Maribor
Taakse jäi aurinkoinen pala pientä Adrianmeren rannikkoa ja rantatunnelmaa.
Matka jatkui aamulla kukonlaulun aikaan kiskoja pitkin kohti Slovenian toiseksi suurinta kaupunkia Mariboria.
Junamatka Mariboriin Adrianmeren rannalta kesti hieman yli 6 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla, joten ihan suorasta reitistä ei siis ollut kysymys.
Hinnalla ei ollut pilattu tämäkään reitti, lipulle tuli hintaa alle 20 €, joten mikäs siinä oli ihailla vaihtuvia maisemia.
Onneksi junat olivat suht ajallaan ja melko tiukka junanvaihto selätettiin ihan rauhallisin askelin, sillä Ljubljanan juna-aseman remontti oli siirtänyt Ljubljanasta Mariboriin lähtevän junan laiturin reilun kilometrin päähän vanhasta asemasta.
Reilun sadan tuhannen asukkaan Maribor, sijaitsee lähellä Unkaria.
Kaupunki sijaitsee Drava joen varrella ja se nimettiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2012.
Maribor sijaitsee paikassa, jossa jo antiikin aikana risteytyivät tärkeät reitit Celeian, Flavia Solvan, Ptujin ja Kärntenin välillä.
Alueella on ollut asutusta jo varhaiskivikaudella, mistä kertovat muun muassa uurnahautausmaa, kelttiläinen asutus ja roomalainen huvila.
1100-luvulla Steiermarkin markkreivi Ottokar III rakennutti linnan nykyiselle Piramidan kukkulalle.
Linnan ympärille kasvoi vähitellen asutus, josta kehittyi markkinapaikka ja 1254 kaupunki.
Keskiajalla kaupunki ympäröitiin muurilla ja puolustustorneilla, joiden ansiosta se kesti myös ottomaanien hyökkäykset.
Piramida luonnon kauniin kukkulan huipulle kiipeäminen on erittäin suosittua.
Noin tunnin kävely kukkulalle palkitaan upeilla maisemilla alas kaupunkiin.
Mariborin pyramidilla ei ole oikean pyramidin kanssa nimestään huolimatta mitään tekemistä.
Kukkulan päällä sijaitsee vanhan linnan rauniot, 1800-luvun kappeli sekä kesäisin avoinna oleva kahvila. Kukkulan korkeus on 386 m ja reiluun ylämäkeen käveleminen polttaa taatusti kaloreita.
1800-luvulla rautatien rakentaminen vauhditti teollistumista, ja Maribor kasvoi nopeasti.
Kaupungin läpi virtaava Drava joki toimi aikoinaan tärkeänä kuljetusreittinä, ja kaupungin vauraus perustui pitkälti kauppaan ja teollisuuteen.
Maailmansodat vaikuttivat voimakkaasti Mariboriin.
Kaupunki oli Habsburgien hallinnassa vuoteen 1918 asti.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaupunki siirtyi Kroaattien ja Serbien valtiolle, vastaperustettuun Jugoslaviaan.
Toisen maailmansodan aikana Saksa miehitti kaupungin, pitäen siitä tiukasti kiinni. Miehittäjävaltio yritti myös tehokkaasti hävittää sloveenin kielen ja kulttuurin kaupungista sekä saksalaistaa sen.
Laajenevan Suur-Saksan alueen rajan vieressä ollutta kaupunkia pommitettiin rajusti Toisessa maailmansodassa, koska siellä sijaitsi saksalaisten ammustehtaita. Puolet kaupungista tuhoutui pommitusten aikana.
Sodan jälkeen Maribor jälleenrakennettiin ja se koki nopean teollistumisen ja kaupungistumisen vaiheen.
Samalla siitä tuli yksi Jugoslavian sosialistisen liittovaltion tärkeimmistä talousmoottoreista.
Jugoslavian hajoamissotien jälkeen Maribor joutui nopealla tahdilla sopeutumaan uuteen markkinatalouteen teollisuuden rakennemuutoksen myötä.
Nykyään Maribor on yliopistokaupunki ja suosittu matkailukohde. Sen viehättävä ja eläväinen Vanha kaupunki on täynnä kahviloita ja ravintoloita.
Mariborin nähtävyydet sijaitsevat melko pienellä alueella ja kävellen pärjää kaupungissa oikein hyvin.
Jos kuitenkin haluaa kiertää tärkeimmät nähtävyydet pyörillä kulkevalla kaupunkijunalla, niin sellainenkin kaupungista löytyy.
Mahdollista on myös osallistua opastetuille kävelykierroksille.
Mariborin 1400-luvun lopulla rakennettu Kaupunginlinna Mariborski grad seisoo Linnanaukion Grajski trg kulmassa.
Se on linnaksi melko vaatimaton ja näyttää ulkoapäin enemmän palatsilta kuin linnalta.
Kuten monet Vanhan kaupungin rakennukset, se edustaa arkkitehtonisten tyylien sekoitusta, sillä linnaa on muokattu ja kunnostettu useita kertoja sen valmistumisen jälkeen.
Linna rakennettiin kaupunginmuurien tueksi, keinona estää ottomaanien hyökkäykset. Linnasta tuli aristokraattinen asuinpaikka ottomaanien uhan laannuttua.
Nykyään linnan monissa huoneissa sijaitsee aluemuseo, joka on yksi Mariborin parhaista nähtävyyksistä.
Museon etnologinen osasto on melko vaikuttava.
Rakennuksen 1700-luvulta peräisin olevaa koristeellista rokokoo portaikkoa koristavat veistokset sekä upeasti koristeltu katto.
Aluemuseo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo10-18. Sisäänpääsymaksu museoon on 12 euroa. Yhteislipun ostamista vanhimpaan viinikellariin kannattaa harkita, koska siinä säästää muutaman euron.
Keskiajalla Mariborissa oli merkittävä ja vauras juutalaisyhteisö, josta muistona on yhä kaupungin synagoga.
Muutaman kadun päässä linnasta sijaitseva synagoga on yksi Mariborin keskustan merkittävimmistä nähtävyyksistä, ja se toimii tällä hetkellä Mariborin juutalaisen kulttuuriperinnön keskuksena.
Paikka on mariborilaisen juutalaisuuden symboli, johon kannattaa tutustua.
Synagoga on yksi Euroopan vanhimmista synagogista. Synagoga mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1354, ja historioitsijat ajoittavat sen rakentamisen 1200-luvulle.
Kaupunginmuurin vieressä nököttävä yksinäinen rakennus oli keskiajalla osa erillisaluetta, jossa oli rituaalikylpylät, Talmudin koulu, Rabbin talo ja juutalainen hautausmaa.
Juutalaiset karkotettiin Mariborista vuonna 1497, joka oli siihen asti ollut juutalaisuuden tärkein keskus nykyisen Slovenian alueella.
Synagoga muutettiin kirkoksi, sitten sotilasvarastoksi ja lopulta yksityiskodiksi, ennen kuin se palasi alkuperäiseen rooliinsa.
Pakkomuuttojen jälkeen jotkut Mariborin juutalaiset ottivat sukunimekseen Morpurgo, Mariborin muistoksi.
Nykyään Morpurgosin sukupuussa on yli 2300 henkilöä, joilla on tämä sukunimi.
Paikka on avoinna arkipäivisin klo 8-16 ja sisäänpääsymaksu on 2 €.
Slomškovin aukiolla sijaitseva Mariborin tuomiokirkko, Stolna župnija Maribor on omistettu Pyhälle Johannes Kastajalle ja se on kaupungin vanhin kirkko.
Kirkon kryptassa on piispa Anton Martin Slomšekin, slovenialaisen kulttuurin puolestapuhujan, viimeinen leposija.
Alun perin romaaniseksi basilikaksi suunniteltu rakennus on kokenut perusteellisia muutoksia vuosisatojen aikana heijastaen muuttuvia arkkitehtonisia tyylejä ja yhteiskunnallisia tarpeita.
1300- ja 1400-luvuilla rakennukseen lisättiin goottilaisia elementtejä, mitkä muuttivat dramaattisesti sen siluettia ja sisustusta. Myöhemmin 1700-luku toi mukanaan laajoja barokkiremontteja, joissa lisättiin taiteellista loistoa koristeellisilla alttareilla ja ylellisillä koristeilla.
Katedraali oli alun perin osa suurempaa kirkollista kokonaisuutta, johon kuuluivat seurakuntakoulu ja dekaanikunta.
Sillä oli merkittävä rooli Mariborin uskonnollisessa, kulttuurillisessa ja koulutuksellisessa elämässä.
Katedraalissa on upeat urut, jotka rakennettiin 1800-luvulla ja joita pidetään yhtenä Slovenian parhaista, miksi katedraalissa järjestetäänkin usein konsertteja.
Katedraalin uusin lasimaalaus suunniteltiin paavi Johannes Paavali II:n vierailun muistoksi vuonna 1999.
Katedraali tai oikeammin kirkko on auki joka päivä klo 6.30–19.30.
Katedraalin torni toimi aikoinaan myös palovartiotornina. Sitä tarvittiin, koska tuhoisat tulipalot olivat polttaneet ja tuhonneet kaupungin useammankin kerran.
Tornin huipulla oli pieni asunto, jossa palovartija asui.
Hänen tehtävänään oli soittaa kelloja aina, kun kaupunki oli vaarassa.
Vasta vuonna 1933 viranomaiset lopettivat palovartioinnin tornista.
Torni kunnostettiin 2000-luvulla ja nykyään sen vartiohuoneessa on esillä museokokoelma palovartijan päivästä.
Museoon pääsee kiipeämällä 162 askelmaa ja vierailu siellä perustuu vapaaehtoiseen kannatusmaksuun.
Tornin huipulla on myös ulkoilmanäköalatasanne, josta näkee Vanhan kaupungin ja ympäristön. Torniin pääsee perjantaisin ja lauantaisin klo 10-13 ja klo 16-19.
Melko, mielenkiitoisen näköinen, sipulinmuotoinen pronssinen muistomerkki Spomenik NOB eli Kansallinen vapautusmonumentti sijaitsee sopivasti Vapauden aukiolla Trg Svobodella.
Se pystytettiin muistoksi 667 saksalaisten natsien miehitystä vastustaneelle partisaaneille, jotka saksalaiset joukot tappoivat miehitysyrityksen aikana Toisessa maailmansodassa.
Veistoksen sileän pronssisen julkisivun kahdelta sivulta leikattujen suurten nauhojen läpi näkyy sisäpallon muoto, johon on kaiverrettu monien partisaani- ja jugoslavialaissankareiden kasvot. Muistomerkissä on myös teloitettujen nimiä ja otteita kirjeistä heidän omaisilleen.
Paikalliset asukkaat ovat antaneet muistomerkille lempinimen Kodžak, koska muistomerkki kuulemma muistuttaa kaljua tikkareita imevää New Yorkilaista tv-etsivää.
Massiivisen punatiilisen Pyhän Marian fransiskaanisen kirkon Bazilika Matere Usmiljenjan kaksoistornit kohoavat suurena Vanhan kaupungin yllä.
Kirkko on yksi Slovenian myöhäishistorian tärkeimmistä uskonnollisista uusista monumenteista.
Kirkko rakennettiin 1613 -1620 samaan aikaan kirkon lähellä sijaitsevan kapusiiniluostarin kanssa.
Vuonna 1784 keisari Joosef II lakkautti kapusiinimunkkiluostarin ja 1818 viimeisetkin kaupunkiin jääneet munkit joutuivat poistumaan kaupungista.
Kirkko ja luostari palasivat fransiskaanien omistukseen 1864 ja siitä tuli pyhiinvaelluspaikka.
Alkuperäinen kirkko kävi pian liian pieneksi kasvavalle uskovien määrälle, jotka siellä vierailivat. Uuden luostarin rakentaminen aloitettiin vuonna 1892, ja uuden kirkon rakentaminen aloitettiin vuotta myöhemmin.
Työ valmistui vuonna 1900, jolloin ruhtinaspiispa Mihael Napotnik vihki sen käyttöön.
Marraskuussa 1906 paavi Pius X korotti sen basilikaksi.
Auki paikka on joka päivä klo 7.30–19.30.
Luostariin liittyvän legendan mukaan kauan sitten fransiskaaniveljekset saivat lahjaksi lehmän eräältä maanviljelijältä.
Munkeilla ei ollut köyttä mukanaan, mikä aiheutti heille ongelmia lehmän kuljettamisessa luostariin.
Virheestä viisastuneina ovat fransiskaanimunkit siitä lähtien kantaneet köyttä vyötäröllään.
Vanhan viiniköynnöstalon julkisivua pitkin kohoaa kuuluisa Vanha viiniköynnös, joka on yksi Mariborin ehdottomista nähtävyyksistä.
Kyhmyinen puu ei ehkä kuulosta vetovoimaisimmalta turistinähtävyydeltä, mutta kyseessä ei ole mikään tavallinen puupala, vaan maailman vanhin rypäleitä tuottava köynnös Guinnessin ennätystenkirjan mukaan.
Žametovka lajikkeen viiniköynnös on tuottanut rypäleitä 450 vuotta. Sitkeä viiniköynnös on selvinnyt vuosisatojen taisteluista ja tulipaloista sekä Toisen maailmansodan pommituksista.
Vanhimman viiniköynnöksen pistokkaista kasvatettuja viiniköynnöksiä kasvaa lähes kaikilla mantereilla ja useissa paikoissa Sloveniassa.
Vanha viiniköynnös tuottaa vain noin 25 litraa viiniä vuodessa, jotka pullotetaan pieniin 2,5 dl pulloihin ja lahjoitetaan tärkeille kaupungissa vieraileville henkilöille. Myyntiin tätä herkkua ei riitä.
Vanha viinitalo on peräisin 1500-luvulta, jolloin se oli osa kaupungin eteläistä puolustusmuuria.
Nykyään se toimii museona, joka kertoo viiniköynnöksen historiasta.
Viiniköynnös onkin ainoa kasvi, jolla on oma museo.
Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaisin klo 10-16. Sisäänpääsymaksu 9,50 €. Paikassa on myös mahdollisuus viininmaisteluun.
Viinikulttuuri on niin syvälle juurtunut Mariboriin, että kaupunkiin on pystytetty kaksi Bacchuksen, viininjumalan, patsasta.
Paikalliset vitsailevat, että vierailijat voivat humaltua pelkästään haistelemalla kaupungin ilmaa.
Vaikka kuinka ahkerasti ilmaa haistelin, ei olotila muuttunut ”ohutta yläpilveä” olevaksi hiprakaksi.
Oozss Vinag vinarstvo sadjkjarstvo Maribor on yksi Vanhan kaupungin erikoisuuksista.
Vinag 1847 viinikellari sijaitsee Vanhan kaupungin alla.
Kellarin rakentaminen aloitettiin 1800-luvun puolivälissä, ja nyt kellari on 2,5 km pitkä.
Yhdessä Euroopan suurimmista ja vanhimmista klassista viinikellareista huokuu historia kivikäytävien, puutynnyrien ja tuhansien pimeässä rauhallisesti kypsyvien pullojen kautta. Myös vahva homeen haju leijuu käytävissä. Toinen meistä jäi kiertämään opastetun kierroksen loppuun. Joku lähti haukkaamaan happea ja ottamaan astmapiipusta lääkettä. Ihan vaan vinkkinä, homeallergikot pysykää tästä paikasta kaukana.
Järjestetyt opastetut kierrokset ovat päivittäin klo 12, 14, 16 ja 18 ja tietenkin 30 € peruslipulla pääsee maistelemaan viinejä. Kävely kellarin läpi on kuin aikamatka. Erityinen kokemus on viiniarkisto, jossa säilytetään yli 85 000 pulloa viiniä arkistoituna. Jokaisella pullolla on oma tarinansa, oma vuosikertansa ja oma luonteensa.
710 km pitkä Tonavan sivujoki Drava oli Mariborin tärkein liikenneväylä rautateiden rakentamiseen asti 1860-luvulla.
Lentin alue joenrannalla toimi tärkeimpänä telakointiasemana sadoille lautoille ja pienille rahtialuksille, jotka pysähtyivät siellä matkalla Tonavalle ja Mustalle merelle.
Kesällä Tarjolla on lyhyitä risteilyjä Drava joella.
Myös hieman erikoisempia lauttakyytejä olisi ollut tarjolla.
Puisella ei kovin tukevan ja turvallisen näköisellä lautalla, jota työnsi moottorivene, ukkoporukka nautti olutta. Hmm, onkohan ihan laillinen?
Nykyään alueella on hyvin säilyneitä barokkitaloja ja joen varrella sekä torien reunoilla on useita baareja ja kahviloita.
Rantaa kävellessä eteen tulee valkoiseksi kalkittu Tuomiotorni Sodni stolp, joka on yksi Mariborin tunnetuimmista keskiaikaisista maamerkeistä.
Se rakennettiin alun perin 1300-luvun alussa osaksi kaupunginmuureja suojaamaan Vanhan kaupungin lounaiskulmaa.
Myöhemmin tornia laajennettiin ja uudistettiin useaan otteeseen, erityisesti 1500-luvulla renessanssityyliin.
Nimestään huolimatta torni ei ollut varsinainen oikeustalo, vaan se liittyi kaupungin puolustus- ja hallintojärjestelmään. Kansanperinteessä se yhdistetään oikeudenkäynteihin ja rangaistuksiin, mistä nimi Tuomiotorni juontuu.
Nykyisin torni on suojeltu historiallinen nähtävyys ja siellä järjestetään myös kulttuuritapahtumia sekä näyttelyitä.
Torni tunnetaan myös nimellä Pyöreä torni muotonsa vuoksi ja myöhemmin sitä kutsuttiin myös luostarin torniksi sen kapusiiniluostarin läheisyyden vuoksi.
Puolustustorni on peräisin 1300-luvun alusta. Sen ulkonäkö on muuttunut useita kertoja, mutta nykyisen asunsa se sai Toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Vuonna 2021 se restauroitiin täysin kulttuuritapahtumia varten, ja siitä lähtien sitä on hallinnoinut Mariborin nukketeatteri.
Myös vesitorni Vodni stolp oli puolustustorni, jonka historia juontaa juurensa 1500-luvulle.
Tuolloin turkkilaisten hyökkäykset lisääntyivät, ja siksi tämä puolustustorni rakennettiin osaksi entistä suurta kaupunkilinnoitusta.
Nykyään vesitorni on suosittu kohtaamispaikka sekä paikallisille että turisteille, ja se on helposti tunnistettavissa viisikulmaisesta pohjaratkaisustaan ja kapenevasta katostaan.
Kun tornin merkitys sotilaallisessa tarkoituksessa väheni, otettiin se käyttöön viinin varastointiin ja siitä tuli samalla Slovenian vanhin viinikellari. Vesitornin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee viinibaari, jonne kannattaa poiketa.
Sloveeniksi Stari most tarkoittaa vanhaa siltaa.
Silta valmistui vuonna 1913, joten sen historia ulottuu yli 100 vuoden taakse.
Sillan kolme korkeaa punaista kaarta ovat ikoniset ja tekevät siitä Mariborin kuuluisimman sillan.
Siltaa pidetään Mariborin historian ja sitkeyden symbolina.
Sillan strateginen merkitys korostui Toisen maailmansodan aikana, kun Jugoslavian armeija tuhosi sen huhtikuussa 1941 estääkseen saksalaisten joukkojen etenemisen.
Sillan jälleenrakennus ja sitä seuranneet peruskorjaukset, erityisesti vuosina 1998 ja 2000, ovat varmistaneet, että Vanha silta palvelee edelleen kaupunkia säilyttäen samalla historiallisen olemuksensa.
Kaupungin mukulakivinen, suorakaiteen muotoinen renessanssityylinen pääaukio Glavni trg on ollut olemassa 1200-luvulta lähtien.
Aukiota ympäröivät useat tyylikkäät ja kauniit pastellisävyiset vanhat, ehkäpä hieman Itävalta-Unkari tyyliset rakennukset.
Torin keskellä on ruttopatsas, joka alun perin pystytettiin puurakenteisena vuonna 1681 muistomerkiksi tuhansille ruttoon kuolleille ihmisille.
Ruttoepidemian pyyhki pois kolmanneksen kaupungista vuonna 1680.
Nyt näkyvä patsas pystytettiin vuonna 1743, ja se on yksi Keski-Euroopan kauneimmista ruttopylväistä.
Kaikki alueet eivät kaupungissa ole vanhaa ja kaunista, sillä yhtenä entisen Jugoslavian teollistuneimmista kaupungeista näkyy myös Titon aikakauden sosialistinen arkkitehtuuri. Moneen muuhun entiseen sosialistimaahan verrattuna pahimmilta ylilyönneiltä on kaupungissa onneksi säästytty.
Aukion päädyssä komeilee hieno renessanssityylinen kaupungintalo Rotovž, joka rakennettiin alun perin vuonna 1515 ja se uusittiin renessanssityyliin vuosina 1563–1565.
1600-luvulla Maribor oli yksi Slovenian Steiermarkin tärkeimmistä noitaoikeudenkäyntien keskuksista Habsburgien hallinnon aikana.
Kaupungintalo toimi oikeudenkäyntien keskuspaikkana, jossa syytettyjä kuulusteltiin ja tuomittiin noituudesta, paholaisen kanssa liittoutumisesta sekä haitallisesta magiasta.
Tuomiot perustuivat usein kidutuksella saatuihin tunnustuksiin, naapureiden syytöksiin ja pelkoon esimerkiksi sadon epäonnistumisista tai karjan kuolemista. Usein rangaistuksena oli polttaminen roviolla, ja teloitukset järjestettiin julkisesti Glavni trg aukiolla varoitukseksi muille.
Yksi tunnettu myytti kertoo, että Mariborin raatihuoneen barokkitorni näyttää vinolta, koska 1500-luvun rakentajat siirsivät sitä tahallaan protestina maksamattomia palkkoja vastaan.
Arkkitehtoniset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että torni on oikein keskitetty, ja näennäinen epäsymmetria johtuu rakennuksen epäsäännöllisestä muodosta sekä myöhemmistä muutoksista. Asiakirjoista ei löydy todisteita työtaisteluista.
Aukion toriperinne on elvytetty ja perjantaiaamuisin järjestettävillä maanviljelijöiden markkinoilla, joilla myydään kauden hedelmiä ja vihanneksia, leipää ja alueellisia herkkuja, kuten gibanica leivonnaista.
Toreilla on aina myös krääsänmyyjiä.
1900-luvun alussa Maribor eli historiansa myrskyisimpiä vuosikymmeniä, jolloin kahdeksan kymmenestä kotitaloudesta puhui saksaa. Toisen maailmansodan alkaessa kaupunki joutui natsien tähtäimeen, jotka halusivat tehdä kaupungista jälleen saksalaisen.
Sodanaikaisia saksalaistamispyrkimyksiä on dokumentoitu ja tallennettu Kansallinen vapautusmuseoon.
Museossa pääsee tutustumaan natsien miehityksestä ja partisaanien toiminnasta Ala-Steiermarkin ylängöillä vuosina 1941–1944.
Paikka on avoinna arkisin klo 8-17 ja viikonloppuisin klo 9-12.
Sisäänpääsymaksu museoon on 6 €.
Taas sai tossut kyytiä, kun kahden päivän päästä suuntasimme juna-asemalle. Olikin aika vaihtaa maata ja ruveta suunnittelemaan kotiinpaluuta. Nenä kohti Itävaltaa ja Grazia.
Kiitos Slovenia. Olipa niin kiva kierrellä maan erilaisia kohteita. Pienessä maassa on kaikkea. Oli vuoristoa, keskiaikaisia kaupunkeja, Itävalta-Unkarin loistoa ja pala Adrianmerta.
Slovenia oli erittäin siisti ja ystävällinen maa. Sen ajokulttuuri oli maltillista, tiet ja tiekyltit hyviä sekä maisemat niin kauniita. Junayhteydet toimi ja hotellit olivat siistejä ja laadukkaita. Palvelua sai hyvin englanniksi. Ei mitään valittamista tästä maasta. Suosittelen todellakin vierailua Sloveniaan.
No Comments