Faro
Faron kaupungin perustivat alun perin foinikialaiset.
Aluetta hallitsivat myös karthagolaiset ja roomalaiset, jotka nimesivät sen Ossonobaksi.
Roomalaisten aikana Farosta tuli merkittävä satamakaupunki ja kauppakeskus, jossa vaihdettiin maataloustuotteita, kalaa ja mineraaleja.
Maurien hallitessa 500 vuotta aluetta, Farosta tuli 1000-luvulla ruhtinaskunnan pääkaupunki se sai uuden nimen Shantamariya al-Gharb.
800-luvulla maurit nimesivät kaupungin uudelleen Santa Maria Ibn Haruniksi, ja kaupungista tuli kulttuurin mekka.
Tuolloin kaupungissa asui useita vaikutusvaltaisia filosofeja ja runoilijoita.
Afonso III:sta tuli Portugalin kuningas kun hänen vanhempi veljensä Sancho II syrjäytettiin paavi Innocentius IV:n tahdosta vuonna 1248.
Afonso III jatkoi alueiden takaisinvalloitus-ta muslimeilta valloittamalla Faron 1249 ja hänen hallituskautensa aikana pidettiin ensimmäinen Portugalin Cortesin eli säätykokouksen kokoontuminen, jossa kuntien kansalaiset olivat edustettuina.
Rauhallinen kausi Farossa ei kestänyt kauan, sillä vuonna 1596, Portugalin ollessa Espanjan hallinnassa, kaupunkiin hyökkäsi noin 3 000 sotilaan englantilainen armeija Essexin jaarlin johdolla.
Hyökkääjät polttivat osia kaupungista ja ryöstivät piispan kirjaston.
Monet näistä arvokkaista kirjoista vietiin Englantiin, ja niitä säilytetään edelleen Oxfordin yliopiston Bodleian kirjastossa.
Alun perin roomalaisten rakentamat ja myöhemmin maurien 1400-luvulla vahvistamat Muralhas muurit ovat säilyneet hyvin tähän päivään ja ympäröivät edelleen Faron Vanhaa kaupunkia.
Vanha kaupunki on kaupungin viehättävin osa, täynnä appelsiinipuita, mukulakivikatuja ja valkoiseksi kalkittuja rakennuksia.
1700-luku oli Faron historiassa taloudellisen vaurauden aikaa, suurelta osin Brasiliasta saapuneen kullan ansiosta.
Kaupungin aarteet onkin kullattu kirkkoihin, jossa kannattaa pyörähtää, ja ihmetellä, millä ihmeellä ne on rakennettu ja veistetty.
Vaikka monet kaupungin rakennuksista tuhoutuivat 1722 ja 1755 tapahtuneissa maanjäristyksissä, löytyy kaupungista paljon katsottavaa, tosin myös ränsistyviä rumiluksia.
Vuonna 1755 voimakas maanjäristys iski Algarveen ja aiheutti suuria vahinkoja koko alueella.
Myös Faro kärsi maanjäristyksen, mutta Ria Formosan laguunin suojaavien hiekkasärkkien ansiosta tuho ei ollut yhtä vakavaa kuin alueen muissa kaupungeissa.
Silti monet rakennukset tuhoutuivat. Maanjäristyksen jälkeen Algarven pääkaupunki siirrettiin Lagosista Faroon.
Venesataman lähellä sijaitseva 1800-luvulta peräisin olevan Arco da Vilan upea portti johdattaa Faron vanhimpaan kaupunginosaan, joka tunnetaan nimellä Vila Adentro.
Ikoninen portti rakennettiin entisen arabien portin paikalle, joka vaurioitui vuoden 1755 maanjäristyksessä.
Portin päällä on Faron suojeluspyhimyksen Tuomas Akvinolaisen patsas. Porttirakennelman päällä olevaan torniin sekä pieneen näyttelytilaan pääsee matkailutoimiston kautta klo 10–13 ja uudelleen klo 14–17.30. Matkailutoimisto on suljettu perjantaisin ja lauantaisin.
Faron vaiheikas historia näkyy kaupungissa.
Faron arkeologinen museo Museu Arqueologico, joka tunnetaan myös nimellä Museum Municipal eli kaupunginmuseo, sijaitsee 1500-luvun Convento de Nossa Senhora da Assunçãossa eli Neitsyt Marian taivaaseenastumisen luostarissa.
Suurin osa museon kokoelmista on roomalaiskaudelta. Museossa on myös upea laatoitettu mosaiikki Merenjumala Oceanuksesta. Mosaiikki löydettiin vuonna 1976 ja kaivettiin esiin Faron päärautatieaseman läheltä.
Museo keskittyy myös muihin aikakausiin ja esittelee esineitä esihistorialliselta ajalta, maurilaiseen ja keskiaikaan. Kaupungin museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, joissa on joskus myös paikallisten nykytaiteilijoiden näyttelyitä. Paikka on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-18 ja viikonloppuisin klo 10.30-17. Sisäänpääsymaksu museoon maksaa 4 €.
Uuden nousun kaupunki teki, kun kaupunkiin saatiin lentokenttä vuonna 1965, minkä ansiosta Farosta onkin tullut Algarven matkailun keskus.
Vaikkakaan itse kaupunki ei lukeudu Algarven suosituimpiin lomakohteisiin, on se merkittävä osa Algavrea ja toimii porttina alueen monille muille turistikohteille.
Moni ohittaa kaupungin, miksi Faro on saanut olla aito portugalilainen kaupunki, jota massaturismi ei ole päässyt turmelemaan.
Nykyisin kaupungissa asuu noin 60000 asukasta ja se on alueen hallinnollinen keskus.
Faroa ympäröi 60 kilometrin pituinen koskematon laguunialue, luonnondyynit ja upeat rakentamattomat rannat.
Faroon pääsee myös kätevästi junalla Lissabonista.
Algavren rannikkoa yhdistää lähijunaraideverkosto, jolla voi kätevästi junailla aina Taviraan saakka.
Rautatie kulkee aivan rannikon reunassa, joten maisemat ovat koko matkalla mainiot.
Harmillisesti raideyhteyttä ei ole yli rajan Espanjaan vaan seuraava asema Espanjan rajan takana aukeaa Huelvassa.
Faron Karmeliittakirkon pikkuruinen luukappeli, Capela dos Ossos, on vuorattu kauttaaltaan noin tuhannen karmeliittamunkin pääkalloilla ja luilla.
Kappeli rakennettiin, kun edesmenneiden munkkien luut jouduttiin siirtämään kirkkoa ympäröineeltä hautausmaalta vuonna 1816.
Luukappeli on pieni rakennus Igreja do Carmossa kirkon takana.
Avoinna luukappeli on viikolla klo 10-13, sekä klo 15-17.30.
Lauantaisin paikkaan pääsee klo 10-13.
Kirkko tunnetaan yhtenä Algarven mielenkiintoisemmista kirkoista.
Kirkko vaurioitui pahasti Faron vuoden 1755 maanjäristyksessä ja se jouduttiin rakentamaan uudelleen.
Korjaustyöt kestivät ilmeisesti yli 100 vuotta.
Ulkopuolen jälleenrakennus, joka valmistui vasta vuonna 1878, maksettiin Brasilian kullalla.
Kirkossa ja sen museossa on paljon katsottavaa Luukappelin lisäksi.
Kirkon sisällä oleva kulta kertoo heti kerralla, että kultaa on ollut yllin kyllin ja sitä ei ole säästelty.
Verkkokalvot eivät vaan kyenneet rekisteröimään kaikkia yksityiskohtia ja äimistys oli jälleen kerran mittava.
Kirkko on avoinna viikolla klo 9-13, sekä klo 15-17.
Lauantaisin kirkko on avoinna klo 10-13.
Eipä puuttunut tästäkään kaupungista kauniita kirkkoja.
Voi taivas ja ihmetys sitä kullan määrää, mikä näihin rannikkokaupunkeihin on jäänyt lastien sivuosumina.
Kyllä pisti pään taas pyörälle, kun oikein rupesi miettimään, millaisilla purkeilla niitä on tuliaisiksi Etelä-Amerikasta rahdattu ja kenen selkänahasta ne revitty.
Kultaa on tuotu yli Atlannin ja paljon.
Farolla on merenkulkuperinne, joka juontaa juurensa foinikialaisten ajoista.
Pienessä mutta mielenkiintoisessa Merimuseossa on pienoismalleja laivoista ja kalastusvälineistä sekä näyttely löytöretkistä ja Portugalin merenkulun historiasta.
Lisäksi museossa on esillä alueen merieläimet.
Museo on pieni, mutta se antaa kuvan siitä, miten elämä Algarven alueella pyöri kalastusteollisuuden, laivanrakennuksen ja merenkulun ympärillä, ennen kuin siitä tuli turistikohde.
Sisäänpääsymaksu maksaa vain euron. Avoinna museo on arkipäivinä klo 9-12 ja 14.30-17.
Aurinkoinen päivä vaati juomatauon.
Eva Senses hotellin kattobaarista on mainiot näkymät luonnonsuojelualueelle ja satamaan.
Naapurihotelli Farossa on myös kattobaari, josta pääsee tiirailemaan aluetta lintuperspektiivistä.
Me kuitenkin valitsimme tällä kertaa Vanhassa kaupungissa sijaitsevan O Castelo, kattobaarin, josta oli mainio näkymä edessä aukeavalle laguunille.
Teatro Lethes teatterirakennus saattaa näyttää ulkoa hieman kulahtaneelta, mutta sisällä on kuulemma upea 1800-luvun jälkipuoliskon teatterisali.
Pehmeän sametin, maalatun katon ja upeiden puuveistosten muodostama sisustus olisi siirtänyt tämän matkaajan heti historiallisen italialaisen oopperatalon mielikuvaan. Ei vaan natsannut tällä kertaa, sillä yleisökierroksia ei ollut tarjolla vasta kuin kesällä, kun oopperaesitykset ovat tauolla. Voihan virveli, tämä kyllä harmitti.
Teatteri on saanut nimensä Lethes joesta, jonka kreikkalaisen mytologian mukaan oletettiin antavan tietämättömyyden nautintoja jokaiselle, joka joi sen vedestä. Rakennusta käytettiin alun perin jesuiittojen korkeakouluna, kunnes se muutettiin myöhemmin sotilaskasarmeiksi 1800-luvulla. Nykyinen teatteri avattiin yleisölle vasta vuonna 1845.
Ria Formosan kansallispuisto sijaitsee Faron edustalla.
Laaja kosteikkoalue on täynnä elämää ja ainutlaatuinen rannikkolaguuni onkin oikea luontoparatiisi.
Porta Novan laiturista veneet vievät 30 minuutissa päiväretkeläisiä nauttimaan Ria Formosan luonnonpuiston linnustosta ja rannoista, siis rämeestä.
Venekyydillä pääsee päiväretkelle suistoalueen takana olevalle Ilha Desertalle, loputtoman pitkälle hiekkasärkälle, jossa ei ole muuta kuin rantaa, meri ja horisontti.
Paikan helmi on Ilha do Farol saari, jonka huipulla kohoaa upea 50 metriä korkea, valkoiseksi ja punaiseksi maalattu majakka.
Saarella on värikkäitä kalastajataloja, simpukkaravintoloita ja pehmeää hiekkaa.
Itse Farossa ei ole hiekkarantaa, sillä upeat rannat aukeavat vasta laguunien jälkeen ja niihin pääsee ainoastaan yhteysveneillä.
Rauhallisesta ja koskemattomasta tunnelmasta mainostava Ilha do Farol ei kuitenkaan sesonki aikaan ole täydellinen paikka paeta arjen hälinää ja nauttia luonnosta, sen verran noita kesän aurinkovarjoja aurinkopeteineen rannalle oli roudattu.
Vanhan kaupungin keskustassa kohoaa 1200-luvulla entisen moskeijan paikalle rakennettu Faron katedraali Sé de Faro, jonka kellotornista on upeat näkymät kaupunkiin ja laguunille.
Ulkoapäin melkoisen mitättömän näköinen katedraali on selvinnyt tulipalosta, hyökkäyksistä ja kahdesta maanjäristyksestä.
Uskomatonta onkin, että alkuperäinen torni ja pääoviaukot ovat säilyneet ehjinä. Taas on Pyhäkäsi ollut suojana.
Mitättömän ulkokuoren sisällä sen sijaan säihkyy kulta ja kimallus.
Katedraalin lisäksi pääsee tutustumaan luostariin sekä yläkerrassa sijaitsevaan katedraalimuseoon ja pieneen Luukappelin. Katedraali on avoinna arkisin klo 10-19 ja lauantaina klo 9.30-15.30.
Largo da Sén aukiolla on 1585 rakennettua Paço Episcopalia eli Faron piispan palatsi, joka on sittemmin tuhoutunut ja rakennettu uudelleen.
Paikkaa käytettiin pappien koulutuskeskuksena, ja nyt siellä on esillä uskonnollisen taiteen näyttely.
Luonnonhistoriallisen museon Centro de Ciência Viva do Algarve sekä Vanhan panimo Antiga Fábrica da Cerveja ohitettiin. Tuo kalja kun ei oikein maistu.
Sataman alue Farossa oli mainio ja keskeinen paikka, jonne väki näytti pakkautuvan. Mainio tunnelma ja hyvä tarjonta istutti turistit sataman alueelle.
Faro oli sekamelska. Pieniä palasia historiaa ja glamouria, osa ränsistynyttä kaupunkikuvaa, osa modernia nykypäivää ja osa haikeaa Fadoa joka soi kaduilla surumielisenä yhdistäen kevään muuttuvan sään aurinkoiseen toivoon.
Taas pakattiin matkalaukut autoon ja todettiin, että ihan kiva, mutta eipä tulla uudestaan.
Seuraavaksi oli suuntana Espanja ja Huelva.
Ennen tämän matkan viimeistä suoraa, kiitotie jo vilkkui verkkokalvoilla.
Sanottava on, että ei tämä paikka, eikä koko Algavre ainakaan ole talvipakolaisten tuleva kohde. Se tuli nyt selvitetyksi.
Yö vielä Huelvassa ja sen paikat purkkiin ja sitten junalla kohti Madridia ja kotia.
Oi miten ikävä alkoikaan kasvamaan reissun lähestyessä loppua. Edessä olisi pienet lapsenlapset ja vähän isompi säbätaituri mestaruushaaveen kanssa. Ehdimme juurikin kannustamaan kohti voittoa.
No Comments