Kevättä Malagassa
Tammikuun juhlapyhät olivat takana ja oli aika ruveta odottamaan kevään saapumista myös Malagaan.
Pikku hiljaa osittain lehdettömät puut saivat lehtien alut, pensaisiin ja puihin rupesi ilmestymään kukkia ja luonto heräsi kauniiseen väriloistoon.
Malaga on niin iso paikka, että siellä oli helppo löytää tekemistä viikonlopuiksi ja vapaapäiviksi.
Yhtenä viikonloppuna kävimme retroauto- ja moottoripyörätapahtumassa
Messukeskuksessa olleeseen tapahtumaan pääsi kätevästi bussilla 20.
Tapahtuma on joka vuotinen ja siellä oli julmetusti väkeä. Voi kyllä sanoa, että messu-, kilpailu- ja myyntitapahtuma oli selvästi alan harrastajien Mekka.
Tarjolla oli vanhojen autojen manuaaleja, osia ja vanhaa- sekä uudempaa varaosaa. Myynnissä oli näyttelyn lisäksi upeita vintage autoja. Pääsylippu tapahtumaan yhdistettynä automuseon lippuun maksoi 15 €. Automuseolippu oli voimassa koko vuoden, joten autoähkyä ei tarvinnut yhdessä päivässä hankkia.
Niinpä me sitten eräänä vapaapäivänä suuntasimme Automuseoon, joka on oikein suositeltava paikka. Upeita autoja ja niiden yhteyteen oli sisälletty saman vuosikymmen muotiluomuksia.
Tarkoituksena oli myös mennä seuraamaan Malagan futisottelua kahdestikin, mutta kummallakin kerralla sää oli niin huono, että väliin jäi.
Malagan jalkapallojoukkue Málaga CF pelaa Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Segunda Divisionissa, joten super julkkiksia emme olisi kuitenkaan nähneet.
Malaga Airport Bus – A Stadion on menossa remonttiin, sillä vuoden 2030 jalkapallon MM-kisat ovat Espanjassa ja viidessä muussa maassa ja ne tuovat myös pelattavia otteluita Malagaan.
30 000 katsojaa vetävä stadionille viiletti kotipelipäivinä sankka fanijoukko, jotka pysähtyivät lähellämme olevaan sporttipubiin yksille tai kaksille tai kolmelle, ennen ottelun alkua.
En nyt suurin jalkapallon ystävä ole, mutta jo tunnelman ja kokemuksen takia ajatus lähteä seuraneidiksi oli olemassa. Pelkkä fanien seurailu teki kyllä selväksi, että espanjalaiset ovat intohimoista jalkapallokansaa.
Kun ei sitten ollut muutakaan tekemistä, teimme useana päivänä päiväretken, jossa kävimme vain syömässä ja kuluttamassa aikaa lähialueilla.
Yhtenä päivänä junailimme itsemme Fugeen.
Malagan alueella kulkee kaksi paikallisjunalinjaa, joista C1 kulkee Malgan ja Fuengirolan väliä sekä C2 Malagan ja Áloran väliä.
Noin 45 minuuttia kestävä C1-junan pääteasema on Fuengirola.
Tällä junalla pääsee myös Benamdelaan, lentokentälle ja Torremolinokseen. Asemat ovat nykyaikaisia rullaportaineen ja hisseineen. Sen verran vinkkaan, että Malagasta lähdettäessä kannattaa ottaa juna jo heti Centro Alamedan asemalta, sillä Maria Zambranon pääasemalta nousee kyytiin niin paljon porukkaa, että vapaita istumapaikkoja tuskin enää seuraavilta asemilta löytyy. Sama koskee toisin päin, jos matkan varrella tulee kyytiin kohti Malagaa, joutuu melko varmasti seisomaan.
Junamatkan hinta määräytyy kuljettavan matkan mukaan.
Malagan ja Fuengirolan välinen matka maksoi 3,60 €.
Liput ostetaan asemien lippuautomaateista ja lipulla kuitataan itsensä sisään ja sitten ulos. Samaa lippukorttia voi ladata myöhemminkin, mikä tiputta seuraavan matkan hintaa.
Toisena päivänä kävimme lasillisella Torressa ja kolmantena kertana lähdimme kuluttamaan aikaa Benamaldelaan. Näistä ei tämän enempää. Tarkemmat kuvaukset paikoista löytyy aiemmasta blogistani muutaman vuoden takaa.
Helmikuun lopussa alkoikin sitten viikon kestänyt Karnevaaliviikko.
22.2-2.3.2025 välisen ajan kaupunki olikin täynnä väkeä ja melkoista hulinaa.
Jouluvalot oli vaihdettu karnevaalivaloihin ja taas alkoi melkoinen vilske.
Karnevaalilla on syvät juuret kaupungissa, mutta sen moderni versio juontaa juurensa vuoteen 1981.
Samana vuonna Malaga juhli ensimmäisiä karnevaalitapahtumiaan laulu- ja pukukilpailuilla.
Siitä lähtien siitä on tullut kaupungin tärkeimpiä festivaaleja.
Viikko sisälsi Karnevaali jumalan ja jumalattaren valinnan, jotka virallisesti edustavit karnevaalia viikon aikana.
Virallinen karnevaaliparaati, mielettömillä kulkuneuvoilla ja asusteilla höystettynä kulki kaupungin keskustan läpi ja taas oli kadut täynnä ihmisiä.
Karnevaaliryhmien satiiriset laulut ja musiikki tunnetaan nimellä compars ja chirigota. Niiden esittäminen jatkui iltaisin koko viikon historiallisessa keskustassa. Vaikka laulujen sanoja ei ymmärtänyt, oli esityksissä hauska ilmapiiri, jossa oli paljon iloa, musiikkia, tanssia sekä heittäytymistä ja väriä.
Karnevaalipuvut olivat uskomattoman upeita ja taidokkaasti tehtyjä.
Huomasi kyllä, että karnevaalit oli kaupungin juhla ja miksipä ei kun, alkavan kevään kunniaksi oli kaikilla vielä ylimääräinen vapaapäivä.
Jumalten ja jumalattaren karnevaaliparaati, viikon kestäneiden hulinoiden jälkeen päättyi karkki- ja paperisilppusateeseen. Ja tuota paperisilppua sitten imurointiinkin seuraavat viikot. En tiedä, minkä lahkeen ja taskun pohjalla niitä lymyili ja jo kohta niitä löytyi taas asuntomme lattialta.
Totta kait karnevaaleihin kuului myös Drag Queen kilpailu.
Taas piti äimistellä, noiden pukujen mahtavuutta ja jokailtaista ja päiväistä väen paljoutta
Lapsille oli myös karnevaaliviikon aika omaa ohjelmaa, kuten pukukilpailu, jolloin sitten kruunattiin karnevaalien prinssi ja prinsessa sekä valittiin parhaat karnevaalipuvut.
Ennen viikon päättävää suurta Grande finalea paikalla olijat saivat ilmaisen annoksen sardellia Plaza de la Constituciónilta puolenpäivän jälkeen.
Karnevaaliviikon päättää Gran boqueroná tapahtuma, jossa karnevaalit päättyvät näyttävän traagisesti.
Suurin osa Espanjasta hautaa sardiinin juhlien päättymisen ja paaston alkamisen kunniaksi, mutta Malaga hautaa sardellin.
Jättiläismäinen boqueróni päätyi valtavaan kokoon La Malaguetan rannalla ja musta savupilvi päätti karnevaaliviikon, jättäen jäljelle vain kasan tuhkaa.
Olihan siinä viikon verran hulinaa, hyvä kun mukana pysyi.
Pari viikkoa karnevaalien jälkeen menikin sitten huonojen kelien kanssa.
Pakko sanoa, että melkoisen sateiset kelit hallitsivat maaliskuun keskeisiä viikkoja.
Maaliskuussa alkoi suuret Malagan filmijuhlat, jotka pistivät taas vipinää kaupunkilaisten kinttuihin.
Hulinasta ja vauhdista kyllä nautittiin, mutta muuten ne menivät ohi, sillä kieltä taitamattomana, ei espanjalaisen elokuvan parhaat puolet olisi minulle ainakaan avautuneet.
Maaliskuu oli Malagassa myös appelsiinipuiden kukinnan kausi, jolloin pääsi haistamaan kukkien ihanan tuoksun monissa osissa kaupunkia.
Lähinnä olevan bussipysäkin edessä oleva kukkiva appelsiinipuurivistö ilahdutti joka päivä.
Maaliskuu toi myös mansikat kaupunkiin. Valtavan kokoiset mansikat olivatkin melkoinen houkutus, mutta vain ulkonäöltään. Maku ei päässyt lähellekään kotimaisia mansikoita. Mansikkahimo jäi siis yhteen kertaan.
Viinikään ei maistunut enää viikkojen jälkeen, kait kaikesta saa itsensä kylläiseksi.
ps, tuohon paikkaan ei kannata mennä, vaikka kuuluisa onkin.
Pöydän pinta ja lattia on niin tahmea yliläikkyneistä juomista, että yöäk. Tuntui, että tossunpohjat liimautuivat lattiaan, vanhan viinan hajusta puhumattakaan…
Ai niin, mainita täytyy myös Iglesia de los Santos Mártires Ciriaco y Paulan kirkko, joka on aivan lumoava.
Jos hieman Vanhan kaupungin reunamilla haahuilee, niin melko olemattoman näköiseen kirkkoon kannattaa eksyä.
Pyhien marttyyrien Ciriacon ja Paulan Malagan seurakunta on yksi neljästä alkuperäisestä seurakunnasta, joka perustettiin katolisten hallitsijoiden saapuessa Malagaan vuonna 1497.
Myös kirkon historia on mielenkiintoinen. Vuonna 1854 osunut tykinkuula, 1884 iskenyt maanjäristys ja vuonna 1936 tapahtunut ryöstö rappeuttivat kirkkoa ja sen loistoa.
Vielä pahempaa oli, kun se muutettiin Intendantti työpajaksi Espanjan sisällissodan aikana.
Onneksi kirkko entisöitiin ja se on päässyt entiseen loistoonsa. Taas tuli todistettua, että katolisissa maissa ei kirkon ulkomuoto tai näkö kerro, mitään, mitä ne voivat pitää sisällään.
Maaliskuu toi myös turistit enenevällä joukolla alueelle.
Monet rantojen kuppilat roudasivatkin kuun viimeisinä viikkoina rantatuoleja rannoille ja valmistelivat kiivaasti turistisesongin alkamista.
Kerrostaloelämän harjoittelun yhteydessä minusta kehkeytyi kunnon kerrostalokyttäri.
Selvitin monta asiaa huudeilla. Mm, että tien toisella puolella olevan leipomon yötä päivää hommissa oleva Antonio myi ennen aukioloaikaa uunituoreita tuotteita sivuovesta tutuille.
Lähiöpummi joi ainakin kuusi vihreässä tölkissä ollutta olutta päivän aikana, Bambino-kappale soi aina klo 12 läheisessä koulussa ja naapurimme keräsi kaksi päivää roskia ulko-oven eteen.
Sain myös selville, että alakerran putkiliikkeeseen palkattiin uusi työntekijä, sekä hoidin kiharat hiuksiini ja kulmakarvat kuntoon Google-kääntäjän avulla ja parilla kuvalla.
Tein myös kerrostalokyttärin vastaiskun, kun naapuri luukutti espanjalaisia lauluja 1½h.
Jaksoin noin tunnin, sitten iskin. Laitoin ensin soimaan Käärijän Cha Cha Chaa 100 % volyymilla ja perään Bara bada bastun, loppuihan huudatus ja meteli.
Välillä oli kyllä hupia. No täytynee kai aloittaa espanjan kielen opiskelu.
Huomasin, myös, että pieni koti ikävä iski, sillä pikku ihmisten ääntä ja alkavaa suomen kevättä rupesi jo kaipaamaan.
Siinä se kolme kuukautta talvipakolaisuutta meni.
Oli aika pakata tavarat ja sulkea mainioksi osittanut vuokrakämpän ovi.
Asunto oli todellakin mainio, voin suositella.
Hissi, autopaikka kellarissa sekä mainio vuokraisäntä ja asunto siisti kuin mikä. Bussiyhteydet toimivat moitteettomasti, kaksi pysäkkiä parinsadan metrin päässä, kauppa lähellä ja joka-aamuinen vastapaistetun leivän tuoksu. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen.
Matka jatkui vielä reiluksi viikoksi ennen kotiin palauuta Madridiin, Segoviaan, Toledoon, Avilaan ja Salamancaan. Laukut vetoon ja suurnopeusjuna alle. Ei kun kohti Madridia.
Täältä voit lukea lisäksi kuvauksen edellisestä Malagan matkasta ja täällä on kuvaus talven pyhien vietosta Malagassa
No Comments