Oli taas aika pakata matkalaukut ja ruveta kiertolaiseksi.
Kesän matka suuntautui tällä kerralla Sloveniaan.
Olemme käyneet aiemmin pidennetyllä viikonloppumatkalla Ljubljanassa, mutta muu osa Sloveniaa on jäänyt koluamatta. Asia korjattiin nyt.
Pieni Slovenia sijaitsee Alppien vuoristosta ja siellä on helppo vierailla. Tällä kerralla meidän reissu kulki lentäen Ljubljanaan, josta sitten singahtelimme joko junalla tai autolla maan muihin kohteisiin.
Kotiinpaluumatkalla koukkasimme Graziin Itävallan puolella, joka aiemmalla Itävallan reissulla jäi käymättä. Pari päivää varasimme taas kerran Wieniin, josta sitten lesimme takaisin kotiin.
Ljubljanan lentokentältä pääsee keskustaan kätevästi bussilla, taksilla tai shutle kyydillä.
Bussi on edullisin vaihtoehto ja ne lähtevät A-terminaalin edestä.
3 € maksava matka kestää reilut 40 minuuttia.
Lipun voi ostaa bussista tai automaatista. Maksuvälineeksi käy kortti sekä käteinen. Taksi maksaa reilun 50 € ja matka kestää noin 30 minuuttia. Yhtenä vaihtoehtona on varata ennakkoon Shutle kyyti.
Aurinkoinen ja erittäin kuuma + 34 C sää toivotti meidät tervetulleeksi. Tästä oli hyvä jatkaa matkaa.
Ljubljana
Slovenian värikäs ja kompakti pääkaupunki on loistava paikka aloittaa maan tutkiminen. Pieni Slovenian maa sijaitsee Unkarin, Itävallan, Kroatian ja Italian välissä ja maasta on hyvät kulkuyhteydet kaikkiin naapurimaihin.
Ljubljanan Vanha kaupunki on toiminnan keskipiste, josta löytyy linna, monia ikonisia siltoja, kirkkoja ja toreja.
Ljubljana on se verran pieni ja kompakti, että tärkeimmät nähtävyydet kiertää hyvin parissa päivässä.
Olemme viimeksi vierailleet kaupungissa yli kymmenen vuotta sitten, joten varmasti kaupungista irtoaa päivitettävää.
Slovenian historia on pitkä, myrskyinen, värikäs ja erittäin rikas. Tämän pienen ja nuoren maan alue oli pitkään erilaisten imperiumien, valtakuntien ja valtioiden hallinnassa. Useat heimot asettuivat Ljubljanan alueelle tai pitivät sitä kauttakulkupaikkanaan, mikä on suuresti vaikuttanut nyky-Slovenian monimuotoiseen kulttuuriseen rikkauteen.
Slovenia on ollut historiansa aikana mukana myös monessa kähinässä.
Ensimmäinen maailmansota aiheutti Slovenialle poikkeuksellisen paljon uhreja.
Erityisesti kaksitoista Isonzo rintaman taistelua vuorilla Italiaa vastaan olivat raskaat.
Satojatuhansia asevelvollisia kutsuttiin Itävalta-Unkarin armeijaan, ja yli 30 000 kaatui.
Slovenialaisia, jotka asuivat Gorizian ja Gradiscan ruhtinaskunnassa, siirrettiin tuhansittain pakolaisleireille Italiaan ja Itävaltaan. Rapallon sopimuksen jälkeen vuonna 1920 noin 327 000 sloveenia oli siirretty Italiaan, jossa fasistien noustessa valtaan heitä kohtasi väkivaltainen italian pakkokielitys.
Serbien, kroatialaisten ja slovenialaisten kuningaskunta nimettiin 1929 Jugoslavian kuningaskunnaksi.
Tämä väliaikainen ja rauhallinen aikakausi toi vaurautta Sloveniaan.
Toisen maailmansodan aikana Slovenia oli ainoa eurooppalainen kansa, joka oli täysin liitetty sekä natsi-Saksaan että fasistiseen Italiaan.
Slovenian partisaaniyksiköt toimivat osana Jugoslavian partisaaniarmeijoita, joita johti kommunistijohtaja Josip Broz Tito. Titon varjo lankesikin myöhemmin vuosiksi Jugoslavian ylle. Neljän vuoden sissisodan jälkeen vuonna 1945 Slovenia lopulta vapautettiin sotasorron alta Jugoslavialaisen partisaanivastustuksen avustuksella.
Samalla syntyi uusi sosialistinen liittovaltio, joka tunnettiin sittemmin nimellä Jugoslavian liittotasavalta.
Jugoslavian aikakauden aikana Slovenia pysyi taloudellisesti muita sosialisti maita kehittyneimpänä valtiona ja nautti suhteellisen laajasta autonomiasta.
Sosialismin terävimmät kynnet eivät iskeneet maahan kaikella voimalla.
1991 Jugoslaviaa vastaan käydyn Kymmenen päivän sodan jälkeen Slovenia julisti virallisesti itsenäisyyden, ja heinäkuun loppuun mennessä viimeiset Slovenian alueella olleet Jugoslavian armeijan sotilaat lähtivät maasta.
Samana vuonna joulukuussa hyväksyttiin uusi perustuslaki ja demokratisoinnin pyörät alkoivat pyöriä vauhdilla Sloveniassa.
Eurooppalaistuminen alkoi ja jatkui vahvana, mikä näkyi eritoten Ljubljanassa.
Ljubljanassa asuu reilu 300 000 asukasta.
Kaupungin 50 000 opiskelijaa luo Ljubljanaan nuorekkaan ilmapiirin, jota täydentävät runsaat kulttuuri- ja urheilutapahtumat. Kaupunki tarjoaa kiehtovan yhdistelmän kulttuurivaikutteita, huippuluokan gastronomiaa ja kestävää elämäntapaa.
Kunnon turistikaupunkien lailla, myös Ljubljanassa on Ljubljana Card.
Kaupunkia halkovalla Ljubljanica joella tehdään jokiristeilyitä, mikä ei kylläkään kovin kummoinen ollut viime kerralla, kun siihen osallistuimme, joten nyt jäi väliin.
Ljubljanassa on myös mahdollista osallistua ilmaiselle opastetulle kaupunkikierrokselle. Keltaisella sateenvarjolla varustettu opas odottaa vaaleanpunaisen fransiskaanikirkon edessä opastettavia. Kävelykierros kestää noin kaksi tuntia.
Lisäksi kaupungissa kulkee pyörillä varustettu turistijuna sekä sähköinen minibussi, sillä Vanhan kaupungin alue on autoton.
Ljubljanan keskiaikainen linna on kaupungin yksi merkittävimmistä rakennuksista.
Linna sijaitsee kukkulalla kaupungin yläpuolella.
Noin 900 vuotta se on puolustanut kaupunkia ottomaanien hyökkäyksiltä sekä talonpoikien kapinoilta.
1600- ja 1700-luvuilla linnasta tuli asevarasto ja sotilassairaala. Se vaurioitui Napoleonin hyökkäysten aikana ja Itävallan keisarikuntaan hallinnoidessa aluetta linnasta tuli vankila, jona se pysyi aina vuoteen 1905 asti.
Vuonna 1905 linna päätyi Ljubljanan kunnan haltuun. Jossakin vaiheessa, kun Ljubljanassa oli asuntopula, linnaan rakennettiin myös asuntoja. Kun viimeiset asukkaat lähtivät linnasta, alettiin sitä kunnostamaan ja nykyään sitä käytetään kulttuuritarkoituksiin.
Linnaa on kunnostettu lisää viime vuosina edellisestä käynnistämme, mutta siltikään emme lähteneet katsomaan sitä uudestaan. Ihailimme tällä kertaa komeaa ja ylväästi kukkulalla seisovaa linnaa vain kaupungista käsin.
Aiemmin Itävalta-Unkarin valtakunnan suurimman sokerijalostamon kohtalo sinetöitiin 25. elokuuta 1858, kun tuhoisa tulipalo lopetti sokerintuotannon Ljubljanassa.
Tehdas toimi seuraavien vuosikymmenten aikana asuinkäytössä, kun sitä asuttivat vuoroin tehtaan työntekijät ja sotilaat.
Myös köyhimmät ljubljanalaiset muuttivat sinne sankoin joukoin 1895 kaupunkia ravistelleen maanjäristyksen jälkeen.
Sokeritehtaan annettiin ränsistyä, kunnes vuonna 2008 Ljubljanan kaupunki osti sen. Rakennusta restauroitiin 2020-luvun taitteessa ja se sai uuden ja loisteliaan elämän.
Nykyisin Cukrarna tunnettu paikka toimii nykytaiteen esittelypaikkana, että paikkana, jossa voi tutkia ajatuksia ja luoda sekä esitellä kaikenlaisia nykytaideprojekteja. Cukrarna gallerian päätavoitteena on tulla kaupungin uudeksi kulttuurikeskukseksi. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–19. Sisäänpääsy paikkaan maksaa 14 € aikuiselta.
Semeniška kirjasto Semeniška knjižnica sijaitsee Teologisen seminaarin palatsissa.
Barokkityylinen kirjasto on Ljubljanan kätketty helmi, jonka olisin kyllä mielelläni halunnut nähdä sisältä.
Sisäänkäynnissä on vaikuttava portaali, jota kannattelevat Herkuleksen patsaat.
Kaksikerroksinen kirjasto perustettiin vuonna 1701 Academia Operosorumin jäsenten aloitteesta, ja se oli Ljubljanan ensimmäinen julkinen kirjasto. Kirjasto oli omistettu yleisölle 50 vuodeksi, minkä jälkeen se jätettiin teologien haltuun. Sisäänpääsy kirjastoon on ainoastaan ennakkotilauksesta ja oppaan kanssa arkipäivinä.
Ljubljana on täynnä upeita siltoja. Kaikkiaan kaupungissa on yli 20 siltaa. Kolme kuuluisinta siltaa ovat Tromostovjevin Kolmoissilta, Lohikäärmesilta Zmajski most ja historiallinen kävelysilta Šuštarski most.
Plečnikin suunnitteleman Kolmoissillan keskimmäinen on seissyt paikallaan vuodesta 1842, jolloin se korvasi vanhan, strategisesti tärkeän keskiaikaisen puusillan, joka yhdisti Luoteis-Euroopan maat Kaakkois-Eurooppaan ja Balkaniin.
Vuosien 1929 -1932 välillä jalankulkijoille tarkoitetut sivusillat lisättiin alkuperäiseen kivisiltaan.
Nykyään kaikki kolme siltaa ovat kokonaan jalankulkijoille tarkoitettuja.
Jože Plecnikin jalanjälkiä voi nähdä kaikkialla Ljubljanassa, Keskustorilta fransiskaanien kirkon ja Kolmoissillan kiviseen ristiin. Paras tapa tutustua suuren mestarin elämäänsä ja selvittää hänen todellinen vaikutuksensa Ljubljanaan, on vierailla Plecnikin talossa.
Toinen upea silta on Lohikäärme silta Zmajski most.
Lohikäärme on Ljubljanan symboli ja sillä on kunniapaikka kaupungin vaakunassa ja Lohikäärmesillalla.
Legendan mukaan kreikkalaisen mytologian sankari Jason Argonautteineen perusti Ljubljanan.
Hän varasti kultaisen taljan kuningas Aieteselta ja pakeni sitten Argo laivalla tovereidensa kanssa Mustanmeren yli, Tonavaa ja Savaa pitkin Ljubljanicaan. Matkalla he pysähtyivät suurelle järvelle suolla lähellä Ljubljanican alkulähdettä, jossa sanottiin asuvan lohikäärmeen. Jason taisteli, voitti ja tappoi hirviön.
Lohikäärmesymbolit ovat siis olleet läsnä Ljubljanassa antiikin ajoista lähtien. Alkuperäisestä hirviökuvauksesta lohikäärme on muuttunut vähitellen kaupungin viralliseksi symboliksi ja suojelijaksi, joka ilmentää voimaa, rohkeutta ja viisautta.
Lohikäärmehahmot ovat osa nyky-Ljubljanan kaupunkiperinnettä, ja niitä näkeekin kaikkialla.
Niitä on lukuisten slovenialaisten tuotteiden tuotemerkeissä ja niitä voi nähdä katukalusteissa ja kaupunkien infrastruktuurissa.
Ljubljanan virallinen maskotti on lohikäärme Ljubo.
Kolmas upea silta on historiallinen kävelysilta Šuštarski most, joka yhdistää kaksi keskiaikaisen Ljubljanan tärkeää aluetta.
Siltaa koristavat kahdenlaiset pilarit.
Korinttilaiset pilarit määrittelevät sillan muodon, kun taas ioonilaiset pilarit toimivat lampunkantajina.
Silta lisättiin 2021 UNESCOn maailmanperintöluetteloon osana Plečnikin perintöä.
Kosezen, Šiškan ja Bežigradin markkinoilla sekä BTC-ostosalueen ja Mosten markkinoilla viihtyy aivan varmasti.
Torit pursuvat vihanneksia, juureksia, käsitöitä, ruokakojuja ja kukkia.
Torit ovat ljubljanalaisten vilkkaita tapaamispaikkoja sekä paikkoja, joissa voi seurailla kiireettömästi kaupunkilaisten arkista elämää. Ihana kuhina ja erilaiset tuoksut sekä värit ja kauniisti asetellut myytävät veivät kyllä mennessään.
Keskustorin laidassa on kummallinen automaatti, josta saa kylmää maitoa.
Olen ollut siinä uskossa pitkään, että suomalaiset ovat maitokansaa, mutta…
Ilmeisen moinen hitti kylmä maito paikallisten keskuudessa on, kun juomaa kävi yksi jos toinen hakemassa.
Enpä ole aiemmin moiseen törmännyt, mutta meneehän tuokin janojuomana.
Teurastajien silta Mesarski most sijaitsee entisten teurastajien kojujen keskellä.
Karmivat mutta mielenkiintoiset suuret patsaat ja pienet sillan kaiteella istuvat epämuodostuneet olennot liittyvät menneisyyden tarinaan.
Sillan Petkovškovo nabrežjen puolella seisova suuri patsas kuvaa Prometheusta, kun taas kaiteella olevat miniatyyripatsaat viittaavat leikkisästi teurastajan kojuissa aikoinaan harjoitettuun toimintaan.
Silta toimii myös rakkauslukkosiltana.
Kammottavien hahmojen ja sillan kaiteeseen kiinnitettyjen rakkauslukkojen välinen kontrasti tekee Ljubljanan monista romanttisista tarinoista yhden epätavallisimmista.
Villeimmät rakkaustarinat lienee sitten lukittu sillan pieniin hirviöpatsaisiin.
Ključavničarska ulica eli Lukkosepän katu on kapea käytävä, joka yhdistää joenvartta kulkevan kadun mukavaan ostoskatuun.
Lukkoseppäkadulle astuessa on nähtävissä avaimen symboli.
Lukkosepän kadun keskellä on pitkulainen ura, joka on täynnä satoja outoja pieniä pronssisia kasvoja.
Tarkalleen ottaen outoja kasvoja on 700. Ne kaikki näyttävät erilaisilta.
Jotkut itkevät, jotkut huutavat ja toiset nauravat.
Katu johdattaa suihkulähteelle ja muille oudoille veistoksille, mukaan lukien häkissä olevalle luurangolle.
Samainen slovenialainen kuvanveistäjä Jakov Brdar on tehnyt vähemmän kammottavia veistoksia Teurastajien sillalle.
Ljubljanan katedraali eli Pyhän Nikolaoksen kirkko Stolnica Sv. Nikolaj sijaitsee aivan ruokamarkkinoiden vieressä.
Se on yksi kaupungin tärkeimmistä maamerkeistä, ja sen vihreä kupoli näkyy kilometrien päähän.
Sisäänpääsy katedraaliin on ilmainen ja avoinna se on pääsääntöisesti päivittäin klo 11-18.
Tiistaisin se kuitenkin sulkee ovensa jo klo 14 ja sunnuntaisin aukeaa vasta messun jälkeen.
Upeassa kirkossa oli paljonkin katsottavaa.
Kirkon pronssisten ovien reliefit kuvaavat kristinuskon historiaa Sloveniassa.
Yksi kohta ovessa kiiltää, koska ihmiset ovat hieroneet, sitä onnen toivossa.
Olihan tuota onnea sitten itsekin tavoiteltava. Käsidesiä sen jälkeen kämmenelle, joten mahtoiko käsidesi neutraloida onnen hipuset?
Rooman Piazza Navonan Neljän joen suihkulähteestä inspiraationsa saanut Robban suihkulähde on yhtä lailla Ljubljanan symboli kuin ympäri kaupunkia sijoitetut lohikäärmeet.
Alkuperäinen veistos siirrettiin Kansallisgalleriaan vuonna 2006, ja se korvattiin tarkalla kopiolla.
Monimutkainen teos, jossa kolme miestä kaataa vettä kannusta, edustaa ympäröivän Krainan alueen kolmea jokea, Sava-, Krka- ja Ljubljanica jokia.
Suihkulähde sijaitsee Mestnin aukiolla Ljubljanan Vanhassa kaupungissa.
Ljubljanan Vanhassa kaupungissa on ihana vaellella.
Yksi ehdoton paikka ikuistaa kameraan on lohen punainen fransiskaanikirkko.
Kirkon maali oli alun perin kuitenkin punainen, sillä se on fransiskaaniluostarikunnan väri, mutta se on ajan kanssa haalistunut.
Nykyinen väri miellyttää kaupunkilaisia, joten tuskinpa kirkkoa enää maalataankaan alkuperäiseen väriinsä. Kirkko rakennettiin 1646-1660 välillä, mutta sen hienostunut ja huomiota herättävä barokkijulkisivu lisättiin siihen myöhemmin.
Kirkkoa on muutettu vuosisatojen ajan, erityisesti vuoden 1895 maanjäristyksen vaurioiden jälkeen.
Kirkko on ulkoapäin kuin karkki, mutta kaunis se on sisältäkin.
Kirkko on avoinna päivittäin.
Sunnuntaisin se aukeaa vasta messun jälkeen klo 12.30. Muina päivinä se on auki klo10.45–15.45 sekä uudelleen klo16.45–18. Itse kirkkoon pääsee tutustumaan maksutta, mutta jos haluaa nähdä viereisen luostarin museon ja sen kirjaston, niin niistä joutuu maksamaan erillisen 6 € sisäänpääsymaksun.
Kirkon viereinen Kamnikin fransiskaaniluostari rakennettiin vuonna 1492.
Luostarin yleisölle avoinna oleviin osiin kuuluvat 1900-luvun arkkitehdin Jože Plečnikin kuuluisa Pyhän haudan kappeli Kapela Božjega groba ja upea fransiskaaniluostarikirjasto.
Luostarin portit ovat avoinna klo 9-19. Ensimmäisen maailmansodan muistoksi omistettu ja Jože Plečnikin vuonna 1956 perusteellisesti kunnostama luostarin kappeli on yksi mestariarkkitehdin viimeisistä töistä.
Luostarin kirjasto, joka perustettiin vuonna 1627, säilyttää useita ennen vuotta 1550 painettuja varhaisia kirjoja, kopion Jurij Dalmatinin 1500-luvulla julkaisemasta ensimmäisestä slovenian kielisestä raamatunkäännöksestä ja yli 10 000 muuta ennen vuotta 1799 painettua kirjaa.
Kirjastoon pääsee tutustumaan päivittäin klo 11-18.
Pienen juomatauon ja jalkojen lepuuttelutauon jälkeen suuntasimme kohti Ljubljanan suurinta aukiota, Tasavallan aukiota eli Trg republikaa.
Tori tunnettiin alun perinkin Vallankumouksen aukiona, mutta se ehti olla myös muun niminen Jugoslavian aikana.
Slovenian itsenäistyttyä kesäkuussa 1991 nimi otettiin uudelleen käyttöön.
Vallankumouksen muistomerkille perustetulla aukiolla on juurensa maan historiassa ja se tunnetaankin paikkana, jossa on järjestetty tärkeitä tapahtumia. Aukion ympärillä on edelleen nähtävissä sosialistista modernia arkkitehtuuria edustavia rakennuksia. Ihan yhtä kamalia, kuin kaikki muutkin tuon ajan rakennukset.
Juomatauon lisäksi välipalaksi on hyvä nauttia rapea taikinainen Burek, joka on täytetty esimerkiksi juustolla ja omenoilla, sekä suolaisilla vaihtoehdoilla, kuten pinaatilla, kanalla ja naudanlihalla. Burek on erittäin suosittu paikallinen herkku ja kaupungissa onkin runsaasti Burekia myyviä paikkoja.
Slovenian luonnonhistoriallisen museon ja Slovenian kansallismuseo sijaitsevat samassa rakennuksessa.
Kansallismuseossa on laaja kokoelma arkeologisia esineitä, vanhoja kolikoita ja seteleitä sekä taideteollisuusnäyttelyitä.
No sinnehän se oli sitten suunnattava.
Kansallismuseon päärakennus on upea ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museon kohokohtiin kuuluu noin 60 000 vuotta sitten karhun reisiluusta kaiverrettu neandertalilaisen huilun fragmentti. Sisäänpääsy museoon maksaa 6,50 € ja avoinna se on päivittäin klo 10-18.
Pääasiassa junalla matkustavina pitihän se käydä katsomassa Slovenian rautatiemuseon Železniški muzejn tarjonta.
1900-luvun puolessavälissä slovenialaisten rautatietyöläisten perustama rautatiemuseo sijaitsee entisessä Šiškan kattilalaitoksessa.
Ljubljanan Museo oli melko pieni ja sen tarjonta oli saman tyylisiä höyryvetureita mitä on nyt tullut nähtyä muissakin entisissä sosialistimaissa.
Päärakennuksen ulkopuolella olevassa rakennuksessa on esillä opastimia ja vipuja sekä vanhoja vaunuja.
Yläkerran pienessä huoneessa on esillä rautatietaidetta.
Museossa on myös pienoismallirautatie.
Museon on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–18.
Sisäänpääsy maksaa 8 € ja pääsylippu museoon on kuin vanha junalippu.
Tivoli valtavassa puistossa on kartano, kävelyreittejä ja suuri lampi, joka kuhisee elämää.
Puiston läpi kiemurtelee useita polkuja, jotka kulkevat maisemoitujen puutarhojen ja kasvitieteellisen puutarhan läpi.
Puistosta löytyy myös trooppinen kasvihuone.
Puistossa olevassa kartanossa on esillä pieni taidenäyttely. Sisään emme menneet, mutta rakennuksen ulkopuolella olevat neljä valurautaista vahtikoiraa pistivät silmään. Jos katsoo hieman tarkemmin, huomaa että koirilla ei ole kieltä.
Tarinan mukaan koirat suunnitellut saksalais-itävaltalaisen kuvanveistäjä oli täydellinen perfektionisti.
Koiria tehdessään hän käytti ikuisuuden pienten yksityiskohtien hiomiseen, eikä hän huomannut unohtaneensa koirien kieliä, ennen kuin oli liian myöhäistä.
Paikallisen legendan mukaan hän oli niin ärsyyntynyt itseensä, että tappoi itsensä. Tämä on kuitenkin legendaa. Totta on kuitenkin se, että miesraukka masentui ja ahdistui, kunnes päätyi vakavasti mielisairaaksi ja laitokseen.
Ljubljanan Metelkova Mesto oli aikoinaan Itävalta-Unkarin armeijan kasarmi.
Asuinpaikaksi se muuttui 1990-luvulla, ja siitä kehittyi vähitellen nykyinen boheemi paikka, joka on avomielinen kaikenlaiselle taiteelle, underground musiikille ja vaihtoehtoiselle elämäntyylille.
Alueen rakennukset ovat täynnä katutaidetta. Metelkova Mesto on autonominen kaupunkialue Kööpenhaminan Christianian tapaan.
Paikassa kannattaa ehdottomasti vierailla. Illasta paikka muuttuu menomestaksi, jossa paikalliset DJ:t soittavat kappaleita ja yökerhot sekä baarit heräävät vilkkaaseen yöelämään. Väliin jäi yöriennot tälläkin kertaa.
13-kerroksinen Ljubljana Neboticnik eli Slovenialaisittain Pilvenpiirtäjä oli aikoinaan Balkanin korkein rakennus.
Pilvenpiirtäjä on yksi kaupungin parhaista paikoista nähdä Ljubljana ylhäältä käsin.
Sen 12 kerroksessa on näköalaterassi, jolta avautuu näkymä kaupungin kaduille sekä Ljubljanan linnalle ja kaukaisuudessa siintäville Smarna Gore vuorille. Olihan kuumana päivänä yhdelle drinksulle istuttava ihailemaan maisemia ja lepuuttamaan jalkoja.
Ljubljana on erittäin ympäristöystävällinen ja ympäristötietoinen, puhdas ja vihreä kaupunki, joten ei ihme, että kaupungista löytyy Syanometri.
Pitihän se kuva ottaa Syanometristä, joka mittaa taivaan sinisyyttä ja vertaa sitä väriympyrään, joka puolestaan määrittää ilmanlaadun.
Itse laite vaihtaa väriä taivaan värin mukaan, miksi sen väritys näyttää eri aikoina erilaiselta.
Slovenian kansallisteatterin, oopperan ja baletin rikas historia ulottuu vuoteen 1892, jolloin oopperatalon ensi-ilta pidettiin.
SNG:n oopperasta ja baletista on tullut maailmankuulu kulttuurilaitos, jossa esitetään taidelaitoksen omaa tuotantoa sekä useiden slovenialaisten ja kansainvälisten tuottajien esityksiä.
SNG:n ooppera- ja balettitalo on hiljattain remontoitu. Nykyään oopperatalo on yksi Ljubljanan kauneimmista rakennuksista, ja siinä yhdistyvät perinteinen ja moderni arkkitehtuuri. Harmillisesti paikkaan ei järjestetä opastettuja kurkistuskierroksia, joten sisään emme päässeet.
Vurnikova hiša talo on yksi Ljubljanan tunnetuimmista ja värikkäimmistä Art Nouveau rakennuksista.
Julkisivun ja sisätilojen näyttävät koristelut ilmentävät slovenialaisia kansallisvärejä sekä kansanperinteen ornamentteja, josta lopputuloksena on koristeellinen kokonaisuus.
Rakennus sijaitsee aivan Ljubljanan keskustassa lähellä Prešeren aukiota.
Aiemmin pankkina toiminut rakennus toimii nykyään pääosin toimistokäytössä, joten sisäpuolelle ei pääse kurkistamaan.
Kaupungintalo on yksi Ljubljanan tärkeimmistä historiallisista rakennuksista ja kaupungin hallinnon keskus.
Rakennus on peräisin 1700-luvun alusta, ja se on rakennettu barokkityyliin, mutta sitä on myöhemmin muokattu useaan otteeseen.
Kaupungintalon sisäpihalla on kaariarkadeja ja tunnettu Herkules suihkulähde, joka on yksi Ljubljanan vanhimmista julkisista veistoksista.
Kongressiaukio eli Kongresni trg on yksi Ljubljanan keskeisimmistä ja historiallisimmista aukioista.
Se sijaitsee aivan Ljubljana keskustassa Vanhan kaupungin ja modernimman keskustan rajalla.
Aukio perustettiin 1800-luvulla, ja sen nimi viittaa vuoden 1821 Laibachin kongressiin, jossa Euroopan hallitsijat kokoontuivat Napoleonin sotien jälkeen. Useat tärkeät rakennukset ympäröivät aukiota. Kongressiaukio on myös suosittu tapahtuma- ja kokoontumispaikka, jossa järjestetään konsertteja, festivaaleja ja juhlatilaisuuksia.
Pari päivää olivat sujahtaneet ohitse ja illalla piti laittaa vielä tavarat kasaan, sillä aamusta lähtisimme hakemaan vuokra-autoa juna-asemalta.
Hyvät yöunet tulivat tarpeeseen, sillä seuraavalle päivälle oli suunniteltu melkoinen ajorupeama.
Aamusta tossunkärjet kohti juna-asemaa, joka oli melkoisessa myllerryksessä. Kun uusi komea juna-asema valmistuu, tulee siitä melkoinen pytinki.
Täältä voi lukea jutun aikaisemmasta Ljubljanan blogista.
No Comments