Matkailua maailmalla

Balkanin osakiertomatka osa 4: Budva ja Kotor

Budva ja Kotor

Montenegro

Maa vaihtui matkalla. Seuraavana aamuna oli aika noutaa vuokra-auto Dubrovnikista ja suunnata Montenegroon. Auton vuokraus on kohtuullisen edullista ja lupa rajanylitykseenkin oli ihan kohtuuhintainen, kalliimpi kuitenkin vakuutusten kanssa, kuin itse auton vuokra kolmelle päivälle.

Naviin naputeltiin koordinaateiksi Budva.

Bussi tai oma auto on oikeasti ainoa liikenneväline, jolla alueella pääsee siirtymään maasta toiseen.

Junaradat Balkanin alueella ovat korjauksen alla tai sodan aikana tuhottu.

Osassa maiden välejä niitä ei ole koskaan ollutkaan. Myös joidenkin maiden ongelmalliset välit keskenään saattavat aiheuttaa haastetta rajanylityksiin.

Montenegrolla on EU:n ehdokasmaan asema ja kova tahto päästä jäsenmaaksi.

Valuuttana maassa käytetään euroa ja muutenkin maa tekee selvästi työtä päästäkseen jäseneksi.

Maassa myös kunnostettiin infraa ja rakennettiin paljon uusia hienoja turistialueita.

Maa on ihan selvästi päättänyt panostaa turismiin ja miksipä ei, olihan siellä kerrassaan upeita paikkoja valjastaa turistien käyttöön.

Vaikka matka kilometreinä Dubrovnikista Budvaan ei ollut pitkä kesti se melkoisen kauan.

Rajamuodollisuudet Kroatian puolella sujuivat sukkelaan, mutta sitten Montenegron puolella joku tökki oikein kunnolla.

Vain yksi tarkastuspiste toiminnassa ja jono oli todella pitkä.

Vielä kun erillinen rekka-alue täyttyi, jonottivat rekat samalla yksikaistaisella tiellä ja hetkessä jonoa oli koko rajojen välinen tieosuus täynnä.

Myös tiet olivat kapeita ja kippuraisia ja ne kulkivat rannikon kaupunkien ja kylien läpi, mikä hidasti matkan tekoa melkoisesti. Välillä matkavauhti kaupungeissa eteni etanavauhtia. Kun jonossa lähdetiin rajalta, niin jonossa myös ajettiin koko matka. Ohituspaikkoja ei tieosuudella juurikaan ollut. Mutta mihinkäs lomalaisilla olisi ollutkaan kiire?

Oikaisimme menomatkalla hieman ja otimme Kamenarista lautan yli salmen.

Lauttamaksu oli 4 € ja aikaa salmen ylitykseen kului reilu 10 minuuttia.

Lautta oikaisi matkantekoa ainakin parilla tunnilla.

Siitä sitten ajelimme reilun tunnin kohti Sveti Stefanin saarta ohittaen ihania pieniä kyliä kauniilla maisemilla. Aurinkokin pilkahteli taivaalla.

Sveti Stefanin kapealla kannaksella mantereeseen yhdistetty pieni saari on kiistatta Montenegron kruununjalokivi.

Reilun 5 km päässä Budvasta oleva paikka täytyi käydä katsomassa.

Paikka on lumoavan kaunis postikorttimaisema. Alun perin se oli vuosisatoja vanha linnoitettu kylä, joka suunniteltiin asukkaidensa turvapaikaksi.

Saari on 1940-luvulta lähtien houkutellut julkkiksia ja kuninkaallisia. Vuonna 2007 paikka muutettiin yksityiseksi viiden tähden lomakeskukseksi, jonne siis ei ole asiaa, ellet ole lomaresortin asiakas. Ei ollut niin paljon taskurahaa, että sisälle olisi päässyt, joten saarta pääsi nyt vain ihailemaan ulkopuolelta. Hieman samanlainen kannaksella mantereeseen yhdistetty saari  Isola Bella löytyy Taorminan edustalta.

Budva

Aloitimme Montenegron kartoittamisen Budvasta.

Pikkuinen alle 20 000 asukkaan Budva on Montenegron suosituin rantalomakohde.

Budvassa on viehättävä Vanha kaupunki, jonka sanotaan muistuttavan jonkin verran Dubrovnikia? Sitä kutsutaankin pikku Dubrovnikiksi. Mielestäni vertaus ei osu ollenkaan oikeaan. Budva on pieni ja tasainen alue. Pelkkä linnoitusmuuri ei nyt ihan onnistunut luomaan vertailukohtaa Durovnikiin.

Budvan nähtävyyksiä ovat Budvan linnoitus, josta avautuvat upeat näkymät linnoituksen edustalla olevalle aukiolle, jota ympäröivät kaksi kirkkoa.

Kaikki Budvan nähtävyydet ovat Vanhassa kaupungissa, joka jälleenrakennettiin vuoden 1979 maanjäristyksen jälkeen Itävallasta löytyneiden alkuperäisten Vanhan kaupungin piirrosten mukaisesti.

Vanha kaupunki tuhoutui myös aiemmin,1667 laajalti koko rannikkoaluetta vavisuttaneessa suuressa maanjäristyksessä.

Kaupunki on tasainen ranta-alueella ja Vanhassa kaupungissa, eikä siellä juurikaan ole rappusia kavuttavaksi, miksi turisteina oli paljon apuvälineillä liikkuvia.

Kaupunki kuitenkin muuttuu heti pääkadun jälkeen mäkiseksi.

Mäet sitten nousevatkin jyrkässä kulmassa rinteille, jonne johtaa usein miten kapeat yksisuuntaiset tiet.

Tiettyjen lähteiden mukaan Budvan kylä olisi jopa 2500 vuotta vanha.

Budvan historia juontaa juurensa muinaisiin aikoihin, jolloin se tunnettiin nimellä Butua. Kaukainen menneisyys ulottuu V vuosisadalle eKr . Lukuisten legendojen mukaan Budva oli Illyrian kaupunki.

Sen ensimmäiset asukkaat olivat historiallisesti tunnetun Theban kuningas Kadmo ja kuningatar Harmonia, jotka karkotettiin vanhuudessaan Thebesta.

Härkäajoneuvoilla he suuntasivat enhelealaisten maahan, jonne he perustivat uuden kaupungin Butuan eli Budvan.

Legendan mukaan kaupunki saikin nimensä häristä, jotka toivat Theban entiset hallitsijat Budvaan.

Kaupungin strateginen sijainti Adrianmeren rannikolla teki siitä tärkeän kauppakeskuksen useille Välimeren sivilisaatioille, mukaan lukien kreikkalaisille, roomalaisille ja bysanttilaisille. Näiden muinaisten sivilisaatioiden jäänteitä löytyy edelleen Budvan  kaupungista.

Kun Hotel Ava ja Mogren perustuksia kaivettiin vuosina 1936-1938, löydettiin joitain hautoja.

Vuonna 1979 tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen hautojen läheltä paljastui roomalaisen huvilanrauniot, jotka tunnetaan nimellä Villa Urbana.

Myös monia roomalaisia ​​ja hellenistisiä esineitä, kuten kulta- ja hopeakoruja, löydettiin, ja ne ovat nyt esillä etnografisessa museossa Vanhassa kaupungissa. Villa Urbanan rauniot näkyvät lähellä Porta di Terra Fermaa, joka on Vanhan kaupungin pääportti.

Keskiajan aikana Budva näki eri valtojen nousun ja laskun.

Se oli osa Bysantin valtakuntaa, jota seurasi Venetsian hallinto, jota kesti lähes neljä vuosisataa.

Venetsialaiset linnoittivat kaupunkia vankoilla muureilla ja torneilla.

Budvan arkkitehtuuri ja kulttuuriset vaikutteet olivat tänä aikana pääosin venetsialaisia, ja kaupunki menestyi kauppa- ja merenkulun keskuksena.

1400-luvun lopulla Budva joutui ottomaanien vallan alle.

Tämä ajanjakso toi muutoksia kaupungin väestörakenteeseen ja kulttuurimaisemaan.

Ottomaanit jättivät jälkensä, mukaan lukien Hamamin eli turkkilaisen saunan ja Pyhän Kolminaisuuden moskeijan minareetteineen.

1800-luvulla Budvan valtasivat ranskalaiset, ja vuonna 1813 se kuului jo Itävalta-Unkarin vallan alle, joka hallitsi Budvaa seuraavat sata vuotta.

Itävallan aikana tuhoutunut ja köyhtynyt Budva odotti vain seuraavaa ottajaansa.

Hetket Montenegron osana ruhtinaskuntaa ja myöhemmin Jugoslavian kuningaskuntaa vei kaupungin myrskyisälle 1900-luvulle, jolloin Budva koki erilaisia ​​poliittisia muutoksia ja osallistui taisteluun Montenegron itsenäisyydestä.

Jugoslavian hajoamisen ja itsenäisen Montenegron perustamisen jälkeen Budva on hakenut paikkaansa kasvavana matkailukohteena.

Vanhaa kaupunkia ympäröi kaupungin muuri, jonka päällä pääsee kävelemään ja ihailemaan kaupunkia sekä Adrianmerta.

Ilma oli hieman pilvinen ja kostea, lämpöä kuitenkin riitti.

Kaupungin muurien kävelemisen sisäänpääsymaksu on vain murto-osan Dubrovnikin vastaavasta.

Sisäänpääsy muurille on linnoituksen lähellä.

Muureille pääsee klo 9-20 kolmen euron pääsymaksua vastaan.

Vanhassa kaupungissa kirkkojen ja linnakkeen keskellä oleva aukio on ehdottomasti Vanhan kaupungin keskus.

Ortodoksinen Pyhän kolminaisuuden kirkko Sveto Trojstvo on avoinna päivittäin klo 8-20.

Kirkko on rakennettu bysanttilaiseen arkkitehtoniseen tyyliin.

Seinässä vuorottelevat vaaleat ja punaiset tiilet.

Pyhän kolminaisuuden kirkko sijaitsee vain muutaman metrin päässä katedraalista.

Kirkko rakennettiin Budvan ortodoksisten asukkaiden ansiosta.

Venetsialaisten lähdettyä kaupungista vetosivat Budvan ortodoksinen väestö uusiin itävaltalaisiin isäntiinsä, jotta he saisivat oman kirkon. Pyyntöön suostuttiin ja kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1798. Kirkko valmistui lopulta vuonna 1804. Harmillisesti kirkossa ei saanut kuvata. Kirkon ulkopuolella sijaitsee Budvan kirjailijan ja poliitikon Stefan Mitrov Ljubišan hauta.

Katolinen Johannes Kastajan kirkko Sveti Ivan on suurin ja myös vanhin sekä tunnetuin Budvan kirkoista.

Pyhän Ivanin kirkko on rakennettu VII vuosisadalta peräisin olevan kirkon perustuksille.

Kirkko toimi katolisena katedraalina vuoteen 1828 saakka, jolloin Budvan hiippakunta lakkautettiin.

Myös tämä kirkko vaurioitui vuoden 1667 maanjäristyksessä, minkä jälkeen sitä kunnostettiin useaan otteeseen.

Nykyinen muoto, lieneekin tuolta ajalta. Kaupunkia hallitseva korkea torni pystytettiin vuonna 1867. Kirkon vieressä on entinen piispan hovikompleksi.

Kirkon sisällä on uusitun alttarin takana kroatialaisen taiteilijan Ivo Dulčićin erittäin näyttävä ja värikäs mosaiikki.

Kirkossa on myös useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä, ja lukuisten vanhojen ikonien joukossa merkittävin on Neitsyt Maria Kristuksen kanssa ikoni, jonka nimi on Madonna in Punta.

Ikoni tunnetaan myös nimellä Budvan Madonna tai Suuri Panagia, jota pidetään nykyään kaupungin ja sen asukkaiden suojeluspyhimyksenä.

Kirkon vieressä on nähtävillä vanhan 500 jKr olleen basilikan rauniot.

Siinä upeat rauniot nököttivät ilman suurempaa arvostusta.

Harmillisesti huomasi, että Budvassa vasta harjoitellaan nähtävyyksien esittelyä turisteille. Vielä on hieman matkaa tämän asian kanssa.

Katolinen Pyhän Marian kirkko on yksi vanhimmista kirkoista Montenegron rannikkoalueella.

Säilytettyjen kirjallisten todisteiden mukaan benediktiiniläismunkit perustivat tämän kirkon luostariksi vuonna 840 jKr, ja myöhemmin fransiskaanit ottivat sen haltuunsa.

Budvan vanhin koulu sijaitsi aikoinaan tässä luostarissa. Kirkosta on löydetty suuri määrä vanhoja hautoja. Kirkko toimi jonkin aikaa arkeologisen kokoelman säilytyspaikkana, mutta tällä hetkellä kirkkoa käytetään taidenäyttelyihin ja klassisen musiikin konsertteihin.

Budvassa ei juuri museoita ole. Museotoiminta Budvassa on saanut alkunsa vasta vuonna 1962, jolloin vuosina 1957-1958 tehdyissä kaivauksissa löydetyistä materiaaleista alettiin koota arkeologisia kokoelmia.

Kun vuoden 1979 maanjäristyksen jälkeen tehtiin poikkeuksellisen arvokkaita ja runsaita löytöjä tuli tarve suunnitella museotoiminta uudelleen.

Budvan museo sijaitsee tällä hetkellä aivan Vanhan kaupungin keskellä ja siellä pääsee tutustumaan Budvan pitkään historiaan, joka alkoi noin 2500 vuotta sitten.

Museo on avoinna aamusta myöhäiseen iltaan, ja sinne on kolmen euron pääsymaksu.

Marmorikivikatujen varsilla ja pienillä kujilla on laaja valikoima käsityö- ja jalokiviliikkeitä, baareja sekä ravintoloita. Kieltämättä Vanha kaupunki tuntuu hieman kaupalliselta, mutta minkäpä suositun turistikohteen Vanha kaupunki ei tuntuisi? Vanhan kaupungin yhdestä nurkasta löytyi perinteinen englantilainen pubi.

Vanhan kaupungin kaukaisimmassa nurkassa sijaitsee kaupunkilinnoitus Citadel, jonne peritään pieni maksu sisäänpääsystä.

Siellä sijaitsevalta terassilta on parhaat näkymät kaupungin yli.

Samasta paikasta on myös mukavat näkymät Sveti Nikolalle.

Sisäänpääsymaksulla pääsee linnoituksen sisällä olevaan museoon. Museossa on useita mielenkiintoisia näyttelyitä Budvasta, mukaan lukien arkeologiset esineet ja pienimuotoiset mallialukset.

Aivan Vanhan kaupungin muurien ulkopuolelta, pienen polkurupeaman jälkeen kallionkielekkeen takaa löytyy Budva ballerina patsas.

Kauniin veistoksen takaa aukeaa yksi parhaista näkymistä Vanhaan kaupunkiin.

Pronssisen tanssivan tytön patsas tunnetaan myös nimellä Budvan voimistelija ja se löytyy Mongrenin rannan kivikoista.

Tanssijan tarinan taustalla on legenda, jonka mukaan tanssijatyttö odotti merellä olevaa miestään kotiin palaavaksi.

Hän odotti ja odotti, joka päivä merenrannalla, mutta mies ei koskaan palannut.

Eräänä päivänä tyttö löydettiin kuolleena kiviltä paikasta, jossa patsas nyt seisoo.

Myös Budvassa on tarjolla ilmaisia sekä maksullisia opastettuja kaupunkikierroksia.

Takseja on hyvin saatavilla ja bussejakin kaupungissa liikkuu, riippuen siitä mihin on menossa.

Yhtään turisteille tarkoitettua kiertoajelubussia en kaupungissa nähnyt ja sellaisia tuskin onkaan, koska kaikki nähtävyydet sijaitsevat autottomassa Vanhassa kaupungissa.

Vanha kaupunki on kompakti ja sen pienillä kujilla on kiva vaellella.

Kaupunki vaikutti myös kaikkineen erittäin turvalliselta ja rauhalliselta. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelun sai joka paikassa englanniksi.

Budvan rantapromenadi on paikka, jossa ihmiset mielellään käyvät ruokailemassa. Ranta-alueella onkin lukuisa määrä hyviä ruokapaikkoja, joissa sai tuoretta kalaa. Olikin kiva seurata kalastajien puuhia ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta. Kalaruoat kaupungissa olivat erityisen hyviä.

Rantapromenadi on melkoisen pitkä, ulottuen Vanhasta kaupungista aina Budvan päärannalle, jonka yhteydessä onkin sitten tarjontaa lapsille huvitusalueineen, perinteisempiä rantakauppoja, aurinkotuolialueita ja rantaravintoloita.

Rantapromenadin keskiosassa on ravintolat ja kala- sekä huvivenesatama.

Budvassa on paljon kissoja. Kissoja oli joka paikassa ja niihin suhtauduttiin myötämielisesti, koska Montenegrossa kissoja pidetään onnensymboleina, ja niiden läsnäolon uskotaan usein karkottavan pahoja henkiä. Ilmeisesti myös näillä kissoilla on puhtaanapitotehtävä kaupungissa? Kissat osasivat myös selvästi kerjätä. Ne tulivat mielellään kiehnäämään jalkoihin ja hakemaan silitystä. Näytti siltä, että aika moni lankesi rapsuttelemaan kissoja.

Sveti Nikolan saari on noin 10 minuutin venematkan päässä Budvasta.

Saarella on useita pikkukivirantoja sekä pari ravintolaa.

Saari on pieni, vaikka se on Montenegron isoin saari.

Budvasta pääsee Sveti Nikolaan veneellä. Vesibussit kuljettavat halukkaat Slovenska Plažan betonilaitureista saarelle. Edestakainen lippu maksaa 6 € ja matka kestää 15 minuuttia yhteen suuntaan.

Saarelle pääsee myös kajakilla, jos intoutuu itse melomaan. Saarella on pieni ranta, jossa voi nauttia auringosta tai pulahtaa kristallinkirkkaaseen turkoosiin veteen. Saarella on muutamia kausiravintoloita, mutta ne ovat paljon kalliimpia kuin mantereella, joten tämä on loistava paikka ottaa omat piknik eväät mukaan. 

Podmainen munkkiluostariin pääsee myös vierailemaan.

Historiallinen Serbian ortodoksinen luostari on peräisin 1400-luvulta.

Luostarissa on esillä upeita alkuperäisiä freskoja.

Ylhäältä luostarista on myös upea näkymä Budvaan. Luostariin pääsee kävellen, mutta matka ylämäkeen kestää noin 35 minuuttia. Jos ei ole autoa mukana, niin hyvä vaihtoehto on napata taksi. Luostari on aktiivinen ortodoksinen luostari, joten on hyvä muistaa myös ortodoksi kirkkojen- ja luostarien pukeutumissäännöt.

Jos haluaa toisenlaisen kokemuksen Budvassa, hyvä valinta on vierailla Pržnonin viehättävässä kalastajakylässä, joka on vain lyhyen ajomatkan päässä vilkkaasta Budvan Vanhasta kaupungista.

Vierailu Pržnossa aikaisin aamulla kannattaa, sillä silloin voi nauttia koskemattomasta rannasta ja rauhallisesta tunnelmasta ennen väkijoukkojen saapumista. Kylässä on ainutlaatuinen sekoitus perinteistä montenegrolaista charmia ja moderneja mukavuuksia. Paikassa on mahdollista ruokailla jossakin rantaravintoloista, jossa pääsee maistelemaan paikallisten kalastajien päivittäin pyytämiä tuoreita mereneläviä.

Näin lokakuun puolessavälissä ilmat olivat vielä reilusti + 20 C, mutta aivan selvästi suurin turistikausi oli jo päättymässä. Kaupunkiin saapui bussilasteittain parin päivän vierailijoita, lähinnä keski-ikäisiä pariskuntia osana Kroatian kiertomatkaa.

Budvasta jäi positiivinen kuva ja kehittyvänä lomailukaupunkina se oli vielä hyvinkin kukkaroystävällinen.

Kunhan suuret massat sen pian löytävät ja kunhan maa saa majoituskapasiteettiään kasvatettua tilanne aivan varmasti muuttuu.

Viimeistään se muuttuu siinä vaiheessa, kun maa liittyy EUhun.

Kotor

Tiet Montenegrossa ovat kapeita ja kulkevat läpi kylien ja kaupunkien, joten nopeusrajoitusten takia matkan teko on hidasta jonossa ajamista.

Takaisin päin tullessa tarkoituksena oli kiertää vuoristoteitä ympäri lahti ja pysähtyä muutamaan pikkukaupunkiin.

Matkasuunnitelma kuitenkin muuttui, koska matkanteko oli melkoisen hidasta kapeilla teillä ja tulomatkan rajalla jonottaminen pisti ajatukset aikataulujen osalta uusiksi. Meidän oli iltapäivästä vielä palautettava auto ja ehdittävä Splittiin menevään lauttaan, joten riskiä viivästyksistä matkalla ei haluttu ottaa.

Niinpä päädyimme siihen, että säästämme aikaa, kun emme kierrä koko lahtea vuoristoteitä pitkin, ja siirsimme alun perin suunnitellun menomatkan Perastin vierailun edelliselle päivälle, mikä oli viisas valinta.

Kotorista alle puolen tunnin matkan päässä oleva Perastin pikkuinen kylä oli aikoinaan yksi alueen mahtavimmista merenkulun keskuksista.

Perastin edustalla olevat kaksi pientä saarta, tunnelmallinen kirkkosaari Gospa od Škrpjela ja Sveti Đorđe ovatkin paikan ehdottomat vetonaulat.

Pikkuruinen Gospa od Škrpjela saari muodostui vuosisatojen aikana, kun matkoiltaan palanneet merimiehet upottivat sen paikalla olleen karin luokse kiviä kiitokseksi turvallisesta kotiinpaluusta.

Samalle paikalle upotettiin myös vanhoja veneitä.

Kun saari oli riittävän suuri, sinne rakennettiin kirkko, joka koristeltiin 1700-luvun alussa kauniilla maalauksilla.

Vieressä olevalla Sveti Đorđen saarella sijaitsee Pyhän Yrjön luostari. Sisäänpääsy saaren luostarin kirkkoon maksaa 2 €.

Päästäkseen saarille voi rannasta ottaa venekyydin 5 € hinnalla.

Eri kokoiset veneet kuljettavat matkaajat pienelle saarelle tai tekevät saarten ympäri kierrosajeluita.

Myös Kotorista tehdään tänne sekä lahden muihin eri kohteisiin veneajeluita.

Melkoisen paljon tuota veneliikennettä saarelle olikin, kuten myös päiväretkelle lähteneitä turisteja.

Kirkkoja on myös varsinaisessa Perastin kaupungissa yllättävän suuri määrä sen kokoon nähden.

Kirkot muistuttavat Perastin vauraudesta Venetsian vallan aikaan, jolloin Perastilla oli suuri kauppalaivasto ja useita laivanrakennustelakoita.

Perastin kylässä tapasimme suomalaisen reppureissaajan saudi-arabialaisen matkakumppaninsa kanssa. Turinoinnin jälkeen he liftasivat meiltä kyydin Kotoriin ja jatkoivat matkaansa. Menihän ajomatka rattoisasti kuunnellessa kaverin melkoisen värikästä matkailua maailmalla.

Perastin kaunis pikkukylä elää turismista. Kylänraitilla oli jos jonkinlaista matkamuistomyyjää, sekä vanhempia mummoja myymässä käsitöitään ja syksyn säilöttyjä herkkuja. Rannassa oli myös ihania ravintoloita.

Kristallinkirkas Adrianmeri  ei aamulla välkehtinytkään turkoosina yhdessä auringon kanssa. Eikä taivaaseen kurkottavat vuoret luoneet eilisen kaltaista upeaa näkymää. Satukirjamainen maisema oli paikoittain paksun usvan peitossa. Paksut pilvet roikkuivat matalalla.

1100- ja 1300-lukujen välillä rakennettu Kotorin Vanha kaupunki edustaa tyypillistä keskiaikaista arkkitehtuuria.

Hyvin säilyneet keskiaikaiset rakennukset ja lukuisat kulttuuriperintömuistomerkit antavat itseoikeutetun paikan UNESCOn maailmanperintökohteiden listalla.

Kotor ei ole kovin iso kaupunki. Kompaktissa kaupungissa on noin 14 000 asukasta.

Kotor on vanha kaupunki ja se tunnettiinkin aiemmin nimillä Acruvium ja Ascrivium.

Kotorin historia on yhtä värikäs kuin alueen muillakin kaupungeilla. Aluksi Kotorin asuttivat illyrialaiset, jonka jälkeen kaupunkia hallitsi roomalaiset, jolloin Kotor oli yksi vaikutusvaltaisimmista Dalmatian kaupunkivaltioista.

Tuolloin kaupunkia kutsuttiin Dekatera tai Dekaderon.

Tuosta ajasta on jäljellä vielä vanhat rauniot.

Myöhemmin kaupunki oli venetsialaisten lisäksi ottomaanien hallinnassa.

Kaupunki oli myös osa Serbian tasavaltaa sekä Unkarin kuningaskuntaa, kunnes se siirtyi osaksi Itävalta-Unkaria.

Myös Napoleon kävi valloitusretkellä kaupungissa ja vielä ennen nykyistä itsenäisyyttä Montenegro oli osa Jugoslaviaa.

Kaikki tärkeimmät nähtävyydet ovat melko pienen Vanhan kaupungin Stari Gradin sisällä ja niihin pääsee jalkapatikalla.

Autottomaan Kotorin Vanhaan kaupunkiin pääsee sisään muurin kolmen eri portin kautta.

Kotorin Vanha kaupunki, kuten myös itse kaupunki on tasaista aluetta.

Kaupunki sijaitsee kauniissa lahden poukamassa ja on selvästi suosittu turistikohde. Nytkin satamassa kellui useampi risteilijä. Kotorissa ei ole rantaa, joten upeiden maisemien ja Vanhan kaupungin lisäksi se hieman muokkaa siellä vierailevien turistien profiilia.

Käveltäessä muurin viertä kohti Vanhaa kaupunkia kuljimme herkullisen ruokatorin ohi. Myytävänä oli kaikenlaista sesongin mukaisia vihanneksia ja juureksia sekä hedelmiä, kukkia, hilloja, mehuja ja hunajaa.

Sataman vieressä aivan muurien ulkopuolella oleva tori lienee ollut kauppapaikkana kauan ja sitä vartioikin Venetsian siivekäs leijona.

Siivekäs leijona on ollut Venetsian kaupungin tunnusmerkki 1200-luvulta lähtien.

Merkki löytyykin useita venetsialaisten hallinnoimista kaupungeista.

Siivekäs leijona on ollut myös Venetsian suojelupyhimyksen Pyhän Markuksen muinainen symboli aina 800-luvulta lähtien.

Kiipeäminen  korkealla rinteellä olevalle Kotorin vanhalle ja rapistuneelle Sveti Ivanan linnakkeelle on suosittua ja sieltä onkin varmasti upeat näköalat Kotorin lahdelle.

Kiipeäminen on hikistä puuhaa, varsinkin kun polku rappusineen ylös on, no ei ehkä ihan parhaasta päästä.

Jäi tuo kokemus nyt sitten kokematta. Linnoitukselle ja takaisin kapuamiseen saa kulumaan reilusti pari tuntia, joten kuumana päivänä vesipullo on välttämätön varustus. Kiipeäminen näissä 1355 askelmaa olevissa todellisissa kuntoportaissa ei ole ilmaista, sillä siitä veloitetaan 8 €.

Maisemia pääsee myös ihailemaan hieman kaupungin ulkopuolella olevalta näköalapaikalta, jonne pääsee köysirataa pitkin. Köysihissin lähtöasema ei ole ihan keskustassa, joten sinne pitää mennä taksilla.

Vanha kaupunki on täynnä ravintoloita, kahviloita, baareja ja pieniä matkamuistoja myyviä kauppoja sekä keskiaikaisia kirkkoja.

Tämän kaupungin erikoisuutena on kissamuseo.

Kissoille on myös Kotorissa pyhitetty oma kirkko Crkva Svete Marije Koleđate, jonka ympärillä pyörii erityisen paljon kissoja.

Kissoilla on ollut merkittävä osuus kaupungin ihmisten hyvinvoinnissa.

Musta surma kohteli kaltoin Kotoria varhaisella keskiajalla. Muutaman kissan tullessa kaupunkiin rotat ja näiden myötä ruttoa levittäneet kirput hävisivät. Siitä lähtien kissat ovat olleet erityisessä roolissa kaupungin puhtaanapidossa ja eläimiä myös kohdellaan sen mukaisesti. Onhan kissa myös paikallisille onnea tuottava otus. Paikalliset syöttävät kissoja ja joka kulmassa onkin kissoille tarkoitettuja vesi- ja ruokakulhoja.

Myös turistit voivat osallistua kissojen ruokintaan, sillä Kissa-aukiolla oli ruokinta-automaatti, josta sai ostettua kissanruokaa. Kissat osaavat myös selvästi kerjätä ja mielistelevät ihmisiä kiehnäämällä näiden jaloissa ja hakeutumalla rapsutettaviksi, ja rapsuttajiahan sekä ruokkijoita riitti.

Kotorin Vanhan kaupungin muurien sisällä hylätyssä dominikaaniluostarissa sijaitseva basaari myy enimmäkseen turisteille tarkoitettuja tavaroita. Vaikka mitään ei mukaan tarttunutkaan, niin siellä oli kiva vaellella ja nauttia vanhasta rakennuksesta sekä Basarin kiireettömästä tunnelmasta.

Napoleonin teatteri rakennettiin aikoinaan kaupungin muurien varrelle jo 1700-luvulla.

Venetsian tasavallan kaatumisen jälkeen valloittajamaan Ranskan viranomaiset rakensivat paikkaan pysyvän teatterirakennuksen, joka oli yksi ensimmäisistä Montenegrossa.

Tämä teatteri oli erittäin tärkeä Kotorin asukkaille ja kulttuuritietoisuuden lisäämiselle kaupungissa, vaikkakin vain varakkailla asukkailla oli varaa katsoa näytelmiä tässä teatterissa. Teatteri oli avoinna 1800-luvun loppuun saakka. Vuoden 1979 maanjäristyksessä teatterirakennus oli yksi Kotorin pahimmin vaurioituneista rakennuksista. Nyt se on kunnostettu ja se komeilee itseoikeutetusti paikallaan.

Pyhän Tryfonin roomalaiskatolinen katedraali on yksi Kotorin vanhimmista ja suosituimmista nähtävyyksistä. Katedraali on myös yksi Kotorin maamerkeistä.

Se rakennettiin vuonna 1166 kaupungin suojeluspyhimyksen Pyhän Tryfonin kunniaksi.

Katedraalin näkyvimmät piirteet ovat sen romaaninen arkkitehtuurinen tyyli ja sisustus, hämmästyttävät freskot pääkappelissa, kaksi barokkityylistä kellotornia ja katedraalin toisessa kerroksessa sijaitseva Sacral Arts Museum.

Katedraalissa säilytetään uskonnollisia jäännöksiä ja useita arvokkaita taideteoksia.

Pyhän Tryphonin katedraalin parvekkeelle pääsee kiipeämään ja ihailemaan sieltä käsin näkymää aukiolle ja koko alla olevaan kaupunkiin.

Pyhän Luukkaan kirkko eli Sveti Lukan Piazza Grecan aukiolla on kaupungin ainoa rakennus, joka ei kärsinyt merkittäviä vaurioita vuoden 1979 maanjäristyksen aikana.

Kirkko toimi 1700-luvun puoliväliin asti katolisena kouluna.

Myöhemmin sotien ja ortodoksien Kotoriin tulon jälkeen se annettiin ortodoksien käyttöön, symbolina kahden uskontokunnan sopuisasta yhdessäelosta.

Nykyisin kirkko on merkittävä, koska siinä on kaksi alttaria, katolinen ja ortodoksinen. Kirkon lattian alla on hautapaaseja Kotorin asukkaiden yhteishaudoille, koska 1930-luvulle asti hautaus tehtiin kirkkoon. Kirkko on avoinna klo 9-18.

Serbian ortodoksisessa Pyhän Nikolauksen kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1902 1600-luvulla rakennetun mutta 1800-luvulla tuhoutuneen kirkon perustuksille.

Kirkkoa rakennettiin aina vuoteen 1909 asti.

Kirkko on Kotorin ainoa ortodoksinen kirkko, joka on toiminnassa.

Kotorin Vanhaa kaupunkia ympäröivät vaikuttavat 800-luvulta peräisin olevat kaupunginmuurit.

Osaa muureja ympäröi turkoosin sininen vallihauta.

Muurin pituus on 4,5 kilometriä ja korkeus 20 metriä.

Muurit ovat osittain rapistuneet, miksi vain osassa niiden päällä on mahdollista kävellä.

Vaikka muuri on kokenut ajanhampaan ovat portit edelleen erittäin hyvässä kunnossa.

Kotorin melkoisen matalan kellotornin alla on häpeäkivi, joka toimi aikanaan paikkana, missä väärin toiminutta kaupunkilaista rangaistiin julkisesti ja missä hän sai hävetä koko kaupungin edessä.

Kaunis Kotor vetää magneetin lailla puoleensa Välimeren loistoristeilijöitä, joita saapuukin kaupunkiin päivittäin.

Kotorin kaupunki on viehättävä paikka vaellella. Ihanat pienet kujat kuljettavat matkaajaa ajassa taaksepäin. Ei ole kovinkaan vaikeaa kuvitella aikalaisia liikkumassa arkipäivän puuhissaan kujilla ja aukioilla.

Montenegron on kaunis ja kehittyvä maa, josta löytyy vaikka ja mitä. Sekä Budva, että Kotor möivät monenlaisia kolmen tunnin, puolet tuosta ajasta sekä räätälöityjä veneristeilyjä alueen monille luonto ja merinähtävyyksille. Osan niistä voi saavuttaa myös autolla ja nappaamalla jostain muusta kylästä tai kaupungista pienen veneretken. Sukellusveneiden luoliin pääsee kuitenkin vain veneretkellä.

Matka Kotorista takaisin Dubrovnikiin sujui mainiosti. Liikennevirta rupesi lisääntymään vasta lähestyttäessä rajaa. Saimme ajella melkoisen yksinämme suurimman osan ajasta ja ihailla kauniita maisemia. Aurinkokin oli päättänyt ilmaantua kruunamaan Montenegron vierailuamme.

Voihan Vihtori, tullessa jonotettiin Montenegron rajalla ja sama tilanne oli mennessä.

Olimme onneksi aikaisessa aamussa liikenteessä ja jonottamiseen olimme varautuneet.

Auton palautuksen jälkeen ehdimme vielä satamassa syömään ja hakemaan eväät matkalle.

Eipä tarvinnut turhan kauan odotella laivan lähtöä.

Montenegron matka oli taputeltu ja auto palautettiin takaisin autovuokraamoon Dubrovnikissa.

Seuraavaksi olikin sitten aika ottaa katamaraanikyyti ja suunnata Kroatin kaunista rannikkoa ihaillen kohti Splittiä. Katamaraani kyyti Splittiin maksoi 50 € ja matka kesti noin 5 h.

Takaisin alkuun

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply