Ruotsin vuoro: Drottningholmin ja Gripsholmin linnat

Drottningholmin linna ja Gripsholmin linna

No niin ja sitten itse asiaan.

Tämän matkan yhtenä ajatuksena oli käydä Tukholman alueen linnoissa.

Ne olivat aina aikapulan takia jääneet Tukholman vierailujen aikana käymättä, mutta nyt tilanne korjattaisiin.

Siispä nokka kohti Drottningholmin ja Gripsholmin linnoja.

Drottningholmin ja Gripsholmin linnat kuuluvat ehdottomasti Tukholman parhaimpiin nähtävyyksiin.

Kumpikin linna sijaitsee sopivan päiväretkimatkan päässä Tukholmasta, joten vielä iltapäivästä ja illasta jäi hyvin aikaa kierrellä Tukholmaa.

Drottningholmin linna

Reilun kymmenen kilometrin päässä Tukholman keskustasta sijaitseva Drottningholmin linna oli vain kuninkaallinen kesälinna 1600-luvulla.

Nykyisin linna toimii Ruotsin kuninkaallisena päälinnana ja osa linnasta kuningasparin kotina.

Paikalle kannattaa yrittää suunnistaa mahdollisimman aikaisin, sillä jo heti ennen puoltapäivää linnalle saapui bussilasteittain turisteja.

Vinkkinä myös, että opastettu kierros linnan teatteriin kannattaa mennä varaamaan heti, sillä opastettuja kierroksia voi varata vain paikanpäältä ja niitä on rajoitetusti.

Paikkaan pääsee helposti metrolla ja bussilla tai kesäkuukausina myös veneellä.

Menimme ensin metrolla Brommaplaniin, josta otimme bussin kohti linnaa, hiljaista oli.

Aamun paksu pilvikatto muuttui onneksi päivän aikana kauniiksi auringonpaisteeksi, joten retkipäivästä oli tulossa keleiltään mainio.

Mälaren järven rauhallisella rannalla sijaitseva Drottningholmin linna on UNESCOn maailmanperintökohde ja parhaiten säilynyt 1600-luvulla rakennettu linna Ruotsissa.

Ruotsissa on paljon tutkittavia kuninkaallisia palatseja, mutta tämä Ruotsin Versaillesiksi kutsuttu linna on yksi parhaista vierailukohteista kauniisti hoidetuilla puutarhoillaan ja rantanäkymillään.

Drottningholm nimi on peräisin rakennuksesta, jonka Juhana III rakennutti puolisolleen kuningatar Katarina Jagellonikalle 1500-luvun lopussa.

Alkuperäinen linna tuhoutui tulipalossa, mutta paikalle rakennettiin uusi linna, jonka oli tarkoitus ilmentää Ruotsin asemaa yhtenä silloisen Euroopan mahtavimmista valtioista.

Kukin linnassa asunut kuninkaallinen on jättänyt jälkensä linnaan, josta löytyykin eri vuosisatojen tyyliin rakennettuja ja sisustettuja upeita saleja ja puutarhoja.

Ei siis ole vaikeaa kuulla Drottningholmin linnassa kuninkaallisten jalanjälkien kaiku.

Kultakauttaan linna eli, kun Preussin prinsessa Lovisa Ulrika sai Drottningholmin häälahjaksi avioiduttuaan Ruotsin kruununperillisen Aadolf Fredrikin kanssa vuonna 1744.

Lovisa Ulrikan aikana Drottningholmissa oltiin kiinnostuttu kulttuurista ja linna täyttyikin runoilijoista, taiteilijoista, tiedemiehistä ja kirjailijoista.

Kuningas Adolf Frederick rakennutti palatsin laajan puistoalueen toiseen reunaan Kiina paviljongin 1750-luvun alussa 33-vuotis yllätyssyntymäpäivälahjaksi vaimolleen, kuningatar Lovisa Ulrikalle. Alkuperäinen puurakennus koottiin kiireessä, ja se alkoi rapistua nopeasti.

Kymmenen vuotta myöhemmin kuninkaallinen pari aloitti kestävämmän version rakentamisen, joka valmistui vuonna 1769.

Sen jälkeen paviljonkia on kunnostettu useita kertoja.

Paviljonki oli hallitsijaparin suosikkipaikka, eikä siis ole vaikea kuvitella hovin ja kuninkaallisten lukevan, nauravan, juonittelevan, juoruilevan sekä pitävän hauskaa pelatessaan korttia huvimajassaan.

Eksoottisen kiinalaisen paviljongin rakentamisen aikaan ruotsalainen aatelisto oli ihastunut kaikkeen kiinalaiseen, mikä näkyy huvimajassa monin tavoin.

Paviljongin toisessa kerroksessa huoneet pidetään pimeinä, jotta aidot alkuperäiset kiinalaiset paperitapetit saataisiin säilymään.  

Talo-oppaan lainaamalla taskulampun valolla saimme otettua muutamia kuvia yläkerran huoneista.

Ruotsin valtio lunasti Drottningholmin vuonna 1777.

Kuningas Kustaa III asettui asumaan linnaan, jolloin linnan sisustukseen tehtiin muutoksia.

Tuolloin myös kiinalainen salonki upeine kaakeliuuneineen ja huonekaluineen sai muotonsa.

Drottningholmin linna kokonaisuudessaan oli kuninkaalle kuin lomamökki, jonka tarjosi vaihtelua Tukholman linnassa vietettyihin päiviin.

Kustaa III rakasti linnaa ja sen kiinalaista paviljonkia. Hän asetti joka aamu vastaanottohuoneensa ovelle pelikortin. Jos se oli herttakuningas, sää oli riittävän kaunis, jolloin lähdettiin kiinalaiseen paviljonkiin, jos taas kortti oli patakuningas, jäätiin Drottningholmin linnaan.

Kortin kerrotaan vaihtuneen kuninkaan ovella joskus jopa 2–3 kertaa aamupäivän aikana, mikä aiheutui paljon vaivaa ja vauhdikasta toimintaa palvelusväelle.

Myöskin palvelusväen taukotupa oli rakennettu kiinalaisen teltan malliseksi.

Samoin alueen muutkin rakennukset ilmensivät kiinalaisen paviljongin tyyliä.

Yksi tärkeä nähtävyys linnassa on Drottningholmin hoviteatteri – Drottningholms Slottsteater.

1700-luvun teatteri ei ole vain hyvin säilynyt, vaan myös monet asiat siellä, kuten esimerkiksi lavastekoneisto ja äänikoneet ovat alkuperäisiä ja toimivia.

Sanotaankin, että teatteri on paremmin säilynyt, kuin yksikään toinen historiallinen teatteri maailmassa.

Teatteri rakennettiin, koska kuningas Adolf Fredrikin vaimo Lovisa Ulrika ei pitänyt ruotsalaisesta teatterista, vaan hänen Preussilaisesta taustaan kumpusi hienostunut kiinnostus italialaiseen oopperaan ja ranskalaiseen näyttämötaiteeseen.

Siirtyikö rakkaus teatteriin äidinmaidossa (?), sillä heidän poikansa Kustaa III rakasti teatteria niin paljon, että hän jopa kirjoitti omia tuotantojaan ja esiintyi itse monissa näytelmissä.

Kustaa III kuoleman jälkeen linnan teatteri oli hiljaa yli vuosisadan, ennen kuin näytelmiä ja oopperoita vihdoin alettiin taas esittämään siellä.

Nykyäänkin teatterissa esitetään samoja 1700-luvun baletteja ja oopperoita, jotka ovat alkuperäisen autenttisia pukuja myöten.

Kesä-heinäkuun välisenä aikana esitetään noin kaksikymmentä esitystä ja vain 450-paikkaisen teatterin esitykset myydään hetkessä. Hitto, en tajunnut tuota noin puoli vuotta aikaisemmin, ei siis lippua.

Onneksi teatteriin pääsi kuitenkin käymään ja opastettu kiertokäynti linnan teatterissa oli oikein mielenkiintoinen. Lippu linnaan ja teatteriin kuuluivat myös Go Stockholm kaupunkipassiin.

Drottningholmin linnapuistossa on valtavat ja huolellisesti hoidetut puutarhat.

Puutarhaoissa on vaikutteita ranskalaisista ja englantilaisista maisemointityyleistä.

Suihkulähteet, veistokset ja täydellisesti leikatut pensasaidat koristavat polkuja kutsuen vierailijat viettämään kiireetöntä aikaa alueella.

Kiinan paviljongin ympärillä oleva puutarha on täydellinen paikka istua alas ja nauttia piknik lounas Drottningholmisa, ja niin muuten moni tekikin. Puolen päivän jälkeen nurmialueet rupesivat täyttymään retkelle tulleista perheistä.

Sekä linna, että puisto ovat avoinna kävijöille. Näyttävä barokkityylinen puutarha on peräisin vuodelta 1681 ja se on ehdottomasti vierailun arvoinen läpi vuoden. Puistoalue oli selvästi myös lenkkeilijöiden suosiossa.

Kustaa III:nen kuoltua linnan loistokkuudesta jäi jäljelle pelkkä muisto.

Huhtikuussa 1809 linna sai vielä kerran olla merkittävässä roolissa, kun tehdyn vallankaappauksen jälkeen syrjäytetty Kustaa IV Aadolf tuotiin Drottningholmin, ennen kuin hänet kuljetettiin Gripsholmin linnaan, josta hänet sittemmin karkotettiin maasta.

Linna seisoi pitkään tyhjillään ja hylättynä. Onneksi seuraavat hallitsijat näkivät linnan potentiaalin ja korjasivat sekä palauttivat sen entiseen loistoonsa.

Drottningholmin uusi aikakausi alkoi, kun siitä tuli tärkeä paikka nykyisin Ruotsia hallinnoivalle Bernadotte suvulle.

Oskari I:n ja kuningatar Josefinan aikana huoneet saivat suuren symboliarvon.

Myös Oskari II, Kustaa V ja Kustaa VI Aadolf asuivat pitkiä aikoja Drottningholmissa jättäen jälkensä linnan ympäristöön.

Varsinaisesti linnan mielenkiinto ja arvo lisääntyi, kun nykyinen kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia muuttivat sinne ja siitä tuli heidän vakituinen kuninkaallinen asuntonsa.

Siksi linnan alueella on vartiossa kuninkaallinen henkivartiosto ja vahdinvaihdot tapahtuvat myös pienimuotoisesti linnan pihalla.

Kesäaikaan linna on avoinna päivittäin klo 10-16. Sisäänpääsymaksu oli 220 SEK. Talviaikaan paikka on avoinna vain rajoitetusti ja aukioloajat kannattaakin tarkistaa netistä ennen suunniteltua vierailua.

Taas oli koluttu yksi kuninkaallinen linna, joten palautus ”prinsessa elämästä” oli edessä…

Iltapäivästä palasimme takaisin Tukholmaan metrolla ja jatkoimme Tukholman alueen nähtävyyksien kiertelyä.

Drottningholmn oli oikein mukava käyntikohde ja sen alueella on mainiot palvelut siellä vieraileville.

Gripsholmin linna

Toinen hieno päiväretki- kohde Tukholmasta on Gripsholmin linna, jossa ovat asuneet monet Ruotsin kuninkaat omasta tahdostaan tai vuoroin vangittuina.

Siispä sinne ja tutustumaan linnan vaikuttavaan historiaan.

Täytyyhän joillekin päivälle sattua myös se, ei niin kiva ilma, ja se sattui nyt tähän kohtaan.

Onneksi sääilmoituksen pahin vaihtoehto rankkasade ei toteutunut. Ajoittain sateisessa säässä pärjäsi oikein hyvin, joten ei valittamista.

Gripsholmin linna sijaitsee viehättävässä, 1700-luvun asunsa säilyttäneessä puutalojen pikkukaupungissa Mariefredissä, jonne pääsee Tukholmasta niin junalla, kuin höyrylaivallakin.

Höyrylaivavaihtoehto houkutti, varsinkin kun se kuului linnan pääsylipun kanssa Go Stockholm passiin. Sateinen sää muutti suunnitelmia ja juna valikoitui kulkuvälineeksi.

Noin 70 km matka taittuikin mainiosti junalla. Ensin menimme junalla Tukholman keskustasta Läggestan asemalle. Matka kesti noin 30 min. Sieltä otimme bussin 305 Mariefrediin, jonka matka-aika oli kolme minuuttia linnan, ei niin lähellä olevalle pysäkille.

Pysäkiltä on jonkin verran matkaa kävellä linnalle, mutta uusi pysäkki melkein linnan eteen oli jo rakenteilla, eli jatkossa ei tarvitse kuluttaa kengänpohjia reilun kilometrin dallaamiseen.

Yhteensä edes takainen matka kahdelta junalla maksoi 844 SEK, mikä oli aika dyyris verrattuna etukäteen ostettuihin pidempiin junamatkasiirtymiin.

Linna-alueelle mennessä kannattaa pysähtyä kuvaamaan ja ihailemaan riimukiviä, jotka sijaitsevat aivan sisäänkäynnin ulkopuolella.

Yksi näistä on Ruotsin tunnetuin riimukivi, ja se kuuluu Ingvar riimukiviksi kutsuttuun riimukivien ryhmään.

Ingvar den Vittfarnen retkikunta mainitaan lähes kolmessakymmenessä riimukivessä Mälarin alueella.

Ingvar johti viikinkiretkiä Venäjän halki Serklandiin Saraseenien maalle ja Kaspianmerellä 1030-1040 luvulla. Matka päättyi kuitenkin täydelliseen tappioon. Harvat palasivat, sillä monet kuolivat taistelussa. Suurin osa heistä, mukaan lukien Ingvar kuoli tauteihin, mitä lienneet silloin olleet?

Mälaren järven rannalla sijaitsee useita muitakin upeita rakennuksia, kuin vain linna.

Alue kaikkineen on viihtyisä ja luonnonkaunis veden ympäröimä paikka.

Gripsholmin linnaa ympäröivät puutarhat ovat pieniä mutta viehättäviä.

Auringonpaiste olisi kruunannut maiseman.

Gripsholmin linnalla on takanaan viisisataa vuotta historiaa.

Linna rakennettiin 1500-luvulla Kustaa Vaasan aloitteesta.

Myöhemmin sitä paranneltiin ja muutettiin renessanssityyliseksi rakennukseksi.

Herttua Kaarlen, myöhemmin kuningas Kaarle IX:n kamari, on linnan kuuluisin 1500-luvun huone ja yksi Ruotsin parhaiten säilyneistä sisätiloista tuolta ajalta.

Linnan nähtävyyksiin kuuluu Kustaa III:n yksityinen palatsiteatteri, jonka näyttämötaiteeseen mieltynyt kuningas rakennutti yhteen linnan pyöreistä renessanssitorneista.

Kyseistä tornia kutsutaankin teatteritorniksi.

Kerrotaan, että  kuningas esiintyi itsekin toisinaan näytelmissä.

Porrastettujen penkkirivien yläpuolella on kuninkaallinen aitio, jonka päällä on aitioita, jotka oli tarkoitettu ulkomaan lähettiläille ja vieraille. Palvelijoille oli myös tehty kurkistusluukkuja, joten hekin pääsivät osallisiksi kulttuurista.

Näyttämöllä oleva lavaste on sama, jota käytettiin näytelmän Drottning Christina esityksen aikana hovissa.

Teatterissa on edelleen toimiva 1700-luvun aikainen näyttämötekniikka ja sitä pääsee ihailemaan linnakäynnillä.

Kustaa III:n aikaiset näyttämökoneet ja kulissit on säilytetty huolellisesti ja voidaankin sanoa, että teatteri on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä 1700-luvun teattereista, antaen pienen makupalan tuon ajan teatterimieltymyksistä ja kulissien mekaniikasta.

Kustaa III:n aikakaudella Gripsholmissa koettiin ilmeisesti sen loistokkain jakso ja oikeaa hovielämää.

Silloin linnassa vietettiin suureellisia joulujuhlia ja muita tapahtumia.

Kuninkaalla oli suuria suunnitelmia linnan varalta, mutta monia suunnitelluista muutoksista ei koskaan toteutettu. Torniteatterin lisäksi perinnöksi jäi valtiollinen viinanpolttimo.

Loistelias hovielämä katosi Gripsholmista Kustaa III:n kuolemaan.

Gripsholmin linnan historia on tapahtumiltaan hyvin vauhdikas ja jopa dramaattinen, sillä linnaa käytettiin moneen otteeseen vankilana.

Eerik XIV piti siellä veljeään Juhana III ja tämän vaimoa Katarina Jagellonicaa vangittuina vuodesta 1563 vuoteen 1567.

Heidän lapsistaan kaksi Isabella ja Sigismund ovat syntyneet Gripsholmin linnassa, eli on siellä jonkunlaista romantiikkaakin ollut.

Jos linnan seinät osaisivat puhua, olisi niillä paljon kerrottavaa.

Kun Juhana sitten vuonna 1571 onnistui syrjäyttämään Eerik XIV:n, lukitsi hän vuorostaan Eerikin ja tämän vaimon Kaarina Maununtyttären lapsineen linnaan kahdeksi vuodeksi, ennen kuin Eerik siirrettiin Västeråsiin.

Draama linnassa ei päättynyt siihen, sillä 70 vuotta myöhemmin leskikuningatar Maria Eleonooraa pidettiin linnassa matkustuskiellossa hänen jouduttuaan ristiriitaan neuvoston kanssa ja epäillyksi yhteyden pitämisestä viholliseen.

Porvariksi pukeutuneena leskikuningatar onnistui kuitenkin pakenemaan Gripsholmista Tanskaan.

Vuonna 1809 linnassa tapahtui Ruotsin historian dramaattinen käänne, kun Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.

Syyttävä sormi osoitti kuningas Kustaa IV Aadolfia ja hänet pidätettiin ja vietiin Gripsholmin linnaan, jossa häntä pidettiin kotiarestissa yhdeksän kuukautta.

Linnassa hän joutui allekirjoittamaan kruunustaluopumisilmoituk-sen, jonka jälkeen hän perheineen poistui Ruotsista palaamatta sinne enää koskaan.

Yksi linnan suosituista nähtävyyksistä on linnan ylimmässä kerroksessa oleva täytetty leijona 1700-luvulta.

Syy suosioon on se, että leijonan täyttämisestä vastannut konservaattori ei ilmeisesti koskaan ollut nähnyt elävää leijonaa, joten lopputulos ei juuri vastaa nykyistä käsitystä leijonista.

Linnassa oli paljon muutakin katsottavaa.

Vanhoja esineitä ja linnan kirjastoa, joka tunnetaan historiallisesta merkityksestään ei kannata jättää väliin.

Sisätilat linnassa ovat melko tilavat, ja niissä on lukuisia huoneita ja käytäviä, jotka on sisustettu 1500–1800-lukujen tyyleillä. 

Linnan ulkoasu on rakennettu renessanssiarkkitehtuurityyliin, mikä miellytti historiasta kiinnostuneen silmään.

Linnan kohokohtien joukkoon kuuluu laaja noin 4500 muotokuvaa käsittävä Ruotsin valtion muotokuvakokoelma, jossa on näytteillä Ruotsin merkkihenkilöiden muotokuvia, Kustaa Vaasan ajoista aina nykypäivään.

Aivan ihana oli kuva 7-vuotiaasta Gustav IV Adolfista, josta samasta kuvasta oli selkeästi tehty suurennos ja miniversio eri taustoilla. Kopiokoneen alkuversio?

Vaikuttavaa muotokuvakokoelmaa tutkiessa aika kului kuin siivillä, sillä kuvat veivät hyvin ajan tunnelmaan ja elämään, tekemällä niille varatut huonetilat arvokkaiksi.

Ennen poislähtöä oli vielä kuvattava linnan pihalla olleet kaksi kanuunaa.

Kanuunat ovat nimeltään Galten ja Sugga , ja ne ovat olleet Gripsholmin linnassa vuodesta 1623.

Toinen niistä saatiin sotasaaliiksi Narvasta ja toisen  Evert Horn takavarikoi Ivangorodissa vuonna 1612.

Lippu linnaan olisi maksanut ilman Go Stockhom passia 160 SEK.

Linna oli yllättävän lyhyen aikaa auki, vaikka oli kesän paras turistisesonki.

Kannattaakin siis huolehtia, että ehtii vierailulle klo 10-16 välisenä aikana.

Linnan alueella ei ole ravintolaa tai kahviota, joten juomapullo on hyvä olla mukana.

Parkkialueella näytti olevan joku pieni kioski, josta sai jäätelöä ja juotavaa.

Pieni linnakauppa ja helpotushuoneet sentään linnasta löytyvät.

Sateen tauottua kiertelimme vielä pientä Mariefredin kaupunkia ja kävimme myös kurkkaamassa museorautatieaseman ja sen alueen.

Museojunat kulkevat kapearaiteisella radalla Mariefredin, Läggestan ja Taxinge Näsbyn välillä toukokuusta syyskuuhun.

Iltapäivästä palasimme takaisin Tukholmaan, jossa ehdimme vielä hyvin kierrellä erilaisissa nähtävyyspaikoissa.

Huomenna olisikin sitten Upsalan vuoro.

Takaisin alkuun