Graz
Graz jäi meiltä aikataulusyistä edellisellä Itävallan tourneella käymättä, mutta olin luvannut itselleni, että asia korjataan jonain päivänä, ja se päivä tuli nyt.
Graz on idyllisen luonnon ympäröimä keisarillisesta kauneudestaan tunnettu kaupunki Itävallassa.
250 000 asukkaan Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki.
Kaupunki sijaitsee lähellä Slovenian ja Itävallan rajaa.
Kaupunki on täynnä taidetta, kulttuuria ja historiaa.
Aamusta hyppäsimme junaan, jonka matka-aika Mariborgista Graziin kesti 6 tuntia.
Junaa vaihdettiin Ljubljanassa, josta matka jatkui kohti Itävaltaa.
Rajaa maiden välillä ei tuntunut olevan ja pian olimmekin Grazissa.
Grazin juna-asema on iso ja vilkas, lisäksi siellä on hyvä palvelutarjonta.
Veimme tavarat hotelille ja lähdimme kiertämään kaupunkia. Graz onkin kokoluokassaan jo iso yliopistokaupunki, jonka tutkimiseen oli varattu kaksi päivää.
Grazin alueella oli asutusta jo kuparikaudella, mutta merkittäväksi kauppa- ja hallintokeskukseksi kaupunki nousi 1100-luvulla.
Kaupungin nimi juontuu slaavilaisesta sanasta gradec eli pieni linna, mikä viittaa Schlossbergin kukkulan linnoitukseen.
1300-luvulta lähtien Graz kuului Habsburgeille ja toimi Sisä-Itävallan hallinnollisena keskuksena. Strategisen sijaintinsa ansiosta se oli tärkeä puolustuslinnoitus unkarilaisia ja ottomaaneja vastaan. Schlossbergia ei koskaan valloitettu.
Schlossberg eli Linnavuori onkin Grazin symboli ja tärkein nähtävyys.
Vuoren reunalla sijaitsee Grazin kellotorni, joka on peräisin kukkulalla sijainneesta raunioituneesta linnoituksesta.
Kukkulan kohdalla sijaitsevasta tornista on mainittu ensimmäisen kerran 1200-luvulla.
Kun linnoitus rakennettiin uudelleen 1500-luvun puolivälissä, torni sai nykyisen muotonsa.
Valtavien kellotaulujen viisarit hämmentävät usein ihmisiä, sillä alun perin siinä oli vain pitkät viisarit tunneille, jotka näkyivät kaukaa.
Minuuttien viisarit lisättiin vasta myöhemmin, mikä aiheutti pienen ongelman.
Iso viisari oli jo niin pitkä, että minuuttiviisari oli pakko tehdä sitä lyhyemmäksi, miksi minuutti viisari on edelleen tuntiviisaria lyhyempi. Michael Sylvester Funckin vuonna 1712 valmistamat kellokoneet toimivat edelleen, mutta niitä on ohjattu elektronisesti 1900-luvun puolivälistä lähtien.
Tornissa oli myös palokello, joka aikoinaan ilmoitti tulipaloista palokunnalle.
Napoleon miehitti Grazin vuonna 1797, ja vuonna 1809 kaupunkia suojanneet linnoitukset purettiin.
Linnoitukseen kuulunut kellotorni kuitenkin säilyi, koska grazilaiset pulittivat siitä sievoisen rahasumman, jotta valloittajat jättäisivät sen rauhaan.
Linnoitus palvelee matkailijoita nykyään museona, joka keskittyy paitsi linnoituksen historiaan myös Grazin sotahistoriaan.
Museoalueella on monia erilaisia osia, ja muun muassa vuoren sisään kaivetuissa käytävissä pääsee käymään.
Muutoin Linnavuori on muutettu upeaksi puistomaiseksi alueeksi, jossa on paljon erilaista kasvillisuutta ja polkuja kukkulan kiertelyyn.
Legendan mukaan Matthias Corvinus suunnitteli sieppaavansa keisarin tyttären Kunigunde Itävaltalaisen 1400-luvulla Grazissa.
Tarinan mukaan suunnitelma kuitenkin epäonnistui, kun linnavuorella vartioinut koira alkoi haukkua ja paljasti sieppausaikeet ajoissa.
Syynä aiotulle sieppaukselle oli silloisen Unkarin kuninkaan hylätty avioliittokoe.
Tapaus on säilynyt paikallisena legendana, ja sen muistoksi Schlossbergin läheisyydessä on pieni kivikoira, joka vartioi yhä symbolisesti kaupunkia.
Linnavuori on yli 120 metrin korkuinen ja tarjoaa hienot panoraamanäkymät yli Grazin punaisten kattojen kohti ympäröivää vuoristoa.
Linnavuoren huipulle pääsee nousemaan useita metsäpolkuja pitkin, vuoren sisään rakennetulla hissillä, funikulaarilla tai vanhoja portaita pitkin.
260 askelman portaat, kuten myös kivinen polku hylättiin heti kättelyssä.
Funikulaarin tuntilippu maksoi 3,20 € ja hissikyyti kukkulan läpi maksoi 2,60 € yhteen suuntaan. Sekä funikulaari, että hissi ovat auki päivittäin aamusta klo 9 aina yömyöhään. Vuorelta pääsee alas myös 64 metriä korkean ja 175 metriä pitkää liukumäkeä pitkin. Putkilossa liukuminen ei ole ahtaanpaikankammoisten juttu. Jopa 30 km/h tapahtuva liukumäkiliuku maksaa 6 €.
Pienenä vinkkinä olkoon se, että kannattaa mennä funikulaarilla ylös ja tulla hissillä alas. Funikulaariasema sijaitsee korkeammalla kuin kello ja näköalatasanne sekä hissiasema, joten alamäkeen on mukavampi tulla kuin kiivetä museolle ja muille nähtävyyksille melko jyrkkää ylämäkeä.
Toisen maailmansodan aikana aloitettiin Schlossbergin tunnelijärjestelmän rakentaminen liittoutuneiden ilmapommitusten vuoksi.
Pommitusten aikana tunnelissa oli suojassa virallisten tietojen mukaan 40 000 ihmistä, mutta käytännössä paljon enemmän.
Vasta 1960-luvun lopulla tunneli otettiin turistikäyttöön. Tunnelijärjestelmän esteettömiä osia käytetään nykyään läpikäveltävänä Schlossbergin tunnelina, kaivos- ja tehdasrautatiemuseona, Dom im Berg -tapahtumapaikkana tai kulkuväylänä Schlossbergin hissille ja liukumäkeen Grazissa. Tunnelissa kulkee myös minijuna.
AltstadtBim on ilmainen Vanhan kaupungin ratikka-alue keskustassa ja mainio vaihtoehto nähtävyyksien välillä liikkumiseen.
Ratikka onkin kätevin liikkumisväline Grazissa.
Jos liikkuu kauemmaksi, niin samalla lipulla pääsee käyttämään kaikkia julkisia liikkumisvälineitä, myös Schlossbergin kukkulalle vievää funikulaaria. Lippuja voi ostaa automaateista ratikoissa, pysäkeillä olevista automaateista sekä mobiilisovelluksesta.
Hyvä valinta voi myös olla Graz card, joka kattaa muiden etujen lisäksi myös liikkumisen julkisilla liikennevälineillä.
Toinen hyvä vaihtoehto on Schloss Eggenbergin sivuilla oleva 24 tunnin lippukombo, joka sisältää sekä linnan ja sen museot ja kaikki Joanneumin museot Grazissa ja Steiermarkissa.
Keskiajalla Graz oli tärkeä kaupan keskus, jossa pidettiin viikoittaisia markkinoita.
Grazin sykkivää sydäntä ja vilkasta pääaukiota Hauptplatzia ympäröivät upeat barokkirakennukset.
Aukion keskellä kohoaa arkkiherttua Johanneksen suihkulähde.
Aukiolla yhdistyvät historia ja nykypäivä, jossa tapahtumat ja katuelämä tekevät siitä kaupungin tärkeimmän kohtaamispaikan. Hauptplatz on hyvä maamerkki ja sieltä onkin helppo suunnistaa kaupungin tärkeimmille nähtävyyksille.
Hauptplatzilla oli 1700-luvun lopulle asti myös tärkeä rooli tuomioiden täytäntöönpanossa julkisesti.
Vähäisistä rikkomuksista ihmiset asetettiin aukiolla olleeseen häpeäpaaluun, suljettiin häkkiin tai heidän piti ratsastaa puisella aasilla.
Julkiset teloitukset tapahtuivat Hauptplatzilla, mutta poikkeuksena korkeamman tason henkilöillä oli etuoikeus tulla mestatuksi kaupungintalolla, katseilta piilossa.
Kaupungintalo on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.
Nykyinen kaupungintalo rakennettiin vanhan raatihuoneen tilalle vuosina 1890–1893 ja se edustaa näyttävää historiallista tyyliä, jossa yhdistyvät uusrenessanssin ja uusbarokin piirteet.
Julkisivun koristeellisuus, tornit ja patsaat kuvastavat Grazin asemaa 1800-luvun lopulla. Rakennus vaurioitui Toisen maailmansodan aikana, mutta se kunnostettiin sodan jälkeen. Nykyisin kaupungintalo toimii edelleen Grazin kaupunginhallituksen ja hallinnon keskuksena.
1564-1566 rakennettu Palais Saurau on yksi Grazin tunnetuimmista historiallisista rakennuksista.
Se rakennettiin renessanssityyliin ja myöhemmin sitä muokattiin barokkityyliseksi.
Rakennuksen tunnetuin yksityiskohta on katon alta esiin työntyvä puolivartaloinen turkkilaisfiguuri, jolla on turbaani ja miekka. Hahmosta kerrotaan useita legendoja.
Yhden legendan mukaan ottomaanit olivat vallanneet Grazin, lukuun ottamatta Schlossbergin linnoitusta.
Kun turkkilainen paša söi illallista nykyisessä Palais Sauraussa, Schlossbergistä ammuttu tykinkuula osui hänen lautaselleen, minkä seurauksena lautasella ollut herkullinen paisti lensi ulos ikkunasta.
Raivoissaan hän määräsi turkkilaiset vetäytymään Grazista.
Tarina ei pidä paikkaansa, sillä ottomaanit eivät koskaan miehittäneet Grazia. Ehkä Sauraun kreivit vain seurasivat muotia, joka levisi turkkilaisten suuren voiton jälkeen vuonna 1683, ja koristelivat talonsa ”alla turca”. Todennäköisesti kyseessä oli talon tunnus tai koriste. Alkuperäinen veistos on nykyään kaupunginmuseossa, ja esillä oleva figuuri rakennuksessa onkin tarkka kopio.
Keskiajalta peräisin oleva Vanha kaupunki renessanssi- ja barokkipalatseineen ja värikkäine taloineen houkuttelee matkailijan vaeltelemaan ja nauttimaan kaupungista.
Eikä ole mikään ihme, että Grazin Vanha kaupunki kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Vanhan kaupungin kapeat kujat ovat täynnä ravintoloita ja kahviloita.
Landhauson yksi kaupungin tärkeimmistä renessanssirakennuksista.
Rakennuksen ulkoasu on melko hillitty, mutta sisäpiha Landhaushof on näyttävä kokonaisuus, jossa kolmikerroksiset holvikäytävät, 1500-luvun kuparipatsaat ja pronssinen suihkulähde tekevät siitä yhden Grazin Vanhan kaupungin vaikuttavimmista tiloista.
Alun perin Landhaus toimi Steiermarkin säätyjen hallintorakennuksena, ja nykyään siellä kokoontuu Steiermarkin osavaltioparlamentti. Rakennus on yksi Grazin merkittävimmistä historiallisista ja arkkitehtonisista kohteista.
Landeszeughausin asevarasto perustettiin 1600-luvulla suojelemaan Grazia ja koko Sisä-Itävaltaa erityisesti ottomaanien uhkaa vastaan.
1642 valmistuneen rakennuksen julkisivua koristavat näyttävät Marsin ja Minervan patsaat.
Asevarasto on yksi maailman vaikuttavimmista historiallisista asekokoelmista yli 32 000:lla esineellään.
1400-1800- luvuilta oleva kokoelma on säilynyt poikkeuksellisen alkuperäisenä, sillä rakennuksen puinen sisustus on sitonut vuosisadat kosteutta ja estänyt ruostumista.
Tuhansia haarniskoja, aseita ja jopa hevoshaarniskoja on siisteissä riveissä satapäin. Erityisen vaikuttavia ovat aateliston koristeelliset haarniskat.
Rakennuksen neljässä kerroksessa olevat haarniskat, kypärät ja aseet vievät kävijän suoraan keskiajan sotureiden aikaan. Paljon ei tarvitse mielikuvitusta käyttää, kun voi kuulla haarniskoinen kilinän ja nähdä aseiden luovuttamisen urheille sotureille.
Sotilashallinnon uudistamisen yhteydessä keisarinna Maria Theresia aikoi luopua asevarastosta.
Steiermarkin säädyt kuitenkin onnistuivat estämään asevaraston lakkauttamisen ja hajottamisen.
Heille oli tärkeää säilyttää asevarasto todisteena steiermarkilaisten rohkeudesta taistelussa kristikunnan ikivanhaa vihollista, ottomaaneja vastaan.
Huhtikuussa 2026 asevarastolle myönnettiin Euroopan kulttuuriperintötunnus, mikä korostaa sen merkitystä yhteiselle eurooppalaiselle historialle. Nykyään paikka on paitsi museo myös elämys, jossa menneiden aikojen tarinat heräävät henkiin.
Avoinna kesäaikaan asevarasto on tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu museoon on 13 €.
Grazin Kellopeliaukion tornissa oleva kellopeli avaa luukkunsa klo 11, 15 ja 18, jolloin esiin astuu suloinen neito ja iloinen nuorukainen perinteisissä steiermarkilaisissa asuissa.
Mekanismin iloiset 24 kelloa soittavat kolmea eri melodiaa.
Vuonna 1884 Gottfried Maurer osti talon silloiselta Fliegenplatzl-aukiolta. Matkoillaan Pohjois-Saksaan ja Belgiaan liikemies oli tutustunut kellopeleihin ja päätti asentaa sellaisen Grazin taloonsa. Jouluaattona vuonna 1905 kellopelin 24 kelloa soivat ensimmäistä kertaa.
Kauppias oli aikanaan varsin taitava mainosstrategi.
Kellosoitin nimittäin houkutteli ihmisiä vierailemaan hänen viinikauppaansa.
Jopa kellosoittimen tanssijat kohottavat maljansa ihmisille.
Maurer testamenttasi kellopelin Grazin kaupungille sillä ehdolla, että se säilytettäisiin.
Toisessa maailmansodassa kellot lakkasivat soimasta, sillä ne sulatettiin ja rauta käytettiin aseiden valmistukseen. Kellot uusittiin vuonna 1956 ja kellopeli alkoi taas ilahduttamaan kaupunkilaisia vaihtuvilla melodioillaan.
Kellopeliesityksen huipentuman piti olla siipiään nostava kultainen kukko, joka kiekaisee esityksen päättymisen merkiksi.
Kiekunaa ei tullut tällä kertaa.
Kukko on kopio kukosta, jonka Maurer näki Münchenin kaupungintalon kellopelissä.
Kellopelin melodiat eivät ole aina samoja, koska kellopelin soittokoneiston 800 terästapin paikkoja voidaan muuttaa. Viisi kertaa vuodessa voikin kuulla uusia melodioita. Alppien kansanlaulut ja jodlailut vuorottelevat joululaulujen ja nykysäveltäjien melodioiden kanssa.
Nytkin kellopeliesitys veti aukion kuppilat ja seinän vierukset täyteen katsojia, eli kellopeli toimii edelleen vetomagneettina paikallisille kahvilayrittäjille.
Kaupungissa on paljon upeita kirkkoja ja rakennuksia.
Yksittäisistä rakennuksista kaupungintalon lisäksi merkittävimpiä ovat Grazin tuomiokirkko, Pyhän Katariinan kirkko sekä sen vieressä sijaitseva keisari Ferdinand II:n 1600-luvulta peräisin oleva mausoleumi ja Grazin oopperatalo.
Grazin Tuomiokirkon keisarillinen kirkkoarkkitehtuuri kruunaa historiallisen Grazin keskustan.
Kirkon ulkoasu näyttää melko vaatimattomalta, mutta goottilaisena aikana julkisivut maalattiin upeasti, joten kirkko on silloin varmasti näyttänyt erilaiselta.
Kirkko on rakennettu alun perin 1400-luvulla, mutta se on kokenut historiansa aikana monia muutoksia. 1600-luvulla lopulla ja 1700-luvun alussa sen toimiessa jesuiittakirkkona sisätilat sisustettiin uudelleen barokkia edustaviksi.
Vuosi 1480 oli Grazille poikkeuksellisen synkkä.
Kaupunki kohtasi samanaikaisesti kolme suurta katastrofia.
Ensin tuli ottomaanien hyökkäykset, sen jälkeen saapuivat heinäsirkkaparvet, jotka tuhosivat sadot ja kaupunkia kuritti vielä ruttoepidemia, joka vei mukanaan paljon ihmishenkiä. Näitä tapahtumia kutsutaan yhteisesti Kolmeksi vitsaukseksi ja ne on kuvattu kuuluisassa freskossa Tuomiokirkon ulkoseinässä.
Vitsauksia pidettiin Jumalan rangaistuksena. Freskossa on kuvattu kolminaisuuden pyhimykset ja enkelit hierarkkiseen järjestykseen yhdessä kolmen vitsauksen kanssa. Sarjakuvamaiset kuvat ilmentävät Jumalan vihaa ja kaupunkilaisten armonpyyntöjä.
Harmillisesti freskon suojana ollut lasi heijasti niin paljon, että kunnon kuvaa ei saanut.
Graz on kokenut historiansa aikana useita ruttoepidemioita, jotka jättivät pysyvän jäljen kaupungin maisemaan ja muistiperintöön.
Erityisen synkkä vuosi oli 1480, jolloin rutto iski samaan aikaan muiden katastrofien kanssa.
Myöhemmät epidemiat 1600-luvulla olivat myös tuhoisia ja noin 20 % Grazin väestöstä menehtyi tautiin.
Jo vuonna 1680, Grazin ruttoepidemian ollessa kiivaimmillaan, pystytettiin puinen pylväs Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi lepyttämään Jumalaa ja torjumaan rutto.
Vuonna 1684 tämä puurakennelma korvattiin upealla barokkisella ruttopylväällä, joka on edelleen pystyssä.
Protestanttisen kirkko hylkäämää pyhimysuskoa vastaan, Habsburgien suvun hartaasti katoliset ruhtinaat edistivät muistomerkkien rakentamista ja antoivat samalla vahvan poliittisen viestin alamaisilleen.
Pyhän Katariinan kirkon vieressä sijaitseva Grazin mausoleumi, Mausoleum Kaiser Ferdinand II on yksi kaupungin merkittävimmistä historiallisista rakennuksista.
Grazin mausoleumi sijaitsee tuomiokirkon vieressä ja kuuluu kaupungin kruunuksi kutsuttuun historiallisten rakennusten kokonaisuuteen.
Sen turkoosit kupolit ovat yksi Grazin tunnetuimmista näkymistä.
1614 Ferdinand oli Sisä-Itävallan arkkiherttua ja hän rakennutti italialaisen arkkitehti Giovanni Pietro de Pomis suunnittelemaa mausoleumia.
1619 Ferdinandista tuli keisari lapsettomana kuolleen serkkuaan Matiaksen jälkeen. Mausoleumin rakennustyöt pysähtyivät, kun Ferdinand joutui lähtemään Wieniin. Niinpä keisari Ferdinand II haudattiin keskeneräiseen ja koristelemattomaan hautaan vuonna 1637.
Vasta hänen pojanpoikansa, keisari Leopold I, tilasi sisustustyöt nuorelta grazilaiselta taiteilijalta.
Tästä nuoresta taiteilijasta tuli myöhemmin kuuluisa itävaltalaisen barokin rakennusmestari, Johann Bernhard Fischer von Erlach.
Rakennus on yksi Itävallan 1600-luvun alun merkittävimmistä arkkitehtuurikohteista, jossa yhdistyvät renessanssin ja barokin piirteet.
Kryptassa lepäävät useat Habsburg suvun jäsenet.
Rakennus tunnetaan erityisesti turkooseista kupoleistaan, jotka muodostavat yhdessä katedraalin kanssa yhden Grazin tunnetuimmista silueteista.
Avoinna paikka on tiistaista sunnuntaihin klo 9 – 18.
Entinen kaupunginteatteri nykyinen oopperatalo on Itävallan toiseksi suurin.
Oopperatalo avattiin 1899, milläpäs muulla, kuin Schillerin draamalla Wilhelm Tell.
Oopperataloon pääsee kurkistamaan opastetuilla noin tunnin kestävillä opastetuilla kierroksilla lauantaisin klo 17.
Opastetun kierroksen hinta olisi ollut maltilliset 7 €, mutta harmillisesti meidän vierailupäivä Graziin ei sattunut lauantaille, joten jäi nyt sitten tuo kohde sisältä näkemäti. Pahus vie.
Ihan en päässyt kiinni karmeasta putkihökötyksestä kauniin oopperatalon vieressä.
Kieltämättä ristiriita näiden kahden välillä oli melkoinen.
Miekkaa heiluttava veistos tai, miksi tuota nyt oikein voisi kuvailla, luotiin vuoden 1992 taidefestivaaleja varten, ja se sai inspiraationsa Franz Kafkan romaanista
Amerika.
Taideteoksen tarkoituksena oli symboloida ihmisoikeuksia ja vapautta.
Tekele on yhtä korkea, kuin vapaudenpatsas ja se suunniteltiin alun perin väliaikaiseksi installaatioksi, mutta siitä tuli kaupungin pysyvä osa.
Noh kauneus on katsojan silmissä, mulla taisi tässä kohtaa olla roska silmässä.
Oopperatalon vieressä, on sympaattinen ruokatori, jossa lähiseudun maanviljelijät myyvät aamupäiväisin, sunnuntaita lukuun ottamatta, tilojensa tuotteita ja lähiluonnon antimia.
Murinsel on yksi Grazin modernin arkkitehtuurin erikoisimmista nähtävyyksistä.
Keinotekoinen saari on ankkuroitu Mur jokeen.
Se muistuttaa enemmän alusta kuin perinteistä siltaa.
Murinsel yhdistää joen rannat kävelysilloilla ja toimii viihtyisänä kohtaamispaikkana.
Keskeltä saarta löytyy kahvila, amfiteatteri ja oleskelualueita, joissa voi nauttia kaupunkimaisemasta uudesta näkökulmasta.
Illalla sinisenä hohtava rakenne tekee siitä erityisen näyttävän.
Amerikkalaisen taiteilijan Vito Acconci suunnittelema teräsrakennelma valmistui vuonna 2003, jolloin Graz toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina.
Murinselin piti olla vain väliaikainen viritelmä ja se piti myydä naapurikaupunkiin. Kaupunkilaiset kuitenkin ihastuivat siihen, joten siihen se sitten jäi. Se siis pääsi kertakoristeiden jatkoklubiin Bilbaon Puppyn ja Pariisin Eifelin sekä Brysselin Atomiumin, kuten myös Ooperatalon vieressä olevan Lichtschwert kanssa.
Nykytaiteen museon futuristinen rakennus kätkee sisäänsä vaihtuvia näyttelyitä ja se on yksi kaupungin tärkeimmistä kulttuurikohteista.
Persoonallinen ulkomuoto jättää katsojan mielikuvitukselle tilaa, sillä eri kulmista rakennus näyttää hyvin erilaiselta ja erikoiselta.
Mielikuva pyöreistä muodoista, valoa heijastavista pinnoista ja katosta, josta erottuu ulokkeita, kuin pieniä kärsiä vaihtelee merenotuksesta, sukellusveneeseen, ilmalaivaan tai ufoon.
Lempinimen Ystävällinen muukalainen saanut rakennus valmistui myös kulttuuripääkaupunkivuoden 2003 kunniaksi.
Rakennus on yksi Grazin symboli. Museo on avoinna muina päivinä klo 10-18 paitsi maanantaisin, jolloin se on suljettu. Sisäänpääsymaksu museoon on 13 €.
Ainakin nämä kaksi erikoista rakennelmaa puoltavat vuonna 2011 Grazille myönnettyä UNESCOn muotoilupääkaupungin asemaa.
Grazissa olisi ollut tarjolla vaikka kuinka monta laadukasta museota.
Harmillisesti kaksi päivää ei millään riittänyt niiden läpikäymiseen ja käymättä jäivät historiallinen museo, luonnontieteellinen museo sekä arkeologinen museo ja monta muuta museota.
Museoista puolestaan erikoisin lienee Arnold-Schwarzenegger museo, joka sijaitsee hänen syntymäpaikallaan Thalissa Grazin lähellä Grazia. Museossa saa kurkistuksen ison Arskan lapsuuteen ja uraan. Väliin jäi, en niin kova muskelimiehen ihailija ole, että tuonne olisin mennyt.
Grazin linna on Steiermarkin hallituksen virallinen päämaja ja arkkitehtoninen helmi, jossa yhdistyvät goottilainen, renessanssi- ja biedermeiertyyli.
Rakennus juontaa juurensa 1400-luvulle, jolloin keisari Friedrich III aloitti sen rakentamisen.
Rakennus oli juurikin pussitettuna ja restauroitavana.
Itse rakennukseen ei pääse normaalistikkaan sisälle, mutta tutustumaan pääsee päivittäin klo 7.30-20 linnan ainutlaatuisiin kaksoiskierreportaisiin, joita kutsutaan myös sovinnon portaiksi.
Kaksi vastakkaista portaikkoa risteävät ja yhdistyvät kerroksissa, erotaakseen taas seuraavan kerrosvälin omille kaistoilleen.
Optisen illuusion omaava portaikko on keisari Maksimilianin I ajan mestariteos vuodelta 1499.
Etsiä kannattaa myös Der Kleine Elefant, joka nököttää Neue-Welt-Gassen kulmassa olevan rakennuksen seinässä.
Norsu on muistoesine majatalosta nimeltä Der kleine Elefant eli Pikku norsu.
Majatalo sijaitsi paikalla noin vuonna 1850.
Lokakuussa 1629 norsu saapui Graziin ensimmäistä kertaa – ei tietenkään yksin, vaan sirkuksen mukana. Norsu oli aiemmin villinnyt Amsterdamin ja Nürnbergin, juttua ja uteliaita riitti myös Grazissa. Tuolloin Südtiroler Platzilla sijaitseva majatalo majoitti sirkuslaisia, ja se nimettiin tapahtuman muistoksi Zum schwarzen Elephantiksi eli Mustaksi norsuksi.
Liiketoiminta kasvoi vuosien varrella, ja omistaja avasi myös toisen majatalon Neue-Welt-Gassen varrella ja tuon nimeksi tuli Der kleine Elefant, siksi syvennyksessä on pieni norsuveistos.
Pyhän Andreaksen kirkko Grazissa on sekä pyhäkkö että kulttuurikeskus, jossa historiallinen arkkitehtuuri yhdistyy moderniin taiteeseen ja installaatioihin.
Taide nähdään seurakunnassa osana kirkkoa ja tärkeänä keinona herättää ajatuksia ja luoda kohtaamisia ihmisten välillä.
Ihan en ole varma onko tämä hieno vai ei, mutta kyllä sen sisus ainakin laittoi pääkopan kelaamaan.
St. Andrässä järjestetään säännöllisesti näyttelyitä, musiikkitapahtumia ja muita projekteja, joissa taide, hengellisyys ja yhteiskunnalliset teemat kohtaavat. Se on myös aktiivinen seurakuntakirkko toimituksineen.
Grazissa on myös paljon uusia ja moderneja rakennuksia.
Grazin kaupunkikuvaa värittävät paitsi elävä katutaide, myös lukuisat ravintolat ja kahvilat.
Historiallisesta miljööstään huolimatta Graz on siis paljon muutakin kuin vain arkkitehtuurinen ulkomuseo.
Vanhan kaupungin alueella olevat päänähtävyydet kiertää helposti jalkaisin.
Vastaan tuli hauska opastettu kävelykierros, jossa itävaltalaishumppaa soittava kaksikko kuljetti musiikin tahdissa kierrettävää porukkaa nähtävyydeltä toiselle.
Kun nähtävyydelle saavuttiin, niin musiikki lakkasi ja kaksikko kertoi tarvittavat tiedot paikasta.
Sitten taas jatkettiin musiikin tahdissa seuraavalle kohteelle.
Vain noin vartin raitiovaunumatkan päässä keskustasta, Hauptplatzilta, sijaitsee upea Schloss Eggenberg.
Linna on yksi Itävallan merkittävimmistä barokkipalatseista ja osa UNESCOn maailmanperintökohteita.
Ratikka 1 kuljettaa vartissa kaupungin laidalle Schloss Eggenbergin tilusten nurkalle. Suunnittelimme menevämme sinne, mutta aika monta linnaa ja palatsia nähneelle, ei menty. Kuumuus vei tällä kerralla voiton.
Huomenna matka jatkuisi junalla kohti Wieniä, tämän reissun päätepysäkkiä. Tarkoitus oli viettää Wienissä kolme päivää, ennen paluuta koti Suomeen.
No Comments