All Posts By

kaksi reissaajaa

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 6: Schwerin ja Rostock

 

Schwerin

Matkustimme Schweriniin Lyypekistä junalla. Matkanteko kesti 1 h 12 min eli juuri sopivan lyhyt junamatka. Aamujunassa tämä suunta ei onneksi ollut kovin ruuhkainen, joten laukkujenkin kanssa oli helppo liikkua ja paikatkin löytyivät näppärästi läheltä ovea.

Schwerinin pääasema sijaitsee aivan keskustassa.

Juna-aseman edestä lähtee myös paikallisbussit ja ratikat, jos vaikka mielii tutkailla kaupunkia  ja sen ympäristöä.

Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, joten tässä kaupungissa kengänpohjat eivät kuluneet turhasta kävelemisestä. Lisäksi meidän visiitti kaupunkiin oli tosi lyhyt ja tiukasti aikataulutettu, sillä iltapäivästä piti vielä ehtiä kyläilemään Wismariin.

Schwerinin on pikkukaupunki, jonka ehdottomasti tärkein nähtävyys on upea linna. Jos aikoo vierailla pelkästään linnassa kannattaa Schwerinissä jäädä junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka on lähinnä Schwerinin linnaa. Pääasemalta linnalle matkaa kertyy alle kilometri. Ratikalla pääsee kätevästi ihan linnan eteen.

Pikkukaupunkiin on mahdollista tutustua opastetuilla kävelykierroksilla.

Kierrokset tehdään päivittäin klo 11 ja ne kestävät 1½ h. Opastuskierroksen hinta on 5,50 € aikuinen ja 3,50 € lapsi.

Erikoisuutena on iltakierros kaupungilla Schwerin yövartijan kanssa. Auringon laskettua Schwerinin yövartija aloittaa öisen kierroksen kaupungin historialliseen keskustaan.

Kierrokset toteutetaan touko-syyskuussa perjantaisin ja lauantaisin klo 20.30. Loka-huhtikuussa kierrokset pidetään vain perjantaisin klo 18. Kierros kestää 1½ h ja sen hinta on 8 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Perinteinen punainen Hop on Hop off bussi on myös varteenotettava vaihtoehto tehdä tutustuminen kaupungin eri nähtävyyksille. Kiertoajelujen aikataulu vaihtelee vuodenajan mukaan, joten kannattaa tarkistaa tarkemmat aikataulut etukäteen. Kiertoajelun hinta on 11,50 € aikuinen ja 5 € lapsi. Turistikierroksienlippuja voi ostaa kaupungin turisti-infosta.

Järvellä tehdään myös veneretkiä, joista käsin voi ihailla kaupunkia ja sen ympäristöä sekä tietysti saarella olevaa linnaa.

Nyt lokakuun alussa kaupunki näytti kovin hiljaiselta ja ihmisiä olikin liikkeellä pääasiassa vain linnan alueella. Ehkäpä kesällä ja kauniilla säällä myös kaupungilla on vilskettä.

Pyörillä kulkeva kaupunkijuna tarjoaa myös kiertoajeluja Schwerinin kaupungissa hintaan 12 €.  Kiertoajelut alkavat torilta klo 11, 12.30, 14, 15.30 ja 17. Itsenäiseen liikkumiseen Schwerinin alueella kannattaa hankkia 5,70 € aikuinen ja 3,40 € lapsi hintainen päivälippu, jolla voi hyödyntää kaupungin linja-auto- ja raitiovaunuverkkoa. Myös yksittäislippuja, perhelippuja ja lyhyenmatkan lippuja on tarjolla. Pyöristä ja lemmikeistä täytyy maksaa lisämaksu.

Syy, miksi tähän Rostockin ja Hampurin väliseen pikkukaupunkiin tultiin, oli tuo upea 1800-luvun puolessa välissä rakennettu linna Schweriner Schloss, joka heti keskustaan tultaessa vangitsee jokaisen kaupunkiin saapuvan huomion.

Schweriner See järvessä olevalla pienellä Schlossinsel saarella sijaitseva linna on kuin karkki. Aurinkoisella säällä sen kauneus olisi varmaankin häikäissyt, mutta kaunis se oli pienessä tihkusäässäkin.

Linna on maailmanperintökohde ja sitä kutsutaan lempinimellä ”Pohjoinen Neuschwanstein”. Ei ihme, sillä kyllähän linna on upea, oikea prinsessalinna.

Linna on kesäkuukausina avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lokakuun puolestavälistä toukokuulle tuntia vähemmän.

Sisäänpääsy linnaan maksaa 8,50 € aikuiselta ja lapset pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Linnakierrokselle on saatavilla englanninkielisiä opastettuja kierroksia sekä audioguideja, joiden hinta oli 2 €. Linnan sisätiloissa olikin paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Upeita saleja ja hienoja yksittäisiä esineitä sekä taidetta.

Pieni linnankappeli, joka sijaitsee linnasaaren pohjoispuolella, täytyy myös ehdottomasti käydä katsomassa. Kappelin katolla oleva kultainen tähti lupaa jo paljon. Sisätilat paljastavat pienen kappelin todellisen kauneuden.

Vuosisatojen ajan linna on ollut Mecklenburgin ja myöhemmin Mecklenburg-Schwerinin herttuoiden ja suurherttuoiden koti.

Nykyään linnassa sijaitsee Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion parlamentti, miksi vain osaan linnasta pääsee tutustumaan.

Linnan puutarhassakin riitti ihailemista.

Lukuisat lammet ja pienet järvet sekä monet upeat veistokset loivat viihtyisän ja nautinnollisen kokemuksen.

Linnan puutarhaan ja linnan ympäristöön pääsee tutustumaan maksutta. Barokkityylinen puutarha on varsin kaunis ja siellä on ihana kuljeskella.

Linnaan liitetään myös Pikku Peter – Petermännchen, jonka syntytarinasta on monta versiota, ilmeisesti yli 500 tarinaa.

Schwerinin linna voidaan todennäköisesti nimittää ”legendaarisimmaksi” paikaksi Saksassa.

Yhden tarinan mukaan legendaarinen viehättävä, joskin hiukan synkkämielinen ja pahanhajuinen mutta hyväntahtoinen pikkumies asuu Schwerin-palatsin valtavissa kellariholveissa.

Pikku Pietari on tarinan mukaan varustettu lyhdyllä, miekalla ja avaimilla. Hänen kerrotaan herättäneen vartiossa olevia hyviä sotilaita, kun he nukahtivat yövartioinnin aikana ja näin esti heidän rankaisemisensa. Pikku-ukon kerrotaan myös vaihtaneen vaatteidensa väriä meneillä olevien tapahtumien mukaan. Useimmiten hän oli pukeutunut harmaaseen.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä Schwerinin linnasta on aukio, jossa on useita vaikuttavia rakennuksia.

Linnan lähellä sijaitsee Mecklenburgisches Staatstheater, jossa voi nauttia näytelmistä, ooppera- ja musikaaliesityksistä sekä balettiesityksistä ympäri vuoden.

Teatteria vastapäätä on valtionmuseon kaksi rakennusta, joissa on esillä eri aikakausien maalaustaidetta. Museo oli avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Pääsymaksu museoon vaihtelee 5,50-7,50 € riippuen siitä vieraileeko vain pysyvässä näyttelyssä vai käykö sen lisäksi vielä vaihtuvassa näyttelyssä.

Tottakai seuraavan päivän aamuna, juuri ennen matkaa Rostociin aurinko paistoi ja ilma oli kirkas. Emme enää kuitenkaan ehtineet linnalle ottamaan aurinkoisia kuvia linnasta, sillä meillä oli suunniteltu katedraalikäynti ennen lähtöä Rostociin.

Katedraali on kaupungin korkein rakennus.

Keskiaikana katedraali oli tunnettu pyhiinvaelluspaikka kaikkialla Euroopassa.

Perimätiedon mukaan ristiretkien tuliaisina kirkkoon tuotiin pyhäinjäännöksenä Jeesuksen verta, mikä tekikin kirkosta niin merkittävän.

Sisältä ei kirkko kummoinen ollut, mutta legenda pyhäinjäännöksestä tekee siitä edelleen mielenkiintoisen.

Kirkkoon pääsee tutustumaan klo 10-17 välisenä aikana muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin kirkko aukeaa yleisölle vasta klo 12. Kirkon urkujen sointia on mahdollista kuulla kesämaanantaisin klo 14.30. Mikäli haluaa kiivetä kirkon torniin on edessä 220 askelmaa.  Schwerinissä on myös toinen kiinnostava kirkko Schelfkirche eli Pyhän Nikolauksen kirkko.

Schwerinin rautatieasemalla on Mecklenburgin rautatie- ja tekniikkamuseo, jossa on nähtävillä erilaista junakalustosta, raitiovaunuja ja muita höyrykoneita. Harmillisesti museo on avoinna vain kuukauden viimeisenä lauantaina (paitsi joulukuussa) sekä joinakin erikoistapahtuma-ajankohtina. Emme siis päässeet tuonne vaikka kovasti juuri tuo olisi meitä  kiinnostanut.

Toinen hauska tutustumiskohde olisi ollut Flipperimuseo tai oikeammin, ehkä museopelihalli, joissa osaa flippereitä saa myös pelata. Paikka on harmillisesti avoinna ainoastaan viikonloppuisin, joten jäi tuokin hauskuus nyt kokematta.

Ihan ok, mutta ei kovin erikoinen käyntikohde on Schwerinin palokuntamuseo – Feuerwehrmuseum Schwerin.

Museo on täynnä vanhoja hätäajoneuvoja eri vuosisadoilta. Hevosten kaasunaamarit olivat aika ”huiseja”.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 € aikuisilta ja yli 6-vuotiailta lapsilta 3 €.

Vaikka alun perin ainoa kiinnostuksemme kohde Schweriissä oli linna, osoittautui kaupunki melkoisen moni-ilmeiseksi näinkin pikaisella käynnillä.

Jos aikataulu tämän kaupungin osalta ei olisi ollut niin kiireinen, olisi sieltä voinut löytää vaikka mitä.

Lisäksi Schwerin ympäristössä on mainioita järvialueita, jotka yhdistyvät toisiinsa. Paikka onkin suosittu patikointi- ja pyöräilykohde.

Jos on autolla liikkeellä, niin vain lyhyen ajomatkan päässä Schwerinistä itään on Güstrowin palatsi – Schloss Güstrow, joka on yksi Saksan tärkeimmistä renessanssipalatseista. Toinen lähellä oleva hieno kohde on Schloss Ludwigslust eli Ludwigslustin palatsi, joka sijaitsee noin 38 kilometriä Schwerinistä etelään. Tämä alun perin prinssi Ludwigin metsästysmajana toiminut paikka olisi varmaan ollut mielenkiintoinen, mutta nyt autottomana ne jäivät meiltä kiertämättä.

 

 

Rostock

Viimeinen etappi edessä tällä tourneella ja suuntana Rostock. Junamatka Schwerinistä Rostociin kestää noin tunnin riippuen taas, millä junalla matkan tekee. IC juna kulkee matkan vain 10 minuuttia nopeammin kuin RE juna, mutta lippujen hinnassa onkin sitten eroa. Kun suuntana oli isompi kaupunki oli junassa taas paljon työpaikkalaisia ja koululaisia. Juna olikin melkein täynnä.

Rostock on myös vanha Hansakaupunki.

Vaikka itse kaupunki kärsikin pahoin Toisen maailmansodan aikana, niin useita mielenkiintoisia historiallisia nähtävyyksiä on säästynyt ja useita on korjattu sekä entisöity taidokkaasti.

Kaupunki vaikutti kivan oloiselta ja hyvin rauhalliselta sekä turvalliselta paikalta. Onneksi saimme nauttia aurinkoisesta päivästä edes osittain.

Paras tapa liikkua kaupungilla on kulkea jalan tai napata raitiovaunu.

Myös lautoilla pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Kuten Hampurissakin kannattaa lautoilla kulkea kanaalissa.

Lisäksi on mahdollista vuokrata kaupunkipyöriä sekä potkulautoja.

Jos käyttää julkisia kulkuneuvoja niin kertalippu Rostockin kaupungissa aikuiselta maksaa 2,30 €. Jos matkustaa kauemmaksi, tulee tietää mille vyöhykkeelle matka suuntautuu ja valita lippu sen mukaan. Saatavilla on myös neljän matkan lippuja ja päivälippuja ja perhelippuja. Kannattaakin selvittää eri lippuvaihtoehdot, joita on muuten melkoisesti.

Rostockiin on myös saatavana RostockCARD, jolla voi kulkea ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä ja samalla hyödyntää kortin monet edut sisäänpääsymaksuissa, ostoksissa ja ruokailuissa joko pelkästään Rostockissa tai sitten yhdistelmäkortilla myös Warnemündessa.

Yhden päivän kortti maksaa 12 € tai 18 € riippuen kombinaatiosta.

Saatavana on myös RostockCARDsmart, jota ei voi hyödyntää liikkumiseen kaupungissa, mutta jonka muut edut ovat hyödynnettävissä vierailun aikana.

Hinta tälle kortille on 8 €/24 h. Ei ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Kaupungin turisti-info sijaitsee torin laidassa suihkulähdettä vastapäätä.

Turisti-infosta voi vuokrata audio-opasteisen kaupunkikierroksen, jonka hinta on 7 €/ laite. Lainan pantti on kylläkin aika kova, peräti 50 €.

Rostockissa on myös tarjolla paljon erilaisia opastettuja ja järjestettyjä kaupunkikierroksia.

Unohtaa ei kannata perinteistä Hop on Hop off kiertoajelua, jonka hinta on 12 €/ hlö. Sunnuntaisin on mahdollisuus osallistua myös satamakierrokselle, josta pulitetaan 15 €.

Marienkirche on Rostockin suurin kirkko.

Kirkon 5700 – pilliset urut ovat kuuluisat ja kirkossa onkin perjantaisin klo 18.00 puolen tunnin mittainen urkukonsertti.

Urkuihin pääsee tutustumaan pikaisesti keskipäivän rukouksen aikana noin klo 11.55. Klo 12.30 ma, ti, to ja la järjestetään kirkossa 2 €/ osallistuja hintaisia opastettuja kierroksia. Kirkko on avoinna vierailijoille arkipäivisin klo 10-17, lauantaisin klo 10-15 ja sunnuntaina 11- 12.30. Pääsymaksu kirkkoon on 2 €.

Lisäksi kirkon torniin ja katolle on mahdollista päästä maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 11 järjestettävällä 3 € maksavalla opastuskierroksella.

Tämän keskiaikaisen kirkon sisältä löytyy mielenkiintoisena erikoisuutena 1400-luvulla rakennettu astronominen kello, alttari, pronssinen kastekirjasin ja upea saarnatuoli.

Kirkon kulman takana on pieni piilotettu ”Marientreff” -kahvila. Kahvilaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja se on avoinna maanantaista lauantaihin klo 11.30–17.30.

Toinen merkittävä kirkko Rostockissa on Petrikirche eli Patrikin kirkko.

Sen kirkontornin korkeus on 117 metriä ja se oli satojen vuosien ajan kätevä maa- ja suunnistusmerkki merimiehille ja kalastajille.

Kirkontorniin pääsee joko hissillä tai kiipeämällä 196 askelmaa ylös.

Kirkko on avoinna toukokuusta syyskuun loppuun klo 10-18. Sisäänpääsy kirkkoon on ilmainen, mutta kirkon torniin meneminen maksaa 4 € aikuiselta ja yhden euron lapselta.

Rostockissa on lisäksi pari muutakin näyttävää kirkkorakennusta. Nikolaikirche eli Nikolain kirkko on yksi Itämeren alueen vanhimmista jäljellä olevista salikirkoista. Nykyisin kirkko on tapahtumien ja kulttuurin käytössä.

Neuer Markt on kaupungin viehättävä vanha keskus- ja torialue.

Torilla on viikoittaiset markkinat ma-ti ja to-pe klo 8-17 ja lauantaisin klo 8-13.

Rostocker Rathaus eli Raatihuone sijaitsee aukion laidalla.

Kaupungintalo on mielenkiintoisen näköinen, sillä siinä yhdistyy useita rakennustyylejä.

Kaupungintalon kaksoissisäänkäynnin pylväiden juuressa luikertelee pronssinen käärme.

Tarun mukaan käärme pitää salaisuuden alkuperässään.

Melkoisen hämmentävä se onkin, varsinkin kun käärmettä yleensä pidetään pahuuden olentona.

Nykyisin käärme on tulkittu nahkaa luovana uudistumisen ja viisauden eläimenä sekä suojelua tuovana otuksena. On myös kiistelty siitä, onko alkuperäinen käärme ollutkin ankerias. Niin tai näin, nykyisin käärmeellä on nimikin –  Johannes. Kaupungintalon käärme yhdistää kaksi legendaa ja siksi sillä onkin käärmeen pää ja ankeriaan häntä. Pronssikäärmeen rahoittajaa symboloi sen roomalaisin numeroin V = viisi oleva kieli. Käärmeen pään silittämisen pitäisi tuoda onnea, siksi uskaltauduinkin koskemaan siihen, vaikka kaikenlaisia käärmeitä inhoankin.

Rostockin ranta eli Stadthafenin ranta-alueella oli kiva  käyskennellä ja ihailla joessa kelluvia veneitä ja laivoja sekä upeita vanhoja rakennuksia.

Onkin helppoa ajatella, että 1800-luvun lopulla Rostockilla oli alueen suurin kauppalaivasto.

Rannasta on mahdollisuus lähteä erilaisille veneretkille ja tutustua Rostockiin vesiltä käsin. Risteilyjä tehdään myös useisiin alueen lähipaikkoihin. Tietoa niistä löytyy täältä.

Rostockissa on myös nähtävissä Stasi-Knast Rostock vankila, joka toimii nykyisin museona.

Paikassa voi tutustua Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin toimintaan.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja siellä mahdollista osallistua opastettuihin kierroksiin.

Onkohan niin, että kaupunki ei ole paikasta kovin ylpeä, koska sitä ei mainosteta missään, eikä siitä oikein löydy mitään tietoa mistään. Paikka kuitenkin löytyy Hermannstraße 34B.

Stadtmauer eli kaupungin muurit, olivat Rostockin tärkein puolustusmuoto vuosisatojen ajan.

Nyt muuria on jäljellä hieman yli kilometrin pituinen pätkä.

Myös kaupungin muurin kahdestakymmenestä tornista on enää jäljellä neljä.

Kröpelinerin torni toimii kunnan kokoustilana ja museona, jossa on nähtävillä näyttely kaupungin linnoituksesta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10–18. Sisäänpääsy näyttelyyn on 3 € aikuiselta ja lapselta 2 €.

Rostockista kerrotaan monia tarinoita ja kivinen portti kätkee sisäänsä yhden legendan.

Sen figuurin uskotaan olevan varoittava kuva 1300-luvun alussa kaupungin saarron aikana kaupungin puolustuksen pettäneestä miehestä, joka kidutettiin sittemmin hengiltä antamalla hänelle ainoastaan pieni pala pyöreää leipää.

Kaupungin legendoihin kuuluu myös Tycho Brahe, joka tarun mukaan menetti nenänpäänsä kasintaistelussa opiskelijatoverinsa kanssa. Kiista koski matemaattista paremmuutta opinnoissa. Myöhemmin Tyco loi Tychonic järjestelmän ja osoitti siten paremmuutensa matemaatikkona. Nenän hän joutui kuitenkin korvaamaan kultaa ja hopeaa sisältävällä tekonenänpäällä.

Fünfgiebelhausin eteen kannattaa pysähtyä touko-lokakuussa lauantaisin keskipäivällä, koska silloin voi kuulla 30 minuuttia kestävän 32 kellon soittoesityksen. Joulutoriaikaan kellot soivat torstai iltaisin. Paikalla ei oikeastaan ole mitään näkemistä, jollei lasketa talon seinässä olevaa kellomuodostelmaa.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Laivanrakennus- ja merimuseo pitää sisällään paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Museo valottaa laivanrakennusta ja merenkulkua, jossa Rostockilla on ollut merkittävä asema eri aikakausina.

Etenkin DDR: n aikana Rostock oli Itä-Saksan tärkein merikonttien rahtisatama. Museo myös visioi laiva- ja laivanrakennusteollisuuden tulevaisuudesta. Museo on auki ti-su klo 11-18. Sisäänpääsyhinta oli 5 € aikuiset ja 2,50 €  lapset. Osallistuminen opastetulle kierrokselle maksaa 2 € hlö.

Rostockin lähes kuusisataa vuotta vanha yliopisto on yksi maailman vanhimmista yliopistoista.

Sen keskustassa oleva vanha kaunis kampus on todellakin kuvauksen arvoinen.

Pyhän Ristin goottilaisessa luostarissa sijaitsee Rostockin Kulttuurihistoriallinen museo. Museossa on paljon nähtävyyksiä eri aikakausilta sekä eri aihepiireistä. Paikka on tyypillinen museo, mutta ihan ok sellainen. Se on avoinna ti-su klo 10-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy.

Rostockin lähellä on Bad Doberanin kaupunki, josta voi hypätä museojunaan, joka ajaa kapearaiteista museoreittiä aina Kühlungsborniin saakka. Tämä Molli rata, eli kapearaiteinen höyrykäyttöinen raiderata on reilun 15 kilometrin pituinen. Heiligendammin ja Kühlungsbornin välillä rata kulkee yhdensuuntaisesti Itämeren rannan kanssa ja siitä onkin kuulemma mainiot näköalat merelle. Lippuja voi ostaa valmiiksi verkosta. Yhdensuuntainen lippu maksaa 10 €/ hlö ja menopaluu 18 €. Aikataulut eivät tällä kertaa sopineet meille, koska tähän retkeen olisi kulunut aivan liikaa aikaa.

Rostockista on kehkeytynyt myös suosittu lomailukaupunki.

Suosiota ei yksin selitä Warnemünde, joka houkuttelee lomailijoita, vaan myös se, että Rostoc tarjoaa perheille erilaisia elämäksyiä ja tekemistä.

Rostock Zoo, kaupungin eläintarha on varmasti paikka, jossa viihtyy koko perhe. Se onkin Saksan Itämeren rannikon isoin eläintarha, jossa on laaja eläinlajisto. Perinteisen eläintarhan lisäksi nähtävillä on mielenkiintoinen antropologinen näyttely. Eläintarha on auki klo 9-18. Koko päivän lippu eläintarhaan maksaa 17,50 € aikuiselta ja 10 € lapselta. Erikseen voi ostaa myös iltalippuja.

Botnic Gardenin on varmaankin kiva käyntikohde, mutta lähes kaikissa vierailemissamme kaupungeissa oli eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha, joten nämä skippasimme nyt kuten edellisissäkin kaupungeissa.

Rostockin keskustasta Warnemündeen, joka  on siis Rostocin yksi kaupunginosa, on hieman yli kymmenen kilometrin matka.

Matka taittuu nopeasti S-Bahn- tai tavallisilla junilla noin 20 minuutissa.

Junia sinne menee 15 minuutin välein ja Rostocin kaupunkilippu käy paikallisjuniin. Olimme liikenteessä aikaisessa aamussa, joten kovin montaa muuta matkaaja ei ollut junassa kuin me. Sen sijaan takaisin päin juna olikin sitten kansoitettu.

Warnemündessa on iso loistoristeilijäsatama ja laiturissa olikin juuri satamaan saapunut AIDAn risteilylaiva, jonka matkustajat purkautuivat pikku paikan nähtävyyksille. Voi siis todeta, että risteilytkin ovat pikkuhiljaa palaamassa matkustusmaailmaan koronakurimuksen jälkeen.

Warnemünden satamasta alkaa Alter Stromin kävelykatu, jota reunustavat viehättävät kauniisti entisöidyt vanhat kalastajien talot.

Nykyään ne ovat kaikki kauppoja tai ravintoloita.

Joella oli parkissa huviveneitä, retkiristeilyaluksia, kalastajien isompia veneitä ja pikku purkkeja sekä kelluvia ravintolaveneitä. Kauempana aallonmurtajan päässä on iso huvivenesatama.

Herkulliset tuoksut leijuvatkin puolen päivän jälkeen ilmassa, kun kelluvissa veneissä valmisteltiin joko pöytään tarjottavia tai mukaan otettavia kalaherkkuja.

Kävelykadun jatkeena on yli puolen kilometrin pituinen satama-aallonmurtaja, joka näytti olevan suosittu ulkoilureitti ja ajanviettopaikka.

Warnemünde joen suistoalueella on 15 kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta palveluineen.

Paikka vaikuttikin varsin houkuttelevalta rantatuoleineen ja palmuineen sekä ulkoilmabaareineen ja erilaisine vesiaktiviteetteineen.

Alueella on myös kaunis vanha majakka Leuchtturm Warnemünde, joka on paikan ehdoton nähtävyys ihanien maisemien lisäksi.

Majakkaan pääsee kapuamaan päivittäin kesäkuukausina klo 10-19 välillä. Aikuisten lipun hinta on 2 € ja lasten 1 €. Perhelippu maksaa 4 €.

Talviaikaan majakka on suljettu vierailijoilta. Eli näin lokakuussa sitä pääsi ihailemaan vain ulkoapäin.

Aallonmurtajien kärjessä on myös muutama muu uudempi majakka, jotka jäivät tällä kertaa tämän komistuksen varjoon.

Lisäksi majakan vieressä on Teepott rakennus sekä useita erilaisia kauppoja.

Jos kävelee majakalta hieman eteenpäin, ranta muuttuu 20-luvun vaihteen huviloiden alueeksi. Kauniissa huviloissa riittikin ihailtavaa ja katsottavaa.

 

Warnemündesta onkin kehkeytynyt varsinainen Itämeren rantakohde tai paremmin ilmaistuna lomakeskus, joka on erityisesti oman maan kansalaisten suosiossa.

Paikka tarjoaa jokaiselle jotakin.

On erilaisia aktiviteettja, huvituksia sekä merellisiä risteilyitä monenlaisilla laivoilla ja paateilla. Ja tietysti ihana valkoinen hiekkaranta. Warnemündessa on huomioitu myös perheen pienimmät, joille löytyy omat aktiviteettinsa.

Alueella on lisäksi ihania pikku putiikkeja, houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita.

Vakavasti kannattaa ottaa lokkien ehdoton ruokintakielto alueella.

Rikkomuksesta voi rapsahtaa jopa 5000 € sakko.

Toden totta sakkouhka on selvästikin toiminut, sillä kirjuvia, ruokaa kärttääviä ja pommikoneen lailla syöksyviä lokkeja ei alueella ollutkaan. Yksittäiset lokit kököttivät siellä täällä tyytyväisen oloisena itsepyydystämästään kalaherkusta.

Warnemünde oli oikein mukava paikka vierailla.

Ei rantakeliaikaan vierailuajaksi riitti hyvin puoli päivää.

Voi vain kuvitella millainen vilinä paikassa on aurinkoisina kesäpäivinä.

Jos Rostocissa vieraillee kannattaa ehdottomasti varata aikaa vierailuun Warnemündessa. Paikka on suosittu myös talviaikaan.

Warnemündeen olikin kiva lopettaa reilu kaksiviikkoinen tournee, palata hotelille, pakata laukut ja suunnata nokka kohti kotia ja siellä odottavaa ruska-aikaa.

 

 

Kohti kotia

Rostockista otimme junan Berliiniin. Junamatka kestää reilun 2 h pikajunalla. Junia kulkee tiheään Rostocin ja Berliinin väliä. Matkustimme junalla suoraa Berliinin lentoasemalle, josta lensimme kotiin Helsinkiin. Korna-ajan matkailu osoittautui odotettua rennommaksi ja helpommaksi, kuin olin sen itse etukäteen ajatellut. Tiukoista terveysturvallisuustoimista huolimatta koko Saksassa matkailun ajan tuntui siltä, että koronaa ei olekaan tai ainakaan se ei hankaloittanut matkantekoa.

Saksassa käytössä oleva, ladattava Luca app, jolla pystyi antamaan kätevästi henkilötiedot mennessään ravintoloihin, hotelliin, junaan, museoihin jne… toimi mainiosti ja sen käyttö oli helppoa. Turvalliselta tuntui myös se, että rokotustodistus piti näyttää lähes joka paikkaan minne meni sisälle. Iloisia paikallisia, keski-ikäisiä saksalaisia turisteja oli paljon liikenteessä.

Suomeen tultaessa kaikilla oli kiltisti maskit päällä, mutta yllätykseksi kukaan ei kysynyt koronarokotus- todistusta.

APUVA! Kuka vaan siis olisi voinut matkustaa koneessa ja tulla Suomeen, mistä tahansa.

Hieno kokemus, hyvä matka kaikkineen  ja turvallinen matkustuskokemus antoi uskon siihen, että viimeistään keväällä ollaan taas raiteilla. Oli koronaa tai ei.

 

Schwerin

Matkustimme Schweriniin Lyypekistä junalla. Matkanteko kesti 1 h 12 min eli juuri sopivan lyhyt junamatka. Aamujunassa tämä suunta ei onneksi ollut kovin ruuhkainen, joten laukkujenkin kanssa oli helppo liikkua ja paikatkin löytyivät näppärästi läheltä ovea.

Schwerinin pääasema sijaitsee aivan keskustassa.

Juna-aseman edestä lähtee myös paikallisbussit ja ratikat, jos vaikka mielii tutkailla kaupunkia  ja sen ympäristöä.

Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, joten tässä kaupungissa kengänpohjat eivät kuluneet turhasta kävelemisestä. Lisäksi meidän visiitti kaupunkiin oli tosi lyhyt ja tiukasti aikataulutettu, sillä iltapäivästä piti vielä ehtiä kyläilemään Wismariin.

Schwerinin on pikkukaupunki, jonka ehdottomasti tärkein nähtävyys on upea linna. Jos aikoo vierailla pelkästään linnassa kannattaa Schwerinissä jäädä junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka on lähinnä Schwerinin linnaa. Pääasemalta linnalle matkaa kertyy alle kilometri. Ratikalla pääsee kätevästi ihan linnan eteen.

Pikkukaupunkiin on mahdollista tutustua opastetuilla kävelykierroksilla.

Kierrokset tehdään päivittäin klo 11 ja ne kestävät 1½ h. Opastuskierroksen hinta on 5,50 € aikuinen ja 3,50 € lapsi.

Erikoisuutena on iltakierros kaupungilla Schwerin yövartijan kanssa. Auringon laskettua Schwerinin yövartija aloittaa öisen kierroksen kaupungin historialliseen keskustaan.

Kierrokset toteutetaan touko-syyskuussa perjantaisin ja lauantaisin klo 20.30. Loka-huhtikuussa kierrokset pidetään vain perjantaisin klo 18. Kierros kestää 1½ h ja sen hinta on 8 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Perinteinen punainen Hop on Hop off bussi on myös varteenotettava vaihtoehto tehdä tutustuminen kaupungin eri nähtävyyksille. Kiertoajelujen aikataulu vaihtelee vuodenajan mukaan, joten kannattaa tarkistaa tarkemmat aikataulut etukäteen. Kiertoajelun hinta on 11,50 € aikuinen ja 5 € lapsi. Turistikierroksienlippuja voi ostaa kaupungin turisti-infosta.

Järvellä tehdään myös veneretkiä, joista käsin voi ihailla kaupunkia ja sen ympäristöä sekä tietysti saarella olevaa linnaa.

Nyt lokakuun alussa kaupunki näytti kovin hiljaiselta ja ihmisiä olikin liikkeellä pääasiassa vain linnan alueella. Ehkäpä kesällä ja kauniilla säällä myös kaupungilla on vilskettä.

Pyörillä kulkeva kaupunkijuna tarjoaa myös kiertoajeluja Schwerinin kaupungissa hintaan 12 €.  Kiertoajelut alkavat torilta klo 11, 12.30, 14, 15.30 ja 17. Itsenäiseen liikkumiseen Schwerinin alueella kannattaa hankkia 5,70 € aikuinen ja 3,40 € lapsi hintainen päivälippu, jolla voi hyödyntää kaupungin linja-auto- ja raitiovaunuverkkoa. Myös yksittäislippuja, perhelippuja ja lyhyenmatkan lippuja on tarjolla. Pyöristä ja lemmikeistä täytyy maksaa lisämaksu.

Syy, miksi tähän Rostockin ja Hampurin väliseen pikkukaupunkiin tultiin, oli tuo upea 1800-luvun puolessa välissä rakennettu linna Schweriner Schloss, joka heti keskustaan tultaessa vangitsee jokaisen kaupunkiin saapuvan huomion.

Schweriner See järvessä olevalla pienellä Schlossinsel saarella sijaitseva linna on kuin karkki. Aurinkoisella säällä sen kauneus olisi varmaankin häikäissyt, mutta kaunis se oli pienessä tihkusäässäkin.

Linna on maailmanperintökohde ja sitä kutsutaan lempinimellä ”Pohjoinen Neuschwanstein”. Ei ihme, sillä kyllähän linna on upea, oikea prinsessalinna.

Linna on kesäkuukausina avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lokakuun puolestavälistä toukokuulle tuntia vähemmän.

Sisäänpääsy linnaan maksaa 8,50 € aikuiselta ja lapset pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Linnakierrokselle on saatavilla englanninkielisiä opastettuja kierroksia sekä audioguideja, joiden hinta oli 2 €. Linnan sisätiloissa olikin paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Upeita saleja ja hienoja yksittäisiä esineitä sekä taidetta.

Pieni linnankappeli, joka sijaitsee linnasaaren pohjoispuolella, täytyy myös ehdottomasti käydä katsomassa. Kappelin katolla oleva kultainen tähti lupaa jo paljon. Sisätilat paljastavat pienen kappelin todellisen kauneuden.

Vuosisatojen ajan linna on ollut Mecklenburgin ja myöhemmin Mecklenburg-Schwerinin herttuoiden ja suurherttuoiden koti.

Nykyään linnassa sijaitsee Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion parlamentti, miksi vain osaan linnasta pääsee tutustumaan.

Linnan puutarhassakin riitti ihailemista.

Lukuisat lammet ja pienet järvet sekä monet upeat veistokset loivat viihtyisän ja nautinnollisen kokemuksen.

Linnan puutarhaan ja linnan ympäristöön pääsee tutustumaan maksutta. Barokkityylinen puutarha on varsin kaunis ja siellä on ihana kuljeskella.

Linnaan liitetään myös Pikku Peter – Petermännchen, jonka syntytarinasta on monta versiota, ilmeisesti yli 500 tarinaa.

Schwerinin linna voidaan todennäköisesti nimittää ”legendaarisimmaksi” paikaksi Saksassa.

Yhden tarinan mukaan legendaarinen viehättävä, joskin hiukan synkkämielinen ja pahanhajuinen mutta hyväntahtoinen pikkumies asuu Schwerin-palatsin valtavissa kellariholveissa.

Pikku Pietari on tarinan mukaan varustettu lyhdyllä, miekalla ja avaimilla. Hänen kerrotaan herättäneen vartiossa olevia hyviä sotilaita, kun he nukahtivat yövartioinnin aikana ja näin esti heidän rankaisemisensa. Pikku-ukon kerrotaan myös vaihtaneen vaatteidensa väriä meneillä olevien tapahtumien mukaan. Useimmiten hän oli pukeutunut harmaaseen.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä Schwerinin linnasta on aukio, jossa on useita vaikuttavia rakennuksia.

Linnan lähellä sijaitsee Mecklenburgisches Staatstheater, jossa voi nauttia näytelmistä, ooppera- ja musikaaliesityksistä sekä balettiesityksistä ympäri vuoden.

Teatteria vastapäätä on valtionmuseon kaksi rakennusta, joissa on esillä eri aikakausien maalaustaidetta. Museo oli avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Pääsymaksu museoon vaihtelee 5,50-7,50 € riippuen siitä vieraileeko vain pysyvässä näyttelyssä vai käykö sen lisäksi vielä vaihtuvassa näyttelyssä.

Tottakai seuraavan päivän aamuna, juuri ennen matkaa Rostociin aurinko paistoi ja ilma oli kirkas. Emme enää kuitenkaan ehtineet linnalle ottamaan aurinkoisia kuvia linnasta, sillä meillä oli suunniteltu katedraalikäynti ennen lähtöä Rostociin.

Katedraali on kaupungin korkein rakennus.

Keskiaikana katedraali oli tunnettu pyhiinvaelluspaikka kaikkialla Euroopassa.

Perimätiedon mukaan ristiretkien tuliaisina kirkkoon tuotiin pyhäinjäännöksenä Jeesuksen verta, mikä tekikin kirkosta niin merkittävän.

Sisältä ei kirkko kummoinen ollut, mutta legenda pyhäinjäännöksestä tekee siitä edelleen mielenkiintoisen.

Kirkkoon pääsee tutustumaan klo 10-17 välisenä aikana muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin kirkko aukeaa yleisölle vasta klo 12. Kirkon urkujen sointia on mahdollista kuulla kesämaanantaisin klo 14.30. Mikäli haluaa kiivetä kirkon torniin on edessä 220 askelmaa.  Schwerinissä on myös toinen kiinnostava kirkko Schelfkirche eli Pyhän Nikolauksen kirkko.

Schwerinin rautatieasemalla on Mecklenburgin rautatie- ja tekniikkamuseo, jossa on nähtävillä erilaista junakalustosta, raitiovaunuja ja muita höyrykoneita. Harmillisesti museo on avoinna vain kuukauden viimeisenä lauantaina (paitsi joulukuussa) sekä joinakin erikoistapahtuma-ajankohtina. Emme siis päässeet tuonne vaikka kovasti juuri tuo olisi meitä  kiinnostanut.

Toinen hauska tutustumiskohde olisi ollut Flipperimuseo tai oikeammin, ehkä museopelihalli, joissa osaa flippereitä saa myös pelata. Paikka on harmillisesti avoinna ainoastaan viikonloppuisin, joten jäi tuokin hauskuus nyt kokematta.

Ihan ok, mutta ei kovin erikoinen käyntikohde on Schwerinin palokuntamuseo – Feuerwehrmuseum Schwerin.

Museo on täynnä vanhoja hätäajoneuvoja eri vuosisadoilta. Hevosten kaasunaamarit olivat aika ”huiseja”.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 € aikuisilta ja yli 6-vuotiailta lapsilta 3 €.

Vaikka alun perin ainoa kiinnostuksemme kohde Schweriissä oli linna, osoittautui kaupunki melkoisen moni-ilmeiseksi näinkin pikaisella käynnillä.

Jos aikataulu tämän kaupungin osalta ei olisi ollut niin kiireinen, olisi sieltä voinut löytää vaikka mitä.

Lisäksi Schwerin ympäristössä on mainioita järvialueita, jotka yhdistyvät toisiinsa. Paikka onkin suosittu patikointi- ja pyöräilykohde.

Jos on autolla liikkeellä, niin vain lyhyen ajomatkan päässä Schwerinistä itään on Güstrowin palatsi – Schloss Güstrow, joka on yksi Saksan tärkeimmistä renessanssipalatseista. Toinen lähellä oleva hieno kohde on Schloss Ludwigslust eli Ludwigslustin palatsi, joka sijaitsee noin 38 kilometriä Schwerinistä etelään. Tämä alun perin prinssi Ludwigin metsästysmajana toiminut paikka olisi varmaan ollut mielenkiintoinen, mutta nyt autottomana ne jäivät meiltä kiertämättä.

 

Rostock

 

Viimeinen etappi edessä tällä tourneella ja suuntana Rostock. Junamatka Schwerinistä Rostociin kestää noin tunnin riippuen taas, millä junalla matkan tekee. IC juna kulkee matkan vain 10 minuuttia nopeammin kuin RE juna, mutta lippujen hinnassa onkin sitten eroa. Kun suuntana oli isompi kaupunki oli junassa taas paljon työpaikkalaisia ja koululaisia. Juna olikin melkein täynnä.

Rostock on myös vanha Hansakaupunki.

Vaikka itse kaupunki kärsikin pahoin Toisen maailmansodan aikana, niin useita mielenkiintoisia historiallisia nähtävyyksiä on säästynyt ja useita on korjattu sekä entisöity taidokkaasti.

Kaupunki vaikutti kivan oloiselta ja hyvin rauhalliselta sekä turvalliselta paikalta. Onneksi saimme nauttia aurinkoisesta päivästä edes osittain.

Paras tapa liikkua kaupungilla on kulkea jalan tai napata raitiovaunu.

Myös lautoilla pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Kuten Hampurissakin kannattaa lautoilla kulkea kanaalissa.

Lisäksi on mahdollista vuokrata kaupunkipyöriä sekä potkulautoja.

Jos käyttää julkisia kulkuneuvoja niin kertalippu Rostockin kaupungissa aikuiselta maksaa 2,30 €. Jos matkustaa kauemmaksi, tulee tietää mille vyöhykkeelle matka suuntautuu ja valita lippu sen mukaan. Saatavilla on myös neljän matkan lippuja ja päivälippuja ja perhelippuja. Kannattaakin selvittää eri lippuvaihtoehdot, joita on muuten melkoisesti.

Rostockiin on myös saatavana RostockCARD, jolla voi kulkea ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä ja samalla hyödyntää kortin monet edut sisäänpääsymaksuissa, ostoksissa ja ruokailuissa joko pelkästään Rostockissa tai sitten yhdistelmäkortilla myös Warnemündessa.

Yhden päivän kortti maksaa 12 € tai 18 € riippuen kombinaatiosta.

Saatavana on myös RostockCARDsmart, jota ei voi hyödyntää liikkumiseen kaupungissa, mutta jonka muut edut ovat hyödynnettävissä vierailun aikana.

Hinta tälle kortille on 8 €/24 h. Ei ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Kaupungin turisti-info sijaitsee torin laidassa suihkulähdettä vastapäätä.

Turisti-infosta voi vuokrata audio-opasteisen kaupunkikierroksen, jonka hinta on 7 €/ laite. Lainan pantti on kylläkin aika kova, peräti 50 €.

Rostockissa on myös tarjolla paljon erilaisia opastettuja ja järjestettyjä kaupunkikierroksia.

Unohtaa ei kannata perinteistä Hop on Hop off kiertoajelua, jonka hinta on 12 €/ hlö. Sunnuntaisin on mahdollisuus osallistua myös satamakierrokselle, josta pulitetaan 15 €.

Marienkirche on Rostockin suurin kirkko.

Kirkon 5700 – pilliset urut ovat kuuluisat ja kirkossa onkin perjantaisin klo 18.00 puolen tunnin mittainen urkukonsertti.

Urkuihin pääsee tutustumaan pikaisesti keskipäivän rukouksen aikana noin klo 11.55. Klo 12.30 ma, ti, to ja la järjestetään kirkossa 2 €/ osallistuja hintaisia opastettuja kierroksia. Kirkko on avoinna vierailijoille arkipäivisin klo 10-17, lauantaisin klo 10-15 ja sunnuntaina 11- 12.30. Pääsymaksu kirkkoon on 2 €.

Lisäksi kirkon torniin ja katolle on mahdollista päästä maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 11 järjestettävällä 3 € maksavalla opastuskierroksella.

Tämän keskiaikaisen kirkon sisältä löytyy mielenkiintoisena erikoisuutena 1400-luvulla rakennettu astronominen kello, alttari, pronssinen kastekirjasin ja upea saarnatuoli.

Kirkon kulman takana on pieni piilotettu ”Marientreff” -kahvila. Kahvilaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja se on avoinna maanantaista lauantaihin klo 11.30–17.30.

Toinen merkittävä kirkko Rostockissa on Petrikirche eli Patrikin kirkko.

Sen kirkontornin korkeus on 117 metriä ja se oli satojen vuosien ajan kätevä maa- ja suunnistusmerkki merimiehille ja kalastajille.

Kirkontorniin pääsee joko hissillä tai kiipeämällä 196 askelmaa ylös.

Kirkko on avoinna toukokuusta syyskuun loppuun klo 10-18. Sisäänpääsy kirkkoon on ilmainen, mutta kirkon torniin meneminen maksaa 4 € aikuiselta ja yhden euron lapselta.

Rostockissa on lisäksi pari muutakin näyttävää kirkkorakennusta. Nikolaikirche eli Nikolain kirkko on yksi Itämeren alueen vanhimmista jäljellä olevista salikirkoista. Nykyisin kirkko on tapahtumien ja kulttuurin käytössä.

Neuer Markt on kaupungin viehättävä vanha keskus- ja torialue.

Torilla on viikoittaiset markkinat ma-ti ja to-pe klo 8-17 ja lauantaisin klo 8-13.

Rostocker Rathaus eli Raatihuone sijaitsee aukion laidalla.

Kaupungintalo on mielenkiintoisen näköinen, sillä siinä yhdistyy useita rakennustyylejä.

Kaupungintalon kaksoissisäänkäynnin pylväiden juuressa luikertelee pronssinen käärme.

Tarun mukaan käärme pitää salaisuuden alkuperässään.

Melkoisen hämmentävä se onkin, varsinkin kun käärmettä yleensä pidetään pahuuden olentona.

Nykyisin käärme on tulkittu nahkaa luovana uudistumisen ja viisauden eläimenä sekä suojelua tuovana otuksena. On myös kiistelty siitä, onko alkuperäinen käärme ollutkin ankerias. Niin tai näin, nykyisin käärmeellä on nimikin –  Johannes. Kaupungintalon käärme yhdistää kaksi legendaa ja siksi sillä onkin käärmeen pää ja ankeriaan häntä. Pronssikäärmeen rahoittajaa symboloi sen roomalaisin numeroin V = viisi oleva kieli. Käärmeen pään silittämisen pitäisi tuoda onnea, siksi uskaltauduinkin koskemaan siihen, vaikka kaikenlaisia käärmeitä inhoankin.

Rostockin ranta eli Stadthafenin ranta-alueella oli kiva  käyskennellä ja ihailla joessa kelluvia veneitä ja laivoja sekä upeita vanhoja rakennuksia.

Onkin helppoa ajatella, että 1800-luvun lopulla Rostockilla oli alueen suurin kauppalaivasto.

Rannasta on mahdollisuus lähteä erilaisille veneretkille ja tutustua Rostockiin vesiltä käsin. Risteilyjä tehdään myös useisiin alueen lähipaikkoihin. Tietoa niistä löytyy täältä.

Rostockissa on myös nähtävissä Stasi-Knast Rostock vankila, joka toimii nykyisin museona.

Paikassa voi tutustua Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin toimintaan.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja siellä mahdollista osallistua opastettuihin kierroksiin.

Onkohan niin, että kaupunki ei ole paikasta kovin ylpeä, koska sitä ei mainosteta missään, eikä siitä oikein löydy mitään tietoa mistään. Paikka kuitenkin löytyy Hermannstraße 34B.

Stadtmauer eli kaupungin muurit, olivat Rostockin tärkein puolustusmuoto vuosisatojen ajan.

Nyt muuria on jäljellä hieman yli kilometrin pituinen pätkä.

Myös kaupungin muurin kahdestakymmenestä tornista on enää jäljellä neljä.

Kröpelinerin torni toimii kunnan kokoustilana ja museona, jossa on nähtävillä näyttely kaupungin linnoituksesta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10–18. Sisäänpääsy näyttelyyn on 3 € aikuiselta ja lapselta 2 €.

Rostockista kerrotaan monia tarinoita ja kivinen portti kätkee sisäänsä yhden legendan.

Sen figuurin uskotaan olevan varoittava kuva 1300-luvun alussa kaupungin saarron aikana kaupungin puolustuksen pettäneestä miehestä, joka kidutettiin sittemmin hengiltä antamalla hänelle ainoastaan pieni pala pyöreää leipää.

Kaupungin legendoihin kuuluu myös Tycho Brahe, joka tarun mukaan menetti nenänpäänsä kasintaistelussa opiskelijatoverinsa kanssa. Kiista koski matemaattista paremmuutta opinnoissa. Myöhemmin Tyco loi Tychonic järjestelmän ja osoitti siten paremmuutensa matemaatikkona. Nenän hän joutui kuitenkin korvaamaan kultaa ja hopeaa sisältävällä tekonenänpäällä.

Fünfgiebelhausin eteen kannattaa pysähtyä touko-lokakuussa lauantaisin keskipäivällä, koska silloin voi kuulla 30 minuuttia kestävän 32 kellon soittoesityksen. Joulutoriaikaan kellot soivat torstai iltaisin. Paikalla ei oikeastaan ole mitään näkemistä, jollei lasketa talon seinässä olevaa kellomuodostelmaa.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Laivanrakennus- ja merimuseo pitää sisällään paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Museo valottaa laivanrakennusta ja merenkulkua, jossa Rostockilla on ollut merkittävä asema eri aikakausina.

Etenkin DDR: n aikana Rostock oli Itä-Saksan tärkein merikonttien rahtisatama. Museo myös visioi laiva- ja laivanrakennusteollisuuden tulevaisuudesta. Museo on auki ti-su klo 11-18. Sisäänpääsyhinta oli 5 € aikuiset ja 2,50 €  lapset. Osallistuminen opastetulle kierrokselle maksaa 2 € hlö.

Rostockin lähes kuusisataa vuotta vanha yliopisto on yksi maailman vanhimmista yliopistoista.

Sen keskustassa oleva vanha kaunis kampus on todellakin kuvauksen arvoinen.

Pyhän Ristin goottilaisessa luostarissa sijaitsee Rostockin Kulttuurihistoriallinen museo. Museossa on paljon nähtävyyksiä eri aikakausilta sekä eri aihepiireistä. Paikka on tyypillinen museo, mutta ihan ok sellainen. Se on avoinna ti-su klo 10-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy.

Rostockin lähellä on Bad Doberanin kaupunki, josta voi hypätä museojunaan, joka ajaa kapearaiteista museoreittiä aina Kühlungsborniin saakka. Tämä Molli rata, eli kapearaiteinen höyrykäyttöinen raiderata on reilun 15 kilometrin pituinen. Heiligendammin ja Kühlungsbornin välillä rata kulkee yhdensuuntaisesti Itämeren rannan kanssa ja siitä onkin kuulemma mainiot näköalat merelle. Lippuja voi ostaa valmiiksi verkosta. Yhdensuuntainen lippu maksaa 10 €/ hlö ja menopaluu 18 €. Aikataulut eivät tällä kertaa sopineet meille, koska tähän retkeen olisi kulunut aivan liikaa aikaa.

Rostockista on kehkeytynyt myös suosittu lomailukaupunki.

Suosiota ei yksin selitä Warnemünde, joka houkuttelee lomailijoita, vaan myös se, että Rostoc tarjoaa perheille erilaisia elämäksyiä ja tekemistä.

Rostock Zoo, kaupungin eläintarha on varmasti paikka, jossa viihtyy koko perhe. Se onkin Saksan Itämeren rannikon isoin eläintarha, jossa on laaja eläinlajisto. Perinteisen eläintarhan lisäksi nähtävillä on mielenkiintoinen antropologinen näyttely. Eläintarha on auki klo 9-18. Koko päivän lippu eläintarhaan maksaa 17,50 € aikuiselta ja 10 € lapselta. Erikseen voi ostaa myös iltalippuja.

Botnic Gardenin on varmaankin kiva käyntikohde, mutta lähes kaikissa vierailemissamme kaupungeissa oli eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha, joten nämä skippasimme nyt kuten edellisissäkin kaupungeissa.

Rostockin keskustasta Warnemündeen, joka  on siis Rostocin yksi kaupunginosa, on hieman yli kymmenen kilometrin matka.

Matka taittuu nopeasti S-Bahn- tai tavallisilla junilla noin 20 minuutissa.

Junia sinne menee 15 minuutin välein ja Rostocin kaupunkilippu käy paikallisjuniin. Olimme liikenteessä aikaisessa aamussa, joten kovin montaa muuta matkaaja ei ollut junassa kuin me. Sen sijaan takaisin päin juna olikin sitten kansoitettu.

Warnemündessa on iso loistoristeilijäsatama ja laiturissa olikin juuri satamaan saapunut AIDAn risteilylaiva, jonka matkustajat purkautuivat pikku paikan nähtävyyksille. Voi siis todeta, että risteilytkin ovat pikkuhiljaa palaamassa matkustusmaailmaan koronakurimuksen jälkeen.

Warnemünden satamasta alkaa Alter Stromin kävelykatu, jota reunustavat viehättävät kauniisti entisöidyt vanhat kalastajien talot.

Nykyään ne ovat kaikki kauppoja tai ravintoloita.

Joella oli parkissa huviveneitä, retkiristeilyaluksia, kalastajien isompia veneitä ja pikku purkkeja sekä kelluvia ravintolaveneitä. Kauempana aallonmurtajan päässä on iso huvivenesatama.

Herkulliset tuoksut leijuvatkin puolen päivän jälkeen ilmassa, kun kelluvissa veneissä valmisteltiin joko pöytään tarjottavia tai mukaan otettavia kalaherkkuja.

Kävelykadun jatkeena on yli puolen kilometrin pituinen satama-aallonmurtaja, joka näytti olevan suosittu ulkoilureitti ja ajanviettopaikka.

Warnemünde joen suistoalueella on 15 kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta palveluineen.

Paikka vaikuttikin varsin houkuttelevalta rantatuoleineen ja palmuineen sekä ulkoilmabaareineen ja erilaisine vesiaktiviteetteineen.

Alueella on myös kaunis vanha majakka Leuchtturm Warnemünde, joka on paikan ehdoton nähtävyys ihanien maisemien lisäksi.

Majakkaan pääsee kapuamaan päivittäin kesäkuukausina klo 10-19 välillä. Aikuisten lipun hinta on 2 € ja lasten 1 €. Perhelippu maksaa 4 €.

Talviaikaan majakka on suljettu vierailijoilta. Eli näin lokakuussa sitä pääsi ihailemaan vain ulkoapäin.

Aallonmurtajien kärjessä on myös muutama muu uudempi majakka, jotka jäivät tällä kertaa tämän komistuksen varjoon.

Lisäksi majakan vieressä on Teepott rakennus sekä useita erilaisia kauppoja.

Jos kävelee majakalta hieman eteenpäin, ranta muuttuu 20-luvun vaihteen huviloiden alueeksi. Kauniissa huviloissa riittikin ihailtavaa ja katsottavaa.

 

Warnemündesta onkin kehkeytynyt varsinainen Itämeren rantakohde tai paremmin ilmaistuna lomakeskus, joka on erityisesti oman maan kansalaisten suosiossa.

Paikka tarjoaa jokaiselle jotakin.

On erilaisia aktiviteettja, huvituksia sekä merellisiä risteilyitä monenlaisilla laivoilla ja paateilla. Ja tietysti ihana valkoinen hiekkaranta. Warnemündessa on huomioitu myös perheen pienimmät, joille löytyy omat aktiviteettinsa.

Alueella on lisäksi ihania pikku putiikkeja, houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita.

Vakavasti kannattaa ottaa lokkien ehdoton ruokintakielto alueella.

Rikkomuksesta voi rapsahtaa jopa 5000 € sakko.

Toden totta sakkouhka on selvästikin toiminut, sillä kirjuvia, ruokaa kärttääviä ja pommikoneen lailla syöksyviä lokkeja ei alueella ollutkaan. Yksittäiset lokit kököttivät siellä täällä tyytyväisen oloisena itsepyydystämästään kalaherkusta.

Warnemünde oli oikein mukava paikka vierailla.

Ei rantakeliaikaan vierailuajaksi riitti hyvin puoli päivää.

Voi vain kuvitella millainen vilinä paikassa on aurinkoisina kesäpäivinä.

Jos Rostocissa vieraillee kannattaa ehdottomasti varata aikaa vierailuun Warnemündessa. Paikka on suosittu myös talviaikaan.

Warnemündeen olikin kiva lopettaa reilu kaksiviikkoinen tournee, palata hotelille, pakata laukut ja suunnata nokka kohti kotia ja siellä odottavaa ruska-aikaa.

 

 

D

Rostockista otimme junan Berliiniin. Junamatka kestää reilun 2 h pikajunalla. Junia kulkee tiheään Rostocin ja Berliinin väliä. Matkustimme junalla suoraa Berliinin lentoasemalle, josta lensimme kotiin Helsinkiin. Korna-ajan matkailu osoittautui odotettua rennommaksi ja helpommaksi, kuin olin sen itse etukäteen ajatellut. Tiukoista terveysturvallisuustoimista huolimatta koko Saksassa matkailun ajan tuntui siltä, että koronaa ei olekaan tai ainakaan se ei hankaloittanut matkantekoa.

Saksassa käytössä oleva, ladattava Luca app, jolla pystyi antamaan kätevästi henkilötiedot mennessään ravintoloihin, hotelliin, junaan, museoihin jne… toimi mainiosti ja sen käyttö oli helppoa. Turvalliselta tuntui myös se, että rokotustodistus piti näyttää lähes joka paikkaan minne meni sisälle. Iloisia paikallisia, keski-ikäisiä saksalaisia turisteja oli paljon liikenteessä.

Suomeen tultaessa kaikilla oli kiltisti maskit päällä, mutta yllätykseksi kukaan ei kysynyt koronarokotus- todistusta.

APUVA! Kuka vaan siis olisi voinut matkustaa koneessa ja tulla Suomeen, mistä tahansa.

Hieno kokemus, hyvä matka kaikkineen  ja turvallinen matkustuskokemus antoi uskon siihen, että viimeistään keväällä ollaan taas raiteilla. Oli koronaa tai ei.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 5: Hampuri ja Lyypekki

 

Hampuri

Hampuri on suuri ja laajalle levittäytynyt miljoonakaupunki. Se onkin väkiluvultaan Saksan toiseksi suurin kaupunki. Hampuri on Hansakaupunki ja kaupungin satama on edelleenkin yksi Euroopan suurimmista. Hampuria pidetään myös yhtenä merkittävänä liike-elämän ja kulttuuritarjonnan keskuksena.

Hampuriin saavuimme Bremenistä. Junamatka kestää noin 1 h riippuen millä junalla matkan tekee. Tämä väli on myös yksi niistä junaväleistä, jossa ei oikeastaa matka-ajan suhteen ole väliä  millä junalla matkustaa. Hinnassa toki sitten onkin jo eroa yksittäisellä lipulla. Pääsääntöisesti myös lähijunat ovat oikein siistejä ja mukavia matkustaa. Toki niissä on ruuhka-aikoina aivan täyttä ja silloin laukkujen kanssa on kurja liikkua, varsinkin, kun niihin ei voi varta paikkalippuja.

Hampurin juna-asema on iso ja kun miljoonakaupungista on kyse, niin sen liepeillä haahuilee kaikenlaista kulkijaa.

Tavaroista kannattaakin pitää huoli. Erityisesti ilta-aikaan meno näytti melko villiltä.

Poliiseja oli kuitenkin turvallisen oloisesti parkissa lähes joka kadunkulmassa. Liekö syynä ollut Saksan liittokanslerivaalit vai normi käytäntö?

Hampurissa täytyy turvautua julkisiin kulkuvälineisiin, sillä matkat kaupunginosien välillä voivat olla pitkiä. Hampurin julkinen liikenneverkosto on kattava ja sitä on helppo käyttää. S-Bahn junan ja U-Bahn metron lisäksi kaupungissa on hyvä bussiverkosto. Hampurin metrossa Hamburger Hochbahnissa on neljä linjaa. U- ja S-banin linjat kohtaavat päärautatieasemalla, josta lähtee S-junia etäämmälle.

Itsellämme oli Intercity hotellin hintaan kuuluva julkisenliikenteen lippu, jolla oli erityisen kätevä liikkua, ja kyllä me liikuttiinkin.

Kannattava hankinta julkisiin liikennevälineisiin on päivälippu tai hieman edullisempi lyhyempi päivälippu, jota voi käyttää vasta aamu yhdeksän jälkeen. Yhdensuuntainen kertalippu maksaa 1,70 -3,30 € riippuen matkan pituudesta. Lippuja ja niiden hintoja kannattaa vertailla, koska Saksassa on usein tarjolla erilaisia ryhmälippuja ja viikonloppulippuja. Lipun voi ostaa pysäkeillä ja asemilla olevista automaateista tai asemien lippuluukuilta. Bussissa lipun voi ostaa kuljettajalta, kunhan on sopivan kokoinen raha mukana.

Hampurissa on paljon kaupunginosia ja niiden nähtävyydet sijaitsevat laajalla alueella ympäri kaupunkia.

Sternschanzen ja Karolinenviertelin kaupunginosat ovat kaupungin uusia mielenkiintoisia vierailukohteita.

Siellä on useita vaihtoehtoisia kauppoja ja ravintoloita sekä paljon monenlaista katutaidetta.

Hampurissa on myös runsas eri kulttuurien väenkirjo, mikä elävöitti katukuvaa.

Hamburger Card, joka maksaa ainoastaan 10,50 € vuorokausi, voi olla kannattava hankinta jos liikkuu paljon Hampurissa. Hampurin kaupungissa toimivalla kortilla saa ilmaisen joukkoliikenteen lisäksi alennuksia museoihin ja muihin nähtävyyksiin.

Hampurissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten yhden päivän aikana ei millään ehdi kaikkiin paikkoihin.

Hampurissa on myös hyvät pyöräilyväylät ja pyöräily onkin melko suosittua. Kaupunkipyöriä on myös helppo vuokrata, samoin kuin kaupunkipotkulautoja. Taxin käyttö on helppoa ja turvallista. Taxikyyti ei ole erityisen kallista ja parhaiten taxin saakin, kun tilaa sen paikalle. Parissa kohtaa olemme yrittäneet saada taxin lennosta, mutta hankalaa tuon on ollut.  Kaupunki tarjoaa lainaksi myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja autoja.Tarkemmin en osaa sanoa, miten se toimii ulkomaalaiselle.

Kaupunkia halkoo Elbe joki. Niinpä lautoilla pääsee helposti ja kätevästi kaupungin rannoilta toiselle.

Hampuri on satamakaupunki, jossa elämä keskittyy kanaalien äärelle.

Hampuri tunnetaankin Pohjoisen Venetsiana. Kaupunki on täynnä kanaaleja, joiden yli menee yli 2300 siltaa, joka on enemmän kuin Amsterdamissa ja Venetsiassa yhteensä.

Perinteisen melko kalliinkin satamaristeilyn sijaan hyvä vaihtoehto on hypätä paikallisliikennelautan kyytiin ja ihailla siitä kaupunkimaisemia.

Lautta numero 62 Finkenwerderiin kulkee 15 minuutin välein.

Reitti johtaa kalamarkkinoille, museosatamaan ja lopulta Finkenwerderiin. Reitti kestää 30 minuuttia ja matkalla näkee pikkurahalla kaikki tärkeät paikat. Tämä kannattaa kokea ehdottomasti.

Lautan puikkelehtiessa rannalta toiselle selviää hyvin, miten uskomattoman vilkas ja iso rahtisatama oikeasti on. Todella isot rahtialukset saa itsensä tuntemaan melko pieneksi lautan kyydissä.

Monessa kaupungissa suosioon nousseet ilmaiset kävelykierrokset oppaan johdolla tarjoavat paljon tietoa kaupungista. Hampurissa järjestetään useiden toimijoiden taholta myös monia erilaisia ja ilmaisia kävelykierroksia. Lisäksi tarjolla on erilaisia opastettuja maksullisia kävelykierroksia kaupunkiin, st. Paulin alueella sekä vanhassa kaupungissa. Olutmaassa on myös mahdollista osallistua oluen maistiaskierrokselle. Ei ”oluen ystäviltä” tämä jäi väliin.

Myös tutustuminen Hampuriin opastetuilla kanaaliretkillä on suosittua.

Ehdottoman hieno kokemus on 20 euron iltaristeily, josta voi ihailla Hampurin valaistua satamaa.

Ja tottakai, Hampurissakin on useita vaihtoehtoisia takuuvarmoja Hop on-hop off palvelujen tarjoajia. 24 h lippu maksaa bussilla 18,50 €/hlö ja veneellä vastaava Hop on Hop off 20 €/ hlö.

Kaupungin keskusaukion eli Rathausmarktin yhteydessä on komea Rathus eli Hampurin Kaupungintalo.

Tätä nykyä talossa kokoontuu kaupunginvaltuusto ja sen takaosassa on pörssi.

Taloon pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla ennakkoon ilmoitettuina ajankohtina. Vierailuajat kannattaakin selvittää etukäteen.

Hampurin Vanhan kaupungin alueella oleva St.Nikolai Kirche eli Nikolainkirkko on pahoin kärsinyt sodassa ja nykyään se onkin enää muistomerkki.

Näitä sodan runtelemia rauniokirkkoja on tällä reissulla tullut nähtyä useampikin.

Pystyssä oleva raunio on hyvin suosittu vierailukohde ja sen näyttelytiloissa käy paljon turisteja, kuten myös sen 144 metriä korkeassa tornissakin.

Torniin pääsee lasisella maisemahissillä. Torni ja näyttely on avoinna kesäaikaan klo 10-18 ja hissikyyti ylös maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Samalla lipulla pääsee myös kirkon museoon, joka on kirkon entisessä kryptassa. Kirkon urkujen kohdalla on kellot, jotka soittavat melodiaa päivittäin klo 9, 12, 15 ja 18. Torstaisin klo 12 järjestetään kirkolla puolen tunnin livekonsertti.

Hampurissa on myös toinen torni, josta voi ihailla maisemia. St. Michaelis kirche- Mikaelin kirkon tornista onkin ehkäpä parhaat näköalat Hampuriin ja sen ympäristöön. Kirkon kellotornin on kerrottu olleen maamerkki merenkävijöille, jotta he löysivät turvallisesti satamaan. Vaikka kirkko on iso ja ulkoapäin komea ei se sisältä ole kovinkaan kummoinen. Kirkon sivuilta voi ladata MichelApp sovelluksen, joka opastaa vierailijaa kirkossa.

Päivittäin klo 12 voi kirkossa kuunnella 20 minuutin ajan urkumusiikkia. Mainio vaihtoehto pienelle hengähdystauolle.

Maanantaista lauantaihin klo 21 kirkontornista soitetaan trumpetilla iltavesperi.

Kirkko on toukokuusta syyskuuhun avoinna klo 9-20. Muina kuukausina aukioloajat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Sekä torni että näyttelytila ovat avoinna klo 9.30-18.

Päivittäiset kirkonmenot kannattaa tarkastaa ennen kirkossa vierailemista, sillä vierailulle voi koronan takia olla erilaisia rajoituksia.

Kirkon eri tiloihin on pääsymaksuja. Nousu hissillä näköalatorniin maksaa 6 € aikuinen ja 4 € lapsi.

Sisäänpääsy kryptaan maksaa 5 € aikuinen ja 3 € lapsi. Hintaan sisältyy videoesitys Hampurin historiasta.

Myytävänä on myös yhteislippuja 8 € aikuinen ja 5 € lapsi. Aika dyyristä kirkkovierailusta, kun vertaa muihin käymiimme kohteisiin. Lisäksi kirkon tornissa voi vierailla yö- ja ilta-aikaan erikseen sovittavina ajankohtina.

Hampurista löytyy myös useita ilmaisia näköalapaikkoja, joista voi ihailla alueen näkymiä. Altonaer Balkon, joka sijaitsee Altonan puiston alueella on yksi näistä. Näköalapaikalta on upeat näkymät Elbelle ja satama-alueelle.

Toinen ilmainen näköalapaikka on Dockland, joka muistuttaa modernia alusta. Rakennuksen päältä aukeaa huisit näkymät satamaa. Suosittelen.

Paikka sijaitsee lähellä Altonaer Balkonia.

Kolmas ilmainen näköalapaikka löytyy Landungsbrückenin S – ja U-aseman päältä.

Altonan kalamarkkinat on ehdoton käymisen kohde, jos Hampurissa vierailee sunnuntaina. Kesäaikaan klo 5-9.50 aamulla pidettävät markkinat kerää paikalle paljon paikallisia ja turisteja. Markkinoilla myydään muutakin kuin vain kalaa. Harmillisesti matkamme Hampurissa osui vasta alkuviikolle, joten nämä kalamarkkinat jäivät meiltä väliin.

Kontorhausviertelin toimistoalueella kannattaa poiketa ihailemassa UNESCOn maailmanperintöluettelossakin olevaa komeaa Chilehausia, joka massiivisuudessaan muistuttaa valtamerilaivaa.

Rakennus onkin kohtuullisen vaikuttava näky.

Rakennuksessa on pääasiallisesti toimistoja, mutta sen läpi kulkee holvikäytävä ja sisäpihalla on  on lukuisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vilske lounasaikaan olikin melkoinen.

Hampurissa on nähtävissä myös toisenlaisia Toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä, kuin pommituksissa tuhoutuneita rakennuksia. Yksi sodan aikana pomminkestäväksi rakennettu Flakturm IV talo jätettiin sodan jälkeen pystyyn. Rakennus on rumuudessaan vaikuttavan näköinen, sillä sen seinät ovat 3 ½ metrin paksuiset.  Rakennus sijaitsee lähellä keskustaa ja nykyisin siellä toimii mm. klubeja. Äänieristys lienee kunnossa paksujen betoniseinien ansiosta.

Vaikka entisaikojen merimiesromantiikka on kaupungista kadonnut, oli pakko piipahtaa tuossa syntisessä Reeperbahnissa. Päiväsaikaan ja vielä korona-ajan jälkimainingeissa meno alueella ei ollut kovin vauhdikasta ja villiä. Runsaslukuisista ravintoloista, yökerhoista ja baareista saattoi kuitenkin päätellä, minkälaiseksi meno illan pimetessä normaaliaikana kiihtyy.

Löytyihän pahamaineisesta Reebenbanilta edelleen myös punaisten lyhtyjen alue stripparipaikkoineen ja alan kauppoineen.

Jos St Paulin alueella vierailee päiväsaikaan, kannattaa pyörähtää Rindermarkthalle – Kauppahalliin. Kauppahallissa voi nauttia lasillisen tai syödä monenmoisia herkkuja sekä ihailla monenlaisia kojuja. Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-20.

Vanha 1800-luvulla puupaalujen varaan rakennettu sataman varastoalue Speicherstadt on täynnä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja museoita. Paikka kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle.

Alueella on myös Miniatur Wunderland museo, jonka maailman suurin pienoisrautatie näyttely oli käytävä katsomassa.

Useammin olemmekin ihastelleet hieman kooltaan suurempia junia.

Paikka oli aivan mahtava ja katsottavaa sekä ihmeteltävää riitti, niin isoille kuin pienillekin.

Uskomattoman taidokkaita rakennelmia, joita pystyi ihailemaan eri vuorokaudeaikoina.

Valot himmenivät päivästä yöksi aina tasaisin väliajoin, jolloin pienoismaailman öinen valokeidas toimintoineen avautui kävijälle.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9.30-18. Pääsylipun hinta paikkaan tosin oli aika suolainen, mutta tässä tapauksessa siitä maksoi mielellään. Aikuiset 20 € ja lapset 12,50 €. Näin korona -aikana kävijöiden määrää oli rajoitettu ja viisasta kait muutenkin tähän super suosittuun paikkaan on hankkia lippu ennakkoon netistä.

Myös lapsiperheille löytyy Hampurista paljon tekemistä. Pienoisrautatien lisäksi hyviä kohteita on Hampurin eläintieteellinen museo, Hagenbecks Tierparkin eläintarha ja  Hampurin vihreä keidas  Planten un Blomen leikkipuistoineen.  Puistossa on toukokuusta lokakuun loppuun iltaisin väreissä loistava suihkulähde. Musiikin tahdissa esitettävä vesi -ja valo yhteisnäytös on kivaa katsottavaa. Esitys kestää puoli tuntia ja esitysajat kannattaa tarkistaa etukäteen puiston sivustolta.

Elbphilharmonie on melko uusi ja moderni konserttitalo, jonka vaikuttava lasijulkisivu ja aaltoileva katto ovat kuvauksellisia. Erikoinen rakennus.

Konserttitaloon pääsee parin euron sisäänpääsylipulla.

Parasta konserttitalossa on sen upea parveke, josta voi ihailla edessä avautuvaa satama-aluetta. Konserttitalon ohjelmistossa on laadukas ja monipuolinen musiikkitarjonta. Konserttitalo on avoinna päivittäin klo 9- 23.30.

Hampurissa on runsas tarjonta erilaisia laadukkaita kulttuuritapahtumia. Kaupungin musikaali ja ooppera sekä muu musiikkitarjonta on nimekästä. Myös muita vaihtuvia tapahtumia on ympäri kaupunkia tasaisesti ympäri vuoden. Tässä kaupungissa on vaikea tylsistyä tai olla löytämättä tekemistä. Ei siis ihme, että kaupunki on matkailijoiden suosiossa.

Tärkeä historiallinen maamerkki Hampurissa on myös Old Elbe Tunnel eli Elbetunneli, jota pitkin voi pyöräillen tai kävellen alittaa Elbe joen.

Elbe tunneliin laskeudutaan joko hissillä tai portaita pitkin.

Elbe tunnelin sisäänkäynti löytyy jokiristeilyalusten ja Altonan kalamarkkinoiden läheltä.

HafenCityn alueella sijaitsevassa kaupungin vanhimmassa varastossa on Kansainvälinen merimuseo -Internationales Maritimes Museum Hamburg  IMMH.

Se on loistava paikka tutustua enemmän Hampurin rikkaaseen merihistoriaan. Museon näyttelyt kattavat ihmisen yhteyden merenkulkuun yli kolmentuhannen vuoden ajalta.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18 ja liput sinne maksaa 13 € aikuinen.

Paikallista elämää ja ihmisiä voi seurata Isemarketilla, jossa on tiistaisin ja perjantaisin pientuottajien markkinat klo 8.30-14 välisenä aikana.

Isemarkt on yksi suurimmista viikkomarkkinoista Saksassa.

600 metrin matkalla Hoheluftbrücke- ja Eppendorfer Baum -metroasemien välissä on markkinapäivinä vilinää ja paljon erilaisten tuotteiden myyjiä. Suosituilta markkinoilta löytyykin jokaiselle jotakin. Paikalle on helppo tulla metrolla ja heti aseman alta aukeaakin jo vilkas markkina-alue.

Hampurin keskustan keskipisteinä ovat kaksi keinotekoista järveä Binnenalster ja Aussenalster, jotka on kytketty Alster- ja Elbejokeen.

Järvien ympäristö onkin yksi Hampurin kauneimmista kaupunkinäkymistä ja historiallisista puitteista, eikä siis ihme, että ne ovat hyvin suosittuja ajanviettopaikkoja ja erilaisten tapahtumien pitopaikkoja.

Alue on sen verran laaja, että jalan sitä ei kannata lähteä kiertämään. Hyvä vaihtoehto onkin ottaa kulkuvälineeksi kaupungin metro.

Muita vierailun arvoisia nähtävyyksiä ovat Hampurissa sijaitseva Planetarium Hamburg, joka sijaitsee vanhassa vesitornissa. Planetaariossa on ilmainen näköalatasanne, josta voi ihailla ympäröivää aluetta.  Suklaan ystävien on ehdottomasti vierailtava Chocoversum Chocolate Museumissa, jonka interaktiivisessa museossa on esityksiä suklaanvalmistuksesta ja jossa kävijä voi tehdä oman suklaapatukan. Näihin ei aikamme, eikä ehkä prioriteettimme tällä kertaa kylläkään riittänyt.

Olemme käyneet monissa vahakabineteissa ympäri Eurooppaa ja tämä jäi väliin huonojen arvostelujen takia. Vahakabinetti Panoptikum,  on ollut toiminnassa jo 140 vuotta ja sen nähtävänä on tärkeitä historian hallitsijoita, kulttuurin ja tieteen neroja sekä taiteen, kulttuurin ja urheilun häikäisevimpiä persoonallisuuksia. Osa nukeista on ymmärtääkseni melko vanhoja ja niiden laatu ja ulkomuoto ei ihan vastaa aidonoloisia henkilöitä.  Vaikka liput vahakabinettiin maksoivat vain 6,90 € aikuinen ja 5 € lapsi päätimme skipata tämän tällä kertaa. Tiedoksi kuitenkin, että vahakabinetti on avoinna maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 10-20. Lauantaisin paikka on avoinna klo 10-22.

Hamburger Kunsthalle eli Hampurin taidemuseo on yksi Saksan parhaista taidegallerioista. Museossa on nähtävänä useita alttaritauluja sekä useita merkittäviä maalauksia eri vuosisadoilta. Lisäksi museossa on merkittävät modernin ja nykytaiteen kokoelmat. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18,  vaihtuva näyttely maksaa 14 € ja pysyvä näyttely 8 €.

Toinen hieno museo Hampurissa on Hampurin taidemuseo – Museum für Kunst und Handel Hamburg eli MKG.

Museo sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja on Münchenin Baijerin kansallismuseon rinnalla yksi maan kattavimmista saksalaisten, eurooppalaisten ja aasialainen taidetta esittävä museo.

Museoon pääsee tiistaista sunnuntaisin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu on 12 €/ henkilö. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.

Hampuri oli kaikkineen erittäin mielenkiintoinen kaupunki, jossa oli paljon tekemistä, koettavaa ja katseltavaa. Oli uutta ja vanhaa.

Olimme pari päivää Hampurissa ja kiirettä sai pitää, että ehdimme käydä suunnitelluissa paikoissa.

Kaupunki jäi mieleen myös sellaisena paikkana, että sinne voisi mennä vaikka uudestaan.

 

Lyypekki – Lübeck

Lyypekkiin matkustimme paikallisjunalla, jonka matka-aika oli noin 40 min.  Lyypekin ja Hampurin välissä kulkee tiuhaan tahtiin junia, joten ihan kello kaulassa ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen.

Myös tällä välillä oli paljon matkustajia.

Liput ovat edullisia, kunhan katsoo millaisen lipun hankkii.

Jokaisella isommalla asemalla on DB:n info ja lipputoimisto, josta saa apua, jos lippua ei ole ostanut netistä ennakkoon.

Niissä osataan myös ohjata halvimman ja parhaimman lipun hankintaan, kunhan muistaa kertoa myös pari matkasteppiä eteenpäin.

Pääsääntöisesti  junat ovat Saksassa ajallaan, eikä viivytyksiä matkantekoon juuri niiltä osin tullut. Junat ovat myös siistejä ja kaikissa junissa toimi DB:n oma netti moitteettomasti. Iloiset ja puheliaat konduktöörit ilahduttivat matkantekoa joka etapilla. Lieköhän heilläkin ollut ikävä ulkomaisia matkaajia?

Lübecksuomalaisittain Lyypekki, jota myös kutsutaan Itämeren portiksi. Lyypekin asema kaupankäynnissä ja merikuljetuksessa on ollut merkittävä aina Hansa-ajoista lähtien. Lyypekkiä pidettiinkin ja pidetään edelleen Hansakaupan keskuksena.

Hansaliiton vaurauden ajat näkyvät edelleen Lyypekin upeassa vanhassa kaupungissa, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Lyypekki on edelleen merkittävä Itämeren satamakaupunki ja suomalaisille se on tuttu  Travemündessä sijaitsevasta satamastaan.

Lyypekki tunnetaan myös seitsemän tornin kaupunkina.

Lyypekin Vanha kaupunki on pieni ja helposti käveltävistä. Oikeastaan koko Vanha kaupunki on nähtävyys ja melkoinen ulkoilmamuseo.

Kaupunki on sen verran pieni ja kompakti, että siellä pärjää jalkaisin vallan mainiosti. Lyypekkiin voi tutustua kahden eri kävelyreitin avulla. Kävelyreittikartat voi ladata kaupungin sivuilta.

Toukokuusta lokakuun loppuun on mahdollista osallistua myös 15 €/henkilö maksaviin opastettuihin kahden tunnin kaupunkikierroksiin. Toisenlaisen näkökulman kaupunkiin saa jokilaivaristeilyllä, joka kiertää kaupungin ympäri noin tunnissa. Tarjolla on erilaisia reittejä ja aluksia, joilla risteilyn voi tehdä. Perinteinen risteily maksaa 14 €.

Lyypeksissä voi hypätä Hop on Hop off bussiin ja kiertää kaupungin tärkeät nähtävyydet. Hinta kierrokselle on 10 € henkilöltä.

Lyypekin Vanha kaupunki on melko hyvin säilynyt, vaikkakin Toisen maailmansodan pommituksen jälkiä on edelleen nähtävissä.

Mäelle rakennettua kaupunkia ympäröivät joet ja kanavat.

Upeat suolamakasiinit reunustavat joenrantaa. Toisella puolella jokea oli vilkas ranta-alue, jossa oli paljon auringossa kylpeviä terasseja.

Lyypekkiin keskiaikainen portti Holstentor seisoo ylväänä Vanhan kaupungin suulla seuranaan kaksi majesteettista leijonapatsasta.

Kaupunkia on aikoinaan suojannut muuri, jonka portit osoittivat kaikkiin neljään pääilmansuuntaan.

Nyt jäljellä ovat enää Holstentor ja Burgtor. Holstentorissa toimii nykyään kaupungin historiasta kertova museo. Museo on syksyaikaan avoinna päivittäin klo ma – su 10-18. Kaksitorninen Holstentor portti on Lyypekin symboli ja monet pitävät sitä myös maailman kuuluisimpana Saksan rakennuksista.

Trave joen saarella sijaitsee seitsemän hienoa keskiaikaista kirkkoa.

Kaupungin suurin keskiaikaisista kirkoista on Pyhän Marian kirkko – Marienkirche, joka sijaitsee Raatihuoneen tuntumassa.

Komea kirkko on aikoinaan toiminut esikuvana kymmenille samantyyppisille kirkoille eri puolilla Itämeren aluetta. Se onkin kolmanneksi isoin kirkko Saksassa.

Kirkko on aikoinaan ollut tärkeä maamerkki, mutta myös osoitus kaupungin vauraudesta ja tärkeydestä.

Kirkko tunnetaan etenkin uruistaan. Kirkossa onkin usein iltaisin tasokkaita urkukonsertteja.

Kirkossa on aivan mielettömän upea astrologinen kello, hieno kultainen alttaritaulu sekä upea ääniset kellot, jotka soivat puolen tunnin välein.

Kirkko on avoinna syksy- ja talviaikaan klo 10-17. Sisäänpääsymaksu kirkkoon on 2 € aikuinen. Matkan aikana olimme siirtyneet lokakuulle ja aukioloajoissa myös ”talviaikoihin”.

Kirkkoon liittyy monia hauskoja tarinoita, kuten kirkon kuoriin, kiveen veistetty pieni kirkkohiiri – Rosmariini, jonka koskettaminen kuulemma tuo onnea.

Hiiri oli pienen pieni ja sen löytäminen osoittautuikin työlääksi rastiksi. Lopulta se löytyi ehtoollista esittävästä kaiverruksesta, pilarin alakulmasta.

Pakkohan se oli hyvää onnea yrittää… oli tuota joku muukin kosketellut, sen verran mustaksi hiiri oli muuttunut.

Kirkon ulkopuolella Marienkircen vieressä on pitkulainen rakennuskivi, jonka päällä istuu pronssipaholainen.

Tämäkin legenda liittyy kirkon rakentamiseen ja tavernaan, joka jo kertaalleen päätettiin olla rakentamatta liian lähelle kirkkoa. Sepä suututti paholaisen.

Ison Ratskeller-tavernan rakentaminen kirkon viereen sai kuitenkin lopulta kirkon rakentamiseen huijatun paholaisen leppymään, eikä hän uhkauksesta huolimatta tuhonnut pitkulaisella kivellä kirkkoa, vaan tiputti sen kirkon viereen.

Epistlet kappelin ulkopuolella voi nähdä pienen vanhan ukon, jonka kerrotaan kuihtuneen ja muuttuneen kiveksi, koska hän uhmasi liian kauan kuolemaa.

Petrikirchen eli Pyhän Pietarin kirkkoa ei enää käytetä kirkkona. Nykyisin se toimii tapahtuma- ja näyttelykeskuksena.

Kirkon torniin pääsee kuitenkin vierailemaan ja sieltä onkin upeat näkymät Lyypekkiin. Torniin täytyy kiivetä vain 54 porrasta ja sitten loppumatkan voikin taittaa hissillä. Ei paha rasti.

Sisäänpääsy kirkkoon ja sen torniin maksaa 4 € aikuinen ja lapsi 2,50 €. Kirkko ja sen näyttelyt ovat avoinna päivittäin klo 11-16. Torni on avoinna kesäkuusta joulukuuhun klo 10-19. Muina ajankohtina se sulkeutuu klo 17.

Toinen merkittävä kirkko Lyypekissä on Lyypekin tuomiokirkko, joka on taitavasti entisöity Toisen maailmansodan pommitusten jäljiltä. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy ja avoinna se on korona-aikataulun mukaan päivittäin 10-16.

Lyypekin torin laidalla seisoo yksi sen komeimmista rakennuksista, koristeellinen Raatihuone – Rathaus.

Aikoinaan Raatihuoneessa kokoontuivat Hansapäivät, jossa ratkottiin koko Pohjois-Eurooppaa koskevia asioita.

Raatihuone on edelleen käytössä ja siihen pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 11.00 ja 14.00 tehtävien saksankielisten kaupunkikierrosten yhteydessä, samoin kuin sunnuntaisin klo 15.00. Englannin kielisiä opastettuja kaupunkikierroksia järjestetään toistaiseksi vain lauantaisin klo 11.30. Kaupunkikierroksen hinta on 15 €.

Keskiaikaisten kirkkojen ohella Lyypekin nähtävyyksistä kannattaa mainita Raatihuoneen vieressä sijaitseva Mann kirjailijasuvun kotitalo – Buddenbrookhaus, jossa toimii nykyään Mann aiheinen museo. Museo on suljettu korjaustöiden takia ainakin 2023 saakka, joten sinne ei tällä kertaa ollut asiaa.

Hienoja rakennuksia Lyypekissä on paljon.

Käymisen arvoinen kohde on Pyhän hengen sairaala.

Tämä uskonpuhdistuksen jälkeen maallistettu sairaala huolehti lähellä luostaria asuvista köyhistä, ikääntyneistä ja sairaista asukkaistaan.

Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Tänne kannattaa todellakin eksyä, sillä paikka on oikein mielenkiintoinen ja kaunis myös sisältä.

Muhkuraiset kadut ja seiniä pitkin kiipeävät köynnökset sekä pienet tunnelmalliset kujat ja kadut takaavat romanttisen tunnelman, jossa kiireet unohtuvat.

Pikkuruiset kujat ovat oikeasti pieniä teitä. Jos niissä on kaasuvalo se kertoo, että niihin voi hyvin puikahtaa tutustumiskäynnille. Kyseessä ei siis ole kenenkään piha tai pihapolku.

Aivan ihana tutustumiskohde olisi ollut nukketeatterimuseo, jossa on nähtävänä vanhoja nukketeatterinukkeja ja upeita nukketeattereita.

Museo on kiinni aina vuoteen 2022 saakka laajojen kunnostustöiden takia. Harmi, sillä se olisi ollut takuuvarma käyntikohde!

Yhtään ei lohtua tuonnut se, että viereisessä rakennuksessa olisi ollut tarjolla nukketeatteriesityksiä, mutta ei meille sopivaan aikatauluun, ja kielikin olisi taas ollut saksa.

Merenkulkijoiden kilta Schiffergesellschaft on Lyypekin perinteinen ravintola ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

Paikka oli sisältä myös erittäin houkutteleva ja mielenkiintoinen. Siellä olikin oikein tunnelmallista nauttia mainio ilallinen.

Lyypekin ylpeys on marsipaani, jota on saatavilla kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja muodoissa. Lyypekin kuuluisimman marsipaanitehtaan Niedereggerin kahvila sijaitsee aukiolla kaupungintaloa vastapäätä. Kahvilan yläkerrassa toimii Marsipaanimuseo, jossa voi ihmetellä kaupungin merkkihenkilöitä marsipaaniin ikuistettuina. Museoon on ilmainen pääsy kahvilan aukioloaikoina.

Lyypekissä on myös useita muitakin mielenkiintoisia museoita.

Uusi nähtävyys Lyypekissä on Hansamuseo, joka kertoo Hansaliitosta ja sen kukoistuksen ajasta sekä myös Hansakaupungeista.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsy museoon maksaa 13 € aikuinen ja 9 € lapsi. Tämä on mielenkiintoinen paikka, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Pyhän Annen museokorttelissa on puolestaan esillä Saksan laajin kokoelma keskiaikaisia patsaita ja alttaritauluja. Tämä jäi nyt tällä kertaa meiltä väliin.

Fisch-Hütte kalaravintola oli ”to go” listalla.

Pitkän etsinnän jälkeen se löytyikin ja kuten kuvasta voi jo aavistaa  oli pettymys melkoinen.

Jäi tämän ”kuuluisan ja hyvästä ruuasta tunnetun” kalaravintolan rasvassa uitetut kalapuikot syömättä.

Lyypekki oli oikein mukava, kombakti ja kivan oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut vilkuilla olkansa yli.

Kaupungissa oli paljon nähtävää ja kaupunkivierailuun varaamamme päivä teki tiukkaa aikataulun suhteen.

Tähän kaupunkiin oli helppo ihastua ja mistä tietää, vaikka joskus palaisimme sinne.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 4: Celle ja Bremen

 

Celle

Celle on viehättävä pieni kaupunki, joka on hyvin säilynyt ja täynnä historiaa.

Tämä vanha historiallinen kaupunki sijaitsee Aller joen rannalla.

Taidokkaasti ja huolella kunnostetut ristikkorakenteiset ja iloisen kirjavat puutalot saavat vierailijan heti innostumaan kaupungista.

Parasta Cellessä onkin ihan vain kiertely Vanhassa kaupungissa ja upeiden rakennusten ihailu.

Paikka onkin varsinainen ulkoilmamuseo, jossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

Suurin osa Cellen vanhasta keskustasta on kävelykatualuetta.

Vanhan keskustan alue on aika laaja ja siellä on ihania kahviloita ja ulkoilmaterasseja, joihin voi istahtaa seuraamaan pienen kaupungin elämää.

Juna-asema sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta Cellestä ja parhaiten paikalle pääseekin juna-aseman viereisen kadunkulman linja-autopysäkiltä. Kertalippu maksaa 1,50 €. Monet linja-autot ajavat juna-aseman vierestä, joten kyytejä keskustaan menee tiuhaan.

Cellen ehdoton nähtävyys ihanan Vanhan kaupungin ohella on Cellen linna.

Nelikulmainen linna sisältää hienosti säilyneet barokkityyliset huoneet sekä renessanssin arkkitehtuurin.

Linna on myös asuinpaikka Euroopan vanhimmalle barokkiteatterille ja siellä on upea renessanssikappeli.

Linnassa järjestetään opastettujakierroksia, mutta harmillisesti ne olivat saksaksi. Opastettu kierros palatsissa ja kappelissa maksaa 9 €/ henkilö.

Cellen linnan kappeli on todellinen helmi.

Lukuisat maalaukset, värikkäät kuvat, hiekkakivireliefit, raamatulliset kuvaukset ja monet kaiverrukset koristavat kappelin sisustusta.

Kappeliin pääsee vain opastetulla turistikierroksella tai muuten  saa tyytyä virtuaaliseen videoesitykseen, jonka kautta pääsee kurkkaamaan kappelia ja teatteria. Videoesitys on katsottavissa linnan tiloissa.

Sisäänpääsy linnaan tiistaista sunnuntaihin on klo 10-17 ja siitä joutuu pulittamaan 8 € aikuiselta ja 5 € lapselta.

Cellessä on mahdollisuus osallistua myös opastettuihin kaupunkikierroksiin, mutta nekin kaikki ovat saksankielisiä. Muun kieliset opastukset tulee tilata erikseen turisti-infosta. Ehkä taas tulevaisuudessa tarjonta ja kysyntä lisääntyvät ja kohtaavat…

Linnaa vastapäätä olevassa Bomann museossa on huomattava määrä asiakirjoja, jotka kuvaavat kaupungin, Ala-Saksin ja Hannoverin historiaa.

Museossa on nähtävillä myös muutakin kuin vain asiakirjoja.

Museossa järjestetään myös erityisiä tapahtumia ja näyttelyitä säännöllisesti.

Filmtier Park on Cellen suosituin perhekohde ja sitä mainostettiin kovasti. Puistossa on satoja eläimiä, jotka ovat koulutettuja erilaisiin esiintymisiin elokuvissa ja juhlissa sekä tapahtumissa. Lisäksi puistossa on paljon hauskoja aktiviteetteja lasten käyttöön. Käymättä jäi tämä kohde, koska se sijaitsee noin ½ h ajomatkan päässä Cellen ulkopuolella ja päästäkseen sinne olisi pitänyt olla oma auto.

Stadtkirche St. Marien kirkon sisustus on upea.

Ihanaa, että ihan kaikkia kirkkoja Saksassakaan ei olla protestanttisuuden nimissä riisuttu ja pelkistetty.

Kirkko on avoinna vierailijoille tiistaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Kryptaan, jossa on hautoja pääsee vierailemaan keskiviikkoisin ja torstaisin klo 16. Hinta vierailulle on 1,50 € aikuiset ja 0,50 €  lapset.

Mielenkiintoinen tapahtuma on, kun trumpetisti kiipeää kirkontorniin ja soittaa töräyttää tornista päivittäin klo 16.45 ja lisäksi vielä viikonloppuisin klo 9.45. Kirkon torniin pääsee myös kiipeämään ja ihailemaan ympärillä avautuvia maisemia. Kiipeäminen torniin maksaa 1 € aikuiset ja lapset 0,50 €.

Cellessä on lisäksi vanha synagoga. Yksinkertainen mutta ihastuttava rakennus on avoinna yleisölle. Rakennuksessa on nähtävissä holokaustista säilynyttä esineistöä. Synagoga on auki vierailijoille kaikkina muina päivinä paitsi lauantaisin, jolloin on sapatti. Aukioloajat vaihtelevat päivittäin ja ne kannattaakin tarkistaa etukäteen.

Tietenkin Cellessäkin on oma kellopelinsä – Glockenspiel, jossa seikkailee neljä Cellen historiaan vaikuttanutta henkilöä.

16 pronssikelloa soittaa melodiaa neljästi päivässä klo 11, 13, 15 ja 17.

Kellpopeliesitystä saapuikin paikalle seuraamaan runsas joukko kaupungissa vierrailleita turisteja, jotka edelleen olivat pääasiallisesti saksalaisia. Vaikka väkeä oli liikkeellä melko paljon oli paikka hyvinkin rauhallinen ja turvallinen.

Kunstmuseumissa on nykyaikaisia maalauksia, graafisia kuvia, veistoksia, esineitä ja taidelaitteita ympäri maailmaa. Jos aikaa riittää, niin tämäkin voisi olla hyvä vierailukohde. Olemme nyt tällä reissulla vierailleet niin monessa todellisessa nimimestassa, että tämä jätettiin väliin.

Cellessä on myös puhuvia lamppuja.

Seisottaessa viiden lampun keskellä alkavat lamput puhua.

Ne lausuvat vuorotellen erilaisia pieniä tervehdyksiä ja tarinoita, joita oli kiva kuunnella, vaikkei saksaa osaakkaan. Lamput olivat aika hassuja ja erikoisia, mutta ihan sympaattisia. Lamppujen puhumisajat ovat päivittäin klo 10–13 ja 15–18.

Puutarhaihmisille löytyy myös mielenkiintoisia käymiskohteita kuten palatsin puisto, ranskalainen puisto ja lääkekasvien puisto. Puistoihin on vapaa pääsy, mutta joihinkin niiden osiin on aukioloajat, jotka vaihtelevat vuodenajan mukaan.

Celle oli erittäin mukava paikka vierailla.

Sinne on hyvät kulkuyhteydet Hannoverista ja junia kulkee tasaisin välein näiden kahden paikan väliä.

Junalla matka taittuu puolessa tunnissa.

Celle on kiva puolipäivän vierailukohde, jossa on paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Tätä paikkaa voi suositella.

 

Continue Reading

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 3: Hannover, Marienburgin linna ja Hameln

 

Hannover

Otimme junan Berliinistä Hannoveriin. Matka kesti noin 1h 40 min. Kannattaa katsoa, millä junilla liikkuu, ettei satu työmatkalaisten ja koululaisten ruuhkauttamiin juniin. Junamatka sujui mukavasti, sillä junassa oli ravintolavaunu ja kabiineissa hiljaista, kun matkalaiset matkallaan Amsterdamiin joko söivät eväitään, tekivät töitä tai nukkuivat. Myös netti toimi kaikissa junissa erinomaisesti. Näin korona-aikaankin junat olivat aivan täynnä. Näihin pidemmän matkan pikajuniin kannattaa ostaa paikkalippu, jotta voi varmistaa oman ja kaverin istumapaikan.

Hannover kuuluu niihin kaupunkeihin, jotka kärsivät Toisen maailmansodan pommituksissa. Hannoverin alkuperäisestä rakennuskannasta tuhoutui jopa 70 prosenttia.

Itselläni ei oikein ollut selkeää kuvaa koko kaupungista.

Mielikuvana oli suurkaupunki, joka on tunnettu useista isoista maailmanluokan messuista.

Asiaan tutustuttuani huomasin, että Hannover on viime aikoina kasvattanut suosiotaan matkakohteena erilaisten tapahtumien ja vilkkaan kaupunki- ja kulttuurielämän vuoksi. Hannoverissa järjestetään erilaisia tapahtumia ja festivaaleja jatkuvasti. Kaupungista löytyy niin ooppera kuin lukuisia teattereitakin, balettia ja laadukkaita kansainvälisiä tanssitapahtumia. Hannover on myös taiteilijoiden ja kuvataiteen kaupunki.

Innolla siis kohti Hannoveria.

Sanotaan, että Hannoverissa on yksi Saksan kauneimmista juna-asemista? No ei ole ei, sen verran on noita asemia nyt vuosien aikana tullut kierrettyä.

Hannoverin juna-asema on aivan keskustan vieressä. Siitä on hyvät yhteydet metroa muistuttavalla kaunpunkijunalla, bussilla ja ratikoilla muualle kaupunkiin. Suurin osa Hannoverin nähtävyyksistä on kävelymatkan etäisyydellä juna-asemasta.

Juna-asema on iso ja vilkas sekä monen liikennevälineen risteyskohta, joten liikkeellä oli kaikenlaista kulkijaa. Tavaroistaan kannattaakin siis pitää hyvä huoli.

Kaikkien isompien kaupunkien juna-asemat olivat varsinaisia kauppapaikkoja. Tarjolla oli jokaisella asemalla jos jokinlaisia pikaruokapaikkoja, pikku putiikkeja ja hieman isompia kauppoja. Matkalainen saikin helposti asemalta mukaansa tarvittavat eväät.

Jos kaupunkiin haluaa tutustua jalkaisin, niin kannattaa seurata maahan maalattua punaista viivaa, jonka varrella kaikki merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat. Kävelykierrokselle tulee matkaa reilu 4 km.

Muistutuksena vielä, että moneen vierailemissamme kaupungissa on mahdollista suunnitella oma kävelyreitti ja tutustumiskierros kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin lataamalla joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovellus. Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Hannover joukkoliikenne on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Hannover Stadt eli kaupunkialue, Umland eli keskustaa ympäröivä alue ja Region suurHannoverin koko alue.

Koska Hannover on iso kaupunki, kannattaakin hankkia vuorokausilippu tai hyödyntää HannoverCardin joukkoliikenne-etu. Enintään viiden henkilön ryhmät voivat myös hankkia edullisemman ryhmälipun.

Keskusta-alueen vuorokausilippu maksaa 5,80 €/ henkilö. Lippuja saa lippuautomaateista tai palvelupisteistä. Bussilipun voi myös ostaa kuljettajalta. Kertalippu maksaa 2,90 € ja sitä voi käyttää kahden tunnin ajan. Hannoverissa on mahdollista vuokrata myös kaupunkipyörä tai hurutella modernisti sähköpotkulaudalla. Myös joukkopyöriä on mahdollista vuokrata. Niissä kaveriporukka voi polkemisen ohessa nauttia oluesta ja kaupungin vaihtuvista maisemista. Taxilla liikkuminen on sen sijaan melko kallista.

Kaupunkia voi ihastella myös 18 € maksavalla Hop on ja hop off kiertoajelulla. Kaupunkikierrokset järjestetään perjantaista sunnuntaihin klo 10.30, 12.30 ja 14.30.

Aivan Hannoverin keskustassa on kello, joka on Helsingin Stockmannin kellon tavoin tapaamis- paikka.”Tavataan siis kellon alla”……

Kröpcke eli Hannoverin kelloaukio edustaa uudemman Hannoverin parhaita alueita, ja sitä pidetään usein Hannoverin sydämenä.

Alueen lähellä sijaitsee lukuisia viihtyisiä, kahviloita ja ravintoloita sekä valtava päärautatieasema, jonka ympäristössä sijaitsevat myös keskustan ostosalueet.

Hannoverissa ei kannata unohtaa laadukasta ja moni-ilmeistä katutaidetta, jota on runsaasti esillä Lindenin kaupunginosa. Hannoverin keskustasta kävelymatkan päässä sijaitseva urbaani lähiö tarjoaa graffiteja ja tasokkaita katuruokakojuja sekä kioskeja, joissa myydään laatuoluita.

Veistostaiteen tunnetuimpia edustajia Hannoverissa ovat Nana-patsaat.

Mielenkiintoisia, joskin erikoisia.

Hannoverissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, miksi HannoverCard voi olla erittäinkin järkevä hankinta.

Yhden päivän 10 € kortti on hyvä valinta, jos vierailee muutamissa paikoissa ja kulkee julkisilla liikennevälineillä, joissa voi matkustaa kortilla ilmaiseksi. Matkaa voi tehdä koko suur Hannoverin alueella. Kahden päivän kortti kannattaa hankkia, jos aikoo käydä useimmissa näyttelyissä ja turistikohteissa. Kortin hinta on 16 €. Kaupunkikorttia on myös saatavilla viiden hengen ryhmille.

Hannoverin näyttävin rakennus on kaupungin symbolinakin tunnettu Neues Rathaus eli Uusi kaupungintalo.

Upeahan tuo oli niin päivällä, kuin iltavalasituksessakin.

Trammplatzissa sijaitsevaan upeaan rakennukseen pääsee vierailemaan arkipäivisin klo 10-18, eikä vierailusta tarvitse maksaa mitään. Sisätiloissa on esillä muun muassa useita pienoismalleja Hannoverin kaupungista sotaa edeltäneeltä ajalta, joista saa hyvän käsityksen siitä muodonmuutoksesta, jonka Hannover on käynyt läpi.

Kaupungintalon katolla olevalta näköalaterassilta on hyvät näkymät kaupunkiin ja hyvällä säällä aina Deisterin kukkuloille saakka. Kaupungintalon kattotasanteelle pääsee nousemaan erikoisella hissillä. Hissi ei nouse suoraan ylöspäin, vaan myötäilee rakennuksen kupolin muotoja. Melko spookie tuo hissi oli lasikattoineen ja lattioineen. Hissikyyti kattotasanteelle maksaa 3,50 €/aikuinen ja 2 €/lapsi.

Kaupunkia onkin rakennettu moderniin suuntaan ja esimerkiksi Nord LB -lasirakennus Hannoverissa on näkemisen arvoinen.

Sprengel museo on nykytaiteen keidas, josta löytyy kaikkea uudempien taideteosten ja klassikoiden, väliltä.

Museon pysyvässä kokoelmassa on merkittäviä Picasson ja Laurensin kubismiteoksia.

Museo on avoinna tiistaisin klo 10-20 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18. Tosin nyt syksyllä oli koronan takia poikkeuksellisia aukioloaikoja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € ja alle 12-vuotiaat pääsevät sinne maksutta. Huomioida kannattaa, että perjantaisin kaikkiin Hannoverin museoihin on ilmainen sisäänpääsy joko koko päivän tai osan aikaa päivästä.

Hannoverissa on myös muita hyviä museoita vierailtavaksi.

Ala-Saksin osavaltion museo eli Landesmuseum Hannover sijaitsee vastapäätä kaupungintaloa.

Museossa on suuri kokoelma taideteoksia, patsaita ja esineitä aina keskiajalta lähtien. Lisäksi museossa on näyttelyitä, jotka on omistettu luonnonhistorialle, etnologialle ja arkeologialle. Museo on kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä siihen pääsee tutustumaan klo 10-18 . Perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan 4 € lipulla ja perjantaisin klo 14-18 perusnäyttelyyn pääsee veloituksetta. Mikäli haluaa tutustua myös erikoisnäyttelyihin lippu maksaa 10 €.

Hannoverin Marktplatz sijaitsee historiallisen Vanhan kaupungin keskustassa ja sieltä löytyy monia merkittäviä rakennuksia.

Pommituksista jäi jäljelle joitakin vanhoja rakennuksia, sekä niitä, joita uudelleen rakennettiin sodan jäljiltä.

Yksi merkittävä rakennus on vanha Kaupungintalo- Altes Rathaus, joka toimii nykyään juhlatilana. Hannoverin Vanha kaupunki lukeutuukin kaupungin parhaisiin nähtävyyksiin, vaikka suuri osa siitä onkin rakennettu sodan jälkeen uudelleen. Vanhan kaupungin kaduilla kävellessä voi aistia sotia edeltäneiden aikojen tunnelmaa ja istahtaa nauttimaan päivästä terassilla.

Marktkirchen kirkon torni on kaunis ja se on edelleen yksi Hannoverin sekä Ala-Saksin alueen korkeimpia kirkontorneja ja kaupungin maamerkki.

Kirkossa on erityisen kauniit urut, joita voi päästä kuuntelemaan, kun kirkko on avoinna vierailijoille. Kannattaa ehdottomasti viivähtää hieman pidempään ja istahtaa hetkeksi kirkon penkkiin.

Kirkko ja sen torni ovat avoinna päivittäin klo 10-18.Tornikierros maksaa 3 €.

Kolmas Hannoverin vanhoista kirkoista on Kreuzkirche.

Vanhaan kaupunkiin tehdään opastettuja kahden tunnin mittaisia kävelykierroksia, joiden hinta on 11 €/ aikuinen ja yli 14-vuotiaat lapset 8,50 €.

Isoimmissa kaupungeissa on usein tarjolla myös erilaisia opastettuja ilmaisia kävelykierroksia. Niistä saa parhaiten tiedon netistä Freetourin sivustolta tai GuruWalk sivustolta.

Aegiden kirkko eli Aegidienkirche on Hannoverin erikoisin nähtävyys, sillä vanha kirkko kärsi pahoin Toisessa maailmansodassa.

Kirkkoa ei kuitenkaan koskaan korjattu ja se on edelleenkin rauniokirkko, josta on pystyssä vain sivuseinät ja torni.

Paikka on suosittu turistikohde ja kirkossa on edelleen nähtävissä pommitusten aiheuttama tuho. Aegidienkirchenin 25 pronssista kelloa soivat neljä kertaa päivässä klo 9.05, 12.05, 15.05 ja 18.05. Kannattaa yrittää olla paikalla tuolloin, jotta voi kuulla niiden kauniin soittokonsertin.

Jos jano yllättää kannattaa piipahtaa perinteiseen oluttupaan. Mainio sellainen Brauhaus Ernst August löytyy myös Hannoverista. Toisaalta hetken voi myös hengähtää ja lepuuttaa jalkoja lasillisella 6 Sinne Sky Barissa, josta on upeat näkymät Hannoveriin.

Vaihtoehtoisesti keskellä kaupunkia olevassa Roof Gardenissa voi rentoutu hetkisen Hannoverin kattojen yllä.

Paikka on mainio, ehkäpä jopa hieman hämmentävä valkoisine hiekkoineen, rantatuoleineen ja palmuineen.

Hyvällä säällä paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 13-23 ja sunnuntaina klo 15-23.

Hannoverissa on  myös Baijerin kaltaisia olutpuistoja, jonne voi mennä omien eväiden kanssa, kunhan tilaa puiston kojusta oluen. Myös ruokaa on tarjolla. Paikat ovat suosiossa niin päivisin kuin iltaisinkin. Lämpiminä kesäiltoina menoa riittää myöhään yöhön.

Viehättävä on niinikään kapeiden kujien hallitsema Leineschlossin linna-alue, joka alun perin rakennettiin luostariksi. Rakennukset kuitenkin toimivat 1600-luvulta lähtien pitkään Hannoverin kuninkaiden kotina.

Herrenhausenin palatsi toimii nykyään konferenssitilana ja sitä pystyikin ihailemaan vaan kauempaa ulkoapäin.

Sen sijaan Herrenhausenin puutarhaan – Herrenhäuser Gärteniin pääsee tutustumaan.

Upea vanha kuninkaallinen puutarha muodostuu neljästä erillisestä puisto- ja puutarha-alueesta. Alueisiin lukeutuvat muun muassa ranskalaistyylinen Grosser Garten sekä englantilaista puistotyyliä edustava Georgengarten.

Helpoiten puutarhaan pääsee 4 tai 5 kaupunkijunalla. Puutarha on arvatenkin upea näky kesäaikaan.

Upeat istutukset ja erivärinen kukkaloisto sekä suihkulähteet sykähdyttivät ja saivat ajantajun katoamaan kuten myös askeleita kertymään melkoisesti.

Sisäänpääsy puutarhaan kesäkaudella huhtikuusta-lokakuun loppuun riippuu siitä, minkälaisen lipun puutarhaan haluaa ostaa. Kaiken sisältävä lippu maksaa 8 € aikuinen ja yli 12-vuotiaat 4 €. Puistossa järjestetään myös lukuisia tapahtumia vuoden ympäri. Myös lapsille on mietitty monenlaista tekemistä ja kokemista puistoalueella.

Puutarhat ovat avoinna päivittäisin klo 9-18.30 ja suihkulähteet ovat toiminnassa arkipäivisin klo 10-12 ja 15-17.

Vierailu puutarhoihin kannattaakin ehdottomasti ajoittaa noihin aikaväleihin, kun suihkulähteet ovat toiminnassa. Viikonloppuisin ne suihkuavat klo 10-12 ja 14-17.

Kesäaikana auringonlaskun jälkeen Grosse Gartenin upea puutarhaa ja sen suihkulähteet valaistaan viikonloppuisin tunnin ajan, jolloin ne yhdessä puistossa soivan barokkimusiikin kanssa luovat varmastikin taianomaisen tunnelman. Harmillisesti meidän vierailupäivämme Hannoveriin osuivat keskelle viikkoa ja tämä kokemus jäi meiltä kokematta.

Myös Hannoverin tunnetuimpiin panimoihin lukeutuva Herrenhausenin panimo on näkemisen ja kokemisen arvoinen käyntikohde.

Nähtävyys on kuulemma myös mantereiden mukaisesti jaoteltu Hannoverin eläintarha, jossa eläimet eivät ole pienissä häkeissä vaan isoilla liikkumaväljillä aidatuilla alueilla. Kyseessä onkin elämyseläintarha. Olimme juurikin lapsenlapsiemme kanssa käymässä Tallinnan eläintarhassa ennen tätä matkaa, joten kaikkien kaupunkien eläintarhat jäivät tällä reissulla väliin, vaikka käymisen arvoisia olisivat varmasti olleetkin.

Kaupungin keskustan läheisyydessä oleva Maschseen pieni tekojärvi on kaupunkilaisten suosiossa, mutta se on myös mukava paikka istua ja hengähtää.

Paikka onkin keidas keskellä kaupunkia.

Järvellä on mahdollisuus soutaa, suppailla tai meloa. Järven ympäristössä järjestetään myös monia tapahtumia.

Saksan vanhimmaksikin väitetty kirpputori kerää joka lauantaiaamu ihmiset Vanhan kaupungin Leine joentörmälle Marktkirchen luona. Paikalla voi nauttia jazz-musiikista ja hyvästä tunnelmasta. Olisi ollut niin kiva vierailla tuolla.

Hannoverin Markthalle eli kauppahalli on myös hyvä paikka vierailla.

Kauppahallissa on myytävänä ruoan lisäksi myös kaikenlaista muutakin tavaraa.

Pääasiallisesti kauppahallissa oli vain paikallisia, mutta turistin kannattaakin vierailla siellä tasokkaiden ravintoloiden ja pienien kahviloiden takia. Tai sitten ihan vaan lasilliselle viiniä.

Kauppahalli on aukeaa ma-la klo 7 ja sulkeutuu arkena alkuviikosta vasta illalla klo 20 ja to-pe klo 22. Lauantaina se sulkeutuu jo klo 16.

Vajaan puolentunnin junamatkan päässä Hannoverista on Volkswagenin tehdas, jonka yhteydessä on Volkkari-museo.

Siellä pääsee ihailemaan muun muassa omia suosikkejani, eli niin sanottuja hippibusseja, mutta myös eri aikakausilta olevaa Volkswagen tuotantoa.

Pidimme Hannoverissa kolmen yötä majapaikkaa, sillä siitä oli hyvät yhteydet seuraavien päivien päivävierailukohteisiin Marienburgin linnaan, Pillipiiparin Hamelnniin ja Celleen. Hannoverin kaupunki varmaankin jakaa mielipiteitä, mutta listallamme se menee kategoriaan;” no joo, ihan ok”.

 

Marienburgin linna

Noin 20 kilometrin päässä Hannoverin ulkopuolella sijaitsee ihanteellinen päiväretkikohde historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille matkailijoille – myös niille, joihin prinsessasadut linnoineen ovat tehneet pysymättömän vaikutuksen. Matka Marienburgin linnaan Hannoverista taittui junalla ½ tunnissa. Junalla matkataan Nordstemmen rautatieasemalle, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Kaupunkikin oli hieman kulahtanut ja pienen pieni. No, tänne me matkasimme juurikin linnan takia, joten muusta ei niin väliä.

Juna-asemalta kaukana kauniisti siintävälle linnalle on noin 4 kilometrin matka ison tien piennarta pitkin.

Olimme laskeneet taxikyydin varaan, mutta matkaan tulikin mutka.

Taxia ei ollut saatavissa koko pikku kaupungissa, koska kaikki taxiyrittäjät olivat kuolleet kuulemma koronaan. ”Varman” tiedon saimme aseman vieressä olevasta kukkakaupasta. Noituessamme kyyditöntä tilannetta ja pirun pitkää kävelymatkaa, tarjoutui ystävällinen vanhempi rouva kyyditsemään meidät linnalle.

Tiesimme jo menomatkalla, että sama ongelma oli kyydin kanssa takaisinpäin. Ja niinhän se oli. Sama syy ja selitys- ei siis taxia- ei kyytiä.

Onneksi eräs ihastuttava saksalaispariskunta antoi meille kyydin juna-asemalle. ISO KIITOS ystävällisille ja avuliaille ihmisille. Säästyimme melkoiselta patikoinnilta, jonka loppumetrit olisi vielä menomatkalla olleet melkoista ylämäkeä.

Isoimmista kaupungeista pääsee paikalle myös Eldagseniin menevällä linja-autolla.

Tällöin täytyy nousta pois Marienburg Abzweig Nord pysäkillä, josta on vielä reipaasti yli kahden kilometrin kävelymatka linnalle.

Hannoverista on ”normaaleina” kesäkuukausina mennyt myös suora linja-autoyhteys linnalle, mutta nyt korona-ajan takia liikenne ei ole ollut säännöllistä.

Yksi tilausbussi saksalaisille turisteille oli jonkun matkanjärjestäjän toimesta parkkialueella. Onneksi ei tarvinnut yrittää pummia kyytiä siihen. Olemattomalla saksan kielen taidolla se olisikin ollut temppu, sillä keski-ikäiset ja vanhempi väestö eivät juuri englantia Saksassa puhu.

Hannoverin viimeisen kuninkaan 1800-luvulla rakennuttama Schloss Marienburg eli Marienburgin linna on jälleen yksi Prinsessa Ruusunen linna.

Linna ja sen yksityiskohdat kertovat kuningatar Marian ja Hannoverin viimeisen kuninkaan kuningas George V:n suuresta rakkaudesta. Kuningas antoi kuningattarelleen syntymäpäivälahjaksi Marienbergin kukkulan sekä rakennussuunnitelmat linnalle.

Kuningas ja kuningatar eivät kuitenkaan koskaan ehtineet nähdä linnan valmistuvan, saati asua siinä, sillä vuonna 1866 preussit pakottivat heidät maanpakoon.

Nykyisin linna on jälleen Hannoverin kuninkaallisen suvun omistuksessa, toimien nykyään museona.

Linnan historia on mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Aiemmin linnaan pääsi tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, mutta nykyään linnaa voi tutkia myös omatoimisesti.

Linna on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu linnaan on 12,50 € aikuinen ja 8,50 € yli 6-vuotiailta lapsilta. Linnan torniin pääsee kiipeämään erillistä 5 € maksua vastaan kesäaikaan, mutta vain opastetulla kierroksella.

Opastettuja kierroksia on normaalisti saksaksi tiistaista perjantaihin.

Tänä kesänä, vielä koronan jälkimainingeissa opastuksia ei järjestetty, mutta sitten taas joskus tulevaisuudessa opastuksen hinta lienee sama kuin ennen koronaa eli 2,50 €.

 Myös audioguideja on saatavilla omatoimiselle linnakierrokselle.

Nyt syyskuun lopussa, ei turistiaikaan, linnassa oli vain vähän vierailijoita ja siellä pääsi hyvin liikkumaan ilman tungosta, mikä oli oikein kivaa. Linnassa on myös ravintola, jonne onkin hyvä pysähtyä linnakierroksen jälkeen.

Linna oli kuin karkki ja siellä kului helposti useampi tunti. Kannattaa tutustua jos hoodeilla huitelee!

 

Hameln

Toisen päiväretken Hannoverista voi tehdä läheiseen Hamelnin kaupunkiin.

Hameln sijaitsee noin 40 minuutin junamatkan päässä Hannoverin keskustasta.

Kaupunki on kuitenkin sen verran pieni, että sen kiertää puolessa päivässä.

Siksipä me yhdistimme samalle päivälle käynnit Hamelnissa ja Marienburgin linnassa.

Jatkoimme Nordstemmenistä suoraan junalla Hamelniin.

Hamelnin juna-asemalta Vanhaan kaupunkiin on 20 minuutin kävelymatka.

Kätevimmin pelipaikoille pääsee juna-aseman edestä menevillä linja-autoilla.

Suurin osa linja-autoista ajaa Vanhan kaupungin vierestä. Kertalippu maksaa 2 €/ henkilö.

Saksassa on hyvät junayhteydet melko pieniinkin paikkoihin, joten junamatkailu on tosi kätevä tapa liikkua.

Tässä pienessä satumaisessa kaupungissa Grimmin veljesten kaikkien tuntema satu Pillipiiparista sai alkunsa.

Satu onkin tehnyt Hamelnista kuuluisan ja suositun käyntikohteen.

Sadussa Pillipiipari karkotti Hamelnin kaupungista rotat.

Näin syyskuun lopussakin kaupungissa oli paljon turisteja, toki suuri osa heistä Saksalaisia.

Tämä kaupunki elää Pillipiiparista.

Vanhan kaupungin upeasti pidetyt ja restauroidut talot olivat kauniita.

Hauska tapa tutustua kaupungin nähtävyyksiin on seurata kaduntasossa olevia rottamerkkejä.

Mukulakiviin oli kiinnitetty metallisia rottakylttejä tai koristeita, jotka toimivat viitoina kohti näkemisen arvoisia kohteita.

Vaikka muuten kammoksunkin rottia, niin mettallisina kuvina kivetyksessä ne olivat aika hauskoja. Kaupungin www-sivuilta on myös ladattavissa App, josta saa tietoa kaupungista sekä ohjeet rottajahtiin.

Vihjeet ja ohjeet johdattavat nokkelimmat tiettyihin paikkoihin, joiden löytäjä saattaa kaupasta saada palkintona alennuksia ja bonuksia. Itse vain seurailimme reittiä ja jätimme saksan kieltä osaamattomina nokkeluudet muille.

Pienessä kaupungissa oli ihania mutkittelevia kujia, joissa on kahviloita ja majataloja, viihtyisiä olutpuutarhoja sekä pieniä kauppoja.

Pillipiirari museossa on nähtävänä myös kaupungin historiaa. Samaisessa museossa on nähtävillä mekaaninen esitys kuuluisasta esityksestä. Ihan kiva esitys!

Museo on auki muina päivinä paitsi maanantaina klo 11-18. Sisäänpääsymaksu museovierailulle on 5 € aikuinen ja lapset 3 €.

Kolmesti päivässä Hamelinin Raatihuoneen seinästä avautuvat luukut ja mekaaninen esitys Pillipiiparista pyörähtää käyntiin.

Paikalle kerääntyi runsas joukko ihmisiä seuraamaan klo 13.05, 15.35 ja 17.35 esitettävää kellopeliesitystä.

Nämä kellopeliesitykset ovat aina vaan niin ihania ja niiden takia aikataulua kannattaakin hieman suunnitella, jotta osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tunnin kestävä kaupunkikierros Pillipiiparin vetämänä maksaa maltilliset 12 € aikuinen ja 6 € lapsi, mutta nämä opastetut kierrokset ovat vain Saksaksi.

Kierroksia on kesäkuukausina torstaista lauantaihin klo 17.30 ja sunnuntaisin klo 12.45.

Englanninkieliset kierrokset ovat ryhmille myytäviä kierroksia ja melko suolaisen hintaisia.

Toukokuun puolestavälistä aina syyskuun puoleenväliin esitetään Hochzeitshaus-Terrassella ulkoilmaesityksenä Pillipiipari-esitys.

Sunnuntaisin esitettävä puolituntia kestävä esitys alkaa klo 12.

Lisälsi Pillipiipari-musikaali esitetään parhaaseen loma-aikaan toukokuun lopusta elokuun loppuun aina keskiviikkoisin klo 16.30 aivan kaupungin keskustassa olevalla kirkon aukiolla.

Kumpikin esityksistä on yleisölle ilmaisia. Harmillisesti olimme liikkeellä syyskuun lopulla, miksi esityksiä ei enää ollut tarjolla.

Hamelnin vieressä virtaa Weser joki, jossa tehdään myös turistiristeilyjä. Joella ei ole juurikaan mitään katsottavaa, joten jokiristeily ei tällä kertaa napannut.

Kaupungin kirkko häviää kaupungin kauniiden talojen keskelle mitään sanomattomana. Eikä se sisältäkään ollut yhtään kummoisempi.

Kaupungin lähellä noin 50 km säteellä on useita muitakin linnoja; Bückeburg, Hämelschenburg, Bad Pyrmont, Bevern, Fürstenberg ja Corvey. Nämä kaikki olivat ainakin ennakkoon tutustuessani kovin vaatimattomia, eivätkä kovinkaan mielenkiintoisia, joten jätimme ne nyt väliin, eikä meillä edelleenkään ollut käytössä vuokra-autoa.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 2: Leipzig ja Wittenberg

 

Leipzig

Berliinistä Leipzigiin… Viimme kerralla aikapulan takia ohitimme tämän kaupungin, mutta nyt päätimme korjata asian.

Matka ICE-junalla kesti reilun tunnin. Meno oli kuin ennen vanhaan, matkailun rajoittuneisuus ei ainakaan näkynyt junissa, jotka olivat mennen tullen täynnä.

Matkassa oli paljon keski-ikäisiä saksalaispariskuntia. Vaikutti siis, että korona-aikana kotimaanmatkailua suositaan myös muualla kuin Suomessa.

Leipzigin rautatieasema sijaitsee keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä monesta keskustan osasta. Uusittu juna-asema on valtavan kauppakeskuksen yhteydessä, jossa olikin vilinää.

Aseman ulkopuolella huomasi heti, että ison kaupungin meno olikin jo sitten sitä luokkaa, että tavoroista kannatti ottaa tukevampi ote ja laittaa tutkakatse päälle.

Leipzigissa nähtävyydet pystyy kiertämään helposti jalan. Altstadt eli Vanha kaupunki ja sen vieressä olevilla alueilla sijaitsee suurin osa nähtävyyksistä.

Jos haluaa mennä muualle keskustan ulkopuolelle, voi niihin kulkea julkisilla liikennevälineillä, kaupunkipyörällä tai -potkulaudalla. Leipzig ei kuitenkaan näyttänyt olevan mikään suosittu pyöräilykaupunki, vaikka opiskelijakaupunki onkin.

Raitiovaunu on mainio liikkumisvälinen Leipzigissä, jos tarvitsee kulkea Vanhan kaupungin ulkopuolelle.

Kertalippu julkisiin kulkuvälineisiin maksaa 2,70 € ja sillä voi matkustaa tunnin ajan. Vuorokauden voimassa oleva lippu maksaa 7,60 €/ henkilö, mutta kahden henkilön kimppalippu maksaa 11,40 €. Tarjolla on myös runsaasti muitakin lippuvaihtoehtoja.

Lippuja voi ostaa esimerkiksi automaateista ja asemien lippuluukuilta. Kuten muuallakin Saksassa lippu leimataan sisään noustaessa.

Taxi on myös varteenotettava vaihtoehto, koska isommalla porukalla liikuttaessa se on oikeasti edullinen. Jännää oli huomata, miten eri kaupunkien taxihinnat vaihtelivat todellakin toisistaan.

Leipzigiä kutsutaan usein uudeksi Berliiniksi – miksiköhän? Itse en huomannut moista yhtäläisyyttä. Leipzig on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Leipzig Card voikin olla varteenotettava hankinta, jos aikoo nauttia kaupungin mittavasta kulttuuri- ja nähtävyystarjonnasta. Kortteja saa yhden tai kolmen vuorokauden ajaksi, ja näistä kolmen vuorokauden kortti on hinta-laatusuhteeltaan parempi. Myös erilaisia ryhmäkortteja on saatavilla.

Leipzigissäkin voi ottaa osaa erilaisille opastetuille kaupunkikierroksille. Tarjolla on paljon erilaisia kävelykierroksia ja sitten tietysti aina yhtä takuuhelppo ja varma Hop on ja Hopp off vaihtoehto, jonka kyytiin pääsee 18 €/ henkilö.

Leipzig tunnetaan erityisesti Bachin kotikaupunkina, mutta muistaa kannattaa, että se oli myös toisen kuuluisan säveltäjän Mendelssohnin kotikaupunki.

Bachin kotikirkko eli Thomaskirche on suosituin kirkko Leipzigissa.

Bach toimi kirkossa mm. kanttorina ja Thomanerchorin kuoronjohtajana. Hän sävelsi Leipzigin vuosinaan myös monia kuuluisa teoksiaan. Bachin kuoltuaan hänet haudattiin kirkon sisään alttarin lähelle.

Maailmankuulu poikakuoro laulaa edelleenkin kirkossa perjantaisin klo 18 ja lauantaisin klo 15.

Keskikesällä kirkon edustalla on ilmaiskonsertteja maanantaisin klo 19. Kirkko on avoinna joka päivä klo 11–16, eikä sinne ole mitään pääsymaksua.

Bachista kiinnostuneet voivat vierailla myös toisella puolella katua olevassa Bach-museossa, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–18.

Museossa on hieno kokoelma muun muassa soittimia ja vanhoja nuotteja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € aikuiselta. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Myös jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai on ilmainen vierailijoille.

Useimmat vierailevat vain Bach-paikoissa ja vähemmäksi jää vierailu kuuluisan säveltäjän Felix Mendelssohn Leipzigin vuosien asuintalolla.

Mendelsson taloon kannattaa piipahtaa, sillä siellä on näytillä Mendelssohnin henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi, nuotteja, maalauksia ja hänen elämäänsä muuten liittyviä asioita.

Talon musiikkisalonkia käytetään edelleenkin viikoittaisiin sunnuntaikonsertteihin.

Mahdollisuus on myös osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Näihin tilaisuuksiin on rajoitettu osallistujamäärä paikan pienuuden takia, joten niihin kannattaakin varata paikka etukäteen netin kautta.

Leipzigin kaupunki elää vahvasti musiikista.

Kaupungissa on tarjontaa klassisen musiikin konserteista, oopperoista ja musikaaleista aina tasokkaisiin baletteihin.

Myös ympäri kaupunkia erilaisissa paikoissa on kuultavissa kaupungin musiikinopiskelijoiden musiikkiesityksiä, mikä toikin hauskan tunnelman kaupunkiin.

Musiikin lisäksi Leipzigin laadukkaat taidemuseot ja galleriat korostavat kaupungin mainetta kulttuurikeskuksena.

Leipzigin moderni lasikuutiomainen taidemuseo Museum der bildenden Künste MdbK tunnetaan tasokkaista kokoelmistaan, joita taideihmisen ei kannata jättää väliin. Me nyt niin kuitenkin teimme, sillä kaikkeen ei aika taivu.

Museorakennus on ulkokuoreltaan erikoinen, vanhaa ja uutta yhdistelevä rakennus, jossa on nähtävillä hollantilaisten, saksalaisten ja italialaisten mestareiden taideteoksia.

Museossa olisi ollut nähtävissä myös Monetin ja Munchin teoksia. Museoon on ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, ja muulloin kokoelmia pääsee tutkimaan 10 eurolla.

Museo on maanantaisin suljettu, ja avoinna keskiviikkoisin klo 12–20 ja muina päivinä klo 10–18.

Panometerissa on esillä maailman suurimpia 360 asteen panoraamakuvia. Valtava panoramakuva yhdistettynä valon ja äänen yhteisesitykseen luovat upean kokemuksen ja vierailun tunteen kaukaisille luonnonmaisemille ja historiallisille paikoille. Carolas Garten näyttely – hieman ehkäpä ylimainostettu, on avoinna arkipäivisin klo 10-16 ja viikonloppuisin 10-17. Pääsylippu näyttelyyn maksaa 11,50 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Auerbachin kellari on kaupungin toiseksi vanhin ravintola ja sen kerrotaan olleen mm. yleisneronakin tunnetun Goethen suosikkipaikka. Tätä paikkaa ei kannata ohittaa.

Paikassa on hyvä viinibaari, jossa kannattaa nauttia lasillinen, ehkä toinenkin.

Keskellä kaupunkia sijaitseva Leipzigin yliopistorakennus on melkoisen upea. Se on yksi maailman vanhimmista yliopistoista ja toiseksi vanhin yliopisto Saksassa. Leipzing onkin opiskelijoiden keskuudessa suosittu ja arvostettu, eläväinen yliopistokaupunki. Yliopisto ja sen nuoret opiskelijat tekevät kaupungista myös nuorekkaan.

Yliopiston yhteydessä on Grassin museokeskittymä.

Grassi museokompleksissa on kolme erillistä museota, jotka yhdessä järjestävät merkittäviä kulttuuritapahtumia ympäri vuoden.

Leipzigin yliopiston Grassin soitinmuseo on yksi suosituimmista museokompleksin kolmesta museosta.

Toinen tähän museokompleksiin kuuluva museo on etnologian museo ja kolmas on taidemuseo.

Museorypäs kokonaisuudessaan on valtava ja sen kaikissa osissa vierailuun menee helposti kokonainen päivä.

Soitinmuseo on todella mielenkiintoinen ja sen yli 10 000 esineen kokoelma sisältää arvokkaita instrumentteja Euroopasta ja muualta, samoin kuin musiikkia koskevia esineitä renessanssin, barokin ja Bachin Leipzig-ajalta.

Museo onkin yksi suurimmista soitinmuseoista Euroopassa. Sisäänpääsy museoon maksaa 6 € ja se on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18.

Taidemuseo olisi varmaan ollut kokemus, mutta nyt aikataulu vaan ei riittänyt kiertämään yhtä Euroopan merkittävintä design- ja taidetaloa. Käymättä jäi myös etnologian museo.

Marktplatzilla sijaitseevassa Nikolaikirchessä voi kuulla musiikkiesityksiä keskiviikkoisin ja lauantaisin, parin euron pääsymaksua vastaan. Hieman ylimainostetun kirkon katto ja pilarit olivat jokseenkin mielenkiintoiset…

Kirkolla on toki ollut merkittävä rooli Saksan nykyhistorian kulussa, sillä kirkolta alkaneet väkivallattomat mielenosoitukset johtivat lopulta Berliinin muurin kaatumiseen.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10–18 ja sunnuntaisin klo 10–16. Pientä korvausta vastaan on mahdollisuus päästä lauantaisin klo 14 tutustumaan kirkon upeisiin urkuihin. Kirkossa on ilmaisia, vapaaehtoisten pitämiä opastettuja yleisökierroksia tiistaina, torstaina ja perjantaina klo 17 sekä lauantaina klo 11.

Myös kirkon torniin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella perjantaisin klo 16.30.

Russische Kirche eli venäläinen kirkko on ortodoksikirkko, joka tällä kertaa ohitettiin luottaen siihen, että kotoinen Uspenskistanin katedraali on läntisen Euroopan komein ortodoksikirkko.

Panorama Towerissa on näköalaravintola ja siellä olevalla näköalatasanteella voi ihailla ympärillä aukeavaa Leipzigiä. Hissillä pääsee näppärästi kerrokseen 29, jonka jälkeen kolmen euron sisäänpääsymaksulla pääsee näköalatasanteelle. Torniin voi mennä viikolla aina klo 21 asti, viikonloppuisin klo 20 saakka.

Leipzigin uusi ja vanha Kaupungintalo lukeutuvat Leipzigin kauneimpiin rakennuksiin.

Torin laidalla sijaitseva Altes Rathaus eli vanha Kaupungintalo on Leipzigin sydän.

Kaupungintalossa toimii tätänykyä Leipzigin kaupunginmuseo.

Uusi Kaupungintalo Neues Rathaus puolestaan sijaitsee hieman sivummalla keskustasta muinaisen linnan paikalla. Sisällä olevalla hissillä voi nousta ylös torniin katselemaan keskustamaisemia.

Vanhalla Raatihuoneen torilla pidetään tiistaisin ja perjantaisin toripäivät.  Harmillisesti vierailumme ei osunut noille päiville, joten tori oli tällä kertaa melko hiljainen.

Euroopan vanhin yhä toiminnassa oleva kahvila, 1700-luvun alkupuolella perustettu Zum Arabischen Coffe Baum on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Coffe Baumin yläkerrassa on kahvimuseo, jossa on nähtävissä kahvin historia ja kahvilakulttuurin nousu Saksassa. Pieneen museoon on ilmainen sisäänpääsy. Jo ihan rakennuksen takia paikalle kannattaa mennä.

Hieman tai oikeastaan aika kaukana keskustasta sijaitsee Euroopan suurin sotamuistomerkki Völkerschlachtde- nkmal eli Kansojen taistelun monumentti, joka on rakennettu muistomerkiksi voittoisasta sodasta Napoleonia vastaan. Paikka on komea, vakuuttava ja todella iso.

Völkerschlachtdenkmal muistomerkin juuressa sijaitseva FORUM 1813 museo kertoo käydystä taistelusta ja siellä on nähtävänä suuri joukko harvinaisia aseita, univormuja ja muita taistelussa käytettyjä tarvikkeita.

Museon 8 € pääsylipulla voi halutessaan kiivetä 500 askelmaa ylös muistomerkin näköalatasanteelle, josta on arvatenkin hyvät näkymät ympäristöön. Me emme sinne kiivenneet.

Matkalla muistomerkille, hieman sivummalla Leipzigissä on edelleenkin nähtävissä sosialistiajan vanhaa, melko karmeaa rakennustyyliä, vaikkakin paikkoja on kunnostettu paljon, puskee historia ja sen lähimenneisyys läpi.

Leipzigissa on mahdollisuus tutustua myös Itä-Saksan aikaiseen toimintaan.

Kaksi erillistä vierailupaikkaa Vanhassa kaupungissa valottavat hieman sitä, minkälaista elämä oli Itä-Saksan aikana ja miten pahamaineinen Stasi toimi. Die Runde Ecke oli Stasin päämaja koko DDR:n ajan ja nykyisin siellä oleva näyttely kertoo paitsi valtion propagandakoneistosta ja traagisista kohtaloista, myös tavallista arkielämästä DDR-Saksassa.

Esillä on Stasi-agenttien alkuperäisiä vakoiluvälineitä ja muuta aineistoa ja esineistöä. Museo on avoinna päivittäin klo 10–18, ja siellä on mahdollista osallistua saksankielisille opastetuille kierroksille päivittäin klo 15. Sisäänpääsy museoon on ilmainen.

Toinen DDRn ajasta kertoma paikka on Zeitgeschichtliches Forum Leipzig. Tämä pääsymaksuton vierailupaikka ei ole maanantaisin avoinna, ja aukioloajat ovat ti–pe klo 9–18 ja la–su klo 10–18.

Paljon jäin tästäkin kaupungista kokematta, mutta vinkkinä muille.

  • Leipzigin Zoo on Saksan suurin ja Euroopan toiseksi suurin. Eläintarha on oikeastaan enemmän elämyseläintarha, sillä siellä on huomioitu myös lajille tyypilliset maisemat ja elinolot mahdollisimman hyvin. Eläintarha on iso, joten aikaa sen kiertämiseen kannattaakin varata. Eläintarha on avoinna ympäri vuoden, mutta avoinna eri vuodenaikoina eri aikoihin. Jos mielii vierailulle eläintarhaan, kannattaa aukioajat tarkistaa etukäteen netistä.
  • Eläintarhojen tavoin jokaisessa kaupungissa tuntui olevan myös kasvitieteellinen puutarha. Leipzigin yliopiston ylläpitämä kasvitieteellinen puutarha eli Leipziger Botanische Gärten on Saksan vanhin. Kasvitieteellinen puutarha on ulkona olevilta osiltaan pääsymaksuton mutta kasvihuoneisiin on aikuisilta neljän euron pääsymaksu. Ulkona olevat puutarhat ovat avoinna ympäri vuoden mutta kasvihuoneet suljetaan marraskuun alusta helmikuun loppuun. Ulkona voi vierailla eri vuodenaikoina eri tavoin, ja toukokuun alusta syyskuun loppuun.
  • Käymättä jäi myös Leipziger Baumwollspinnerei eli Leipzigin puuvillatehdas Lindenaun alueella on monelle nykytaidetta harrastavalle mieluinen käyntikohde. Paikassa on taidegallerioita, laajoja näyttelytiloja, taidestudioita ja erilaisia työpajoja sekä kahviloita ja ravintoloita.
  • Leipzigin boheemialue KarLi eli Karl-Liebknecht-Straße tarjoaa kävijöilleen sekoituksen kulttuuria, katutaidetta ja maukasta katuruokaa. Paikassa on mitä erilaisempia kojuja ja paikkoja joissa myydään erilaisia käsitöitä. Oleellisena osana alueeseen kuuluu myös hengailumusiikki. Paikka on etenkin nuorison suosima,  miksi  me keski-ikäiset skippasimme tämän paikan.

Tämä sen sijaan olisi kiinnostanut. Bayerischer Bahnhof zu Leipzig eli Leipzigin rautatiemuseo tekee vanhoilla höyryvetureilla matkoja Saksiin, Thüringeniin  ja Saksi-Anhalteniin. Straßenbahnmuseum Leipzig eli ratikkamuseo olisi ollut mainio vierailupaikka, minne olisimme ehdottomasti halunneet mennä. Harmillisesti kumpikin museo oli vierailumme aikana suljettu.

 

Wittenberg

Matkaa Leipzigistä Wittenbergiin junalla on alle puoli tuntia. Saman puoli tuntia menee junalla myös Wittenbergistä Berliiniin. Wittenberg on ikävästi puolivälissä matkaa, joten ilman paikkalippuja tai ykkösluokan matkaa joudut seisomaan tai istumaan kumppanisi kanssa eripuolille junavaunua. IC ja ICE-junissa on onneksi ravintolavaunu, joka osui juurikin kohdallemme kun nousimme junaan. Puolituntinen vierähti mukavasti, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia matkatavaroista, jotka olivat turvallisesti Berliinin hotelissa.

Wittenbergin juna-asemalta on Vanhaan kaupunkiin noin 15 minuutin kävelymatka, sillä pikkukaupungin asema ei ole ihan kaupungin keskustassa.

Wittenberg on melko pieni paikka, joten sen kiertämiseen riitti oikein hyvin vajaa puolikas päivä. Siihen kun sisällyttää vielä lounaan tai päivällisen, niin ajan saa hyvin kulumaan.

Nähtävyydet kiertää jalkaisin ja näin syksyllä – ei turistiaikaan paikka oli rauhallisuuden ja turvallisuuden tyyssija, eikä mihinkään paikkoihin ollut ryysistä tai jonoja.

Wittenbergin omatoimiseen kiertämiseen on vuokrattavissa 8 € maksava audioguide tai halutessaan voi osallistua 15 € maksavalle opastetulle kävelykierrokselle. Erilaisille ryhmille on eri teemaisia opastettuja kierroksia.

Wittenberg, oikeammin Lutherstadt Wittenberg tunnetaan parhaiten Lutherista ja hänen naulaamistaan teeseistä.

Kun huudeilla kerran oltiin, niin pakkohan se oli käydä katsomassa Linnankirkon ovi, jonne Martti Luther naulasi 95 teesiä ja aloitti uskonpuhdistuksen.

Teesien naulaamisen jälkeen Wittenbergistä tuli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, mikä kyllä näkyykin monella tapaa kaupungissa.

Linnankirkko ei muuten ole mitenkään erikoinen, mutta merkittäväksi sen tekee Lutherin ja Melanchthonin haudat. Molempien hautamonumentit olivat kovin vaatimattomia.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaisin klo 11.30–17.  Sisäänpääsymaksu on 2 € aikuiselta ja euron lapsilta. Yhteislippu Linnankirkkoon ja Pyhän Marian kirkkoon maksaa 3,50 €.

Jos tykkää ahtaista portaikoista ja korkeista paikoista kannattaa kiivetä kirkontorniin, josta onkin laaja näköala kaupunkiin.

Sisäänpääsy torniin tapahtuu poletilla, joita voi ostaa kirkkoa vastapäätä olevasta Infokeskuksesta. Poletin hinta on 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta. Torniin on mahdollista kavuta maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-17. Kirkossa on tarjolla opastettuja kierroksia 4 € hintaan.

Toki kaupungissa on muutakin nähtävää, mutta pitkälti kaupungin kaupunkikuvaa hallitsevat erilaiset Lutheriin ja uskonpuhdistukseen liittyvät asiat.

Osa Lutherin asumasta Augustinolais- luostarista on entisöity ja toimii nykyään uskopuhdistus- museona.

Museo on nimetty Luther-taloksi. Talossa voi ihmetellä Lutherin ajan esineitä, hänen kirjoituksiaan ja hänestä maalattuja lukuisia maalauksia.

Mielenkiintoisinta nähtävää ovat Lutherin asuin- ja makuuhuoneet, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Olipa Lutherin käyttämä viittakin säilynyt.  Talo on avoinna päivittäin klo 9-16 ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €. Isoa tammea ei kannata ohittaa, sillä tämän kuuluisan puun alla Luther poltti  Paavilta saamansa pannaanjulistuksen.

Myös Melanchthonin asuintalo toimii museona.

Talon isäntä Philipp Melanchthon oli Lutherin läheinen työtoveri ja hänen keskeisimpänä saavutuksena pidetäänkin saksalaisen koululaitoksen uudistamista joka vaikutti myös muihin luterilaisiin maihin.

Talo on säilytetty lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan. Taideteokset ja arjen esineiden jäljennökset esittelevät vierailijoille Melanchthonin ja hänen perheensä arkea ja elämää.

Melanchthonin talo on kesäaikaan avoinna vierailijoille päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 €. Yhteislippu Luther taloon ja Melancthomiin maksaa 10 €. Näitä yhteislippuja ei suoranaisesti tyrkytetä, joten ne kannattaa huomioida itse.

Pyhän Marian kirkko eli Stadtkirche Wittenberg on Wittenbergin vanhin rakennus ja UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Se toimi Lutherin saarnakirkkona, jossa Luther saarnasi kuuluisan saarnansa. Jotakin maagista tässä kirkossa olikin.

Tämä kaksitorninen kirkko on Wittenbergin kaupunkikuvan keskus.

Kirkossa on nähtävissä neliosainen alttaritaulu, joka kuvaa Lutherin saarnojen sanomaa. Kirkko on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-18. Kirkon pyöreähköön torniin pääsee kiipeämään ja se on avoinna päivittäin klo 12-17. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta 2 € ja lapsilta 1 €.

Wittenbergin aukio eli Marktplatz on yksi UNESCOn maailmanperintö- kohde kaupungissa. Aukiolla on lukuisia tärkeitä historiallisia rakennuksia ja nähtävyyksiä.

Vanha kaupungintalo Rathus komistaa aukiota samoin kuin komea suihkulähde ja Martti Lutherin sekä Philip Melanchthonin pronssipatsaat.

Wittenbergissä on myös muita UNESCOn maailmaperintökohteita kuin vain tämä kuuluisa aukio. Maailmanperintökohteisiin kuuluu Lutherin talo – Lutherhaus sekä Linnankirkko – Schloßkirche.

Jos haluaa saada kaiken irti maailmanperintökohteista kannattava hankinta voi olla WelterbeCard, jolla pääsee nähtävyyksiin Anhalt-Dessau-Wittenbergin alueella. Lisäksi kortti oikeuttaa opastettuihin kierroksiin ja mukaan tulee vielä opaskirjanen. 24 h kortin hinta on 19,90 € aikuiselta ja 12,50 € lapselta. Saatavilla on myös 3 pv kortti.

Museum für Stadtgeschichte eli kaupungin museossa on nähtävänä kaupungin kehitys ja siihen vaikuttanut historia ja sen tapahtumat. Tämän ohitimme tyylikkäästi, sillä kaupungin uusin vetonaula ja turistikohde Luther 1517—Wittenberg 360° panoramaesitys lupasi ainakin mainoksissa paljon. 

Näyttely/esitys on kiehtova ja erittäin realistinen kuvaus ajasta. Iso maalaus ulottuu kokonaan esittelytilan kaarevan sisäseinän ympärille ja esittelee uskomattoman panoraamanäkymän Wittenbergiin.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9-17 ja sisäänpääsyn hinta on 11 €/aikuinen ja 3 €/lapsi.

Tämä esitys oli parempi panoramaesitys, kuin monet muut, joissa olemme aiemmin vierailleet.

Kaupungin monien suihkulähteiden ja vesipisteiden ohi ei kannata kiiruhtaa pysähtymättä, vaikka ne eivät kovin loisteliaita olekkaan.

Varakkaiden kansalaisten aloitteen ansiosta Wittenbergillä oli jo Lutherin aikoina oma vesijärjestelmä – Wittenberg Röhrwasser. Lähteistä johdettiin onttoja tukkeja pitkin vettä kaivoihin ja muihin vesipisteisiin.

Pienen ja kompaktin Winttenbergin uudenpaan keskustaan emme eksyneet.

Meille ja koko päivän kyytiä saaneille jaloille riitti Vanha kaupunki ja sen kauniit nähtävyydet.

Väsyneiden matkalaisten iltapalaksi päädyimme syömään aina niin turvallisen ja joka matkalla jo perinteisen oman hotelli-illallisen.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 1: Berliini, Sanssoucin palatsi Potsdam ja Charlottenburgin linna

 

Vihdoinkin taas matkalla

Jihuu, ja kaiken maailman emojit 😊 …pääsimme junailemaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Balkanin aiemmin suunniteltu kiertomatka jäi edelleen odottamaan vuoroaan. Tutkailimme koronaturvallisesti junailtavia maita ja mahdollisia reittejä jatkossa, jos tilanne vielä pitkään jatkuisi näin. Jo kertaalleen vuoroaan odottamaan laitettu Pohjois-Saksan kiertomatka pääsi tällä kertaa toteutukseen – luotto Saksan koronatoimiin oli kova.

Reittimme suuntautui tällä kertaa Pohjois-Saksaan.

Selailimme erilaisia junalippujen ja junapassien hintoja.

Niissä kannattaakin olla tarkkana, koska Saksassa on erinomaisia osavaltiokohtaisia lippukomboja.

Osavaltioiden lippupakettien ja junalippujen tarjouksien hinnat aikataulut löytyvät kätevästi Deutche Bahnin sivuilta.

Reittisuunnittelun kautta päädyimme siihen, että yhdenmaan reililippu kahden viikon matkoille olisi tullut kalliimmaksi kuin hyödyntää eri osavaltioiden omat lipputarjoukset.

Saksa on siitä mukava maa, että niin julkisiin kulkuvälineisiin, linja-autoreitteihin kaupunkien välillä kuin myös junamatkoihin on tarjolla runsaasti erilaisia kombo- ja ryhmälippuvaihtoehtoja eri sesonkien ja viikonpäivien sekä kellonaikojen mukaan.

Myös paikallisliikenteenlipuissa on usein tarjolla erilaisia lippuyhdistelmiä aikataulun ja matkustajaryhmän mukaan.

Majoittauduimme Berliinissä, Hannoverissa, Bremenissä, Schwerinissä ja Rostocissa juna-asemien vierssä oleviin Intercity Hotelleihin, joiden hintaan kuului kaupungin joukkoliikennelippu, jota tulikin käytettyä kiitettävästi.

Hotellit olivat sekä sijainniltaan, että tasoltaa oikein hyviä.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Olimme syksyyn siirretyn kesäloman alkuun viettämässä viikonloppua Tallinnassa isommalla porukalla perhepiiristä, josta ei tässä nyt sen enempää. Tallinnan postaukset voi lukea täältä.  Muu porukka palasi kotiin ja me jatkoimme lentäen Tallinnasta Berliiniin.

Olihan odottava tunne, liikkua taas lentokentällä, menossa lomalle ja vetämässä matkalaukkua ja pelaamassa matka Scrabblea!…

Tallinnan lentokenttä sijaitsee noin 15 minuutin matkan päästä Tallinnasta.

Taxilla keskustasta hintaa lentokentälle tulee noin 20 €.

Ensimmäinen kerta, kun lensimme Tallinnan kentältä.

Tallinnan lentokenttä on melko pieni ja siellä on helppo navigoida.

Toiminnot kentällä olivat sujuvat ja kaikkineen tätä reittivaihtoehtoa lentoihin kannattaa jatkossakin miettiä.

Yllätys korna-ajan lenossa oli melkoinen, sillä kone tuli  aivan täyteen.

Reilun tunnin jälkeen olimmekin jo Berliinissä ja reilu kahden viikon Pohjois-Saksan junamatkailu pääsi vihdoin alkamaan!

 

Berliini

Berliiniin lensimme jo ties monennen kerran. Pitkä matkustuskielto oli takana, miksi kait kaikki tuntui taas niin viehättävältä ja jännältä.

Tällä kertaa pääsimme tutustumaan vastikään valmistuneeseen uuteen Brandenburgin lentokenttään.

Lentokenttää rakennettiin yli kymmenen vuotta ja sitten kun se vihdoin monien viivytysten jälkeen valmistui, iski korona ja upouuden lentokentän mainostettu kapasiteetti lisääntyneelle lentoliikenteelle on vielä korkkaamatta.

Kaikki lennot kulkevat nyt terminaalin 1 ja 5 kautta.

Tällä reissulla emme juurikaan varanneet aikaa Berliiniin, mutta edelleen rajattujen lentoreittien ja hyvien junayhteyksien takia se valikoitui nyt rengasmatkamme alku- ja loppupään lentokentäksi.

Eipä tuo uusi lentokenttä nyt kovin kummoinen ollut. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kaikilla oli kiltisti maski naamalla.

Berlin-Brandenburg lentoaseman T1 ja T2-terminaaleihin pääsee näppärästi rautateitse alueellisilla junilla. RE 7 ja RB 14 kulkevat kentälle 20 minuutin välein ja uusi Airport Express (FEX) juna kuljettaa matkustajat kentälle neljä kertaa tunnissa.

Matka-aika Expressillä esim. päärautatieasemalta on 30 minuuttia.

Harmillista on, että kaikilta Berliinin keskustan asemilta ei pääse vielä FEX-junan kyytiin.

Sen sijaan RE 7 ja RB 14 juna ovat kätevä valinta, joilla matka taittuu melkein yhtä nopeasti kentälle, riippuen toki siitä, miltä keskustan asemalta nousee kyytiin.

Paikallisjunat S9 ja S45 kulkevat kentälle 20 minuutin välein. Matka taittuu noin 50 minuutissa ja hintaa sille C-alueen paikallislipulla 3,80 € kuten myös muilla junayhteyksillä. Kaikki junat kulkevat suoraan lentokentän Terminaali 1 alapuolella olevalle juna-asemalle.

Lisäksi jotkut pitkänmatkan junat pysähtyvät lentokentän asemalla. Myös linja-autot ja taxit kuljettavat matkustajat sujuvasti kaupunkiin.

Taxikyyti on melko kallis, mutta jos on valmis maksamaan noin 50 € pääse sillä kätevästi haluttuun paikkaan.

Kävimme ihastuttavalla iltakierros bussisightseenigillä, jossa sai mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta Berliinistä ja sen kauniisti valastuista merkkikohteista.

Iltakierros lähti Alexanderstrasse 7 ja hintaa sille tuli 13,50 €.

Kierroksen kesto oli 45 minuuttia. Bussi kiersi kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja muut kauniisti valaistut kohteet. Toinen mainio tapa tutustua iltavalaistuksessa olevaan Berliiniin on hypätä risteilyveneeseen ja risteillä 2½ h Spree joella. Risteilyn hinta on 22,50 €. Veneristeily ei sisällä tarjoilua risteilyn aikana.

Lokakuussa Berliinissä olisi ollut tarjolla myös ”näe pääkaupunki uudessa valossa – virtuaalisesti maalattuna” kierroksia, jolloin kaupungin kuuluisimmat rakennukset ja monumentit on verhottuna väreihin ja erilaisin valoefektein. Harmillisesti me olimme liikenteessä syyskuun lopussa.

Edellisessä postauksessani Berliinistä olimme liikkeellä joulunaikaan ja silloin perinteiset turistikierrokset jäi vähiin kun keskityimme Saksan joulutoreihin.

Toki suurin osa Berliin nähtävyyksistä on tullut kierrettyä aiemmin, mutta esim. Charlottenburgin linna on jäänyt käymättä. Sekin asia tuli korjattua tällä reissulla.

Iltakierroksen lisäksi turistikierroksia olisi ollut tarjolla vene, Segway, E-Scooter, normi Hopp on Hopp off kierrokset, Jetbike, Hot road autokierros, fillarikierros sekä itse ajettava Trabant nähtävyyskierros omalla oppaalla. Vaihtoehtoja kaupungin kiertämiseen siis löytyy.

Berliiniä pidimme kolme yötä tukikohtanamme, josta sitten teimme vierailuja Leipzigiin, Wittenbergiin ja Sanssoucin palatsiin.

Vink, vink!!!  Tästä linkistä pääsee sivustolle, josta voi hyvin suunnitella reitin, tarkistaa aikataulut ja hinnan valitulle matkalle.

Sanssoucin palatsi Potsdam

Potsdamn on kierretty aiemmin Saksan joulutori- kierroksellamme. Voit lukea siitä täältä.

Nyt suuntasimme Sanssoucin palatsiin ja sen puutarhaan, joka edellisellä käynnillä oli pakattu talviteloille ja harmaassa ilmassa se ei juurikaan avannut paikan kauneutta.

Potsdamiin pääsee useilta eri asemilta, useilla eri junilla. Päärautatieasemalta Potsdamiin pääsee RE1 ja S7 paikallisjunilla. Junia kulkee puolen tunnin välein ja matka Potsdamiin kestää 20 minuuttia. Potsdamiin, joka sijaitsee C-vyöhykkeellä pääsee matkustamaa paikallislipulla, jonka kertalipun hinta on 3,80 € ja päivälipun hinta 6,10 € ABC-alueet kattavalle lipulle.

Kannattaa katsoa ja ehkäpä jopa suunnitella, mille asemalle Potsdamissa aikoo. Potsdamin juna-asemalta palatsille on matkaa noin 45 min kävelyn verran. Parhaiten sinne pääsee juna-aseman edestä lähtevällä bussilla 695 tai taxilla, jonka hinta on noin 15 €. Joukkoliikenteeseen kelpaa Berliin joukkoliikennelippu.

Potsdamin palatsialue käsittää useita eri palatseja kuten Sanssousin palatsin, Neues palatsin, Orangerieschlossin, Charlottenhofin palatsin sekä Belvederen palatsin. Jos aikoo vierailla näissä kaikissa, yksi päivä ei takuulla riitä.

Kuuluisin ja ehkä myös vierailluin paikka näistä on Sanssoucin palatsi, joka rakennettiin 1745-1747 Fredrik II Suuren kesäasunnoksi.

Palatsi kuuluu UNESCOn maailmanperintö- listalle.

Palatsia onkin kutsuttu aikoinaan Preussin Versaillesiksi. Noh, Versaillesissa käyneenä, kantani on, että Versailles saa pitää edelleen kiistattoman paikkansa linnojen ykkösenä. Tämä pienen pieni ja melko vaatimaton palatsi ei mahdu Versailesin kanssa samalle viivalle.

Sanssoucin palatsi on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina klo 9-17.30. Sisäänpääsymaksu on 14 € ja se sisältää pääsyn useimpiin muihinkin palatseihin. Lipun hinta on alennettu, koska osa palatseista alueella on edelleen kiinni koronan takia. Erillinen lippu pitää ostaa myös Sacrowin palatsiin ja Sternin metsästysmajaan sekä Potsdamin konferenssi 1945 – Uusi järjestys maailma – erityisnäyttelyyn, joka on nähtävillä Cecilienhofin palatsissa. Lisäksi Pfingstbergissä sijaitsevalle Belvederelle on ostettavissa alennetun hintainen lippu.

Linnavierailulla on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle tai lainata audioguide omatoimiselle linnakierrokselle.

Linna itsessään ei ole suuri. Siinä on vain kymmenkunta koristeltua huonetta.

Linnan puistossa on kävelyteitä peräti 60 kilometriä.

Näin alkusyksystä puistossa oli mukava kuljeskella, katsella suihkulähteitä, istutuksia ja patsaita.

Omat eväät puistoalueella nautittavaksi ei ole lainkaan huono idea, sillä puistoalue on todella laaja ja kahviloita tai juoman ostopisteitä ei puistosta juurikaan löydy.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla vaununäyttelyssä, joka on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa erikseen 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta.

 

Charlottenburgin linna

Berliinissä poikkesimme Charlottenburgin linnaan, joka on edellisillä käyneillä jäänyt näkemättä.

Lippu linnaan maksaa 12 €. Linna on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30.

Helpoiten linnaan pääsee hyppäämällä junaan ja jäämällä pois Charlottenburgenin asemalla. Siitä kannattaa ottaa bussi 309, joka ajaa asemalta suoraan palatsille, muutoin kävelymatkaa kertyy reippaasti yli kilometrin.

Charlottenburg sijaitsee Spree joen rannalla Berliinin eteläosassa. Se on Preussin ensimmäisen kuningattaren Sophie Charlotten mukaan nimetty linna, joka kärsi merkittäviä vaurioita Toisessa maailmansodassa, minkä jälkeen se onkin restauroitu nykyiseen loistoonsa.

Linnakokonaisuuteen kuuluu vanha palatsi ja uusi palatsi, joista uusi palatsi oli mielenkiintoisempi.

Käyntikohteena ihan ok, vaikka osin uustuotantoa olikin.

Yksi erikoisimmista huoneista on lattiasta kattoon kiinalaisilla ja japanilaisilla koriste-esineillä peitetty posliinikabinetti.

Linnan oli mielenkiitoinen kohde uutta ja vanhaa palatsia.

Vaikka kuinka on aikoinaan kilpailtu palatsien loistosta, ei Verailesille ja Ermitaasille ole löytynyt vielä haastajaa. Paikassa oli kyllä pientä loistoa ja historiaa paljonkin, mutta, mutta..

Linnan takana levittäytyvästä muotopuutarhasta alkaa laaja luonnonpuutarha-alue. Muutamine suihkulähteineen tämäkin oli no joo osastoa. Huomaan tulleeni krantuksi?

Paikkaan kannattaa kuitenkin tutustua, jos huudeilla on ja aikaa piisaa.

Matkailua maailmalla

Virossa autolla: Tallinna-Pärnu-Tartu-Saarenmaa

 

Viro on kiehtova yhdistelmä keskiaikaista historiaa, modernia länsimaista elämänmenoa, johon kuuluu monipuolinen kulttuuritarjonta sekä vilkas yöelämä. Rahalla saa ylellisiä elämyksiä sekä kulinaristin herkkuhetkiä. Hieman sivummalta löytyy neuvostovuosien rappioromantiikkaa ja upeita luontokohteita.

Olemme vierailleet maassa kymmeniä kertoja, niin turisteina, vieraina häissä kuin hautajaisissakin, mitkä muuten poikkeavat meikäläisten vastaavista. Olemme käyneet maalattiapohjaisessa saunassa ja luxus mestoilla ennen ja jälkeen Viron uuden itsenäistymisen. Olemme kyläilleet maaseudulla, jonottaneet jäätelöä 70-luvun neuvostoaikana ja nauttineet vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Tässä blogissa paneudun kuitenkin nähtävyyksiin ja kivoihin vierailupaikkoihin neljässä suosituimmassa turistikaupungissa.

Olen tähän postaukseen keräännyt eri keroilla käydyt suosituimmat turistikohteet.

Jos on Virossa liikenteessä autolla kannattaa huomioida Suomea tiukempi alkoholipolitiikka. Promilleraja on käytännössä nolla. Sakkoa voi tulla myös varusteiden puuttumisesta. Autoliiton mukaan Virossa on autossa pakollista olla mukana jauhesammutin ja huomioliivi.

Nopeusrajoitukset poikkeavat myös suomalaisista. Taajaman ulkopuolella saa ajaa pääsääntöisesti 90 km/h, paikoin 110 km/h. Teitä on kunnostettu ja kunnostetaan koko ajan ja päätiet ovatkin melko hyvässä kunnossa. Huomioida kannattaa, että houkuttelevia pysähdyspaikkoja ja bensa-asemia ei ole liiaksi saakka näiden reittien varrella. Teiden opasteet ovat selkeitä ja niitä on helppo seurata.

 

Tallinna

Tallinna on sekoitus vanhaa historiaa sekä koko ajan uutta ja modernenia kaupunkikuvaa hakeva kivan kokoinen kaupunki. Helsingistä lyhyen, vain kahden tunnin laivamatkan päässä sijaitseva Viron pääkaupunki Tallinna on myös portti Balttiaan sekä seikkailuille muualla Virossa.

Tässä Tallinnan kuvauksessa on useamman käyntikerran saldo. Lyhyellä päivän visiitillä näitä kaikkia ei ehdi millään koluta läpi. Paikat on kierretty 2019-2021 välisenä aikana.

Viimeisin käyntikerta oli juuri nyt koronan taas helpotettua ja rajojen avauduttua.

Tallinnassa elämä tuntui asettuneen melko normaaliksi, paitsi, että turisteja ei kaupungissa juurikaan ollut.

Moni tuttukin paikka näytti erilaiselta, kun niitä pystyi ihailemaan ilman suurta väenpaljoutta.

Jos aikoo liikkua paljon Tallinnan alueella ja käydä sen useissa erilaisissa museoissa ja muissa nähtävyyksissä, voi olla järkevää hankkia Tallinna Card, jolla pääsee moniin paikkoihin alennuksella tai veloituksetta. Kortteja on useita erilaisia. Hinnat vaihtelevat 28 € aina 63 euroon. Tallinna Card oikeuttaa myös käyttämään julkisia liikkumisvälineitä maksutta.

Tallinnan julkisten liikennevälineiden verkosto on hyvä ja lipun voi ladata kätevästi Ühiskaarttiinn, joita saa R-kioskeilta ja satamasta.

Kortille voi ladata haluamansa summan ja lipputyypin matkustamista varten.

Liikkuminen julkisilla on edullista Tallinnassa. Päivälipun hinta on 3 €. Kuljettajalta voi ostaa myös kertalipun, jonka hinta 2 €. Tällöin maksu on suoritettava kuitenkin tasarahalla. Lippu on voimassa tunnin, ja sillä voi matkustaa raitiovaunulla tai linja-autolla.

Tallinnassa ovat yleistyneet, kuten monessa muussakin isossa kaupungissa kaupunkipotkulaudat. Samoin pyörän vuokraaminen onnistuu Tallinnassa, tosin pyöräily ei ole yhtä suosittua kuin esim. Suomen isoissa kaupungeissa.

Mainio tapa saada kaupungista nopeasti paljon irti on hypätä City Sightseeing Hop on Hop off bussien kyytiin. Reitit kiertävät kaikki merkittävimmät nähtävyydet ja alueet Vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta, joka on suurimmaksi osaksi kävelyaluetta. Kiertoajelun hinnat pitävät sisällään kaikki kolme eri linjavaihtoehtoa ja hinta vuorokauden lipulle on 25 € aikuiselta ja lapselta 10 €. Saatavana on myös 72 h lippuja.

UNESCOn maailman- perintökohteisiin kuuluva Tallinnan Vanha kaupunki on maailman parhaimmin säilyneitä historiallisia Hansakaupunkeja ja hienohan tuo on!

Harmillisesti monet turistit kävelevät vain Raatihuoneentorille ja jäävät sinne istuskelemaan tai syömään.

Kannattaa kuitenkin kierrellä Vanhan kaupungin katuja ja tutkia muurien sisäpuolella olevaa upeaa vanhaa kaupunkia.

Jos oikein laiskottaa, niin hyvä vaihtoehto on ottaa Vanhan kaupungin kaupunkijuna, joka tekee kattavan nähtävyyskierroksen Vanhassa kaupungissa.

Vanhassa kaupungissa on mahdollisuus osallistua myös 2 tuntia kestävälle opastetulle kävelykierrokselle, jonka hinta on 29 €/henkilö.

Olevisten eli Pyhän Olavin kirkon tornia pidetään edelleen yhtenä Tallinnan symboleista.

Kesäkausina on mahdollista kiivetä 232 askelmaa olevia kierreportaita pitkin tornin näköalatasanteelle nauttimaan kaupunkinäköalasta.

Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-20 ja nousu torniin maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Pyhän hengen kirkon ulkoseinällä oleva kello on kaupungin vanhin ajannäyttäjä ja suosittu kuvauskohde.

Vanhan kaupungin lisäksi kannattaa vierailla Toompean kukkulalla, josta on hienot näköalat merelle ja Tallinnan kaupunkiin. Yksi Tallinnan tunnetuimmista näköalapaikoista on Vanhasta kaupungista löytyvä Tuomiokirkonmäki.

Aleksanteri Nevskin ortodoksikirkkoa ei kannata ohittaa, sillä se on melkoisen hieno niin ulkoa kuin sisältäkin.

Tallinnan Tuomiokirkkoon pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta jos haluaa päästä tutkimaan kirkon käytävää ja sen seinillä olevaa taidetta, maksaa sisäänpääsy 2 €.

Kirkon torniin ihailemaan maisemia pääsee 5 euron hinnalla. Kiivetä joutuu kuitenkin 140 askelta.

Kuuluisimmassa tornissa Kiek in die Kökin sisällä on näyttely, jossa on esillä Tallinnan historiaa ja aseita eri aikakausilta.

Kiek in die Kökistä voi myös varata kierroksen Tallinnan bastioneihin.

Bastioneihin pääsee vain opastetulla kiertokäynnillä, ja kierroksen ikäraja on 7 vuotta. Liput kannattaa varata etukäteen. Bastionikäytävissä ja Kiviveistosmuseossa on käytössä ääniopas joka kannattaa ladata puhelimeen ennen kierrosta. Lippujen hinnat vaihtelevat kierrokselle ja museoon riippuen siitä ottaako yksittäisliput vai esimerkiksi seitsämän eri museon passin tai muita erilaisia lippucomboja. Näistä ja aukioloajoista löytyy lisää tietoa täältä.

Kukkulalta on kiva kävelyreitti alas Vanhaan kaupunkiin.

Viru-portin lähellä Hellemannin torniin sekä Vanhan kapungin toisella laidalla olevaan Neitstorniin pääsee myös kapuamaan.

Lisäksi niistä pääsee kävelemään kaupunkia kiertävän linnoitusmuurin päälle.

Vanhassa kaupungissa on useita kauniita ja huolella entisöityjä rakennuksia sekä paljon kivoja pikku kujia.

Aikaa Vanhan kaupungin kiertelyyn kannattaakin varata riittävästi.

Yksi näyttävimmistä rakennuksista Tallinnassa on Toompean linna, jossa nykyään toimii Viron parlamentti.

Linnan edessä oleva Hermannin torni on tärkeä symboli, jonka tornin huipulla liehuu Viron lippu.

Lipunnostoseremonia tehdään joka aamu ja jos paikalle saattuu aamuvarhaisella voi se olla näkemisen ja kokemisen arvoinen tapahtuma.

Tallinnan Kaupungintalo Tallinna raekodaan pääsee tutustumaan heinä- ja elokuussa viiden euron pääsymaksua vastaan.

Kaupungintalon torniin voi kiivetä toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin klo 11–16 (korona-aikataulu) ja sinne on erilliset, aikuisilta 5 euroa maksavat pääsyliput.

Ydinkeskusta lienee monille tuttu, mutta keskustan ulkopuolelta löytyy monia käymisen arvoisia paikkoja. Mainita kannattaa Tallinnan rantaviiva kävelyteineen ja hiekkarantoineen, joka onkin kesäisin erityisen houkutteleva.

Rantatietä pitkin pääsee noin 7 kilometrin päässä sijaitsevaan Piritaan, jossa on kahden kilometrin mittainen vaaleahiekkainen ranta, joka on erityisen suosittu erityisesti paikallisten keskuudessa.

Piritassa sijaitsee myös Tallinnan vierasvenesatama ja vesiurheilukeskus, jossa pidettiin aikoinaan Moskovan olympialaisten soutukilapilut.

Piritan lähellä on Birgittalais-luostarin rauniot.

Raunioille pääsee tutustumaan ympäri vuoden.

Raunioiden vieressä on luostarimajatalo, josta voi varata majoituksen ja jonne voi vetäytyä hiljentymään.

Hieman kaupunkiin päin Piritaan vievän tien vieressä sijaitsee kuuluisa laululava.

Tallinna onkin erittäin ylpeä korkeatasoisista laulujuhlistaan.

Laululavoja on myös muissa Viron isoimmissa kaupungeissa.

Merimuseo Lennusadam on noussut yhdeksi suosituimmaksi käyntikohteeksi Tallinnassa. Museossa onkin paljon katsottavaa ja kierreltävää.  Museo on suljettu maanantaisin, mutta muina päivinä se on auki klo 10–19.

Sisäänpääsy museoon vaihtelee riippuen siitä mitä osia museontarjonnasta haluaa käydä katsomassa.

Tarkat lippujen hinnat kannattaa tarkistaa museon sivuilta.

Nyt museota huputettiin sillä siihen on tulossa iso julkisivu- ja kattoremontti.

Tallinnan televisiotornista voi ihailla ympärillä olevia maisemia tai tutustua paikalla olevaan tv-tornin historiasta kertovaan näyttelyyn.

Tornissa on myös tasokas kahvilaravintola.

Lisäksi tornin huipulla on mahdollisuus 30 € hintaiseen reunallakävelyyn, jossa turvavaljaissa voi kävellä 21. kerroksessa sijaitsevan näköalatasanteen reunaa pitkin.

314 metrinen tv-torni on Viron korkein rakennus.

Torni on avoinna ma-su klo 11-22.

Pääsylippu torniin maksaa 15 € aikuinen ja 9 € 7-19-vuotiaat.

Muita hyviä näköalapaikkoja Tallinnassa ovat Radisson SAS Blue -hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsee 24-Lounge -baari, jonka isolta näköalatasanteelta näkyy koko Tallinnan yli.

Terassilla kelpaa nauttia iltapäiväkahvia tai lasi kuohuvaa kauniiden maisemien ympäröimänä.

Viru hotellin terassibaari, joka sijaitsee hotellin 22 kerroksessa on myös hyvä näköalapaikka.

Sieltä on upeat näköalat Vanhaan kaupunkiin ja satamaan.

Terassibaari avautuu päivittäin klo 15.30.

Myös Skywheel of Tallinn maailmanpyörästä pääsee ihailemaan maisemia 10 € pääsylipun hinnalla.

Lisäksi tarjolla on perhelippu, shampanjalippu ja elämyslippu.

Maailmanpyörä on avoinna ti-su klo 12-20 ja maanantaisin klo 12-22. T1 Mall of Tallinn -ostoskeskuksen katolla oleva maailmanpyörä on Euroopan ensimmäinen ostoskeskuksen päälle rakennettu maailmanpyörä.

Yhtenä uutena mielenkiintoisena kohteena on Telliskivi, jossa sijaitsee myös Balti Jaama Turg. Se on mieleenpainuva yhdistelmä modernia arkkitehtuuria, vanhaa kauppahalliperinnettä sekä pieniä putiikkeja. Alueelta saa myös maistuvaa katuruokaa.

Itse suosin mieluummin perinteistä Tallinnan keskustoria.

Keskturg sijaitsee parin kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta.

Torilla myydään kaikenlaista tavaraa ja elintarvikkeita ja se onkin paikallisten suosiossa.

Keskturg on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 7-17. Se onkin jo vuosia ollut halvempien hintojensa takia marjojen, sienien, hedelmien ja vihannesten hankintapaikkamme.

Telliskiven rosoinen tehdasalue näyttävine graffiteineen tarjoaa kävijälleen virolaista designia ja viihtyisiä ravintoloita.

Telliskiveen pääsee ratikalla mutta se on myös kävelymatkan päässä Tallinnan keskustasata ja satamasta.

Vierailla kannattaa ehdottomasti myös parin kilometrin päässä keskustassa sijaitsevassa Kadriorgin kaupunginosassa, jossa sijaitsee 1700-luvulla rakennettu näyttävä barokkipalatsi puistoineen.

Komeassa palatsissa on esillä taidenäyttely, joka esittelee ulkomaista taidetta. Alueen toinen museo Kumu esittelee virolaista taidetta.

Paikalle pääsee helposti esimerkiksi raitiovaunulla tai jalan. Kumpikin taidemuseo on kiinni maanantaisin, ti, to-la avoinna 10-18 ja keskiviikkoisin avoinna klo 10-20. Lippu Kardiorggin museoon aikuiselta maksaa 8 € ja Kumuun 10 €. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarkistaa Tallinnan museoiden erilaiset yhteisliput lippusivustolta, joilla voi vierailla kaikissa museoissa.

Kadriorgin palatsin puistoalue on täynnä kauniita istutuksia ja siellä on paljon silmänruokaa.

Viereisessä puistossa on kiva istuskella ja siellä on myös paljon erilaista toimintaa ja aktiviteettejä sekä pieni huvipuisto lapsille.

Viru hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitseva KGB- vakoilumuseo on mielenkiintoinen paikka vierailla. Museossa saa hyvän käsityksen siitä, miten ulkomaalaisia vierailijoita vakoiltiin Neuvostoliiton aikana. KGB-vakoilumuseon parillekin näköalapaikalle pääsee osallistumalla museokierrokselle, jonka aikana esitellään Neuvostoliiton aikaista toimintaa ja kerrotaan hotellin historiasta.

Suomenkielisiä museokierroksia järjestetään päivittäin ja lipun hinta aikuiselta on 11 € ja lapset 10-15 vuotiaat 5,50 €.

Kiireisempinä turistiaikoina lippu kannattaa varata etukäteen, koska osallistujamäärää on rajoitettu.

Opastettu kierros kestää tunnin.

Olemme jokusen aikaa sitten käyneet Tallinnan eläintarhassa, joka oli varsin mainio.

Eläintarhan eteen pääsee kätevästi kaupungin keskustasta usealla eri linja-autolla.

Kannattaa kuitenkin tarkastaa kummalle sisäänkäynnille on suuntaamassa. Tarkemmat ohjeet löytyy täältä.

Eläintarhassa on runsas lajivalikoima ja siellä voi nähdä monia sellaisia eläimiä, mitä kotoisessa Korkeasaaressa ei ole. Eläintarha on avoinna päivittäin klo 9-18. Sisäänpääsymaksu on 8 € aikuiselta ja 5 € lapselta. Lisäksi myynnissä on perhelippuja ja erikoislippuja. Mahdollisuus on valita myös 1 € kalliimpi lippu, josta yhden euron lahjoitus ohjataan maailman uhanalaisten eläinlajien suojeluun.

Alueen toinen perheiden suosikki on Rocca al Maren ulkomuseo, joka on erinomainen vierailupaikka. Kesäsunnuntaisin ulkoalueilla on erilaista ohjelmaa, kuten kansantanssia, myyjäisiä ja kausitapahtumia.

Tallinnan kulttuuritarjonta on erittäin laadukasta ja suosittua onkin lähteä esim. ooppera-, baletti tai konserttimatkalle Tallinnaan. Suosittua on myös mennä kuuntelemaan konsertteja, laululavalla olevia musiikkitapahtumia tai supertähtien keikkaesiintymisiä. Sekä vierailla elokuvissa. Monet suomalaiset matkanjärjestäjät järjestävät näihin paketoituja matkoja hotelliyöpymisellä.

Tallinnassa moni myös haluaa shoppailla. Kaupungissa on useita kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi Rocca Al Mare -kauppakeskus, Kristiine Keskus, Ulemiste -kauppakeskus ja Viru Keskus. Aivan Tallinnan keskustassa sijaitsee Rotermann-kortteli, jonka alueelta löytyy erityisesti urbaaneja tyylejä ja muotimaailman tuoreita trendejä myyviä liikkeitä. Tallinnan Vanhassa kaupungissa on useita pikku putiikkeja, jotka myyvät laadukkaita käsityönä tehtyjä tavaroita. Lisäksi satama-alueelta löytyy lisäksi monen turistin suosima Sadamarket.

Jos Tallinnassa on jo nähnyt kaiken kannattaa ehdottomasti poiketa noin 20 min automatkan päässä olevaan Jägalan vesiputoukselle. Se on kiva retki- ja picnic paikka aivan päätien vieressä. Kesähelteillä putouksella oli myös paljon uimareita.

Paikalle pääsee myös linja-autolla numero 154. Linja-auto jättää matkaajan päätielle, josta joutuu kävelemään putoukselle hieman yli kilometrin matkan.

 

Pärnu

Matka Pärnuhun Tallinnasta Via Balticaa eli E 67 tietä pitkin kestää omalla autolla noin 2 h. Tie on erittäin vilkas ja siellä kulkee paljon rekkoja. Tallinnan ja Pärnuun välillä kulkee hyvin myös bussiliikenne. Junalla ei Pärnuuhun tällä hetkellä pääse, sillä Viro päätti jättää Tallinna – Pärnu radan kunnostamatta ja odottaa nyt Rail Baltican valmistumista, joka tulee linkittämään Tallinnan ja Pärnun tulevaisuudessa muualle Balttiaan ja Eurooppaan.  Yes, kun se valmistuu on Suomestakin melko suora reitti junalla Eurooppaan .

Matkalla voi ihailla isoja haikaranpesiä, joita on ollut näkyvillä kaikilla isoilla teillä matkalla Pärnuhun, Tartuun ja Saarenmaalle.

Pärnussa elämänmeno sujui myös entiseen tapaan.

Nyt heinäkuussa näimme muutaman muun suomalaisen autokunnan. Hotellissa oli latvialaisia sekä liettualaisia turisteja jo jonkun verran.

Myös terasseilla ja ravintoloissa sekä kaupunkikuvassa oli kivasti ihmisiä liikkeellä.

Matkailu kahden koronarokotuksen jälkeen tuntui turvalliselta, varsinkin kun hotellin työntekijät ja ravintolat hoitivat palvelun ja asiat hyvin terveysturvallisesti.

Pärnussa ei ole kovinkaan paljon erityisiä nähtävyyksiä ja se sopiikin hyvin yhden-kahden päivän matkakohteeksi. Suosittu Pärnu onkin sen pitkän hiekkarannan ja rannalla olevien kylpylähotellien takia. Ranta on muuttunut paljon sitten viime käynnistä.

Ranta-alueella on useita ravintoloja ja kesäterasseja.

Ranta on sen verran iso ja laaja, että sinne helteisenäkin päivänä mahtuu väljästi paljon auringonpalvojia.

Rantakadulla on paljon erilaisia toimintoja ja aktiviteetteja lapsille ja rannalla on hyvät ja monipuoliset vesiurheilumahdollisuudet.

Rannan ehdoton kaunistus on Mutakylpylän rakennus, joka onkin yksi kylpyläkaupungin maineessa olevan Pärnun maamerkki.

Pärnu on sen verran pieni kaupunki nähtävyyksien osalta, että sen voi kiertää jalkaisin. Suosittua on myös liikkua polkupyörällä tai sähköpotkulaudalla, joita katukuvassa näkyikin paljon. Myös bussiliikenne rannan ja keskustan välillä toimii hyvin. Perjantaisin on mahdollista osallistua suomenkieliseen opastettuun kävelykierrokseen, joka kestää reilun tunnin.

Rannasta kulkee kävelyreitti keskustaan Pärnu Rannapark puiston läpi.

Keskustaan pääsee kulkemaan kauniin Tallinnan portin läpi.

Tallinnan portin ja sataman välissä on kuvauksellinen vallihautapuiston alue suihkulähteineen.

Pieni kaarisilta on löytänyt tehtävän rakkaudenlukkojen kiinnityspaikkana.

Alueella on kolme pienoismallia, joiden avulla pystyy hyvin saamaan käsityksen Pärnun kehityksestä nykyiseen muotoonsa.

Pärnuunhun voi tutustua myös mereltä ja joelta päin. Maisemaristeilyt turisteille alkavat keskustan sillan vierestä. Risteily kestää 1 h ja aikuisen risteilymaksu on 10 € ja lapsen 5 €.  Alueen kaunista auringonlaskua voi ihastella auringonlaskuristeilyllä, joka kestää 2h ja hinta sille on 17 € aikuinen ja 7 € lapsi. Auringonlaskua voi myös ihailla aivan ilmaiseksi aallonmurtajalta.

Mielenkiintoinen paikka vierailla on Pärnun pursiseuran venesatama.

Kesäaikaan alueella on usein erilaisia konsertteja ja ohjelmaa. Myös erilaiset purjehduskilpailut ovat viikoittaisia kesäaikaan.

Pärnun keskustan alue on laajentunut ja sinne on rakennettu paljon uutta.

Uudesta keskustasta löytyy ostoskeskuksia ja uusi hieno linja-autoasema.

Unohtaa ei kannata hieman sivummalla olevaa Pärnun toria, joka on tyypillinen virolainen tori.

Pärnun Vanha keskusta ei ole kovinkaan iso.

Siellä täällä katujen varsilla oli perinteisiä pärnulaisia asuintaloja, joista iso osa on hienosti entisöityjä.

Pärnun keskustassa on muutamia kirkkoja, joissa kannattaa piipahtaa.

Elisabethin kirkossa saimme kuunnella seuraavalla viikolla alkavan konserttisarjan urkuharjoituksia. Urut ovat yhdet Viron parhaimmista ja kauniisti ne soivatkin. Kirkko sisältä, eikä ulkoakaan ollut kovin kummoinen.

Sen sijaan Jekateriinan ortodoksikirkko oli upea sisältä.

Ulkopäin kirkko oli kovin vaatimaton.

Kirkossa piti maksaa 2 € kuvausmaksu, mutta se kyllä kannatti, sillä upeat hopeareunusteiset ikonit olivat aivan mahtavia.

Pärnussa on myös toinenkin hieno ortodoksikirkko, Pärnun Kristuksen kirkastumisen kirkko.

Rüütlin varrella ja sen sivukaduilla on useita ruokapaikkoja ja kahviloita sekä kivoja pikku putiikkeja.

Kesäisin kadulla on myös käsitöitä myyviä kojuja.

Nykytaiteen ystäville löytyy Pärnusta pieni museo, jonka takapihalla seisoo päätön Lenin-patsas. Museo on avoinna kesäkuukausina päivittäin klo 9–21. Aikuisen pääsylippu museoon maksaa 4 €.

Pärnun kaupunkimuseo on käymisen arvoinen paikka. Se esittelee Pärnun seudun historiaa esihistoriasta aina neuvostoaikoihin. Museo on avoinna ti–su klo 10–18. Sisäänpääsy maksu museoon on 12 € aikuiselta ja lapselta 6 €. Yhteislippu Koidula museoon ja Punaiseen torniin maksaa 20 € aikuinen ja 12 lapsi. Tämä voi olla hyvä valinta, jos aikoo kiertää näissä kaikissa museoissa.

Vanhassa Raatihuoneessa sijaitsee tätä nykyä Pärnun vierailukeskus.

Paikka on avoinna kesäkuukausina tiistaista–perjantaihin klo 11-18.

Lauantaisin paikka on avoinna 11-14. Suljettuna se on maanantaisin ja sunnuntaisin.

Kaupungista matkalla rantaan ei kannata ohittaa Ammenden huvilaa, joka onkin komea näky.

Sen upeassa puutarhassa on hyvä nauttia juotavat.

Paikassa pidetään myös paljon erilaisia tapahtumia. Pärnu onkin kuuluisa useista erilaisista kesätapahtumista ja ulkoilmakonserteista.

Rannalla on myös hotelli Tervise Paradiisissa Span yhteydessä sijaitseva Viron suurin vesipuisto, joka on varsinkin lapsiperheiden suosiossa. Vesipuisto on auki ympäri vuoden klo 11-21. Joka kuukauden toinen tiistai on vesipuistossa huoltotyöt, jolloin vesipuisto on suljettu koko päivän. Sisäänpääsy vesipuistoon vaihtelee ajankohdan ja käyttäjien iän ja kokoonpanon mukaan. Hinnat kannattaakin tarkistaa täältä.

Vesipuiston yhteydessä on myös keilaradat, joiden aukioloajat ovat ma-to klo 14-22 sekä pe-su klo 12-22. Joka kuukauden toinen keskiviikko on keilaratojen huoltopäivä, jolloin radat avautuvat vasta klo 19. Hinnat keilailuun vaihtelevat myös ajankohdan mukaan. Lisäksi siellä on biljardin peluu mahdollisuus hintaan 5 € /tunti.

Pieni mutta mielenkiintoinen automuseo Halingassa, aivan Tallinna-Pärnu maantien vieressä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Museo on avoinna päivittäin klo 11-18 ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 € aikuiselta.

Automuseon näyttelyesineet koostuvat pääsääntöisesti neuvostoajan mielettömän hienosti kunnostetuista kulkupeleistä, joita oli kiva ihailla ja kuvata.

Siiderin ystävien kannattaa pienellä koukkauksella päätieltä eksyä Jaanihanson tai Torin siideritiloille.

 

Tartu

Tartu on Viron toiseksi suurin kaupunki, joka on myös vanha ja arvostettu yliopistokaupunki.

Yliopistonsa ansiosta pieni noin sadantuhannen asukkaan kaupunki on nuorekas, eläväinen ja kansainvälinen.

Tartu on myös monen suomalaisenkin opinahjo.

Viro on tunnettu ja suosittu laadukkaista kylpylöistään eikä Tartu tee siinä poikkeusta.

Tartuun ajaa omalla autolla E263-tietä pitkin Tallinnasta noin 2½ tunnissa. Tie on hyvässä kunnossa ja liikenne sujuvaa. Julkinenliikenne Tartuun toimii erinomaisesti. Linja-autolla matkustaminen Tallinnasta Tartuun on helppoa, mukavaa ja erittäin edullista. Vuoroja kaupunkien välillä on runsaasti. Linja-autolla liikkuminen on ylipäänsä edullista Virossa. Tallinnasta on helppo matkustaa linja-autolla naapurimaiden pääkaupunkeihin. Tartuun pääsee Tallinnasta myös junalla, eikä nekään liput ole kalliitta. Junavuoroja kaupunkien välillä kulkee hyvin.

Tartu on varsin kompakti kaupunki ja siellä on helppo kävellä ympäriinsä.

Tartu on myös pyöräilijäystävällinen kaupunki ja vuokrapyöriä on kaupungista saatavana, kuten myös sähköpotkulautoja.

Kävimme Tartussa juuri ennen kuin korona iski Pohjolaan. Talvella ja alkukeväästä Tartussa on muutenkin kesäsesonkia vähemmän turisteja, mutta 2020 keväällä tiedettiin jo ennakoida tulevaa korona-aaltoa ja se näkyi vieläkin hiljaisemmaksi muuttuneessa kaupungissa.

Kesän vehreydessä puistot, jotka ovat tärkeä osa kaupunkia tuo kesämatkailuun oman painoarvonsa. Nyt ne olivat vasta heräilemässä horrosvaiheesta. Talvella, joulun aikaan pimeys ja joulun kausivalot kaunistavat paikkaa ja luovat keskiaikaiseen kaupunkiin oman tunnelman. Kaupunkia mainostetaankin myös joulukaupunkina. Kaupunki ei siis vierailumme aikana loistanut parhaimmillaan.  Koronakurimusta odottava kaupunki oli auringoinpaisteesta huolimatta aavemaisen tyhjä ja hiljainen. Opinahjot oli suljettu päivää aiemmin ja opiskelijatkin olivat kadonneet katukuvasta.

Eniten nähtävää on Tartun eräänlaisessa Vanhassa kaupungissa ja Toomemäellä.

Virolaisittain Toomemägelle pääsee kiipeämään useita eri reittejä pitkin.

Toomemäen puistossa on monta kohdetta, joihin kannattaa tutustua.

Kesäaikaan Tartun yliopiston ylläpitämässä kasvitieteellisessä puutarhassa kannattaa vierailla, mutta keväällä tehdyn vierailun aikana se oli vielä osittain talviunessa ja siksipä emme sinne menneet.

Tartun yliopiston museossa kannattaa piipahtaa, sillä se kertoo enemmän Baltian tärkeimmästä ja arvostetuimmasta opinahjosta sekä tieteen ja yliopistokoulutuksen historiaa 1600-luvulta nykypäivään.

Pääsylipun hinta museoon on 7 € aikuiselta ja lapselta 6 €. Lisäksi tarjolla on perhelippuja. Lähes kaikki yliopiston alaiset museot ovat avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun ti–su klo 10–18 ja talvikautena ke–su klo 11–17. Tarton yliopistolla on myös varsin mainio taidemuseo.

Toomemäellä löytyy myös Kristjan Jaak Petersonin muistomerkki. Hän oli meidän omaa Runebergiä vastaava virolainen runoilija ja kääntäjä, jota pidetään Virossa runouden ensimmäisenä edustajana, ja Viron kansallisen heräämisen käynnistäjänä.

Entisen tuomiokirkon rauniot ovat myös yksi nähtävyys Tartussa.

Kirkkorakennus vaurioitui pahoin Liettuan sotien ja sitä seuranneiden selkkausten aikana ja nykyisin rakennuksen kohokohtiin kuuluvat sen kaksi 1400-luvun jälkipuolella valmistunutta kirkontornia, joiden huipulla olevalla näköalatasanteella on mahdollista vierailla huhtikuun ja marraskuun välisellä ajalla.

Toomäellä sijaitseva tähtitorni on myös mielenkiintoinen tutustumiskohde.

Se oli aikoinaan astronomian tärkeimpiä keskuksia maailmassa ja onkin yksi Viron tiedehistorian helmi.

Observatoriossa pidetään säännöllisesti erilaisia kursseja niin alan harrastajille kuin muillekin.

Tähtitornissa on myös esillä mielenkiintoinen näyttely ja planetaario, josta on mahdollista katsella kaukoputkella tähtiä. Paikka on avoinna ti-su 10-18. Kuten monet muutkin Viron museoista paikka on kiinni maanantaisin. Pääsymaksu näyttelyyn on 4 € aikuinen ja 3 € lapsi. Jos haluaa vierailla planetaariossa joutuu hankkimaan erillisen 3 € lipun.

Töömäellä sijaitsee myös useita muita mielenkiintoisia ja kuvauksellisia rakennuksia ja patsaita.

Johanneksen kirkko sijaitsee vanhassa kaupungissa.

Kirkossa voi ihastella savesta poltettuja terrakottapatsaita. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Sen sijaan 135 askelman korkuiseen näköalatorniin vaaditaan kahden euron pääsymaksu.

Torniin voi kiivetä kesäkuukausina ma–la klo 10–19.

Talvella torniin pääsee kiipeämään vain ennakkoilmoituksella ja hyvällä ilmalla.

Tartossa on myös useita mielenkiintoisia museoita ja siellä järjestetään varsinkin kesäaikaan paljon erilaisia tapahtumia. Parhaiten näistä saa tietoa visittartu sivuilta.

Tarton sydän on Raatihuoneen tori ja sen edustalla oleva suutelevat opiskelijat veistos.

Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa Raatihuoneeseen, joka on avoinna ma-pe klo 9-18 ja la-su klo 10-17.

Paikalle kannattaa eksyä erityisesti klo 9, 12, 15, 18 ja 21 jolloin Raatihuoneen kellot soittavat kellopelisävelmiä. Raatihuoneella järjestetään myös erilaisia kulttuurisia yleisötapahtumia.

Tartossa on panostettu paljon myös rakennusten ehostamiseen ja siellä onkin useita kauniisti korjattuja taloja.

Keskustassa on kivoja kahviloita ja ravintoloita, joissa voi viettää aikaa.

Arvata vaan voikin, miten kesäksi avattavat ulkoterassit täyttyvät ihmisistä ja turisteista.

Tartua halkoo Emajoki.

Joella voi tehdä 1½ tuntia kestävän risteilyn, jonka hinta on 7 € aikuinen ja 5 € lapsi.

Laivat lähtevät torirakennuksen viereiseltä laiturilta.

Turismin sesonkiaikaan kannattaa liput tilata etukäteen vaikka risteilyntarjoajia onkin monta.

Toisella puolella jokea sijaitsee myös moderni Viron kansallismuseo, joka on auki ke-su klo 10-18. Liput museoon maksavat 14 €. Lisäksi on tarjolla lippuja museon muuttuviin näyttelyihin.

Tartussa on myös useita uusia ja moderneja rakennuksia, jotka ihastuttavat muodollaan.

Joen toisella puolella on Tagurpidi Maja eli ylösalaisin talo, joka varmasti on mielenkiintoinen käymisen kohde .

Talo on ilmestys ja saa kyllä hieraisemaan silmiä.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18. Itse emme talossa sisällä vierailleet, sillä se oli suljettu koronan takia loppukevääksi.

Lippujen hinnat vierailulle vaihtelevat sen mukaan millaisella kokoonpanolla paikassa vierailee. Peruslipun hinta aikuiselta on 7,50 € ja lapselta 6 €. Lisätietoa löytyy täältä.

 

Saarenmaa

Kuressaare on Saarenmaan pääkaupunki, joten sinne siis… Saarenmaalle on helppoa matkustaa omalla autolla Tallinnasta. Kuressaarelle pääsee myös linja-autolla. Saarenmaalle voi myös lentää Tallinnasta. Saarenmaalta voi vierailla muilla saarilla lautalla, ja sieltä on mahdollista myös mennä jatkoyhteydellä Pärnuun.

Saarenmaalla paikasta toiseen liikkuu helpoiten autolla, mutta Kuressaari on sen verran pieni paikka, että siellä liikkuminen onnistuu jalkaisin tai pyörällä.

Saarenmaa on suosittu matkakohde, minkä vuoksi lauttalippu kannattaa varata etukäteen.

Lauttaliput voi tilata kätevästi netistä. Olimme Saarenmaalla elokuussa 2020, jolloin oli pieni hengähdystauko koronasta ja rajat naapurimaihin olivat avoinna matkustamiseen.

Voikin siis hyvin sanoa, että kun muualle ei oikein korona-aikana ole päässyt, niin on pitänyt kierrellä naapurimaita ja kotikuntia. Normaalioloissa ei ehkä ihan tässä mittakaavassa olisi tullut näitä reissuja tehtyä tai ainakaan niistä postailtua.

Lautat Saarenmaalle lähtevät Virtsun satamasta, jonne Tallinnasta on matkaa noin 140 km. Lauttamatka Kuivastun satamaan kestää puoli tuntia ja siitä on vielä 78 kilometrin matka Kuressaareen.

Saarenmaalta löytyy paljon erilaista tekemistä.

Hiekkarannat, luontokohteet ja tasokkaat kulttuuritapahtumat sekä golf-kenttä yhdessä kylpylöiden kanssa takaavat Saarenmaan suosion matkailukohteena.

Suosituin kohde on Kuresaaren kaupunki, jossa alueen palvelut ovat hyvin saatavilla. Kuresaaresta on helppo tehdä retkiä saaren muihin osiin.

Kylpylöistään tunnetun Kuresaaren sydän on keskiaikainen Piispanlinna, jossa toimii myös Saarenmaan museo. Piispanlinna on yksi Viron mielenkiintoisimmista ja parhaiten säilyneistä puolustusrakennelmista.

Nykyisin linnassa on historianmuseo.

Museo on avoinna kesäkuukausina klo 11-18 ja sisäänpääsy linnan museoon ja sen näyttelyihin maksaa 10 € aikuiselta ja alle 9-vuotiaat pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Myytävänä on myös 25 € hintaisia perhelippuja. Linnan piha-alue tarjoaa monenlaista tekemistä lapsille ja aikuisille. Linnan piha-alueella ja linnasalissa on usein tarjolla myös erilaisia musiikkitapahtumia.

Piispanlinnaa voi ihailla myös vallihaudasta käsin.

Kuressaaren linnan vallihaudassa on kesäkuukausina mahdollisuus vuokrata soutuveneitä.

Puolentunnin soutelu maksaa  6 € ja tunti 10 €.

Linnan alue ympäristöineen on myös kaunis iltavalaistuksen aikaan.

Läheisellä puistoalueella on muutamia mukavia ravintoloita isoine kesäterasseineen.

Kuresaaren keskustassa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia ja ihania tunnelmallisia ravintoloita ja terasseja.

Kuressaaren Raatihuoneessakin kannattaa piipahtaa.

Rakennuksessa toimii turisti-info, joka on avoinna ma-pe klo 9-17 ja la 10-15. Sunnuntaisin paikka on suljettu. Lisäksi rakennuksen pohjakerroksessa on Kuressaaren Raatigalleria, jossa voi tutustua taidenäyttelyihin. Yläkerrassa on esillä Viron suurin kattomaalaus, jota kannattaa myöskin käydä vilkaisemassa.

Kiva käyntikohde on myös vanha mylly jossa toimii erittäin suosittu ravintola.

Kaupunki tarjoaa varsinkin kesäkuukausina paljon erilaista ohjelmaa ja tekemistä kaikenikäisille. Parhaiten tietoa löytyy täältä.

Kuressaaren keskustassa on parikin hienoa kirkkoa, joista Pyhän Nikolain ortodoksikirkko on hyvä vierailukohde.

Kiertelimme saarta autolla sinne ja tänne.

Ajelimme erilaisia isompia ja pienempiä teitä. Osa oli oikein hyvässä kunnossa, osa taas ei.

Matkalla eteen avautui upeita merimaisemia, mutta myös alueen rappioromantiikkaa.

Mihklin maatilamuseossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Paikka on avoinna ti-la klo 11-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 3 €. Lapset pääsevät sisään veloituksetta.

Paikalla pääsee samalla kokemaan myös luonto- ja perinne- kulttuuriteemaisia ohjelmia ja toimintaa.

Paikassa viihtyvät kaikenikäiset. Alueella on myös pieni museokauppa, josta saa kahvia, virvokkeita ja jäätelöä.

Pangan jyrkänne on suosittu matkailunähtävyys Saarenmaalla.

Jyrkänteen alueelle pysähdytään usein eväsretkelle tai vaan ottamaan kuva.

Alueella ei ole minkäänlaisia palveluita tai valmiita, kyltein opastettuja reittejä. Parkkipaikalta kukin voi suunnistaa alueella kuten haluaa.

Toinen merkittävä luontonähtävyys Saarenmaalla on Kaalin kylässä sijaitseva Kaalin kraatteri, joka on esihistoriallisella ajalla maahan pudonneen meteoriitin aiheuttama halkaisijaltaan 110 metriä leveä ja 22 metriä syvä kraatteri.

Kraateri on reunustettu matalalla kiviaidalla ja sen pohjalla on tällä hetkellä melko vähän vettä. Kaalin kylä sijaitsee 20 kilometrin päässä Kuressaaresta.

Kuvattava oli myös Anglan tuulimyllyt, jotka ovat yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Saarenmaalla.

Alue on avoinna päivittäin klo 9-20.  Yhteen tuulimyllyyn on mahdollista päästä sisälle.

Kulttuurikeskuksen talossa sijaitsee kahvila ja matkamuistomyymälä sekä näyttelytila, jossa on esillä laaja kokoelma metallintyöstökoneita ja sorveja.

Sisäänpääsy alueelle maksaa 6 € aikuiselta ja alle 7-vuotiaat lapset pääsevät alueelle veloituksetta. Alueelle myydään myös 10 € maksava perhelippu. Toiminta kulttuurikeskuksen alueella on vilkasta ja paikalla järjestetään erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Sõrven majakka on suosittu vierailukohde Saarenmaalla.

52 metriä korkea majakka seisoo uljaana Sõrvenniemellä Saarenmaan eteläisimmässä kärjessä.

Majakka on avoinna vierailijoille kesäkuukausina joka päivä klo 10-19.

Majakkaan pääsee kiipeämään 4 € sisäänpääsymaksulla ja sieltä avautuukin hyvällä säällä näköala kauas merelle. Majakan entisten työntekijöiden talossa toimii nykyisin vierailukeskus, jossa saa tietoa alueen historiasta ja luonnosta.

Majakan vieressä on suosittu ranta- ja kyläravintola Sääre Paargu. Paikassa olikin muuten erinomaisen hyvä ruoka. Sõrveniemen kärjessä sijaitsee myös pieni, eikä kovin kummoinen Sõrven sota-, historia- ja luontomuseo. Museo on avoinna klo 10-20 ja vieraillakseen siellä pitää maksaa neljän euron sisäänpääsymaksu.

Saaren eteläkärkeen matkailijat ovat kasanneet rannan pyöreistä irtokivistä erilaisia paaseja.

Eteläkärki on myös suosittu lintuharrastajien bongauspaikka.

Kauniina kesäiltana mainio kokemus voisi olla myös Kuresaaresta purjealus Hoppetilla lähtevä auringonlaskun risteily ja konserti merellä. Alus tekee myös muita risteilyjä ja niistä saa lisätietoa täältä.

 

Matkailua maailmalla

Ahvenanmaa: Maarianhamina, Kastelholma, Jomala, Geta ja Eckerö

 

Ahvenanmaan nähtävyydet

Kesäloma häämöttää. Suosiolla osa lomasta pidetään nyt juhannuksesta eteenpäin ja osa siirretään pitkälle syksyyn. Joskos sitten pääsisi jo taas kahden koronapiikin jälkeen junailemaan? Viime kesä meni asuntoautoillen ja ympäri Suomea kierrellen. Pari pyörähdystä onnistuimme tekemään Norjan puolelle, juurikin silloin, kun rajat olivat hetkellisesti auki. Noin tasan vuosi sitten Turkua kierrellessämme ja sataman ruotsinlaivoja katsellessa ajatuksissa kävi hypätä joskus taas laivaan ja mennä Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Enpä tuolloin olisi uskonut, että tulevan kesälomamme yksi osa suuntautui Ahvenanmaalle.

Tutkailimme erilaisia vaihtoehtoja matkustaa Ahvenanmaalle. Lentoaikataulut olivat todella kummalliset ja Finnlinesin autolautan aikataulut olivat hivenen hankalat.

Saaristoreitti olisi houkutellut Turusta pikkusaarien kautta Ahvenanmaan pääsaarelle, mutta mahdolliset pitkätkin lauttajonot eivät jaksaneet innostaa, joten otimme perinteisen reitin Turusta Maarianhaminaan.

Laivan kannella kauniissa ilmassa olikin kiva katsella kaunista Turun ja Ahvenanmaan saaristoa ja nauttia kesän hellettä vilvoittavasta merituulesta. Viiden tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Maarianhaminaan.

Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi, mutta ainakin näin turistiaikaan myös suomen kielellä pärjäsi.

Ahvenanmaa on Itämerellä sijaitseva saariryhmä, jolla on oma itsehallinto. Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja.

Tällä kertaa päätimme majoittua hotelliin ja tehdä sieltä käsin päiväretkiä ympäri Ahvenanmaata. Maarianhaminasta sekä muista isoimmista paikoista löytyy eritasoisia hotelleja. Samoin ympäri saarta on tarjolla erilaisia majataloja. Ahvenanmaalta löytyy useita leirintäalueita, joista monet sijaitsevat meren rannalla upeissa maisemissa. Leirintäalueet ovat etenkin pyöräilijöiden suosiossa ja niistä löytyykin mukavia yöpymismökkejä. Yöpymismökit ovat varsin mainioita ja viihtyisiä yöpymiskohteita. Olemme joskus niissä Ahvenanmaalla käydessämme yöpyneetkin. Ahvenanmaalla on myös vuokrattavana paljon erilaisia ja eritasoisia mökkejä sekä B&B majoitusta.

Ahvenanmaalla välimatkat ovat lyhyitä ja siellä onkin helppo liikkua, niin autolla kuin pyörälläkin.

Pääsaari on 45 kilometriä pitkä ja 55 kilometriä leveä, miksi Ahvenanmaa on suosittu pyöräilykohde.

Monet vierailijat vuokraavat polkupyörän vasta Ahvenanmaalta. Pyörävuokraamojen lisäksi monet hotellit ja majapaikat välittävät vieraille vuokrapyöriä.

Kesäkuukausina toimivat polkupyörälautat yhdistävät pyöräilyreitit kokonaiseksi pyöräilyverkostoksi, joissa on helppo liikkua ja tutustua saareen. Pyöräreitit löytyvät helposti seuraamalla valkovihreitä viittoja. Ahvenanmaan matkailuneuvonnasta saa apua pyöräilyreitin suunnitteluun. Tarjolla myös valmiita pyöräilypaketteja.

Jos et ole omalla autolla liikkeellä, niin voit hyödyntää Ahvenanmaan julkista liikennettä, johon kuuluvat linja-autot ja saaristolautat.

Linja-autolla pääsee pääsaaren eri osiin ja pääsaarelta useammalle pienemmälle saarelle pääsee saaristolautalla.

Lauttamatka on matkustajille ilmainen, mutta pyöristä ja muista kulkuneuvoista peritään lauttamaksu.

Tarjolla on myös venekyytejä Ahvenanmaan pienimmille saarille, jonne ei ole lauttayhteyttä.

Jos aikoo vierailla Kastelholman linnassa, Vita Björnin vankilamuseossa, Ahvenanmaan Kulttuuri- historiallisessa museossa ja Taidemuseo Maarianhaminassa, kannattava hankinta on 10 €/ aikuiset ja 8 €/ lapset maksava kesäyhteislippu.

Ahvenanmaalla on suosittua myös patikoida ja suosittujen patikointireittien yhteydessä on useita näköalatorneja. Suosittua on myös vuokrata kajakki ja tutustua Ahvenanmaan vesialueisiin melomalla joko valmiilla retkellä tai itsenäisesti. Lisäksi alueella on hyvät mahdollisuudet pelata golfia tai kalastaa.

 

Maarianhamina

Maarianhamina on Ahvenanmaan pääkaupunki ja samalla myös saariston ainoa kaupunki. Kaupungissa asuu lähes 12000 asukasta, mikä on 40 % kaikista ahvenanmaalaisista. Kesäaikaan Maarianhaminan väkiluku kasvaa huomattavasti turistien ja mökkiläisten saapuessa saarelle. Maarianhaminaa voikin pitää kesäkaupunkina. Maarianhamina ei ole kovin iso kaupunki ja sen nähtävyydet pystyy helposti kiertämään jalkaisin. Maarianhaminan kaupungin sivuilta löytyy vinkkejä kävelyreitiksi.

Maarianhaminassa kulkee myös ilmainen Röde Ormin Hop on Hop off kaupunkijuna, suosittelen sen kyytiin hyppäämistä.

Junan lähtöpiste on Eteläsatamassa ja se kulkee kaikkien tärkeiden nähtävyyksien ja paikkojen kautta.

Ahvenanmaalla on tänä vuonna Åland 100 juhlavuosi.

Juhlavuosi tuo  koko vuodeksi Ahvenanmaalle paljon kaikenlaista ohjelmaa.

Tarkemmin juhlavuodesta ja sen tarjonnasta voit lukea täältä.

Maarianhamina on merenkulun kaupunki ja ensimmäisenä silmään pistää satamassa Merenkulkumuseo sekä maailman ainoa nelimastoinen rahtipurjelaiva S/V Pommern. Talvisin laiva on suljettu, mutta muuten avoinna yleisölle toukokuusta syyskuuhun. Merenkulkumuseo sen sijaan on auki ympäri vuoden. Kesäkuukausina vierailemaan pääsee klo 10-17 ja muina ajankohtina museo sulkee ovet tuntia aikaisemmin. Vierailu museoon maksaa 14 €/aikuinen ja 7-17- vuotiaat 8 € ja alle 7-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi.

Sekä laivassa, että Merenkulkumuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Interaktiiviset näyttelyt kertovat tarinoita merenkulusta.

Näytteillä on myös erilaisia merenkulussa käytettyjä esineitä. Museossa on huomioitu myös lapset, joille oli tarjolla monenlaista puuhaa.

Sjöpromenadia kulkiessa voi ihastella merta ja nauttia vaikka lasillisen.

Punaisissa merimakasiineissa olevat ravintolat ja terassit houkuttelevat pysähtymään.

Itseoikeutetusti rannan komein ravintola on jugend tyylinen meripaviljonki.

Maarianhaminassa on kaksi vierasvenesatamaa, joista kumpikin oli täynnä veneitä. Ilonen ja lomalaisten kiireetön meno tarttui. Tällä kertaa paattien perässä ei liehunut montaakaan ruotsin lippua sen sijaan lämpimässä kesätuulessa veneiden perässä liehuivat kauniit sinivalkoiset värit.

Kierrellä kannattaa myös Maarianhaminan historiallisessa Merikorttelissa, jossa erilaiset käsityöläispajat ja perinteiset venevajat sekä ranta-aitat osoittautuivat varsin mielenkiintoisiksi.

Alueen punaisissa ja harmaissa venevajoissa valmistettiin edelleen veneitä perinteisin työmenetelmin käsityönä.

Alueella on myös puulaiva- ja veneiden rakentamista esittelevä museo sekä merimoottorimuseo, jossa voi tutustua vanhoihin moottoreihin.

Museokorttelissa on vierassatama perinteisille purjealuksille ja puuveneille, joita olikin laiturissa useita. Komeita olivat.

Paikka on avoinna joka päivä klo 10-17.

Merikorttelin vieressä on  Mariebadin kylpylä, jossa on myös ulkoallas ja iso terassi auringonottoon. Sisäänpääsymaksu kylpylään on 9 euroa aikuiselta ja lapset 4-19 vuotta 5 euroa.  Kylpylä on auki päivittäin, joitakin pyhäpäiviä lukuunottamatta.

Maarianhaminan kauppakadulla, joka on viihtyisä kävelykatu voi tehdä ostoksia ja nauttia kesän mukanaan tuomasta ihmisvilinästä.

Ostoskatu on täynnä kauniita rakennuksia, joista löytyy monenlaisia pikkuputiikkeja.

Ahvenanmaan torilta on lyhyt matka Österhamnin suositulle minigolfradalle, joka sijaitsi aivan meren äärellä. Minigolfin peluun lisäksi kesäisin voi nauttia ravintolan ja baarin palveluista sekä musiikkitapahtumista.

Lähellä minigolf rataa, kävelyetäisyydellä keskustasta on Lilla Holmenin pikku saaressa oleva uimaranta.

Rannalla on laituri, ja uimalautta sekä rantalentopallokenttä ja hauska kiipeilylaiva lapsille.

Lisäksi saarelle on rakennettu lintutalo ja aitauksia muille eläimille. Kiva oli seurata myös vapaana kulkevia riikinkukkoja sekä kauniista ilmasta nauttivia lomalaisia.

Melko pieni St Göranin kirkko puistobulevardin puolessa välissä, lähellä keskustaa on hienompi ulkoapäin kuin sisältä. Lähellä kirkkoa on Södragatanin alueen puutalokorttelit, jossa on nähtävillä upeita ja hyvin hoidettuja vanhoja puuhuviloita.

Torin tuntumassa sijaitsevat Ahvenanmaan itsehallintotalo, Ahvenanmaan Maakuntapäivät ja Maakuntahallitus, Maarianhaminan Kaupungintalo ja Valtion virastotalo.

Vieressä olevassa Stadshusbacken puistossa seisoo tsaaritar Maria Aleksandrovnan patsas, jonka mukaan Maarianhamina on nimetty.

Jos haluaa tutustua Ahvenanmaan historiaan tarkemmin kannattaa vierailla Kaupungintalon lähellä olevassa kulttuurihistoriallisessa museossa. Ahvenanmaan taidemuseo esittelee ahvenanmaalaista taidetta. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Museo on auki joka päivä klo 10-17. Pääsymaksu 8 € aikuinen ja 5 € lapsi 7-17- vuotta kattaa sisäänpääsyn sekä kulttuurihistoriallisen että taidemuseon. Ahvenanmaan joihinkin museoihin on ilmainen sisäänpääsy aina kuukauden ensimmäisenä torstaina, kansainvälisenä museopäivänä 18. toukokuuta ja Ahvenanmaan itsehallintopäivänä 9. kesäkuuta.

Maarianhaminan satamasta lähtee myös useita turisteille tarkoitettuja venekyytejä ja saaristoristeilyitä eri puolille Ahvenanmaata.

Harmillisesti kaikki risteilyt Kobba Klintar saarelle – entiselle luotsiasemalle olivat loppuun myytyjä.

Vierailu saarella olisi maksanut 25 €/henkilö ja taxivene olisi ottanut kyydityksestä saarelle 150 €.

Venekyyti saarelle lähtee museolaiva Pommernin läheltä.

Kobba Klintar tervehtii laivamatkustajia pienellä luodolla hetkeä ennen Maarianhaminaan saapumista. Kohteen voi myös nähdä matkustajalaivan kannelta, josta tämäkin kuva on otettu. Nykyisin luotsiasema toimii suosittuna vierailukohteena ja siellä on pieni kesäkahvila. Kiva olisi ollut ihan käydä paikanpäällä.

Heinäkuussa torilla on torstaisin kesämarkkinat ja kirpputoritapahtuma. Maarianhaminassa vierähtää helposti kokonainen päivä.

 

Kastelholman linna

Kastelholman linna sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Maarianhaminasta. Sundin kunnassa sijaitseva historiallinen linna on suosittu vierailukohde melko lähellä olevan Taffelin sipsi tehtaan lisäksi.

Nykyisin museona toimiva Kastelholman linna on hyvin säilynyt. Linnalla on pitkä ja värikäs historia puolustuslinnakkeesta erilaisten poliittisiin selkkauksien näyttämöksi sekä kruunun lääninhaltijan ja voutien istuimena toimimisesta.

Kustaa Vaasa teki Kastelholmasta kuninkaallisen metsästyslinnan ja laajennutti sitä.

Myöhemmin 1500-luvulla Kustaa Vaasan poika Juhana sai Suomen ja Ahvenanmaan herttuakunnakseen ja lopuksi piti kruunusta käydyn veljenriidan päätteeksi veljeään ja tämän vaimoa Katariina Maununtytärtä vankina Kastelholmassa.

1600-luvulla Kastelholma oli Ahvenanmaan hallinnollinen keskus ja siellä vieraili Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf tarkistamassa valtakuntansa alueita. Vuosisatojen saatossa linna paloi useaan otteeseen ja sen annettiin rapistua loistoajoistaan. Nyttemmin linnaa on entisöity useaan otteeseen. Nytkin linnassa tehtiin entisöinti- ja korjaustöitä.

Linnassa ja sen ympäristössä on paljon katsottavaa. Linnavierailulla on huomioitu myös lapset ja olikin hellyttävää katsoa linnanneidoiksi ja ritareiksi pukeutuneita pikkuihmisiä aarrejahdissa.

Linna ympäristöineen on avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun päivittäin klo 10–17. Heinäkuussa linna on auki tunnin pidempään. Juhannusviikosta aina elokuun toiselle viikolle linnassa järjestetään opastettuja tutustumisia. Sisäänpääsy linnaan ja Vita Björniin vankilamuseoon maksaa aikuiselta 8 € ja lapselta 7–17- vuotiaat 5 €. Mahdollisuus on myös hankkia 20 € perhelippu 2 aikuista ja 2 lasta. Lisäksi on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle linnassa, joka kestää noin tunnin ja se sisältyy sisäänpääsymaksuun. Jos haluaa tutustua linnan itsekseen kannattaa ladata omaan älypuhelimeen ääniopastus.

Linnan lähistöllä on ulkoilmamuseo Jan Karlsgården, joka on tyypillinen ahvenanmaalainen 1850-luvun tila asuinra-kennuksineen, ulko- rakennuksineen ja navettoineen.

Ulkoilmamuseoon on vapaa pääsy.

Alueella järjestetään monenlaista toimintaa kesäisin.

Alueella sijaitsee myös vanha kruununvankila Vita Björn, joka on sisutettu vankilamuseoksi.

Vankilamuseossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Jos haluaa vierailla ainoastaan vankilamuseossa on lipun hinta sinne 2 € aikuiselta ja 1 € lapselta. Vankilamuseo on auki samaan aikaan kuin Kastelholman linnakin.

Kastelholmaan voi tulla myös omalla veneellä ja vierasvenesatama onkin aivan lähellä linnaa. Läheisyydessä on myös useita yöpymis- ja ruokailumahdollisuuksia sekä Golf kenttä.

Sundin kunnan alue on muutenkin mielenkiintoinen, sillä siellä sijaitsee paljon historiallisia kulttuurimuistomerkkejä. Tutustua kannattaa Kastelholman linnan lähellä olevaan keskiaikaiseen Sundin Johannes Kastajalle omistettuun kirkkoon. Ahvenanmaan suurin kirkko sijaitsee yksinäisellä paikalla merenlahden rannalla, vajaan kahden kilometrin päässä päätieltä. Kirkon seinämaalaukset ovat peräisin 1300-luvun alkupuolelta.

Kirkon yksi nähtävyys on Raamatun henkilöitä esittäviä veistoksia käsittävä alttarikaappi sekä sen päälle Pyhää ehtoollista esittävä maalaus.

Myös kirkon 1200-luvulla tehty kookas krusifiksi on näkemisen arvoinen. Kirkon jykevä kivinen torni kohoaa 22 metrin korkeuteen.

Bomarsundin rauniolinnoitus sijaitsee myös Sundissa. Kymmenen kilometriä Kastelholmasta itään olevan Bomarsundin rakentaminen aloitettiin 1800-luvulla. Siitä piti tulla silloisen isäntämaan Venäjän läntisin tukikohta, joka turvaa ja takaa isäntämaan edut, vallan ja mahdin Itämerellä. Linnoituksen ympärille kehittyi toimiva pieni yhteisö, johon kuului posti, koulu, kauppoja ja toimistotiloja. Nyttemmin alueella sijaitsee Nya Skarpansin puutaloalue.

Krimin eli Oolannin sodan seurauksena rakennusvaiheessa ollut linnoitus tuhottiin lähes kokonaan.

Raunioiden lisäksi tästä sodasta jäi muistoksi laulu Oolannin sodasta sekä Kokkolassa esillä oleva Englannin kuninkaalliselta laivastolta Krimin sodasta saaliiksi saatu maihinnousuvene barkassi. Lisää tästä voit lukea aiemmasta blogistani täältä.

Bomarsundin tuhoamisella oli myös suuri merkitys Ahvenanmaan historiassa, sillä Ahvenanmaasta tehtiin demilitarisoitu alue. Ahvenanmaa on edelleen puolueeton ja aseeton alue.

Rauniot ovat suosittu nähtävyys, vaikka itse linnoituksesta ei ole juurikaan mitään jäljellä. Entiset puolustustornit toimivat hyvinä näköalapaikkoina merelle. Alueella sijaitsee myös pieni museo, jossa voi tutustua Bomarsundin kuviin ja esineisiin. Jos linnoituksesta haluaa saada opastaulua enemmän irti kannattaa ehdottomasti vierailla ennen raunioille menoa museossa. Museo on auki juhannusviikosta kesäkuun loppuun arkipäivinä klo 10-17, kuten myös elokuussa. Heinäkuussa museo on avoinna päivittäin klo 10-17. Museoon on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. Alueen itsenäiseen tutustumiseen voi ladata Coastal Past -sovelluksen, jonka avulla linnoituksen historian pitäisi avautua aivan uudella tavalla. Itse en tuota sovellusta ladannut.

Bomarsundin linnoitukselta matkaa voi vielä jatkaa losseilla Värdön saarelle, aina Norrgårdiin saakka tai Kumlingen saarelle.

Kumlingen saarelle matka lautalla kestää noin tunti kaksikymmentä minuuttia. Tarkemmat reitit ja aikataulut löytyvät täältä.

Kumlingen saarella ei oikeastaan ole mitään erityistä. Googlailin ja käteen jäi Pyhän Annan vaatimaton kirkko, Kumlingen kylätoimikunnan vanhaan kansakouluun perustama Kumlingen kulttuurikeskus, Kumlingen kylän tuntumassa sijaitsevassa vanha apteekki, postiliikennettä varten pystytetty lentomajakka sekä museotila Hermas. Tämä saari jätettiin siis väliin.

Jatkoimme matkaa Simskälan saarelle, jossa Myrskyluodon Maijan kirjoittajan kotitalo sijaitsee. Nykyisin talossa toimii majatalo ja ravintola Stormskärs Värdshus. Jos haluaa päästä tutustumaan varsinaiselle Myrskyluodolle, järjestetään sinne veneretkiä Simskälastista tiistai-iltaisin heinäkuussa sekä elokuun alkupuolella.

Ahvenanmaan koulumuseo sijaitsee Strömsbyssä.

Sympaattinen museo on auki juhannuksesta elokuun alkuun ja pääsymaksu museoon on 2 € aikuiset ja 1 € lapset.

Pieni kirkko Värdössä ei ole kummoinen nähtävyys.

Värdön saarella toimii myös pieni Wennströms lanthandel museo, joka on avoinna heinäkuun keskiviikkoiltoina klo 18-21.

Viikko sitten olleesta juhannuksesta muistona oli joka kylään pystytetty jo nuukahtanut juhannussalko.

Komeita olivat juhannussalot edelleen ja niiden koristelussa näkyi selvästi eri kylien erilaisuus ja pieni kilpailu komeimman salon tittelistä.

Jokaisesta kylästä löytyi myös ainakin yksi tuulimylly.

Tuulimyllyt olivat hyvin säilyneitä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Jomalan kautta Godbyhyn ja sieltä saaren pohjoisosaan Getaan.

 

Jomala, Geta ja Eckerö

Ahvenanmaan ainoa lentokenttä sijaitsee Jomalassa, joka on alle 10 km päässä Maarianhaminasta.

Jomalassa on useita kivoja uimarantoja ja upeita venevaja-alueita.

Jomalassa on mahdollista tutustua useisiin historiallisiin nähtävyyksiin, kuten Ingby Bergenin, jossa näkyvillä on edelleen jääkauden jäljet ja pronssikautisia hautaröykkiöitä.

Borgbergetillä on viikinkiaikaisen linnoituksen jäänteitä Borgbergetin laella sijaitsi rautakauden aikainen puolustuslinna. Mäelle johtaa valkopäisin tolpin merkitty polku. Mäkilinnasta on jäljellä enää kivimuurien perustuksia. Mäelle on pystytetty sen sijaan puusta veistettyjä sotureita seutua vartioimaan.

Itse Jomalassa on Ahvenanmaan vanhin kivikirkko, joka on pyhitetty suojelupyhimys Olaville.

Muita nähtävyyksiä ovat mm. vanhassa kivinavetassa sijaitseva taide- ja kulttuurihistoriallinen museo sekä Ramsholmenin luonnonsuojelualue, jotka jäivät tällä kertaa käymättä.

Seuraavaksi pysähdyimme Godbyhyn. Godby on iso kylä, jossa on panimoravintolasta Stallhagen.

Godbyn lähellä kannattaa käydä katsomassa keskiaikaista Finströmin kirkkoa ja sitä vastapäätä olevaa punaista tuulimyllyä.

Godby on saaren isojen pääteiden risteyskohta, joka sijaitsee puolessa välissä matkalla pääsaaren pohjoisreunalla sijaitsevaan Getaan tai Eckeröhön.

Getassa sijaitsee Ahvenanmaan vuori – Getavuori.

Käppyrämäntyjen peittämät kukkulat nousevat yli sadan metrin korkeuteen merenpinnasta, ja niiden laella on näkötorni, josta voi ihailla merellistä ympäristöä.

Jos maisemat ovat hienot kukkulan päältä, ovat ne hienot myös meren äärellä.

Alue on kalliokiipeilijöiden suosiossa. Yhtenä alueen nähtävyytenä on Djupviksgrottanin luola ja alueen muut luolat ja rotkot, jonne kulku vaatii eräilyä. Lisäksi alueella on keskiaikainen pyhäkkö, Pyhälle Yrjölle omistettu Getan kirkko.

Veteraaniajoneuvojen harrastajilla on oma pieni museo Getassa.

Tähän paikkaan kannattaa todellakin poiketa.

Kokoelma oli hieno ja paikka mielenkiintoinen.

Esillä on taidokkaasti kunnostettuja vanhoja moottoriajoneuvoja.

Paikan sisäänpääsymaksu oli vapaaehtoinen.

Museon viereen on siirretty myös pieni huoltoasema- rakennus, joka sijaitsi aikoinaan Maarianhaminan pohjoisosassa.

Huoltamoraken- nuksessa aika oli pysähtynyt.

Tavarat olivat niillä sijoillaan, minne ne sen viimeinen omistajatyöntekijä oli aikoinaan jättänyt.

Paikan innokas puuhamies kertoi tarinaa, jos toistakin ja näytti myös asiaan vihkiytyneiden salaisen huoneen.

Getasta pääsee myös retkelle Sälskärin majakalle. 30 metriä korkea valkoiseksi kalkittu majakka seisoo ylväänä omalla pienellä saarellaan. Komea majakka on Suomen vanhin merimajakka. Majakka on varsin suosittu vierailukohde kesäisin, tosin rajoitetut retkiajankohdat hieman rajoittavat vierailun ajoittamista  omaan matkasuunnitelmaan. Hieman Getasta eteenpäin on pieni Dånö, jossa toimii kotiseutumuseo. Museossa voi tutustua entisajan luotsi- ja kalastajatorpan elämään.

Getasta ajoimme poikittain pikkuteitä pitkin Eckeröhön.

Matkalla piipahdimme Västerkalmaren palokuntamuseossa, jossa oli myös paljon katsottavaa.

Lapset tykkäävät paikasta aivan varmasti.

Paikka on auki 1.6-15.8 tiistaista lauantaihin klo 12-16. Sisäänpääsy museoon on 3,50 € aikuinen ja 2 € 7-12 v lapset.

Eckeröstä olemmekin joskus kauan sitten menneet lautalla Grisslehamniin Ruotsiin. Samalla reissulla kävimme tutustumassa Eckerön historialliseen Posti- ja tullitaloon, joka sijaitsee aivan meren rannalla.

Päärakennuksessa järjestetään vaihtuvia nykytaiteen ja muotoilun näyttelyitä.

Lisäksi Posti- ja tullitalossa on ahvenanmaalaisten kahvila ja suklaapuoti sekä pieni Postiruotumuseo, joka kertoo postinkulun historiasta saaristossa.

Rakennus on auki vierailijoille kesäkuun puolestavälistä syyskuun loppuun joka päivä klo 10–18 ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Opastetuille kierroksille pääsee osallistumaan ennakkovarauksella ja niistä peritään pieni maksu. Postiruotumuseo on avoinna päivittäin klo 10-16 kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin.

Postitalon vieressä on Sandmon uimaranta. Toinen kiva uimaranta Degersand sijaitsee Eckerön etelälaidalla.

Eckerön Käringsundista löytyvät Ahvenanmaan kauneimmat kalastajakylämaisemat. Käringsundissa on kesäisin auki oleva metsästys- ja kalastusmuseo, jossa voi tutustua entisaikain hylkeenpyyntiin.

Museo on auki toukokuusta juhannukseen ja elokuun puolesta välistä elokuun loppuun ma-la klo 10-17.

Heinäkuun ja kesäkuun viimeisen viikon museo on auki joka päivä klo 10-18.

Sisäänpääsy museoon maksaa 7 € aikuinen ja lapset 7-17-vuotiaat 4 €. Alle 7-vuotiaat pääsevät museoon maksutta.

Museoon on myös saatavilla 18 € maksava perhelippu. Lapsille löytyy tekemistä myös Eckerössä olevasta Smart Parkista. Seikkailupuisto on avoinna maanantaista-lauantaihin klo 11-18. 3 -15 vuotiaan lasten huvittelulippu maksaa 22 € ja aikuisten lippu 11 €. Kesäisin Käringsundista järjestetään retkiä historialliselle Märketin majakalle.

Eckerön ja Maarianhaminan väliseen matkaan menee noin puoli tuntia autolla. Poispäin Eckeröstä pysähdyimme vielä kuvaamaan Hammarlandin eli Pyhän Katariina Aleksandrialaisen keskiaikaisen harmaakivikirkon.

 

Lemland ja Lumparland

Kolmantena päivänä suuntasimme Lemlandiin ja Lumparlandiin.

Ohitimme Lemströmmin kanavan, jotta veneet pääsevät vaivattomammin Maarianhaminan Itäsatamasta ja Slemmernin merenlahdelta Ahvenanmaan sisämerelle.

Lisäksi kävimme pyörähtämässä Järsössä.

Matkalla Maarianhaminasta saarille voi pysähtyä Knutsbodassa pienpanimossa Open Water Breweryssä sekä vierailla myös Pellaksen komeassa laivurintalossa, jossa toimii sekä museo että kahvila. Paikka on avoinna kesäkuun puolesta välistä elokuun loppuun. Sisäänpääsy yli 15 vuotiailta on 5 €.

Lähistöllä sijaitsee myös Amalia Cafe & Logi limonaditehdas, joka tunnetaan perinteisesti tehdystä limonadistaan.

Matkalla kameraan osui myös Pyhän Birgitan kirkko.

Ajoimme aina Långnäsin satamaan asti, josta myös öiseen aikaan saapuvat ja lähtevät matkustajalaivat sekä Finnlinesin autolautta. Myös Ahvenanmaalle tulevat rahtialukset rantautuvat tänne.

Aikomuksenamme oli mennä Föglön saarelle, jonne yhteyslautta lähtee Svinöstä. Lautan aikataulut löytyy täältä . Lauttojen aikataulut olivat sen verran haasteelliset pikaiselle vierailulle, että päätimme jättää tämän saaren käymättä. Tutkailin kuitenkin paikan tarjontaa ja Degerbyssä sijaitsee historiallinen kestikievari ja käräjäpaikka Enigheten sekä suurin osa Föglön palveluista.

Föglö sai kansainvälistä huomiota, kun sukeltajat löysivät 145 pulloa maailman vanhinta samppanjaa tuntemattomasta hylystä 55 metrin syvyydestä Föglön saaristosta. Toinen merkittävä löytö oli hylky täynnä viinipulloja.

Kotimatkalla tarkoituksenamme oli pysähtyä vielä yhdeksi yöksi Turkuun.

Turussa piti järjestää jälleen Tall Ship race tapahtuma, mutta kuten monet muutkin isot tapahtuman, niin myös tämä peruttiin tältä kesältä. Harmi!

Olemme aiemminkin vierailleet Tall Ship race tapahtumissa ja niissä on aina ollut paljon katsottava ja koettavaa.

Ehkäpä taas joskus tulevaisuudessa tämäkin tapahtuma saadaan toteutumaan.

Matkailua maailmalla

Korona turvallisesti autoillen Hankoon, Raaseporiin ja Kemiönsaarelle

 

Matka jatkuu autoillen kotimaassa

Enpä olisi uskonut, että paljon työmatkaajana ja omallakin ajalla matkaavina olemme olleet jumissa kotona jo vuoden. Maski kasvoilla, kertakäyttöhanskat kädessä, rutiinit muuttuneina ja täysin etätyötätekevinä olemme joutuneet muuttamaan omia arkikuvioitammekin. Hankituksi on tullut metallinpaljastin, jolla olemme ”raadanneet” lähialueiden uimarantoja. Saalis on ollut melkoisen laiha ja siksipä siitä ei sen enempää…

Yhden koronapiikin suojaan ja muihin terveysturvallisuustoimiin luottaen päätimme viettää talviloman ulkoiluttamalla metallinpaljastinta. Sai samalla ulkoilutusta tuo kamerakin.  Kotoa oli päästävä pois – ottaa vetolaukku vedettäväksi, kirjautua hotelliin ja kokea olevansa muualla. Kaksi yötä Tammisaaressa ja kiertelyä sen ympäristössä. Yksi yö Turussa.

Näistä ei junalla tehdyistä lähimatkoista ja pidennetyistä viikonlopuista Suomessa ja muualla en ole aiemmin kirjoitellut, mutta kohta ruostuu bloginkirjoitustaito, joten päätin kirjoittaa tästä irtiotosta.

 

Hanko

Hanko, ei ole uusi tuttavuus, mutta nyt vierailu sinne tehtiin aivan uudella asenteella. Hangon rannat tuli käytyä läpi, samoin ihasteltua upeasti kunnostettuja huviloita. Ajoimme pikkuteitä ja törmäsimme mitä viehättäneempiin hiekkarantoihin, kalliomaisemiin ja armeijan harjoitusalueisiin. Termarikahvit maistuivat tuulisessa, mutta auringon paisteisessa kevätsäässä.

Hangon sijainti Manner-Suomen eteläisimmällä niemellä on vaikuttanut sen historiaan, joka onkin melkoisen mielenkiintoinen historiallisineen taisteluineen ja kieltolain aikaisine erityistoimineen. Oman lisänsä alueen mielenkiintoon tuo Neuvostoliiton vuokra-aika Hangossa vuosina 1940-1941.

Ikuistettavahan se oli myös kaupungin kuuluisimmat paikat.

Kaunista ja houkuttelevaa hiekkarantaa seuraileva Appelgrenintie, jonka varrella on Hangon Casino, kuten myös monet niin kauniit pitsipuuhuvilat, joista monessa on B&B toimintaa.

Upea vihreä Villa Tellina seisoo kunniapaikalla kallion laella Hangon keskustan uimarannan päädyssä.

Uimarannalla ei meidän lisäksemme ollut muita.

Muutama paikallinen käveli tai lenkkeili läheisellä rantatiellä.

Hangon kirkko seisoo mäellä vieressään kaupungin jyhkeä punatiilinen vesitorni.

1892 valmistunut kirkko on nähnyt ja kokenut Neuvostoliiton vuokra-ajan, jolloin se toimi teatterina ja elokuvateatterina.

Sodanaikaiset pommitukset tuhosivat alkuperäistä kirkkoa pahoin, mutta se päätettiin kuitenkin kunnostaa purkamisen sijaan nykyiseen muotoonsa.

Hangon vesitornista, joka toimii näköalatornina on varmaankin upea näköala ulapalle aukeavaan ympäristöön.

Torniin pääsee hissillä ja sisäänpyysymaksu on 3 € aikuiselta, alle 7-vuotiaat pääsevät torniin ilmaiseksi.

Tornissa on myös katselukiikari, jolla voi ihailla ympäristöä.

Harmillisesti torni oli vierailumme aikana kiinni, mutta normaalioloissa auki yleisölle toukokuusta syyskuuhun.

Kaupunkia ei voi olla liittämättä Hangon kesällä tapahtuvaan Regattaan, josta muistuttaa myös kaunis jugendtalo, jossa toimii Hotelli Regatta.

Upeita ovat myös sataman 1800-luvulla rakennetut makasiinit, joissa toimii nykyisin viihtyisiä kesäravintoloita – eivät vaan olleet vielä auki.

Kivan kuvan sai myös satamassa olleesta vanhasta satamanosturista.

Hiekkarantoja meren ympäröimässä Hangossa on vaikka muille jakaa.

Voi vain kuvitella, että myös kaupungin kauniit kalliorannat täyttyvät auringonottoon vihkiytyneestä kansasta kesäpäivinä. Viehkeitä olivat myös rantojen uimakojut.

Hangon parhaat nähtävyydet sijaitsevat hieman Hangon kaupungin ulkopuolella.

Sekä Bengtskärin että Russarön majakoille järjestetään vene- ja laivakuljetuksia Hangosta, mutta ei vielä näin keväällä. Olisivat varmasti olleet mainio vierailupaikka.

Hanko mainostaa itseään aina paistavan auringon lisäksi myös pyöräilykaupunkina. Mainioita pyöräilyreittejä olisikin ollut tarjolla opaskartan mukaan. Merelliset maisemat ja upeasti kunnostetut toinen toistaan kauniimmat pitsihuvilat tarjoavat kyllä silmänruokaa. Meille riitti rantojen haravointi metallinpaljastimella.

Hankoon voi tutustua kiertoajelulla, pyöräretkellä tai kävellen.

Opastetuilla kaupunkikierroksilla tutustutaan Hangon ainutlaatuiseen luontoon ja merelliseen tunnelmaan sekä Hankoniemen historiaan ja nykypäivään. 

Muita näkemisen ja kokemisen kohteita ovat Hangon museo, Neljän Tuulen Tupa, Kaupungintalon galleria, Ortodoksinen kirkko, Hangon Rintamamuseo ja Täktomin neuvostomonumentti, joka oli muuten aika näyttävä.

Harmillisesti monet paikat olivat näin huhtikuussa edelleen kiinni, emmekä päässeet myöskään Hauensuolille, jonka ainutlaatuiset kalliopiirustukset, vaakunat ja nimikirjoitukset kertovat Hangon pitkästä historiasta ja ovat aivan varmasti tutustumisen arvoisia.

Sen voin kuitenkin ihan näköhavaintona sanoa, että paikalla olleet lintuharrastajat olivat varmasti innoissaan Hangon aurinkoisesta keväästä!

 

Raasepori – Tammisaari

Puhun itsekin edelleen Tammisaaresta kaupunkina, vaikka se lakkautettiin jo 2009 ja liitettiin Pohjan kuntaan. Liitoksen yhteydessä uuden kaupungin nimeksi tuli Raasepori ja Tammisaaresta yksi sen kaupunginosa, joka toimii nykyisin Raaseporin hallinnollisena keskuksena.

Viehättävä Tammisaaren Vanha kaupunki puutaloineen levittäytyy meren rantaa ja onkin mainio kohde kulkea ja viettää aikaa.

Kesäisin on mahdollista osallistua 15 € maksaville opastetuille kierroksille Vanhassa kaupungissa.

Tammisaaren vanha puutalokaupunginosa on idyllinen ja sen palvelutarjonta on houkutteleva. Kaupungissa työskentelee edelleenkin paljon käsityöläisiä ja aiemmista osaajista muistuttavat hauskat ammattikuntia mukailevat kadunnimet.

Tammisaaren 1680-luvulla rakennettu harmaakivikirkko seisoo ylväänä Vanhassa kaupungissa.

Kirkko vaurioitui pahoin tulipalossa ja sitä on sittemmin korjattu useaan otteeseen.

Kirkossa on monta arvokasta ja mielenkiintoista esinettä, kuten ehtoollismalja 1600-luvulta.

Voi vain kuvitella, miten turistit kävelevät Suomen ensimmäisellä kävelykadulla – Kuninkaankadulla tai istuvat rantojen terasseilla, jotka varmasti täyttyvät kesäisin lomalaisista.

Kesäisin Tammisaaresta on myös mahdollisuus tehdä erilaisia veneretkiä saaristoon.

Ollaan pyöritty näitä huudeja aiemminkin. Tällä kertaa emme ajaneet Kuninkaantietä ja siksipä käymättä jäivät Billnäsin ruukki, jossa on paljon vanhoja rakennuksia ja perinteitä. Kiva paikka vierailla kesällä. Käymättä jäi tällä kertaa myös Mustion linna ja Fiskars.

Fiskars on erityisen mielenkiintoinen vierailukohde, jota voi todellakin suositella.

Ruukin raitilla ja puistoissa viihtyy aivan varmasti. Kesäisin paikka on varmasti upea.

Kellotornirakennus pistää paikalla silmään ja varsinkin sen aito Könninkello, joka on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta. Tämä kuva Fiskarista on viime syksyltä.

Kuninkaantie on kulkenut jo 1300-luvulla Norjan Bergenistä Osloon ja sieltä Ruotsin halki Tukholman kautta Suomeen Maarianhaminaan, josta matka jatkui saariston kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Pietariin saakka, ohittaen myös oman kotikaupungin – aivan olohuoneemme ikkunan edestä.

Tammisaaren saaristokierroksen lisäksi päätimme tällä kertaa käydä kuvaamassa Raaseporin keskiaikaisen linnan, joka on yksi Suomen komeimmista linnanraunioista. Sen historia kertoo kiehtovasta keskiajasta, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa.

Linna aukeaa vasta vapun jälkeen, mutta kunnostustöissä ollut linnan työntekijä heltyi ja päästi meidän linnaan, kun kerroimme, että olimme varta vasten tulleet katsomaan linnaa.

Saimme siis tehdä paikalla yksityiskierroksen.

Sisäänpääsy linnaan on 7 €/henkilö, mikä on kyllä aika suolainen, koska linnassa ei ole muuta kuin rauniot.

Tammisaaren upea saaristo oli tällä kertaa suuntanamme.

Suuntasimme saaristoon ulkoiluttamaan kameraa ja metallinpaljastinta.

Saariston satamissa oli jo paljon veneitä ja ihmiset kantoivat ahkerasti erilaisia tavaroita veneisiin, tarkoituksenaan varmaankin suunnata vapuksi mökeille.

 

Kemiönsaari

Matkalla Turkuun päätimme vierailla Kemiönsaarella ja Taalintehtaalla. Kemiössä emme olekkaan aiemmin vierailleet.

Kemiönsaaren halki kulkeva Rannikkoreitti on kaiken kaikkiaan 200 kilometriä pitkä, hyvin suosittu kesäinen polkupyöräilyreitti. Me seurailimme sitä nyt vain osittain autolla.

Kemiönsaarella on varmasti kesäisin tarjolla erilaista kesäohjelmaa ja paikkoja missä vierailla. Nyt, ei turistiaikaan paikka oli kovin hiljainen ja oikeastaan mitkään paikat eivät olleet vielä auki. Ihailtavaksi jäi upeat maisemat.

Kasnäsiin pääsee tätä nykyä siltaa pitkin.

Lövön silta yhdistää Dragsfjärdin mantereen ja Söljeholmenin saaren toisiinsa.

Kemiönsaaren eteläreunalta, Kasnäsista lähtevät yhteysalukset syvemmälle Kemiön saaristoon. Jonot yhteysaluksille mahtavat olla melkoiset kesällä.

Yhteysaluksilla pääsee myös Viikinkikeskuksestaan tunnettuun Rosalaan, Örön linnoitussaarelle ja upealle Bengtskärin majakalle, jotka kuitenkin nyt olivat suljetut.

Kemiönsaarella kannattaa ehdottomasti piipahtaa Söderlångvikin kartanossa. Kartanon päärakennus, jossa toimii taide- ja henkilöhistoriallinen museo oli suljettu peruskorjauksen vuoksi.

Museon pitäisi aueta kesäkuun 2021 alussa, jos koronatilanne sen vaan sallii.

Kartanossa on myös pieni vaunumuseo, jossa on näytteillä kokoelma kartanon vanhoja hevosvaunuja ja työkaluja.

Kesäkuukausina museot ovat avoinna joka päivä klo 11-17. Sisäänpääsyn hinta museoihin on 8 € aikuiset ja lapset alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Kartanon entisessä navettarakennuksessa sijaitsee ravintola, jonka ulkoterassia juuri valmisteltiin kevätkuntoon. Mahtava hyvin hoidettu piha, laaja puistoalue ja tilukset eivät vielä vihertäneet kevättä, joten niiden kauneus jäi nyt vaan kuviteltavaksi.

Taalintehtaan rannassa sijaitsevat vanhat hiiliuunit ovat kerrassaan näyttäviä. Vanhan tehdasrakennuksen pihalla on varmasti kesäisin kuhinaa – nyt paikka oli kovin hiljainen. Kesävierastoimintaa alueella oltiin vasta availemassa ja paikkoja kunnosteltiin ahkerasti.

Taalintehdas on historiallinen ruukkikylä, josta on tullut matkailijoiden suosima käyntikohde.

Viehättävät puutalot, hieno vierasvenesatama, hotelli, ravintolat ja muut pienen kylän palvelut houkuttelevat kävijöitä alueelle. Vierasvenepaikat olivat nyt tyhjiä, mutta varmaankin kesäisin aivan täynnä.

Illaksi saavuimme Turkuun. Tarkoituksena oli vain hengailla Turussa ja viettää yksi talviloman yö nauttien hotellin palveluista. Turusta ei siis tämän enempää. Turku on kartoitettu aiemmassa blogi postauksessani, josta voit lukea täältä.

Talvilomat olimme siirtäneet siis niin pitkälle kevääseen kuin mahdollista – pienenä toiveena helpotusta koronatilanteeseen ja matkustamiseen. No ei tullut helpotusta ei.  Toinen koronapiikki on jo kalenterissa, joten ehkäpä syksyn puolella pääsemme taas reissaamaan. Sinne siis osa kesälomasta onkin ankkuroitu. Osa lomasta kesällä varmaankin kierretään kotimaata. Jos ei muuta, niin ehkäpä Ahvenanmaa ja lapsuudenystävä voisivat olla kotimaan tämän kesän kohde?

Matkailua maailmalla

Ruotsin kautta Lofooteille ja takaisin

Taas renkaille

Jihu.., tai no joo. Meidän syksyksi siirretty loma ei edelleenkään mennyt käsikirjoituksen mukaan. Kesän aikana oli viritelty matkasuunnitelmia perinteisesti raiteita pitkin.  Suunnitelmissa oli huomioitu korona ja lyhyet lentoreitit, mutta mikään ei auttanut, kaikki hyvät ideat torppaantuivat loppukesän edetessä kohti syksyä. Paperille jäi hieno reitti Kööpenhaminasta Berliiniin, Oslosta Bergenin ja siitä Hurtigruten laivalla Pohjois-Norjaan, josta junalla takaisin etelään Osloon. Pari muutakin hyvää ideaa Saksan suunnalla jäi vain suunnitelmiksi, myöhemmin toteutettaviksi.

Vallitsevan tilanteen takia päätimme jo toisen kerran vuokrata asunto-auton.

Kaikkea muuta, kuin se meidän juttu, mutta saisimmehan ainakin viettää kahden viikon ”pakotetun” loman turvallisesti ”omassa matkailukuplassa”.

Korona- turvallisesti siis renkaille! 6100 km, 2 viikkoa retkimeininkiä ja mielettömän upeita maisemia.

AAvuokrauksesta jälleen asuntoauto alle ja nokka kohti pohjoista ja Norjaa.

Tällä kertaa meillä oli hieman isompi matkailuauto, minkä oleskelumukavuudet miellyttivät kahden viikon matkalla.

Vuokratessa saimme taas niin hyvää palvelua, että voimme todellakin suositella heidän palvelujaan.

Ensimmäinen etappi oli Tuuri ja siellä Kyläkauppa Keskinen. Paikka oli käytävä katsomassa, onhan sitä sen verran mainostettu.

Olihan se melkoinen kontrasti muuhun alueeseen ja keskellä ei mitään.

Syyskuun lopulla karavaanarialue oli melko täysi, parkkiksella runsaasti autoja ja tohina kauppakeskuksessa melkoinen.  Ei voi muuta kuin peukuttaa Vesaa, olihan tuo koko kompleksi melkoinen viritelmä ja hieman överi.

Aamulla auton navigaattoriin naputeltiin Haaparanta. Rajat olivat pitkän Korona-sulun jälkeen auenneet päivää aiemmin ja nyt siis voisimme säästää pari päivää ajamalla Ruotsin läpi Lofooteille. Raja-aidat oli nostettu sivuun, odottelemaan uutta pystytystä viikon kuluttua. Elämänmeno rajakaupungin kummallakin puolella näytti muuten olevan normaalia.

Kumpikaan kaupungeista ei ollut kummoinen. Nopeasti autolla kierretyt paikat, parit pakolliset kuvat ja matkaan. Tienpäällä ei juurikaan ollut muita matkaajia kuin me. Saimme ajella rauhassa läpi Ruotsin.

Päähänpistosta kiepautimme ensimmäiseksi yöksi Luulajaan, jossa oli todella hieno leirintäalue First Camp Arcus-Luleå. Voi vaan kuvitella millainen ruuhka siellä on kesäaikaan. Aamulla matka jatkui kohti Norjaa.

Ensimmäinen stoppi tehtiin Storforssin koskella.

Upea valjastamaton koski pauhusi ja kuohusi.

Kuvauskohteiden lisäksi ulkona maistui pannulla keitetty retkikahvi ja eväsleivät.

Meidän lisäksemme näimme alueella yhden toisen pariskunnan. Turvaväleistä oli siis helppo pitää kiinni.

Seuraavaksi pysähdyimme jaloittelemaan Kiirunassa, jonka talous pyörii kaivostoiminnasta. Ilman tätä kaivosta kaupunkia tuskin edes olisi.

Sen verran tärkeää kaivostoiminta kaupungille on, että malmin kaivamista on päätetty jatkaa, vaikkakin kaupungin keskusta joudutaan siirtämään pois kaivostoiminnan tieltä.

Kaupungin siirtohanke on jo käynnistynyt ja uusi keskusta tulee siirtymään asteittain parin kilometrin päähän.

Kiiruna kierrettiin autolla ja todettiin, että matka jatkukoot.  Ainoaksi nähtävyydeksi jäi Kiirunan kirkko.

Saimme ajella 300 km mielettömän upean ruskan läpi.

Värit suorastaan porautuivat verkkokalvoille.

Vähän väliä oli pakko pysähdellä ottamaan upeita kuvia. Ilmakin suosi.

Navigaattoriin oli laitettu etapiksi Narvik. Rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti. Yksinäinen poliisi päivysti Ruotsin ja Norjan rajalla ja halusi tietää ettemme vain olleet tulleet Kainuun alueelta, josta Norjaan tulo oli vielä kielletty.

Sää pilvistyi ajettaessa kohti Narviikkia, mutta silti upeat värit loistivat leimuten.

Saimme ajella lähes yksin koko matkan Ruotsista Norjan puolelle.

Muutama rekka tuli vastaan – tiellä ei todellakaan ollut ruuhkaa, mutta ei myöskään pysähdyspaikkoja tai bensa-asemia.

Onneksi olimme aamulla keittäneet termariin kahvia ja tehneet eväsleivät valmiiksi, joten energiavarastojen tankkaus onnistui hyvin tienpientareella.

Ilma muuttui lopulta myrskyksi.  Tuuli puhalsi yhden sillan mittausaseman mukaan 25 m/s. Puuskissa tuulta oli enemmän.  Sillat oli suljettu, laivat ajettu ankkuriin merelle ja rekoille annettu ajovaroitus kovasta puuskittaisesta tuulesta.

Vettä satoi laakana ja Narvikin ainoa avoinna oleva leirintäalue oli 30 km päässä kaupungista. Umpipimeässä, kamalassa säässä ajoimme kuitenkin sinne, että saimme auton sähköön. Koko yön tuuli raivosi ja sade piiskasi kattoa. Karavaanarin matkailuauto heilui ja huojui. Camping alueen parkkis muuttui hetkessä tasaiseksi vesialtaaksi. Mikä loman alku!

Aamulla sade oli tauonnut ja palasimme Narviikkiin. Nopea kiertely kaupungissa ja pankkiautomaatin metsästys, joka muuten osoittautui vaikeaksi rastiksi. Pohjois-Norjassa pankkiautomaatit ovat kortilla! Kun NOK käteisvarakassa oli  saatu hoidettua yhdestä ostoskeskuksesta ja ruokavarastot täytettyä lähdimme ajamaan kohti Lofootteja.

Tässä kohtaa on pakko mainita, että sekä Ruotsissa, että Norjassa katsottiin kummeksuen meikäläistä, jolla oli kertakäyttöinen maski ja kertakäyttöhansikkaat päällä. Norjan ainoa maskillinen henkilö oli liikenneympyrässä ajanut ambulanssikuski ja takaisintulomatkalla Ruotsin puolella näimme kaksi Hemvanin kauppakeskuksesta ulos tullutta ihmistä.

Sää ei edelleenkään suosinut meitä.  Edellisen päivän myrskyn jälkeen mustat sadepilvet roikkuivat matalalla ropsauttaen aina välillä kunnon sadekuuron niskaan.

Välillä saimme tosin ihastella pilven raosta auringon värjäämiä kuvankauniita maisemia.

Lofooteilla on paljon tarjolla perinteisiä kalastajamökkejä rørbuernejä, mutta nyt nekin oli jo ajettu talviteloille. Paalujen päälle merenrantaan rakennettuja kuvauksellisia punaisia rørby-mökkejä löytyy lähes jokaisesta rannikon kylästä.

Lofootit on varmaankin yksi koko Skandinavian upeimmista paikoista, jossa Alppimaiset terävät vuoret kohoavat suoraan merestä.

Ensimmäinen etappi Narvikin jälkeen oli Harstad, joka olikin aika iso kaupunki.

Matka jatkui läpi vaihtelevien maisemien kohti Sortlandia. Lossi  Refsnesistä  Flesnesvisiin kesti n. 20 minuuttia ja maksoi 11 €. Sortland osoittautui isoksi kaupungiksi, vaikkei siellä juurikaan ollut mitään erikoista nähtävää.

Poroista ei tarvinnut olla huolissaan tällä osuudella, mutta hirvi varoitusmerkkejä oli runsaasti. Juuri kun olin päässyt sanomasta, että kummallisiin paikkoihin noita varoitusmerkkejäkin laitetaan ja onkohan täällä edes mitään hirviä, niin kappas, tien laidassa talon pihalla, taajama-alueella, seisoskeli iso hirvi nauttien puutarhan antamista.

Matkamme jatkui upeita maisemia ihaillen kohti Melbua, josta otimme lautan Fiskebøliin.

Kaikki lautat ovat maksullisia, mutta joillakin lauttaväleillä koronan takia lauttamaksua ei peritty paikanpäällä, vaan se postitetaan kotiin auton rekisteritietojen perusteella. Syyskuun lopussa Lofooteilla ei juurikaan ollut ruuhkaa. Osalla lautoista oli hyvin tilaa. Myöskään ympäri vuoden auki olevia leirintäalueita ei ollut monia.

Päätimme yöpyä ensimmäisen yön Lofoten Camping Storjfordissa, jonne ajauduimme myös toiseksi yöksi, koska avoinna olevia leirintäalueita ei vaan saarelta löytynyt.

Mahtava oli leirintäalueen tarjous lämpimästä saunasta, joka myrskysäällä kuulosti liiankin hyvältä. Ainoana miinuksena oli 300 m matka tynnyrisaunasta suihkupaikkaan tuulen ja sateen vihmomassa pimeässä säässä.

Onneksi pääsimme tuohon avoinna olevaan leiripaikkaan, sillä matkalla yli 100 m/h (sillan tullimittarin lukema) pakotti meidät  ja muut autoilijat yli 3h ”nakkisuojaan” kalliokielekkeen taakse. Silti asuntoautomme huojui ja heilui, tuuli humisi ja suolainen sadevesipilvi sumensi ikkunat sameaksi. Olipa melkoinen yli kolmen tunnin kokemus.

Myrskyn jälkeen on poutasää…

Aurinkokin kipusi kruunuksi taivaalle ja saimme vielä muutamia hyviä kuvia kopterilla, ennen kuin hyvästelimme kauniit Lofootit.

Välihuomautuksena ja vinkkinä…huoltoasemia ei ole aivan joka kylässä, joten kannattaa selvittää tankkauspisteet etukäteen ja pitää tankki kokoajan puolillaan. Sama neuvo koskee Lappia.

Meillä kävi tuuri loma-ajankohdan takia, koska Norjan ja Ruotsin rajat olivat auki vain viikon, joka sattui juurikin lomaviikollemme.

Myös säät olivat ulkoiluun suurimmaksi osaksi ok. Ruuhkaa ei ollut leirintäalueilla tai teillä. Jokusen kerran mietin viime kesän suomalaisten koronarallia Norjaan ja Lofooteille. Pienellä saarella on ollut ruuhkaa.

Varsin hauska kohde oli Henningsværin jalkapallokenttä, joka olikin nähtävyys.

Jalkapallokenttä sijaitsee kallioisella saarella, josta on näkymät suoraan avomerelle ja ympäröivään vuoristoon.

Kalastus on matkailun lisäksi Lofoottien päätoimiala. Kalan kuivaustelineitä oli joka kylässä, mutta nyt syksyllä ne olivat tyhjiä ja säästyimme siis kuivuvan kalan hajulta. Ilmakuivauksen avulla turskasta saadaan kapakalaa.

Tarkoituksena oli viipyä pidempään ja ajella alaspäin Norjaan katsomaan ISOJA vuonoja, mutta kappas, Korona-rajoitukset matkustamiseen iskivät loman aikana ja sisärajojen sulkemisen takia oli käännettävä kiireesti auto kohti Suomea.

Tällä matkalla ei ollut edes tarkoitus vierailla museoissa.

Matka paikkasi laastarina kovaa menomonoa ja upeat maisemat ja meno olikin se juttu, mitä matkalta lähdettiin hakemaan.

Sää vaihteli hetkessä. Upea auringonpaiste vaihtui paksuun sadetta ennakoivaan pilvimattoon.

Maisemat olivatkin kerrassaan upeita ja veivät kyllä mukanaan. Liikennettäkin oli onneksemme minimaalisen vähän, muita matkalaisia tienpäällä vain muutama. Saimme ajalla lähes yksiksemme.

Lofooteilta tulimme mantereelle Lødingennistä Borgnesiin, koska talviakaan lauttaa Svolværista  Skutvikiin ei kulje. Lofoottien lautta-aikataulut löytyvät täältä. Tunnin matkan aikana saimme ihailla upeita maisemia, nauttia merituulesta sekä kuulemma kauan kinuamastani Hurtigruten risteilystä… Jälkimmäiseen kommenttiin liitin reklamaation, kuten myös option – risteilyn hieman toisenlaisella aluksella.

Mantereen upeat ylös, alas mutkittelevat tiet ja mahtavat maisemat, kauniit ruskan värit sekä lomailijan rentoutunut mieli teki hyvää.

Auto parkkiin Fauskeen. Kylmän yön jälkeen matka jatkui kohti Moi I Ranaa, josta tarkoituksena oli ajaa Ruotsin läpi takaisin Haaparantaan ja viettää toinen suunniteltu lomaviikko Suomen Lapissa.

Huonon pizzakokemuksen jälkeen sekä pakko käytettävien NOK varakassa ostosten jälkeen auto kohti Ruotsin rajaa.

Raja Norjan ja Ruotsin välillä oli läpikulkumatka, merkkipaalu, jota kukaan ei valvonut.

Maisema kuitenkin alkoi vaihtua melko nopeasti ja muuttui kohti Storumannia lappilaiseksi tunturimaisemaksi.

Yövyimme Storumanin keskustaajamassa, joka sijaitsee Västerbottenin läänissä ja Lapin historiallisessa maakunnassa Pohjois-Ruotsissa.

Saimme aivan mahtavaa palvelua ja ihan suomen kielellä. Storumanin leirintä alue oli oikein hyvä ja palvelu kerrassaan mahtavaa.

Myöhäisestä saapumisajankohdasta ja syksyn vähäisestä asiakasmäärästä johtuen leirintäalueen avaimen sai avainlaatikosta koodilla ja leirintäaluemaksu maksettiin vasta aamulla. Huoltorakennus oli hyvä ja saunat olivat lämpimänä. Tätä paikkaa kannattaa suositella.

Tankki taas täyteen ja menoksi.

Matkalla kohti Suomea, päätimmekin tehdä lennossa uuden matkasuunnitelman.

Jos ajaisimme kokomatkan putkeen, saattaisimme juuri ja juuri ehtiä tehdä vielä yhden koukkauksen Norjan puolelle, ennen kuin rajat taas sulkeutuvat.

Olimmekin siis 665 km matkalla läpi Ruotsin kohti Enontekiötä. Parit retkikahvit matkalla, pientä jaloittelua ja taas tienpäälle.

Ruska hiipui hiljalleen matkan varrella ja puut muuttuivat lehdettömiksi. Värityksen maisemaan toi taivaanrantaan laskeva aurinko.

Ajomatkat ensimmäisen viikon aikana olivat pitkiä. Osittain siitä syystä, että kahden viikon Norjan matka typistyi sisärajojen sulkemisen takia viikoksi ja oli ehdittävä takaisin Suomeen.

Pitkiin siirtymiin vaikutti myös se, mistä löytyi avoinna oleva leirintäalue. Halusimme olla sähkössä, käydä sisävessassa ja suihkussa, sekä pestä kunnolla astiat, joten siinä syy leirintäpaikkoihin. Kovinkaan moni leirintäalue ei ollut enää näin myöhään syksyllä avoinna.  Meillä oli jälleen mukana oma Huawein tasku-wifi, jolla yhteydet pelasivat moitteetta. Siirtymillä olikin aikaa googlailla matkareittejä ja yöpymispaikkoja.

Enontekiöstä ajoimme vielä Hettaan, jossa yövyimme.

Aamuun herättiinkin pakkasasteissa. Puut olivat huurtuneet kauniiksi yön aikana.

Olimme kiertäneet läntisen käsivarren kesälomareissulla aiemmin tänä vuonna (voit lukea edellisestä blogitekstistä) ja nyt oli tarkoitus viettää viikko toisessa käsivarressa ja valua sieltä sitten kohti etelää ja kotia.

Auton nokka uudestaan kohti Norjaa. Lyhyin matka Utsijoelle oli ajaa Norjan kautta ensin E45 tietä pitkin Kautokeinoon ja siitä sitten Kaarasjoelle ja E6 tietä pitkin Utsijoelle.

Maisema muuttui jälleen. Upeita tunturimaisemia, upeassa säässä.

Tenojoki kiemurteli  reilut 150 km Norjan ja Suomen rajalla.

Suomen puolella kulki tie 970, jota on myös kutsuttu Suomen kauneimmaksi tieksi.

Tien vieressä, laakson pohjalla virtasi tarunhohtoinen Teno koskineen.

Ei ihme, että moni on menettänyt sydämensä näille maisemille ja rauhan tunteelle, jonka maaginen maisema sinetöi.

Oli kyllä nautinnollista juoda retkikahvit ja syödä eväät näissä maisemissa.

Ylitimme Suomen rajan noin viiden aikaan iltapäivästä, hyvissä ajoin ennen sen sulkeutumista.

Paljon ei matkaajia tiellä meidän lisäksemme ollut, joten suurta ruuhkaa tuskin rajanylityspaikoille syntyi.

Matkalla vastaan tuli kuitenkin useita rajavartioston ja poliisin autoja isoilla peräkärryillä, matkalla sulkemaan käsivarren monia rajanylityspisteitä.

Tällä matkalla olimme asuneet omassa asuntoautokuplassamme, joten olo oli luottavainen, vaikkakin Korona oli uutisoinnin mukaan kiihtymisvaiheessa.

Seuraavaksi pysähdyspaikaksi valikoitui Ivalo, jossa yövyimme yhden yön.

Nyt oli aika hidastaa tahtia ja lyhentää myös päivittäisiä ajomatkoja.

Ivalosta suuntasimme Saariselälle, jossa kuitenkin vain pyörähdimme, todetaksemme, ” että niin nähty”.

Päivä muuttui pilviseksi, minkä takia kilometrejä kertyi enemmän kuin oli suunniteltu. Auto parkkiin Sallaan, sillä sieltä löytyi lähin avoinna oleva leirintäalue. Salla tunturi oli paksun sumun peitossa ja kuvauspaikat vähissä, eikä revontulista kannattanut tänä yönä haaveilla. Päivän päätteeksi saunassa sain ”pysyväis” asukkailta aimo annoksen tietämystä karavaanarielämästä ja Sallan alueesta;) Aamu paljasti Salla tunturin, jota siinä aamukaffilla sitten ihailimme.

Meille jo ”rutiiniksi” muuttuneet lähtöä ennakoivat aamutoimet sujuivat hiljaisuudessa. Matka renkailla jatkui.

Tie vei Kiutaköngään koskelle sekä Myllykoskelle, jonne pääsee kätevästi Basecamp Oulangan parkkipaikalta.

Kummankin koskialueen läheiset parkkipaikat olivat vieläkin näin syyskuun lopussa avain täynnä autoja ja vapautuvaa paikkaa piti odotella. Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Matkassa oli kunnon Erä-Jormia ja sitten meitä, jotka kipaisivat vain kuvatakseen lähimmän kosken. Poluilla kuljeskeli, jos jonkinlaista eränkävijää…

Ruotsin ja Norjan puolella ei tarvinnut poroja väistellä, mutta nyt niitä oli taas runsaasti teiden varsilla ja ylittämässä teitä.

Huvittavaa oli, että useamman kotitalon pihassa saattoi olla porolauma, joka mussutteli pihan antimia tai lokoili nurmikolla kuin aurinkoa ottaen.

Pakko oli koukata Rukan kautta, katsastamassa kahden päivän päästä avattava laskettelukausi. Rinnekoneet tekivät kovaa vauhtia pohjia kahteen rinteeseen.

Paksu oli lumipohja, joka rinteeseen oli lanattu.

Ilma oli +7, eikä tulevan viikon sääennustekaan luvannut pakkasöitä. Mitenköhän tuo lumipohja kestää?

Alkava laskettelukausi saattoi selittää myös sen, miksi kohti pohjoista oli niin paljon matkailuautoja?

Meidän matka jatkui kohti etelää ja kotia…

Ihan kivaahan tämä retkeily on ollut. Asuntoauto on toiminut hyvin retkimajoituksena ja pienellä vaivalla myös avoinna olevat leirintäalueet saatiin selvitettyä.

Kaksi viikkoa tienpäällä rupeaa kuitenkin painamaan.

Miten paljon mukavampaa olisikaan vaihtaa maisemaa Euroopan isoissa kaupungeissa, juoda aamun kaffet pienissä paikallisissa kuppiloissa, lempeässä ulkoilmassa, hiljalleen heräävissä kaupungeissa.

Jotenkin tämä sielu kaipaa vaihtelua ja uusia maisemia jo niin aiemmin nähdyn sijaan.

Takaisin arkeen ja realismiin. Matkalla saimme ihailla upeita peilityynejä järvimaisemia sekä ruskaa, joka pakeni eteenpäin kohti etelää kilometri kilometriltä. Liikennettä pohjoisesta etelään oli vähäisesti, mutta vastaan tuli paljon asuntoautoja ja vaunuja, joilla oli ilmeisesti myös myöhäinen kesäloma kulutettavana. Kyynärnivel sai taas kyytiä, kun käsi heilui ahkerasti tervehtien vastaantulevaa karavaanaria.

Pysähdyimme kuvaamaan Hiljaista kansaa, jonka parkkipaikalla ei nyt syksyllä ollut enää kesän uutisoitua suurta kansanpaljoutta.

Ohi hurahti, pysähtymättä, useampikin asuntoauto matkalla kohti pohjoista.

Jäimme Ristijärven Pirttiin yöksi. Kaunis värikäs auringon värittämä taivaanranta ja siitä seuraava kuulas yö sai mielen tyyntymään.

Aamulla taas vilkaisu karttaan ja uuden päivän reittisuunnitelma kohti etelää.

Koukkaus Vuokattiin ja sen upeisiin maisemiin.

Vuokatin vaaran päältä voi ihailla Suomen kauneimpia vaaroja ja niitä ympäröiviä vesistöjä. Harmillisesti vain sää oli sen verran nuhruinen, että kovin kauaksi ei näkyvyys yltänyt.

Näköalapaikoille, ei tarvitse pitkää matkaa kavuta, sillä autolla pääsee aivan näköalapaikan lähelle. Ylempänä olevalla näköalatornilla on useita avioliittolukkoja, jotka on lukittu näköalatornin kaiteisiin.

Seuraava koukkaus tehtiin Joensuuhun.

Joensuu olikin sitten jo iso kaupunki – kiitos yliopiston.

Mitään erityistä katsottavaa kaupunki ei kuitenkaan tarjoa näin syksyaikaan.

Toki olisi voinut käydä monessa museossa, joita kaupungissa oli, mutta pahentunut tautitilanne ei nyt juurikaan houkuttanut yleisötiloihin.

Botania maailman pohjoisin perhospuutarha ja yksityinen kasvitieteellinen puutarha on myös yksi alueen nähtävyys samoin kuin Outokummun Vanha Kaivos, Bomban alue sekä tietysti Koli.

Kesän kaunis vesistö ja Ilosaari rock tuovat varmasti lisää vipinää tähän kaupunkiin.

Vilkas ja eläväinen opiskelijakaupunki kuitenkin tarjosi  hyvän levähdystuokion pizzan merkeissä, josta sitten matka jatkui Valamon luostariin.

Valamon luostarissakin oli hiljaista.

Saimme vierailla siellä yksiksemme ja nauttia upeista ikoneista ja suitsukkeen tuoksusta – rauhoittava paikka.

Kuuluisat luostariviinit jäivät tällä kerralla ostamatta.

Melkein  400 km ajon jälkeen auto parkkiin Varkauteen.

Varkauskin on, no joo, kaupunki. Pitkä suora, jonka ympärillä kaupat. Pari museota ja tehdasta. Keskustaan saakka ulottuva Saimaan vesistö, vehreä luonto ja monet käyntikohteet tarjoavat Varkauden seudulla runsaasti mahdollisuuksia lomailijoille – kesällä ehkä.

Erikoisuuksiin kuuluvat oman kaupungin kaviaari, ihmeellisten instrumenttien koti Mekaanisen Musiikin Museo ja Tattoo Museo, jotka nekään eivät nostaneet kaupungin pistesaldoa.

Pisteitä sen sijaan kertyi Spa Hotel Kuntorannan Campping alueesta, jossa meidän lisäksemme oli muutama muu asuntoauto.

Varasimme oman, puilla lämmitettävän rantasaunan itsellemme koko illaksi.

Leiripaikoistakaan ei tarvinnut kisailla. Valitsimme siis parhaan, aivan järven rannalta ja rantasaunan vierestä.

Kyllä oli makoisaa lämmittää itse sauna, saunoa miedossa löylyssä, juoda kylmä lonkero ja nukahtaa pitkän päivän päätteeksi.

Valuminen kohti etelää jatkui ja loman loppukin jo häämötti. Vielä yksi etappi ennen kotia – Juveninkoski.

Ennen Juveninkoskea ajoimme Jyväskylän kautta Petäjäveden vanhalle kirkolle, joka on yksi Suomen UNESCOn maailman perintökohteista.

Petäjänveden vanhaa kirkkoa on kuvailtu pohjoismaisen puuarkkitehtuurin merkkiteokseksi.

Keskisuomalaisten talonpoikien vuosina 1763–65 rakentama vanha kirkko on veistetty huikaisevalla taidolla ja kätkee sisäänsä elämän suurimpia tunteita. Kaunis se olikin kaikkine pienine yksityiskohtineen.

Juveninkoski on Jämsän Partalassa sijaitseva pystysuora vesiputous, jossa vesi syöksyy kalliojyrkänteeltä alas noin seitsemän metriä.

Juveninkoski on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava vesiputous, minkä johdosta se kuuluu nykyisin Jämsän kaupungin tunnetuimpiin luonnonnähtävyyksiin.

Voipi olla, että kevään sulamisvesien aikaan koski olisi ollut näyttävämpi – nyt ei kovin kummoinen.

Renkaat käännettiin Tampereen kautta kohti kotia. Pitkä kahden viikon tournee päätettiin kotisaunaan.  Tulevan joulun matka on jo unohdettu ja suunnitelmat muutettu, ajatukset siirretty seuraavaan kevääseen. Jospa sitten taas pääsisi raiteille.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Lappeenranta, Hamina, Kotka ja Loviisa

 

Lappeenranta

Lappeenrannassa olemmekin vierailleet usein, mutta aina on ollut kiire ja turistina olo ei ole mahdollistunut.

Teimme useita vuosia sitten viisumivapaan risteilyn Viipuriin M/S Carelialla.

Tuo risteily muistuu edelleen mieleeni mainiona kokemuksena.

Mahtavat maisemat ja kymmenet sulkuportit tekivät aurinkoisessa säässä, yön yli Viipuriin tehdystä matkasta oikein mukavan.

Takaisintulo matkalla saimme vielä kuunnella iloista haitarin soittoa.

Saimaan kanava täytyy kokea ja kuvata. Parhaiten kanavat pääseekin kuvaamaan kun itse kulkee niissä. Kuva kanavasta on aiemmalta kanava- risteilyltämme.

Kanavissa kulku on mielenkiintoista puuhaa, joka ei ole aivan nopeaa, vaan vie oman aikansa, no mihinpä lomalaisella olisikaan kiire?

Lappeenrannan nähtävyydet ovat lähekkäin satamassa ja sen vieressä sijaitsevassa linnoituksessa.

Satama on Lappeenrannan sydän. Suuriosa toiminnoista ja ajanvietosta onkin keskittynyt satama-alueelle.

Satama-alueella kahvin lisäksi kannattaa jonottaa perinteisiä herkkuja – Vetyä ja Atomia.

Linnoituksen tai Vanhan kaupungin alueella on pieniä putiikkeja, museoita, näyttelyitä, ravintoloita kahviloita ja paljon erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Lisäksi linnoituksen alueella on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, joka ei nyt kovin kummoinen ollut.

Kesäisin linnoituksen kupeessa toimii kesäteatteri, joka nyt oli suljettu. Linnoitus tuo hyvin esille Viipurin läheisyyden ja risteyskaupungin historiallisen merkityksen.

Sataman kärjessä oli rakenteilla Lappeenrannan hiekkalinna.

Hiekkalinna ei vielä näin kesäkuun puolella ollut valmis, mutta valmistumassa hyvää vauhtia. Hiekkalinnan alue avautuu kävijöille heinäkuun alusta.

Sisäänpääsy alueelle on ilmainen.

Lappeenrannassa voi normaali kesänä kulkea myös kaupunkijunalla, joka kiertää ympäri kaupunkia. Lähtöpaikka kaupunkikierrokselle on hiekkalinnan alueelta.

Nyt koronakesänä juna ei kulkenut.

Lappeenrantaa voi kait pitää jonkinlaisena kulttuurikaupunkina. Onhan heillä oma kaupunginteatteri ja vilkas erilaisten musiikkitapahtumien tarjonta. Myös balettigaala on kuulunut kaupungin kulttuuritarjontaan.

Lappeenrannan Marian kirkko keskellä kaupunkia osui kameraan, tosin kuvauksellisesti komeampi olisi varmaankin ollut kaupungista hieman kauempana ollut Lauritsalan kirkko tai Lappeenrannan ortodoksikirkko.

Lappeenrannan uudempi osa ei kovin kummoinen ole, eikä Lappeenrantaa voi missään nimessä kutsua kauniiksi kaupungiksi. Lappeenrannan ympäristössä olisi ollut paljonkin katsottavaa, mutta matkamme jatkui kohti Haminaa.

 

Hamina

Linnoituskaupunki Hamina ja sen pyöreä asemakaava edustaa renessanssin ideaalikaupunkimallia, miksi kaupunkia pidetäänkin niin merkittävänä. Kaupungin tähtimäisen muodon havaitsee parhaiten sen kahdeksankulmaiselta keskusaukiolta, josta lähtee kahdeksan säteittäistä katua, joita yhdistää Isoympyräkatu ja Pikkuympyräkatu. Aluetta reunustaa kahdeksankulmainen linnoituskehä.

Linnoitukseen voi tutustua mainiosti kävelemällä Linnoituspolun kävelyreitin, joka alkaa Lipputornilta ja kiertää Haminan linnoitusvalleja mukaillen keskustan ympäri ja päättyy Raatihuoneentorille, linnoituksen keskipisteeseen.

Reitin voi kulkea kummin päin tahansa.

Lipputornin yhteydessä on lippupuisto, jossa liehuvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä maiden itsehallintoalueiden liput. Lipputornia kutsutaan myös Rauhantorniksi ja se sijaitsee Haminan torin laidalla. Se rakennettiin aikoinaan linnoituksen komentajan lipputorniksi. Tornissa on kesäisin Haminan kaupungin kesäinfopiste.

Kaupungin keskipisteessä Raatihuoneentorilla on Haminan raatihuone sekä Johanneksen kirkko, joka on Engelin suunnittelema.

Haminassa on paljon katsottavaa pieneksi kaupungiksi.

Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta ja elävältä kaupungilta.

Sen historia ja monet mielenkiintoiset rakennukset saa turistin pysymään kaupungissa aiottua pidemmän ajan.

Puolustusvoimien Reserviupseeri- koulun (RUK) päärakennus on myös yksi kauneimmista rakennuksista Haminassa.

Kaupunkiin liittyi myös erityisiä muistoja armeija-ajasta, joten kaupunkia ajettiin ristiin ja rastiin, sinne ja tänne.

Haminan linnoituksen alueella järjestetään joka toinen kesä suosittu Hamina Tattoo sotilasmusiikki- festivaali.

Kuten monet muutkin festivaalit, sekin oli tältä kesältä peruttu.

Haminassa on myös muutama mainio museo, jotka olivat harmistuttavasti kiinni. Täytyypä tehdä jonain toisena ajankohtana päiväretki Haminaan.

Vaikka ei nyt ihan nähtävyys, niin silti mielenkiintoinen rakennus.

Hamina Pietarin ja Paavalin ortodoksikirkko ihastuttaa pyöreällä muodollaan.

Kirkko on myös kaunis sisältä ja sitä vielä korostaa seinien kaarevuus sekä katosta kauniisti seinille tuleva valo.

Kirkko on auki kesäaikana ti-su klo 11-16.

Sen ikonostaasi on kaunis. Kirkossa on paljon katsottavaa vaikka se itsessään ei kovin iso olekaan.

Kirkossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Uusin nähtävyys Haminassa on 100 metriä korkea teräksinen lipputanko, jossa liehuu ulkovaltojen Suomelle 100-vuotis itsenäisyyslahjana lahjoittama suurlippu.

Valtavan kokoinen Suomen lippua liehuu salossa joka päivä ympäri vuorokauden.

Kesäisen sinistä taivasta vasten kauniin lippumme ulkomuoto ja värit korostuivat ja toivat esiin sen upean sanoman ja ajatuksen.

Salpalinjan puolustuslinjan yksi osuus kulkee lähellä Haminaa.

Haminasta noin 30 kilometrin päässä Virolahdella on bunkkerimuseon ja Miehikkälän Salpalinja-museo.

Itärajan pitkää puolustuslinjaa voi myös käydä katsomassa usealla paikalla itärajan tuntumassa.

Haminasta pääsi aiemmin julkisella vuoroliikenteellä Tammioon ja Ulko-Tammioon, mutta nykyään vuoroalus näihin kulkee ainoastaan Kotkan kautta.

Haminassa on paljon katsottavaa niinkin pieneksi kaupungiksi. Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta pieneltä kaupungilta.

 

Kotka

Kotka on monelle tuttu ainoastaan Junnu Vainiosta ja Meripäivistä. Kotka jääkin helposti monelta käymättä, vaikka on vain reilun puolentoista tunnin ja 130 km ajomatkan päässä Helsingistä.

Kotka on mainio päivän retkikohde pääkaupunkiseudulta tultaessa ja matkalla Kotkaan voi poiketa moneen muuhunkin kohteeseen.

Loviisa ja Hamina esimerkiksi ovat hyvin lähellä Kotkaa.

Kotka on melko kaunis ja vehreä kaupunki.

Kotka onkin oikea puistokaupunki. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen on luonut useita kauniita puistoja Kotkaan, joissa kannattaa vierailla.

Kuuluisin, jopa nähtävyydeksi noussut Sapokan Vesipuisto on voittanut palkintoja, eikä ihme sillä puisto on mainio paikka viettää aikaa ja nauttia upeasta puutarhasta.

Meidänkin vierailun aikana puistossa oli paljon väkeä ja erityisesti perheitä viettämässä aikaa. Unohtaa ei kannata Palotorninvuoren puistoa ja Isopuistoa, jotka myös ovat kerrassaan upeita.

Kotkassa on säilynyt useita upeita vanhoja rakennuksia.

Merimiestunnelmaa voi vielä etsiä legendaarisesta merimieskapakka Kairosta, joka vastikään kunnostettiin.

Kairon remontoinnin yhteydessä pihalle rakennettiin iso terassialue, joka on paikkakuntalaisten suuressa suosiossa.

”Merimieskapakka” Kairossa kannattaa piipahtaa jo ihan sen erikoisen sisustuksen takia.

Nykyään Ravintolana toimivan paikan salia koristavat mainiot maalaukset, ja eteinen on kattoa myöten täynnä merimiesten aikoinaan jättämiä kirjoituksia.

Elävä tanssimusiikki, revyyt ja jazz-illat sekä merimieskapakkamiljöö tekevät ravintola Kairosta ainutlaatuisen. Ravintola tekeekin yhteistyötä Kotkan teatterin kanssa ja niinpä tarjolla onkin laadukkaita esityksiä.

Kotkan satamassa on arkkitehtuurisesti mielenkiintoinen merikeskus Vellamo.

Vellamossa on kolme eri museota; Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo ja Merivartiomuseo.

Museossa on paljon katsottavaa ja koettavaa, sillä monessa paikassa kokemus perustuu interaktiivisuuteen.

Lapset on erityisesti huomioitu tässä museossa. Kiva museo, kannattaa käydä. Vellamon kattoterassille pääsee myös ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa. Kesällä Vellamo on avoinna ma-ti, to-su klo 10-18 ja ke klo 10-20. Harmillisesti se on kiinni viikonloppuisin. Sisäänpääsymaksu Vellamoon on 12 €/ aikuiset, lapsilla on vapaa sisäänpääsy.

Kotkan toinen hieno nähtävyys on Maretarium, jossa voi tutustua kotimaisiin kaloihin.

Luonnonmukainen akvaario yllättää monipuolisella kalalajikkeistolla ja harvinaisuuk- sillaankin.

Ensi arvaamalla ei voisi kuvitella, että maamme vesissä elävien kalojen kirjo on niinkin suuri ja lajistoissa oli paljon sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Paikka oli oikeasti aika mielenkiintoinen. Maretarium on avoinna joka päivä klo 10-19. Sisäänpääsy akvaariokokemukseen maksaa 14,50/ aikuiset ja 8 €/lapset. Onneksi tännekin on perhelippuja saatavilla. Suomen hyvinkin kalliit museoiden hinnat ihmetyttävät edelleen.

Maretarium vieressä on vilkas vierasvenesatama, jossa on kiva nauttia kaffit.

Kotkan Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko on myös mielenkiintoinen vierailukohde.

Tästäkin ortodoksi kirkosta puuttuvat tyypilliset ja ortodoksi kirkoille tunnusomaiset sipulikupolit.

Sisältä kirkko on koristeellisen hieno.

Ortodoksi kirkot ovat koristeellisia ja näyttäviä upeiden ikonien ja ikonostaasin ansiosta ja usein niitä pidetäänkin mielenkiintoisempina kuin pelkistettyjä luterilaiskirkkoja.

Hauska ja kiva kokemus on Kotkan keskustassa oleva, noin kahden kilometrin mittainen veistospromenadi.

Lehmusbulevardilla on veistoskokoelma, joka käsittää pääosin suomalaisten nykykuvanveistäjien teoksia.

Veistoksia on Lehmusesplanadin lisäksi Toivo Pekkasen puistossa ja Sibeliuksen puistossa.

Kotkan Meripäivät on yleisömäärältään Suomen toiseksi suurin yleisötapahtuma ja kuten kaikki muutkin kesän suurtapahtumat, niin Meripäivätkin oli tältä vuodelta peruttu.

Kotkan ympäristössä on myös mainioita kohteita, joihin kannattaa tutustua, jos aikaa vaan on.

Kotkan ja Pyhtään edustalla sijaitseva Kaunissaari on suosittu retki- ja vierailukohde. Saaren eteläkärjessä on parikymmentä taloa käsittävä entinen kalastajayhdyskunta, joka toimii Kaunissaaren saaristolaismuseona. Kaunissaareen pääsee Kotkasta kesäkuukausina päivittäin yhteysveneellä. Myös muille saarille kuten Kuutsalo, Tammio ja Ulko-Tammio sekä Varissaari kulkee yhteysvene.

Toinen mainio retkikohde on Langinkoskella sijaitseva Keisarillinen kalastusmaja.

Paikka on edelleen melkein alkuperäisessä muodossa.

Kalastusmaja on Suomen parhaiten säilyneitä muistoja Venäjän keisareista. Itse koskea pidetään myös eteläisen Suomen parhaana meritaimen koskena.

 

Loviisa

Loviisa on pieni kaupunki.

Tunnettu se on ydinvoimalastaan ja Wanhojen talojen näyttelystä, jolloin monet vanhojen talojen omistajat avaavat pihat ja ovet yleisölle.

Tapahtuma kerääkin perinteisesti paljon kävijöitä Loviisaan. Tänä vuonna tämäkin tapahtuma on peruttu koronasta johtuen.

Loviisa on noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja onkin siis mainio päiväretkikohde.

Itse Loviisassa ei ole paljonkaan katsottavaa, mutta jos Loviisa päivään liittää lähialueilla olevat kohteet ehtii nähdä ja kokea paljon.

Kaupungin läpi kulkee yksi väylä.

Toisessa päässä kaupunkiin tulijan vastaanottaa Loviisan näyttävä kirkkorakennus.

Kirkko seisoo aivan kaupungin suulla, kunniapaikalla.

Näyttävä punatiilinen kirkko on kauniimpi ulkoa kuin sisältä.

Toisessa päässä pikkuista kaupunkia ensimmäinen merkittävä nähtävyys on Loviisan maalinnoitus.

Maalinnoitus on osa linnoitusketjua, johon myös Svartholma kuuluu.

Loviisasta löytyy useita kauniita vanhoja rakennuksia.

Näyttävä vaaleanpunainen kaupungintalo on oikea katseenvangitsija.

Se seisoo uljaana Loviisan torin reunalla.

Bongan Linna toimii nykyään galleria-ateljeena. Paikassa on nähtävissä Riitta Nelimarkan teoksia. Sisäänpääsy galleriaan on 8 €/ aikuinen. Galleria on avoinna heinä- ja elokuussa ja silloinkin ainoastaan lauantaisin klo 13-16.

Laivasillalla on Loviisan vierasvenesatama sekä muutamia punaisia makasiineja, joista lähinnä rantaa olevassa rakennuksessa on vaatimaton Merenkulkumuseo. Museo on avoinna päivittäin ja siihen pääsee tutustumaan 5 €/ aikuinen, lapset alle 12 vuotta ilmaiseksi. Muissa makasiineissa on ravintoloita, kahvioita ja pikku putiikkeja.

Loviisan nähtävyyksiin kuuluu myös Kukkukiven näkötorni, joka sijaitsee Myllyharjulla.

Torni on erikoinen ja poikkeava muiden kaupunkien näköalatorneihin verrattuna.

Näköalatornin punainen väri saa sen näyttämään vieläkin erikoisemmalta ja mielenkiintoisemmalta.

Tornista avautuu kauniit näkymät Loviisanlahdelle.

Harjulla voi ihailla myös vanhaa tuulimyllyä.

Merkittävä rakennus Loviisassa on  ravintola Kappeli, jonka 150-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia tapahtumia sekä tunnettuja vieraita ja esiintyjiä.

Kappeli on ainoa rakennus, joka on jäljellä Loviisan kukoistuksen ajasta, 1800-luvun lopulla alkaneesta kylpyläkaudesta.

Kauniisti entisöity Kappeli palvelee niin kahvilana, kuin ravintolana tarjoten matkailijoille kauniin ja virkistävän keitaan keskellä upeaa Kappelinpuistoa.

Svartholma on suosittu koko perheen käyntikohde, jonne pääsee reittiliikenneveneellä. Saaressa on myös kesäravintola. Merilinnoitus on Suomenlinnan sisarlinnoitus ja kuuluu samaan puolustusketjuun.

Svartholman merilinnoituksessa kuluukin päivä mukavasti, mutta luonnontilaiset polut ja korkeat porrastukset voivat olla hankalia liikuntarajoitteisille. Matka reittiliikenneveneellä saareen kestää 30 minuuttia ja edestakainen matka maksaa meno-paluulippuna 18 €/aikuinen, 9 €/lapsi.

Toinen matkan varrella oleva tutustumiskohde on Strömforsin ruukki ja sen alueen eri toiminnot ja tarjonta.

Pajamuseossa voit nähdä millainen ruukki oli ennen ja mitä välineitä käytettiin, kun valmistettiin rautaesineitä kuten nauloja ja työkaluja.

Pajamuseo on auki ma–su klo 10–18 ja sinne on  vapaa pääsy.

Strömforsin ruukki on yksi maamme parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista, ja sen juuret ulottuvat 1600-luvulle.

Alueella on paljon katseltavaa. Paikassa on myös useita eri pikku putiikkeja ja kahviloita. Valitettavasti kuten monessa muussakin paikassa, niin täälläkin kesäteatterin kesän esitykset on peruttu.

Uutuutena Loviisan turismin tarjontaan on tulossa Agricola museo, joka aukeaa 1.7.2020 Koskenkylässä. Museo kertoo Pernajassa syntyneen suomen kirjakielen isänä tunnetun Mikael Agricolan elämästä.

 

Kotona taas

Pitkä kotimaan round trip takana, noh pieni lenkki Norjaan bonuksena. Ei voi valittaa, vaikka kilometrejä kerääntyi melkoisesti, samoin istumista. Matkalta tarttui mukaan ihania muistoja ja kokemuksia sekä paljon upeita kuvia.

Asuntoautoilu ei ole pölhömpää, vaikka meillä sellainen ajatus alun perin olikin.

Matka sujui kaikin puolin hyvin. Auto toimi erinomaisesti ja oli juuri sopiva retkikoti kahdelle aikuiselle.

Korona-aikana tämä matkailumuoto tuntui varsin turvalliselta ja kätevältä, varsinkin kun välillä tuntui, että olimme ainoat asuntoautoilijat tienpäällä – tosin matkamme loppuosassa autojen ja vaunujenkin määrä lisääntyi selvästi. Ilmeisesti moni lähti liikkeelle vasta juhannuksen jälkeen.

Kyynärnivel jouti reisulla koville. Ihme, että emme saaneet tenniskyynärpäätä karavaanareille tutusta ahkerasta moikkaamisesta johtuen – karavaanari kun on kaikkien kaveri.

Meillä oli mukana myös oma tasku-wifi, joka osoittautui mainioksi vempaimeksi monessakin paikassa.

AAvuokrauksen kanssa yhteistyö toimi mainiosti ja palvelu oli erinomaista. Suosittelen lämpimästi! Takuumaksukin palautui tilille heti auton palutuksesta seuraavana päivänä.

Jos nyt jotain negatiivista pitää tournelta löytää, niin hieman harmittamaan jäi pieni suunnistusvirhe, joka muutti meidän rajanylityspaikkaa takaispäin tullessa.

Toinen harmitus oli, että matka-aikamme ei millään olisi riittänyt tällä kertaa Lofooteille saakka.

Sen verran jäi kaivelemaan, että ei ole mahdotonta vuokrata asuntoautoa uudestaan ja tehdä pidempi Norjan kierros.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rovaniemi, Kuopio ja Savonlinna

 

Takaisin Suomeen

Matka jatkui vastakkaiseen suuntaan, tosin kuin monella muulla asuntoautoilijalla, joita rupesikin näkymään enenevässä määrin matkalla kohti pohjoista. Matkareittimme kulki Enontekiön kautta Leville.

Sen verran oli pakko pyörähtää liikenneympyrästä vasemmalle, että Levin kesäasussa oleva laskettelukeskus piti käydä ikuistamassa.

Hiljaista oli täälläkin. Muutamia ihmisiä nautti auringonpaisteesta pyöräillen tai kävellen Levin raitilla.

Kohti Kittilää, jonka ohitimme läpikulkuna ja suuntana Rovaniemi.

Rovaniemelle uhrasimme muutaman hetken, ennen kuin jatkomme matkaamme Ranualle ja Pudasjärvelle, jossa kohtasimme tiellä parisataapäisen porotokan.

Millään eivät meinanneet siirtyä alta pois.

Löntystelivät pitkin tietä ja tienviertä, levittäytyen tien kummallekin puolelle syömään.

Vielä hetki ajoa edessä ja lopulta Paltamoon, jonne pistimme automme parkkiin. Pitkän ajorupeaman päätteeksi saimme mahtavaa palvelua, kun Paltamo Golfin yhteydessä olleelta leirintäalueelta saimme vielä ylimääräisen yksityisen saunavuoron käyttöömme, kiitos ja kumarrus.

Aikaisin aamulla jatkoimme matkaa suuntana Savonlinna ja keskikesän juhla juhannus.

Pyörähdimme matkalla Kajaanissa, jossa ei juuri muuta nähtävää ollut kuin vanhan Linnan rauniot ja komea puukirkko.

Matka kulki kohti tämän etapin päätepistettä Savonlinnaa, Rovaniemen ja Kuopion kautta, joissa pysähdyimme tutustumaan kaupunkeihin hieman pidemmäksi aikaa.

 

Rovaniemi

Olemme ajaneet monta kertaa Rovaniemen ohi joko yöjunalla tai autolla, pysähtymättä sinne kunnolla. Kerran on joulupukkia käyty lapsiperheellisenä joululomailun yhteydessä moikkaamassa.

Rovaniemi mielletään ennen kaikkea talvikohteeksi.

Rovaniemi tunnetaan erityisesti Joulupukista ja Napapiirin rajasta. Eikä kesä tuo tähän muutosta. Joulupukin virallisena kaupunkina se on brändätty tiukasti Rovaniemen imagoon kesät talvet.

Joulupukin voi tavata Joulupukin Pajakylässä ympäri vuoden. Tosin kesällä aukioloajat vaihtelevat klo 10-17 välillä. Joulupukin Pajakylä sijaitsee hieman Rovaniemen keskustan pohjoispuolella, tarkalleen virallisen Napapiirin kohdalla. Joulupukin pääpostikonttorista voi lähettää Joulupukin omalla erikoisleimalla varustetun postikortin. Alueella on myös ympärivuotista mökkimajoitustarjontaa.

Huvipuisto Santapark Acrtic World sijaitsee lähellä Joulupukin Pajakylää. Tänä kesänä se oli kuitenkin kiinni, mutta normaalisti avoinna ympäri vuoden.

Yksi Rovaniemen tunnusomainen maamerkki on komea Jätkänkynttilän silta, joka ylittää Kemijoen.

Kulttuuritalo Korundin tiloissa toimii Lapin kamariorkesteri ja Rovaniemen taidemuseo.

Varsinkin taidemuseossa on mielenkiintoista katsottavaa. Siellä on nähtävänä Jenny ja Antti Wihurin rahaston lahjoittama laaja suomalaista nykytaidetta esittävä kokoelma. Korundi on avoinna ti-pe klo 11-18 ja la-su klo 11-16. Museo on kiinni maanantaisin. Sisäänpääsy näyttelyyn on 10 €/ aikuinen ja 6 €/ lapsi. Lisäksi on tarjolla perhelippuja.

Rovaniemen kuuluisin aukio on Lordin aukio, joka aiemmin tunnettiin Sampo aukiona.

Rovaniemen keskustassa olevan aukion nimi muutettiin Lordin Euroviisuvoiton jälkeen.

Aukio on etenkin kesäisin suosittu erilaisten tapahtumien järjestämispaikkana.

Tänä kesänä tämäkin paikka oli melko hiljainen, kuten tapahtumatarjontakin.

Rovaniemen tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuulu Arktikum museo jonne sisäänpääsymaksu on 15 € / aikuinen ja 5 €/lapsi. Museoon ja tiedekeskukseen on saatavilla myös perhelippuja.

Arktikum on tiedekeskus ja museo, joka esittelee pohjoista luontoa, sen kulttuureja ja historiaa.

Museo on avoinna kesäaikaan ti-pe klo 10-17 ja la-su klo 10-16. Maanantaisin tämäkin museo on kiinni. Museon erikoinen lasinenkäytävä on varsin komea niin sisältä, kuin ulkoakin.

Metsästä kiinnostuneille on mahdollisuus tutustua Rovaniemellä Ounasjoen rannalla sijaitsevaan Pilke taloon, jossa on tietoa pohjoisen metsistä sekä Pilke-kauppa, josta voi ostaa metsäaiheisia tuotteita. Paikka on avoinna ti-pe klo 9-18 ja viikonloppuna klo 10-15. Maanantaisin paikka on suljettu. Sisäänpääsy kustantaa 7 € / aikuinen ja 5 € /lapsi. Myös tänne on tarjolla perhelippuja.

Arkkitehtuurin ja taiteen ystäville tärkeitä nähtävyyksiä kaupungissa ovat Alvar Aallon suunnittelemat Lappiatalo, Lapin Maakuntakirjasto ja Kaupungintalo.

Rovaniemi on oikeastaan melko pieni kaupunki, jossa on selkeä ja helposti liikuttava ydinkeskusta. Kätevin tapa liikkua keskustassa on joko kävellä tai kesällä polkupyöräillä. Pyörän vuokraaminen onnistuu kaupungissa vaivattomasti.

Rovaniemen ympäristössä on myös useita mielenkiintoisia käyntikohteita. Ounasvaaran laskettelukeskus ympäristöineen, Ranuan eläinpuisto, jossa on nähtävillä pohjoisen eläimiä ja lisäksi Suomen ainoat jääkarhut. Myös Luosto on kiinnostava päiväkohde, samoin kuin Lampivaaran ametistikaivos, jossa voi voi tutustua jalokivituotantoon. Kaivos on Euroopan ainoa yleisölle avoin jalokivikaivos.

 

Kuopio

Kuopio vaikutti kaikin puolin kivalta kaupungilta. Torilla riitti kuhinaa juhannusaaton aamupäivällä.

Heti huomasikin, että tori on Kuopion sydän. Torilla oli paljon ihmisiä.

Kuopio on kuuluisa kalakukoistaan, mutta saa torilta muutakin.

Iloinen puheensorina täytti torin ja kauppa kävi.

Uusitun torin vieressä on kauppahalli, jossa voi maistella savolaisherkkuja ja nauttia leppoisasta palvelusta.

Kuopion torilta on melko lyhyt matka satamaan, joka on kesäisin suosittu ajanviettopaikka ja iltakävelyjen kohde. Satamasta voi hypätä sisävesiristeilylle ja tutustua Kallaveden upeisiin maisemiin.

Pienet lähiristeilyt, lounasristeilyt ja iltaristeilyt ovat varsin suosittuja.

Kahden tunnin lounasristeilyt, jonka hinta oli 29 €/ aikuinen ja 15 €/ lapsi näyttivät olevan loppuunmyytyjä koko kesäkuulle.

Myös pidempiä sisävesiristeilyjä tehdään Järvi-Suomesta aina Helsinkiin saakka.

Kuopiossa oli myös runsaasti liikkeellä polkupyöräilijöitä. Moni olikin napannut keltaisen sähkökaupunkipyörän alleen, jolla sitten hurutteli kaupungin alueilta toisille.

Puijon torni on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Kuopiossa. Se on myös paikka, jossa on Kuopion vierailulla käytävä.

75 m korkea Puijon torni on auki yleisölle koko kesän ja sen erikoisuus on pyörivä ravintola.

Ylhäällä tornissa on myös kahvio.

Tornin juurella on pieni matkamuistomyymälä sekä hotelli-ravintola Puijon Maja.

Puijon tornista oli hyvä ihailla loputtomia järvi- ja metsämaisemia.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-18.

Hissikyyti ylös torniin maksaa 7 €/aikuinen ja 4 €/ lapset.

Kuopiossa voi myös tutustua Korttelimuseoon, joka esittelee entisajan koteja. Mielenkiintoisia käyntikohteita ovat myös apteekki, sekä Minna Canthin työhuone ja erillinen näyttelysali. Pääsymaksu alueelle on 8 €/aikuinen ja lapset pääsevät alueelle maksutta. Juhannusaattona paikka oli harmiksemme kiinni. Minna Canth on  monella tapaa merkityksellinen henkilö koko Suomen historiassa ja häneen kannattaakin tutustua tarkemmin, vaikka näillä sivuilla.

Näkemisen arvoinen ja ehdoton käyntikohde olisi myös ollut Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa, joka luetaan koko Länsi-Euroopan merkittävimmäksi ortodoksiseksi museoksi.

Harmillisesti sekin oli kiinni juhannusaattona.

Sisäänpääsy hinta museoon on 10 € / aikuinen ja lapsilta ei peritä pääsymaksua.

Kuopiossa on useita kauniita rakennuksia.

Yksi näyttävimmistä rakennuksista on torin laidalla sijaitseva Kuopion kaupungintalo.

Kuopion yksi merkittävin kesäinen tapahtuma on Kuopio tanssii ja soi tapahtuma, joka oli tältä kesältä peruttu, mutta joka vuotinen tapahtuma onkin jo varattuna ensi vuoden tapahtumakalenteriin.

Kuopiosta etelään lähdettäessä vastaan tulee Juankosken ruukkialue, jossa sijaitsee Masuuni Brunou. Juankosken tehtaan ja työväen museo on Juankosken teollisuushistoriasta kertova museo. Museoon on pääsymaksu 2,50 €/ aikuiset ja 1 €/ lapset. Mutta kiinni oli tuokin.

Kun juhannuksen takia monet paikat olivat kiinni, eikä mihinkään kerran päästy, niin matkaan ja suuntana Savonlinna.

Matka jatku Leppävirran ohi, jossa mainostettiin Muumi jääluolaa Vesileppiksen yhteydessä. Olemmekin aikoinaan viettäneet pari yötä Vesileppiksessä, joka ei ole kummoinen kylpylähotelli. Muumien jääluola on Suomen ensimmäiseen hiihtoputkeen rakennettu uusi turistihoukutin ja pääsyliput sinne, olivat melko muikeat; 14 € ja 1-3-vuotiaat 7 €.

Matka jatkui… Sutjakkaasti ohi vilahtivat Varkaus ja Joroinen. Lopulta saavuimme yöpymispaikkaan Savonlinnaan.

 

Savonlinna

Saavuimme alkuillasta Savonlinnaan.

Nyt näin juhannusaaton kunniaksi olimme pysähdyspaikassa aikaisemmin kuin muissa matkamme pysähdyspaikoissa. Ilta oli vielä nuori ja edessä hyvin erilainen juhannusyö.

Vuohimäen leirintäalue oli oikein siisti ja toimiva. Paikka ei ollut ollenkaan täynnä, vaikka juhannuksena niin olisi voinut olettaa.

Grillasimme ja söimme maittavan aterian aurinkoisessa ja melko lämpimässä ilmassa. Muutama matkaseurue oli hieman äänekkäämmällä ja iloisemmalla tuulella, mutta muuten meno oli hyvin rauhallista. Suurin osa matkalaisista olikin iäkkäämpiä pariskuntia, vaunulla tai asuntoautolla liikenteessä.

Me emme samaan pystyneet, kuin kokeneemmat kollegat.

Muiden vaunujen edessä oli mattoa, kukkaa, kaasugrilliä ja jos jotakin kaunistusta sekä omasta radiosta soiva lempimusiikki.

Kaikilla oli myös markiisit alas veivattuina osoittamassa ulkoisen ”olohuoneen sijaintia”. Osalla oli ulkoteltat yhdistettynä vaunuihin.

Emme nähneet edes juhannuksen kunniaksi vaivaa veivata markiisia esille. Brutaalisti pari viinilasillista auton edustalla pystytetyllä omalla reviirillä, pelkät tuolit sisustuksena.

Aamusta suuntasimme kohti kesäistä Savonlinnaa, jossa voi nauttia kulttuurista ja järviluonnosta.

Menimme Savonlinnan rantaa aamukaffille ja sinne oli myös moni muukin löytänyt tiensä.

Lokkien iloinen kirkuna sai heti valpastumaan ylhäältä mahdollisesti syöksyvistä ruokarosvoista. Kahvioiden seiniin olikin laitettu kyltti, jossa kehotettiin varomaan rosvoavia lokkeja.

Savonlinna sijaitsee huikaisevan kauniin Saimaan vesistömaiseman, saarten ja tuhansien järvien keskellä. Täällä voi nauttia Järvisuomen upeista maisemista. Savonlinna on rakennettu kahdelle saarelle, jotka erottavat Saimaan selät, Hauki- ja Pihlajaveden toisistaan. Savonlinna onkin yksi Suomen suosituimmista matkailukohteista.

Matkustajasatamasta lähtee useita erilaisia risteilyjä Saimaan upeisiin maisemiin.

Risteilyn hinta vaihtelee matkan keston ja aluksen mukaan. Hieman joutuu maksamaan lisää höyrylaivaristeilystä.

1½ h risteily Höyrylaivalla maksaa 23€/aikuiset ja 11,50 €/ lapset.

Savonlinna on tunnettu Olavinlinnasta sekä linnassa heinä-elokuussa järjestettävistä Oopperajuhlista.

Saarella sijaitseva harmaa kivilinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna, ja se sijaitsee kätevästi aivan keskustan ja sataman tuntumassa, joten siihen on helppo tulla ja tutustua.

Tänä vuonna Oopperajuhlat oli peruttu koronan takia, minkä takia opaskierroksilla pääsi tutustumaan linnan sopukoihin ja maisemiin, joihin ei aiempina kesinä ole päässyt.

Opaskierrokset suomeksi on tarjolla pääsylipun hintaan tasatunnein.

Korona tilanteen takia ryhmän kokoa on rajattu, joten kaikki eivät meidänkään vierailulla mahtuneet mukaan.

Liput linnaan maksavat 12 €/ aikuinen ja 6 € / lapset. Myös perhelippuja oli myytävänä.

Linna on auki päivittäin klo 11-18. Linnan portaat ovat ajoittain hankalat kulkea, joten liikuntarajoitteisilla voi olla hankala liikkua niissä.

Euron lisämaksusta saa yhdistelmälipun Olavinlinnaan ja Savonlinnan maakuntamuseoon Riihisaaressa. Riihisaari on Olavinlinnan läheisyydessä ja siellä voi ihailla museohöyrylaiva S/S Salamaa, S/S Savonlinnaa, höyryhinaaja Ahkeraa ja tervahöyry Mikkoa, jotka kertovat Saimaan purjehdushistoriasta.

Olavin linnaan tultaessa kuljetaan Wanhan Savonlinnan läpi.

Alueen puutaloissa on useita kesäisin toimivia ruokaravintoloita, gallerioita ja käsityöläismyymälöitä.

Niin sanottu Wanha Savonlinna on pieni alue, eikä sen puutaloalue ole erityisen kaunis tai erikoinen.

Olisi ollut niin kiva käydä Nukke- ja lelumuseo Surutonissa, jonka esineistöön kuuluu noin 3 000 esinettä, joista noin puolet on nukkeja ja puolet muita leikkikaluja. Juhannuspäivänä museo oli kiinni, joten emme sinne päässeet. Sisäänpääsy museoon maksaa  6 €/ aikuinen ja alle 12-vuotiailta lapsilta 2,50 €.

Savonlinnan tapahtumakalenteri on normaalisti vilkas. Kaupungissa tapahtuu kesällä koko ajan ja monenlaista kulttuuritarjontaa sekä toimintaa onkin tarjolla. Nyt monet tapahtumat oli peruttu vielä heinäkuulta, mutta muutamien elokuun tapahtumia vielä odoteltiin.

Matka jatkui kohti etelää. Vauhdilla ohitimme Punkaharjun, Imatran ja Joutsenon, suuntana Lappeenranta.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille-kiepsahdus Norjassa; Tromssa, Alta ja Nordkapp

 

Kilpisjärveltä  Tromssaan

Kiire, kiire kohti rajaa… Olimme olleet jo lähtökuopissa ylittämään rajan, kunhan se vaan aukeaa. Aamulla tavarat kasaan ja suuntana Norja. Suomen puolella rajaa valot paloivat vihreänä –  eikun läpi. Norjan puolella rajavirkailija pysäytti ja halusi nähdä passimme. Pieni hymy rajavartijan kasvoilla antoi ymmärtää; ”Te olette sitten heti ylittämässä rajaa, kun se on mahdollista”… Kaikki kunnossa ja hyvän matkan toivotuksin kohti Norjaa.

Rajan ylityksen jälkeen maisemat muuttuivat kilometri kilometriltä aivan toisenlaiseksi kuin Suomen Lapissa. Niin upeita maisemia…

Voi miten kauniissa maisemissa saimmekaan ajella kohti Tromssaa.

Neljän tuulen tietä pitkin matkaa Kilpisjärveltä Tromssaan tulee 165 km.

Melkein yksin tiellä liikkujina ja upeita maisemia ihaillen matkan pituus ei tuntunut missään.

Saimme vielä auringonpaisteen kruunaamaan matkamme tekoa. Luonnon kauneus ja upeat merelliset vuoristomaisemat sen kuin korostuivat.

Lämmittävän Golf-virran vaikutus alkoi myös näkyä. Jäitä ei ollut, vaikka lunta vielä tunturien ja Lyngen vuoriston huipulla olikin. Myös puissa oli pienet lehdet ja nurmikin vihersi.

Kiemurtelevilla tunturiteillä nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 90 km/h. Täytyy myöntää että välillä hirvitti ajaminen ylös ja alas mutkittelevaa, melko kapeaa ja mutkaista tietä. Oma ajonopeus teillä oli maltillinen, eikä lähelläkään sallittuja maximinopeuksia.

Paikalliset kuitenkin baanasivat ohi reippaalla vauhdilla.

Olimme myös edellisenä iltana googlailleet tietoa autoilusta Norjassa.

Vaikka olimmekin toivoneet rajojen aukenevan, emme olleet ollenkaan varautuneet asiaan, joten nyt oli nopeasti selvitettävä monta asiaa.

Hyväksi havaittu tietopankki autoilusta Norjassa löytyi tältä sivustolta.

Norjassa ei kannata ajaa ylinopeutta, koska sakko on melko kallis + se pitää maksaa heti tai viimeistään poistuttaessa rajalta. Jos tämä rahtareiden tiedote on paikkansa pitävä, kannattaa todellakin ajaa nopeusrajoitusten mukaan.

Norjassa pystyi maksamaan joka paikassa kortilla. Vaihdoimme kuitenkin 100 € Norjan kruunuiksi, ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka tarve niiden käyttöön tulisi matkalla.

 

Tromssa

Tromssa olikin jo matkalla ohitettujen pikku kylien jälkeen selvästi iso kaupunki. Se onkin maan seitsemänneksi suurin kaupunki ja myös Pohjois-Norjan pääkaupunki. Sää oli jälleen pilvistynyt.

Tromssa sijaitsee saaressa. Mantereelta kaupunkiin, saavutaan sillan kautta. Sijaintinsa ansiosta Tromssa on vilkas risteilyalusten ja turistien kaupunki, mutta myös kalastuskaupunki. Nyt satamassa seisoi useampi Hurtigruten laiva. Melko hiljaista oli koko kaupungissa. Vuorten ympäröimässä kaupungissa on myös aktiivinen kulttuurielämä, joka kerää ihmisiä kaupunkiin ympäri vuoden.

Maisemien ihailuun paras paikka on Jäämerenkatedraalin läheltä tunturin päälle vievä köysirata ja siellä oleva näköalapaikka, jossa on myös ravintola. Edestakainen lippu aikuiselta maksaa 230 NOK ja lasten lippu on 120 NOK.

Yksi Tromssan suosituimmasta nähtävyyksistä on Jäämerenkatedraali, jonka huomaa heti kaupunkiin saavuttaessa.

Tromssan puinen tuomiokirkko on yksi Norjan suurimmista kirkoista ja myös se on komea ja käymisen arvoinen.

Muita näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja on meriakvaario Polaria, joka sijaitsee vastakkaisella rannalla.

Polaria on maailman pohjoisin akvaario, jonka näyttelyt käsittelevät pohjoisella Jäämerellä sijaitsevan Huippuvuorten saariston vedenalaista lajistoa.

Museo on auki päivittäin ja sisäänpääsy sinne maksaa 175 NOK/aikuinen ja  80 NOK /lapsi. Saatavana on myös perhelippuja.

Sisälle emme menneet mutta museon erikoinen rantaan kerroksittain ajautuneita jäälauttoja muistuttava ulkomuoto herättää kyllä ihastusta ja on kuvauksellinen.

Tromssan kaupungissa on kivasti nähtävissä Norjan puutalohistoriaa ja nykyaikaisempaa rakennustyyliä.

Kaupunki onkin melkoisen viehättävä.

Hieman päänvaivaa kuskille toi se, että monet kaupungin teistä olivat yksisuuntaisia tai ainoastaan bussien ja taxien käytössä. Kaupunkia entuudestaan tuntemattomana tämä hieman hankaloitti autolla liikkumista. Turistiaikaan keskustassa voi olla myös vaikeaa löytää autolle parkkipaikkaa. Nyt tilaa ihan keskustassakin oli.

Tromssan keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen ja keskustasta osa onkin kävelykatualuetta.

Tromssaa kutsutaan monesti Pohjolan Pariisiksi runsaan ja omanlaisensa kahvilakulttuurin takia.

Ulkona ei ainakaan tehnyt mieli kahvilakulttuurista nauttia, sillä osittaisesta auringonpaisteesta huolimatta + 8 astetta tuntui kylmältä yhdistettynä kylmään tuuleen.

Vaikka nyt oli melko hiljaista, on helppo kuvitella vilinä kaupungilla, kun isojen risteilyaluksien turstit valtaavat kadut.

Tromssalla on myös pitkä historia merenkäynnissä ja saamelaiskulttuurissa, jota voi ihailla Tromssan ”kansanmuseossa”, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Perspektivet museo jakaantuu moneen eri kohteeseen.

Päänäyttelyyn, joka on Tromssan keskustassa.

Tromssan eteläpuolella on ”Kansanmuseon” ulkoilmamuseo.

Paikka sijaitsee kauniilla paikalla kaupungin suosituimmalla retkeilyalueella. Museokokonaisuuteen kuuluu myös Straumen Gård, joka on oikeastaan maatila. Se sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Tromssan keskustasta. Lisäksi Tromssassa on maailman pohjoisin eläinpuisto Polar Park.

Kaupungissa toimii myös maailman pohjoisin yliopisto, jonka yhteydessä on Yliopiston museo. Museon neljässä eri näyttelyosastossa pääsee pureutumaan hyvin Pohjois-Norjan kulttuuriin, luontoon ja revontuliplasmakammioon, jossa voi nähdä revontulet ympäri vuoden. Museon osastot sijaitsevat erillään keskustan lähistöllä.

Polar museo esittelee Tromssan kasvamista ”portiksi Jäämereen”.

MS Polstjerna alus on puolestaan vaikuttava näky.

Yksi osa museota on Tromssan arktisen-alppimaisen kasvitieteellinen puutarha, joka on maailman pohjoisin kasvitieteellinen puutarha, ja siellä on nähtävissä värikkäitä arktisia lajeja ja kasveja alppi- ja kylmäalueilta ympäri maailmaa.

Jos haluaa vierailla ainoastaan päämuseossa, on lipun hinta 70 NOK /aikuinen ja 35 NOK/lapsi. Jos taas ostaa yhdistelmälipun, jolla pääsee myös Polar museoon maksaa se 100 NOK/aikuinen ja 50 NOK/lapsi. Myös tänne on saatavilla perhelippuja.

Tromssan läheisyydessä on monia suosittuja vaellus- ja retkeilykohteita, kuten Lyngenin Alpit, joista saimme vain pienen maistiaisen matkalla Tromssaan ja sieltä Altaan.

Ahh noita maisemia, ne olivat vielä komeampia kuin Alppimaisemat, sillä vesi ja vuoret loivat taianomaisen yhdistelmän.

Uusi suunta navigaattoriin ja auto kohti Altaa. Maisemien ihailu jatkui tälläkin pätkällä. Aina välillä oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia maisemista.

Iso houkutus oli napata lautta Lyngenistä Kåfjödiin ja ihastella vuonomaisemia mereltä käsin.

Onneksi saimme vihiä, että kannattaa pidemmästä matkasta huolimatta kiertää teitse, koska todennäköisesti aikaa säästyy, sillä lautta-aikataulut ja mahdolliset lautan vaihdot voivat pidentää kokonaismatkaan kuluvaa aikaa huomattavasti.

Vinkki ei ollut lainkaan huono, sillä ajomatkalla eteemme avautuneet maisemat veivät mukanaan… Ajomatka kului kuin itsestään keräillessä verkkokalvoilta upeita maisemia muistoiksi.

 

Alta

Upeat maisemat sen kun jatkuivat. Maisemista ei voinut tälläkään pätkällä valittaa. Maisemaltaan hyvin toisenlainen tie kulkee upeiden tunturimaisemien lävitse.

Eikun takaisin Northen Lights routille hetkeksi ja nokka kohti Altaa. Matkaa Tromsasta Altaan E6 pitkin tuli noin 6 h, yhdellä pienellä pysähdyksellä.

Matkalla oli upeita vesiputouksia, jossa lumen sulamavesi pauhusi voimalla.

Teiden kunto vaihteli, mutta mutkitteleva tie ja porot pitivät kuskin hereillä.

Matkaa joudutti myös seitsemän isompaa tunnelia, joiden pituus vaihteli 2-6 km välillä. Osa teistä ja tunneleista olivat kovin kapeita.

Matkamme Norjaan tuli hieman puskista, emmekä olleet ehtineet juurikaan tehdä kartoitusta sen suhteen.

Matkalla yritin maisemien ihailun lomasta katsella reittivaihtoehtoja ja muuta tärkeää tietoa autoilusta Norjassa.

Norjan nopeusrajoitukset ovat matalia hyvästä syystä, sillä tiet ovat mutkaisia ja välillä hyvin kapeita.  Tärkein viesti moneltakin info-kanavalta oli – Kannattaa noudattaa rajoituksia, koska pienestäkin ylityksestä rapsahtaa sakko, joka on myös maksettava heti tai viimeistään poistuessa rajalta. Saimme matkallamme myös omakohtaisen todisteen siitä, että nopeuksia tarkkaillaan ja varmaankin myös sakkoja kirjoitetaan.

Keskellä ei mitään, pitkällä suoralla tunturitiellä oli poliisit ojassa makaamassa ja mittaamassa nopeuksia.

Onneksi ajoimme kruiserilla tasaista ja sallittua nopeutta.

Pitkä on ollut poliiseillakin matka passipaikalle.

Maassa riittää tunneleita ja siltoja. Leveämmät vuonot voi ylittää lauttojen kyydissä. Norjasta löytyy yli sata yleisen tien lauttayhteyttä, mutta kannattaa tarkistaa aikataulut ja reitit, jotta matkantekoon ei tule turhaa ajallista viivettä.

Myöhään illalla saavuimme Altaan. Näillä leveyksillä aurinko ei keskikesällä laske ollenkaan ja ilma oli valoisa ja kirkas.

Revontulen kirkko hallitsee näyttävästi pientä Altan keskustaa.

Altan nähtävyyksien parhaimmistoa ovat esihistorialliset kalliokaiverrukset, jotka ovat UNESCOn maailman perintölistalla sekä Alta museo ja Altan kanjoni. Me ohitimme nämä tyylikkäästi.

Illalla, pitkän ajomatkan jälkeen leiriydyimme  Alta River Campingiin. Mainio paikka. Hyvä palvelu ja siistit tilat- suosittelen. Respassa asiointi hoitui suomen kielellä.

Alta River Camp sijaitsee Alta joen varrella ja matkailuauton ikkunasta ihailimme jokinäkymää ja siellä vastavirtaan ajavia pitkiä soutuvenemaisia puisia kalastus- ja jokiristeilyveneitä.

Myös Sami Siida saamelaiskylä sijaitsee aivan leirintäaluetta vastapäätä.

Sisäänpääsymaksu saamelaiskylään on 250 NOK.

Kylä oli jo suljettu kun saavuimme leirintäalueelle. Eikä se ehtinyt vielä aueta  ennen meidän aamun lähtöä. Jäis siis kokematta.

Leirintäalueen respasta paikkaa suositeltiin ja kerrottiin, että Sami Siidassa on myös mahdollisuus syödä etukäteen varattu lounas tai illallinen, jossa tarjolla on perinteistä saamelaista ruokaa.

Ilta oli jo pitkällä ja ilma oli edelleen kylmää + 9 astetta, joten nopea grillaus ulkona ja ateriointi autossa sisällä.

Aamun valjetessa jo oppia saaneet karavaanarit pakkaavat kimpsut ja kampsut nopeasti ja organisoidusti, suunnaten renkaat kohti Nordkappia.

Vaikka kesäkuu olikin jo yli puolenvälin oli lunta vielä reippaasti maassa.

Porot pienine vasoineen kulkivat tien viertä ja muutamat moottoripyöräilijät sujahtivat ohitse. Liikennettä tällä välillä olikin huomattavasti enemmän kuin edellisinä päivinä oli ollut.

 

Nordkapp

Matka jatkui auringonpaisteessa kohti Manner-Euroopan pohjoisinta kolkkaa, Nordkappia. Maisemat mentäessä Nordkappiin olivat huikeita. Jokaisen mutkan takaa paljastui uusia ja upeita luonnon omia taideteoksia. Tie vei ylös ja alas, mutkia sinne ja tänne.

Nopeaa matkan teko ei ollut, sillä nopeudet pysyivät melko maltillisina. Matkalla ajoimme myös aivan kamalaa Sortvikin tunnelia, joka oli tosi kapea ja huonosti valaistu. Ei siis ihme, että viereen ollaan rakentamassa uutta tunnelia. Tietyöt tunnelin rakennustyömaan lähistöllä hidastivat pysähdyksineen hieman matkantekoa.

Nordkapp sijaitsee Magerøyan saarella ja sinne kuljetaan 7 km pitkän Nordkapp tunnelin kautta. Kokemus oli mielenkiintoinen, sillä ensin tie vei monta kilometriä alaspäin ja sitten saman verran ylöspäin.

Matkalla sai myös ihmetellä tuntureiden kivikerrostumia, jotka olivat oikeasti mielenkiintoisia.

Tiet olivat välillä todella kapeita ja välillä hirvitti, kun rekkoja tuli vastaan.

Altasta on E6 pitkin Nordkappiin matkaa n. 240 km ja aikaa matkaan kuluu n. 4 h pienellä pysähdyksellä.

Matkan mahtavat maisemat vaihtuivat välillä pieniin muutaman talon kylä keskittymiin, jylhiin tunturimaisemiin ja upeisiin vuonomaisemiin.

Täälläkin sai varoa yllättävistä paikoista tielle loikkivia poroja. Huvittavinta oli, että myös rannoilla oli paljon poroja, jotka näyttivät juovan merivettä ja kahlaavan siinä vilvoitellakseen itseään?

Nordkapp on yksi Pohjois-Norjan suosituimmista turistikohteista, vaikka nyt koronan jälkeisenä aikana sitä ei olisi heti arvannut. Meidän lisäksemme paikalla oli muutama muu ihminen.

Nordkappin niemellä oleva kalliojyrkänne on Euroopan pohjoisin paikka, jonne pääsee maantietä pitkin, mikä varmaankin on syy sen suureen suosioon.

Monet turistit tulevat Nordkappiin ja yöpyvät läheisessä Honningsvågistassa, josta on Nordkappiin noin 33 kilometrin matka.

Nordkappiin päästyämme jouduimme maksamaan 200 NOK parkkimaksun.

Lisäksi jos olisi halunnut mennä sisään Nordkappin kärjessä olevaan Nordkapphalliin, olisi se maksanut vielä erikseen 250 NOK/ aikuinen.

Meille riitti ihan vaan mahtavat maisemat ja käynti maapallo- monumentilla, josta on tullut Nordkappin symboli.

Ilmakin oli vain + 9 astetta, joten emme kovin kauan ulkona tuulessa viihtyneet.

Pakollinen bio-tauko Nordkapphallissa paljasti, että toiminta sielläkin oli nyt vain puolittaista. Ravintolapalvelut ja elokuvateatteri, joka normaalisti esittää filmiä neljästä vuodenajasta Nordkappissa olivat kiinni. Kirkko ja matkamuistomyymälä sen sijaan olivat auki.

Nordkappin edustalla avautuva Jäämeri on maaginen, joten käynti yhdessä Pohjois-Norjan suosituimmista nähtävyyksistä on  kokemisen arvoinen.

Meillä sattui kaiken lisäksi mainio tuuri. Ilma oli ihan mahtava ja mahdollisti näiden upeiden maisemien ihailemisen.

 

Nordkappista lähdimme kohti Porsangeria.

Tässä kohtaa kilometrejä oli kertynyt reilu kolmetuhatta.

Vielä hetken matkaa oli aikaa ihastella upeita maisemia.

Maisemat rupesivat pikku hiljaa muuttumaan taas tavallisiksi tunturimaisemiksi.

Porsangerin jälkeen maisemat muuttuivatkin sitten totaalisesti.

Karasjoen kohdalla olimmekin jo tutuissa omissa Lappilaisissa tunturimaisemissa vaivaiskoivuineen.

Karasjoelta matkasimme vielä Kautokeinoon, jonne jäimme yöksi. Leirintäalueiden hinnat sähköllä vaihtelivat 300 ja 330 NOK väliltä. Illan ihana +20 astetta ja täysin kirkas aurinkoinen päivä palkitsi tämän pitkän ajomatkan. Pöytä ja tuolit ulos, retkigrilli kuumenemaan ja istuma-asentoon kohti aurinkoa.

Huomenna matka jatkuisi rajan yli takaisin Suomeen.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Hailuoto, Oulu, Kemi ja Kilpisjärvi

 

Hailuoto

Raahesta ajoimme vielä kaksi tuntia Hailuodon lautalle Oulunsaloon. Olimme katsoneet lautta-aikataulut ja pääsisimme vielä sopivasti ennen iltamyöhää Hailuotoon.

Hailuotoon on helppo tulla. Oulunsalosta pääsee Hailuotoon Finferriesin autolautoilla.

Satamaan tullessa ei paikalliset ajavat omalle kaistalleen jonoon ja saarella asuvat + muut, joilla on etuajo-oikeus, kuten jakeluautot sekä hälytysajoneuvot omaan jonoonsa.

Lautta täytetään ensin etuajo-oikeutetuilla ajoneuvoilla ja sen jälkeen otetaan muita ajoneuvoja, mitä lauttaan mahtuu.

Välillä voi joutua odottamaan seuraavaa lauttaa, sillä varsinkin viikonloppuisin paikka on mantereelta tulevien retkeilijöiden suosiossa.

Kummassakin satamassa on pieni kahvio-kioski sekä wc-tilat lauttaa odottavien iloksi.

Oulunsalon puolella kylmän tuulen lisäksi korvissa humisi valtavan tuulimyllyn ääni. Edessä oli aava meri ja siellä siintävä Hailuoto.

Meidän aikatauluilla lautoilla oli hyvin tilaa.

Vastarannalla odottavat joutuivat todellakin odottamaan, koska jono lautalle oli pitkä.

Selvästikin monet paikalliset olivat tulleet viettämään sunnuntaita Hailuotoon ja palasivat illalla takaisin.

Tunnin välein kulkeva ilmainen lautta vie noin 25 minuutissa saarelle. Lauttaan autot ajetaan miehistön ohjeiden mukaan ja autossa istutaan koko matkan ajan. Lautat ovat sen verran isoja, että merenkäynti ei juurikaan tuntunut.

Tätä kohdetta ei kannata ohittaa. Hailuoto on tunnettu ainutlaatuisesta luonnostaan ja kansallismaisemastaan, saari onkin jo itsessään nähtävyys.

Ei siis ihme, että Hailuoto on nimetty yhdeksi kansallismaisemaksemme.

Erikoisen meriluonnon lisäksi saaressa on runsaasti hyvin säilyneitä talonpoikais- rakennuksia ja pihapiirejä.

Hailuodon läpi kulkee 30 km mittainen asfaltoitu maantie, jonka varrelta löytyy myös hyvä kauppa.

Hailuodon erityinen kirkko on myöskin kuvauksen arvoinen.

Hailuodon Pohjoisrannalla sijaitseva saaren vanhin maamerkki, Keskiniemen Pooki on käymisen arvoinen paikka.

Lisäksi Kniivilän museossa voi tutustua Hailuodon historiaan.

Hailuodon läntisessä päässä Marjaniemessä sijaitsee Hailuodon ehdottomat kuvauskohteet; ihana punamökkinen kalastajakylä, vanha majakka, interaktiivinen luontonäyttely ja upeat rannat.

Marjaniemen majakka seisoo ylväänä tähyten kohti aavaa merta. Harmillisesti majakka avautuu yleisökäynneille vasta juhannuksen jälkeen, jolloin sinne pääsee tutustumaan 5 €/ aikuiset ja 3 €/lapset sisäänpääsyhinnalla.

Marjaniemen kalastus ja satama omaa vuosisatojen perinteet ja historian. Edelleenkin se on Perämeren keskeinen kalastussatama ja satamassa puretaan edelleen huomattavat määrät silakkaa, siikaa ja lohta.

Varasimme illaksi vielä yksityisen saunavuoron upeissa merellisissä maisemissa.

Matkan pölyt olikin hyvä saunoa pois juuri täällä!

Matkailuautoille tarkoitettu yöpymisalue oli aivan aavan meren vieressä, satama-alueella. Olihan melkoinen kokemus nukkua tuulen ulinassa ja aaltojen pauhannassa.

Rannalta saimmekin ihastella upeaa auringonlaskua Perämereen.

Uni maistui pitkän ajomatkan jälkeen.

Tarkoituksena oli jälleen aamun aikaisella jatkaa matkaa kohti Pohjoista. Matkaa Oulun ja Kemin kautta Kilpisjärvelle olisi pysähdyksineen ainakin 12 tuntia.

 

Oulu

Oulu, meidän oma Piilaakso?…

Tiedekeskus Tietomaa on Suomen ensimmäinen tiedekeskus, joka voi olla mainio kohde vierailla.  Tietomaan tarkoituksena on esitellä tieteen ja tekniikan saavutuksia hauskasti ja mielenkiintoisesti jokamiehen näkökulmasta.

Vanhoja puutalokaupunkeja onkin jo matkan varrella nähty, Oulussa ei nähty. Menneiden aikojen puutaloidylliä on nähtävissä vain Pikisaaressa. Oulu ei ole kovin kaunis kaupunki.

Oulun Linnasaaressa on Oulun linnan jäännöksien päälle rakennettu Oulun Merikoulun tähtitorni, joka on hauskan näköinen.

Tähtitornissa on kesäkahvila ja kirjakauppa. Kivikellarissa on myös pieni näyttely Oulun linnan historiasta.

Oulun yksi merkittävimmistä kokemuksista onkin Torinranta, joka on kaupungin mukavimpia ja kauneimpia paikkoja.

Kauppatorilla on mukava istuskella ja nauttia kuppi kahvia.

Kauppahalli, joka nyt oli korjauksessa, sijaitsee aivan torin laidassa,  samoin kuin Meritullin vierasvenesatama.

Kalaruokien ystävänä täytyy mainita, että Vanhassa hirsisessä varastorakennuksessa oleva ravintola Sokeri Jussissa on panostettu paikallisuuteen ja kalaruokiin. Lisäksi siellä voi herkutella perin oululaisella rössypotulla.

Kuvatuin kohde Torinrannassa on tietysti se kuuluisa Toripolliisi patsas. Mistä tulikin heti mieleen hokema; ”Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia?”

Kesäisin torinrannasta voi myöskin astua laivaan ja lähteä ihailemaan kaupungin maisemia mereltä, tai sitten vain istuskella laiturilla nautiskellen torinrannan kesätunnelmasta.

Yhdessä torirannan puuaitoista toimii Pannukakkutalo, josta voi ostaa yli sata erilaista makeaa tai suolaista pannukakkua.

Ravintoloissa on arkipäivisin tarjolla myös lounas, johon sisältyy keitto ja pannukakku.

Erikseen listalta tilattavat ja tarjoiltavat pannukakut ovat aika extrmea…. Kaikkea en ehkä uskaltaisi kokeilla.

Oulu on kuuluisa pyöräilykaupunki. Oululaiset liikkuvat pyörällä vuodenajasta riippumatta. Oulussa on yhteensä 360 kilometriä pyöräteitä. Myös kaupungissa vierailevat voivat nauttia maisemista ja nähtävyyksistä pyöräillen. Vuokrapyöriä saa useasta eri paikasta kaupungin alueella. Oulun kaupungin matkailuneuvonnasta voi hakea ilmaisia pyörätiekarttoja sekä saada opastusta pyöräilyreitin suunnittelussa.

Kesäistä Oulua voi ihastella myös Potnapekan kiertoajelukyydissä tai Kaarle nimisellä sightseeing bussilla.

Kummankin kyyti maksaa  8€/aikuinen ja 4€/lapsi. Kävellenkin pääsee hyvin liikkumaan Oulussa.

Vaikka kaupunki on iso, sen keskustan nähtävyydet ovat kuitenkin kävelyetäisyyksillä toisistaan.

Monia upeita rakennuksia onkin aivan kaupungin keskustassa.

Myös Oulun taidemuseon julkiset ulkoveistokset olivat mainiota katsottavaa.

Kulttuuritalo Valvesta löytyy nukketeatteria, elokuvia, valokuvia, sarjakuvia, tanssia ja musiikkivideoita.

Upea vaaleanpunainen rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Kaupungin keskustassa sijaitseva kävelykatu Rotuaari on yksi Oulun ostostarjonnan ja tapahtumien keskipisteistä.

Rotuaari oli juuri nyt korjaustöiden alla. Ehostustöiden tarkoituksena onkin saada siitä kaupunkilaisten yhteinen iso olohuone.

Rotuaarin varrella on myös paljon paikkoja, joissa voi pysähtyä nauttimaan kahviloiden ja ravintoloiden tarjonnasta.

Vuosittain Rotuaarilla järjestetään useita erilaisia tapahtumia, joista tunnetuin lienee Ilmakitaransoiton MM-kilpailut. Unohtaa ei myöskään sovi Tiernapoikia, joiden ehdoton kotikaupunki on Oulu.

Patosillan alue oli mielenkiintoinen. Perinteisesti siellä olisi ollut Oulun työväen näyttämön esittämiä kesäteatteriesityksiä, tänä vuonna ei ollut, ei.

Oulussa ei voi olla piipahtamassa Nallikarissa, jossa on noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Ranta-alueen toisessa päässä sijaitsee kylpylähotelli Eden ja toisessa päässä pieni majakka, josta voikin tähyillä kohti kesäistä merta. Me emme sinne kuitenkaan tällä kertaa eksyneet.

Jos mielii Nallikariin, niin matka kannattaa tehdä Pikisaaren kautta, jolloin on mahdollista tutustua oululaiseen taiteilijakaupunginosaan. Pikisaaressa kaupunki näyttäytyy parhaimmillaan.

Hupisaaret sijaitsevat keskustan läheisyydessä.

Alueella on useita pieniä lampia, matalia puroja ja söpöjä siltoja, joita voi ihailla Ainolan puistossa.

Hupisaaren kävelyreitit sopivat myös liikuntaesteisille.

Hupisaarilla voi viettää enemmänkin aikaa, sillä saarilla on tarjolla monia nähtävyyksiä, keskusleikkipuisto, kahvila, grillauspaikka sekä Pohjois-Pohjanmaan museo, jossa on esillä Mauri Kunnaksen Koiramäki-näyttely.

Oulun nähtävyydet eivät rajoitu pelkästään kaupungin keskustaan. Oulun ympäristössä on useita upeita luontopaikkoja. Melko lähellä keskustaa on Hietasaari, jonne pääsee helposti tietä pitkin vaikkapa pyörällä, autolla tai kesäisin minijunalla. Hietasaaressa on uimarantoja, ulkoilupuistoja, lintutorneja, kuntoiluratoja ja mainio pyörätieverkosto.

Näihin paikkoihin emme ehtineet/ menneet. Eivät vaan sopineet aikatauluun ja reittiin, sillä olimme saaneet tiedon, että Norjan raja tulee avautumaan. Nyt tuli matkasuunnitelman muutos ja kiireellä kohti Kilpisjärveä. Olin kuitenkin tutkaillut näitä alla olevia kohteita ja jos tilanne olisi ollut toinen, olisimme todennäköisesti käyneet näissäkin paikoissa.

Energian tuotantoon valjastetulla Oulun joella on useita koskia ja voimaloita. Merikosken voimalaitos on Oulujoen ensimmäinen voimalaitos, joka sijaitsee Oulun koskikeskuksen ja Tuiran kaupunginosien välissä. Oulun lähistöllä Koitelinkoskella voi ihastella Kiiminki joen kuohuja.

15 kilometrin päässä Oulusta sijaitsevassa Turkansaaren ulkomuseossa avautuu Oulun tervanpolton historia. Ulkoilmamuseo esittelee alueen vanhoja elinkeinoja ja sen vanhat rakennukset sekä pysähtynyt ajan tunnelma luovat saarelle mainion tunnelman. Paikalle pääsee myös Oulu Linesin jokialuksella Oulujokea pitkin.

Koitelin koskialue on upea oululainen luontokohde noin 30 kilometrin päässä keskustasta. Koitelissa voit kulkea luonnon helmassa lankkupoluilla ja ylittää vaijerisillan. Alueella on useita nuotiopaikkoja, joille kaupunki järjestää puuhuollon.

Varjakan saari sijaitsee noin 20 kilometrin päässä keskustasta. Saarella on toiminut saha, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin. Saareen ei mene siltaa, vaan sinne päästäkseen pitää käyttää kapulalossia.

Oulujokilaakson tervareitistöä pitkin voi vaeltaa Oulusta Rokualle asti. Vaellusreitin varrella on useita taukopaikkoja ja esimerkiksi päiväretkenä voi kiertää Pilpasuon noin 8 kilometrin mittaisen luontopolun. Rokuan alue on kauttaaltaan upean jäkälämaton, mäntymetsän ja pienien järvien ympäröimä.

 

Kemi

Matka jatkuu kohti pohjoista. Koko matkan olimme pohtineet liikenteen vähäisyyttä kohti pohjoista. Etelään päin olikin huomattavasti enemmän lomaliikennettä.

Vaikka korona-aikana on uutisoitu paljon kotimaan matkailusta ja mökki sekä asuntoauto- ja vaunu innostuksesta, ei se näkynyt leirintäalueilla, joissa oli hyvin tilaa. Myös tieliikenne oli kovin hiljaista. No any way, seuraavana lukittuna etappina on Kemi.

Ajelimme rannikkoa pitkin Kemiin. Matkalla ohitimme Iin ja Simon, no comments.

Kemi on ohitettu useaan kertaan yöjunalla, ei siis mitään hajua paikasta, mutta silkkaa uteliaisuutta paikkaa kohtaan, siellä oli käytävä.

What??? Kemiin myydään Kemi card ja Kemi kortteja. Nyt on jostain isommasta kysymys? Oli pakko ruveta googlailemaan mitä niin isoja nähtävyyksiä kaupunki pitää sisällään, että kannattaa hankkia Kemi card.

Kemin Jalokivigalleria ja Sarjakuvanäyttely – The Arctic Gems & Comics oli pakko käydä katsastamassa.

Ainutlaatuinen Kemin sarjakuvanäyttely ja Euroopan laajin jalokivikokoelma sekä nähtävillä oleva Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu – Kemissä?

Jalokivinäyttely oli hieno, eikä se pettänyt kävijää.

Myös sarjakuvanäyttely oli laadukas ja sai hymyn suunpieleen.

Huikea näyttely, suosittelen. Sisäänpääsy näyttelyyn maksoi 10 € / aikuinen ja 6 € / lapsi, mikä tässä kohtaa oli ihan ok.

Turistikarttaa ja infoa lukiessa koin taas ahaa-oivalluksen.

”Jäänmurtaja Sampo tarjoaa ainutlaatuisen ja autenttisen risteilykokemuksen Perämerellä. Voit kuunnella, kuinka jää murtuu jäänmurtajan painon alla, ihastella aavaa maisemaa ja käydä jopa kellumassa jäälohkareiden keskellä. Risteilyn aikana pääset tutustumaan tarkemmin jäänmurtajan tekniikkaan ja historiaan”…

Siis ne kuvat kuivapuvuissa jäiden keskellä kelluvista turisteista ja jäälle, aivan laivan viereen ajetuista moottorikelkoista ovat talvisesta Kemistä. Ei ihme, että tämäkin kokemus kuului Kemi cardiin. Jäänmurtajaa emme kuitenkaan Kemistä näin kesällä löytäneet.

Kemin lumilinnaa on mainostettu paljon ja sen pitäisi olla jatkossa avoinna koko vuoden, mutta kuin kohtaloa, niin sekin avataan vasta 2020 syksyllä.

Paikka oli  kuitenkin jo ulkoapäin melko valmiin näköinen.

Hiljaista oli kaikkialla. Hiljainen oli myös  Täikön tapahtumatori. Tuli välillä kumma tunne, olimmeko ainoat matkaajat liikkeellä?

Löysimme myös upean muraalin erään talon päädystä.

Kemin maamerkkinä voidaan pitää korkeaa kerrostalomaista kaupungintaloa, jonka historia on Lapin sodan ajoilta.

Talo sijaitsee lähellä juna-asemaa. Ylhäällä talon näköalatasanteella on mahdollista vierailla. Sieltä avautuu huisit näkymät Kemiin ja sen lähiympäristöön. Kemin kirkko sijaitsee myös melko lähellä.

Kemi oli katsottu ja sitten alkoikin pitkä ajomatka kohti Kilpisjärveä.  Torniossa pyörähdimme sen verran, että tankkasimme auton ja ruokavarastot.

Mainittava on, että kasitien vieressä hieman Tornion jälkeen pysähdyimme ihailemaan upeaa Kukkolan koskea, joka pauhasi ja kuohusi vielä sulamisvesien voimalla.

Tämä olikin hyvä taukopaikka juoda matkakaffit ja verrytellä jäseniä.

Matkalla ohitimme useita pienempiä paikkoja. Monen paikan raitit käytiin pyörähtämässä ja taas jatkoimme ajoa rajajoen viertä kulkevalla tiellä, suuntana Lappi. Rajan ylityspaikat Ruotsiin olivat näyttävästi kiinni, mutta huomenna aukeaisi Norjan ja Suomen raja.

 

Kilpisjärvi

Yötön yö Kilpisjärvellä. Ajelimme melkein yksin ylös Pohjoiseen. Pitkiä suoria, hieman puuduttaviakin metsätaipaleita vielä satoja kilometrejä. Pienet paikkakunnat vilahtivat ohi vain opastekyltteinä.

Pieni pisto ihon alle…. Olemme kierrelleet ja kulkeneet maailmaa melkoisesti, mutta Suomi ja sen monet paikat ovat meillä käymättä.

Lasten harrastusten kautta olemme kierrelleet monissa Suomen kaupungeissa, mutta niissäkin pintapuolisesti tutustuen painisaleihin, jäähalleihin ja telinevoimistelusaleihin, Rosson pizzerioihin, kaupungin tai ainakin heti lähimmän paikan McDonaldsiin ja kotimatkan ABC- ruokapaikkoihin.

Suomen upea kesäinen ja vaihteleva luonto ja maisemat ovat meiltä jääneet pitkälti kokematta.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Kilpisjärvelle.

Jo kaukaa maisemman otti haltuun useat eri tunturit, joissa oli vielä lunta siellä täällä.

Itse Kilpisjärvessä oli vielä jäätä ja ilmakin oli Oulun +22  asteen jälkeen painunut + 10 asteeseen.

Talven suuren lumimassan jälkeiset tulvajäljet oli edelleen nähtävissä. Kaikkien purojen -ja joenpintojen vesiraja oli korkealla ja virtaus oli kovaa. Puissa ja varvuissa oli hyvin pienet silmut. Vihreää ei missään.

Kilpisjärven kylä sijaitsee Käsivarren Lapissa. Kylä on rajapiste Norjaan mentäessä. Raja Ruotsiin oli visusti kiinni, mutta Norjaanpa pääsisikin. Kiva yllätys!

Kilpisjärven kylää reunustaa Kilpisjärvi ja toisella puolen saamelaisten pyhä tunturi tuo koulun laulukirjasta mieleen jäänyt ”mahtava Saana, tunturi tuimien tuulien”.

Päädyimme yöpymään Kilpisjärven Tundrean alueelle.

Alueella on ”pieniä mökkejä”, joiden sähköpaikkoja vuokrataan matkailijoille, kun alkuperäinen asiakas ei ole paikalla.

Paikka on juurinkin niitä alueita, joissa TV:stä tutut rajatullin miehet käyvät ratsaamassa verotettavia norjalaisia moottorikelkkoja, vaunuja ja kärryjä. Noita moottorikelkkoja ja mönkijöitä näimmekin sitten Norjan puolella ympäri tunturiteiden varsia, jätettynä sinne tänne, keskelle ei mitään. Miksiköhän?

Paljon olivat ”vakkarivuokralaiset” jättäneet omaisuuttaan lojumaan pitkin ja poikin, ilman sen kummempaa suojausta. Pienissä lautamajoissa on oviaukko, joka yhdistetään aivan kiinni siihen ajettavaan asuntovaunuun.

Leirintäalueen yleiset tilat ja ravintola olivat siistejä ja hintakin yöpymiselle oli huomattavasti halvempi kuin etelässä. Oli tuo silti melkoinen elämys.

Norjasta puhutaan kalliina maana. Lähellä rajaa sijaitsee Kilpishalli, ainoa ruokakauppa alueella, josta saa vielä ostettua ruokaa mukaan, tankattua halvemmalla ja jos on oikein janoinen, niin Alkokin sieltä löytyy. Tankki täyteen ja menoksi. Pikkuruinen Kilpisjärvi ohitettiin ja suuntasimme kohti Suomen ja Norjan rajaa.

Rajan Suomen puoleinen liikennevalo paloi vihreänä, eikä kukaan halunnut kysellä tai tiedustella matkastamme mitään.

Sen sijaan Norjan puolella meidät pysäytettiin ja haluttiin nähdä henkilökortit.

Olimme ottaneet passit varmuuden vuoksi mukaan, ajatuksella, että jospa se raja aukeaisi matkallamme,  ja onneksi aukesi.

Nokka kohti Tromsaa.

Maisemat muuttuivat heti Norjan puolella ja mitä pidemmälle ajelimme, sitä kauniimmiksi maisemat muuttuivat.

Hei, olimme matkalla melkein yksin.

Ainoat vastaantulijat olivat norjalaisia karavaanareita.  Suomalaisa ei näkynyt ainuttakaan.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Vaasa, Pietarsaari, Kokkola ja Raahe

 

Vaasa

Pienien kaupunkien jälkeen saavuimme nyt selvästi isompaan kaupunkiin. Matka jatkui vahvasti ruotsinkielisellä alueella.

Vaasan tunnetuimmat nähtävyydet olivat aikoinaan huvipuisto Wasalandia sekä vielä nykyäänkin toimiva vesipuisto Tropiclandia, joissa aikoinamme olemme jokusen kerran vierailleet. Nyt ajatuksena oli etsiä kaupungista ja kaupungin tarjonnasta jotakin muuta.

Kaupungista ei oikein löytynyt mitään. Monia hienoja luontokohteita olisikin sitten ollut, mutta kauempana Vaasan ympäristössä.

Vanhaa Vasaa mainostetaan myös kovin, mutta jostain syystä paikka ei vakuuttanut.

Noin seitsemän kilometrin päässä Vaasan keskustasta sijaitsevassa kiviröykkiöiden ja raunioiden maisemanähtävyydestä ei lomailijalle paljon irronnut.

Ehkäpä aaveiden Vaasa kierroksella olisi saanut tietoa ja päässyt paremmin tutustumaan kaupungin historiaan ja legendoihin.

Läheltä sentään löytyi kaunis kirkkomiljöö.

Strömsö on oikeasti olemassa ja kuvauspaikkana toimivaan idylliseen huvilaan olisi päässyt tutustumaan Vaasan Västervikissä. Tänne olisimme voineet vaikka mennäkin, mutta se ei osunut matkareitille.

Jotakin mielenkiintoista Vaastakin löytyi – Kauppahalli.

Kauppahalli on palvellut vaasalaisia yli 100 vuotta ja se toimiikin kauppa- ja kohtaamispaikkana Vaasassa.

Brinkenin kotiseutumuseo Maalahdessa houkutti myös käymään.

Orrengårdenin talo ulkorakennuksineen muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden – talon kaikki esineet ja työkalut ovat alkuperäisessä ympäristössään.

Myös Bragen ulkomuseo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli yli juhannuksen kiinni, joten oman matka-aikamme kohdalla emme voineet sitäkään hyödyntää. Museon tarkoituksena on valottaa suomenruotsalaista kulttuuria.

Vaasasta aukeaa ainutlaatuinen Merenkurkun saaristo, joka on Suomen ainoa luonnonperintökohde kansainvälisellä UNESCOn maailmanperintö- listalla.

Kauniisiin merellisiin maisemiin pääsee tutustumaan päiväristeilyllä.

”Merenkurkun helmet” takaavat siitä nauttiville varmastikin mahtavan luontokokemuksen. Meille riitti Raippaluodon silta, joka johdattaa Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen pohjoisosaan. Silta on komea ja kaiken lisäksi Suomen pisin.

Tästä kaupungista ei jäänyt käteen oikein mitään, siispä kiireellä eteenpäin kohti Pietarsaarta.

 

Pietarsaari

1½ tunnin ajaomatkan päässä Vaasasta sijaitsee Pietarsaari. Myös tämä kaupunki on onnistuttu kiertämään tähän saakka. Kaupunki oli yllättävä ja ehkä poikkeavakin kaupunki Suomalaisissa pikku kaupungeissa.

Kaupunkia hallitsee iso ja komea Stenbergin tupakkatehdas, jonka tornia koristaa kaupungin symboli, kookas maapalloveistos kelloineen.

Se onkin kaupungin maamerkki ja tärkein nähtävyys.

Tupakkatehdas rakennuksena on melko mahtipontinen ja komea rakennus.

Tehtaan vastakkaisella puolella on pieni keskusta kirkkoineen, raatihuoneineen, toreineen ja kävelykatuineen.

Tupakkatehtaan kaariportista kuljettaessa pääsee tehtaan toisella puolella sijaitsevaan Skataan, joka on tupakkatehtaan työntekijöiden entinen asuinkorttelisto.

Puinen asuinkorttelisto on mukava alue vaellella ja katsella vanhoja taloja ja niiden pihapiirejä. Samantyylisiä puutalokaupunginosia on pitkin läntistä rannikkoa.

Pietarsaaren historiallinen museo esittelee alueen merenkulkua ja laivanrakennusta. Museolla on useampia toimipisteitä ympäri kaupunkia.

Lars Sonckin 1930-luvulla suunnittelema kaunis ja hyvin erilainen vesitorni, oli pakko kuvata.

Pietarsaari on kesäkaupunki ja yhdessä sen lähialueiden kanssa se tarjoaa matkaajalle  erilaisia käyntikohteita

Puutarhaihmiselle Pietarsaari tarjoaa must kohteen; Aspegrenin puutarhan, joka on jaettu symmetrisesti kortteleihin, joissa viljeltiin muun muassa hyötykasveja ja hedelmäpuita.

Toinen käymisen arvoinen puutarha on Koulupuutarha, joka perustettiin 1900-luvun alussa kasvitieteelliseksi puutarhaksi tukemaan viereisen oppikoulun kasviopin opetusta.

Kilometrin päässä Pietarsaaren nykyisestä keskustasta sijaitsee Vanha satama ja Kittholma.

Kaunis hiekkaranta ja huvivenesatama punaisine venevajoineen ovat suosittu virkistysalue, eikä lainkaan ihme, sillä paikka oli kaunis ja viihtyisä.

Pieni kaupunki oli nopeasti kierretty ja niinpä jatkoimme matkaa seitsemän sillan saaristoreitin kautta Kokkolaan.

Saaristotie kiertää kauniissa maisemissa noin tunnin matkan. Kauniilla ilmalla maisemia kelpasikin ihastella.

Hauska yllätys tuli Luodon kylän jälkeen, kun kyltti osoitti Tonttulaan. Tyynelän tontut ovat kuuluisia. Aitat, piha ja talo täynnä tonttuja. Harmillisesti paikka oli kiinni.

 

Kokkola

Kuten monessa muussakin rannikkoalueen kaupungissa, niin Kokkolassakin on puutalokaupunginosa Neristan, jossa aikoinaan ovat asuneet työläiset. Vanhan kaupungin alue on helppo kiertää jalan ja museoista saatava kävelykartta kertoo katujen ja talojen historiasta.

Kokkolan komea pyöreä vesitorni seisoo Mäntykannaksen mäellä.

Kokkola vaikutti heti mukavalta ja elävältä kaupungilta.

Kokkola olikin jo hieman isompi kaupunki ja se on kuuluisa monestakin asiasta.

Yksi kuuluisin henkilö on Suomen sodassa armeijan mukana kanttiininpitäjänä toiminut Brita Granlund, joka toimi innoituksena Lotta Svärdin hahmolle kansalliskirjailijamme Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Lotta Svärdin kotitalon voi löytää Neristanista.

Kokkolassa on monipuolisia kulttuurielämyksiä ja paljon erilaisia tapahtumia, jotka kuten monet muutkin, olivat peruttu Korona-aikana.

Kokkolan Kauppatorilla on keskiviikkoisin Iltatori. Tori täyttyy elämästä ja voi vain kuvitella millaista siellä on kesän viimeisenä lauantaina, jolloin järjestetään huvilakauden päätösjuhla, Kokkolan Venetsialaiset. Kovasti niitä mainostettiin – jää nähtäväksi toteutuvatko nekään?

Kokkolan Yläkaupunki on nimetty Oppistaniksi. Komea Roosin talo muistuttaa Kokkolan kulta-ajoista.

Talo itsessään, mutta myös siellä nykyään sijaitseva  K. H. Renlundin museo ovat mainio vierailukohde. Talolla on maineikas historia, sillä jopa keisari Aleksanteri I on vieraillut talossa. Talon omistaja on ollut aikanaan varakas, mikä näkyy edelleen talon sisustuksessa.

Harmillisesti tämäkin museotalo oli vielä suljettuna kun kävimme siellä.

Roosin talon vieressä olevassa museokorttelissa on useampia upeita taloja, mutta myös monenlaisia mielenkiintoisia pieniä museoita.

Pedagogio on mainio koulumuseo, josta ei voi olla pitämättä.

Se on tiettävästi maamme vanhin koulurakennus, jossa on erittäin mielenkiintoinen näyttely Suomen koulun historiasta.

Näyttely tuo esiin koulujen ja opettajakoulutuksen eri vaiheet Suomessa.

Kokkolan kaikki museot ovat kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä auki klo 11-16, torstaisin aina klo 18 asti. Museoihin ei ole sisäänpääsymaksua.

”Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa hurraa hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa….”

Kaikille tuttu laulu, ja siitä muistona Englannin kuninkaalliselta laivastolta Krimin sodasta saaliiksi saatu maihinnousuvene barkassi, joka on nähtävillä puistossa olevassa puuvajassa.

Saaliksi saatu alus onkin maailman ainoa jäljellä oleva sotasaaliksi saatu alus kuninkaalliselta laivastolta. Taistelussa kuolleet yhdeksän englantilaissotilasta on haudattu Kokkolan Marian hautausmaalle. Iso-Britannia maksaa edelleen vuosittain pienen summan sotilaiden hautojen kunnossapidosta.

Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Kaarlelan kirkko ja sen pihassa oleva vaivaisukko. Nämä kannatta road tripillä käydä katsomassa.

Myös anelaatikko on tallella portin toisessa pielessä.

Kokkolasta pääsee 20 € meno-paluu laivakyydillä Tankarin majakkasaarelle. Saarelle voi tehdä päiväretken tai jäädä yöksi.

Saarella on paljon erilaisia rakennuksia ja toimintaa. Harmiksi meillä ei aikataulu antanut mahdollisuutta päiväretkeen.

Sen sijaan Harrbådan eli Harriniemen vanhalle majakalle pääsee luontopolkua pitkin kävellen tai ajamalla autolla.

 

Raahe

Jälleen yksi kaupunki, josta löytyy vanhoja puutaloja. Puutaloja voi ihailla ihan itsekseen tai sitten osallistua opastetulle kävelykierrokselle, jota elävöittää oppaan kertomat tarinat.

Raahen perustaja kenraalikuvernööri, kreivi Pehr Brahen patsas on Raahen tunnetuimpia maamerkkejä ja suosittu kuvauskohde.

Pietari Brahen patsas seisoo ylväänä ja itseoikeutettuna Wanhan Raahen keskuksena toimivalla Pekkatorilla.

Puutalokeskusta eli Puu Raahea ympäröi viehättävä tori. Alue periytyy Raahen merenkulun kulta-ajoilta.

Lisäksi Raahessa on Wanhan Apteekin museo, jonka kokoelma on koko maan arvokkaimpia farmasia-alan kokonaisuuksia.

Museo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli suljettu ja aukeaa vasta kesäkuun lopulla. Kaikki muut museot paitsi Pakkahuoneen ja Kruununmakasiinimuseo ovat Raahessa ilmaisia.

Samoin Vihreänä linnana tunnettu Soveliuksen talo oli suljettu. Saimme ihailla Raahen vanhinta rakennusta vain ulkoapäin. Rakennuksessa toimii nykyään museona, jossa pääsee näkemään, millaista oli varakkaan laivanvarustajan elämä 1800-luvulla.

Raahen Pakkahuoneen museo sijaitsee meren rannalla Wanhan Raahen alueella. sisäänpääsymaksu sinne on 5 €.

Museossa voi ihmetellä merimiesten kaukomailta tuomaa esineistöä sekä asioita, jotka kertovat merenkulkijoiden ja laivanvarustajien elämänmenosta Raahessa 1800-luvulla.

Erityisen hauska esine Kruununmakasiinimuseossa on vasikan nahasta tehty sukelluspuku ” Wanha herra”, joka on harvinaisuus koko maailmassa.

Kruununmakasiinimuseoon  on lauantaisin vapaa pääsy. Muina ajankohtina sisäänpääsymaksu on yhteen museoon 5 €/aikuiselta tai sitten voi hankkia  tähän museoon ja Pakkahuoneen museoon 8 € maksavan yhteislipun. Lapset pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Museot ovat auki muina päivinä paitsi maanantaina, jolloin ne on suljettu.

Kirkkokadun varrella sijaitsee Raahen komea jugendkirkko. Muutkin alueen kirkot ovat tutustumisen arvoisia kohteita ja niissä on kuuluisten taiteilijoiden maalaamia alttaritauluja. Erityisesti Pattijoen Jätinkirkko on käymisen arvoinen kirkon. Kirkon alttaritauluna on tyrolilainen kullattu puuveistos.

Raahen kaunis Keskuskoulu on ehkä Suomen kaunein rakennus opiskella.

Myös kaupungintalo on komea.

Aika kamala sen sijaan oli aikoinaan Suomen korkein asuinkerrostalo eli Tornitalo, joka on kaupungin näkyvin maamerkki. Se on aikoinaan toiminut myös vesitornina. Nyt tornissa toimii ravintola.

Raahen edustan saaristo soveltuu hienosti retkeilyyn. Esimerkiksi Iso-Kraaseli, Ämmä-Äijä ja Smitin saaret ovat mainioita retkikohteita. Saaristoon pääsee tutustumaan risteilyillä, tekemällä edestakaisen päiväretken lautalla saarelle tai tekemällä rengasmatkan saarien välillä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla tunnelma olisi normaalisti Raahessa huipussaan, sillä Pekan päivänä juhlitaan kaupungin perustajaa Pehr Brahea. Värikäs kesäjuhla tuo Raaheen normaalisti tuhansia ihmisiä. Nyt nämäkin juhlat kuten monet muut Raahen kesätapahtumat oli peruttu.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rauma, Pori, Kristiinankaupunki

 

Rauma

Eipä ole kymmeniin vuosiin tullut Raumalla käytyä.

Pitsinnypläyksestä kuulussa kaupungissa sijaitsee kaksi Suomen seitsemästä UNESCOn suojelemasta maailmanperintö- kohteesta. Vanhan Rauman idyllinen puukaupunki on toinen niistä.

Vanha Rauma on Rauman sydän.  Sen koristeelliset puutalot ja idylliset pienet kujat ovatkin kaunista katsottavaa. Ei siis ihme, että tämä on listattu yhdeksi Suomen parhaimmista nähtävyyksistä.

Toisin kuin monessa muussa puutalokaupungissa, kadut olivat melko leveitä ja niille sai myös parkkeerata auton. Auto kannattaa kuitenkin jättää opastetuille parkkialueille ja parhaiten Vanhaan Raumaan tutustuukin kävellen. Raumalla pysäköinti on ilmaista kaikkialla.

Rauman toinen Unescon maailmanperintökohde on hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Sammallahdenmäki.

Paikassa on pronssikaudelta peräisin oleva hautaröykkiöalue, johon voi tutustua kulkemalla puolentoista kilometrin pituisen reitin.

Sammallahdenmäen polku on melko kivikkoinen ja juurakkoinen, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Polku hautoineen on melko huonosti opastettu, joten kartta on hyvä olla olemassa. Emme kiertäneet koko lenkkiä, vaan menimme vain vähän matkaa ja käännyimme takaisin.

Vanhaan Raumaan on saatavilla useita erilaisia mobiilisovellus- oppaita. Kannattaa ladata sellainen, jos haluaa saada kaiken irti paikan historiasta ja tarinoista.

Vanhan Rauman opastettuja kävelykierroksia on myös tarjolla keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Kapeat ja mutkittelevat kadut, pienet putiikit ja hyvin hoidetut puurakennukset saavat turistin viihtymään täällä. Paikalla olikin paljon ihmisiä.

Raumaan voi myös tutustua Kake-kaupunkijunalla, joka nyt kesän 2020 poikkeusolojen vuoksi ei ollut käytössä. 50 minuutin kaupunkikierros kuljettaa matkaajan tärkeimmille nähtävyyksille 5 €/ aikuinen ja 4 €/ lapsi.

Poiketa kannattaa Pyhän Ristin kirkkoon, jonka värikkäät seinämaalaukset poikkeavat melkoisesti meille tutuista koruttomista luterilaiskirkoista.

Kordelinin kappeli on myös tutustumisen arvoinen. Jugendtyylinen hautakappeli sijaitsee Rauman vanhalla hautausmaalla.

Vanhan kaupungin Wälmlä talon piharakennukset kätkevät sisäänsä omistajien ylläpitämän ilmaisen kotiseutumuseon, jossa riittää katseltavaa ja kuunneltavaa.

Monissa Vanhan Rauman ravintoloissa ja kahviloissa on sisäpihaterassi, jonka olemassaoloa ei välttämättä heti huomaa.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla avautuu iltatorit, joita järjestetään tiistaisin ja torstaisin kello 16-20. Kirppis- ja torimyyjien lisäksi iltatorilla on erilaista ohjelmaa. Harmillisesti matkamme oli ennen juhannusta, joten iltatori jäi meiltä kokematta.

Rauman vesitornin huipulle pääsee ihailemaan maisemia ja siellä toimii hyvätasoinen ravintola. Vesitornista voi ihailla Rauman edustan vesialuetta.

Jos lomalaisella ei ole kiire, mainio paikka vierailla on Raumanmerellä sijaitsevat matkailusaaret. Saarille on kesäaikaan päivittäinen yhteys Rauman Saaristokuljetuksen ja Airisto Linen vesibusseilla.

Raumalle suunnistavan matkailijan kuulemma kannattaa tutustua ainakin Kuuskajaskarin linnakesaareen, Reksaareen sekä Kylmäpihlajan majakkasaareen, jonka majakan huipulta avautuvat  upeat näköalat. Aikataulu näiden saarten kartoittamiseen ei tällä kerralla meiltä onnistunut.

Poroholmassa on Rauman oma Löyly eli Löylymestari. Kaikkien yhteinen rantasauna suurine terasseineen.

Saunasta pääsee  8 euron hinnalla/ aikuiset ja 3,50 €/lapset pulahtamaan mereen sekä kylpemään poreammeeseen tai paljuun.

Talvisin paikassa on avantouinti mahdollisuus.

Rauma on vilkas kesäkaupunki, jossa on normaalisti Pitsiviikon lisäksi on festareita, erilaisia musiikkijuhlia ja muita tapahtumia. Rauma myös vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

 

Pori

Matka jatkui kohti Poria. Porissa olemme jokusen kerran käyneet aika lähiaikoinakin, miksi kaupunki ohitettiin aika lailla vauhdikkaasti.

Kirjurinluoto  – Porin keskuspuisto, joka tunnetaan parhaiten Porin Jazzin kesäisenä suurtapahtuma- paikkana, oli tällä kertaa kovin hiljainen.

Hiljainen oli Porin kesäkin. Vilkkaaksi suunniteltu tapahtumakalenteri oli täynnä peruutuksia.

Pori itsessään ei ole kovin mielenkiintoinen kaupunki, eikä siellä ole paljon nähtävää. Porin ympäristössä kylläkin on nähtävää.

Kivi-Porin 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetut kivitalot ovat kiva poikkeus. Kuten esimerkiksi kuvauksellinen raatihuone ja Cygnaeuksen koulu, jonka edessä on Cedercreutzin kuuluisa äestäjä patsas.

Mielenkiitoisen näköinen on  myös vanha puuvilla tehdas, jossa nykyisin toimii kauppakeskus Puuvilla.

Myös Ahlaisen kaunis puutaloista koostuva merenrantakylä, ja sen vanha puukirkko ovat ihan kauniita paikkoja.

Tarjolla olisi ollut risteilyjä saaristoon ja Pohjoismaiden suurimmalle jokisuistoalueelle Kokemäenjoella.

Tänä kesänä erilaisia lähietäisyydellä olevia kohtaamisia ja oleskeluja kuitenkin halusi varoa ja niin jäi nämäkin tekemättä. Käymättä kävi myöskin Reposaari.

Käppärän hautausmaalla sijaitsevassa Juséliuksen mausoleumissa kannattaa käydä.

Mausoleumin alkuperäiset freskot on maalannut Akseli Gallén-Kallela. Mauseoelumi on varmaankin yksi maamme kauneimmista ja sen historiakin on melkoisen mielenkiintoinen.

Porista lähdettyämme poikkesimme Noormarkussa sijaitsevaan Ahlströmin ruukkialueelle, joka on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista!

Yyteri ja sen kuulut hiekkarannat ohitettiin vauhdilla, sillä suuntana oli Kristiinankaupunki.

 

Kristiinankaupunki

Tämä kaupunki oli minulle entuudestaan täysin tuntematon. Historian pakollisesta oppimäärästä tiesin sen perustetun edistämään Pohjanlahden kaupankäyntiä –  tervan ja puutavaran vientiä suurilla purjelaivoilla maailmalle ja nimetyn maatamme tuolloin hallinneen Ruotsin kuningattaren mukaan.

Sitä en tiennyt, että Kristiinankaupunki on Suomen puutalokaupungeista harvoja, joka ei ole koskaan palanut.

Kaupunki onkin melkein kokonaan rakennettu puutaloista. Puutaloja on monelta eri vuosisadalta ja kymmeneltä.

Kieli vahvistui jälleen ruotsiksi.

Kristiinankaupungin kuvaa hallitsee valkoinen raatihuoneen rakennus kellotorneineen. Raatihuoneen kellotorni näkyy jo kaukaa kaupunkiin saapuvalle.

Lisäksi kaupunkiin saapuvat näkevät Myllykallion komean tuulimyllyn osana kaupungin siluettia.

Aikoinaan myllyillä jauhettiin viljaa alueen suuresta sadosta ja niitä oli enemmän, nyt jäljellä on vain tuo yksi.

Kristiinankaupunki on todella pieni kaupunki, jonka kiertää hetkessä läpi.

Puutalojen Vanha kaupunki ei poikkea monesta muusta rannikkokaupungin vastaavasta.

Upeita yksityiskohtia kaupungista kuitenkin löytyy. Ruotsin vallan aikaan kaupunkiin tulevilta kauppiailta perittiin pieni tullimaksu ja näistä ajoista on jäljellä vielä tullitupia ihailtavaksi.

Puinen, punainen ja hyvinkin tyypillinen rannikon kirkko – Ulrika Eleonora –kirkko on hieman erilainen ja siksi ihan mielenkiintoinen käyntikohde.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Parainen, Turku ja Uusikaupunki

 

Parainen – saaristokaupunki, pala paratiisia

… ainakin mainos lupaa tämän… Paraisten kaupunki on Saaristomeren keskus?  Parainen sijaitsee vain reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Turusta etelään.

Pieni mutta viehättävä Parainen on nopeasti kierretty.

Keskustassa seisova pieni harmaa kivikirkko, vanhan Malmin kaupunginosa, Skyttalan museo sekä kotiseutu- ja teollisuusmuseo sekä kaupunkia ympäröivä vesistö luovat aurinkoisena päivänä mukavan näköisen maiseman.

Kurkata kannattaa myös kansallis- kirjailijamme  rouvan Fredrika Runebergin kotitalon pihalle, jossa voi myös nauttia kupposen kahvia.

Parainen on saaristokaupunki, joka käsittää suuren osan Saaristomeren alueesta ja sen tuhansista saarista ja luodoista. Parainen onkin monelle mökkipaikkakunta.

Syy, miksi meidän ”matkakoukku” Saaristomeren kautta tehtiin, on Paraisten kuvauksellinen avolouhos.

Avolouhoksen näköalapaikalle pääsee näppärästi jättämällä auton osoitetulle parkkialueelle ja kävelemällä n. 200 m ylös hiekkatietä. Näkymä olikin melkoinen.

Lauttaliikenne Saariston rengastielle ja Iniöön, sekä edelleen Kustaviin Paraisista on säännöllistä. Paraisista alkaakin sekä iso, että pieni Saaristomeren rengastiereitti, joka on pyöräilijöiden ja lomamatkaajien suosiossa.

Saariston rengastie on teiden, siltojen, lauttojen ja lossien yhdistämäreitti Turun saaristossa.

Rengastien kokonaismatka on parisen sataa kilometriä lautta- ja lossiyhteyksineen. Yhteydet ovat pääasiallisesti maksuttomia.

Rengastien reitti kulkee saarissa pääasiassa metsien keskellä, miksi juurikaan nähtävää näillä osuuksilla ei ole. Jos kuitenkin aikoo ajella pienen tai ison rengastien kannattaa varautua lauttajonoihin.

Kerran aiemmin tuolla pyörähtäneenä skippasimme nyt tämän osuuden ja jatkoimme matkaa kohti Turkua.

 

Turku

Kohti Turkua….  matka toi mieleen monet opiskeluaikojeni ajomatkat sekä monet kerrat kun perheenä matkustimme Ruotsiin. Aahhh, laivan kannella istuessa ja ihaillessa… niin upeaa saaristoa… käy mielessä ajatus, että täytyy kait tuokin matka tehdä joskus uudestaan?

Sekä Viking Linen että Siljan terminaali sijaitsee Turun linnan lähellä.  Satamaan pääsee kätevästi myös Turkuun tulevilla kaukojunilla ja busseilla.

Turussa on hyvin busseilla toimiva paikallisliikenne ja kaupunkien keskustassa liikkuu myös paljon polkupyöräilijöitä sekä sähköpotkulautailijoita, joita kulkee vilkkaan liikenteen seassa omilla pyöräkaistoillaan.

Viimeksi vierailimme kolme vuotta sitten Turussa Tall Ships Races tapahtumassa, jolloin Turku näyttäytyi melkoisena Show-tähtenä.

Nyt rauhallinen kaupunki tarjosi nostalgian lisäksi parhaat palansa, Turun linnan ja joulurauhasta kaikille tutun Turun tuomiokirkon.

Turun linna on melkoisen mielenkiintoinen myös sisätiloiltaan, vaikka Keski-Euroopan linnojen loistoon se ei yllä. Hyvin säilynyt linna näyttelyesineistöineen kannattaa käydä katsomassa. Linnan pihalla on kesäaikaan myös erilaisia tapahtumia.

Korotettu sisäänpääsyhinta kesäaikaan hieman mietitytti. 14 € aikuiset ja lapset 5 € tuntui melko paljolta. Tarjolla on myös perhelippuja.

Ehdottomasti kannattaa vierailla Turun tuomiokirkossa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko.

Kirkon näyttely ja museo kuvaa hyvin historiamme uskonnollista kehitystä.

Pakko sanoa, kirkko on komea monessakin mittakaavassa.

Täysin epätyypillisesti myös kirkkomuseon sisäänpääsyhinnat olivat maltilliset; aikuiset 2 € ja muut 1 €.

Kerran se on käytävä Ruissalossakin… luontoa ja komeita rantamaisemia… ja joskus tulevaisuudessa taas riehakkaita tapahtumia. Ruissalon leirintäalue oli aivan kelpo ja maisemat upeat.

Turun kaupungin ulkoilusaaret ovat käymisen arvoisia, jos aikaa vaan kesämatkalaisella riittää. Meillä aikaa Turkuun riitti päivä ja  yöpymisen verran. Eli ulkoilusaarille emme ehtineet.

Turun lähistöllä voi liikkua ja lomailla monella tapaa. Yksi suosituimmista tavoista on piipahtaa lähisaariston ulkoilusaarille, jonne voi tehdä päivän tai useamman kestäviä kesäilyreissuja. Vepsälle, Maisaarelle ja Pähkinäiselle pääsee Rymättylän Haapalan rannasta lähtevällä yhteysaluksella. Kyyti on ilmainen, mutta laivapaikka pitää tilata erikseen viimeistään edellisenä päivänä.

Aurajoki ja jokirannan usein mainostetut ravintolat olivat korona-ajasta huolimatta aivan täyteen ahdettuja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja meininki oli rentoa.

Historiallinen purjelaiva Suomen Joutsen ei ehkä jatkossa ole enää kiistatta Aurajoen komein näky, sillä juuri kunnostettu puinen kauppalaiva Sigyn tulee tulevaisuudessa varmasti haastamaan Suomen Joutsenen.

Sigyniin ei pääse tutustumaan vasta kuin ensi vuonna, joten laivan sisätiloista en voi kommentoida. Mastotkin vielä puuttuivat entisöidystä komeudesta, mutta jo nyt voi sanoa sen olevan vaikuttava näky.

Sivuosumana Aurajoella kellui Ruotsiinkin joskus kauan sitten matkustajia kuljettanut autolautta M/S Bore, joka toimii nykyään laivahostellina.

Aurajoessa kelluvat myös muut Forum Marinumin suurimmat museolaivat. Laivoihin ja itse museoon pääsee kätevästi kesärannekkeella, jonka hinta aikuiselta on 18 € ja lapselta 10 €.

Luostarinmäki sen sijaan tarjoaa mahtavan ulkoilmamuseon, joka käsittää kaikkiaan kahdeksantoista korttelia upeita vanhanajan verstaita ja käsityöläisten koteja.

Viehättävä ulkoilmamuseo pitää sisällään hienon puutaloalueen esineistöineen. Sisäänpääsymaksu museoalueelle oli 8 €/ aikuinen ja 3 €/lapsi. Myös perhelippuja on saatavilla.

Alue on mainio vierailupaikka ja netistä on kuunneltavissa ääniopastus alueen paikkoista. Alueelle järjestetään myös opastettuja yleisökierroksia. Toki alueesta saa paljon irti ihan vaan itsekseen kiertelemälläkin.

Kupittaan edessä olevassa puistossa on myös kiva käyskennellä ja katsoa lammessa uivia sorsia.

Turussa on normaalisti monia kivoja kesätapahtumia, joista mainittakoon erilaiset musiikkitapahtumat, kesäteatterit ja keskiaikatapahtuma. Nyt jääkin nähtäväksi, miten näiden kaikkien loppukesän tapahtumien käy?

Turun apteekkimuseo AQ, ssa kannattaa vierailla. Sisäänpääsyjen hinnat kotimaanmatkailussa kylläkin ihmetyttää. Aikuisten lippu maksoi  6 € ja lapset 2 €

Turussa asioita on ”Täll ja tois puol jokke”.

Turussa on yhdeksän Aurajoen ylittävää siltaa.

Pyöräilijät ja jalankulkijat voivat ylittää joen myös Förilla, joka on perinteinen ja turkulaisille rakas lauttayhteys ”tält puol jokke, tois puol jokke”.

Nähtävyydeksi kait voi mainita kuuluisaksi nousseen Turun funikulaarin, joka on Suomen ensimmäinen kaupunkifunikulaari.

Turussa on myös useita erilaisia pubeja. Old Bank, Panimoravintola Koulu ja Uusi Apteekki ovat piipahtamisen arvoisia.

Viimeisintä baaria onkin kuvattu kohtaamispaikkana useissa Vares kirjoissa.

Turun tori oli edelleen melkoisessa myllerryksessä, eikä tuo nyt ihan heti taida valmistuakaan. Silti torilla oli vipinää. Tilaltaan puoleksi kutistunut tori oli melkoisen ahdas torikojuineen.

Turun vierailulla kannattaa piipahtaa 120 vuotta vanhassa kauppahallissa. Kauppahallissa on varsin hyvä tarjonta sekä tunnelma.

Matka Turusta jatkui eteenpäin. Naantalin ohitimme tällä kertaa vauhdilla.

Naantali on aikoinaan koluttu Muumimaailman takia moneen kertaan.

Kiva pieni vanha kaupunki, upea rantabulevardi ja Birgittalaiskirkko eivät jaksaneet innostaa. Ainoa, mikä olisi ollut käynnin ja kuulemisen väärtti, on kello kahdeksalta kirkontornista soitettava Naantalin perinteinen iltavesperi, trumputtajan rummutus ja iltahuuto.

 

Uusikaupunki

Matka jatkui kohti Uuttakaupunkia, jonne Turusta oli matkaa n. 1½ tuntia. Heti aamusta lähdimme kiertämään pikkuruista kaupunkia.

Keskustassa markkinointiin olevan vilkas ja eläväinen tori, jossa lauantaisin vietetään erilaisia ”Tul toril” -teematoreja. No ei ollut vilkas ei. Eikä muutenkaan kummoinen vaikka lauantaiaamuna torilla pyörähdimmekin.

Tori oli melkoisen olematon moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Myös keskusta ja itse asiassa koko Uusikaupunki on nopeasti kierretty.

Kulttuuripolku on infopaketti turisteille Uudestakaupungista.  Kulttuuripolun esitteen saa sähköisenä Uudenkaupungin matkailusivuilta.

Uudesta kaupungista järjestetään myös risteilyjä merisäästäkin tuttuun Isokarin majakkasaarelle.

Isokari sijaitsee Selkämeren eteläosassa Pohjanlahdella ja se kuuluu Selkämeren kansallispuistoon.

M/S Kertulla tehtävä kokopäivän risteily Isokariin kannattaa varata etukäteen, koska aluksessa on rajoitettu paikkamäärä. Netistä ostettuna lippu maksaa 59 €/ aikuinen ja laivalta 69 €. Lasten lipun hinta on 29-35 €. Hinta sisältää edestakaiset merimatkat, opastetun saarikierroksen sisäänpääsyn majakkaan sekä lounaan Isossakarissa.

Uudenkaupungin Bonk-museossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Vaikka museo on melko pieni, ovat sen kummalliset laitteet mielenkiintoisia. Museoon on kerätty hullunkurisia Bonk-fantasiatuotteita.

Museossa on esillä mm. toimintavapaita koneita, kosmisen terapian sovellutuksia, disinformaatio- järjestelmiä sekä paikallistettuja mustia aukkoja. Nämä härpäkkeet olivat selvästi villin mielikuvituksen tuotetta, mutta hauskoja.

Museo on auki jokapäivä klo 11–15. Tutustuminen museoon maksaa 9 €  aikuinen ja 4 € lapset.

Lisäksi Uudessakaupungissa on Wahlbergin museotalo, Luotsimuseo ja Merimiehen kotimuseo, jotka tänä vuonna avautuivat vasta  juhannuksen jälkeen.

Uusikaupunki on tunnettu autokaupunki. Uudenkaupungin Automuseota pidetäänkin Suomen merkittävimpänä automuseona. Mainoksen mukaan museon kolmessa näyttelyhallissa on laaja valikoima autoklassikkoja ja paljon muutakin nähtävää. Kunniapaikalla on ensimmäinen suomalaisauto, Korvensuu vuodelta 1913.

Olemme kierrelleet maailmalla isoissa automuseoissa ja tämän museon melko suolainen sisäänpääsymaksu ja ennakkokartoituksena tehty  melko suppea autotarjonta eivät meitä tällä kertaa houkutelleet. Museo on auki ympäri vuoden joka päivä klo 11–17, kesällä tunnin pidempään. Sisäänpääsymaksu on 15 € aikuinen ja 5 € lapset. Automuseo on aivan Uudenkaupungin autotehtaan vieressä ja parkkialueesta näkee, että paljon on porukkaa töissä tehtaalla.

Uudestakaupungista matka jatkui Velhoveden rengasreittiä eteenpäin, suuntana Rauma.

Matkalla pääsi ihastelemaan toisella puolella siintävää Itämerta ja toisella puolella kimaltelevaa Uudenkaupungin makeanvedenallasta, joka on syntynyt kahden merenlahden, Velhoveden ja Ruotsinveden, patoamisesta vedenhankintaa varten.

Tiet olivat melkoisen kapeita ja osittain myös päällystämättömiä sekä melko huonossa kunnossa. Osittain metsäiset tietaipaleet katkaisi uskomattoman kauniit merelliset maisemat. Auringon kimallellessa laineilla matka taittui Novaa kuunnellen.

Matkailua maailmalla

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Porvoo- Helsinki

 

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa

Ei tässä näin pitänyt käydä. Vannoimme joskus, että emme mökkeile, veneile tai asuntoautoile  – kiertolaisen elämä maailmalla sopii meille parhaiten. Korona päätti toisin ja tilannesidonnaisista syistä kiertolaisen elämää kotimaassa päädyimme toteuttamaan asuntoautolla suunnitellun Balkkanin junamatkailun sijaan.

Kaksi keltanokkaa liikkeellä ja jännitystä ilmassa.

Onneksi löysimme Aavuokrauksen, jonka asiantuntevien ja opastavien henkilöiden kanssa oli helppoa ja turvallista asioida. Varaus sujui mutkitta ja viestintä toimi. Saimme mahtavalla opastuksella vuokrattua aivan pakasta otetun asuntoauton.

Kynnys roadtripille ei ollut suuri, koska asuntoauto oli hyvin varusteltu, jopa retkipöytä ja tuolit tulivat mukana.

Moni asia oli mietitty jo puolestamme. ISO kiitos!

Auto oli juuri kahdelle ihmiselle sopiva ja tilat toimivat. Sänky oli tilava ja patja oikein hyvä nukkua.

Matkastamme tuli melkoinen maisemamatkailu, koska monet tapahtumat ja toiminnot olivat edelleen viikkoa ennen juhannusta ja juhannuksen aikaan koronatilanteen takia alasajettuina.

Olimme myös päättäneet ajaa mahdollisimman monia pikkuteitä moottoriteiden sijaan…kun tämä matka kerran tehdään, niin kaikki irti kauniista Suomesta. Suunniteltu matkareitti tosin meni moneen kertaan matkan aikana uusiksi.

Välillä tiet olivat melko huonokuntoisia,  mutta silti matkamukavuus ei kärsinyt kun auto oli luotettava ja hyvässä kunnossa sekä helppo ajaa.

Alkuperäinen matkasuunnitelma muuttui lennossa, kun Norja avasi rajansa ja olikin yht´ äkkiä mahdollisuus poiketa rajan toiselle puolen. Kiitos autonvuokraajalle, joka mahdollisti autoilun Norjassa.

Kilometrejä tuli matkan aikana noin 4750. Ensimmäisten satojen kilometrien jälkeen opimme, että karavaanari on kaikkien kaveri ja kyynären nivelkuluman pelosta huolimatta karavaanarit moikkaavat kohdatessaan toisilleen, joten ei kun käsivarsi heilumaan!

Moni paikka Suomessa tuli koluttua. Silti lähtöpisteestä lähdön jälkeen matkakuvauksesta puuttuu moni ihan YES kapunki, mutta kun olemme ne päiväretki  kuvausreissuilla tehneet, ei niihin tässä kohtaa panostettu. Maininnan saa kuitenkin  Kouvola, Raasepori ja sen ruukit sekä rannikkotie ja Hanko.

Imatralle olisimme eksyneet uudestaan jo koskinäytöksen takia, mutta ne aloitettiin uudelleen koronan takia vasta reissumme jälkeen.

Tämä kuva onkin ennen Imatran kosken padon kunnostustöitä.

Imatralla on myös kuuluisa Valtion hotelli sekä pari muutakin näkemisen arvoista kohdetta.

 

Porvoo

Ensimmäisenä täytyy kokea Helsingistä noin tunnin ajomatkan päässä oleva Porvoo, tuo hieno- pieni ja idyllinen kaupunki. Porvoo sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä Helsingistä. Porvooseen pääsee helposti bussilla tai omalla autolla. Bussivuoroja on runsaasti.

Porvoo on monien silmissä erityisen mainio kesäkohde, jonka isoin nähtävyys on tunnelmallinen Vanha Porvoo ja kivinen Tuomiokirkko.

Kirkon jylhä figuuri hallitsee itseoikeutetusti kaupungin maisemaa. Tuomiokirkko seisoo ylväästi kukkulan päällä toimien maamerkkinä Porvooseen saapuville.

Kirkko on yksi Suomen suosituimmista kirkoista, mitä perhejuhliin tulee ja merkittävä myös maamme historiassa valtiopäiväkirkkona.

Kävijä voi kuulla kirkossa silloin tällöin myös urkujensoittoja. Urut ovatkin yhdet maamme parhaat. Kävijä kuulee myös ruotsinkieltä, sillä Porvoo on vahvasti kaksikielinen kaupunki.

Porvoon Vanhan kaupungin alue, sekä turisteille tarkoitetut parkkialueet ovat turistiaikaan hyvin ruuhkaisia. Hyvä ja ilmainen parkkivihje on Linnamäen parkkialue vanhan Pappilan vieressä. Sieltä voikin mainiosti aloittaa tutustumisen Porvoon merkittävämpiin nähtävyyksiin.

Parkkipaikalta pääsee suoraan Linnamäen ulkoilualueelle, jossa Edelfeltin kuuluisassa taulussa oleva yli sata vuotta sitten maalaama ikihonka kirkkomaisemineen on nähtävissä.

Linnamäeltä avautuu myös kaunis kaupunkikuva Porvooseen. Muuta nähtävää ja koettavaa Linnamäki ei sitten tarjoakaan.

Linnamäeltä on lyhyt reitti Porvoon keskustaan ja Vanhaan kaupunkiin.

Huomioida kannattaa, että vanhoja ihania rakennuksia ja sokkeloisia kujia on myös kirkon toisella puolella, jonne ei näyttänyt kovin moni turisti eksyvän.

Turisti-infosta, joka sijaitsee joen toisella puolella Taidetehtaalla saa hyvän kävelykartan kaupungin eri nähtävyyksille.

Mutkittelevat mukulakivikadut, pienet putiikit ja värikkäät puutalot luovat Vanhaan Porvooseen mukavan tunnelman.

Suomen vanhimmassa raatihuoneessa sijaitsee pieni ja viehättävä museo, joka on täynnä maallemme merkittävää historiaa. Pääsylipun hinta aikuiselta on 8 €, lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.

Samalla lipulla pääsee vierailemaan viereiseen Holmin taloon, jossa voi tutustua varakkaan porvoolaisen kauppiasperheen kotiin ja talon elämään 1700-luvun lopulla. Alakerrassa on esillä vaihtuvia näyttelyitä.

Mainita kannattaa myös aivan ihana lelumuseo, josta löytää tuttuja lapsuudenajan leluja, suosittelen lämpimästi. Sisäänpääsy lelumuseoon hieman yllätti 4 €  aikuinen ja 2,50 € lapsi.

Vanhassa kaupungissa yksi kiva käyntikohde on Brunbergin karkkitehtaan myymälä, jossa voi myös maistella erilaisia herkkuja.

Kuuluisat ”Neekeripusut”, nykyisin suukot ovat täältä kotoisin. Porvoo on myös viime aikoina kunnostautunut ravintolakaupunkina. Kaupungissa onkin monta korkeatasoista ravintolaa.

Porvoon kuvatuimmat kohteet ovat joenvartta reunustavat punamultaiset vanhat suola-aitat.

Porvoon keskustassa on helppo liikkua jalan, sillä kohteet ja nähtävyydet sijaitsevat lähellä toisiaan.

Uudempi osa jokirantaa kahviloineen ja veneineen on sekin kiva käyntikohde.

Kaupungin keskustassa on viehkeä tori, joka ainakin näin kesäaikaan näytti paikallisten kohtaamispaikalta.

Kaupungintalo seisoo ylväänä torin laidalla.

Porvoossa on myös muita kauniita vanhoja kivisiä rakennuksia.

Kaupungin keskustan toisella puolella on kansalliskirjailijamme Runebergin koti, joka on ihan hauska tutustumiskohde. Kesäisin koti on avoinna päivittäin klo 10-16 ja sisäänpääsymaksu on 8 € aikuiselta, lapset pääsevät ilmaiseksi. Päivittäin on myös mahdollisuus osallistua yleisöopastuksiin. Alueen Empire korttelit houkuttelevat myös kävijöitä. 

Joenranta vaikutti kivalta alueelta viettää kesäpäivää.

Joella parkissa oli myös Runebergin risteilyalus, joka kulkee kuulemma upeaa saaristoreittä Porvoosta Helsinkiin ja päinvastoin.

Moni turisti tekeekin retken toiseen suuntaan laivalla ja toinen suunta kuljetaan bussilla.

Näsin hautausmaalla on paljon vanhoja hautamuistomerkkejä ja useita Porvoon talous- ja kulttuurielämään vaikuttaneiden henkilöiden suku- ja perhehautoja, joihin voi tutustua karttaan piirretyn reitin mukaan. Lähellä hautausmaata on suuri siirtolohkare Näsinkivi, jossa on näköalapaikka uudempaan Porvooseen.

Hauskasti maisemakuvassa erottui Kokonniemen laskettelukeskus. Pakko oli käydä tuo katsomassa, koska hiihtohissit näyttivät toimivan kesälläkin?

Rinteessä oli satoja alamäkipyöräilijöitä. Melkoisen toimivan näköinen systeemi.

Yötä emme Porvoossa aikoneet viettää, mutta tiedoksi, Porvoon Karavaanarialue sijaitsee lähellä laskettelukeskusta. Paikallinen kehotti eksymään Kokonniemen kärkeen, jossa kuulemma oli sijainnut aiempi camping alue. Puistomainen paikka sijaitsi jokisuistossa, meren rannalla.  Ihan kivan näköinen alue, jossa oli perheitä grillaamassa ja onkimassa.

 

Helsinki

Helsinki on iso kaupunki ja siellä saa helposti kulumaan useammankin päivän. Pikainenkin kierros vie koko päivän.  Asuntoautolla ei keskustaan kannata yrittää.

Parasta on suosiolla jättää asuntoauto joko metroparkkiin ja saapua keskustaan metrolla tai jättää auto hieman kauemmaksi keskustasta ja hypätä ratikkaan.

Julkisten kertalipun hinta on 2,80 €, jos ostaa sen automaatista tai lataa mobiilisovellukseen. Bussissa lipun voi myös ostaa kuljettajalta, mutta silloin sen hinta on 4 €. Lasten liput ovat puolet halvempia. Lipun voimassaoloaika vaihtelee lipputyypistä ja ostotavasta riippuen.

Mikäli päivän aikana liikkuu useamman matkan, kannattaa hankkia vuorokausilippu, joita on saatavilla 1-7 päiväksi. Kaupungin keskustaan pääsee kätevästi myös lähijunilla ja bussilla.

Vinkkinä, jos jättää auton esim. Herttoniemen lähelle parkkiin kannattaa vierailla Herttoniemessä sijaitsevassa Marimekon tehtaanmyymälässä. Paikka kuhisi ennen koronaa Marimekosta hullaantuneita ulkomaalaisia ja aina sieltä jotakin on itsellenikin tarttunut mukaan.

Sisäänpääsyhinnat Suomessa ovat joka paikkaan aika korkeat, joten Helsingissä vierailuun voi hyvä hankinta olla Helsinki Card, jolla pääsee 28 huippunähtävyyteen. Helsinki korttia on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa: yhden, kahden tai kolmen päivän kortti. Hinnat vaihtelevat kortin keston ja tyypin mukaan aina 44 – 82 € välillä.

Helsingin keskustassa nähtävyyksiin pystyy hyvin tutustumaan kävellen, vuokraamalla kaupunkipyörän tai sitten kaupunkipotkulaudan. Helsinki on viime vuosina panostanut kaupunkialueen pyöräilyyn ja pyöräilijöille onkin kaupungissa omat pyöräilyväylät.

Hauska ja kätevä tapa tutustua Helsinkiin on hypätä kakkosen ratikkaan, jonka reitti toimii hyvänä nähtävyysreittinä.

Reitin varrella on useita Helsingin nähtävyyksiä.

Kirkkaan punainen KOFF spåra on ravintolaksi muutettu ratikka, joka myöskin kiertää Helsingin kantakaupungin keskeisimmät nähtävyydet noin tunnin kestävällä kierroksella. Tasatunnein lähtevän spåran kyytiin pääsee ilman ennakkovarauksia Rautatientorin Mikonkadun pysäkiltä.

Jos oikein innostuu ratikoista, kannattaa vierailla pienessä, mutta mielenkiintoisessa ratikkamuseossa. Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Töölönkadulla sijaitsevasta museosta ei ole pitkä matka Olympiastadionille, jonka korjaustyöt olivat melkein valmiit. Stadionin korkea torni tulee varmaan jatkossakin toimimaan näköalapaikkana.

Helsingin tunnetuin tori on Kauppatori, joka sijaitsee Presidentinlinnan edustalla Eteläsatamassa.

Torilla myydään perinteisiä toriherkkuja, mutta myös turisteille suunnattuja matkamuistoja.

Erityisen tarkkana kannattaa olla kädestä syötävien herkkujen kanssa, joiden on suuri vaara hävitä röyhkeiden lokkien suuhun.

Eteläsatamassa on Allas Sea Pool, jonka lämminvesiallas sekä merivesiallas saunoineen palvelevat uimareita, liikkujia, viihtyjiä ja hengailijoita ympäri vuoden. Uiminen ja saunominen maksaa 14 €/aikuinen ja 7 €/lapsi.

Altaan vieressä on Helsinki SkyWheel maailmanpyörä.

40 metrin korkeudesta avautuu upeat maisemat kaupungin ja meren ylle, sekä lähisaaristoihin.

Vierailu maisemapyörässä maksaa 13 €/aikuinen ja 9,50 €/ lapsi.

Kauppatorilta käsin voi ihailla myös suuria satamassa parkissa olevia risteilyaluksia, joita tilanteesta johtuen oli nyt normaalia vähemmän.

Kauppatorilta pääsee kätevästi myös Suomenlinnaan, joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja yksi Suomen suosituimmista käyntikohteista.

Lautat kuljettavat niin turistit kuin Suomenlinnassa pysyvästi asuvat perille HSL:n lipun hinnalla.

Suomenlinnassa on paljon katsottavaa ja koettavaa.

Mikäli haluat tutkia linnoituksen muurien sokkeloita ja käytäviä, kannattaa taskulamppu ottaa mukaan.

Lisäksi kauppatorilta pääsee veneellä Korkeasaaren eläintarhaan. Korkeasaareen pääsee myös Mustikkamaan sillan kautta. Kauppatorin rannasta lähtee myös erilaisia risteilyitä Helsingin edustan saaristoon, saarille sekä Porvooseen.

Länsiterminaalista, Katajanokalta ja Olympiaterminaalista pääsee risteilyille niin Tallinnaan kuin Ruotsiinkin – normaalioloissa.

Torilta ei ole pitkä matka Helsingin tuomiokirkolle, jonka upea figuuri ottaa Helsinkiin mereltä päin saapuvat vastaan.

Senaatintorin laidalla sijaitseva valkoinen Tuomiokirkko on kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä.

Tuomiokirkon katolla seisoo juurikin kunnostetut kahdentoista apostolin patsaat.

Senaatintorin ympäristössä on myös muita Helsingin merkittäviä ja todella kauniita rakennuksia.

Esimerkiksi Säätytalo, Suomen pankin rakennus, Helsingin yliopiston rakennuksia sekä Valtioneuvoston rakennus.

Kauppatorin vieressä sijaitsee Uspenskin katedraali, joka on läntisen Euroopan suurin ortodoksinen kirkko.

Kirkko on kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin. Siellä kannattaa ehdottomasti vierailla.

Kirkko on kiinni maanantaisin, ja avoinna ti-pe klo 9.30-20, ja viikonloppuisin vain klo 15 saakka.

Kiva vierailukohde on kauppatorilla sijaitseva vanha kauppahalli. Kauppahalli on kesäisin avoinna joka päivä.

Helsingin pääkadun, Mannerheimintien varrella on Eduskuntatalo, Finlandiatalo, Kansallisooppera, Musiikkitalo sekä Suomen kansallismuseo.

Kansallismuseo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on useita pysyviä näyttelyitä ja myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä.

Museon sisääntuloaulan katossa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset kattofreskot, joita pääsee katsomaan ilman pääsymaksua. Muuten sisäänpääsy maksaa 14 € aikuiselta ja lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Museo on auki ma-su klo 11–18.

Toinen käymisen arvoinen museo on luonnontieteellinen museo, jossa on kerrassaan näyttävä kokoelma erilaisia täytettyjä eläimiä, eläinten luurankoja, esihistoriallisten eläinten jäännöksiä sekä mineraaleja. Myös itse museorakennus on upea, niin ulkoa kuin sisältäkin. Museo on auki päivittäin klo 10-17 ja sisäänpääsymaksu on 15 €/aikuiset ja 7 €/ lapset.

Mannerheimintien toisella puolella on uusi kaupunkikirjasto Oodi.

Keskustakirjasto on kiinnostava rakennus joka toimii kaupunkilaisten kohtaamispaikka, ja tarjoaa paljon erilaista tekemistä.

Kirjasto on auki päivittäin ja sen toiminnot ovat ilmaisia. Aivan lähellä on nykytaiteen museo Kiasma, joka on Suomen tärkein modernin taiteen museo ja erittäin suosittu vierailukohde.

Taiteennälkäisille  Helsinki tarjoaa myös paljon katsottavaa ja koettavaa. Kampin torialueen alla on Amos Rex taidemuseo, joka on myös hyvin suosittu käyntikohde. Taiteen ystävän ei kannata  ohittaa Ateneumin taidemuseota, joka sijaitsee Helsingin rautatieasemaa vastapäätä. Suomen tunnetuin taidemuseo kätkee sisäänsä maan vanhimman ja laajimman taidekokoelman.

Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieasema on pääkaupunkimme yksi tärkeimmistä maamerkeistä.

Juna-asema on tunnettu kellotornistaan ja Lyhdynkantajat patsaista.

Asemalta lähtevät kaikki pääkaupunkiseudun lähijunat ja kaukojunat sekä Venäjälle liikennöivät junat. Rautatieaseman alue onkin vilkas joukkoliikenteen keskus.

Helsingin uusin kuuluisa maamerkki saunaravintola Löyly sijaitsee Hernesaaressa hieman Silja Linen terminaalista eteenpäin.

Hernesaareen ollaan rakentamassa raitiovaunuyhteyttä, mutta työ ei ole vielä valmis.

Löyly on vaikuttava kohde, jossa vietetään aikaa, mutta myös saunotaan yleisösaunassa tai yksityissaunassa.

Terassilta pääsee halutessaan pulahtamaan mereen. Hintaa kahden tunnin löylykokemukselle tulee 19 €/aikuinen ja alle 10-vuotiaat lapset pääsevät yleiseen saunaan veloituksetta.

Jos tykkää huvittelusta, kannattaa piipahtaa Linnanmäen huvipuistossa. Lähistöltä löytyvät myös Töölönlahden mielenkiintoiset huvilat.

Kallion sisään louhittu Temppeliaukion kirkko on yksi kaupungin vaikuttavimmista nähtävyyksistä ja erityisen suosittu ulkomaalaisten keskuudessa.

Moni Helsingissä vieraileva kiertää katsomassa myös ympäri kaupunkia olevat maamme presidenttien muistomerkit. Osa muistomerkeistä on abstrakteja ja symbolisia, osa taas näköispatsaita. Muistomerkkikierrokselle löytyy aivan oma opaskartta.

Turisteja keräävä nähtävyysmagneetti on Sibelius muistomerkki, joka sijaitsee Sibelius puistossa.

Hyvin lähellä on myös kaunis Seurasaari.

Helsingissä on suurkaupungin tunnelma. Kaupungin keskustassa on liikkeellä paljon väkeä ja autoja.

Helsinki on eläväinen ja monipuolinen kohde, jossa riittää paljon katsottavaa ja koettavaa. Kaupungissa onkin tarjolla paljon erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja ympäri vuoden.

Kaunista kaupunkia ympäröi meri ja lähiympäristössä on useita kivoja luontokohteita vierailtavaksi.  Jos vaan on aikaa vierailla Helsingissä useamman päivän, kannattaa niin tehdä.

Matkailua maailmalla

Autojunalla Lappiin

Junalla Kolariin ja siitä Ylläkselle

Joulua viettämään Ylläkselle isolla porukalla, jippii! Ajoimme auton autojunaan Pasilan autojuna-asemalla, joka oli edelleen melkoisessa rakennusvaiheessa, vaikka Tripla kauppakeskus olikin juuri valmistunut.

Kunnon opastusta asemalle ei juurikaan ollut ja oikean reitin löytäminen, kuten pari vuotta aiemminkin oli sattumaa.

Lippujen saaminen kiireisimpiin sesonkiajankohtiin on tarkkaa peliä.

Kannattaakin soittaa tai tehdä nettivaraus heti, kun VR:n lipunmyynti talven ja kevään sesonkiajankohtien autojuniin elokuun lopulla aukeaa. Liput myydään loppuun nimittäin hyvin nopeasti.

Autojunaliput eivät myöskään ole ihan mitään halpoja. Meille kolmen hengen autojuna makuuhytillä meno-paluuna maksoi reilun 700 €. Etelä- ja Keski-Euroopan kohteissa on matkustettu junalla paljon halvemmalla.

Autojen lastauspaikalla tarkastettiin varauksen yhteydessä annetut auton tiedot, jonka jälkeen lastaus junaan sujui vaivattomasti.

Lipuntarkastus portilla alkaa jo aikaisemmin, mutta kuormaus junaan tapahtuu reilu tunti ennen junan lähtöä.

Siitä sitten kävelemään melkoinen matka kohti varsinaista Pasilan juna-asemaa. Matkalla olikin melkoinen ryysis, kun samaan aikaan Jokereiden pelistä Hartwal-areenalta purkaantui iloinen ja melko äänekäs kannattajajoukko, suuntana Pasilan asema tai Triplan baarit.

Junan lähtöön lastauksen alkamisesta on reilu tunti, joten aikaa kuluttaaksemme menimme tutustumaan Triplan uuteen kauppakeskukseen.

Ei tuo nyt kauppakeskusta kummempi ollut. Ostimme sieltä iltapalaa ja juotavaa mukaan ja sitten kohti junaa.

Juna saapui ajallaan asemalle ja eikun kyytiin. Veimme tavarat omaan makuuhyttiimme ja lähdimme vielä pyörähtämään junan ravintolavauun, jossa myöhäisestä ajankohdasta huolimatta olivat niin kanssamatkustajat kuin henkilökuntakin jouluisissa tunnelmissa.

Menimme nukkumaan melko pian, sillä olimme viimeisellä klo 20.30 lähteneellä yöjunalla liikenteessä ja aamupäivästä olisi vielä ajomatka Ylläkselle.

Junassa on kahden hengen hyttejä, jotka sijaitsevat uudempaa tuotantoa olevissa kaksikerrosvaunuissa ja sitten vanhempaa tuotantoa olevia perinteisten sinisten vaunujen kolmen hengen makuuhyttejä.

Uudemmissa vaunuissa varustelutaso on hieman parempi ja ne ovat viihtyisämpiä, mutta hyvin noissa vanhemmissa kolmen hengen makuuhyteissäkin yönsä nukkuu.

Lisäksi junaan on varattavissa makuupaikkoja mies- tai naishyteistä tai yhden hengen hyteistä. Makuuvaunujen kummassakin päässä on WC:t ja uudemmissa vaunuissa on myös suihkumahdollisuus. Junassa on myös allergiahyttejä ja inva-hyttejä sekä perhehyttejä, joiden hyttien välisen välioven voi avata. Lisäksi on hyttejä, jonne myös lemmikit voi ottaa mukaan.

Uudemmissa kaksikerros makuuvaunuissa on langaton Internet-yhteys ”VR-junaverkko”, mutta vanhemmissa makuuvaunuissa se ei toimi, kuten ei myöskään kaikkien hyttien pistorasioiden sähkönsyöttö, mistä syystä mobiilihärpäkkeiden akkujen lataus hieman tökki.

Junamatkan pohjoiseen voi taittaa myös istumapaikoilla, missä matkaajina oli enimmäkseen nuoria aikuisia ja muita parina tai yksin matkustavia. Juna puksutti tasaisesti eteenpäin kohti Kolaria.

Muutaman kerran kun junaan lastattiin uusia vaunuja tuli herättyä, mutta muuten matkanteko yli yön sujui mainiosti mennen- tullen. Makuuvaunuissa oli hiljaista, sillä matkassa oli pääsääntöisesti lapsiperheitä ja kaikilla oli kiire nukkumaan ja keräämään voimia seuraavalle päivälle.

Junan saavuttua Kolariin meni noin tunti, ennen kuin autot saatiin junasta ulos.

Osa seurueesta jäi odottamaan Kolarin aseman odotushalliin, jossa on pieni ja hyvin vaatimaton kahvio sekä odotusaula.

Kahvio toimii vain junien aikataulujen mukaan ja sieltä saa lähinnä mikrolämmitteistä pientä suupalaa ja kahvia sekä virvokkeita.

Autojen kuljettajat voivat odottaa autojen purkausta kuormauspaikan vieressä olevassa pienessä lämmitettävässä kodassa. Kun junan autovaunut on siirretty rampeille, kuljettajat siirtyvät ajamaan omat autonsa ulos junasta. Auton voi toki myös jättää erillistä korvausta vastaan VR:n lastattavaksi.

Pienenä vinkkinä – kannattaa katsoa minkälaiseen autovaunuun oman autonsa lastaa, jotta tietää mistä sitä perillä etsiä.

Matkassa on nimittäin vanhempia autovaunuja, joissa yläosa on avoin ja sitten uudempia kaksikerroksisia umpivaunuja.

Autonkuljetusvaunut ovat kovin kapeita ja siellä liikkuminen on hankalaa.

Kun autot oli purettu, lähti melkoinen autoletka ajamaan kohti Yllästä, Kittilää ja Leviä. Matka Kolarin juna-asemalta Ylläkselle kestää noin 40 minuuttia omalla autolla. Toki täytyy muistaa, että Ylläksen alue on iso. Matkan kesto riippuu myös siitä kummalla puolella tunturia majoitus sijaitsee.

Meidän mökki Villa Astra yllasvillas.com  sijaitsi Äkäslompolossa. Tässä kohtaa haluan ehdottomasti mainita, että Ylläs Villan mökit olivat loistavia ja erittäin hyvin varusteltuja. Käytössä oli mökkivuokran hintaan laskettelusukset, murtomaasukset, lumikengät, vedettävä pikkulapsen hiihtoahkio, pulkat, potkukelkat, Stiga yms. sekä tietysti hyvin varusteltu suksienhuoltotila.

Varusteiden kokoja oli myös meille kaikille hyvin saatavilla. Mökissä oli erinomainen varustelutaso. Mahtavaa oli myös, että meille oli tuotu oikea joulukuusi ja talon puolesta koristeet siihen. ISO kiitos SUPER hyvästä palvelusta – ja suosittelen tätä muillekin!

Osa porukastamme oli tullut jo aiemmin etelästä ajaen ja osa tuli lentäen Kittilään. Ajomatka pääkaupunkiseudulta vei noin 13 tuntia pysähdyksineen kumpaankin suuntaan. Kittilän lentokentältä osa porukasta siirtyi Äkäslompoloon bussilla, jonka hinta oli 15 €/henkilö. Osa haettiin pikkuautolla.

Bussikuljetukset lentokentältä Leville ja Ylläkselle lähtevät saapuvien lentojen mukaan ja vievät matkustajat kohteista takaisin lentokentälle ennalta sovitun aikataulun mukaisesti. Bussiin ei tarvita erillistä ennakkovarausta. Bussi pysähtyy jättääkseen ja ottaakseen kyytiin matkustajat ennalta ilmoitetuista paikoista.

Takaisinpäin mökiltä lentokentälle osa seurueestamme matkasi tilataksilla, jonka hinnaksi tuli 120 €/suunta. Matkaa Ylläkseltä Kittilän lentokentälle on noin 50 km ja aikaa siihen kuluu noin tunti.

Olimme ottaneet mukaan useamman auton, koska kauppareissut ja rinteisiin menot, sekä liikkuminen alueella ylipäätänsä on pitkien siirtymien takia helpompaa, jos on auto käytössä.

Toki alueella liikkuu rinnebussi, mutta esim. alueen kahteen ruokakauppaan pääsy ja isolle porukalle ruokaostosten tekeminen vaatii kyllä oman auton.

Äkäslompolon ”kauppakeskuksen” yhteydessä on hyvin varusteltu Jounin K-kauppa ja sen vieressä Alko sekä apteekki ja muita urheiluväline – ja turistikauppoja sekä erilaisten aktiviteettejä järjestävien yritysten toimipisteitä.

Ylläs on rauhallinen ja kotoisa paikka, eikä se ole samanlainen biletyskohde kuin esimerkiksi Levi.

Se ei myöskään ole niin kaupallinen ja turistisoitunut tai kansoitettu kuin Levi ja Ruka ovat.

Laskettelurinteisiin on saatavilla erilaisia lippuja ja lippukomboja, kuten perhelippuja sekä yhdistelmälippuja, joissa on mukana rinnebussin kuljetukset.

Kannattaakin tutustua etukäteen Ylläksen www-sivuihin, sillä nettivaraaminen tulee edullisemmaksi kuin ostaa liput paikanpäältä.

Osa porukastamme kävi myös ihan turisteina gondolihissillä ylhäällä tunturin huipulla ihailemassa upeita maisemia ja niin kauniita kaamoksen värejä. Gondolihissin kyyti edestakaisin maksoi 10 €/ henkilö.

Pienen kiertelyn jälkeen kuuma kaakao ja mehu maistui ja hetken olikin ihana vain nauttia kahvion takkatulesta ja mainiosta tunnelmasta sekä upeista maisemista.

Osa kävi myös Hysky-ajelulla. Suomalaisten sivujen kautta tehty etsintä ja varaus oli selkeästi halvempi kuin aussiystäviemme englanninkielisillä hakusanoilla tehty. Olikin hauska huomata, miten sama turisteille tapahtuva monihintainen hinnoitteluilmiö on nykyään käytössä Suomessakin.

Kävimme myös katsomassa Lapland Hotels SnowVillagessa lumihotellia ja sen näyttelyä.

Hieman harmitti ennakkoon, että Game of Thrones näyttelyä ei tänä vuonna ollut, mutta kyllä tuo Arctic Illusions näyttelykin oli mahtava.

Sisäänpääsy lumihotelliin ja sen näyttelyyn oli 18 €/henkilö. Lapland Hotels SnowVillage sijaitsee Ylläksen naapurissa Lainiolla ja sinne on helppo ja lyhyt matka mennä Ylläkseltä. Paikka sijaitsee Kittilän kunnan alueella, mutta esim. Leviltä matka lumikylään on pidempi, noin 35 km.

Ihanan loman jälkeen oli mukavaa laittaa muisto takataskuun ja lähteä ajelemaan kohti Kolarin juna-asemaa.

Lastaus junaan sujui sukkelaan ja pienen odottelun jälkeen pääsimmekin junaan.

Junassa menimme ravintolavaunuun syömään, koska Kolarin juna-aseman kahviossa ei ole ruokatarjoilua ja nälkäkin jo kurni vatsaa.

Suomen junien ravintolavaunut ovat paljon parempia, kuin useiden muiden maiden ravintolavaunut. Tarjoilu pelaa, myytävää riittää ja valinnanvaraa on melko laajasti. Hinnassa on tietenkin pieni raidelisä. Kaikenlisäksi maksun voi suorittaa kortilla, mikä ei ole vielä onnistunut monessakaan Euroopan junamatkassamme.

Kuten monet muutkin söimme päivällisen junassa. Jotkut jopa kehuivat sitä.  Pelasimme vielä muutaman matka-Scrabblen ja moikkasimme aina niin iloista ja hyväntuulista Radalla sarjasta tuttua konduktööriä. Muutaman pelin jälkeen menimme makuulle, sillä juna oli aikaisin aamulla Pasilassa.

Hyvin menneen matkan jälkeen auto ulos junasta ja nokka kohti kotia.

Etelä-Suomessa aurinko nouseekin jo hieman korkeammalle, kurottaen kohti kevättä ja virittäen ajatuksia kohti uusia matkakohteita.

Matkailua maailmalla

Junailua Italia osa 4: Venetsia – Verona – Bergamo – Como

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

 

Venetsia

Saavuimme aamulla junalla Venetsiaan Padovasta. Junia Padovasta Venetsiaan menee suoraan Venezian Santa Luciaan ja osa Mestreen. Jos saavut Mestreen, pitää siitä vielä mennä pelipaikoille Santa Luciaan. Junia kulkee Padovan ja Venetsian väliä tiuhaan, joten ostimme aikatauluumme sopivan lipun asemalta.

Olemme käyneet aiemminkin Venetsiassa ja voit lukea siitä aiemmasta blogista.

Tällä kertaa Venetsia osui sopivasti kohdalle ja halusimme käydä siellä uudelleen ja kuvata muutamia paikkoja paremmalla kameralla, kuin ensimmäisellä keralla oli mukana.

Muutamia paikkoja jäi myös edellisellä kerralla käymättä, joten niiden päivittäminen onnistui tällä matkalla.

Pieniä haasteita oli ajankohdassa, koska sunnuntaisin tietyt paikat ovat avoinna vain rajoitetun ajan. Jouduimme siis suunnittelemaan käynnit eri kohteisiin annettuina aikaväleinä.

Venetsia kerää päivävierailijoilta nykyään maksun. 1.9.2019 alkaen vero on 3 €.

Kannattaa myös katsoa, josko Venezia Unica kortti, joka oikeuttaa pääsyn useimpiin paikkoihin Venetsiassa on kannattava hankinta.

Kortin hinta on 21,90 €. Unica kortteja on erilaisia ja niihin voi ladata erilaisia lisäpalveluja ja ominaisuuksia. Kannattaakin räätälöidä erikseen Unica kortin sisältö omiin tarpeisiin sopivaksi.

Venetsiaan on myös saatavana paljon erilaisia kombinaatiolippuja, jotka voivat kuljetuksen kanssa olla hyväkin vaihtoehto.

Venetsiassa on myös käytettävissä Hop on Hop off vene, joka ajaa kahta eri reittiä ohi tärkeimpien nähtävyyksien. Hinta on 1 päivä 20 €. Myös kahden päivän lippuja on saatavilla.

Venetsian ikonisimpia nähtävyyksiä on Pyhän Markuksen tori.

Tällä kertaa, emme edes lähteneet sinne kävellen, vaan otimme heti vesibussin juna-asemalta suoraa Pyhän Markuksen torille.

Vesibussilinjoja on 6 pääsaaren ympärillä ja lisää vielä sellaisia linjoja, joilla voi laguunissa liikkua eri saarten välillä.

Ostimme suoraan koko päivän lipun, Joka maksoi 20 €/ hlö.  1 h kertalippu olisi maksanut 7,50 €/ hlö.

Vesibusseilla pääsimme näppärästi siirtymään paikasta toiseen, eikä meidän tarvinnut suunnistaa pieniä kujia pitkin.

Tarkoituksena oli nyt olla sen verran hyvissä ajoin liikkeellä, että selviäisimme vain lyhyellä jonottamisella sisään Pyhän Markuksen kirkkoon.

Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy, mutta jos haluaa varata sisäänpääsyn maksaa se 3 € ja se tehdään ennakkoon netissä. Voin kertoa, että kannattaa ohittaa jonot ennakkoon varatulla sisääntuloajankohdalla.

Jos lisäksi haluaa kiertää kirkon muut paikat, tulee niihin ostaa erillinen lippu. Liput ostetaan paikanpäältä ja niiden hinta vaihtelee 2-5 € riippuen mihin kohteeseen menee. Ja taas jonotetaan….

Vinkkinä: Melkein kaikissa käymissämme kohteissa joutui reput ja isommat olkalaukut jättämään säilytykseen. Useissa paikoissa säilytyspaikka on sisääntulon jälkeen. Markuksen  kirkossa kassien säilytyspaikka on sivukujalla. Jos et halua jonottaa tuplasti, kannattaa laukku viedä pois ennen jonoon menemistä.

Harmillisesti kirkossa ei saa kuvata ja tämä kuva onkin otettu kirkon sisäänmenoaulasta.

Kirkon vieressä kohoaa toinen Venetsian kuuluisa maamerkki Pyhän Markuksen kellotorni, jonne pääsee hissillä. Maksu torniin on 13 €/hlö ja vierailijoiden määrää rajoitetaan, joten lippu ja ajankohta pitää varata etukäteen.

Tornista on kerrassaan upeat näköalat Venetsiaan.

Venetsiassa kaikki on kallista. Tällä kertaa niin kova jano ei kuitenkaan yllättänyt, että olisimme ostaneet juotavaa aukion ympärillä olevista törkeän hintaisista kahviloista.

Venetsia on täynnä kaikkea katseltavaa. Paikka on oikea ulkoilmamuseo!

Paras tapa nähdä siellä onkin kulkea kävellen pieniä kapeita ja sokkeloisia kujia. Vahva suositus on – hanki kunnon kartta. Pelkän ilmaisen turistikartan kanssa eksyt aivan varmasti.

Mahdollista on myös vuokrata taskuwifi, jos haluaa käyttää omaa puhelinta navigointivälineenä. Akkua ja kaistaa kuluu suunnistaessa, joten taskuwifin vuokraaminen ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Torilla ihailimme ennen suurinta turistiryysistä sitä kiertäviä upeita rakennuksia, joissa tätä nykyä on museoita.

Dogen palatsi Palazzo Ducale on myös paikka, jota Venetsian vierailulla ei voi ohittaa.

Liput palatsiin maksaa 25 €/ hlö, jonka päälle haluttaessa on vielä 5 € audioguide maksu.

Venetsiassa on ihmisiä liikkeellä vuoden jokaisena päivänä ja jonot nähtävyyksiin ovat aina pitkiä. Liput siis kannattaa varata netistä etukäteen.

Jatkoimme matkaa vesibussilla Canal Granden toiselle puolelle. Venetsiassa rumuus ja ränsistyneisyys yhdessä kauneuden, upeiden vanhojen rakennusten ja veden kanssa saavat sen olemaan erityinen matkakohde.

Venetsiassa on niin paljon katsottavaa, että päivä ei riitä, ei edes kaksi.

Jos vielä haluaa kiertää ja vierailla lähistön saarilla tarvitaan jo pidempi aika kaiken tuon näkemiseen.

Kannattaa myös suunnitella reitti hyvin, ettei tarvitse vaihtaa kanaalien puolia edestakaisin.

Ponte dei Sospiri, eli Huokausten silta on toinen kuuluisa Venetsian silloista. Toinen kuuluisa silta on Ponte dei Rialto – Rialton silta.

Rialton sillan sisäpuolella on kauppoja, joista voi ostaa erilaisia turisteille tarkoitettuja matkamuistoja.

Rialton silta on yksi neljästä sillasta joka ylittää Canal Granden. Rialton sillan vieressä on Rialton tori, jossa kannattaa käydä aamulla katsomassa venetsialaisia toriostoksilla.

Venetsian oopperatalo Teatro La Fenice on yksi Euroopan kauneimpia ja sen ohjelmisto on huippuluokkaa.

Oopperassa kannattaa vierailla, vaikka oopperan ystävä ei olisikaan, sillä itse paikkana se on todellakin lumoavan kaunis. Teatterikierroksen hinta on 11 €. Jos oopperaan haluaa varata liput, kannattaa olla hyvissä ajoin asialla. Viimehetken lippuja ei ole saatavilla.

Ca’ d’Oro – kultainen talo on tosi hieno vanha palatsi. Nykyään siellä toimii taidemuseo. Rakennus on hieno ja kuvauksellinen ulkoapäin, mutta jos haluaa nähdä taidetta sen sisällä, joutuu maksamaan 8,50  € + € 1,50 varausmaksun. Lippujen hankkimista etukäteen suositellaan.  Me emme tänne tällä kertaa menneet, vaan jatkoimme matkaa muihin kohteisiin.

Mainittava on, että Gondolikyydit ovat nousseet huimasti edellisestä kerrasta.

Kyyti iltavalaistuksessa maksaa tätä nykyä 100 € ja päivällä 80 €. Kyytiin mahtuu max. 5 henkilöä.

Kävimme vielä ennen lähtöä Giudecca kanavan lähellä olevassa Hilton Molino Stuckyin kahdeksannen kerroksen Skyline baarissa, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Paikasta olikin upeaa seurata auringonlaskua. Hinta drinkeille oli taattua Hilttonia.

Venetsiassa pörrää kaikenlaista myyjää, kerjääjää yms. Paikalla on myös aina, ajankohdasta riippumatta turisteja, joten paikalla on myös taskuvarkaita. Tavaroista kannattaa pitää hyvä huoli ja tutkakatse koko ajan päällä.

Otimme myöhäisen junan takaisin Padovaan, kuten aika moni muukin. Moni lienee tullut samaan johtopäätökseen kuin mekin – paremmat hotellit, helppo yhteys ja kohtuuhinta.

 

Verona

Kiireisen Venetsia päivän jälkeen vietimme yön Padovassa, josta otimme aamulla junan kohti Veronaa. Juna vei meidät Veronan Porta Nuova asemalle alle tunnissa. Junalippujen hinnaksi tuli yhteensä 19,80 €.

Veronan nähtävyydet ovat keskustassa melko pienellä alueella, ja siellä onkin mahdollista vain kävellä paikasta toiseen tai sitten vuokrata kaupunkipyörä.

Veronassa on toimiva bussiliikenne ja myös taxit ovat kätevä ja melko edullinen tapa liikkua pidempiä matkoja. Juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä keskustassa, mutta kätevästi sinne pääsee bussilla tai taxilla.

Bussilipun kertahinta on 1,30 € ja sillä voi matkustaa 1½h tai sitten hankkia 4 euroa maksavan päivälipun. Lippuja voi hankkia lippuautomaateista, joihin pitää olla tasaraha, sillä ne eivät anna takaisin vaihtorahaa.

Jos Veronassa viettää useamman päivän, voi olla kannattavaa hankkia Verona Card, jolla pääsee ilmaiseksi useimpiin nähtävyyksiin ja museoihin. Lisäksi korttiin kuuluu ilmainen bussin käyttö.

Kortin hinta vuorokaudelle on 20 €. Yhdessä päivässä ei kyllä muiden nähtävyyksien lisäksi ehdi käydä kovinkaan monessa museossa, joten yhden päivän kortin hankkimista kannattaa harkita.  Jos on Veronassa esim. 2 päivää, niin 25 € kortti voi olla hyvinkin kannattava hankinta.

Verona tärkeimmät nähtävyydet jakautuvat kahteen osaan Vanhaan kaupunkiin ja Adigejoen toisella puolella olevaan Veronetteen.

Vanhasta kaupungista Veronettaan pääsee parhaiten Ponte Nuovo siltaa pitkin.

Toinen joen ylittävä silta on kivinen Ponte Pietra silta. Kummaltakin sillalta on myös hyvät kuvauspaikat Veronaan.

Veronetessä on San Pietron linna-alue ja ylhäältä kukkulalta onkin upea näköala alas kaupunkiin. Kukkulalle pääsee kipuamalla portaita pitkin tai sitten ottamalla funikulaarin, jonka hinta on 2 €. Linnan itsessään ei ole avoinna yleisölle.

Kävelemisen lisäksi kaupunkiin voi tutustua Hop on Hop off kyydillä, jonne lipun hinta on 20 €/ hlö.

Vanhasta kaupungista löytyy Piazza Bra, joka on varmaankin Veronan tunnetuin tori ja kohtaamispaikka.

Alueen kautta kulkevat lähes kaikki keskustan läpi kiertävät bussilinjat, ja sieltä pääsee myös kävellen, kaupunkipyörällä, kaupunkijunalla tai taksilla nopeasti mihin keskustan osaan tahansa.

Aukiolla sijaitsee Veronan areena – Arena di Verona, jossa pidetään keskikesällä Ooppera-esityksiä. Jos haluaa päästä niihin, on lippu syytä hankkia hyvissä ajoin, jopa vuosi etukäteen. Syyskuun lopulla areenan oopperatoiminta oli jo hiljentynyt. Paikalla parveili vain turisteja, jotka mielivät päästä sisälle hyvin säilyneeseen roomanaikaiseen amfiteatteriin.  Sisäänpääsyn hinta on 10 €.

Piazza delle Erben aukiolla sijaitsee kaksi palatsia. Lähellä on myös useita hyviä ruokapaikkoja ja kojuja, putiikkeja ja paljon vilinää aamusta iltaan.

Aukiolla on kuuluisa Madonna Verona suihkulähde ja sieltä löytyy myös roomanaikainen Latribula, josta voi ottaa ilmaista juomavettä pulloonsa.

Aukion vanha roomanaikainen portti – Porta Borsari johtaa shoppailukadulle.

Lamberti torni – Torre dei Lamberti on myös paikka mistä voi ihailla kaupunkia. Torniin pääsee joko kiipeämällä 238 rappusta tai sitten menemällä sinne hissillä. Hinta on 8 €/ hlö.

Loggia del Consiglio rakennus pylväskäytävineen on kuvauksellinen. Sitä käytetään tällä hetkellä maakuntaneuvoston toimipaikkana.

Piazza delle Erben aukiolta on lyhyt matka Casetta Juliettaaan – Julian kotitalolle.

Sisäpihalla on kuuluisa parveke ja pronssinen Julia patsas.

Jos haluaa kuvauttaa itsensä patsaan kanssa, voi joutua odottamaan pitkään omaa vuoroaan.

Koskettamalla Julian oikeata rintaa saa ikuisen ja todellisen rakkauden omakseen.

Myös taloon on mahdollista päästä sisälle. Paikka on yksi Veronan suosituimpia nähtävyyksiä ja pienellä sisäpihalla parveilee koko ajan valtavasti turisteja.  Sisäänpääsyn hinta itse taloon ja parvekkeelle on 6 €.

Castelvecchio linnakkeella on mukava viettää aikaa ja ottaa upeita kuvia. Linnan kohokohtiin kuuluu Ponte Scaligero -silta, jolta on mukavat näkymät joelle.

Siltaa pitkin pääsee joen toiselle puolelle, missä ei kuitenkaan ole paljon nähtävää. Linnake toimii nykyään museona. Siellä on esillä arkeologisia löydöksiä ja aseita, patsaita ja laajasti muuta taidetta. Sisäänpääsy linnaan ja sen näyttelyihin on 6 €.

Samalla puolella jokea on San Fermo Maggiore kirkko, joka on hieman kauempana kaupungin muista nähtävyyksistä ja sinne on melko pitkä kävelymatka. Kirkko on sisältä näkemisen arvoinen, joten paikalle kannattaa mennä.

Verona on Italian huomattavimpia ja parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkeja.

Sen kaupunkirakenteessa on säilynyt kerrostumia historian eri kausilta roomalaisajasta lähtien.

Historiallinen keskusta kuuluukin UNESCOn maailmanperintö-luetteloon.

Veronan itäinen portti Leoni Sant ja sen alue on parhaita paikkoja tutkia mennyttä aikaa.

Anastasia kirkko eli Basilica di Santa Anastasia on upea kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Sisäänpääsy kirkkoon on 3 € sisältäen audioguiden. Paras vaihtoehto on ostaa heti 6 € hintainen yhdistelmälippu, joka sisältää neljä merkittävintä kirkkoa Veronassa; San Zenon basilikan, Duomo Verona katedraalikompleksin, Santa Anastasian basilikan ja San Fermo Maggiore kirkon. Veronan tuomiokirkko Duomo Verona on myös käymisen arvoinen kirkko.

Scaliger-suvun haudat Arche Scaligeret ovat Piazza dei Signori aukion suosituimpia nähtävyyksiä. Ne sijaitsevat Santa Maria Antica -kirkon edustalla. Sisäänpääsy hautamonumenteille on 1 €.

Vanhassa kaupungissa sijaitsevat myös Basilica di San Zeno, jota pidetään Romeon ja Julian kirkkona. Sisäänpääsy tähän melko vaatimattomaan kirkkoon on vapaaehtoinen.

Madonna Lourdes kirkko, joka sijaitsee kauempana kukkulalla, on kuulemma rauhallinen ja käymisen arvoinen paikka vierailla.

Siellä on Veronan pyhän Madonnan  patsas ja harras tunnelma. Paikalta on kuulemma myös erityisen hyvät näkymät Veronaan.

Huono puoli on, että sinne on kavuttava jalkaisin tai sitten mentävä omalla autolla tai bussilla, joten meiltä se jäi nyt käymättä.

 

Bergamo

Saavuimme Bergamoon Veronasta ja vietimme siellä päivän ennen siirtymistä Comoon. Jätimme matkalaukkumme säilytykseen juna-aseman oikealla edessä olevaan Urban Center rakennukseen. Juna-aseman lähellä on myös kahvila, jossa toimii matkatavaroiden säilytyspaikka. Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin joko raitiovaunulla tai bussilla.

Matka Vanhaan kaupunkiin on sen verran pitkä, että kannattaa ottaa bussi tai ratikka.

Raitiovaunulinja ei kulje turistialueiden läpi. Bussi on kätevä ja linja-autoasema on suoraan juna-aseman edessä.

Lippujen hinta vaihtelee alueittain, mutta jos liikkuu ainoastaan kaupunkialueella, on lipun hinta 1,30 € ja sillä voi matkustaa 75 minuutin ajan. Päivälippu maksaa 3,50 €. Lipun voi ostaa linja-autoasemalta tai automaateista, joita sijaitsee useimpien pysäkkien edessä.

Bergamo jakaantuu alakaupunkiin Centro Cittàan, joka on uudempi ja yläkaupunkiin Città Altaan, joka on Bergamon Vanha kaupunki. Bergamo on aika pieni ja kompakti alue ja suurin osa nähtävyyksistä on Vanhassa kaupungissa. Bergamo on helposti kierretty reilussa puolessa päivässä.

Vanha kaupunki sijaitsee ylhäällä kukkulalla ja parhaiten sinne pääsee funikulaarilla tai bussilla nro 1.

Funiculaaria voi käyttää julkisen liikenteen lipulla. Tosin, jos haluaa reippailla, pääsee kukkulalla olevaan yläkaupunkiin myös kävellen. Me menimme ylös bussilla ja alas tulimme  rinnejunalla.

Sunnuntaisin kulkee ylimmän köysirata-aseman ja Colle Aperton välillä myös Gulliberg kaupunkijuna.

Yläkaupungissa on 5 km pitkä muuri – Cinta Muraria di Bergamo, jota pitkin voi kävellä.

Hyvällä ilmalla muurilta voi nähdä aina Milanoon saakka.

Sisään kaupunkiin kuljetaan kauniin sisääntuloportin kautta.

Toisesta sisääntuloportista pääsee ajamalla läpi. Bussi mahtui juuri ja juuri tuosta välistä.

Vanhassa kaupungissa Piazza Vecchian aukiota ympäröivät upeat historialliset rakennukset sekä useat ravintolat ja kahvilat.

Bergamon ruokaerikoisuus on paikallinen herkku, Arciamo, joka on upporasvassa paistettu risottopulla. Ei mikään curmee kokemus.

Aukion reunoilla on myös upeat palatsit Palazzo della Ragione sekä marmoripintainen palatsi Biblioteca Civica.

Kaikista mielenkiintoisin rakennus Piazza Vecchian laidalla on kuitenkin 1300-luvulta peräisin oleva kellotorni, Torre Civica.

Tämän 52 metriä korkean kellotornin huipulla sijaitsee suosittu näköalapaikka, josta avautuu upeat maisemat ympäröivään kaupunkiin.

Tornin huipulle on mahdollista nousta portaita pitkin tai hissillä. Hintaa tornivierailulle tulee 5 €.

Vanhan kaupungin alla on kätketty maanalainen Bergamo, jonne pääsee myös tutustumaan. Siellä on vanha kaivo, tykkiluolia ja salaovia. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

La Roccan linna, on yksi Bergamon suosituimpia nähtävyyksiä. Linna sijaitsee pienen kukkulan päällä keskellä Vanhaa kaupunkia.

Nykyään linnan tiloissa toimii museo, joka esittelee Bergamon historiaa. Itse linna on pieni ja paikka melko vaatimaton, mutta  La Roccassa vierailu kannattaa sieltä avautuvien upeiden näköalojen vuoksi.

Bergamossa sijaitsee useita historiallisesti arvokkaita uskonnollisia rakennuksia.

Vierailun arvoinen kirkko on esimerkiksi Basilica di Santa Maria Maggiore, joka on kuuluisa koristeellisista sisätiloistaan.

Pelkkä vierailu kirkossa maksaa 3 €. Lisää joutuu pulittamaan jos haluaa lisäksi nähdä kirkon aarteet.

Viereisessä Capella Colleoni kirkossa ei saa kuvata. Olihan tuo hieno, mutta ei kummoinen. Tähän kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.

Basilica di Santa Maria Maggioren ulko-oven vieressä olevassa aidassa on Colleonin vaakuna ja koskettamalla sitä saa hyvän onnen matkaan.

Samalla aukiolla on kahdeksankulmainen Battisteron kastekappeli.

Kupolin päälle asetettu arkkienkeli toimii erotuomarina,  kun yrität sijoittaa oikein kupolin kahdeksan patsasta niiden esittämään hyveeseen.

Lähistöllä on myös Bergamon katedraali, Cattedrale di Sant’Alessandro tai Duomo di Bergamo, joissa kuorolaulu soi kauniissa puitteissa.

Santa Bergamossa on myös lukematon määrä pieniä kirkkoja ja kappeleita, jotka ovat mielenkiintoisia vierailukohteita.

Lisäksi Bergamossa ja kaupungin läheisyydessä toimii useita luostareita, joista osassa on mahdollista vierailla.

Bergamo oli rauhallinen ja kiireetön paikka. Lokakuun alussa kaupungissa ei ollut myöskään suurta turistiryysistä. Hintatasoltaan Bergamo ei ollut erityisen edullinen.

 

Como

Viimeisellä pätkällä kiertomatkaamme olikin sitten jo päästävä lähelle vuoria, kun huudeilla kerran oltiin. Bergamosta jatkoimme illalla junalla Comoon. Junamatka kesti kaksi tunti, koska meidän piti kiertää Milanon kautta. Matkan hinnaksi tuli yhteensä 9,60 €. Como sijaitsee Como järven rannalla.

Como on Como järven suurin kaupunki. Se on suosittu matkailukaupunki ja hyvä päiväretkikohde Milanosta.

Milanon Centrale päärautatieasemalta ja Porta Garibaldi asemalta pääsee n. 40-60 minuutissa Comon San Giovanni päärautatieasemalle.

Comoon tulessa kannattaa kuitenkin jäädä pois Comon Nord Lago asemalla, joka on lähempänä Comon pääpaikkoja kuin Comon päärautatieasema. Päärautatieasema sijaitsee rinteellä ja sieltä pitää kulkea alas kaupunkiin pitkiä portaita pitkin tai kiertää sen edessä oleva puistoalue.

Kummaltakin juna-asemalta on kävelymatka Comon nähtävyyksille. Comon Vanha kaupunki on kiehtova vierailukohde, melko pienellä alueella, mikä tekeekin Comosta pikkukaupunkimaisen.

Comon keskusta on suurelta osin kävelykatua, mikä tekee kaupungista mukavasti käveltävän.  Kaupungin alueella ei myöskään ole isoja korkeuseroja.

Vanha kaupunki ja järven rannat tarjoavat hyvin erilaiset elämykset.

Tunnettuja nähtä vyyksiä Comossa ovat Comon katedraali – Duomo di Como. Kirkko on kaunis sisältä ja sen kupoliin on mahdollista kiivetä ihailemaan maisemia.

Kirkon vieressä sijaitsevat arkeologian ja historian museot sekä vanha kaupungintalo. Vanhan kaupungin kaduilta löytyy muutama nähtävyys Duomon lisäksi, kuten pari pienempää kirkkoa ja museota.

Porta Torren edessä on tiistaisin ja torstaisin markkinat. Comossa on myös käymisen arvoinen Castello Baradello linnoitus.

Comon järvenrannoilla puolestaan on upeat maisemat sataman edessä olevalle lahdelle.

Mikäli mielii nähdä lisää upeita maisemia maankamaralta, kannattaa kävellä Viale Genoa pitkin kohti Lidoa.

Comosta voi tehdä lauttamatkoja viereisiin pikkukaupunkeihin, joista kannattaa ainakin mainita Bellagio ja Cernobbio ja Lagio.

Järven ympäri pääsee myös junalla, bussilla ja autolla. Järvellä voi risteillä erillisillä punaisilla risteilyaluksilla, joissa on mukana opastus.

LeccoBasilica di Sant’Abbondio sijaitsee hieman Comon ulkopuolella. Kirkon sisätiloissa on joukko valtavia kivipylväitä ja koristeellinen pääalttari. Alttarilla on kaunis sarja värillisiä freskoja ja kirkossa on upea katto.

Jos aika riittää, kannattaa Piazza Gasperin varrelta olevalta asemalta nousta köysijunalla ylös Brunateen, jonne 700 metrin matka kestää vain 7 minuuttia.

Rinnejuna kulkee puolentunnin välein ja menopaluulippu maksaa 5,50 €/ henkilö.

Brunat on pieni kaupunki, joka sijaitsee ylhäällä vuoren rinteellä. Ylhäältä Brunaten kaupungista on aivan upeat näköalat kauas Como järvelle ja alas Comon kaupunkiin.

Brunatesta käytetäänkin nimeä ”Alppien parveke” strategisen sijaintinsa ja upeiden näkymiensä vuoksi.

150 metriä Brunaten yläpuolella, San Mauriziossa nousee korkeuksiin Voltan majakka.

Se rakennettiin Alessandro Voltan kunniaksi. Majakka on suosittu vierailupaikka.

Comojärvi on tunnettu hyvistä kala- ja polentaruoistaan. Myös Como oli melko hintava paikka. Aurinkoisessa syksyisessä säässä, tässä pienessä idyllisessä kaupungissa  tunnelma oli kuin ”Herran kukkarossa”.

 

Back to Milan

Viimeinen etappi rengasmatkalla oli junalla Milanosta Malpensan lentokentälle.

Malpensan lentokenttä on iso ja välimatkat ovat melko pitkät, joten aikaa kannattaa varata tarpeeksi siirtymiin.

Harmillisesti kentällä joutui notkumaan jonkun hetken, sillä kone oli reilusti myöhässä. Mitä sitten – olimmehan lomalla. Syksyn aurinkoannos tuli ladattua, ja sillä jaksaa taas kohti pimenevää ja kylmenevää loppuvuotta.

Matkan aikana selväksi kävi, että kesämökkimme on siirtynyt raiteille ja maailmalle.