Sintra ja Évora
Sintra
Hyppäsimme aamulla Sintraan menevään junaan. Sintraan on paikallisjunayhteys Lissabonista ja jos on hankkinut Lisboa Cardin, niin myös Sintraan menevät junat hoituvat sillä, koska Sintraan kulkevat junat ovat osa Lissabonin kaupunkijunaverkkoa. Ilman Lisboa cardia yhden suuntainen lippu kahdelta jää maksamaan 6 €.
Sintra sijaitsee 25 km päässä Lissabonista ja junamatkaan kuluu aikaa reilu puoli tuntia, toki riippuu miltä Lissabonin asemalta nousee junaan.
Lissabonin ja Sintaran välissä on kaksi rautatietä.
Toinen kulkee Orient asemalta Areerion, Entrecamposin ja Sete Riosin asemien kautta ja toinen linja kulkee Rossion asemalta.
Molemmat junavaihtoehdot saapuvat samalle Sintran asemalle.
Sintran asemalta kaupungin vanhan osan nähtävyyksille on 1½ kilometrin kävelymatka.
Sen verran magneetti tämä paikka on, että juna-aseman ulkopuolella oli jo heti aamusta jos jotakin opastetun ja turistikierroksen kauppaajaa ja kyydin tarjoajaa. Oli Tuk Tukkeja, pyörillä kulkevaa kaupunkijunaa ja ties mitä.
Tärkeimmät nähtävyydet Palácio Nacional da Penan sekä Castelo dos Mouros sijaitsevat korkealla vuoren päällä, joten jalkaisin matka on melkoinen ja jyrkkä.
Lipun hinta yhteen matkaan 434 turistibussilla jää alle 5 €.
Mahdollisuus on ostaa myös Hop on Hop off All Buses 24 tunnin lipun, jonka hinta on alle 15 €. Tämä lippu sallii rajoittamattoman kyydin kaikilla Scotturb busseilla Sintrassa ostopäivänä. Bussilla 435 pääsee Montserraten palatsiin ja moneen muuhun paikkaan alueella. Vuoroväli on noin 15 minuuttia.
Monelle Sintra on vain Palácio Nacional da Penan värikäs ja satumainen linna, mutta kaupunki tarjoaa myös paljon muuta.
Linnojen ja kukkuloiden kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde.
Helpoiten päiväretkellä kiertää Castelo dos Mouroksen eli Maurilaislinnan ja Penan palatsin puutarhoineen sekä Palácio Nacional de Sintra kansallispalatsin, varsinkin jos kulkee niiden välit turistibussilla 434.
Huomioida kannattaa, että bussi kulkee puoliympyrän muotoisen reitin ja lippua voi käyttää vain kerran. Reitti kulkee Sintra Estação (Sintran asema) – São Pedro de Sintra – Sintra Vila (kansallinen palatsi) – Castelo dos Mouros (Maurien linna) ja Palácio da Pena (Penan palatsi). Maurien linnoituksen ja Penan palatsin väli on noin 300 m, joten se taittaa helposti jalan.
Taksikyyti osoittautui mainioksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi.
Taksikyydillä Penan palatsille tuli hintaa hieman yli 20 €, sekä aimo annos tietoa Sintrasta.
Taksissa istuessamme totesimme kuskille, että ei kait kukaan todella lähde kävelemään ylös palatsille ja kuski kertoi, että kyllä vaan, mutta nauroi makeasti perään, että matkan pituuden ja rasituksen kyllä näkee kävelijän askeleesta ja ilmeestä.
Tie palatsille on todella kapea ja erittäin mutkainen sekä pitkä. Alaspäinkin matka kaupunkiin on pitkä, joskin lyhyempi kuin ylöspäin. Linnalle pääsee vain yhtä yksisuuntaista reittiä pitkin ylös ja toista yksisuuntaista alas. En kyllä lähtisi tarpomaan, sillä Sintran Vanhassa kaupungissakin saa kiivetä mäkiä ylös ja alas, joten jalkoja kannattaa säästää siihen.
Linnakaupungin ykköskohde on Penan näyttävä palatsi – Palácio Nacional da Pena sekä sitä ympäröivä hulppea puutarha.
Palatsia pidetäänkin yhtenä Portugalin seitsemästä ihmeestä.
Palatsiin voi ostaa pelkästään puutarhaan tai myös palatsin sisällä vierailuun oikeuttavan pääsylipun. Puutarhalipullakin pääsee ihailemaan satulinnaa ulkopuolelta aivan sen vierestä. Penan palatsiin ja sen puutarhaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa useampi tunti, mutta helposti siellä saa kulumaan lähes koko päivänkin.
Paikka on avoinna klo 9.30 -18.30. Puisto aukeaa jo klo 9 ja on avoinna klo 19 asti.
Ostimme vielä minibussikyydin lippuluukun sisäänpääsyltä ylös palatsille ja takaisin alas, tarkoituksena oli säästää hieman jalkoja ja voimia – kannatti.
Matkaa käveltäväksi ylös mäkeä nimittäin kertyy muutama askel ennen kuin saapuu itse linna-alueelle.
Lippua palatsiin saattaa joutua jonottamaan pitkäänkin, joten hyvä vaihtoehto on hankkia se etukäteen. Palatsin sisäpihalla olevalle tasanteelle pääsee ilman lippua ja sitä voi ihailla ensin siinä toivossa, että pitkä lippujono lyhenee. Tosin silloin joutuu kävelemään edestakaisin lippuluukun ja linna-alueen väliä.
Kuski kertoi, että nyt toukokuussa ja varsinkin heti aamusta oli hyvä aika vierailla palatsissa, koska se ei ole kovin ruuhkautunut, ahaa?
Kuinkakohan paljon niitä turisteja siellä sitten on ruuhka-aikaan?
Palatsikierroksen jälkeen siinä yhdentoista maissa porukkaa oli paikalla jo melkoisesti.
Uskomaton satulinna kohoaa Sintra vuoren päällä värikkäänä kuin karamelli.
Palatsin suunnittelivat kuningas Ferninand II yhdessä kuningatar Maria II:n kanssa.
Palatsi tai oikeammin linna rakennettiin kuningasperheen kesäasunnoksi.
Palatsi on ulkoapäin täynnä kirkkaita värejä, muureja, torneja, sekä abstrakteja ja myös hiukan absurdeja kokonaisuuksia ja yksityiskohtia.
Palatsin sisätiloissakin on paljon katsottavaa.
Esillä on hyvin entisöityjä kuningasperheen esineitä ja huonekaluja.
Palatsin sisäpuolinen anti ei nyt niin kummoinen ollut. Ulkopuoli oli komeampi.
Itse palatsin lisäksi nähtävää löytyy sitä ympäröivästä puutarhasta, tai oikeammin metsäisestä puistosta.
Puistossa on taianomaisia lampia sekä tietenkin Gruta do Monge luola ja siellä sijaitseva kuningattaren valtaistuin.
Unohtaa ei kannata piparkakkuhuvila Chalet da Condessa d’Edlaa, joka romanttisine tarinoineen on kuin sadusta.
Sintran kaupungin yläpuolella seisovat jykevän maurilinnoituksen muurit vartiotorneineen. Castelo dos Mouroksen keskiaikainen linnoitus rakennettiin alueen puolustuslinnaksi.
Maurilinnoituksen kiemurtelevien muurien päältä on upeat näköalat Sintran alueelle, kunhan ensin jaksaa nousta pitkän matkan portaita pitkin.
Tunne oli hieman sama kuin kiivetessä Kiinan muurilla vuosia takaperin. Huh huh!
Tämä kohde ei sovi liikuntarajoitteisille. Paikalla vieraillessaan voi hyvin kuvitella ritariaikakauden tunnelman. Kivipaasien lomaan kaivetut viljavarastoina käytetyt siilot ovat edelleen nähtävissä. Paikka on avoinna klo 9-18.30 ja kiipeäminen linnalle ja kävely sen muureilla maksaa reilun kympin.
Palácio Nacional de Sintran kansallispalatsissakin riittää nähtävää.
Palatsia kutsuttaan myös Palacio da Vilaksi.
Kansallispalatsi sijaitsee Sintran historiallisessa keskustassa ja sen tunnistaa kahdesta valkoisesta kartionmallisesta tornista, jotka ovat kuninkaallisen keittiön savupiippuja. Savupiiput ovat muodostuneet paitsi palatsin myös koko Sintran kaupungin ikoneiksi.
Palatsin ulkomuoto voi hieman pettää, sillä ulkoapäin melko mitäänsanomattoman näköisen palatsin sisällä on paljonkin katsottavaa.
Palatsi toimi vuosisatojen ajan Portugalin kuninkaallisten kakkosasuntona.
Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-18.30 ja sisäänpääsymaksu palatsiin on 13 € aikuiselta.
Palatsin puutarhaan on vapaa sisäänpääsy.
Tässä palatsissa sitten olikin tilaa kierrellä. Kaikki ilmeisesti vierailevat vain vuoren päänähtävyyksillä.
Linnan edessä aukeaa Sintran keskusta, joka on pieni, mutta nätti.
Useat ulkoilmakuppilat olivatkin täynnä lounastajia ja pienellä jalkojen lepuuttelutauolla olevia janoisia matkalaisia.
Matkalla Sintran keskustastan juna-asemalle on esillä erilaisia kansainvälisiä taideteoksia.
Suomalaisen taiteilijan Auli Korhosen tekemä kiviveistos Railo – Suomi 100 Finland oli päässyt myös esille.
Quinta da Regaleiran palatsi on yksi Sintran kiehtovimmista ei kuninkaallisista nähtävyyksistä.
Paikka on yksi Sintran monesta UNESCOn maailmanperintökohteista.
Palatsia ympäröi mystinen puutarhasta, joka on myös kiinnostava vierailukohde, josta löytyy useita kauniita lampia, luolia ja suihkulähteitä sekä koristeellisia penkkejä, patsaita ja muita rakennelmia.
Paikan rakennuttanut Carvalho Monteiro oli kiinnostunut eri ideologioista ja salatieteistä, miksi paikasta löytyykin useita mystiikkaan viittaavia rakennuksia ja symboleja.
Tunnetuin niistä on ylösalaisin käännettyä tornia muistuttava 27 metrinen kaivo, jossa todennäköisesti suoritettiin erilaisia rituaaleja.
Korkeaa ja kapeaa tornia kiertää spiraaliportaat.
Quinta da Regaleiran alue on rakennettu rinteeseen, jossa on tunneleita paikasta toiseen.
Puutarhan maanalaiset tunnelit muodostavat labyrintin, jota pitkin pääsee kulkemaan mm. kappeliin ja kaivon pohjalle.
Paikka on turistien erityisen suuressa suosiossa ja liput kannattaa ehdottomasti ostaa ennakkoon netistä.
Sisäänpääsy maksaa yli 15 € aikuiselta.
Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18.30.
Mahdollisuus on vuokrata audioguide tai osallistua 90 minuuttia kestävällä opastetulle kierrokselle.
Sintran ihana avonainen raitiovaunu kulkee 13 kilometrin linjalla Sintrasta Praia dash Masanshin rantakaupunkiin.
Matka kestää 40 minuuttia.Matkalla on kahdeksan pysäkkiä.
Linja rakennettiin vuonna 1904, ja sillä kulkee säännöllisesti yksitoista historiallista ratikkaa.
Raitiovaunut ovat pääasiassa turistikäytössä.
Aikataulun ja lipun saa hankittua Sintran turisti-infosta.
Maksullisten palatsialueiden tutkiskelun lisäksi Sintra on myös mainio vaelluskohde, sillä alueella on runsaasti hyviä vaellusreittejä.
Sintra Cascaisin luonnonpuiston vaelluspolut, vesiputoukset ja Atlantin jylhä rannikko kauniine hiekkarantoineen puolestaan tarjoavat tekemistä luonnosta ja rantaelämästä nauttivalle.
Tämä oli taas niitä kertoja, kun tuli tajuttua, että virhearvio oli tehty aikataulutuksessa.
Sintran lähellä olisi ollut vielä monta mielenkiintoista paikkaa, mutta ne olisivat vaatineet auton tai ainakin yhden lisäpäivän. Käymättä jäi Parque e Palácio de Monserrate, joka sijaitsi kauempana Sintran keskustasta. Käymättä jäi myös keskiaikainen Convento dos Capuchos luostari, kuten myös Sintran upeat rantamaisemat ja luontopolkujen vesiputoukset. Jotenkin tämä paikka jäi hieman kaivelemaan… Never say never….
Matkalla Sintrasta takaisin Lissaboniin päätimme vielä piipahtaa Queluzin palatsissa.
Palatsialue on kaunis ja kompakti.
Palatsi suunniteltiin aikoinaan kuninkaalliseksi kesänviettopaikaksi.
Myöhemmin palatsi toimi myös kuningatar Maria I:n vankipaikkana, kun hän sairastui äkillisesti mielisairauteen.
Queluzissa on juna-asema, jonne pääsee suoraan sekä Sintrasta että Lissabonista.
Matka junalla Sintrasta Queluz-Belas asemalle kestää noin 20 minuuttia.
Juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä palatsialueelta.
Me nappasimme taxin, sillä jaloissa alkoi hieman tuntua päivän kävelyurakka. Sama kuski heitti meidät sitten vielä hotelille Lissaboniin ja hintaa sille tuli reilut 20 €. Jalat saivat hieman lepoa meidän hurutellessa paikasta toiseen taxilla.
Palácio Nacional e Jardins de Queluzin laajalle levittyvä puutarha suihkulähteineen ja patsaineen oli mukava paikka vaellella ja nauttia myöhäisen iltapäivän lämmöstä.
Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu palatsiin ja puistoon on 13 € ja pelkkään puistoon 6 €. Kiva ja kombakti vierailukohde.
Évora
Otimme seuraavan päivän aamusta junan Lissabonin Entrecamposin asemalta kohti Évoraa. Entrecamposin asema on iso asema, jonka kautta Orient aseman junatkin kulkevat.
Entrecamposin asema on hieman kauempana keskustasta, mutta kätevä, koska aseman yhteydessä on linja-autojen pysäkit ja metroasema.
Entrecamposin asemalta on helppo hypätä lähialueen juniin ja majoitus lähellä asemaa on laadukasta ja hieman halvempaa kuin aivan keskusta-alueella.
Junamatka Évoraan kestää puolitoista tuntia ja hintaa sille tuli menopaluuna alle 20 €.
Évoran juna-asema sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustan nähtävyyksiltä.
Kannattaakin ottaa juna-asemalta taxi. Taxien hinnat Portugalissa ovat maltilliset.
Matkalla juna-asemalta kaupunkiin on São Franciscon kirkko, joka tunnetaan erityisesti luukappelistaan.
Kappelin seinät on vuorattu 5000 oikeilla ihmisen luilla ja pääkalloilla.
Tämän pienen kappelin nimi onkin Capela dos Ossos.
Oven yläpuolelle on kirjoitettu viesti ”Nós ossos que aqui estamos, pelos vossos esperamos” joka muistuttaa meitä tulevasta.
Luukappeli on avoinna päivittäin klo 9-17.30.
Samalla 6 € maksavalla lipulla pääsee myös samassa rakennuksessa olevaan museoon, jossa on esillä uskonnollista taidetta portugalilaisilta maalareilta ja kuvanveistäjiltä, sekä seimikokoelma.
Heti ensisilmäyksellä Évorassa huomion herätti valkoiset, okrankeltaisilla yksityiskohdilla koristellut talot.
Kaupunkia ympäröi muuri, joka tekee kaupunkiin yhdessä holvikaarien, kujien, luostareiden ja upeiden kirkkojen kanssa aivan oman tunnelmansa.
Lähes kaikki nähtävyydet keskittyvät muurin sisäpuolelle historiallisen keskustan alueelle.
Vanhan kaupungin alue on melko kompakti ja siellä voi helposti kävellä ympäriinsä.
Évoran roomalaiskatolinen katedraali Sé Catedral de Évora on Portugalin suurin keskiaikainen kirkkorakennus ja totta toki se valtava rakennus olikin.
Katedraalin yhteydessä toimii myös katolista taidetta esittelevä Museu de Arte Sacra da Sé museo, jossa voi ihailla 1200-luvun Ranskassa valmistettua norsunluista Neitsyt Marian patsasta, joka aukeaa palapelimaisesti kolmeen osaan paljastaen taidokkaita kuvauksia hänen elämänsä varrelta.
Lisäksi museossa on aidolla jalokivellä koristeltu pyhäinjäännöslipas, jonka väitetään sisältävän palasia Jeesuksen rististä.
Katedraaliin on pieni pääsymaksu, jonka suuruus riippuu siitä, montako käyntikohdetta katedraalin alueella siihen haluaa sisällyttää.
Itse katedraali ei ole sisältä kovin kummoinen.
Myös katedraalin torneihin ja katolle pääsee kapuamaan.
Katedraalin kattoterassi on kaupungin korkein kohta, josta on upeat näkymät Évoraan.
Katolle joutuu kiipeämään jyrkkiä ja ahtaita kierreportaita pitkin, joten liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille tämä ei sovi.
Museo on avoinna päivittäin klo 9-17. Jos haluaa käydä sekä museossa, itse katedraalissa ja kattoterassilla kannattaa ostaa yhteislippu.
Muuten lippujen hinnat eri komboina vaihtelevat.
Évora on pullollaan vuosisatojen takaa säilynyttä nähtävää, ei siis ihme, että kaupunki on UNESCOn maailmanperintölis-talla.
Upea roomalaisten rakentaman temppelin rauniot koristavat Largo Conde de Vila Flor aukiota, joka aikoinaan oli Évoran keskusaukio.
Temppeli on rakennettu keisari Augustuksen kunniaksi 100-luvulla jälkeen ajanlaskun.
Jos vierailee kaupungissa maanantain ja perjantain välillä voi virka-aikaan käydä kurkkaamassa kaupungintalon Câmara Municipalin alla olevan roomalaisen kylpylän jäänteet. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.
Museu de Évora esittelee alueen historiaan taidetta, arkeologiaa, luonnonhistoriaa sekä tiedettä. Tämä museo jätettiin suosiolla väliin, sillä viimepäivien melkoisen runsas museotarjonta tuntui täyttäneen meidän tämän reissun museokiintiön, ainakin hetkeksi. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Useimmat paikat ovat kiinni klo 13-14, muutoin avoinna aamusta iltaan. Niin tämäkin. Sisäänpääsykin on vain alle 5 €.
Igreja da Misericórdia on yksi kaunein Évoran kirkoista.
Ulkoapäin melko vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä kullatun alttarin, upeat seinäfreskot ja Azulejo kaakeleilla päällystetyt sisäseinät.
Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin. Sunnuntaisin kirkko on suljettu. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.
Evorassa on lisäksi vielä pari muutakin tutustumisen arvoista kirkkoa. Pieni Igreja Sao Tiago sekä Igreja de Graca, jonka päätytorni kelloineen on mielenkiintoinen.
Palácio dos Duques de Cadaval sijaitsee Vanhassa kaupungissa.
Palatsi on edelleen Cadavalin herttuoiden asuinpaikka.
Palatsin upea Igreja de São João kirkko ja osa huoneista ovat avoinna yleisölle tiistaista sunnuntaihin klo 10-13 ja 14-17.30.
Paikka toimii myös erilaisten juhla-, kulttuuri- ja taidetapahtumien pitopaikkana.
Palatsiin ja kirkkoon voi ostaa erilliset liput tai yhteislipun, joka on hieman halvempi.
Kuten Coimbrassakin, niin täälläkin pääsee tutustumaan yliopiston upeisiin tiloihin, kunhan ei häiritse opetusta.
Ovet ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-20.
Universidade de Évora on Portugalin toiseksi vanhin yliopisto.
Yliopisto koostuu useista historiallisista rakennuksista.
Luokkahuoneiden seinät on koristeltu Azulejo kaakeleilla, kuvaillen opetettavaa tieteenalaa. Opinahjon päärakennus Colégio do Espírito Santo on näkemisen arvoinen.
Évorastakin löytyy akvedukti Aqueduto da Água de Prata.
Osia akveduktista on edeleen nähtävissä Evoran kaupungissa.
Kiinteänä osana akveduktiin kuuluu Rua Nova kadulla sijaitseva renessanssityylinen vesiposti.
Akvedukti on 18 kilometriä pitkä ja se rakennettiin kuljettamaan vettä kauempana sijaitsevista lähteistä vesipulasta kärsineeseen Évoran kaupunkiin. Hyvin säilynyt akvedukti on edelleen nähtävissä Evoraa ympäröivillä pelloilla, jossa kulkee akveduktin mukaisesti luontopolku.
Convento de Cartuxa luostari sijaitsee noin kilometrin päässä, mutta mahdollisuuksien mukaan sinne kannattaa ehdottomasti poiketa.
Luostarin kullattu alttari ja Portugalin suurimmat holvikäytävät ovat visiitin arvoisia.
Luostari on mielenkiitoinen myös siksi, että se on edelleen toiminnassa oleva luostari. Luostarin yhteydestä löytyy myös Cartuxan viinitila.
Paço Real de Évora – kuninkaallinen palatsi on entinen kuninkaallinen asuinpaikka.
Kuninkaan palatsi ja sitä ympäröivä kaunis puisto kannattaa myös käydä katsomassa, vaikka sisälle ei menisikään.
Paikka on avoinna viikolla klo 10–12 ja 14–18, lauantaisin vain iltapäivä aikaan ja sunnuntaisin se on suljettu. Nykyisin aikoinaan loisteliaassa palatsissa on vaihtuvia näyttelyitä. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.
Mielenkiintoa herätti myös kellomuseo, joka sijaitsee kahdessa eri paikassa.
Toinen paikka sijaitsee Barrocal palatsissa Praça do Giraldon vieressä ja toinen paikka on Convento do Mosteirinhossa Praça da Repúblican vieressä Serpassa.
Lipun hinta museoon on muutaman euron ja museo on avoinna eri päivinä eri aikaan, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.
Matkalla juna-asemalle poikkesimme Cementerio de Évora hautausmaalle ihailemaan upeita hautapaaseja.
Faron piti olla Portugalin viimeinen kohde, ennen siirtymistä Espanjan puolelle, mutta suunnitelmiin tuli äkkimuutos. Nyt jäi Lissabonin ja Faron välinen junamatka tekemättä, samoin bussi kyyti Farosta Sevillaan.
Suunniteltu vierailuajankohta olisi osunut sunnuntaille, jolloin kaikki tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa Capela dos Ossos, Igreja do Carmo, Sé Catedral de Faro sekä Paço Episcopalin palatsi olivat suljettu. Pieneen Faroon ei siis olisi jäänyt oikein mitään tekemistä ja katsomista. Niinpä otimme lennon Lissabonista Sevillaan, vaihdoimme maata Portugalista Espanjaan ja aloitimme Iberian tourneen viimeisen pätkän.
2 Comments
Sintrassa en ole käynyt, se onkin yksi suurimmista syiksi, miksi erityisesti haluaisin Lissaboniin palata. Olisi hienoa päästä näkemään Palácio Nacional da Pena ja Quinta da Regaleira itsekin.
Mainioita paikkoja olivat. Suosittelen jos sellainen mahdollisuus tulee.