modernia länsimaista elämänmenoa, johon kuuluu monipuolinen kulttuuritarjonta sekä vilkas yöelämä. Rahalla saa ylellisiä elämyksiä sekä kulinaristin herkkuhetkiä. Hieman sivummalta löytyy neuvostovuosien rappioromantiikkaa ja upeita luontokohteita.

Olemme vierailleet maassa kymmeniä kertoja, niin turisteina, vieraina häissä kuin hautajaisissakin, mitkä muuten poikkeavat meikäläisten vastaavista. Olemme käyneet maalattiapohjaisessa saunassa ja luxus mestoilla ennen ja jälkeen Viron uuden itsenäistymisen. Olemme kyläilleet maaseudulla, jonottaneet jäätelöä 70-luvun neuvostoaikana ja nauttineet vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Tässä blogissa paneudun kuitenkin nähtävyyksiin ja kivoihin vierailupaikkoihin neljässä suosituimmassa turistikaupungissa.

Olen tähän postaukseen keräännyt eri keroilla käydyt suosituimmat turistikohteet.

Jos on Virossa liikenteessä autolla kannattaa huomioida Suomea tiukempi alkoholipolitiikka. Promilleraja on käytännössä nolla. Sakkoa voi tulla myös varusteiden puuttumisesta. Autoliiton mukaan Virossa on autossa pakollista olla mukana jauhesammutin ja huomioliivi.

Nopeusrajoitukset poikkeavat myös suomalaisista. Taajaman ulkopuolella saa ajaa pääsääntöisesti 90 km/h, paikoin 110 km/h. Teitä on kunnostettu ja kunnostetaan koko ajan ja päätiet ovatkin melko hyvässä kunnossa. Huomioida kannattaa, että houkuttelevia pysähdyspaikkoja ja bensa-asemia ei ole liiaksi saakka näiden reittien varrella. Teiden opasteet ovat selkeitä ja niitä on helppo seurata.

 

Tallinna

Tallinna on sekoitus vanhaa historiaa sekä koko ajan uutta ja modernenia kaupunkikuvaa hakeva kivan kokoinen kaupunki. Helsingistä lyhyen, vain kahden tunnin laivamatkan päässä sijaitseva Viron pääkaupunki Tallinna on myös portti Balttiaan sekä seikkailuille muualla Virossa.

Tässä Tallinnan kuvauksessa on useamman käyntikerran saldo. Lyhyellä päivän visiitillä näitä kaikkia ei ehdi millään koluta läpi. Paikat on kierretty 2019-2021 välisenä aikana.

Viimeisin käyntikerta oli juuri nyt koronan taas helpotettua ja rajojen avauduttua.

Tallinnassa elämä tuntui asettuneen melko normaaliksi, paitsi, että turisteja ei kaupungissa juurikaan ollut.

Moni tuttukin paikka näytti erilaiselta, kun niitä pystyi ihailemaan ilman suurta väenpaljoutta.

Jos aikoo liikkua paljon Tallinnan alueella ja käydä sen useissa erilaisissa museoissa ja muissa nähtävyyksissä, voi olla järkevää hankkia Tallinna Card, jolla pääsee moniin paikkoihin alennuksella tai veloituksetta. Kortteja on useita erilaisia. Hinnat vaihtelevat 28 € aina 63 euroon. Tallinna Card oikeuttaa myös käyttämään julkisia liikkumisvälineitä maksutta.

Tallinnan julkisten liikennevälineiden verkosto on hyvä ja lipun voi ladata kätevästi Ühiskaarttiinn, joita saa R-kioskeilta ja satamasta.

Kortille voi ladata haluamansa summan ja lipputyypin matkustamista varten.

Liikkuminen julkisilla on edullista Tallinnassa. Päivälipun hinta on 3 €. Kuljettajalta voi ostaa myös kertalipun, jonka hinta 2 €. Tällöin maksu on suoritettava kuitenkin tasarahalla. Lippu on voimassa tunnin, ja sillä voi matkustaa raitiovaunulla tai linja-autolla.

Tallinnassa ovat yleistyneet, kuten monessa muussakin isossa kaupungissa kaupunkipotkulaudat. Samoin pyörän vuokraaminen onnistuu Tallinnassa, tosin pyöräily ei ole yhtä suosittua kuin esim. Suomen isoissa kaupungeissa.

Mainio tapa saada kaupungista nopeasti paljon irti on hypätä City Sightseeing Hop on Hop off bussien kyytiin. Reitit kiertävät kaikki merkittävimmät nähtävyydet ja alueet Vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta, joka on suurimmaksi osaksi kävelyaluetta. Kiertoajelun hinnat pitävät sisällään kaikki kolme eri linjavaihtoehtoa ja hinta vuorokauden lipulle on 25 € aikuiselta ja lapselta 10 €. Saatavana on myös 72 h lippuja.

UNESCOn maailman- perintökohteisiin kuuluva Tallinnan Vanha kaupunki on maailman parhaimmin säilyneitä historiallisia Hansakaupunkeja ja hienohan tuo on!

Harmillisesti monet turistit kävelevät vain Raatihuoneentorille ja jäävät sinne istuskelemaan tai syömään.

Kannattaa kuitenkin kierrellä Vanhan kaupungin katuja ja tutkia muurien sisäpuolella olevaa upeaa vanhaa kaupunkia.

Jos oikein laiskottaa, niin hyvä vaihtoehto on ottaa Vanhan kaupungin kaupunkijuna, joka tekee kattavan nähtävyyskierroksen Vanhassa kaupungissa.

Vanhassa kaupungissa on mahdollisuus osallistua myös 2 tuntia kestävälle opastetulle kävelykierrokselle, jonka hinta on 29 €/henkilö.

Olevisten eli Pyhän Olavin kirkon tornia pidetään edelleen yhtenä Tallinnan symboleista.

Kesäkausina on mahdollista kiivetä 232 askelmaa olevia kierreportaita pitkin tornin näköalatasanteelle nauttimaan kaupunkinäköalasta.

Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-20 ja nousu torniin maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Pyhän hengen kirkon ulkoseinällä oleva kello on kaupungin vanhin ajannäyttäjä ja suosittu kuvauskohde.

Vanhan kaupungin lisäksi kannattaa vierailla Toompean kukkulalla, josta on hienot näköalat merelle ja Tallinnan kaupunkiin. Yksi Tallinnan tunnetuimmista näköalapaikoista on Vanhasta kaupungista löytyvä Tuomiokirkonmäki.

Aleksanteri Nevskin ortodoksikirkkoa ei kannata ohittaa, sillä se on melkoisen hieno niin ulkoa kuin sisältäkin.

Tallinnan Tuomiokirkkoon pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta jos haluaa päästä tutkimaan kirkon käytävää ja sen seinillä olevaa taidetta, maksaa sisäänpääsy 2 €.

Kirkon torniin ihailemaan maisemia pääsee 5 euron hinnalla. Kiivetä joutuu kuitenkin 140 askelta.

Kuuluisimmassa tornissa Kiek in die Kökin sisällä on näyttely, jossa on esillä Tallinnan historiaa ja aseita eri aikakausilta.

Kiek in die Kökistä voi myös varata kierroksen Tallinnan bastioneihin.

Bastioneihin pääsee vain opastetulla kiertokäynnillä, ja kierroksen ikäraja on 7 vuotta. Liput kannattaa varata etukäteen. Bastionikäytävissä ja Kiviveistosmuseossa on käytössä ääniopas joka kannattaa ladata puhelimeen ennen kierrosta. Lippujen hinnat vaihtelevat kierrokselle ja museoon riippuen siitä ottaako yksittäisliput vai esimerkiksi seitsämän eri museon passin tai muita erilaisia lippucomboja. Näistä ja aukioloajoista löytyy lisää tietoa täältä.

Kukkulalta on kiva kävelyreitti alas Vanhaan kaupunkiin.

Viru-portin lähellä Hellemannin torniin sekä Vanhan kapungin toisella laidalla olevaan Neitstorniin pääsee myös kapuamaan.

Lisäksi niistä pääsee kävelemään kaupunkia kiertävän linnoitusmuurin päälle.

Vanhassa kaupungissa on useita kauniita ja huolella entisöityjä rakennuksia sekä paljon kivoja pikku kujia.

Aikaa Vanhan kaupungin kiertelyyn kannattaakin varata riittävästi.

Yksi näyttävimmistä rakennuksista Tallinnassa on Toompean linna, jossa nykyään toimii Viron parlamentti.

Linnan edessä oleva Hermannin torni on tärkeä symboli, jonka tornin huipulla liehuu Viron lippu.

Lipunnostoseremonia tehdään joka aamu ja jos paikalle saattuu aamuvarhaisella voi se olla näkemisen ja kokemisen arvoinen tapahtuma.

Tallinnan Kaupungintalo Tallinna raekodaan pääsee tutustumaan heinä- ja elokuussa viiden euron pääsymaksua vastaan.

Kaupungintalon torniin voi kiivetä toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin klo 11–16 (korona-aikataulu) ja sinne on erilliset, aikuisilta 5 euroa maksavat pääsyliput.

Ydinkeskusta lienee monille tuttu, mutta keskustan ulkopuolelta löytyy monia käymisen arvoisia paikkoja. Mainita kannattaa Tallinnan rantaviiva kävelyteineen ja hiekkarantoineen, joka onkin kesäisin erityisen houkutteleva.

Rantatietä pitkin pääsee noin 7 kilometrin päässä sijaitsevaan Piritaan, jossa on kahden kilometrin mittainen vaaleahiekkainen ranta, joka on erityisen suosittu erityisesti paikallisten keskuudessa.

Piritassa sijaitsee myös Tallinnan vierasvenesatama ja vesiurheilukeskus, jossa pidettiin aikoinaan Moskovan olympialaisten soutukilapilut.

Piritan lähellä on Birgittalais-luostarin rauniot.

Raunioille pääsee tutustumaan ympäri vuoden.

Raunioiden vieressä on luostarimajatalo, josta voi varata majoituksen ja jonne voi vetäytyä hiljentymään.

Hieman kaupunkiin päin Piritaan vievän tien vieressä sijaitsee kuuluisa laululava.

Tallinna onkin erittäin ylpeä korkeatasoisista laulujuhlistaan.

Laululavoja on myös muissa Viron isoimmissa kaupungeissa.

Merimuseo Lennusadam on noussut yhdeksi suosituimmaksi käyntikohteeksi Tallinnassa. Museossa onkin paljon katsottavaa ja kierreltävää.  Museo on suljettu maanantaisin, mutta muina päivinä se on auki klo 10–19.

Sisäänpääsy museoon vaihtelee riippuen siitä mitä osia museontarjonnasta haluaa käydä katsomassa.

Tarkat lippujen hinnat kannattaa tarkistaa museon sivuilta.

Nyt museota huputettiin sillä siihen on tulossa iso julkisivu- ja kattoremontti.

Tallinnan televisiotornista voi ihailla ympärillä olevia maisemia tai tutustua paikalla olevaan tv-tornin historiasta kertovaan näyttelyyn.

Tornissa on myös tasokas kahvilaravintola.

Lisäksi tornin huipulla on mahdollisuus 30 € hintaiseen reunallakävelyyn, jossa turvavaljaissa voi kävellä 21. kerroksessa sijaitsevan näköalatasanteen reunaa pitkin.

314 metrinen tv-torni on Viron korkein rakennus.

Torni on avoinna ma-su klo 11-22.

Pääsylippu torniin maksaa 15 € aikuinen ja 9 € 7-19-vuotiaat.

Muita hyviä näköalapaikkoja Tallinnassa ovat Radisson SAS Blue -hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsee 24-Lounge -baari, jonka isolta näköalatasanteelta näkyy koko Tallinnan yli.

Terassilla kelpaa nauttia iltapäiväkahvia tai lasi kuohuvaa kauniiden maisemien ympäröimänä.

Viru hotellin terassibaari, joka sijaitsee hotellin 22 kerroksessa on myös hyvä näköalapaikka.

Sieltä on upeat näköalat Vanhaan kaupunkiin ja satamaan.

Terassibaari avautuu päivittäin klo 15.30.

Myös Skywheel of Tallinn maailmanpyörästä pääsee ihailemaan maisemia 10 € pääsylipun hinnalla.

Lisäksi tarjolla on perhelippu, shampanjalippu ja elämyslippu.

Maailmanpyörä on avoinna ti-su klo 12-20 ja maanantaisin klo 12-22. T1 Mall of Tallinn -ostoskeskuksen katolla oleva maailmanpyörä on Euroopan ensimmäinen ostoskeskuksen päälle rakennettu maailmanpyörä.

Yhtenä uutena mielenkiintoisena kohteena on Telliskivi, jossa sijaitsee myös Balti Jaama Turg. Se on mieleenpainuva yhdistelmä modernia arkkitehtuuria, vanhaa kauppahalliperinnettä sekä pieniä putiikkeja. Alueelta saa myös maistuvaa katuruokaa.

Itse suosin mieluummin perinteistä Tallinnan keskustoria.

Keskturg sijaitsee parin kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta.

Torilla myydään kaikenlaista tavaraa ja elintarvikkeita ja se onkin paikallisten suosiossa.

Keskturg on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 7-17. Se onkin jo vuosia ollut halvempien hintojensa takia marjojen, sienien, hedelmien ja vihannesten hankintapaikkamme.

Telliskiven rosoinen tehdasalue näyttävine graffiteineen tarjoaa kävijälleen virolaista designia ja viihtyisiä ravintoloita.

Telliskiveen pääsee ratikalla mutta se on myös kävelymatkan päässä Tallinnan keskustasata ja satamasta.

Vierailla kannattaa ehdottomasti myös parin kilometrin päässä keskustassa sijaitsevassa Kadriorgin kaupunginosassa, jossa sijaitsee 1700-luvulla rakennettu näyttävä barokkipalatsi puistoineen.

Komeassa palatsissa on esillä taidenäyttely, joka esittelee ulkomaista taidetta. Alueen toinen museo Kumu esittelee virolaista taidetta.

Paikalle pääsee helposti esimerkiksi raitiovaunulla tai jalan. Kumpikin taidemuseo on kiinni maanantaisin, ti, to-la avoinna 10-18 ja keskiviikkoisin avoinna klo 10-20. Lippu Kardiorggin museoon aikuiselta maksaa 8 € ja Kumuun 10 €. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarkistaa Tallinnan museoiden erilaiset yhteisliput lippusivustolta, joilla voi vierailla kaikissa museoissa.

Kadriorgin palatsin puistoalue on täynnä kauniita istutuksia ja siellä on paljon silmänruokaa.

Viereisessä puistossa on kiva istuskella ja siellä on myös paljon erilaista toimintaa ja aktiviteettejä sekä pieni huvipuisto lapsille.

Viru hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitseva KGB- vakoilumuseo on mielenkiintoinen paikka vierailla. Museossa saa hyvän käsityksen siitä, miten ulkomaalaisia vierailijoita vakoiltiin Neuvostoliiton aikana. KGB-vakoilumuseon parillekin näköalapaikalle pääsee osallistumalla museokierrokselle, jonka aikana esitellään Neuvostoliiton aikaista toimintaa ja kerrotaan hotellin historiasta.

Suomenkielisiä museokierroksia järjestetään päivittäin ja lipun hinta aikuiselta on 11 € ja lapset 10-15 vuotiaat 5,50 €.

Kiireisempinä turistiaikoina lippu kannattaa varata etukäteen, koska osallistujamäärää on rajoitettu.

Opastettu kierros kestää tunnin.

Olemme jokusen aikaa sitten käyneet Tallinnan eläintarhassa, joka oli varsin mainio.

Eläintarhan eteen pääsee kätevästi kaupungin keskustasta usealla eri linja-autolla.

Kannattaa kuitenkin tarkastaa kummalle sisäänkäynnille on suuntaamassa. Tarkemmat ohjeet löytyy täältä.

Eläintarhassa on runsas lajivalikoima ja siellä voi nähdä monia sellaisia eläimiä, mitä kotoisessa Korkeasaaressa ei ole. Eläintarha on avoinna päivittäin klo 9-18. Sisäänpääsymaksu on 8 € aikuiselta ja 5 € lapselta. Lisäksi myynnissä on perhelippuja ja erikoislippuja. Mahdollisuus on valita myös 1 € kalliimpi lippu, josta yhden euron lahjoitus ohjataan maailman uhanalaisten eläinlajien suojeluun.

Alueen toinen perheiden suosikki on Rocca al Maren ulkomuseo, joka on erinomainen vierailupaikka. Kesäsunnuntaisin ulkoalueilla on erilaista ohjelmaa, kuten kansantanssia, myyjäisiä ja kausitapahtumia.

Tallinnan kulttuuritarjonta on erittäin laadukasta ja suosittua onkin lähteä esim. ooppera-, baletti tai konserttimatkalle Tallinnaan. Suosittua on myös mennä kuuntelemaan konsertteja, laululavalla olevia musiikkitapahtumia tai supertähtien keikkaesiintymisiä. Sekä vierailla elokuvissa. Monet suomalaiset matkanjärjestäjät järjestävät näihin paketoituja matkoja hotelliyöpymisellä.

Tallinnassa moni myös haluaa shoppailla. Kaupungissa on useita kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi Rocca Al Mare -kauppakeskus, Kristiine Keskus, Ulemiste -kauppakeskus ja Viru Keskus. Aivan Tallinnan keskustassa sijaitsee Rotermann-kortteli, jonka alueelta löytyy erityisesti urbaaneja tyylejä ja muotimaailman tuoreita trendejä myyviä liikkeitä. Tallinnan Vanhassa kaupungissa on useita pikku putiikkeja, jotka myyvät laadukkaita käsityönä tehtyjä tavaroita. Lisäksi satama-alueelta löytyy lisäksi monen turistin suosima Sadamarket.

Jos Tallinnassa on jo nähnyt kaiken kannattaa ehdottomasti poiketa noin 20 min automatkan päässä olevaan Jägalan vesiputoukselle. Se on kiva retki- ja picnic paikka aivan päätien vieressä. Kesähelteillä putouksella oli myös paljon uimareita.

Paikalle pääsee myös linja-autolla numero 154. Linja-auto jättää matkaajan päätielle, josta joutuu kävelemään putoukselle hieman yli kilometrin matkan.

 

Pärnu

Matka Pärnuhun Tallinnasta Via Balticaa eli E 67 tietä pitkin kestää omalla autolla noin 2 h. Tie on erittäin vilkas ja siellä kulkee paljon rekkoja. Tallinnan ja Pärnuun välillä kulkee hyvin myös bussiliikenne. Junalla ei Pärnuuhun tällä hetkellä pääse, sillä Viro päätti jättää Tallinna – Pärnu radan kunnostamatta ja odottaa nyt Rail Baltican valmistumista, joka tulee linkittämään Tallinnan ja Pärnun tulevaisuudessa muualle Balttiaan ja Eurooppaan.  Yes, kun se valmistuu on Suomestakin melko suora reitti junalla Eurooppaan .

Matkalla voi ihailla isoja haikaranpesiä, joita on ollut näkyvillä kaikilla isoilla teillä matkalla Pärnuhun, Tartuun ja Saarenmaalle.

Pärnussa elämänmeno sujui myös entiseen tapaan.

Nyt heinäkuussa näimme muutaman muun suomalaisen autokunnan. Hotellissa oli latvialaisia sekä liettualaisia turisteja jo jonkun verran.

Myös terasseilla ja ravintoloissa sekä kaupunkikuvassa oli kivasti ihmisiä liikkeellä.

Matkailu kahden koronarokotuksen jälkeen tuntui turvalliselta, varsinkin kun hotellin työntekijät ja ravintolat hoitivat palvelun ja asiat hyvin terveysturvallisesti.

Pärnussa ei ole kovinkaan paljon erityisiä nähtävyyksiä ja se sopiikin hyvin yhden-kahden päivän matkakohteeksi. Suosittu Pärnu onkin sen pitkän hiekkarannan ja rannalla olevien kylpylähotellien takia. Ranta on muuttunut paljon sitten viime käynnistä.

Ranta-alueella on useita ravintoloja ja kesäterasseja.

Ranta on sen verran iso ja laaja, että sinne helteisenäkin päivänä mahtuu väljästi paljon auringonpalvojia.

Rantakadulla on paljon erilaisia toimintoja ja aktiviteetteja lapsille ja rannalla on hyvät ja monipuoliset vesiurheilumahdollisuudet.

Rannan ehdoton kaunistus on Mutakylpylän rakennus, joka onkin yksi kylpyläkaupungin maineessa olevan Pärnun maamerkki.

Pärnu on sen verran pieni kaupunki nähtävyyksien osalta, että sen voi kiertää jalkaisin. Suosittua on myös liikkua polkupyörällä tai sähköpotkulaudalla, joita katukuvassa näkyikin paljon. Myös bussiliikenne rannan ja keskustan välillä toimii hyvin. Perjantaisin on mahdollista osallistua suomenkieliseen opastettuun kävelykierrokseen, joka kestää reilun tunnin.

Rannasta kulkee kävelyreitti keskustaan Pärnu Rannapark puiston läpi.

Keskustaan pääsee kulkemaan kauniin Tallinnan portin läpi.

Tallinnan portin ja sataman välissä on kuvauksellinen vallihautapuiston alue suihkulähteineen.

Pieni kaarisilta on löytänyt tehtävän rakkaudenlukkojen kiinnityspaikkana.

Alueella on kolme pienoismallia, joiden avulla pystyy hyvin saamaan käsityksen Pärnun kehityksestä nykyiseen muotoonsa.

Pärnuunhun voi tutustua myös mereltä ja joelta päin. Maisemaristeilyt turisteille alkavat keskustan sillan vierestä. Risteily kestää 1 h ja aikuisen risteilymaksu on 10 € ja lapsen 5 €.  Alueen kaunista auringonlaskua voi ihastella auringonlaskuristeilyllä, joka kestää 2h ja hinta sille on 17 € aikuinen ja 7 € lapsi. Auringonlaskua voi myös ihailla aivan ilmaiseksi aallonmurtajalta.

Mielenkiintoinen paikka vierailla on Pärnun pursiseuran venesatama.

Kesäaikaan alueella on usein erilaisia konsertteja ja ohjelmaa. Myös erilaiset purjehduskilpailut ovat viikoittaisia kesäaikaan.

Pärnun keskustan alue on laajentunut ja sinne on rakennettu paljon uutta.

Uudesta keskustasta löytyy ostoskeskuksia ja uusi hieno linja-autoasema.

Unohtaa ei kannata hieman sivummalla olevaa Pärnun toria, joka on tyypillinen virolainen tori.

Pärnun Vanha keskusta ei ole kovinkaan iso.

Siellä täällä katujen varsilla oli perinteisiä pärnulaisia asuintaloja, joista iso osa on hienosti entisöityjä.

Pärnun keskustassa on muutamia kirkkoja, joissa kannattaa piipahtaa.

Elisabethin kirkossa saimme kuunnella seuraavalla viikolla alkavan konserttisarjan urkuharjoituksia. Urut ovat yhdet Viron parhaimmista ja kauniisti ne soivatkin. Kirkko sisältä, eikä ulkoakaan ollut kovin kummoinen.

Sen sijaan Jekateriinan ortodoksikirkko oli upea sisältä.

Ulkopäin kirkko oli kovin vaatimaton.

Kirkossa piti maksaa 2 € kuvausmaksu, mutta se kyllä kannatti, sillä upeat hopeareunusteiset ikonit olivat aivan mahtavia.

Pärnussa on myös toinenkin hieno ortodoksikirkko, Pärnun Kristuksen kirkastumisen kirkko.

Rüütlin varrella ja sen sivukaduilla on useita ruokapaikkoja ja kahviloita sekä kivoja pikku putiikkeja.

Kesäisin kadulla on myös käsitöitä myyviä kojuja.

Nykytaiteen ystäville löytyy Pärnusta pieni museo, jonka takapihalla seisoo päätön Lenin-patsas. Museo on avoinna kesäkuukausina päivittäin klo 9–21. Aikuisen pääsylippu museoon maksaa 4 €.

Pärnun kaupunkimuseo on käymisen arvoinen paikka. Se esittelee Pärnun seudun historiaa esihistoriasta aina neuvostoaikoihin. Museo on avoinna ti–su klo 10–18. Sisäänpääsy maksu museoon on 12 € aikuiselta ja lapselta 6 €. Yhteislippu Koidula museoon ja Punaiseen torniin maksaa 20 € aikuinen ja 12 lapsi. Tämä voi olla hyvä valinta, jos aikoo kiertää näissä kaikissa museoissa.

Vanhassa Raatihuoneessa sijaitsee tätä nykyä Pärnun vierailukeskus.

Paikka on avoinna kesäkuukausina tiistaista–perjantaihin klo 11-18.

Lauantaisin paikka on avoinna 11-14. Suljettuna se on maanantaisin ja sunnuntaisin.

Kaupungista matkalla rantaan ei kannata ohittaa Ammenden huvilaa, joka onkin komea näky.

Sen upeassa puutarhassa on hyvä nauttia juotavat.

Paikassa pidetään myös paljon erilaisia tapahtumia. Pärnu onkin kuuluisa useista erilaisista kesätapahtumista ja ulkoilmakonserteista.

Rannalla on myös hotelli Tervise Paradiisissa Span yhteydessä sijaitseva Viron suurin vesipuisto, joka on varsinkin lapsiperheiden suosiossa. Vesipuisto on auki ympäri vuoden klo 11-21. Joka kuukauden toinen tiistai on vesipuistossa huoltotyöt, jolloin vesipuisto on suljettu koko päivän. Sisäänpääsy vesipuistoon vaihtelee ajankohdan ja käyttäjien iän ja kokoonpanon mukaan. Hinnat kannattaakin tarkistaa täältä.

Vesipuiston yhteydessä on myös keilaradat, joiden aukioloajat ovat ma-to klo 14-22 sekä pe-su klo 12-22. Joka kuukauden toinen keskiviikko on keilaratojen huoltopäivä, jolloin radat avautuvat vasta klo 19. Hinnat keilailuun vaihtelevat myös ajankohdan mukaan. Lisäksi siellä on biljardin peluu mahdollisuus hintaan 5 € /tunti.

Pieni mutta mielenkiintoinen automuseo Halingassa, aivan Tallinna-Pärnu maantien vieressä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Museo on avoinna päivittäin klo 11-18 ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 € aikuiselta.

Automuseon näyttelyesineet koostuvat pääsääntöisesti neuvostoajan mielettömän hienosti kunnostetuista kulkupeleistä, joita oli kiva ihailla ja kuvata.

Siiderin ystävien kannattaa pienellä koukkauksella päätieltä eksyä Jaanihanson tai Torin siideritiloille.

 

Tartu

Tartu on Viron toiseksi suurin kaupunki, joka on myös vanha ja arvostettu yliopistokaupunki.

Yliopistonsa ansiosta pieni noin sadantuhannen asukkaan kaupunki on nuorekas, eläväinen ja kansainvälinen.

Tartu on myös monen suomalaisenkin opinahjo.

Viro on tunnettu ja suosittu laadukkaista kylpylöistään eikä Tartu tee siinä poikkeusta.

Tartuun ajaa omalla autolla E263-tietä pitkin Tallinnasta noin 2½ tunnissa. Tie on hyvässä kunnossa ja liikenne sujuvaa. Julkinenliikenne Tartuun toimii erinomaisesti. Linja-autolla matkustaminen Tallinnasta Tartuun on helppoa, mukavaa ja erittäin edullista. Vuoroja kaupunkien välillä on runsaasti. Linja-autolla liikkuminen on ylipäänsä edullista Virossa. Tallinnasta on helppo matkustaa linja-autolla naapurimaiden pääkaupunkeihin. Tartuun pääsee Tallinnasta myös junalla, eikä nekään liput ole kalliitta. Junavuoroja kaupunkien välillä kulkee hyvin.

Tartu on varsin kompakti kaupunki ja siellä on helppo kävellä ympäriinsä.

Tartu on myös pyöräilijäystävällinen kaupunki ja vuokrapyöriä on kaupungista saatavana, kuten myös sähköpotkulautoja.

Kävimme Tartussa juuri ennen kuin korona iski Pohjolaan. Talvella ja alkukeväästä Tartussa on muutenkin kesäsesonkia vähemmän turisteja, mutta 2020 keväällä tiedettiin jo ennakoida tulevaa korona-aaltoa ja se näkyi vieläkin hiljaisemmaksi muuttuneessa kaupungissa.

Kesän vehreydessä puistot, jotka ovat tärkeä osa kaupunkia tuo kesämatkailuun oman painoarvonsa. Nyt ne olivat vasta heräilemässä horrosvaiheesta. Talvella, joulun aikaan pimeys ja joulun kausivalot kaunistavat paikkaa ja luovat keskiaikaiseen kaupunkiin oman tunnelman. Kaupunkia mainostetaankin myös joulukaupunkina. Kaupunki ei siis vierailumme aikana loistanut parhaimmillaan.  Koronakurimusta odottava kaupunki oli auringoinpaisteesta huolimatta aavemaisen tyhjä ja hiljainen. Opinahjot oli suljettu päivää aiemmin ja opiskelijatkin olivat kadonneet katukuvasta.

Eniten nähtävää on Tartun eräänlaisessa Vanhassa kaupungissa ja Toomemäellä.

Virolaisittain Toomemägelle pääsee kiipeämään useita eri reittejä pitkin.

Toomemäen puistossa on monta kohdetta, joihin kannattaa tutustua.

Kesäaikaan Tartun yliopiston ylläpitämässä kasvitieteellisessä puutarhassa kannattaa vierailla, mutta keväällä tehdyn vierailun aikana se oli vielä osittain talviunessa ja siksipä emme sinne menneet.

Tartun yliopiston museossa kannattaa piipahtaa, sillä se kertoo enemmän Baltian tärkeimmästä ja arvostetuimmasta opinahjosta sekä tieteen ja yliopistokoulutuksen historiaa 1600-luvulta nykypäivään.

Pääsylipun hinta museoon on 7 € aikuiselta ja lapselta 6 €. Lisäksi tarjolla on perhelippuja. Lähes kaikki yliopiston alaiset museot ovat avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun ti–su klo 10–18 ja talvikautena ke–su klo 11–17. Tarton yliopistolla on myös varsin mainio taidemuseo.

Toomemäellä löytyy myös Kristjan Jaak Petersonin muistomerkki. Hän oli meidän omaa Runebergiä vastaava virolainen runoilija ja kääntäjä, jota pidetään Virossa runouden ensimmäisenä edustajana, ja Viron kansallisen heräämisen käynnistäjänä.

Entisen tuomiokirkon rauniot ovat myös yksi nähtävyys Tartussa.

Kirkkorakennus vaurioitui pahoin Liettuan sotien ja sitä seuranneiden selkkausten aikana ja nykyisin rakennuksen kohokohtiin kuuluvat sen kaksi 1400-luvun jälkipuolella valmistunutta kirkontornia, joiden huipulla olevalla näköalatasanteella on mahdollista vierailla huhtikuun ja marraskuun välisellä ajalla.

Toomäellä sijaitseva tähtitorni on myös mielenkiintoinen tutustumiskohde.

Se oli aikoinaan astronomian tärkeimpiä keskuksia maailmassa ja onkin yksi Viron tiedehistorian helmi.

Observatoriossa pidetään säännöllisesti erilaisia kursseja niin alan harrastajille kuin muillekin.

Tähtitornissa on myös esillä mielenkiintoinen näyttely ja planetaario, josta on mahdollista katsella kaukoputkella tähtiä. Paikka on avoinna ti-su 10-18. Kuten monet muutkin Viron museoista paikka on kiinni maanantaisin. Pääsymaksu näyttelyyn on 4 € aikuinen ja 3 € lapsi. Jos haluaa vierailla planetaariossa joutuu hankkimaan erillisen 3 € lipun.

Töömäellä sijaitsee myös useita muita mielenkiintoisia ja kuvauksellisia rakennuksia ja patsaita.

Johanneksen kirkko sijaitsee vanhassa kaupungissa.

Kirkossa voi ihastella savesta poltettuja terrakottapatsaita. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Sen sijaan 135 askelman korkuiseen näköalatorniin vaaditaan kahden euron pääsymaksu.

Torniin voi kiivetä kesäkuukausina ma–la klo 10–19.

Talvella torniin pääsee kiipeämään vain ennakkoilmoituksella ja hyvällä ilmalla.

Tartossa on myös useita mielenkiintoisia museoita ja siellä järjestetään varsinkin kesäaikaan paljon erilaisia tapahtumia. Parhaiten näistä saa tietoa visittartu sivuilta.

Tarton sydän on Raatihuoneen tori ja sen edustalla oleva suutelevat opiskelijat veistos.

Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa Raatihuoneeseen, joka on avoinna ma-pe klo 9-18 ja la-su klo 10-17.

Paikalle kannattaa eksyä erityisesti klo 9, 12, 15, 18 ja 21 jolloin Raatihuoneen kellot soittavat kellopelisävelmiä. Raatihuoneella järjestetään myös erilaisia kulttuurisia yleisötapahtumia.

Tartossa on panostettu paljon myös rakennusten ehostamiseen ja siellä onkin useita kauniisti korjattuja taloja.

Keskustassa on kivoja kahviloita ja ravintoloita, joissa voi viettää aikaa.

Arvata vaan voikin, miten kesäksi avattavat ulkoterassit täyttyvät ihmisistä ja turisteista.

Tartua halkoo Emajoki.

Joella voi tehdä 1½ tuntia kestävän risteilyn, jonka hinta on 7 € aikuinen ja 5 € lapsi.

Laivat lähtevät torirakennuksen viereiseltä laiturilta.

Turismin sesonkiaikaan kannattaa liput tilata etukäteen vaikka risteilyntarjoajia onkin monta.

Toisella puolella jokea sijaitsee myös moderni Viron kansallismuseo, joka on auki ke-su klo 10-18. Liput museoon maksavat 14 €. Lisäksi on tarjolla lippuja museon muuttuviin näyttelyihin.

Tartussa on myös useita uusia ja moderneja rakennuksia, jotka ihastuttavat muodollaan.

Joen toisella puolella on Tagurpidi Maja eli ylösalaisin talo, joka varmasti on mielenkiintoinen käymisen kohde .

Talo on ilmestys ja saa kyllä hieraisemaan silmiä.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18. Itse emme talossa sisällä vierailleet, sillä se oli suljettu koronan takia loppukevääksi.

Lippujen hinnat vierailulle vaihtelevat sen mukaan millaisella kokoonpanolla paikassa vierailee. Peruslipun hinta aikuiselta on 7,50 € ja lapselta 6 €. Lisätietoa löytyy täältä.

 

Saarenmaa

Kuressaare on Saarenmaan pääkaupunki, joten sinne siis… Saarenmaalle on helppoa matkustaa omalla autolla Tallinnasta. Kuressaarelle pääsee myös linja-autolla. Saarenmaalle voi myös lentää Tallinnasta. Saarenmaalta voi vierailla muilla saarilla lautalla, ja sieltä on mahdollista myös mennä jatkoyhteydellä Pärnuun.

Saarenmaalla paikasta toiseen liikkuu helpoiten autolla, mutta Kuressaari on sen verran pieni paikka, että siellä liikkuminen onnistuu jalkaisin tai pyörällä.

Saarenmaa on suosittu matkakohde, minkä vuoksi lauttalippu kannattaa varata etukäteen.

Lauttaliput voi tilata kätevästi netistä. Olimme Saarenmaalla elokuussa 2020, jolloin oli pieni hengähdystauko koronasta ja rajat naapurimaihin olivat avoinna matkustamiseen.

Voikin siis hyvin sanoa, että kun muualle ei oikein korona-aikana ole päässyt, niin on pitänyt kierrellä naapurimaita ja kotikuntia. Normaalioloissa ei ehkä ihan tässä mittakaavassa olisi tullut näitä reissuja tehtyä tai ainakaan niistä postailtua.

Lautat Saarenmaalle lähtevät Virtsun satamasta, jonne Tallinnasta on matkaa noin 140 km. Lauttamatka Kuivastun satamaan kestää puoli tuntia ja siitä on vielä 78 kilometrin matka Kuressaareen.

Saarenmaalta löytyy paljon erilaista tekemistä.

Hiekkarannat, luontokohteet ja tasokkaat kulttuuritapahtumat sekä golf-kenttä yhdessä kylpylöiden kanssa takaavat Saarenmaan suosion matkailukohteena.

Suosituin kohde on Kuresaaren kaupunki, jossa alueen palvelut ovat hyvin saatavilla. Kuresaaresta on helppo tehdä retkiä saaren muihin osiin.

Kylpylöistään tunnetun Kuresaaren sydän on keskiaikainen Piispanlinna, jossa toimii myös Saarenmaan museo. Piispanlinna on yksi Viron mielenkiintoisimmista ja parhaiten säilyneistä puolustusrakennelmista.

Nykyisin linnassa on historianmuseo.

Museo on avoinna kesäkuukausina klo 11-18 ja sisäänpääsy linnan museoon ja sen näyttelyihin maksaa 10 € aikuiselta ja alle 9-vuotiaat pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Myytävänä on myös 25 € hintaisia perhelippuja. Linnan piha-alue tarjoaa monenlaista tekemistä lapsille ja aikuisille. Linnan piha-alueella ja linnasalissa on usein tarjolla myös erilaisia musiikkitapahtumia.

Piispanlinnaa voi ihailla myös vallihaudasta käsin.

Kuressaaren linnan vallihaudassa on kesäkuukausina mahdollisuus vuokrata soutuveneitä.

Puolentunnin soutelu maksaa  6 € ja tunti 10 €.

Linnan alue ympäristöineen on myös kaunis iltavalaistuksen aikaan.

Läheisellä puistoalueella on muutamia mukavia ravintoloita isoine kesäterasseineen.

Kuresaaren keskustassa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia ja ihania tunnelmallisia ravintoloita ja terasseja.

Kuressaaren Raatihuoneessakin kannattaa piipahtaa.

Rakennuksessa toimii turisti-info, joka on avoinna ma-pe klo 9-17 ja la 10-15. Sunnuntaisin paikka on suljettu. Lisäksi rakennuksen pohjakerroksessa on Kuressaaren Raatigalleria, jossa voi tutustua taidenäyttelyihin. Yläkerrassa on esillä Viron suurin kattomaalaus, jota kannattaa myöskin käydä vilkaisemassa.

Kiva käyntikohde on myös vanha mylly jossa toimii erittäin suosittu ravintola.

Kaupunki tarjoaa varsinkin kesäkuukausina paljon erilaista ohjelmaa ja tekemistä kaikenikäisille. Parhaiten tietoa löytyy täältä.

Kuressaaren keskustassa on parikin hienoa kirkkoa, joista Pyhän Nikolain ortodoksikirkko on hyvä vierailukohde.

Kiertelimme saarta autolla sinne ja tänne.

Ajelimme erilaisia isompia ja pienempiä teitä. Osa oli oikein hyvässä kunnossa, osa taas ei.

Matkalla eteen avautui upeita merimaisemia, mutta myös alueen rappioromantiikkaa.

Mihklin maatilamuseossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Paikka on avoinna ti-la klo 11-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 3 €. Lapset pääsevät sisään veloituksetta.

Paikalla pääsee samalla kokemaan myös luonto- ja perinne- kulttuuriteemaisia ohjelmia ja toimintaa.

Paikassa viihtyvät kaikenikäiset. Alueella on myös pieni museokauppa, josta saa kahvia, virvokkeita ja jäätelöä.

Pangan jyrkänne on suosittu matkailunähtävyys Saarenmaalla.

Jyrkänteen alueelle pysähdytään usein eväsretkelle tai vaan ottamaan kuva.

Alueella ei ole minkäänlaisia palveluita tai valmiita, kyltein opastettuja reittejä. Parkkipaikalta kukin voi suunnistaa alueella kuten haluaa.

Toinen merkittävä luontonähtävyys Saarenmaalla on Kaalin kylässä sijaitseva Kaalin kraatteri, joka on esihistoriallisella ajalla maahan pudonneen meteoriitin aiheuttama halkaisijaltaan 110 metriä leveä ja 22 metriä syvä kraatteri.

Kraateri on reunustettu matalalla kiviaidalla ja sen pohjalla on tällä hetkellä melko vähän vettä. Kaalin kylä sijaitsee 20 kilometrin päässä Kuressaaresta.

Kuvattava oli myös Anglan tuulimyllyt, jotka ovat yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Saarenmaalla.

Alue on avoinna päivittäin klo 9-20.  Yhteen tuulimyllyyn on mahdollista päästä sisälle.

Kulttuurikeskuksen talossa sijaitsee kahvila ja matkamuistomyymälä sekä näyttelytila, jossa on esillä laaja kokoelma metallintyöstökoneita ja sorveja.

Sisäänpääsy alueelle maksaa 6 € aikuiselta ja alle 7-vuotiaat lapset pääsevät alueelle veloituksetta. Alueelle myydään myös 10 € maksava perhelippu. Toiminta kulttuurikeskuksen alueella on vilkasta ja paikalla järjestetään erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Sõrven majakka on suosittu vierailukohde Saarenmaalla.

52 metriä korkea majakka seisoo uljaana Sõrvenniemellä Saarenmaan eteläisimmässä kärjessä.

Majakka on avoinna vierailijoille kesäkuukausina joka päivä klo 10-19.

Majakkaan pääsee kiipeämään 4 € sisäänpääsymaksulla ja sieltä avautuukin hyvällä säällä näköala kauas merelle. Majakan entisten työntekijöiden talossa toimii nykyisin vierailukeskus, jossa saa tietoa alueen historiasta ja luonnosta.

Majakan vieressä on suosittu ranta- ja kyläravintola Sääre Paargu. Paikassa olikin muuten erinomaisen hyvä ruoka. Sõrveniemen kärjessä sijaitsee myös pieni, eikä kovin kummoinen Sõrven sota-, historia- ja luontomuseo. Museo on avoinna klo 10-20 ja vieraillakseen siellä pitää maksaa neljän euron sisäänpääsymaksu.

Saaren eteläkärkeen matkailijat ovat kasanneet rannan pyöreistä irtokivistä erilaisia paaseja.

Eteläkärki on myös suosittu lintuharrastajien bongauspaikka.

Kauniina kesäiltana mainio kokemus voisi olla myös Kuresaaresta purjealus Hoppetilla lähtevä auringonlaskun risteily ja konserti merellä. Alus tekee myös muita risteilyjä ja niistä saa lisätietoa täältä.

 

Yleinen

Ahvenanmaa: Maarianhamina, Kastelholma, Jomala, Geta ja Eckerö

 

Ahvenanmaan nähtävyydet

Kesäloma häämöttää. Suosiolla osa lomasta pidetään nyt juhannuksesta eteenpäin ja osa siirretään pitkälle syksyyn. Joskos sitten pääsisi jo taas kahden koronapiikin jälkeen junailemaan? Viime kesä meni asuntoautoillen ja ympäri Suomea kierrellen. Pari pyörähdystä onnistuimme tekemään Norjan puolelle, juurikin silloin, kun rajat olivat hetkellisesti auki. Noin tasan vuosi sitten Turkua kierrellessämme ja sataman ruotsinlaivoja katsellessa ajatuksissa kävi hypätä joskus taas laivaan ja mennä Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Enpä tuolloin olisi uskonut, että tulevan kesälomamme yksi osa suuntautui Ahvenanmaalle.

Tutkailimme erilaisia vaihtoehtoja matkustaa Ahvenanmaalle. Lentoaikataulut olivat todella kummalliset ja Finnlinesin autolautan aikataulut olivat hivenen hankalat.

Saaristoreitti olisi houkutellut Turusta pikkusaarien kautta Ahvenanmaan pääsaarelle, mutta mahdolliset pitkätkin lauttajonot eivät jaksaneet innostaa, joten otimme perinteisen reitin Turusta Maarianhaminaan.

Laivan kannella kauniissa ilmassa olikin kiva katsella kaunista Turun ja Ahvenanmaan saaristoa ja nauttia kesän hellettä vilvoittavasta merituulesta. Viiden tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Maarianhaminaan.

Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi, mutta ainakin näin turistiaikaan myös suomen kielellä pärjäsi.

Ahvenanmaa on Itämerellä sijaitseva saariryhmä, jolla on oma itsehallinto. Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja.

Tällä kertaa päätimme majoittua hotelliin ja tehdä sieltä käsin päiväretkiä ympäri Ahvenanmaata. Maarianhaminasta sekä muista isoimmista paikoista löytyy eritasoisia hotelleja. Samoin ympäri saarta on tarjolla erilaisia majataloja. Ahvenanmaalta löytyy useita leirintäalueita, joista monet sijaitsevat meren rannalla upeissa maisemissa. Leirintäalueet ovat etenkin pyöräilijöiden suosiossa ja niistä löytyykin mukavia yöpymismökkejä. Yöpymismökit ovat varsin mainioita ja viihtyisiä yöpymiskohteita. Olemme joskus niissä Ahvenanmaalla käydessämme yöpyneetkin. Ahvenanmaalla on myös vuokrattavana paljon erilaisia ja eritasoisia mökkejä sekä B&B majoitusta.

Ahvenanmaalla välimatkat ovat lyhyitä ja siellä onkin helppo liikkua, niin autolla kuin pyörälläkin.

Pääsaari on 45 kilometriä pitkä ja 55 kilometriä leveä, miksi Ahvenanmaa on suosittu pyöräilykohde.

Monet vierailijat vuokraavat polkupyörän vasta Ahvenanmaalta. Pyörävuokraamojen lisäksi monet hotellit ja majapaikat välittävät vieraille vuokrapyöriä.

Kesäkuukausina toimivat polkupyörälautat yhdistävät pyöräilyreitit kokonaiseksi pyöräilyverkostoksi, joissa on helppo liikkua ja tutustua saareen. Pyöräreitit löytyvät helposti seuraamalla valkovihreitä viittoja. Ahvenanmaan matkailuneuvonnasta saa apua pyöräilyreitin suunnitteluun. Tarjolla myös valmiita pyöräilypaketteja.

Jos et ole omalla autolla liikkeellä, niin voit hyödyntää Ahvenanmaan julkista liikennettä, johon kuuluvat linja-autot ja saaristolautat.

Linja-autolla pääsee pääsaaren eri osiin ja pääsaarelta useammalle pienemmälle saarelle pääsee saaristolautalla.

Lauttamatka on matkustajille ilmainen, mutta pyöristä ja muista kulkuneuvoista peritään lauttamaksu.

Tarjolla on myös venekyytejä Ahvenanmaan pienimmille saarille, jonne ei ole lauttayhteyttä.

Jos aikoo vierailla Kastelholman linnassa, Vita Björnin vankilamuseossa, Ahvenanmaan Kulttuuri- historiallisessa museossa ja Taidemuseo Maarianhaminassa, kannattava hankinta on 10 €/ aikuiset ja 8 €/ lapset maksava kesäyhteislippu.

Ahvenanmaalla on suosittua myös patikoida ja suosittujen patikointireittien yhteydessä on useita näköalatorneja. Suosittua on myös vuokrata kajakki ja tutustua Ahvenanmaan vesialueisiin melomalla joko valmiilla retkellä tai itsenäisesti. Lisäksi alueella on hyvät mahdollisuudet pelata golfia tai kalastaa.

 

Maarianhamina

Maarianhamina on Ahvenanmaan pääkaupunki ja samalla myös saariston ainoa kaupunki. Kaupungissa asuu lähes 12000 asukasta, mikä on 40 % kaikista ahvenanmaalaisista. Kesäaikaan Maarianhaminan väkiluku kasvaa huomattavasti turistien ja mökkiläisten saapuessa saarelle. Maarianhaminaa voikin pitää kesäkaupunkina. Maarianhamina ei ole kovin iso kaupunki ja sen nähtävyydet pystyy helposti kiertämään jalkaisin. Maarianhaminan kaupungin sivuilta löytyy vinkkejä kävelyreitiksi.

Maarianhaminassa kulkee myös ilmainen Röde Ormin Hop on Hop off kaupunkijuna, suosittelen sen kyytiin hyppäämistä.

Junan lähtöpiste on Eteläsatamassa ja se kulkee kaikkien tärkeiden nähtävyyksien ja paikkojen kautta.

Ahvenanmaalla on tänä vuonna Åland 100 juhlavuosi.

Juhlavuosi tuo  koko vuodeksi Ahvenanmaalle paljon kaikenlaista ohjelmaa.

Tarkemmin juhlavuodesta ja sen tarjonnasta voit lukea täältä.

Maarianhamina on merenkulun kaupunki ja ensimmäisenä silmään pistää satamassa Merenkulkumuseo sekä maailman ainoa nelimastoinen rahtipurjelaiva S/V Pommern. Talvisin laiva on suljettu, mutta muuten avoinna yleisölle toukokuusta syyskuuhun. Merenkulkumuseo sen sijaan on auki ympäri vuoden. Kesäkuukausina vierailemaan pääsee klo 10-17 ja muina ajankohtina museo sulkee ovet tuntia aikaisemmin. Vierailu museoon maksaa 14 €/aikuinen ja 7-17- vuotiaat 8 € ja alle 7-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi.

Sekä laivassa, että Merenkulkumuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Interaktiiviset näyttelyt kertovat tarinoita merenkulusta.

Näytteillä on myös erilaisia merenkulussa käytettyjä esineitä. Museossa on huomioitu myös lapset, joille oli tarjolla monenlaista puuhaa.

Sjöpromenadia kulkiessa voi ihastella merta ja nauttia vaikka lasillisen.

Punaisissa merimakasiineissa olevat ravintolat ja terassit houkuttelevat pysähtymään.

Itseoikeutetusti rannan komein ravintola on jugend tyylinen meripaviljonki.

Maarianhaminassa on kaksi vierasvenesatamaa, joista kumpikin oli täynnä veneitä. Ilonen ja lomalaisten kiireetön meno tarttui. Tällä kertaa paattien perässä ei liehunut montaakaan ruotsin lippua sen sijaan lämpimässä kesätuulessa veneiden perässä liehuivat kauniit sinivalkoiset värit.

Kierrellä kannattaa myös Maarianhaminan historiallisessa Merikorttelissa, jossa erilaiset käsityöläispajat ja perinteiset venevajat sekä ranta-aitat osoittautuivat varsin mielenkiintoisiksi.

Alueen punaisissa ja harmaissa venevajoissa valmistettiin edelleen veneitä perinteisin työmenetelmin käsityönä.

Alueella on myös puulaiva- ja veneiden rakentamista esittelevä museo sekä merimoottorimuseo, jossa voi tutustua vanhoihin moottoreihin.

Museokorttelissa on vierassatama perinteisille purjealuksille ja puuveneille, joita olikin laiturissa useita. Komeita olivat.

Paikka on avoinna joka päivä klo 10-17.

Merikorttelin vieressä on  Mariebadin kylpylä, jossa on myös ulkoallas ja iso terassi auringonottoon. Sisäänpääsymaksu kylpylään on 9 euroa aikuiselta ja lapset 4-19 vuotta 5 euroa.  Kylpylä on auki päivittäin, joitakin pyhäpäiviä lukuunottamatta.

Maarianhaminan kauppakadulla, joka on viihtyisä kävelykatu voi tehdä ostoksia ja nauttia kesän mukanaan tuomasta ihmisvilinästä.

Ostoskatu on täynnä kauniita rakennuksia, joista löytyy monenlaisia pikkuputiikkeja.

Ahvenanmaan torilta on lyhyt matka Österhamnin suositulle minigolfradalle, joka sijaitsi aivan meren äärellä. Minigolfin peluun lisäksi kesäisin voi nauttia ravintolan ja baarin palveluista sekä musiikkitapahtumista.

Lähellä minigolf rataa, kävelyetäisyydellä keskustasta on Lilla Holmenin pikku saaressa oleva uimaranta.

Rannalla on laituri, ja uimalautta sekä rantalentopallokenttä ja hauska kiipeilylaiva lapsille.

Lisäksi saarelle on rakennettu lintutalo ja aitauksia muille eläimille. Kiva oli seurata myös vapaana kulkevia riikinkukkoja sekä kauniista ilmasta nauttivia lomalaisia.

Melko pieni St Göranin kirkko puistobulevardin puolessa välissä, lähellä keskustaa on hienompi ulkoapäin kuin sisältä. Lähellä kirkkoa on Södragatanin alueen puutalokorttelit, jossa on nähtävillä upeita ja hyvin hoidettuja vanhoja puuhuviloita.

Torin tuntumassa sijaitsevat Ahvenanmaan itsehallintotalo, Ahvenanmaan Maakuntapäivät ja Maakuntahallitus, Maarianhaminan Kaupungintalo ja Valtion virastotalo.

Vieressä olevassa Stadshusbacken puistossa seisoo tsaaritar Maria Aleksandrovnan patsas, jonka mukaan Maarianhamina on nimetty.

Jos haluaa tutustua Ahvenanmaan historiaan tarkemmin kannattaa vierailla Kaupungintalon lähellä olevassa kulttuurihistoriallisessa museossa. Ahvenanmaan taidemuseo esittelee ahvenanmaalaista taidetta. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Museo on auki joka päivä klo 10-17. Pääsymaksu 8 € aikuinen ja 5 € lapsi 7-17- vuotta kattaa sisäänpääsyn sekä kulttuurihistoriallisen että taidemuseon. Ahvenanmaan joihinkin museoihin on ilmainen sisäänpääsy aina kuukauden ensimmäisenä torstaina, kansainvälisenä museopäivänä 18. toukokuuta ja Ahvenanmaan itsehallintopäivänä 9. kesäkuuta.

Maarianhaminan satamasta lähtee myös useita turisteille tarkoitettuja venekyytejä ja saaristoristeilyitä eri puolille Ahvenanmaata.

Harmillisesti kaikki risteilyt Kobba Klintar saarelle – entiselle luotsiasemalle olivat loppuun myytyjä.

Vierailu saarella olisi maksanut 25 €/henkilö ja taxivene olisi ottanut kyydityksestä saarelle 150 €.

Venekyyti saarelle lähtee museolaiva Pommernin läheltä.

Kobba Klintar tervehtii laivamatkustajia pienellä luodolla hetkeä ennen Maarianhaminaan saapumista. Kohteen voi myös nähdä matkustajalaivan kannelta, josta tämäkin kuva on otettu. Nykyisin luotsiasema toimii suosittuna vierailukohteena ja siellä on pieni kesäkahvila. Kiva olisi ollut ihan käydä paikanpäällä.

Heinäkuussa torilla on torstaisin kesämarkkinat ja kirpputoritapahtuma. Maarianhaminassa vierähtää helposti kokonainen päivä.

 

Kastelholman linna

Kastelholman linna sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Maarianhaminasta. Sundin kunnassa sijaitseva historiallinen linna on suosittu vierailukohde melko lähellä olevan Taffelin sipsi tehtaan lisäksi.

Nykyisin museona toimiva Kastelholman linna on hyvin säilynyt. Linnalla on pitkä ja värikäs historia puolustuslinnakkeesta erilaisten poliittisiin selkkauksien näyttämöksi sekä kruunun lääninhaltijan ja voutien istuimena toimimisesta.

Kustaa Vaasa teki Kastelholmasta kuninkaallisen metsästyslinnan ja laajennutti sitä.

Myöhemmin 1500-luvulla Kustaa Vaasan poika Juhana sai Suomen ja Ahvenanmaan herttuakunnakseen ja lopuksi piti kruunusta käydyn veljenriidan päätteeksi veljeään ja tämän vaimoa Katariina Maununtytärtä vankina Kastelholmassa.

1600-luvulla Kastelholma oli Ahvenanmaan hallinnollinen keskus ja siellä vieraili Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf tarkistamassa valtakuntansa alueita. Vuosisatojen saatossa linna paloi useaan otteeseen ja sen annettiin rapistua loistoajoistaan. Nyttemmin linnaa on entisöity useaan otteeseen. Nytkin linnassa tehtiin entisöinti- ja korjaustöitä.

Linnassa ja sen ympäristössä on paljon katsottavaa. Linnavierailulla on huomioitu myös lapset ja olikin hellyttävää katsoa linnanneidoiksi ja ritareiksi pukeutuneita pikkuihmisiä aarrejahdissa.

Linna ympäristöineen on avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun päivittäin klo 10–17. Heinäkuussa linna on auki tunnin pidempään. Juhannusviikosta aina elokuun toiselle viikolle linnassa järjestetään opastettuja tutustumisia. Sisäänpääsy linnaan ja Vita Björniin vankilamuseoon maksaa aikuiselta 8 € ja lapselta 7–17- vuotiaat 5 €. Mahdollisuus on myös hankkia 20 € perhelippu 2 aikuista ja 2 lasta. Lisäksi on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle linnassa, joka kestää noin tunnin ja se sisältyy sisäänpääsymaksuun. Jos haluaa tutustua linnan itsekseen kannattaa ladata omaan älypuhelimeen ääniopastus.

Linnan lähistöllä on ulkoilmamuseo Jan Karlsgården, joka on tyypillinen ahvenanmaalainen 1850-luvun tila asuinra-kennuksineen, ulko- rakennuksineen ja navettoineen.

Ulkoilmamuseoon on vapaa pääsy.

Alueella järjestetään monenlaista toimintaa kesäisin.

Alueella sijaitsee myös vanha kruununvankila Vita Björn, joka on sisutettu vankilamuseoksi.

Vankilamuseossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Jos haluaa vierailla ainoastaan vankilamuseossa on lipun hinta sinne 2 € aikuiselta ja 1 € lapselta. Vankilamuseo on auki samaan aikaan kuin Kastelholman linnakin.

Kastelholmaan voi tulla myös omalla veneellä ja vierasvenesatama onkin aivan lähellä linnaa. Läheisyydessä on myös useita yöpymis- ja ruokailumahdollisuuksia sekä Golf kenttä.

Sundin kunnan alue on muutenkin mielenkiintoinen, sillä siellä sijaitsee paljon historiallisia kulttuurimuistomerkkejä. Tutustua kannattaa Kastelholman linnan lähellä olevaan keskiaikaiseen Sundin Johannes Kastajalle omistettuun kirkkoon. Ahvenanmaan suurin kirkko sijaitsee yksinäisellä paikalla merenlahden rannalla, vajaan kahden kilometrin päässä päätieltä. Kirkon seinämaalaukset ovat peräisin 1300-luvun alkupuolelta.

Kirkon yksi nähtävyys on Raamatun henkilöitä esittäviä veistoksia käsittävä alttarikaappi sekä sen päälle Pyhää ehtoollista esittävä maalaus.

Myös kirkon 1200-luvulla tehty kookas krusifiksi on näkemisen arvoinen. Kirkon jykevä kivinen torni kohoaa 22 metrin korkeuteen.

Bomarsundin rauniolinnoitus sijaitsee myös Sundissa. Kymmenen kilometriä Kastelholmasta itään olevan Bomarsundin rakentaminen aloitettiin 1800-luvulla. Siitä piti tulla silloisen isäntämaan Venäjän läntisin tukikohta, joka turvaa ja takaa isäntämaan edut, vallan ja mahdin Itämerellä. Linnoituksen ympärille kehittyi toimiva pieni yhteisö, johon kuului posti, koulu, kauppoja ja toimistotiloja. Nyttemmin alueella sijaitsee Nya Skarpansin puutaloalue.

Krimin eli Oolannin sodan seurauksena rakennusvaiheessa ollut linnoitus tuhottiin lähes kokonaan.

Raunioiden lisäksi tästä sodasta jäi muistoksi laulu Oolannin sodasta sekä Kokkolassa esillä oleva Englannin kuninkaalliselta laivastolta Krimin sodasta saaliiksi saatu maihinnousuvene barkassi. Lisää tästä voit lukea aiemmasta blogistani täältä.

Bomarsundin tuhoamisella oli myös suuri merkitys Ahvenanmaan historiassa, sillä Ahvenanmaasta tehtiin demilitarisoitu alue. Ahvenanmaa on edelleen puolueeton ja aseeton alue.

Rauniot ovat suosittu nähtävyys, vaikka itse linnoituksesta ei ole juurikaan mitään jäljellä. Entiset puolustustornit toimivat hyvinä näköalapaikkoina merelle. Alueella sijaitsee myös pieni museo, jossa voi tutustua Bomarsundin kuviin ja esineisiin. Jos linnoituksesta haluaa saada opastaulua enemmän irti kannattaa ehdottomasti vierailla ennen raunioille menoa museossa. Museo on auki juhannusviikosta kesäkuun loppuun arkipäivinä klo 10-17, kuten myös elokuussa. Heinäkuussa museo on avoinna päivittäin klo 10-17. Museoon on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. Alueen itsenäiseen tutustumiseen voi ladata Coastal Past -sovelluksen, jonka avulla linnoituksen historian pitäisi avautua aivan uudella tavalla. Itse en tuota sovellusta ladannut.

Bomarsundin linnoitukselta matkaa voi vielä jatkaa losseilla Värdön saarelle, aina Norrgårdiin saakka tai Kumlingen saarelle.

Kumlingen saarelle matka lautalla kestää noin tunti kaksikymmentä minuuttia. Tarkemmat reitit ja aikataulut löytyvät täältä.

Kumlingen saarella ei oikeastaan ole mitään erityistä. Googlailin ja käteen jäi Pyhän Annan vaatimaton kirkko, Kumlingen kylätoimikunnan vanhaan kansakouluun perustama Kumlingen kulttuurikeskus, Kumlingen kylän tuntumassa sijaitsevassa vanha apteekki, postiliikennettä varten pystytetty lentomajakka sekä museotila Hermas. Tämä saari jätettiin siis väliin.

Jatkoimme matkaa Simskälan saarelle, jossa Myrskyluodon Maijan kirjoittajan kotitalo sijaitsee. Nykyisin talossa toimii majatalo ja ravintola Stormskärs Värdshus. Jos haluaa päästä tutustumaan varsinaiselle Myrskyluodolle, järjestetään sinne veneretkiä Simskälastista tiistai-iltaisin heinäkuussa sekä elokuun alkupuolella.

Ahvenanmaan koulumuseo sijaitsee Strömsbyssä.

Sympaattinen museo on auki juhannuksesta elokuun alkuun ja pääsymaksu museoon on 2 € aikuiset ja 1 € lapset.

Pieni kirkko Värdössä ei ole kummoinen nähtävyys.

Värdön saarella toimii myös pieni Wennströms lanthandel museo, joka on avoinna heinäkuun keskiviikkoiltoina klo 18-21.

Viikko sitten olleesta juhannuksesta muistona oli joka kylään pystytetty jo nuukahtanut juhannussalko.

Komeita olivat juhannussalot edelleen ja niiden koristelussa näkyi selvästi eri kylien erilaisuus ja pieni kilpailu komeimman salon tittelistä.

Jokaisesta kylästä löytyi myös ainakin yksi tuulimylly.

Tuulimyllyt olivat hyvin säilyneitä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Jomalan kautta Godbyhyn ja sieltä saaren pohjoisosaan Getaan.

 

Jomala, Geta ja Eckerö

Ahvenanmaan ainoa lentokenttä sijaitsee Jomalassa, joka on alle 10 km päässä Maarianhaminasta.

Jomalassa on useita kivoja uimarantoja ja upeita venevaja-alueita.

Jomalassa on mahdollista tutustua useisiin historiallisiin nähtävyyksiin, kuten Ingby Bergenin, jossa näkyvillä on edelleen jääkauden jäljet ja pronssikautisia hautaröykkiöitä.

Borgbergetillä on viikinkiaikaisen linnoituksen jäänteitä Borgbergetin laella sijaitsi rautakauden aikainen puolustuslinna. Mäelle johtaa valkopäisin tolpin merkitty polku. Mäkilinnasta on jäljellä enää kivimuurien perustuksia. Mäelle on pystytetty sen sijaan puusta veistettyjä sotureita seutua vartioimaan.

Itse Jomalassa on Ahvenanmaan vanhin kivikirkko, joka on pyhitetty suojelupyhimys Olaville.

Muita nähtävyyksiä ovat mm. vanhassa kivinavetassa sijaitseva taide- ja kulttuurihistoriallinen museo sekä Ramsholmenin luonnonsuojelualue, jotka jäivät tällä kertaa käymättä.

Seuraavaksi pysähdyimme Godbyhyn. Godby on iso kylä, jossa on panimoravintolasta Stallhagen.

Godbyn lähellä kannattaa käydä katsomassa keskiaikaista Finströmin kirkkoa ja sitä vastapäätä olevaa punaista tuulimyllyä.

Godby on saaren isojen pääteiden risteyskohta, joka sijaitsee puolessa välissä matkalla pääsaaren pohjoisreunalla sijaitsevaan Getaan tai Eckeröhön.

Getassa sijaitsee Ahvenanmaan vuori – Getavuori.

Käppyrämäntyjen peittämät kukkulat nousevat yli sadan metrin korkeuteen merenpinnasta, ja niiden laella on näkötorni, josta voi ihailla merellistä ympäristöä.

Jos maisemat ovat hienot kukkulan päältä, ovat ne hienot myös meren äärellä.

Alue on kalliokiipeilijöiden suosiossa. Yhtenä alueen nähtävyytenä on Djupviksgrottanin luola ja alueen muut luolat ja rotkot, jonne kulku vaatii eräilyä. Lisäksi alueella on keskiaikainen pyhäkkö, Pyhälle Yrjölle omistettu Getan kirkko.

Veteraaniajoneuvojen harrastajilla on oma pieni museo Getassa.

Tähän paikkaan kannattaa todellakin poiketa.

Kokoelma oli hieno ja paikka mielenkiintoinen.

Esillä on taidokkaasti kunnostettuja vanhoja moottoriajoneuvoja.

Paikan sisäänpääsymaksu oli vapaaehtoinen.

Museon viereen on siirretty myös pieni huoltoasema- rakennus, joka sijaitsi aikoinaan Maarianhaminan pohjoisosassa.

Huoltamoraken- nuksessa aika oli pysähtynyt.

Tavarat olivat niillä sijoillaan, minne ne sen viimeinen omistajatyöntekijä oli aikoinaan jättänyt.

Paikan innokas puuhamies kertoi tarinaa, jos toistakin ja näytti myös asiaan vihkiytyneiden salaisen huoneen.

Getasta pääsee myös retkelle Sälskärin majakalle. 30 metriä korkea valkoiseksi kalkittu majakka seisoo ylväänä omalla pienellä saarellaan. Komea majakka on Suomen vanhin merimajakka. Majakka on varsin suosittu vierailukohde kesäisin, tosin rajoitetut retkiajankohdat hieman rajoittavat vierailun ajoittamista  omaan matkasuunnitelmaan. Hieman Getasta eteenpäin on pieni Dånö, jossa toimii kotiseutumuseo. Museossa voi tutustua entisajan luotsi- ja kalastajatorpan elämään.

Getasta ajoimme poikittain pikkuteitä pitkin Eckeröhön.

Matkalla piipahdimme Västerkalmaren palokuntamuseossa, jossa oli myös paljon katsottavaa.

Lapset tykkäävät paikasta aivan varmasti.

Paikka on auki 1.6-15.8 tiistaista lauantaihin klo 12-16. Sisäänpääsy museoon on 3,50 € aikuinen ja 2 € 7-12 v lapset.

Eckeröstä olemmekin joskus kauan sitten menneet lautalla Grisslehamniin Ruotsiin. Samalla reissulla kävimme tutustumassa Eckerön historialliseen Posti- ja tullitaloon, joka sijaitsee aivan meren rannalla.

Päärakennuksessa järjestetään vaihtuvia nykytaiteen ja muotoilun näyttelyitä.

Lisäksi Posti- ja tullitalossa on ahvenanmaalaisten kahvila ja suklaapuoti sekä pieni Postiruotumuseo, joka kertoo postinkulun historiasta saaristossa.

Rakennus on auki vierailijoille kesäkuun puolestavälistä syyskuun loppuun joka päivä klo 10–18 ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Opastetuille kierroksille pääsee osallistumaan ennakkovarauksella ja niistä peritään pieni maksu. Postiruotumuseo on avoinna päivittäin klo 10-16 kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin.

Postitalon vieressä on Sandmon uimaranta. Toinen kiva uimaranta Degersand sijaitsee Eckerön etelälaidalla.

Eckerön Käringsundista löytyvät Ahvenanmaan kauneimmat kalastajakylämaisemat. Käringsundissa on kesäisin auki oleva metsästys- ja kalastusmuseo, jossa voi tutustua entisaikain hylkeenpyyntiin.

Museo on auki toukokuusta juhannukseen ja elokuun puolesta välistä elokuun loppuun ma-la klo 10-17.

Heinäkuun ja kesäkuun viimeisen viikon museo on auki joka päivä klo 10-18.

Sisäänpääsy museoon maksaa 7 € aikuinen ja lapset 7-17-vuotiaat 4 €. Alle 7-vuotiaat pääsevät museoon maksutta.

Museoon on myös saatavilla 18 € maksava perhelippu. Lapsille löytyy tekemistä myös Eckerössä olevasta Smart Parkista. Seikkailupuisto on avoinna maanantaista-lauantaihin klo 11-18. 3 -15 vuotiaan lasten huvittelulippu maksaa 22 € ja aikuisten lippu 11 €. Kesäisin Käringsundista järjestetään retkiä historialliselle Märketin majakalle.

Eckerön ja Maarianhaminan väliseen matkaan menee noin puoli tuntia autolla. Poispäin Eckeröstä pysähdyimme vielä kuvaamaan Hammarlandin eli Pyhän Katariina Aleksandrialaisen keskiaikaisen harmaakivikirkon.

 

Lemland ja Lumparland

Kolmantena päivänä suuntasimme Lemlandiin ja Lumparlandiin.

Ohitimme Lemströmmin kanavan, jotta veneet pääsevät vaivattomammin Maarianhaminan Itäsatamasta ja Slemmernin merenlahdelta Ahvenanmaan sisämerelle.

Lisäksi kävimme pyörähtämässä Järsössä.

Matkalla Maarianhaminasta saarille voi pysähtyä Knutsbodassa pienpanimossa Open Water Breweryssä sekä vierailla myös Pellaksen komeassa laivurintalossa, jossa toimii sekä museo että kahvila. Paikka on avoinna kesäkuun puolesta välistä elokuun loppuun. Sisäänpääsy yli 15 vuotiailta on 5 €.

Lähistöllä sijaitsee myös Amalia Cafe & Logi limonaditehdas, joka tunnetaan perinteisesti tehdystä limonadistaan.

Matkalla kameraan osui myös Pyhän Birgitan kirkko.

Ajoimme aina Långnäsin satamaan asti, josta myös öiseen aikaan saapuvat ja lähtevät matkustajalaivat sekä Finnlinesin autolautta. Myös Ahvenanmaalle tulevat rahtialukset rantautuvat tänne.

Aikomuksenamme oli mennä Föglön saarelle, jonne yhteyslautta lähtee Svinöstä. Lautan aikataulut löytyy täältä . Lauttojen aikataulut olivat sen verran haasteelliset pikaiselle vierailulle, että päätimme jättää tämän saaren käymättä. Tutkailin kuitenkin paikan tarjontaa ja Degerbyssä sijaitsee historiallinen kestikievari ja käräjäpaikka Enigheten sekä suurin osa Föglön palveluista.

Föglö sai kansainvälistä huomiota, kun sukeltajat löysivät 145 pulloa maailman vanhinta samppanjaa tuntemattomasta hylystä 55 metrin syvyydestä Föglön saaristosta. Toinen merkittävä löytö oli hylky täynnä viinipulloja.

Kotimatkalla tarkoituksenamme oli pysähtyä vielä yhdeksi yöksi Turkuun.

Turussa piti järjestää jälleen Tall Ship race tapahtuma, mutta kuten monet muutkin isot tapahtuman, niin myös tämä peruttiin tältä kesältä. Harmi!

Olemme aiemminkin vierailleet Tall Ship race tapahtumissa ja niissä on aina ollut paljon katsottava ja koettavaa.

Ehkäpä taas joskus tulevaisuudessa tämäkin tapahtuma saadaan toteutumaan.

Yleinen

Korona turvallisesti autoillen Hankoon, Raaseporiin ja Kemiönsaarelle

 

Matka jatkuu autoillen kotimaassa

Enpä olisi uskonut, että paljon työmatkaajana ja omallakin ajalla matkaavina olemme olleet jumissa kotona jo vuoden. Maski kasvoilla, kertakäyttöhanskat kädessä, rutiinit muuttuneina ja täysin etätyötätekevinä olemme joutuneet muuttamaan omia arkikuvioitammekin. Hankituksi on tullut metallinpaljastin, jolla olemme ”raadanneet” lähialueiden uimarantoja. Saalis on ollut melkoisen laiha ja siksipä siitä ei sen enempää…

Yhden koronapiikin suojaan ja muihin terveysturvallisuustoimiin luottaen päätimme viettää talviloman ulkoiluttamalla metallinpaljastinta. Sai samalla ulkoilutusta tuo kamerakin.  Kotoa oli päästävä pois – ottaa vetolaukku vedettäväksi, kirjautua hotelliin ja kokea olevansa muualla. Kaksi yötä Tammisaaressa ja kiertelyä sen ympäristössä. Yksi yö Turussa.

Näistä ei junalla tehdyistä lähimatkoista ja pidennetyistä viikonlopuista Suomessa ja muualla en ole aiemmin kirjoitellut, mutta kohta ruostuu bloginkirjoitustaito, joten päätin kirjoittaa tästä irtiotosta.

 

Hanko

Hanko, ei ole uusi tuttavuus, mutta nyt vierailu sinne tehtiin aivan uudella asenteella. Hangon rannat tuli käytyä läpi, samoin ihasteltua upeasti kunnostettuja huviloita. Ajoimme pikkuteitä ja törmäsimme mitä viehättäneempiin hiekkarantoihin, kalliomaisemiin ja armeijan harjoitusalueisiin. Termarikahvit maistuivat tuulisessa, mutta auringon paisteisessa kevätsäässä.

Hangon sijainti Manner-Suomen eteläisimmällä niemellä on vaikuttanut sen historiaan, joka onkin melkoisen mielenkiintoinen historiallisineen taisteluineen ja kieltolain aikaisine erityistoimineen. Oman lisänsä alueen mielenkiintoon tuo Neuvostoliiton vuokra-aika Hangossa vuosina 1940-1941.

Ikuistettavahan se oli myös kaupungin kuuluisimmat paikat.

Kaunista ja houkuttelevaa hiekkarantaa seuraileva Appelgrenintie, jonka varrella on Hangon Casino, kuten myös monet niin kauniit pitsipuuhuvilat, joista monessa on B&B toimintaa.

Upea vihreä Villa Tellina seisoo kunniapaikalla kallion laella Hangon keskustan uimarannan päädyssä.

Uimarannalla ei meidän lisäksemme ollut muita.

Muutama paikallinen käveli tai lenkkeili läheisellä rantatiellä.

Hangon kirkko seisoo mäellä vieressään kaupungin jyhkeä punatiilinen vesitorni.

1892 valmistunut kirkko on nähnyt ja kokenut Neuvostoliiton vuokra-ajan, jolloin se toimi teatterina ja elokuvateatterina.

Sodanaikaiset pommitukset tuhosivat alkuperäistä kirkkoa pahoin, mutta se päätettiin kuitenkin kunnostaa purkamisen sijaan nykyiseen muotoonsa.

Hangon vesitornista, joka toimii näköalatornina on varmaankin upea näköala ulapalle aukeavaan ympäristöön.

Torniin pääsee hissillä ja sisäänpyysymaksu on 3 € aikuiselta, alle 7-vuotiaat pääsevät torniin ilmaiseksi.

Tornissa on myös katselukiikari, jolla voi ihailla ympäristöä.

Harmillisesti torni oli vierailumme aikana kiinni, mutta normaalioloissa auki yleisölle toukokuusta syyskuuhun.

Kaupunkia ei voi olla liittämättä Hangon kesällä tapahtuvaan Regattaan, josta muistuttaa myös kaunis jugendtalo, jossa toimii Hotelli Regatta.

Upeita ovat myös sataman 1800-luvulla rakennetut makasiinit, joissa toimii nykyisin viihtyisiä kesäravintoloita – eivät vaan olleet vielä auki.

Kivan kuvan sai myös satamassa olleesta vanhasta satamanosturista.

Hiekkarantoja meren ympäröimässä Hangossa on vaikka muille jakaa.

Voi vain kuvitella, että myös kaupungin kauniit kalliorannat täyttyvät auringonottoon vihkiytyneestä kansasta kesäpäivinä. Viehkeitä olivat myös rantojen uimakojut.

Hangon parhaat nähtävyydet sijaitsevat hieman Hangon kaupungin ulkopuolella.

Sekä Bengtskärin että Russarön majakoille järjestetään vene- ja laivakuljetuksia Hangosta, mutta ei vielä näin keväällä. Olisivat varmasti olleet mainio vierailupaikka.

Hanko mainostaa itseään aina paistavan auringon lisäksi myös pyöräilykaupunkina. Mainioita pyöräilyreittejä olisikin ollut tarjolla opaskartan mukaan. Merelliset maisemat ja upeasti kunnostetut toinen toistaan kauniimmat pitsihuvilat tarjoavat kyllä silmänruokaa. Meille riitti rantojen haravointi metallinpaljastimella.

Hankoon voi tutustua kiertoajelulla, pyöräretkellä tai kävellen.

Opastetuilla kaupunkikierroksilla tutustutaan Hangon ainutlaatuiseen luontoon ja merelliseen tunnelmaan sekä Hankoniemen historiaan ja nykypäivään. 

Muita näkemisen ja kokemisen kohteita ovat Hangon museo, Neljän Tuulen Tupa, Kaupungintalon galleria, Ortodoksinen kirkko, Hangon Rintamamuseo ja Täktomin neuvostomonumentti, joka oli muuten aika näyttävä.

Harmillisesti monet paikat olivat näin huhtikuussa edelleen kiinni, emmekä päässeet myöskään Hauensuolille, jonka ainutlaatuiset kalliopiirustukset, vaakunat ja nimikirjoitukset kertovat Hangon pitkästä historiasta ja ovat aivan varmasti tutustumisen arvoisia.

Sen voin kuitenkin ihan näköhavaintona sanoa, että paikalla olleet lintuharrastajat olivat varmasti innoissaan Hangon aurinkoisesta keväästä!

 

Raasepori – Tammisaari

Puhun itsekin edelleen Tammisaaresta kaupunkina, vaikka se lakkautettiin jo 2009 ja liitettiin Pohjan kuntaan. Liitoksen yhteydessä uuden kaupungin nimeksi tuli Raasepori ja Tammisaaresta yksi sen kaupunginosa, joka toimii nykyisin Raaseporin hallinnollisena keskuksena.

Viehättävä Tammisaaren Vanha kaupunki puutaloineen levittäytyy meren rantaa ja onkin mainio kohde kulkea ja viettää aikaa.

Kesäisin on mahdollista osallistua 15 € maksaville opastetuille kierroksille Vanhassa kaupungissa.

Tammisaaren vanha puutalokaupunginosa on idyllinen ja sen palvelutarjonta on houkutteleva. Kaupungissa työskentelee edelleenkin paljon käsityöläisiä ja aiemmista osaajista muistuttavat hauskat ammattikuntia mukailevat kadunnimet.

Tammisaaren 1680-luvulla rakennettu harmaakivikirkko seisoo ylväänä Vanhassa kaupungissa.

Kirkko vaurioitui pahoin tulipalossa ja sitä on sittemmin korjattu useaan otteeseen.

Kirkossa on monta arvokasta ja mielenkiintoista esinettä, kuten ehtoollismalja 1600-luvulta.

Voi vain kuvitella, miten turistit kävelevät Suomen ensimmäisellä kävelykadulla – Kuninkaankadulla tai istuvat rantojen terasseilla, jotka varmasti täyttyvät kesäisin lomalaisista.

Kesäisin Tammisaaresta on myös mahdollisuus tehdä erilaisia veneretkiä saaristoon.

Ollaan pyöritty näitä huudeja aiemminkin. Tällä kertaa emme ajaneet Kuninkaantietä ja siksipä käymättä jäivät Billnäsin ruukki, jossa on paljon vanhoja rakennuksia ja perinteitä. Kiva paikka vierailla kesällä. Käymättä jäi tällä kertaa myös Mustion linna ja Fiskars.

Fiskars on erityisen mielenkiintoinen vierailukohde, jota voi todellakin suositella.

Ruukin raitilla ja puistoissa viihtyy aivan varmasti. Kesäisin paikka on varmasti upea.

Kellotornirakennus pistää paikalla silmään ja varsinkin sen aito Könninkello, joka on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta. Tämä kuva Fiskarista on viime syksyltä.

Kuninkaantie on kulkenut jo 1300-luvulla Norjan Bergenistä Osloon ja sieltä Ruotsin halki Tukholman kautta Suomeen Maarianhaminaan, josta matka jatkui saariston kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Pietariin saakka, ohittaen myös oman kotikaupungin – aivan olohuoneemme ikkunan edestä.

Tammisaaren saaristokierroksen lisäksi päätimme tällä kertaa käydä kuvaamassa Raaseporin keskiaikaisen linnan, joka on yksi Suomen komeimmista linnanraunioista. Sen historia kertoo kiehtovasta keskiajasta, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa.

Linna aukeaa vasta vapun jälkeen, mutta kunnostustöissä ollut linnan työntekijä heltyi ja päästi meidän linnaan, kun kerroimme, että olimme varta vasten tulleet katsomaan linnaa.

Saimme siis tehdä paikalla yksityiskierroksen.

Sisäänpääsy linnaan on 7 €/henkilö, mikä on kyllä aika suolainen, koska linnassa ei ole muuta kuin rauniot.

Tammisaaren upea saaristo oli tällä kertaa suuntanamme.

Suuntasimme saaristoon ulkoiluttamaan kameraa ja metallinpaljastinta.

Saariston satamissa oli jo paljon veneitä ja ihmiset kantoivat ahkerasti erilaisia tavaroita veneisiin, tarkoituksenaan varmaankin suunnata vapuksi mökeille.

 

Kemiönsaari

Matkalla Turkuun päätimme vierailla Kemiönsaarella ja Taalintehtaalla. Kemiössä emme olekkaan aiemmin vierailleet.

Kemiönsaaren halki kulkeva Rannikkoreitti on kaiken kaikkiaan 200 kilometriä pitkä, hyvin suosittu kesäinen polkupyöräilyreitti. Me seurailimme sitä nyt vain osittain autolla.

Kemiönsaarella on varmasti kesäisin tarjolla erilaista kesäohjelmaa ja paikkoja missä vierailla. Nyt, ei turistiaikaan paikka oli kovin hiljainen ja oikeastaan mitkään paikat eivät olleet vielä auki. Ihailtavaksi jäi upeat maisemat.

Kasnäsiin pääsee tätä nykyä siltaa pitkin.

Lövön silta yhdistää Dragsfjärdin mantereen ja Söljeholmenin saaren toisiinsa.

Kemiönsaaren eteläreunalta, Kasnäsista lähtevät yhteysalukset syvemmälle Kemiön saaristoon. Jonot yhteysaluksille mahtavat olla melkoiset kesällä.

Yhteysaluksilla pääsee myös Viikinkikeskuksestaan tunnettuun Rosalaan, Örön linnoitussaarelle ja upealle Bengtskärin majakalle, jotka kuitenkin nyt olivat suljetut.

Kemiönsaarella kannattaa ehdottomasti piipahtaa Söderlångvikin kartanossa. Kartanon päärakennus, jossa toimii taide- ja henkilöhistoriallinen museo oli suljettu peruskorjauksen vuoksi.

Museon pitäisi aueta kesäkuun 2021 alussa, jos koronatilanne sen vaan sallii.

Kartanossa on myös pieni vaunumuseo, jossa on näytteillä kokoelma kartanon vanhoja hevosvaunuja ja työkaluja.

Kesäkuukausina museot ovat avoinna joka päivä klo 11-17. Sisäänpääsyn hinta museoihin on 8 € aikuiset ja lapset alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Kartanon entisessä navettarakennuksessa sijaitsee ravintola, jonka ulkoterassia juuri valmisteltiin kevätkuntoon. Mahtava hyvin hoidettu piha, laaja puistoalue ja tilukset eivät vielä vihertäneet kevättä, joten niiden kauneus jäi nyt vaan kuviteltavaksi.

Taalintehtaan rannassa sijaitsevat vanhat hiiliuunit ovat kerrassaan näyttäviä. Vanhan tehdasrakennuksen pihalla on varmasti kesäisin kuhinaa – nyt paikka oli kovin hiljainen. Kesävierastoimintaa alueella oltiin vasta availemassa ja paikkoja kunnosteltiin ahkerasti.

Taalintehdas on historiallinen ruukkikylä, josta on tullut matkailijoiden suosima käyntikohde.

Viehättävät puutalot, hieno vierasvenesatama, hotelli, ravintolat ja muut pienen kylän palvelut houkuttelevat kävijöitä alueelle. Vierasvenepaikat olivat nyt tyhjiä, mutta varmaankin kesäisin aivan täynnä.

Illaksi saavuimme Turkuun. Tarkoituksena oli vain hengailla Turussa ja viettää yksi talviloman yö nauttien hotellin palveluista. Turusta ei siis tämän enempää. Turku on kartoitettu aiemmassa blogi postauksessani, josta voit lukea täältä.

Talvilomat olimme siirtäneet siis niin pitkälle kevääseen kuin mahdollista – pienenä toiveena helpotusta koronatilanteeseen ja matkustamiseen. No ei tullut helpotusta ei.  Toinen koronapiikki on jo kalenterissa, joten ehkäpä syksyn puolella pääsemme taas reissaamaan. Sinne siis osa kesälomasta onkin ankkuroitu. Osa lomasta kesällä varmaankin kierretään kotimaata. Jos ei muuta, niin ehkäpä Ahvenanmaa ja lapsuudenystävä voisivat olla kotimaan tämän kesän kohde?

Yleinen

Ruotsin kautta Lofooteille ja takaisin

Taas renkaille

Jihu.., tai no joo. Meidän syksyksi siirretty loma ei edelleenkään mennyt käsikirjoituksen mukaan. Kesän aikana oli viritelty matkasuunnitelmia perinteisesti raiteita pitkin.  Suunnitelmissa oli huomioitu korona ja lyhyet lentoreitit, mutta mikään ei auttanut, kaikki hyvät ideat torppaantuivat loppukesän edetessä kohti syksyä. Paperille jäi hieno reitti Kööpenhaminasta Berliiniin, Oslosta Bergenin ja siitä Hurtigruten laivalla Pohjois-Norjaan, josta junalla takaisin etelään Osloon. Pari muutakin hyvää ideaa Saksan suunnalla jäi vain suunnitelmiksi, myöhemmin toteutettaviksi.

Vallitsevan tilanteen takia päätimme jo toisen kerran vuokrata asunto-auton.

Kaikkea muuta, kuin se meidän juttu, mutta saisimmehan ainakin viettää kahden viikon ”pakotetun” loman turvallisesti ”omassa matkailukuplassa”.

Korona- turvallisesti siis renkaille! 6100 km, 2 viikkoa retkimeininkiä ja mielettömän upeita maisemia.

AAvuokrauksesta jälleen asuntoauto alle ja nokka kohti pohjoista ja Norjaa.

Tällä kertaa meillä oli hieman isompi matkailuauto, minkä oleskelumukavuudet miellyttivät kahden viikon matkalla.

Vuokratessa saimme taas niin hyvää palvelua, että voimme todellakin suositella heidän palvelujaan.

Ensimmäinen etappi oli Tuuri ja siellä Kyläkauppa Keskinen. Paikka oli käytävä katsomassa, onhan sitä sen verran mainostettu.

Olihan se melkoinen kontrasti muuhun alueeseen ja keskellä ei mitään.

Syyskuun lopulla karavaanarialue oli melko täysi, parkkiksella runsaasti autoja ja tohina kauppakeskuksessa melkoinen.  Ei voi muuta kuin peukuttaa Vesaa, olihan tuo koko kompleksi melkoinen viritelmä ja hieman överi.

Aamulla auton navigaattoriin naputeltiin Haaparanta. Rajat olivat pitkän Korona-sulun jälkeen auenneet päivää aiemmin ja nyt siis voisimme säästää pari päivää ajamalla Ruotsin läpi Lofooteille. Raja-aidat oli nostettu sivuun, odottelemaan uutta pystytystä viikon kuluttua. Elämänmeno rajakaupungin kummallakin puolella näytti muuten olevan normaalia.

Kumpikaan kaupungeista ei ollut kummoinen. Nopeasti autolla kierretyt paikat, parit pakolliset kuvat ja matkaan. Tienpäällä ei juurikaan ollut muita matkaajia kuin me. Saimme ajella rauhassa läpi Ruotsin.

Päähänpistosta kiepautimme ensimmäiseksi yöksi Luulajaan, jossa oli todella hieno leirintäalue First Camp Arcus-Luleå. Voi vaan kuvitella millainen ruuhka siellä on kesäaikaan. Aamulla matka jatkui kohti Norjaa.

Ensimmäinen stoppi tehtiin Storforssin koskella.

Upea valjastamaton koski pauhusi ja kuohusi.

Kuvauskohteiden lisäksi ulkona maistui pannulla keitetty retkikahvi ja eväsleivät.

Meidän lisäksemme näimme alueella yhden toisen pariskunnan. Turvaväleistä oli siis helppo pitää kiinni.

Seuraavaksi pysähdyimme jaloittelemaan Kiirunassa, jonka talous pyörii kaivostoiminnasta. Ilman tätä kaivosta kaupunkia tuskin edes olisi.

Sen verran tärkeää kaivostoiminta kaupungille on, että malmin kaivamista on päätetty jatkaa, vaikkakin kaupungin keskusta joudutaan siirtämään pois kaivostoiminnan tieltä.

Kaupungin siirtohanke on jo käynnistynyt ja uusi keskusta tulee siirtymään asteittain parin kilometrin päähän.

Kiiruna kierrettiin autolla ja todettiin, että matka jatkukoot.  Ainoaksi nähtävyydeksi jäi Kiirunan kirkko.

Saimme ajella 300 km mielettömän upean ruskan läpi.

Värit suorastaan porautuivat verkkokalvoille.

Vähän väliä oli pakko pysähdellä ottamaan upeita kuvia. Ilmakin suosi.

Navigaattoriin oli laitettu etapiksi Narvik. Rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti. Yksinäinen poliisi päivysti Ruotsin ja Norjan rajalla ja halusi tietää ettemme vain olleet tulleet Kainuun alueelta, josta Norjaan tulo oli vielä kielletty.

Sää pilvistyi ajettaessa kohti Narviikkia, mutta silti upeat värit loistivat leimuten.

Saimme ajella lähes yksin koko matkan Ruotsista Norjan puolelle.

Muutama rekka tuli vastaan – tiellä ei todellakaan ollut ruuhkaa, mutta ei myöskään pysähdyspaikkoja tai bensa-asemia.

Onneksi olimme aamulla keittäneet termariin kahvia ja tehneet eväsleivät valmiiksi, joten energiavarastojen tankkaus onnistui hyvin tienpientareella.

Ilma muuttui lopulta myrskyksi.  Tuuli puhalsi yhden sillan mittausaseman mukaan 25 m/s. Puuskissa tuulta oli enemmän.  Sillat oli suljettu, laivat ajettu ankkuriin merelle ja rekoille annettu ajovaroitus kovasta puuskittaisesta tuulesta.

Vettä satoi laakana ja Narvikin ainoa avoinna oleva leirintäalue oli 30 km päässä kaupungista. Umpipimeässä, kamalassa säässä ajoimme kuitenkin sinne, että saimme auton sähköön. Koko yön tuuli raivosi ja sade piiskasi kattoa. Karavaanarin matkailuauto heilui ja huojui. Camping alueen parkkis muuttui hetkessä tasaiseksi vesialtaaksi. Mikä loman alku!

Aamulla sade oli tauonnut ja palasimme Narviikkiin. Nopea kiertely kaupungissa ja pankkiautomaatin metsästys, joka muuten osoittautui vaikeaksi rastiksi. Pohjois-Norjassa pankkiautomaatit ovat kortilla! Kun NOK käteisvarakassa oli  saatu hoidettua yhdestä ostoskeskuksesta ja ruokavarastot täytettyä lähdimme ajamaan kohti Lofootteja.

Tässä kohtaa on pakko mainita, että sekä Ruotsissa, että Norjassa katsottiin kummeksuen meikäläistä, jolla oli kertakäyttöinen maski ja kertakäyttöhansikkaat päällä. Norjan ainoa maskillinen henkilö oli liikenneympyrässä ajanut ambulanssikuski ja takaisintulomatkalla Ruotsin puolella näimme kaksi Hemvanin kauppakeskuksesta ulos tullutta ihmistä.

Sää ei edelleenkään suosinut meitä.  Edellisen päivän myrskyn jälkeen mustat sadepilvet roikkuivat matalalla ropsauttaen aina välillä kunnon sadekuuron niskaan.

Välillä saimme tosin ihastella pilven raosta auringon värjäämiä kuvankauniita maisemia.

Lofooteilla on paljon tarjolla perinteisiä kalastajamökkejä rørbuernejä, mutta nyt nekin oli jo ajettu talviteloille. Paalujen päälle merenrantaan rakennettuja kuvauksellisia punaisia rørby-mökkejä löytyy lähes jokaisesta rannikon kylästä.

Lofootit on varmaankin yksi koko Skandinavian upeimmista paikoista, jossa Alppimaiset terävät vuoret kohoavat suoraan merestä.

Ensimmäinen etappi Narvikin jälkeen oli Harstad, joka olikin aika iso kaupunki.

Matka jatkui läpi vaihtelevien maisemien kohti Sortlandia. Lossi  Refsnesistä  Flesnesvisiin kesti n. 20 minuuttia ja maksoi 11 €. Sortland osoittautui isoksi kaupungiksi, vaikkei siellä juurikaan ollut mitään erikoista nähtävää.

Poroista ei tarvinnut olla huolissaan tällä osuudella, mutta hirvi varoitusmerkkejä oli runsaasti. Juuri kun olin päässyt sanomasta, että kummallisiin paikkoihin noita varoitusmerkkejäkin laitetaan ja onkohan täällä edes mitään hirviä, niin kappas, tien laidassa talon pihalla, taajama-alueella, seisoskeli iso hirvi nauttien puutarhan antamista.

Matkamme jatkui upeita maisemia ihaillen kohti Melbua, josta otimme lautan Fiskebøliin.

Kaikki lautat ovat maksullisia, mutta joillakin lauttaväleillä koronan takia lauttamaksua ei peritty paikanpäällä, vaan se postitetaan kotiin auton rekisteritietojen perusteella. Syyskuun lopussa Lofooteilla ei juurikaan ollut ruuhkaa. Osalla lautoista oli hyvin tilaa. Myöskään ympäri vuoden auki olevia leirintäalueita ei ollut monia.

Päätimme yöpyä ensimmäisen yön Lofoten Camping Storjfordissa, jonne ajauduimme myös toiseksi yöksi, koska avoinna olevia leirintäalueita ei vaan saarelta löytynyt.

Mahtava oli leirintäalueen tarjous lämpimästä saunasta, joka myrskysäällä kuulosti liiankin hyvältä. Ainoana miinuksena oli 300 m matka tynnyrisaunasta suihkupaikkaan tuulen ja sateen vihmomassa pimeässä säässä.

Onneksi pääsimme tuohon avoinna olevaan leiripaikkaan, sillä matkalla yli 100 m/h (sillan tullimittarin lukema) pakotti meidät  ja muut autoilijat yli 3h ”nakkisuojaan” kalliokielekkeen taakse. Silti asuntoautomme huojui ja heilui, tuuli humisi ja suolainen sadevesipilvi sumensi ikkunat sameaksi. Olipa melkoinen yli kolmen tunnin kokemus.

Myrskyn jälkeen on poutasää…

Aurinkokin kipusi kruunuksi taivaalle ja saimme vielä muutamia hyviä kuvia kopterilla, ennen kuin hyvästelimme kauniit Lofootit.

Välihuomautuksena ja vinkkinä…huoltoasemia ei ole aivan joka kylässä, joten kannattaa selvittää tankkauspisteet etukäteen ja pitää tankki kokoajan puolillaan. Sama neuvo koskee Lappia.

Meillä kävi tuuri loma-ajankohdan takia, koska Norjan ja Ruotsin rajat olivat auki vain viikon, joka sattui juurikin lomaviikollemme.

Myös säät olivat ulkoiluun suurimmaksi osaksi ok. Ruuhkaa ei ollut leirintäalueilla tai teillä. Jokusen kerran mietin viime kesän suomalaisten koronarallia Norjaan ja Lofooteille. Pienellä saarella on ollut ruuhkaa.

Varsin hauska kohde oli Henningsværin jalkapallokenttä, joka olikin nähtävyys.

Jalkapallokenttä sijaitsee kallioisella saarella, josta on näkymät suoraan avomerelle ja ympäröivään vuoristoon.

Kalastus on matkailun lisäksi Lofoottien päätoimiala. Kalan kuivaustelineitä oli joka kylässä, mutta nyt syksyllä ne olivat tyhjiä ja säästyimme siis kuivuvan kalan hajulta. Ilmakuivauksen avulla turskasta saadaan kapakalaa.

Tarkoituksena oli viipyä pidempään ja ajella alaspäin Norjaan katsomaan ISOJA vuonoja, mutta kappas, Korona-rajoitukset matkustamiseen iskivät loman aikana ja sisärajojen sulkemisen takia oli käännettävä kiireesti auto kohti Suomea.

Tällä matkalla ei ollut edes tarkoitus vierailla museoissa.

Matka paikkasi laastarina kovaa menomonoa ja upeat maisemat ja meno olikin se juttu, mitä matkalta lähdettiin hakemaan.

Sää vaihteli hetkessä. Upea auringonpaiste vaihtui paksuun sadetta ennakoivaan pilvimattoon.

Maisemat olivatkin kerrassaan upeita ja veivät kyllä mukanaan. Liikennettäkin oli onneksemme minimaalisen vähän, muita matkalaisia tienpäällä vain muutama. Saimme ajalla lähes yksiksemme.

Lofooteilta tulimme mantereelle Lødingennistä Borgnesiin, koska talviakaan lauttaa Svolværista  Skutvikiin ei kulje. Lofoottien lautta-aikataulut löytyvät täältä. Tunnin matkan aikana saimme ihailla upeita maisemia, nauttia merituulesta sekä kuulemma kauan kinuamastani Hurtigruten risteilystä… Jälkimmäiseen kommenttiin liitin reklamaation, kuten myös option – risteilyn hieman toisenlaisella aluksella.

Mantereen upeat ylös, alas mutkittelevat tiet ja mahtavat maisemat, kauniit ruskan värit sekä lomailijan rentoutunut mieli teki hyvää.

Auto parkkiin Fauskeen. Kylmän yön jälkeen matka jatkui kohti Moi I Ranaa, josta tarkoituksena oli ajaa Ruotsin läpi takaisin Haaparantaan ja viettää toinen suunniteltu lomaviikko Suomen Lapissa.

Huonon pizzakokemuksen jälkeen sekä pakko käytettävien NOK varakassa ostosten jälkeen auto kohti Ruotsin rajaa.

Raja Norjan ja Ruotsin välillä oli läpikulkumatka, merkkipaalu, jota kukaan ei valvonut.

Maisema kuitenkin alkoi vaihtua melko nopeasti ja muuttui kohti Storumannia lappilaiseksi tunturimaisemaksi.

Yövyimme Storumanin keskustaajamassa, joka sijaitsee Västerbottenin läänissä ja Lapin historiallisessa maakunnassa Pohjois-Ruotsissa.

Saimme aivan mahtavaa palvelua ja ihan suomen kielellä. Storumanin leirintä alue oli oikein hyvä ja palvelu kerrassaan mahtavaa.

Myöhäisestä saapumisajankohdasta ja syksyn vähäisestä asiakasmäärästä johtuen leirintäalueen avaimen sai avainlaatikosta koodilla ja leirintäaluemaksu maksettiin vasta aamulla. Huoltorakennus oli hyvä ja saunat olivat lämpimänä. Tätä paikkaa kannattaa suositella.

Tankki taas täyteen ja menoksi.

Matkalla kohti Suomea, päätimmekin tehdä lennossa uuden matkasuunnitelman.

Jos ajaisimme kokomatkan putkeen, saattaisimme juuri ja juuri ehtiä tehdä vielä yhden koukkauksen Norjan puolelle, ennen kuin rajat taas sulkeutuvat.

Olimmekin siis 665 km matkalla läpi Ruotsin kohti Enontekiötä. Parit retkikahvit matkalla, pientä jaloittelua ja taas tienpäälle.

Ruska hiipui hiljalleen matkan varrella ja puut muuttuivat lehdettömiksi. Värityksen maisemaan toi taivaanrantaan laskeva aurinko.

Ajomatkat ensimmäisen viikon aikana olivat pitkiä. Osittain siitä syystä, että kahden viikon Norjan matka typistyi sisärajojen sulkemisen takia viikoksi ja oli ehdittävä takaisin Suomeen.

Pitkiin siirtymiin vaikutti myös se, mistä löytyi avoinna oleva leirintäalue. Halusimme olla sähkössä, käydä sisävessassa ja suihkussa, sekä pestä kunnolla astiat, joten siinä syy leirintäpaikkoihin. Kovinkaan moni leirintäalue ei ollut enää näin myöhään syksyllä avoinna.  Meillä oli jälleen mukana oma Huawein tasku-wifi, jolla yhteydet pelasivat moitteetta. Siirtymillä olikin aikaa googlailla matkareittejä ja yöpymispaikkoja.

Enontekiöstä ajoimme vielä Hettaan, jossa yövyimme.

Aamuun herättiinkin pakkasasteissa. Puut olivat huurtuneet kauniiksi yön aikana.

Olimme kiertäneet läntisen käsivarren kesälomareissulla aiemmin tänä vuonna (voit lukea edellisestä blogitekstistä) ja nyt oli tarkoitus viettää viikko toisessa käsivarressa ja valua sieltä sitten kohti etelää ja kotia.

Auton nokka uudestaan kohti Norjaa. Lyhyin matka Utsijoelle oli ajaa Norjan kautta ensin E45 tietä pitkin Kautokeinoon ja siitä sitten Kaarasjoelle ja E6 tietä pitkin Utsijoelle.

Maisema muuttui jälleen. Upeita tunturimaisemia, upeassa säässä.

Tenojoki kiemurteli  reilut 150 km Norjan ja Suomen rajalla.

Suomen puolella kulki tie 970, jota on myös kutsuttu Suomen kauneimmaksi tieksi.

Tien vieressä, laakson pohjalla virtasi tarunhohtoinen Teno koskineen.

Ei ihme, että moni on menettänyt sydämensä näille maisemille ja rauhan tunteelle, jonka maaginen maisema sinetöi.

Oli kyllä nautinnollista juoda retkikahvit ja syödä eväät näissä maisemissa.

Ylitimme Suomen rajan noin viiden aikaan iltapäivästä, hyvissä ajoin ennen sen sulkeutumista.

Paljon ei matkaajia tiellä meidän lisäksemme ollut, joten suurta ruuhkaa tuskin rajanylityspaikoille syntyi.

Matkalla vastaan tuli kuitenkin useita rajavartioston ja poliisin autoja isoilla peräkärryillä, matkalla sulkemaan käsivarren monia rajanylityspisteitä.

Tällä matkalla olimme asuneet omassa asuntoautokuplassamme, joten olo oli luottavainen, vaikkakin Korona oli uutisoinnin mukaan kiihtymisvaiheessa.

Seuraavaksi pysähdyspaikaksi valikoitui Ivalo, jossa yövyimme yhden yön.

Nyt oli aika hidastaa tahtia ja lyhentää myös päivittäisiä ajomatkoja.

Ivalosta suuntasimme Saariselälle, jossa kuitenkin vain pyörähdimme, todetaksemme, ” että niin nähty”.

Päivä muuttui pilviseksi, minkä takia kilometrejä kertyi enemmän kuin oli suunniteltu. Auto parkkiin Sallaan, sillä sieltä löytyi lähin avoinna oleva leirintäalue. Salla tunturi oli paksun sumun peitossa ja kuvauspaikat vähissä, eikä revontulista kannattanut tänä yönä haaveilla. Päivän päätteeksi saunassa sain ”pysyväis” asukkailta aimo annoksen tietämystä karavaanarielämästä ja Sallan alueesta;) Aamu paljasti Salla tunturin, jota siinä aamukaffilla sitten ihailimme.

Meille jo ”rutiiniksi” muuttuneet lähtöä ennakoivat aamutoimet sujuivat hiljaisuudessa. Matka renkailla jatkui.

Tie vei Kiutaköngään koskelle sekä Myllykoskelle, jonne pääsee kätevästi Basecamp Oulangan parkkipaikalta.

Kummankin koskialueen läheiset parkkipaikat olivat vieläkin näin syyskuun lopussa avain täynnä autoja ja vapautuvaa paikkaa piti odotella. Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Matkassa oli kunnon Erä-Jormia ja sitten meitä, jotka kipaisivat vain kuvatakseen lähimmän kosken. Poluilla kuljeskeli, jos jonkinlaista eränkävijää…

Ruotsin ja Norjan puolella ei tarvinnut poroja väistellä, mutta nyt niitä oli taas runsaasti teiden varsilla ja ylittämässä teitä.

Huvittavaa oli, että useamman kotitalon pihassa saattoi olla porolauma, joka mussutteli pihan antimia tai lokoili nurmikolla kuin aurinkoa ottaen.

Pakko oli koukata Rukan kautta, katsastamassa kahden päivän päästä avattava laskettelukausi. Rinnekoneet tekivät kovaa vauhtia pohjia kahteen rinteeseen.

Paksu oli lumipohja, joka rinteeseen oli lanattu.

Ilma oli +7, eikä tulevan viikon sääennustekaan luvannut pakkasöitä. Mitenköhän tuo lumipohja kestää?

Alkava laskettelukausi saattoi selittää myös sen, miksi kohti pohjoista oli niin paljon matkailuautoja?

Meidän matka jatkui kohti etelää ja kotia…

Ihan kivaahan tämä retkeily on ollut. Asuntoauto on toiminut hyvin retkimajoituksena ja pienellä vaivalla myös avoinna olevat leirintäalueet saatiin selvitettyä.

Kaksi viikkoa tienpäällä rupeaa kuitenkin painamaan.

Miten paljon mukavampaa olisikaan vaihtaa maisemaa Euroopan isoissa kaupungeissa, juoda aamun kaffet pienissä paikallisissa kuppiloissa, lempeässä ulkoilmassa, hiljalleen heräävissä kaupungeissa.

Jotenkin tämä sielu kaipaa vaihtelua ja uusia maisemia jo niin aiemmin nähdyn sijaan.

Takaisin arkeen ja realismiin. Matkalla saimme ihailla upeita peilityynejä järvimaisemia sekä ruskaa, joka pakeni eteenpäin kohti etelää kilometri kilometriltä. Liikennettä pohjoisesta etelään oli vähäisesti, mutta vastaan tuli paljon asuntoautoja ja vaunuja, joilla oli ilmeisesti myös myöhäinen kesäloma kulutettavana. Kyynärnivel sai taas kyytiä, kun käsi heilui ahkerasti tervehtien vastaantulevaa karavaanaria.

Pysähdyimme kuvaamaan Hiljaista kansaa, jonka parkkipaikalla ei nyt syksyllä ollut enää kesän uutisoitua suurta kansanpaljoutta.

Ohi hurahti, pysähtymättä, useampikin asuntoauto matkalla kohti pohjoista.

Jäimme Ristijärven Pirttiin yöksi. Kaunis värikäs auringon värittämä taivaanranta ja siitä seuraava kuulas yö sai mielen tyyntymään.

Aamulla taas vilkaisu karttaan ja uuden päivän reittisuunnitelma kohti etelää.

Koukkaus Vuokattiin ja sen upeisiin maisemiin.

Vuokatin vaaran päältä voi ihailla Suomen kauneimpia vaaroja ja niitä ympäröiviä vesistöjä. Harmillisesti vain sää oli sen verran nuhruinen, että kovin kauaksi ei näkyvyys yltänyt.

Näköalapaikoille, ei tarvitse pitkää matkaa kavuta, sillä autolla pääsee aivan näköalapaikan lähelle. Ylempänä olevalla näköalatornilla on useita avioliittolukkoja, jotka on lukittu näköalatornin kaiteisiin.

Seuraava koukkaus tehtiin Joensuuhun.

Joensuu olikin sitten jo iso kaupunki – kiitos yliopiston.

Mitään erityistä katsottavaa kaupunki ei kuitenkaan tarjoa näin syksyaikaan.

Toki olisi voinut käydä monessa museossa, joita kaupungissa oli, mutta pahentunut tautitilanne ei nyt juurikaan houkuttanut yleisötiloihin.

Botania maailman pohjoisin perhospuutarha ja yksityinen kasvitieteellinen puutarha on myös yksi alueen nähtävyys samoin kuin Outokummun Vanha Kaivos, Bomban alue sekä tietysti Koli.

Kesän kaunis vesistö ja Ilosaari rock tuovat varmasti lisää vipinää tähän kaupunkiin.

Vilkas ja eläväinen opiskelijakaupunki kuitenkin tarjosi  hyvän levähdystuokion pizzan merkeissä, josta sitten matka jatkui Valamon luostariin.

Valamon luostarissakin oli hiljaista.

Saimme vierailla siellä yksiksemme ja nauttia upeista ikoneista ja suitsukkeen tuoksusta – rauhoittava paikka.

Kuuluisat luostariviinit jäivät tällä kerralla ostamatta.

Melkein  400 km ajon jälkeen auto parkkiin Varkauteen.

Varkauskin on, no joo, kaupunki. Pitkä suora, jonka ympärillä kaupat. Pari museota ja tehdasta. Keskustaan saakka ulottuva Saimaan vesistö, vehreä luonto ja monet käyntikohteet tarjoavat Varkauden seudulla runsaasti mahdollisuuksia lomailijoille – kesällä ehkä.

Erikoisuuksiin kuuluvat oman kaupungin kaviaari, ihmeellisten instrumenttien koti Mekaanisen Musiikin Museo ja Tattoo Museo, jotka nekään eivät nostaneet kaupungin pistesaldoa.

Pisteitä sen sijaan kertyi Spa Hotel Kuntorannan Campping alueesta, jossa meidän lisäksemme oli muutama muu asuntoauto.

Varasimme oman, puilla lämmitettävän rantasaunan itsellemme koko illaksi.

Leiripaikoistakaan ei tarvinnut kisailla. Valitsimme siis parhaan, aivan järven rannalta ja rantasaunan vierestä.

Kyllä oli makoisaa lämmittää itse sauna, saunoa miedossa löylyssä, juoda kylmä lonkero ja nukahtaa pitkän päivän päätteeksi.

Valuminen kohti etelää jatkui ja loman loppukin jo häämötti. Vielä yksi etappi ennen kotia – Juveninkoski.

Ennen Juveninkoskea ajoimme Jyväskylän kautta Petäjäveden vanhalle kirkolle, joka on yksi Suomen UNESCOn maailman perintökohteista.

Petäjänveden vanhaa kirkkoa on kuvailtu pohjoismaisen puuarkkitehtuurin merkkiteokseksi.

Keskisuomalaisten talonpoikien vuosina 1763–65 rakentama vanha kirkko on veistetty huikaisevalla taidolla ja kätkee sisäänsä elämän suurimpia tunteita. Kaunis se olikin kaikkine pienine yksityiskohtineen.

Juveninkoski on Jämsän Partalassa sijaitseva pystysuora vesiputous, jossa vesi syöksyy kalliojyrkänteeltä alas noin seitsemän metriä.

Juveninkoski on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava vesiputous, minkä johdosta se kuuluu nykyisin Jämsän kaupungin tunnetuimpiin luonnonnähtävyyksiin.

Voipi olla, että kevään sulamisvesien aikaan koski olisi ollut näyttävämpi – nyt ei kovin kummoinen.

Renkaat käännettiin Tampereen kautta kohti kotia. Pitkä kahden viikon tournee päätettiin kotisaunaan.  Tulevan joulun matka on jo unohdettu ja suunnitelmat muutettu, ajatukset siirretty seuraavaan kevääseen. Jospa sitten taas pääsisi raiteille.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Lappeenranta, Hamina, Kotka ja Loviisa

 

Lappeenranta

Lappeenrannassa olemmekin vierailleet usein, mutta aina on ollut kiire ja turistina olo ei ole mahdollistunut.

Teimme useita vuosia sitten viisumivapaan risteilyn Viipuriin M/S Carelialla.

Tuo risteily muistuu edelleen mieleeni mainiona kokemuksena.

Mahtavat maisemat ja kymmenet sulkuportit tekivät aurinkoisessa säässä, yön yli Viipuriin tehdystä matkasta oikein mukavan.

Takaisintulo matkalla saimme vielä kuunnella iloista haitarin soittoa.

Saimaan kanava täytyy kokea ja kuvata. Parhaiten kanavat pääseekin kuvaamaan kun itse kulkee niissä. Kuva kanavasta on aiemmalta kanava- risteilyltämme.

Kanavissa kulku on mielenkiintoista puuhaa, joka ei ole aivan nopeaa, vaan vie oman aikansa, no mihinpä lomalaisella olisikaan kiire?

Lappeenrannan nähtävyydet ovat lähekkäin satamassa ja sen vieressä sijaitsevassa linnoituksessa.

Satama on Lappeenrannan sydän. Suuriosa toiminnoista ja ajanvietosta onkin keskittynyt satama-alueelle.

Satama-alueella kahvin lisäksi kannattaa jonottaa perinteisiä herkkuja – Vetyä ja Atomia.

Linnoituksen tai Vanhan kaupungin alueella on pieniä putiikkeja, museoita, näyttelyitä, ravintoloita kahviloita ja paljon erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Lisäksi linnoituksen alueella on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, joka ei nyt kovin kummoinen ollut.

Kesäisin linnoituksen kupeessa toimii kesäteatteri, joka nyt oli suljettu. Linnoitus tuo hyvin esille Viipurin läheisyyden ja risteyskaupungin historiallisen merkityksen.

Sataman kärjessä oli rakenteilla Lappeenrannan hiekkalinna.

Hiekkalinna ei vielä näin kesäkuun puolella ollut valmis, mutta valmistumassa hyvää vauhtia. Hiekkalinnan alue avautuu kävijöille heinäkuun alusta.

Sisäänpääsy alueelle on ilmainen.

Lappeenrannassa voi normaali kesänä kulkea myös kaupunkijunalla, joka kiertää ympäri kaupunkia. Lähtöpaikka kaupunkikierrokselle on hiekkalinnan alueelta.

Nyt koronakesänä juna ei kulkenut.

Lappeenrantaa voi kait pitää jonkinlaisena kulttuurikaupunkina. Onhan heillä oma kaupunginteatteri ja vilkas erilaisten musiikkitapahtumien tarjonta. Myös balettigaala on kuulunut kaupungin kulttuuritarjontaan.

Lappeenrannan Marian kirkko keskellä kaupunkia osui kameraan, tosin kuvauksellisesti komeampi olisi varmaankin ollut kaupungista hieman kauempana ollut Lauritsalan kirkko tai Lappeenrannan ortodoksikirkko.

Lappeenrannan uudempi osa ei kovin kummoinen ole, eikä Lappeenrantaa voi missään nimessä kutsua kauniiksi kaupungiksi. Lappeenrannan ympäristössä olisi ollut paljonkin katsottavaa, mutta matkamme jatkui kohti Haminaa.

 

Hamina

Linnoituskaupunki Hamina ja sen pyöreä asemakaava edustaa renessanssin ideaalikaupunkimallia, miksi kaupunkia pidetäänkin niin merkittävänä. Kaupungin tähtimäisen muodon havaitsee parhaiten sen kahdeksankulmaiselta keskusaukiolta, josta lähtee kahdeksan säteittäistä katua, joita yhdistää Isoympyräkatu ja Pikkuympyräkatu. Aluetta reunustaa kahdeksankulmainen linnoituskehä.

Linnoitukseen voi tutustua mainiosti kävelemällä Linnoituspolun kävelyreitin, joka alkaa Lipputornilta ja kiertää Haminan linnoitusvalleja mukaillen keskustan ympäri ja päättyy Raatihuoneentorille, linnoituksen keskipisteeseen.

Reitin voi kulkea kummin päin tahansa.

Lipputornin yhteydessä on lippupuisto, jossa liehuvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä maiden itsehallintoalueiden liput. Lipputornia kutsutaan myös Rauhantorniksi ja se sijaitsee Haminan torin laidalla. Se rakennettiin aikoinaan linnoituksen komentajan lipputorniksi. Tornissa on kesäisin Haminan kaupungin kesäinfopiste.

Kaupungin keskipisteessä Raatihuoneentorilla on Haminan raatihuone sekä Johanneksen kirkko, joka on Engelin suunnittelema.

Haminassa on paljon katsottavaa pieneksi kaupungiksi.

Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta ja elävältä kaupungilta.

Sen historia ja monet mielenkiintoiset rakennukset saa turistin pysymään kaupungissa aiottua pidemmän ajan.

Puolustusvoimien Reserviupseeri- koulun (RUK) päärakennus on myös yksi kauneimmista rakennuksista Haminassa.

Kaupunkiin liittyi myös erityisiä muistoja armeija-ajasta, joten kaupunkia ajettiin ristiin ja rastiin, sinne ja tänne.

Haminan linnoituksen alueella järjestetään joka toinen kesä suosittu Hamina Tattoo sotilasmusiikki- festivaali.

Kuten monet muutkin festivaalit, sekin oli tältä kesältä peruttu.

Haminassa on myös muutama mainio museo, jotka olivat harmistuttavasti kiinni. Täytyypä tehdä jonain toisena ajankohtana päiväretki Haminaan.

Vaikka ei nyt ihan nähtävyys, niin silti mielenkiintoinen rakennus.

Hamina Pietarin ja Paavalin ortodoksikirkko ihastuttaa pyöreällä muodollaan.

Kirkko on myös kaunis sisältä ja sitä vielä korostaa seinien kaarevuus sekä katosta kauniisti seinille tuleva valo.

Kirkko on auki kesäaikana ti-su klo 11-16.

Sen ikonostaasi on kaunis. Kirkossa on paljon katsottavaa vaikka se itsessään ei kovin iso olekaan.

Kirkossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Uusin nähtävyys Haminassa on 100 metriä korkea teräksinen lipputanko, jossa liehuu ulkovaltojen Suomelle 100-vuotis itsenäisyyslahjana lahjoittama suurlippu.

Valtavan kokoinen Suomen lippua liehuu salossa joka päivä ympäri vuorokauden.

Kesäisen sinistä taivasta vasten kauniin lippumme ulkomuoto ja värit korostuivat ja toivat esiin sen upean sanoman ja ajatuksen.

Salpalinjan puolustuslinjan yksi osuus kulkee lähellä Haminaa.

Haminasta noin 30 kilometrin päässä Virolahdella on bunkkerimuseon ja Miehikkälän Salpalinja-museo.

Itärajan pitkää puolustuslinjaa voi myös käydä katsomassa usealla paikalla itärajan tuntumassa.

Haminasta pääsi aiemmin julkisella vuoroliikenteellä Tammioon ja Ulko-Tammioon, mutta nykyään vuoroalus näihin kulkee ainoastaan Kotkan kautta.

Haminassa on paljon katsottavaa niinkin pieneksi kaupungiksi. Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta pieneltä kaupungilta.

 

Kotka

Kotka on monelle tuttu ainoastaan Junnu Vainiosta ja Meripäivistä. Kotka jääkin helposti monelta käymättä, vaikka on vain reilun puolentoista tunnin ja 130 km ajomatkan päässä Helsingistä.

Kotka on mainio päivän retkikohde pääkaupunkiseudulta tultaessa ja matkalla Kotkaan voi poiketa moneen muuhunkin kohteeseen.

Loviisa ja Hamina esimerkiksi ovat hyvin lähellä Kotkaa.

Kotka on melko kaunis ja vehreä kaupunki.

Kotka onkin oikea puistokaupunki. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen on luonut useita kauniita puistoja Kotkaan, joissa kannattaa vierailla.

Kuuluisin, jopa nähtävyydeksi noussut Sapokan Vesipuisto on voittanut palkintoja, eikä ihme sillä puisto on mainio paikka viettää aikaa ja nauttia upeasta puutarhasta.

Meidänkin vierailun aikana puistossa oli paljon väkeä ja erityisesti perheitä viettämässä aikaa. Unohtaa ei kannata Palotorninvuoren puistoa ja Isopuistoa, jotka myös ovat kerrassaan upeita.

Kotkassa on säilynyt useita upeita vanhoja rakennuksia.

Merimiestunnelmaa voi vielä etsiä legendaarisesta merimieskapakka Kairosta, joka vastikään kunnostettiin.

Kairon remontoinnin yhteydessä pihalle rakennettiin iso terassialue, joka on paikkakuntalaisten suuressa suosiossa.

”Merimieskapakka” Kairossa kannattaa piipahtaa jo ihan sen erikoisen sisustuksen takia.

Nykyään Ravintolana toimivan paikan salia koristavat mainiot maalaukset, ja eteinen on kattoa myöten täynnä merimiesten aikoinaan jättämiä kirjoituksia.

Elävä tanssimusiikki, revyyt ja jazz-illat sekä merimieskapakkamiljöö tekevät ravintola Kairosta ainutlaatuisen. Ravintola tekeekin yhteistyötä Kotkan teatterin kanssa ja niinpä tarjolla onkin laadukkaita esityksiä.

Kotkan satamassa on arkkitehtuurisesti mielenkiintoinen merikeskus Vellamo.

Vellamossa on kolme eri museota; Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo ja Merivartiomuseo.

Museossa on paljon katsottavaa ja koettavaa, sillä monessa paikassa kokemus perustuu interaktiivisuuteen.

Lapset on erityisesti huomioitu tässä museossa. Kiva museo, kannattaa käydä. Vellamon kattoterassille pääsee myös ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa. Kesällä Vellamo on avoinna ma-ti, to-su klo 10-18 ja ke klo 10-20. Harmillisesti se on kiinni viikonloppuisin. Sisäänpääsymaksu Vellamoon on 12 €/ aikuiset, lapsilla on vapaa sisäänpääsy.

Kotkan toinen hieno nähtävyys on Maretarium, jossa voi tutustua kotimaisiin kaloihin.

Luonnonmukainen akvaario yllättää monipuolisella kalalajikkeistolla ja harvinaisuuk- sillaankin.

Ensi arvaamalla ei voisi kuvitella, että maamme vesissä elävien kalojen kirjo on niinkin suuri ja lajistoissa oli paljon sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Paikka oli oikeasti aika mielenkiintoinen. Maretarium on avoinna joka päivä klo 10-19. Sisäänpääsy akvaariokokemukseen maksaa 14,50/ aikuiset ja 8 €/lapset. Onneksi tännekin on perhelippuja saatavilla. Suomen hyvinkin kalliit museoiden hinnat ihmetyttävät edelleen.

Maretarium vieressä on vilkas vierasvenesatama, jossa on kiva nauttia kaffit.

Kotkan Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko on myös mielenkiintoinen vierailukohde.

Tästäkin ortodoksi kirkosta puuttuvat tyypilliset ja ortodoksi kirkoille tunnusomaiset sipulikupolit.

Sisältä kirkko on koristeellisen hieno.

Ortodoksi kirkot ovat koristeellisia ja näyttäviä upeiden ikonien ja ikonostaasin ansiosta ja usein niitä pidetäänkin mielenkiintoisempina kuin pelkistettyjä luterilaiskirkkoja.

Hauska ja kiva kokemus on Kotkan keskustassa oleva, noin kahden kilometrin mittainen veistospromenadi.

Lehmusbulevardilla on veistoskokoelma, joka käsittää pääosin suomalaisten nykykuvanveistäjien teoksia.

Veistoksia on Lehmusesplanadin lisäksi Toivo Pekkasen puistossa ja Sibeliuksen puistossa.

Kotkan Meripäivät on yleisömäärältään Suomen toiseksi suurin yleisötapahtuma ja kuten kaikki muutkin kesän suurtapahtumat, niin Meripäivätkin oli tältä vuodelta peruttu.

Kotkan ympäristössä on myös mainioita kohteita, joihin kannattaa tutustua, jos aikaa vaan on.

Kotkan ja Pyhtään edustalla sijaitseva Kaunissaari on suosittu retki- ja vierailukohde. Saaren eteläkärjessä on parikymmentä taloa käsittävä entinen kalastajayhdyskunta, joka toimii Kaunissaaren saaristolaismuseona. Kaunissaareen pääsee Kotkasta kesäkuukausina päivittäin yhteysveneellä. Myös muille saarille kuten Kuutsalo, Tammio ja Ulko-Tammio sekä Varissaari kulkee yhteysvene.

Toinen mainio retkikohde on Langinkoskella sijaitseva Keisarillinen kalastusmaja.

Paikka on edelleen melkein alkuperäisessä muodossa.

Kalastusmaja on Suomen parhaiten säilyneitä muistoja Venäjän keisareista. Itse koskea pidetään myös eteläisen Suomen parhaana meritaimen koskena.

 

Loviisa

Loviisa on pieni kaupunki.

Tunnettu se on ydinvoimalastaan ja Wanhojen talojen näyttelystä, jolloin monet vanhojen talojen omistajat avaavat pihat ja ovet yleisölle.

Tapahtuma kerääkin perinteisesti paljon kävijöitä Loviisaan. Tänä vuonna tämäkin tapahtuma on peruttu koronasta johtuen.

Loviisa on noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja onkin siis mainio päiväretkikohde.

Itse Loviisassa ei ole paljonkaan katsottavaa, mutta jos Loviisa päivään liittää lähialueilla olevat kohteet ehtii nähdä ja kokea paljon.

Kaupungin läpi kulkee yksi väylä.

Toisessa päässä kaupunkiin tulijan vastaanottaa Loviisan näyttävä kirkkorakennus.

Kirkko seisoo aivan kaupungin suulla, kunniapaikalla.

Näyttävä punatiilinen kirkko on kauniimpi ulkoa kuin sisältä.

Toisessa päässä pikkuista kaupunkia ensimmäinen merkittävä nähtävyys on Loviisan maalinnoitus.

Maalinnoitus on osa linnoitusketjua, johon myös Svartholma kuuluu.

Loviisasta löytyy useita kauniita vanhoja rakennuksia.

Näyttävä vaaleanpunainen kaupungintalo on oikea katseenvangitsija.

Se seisoo uljaana Loviisan torin reunalla.

Bongan Linna toimii nykyään galleria-ateljeena. Paikassa on nähtävissä Riitta Nelimarkan teoksia. Sisäänpääsy galleriaan on 8 €/ aikuinen. Galleria on avoinna heinä- ja elokuussa ja silloinkin ainoastaan lauantaisin klo 13-16.

Laivasillalla on Loviisan vierasvenesatama sekä muutamia punaisia makasiineja, joista lähinnä rantaa olevassa rakennuksessa on vaatimaton Merenkulkumuseo. Museo on avoinna päivittäin ja siihen pääsee tutustumaan 5 €/ aikuinen, lapset alle 12 vuotta ilmaiseksi. Muissa makasiineissa on ravintoloita, kahvioita ja pikku putiikkeja.

Loviisan nähtävyyksiin kuuluu myös Kukkukiven näköalatorni, joka sijaitsee Myllyharjulla.

Torni on erikoinen ja poikkeava muiden kaupunkien näköalatorneihin verrattuna.

Näköalatornin punainen väri saa sen näyttämään vieläkin erikoisemmalta ja mielenkiintoisemmalta.

Tornista avautuu kauniit näkymät Loviisanlahdelle.

Harjulla voi ihailla myös vanhaa tuulimyllyä.

Merkittävä rakennus Loviisassa on  ravintola Kappeli, jonka 150-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia tapahtumia sekä tunnettuja vieraita ja esiintyjiä.

Kappeli on ainoa rakennus, joka on jäljellä Loviisan kukoistuksen ajasta, 1800-luvun lopulla alkaneesta kylpyläkaudesta.

Kauniisti entisöity Kappeli palvelee niin kahvilana, kuin ravintolana tarjoten matkailijoille kauniin ja virkistävän keitaan keskellä upeaa Kappelinpuistoa.

Svartholma on suosittu koko perheen käyntikohde, jonne pääsee reittiliikenneveneellä. Saaressa on myös kesäravintola. Merilinnoitus on Suomenlinnan sisarlinnoitus ja kuuluu samaan puolustusketjuun.

Svartholman merilinnoituksessa kuluukin päivä mukavasti, mutta luonnontilaiset polut ja korkeat porrastukset voivat olla hankalia liikuntarajoitteisille. Matka reittiliikenneveneellä saareen kestää 30 minuuttia ja edestakainen matka maksaa meno-paluulippuna 18 €/aikuinen, 9 €/lapsi.

Toinen matkan varrella oleva tutustumiskohde on Strömforsin ruukki ja sen alueen eri toiminnot ja tarjonta.

Pajamuseossa voit nähdä millainen ruukki oli ennen ja mitä välineitä käytettiin, kun valmistettiin rautaesineitä kuten nauloja ja työkaluja.

Pajamuseo on auki ma–su klo 10–18 ja sinne on  vapaa pääsy.

Strömforsin ruukki on yksi maamme parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista, ja sen juuret ulottuvat 1600-luvulle.

Alueella on paljon katseltavaa. Paikassa on myös useita eri pikku putiikkeja ja kahviloita. Valitettavasti kuten monessa muussakin paikassa, niin täälläkin kesäteatterin kesän esitykset on peruttu.

Uutuutena Loviisan turismin tarjontaan on tulossa Agricola museo, joka aukeaa 1.7.2020 Koskenkylässä. Museo kertoo Pernajassa syntyneen suomen kirjakielen isänä tunnetun Mikael Agricolan elämästä.

 

Kotona taas

Pitkä kotimaan round trip takana, noh pieni lenkki Norjaan bonuksena. Ei voi valittaa, vaikka kilometrejä kerääntyi melkoisesti, samoin istumista. Matkalta tarttui mukaan ihania muistoja ja kokemuksia sekä paljon upeita kuvia.

Asuntoautoilu ei ole pölhömpää, vaikka meillä sellainen ajatus alun perin olikin.

Matka sujui kaikin puolin hyvin. Auto toimi erinomaisesti ja oli juuri sopiva retkikoti kahdelle aikuiselle.

Korona-aikana tämä matkailumuoto tuntui varsin turvalliselta ja kätevältä, varsinkin kun välillä tuntui, että olimme ainoat asuntoautoilijat tienpäällä – tosin matkamme loppuosassa autojen ja vaunujenkin määrä lisääntyi selvästi. Ilmeisesti moni lähti liikkeelle vasta juhannuksen jälkeen.

Kyynärnivel jouti reisulla koville. Ihme, että emme saaneet tenniskyynärpäätä karavaanareille tutusta ahkerasta moikkaamisesta johtuen – karavaanari kun on kaikkien kaveri.

Meillä oli mukana myös oma tasku-wifi, joka osoittautui mainioksi vempaimeksi monessakin paikassa.

AAvuokrauksen kanssa yhteistyö toimi mainiosti ja palvelu oli erinomaista. Suosittelen lämpimästi! Takuumaksukin palautui tilille heti auton palutuksesta seuraavana päivänä.

Jos nyt jotain negatiivista pitää tournelta löytää, niin hieman harmittamaan jäi pieni suunnistusvirhe, joka muutti meidän rajanylityspaikkaa takaispäin tullessa.

Toinen harmitus oli, että matka-aikamme ei millään olisi riittänyt tällä kertaa Lofooteille saakka.

Sen verran jäi kaivelemaan, että ei ole mahdotonta vuokrata asuntoautoa uudestaan ja tehdä pidempi Norjan kierros.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rovaniemi, Kuopio ja Savonlinna

 

Takaisin Suomeen

Matka jatkui vastakkaiseen suuntaan, tosin kuin monella muulla asuntoautoilijalla, joita rupesikin näkymään enenevässä määrin matkalla kohti pohjoista. Matkareittimme kulki Enontekiön kautta Leville.

Sen verran oli pakko pyörähtää liikenneympyrästä vasemmalle, että Levin kesäasussa oleva laskettelukeskus piti käydä ikuistamassa.

Hiljaista oli täälläkin. Muutamia ihmisiä nautti auringonpaisteesta pyöräillen tai kävellen Levin raitilla.

Kohti Kittilää, jonka ohitimme läpikulkuna ja suuntana Rovaniemi.

Rovaniemelle uhrasimme muutaman hetken, ennen kuin jatkomme matkaamme Ranualle ja Pudasjärvelle, jossa kohtasimme tiellä parisataapäisen porotokan.

Millään eivät meinanneet siirtyä alta pois.

Löntystelivät pitkin tietä ja tienviertä, levittäytyen tien kummallekin puolelle syömään.

Vielä hetki ajoa edessä ja lopulta Paltamoon, jonne pistimme automme parkkiin. Pitkän ajorupeaman päätteeksi saimme mahtavaa palvelua, kun Paltamo Golfin yhteydessä olleelta leirintäalueelta saimme vielä ylimääräisen yksityisen saunavuoron käyttöömme, kiitos ja kumarrus.

Aikaisin aamulla jatkoimme matkaa suuntana Savonlinna ja keskikesän juhla juhannus.

Pyörähdimme matkalla Kajaanissa, jossa ei juuri muuta nähtävää ollut kuin vanhan Linnan rauniot ja komea puukirkko.

Matka kulki kohti tämän etapin päätepistettä Savonlinnaa, Rovaniemen ja Kuopion kautta, joissa pysähdyimme tutustumaan kaupunkeihin hieman pidemmäksi aikaa.

 

Rovaniemi

Olemme ajaneet monta kertaa Rovaniemen ohi joko yöjunalla tai autolla, pysähtymättä sinne kunnolla. Kerran on joulupukkia käyty lapsiperheellisenä joululomailun yhteydessä moikkaamassa.

Rovaniemi mielletään ennen kaikkea talvikohteeksi.

Rovaniemi tunnetaan erityisesti Joulupukista ja Napapiirin rajasta. Eikä kesä tuo tähän muutosta. Joulupukin virallisena kaupunkina se on brändätty tiukasti Rovaniemen imagoon kesät talvet.

Joulupukin voi tavata Joulupukin Pajakylässä ympäri vuoden. Tosin kesällä aukioloajat vaihtelevat klo 10-17 välillä. Joulupukin Pajakylä sijaitsee hieman Rovaniemen keskustan pohjoispuolella, tarkalleen virallisen Napapiirin kohdalla. Joulupukin pääpostikonttorista voi lähettää Joulupukin omalla erikoisleimalla varustetun postikortin. Alueella on myös ympärivuotista mökkimajoitustarjontaa.

Huvipuisto Santapark Acrtic World sijaitsee lähellä Joulupukin Pajakylää. Tänä kesänä se oli kuitenkin kiinni, mutta normaalisti avoinna ympäri vuoden.

Yksi Rovaniemen tunnusomainen maamerkki on komea Jätkänkynttilän silta, joka ylittää Kemijoen.

Kulttuuritalo Korundin tiloissa toimii Lapin kamariorkesteri ja Rovaniemen taidemuseo.

Varsinkin taidemuseossa on mielenkiintoista katsottavaa. Siellä on nähtävänä Jenny ja Antti Wihurin rahaston lahjoittama laaja suomalaista nykytaidetta esittävä kokoelma. Korundi on avoinna ti-pe klo 11-18 ja la-su klo 11-16. Museo on kiinni maanantaisin. Sisäänpääsy näyttelyyn on 10 €/ aikuinen ja 6 €/ lapsi. Lisäksi on tarjolla perhelippuja.

Rovaniemen kuuluisin aukio on Lordin aukio, joka aiemmin tunnettiin Sampo aukiona.

Rovaniemen keskustassa olevan aukion nimi muutettiin Lordin Euroviisuvoiton jälkeen.

Aukio on etenkin kesäisin suosittu erilaisten tapahtumien järjestämispaikkana.

Tänä kesänä tämäkin paikka oli melko hiljainen, kuten tapahtumatarjontakin.

Rovaniemen tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuulu Arktikum museo jonne sisäänpääsymaksu on 15 € / aikuinen ja 5 €/lapsi. Museoon ja tiedekeskukseen on saatavilla myös perhelippuja.

Arktikum on tiedekeskus ja museo, joka esittelee pohjoista luontoa, sen kulttuureja ja historiaa.

Museo on avoinna kesäaikaan ti-pe klo 10-17 ja la-su klo 10-16. Maanantaisin tämäkin museo on kiinni. Museon erikoinen lasinenkäytävä on varsin komea niin sisältä, kuin ulkoakin.

Metsästä kiinnostuneille on mahdollisuus tutustua Rovaniemellä Ounasjoen rannalla sijaitsevaan Pilke taloon, jossa on tietoa pohjoisen metsistä sekä Pilke-kauppa, josta voi ostaa metsäaiheisia tuotteita. Paikka on avoinna ti-pe klo 9-18 ja viikonloppuna klo 10-15. Maanantaisin paikka on suljettu. Sisäänpääsy kustantaa 7 € / aikuinen ja 5 € /lapsi. Myös tänne on tarjolla perhelippuja.

Arkkitehtuurin ja taiteen ystäville tärkeitä nähtävyyksiä kaupungissa ovat Alvar Aallon suunnittelemat Lappiatalo, Lapin Maakuntakirjasto ja Kaupungintalo.

Rovaniemi on oikeastaan melko pieni kaupunki, jossa on selkeä ja helposti liikuttava ydinkeskusta. Kätevin tapa liikkua keskustassa on joko kävellä tai kesällä polkupyöräillä. Pyörän vuokraaminen onnistuu kaupungissa vaivattomasti.

Rovaniemen ympäristössä on myös useita mielenkiintoisia käyntikohteita. Ounasvaaran laskettelukeskus ympäristöineen, Ranuan eläinpuisto, jossa on nähtävillä pohjoisen eläimiä ja lisäksi Suomen ainoat jääkarhut. Myös Luosto on kiinnostava päiväkohde, samoin kuin Lampivaaran ametistikaivos, jossa voi voi tutustua jalokivituotantoon. Kaivos on Euroopan ainoa yleisölle avoin jalokivikaivos.

 

Kuopio

Kuopio vaikutti kaikin puolin kivalta kaupungilta. Torilla riitti kuhinaa juhannusaaton aamupäivällä.

Heti huomasikin, että tori on Kuopion sydän. Torilla oli paljon ihmisiä.

Kuopio on kuuluisa kalakukoistaan, mutta saa torilta muutakin.

Iloinen puheensorina täytti torin ja kauppa kävi.

Uusitun torin vieressä on kauppahalli, jossa voi maistella savolaisherkkuja ja nauttia leppoisasta palvelusta.

Kuopion torilta on melko lyhyt matka satamaan, joka on kesäisin suosittu ajanviettopaikka ja iltakävelyjen kohde. Satamasta voi hypätä sisävesiristeilylle ja tutustua Kallaveden upeisiin maisemiin.

Pienet lähiristeilyt, lounasristeilyt ja iltaristeilyt ovat varsin suosittuja.

Kahden tunnin lounasristeilyt, jonka hinta oli 29 €/ aikuinen ja 15 €/ lapsi näyttivät olevan loppuunmyytyjä koko kesäkuulle.

Myös pidempiä sisävesiristeilyjä tehdään Järvi-Suomesta aina Helsinkiin saakka.

Kuopiossa oli myös runsaasti liikkeellä polkupyöräilijöitä. Moni olikin napannut keltaisen sähkökaupunkipyörän alleen, jolla sitten hurutteli kaupungin alueilta toisille.

Puijon torni on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Kuopiossa. Se on myös paikka, jossa on Kuopion vierailulla käytävä.

75 m korkea Puijon torni on auki yleisölle koko kesän ja sen erikoisuus on pyörivä ravintola.

Ylhäällä tornissa on myös kahvio.

Tornin juurella on pieni matkamuistomyymälä sekä hotelli-ravintola Puijon Maja.

Puijon tornista oli hyvä ihailla loputtomia järvi- ja metsämaisemia.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-18.

Hissikyyti ylös torniin maksaa 7 €/aikuinen ja 4 €/ lapset.

Kuopiossa voi myös tutustua Korttelimuseoon, joka esittelee entisajan koteja. Mielenkiintoisia käyntikohteita ovat myös apteekki, sekä Minna Canthin työhuone ja erillinen näyttelysali. Pääsymaksu alueelle on 8 €/aikuinen ja lapset pääsevät alueelle maksutta. Juhannusaattona paikka oli harmiksemme kiinni. Minna Canth on  monella tapaa merkityksellinen henkilö koko Suomen historiassa ja häneen kannattaakin tutustua tarkemmin, vaikka näillä sivuilla.

Näkemisen arvoinen ja ehdoton käyntikohde olisi myös ollut Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa, joka luetaan koko Länsi-Euroopan merkittävimmäksi ortodoksiseksi museoksi.

Harmillisesti sekin oli kiinni juhannusaattona.

Sisäänpääsy hinta museoon on 10 € / aikuinen ja lapsilta ei peritä pääsymaksua.

Kuopiossa on useita kauniita rakennuksia.

Yksi näyttävimmistä rakennuksista on torin laidalla sijaitseva Kuopion kaupungintalo.

Kuopion yksi merkittävin kesäinen tapahtuma on Kuopio tanssii ja soi tapahtuma, joka oli tältä kesältä peruttu, mutta joka vuotinen tapahtuma onkin jo varattuna ensi vuoden tapahtumakalenteriin.

Kuopiosta etelään lähdettäessä vastaan tulee Juankosken ruukkialue, jossa sijaitsee Masuuni Brunou. Juankosken tehtaan ja työväen museo on Juankosken teollisuushistoriasta kertova museo. Museoon on pääsymaksu 2,50 €/ aikuiset ja 1 €/ lapset. Mutta kiinni oli tuokin.

Kun juhannuksen takia monet paikat olivat kiinni, eikä mihinkään kerran päästy, niin matkaan ja suuntana Savonlinna.

Matka jatku Leppävirran ohi, jossa mainostettiin Muumi jääluolaa Vesileppiksen yhteydessä. Olemmekin aikoinaan viettäneet pari yötä Vesileppiksessä, joka ei ole kummoinen kylpylähotelli. Muumien jääluola on Suomen ensimmäiseen hiihtoputkeen rakennettu uusi turistihoukutin ja pääsyliput sinne, olivat melko muikeat; 14 € ja 1-3-vuotiaat 7 €.

Matka jatkui… Sutjakkaasti ohi vilahtivat Varkaus ja Joroinen. Lopulta saavuimme yöpymispaikkaan Savonlinnaan.

 

Savonlinna

Saavuimme alkuillasta Savonlinnaan.

Nyt näin juhannusaaton kunniaksi olimme pysähdyspaikassa aikaisemmin kuin muissa matkamme pysähdyspaikoissa. Ilta oli vielä nuori ja edessä hyvin erilainen juhannusyö.

Vuohimäen leirintäalue oli oikein siisti ja toimiva. Paikka ei ollut ollenkaan täynnä, vaikka juhannuksena niin olisi voinut olettaa.

Grillasimme ja söimme maittavan aterian aurinkoisessa ja melko lämpimässä ilmassa. Muutama matkaseurue oli hieman äänekkäämmällä ja iloisemmalla tuulella, mutta muuten meno oli hyvin rauhallista. Suurin osa matkalaisista olikin iäkkäämpiä pariskuntia, vaunulla tai asuntoautolla liikenteessä.

Me emme samaan pystyneet, kuin kokeneemmat kollegat.

Muiden vaunujen edessä oli mattoa, kukkaa, kaasugrilliä ja jos jotakin kaunistusta sekä omasta radiosta soiva lempimusiikki.

Kaikilla oli myös markiisit alas veivattuina osoittamassa ulkoisen ”olohuoneen sijaintia”. Osalla oli ulkoteltat yhdistettynä vaunuihin.

Emme nähneet edes juhannuksen kunniaksi vaivaa veivata markiisia esille. Brutaalisti pari viinilasillista auton edustalla pystytetyllä omalla reviirillä, pelkät tuolit sisustuksena.

Aamusta suuntasimme kohti kesäistä Savonlinnaa, jossa voi nauttia kulttuurista ja järviluonnosta.

Menimme Savonlinnan rantaa aamukaffille ja sinne oli myös moni muukin löytänyt tiensä.

Lokkien iloinen kirkuna sai heti valpastumaan ylhäältä mahdollisesti syöksyvistä ruokarosvoista. Kahvioiden seiniin olikin laitettu kyltti, jossa kehotettiin varomaan rosvoavia lokkeja.

Savonlinna sijaitsee huikaisevan kauniin Saimaan vesistömaiseman, saarten ja tuhansien järvien keskellä. Täällä voi nauttia Järvisuomen upeista maisemista. Savonlinna on rakennettu kahdelle saarelle, jotka erottavat Saimaan selät, Hauki- ja Pihlajaveden toisistaan. Savonlinna onkin yksi Suomen suosituimmista matkailukohteista.

Matkustajasatamasta lähtee useita erilaisia risteilyjä Saimaan upeisiin maisemiin.

Risteilyn hinta vaihtelee matkan keston ja aluksen mukaan. Hieman joutuu maksamaan lisää höyrylaivaristeilystä.

1½ h risteily Höyrylaivalla maksaa 23€/aikuiset ja 11,50 €/ lapset.

Savonlinna on tunnettu Olavinlinnasta sekä linnassa heinä-elokuussa järjestettävistä Oopperajuhlista.

Saarella sijaitseva harmaa kivilinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna, ja se sijaitsee kätevästi aivan keskustan ja sataman tuntumassa, joten siihen on helppo tulla ja tutustua.

Tänä vuonna Oopperajuhlat oli peruttu koronan takia, minkä takia opaskierroksilla pääsi tutustumaan linnan sopukoihin ja maisemiin, joihin ei aiempina kesinä ole päässyt.

Opaskierrokset suomeksi on tarjolla pääsylipun hintaan tasatunnein.

Korona tilanteen takia ryhmän kokoa on rajattu, joten kaikki eivät meidänkään vierailulla mahtuneet mukaan.

Liput linnaan maksavat 12 €/ aikuinen ja 6 € / lapset. Myös perhelippuja oli myytävänä.

Linna on auki päivittäin klo 11-18. Linnan portaat ovat ajoittain hankalat kulkea, joten liikuntarajoitteisilla voi olla hankala liikkua niissä.

Euron lisämaksusta saa yhdistelmälipun Olavinlinnaan ja Savonlinnan maakuntamuseoon Riihisaaressa. Riihisaari on Olavinlinnan läheisyydessä ja siellä voi ihailla museohöyrylaiva S/S Salamaa, S/S Savonlinnaa, höyryhinaaja Ahkeraa ja tervahöyry Mikkoa, jotka kertovat Saimaan purjehdushistoriasta.

Olavin linnaan tultaessa kuljetaan Wanhan Savonlinnan läpi.

Alueen puutaloissa on useita kesäisin toimivia ruokaravintoloita, gallerioita ja käsityöläismyymälöitä.

Niin sanottu Wanha Savonlinna on pieni alue, eikä sen puutaloalue ole erityisen kaunis tai erikoinen.

Olisi ollut niin kiva käydä Nukke- ja lelumuseo Surutonissa, jonka esineistöön kuuluu noin 3 000 esinettä, joista noin puolet on nukkeja ja puolet muita leikkikaluja. Juhannuspäivänä museo oli kiinni, joten emme sinne päässeet. Sisäänpääsy museoon maksaa  6 €/ aikuinen ja alle 12-vuotiailta lapsilta 2,50 €.

Savonlinnan tapahtumakalenteri on normaalisti vilkas. Kaupungissa tapahtuu kesällä koko ajan ja monenlaista kulttuuritarjontaa sekä toimintaa onkin tarjolla. Nyt monet tapahtumat oli peruttu vielä heinäkuulta, mutta muutamien elokuun tapahtumia vielä odoteltiin.

Matka jatkui kohti etelää. Vauhdilla ohitimme Punkaharjun, Imatran ja Joutsenon, suuntana Lappeenranta.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille-kiepsahdus Norjassa; Tromssa, Alta ja Nordkapp

 

Kilpisjärveltä  Tromssaan

Kiire, kiire kohti rajaa… Olimme olleet jo lähtökuopissa ylittämään rajan, kunhan se vaan aukeaa. Aamulla tavarat kasaan ja suuntana Norja. Suomen puolella rajaa valot paloivat vihreänä –  eikun läpi. Norjan puolella rajavirkailija pysäytti ja halusi nähdä passimme. Pieni hymy rajavartijan kasvoilla antoi ymmärtää; ”Te olette sitten heti ylittämässä rajaa, kun se on mahdollista”… Kaikki kunnossa ja hyvän matkan toivotuksin kohti Norjaa.

Rajan ylityksen jälkeen maisemat muuttuivat kilometri kilometriltä aivan toisenlaiseksi kuin Suomen Lapissa. Niin upeita maisemia…

Voi miten kauniissa maisemissa saimmekaan ajella kohti Tromssaa.

Neljän tuulen tietä pitkin matkaa Kilpisjärveltä Tromssaan tulee 165 km.

Melkein yksin tiellä liikkujina ja upeita maisemia ihaillen matkan pituus ei tuntunut missään.

Saimme vielä auringonpaisteen kruunaamaan matkamme tekoa. Luonnon kauneus ja upeat merelliset vuoristomaisemat sen kuin korostuivat.

Lämmittävän Golf-virran vaikutus alkoi myös näkyä. Jäitä ei ollut, vaikka lunta vielä tunturien ja Lyngen vuoriston huipulla olikin. Myös puissa oli pienet lehdet ja nurmikin vihersi.

Kiemurtelevilla tunturiteillä nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 90 km/h. Täytyy myöntää että välillä hirvitti ajaminen ylös ja alas mutkittelevaa, melko kapeaa ja mutkaista tietä. Oma ajonopeus teillä oli maltillinen, eikä lähelläkään sallittuja maximinopeuksia.

Paikalliset kuitenkin baanasivat ohi reippaalla vauhdilla.

Olimme myös edellisenä iltana googlailleet tietoa autoilusta Norjassa.

Vaikka olimmekin toivoneet rajojen aukenevan, emme olleet ollenkaan varautuneet asiaan, joten nyt oli nopeasti selvitettävä monta asiaa.

Hyväksi havaittu tietopankki autoilusta Norjassa löytyi tältä sivustolta.

Norjassa ei kannata ajaa ylinopeutta, koska sakko on melko kallis + se pitää maksaa heti tai viimeistään poistuttaessa rajalta. Jos tämä rahtareiden tiedote on paikkansa pitävä, kannattaa todellakin ajaa nopeusrajoitusten mukaan.

Norjassa pystyi maksamaan joka paikassa kortilla. Vaihdoimme kuitenkin 100 € Norjan kruunuiksi, ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka tarve niiden käyttöön tulisi matkalla.

 

Tromssa

Tromssa olikin jo matkalla ohitettujen pikku kylien jälkeen selvästi iso kaupunki. Se onkin maan seitsemänneksi suurin kaupunki ja myös Pohjois-Norjan pääkaupunki. Sää oli jälleen pilvistynyt.

Tromssa sijaitsee saaressa. Mantereelta kaupunkiin, saavutaan sillan kautta. Sijaintinsa ansiosta Tromssa on vilkas risteilyalusten ja turistien kaupunki, mutta myös kalastuskaupunki. Nyt satamassa seisoi useampi Hurtigruten laiva. Melko hiljaista oli koko kaupungissa. Vuorten ympäröimässä kaupungissa on myös aktiivinen kulttuurielämä, joka kerää ihmisiä kaupunkiin ympäri vuoden.

Maisemien ihailuun paras paikka on Jäämerenkatedraalin läheltä tunturin päälle vievä köysirata ja siellä oleva näköalapaikka, jossa on myös ravintola. Edestakainen lippu aikuiselta maksaa 230 NOK ja lasten lippu on 120 NOK.

Yksi Tromssan suosituimmasta nähtävyyksistä on Jäämerenkatedraali, jonka huomaa heti kaupunkiin saavuttaessa.

Tromssan puinen tuomiokirkko on yksi Norjan suurimmista kirkoista ja myös se on komea ja käymisen arvoinen.

Muita näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja on meriakvaario Polaria, joka sijaitsee vastakkaisella rannalla.

Polaria on maailman pohjoisin akvaario, jonka näyttelyt käsittelevät pohjoisella Jäämerellä sijaitsevan Huippuvuorten saariston vedenalaista lajistoa.

Museo on auki päivittäin ja sisäänpääsy sinne maksaa 175 NOK/aikuinen ja  80 NOK /lapsi. Saatavana on myös perhelippuja.

Sisälle emme menneet mutta museon erikoinen rantaan kerroksittain ajautuneita jäälauttoja muistuttava ulkomuoto herättää kyllä ihastusta ja on kuvauksellinen.

Tromssan kaupungissa on kivasti nähtävissä Norjan puutalohistoriaa ja nykyaikaisempaa rakennustyyliä.

Kaupunki onkin melkoisen viehättävä.

Hieman päänvaivaa kuskille toi se, että monet kaupungin teistä olivat yksisuuntaisia tai ainoastaan bussien ja taxien käytössä. Kaupunkia entuudestaan tuntemattomana tämä hieman hankaloitti autolla liikkumista. Turistiaikaan keskustassa voi olla myös vaikeaa löytää autolle parkkipaikkaa. Nyt tilaa ihan keskustassakin oli.

Tromssan keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen ja keskustasta osa onkin kävelykatualuetta.

Tromssaa kutsutaan monesti Pohjolan Pariisiksi runsaan ja omanlaisensa kahvilakulttuurin takia.

Ulkona ei ainakaan tehnyt mieli kahvilakulttuurista nauttia, sillä osittaisesta auringonpaisteesta huolimatta + 8 astetta tuntui kylmältä yhdistettynä kylmään tuuleen.

Vaikka nyt oli melko hiljaista, on helppo kuvitella vilinä kaupungilla, kun isojen risteilyaluksien turstit valtaavat kadut.

Tromssalla on myös pitkä historia merenkäynnissä ja saamelaiskulttuurissa, jota voi ihailla Tromssan ”kansanmuseossa”, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Perspektivet museo jakaantuu moneen eri kohteeseen.

Päänäyttelyyn, joka on Tromssan keskustassa.

Tromssan eteläpuolella on ”Kansanmuseon” ulkoilmamuseo.

Paikka sijaitsee kauniilla paikalla kaupungin suosituimmalla retkeilyalueella. Museokokonaisuuteen kuuluu myös Straumen Gård, joka on oikeastaan maatila. Se sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Tromssan keskustasta. Lisäksi Tromssassa on maailman pohjoisin eläinpuisto Polar Park.

Kaupungissa toimii myös maailman pohjoisin yliopisto, jonka yhteydessä on Yliopiston museo. Museon neljässä eri näyttelyosastossa pääsee pureutumaan hyvin Pohjois-Norjan kulttuuriin, luontoon ja revontuliplasmakammioon, jossa voi nähdä revontulet ympäri vuoden. Museon osastot sijaitsevat erillään keskustan lähistöllä.

Polar museo esittelee Tromssan kasvamista ”portiksi Jäämereen”.

MS Polstjerna alus on puolestaan vaikuttava näky.

Yksi osa museota on Tromssan arktisen-alppimaisen kasvitieteellinen puutarha, joka on maailman pohjoisin kasvitieteellinen puutarha, ja siellä on nähtävissä värikkäitä arktisia lajeja ja kasveja alppi- ja kylmäalueilta ympäri maailmaa.

Jos haluaa vierailla ainoastaan päämuseossa, on lipun hinta 70 NOK /aikuinen ja 35 NOK/lapsi. Jos taas ostaa yhdistelmälipun, jolla pääsee myös Polar museoon maksaa se 100 NOK/aikuinen ja 50 NOK/lapsi. Myös tänne on saatavilla perhelippuja.

Tromssan läheisyydessä on monia suosittuja vaellus- ja retkeilykohteita, kuten Lyngenin Alpit, joista saimme vain pienen maistiaisen matkalla Tromssaan ja sieltä Altaan.

Ahh noita maisemia, ne olivat vielä komeampia kuin Alppimaisemat, sillä vesi ja vuoret loivat taianomaisen yhdistelmän.

Uusi suunta navigaattoriin ja auto kohti Altaa. Maisemien ihailu jatkui tälläkin pätkällä. Aina välillä oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia maisemista.

Iso houkutus oli napata lautta Lyngenistä Kåfjödiin ja ihastella vuonomaisemia mereltä käsin.

Onneksi saimme vihiä, että kannattaa pidemmästä matkasta huolimatta kiertää teitse, koska todennäköisesti aikaa säästyy, sillä lautta-aikataulut ja mahdolliset lautan vaihdot voivat pidentää kokonaismatkaan kuluvaa aikaa huomattavasti.

Vinkki ei ollut lainkaan huono, sillä ajomatkalla eteemme avautuneet maisemat veivät mukanaan… Ajomatka kului kuin itsestään keräillessä verkkokalvoilta upeita maisemia muistoiksi.

 

Alta

Upeat maisemat sen kun jatkuivat. Maisemista ei voinut tälläkään pätkällä valittaa. Maisemaltaan hyvin toisenlainen tie kulkee upeiden tunturimaisemien lävitse.

Eikun takaisin Northen Lights routille hetkeksi ja nokka kohti Altaa. Matkaa Tromsasta Altaan E6 pitkin tuli noin 6 h, yhdellä pienellä pysähdyksellä.

Matkalla oli upeita vesiputouksia, jossa lumen sulamavesi pauhusi voimalla.

Teiden kunto vaihteli, mutta mutkitteleva tie ja porot pitivät kuskin hereillä.

Matkaa joudutti myös seitsemän isompaa tunnelia, joiden pituus vaihteli 2-6 km välillä. Osa teistä ja tunneleista olivat kovin kapeita.

Matkamme Norjaan tuli hieman puskista, emmekä olleet ehtineet juurikaan tehdä kartoitusta sen suhteen.

Matkalla yritin maisemien ihailun lomasta katsella reittivaihtoehtoja ja muuta tärkeää tietoa autoilusta Norjassa.

Norjan nopeusrajoitukset ovat matalia hyvästä syystä, sillä tiet ovat mutkaisia ja välillä hyvin kapeita.  Tärkein viesti moneltakin info-kanavalta oli – Kannattaa noudattaa rajoituksia, koska pienestäkin ylityksestä rapsahtaa sakko, joka on myös maksettava heti tai viimeistään poistuessa rajalta. Saimme matkallamme myös omakohtaisen todisteen siitä, että nopeuksia tarkkaillaan ja varmaankin myös sakkoja kirjoitetaan.

Keskellä ei mitään, pitkällä suoralla tunturitiellä oli poliisit ojassa makaamassa ja mittaamassa nopeuksia.

Onneksi ajoimme kruiserilla tasaista ja sallittua nopeutta.

Pitkä on ollut poliiseillakin matka passipaikalle.

Maassa riittää tunneleita ja siltoja. Leveämmät vuonot voi ylittää lauttojen kyydissä. Norjasta löytyy yli sata yleisen tien lauttayhteyttä, mutta kannattaa tarkistaa aikataulut ja reitit, jotta matkantekoon ei tule turhaa ajallista viivettä.

Myöhään illalla saavuimme Altaan. Näillä leveyksillä aurinko ei keskikesällä laske ollenkaan ja ilma oli valoisa ja kirkas.

Revontulen kirkko hallitsee näyttävästi pientä Altan keskustaa.

Altan nähtävyyksien parhaimmistoa ovat esihistorialliset kalliokaiverrukset, jotka ovat UNESCOn maailman perintölistalla sekä Alta museo ja Altan kanjoni. Me ohitimme nämä tyylikkäästi.

Illalla, pitkän ajomatkan jälkeen leiriydyimme  Alta River Campingiin. Mainio paikka. Hyvä palvelu ja siistit tilat- suosittelen. Respassa asiointi hoitui suomen kielellä.

Alta River Camp sijaitsee Alta joen varrella ja matkailuauton ikkunasta ihailimme jokinäkymää ja siellä vastavirtaan ajavia pitkiä soutuvenemaisia puisia kalastus- ja jokiristeilyveneitä.

Myös Sami Siida saamelaiskylä sijaitsee aivan leirintäaluetta vastapäätä.

Sisäänpääsymaksu saamelaiskylään on 250 NOK.

Kylä oli jo suljettu kun saavuimme leirintäalueelle. Eikä se ehtinyt vielä aueta  ennen meidän aamun lähtöä. Jäis siis kokematta.

Leirintäalueen respasta paikkaa suositeltiin ja kerrottiin, että Sami Siidassa on myös mahdollisuus syödä etukäteen varattu lounas tai illallinen, jossa tarjolla on perinteistä saamelaista ruokaa.

Ilta oli jo pitkällä ja ilma oli edelleen kylmää + 9 astetta, joten nopea grillaus ulkona ja ateriointi autossa sisällä.

Aamun valjetessa jo oppia saaneet karavaanarit pakkaavat kimpsut ja kampsut nopeasti ja organisoidusti, suunnaten renkaat kohti Nordkappia.

Vaikka kesäkuu olikin jo yli puolenvälin oli lunta vielä reippaasti maassa.

Porot pienine vasoineen kulkivat tien viertä ja muutamat moottoripyöräilijät sujahtivat ohitse. Liikennettä tällä välillä olikin huomattavasti enemmän kuin edellisinä päivinä oli ollut.

 

Nordkapp

Matka jatkui auringonpaisteessa kohti Manner-Euroopan pohjoisinta kolkkaa, Nordkappia. Maisemat mentäessä Nordkappiin olivat huikeita. Jokaisen mutkan takaa paljastui uusia ja upeita luonnon omia taideteoksia. Tie vei ylös ja alas, mutkia sinne ja tänne.

Nopeaa matkan teko ei ollut, sillä nopeudet pysyivät melko maltillisina. Matkalla ajoimme myös aivan kamalaa Sortvikin tunnelia, joka oli tosi kapea ja huonosti valaistu. Ei siis ihme, että viereen ollaan rakentamassa uutta tunnelia. Tietyöt tunnelin rakennustyömaan lähistöllä hidastivat pysähdyksineen hieman matkantekoa.

Nordkapp sijaitsee Magerøyan saarella ja sinne kuljetaan 7 km pitkän Nordkapp tunnelin kautta. Kokemus oli mielenkiintoinen, sillä ensin tie vei monta kilometriä alaspäin ja sitten saman verran ylöspäin.

Matkalla sai myös ihmetellä tuntureiden kivikerrostumia, jotka olivat oikeasti mielenkiintoisia.

Tiet olivat välillä todella kapeita ja välillä hirvitti, kun rekkoja tuli vastaan.

Altasta on E6 pitkin Nordkappiin matkaa n. 240 km ja aikaa matkaan kuluu n. 4 h pienellä pysähdyksellä.

Matkan mahtavat maisemat vaihtuivat välillä pieniin muutaman talon kylä keskittymiin, jylhiin tunturimaisemiin ja upeisiin vuonomaisemiin.

Täälläkin sai varoa yllättävistä paikoista tielle loikkivia poroja. Huvittavinta oli, että myös rannoilla oli paljon poroja, jotka näyttivät juovan merivettä ja kahlaavan siinä vilvoitellakseen itseään?

Nordkapp on yksi Pohjois-Norjan suosituimmista turistikohteista, vaikka nyt koronan jälkeisenä aikana sitä ei olisi heti arvannut. Meidän lisäksemme paikalla oli muutama muu ihminen.

Nordkappin niemellä oleva kalliojyrkänne on Euroopan pohjoisin paikka, jonne pääsee maantietä pitkin, mikä varmaankin on syy sen suureen suosioon.

Monet turistit tulevat Nordkappiin ja yöpyvät läheisessä Honningsvågistassa, josta on Nordkappiin noin 33 kilometrin matka.

Nordkappiin päästyämme jouduimme maksamaan 200 NOK parkkimaksun.

Lisäksi jos olisi halunnut mennä sisään Nordkappin kärjessä olevaan Nordkapphalliin, olisi se maksanut vielä erikseen 250 NOK/ aikuinen.

Meille riitti ihan vaan mahtavat maisemat ja käynti maapallo- monumentilla, josta on tullut Nordkappin symboli.

Ilmakin oli vain + 9 astetta, joten emme kovin kauan ulkona tuulessa viihtyneet.

Pakollinen bio-tauko Nordkapphallissa paljasti, että toiminta sielläkin oli nyt vain puolittaista. Ravintolapalvelut ja elokuvateatteri, joka normaalisti esittää filmiä neljästä vuodenajasta Nordkappissa olivat kiinni. Kirkko ja matkamuistomyymälä sen sijaan olivat auki.

Nordkappin edustalla avautuva Jäämeri on maaginen, joten käynti yhdessä Pohjois-Norjan suosituimmista nähtävyyksistä on  kokemisen arvoinen.

Meillä sattui kaiken lisäksi mainio tuuri. Ilma oli ihan mahtava ja mahdollisti näiden upeiden maisemien ihailemisen.

 

Nordkappista lähdimme kohti Porsangeria.

Tässä kohtaa kilometrejä oli kertynyt reilu kolmetuhatta.

Vielä hetken matkaa oli aikaa ihastella upeita maisemia.

Maisemat rupesivat pikku hiljaa muuttumaan taas tavallisiksi tunturimaisemiksi.

Porsangerin jälkeen maisemat muuttuivatkin sitten totaalisesti.

Karasjoen kohdalla olimmekin jo tutuissa omissa Lappilaisissa tunturimaisemissa vaivaiskoivuineen.

Karasjoelta matkasimme vielä Kautokeinoon, jonne jäimme yöksi. Leirintäalueiden hinnat sähköllä vaihtelivat 300 ja 330 NOK väliltä. Illan ihana +20 astetta ja täysin kirkas aurinkoinen päivä palkitsi tämän pitkän ajomatkan. Pöytä ja tuolit ulos, retkigrilli kuumenemaan ja istuma-asentoon kohti aurinkoa.

Huomenna matka jatkuisi rajan yli takaisin Suomeen.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Hailuoto, Oulu, Kemi ja Kilpisjärvi

 

Hailuoto

Raahesta ajoimme vielä kaksi tuntia Hailuodon lautalle Oulunsaloon. Olimme katsoneet lautta-aikataulut ja pääsisimme vielä sopivasti ennen iltamyöhää Hailuotoon.

Hailuotoon on helppo tulla. Oulunsalosta pääsee Hailuotoon Finferriesin autolautoilla.

Satamaan tullessa ei paikalliset ajavat omalle kaistalleen jonoon ja saarella asuvat + muut, joilla on etuajo-oikeus, kuten jakeluautot sekä hälytysajoneuvot omaan jonoonsa.

Lautta täytetään ensin etuajo-oikeutetuilla ajoneuvoilla ja sen jälkeen otetaan muita ajoneuvoja, mitä lauttaan mahtuu.

Välillä voi joutua odottamaan seuraavaa lauttaa, sillä varsinkin viikonloppuisin paikka on mantereelta tulevien retkeilijöiden suosiossa.

Kummassakin satamassa on pieni kahvio-kioski sekä wc-tilat lauttaa odottavien iloksi.

Oulunsalon puolella kylmän tuulen lisäksi korvissa humisi valtavan tuulimyllyn ääni. Edessä oli aava meri ja siellä siintävä Hailuoto.

Meidän aikatauluilla lautoilla oli hyvin tilaa.

Vastarannalla odottavat joutuivat todellakin odottamaan, koska jono lautalle oli pitkä.

Selvästikin monet paikalliset olivat tulleet viettämään sunnuntaita Hailuotoon ja palasivat illalla takaisin.

Tunnin välein kulkeva ilmainen lautta vie noin 25 minuutissa saarelle. Lauttaan autot ajetaan miehistön ohjeiden mukaan ja autossa istutaan koko matkan ajan. Lautat ovat sen verran isoja, että merenkäynti ei juurikaan tuntunut.

Tätä kohdetta ei kannata ohittaa. Hailuoto on tunnettu ainutlaatuisesta luonnostaan ja kansallismaisemastaan, saari onkin jo itsessään nähtävyys.

Ei siis ihme, että Hailuoto on nimetty yhdeksi kansallismaisemaksemme.

Erikoisen meriluonnon lisäksi saaressa on runsaasti hyvin säilyneitä talonpoikais- rakennuksia ja pihapiirejä.

Hailuodon läpi kulkee 30 km mittainen asfaltoitu maantie, jonka varrelta löytyy myös hyvä kauppa.

Hailuodon erityinen kirkko on myöskin kuvauksen arvoinen.

Hailuodon Pohjoisrannalla sijaitseva saaren vanhin maamerkki, Keskiniemen Pooki on käymisen arvoinen paikka.

Lisäksi Kniivilän museossa voi tutustua Hailuodon historiaan.

Hailuodon läntisessä päässä Marjaniemessä sijaitsee Hailuodon ehdottomat kuvauskohteet; ihana punamökkinen kalastajakylä, vanha majakka, interaktiivinen luontonäyttely ja upeat rannat.

Marjaniemen majakka seisoo ylväänä tähyten kohti aavaa merta. Harmillisesti majakka avautuu yleisökäynneille vasta juhannuksen jälkeen, jolloin sinne pääsee tutustumaan 5 €/ aikuiset ja 3 €/lapset sisäänpääsyhinnalla.

Marjaniemen kalastus ja satama omaa vuosisatojen perinteet ja historian. Edelleenkin se on Perämeren keskeinen kalastussatama ja satamassa puretaan edelleen huomattavat määrät silakkaa, siikaa ja lohta.

Varasimme illaksi vielä yksityisen saunavuoron upeissa merellisissä maisemissa.

Matkan pölyt olikin hyvä saunoa pois juuri täällä!

Matkailuautoille tarkoitettu yöpymisalue oli aivan aavan meren vieressä, satama-alueella. Olihan melkoinen kokemus nukkua tuulen ulinassa ja aaltojen pauhannassa.

Rannalta saimmekin ihastella upeaa auringonlaskua Perämereen.

Uni maistui pitkän ajomatkan jälkeen.

Tarkoituksena oli jälleen aamun aikaisella jatkaa matkaa kohti Pohjoista. Matkaa Oulun ja Kemin kautta Kilpisjärvelle olisi pysähdyksineen ainakin 12 tuntia.

 

Oulu

Oulu, meidän oma Piilaakso?…

Tiedekeskus Tietomaa on Suomen ensimmäinen tiedekeskus, joka voi olla mainio kohde vierailla.  Tietomaan tarkoituksena on esitellä tieteen ja tekniikan saavutuksia hauskasti ja mielenkiintoisesti jokamiehen näkökulmasta.

Vanhoja puutalokaupunkeja onkin jo matkan varrella nähty, Oulussa ei nähty. Menneiden aikojen puutaloidylliä on nähtävissä vain Pikisaaressa. Oulu ei ole kovin kaunis kaupunki.

Oulun Linnasaaressa on Oulun linnan jäännöksien päälle rakennettu Oulun Merikoulun tähtitorni, joka on hauskan näköinen.

Tähtitornissa on kesäkahvila ja kirjakauppa. Kivikellarissa on myös pieni näyttely Oulun linnan historiasta.

Oulun yksi merkittävimmistä kokemuksista onkin Torinranta, joka on kaupungin mukavimpia ja kauneimpia paikkoja.

Kauppatorilla on mukava istuskella ja nauttia kuppi kahvia.

Kauppahalli, joka nyt oli korjauksessa, sijaitsee aivan torin laidassa,  samoin kuin Meritullin vierasvenesatama.

Kalaruokien ystävänä täytyy mainita, että Vanhassa hirsisessä varastorakennuksessa oleva ravintola Sokeri Jussissa on panostettu paikallisuuteen ja kalaruokiin. Lisäksi siellä voi herkutella perin oululaisella rössypotulla.

Kuvatuin kohde Torinrannassa on tietysti se kuuluisa Toripolliisi patsas. Mistä tulikin heti mieleen hokema; ”Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia?”

Kesäisin torinrannasta voi myöskin astua laivaan ja lähteä ihailemaan kaupungin maisemia mereltä, tai sitten vain istuskella laiturilla nautiskellen torinrannan kesätunnelmasta.

Yhdessä torirannan puuaitoista toimii Pannukakkutalo, josta voi ostaa yli sata erilaista makeaa tai suolaista pannukakkua.

Ravintoloissa on arkipäivisin tarjolla myös lounas, johon sisältyy keitto ja pannukakku.

Erikseen listalta tilattavat ja tarjoiltavat pannukakut ovat aika extrmea…. Kaikkea en ehkä uskaltaisi kokeilla.

Oulu on kuuluisa pyöräilykaupunki. Oululaiset liikkuvat pyörällä vuodenajasta riippumatta. Oulussa on yhteensä 360 kilometriä pyöräteitä. Myös kaupungissa vierailevat voivat nauttia maisemista ja nähtävyyksistä pyöräillen. Vuokrapyöriä saa useasta eri paikasta kaupungin alueella. Oulun kaupungin matkailuneuvonnasta voi hakea ilmaisia pyörätiekarttoja sekä saada opastusta pyöräilyreitin suunnittelussa.

Kesäistä Oulua voi ihastella myös Potnapekan kiertoajelukyydissä tai Kaarle nimisellä sightseeing bussilla.

Kummankin kyyti maksaa  8€/aikuinen ja 4€/lapsi. Kävellenkin pääsee hyvin liikkumaan Oulussa.

Vaikka kaupunki on iso, sen keskustan nähtävyydet ovat kuitenkin kävelyetäisyyksillä toisistaan.

Monia upeita rakennuksia onkin aivan kaupungin keskustassa.

Myös Oulun taidemuseon julkiset ulkoveistokset olivat mainiota katsottavaa.

Kulttuuritalo Valvesta löytyy nukketeatteria, elokuvia, valokuvia, sarjakuvia, tanssia ja musiikkivideoita.

Upea vaaleanpunainen rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Kaupungin keskustassa sijaitseva kävelykatu Rotuaari on yksi Oulun ostostarjonnan ja tapahtumien keskipisteistä.

Rotuaari oli juuri nyt korjaustöiden alla. Ehostustöiden tarkoituksena onkin saada siitä kaupunkilaisten yhteinen iso olohuone.

Rotuaarin varrella on myös paljon paikkoja, joissa voi pysähtyä nauttimaan kahviloiden ja ravintoloiden tarjonnasta.

Vuosittain Rotuaarilla järjestetään useita erilaisia tapahtumia, joista tunnetuin lienee Ilmakitaransoiton MM-kilpailut. Unohtaa ei myöskään sovi Tiernapoikia, joiden ehdoton kotikaupunki on Oulu.

Patosillan alue oli mielenkiintoinen. Perinteisesti siellä olisi ollut Oulun työväen näyttämön esittämiä kesäteatteriesityksiä, tänä vuonna ei ollut, ei.

Oulussa ei voi olla piipahtamassa Nallikarissa, jossa on noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Ranta-alueen toisessa päässä sijaitsee kylpylähotelli Eden ja toisessa päässä pieni majakka, josta voikin tähyillä kohti kesäistä merta. Me emme sinne kuitenkaan tällä kertaa eksyneet.

Jos mielii Nallikariin, niin matka kannattaa tehdä Pikisaaren kautta, jolloin on mahdollista tutustua oululaiseen taiteilijakaupunginosaan. Pikisaaressa kaupunki näyttäytyy parhaimmillaan.

Hupisaaret sijaitsevat keskustan läheisyydessä.

Alueella on useita pieniä lampia, matalia puroja ja söpöjä siltoja, joita voi ihailla Ainolan puistossa.

Hupisaaren kävelyreitit sopivat myös liikuntaesteisille.

Hupisaarilla voi viettää enemmänkin aikaa, sillä saarilla on tarjolla monia nähtävyyksiä, keskusleikkipuisto, kahvila, grillauspaikka sekä Pohjois-Pohjanmaan museo, jossa on esillä Mauri Kunnaksen Koiramäki-näyttely.

Oulun nähtävyydet eivät rajoitu pelkästään kaupungin keskustaan. Oulun ympäristössä on useita upeita luontopaikkoja. Melko lähellä keskustaa on Hietasaari, jonne pääsee helposti tietä pitkin vaikkapa pyörällä, autolla tai kesäisin minijunalla. Hietasaaressa on uimarantoja, ulkoilupuistoja, lintutorneja, kuntoiluratoja ja mainio pyörätieverkosto.

Näihin paikkoihin emme ehtineet/ menneet. Eivät vaan sopineet aikatauluun ja reittiin, sillä olimme saaneet tiedon, että Norjan raja tulee avautumaan. Nyt tuli matkasuunnitelman muutos ja kiireellä kohti Kilpisjärveä. Olin kuitenkin tutkaillut näitä alla olevia kohteita ja jos tilanne olisi ollut toinen, olisimme todennäköisesti käyneet näissäkin paikoissa.

Energian tuotantoon valjastetulla Oulun joella on useita koskia ja voimaloita. Merikosken voimalaitos on Oulujoen ensimmäinen voimalaitos, joka sijaitsee Oulun koskikeskuksen ja Tuiran kaupunginosien välissä. Oulun lähistöllä Koitelinkoskella voi ihastella Kiiminki joen kuohuja.

15 kilometrin päässä Oulusta sijaitsevassa Turkansaaren ulkomuseossa avautuu Oulun tervanpolton historia. Ulkoilmamuseo esittelee alueen vanhoja elinkeinoja ja sen vanhat rakennukset sekä pysähtynyt ajan tunnelma luovat saarelle mainion tunnelman. Paikalle pääsee myös Oulu Linesin jokialuksella Oulujokea pitkin.

Koitelin koskialue on upea oululainen luontokohde noin 30 kilometrin päässä keskustasta. Koitelissa voit kulkea luonnon helmassa lankkupoluilla ja ylittää vaijerisillan. Alueella on useita nuotiopaikkoja, joille kaupunki järjestää puuhuollon.

Varjakan saari sijaitsee noin 20 kilometrin päässä keskustasta. Saarella on toiminut saha, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin. Saareen ei mene siltaa, vaan sinne päästäkseen pitää käyttää kapulalossia.

Oulujokilaakson tervareitistöä pitkin voi vaeltaa Oulusta Rokualle asti. Vaellusreitin varrella on useita taukopaikkoja ja esimerkiksi päiväretkenä voi kiertää Pilpasuon noin 8 kilometrin mittaisen luontopolun. Rokuan alue on kauttaaltaan upean jäkälämaton, mäntymetsän ja pienien järvien ympäröimä.

 

Kemi

Matka jatkuu kohti pohjoista. Koko matkan olimme pohtineet liikenteen vähäisyyttä kohti pohjoista. Etelään päin olikin huomattavasti enemmän lomaliikennettä.

Vaikka korona-aikana on uutisoitu paljon kotimaan matkailusta ja mökki sekä asuntoauto- ja vaunu innostuksesta, ei se näkynyt leirintäalueilla, joissa oli hyvin tilaa. Myös tieliikenne oli kovin hiljaista. No any way, seuraavana lukittuna etappina on Kemi.

Ajelimme rannikkoa pitkin Kemiin. Matkalla ohitimme Iin ja Simon, no comments.

Kemi on ohitettu useaan kertaan yöjunalla, ei siis mitään hajua paikasta, mutta silkkaa uteliaisuutta paikkaa kohtaan, siellä oli käytävä.

What??? Kemiin myydään Kemi card ja Kemi kortteja. Nyt on jostain isommasta kysymys? Oli pakko ruveta googlailemaan mitä niin isoja nähtävyyksiä kaupunki pitää sisällään, että kannattaa hankkia Kemi card.

Kemin Jalokivigalleria ja Sarjakuvanäyttely – The Arctic Gems & Comics oli pakko käydä katsastamassa.

Ainutlaatuinen Kemin sarjakuvanäyttely ja Euroopan laajin jalokivikokoelma sekä nähtävillä oleva Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu – Kemissä?

Jalokivinäyttely oli hieno, eikä se pettänyt kävijää.

Myös sarjakuvanäyttely oli laadukas ja sai hymyn suunpieleen.

Huikea näyttely, suosittelen. Sisäänpääsy näyttelyyn maksoi 10 € / aikuinen ja 6 € / lapsi, mikä tässä kohtaa oli ihan ok.

Turistikarttaa ja infoa lukiessa koin taas ahaa-oivalluksen.

”Jäänmurtaja Sampo tarjoaa ainutlaatuisen ja autenttisen risteilykokemuksen Perämerellä. Voit kuunnella, kuinka jää murtuu jäänmurtajan painon alla, ihastella aavaa maisemaa ja käydä jopa kellumassa jäälohkareiden keskellä. Risteilyn aikana pääset tutustumaan tarkemmin jäänmurtajan tekniikkaan ja historiaan”…

Siis ne kuvat kuivapuvuissa jäiden keskellä kelluvista turisteista ja jäälle, aivan laivan viereen ajetuista moottorikelkoista ovat talvisesta Kemistä. Ei ihme, että tämäkin kokemus kuului Kemi cardiin. Jäänmurtajaa emme kuitenkaan Kemistä näin kesällä löytäneet.

Kemin lumilinnaa on mainostettu paljon ja sen pitäisi olla jatkossa avoinna koko vuoden, mutta kuin kohtaloa, niin sekin avataan vasta 2020 syksyllä.

Paikka oli  kuitenkin jo ulkoapäin melko valmiin näköinen.

Hiljaista oli kaikkialla. Hiljainen oli myös  Täikön tapahtumatori. Tuli välillä kumma tunne, olimmeko ainoat matkaajat liikkeellä?

Löysimme myös upean muraalin erään talon päädystä.

Kemin maamerkkinä voidaan pitää korkeaa kerrostalomaista kaupungintaloa, jonka historia on Lapin sodan ajoilta.

Talo sijaitsee lähellä juna-asemaa. Ylhäällä talon näköalatasanteella on mahdollista vierailla. Sieltä avautuu huisit näkymät Kemiin ja sen lähiympäristöön. Kemin kirkko sijaitsee myös melko lähellä.

Kemi oli katsottu ja sitten alkoikin pitkä ajomatka kohti Kilpisjärveä.  Torniossa pyörähdimme sen verran, että tankkasimme auton ja ruokavarastot.

Mainittava on, että kasitien vieressä hieman Tornion jälkeen pysähdyimme ihailemaan upeaa Kukkolan koskea, joka pauhasi ja kuohusi vielä sulamisvesien voimalla.

Tämä olikin hyvä taukopaikka juoda matkakaffit ja verrytellä jäseniä.

Matkalla ohitimme useita pienempiä paikkoja. Monen paikan raitit käytiin pyörähtämässä ja taas jatkoimme ajoa rajajoen viertä kulkevalla tiellä, suuntana Lappi. Rajan ylityspaikat Ruotsiin olivat näyttävästi kiinni, mutta huomenna aukeaisi Norjan ja Suomen raja.

 

Kilpisjärvi

Yötön yö Kilpisjärvellä. Ajelimme melkein yksin ylös Pohjoiseen. Pitkiä suoria, hieman puuduttaviakin metsätaipaleita vielä satoja kilometrejä. Pienet paikkakunnat vilahtivat ohi vain opastekyltteinä.

Pieni pisto ihon alle…. Olemme kierrelleet ja kulkeneet maailmaa melkoisesti, mutta Suomi ja sen monet paikat ovat meillä käymättä.

Lasten harrastusten kautta olemme kierrelleet monissa Suomen kaupungeissa, mutta niissäkin pintapuolisesti tutustuen painisaleihin, jäähalleihin ja telinevoimistelusaleihin, Rosson pizzerioihin, kaupungin tai ainakin heti lähimmän paikan McDonaldsiin ja kotimatkan ABC- ruokapaikkoihin.

Suomen upea kesäinen ja vaihteleva luonto ja maisemat ovat meiltä jääneet pitkälti kokematta.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Kilpisjärvelle.

Jo kaukaa maisemman otti haltuun useat eri tunturit, joissa oli vielä lunta siellä täällä.

Itse Kilpisjärvessä oli vielä jäätä ja ilmakin oli Oulun +22  asteen jälkeen painunut + 10 asteeseen.

Talven suuren lumimassan jälkeiset tulvajäljet oli edelleen nähtävissä. Kaikkien purojen -ja joenpintojen vesiraja oli korkealla ja virtaus oli kovaa. Puissa ja varvuissa oli hyvin pienet silmut. Vihreää ei missään.

Kilpisjärven kylä sijaitsee Käsivarren Lapissa. Kylä on rajapiste Norjaan mentäessä. Raja Ruotsiin oli visusti kiinni, mutta Norjaanpa pääsisikin. Kiva yllätys!

Kilpisjärven kylää reunustaa Kilpisjärvi ja toisella puolen saamelaisten pyhä tunturi tuo koulun laulukirjasta mieleen jäänyt ”mahtava Saana, tunturi tuimien tuulien”.

Päädyimme yöpymään Kilpisjärven Tundrean alueelle.

Alueella on ”pieniä mökkejä”, joiden sähköpaikkoja vuokrataan matkailijoille, kun alkuperäinen asiakas ei ole paikalla.

Paikka on juurinkin niitä alueita, joissa TV:stä tutut rajatullin miehet käyvät ratsaamassa verotettavia norjalaisia moottorikelkkoja, vaunuja ja kärryjä. Noita moottorikelkkoja ja mönkijöitä näimmekin sitten Norjan puolella ympäri tunturiteiden varsia, jätettynä sinne tänne, keskelle ei mitään. Miksiköhän?

Paljon olivat ”vakkarivuokralaiset” jättäneet omaisuuttaan lojumaan pitkin ja poikin, ilman sen kummempaa suojausta. Pienissä lautamajoissa on oviaukko, joka yhdistetään aivan kiinni siihen ajettavaan asuntovaunuun.

Leirintäalueen yleiset tilat ja ravintola olivat siistejä ja hintakin yöpymiselle oli huomattavasti halvempi kuin etelässä. Oli tuo silti melkoinen elämys.

Norjasta puhutaan kalliina maana. Lähellä rajaa sijaitsee Kilpishalli, ainoa ruokakauppa alueella, josta saa vielä ostettua ruokaa mukaan, tankattua halvemmalla ja jos on oikein janoinen, niin Alkokin sieltä löytyy. Tankki täyteen ja menoksi. Pikkuruinen Kilpisjärvi ohitettiin ja suuntasimme kohti Suomen ja Norjan rajaa.

Rajan Suomen puoleinen liikennevalo paloi vihreänä, eikä kukaan halunnut kysellä tai tiedustella matkastamme mitään.

Sen sijaan Norjan puolella meidät pysäytettiin ja haluttiin nähdä henkilökortit.

Olimme ottaneet passit varmuuden vuoksi mukaan, ajatuksella, että jospa se raja aukeaisi matkallamme,  ja onneksi aukesi.

Nokka kohti Tromsaa.

Maisemat muuttuivat heti Norjan puolella ja mitä pidemmälle ajelimme, sitä kauniimmiksi maisemat muuttuivat.

Hei, olimme matkalla melkein yksin.

Ainoat vastaantulijat olivat norjalaisia karavaanareita.  Suomalaisa ei näkynyt ainuttakaan.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Vaasa, Pietarsaari, Kokkola ja Raahe

 

Vaasa

Pienien kaupunkien jälkeen saavuimme nyt selvästi isompaan kaupunkiin. Matka jatkui vahvasti ruotsinkielisellä alueella.

Vaasan tunnetuimmat nähtävyydet olivat aikoinaan huvipuisto Wasalandia sekä vielä nykyäänkin toimiva vesipuisto Tropiclandia, joissa aikoinamme olemme jokusen kerran vierailleet. Nyt ajatuksena oli etsiä kaupungista ja kaupungin tarjonnasta jotakin muuta.

Kaupungista ei oikein löytynyt mitään. Monia hienoja luontokohteita olisikin sitten ollut, mutta kauempana Vaasan ympäristössä.

Vanhaa Vasaa mainostetaan myös kovin, mutta jostain syystä paikka ei vakuuttanut.

Noin seitsemän kilometrin päässä Vaasan keskustasta sijaitsevassa kiviröykkiöiden ja raunioiden maisemanähtävyydestä ei lomailijalle paljon irronnut.

Ehkäpä aaveiden Vaasa kierroksella olisi saanut tietoa ja päässyt paremmin tutustumaan kaupungin historiaan ja legendoihin.

Läheltä sentään löytyi kaunis kirkkomiljöö.

Strömsö on oikeasti olemassa ja kuvauspaikkana toimivaan idylliseen huvilaan olisi päässyt tutustumaan Vaasan Västervikissä. Tänne olisimme voineet vaikka mennäkin, mutta se ei osunut matkareitille.

Jotakin mielenkiintoista Vaastakin löytyi – Kauppahalli.

Kauppahalli on palvellut vaasalaisia yli 100 vuotta ja se toimiikin kauppa- ja kohtaamispaikkana Vaasassa.

Brinkenin kotiseutumuseo Maalahdessa houkutti myös käymään.

Orrengårdenin talo ulkorakennuksineen muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden – talon kaikki esineet ja työkalut ovat alkuperäisessä ympäristössään.

Myös Bragen ulkomuseo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli yli juhannuksen kiinni, joten oman matka-aikamme kohdalla emme voineet sitäkään hyödyntää. Museon tarkoituksena on valottaa suomenruotsalaista kulttuuria.

Vaasasta aukeaa ainutlaatuinen Merenkurkun saaristo, joka on Suomen ainoa luonnonperintökohde kansainvälisellä UNESCOn maailmanperintö- listalla.

Kauniisiin merellisiin maisemiin pääsee tutustumaan päiväristeilyllä.

”Merenkurkun helmet” takaavat siitä nauttiville varmastikin mahtavan luontokokemuksen. Meille riitti Raippaluodon silta, joka johdattaa Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen pohjoisosaan. Silta on komea ja kaiken lisäksi Suomen pisin.

Tästä kaupungista ei jäänyt käteen oikein mitään, siispä kiireellä eteenpäin kohti Pietarsaarta.

 

Pietarsaari

1½ tunnin ajaomatkan päässä Vaasasta sijaitsee Pietarsaari. Myös tämä kaupunki on onnistuttu kiertämään tähän saakka. Kaupunki oli yllättävä ja ehkä poikkeavakin kaupunki Suomalaisissa pikku kaupungeissa.

Kaupunkia hallitsee iso ja komea Stenbergin tupakkatehdas, jonka tornia koristaa kaupungin symboli, kookas maapalloveistos kelloineen.

Se onkin kaupungin maamerkki ja tärkein nähtävyys.

Tupakkatehdas rakennuksena on melko mahtipontinen ja komea rakennus.

Tehtaan vastakkaisella puolella on pieni keskusta kirkkoineen, raatihuoneineen, toreineen ja kävelykatuineen.

Tupakkatehtaan kaariportista kuljettaessa pääsee tehtaan toisella puolella sijaitsevaan Skataan, joka on tupakkatehtaan työntekijöiden entinen asuinkorttelisto.

Puinen asuinkorttelisto on mukava alue vaellella ja katsella vanhoja taloja ja niiden pihapiirejä. Samantyylisiä puutalokaupunginosia on pitkin läntistä rannikkoa.

Pietarsaaren historiallinen museo esittelee alueen merenkulkua ja laivanrakennusta. Museolla on useampia toimipisteitä ympäri kaupunkia.

Lars Sonckin 1930-luvulla suunnittelema kaunis ja hyvin erilainen vesitorni, oli pakko kuvata.

Pietarsaari on kesäkaupunki ja yhdessä sen lähialueiden kanssa se tarjoaa matkaajalle  erilaisia käyntikohteita

Puutarhaihmiselle Pietarsaari tarjoaa must kohteen; Aspegrenin puutarhan, joka on jaettu symmetrisesti kortteleihin, joissa viljeltiin muun muassa hyötykasveja ja hedelmäpuita.

Toinen käymisen arvoinen puutarha on Koulupuutarha, joka perustettiin 1900-luvun alussa kasvitieteelliseksi puutarhaksi tukemaan viereisen oppikoulun kasviopin opetusta.

Kilometrin päässä Pietarsaaren nykyisestä keskustasta sijaitsee Vanha satama ja Kittholma.

Kaunis hiekkaranta ja huvivenesatama punaisine venevajoineen ovat suosittu virkistysalue, eikä lainkaan ihme, sillä paikka oli kaunis ja viihtyisä.

Pieni kaupunki oli nopeasti kierretty ja niinpä jatkoimme matkaa seitsemän sillan saaristoreitin kautta Kokkolaan.

Saaristotie kiertää kauniissa maisemissa noin tunnin matkan. Kauniilla ilmalla maisemia kelpasikin ihastella.

Hauska yllätys tuli Luodon kylän jälkeen, kun kyltti osoitti Tonttulaan. Tyynelän tontut ovat kuuluisia. Aitat, piha ja talo täynnä tonttuja. Harmillisesti paikka oli kiinni.

 

Kokkola

Kuten monessa muussakin rannikkoalueen kaupungissa, niin Kokkolassakin on puutalokaupunginosa Neristan, jossa aikoinaan ovat asuneet työläiset. Vanhan kaupungin alue on helppo kiertää jalan ja museoista saatava kävelykartta kertoo katujen ja talojen historiasta.

Kokkolan komea pyöreä vesitorni seisoo Mäntykannaksen mäellä.

Kokkola vaikutti heti mukavalta ja elävältä kaupungilta.

Kokkola olikin jo hieman isompi kaupunki ja se on kuuluisa monestakin asiasta.

Yksi kuuluisin henkilö on Suomen sodassa armeijan mukana kanttiininpitäjänä toiminut Brita Granlund, joka toimi innoituksena Lotta Svärdin hahmolle kansalliskirjailijamme Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Lotta Svärdin kotitalon voi löytää Neristanista.

Kokkolassa on monipuolisia kulttuurielämyksiä ja paljon erilaisia tapahtumia, jotka kuten monet muutkin, olivat peruttu Korona-aikana.

Kokkolan Kauppatorilla on keskiviikkoisin Iltatori. Tori täyttyy elämästä ja voi vain kuvitella millaista siellä on kesän viimeisenä lauantaina, jolloin järjestetään huvilakauden päätösjuhla, Kokkolan Venetsialaiset. Kovasti niitä mainostettiin – jää nähtäväksi toteutuvatko nekään?

Kokkolan Yläkaupunki on nimetty Oppistaniksi. Komea Roosin talo muistuttaa Kokkolan kulta-ajoista.

Talo itsessään, mutta myös siellä nykyään sijaitseva  K. H. Renlundin museo ovat mainio vierailukohde. Talolla on maineikas historia, sillä jopa keisari Aleksanteri I on vieraillut talossa. Talon omistaja on ollut aikanaan varakas, mikä näkyy edelleen talon sisustuksessa.

Harmillisesti tämäkin museotalo oli vielä suljettuna kun kävimme siellä.

Roosin talon vieressä olevassa museokorttelissa on useampia upeita taloja, mutta myös monenlaisia mielenkiintoisia pieniä museoita.

Pedagogio on mainio koulumuseo, josta ei voi olla pitämättä.

Se on tiettävästi maamme vanhin koulurakennus, jossa on erittäin mielenkiintoinen näyttely Suomen koulun historiasta.

Näyttely tuo esiin koulujen ja opettajakoulutuksen eri vaiheet Suomessa.

Kokkolan kaikki museot ovat kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä auki klo 11-16, torstaisin aina klo 18 asti. Museoihin ei ole sisäänpääsymaksua.

”Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa hurraa hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa….”

Kaikille tuttu laulu, ja siitä muistona Englannin kuninkaalliselta laivastolta Krimin sodasta saaliiksi saatu maihinnousuvene barkassi, joka on nähtävillä puistossa olevassa puuvajassa.

Saaliksi saatu alus onkin maailman ainoa jäljellä oleva sotasaaliksi saatu alus kuninkaalliselta laivastolta. Taistelussa kuolleet yhdeksän englantilaissotilasta on haudattu Kokkolan Marian hautausmaalle. Iso-Britannia maksaa edelleen vuosittain pienen summan sotilaiden hautojen kunnossapidosta.

Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Kaarlelan kirkko ja sen pihassa oleva vaivaisukko. Nämä kannatta road tripillä käydä katsomassa.

Myös anelaatikko on tallella portin toisessa pielessä.

Kokkolasta pääsee 20 € meno-paluu laivakyydillä Tankarin majakkasaarelle. Saarelle voi tehdä päiväretken tai jäädä yöksi.

Saarella on paljon erilaisia rakennuksia ja toimintaa. Harmiksi meillä ei aikataulu antanut mahdollisuutta päiväretkeen.

Sen sijaan Harrbådan eli Harriniemen vanhalle majakalle pääsee luontopolkua pitkin kävellen tai ajamalla autolla.

 

Raahe

Jälleen yksi kaupunki, josta löytyy vanhoja puutaloja. Puutaloja voi ihailla ihan itsekseen tai sitten osallistua opastetulle kävelykierrokselle, jota elävöittää oppaan kertomat tarinat.

Raahen perustaja kenraalikuvernööri, kreivi Pehr Brahen patsas on Raahen tunnetuimpia maamerkkejä ja suosittu kuvauskohde.

Pietari Brahen patsas seisoo ylväänä ja itseoikeutettuna Wanhan Raahen keskuksena toimivalla Pekkatorilla.

Puutalokeskusta eli Puu Raahea ympäröi viehättävä tori. Alue periytyy Raahen merenkulun kulta-ajoilta.

Lisäksi Raahessa on Wanhan Apteekin museo, jonka kokoelma on koko maan arvokkaimpia farmasia-alan kokonaisuuksia.

Museo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli suljettu ja aukeaa vasta kesäkuun lopulla. Kaikki muut museot paitsi Pakkahuoneen ja Kruununmakasiinimuseo ovat Raahessa ilmaisia.

Samoin Vihreänä linnana tunnettu Soveliuksen talo oli suljettu. Saimme ihailla Raahen vanhinta rakennusta vain ulkoapäin. Rakennuksessa toimii nykyään museona, jossa pääsee näkemään, millaista oli varakkaan laivanvarustajan elämä 1800-luvulla.

Raahen Pakkahuoneen museo sijaitsee meren rannalla Wanhan Raahen alueella. sisäänpääsymaksu sinne on 5 €.

Museossa voi ihmetellä merimiesten kaukomailta tuomaa esineistöä sekä asioita, jotka kertovat merenkulkijoiden ja laivanvarustajien elämänmenosta Raahessa 1800-luvulla.

Erityisen hauska esine Kruununmakasiinimuseossa on vasikan nahasta tehty sukelluspuku ” Wanha herra”, joka on harvinaisuus koko maailmassa.

Kruununmakasiinimuseoon  on lauantaisin vapaa pääsy. Muina ajankohtina sisäänpääsymaksu on yhteen museoon 5 €/aikuiselta tai sitten voi hankkia  tähän museoon ja Pakkahuoneen museoon 8 € maksavan yhteislipun. Lapset pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Museot ovat auki muina päivinä paitsi maanantaina, jolloin ne on suljettu.

Kirkkokadun varrella sijaitsee Raahen komea jugendkirkko. Muutkin alueen kirkot ovat tutustumisen arvoisia kohteita ja niissä on kuuluisten taiteilijoiden maalaamia alttaritauluja. Erityisesti Pattijoen Jätinkirkko on käymisen arvoinen kirkon. Kirkon alttaritauluna on tyrolilainen kullattu puuveistos.

Raahen kaunis Keskuskoulu on ehkä Suomen kaunein rakennus opiskella.

Myös kaupungintalo on komea.

Aika kamala sen sijaan oli aikoinaan Suomen korkein asuinkerrostalo eli Tornitalo, joka on kaupungin näkyvin maamerkki. Se on aikoinaan toiminut myös vesitornina. Nyt tornissa toimii ravintola.

Raahen edustan saaristo soveltuu hienosti retkeilyyn. Esimerkiksi Iso-Kraaseli, Ämmä-Äijä ja Smitin saaret ovat mainioita retkikohteita. Saaristoon pääsee tutustumaan risteilyillä, tekemällä edestakaisen päiväretken lautalla saarelle tai tekemällä rengasmatkan saarien välillä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla tunnelma olisi normaalisti Raahessa huipussaan, sillä Pekan päivänä juhlitaan kaupungin perustajaa Pehr Brahea. Värikäs kesäjuhla tuo Raaheen normaalisti tuhansia ihmisiä. Nyt nämäkin juhlat kuten monet muut Raahen kesätapahtumat oli peruttu.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rauma, Pori, Kristiinankaupunki

 

Rauma

Eipä ole kymmeniin vuosiin tullut Raumalla käytyä.

Pitsinnypläyksestä kuulussa kaupungissa sijaitsee kaksi Suomen seitsemästä UNESCOn suojelemasta maailmanperintö- kohteesta. Vanhan Rauman idyllinen puukaupunki on toinen niistä.

Vanha Rauma on Rauman sydän.  Sen koristeelliset puutalot ja idylliset pienet kujat ovatkin kaunista katsottavaa. Ei siis ihme, että tämä on listattu yhdeksi Suomen parhaimmista nähtävyyksistä.

Toisin kuin monessa muussa puutalokaupungissa, kadut olivat melko leveitä ja niille sai myös parkkeerata auton. Auto kannattaa kuitenkin jättää opastetuille parkkialueille ja parhaiten Vanhaan Raumaan tutustuukin kävellen. Raumalla pysäköinti on ilmaista kaikkialla.

Rauman toinen Unescon maailmanperintökohde on hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Sammallahdenmäki.

Paikassa on pronssikaudelta peräisin oleva hautaröykkiöalue, johon voi tutustua kulkemalla puolentoista kilometrin pituisen reitin.

Sammallahdenmäen polku on melko kivikkoinen ja juurakkoinen, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Polku hautoineen on melko huonosti opastettu, joten kartta on hyvä olla olemassa. Emme kiertäneet koko lenkkiä, vaan menimme vain vähän matkaa ja käännyimme takaisin.

Vanhaan Raumaan on saatavilla useita erilaisia mobiilisovellus- oppaita. Kannattaa ladata sellainen, jos haluaa saada kaiken irti paikan historiasta ja tarinoista.

Vanhan Rauman opastettuja kävelykierroksia on myös tarjolla keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Kapeat ja mutkittelevat kadut, pienet putiikit ja hyvin hoidetut puurakennukset saavat turistin viihtymään täällä. Paikalla olikin paljon ihmisiä.

Raumaan voi myös tutustua Kake-kaupunkijunalla, joka nyt kesän 2020 poikkeusolojen vuoksi ei ollut käytössä. 50 minuutin kaupunkikierros kuljettaa matkaajan tärkeimmille nähtävyyksille 5 €/ aikuinen ja 4 €/ lapsi.

Poiketa kannattaa Pyhän Ristin kirkkoon, jonka värikkäät seinämaalaukset poikkeavat melkoisesti meille tutuista koruttomista luterilaiskirkoista.

Kordelinin kappeli on myös tutustumisen arvoinen. Jugendtyylinen hautakappeli sijaitsee Rauman vanhalla hautausmaalla.

Vanhan kaupungin Wälmlä talon piharakennukset kätkevät sisäänsä omistajien ylläpitämän ilmaisen kotiseutumuseon, jossa riittää katseltavaa ja kuunneltavaa.

Monissa Vanhan Rauman ravintoloissa ja kahviloissa on sisäpihaterassi, jonka olemassaoloa ei välttämättä heti huomaa.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla avautuu iltatorit, joita järjestetään tiistaisin ja torstaisin kello 16-20. Kirppis- ja torimyyjien lisäksi iltatorilla on erilaista ohjelmaa. Harmillisesti matkamme oli ennen juhannusta, joten iltatori jäi meiltä kokematta.

Rauman vesitornin huipulle pääsee ihailemaan maisemia ja siellä toimii hyvätasoinen ravintola. Vesitornista voi ihailla Rauman edustan vesialuetta.

Jos lomalaisella ei ole kiire, mainio paikka vierailla on Raumanmerellä sijaitsevat matkailusaaret. Saarille on kesäaikaan päivittäinen yhteys Rauman Saaristokuljetuksen ja Airisto Linen vesibusseilla.

Raumalle suunnistavan matkailijan kuulemma kannattaa tutustua ainakin Kuuskajaskarin linnakesaareen, Reksaareen sekä Kylmäpihlajan majakkasaareen, jonka majakan huipulta avautuvat  upeat näköalat. Aikataulu näiden saarten kartoittamiseen ei tällä kerralla meiltä onnistunut.

Poroholmassa on Rauman oma Löyly eli Löylymestari. Kaikkien yhteinen rantasauna suurine terasseineen.

Saunasta pääsee  8 euron hinnalla/ aikuiset ja 3,50 €/lapset pulahtamaan mereen sekä kylpemään poreammeeseen tai paljuun.

Talvisin paikassa on avantouinti mahdollisuus.

Rauma on vilkas kesäkaupunki, jossa on normaalisti Pitsiviikon lisäksi on festareita, erilaisia musiikkijuhlia ja muita tapahtumia. Rauma myös vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

 

Pori

Matka jatkui kohti Poria. Porissa olemme jokusen kerran käyneet aika lähiaikoinakin, miksi kaupunki ohitettiin aika lailla vauhdikkaasti.

Kirjurinluoto  – Porin keskuspuisto, joka tunnetaan parhaiten Porin Jazzin kesäisenä suurtapahtuma- paikkana, oli tällä kertaa kovin hiljainen.

Hiljainen oli Porin kesäkin. Vilkkaaksi suunniteltu tapahtumakalenteri oli täynnä peruutuksia.

Pori itsessään ei ole kovin mielenkiintoinen kaupunki, eikä siellä ole paljon nähtävää. Porin ympäristössä kylläkin on nähtävää.

Kivi-Porin 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetut kivitalot ovat kiva poikkeus. Kuten esimerkiksi kuvauksellinen raatihuone ja Cygnaeuksen koulu, jonka edessä on Cedercreutzin kuuluisa äestäjä patsas.

Mielenkiitoisen näköinen on  myös vanha puuvilla tehdas, jossa nykyisin toimii kauppakeskus Puuvilla.

Myös Ahlaisen kaunis puutaloista koostuva merenrantakylä, ja sen vanha puukirkko ovat ihan kauniita paikkoja.

Tarjolla olisi ollut risteilyjä saaristoon ja Pohjoismaiden suurimmalle jokisuistoalueelle Kokemäenjoella.

Tänä kesänä erilaisia lähietäisyydellä olevia kohtaamisia ja oleskeluja kuitenkin halusi varoa ja niin jäi nämäkin tekemättä. Käymättä kävi myöskin Reposaari.

Käppärän hautausmaalla sijaitsevassa Juséliuksen mausoleumissa kannattaa käydä.

Mausoleumin alkuperäiset freskot on maalannut Akseli Gallén-Kallela. Mauseoelumi on varmaankin yksi maamme kauneimmista ja sen historiakin on melkoisen mielenkiintoinen.

Porista lähdettyämme poikkesimme Noormarkussa sijaitsevaan Ahlströmin ruukkialueelle, joka on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista!

Yyteri ja sen kuulut hiekkarannat ohitettiin vauhdilla, sillä suuntana oli Kristiinankaupunki.

 

Kristiinankaupunki

Tämä kaupunki oli minulle entuudestaan täysin tuntematon. Historian pakollisesta oppimäärästä tiesin sen perustetun edistämään Pohjanlahden kaupankäyntiä –  tervan ja puutavaran vientiä suurilla purjelaivoilla maailmalle ja nimetyn maatamme tuolloin hallinneen Ruotsin kuningattaren mukaan.

Sitä en tiennyt, että Kristiinankaupunki on Suomen puutalokaupungeista harvoja, joka ei ole koskaan palanut.

Kaupunki onkin melkein kokonaan rakennettu puutaloista. Puutaloja on monelta eri vuosisadalta ja kymmeneltä.

Kieli vahvistui jälleen ruotsiksi.

Kristiinankaupungin kuvaa hallitsee valkoinen raatihuoneen rakennus kellotorneineen. Raatihuoneen kellotorni näkyy jo kaukaa kaupunkiin saapuvalle.

Lisäksi kaupunkiin saapuvat näkevät Myllykallion komean tuulimyllyn osana kaupungin siluettia.

Aikoinaan myllyillä jauhettiin viljaa alueen suuresta sadosta ja niitä oli enemmän, nyt jäljellä on vain tuo yksi.

Kristiinankaupunki on todella pieni kaupunki, jonka kiertää hetkessä läpi.

Puutalojen Vanha kaupunki ei poikkea monesta muusta rannikkokaupungin vastaavasta.

Upeita yksityiskohtia kaupungista kuitenkin löytyy. Ruotsin vallan aikaan kaupunkiin tulevilta kauppiailta perittiin pieni tullimaksu ja näistä ajoista on jäljellä vielä tullitupia ihailtavaksi.

Puinen, punainen ja hyvinkin tyypillinen rannikon kirkko – Ulrika Eleonora –kirkko on hieman erilainen ja siksi ihan mielenkiintoinen käyntikohde.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Parainen, Turku ja Uusikaupunki

 

Parainen – saaristokaupunki, pala paratiisia

… ainakin mainos lupaa tämän… Paraisten kaupunki on Saaristomeren keskus?  Parainen sijaitsee vain reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Turusta etelään.

Pieni mutta viehättävä Parainen on nopeasti kierretty.

Keskustassa seisova pieni harmaa kivikirkko, vanhan Malmin kaupunginosa, Skyttalan museo sekä kotiseutu- ja teollisuusmuseo sekä kaupunkia ympäröivä vesistö luovat aurinkoisena päivänä mukavan näköisen maiseman.

Kurkata kannattaa myös kansallis- kirjailijamme  rouvan Fredrika Runebergin kotitalon pihalle, jossa voi myös nauttia kupposen kahvia.

Parainen on saaristokaupunki, joka käsittää suuren osan Saaristomeren alueesta ja sen tuhansista saarista ja luodoista. Parainen onkin monelle mökkipaikkakunta.

Syy, miksi meidän ”matkakoukku” Saaristomeren kautta tehtiin, on Paraisten kuvauksellinen avolouhos.

Avolouhoksen näköalapaikalle pääsee näppärästi jättämällä auton osoitetulle parkkialueelle ja kävelemällä n. 200 m ylös hiekkatietä. Näkymä olikin melkoinen.

Lauttaliikenne Saariston rengastielle ja Iniöön, sekä edelleen Kustaviin Paraisista on säännöllistä. Paraisista alkaakin sekä iso, että pieni Saaristomeren rengastiereitti, joka on pyöräilijöiden ja lomamatkaajien suosiossa.

Saariston rengastie on teiden, siltojen, lauttojen ja lossien yhdistämäreitti Turun saaristossa.

Rengastien kokonaismatka on parisen sataa kilometriä lautta- ja lossiyhteyksineen. Yhteydet ovat pääasiallisesti maksuttomia.

Rengastien reitti kulkee saarissa pääasiassa metsien keskellä, miksi juurikaan nähtävää näillä osuuksilla ei ole. Jos kuitenkin aikoo ajella pienen tai ison rengastien kannattaa varautua lauttajonoihin.

Kerran aiemmin tuolla pyörähtäneenä skippasimme nyt tämän osuuden ja jatkoimme matkaa kohti Turkua.

 

Turku

Kohti Turkua….  matka toi mieleen monet opiskeluaikojeni ajomatkat sekä monet kerrat kun perheenä matkustimme Ruotsiin. Aahhh, laivan kannella istuessa ja ihaillessa… niin upeaa saaristoa… käy mielessä ajatus, että täytyy kait tuokin matka tehdä joskus uudestaan?

Sekä Viking Linen että Siljan terminaali sijaitsee Turun linnan lähellä.  Satamaan pääsee kätevästi myös Turkuun tulevilla kaukojunilla ja busseilla.

Turussa on hyvin busseilla toimiva paikallisliikenne ja kaupunkien keskustassa liikkuu myös paljon polkupyöräilijöitä sekä sähköpotkulautailijoita, joita kulkee vilkkaan liikenteen seassa omilla pyöräkaistoillaan.

Viimeksi vierailimme kolme vuotta sitten Turussa Tall Ships Races tapahtumassa, jolloin Turku näyttäytyi melkoisena Show-tähtenä.

Nyt rauhallinen kaupunki tarjosi nostalgian lisäksi parhaat palansa, Turun linnan ja joulurauhasta kaikille tutun Turun tuomiokirkon.

Turun linna on melkoisen mielenkiintoinen myös sisätiloiltaan, vaikka Keski-Euroopan linnojen loistoon se ei yllä. Hyvin säilynyt linna näyttelyesineistöineen kannattaa käydä katsomassa. Linnan pihalla on kesäaikaan myös erilaisia tapahtumia.

Korotettu sisäänpääsyhinta kesäaikaan hieman mietitytti. 14 € aikuiset ja lapset 5 € tuntui melko paljolta. Tarjolla on myös perhelippuja.

Ehdottomasti kannattaa vierailla Turun tuomiokirkossa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko.

Kirkon näyttely ja museo kuvaa hyvin historiamme uskonnollista kehitystä.

Pakko sanoa, kirkko on komea monessakin mittakaavassa.

Täysin epätyypillisesti myös kirkkomuseon sisäänpääsyhinnat olivat maltilliset; aikuiset 2 € ja muut 1 €.

Kerran se on käytävä Ruissalossakin… luontoa ja komeita rantamaisemia… ja joskus tulevaisuudessa taas riehakkaita tapahtumia. Ruissalon leirintäalue oli aivan kelpo ja maisemat upeat.

Turun kaupungin ulkoilusaaret ovat käymisen arvoisia, jos aikaa vaan kesämatkalaisella riittää. Meillä aikaa Turkuun riitti päivä ja  yöpymisen verran. Eli ulkoilusaarille emme ehtineet.

Turun lähistöllä voi liikkua ja lomailla monella tapaa. Yksi suosituimmista tavoista on piipahtaa lähisaariston ulkoilusaarille, jonne voi tehdä päivän tai useamman kestäviä kesäilyreissuja. Vepsälle, Maisaarelle ja Pähkinäiselle pääsee Rymättylän Haapalan rannasta lähtevällä yhteysaluksella. Kyyti on ilmainen, mutta laivapaikka pitää tilata erikseen viimeistään edellisenä päivänä.

Aurajoki ja jokirannan usein mainostetut ravintolat olivat korona-ajasta huolimatta aivan täyteen ahdettuja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja meininki oli rentoa.

Historiallinen purjelaiva Suomen Joutsen ei ehkä jatkossa ole enää kiistatta Aurajoen komein näky, sillä juuri kunnostettu puinen kauppalaiva Sigyn tulee tulevaisuudessa varmasti haastamaan Suomen Joutsenen.

Sigyniin ei pääse tutustumaan vasta kuin ensi vuonna, joten laivan sisätiloista en voi kommentoida. Mastotkin vielä puuttuivat entisöidystä komeudesta, mutta jo nyt voi sanoa sen olevan vaikuttava näky.

Sivuosumana Aurajoella kellui Ruotsiinkin joskus kauan sitten matkustajia kuljettanut autolautta M/S Bore, joka toimii nykyään laivahostellina.

Aurajoessa kelluvat myös muut Forum Marinumin suurimmat museolaivat. Laivoihin ja itse museoon pääsee kätevästi kesärannekkeella, jonka hinta aikuiselta on 18 € ja lapselta 10 €.

Luostarinmäki sen sijaan tarjoaa mahtavan ulkoilmamuseon, joka käsittää kaikkiaan kahdeksantoista korttelia upeita vanhanajan verstaita ja käsityöläisten koteja.

Viehättävä ulkoilmamuseo pitää sisällään hienon puutaloalueen esineistöineen. Sisäänpääsymaksu museoalueelle oli 8 €/ aikuinen ja 3 €/lapsi. Myös perhelippuja on saatavilla.

Alue on mainio vierailupaikka ja netistä on kuunneltavissa ääniopastus alueen paikkoista. Alueelle järjestetään myös opastettuja yleisökierroksia. Toki alueesta saa paljon irti ihan vaan itsekseen kiertelemälläkin.

Kupittaan edessä olevassa puistossa on myös kiva käyskennellä ja katsoa lammessa uivia sorsia.

Turussa on normaalisti monia kivoja kesätapahtumia, joista mainittakoon erilaiset musiikkitapahtumat, kesäteatterit ja keskiaikatapahtuma. Nyt jääkin nähtäväksi, miten näiden kaikkien loppukesän tapahtumien käy?

Turun apteekkimuseo AQ, ssa kannattaa vierailla. Sisäänpääsyjen hinnat kotimaanmatkailussa kylläkin ihmetyttää. Aikuisten lippu maksoi  6 € ja lapset 2 €

Turussa asioita on ”Täll ja tois puol jokke”.

Turussa on yhdeksän Aurajoen ylittävää siltaa.

Pyöräilijät ja jalankulkijat voivat ylittää joen myös Förilla, joka on perinteinen ja turkulaisille rakas lauttayhteys ”tält puol jokke, tois puol jokke”.

Nähtävyydeksi kait voi mainita kuuluisaksi nousseen Turun funikulaarin, joka on Suomen ensimmäinen kaupunkifunikulaari.

Turussa on myös useita erilaisia pubeja. Old Bank, Panimoravintola Koulu ja Uusi Apteekki ovat piipahtamisen arvoisia.

Viimeisintä baaria onkin kuvattu kohtaamispaikkana useissa Vares kirjoissa.

Turun tori oli edelleen melkoisessa myllerryksessä, eikä tuo nyt ihan heti taida valmistuakaan. Silti torilla oli vipinää. Tilaltaan puoleksi kutistunut tori oli melkoisen ahdas torikojuineen.

Turun vierailulla kannattaa piipahtaa 120 vuotta vanhassa kauppahallissa. Kauppahallissa on varsin hyvä tarjonta sekä tunnelma.

Matka Turusta jatkui eteenpäin. Naantalin ohitimme tällä kertaa vauhdilla.

Naantali on aikoinaan koluttu Muumimaailman takia moneen kertaan.

Kiva pieni vanha kaupunki, upea rantabulevardi ja Birgittalaiskirkko eivät jaksaneet innostaa. Ainoa, mikä olisi ollut käynnin ja kuulemisen väärtti, on kello kahdeksalta kirkontornista soitettava Naantalin perinteinen iltavesperi, trumputtajan rummutus ja iltahuuto.

 

Uusikaupunki

Matka jatkui kohti Uuttakaupunkia, jonne Turusta oli matkaa n. 1½ tuntia. Heti aamusta lähdimme kiertämään pikkuruista kaupunkia.

Keskustassa markkinointiin olevan vilkas ja eläväinen tori, jossa lauantaisin vietetään erilaisia ”Tul toril” -teematoreja. No ei ollut vilkas ei. Eikä muutenkaan kummoinen vaikka lauantaiaamuna torilla pyörähdimmekin.

Tori oli melkoisen olematon moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Myös keskusta ja itse asiassa koko Uusikaupunki on nopeasti kierretty.

Kulttuuripolku on infopaketti turisteille Uudestakaupungista.  Kulttuuripolun esitteen saa sähköisenä Uudenkaupungin matkailusivuilta.

Uudesta kaupungista järjestetään myös risteilyjä merisäästäkin tuttuun Isokarin majakkasaarelle.

Isokari sijaitsee Selkämeren eteläosassa Pohjanlahdella ja se kuuluu Selkämeren kansallispuistoon.

M/S Kertulla tehtävä kokopäivän risteily Isokariin kannattaa varata etukäteen, koska aluksessa on rajoitettu paikkamäärä. Netistä ostettuna lippu maksaa 59 €/ aikuinen ja laivalta 69 €. Lasten lipun hinta on 29-35 €. Hinta sisältää edestakaiset merimatkat, opastetun saarikierroksen sisäänpääsyn majakkaan sekä lounaan Isossakarissa.

Uudenkaupungin Bonk-museossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Vaikka museo on melko pieni, ovat sen kummalliset laitteet mielenkiintoisia. Museoon on kerätty hullunkurisia Bonk-fantasiatuotteita.

Museossa on esillä mm. toimintavapaita koneita, kosmisen terapian sovellutuksia, disinformaatio- järjestelmiä sekä paikallistettuja mustia aukkoja. Nämä härpäkkeet olivat selvästi villin mielikuvituksen tuotetta, mutta hauskoja.

Museo on auki jokapäivä klo 11–15. Tutustuminen museoon maksaa 9 €  aikuinen ja 4 € lapset.

Lisäk