G-8DK1F0333J
Browsing Tag

juna

Matkailua maailmalla

Junailua osa 3: Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

 

Lille

Saavuimme Lillen toiselle juna-asemalle Lille-Flandresille, jonne kulkee muut kuin suurnopeusjunat. Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, mikä oli sijainniltaan mainio paikka.

Olimme yön Lillessä ja nukuimme kerrankin pitkään, ennen kuin lähdimme tutustumaan Lillen nähtävyyksiin.

Joka tiistai, torstai ja sunnuntai järjestetään Lillessä ulkomarkkinat. Tori on täynnä kaikenlaista tavaraa sekä paikallisia ruokia ja paljon ihmisiä. Tori sijaitsee hieman kaupungin keskustan ulkopuolella ja sinne kannattaa mennä metrolla.

Vaikka Lille on Ranskan viidenneksi suurin kaupunki, ei se ole keskustaltaan aivan valtavan iso.

Lillessä voi hyvin liikkua jalan tai sitten käyttää kahta automaatti-metrolinjaa, ratikoita tai busseja. Julkisten hinnat vaihtelevat kertalipun 1.65 € päiväpassiin, jonka hinta on alle 5 €.

Lille oli melkoisen likainen kaupunki. Irtoroskaa oli pitkin katuja ja kadunvarsille kerätyissä jätesäkkiröykkiöissä.

Kaduilla oli myös säpinää ja kaikenlaista epämääräistä kulkijaa. Illan pimetessä tuntui hyvältä kulkea vilkkailla ihmisalueilla.

Jos joku paikka olisi pitänyt pudottaa pois matkareitiltämme, olisi se ollut ehdottomasti Lille. Mitään aivan häikäisevää, ei tässä kaupungissa ollut.

Lillen pääaukion ympärillä olevat korttelit ovat kuvauksellisia ja vierailun arvoisia kohteita. Mielenkiintoinen paikka on La Vieille Bourse , joka koostuu 24 pienestä talosta. Talokompleksin sisäpuolella on kaareva sisäpiha, jossa pidetään käytettyjen kirjojen markkinoita. Tässä ehkä kaupungin hienoimmassa rakennuksessa pelataan shakkia ja sisätiloissa on kesäisin erilaisia tanssiesityksiä.

Kaupungin vanha alue, Vieux Lille on myös kaunis ja siellä on jokseenkin paljon katsottavaa. Tosin juuri meidän vieraillessa siellä oli monet kadut revitty auki ja niihin tehtiin jotain parannustöitä. Ilmankin ollessa hieman sateinen, ei vanhakaupunkikaan onnistunut täysin vakuuttamaan meitä.

Vanhojen rakennusten lisäksi vanhasta kaupungista löytyy designer-kauppoja, erinomaisia ravintoloita sekä moderni katedraali, Cathédrale Notre Dame de la Treille.

Town hall ja Belfery torniin pääsee kiipeämään 400 rappusta pitkin tai sitten sen näköalapaikalle voi hurauttaa hissillä, kunhan on ensin kavunnut 100 ensimmäistä rappusta hissitasanteelle. Torniin päästäkseen pitää pulittaa 6 € maksu.

Erikoinen mutta mielenkiintoinen museo, La Piscine Museum sijaitsee vanhassa uimahallissa. Rakennus itsessään on jo nähtävyys ja käymisen arvoinen paikka.

Museolle kannattaa ottaa metro 2 ja jäädä pois Gare Jean Lebas asemalla. Sisäänpääsy museoon vaihtelee riippuen siitä, haluaako nähdä pysyvän vai vaihtuvan näyttelyn. Hinta jää kuitenkin kaikkineen alle 10 €.

Lilleen on saatavilla myös Citypassi, jonka hinta olisi ollut 25€/ hlö / päivä.

Kuten muidenkin isojen kaupunkien citypassiin, kuului tähänkin sisäänpääsy moniin nähtävyyksiin, julkisten liikennevälineiden käyttöoikeus maksutta  ja alennuksia kaupoista ja ravintoloista. Citypassin hinta oli ihan kohtuullinen, jos haluaa esim. vierailla Lillen monissa museoissa ja taidepaikoissa.

Lillestä jatkoimme matkaa Amienssiin, jonne IC-junalla pääsee puolessatoista tunnissa.

Gare de Lille-Europe asemalta liikennöivät pääasiassa Eurostar- ja TGV-suurnopeusjunat, mutta myös joitakin paikallisjunia.

Meidän juna lähti viereiseltä Lille-Flandresil asemalta. Olimme ostaneet lipun ennakkoon ja halusimme tiedustella voisiko lipun vaihtaa aikaisempaan junaan. Arvatkaapa vaan saimmeko apua englanniksi – emme.

Ongittuamme tiedon joltakin englantia osaavalta, vaihdoimme matkasuunnitelmaa. Aikaistetulla lipulla pääsimme Amienssiin ja  matka taittuikin mukavasti. Junalipuille tuli hintaa tälle siirtymälle 22 €/hlö.

 

Amiens

Otimme päiväjunan Amienssiin. Junamatka kesti vähän reilun tunnin ja maksoi kahdelta 44 €. Sää sattui myös tälle päivälle harmaan sateiseksi ja menimme syömään sadetta pakoon juustolautaset ja juomaan viinit. Sateen jatkuessa teimme uuden suunnitelman illalle ja jatkoimme matkaa hotellille. Ikääntyvien reilaajien jalat saivat lepoillan.  Ei kun perinteinen iltapala kehiin.

Aamulla sää oli edelleen harmaa, mutta onneksi ei sateinen.Ei kun kamera kantoon ja turisteiksi kadulle. Päivän kuluessa sää muuttuikin aurinkoiseksi ja välillä piti takki ottaa pois, kun tuli niin kuuma.

Amienssin kuuluisa katedraali, Cathédrale Notre Dame kuuluu UNESCOn maailman perintölistalle.

Katedraalissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraalin lattiassa on mustavalkoinen kahdeksan-kulmainen, 234 metrin pituinen labyrinttikuvio, jonka arvoitusta voi selvitellä, tai sitten vaan antaa olla. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.

Jos haluaa tutustua paremmin katedraaliin, voi käydä vuokramaassa audioguiden neljällä eurolla läheisestä Amiensin matkailutoimistossa.

Katedraalin torniin johtaa 307 askelmaa ja sinne voi halutessaan kiivetä. Lippu torniin maksaa 6 € ja aarrekammioon 3,50 €. Itse katedraaliin pääsee ilmaiseksi. Aarrekammioon tehdään opastettuja kierroksia vain kahdesti päivässä. Aamulla kolo 11 ja iltapäivällä klo 14.30. Meidän aikatauluun nuo ajat eivät sopineet, joten aarteet jäivät näkemättä.

Katedraalilta lähtee kävelyreitti vanhaan kaupunkiin, jossa riittää ihasteltavaa.

Joella on aina lauantaisin markkinat, mikä olisi varmaankin ollut kiva kokemus. Perinteisesti pukeutuneet myyjät myyvät tuotteitaan veneistä ja paikalla on paljon ihmisiä.

Vanhassa kaupungissa söimme lounaan valitsemalla sen ilman yhteistä ymmärrettävää kieltä. Pienellä jännityksellä odottelimme liha- ja kala-annoksiamme. Google kääntäjälläkään ei aina tiedä, mitä saa.

Englantia ei oikein tahdota näissä paikoissa puhua ja kumma kyllä, edes ruokalistaa ei ole käännetty englanniksi. Ruoka oli ihan ok ja paikka viihtyisä.

Maison de Jules Verne museo on hieman perinteestä poikkeava museo. Ei ehkä niin mielenkiintoinen kuin olimme odottaneet. Pääsylippu sinne  maksoi 7,50 € ja audioguide maksoi erikseen 2 €.

Hauskuutta tuo myös vanhassa kaupungissa oleva marionettiteatteri Chés Cabotans d’Amiens, jonne aikuistenlippu maksaa 10 €.

Amiensissa on mahdollista myös mennä Sirque Jules Verneen joka on sirkuksen ja kansallisen katutaiteen varsinainen keskus.

Melkoisen vaatimattomaan Beffroi d’Amiens torniin ja kirkkoon maksaa yhteislippu 6 € ja pelkkään torniin pääsee kapuamaan neljällä eurolla. Aivan rautatieaseman vieressä kohosi Tour Perret, joka on yksi Euroopan ensimmäisistä pilvenpiirtäjistä. Rautatieaseman ympärillä pörräsi paljon epämääräisiä kulkijoita. Muutenkin paikka vaikutti melko kulahtaneelta.

Junalippukäytänteet vaihtelevat myös maiden sisällä. Täällä oli otettu käytäntöön systeemi, jossa konduktööri tsekkaa junaliput ja jos sitä ei ole, seuraavalla asemalla odottaa melkoinen joukko turvamiehiä, jotka nappaavat liputtomat kiinni ja aloittavat asian selvittelyn. Olihan melkoinen esitys tuokin.

 

Rouen

Saavuimme päivällä Rouenin Rive  Droite asemalle. Junia kulkee noin puolestatoista tunnista aina melkein neljään tuntiin Amienssin ja Rouenin väliä.

Kannattaa siis katsoa mihin junaa hyppää ja montako vaihtoa matkalle tulee. Myös suorat junat kulkevat tätä väliä hitaasti pysähdellen tai nopeasti ja suoraan.

Olimme varanneet lipun nopeaan 1½ h junaan. Junamatkan hinnaksi tuli 42 € kahdelta ihmiseltä.

Kävellessämme hotellille, jonne oli matkaa n. 600 m, vastaan kipitti rotta – jo toisen kerran Ranskassa ja keskellä päivää. Hyvä että slaagia en saanut, noh, askel taittui  ainakin ripeämmin ja jonkun tietty tutkakatse herkistyi jälleen.

Myös tämä kaupunki oli melkoisen paskainen. Jätteitä pusseissa siellä täällä kauppojen edessä ja asunnottomia parkkeerasi illaksi käytäväaukkoihin telttoineen ja pahvilaatikoineen. Ei tehnyt mieli mennä sivukujille ….

Rouenissa on paljon kirkkoja ja siellä puhutaankin kirkkokorttelista. Kaupungissa on kuulemma yli 50 uskonnollista rakennusta. Tämä on helppo uskoa kun katsoo kirkkoja, kirkkojen vieressä. Eikä mitään ihan pieniä pytinkejä.

Rouenin katedraali Cathédrale Notre-Dame on ehdottomasti kaupungin kaunein kirkko. Katedraaliin pääsee sisälle ilmaiseksi. Iltaisin sen julkisivuun heijastetaan valoshow, jossa on vaihtuva teema.

Toinen upea kirkko on St-Maclou Church ja Cathedral Squar. Kumpaankin kirkkoon pääsee sisään myös ilmaiseksi. Suurin osa Rouenin suosituimmista nähtävyyksistä sijaitsee kaupungin kävelyalueella, jossa on viehättäviä puurakennuksia sekä astronominen kello Gros Horloge. Rakennukseen pääsee vierailemaan 7 eurolla ja ylhäältä tornista on upea näköala kaupungin ylle.

Rouen on täynnä kahviloita ja ravintoloita, joissa on kiva istahtaa juomaan vaikkapa Normandian alueen paikallista omenasiideriä tai omena calvadosta.Rouen on myös sen verran pieni kaupunki,että siellä pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin. Myös kaupunkipyörät näyttivät olevan suosiossa.

Seine- joki halkoo Rouenin kaupunkia jakaen sen kahteen osaan. Joenrannassa on bulevardi, jolla on myös ravintoloita ja baareja. Rantabulevardi on myös erityisesti ulkoilijoiden suosiossa ja siellä näkeekin paljon juoksijoita ja pyöräilijöitä. Itse rantabulevardi ei kylläkään ole kummoinen.

Rantabulevardilla sijaitsee näyttelytila, jossa on kuuluisa Panoraama XXL. Se on 35 metriä korkea panoraamakuva, jonka teema vaihtuu noin kerran vuodessa. Näyttelytilassa on useita eritasoisia korokkeita, joilta kuvaa voi ihailla.

Rouenissa oli paljon katseltavaa. Siellä oli upeita vanhoja rakennuksia ja kauniita kirkkoja, joissa oli esillä paljon erilaista taidetta.

Päiväsaikaan Rouen olikin oikein miellyttävä paikka. Katukuvassa näkyi myös paljon turisteja, vaikka varsinainen turistiaika ei olutkaan vielä alkanut.

 

Pariisi

Vuorossa oli viimeinen etappi, Pariisi.

Päivällä jatkoimme Paris Saint Lazare juna-asemalle, jonne matka kesti  1½ h. Hintaa matkalle tuli 20 € / 2 henkilöä.

Pariisissa olemmekin vierailleet aiemmin, joten nyt perinteiset nähtävyydet jäivät väliin. Aiemman postauksen voit lukea täältä. Olimme ottaneet hotellin läheltä Gare du Nord juna-asemaa, josta oli kätevä liikkua niihin paikkoihin, joihin olimme ajatelleet menevämme. Myös lentokentälle pääsee tältä asemalta kätevästi.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Pariisin lähellä olevaan Chantilly linnaan. Linnaan pääsee junalla Gare du Nord asemalta.

Junalipun yhteydessä voi ostaa jo valmiiksi lipun linnaan. Lippu sisältää vierailun linnaan, linnan puistoon ja kuuluisille hevostalleille ja siellä pidettäviin esityksiin. Yhdistelmälipun hinta  oli 25 € / henkilö.

Isoin ja työläin homma koko päivän liikkumisessa oli hankkia tuo yhdistelmälippu, jota emme olleet ostaneet netistä ennakkoon. Testattua tuli useamminkin neuvontapisteen englannin kielentaito, kun sieltä tylysti vain ranskaa puhuen ohjattiin paikasta toiseen.

Yhdestä paikasta sai yhden tiedon ja toisesta ehkä toisen. Muutama muukin samalla asialla ollut turisti pudisteli päätään ja ihmetteli kielitaidottomia ja erittäin, ei palveluhenkisesti turisteja kohtelevia asematyöntekijöitä.

Juna kulkee Pariisista Chanttillyyn 25 minuutissa. Junasta jäädään Chantilly-Gouvieux asemalla, jonka sivusta bussiasemalta kulkee lyhyen väliajoin bussi no 15 linna-alueelle. Linnaan pääsee myös kävellen oikaisemalla puistoalueen poikki ja kulkemalla laukkaradan vierestä. Kävellen matka vie n. 20 min. Linna on auki yleisölle klo 10-18.

Paikka on muuten se missä 007 ja kuoleman katse on kuvattu. Bond vierailee linnassa konna Max Zorinin kutsuilla osallistuen laukkakilpailun katsomineen, pyiden metsästykseen ja nuuskimiseen noilla kuuluisilla hevostalleilla.

Linna ei ole kovin iso ja talleille ei ollut asiaa allergian takia. Linna oli kyllä hieno, mutta eihän mikään vedä vertoja Versaillesin jälkeen, jossa vierailimme muutama vuosi sitten.

Takasin tullessamme ajoimme läpi pienen Chanttilyn todetaksemme, että itse kaupungissa ei ole mitään katsottavaa.

Toinen kohteemme Pariissa oli Palais Garnierin vanha ooppera, joka oli kerrassaan upea vierailukohde.

Oopperarakennuksen ulkopuoliset portaat täyttyivät auringosta ja katutaiteesta nauttivista ihmisistä.

Mikäli mielii opastetuille kierroksille, kannattaa lippu ostaa ennakkoon. Kierroksia järjestetään rajoitetusti ja ovelta niitä on harvoin enää saatavilla.

Oopperassa myös harjoitellaan säännöllisesti ja siksi kannattaakin selvittää Oopperan omilta kotisivuilta mahdolliset poikkeamisajat vierailuun liittyen.

Sisäänpääsyn lippujonon voi ohittaa hakeutumalla suoraan kassa-alueen takana oleville automaateille, josta voi näppärästi ostaa itse sisäänpääsylipun.

Paikalla ei ollut mikään karmea ryysis, mutta paikalla oli taas muutama selfiekeppikiinalainen, joille selffieiden ottaminen mitä kummallisemmissa keikistelyasennoissa oli varsinainen aikasyöppö. He kun valloittivat kuvaukselliset kohteet todellakin itsensä kuvaamiseen. Kävivät muuten välillä veskissä vaihtamassa vaatteita ja palasivat uudestaan samoille kuvauspaikoille. ARGH…..

Vieraillessamme oopperassa siellä oli balettiharjoitukset, minkä takia sali oli aina välillä kiinni ja pimeänä. Kun salia pääsi harjoitustaukojen välissä kuvaamaan, ryysis oli melkoinen.

Rakennuksesta löytyy myös oopperamuseo, jossa näytillä on vaikuttava kokoelma esiintymisasuja, piirustuksia, sekä näyttämökulisseja.

Pakko oli pyöriä vielä kaupungilla ottamassa muutama iltakuva. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta silti meno oli rauhallista.

Seineä pitkin kulkee nauhana erilaisia jokiristeilyjä joista voi ottaa kuvia ja ihastella Pariisin nähtävyyksiä. Suosittuja ovat aina olleet myös erilaiset illallisristeilyt.

Uutuutena törmäsimme paranneltuun versioon tästä. Kaksikerroksisen Bustronome bussi, jonka yläosassa nautitaan illallinen samalla kun sen Hop on Hop off bussin tyyliin kiertää Pariisin nähtävyydet. Uutta innovaatiota:) Sen verran asia jäi minua kaivelemaan, että selvittelin illallisbussin hintatasoa. Hintataso on 100 €/ hlö illallispakettina, eli aika samaa luokkaa samantasoisen illallisristeilyn kanssa. Risteilyillä on toki valtava tarjontaero ja niitä saa myös huomattavasti huokeammin kuin sadalla eurolla.

Samalla selvityksellä ilmeni, että vastaavanlaista toimintaa on Busburgerilla, jonka bussissa voi nauttia kierroksen aikana herkullisia burgeraterioita.

Ajoimme vielä illan päätteeksi Trocaderon metroasemalle, jonka lähellä on paras Eifel tornin ihastelu- ja kuvauspaikka.

Paikka oli täynnä nuorisoa ja kuvia ottavia turisteja. Myös kaupustelijat olivat myymässä erilaista vilkkuvaa ja välkkyvää matkamuistoa. Uutuutena kadulle oli myytäväksi ilmestynyt  kankaan päälle levitettyjä juomia, kuten olutta, limua ja viinejä. Kätevästi ne virkavallan ilmaannuttua paikalle tungettiin ämpäriin ja riepu heitettiin ämpärin päälle.

Tähän kohtaan on pakko kirjoittaa, että tämä iltakuva Pariisin Notre Damesta on otettu vain kaksi päivää ennen sen kohtalokasta tulipaloa.

Kauniiseen keväiseen iltaan olikin hyvä päättää tämä kiertomatka ja suunnata hotellille, ennen seuraavan päivän kotiinpaluuta.

23 huhtikuun, 2019 by
Yleinen

Junailua osa 2: Antwerpen – Brugge – Gent

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

 

Antwerpen

Delfistä suuntasimme kohti Antwerpeniä ja samalla vaihdoimme tyylikkäästi Belgian puolelle. Junaa piti vaihtaa pienellä matkalla kahdesti. Ensimmäinen vaihto oli Bredassa ja toinen vaihto Antwerpen-Berchemissä.  Matka vaihtoineen kesti tunti 50 minuuttia.

Juna saapui Antwerpen Centraalin kuuluisalle juna-asemalle, joka komeilee useallakin listalla maailman kauneimmista juna-asemista, eikä turhaan. Hieno tuo juna-asema olikin.

Sen verran rupesi matka-askel painamaan, että, otimme juna-asemalta taxin hotelille. Viisas valinta tuossa kohden, sillä matkat ovat Anterwenpenissä pitkiä. Antwerpen on iso kaupunki. Jos liikkuu vain keskustan turistipaikoilla, selviää jalkapatikoinnilla. Jos taas tarvitsee liikkua kauemmaksi, täytyy turvautua joukkoliikennevälineisiin.

Lähdimme kuten tavallista, aamulla liikkeelle ja ihmettelimme vanhaan kaupunkiin liikkuvaa ihmisvirtaa. Asia selvisi pian.

Ihmiset valuivat alas Gote Markt aukiolle, jossa oli isot standit ja melkoinen hulina. Paikalla esiteltiin Belgian ympäriajoihin osallistuvat pyöräilytallit.

Ei mikään ihan pieni tapahtuma. Neljä helikopteria kiersi  aluetta ja kymmenisen kuvausryhmää lähetti suoraa tv-lähetystä ympäri Keski-Eurooppaa. Kaikki alueen kuppilat + pari erikseen pystytettyä juomapaikkaa olivat kiireisiä.

Ihmiset nauttivat aurinkoisesta aamusta ja hyvästä tunnelmasta. Me myös – muiden mukana.

Gote Markt -aukio on Antwerpenin sydän ja sitä ympäröivät useat historiallisesti arvokkaat ja kauniit rakennukset. Grote Marktissa pääsee myös suoraan Antwerpenin vanhaan kaupunkiin. Vanhassa kaupungissa on myös paljon mielenkiintoisia pikkuliikkeitä. Tärkeässä osassa on Antwerpenin kaupungintalo sekä Ornate Brabo suihkulähde. Tällä kertaa ne kuitenkin esittivät sivuosaa, sillä pyöräkisat varasti koko shown.

Antwerpenin katedraali Onze-Lieve-Vrouwekathedraal – Jumalaäidin katedraali on Benelux-maiden suurin goottilaistyylinen kirkko, jonka kirkontorni on Benelux-maiden korkein.

Katedraali näkyy jo kaukaa. Sisäänpääsy katedraaliin on 6 €.

Toinen näkemisen arvoinen kirkko on Sint-Pauluskerk joka on auki vain rajoitetun ajan päivästä. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy. Saint James‘ Church sisäänpääsy on 3 €.

Museum aan de Stroom eli MAS on yksi Antwerpenin monista museoista.

Museon kattoterassilta on upeat näkymät koko kaupungin yli ja sinne on vapaa pääsy.

Yhdeksi merkittäväksi turistikohteeksi on tullut St. Annan alikulkutunneli, jota pitkin pääsee Schelde-joen toiselle puolelle. Joen alittavaan tunneliin pääsee joko hissillä tai alkuperäisiä puisia rullaportaita pitkin.

Rubenshuis piti käydä katsomassa, vaikka sisälle emme mennetkään.

1, 2 tai 3 päivän Antwerpenin City Card voi olla hyvä vaihtoehto, jos aikoo liikkua alueella paljon ja hyödyntää Antwerpenin museotarjonnan.

Kortilla pääsee liikkumaan ilmaiseksi myös julkisissa kulkuneuvoissa.

Antwerppenissä on myös useita paikallisia toreja, joissa on kiva vierailla. Theaterpleinin eksoottiset markkinat, Vrijdagmarktissa vintagemarkkinat ja tai luomutuotteiden Bio-markkinat tarjoavat jokaiselle jotakin.

Se, mitä pienestä Steenin linnasta on jäljellä, oli juurikin korjauksessa, joten sinne emme päässeet. Enemmän sitä olisi ehkä voinut ihailla ulkoa- kuin sisältäpäin, mutta nyt pussitettuna jäi tuo komistus kokonaan näkemättä.

 

Brugge

Aamupäivällä otimme paikallisjunan Bruggeen. Junia menee noin puolen tunnin välein ja junakyyti vie aikaa noin 1½ h. Lipun hinta asemalta ostettuna oli 15 €.

Hotelimme Martin’s Brugge sijaitsi todella hyvällä paikalla, aivan kaupungin vanhassa keskustassa. Juna-asemakin olisi ollut kävelyetäisyydellä, mutta koko päivän käveltyämme ajoimme hotellin ja juna-aseman välin taxilla. Hinta oli n. 8 €/suunta.

Bruggen kaunis keskusta ja keskustan kanavat ovat parasta Bruggea. Täällä kannattaakin ehdottomasti tehdä 10 € hintainen kanaaliristeily.

Kanaaliristeily kestää ½ h ja siinä saa hyvän kuvan kaupungista ja sen nähtävyyksistä.

Kaupungin keskusaukio on Markt. Aukolla on Belfort kellotorni, jonne pääsee kapuamalla 366 askelmaa. Matkalla voi ihastella pieniä huoneita, jossa on erilaisia näyttelyitä.

Torniin oli valtava jono, joten kannatta ehkä suunnitella ajankohta aikaiseen aamuun tai myöhempään päivää. Hintaa tornivierailulle tulee 12 € henkilö.

Bruggessa oli muutenkin paljon väkeä.  Paikalla oli kymmenittäin pelkkiä turistibusseja, jotka oli pysäköity hieman kaupungin ulkopuolelle.  Burg aukio on suosittu terassi, ravintola ja kahvila-alue.

Aukiolla sijaitsee Basiliek van het Heilig Bloed eli Heilig-Bloedbasiliek kirkko, joka on vierailun arvoinen paikka.

Itse kirkkoon on vapaa pääsy, mutta aarrekammioon päästäkseen pitää maksaa 2,50 € sisäänpääsy. Aarrekammio ei ollut kummoinen.

 

Kirkossa väitetään olevan Kristuksen verta.

Sitä pääsee ihailemaan luikertelevassa jonossa odotellen ja H-hetkellä vilaukselta, tarkasti valvottujen silmien alla ja lasin takaa. Kuvia verestä ei saa ottaa.

Aukion laidalla on myös Stadsbestuurin kaupungintalo, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Vierailunhinta on 6 €.

Bruggessa on myös pari museota taiteenystäville kierrettävänä. Suosittu paikka käydä katsomassa taidetta on myös Onze Lieve Vrouwekerk kirkko, jonka yhteydessä on Michelangelon pieni Madonna ja lapsipatsas. Sisäänpääsy kirkkoon on 6 €.

Brugge on tunnettu suklaakaupunki, mikä näkyy myös kaupungissa. Suklaalla on kaupungissa oma museonsa Choco Story, jonne pääsee 9,50 € lipulla. Yhdistelmälipulla, jonka hinta on 14,50 € voi tutustua myös ranskismuseoon, jossa tuodaan hyvin esille ranskanperunoiden oikea kotimaa.

Unohtaa ei sovi belgialaisia vohveleita, joita oli pakko maistaa.

Brugge on olutkaupunki. Turistien on mahdollista vierailla De Halve Maan panimossa, jonne sisäänpääsy on 16 €. Hintaan sisältyy audioguide ja olutmaistiaiset.

Keskusaukiolla olevassa olutmuseossa voi myös halutessaan piipahtaa. Olutmuseossa annetaan tärkeää informaatiota oluen historiasta ja opitaan erilaisista panimotuotteista.

Bruggessa on paljon erilaisia museoita, jotka varmasti olisivat kiinnostavia, jos vaan olisi aikaa kierrellä joka paikassa.

Paras tapa liikkua Bruggessa on kävely. Kaupungin keskusta on kohtuullisen pieni joten julkisten liikennevälineiden käyttö ei ole tarpeellista. Kaupungin kadut ovat osittain mukulakiveä, joten kannattaa panostaa hyviin jalkineisiin.

Brugge oli kivan sympaattinen ja siisti kaupunki, jossa oli kylläkin paljon turisteja, mutta silti kaupunki oli onnistunut säilyttämään turvallisen ja leppoisan tunnelman. Iltavalaistuksessa kaupungin todellinen kauneus tuli hyvin esille.

 

Gent

Bruggesta jatkoimme pienellä 20 minuutin siirtymällä Genttiin. Gentin juna-asema Gent-Sint-Pieters oli hieman kauempana vanhasta historiallisesta keskustasta. Kätevästi keskustaan pääsee ratikalla 1, asemalta 2. Kertalipun hinta on 3 € ja jos takaisinpäin tekee saman matkan, ei 8 € päivälippua kannata hankkia.

Heti juna-asemalla selvisi, että tässä mestassa kannattaa pitää huoli tavaroistaan. Puolet matkatavaroiden säilytyslokeroista oli, rikki. Raha piti olla kolikkoina ja tyly asenne iski vastaan vaihdettaessa seteleitä kolikoiksi.

Raitiovaunua odotellessa lippuautomaattien edessä pyöri romanialaismies, joka näppärällä ”työkalulla” häpeilemättä putsasi automaatin tasaisin välein.

Muutenkin kaupunki oli täynnä kaikenmaailman haahuilijaa ja paikka oli paljon epäsiistimpi kuin esim. naapurikaupunki Brugge.

Gentin vanhakaupunki on sen verran pieni paikka ja keskusta on pääasiassa kävelykatuja, joten siellä selviää hyvin jalan.

Genttiin on saatavissa 48 h Citycard, jonka hinta on 30 €, mikä ei ole ihan kauhean arvokas, varsinkin, kun hintaan sisältyy julkiset kulkuneuvot ja mahdollinen pyörävuokra. Pyörästä tosin maksetaan lainattaessa pantti, mutta sen saa takaisin kun palauttaa pyörän. Citycardilla pääsee maksutta kaikkiin Gentin nähtävyyksiin ja saa käyttää vesibussia maksutta.

8,30 € kanaaliristeily antaa myös  aivan erilaisen kuvan kaupungista ja sen kanaalien varsille levittäytyneestä rakennuksista. Tosin kanaaliristeily ei ole niin hyvä kuin Bruggessa.

 

Tutustumisen arvoinen paikka on myös Gravensteenin linna, jonne sisäänpääsymaksu on 10 €.

Jos sisälle ei halua mennä voi komeaa linnaa ihailla ulkopuolelta, monesta eri suunnasta.

Saint Bavon katedraalissa kannattaa ehdottomasta käydä ihailemassa Van Eyckin veljesten maalaamaa alttaritaulua sekä muita sen taideaarteita. Kappeliin on erillinen lippu.

Alttaritaulun ulkopaneelit taitetaan sisäänpäin joka päivä klo 12.00 ja ne avataan taas klo 13.00, jolloin on mahdollista ihailla myös ulkopuolisia paneelin osia. Voitte vain arvata onko paikalla paljon ihmisiä.

Katedraalin ulkopuolella kohoaa 1300-luvulla rakennettu kellotorni, jonne pääsee kiipeämään muutaman euron pääsymaksulla.

Belfery torniin  pääsee myös kiipeämään ja ihailemaan Genttiä ylhäältäpäin. Hinta kirkkoon ja torniin on 8 €.

Gentissä on aivan ihana vaan vaellella ja katsoa ympärillä olevia kauniita rakennuksia. Vielä ihanampaa se olisi ollut, jos sää olisi meitä tuolla matkalla suosinut.

Nyt monet kauniina aurinkopäivänä  varmasti täynnä olevat terassit huokuivat tyhjyyttään.

Gent onkin melkoinen ulkoilmamuseo ja mikä käsittämätöntä keskustassa oli kirkkoja kirkon vieressä.

Gentissä oli myös paljon suklaapuoteja ja ihania erilaisia kojuja , autoja ja kärryjä, joista sai ostaa suklaata, karkkia ja ranskiksia sekä muuta syötävää.

Gent on myös yksi katutaiteen keskus ja kaikenlaista katutaidetta olikin esillä siellä sun täällä.

Myöhempään iltapäivästä otimme junan kohti Lilleä, jonne menimme yöksi.

Tämä oli taas yksi näistä matkan virhearvioista. Gent olisi ollut paljon kauniimpi iltakuvauskohde kuin Lille.

Junamatka Lilleen kesti 1½ h ja hintaa sille tuli alle 18 €. Olimme varanneet tälle matkaosuudelle junalipun erikseen, koska matkustimme työmatkalaisten kanssa ja halusimme varmistua siitä, että saisimme junakyydin sopivaan ajankohtaan. Junia kulkee Gentin ja Lillen väliä n. joka toinen tunti.

Päätimme lähteä Gentistä tuntia ennen suunniteltua ja varmistettua aikataulua. Emmepä huomanneet huomioida lipunvaihdossa sitä, että joka toinen juna on hitaampi ja siinä pitää tehdä vaihto. No se aikataulunnopeutus menikin sitten siinä, kun missasimme junanvaihdon ja ajelimme pari aseman väliä sivuun…. matkailu avartaa:)

22 huhtikuun, 2019 by
Yleinen

Junailua osa 1: Amsterdam – Harlem – Haag – Delft

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

Selvittelimme ennen matkaa, miten päässee helpoiten ja kustannustehokkaasti liikkumaan junalla Beneluxmaissa. Beneluxpassi osoittautui kalliiksi vaihtoehdoksi matkustaa junalla Belgiassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa. Eurail Benelux-lippu on saatavilla 3, 4, 5 tai 8 matkapäiväksi yhden kuukauden sisällä kohteessa Benelux-maat.  3 pv maksaa 145 €, 4 pv  175€, 5 pv 203 €, mikä on kallista, sillä siirtymät alueella ovat todella lyhyitä ja paikallisjunat kulkevat sujuvasti ja tiheään sekä halvalla alueen sisällä.

Vaihtoehtona oli myöskin Eurail Pass Benelux-Ranska yhdistelmä, mutta sekään vaihtoehto ei meidän reittivalinnassa tullut halvemmaksi. 4 pv 2 kk sisällä olisi maksanut 257 €, 5 pv 2 kk sisällä 290 € ja 6 pv 319 €. Kaikki suurnopeusjunat kun vaativat vielä erillisen paikkavarausmaksun, joka sitten olisi vielä nostanut lipun hintaa merkittävästi. Lisäksi meillä oli käytössä +60 alennukset, jotka joillakin reittiosuuksilla laskivat yksittäisiä hintoja merkittävästi.

                                                                                             

Harlem

Saavuimme Schipoin lentokentälle, josta ostimme liput suoraan jo Harlemiin sekä Haagiin saakka.

Huruttelimme ensin junalla Amsterdamin Centraal asemalle, jossa piipahdimme ulos asemalta tarkastamaan tutut maisemat ja juomaan yläkerran ihanaa ravintolaan matkan alkajaisviinit. Siitä sitten jatkoimme suoraan Harlemiin.

Aiempi blogini Amsterdamista löytyy täältä.

Amsterdamista Harlemiin pääsee paikallisjunilla, joita kulkee yhtenään paikkojen välissä. Junat lähtevät Amsterdamin juna-asemalta.

Yhdensuuntaisen lipun hinta on 4,50 €, mutta jos ottaa yhdistelmälipun, jonka hinta on 12,20 € voi matkustaa paikallisjunilla minne haluaa päivän aikana. Meille lipun hintaa tuli hieman tuon yli, koska ostimme lipun Schipolista suoraan Harlemiin ja siihen ei voinut yhdistää lippua Haagiin. Joka tapauksessa, koko pätkä Haagiiin saakka maksoi noin 16 €/ nenä.

Hollannissa kannattaa varata kolikoita mukaan, koska lippuautomaatit toimivat ainoastaan kolikoilla. Lippupisteistä voit toki ostaa myös liput ja silloin käy muutkin maksuvälineet.

Matka Harlemiin junalla kestää n. 20 min. Harlemin juna-asema sijaitsee kaupungin reunalla.

Harlem sijaitsee lähellä merta ja sieltä pääsee helposti Zandvoortin ja Bloemendaalin rannoille, minne emme suunnanneet huhtikuun alussa.

Harlemin kaupungin sydän on Grote Markt keskustori, jossa pidetään viikonloppuisin ruokamarkkinoita.

Aukiolla sijaitsee myös Grote Kerk, jonne sisäänpääsy maksaa 2,50 €. Kirkossa ei ollut juurikaan muuta hehkutuksen aihetta, kuin todella upeat urut.

Grote Marktin toria ympäröi muitakin merkittäviä historiallisia rakennuksia ja aurinkoisella säällä näytti kaikki terassitkin olevan täynnä.

Harlem on tunnettu ruokakaupunki, jossa löytyy useita Michelin tähti ravintoloita. Myös olutkulttuuri on Harlemissa vahvaa ja Jopenkerkin kotitekoista olutta voi maistella vanhaan kirkkoon pystytetyssä panimossa.

Harlemissa on myös useita hyviä museoita, jos on niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kierrellä museoissa.

Yksi Harlemin ehdoton nähtävyys on Molen De Adriaan tuulimylly, joka sijaitsee ihan keskustan vieressä. Tuulimyllyyn tehdään opastettuja n. tunnin pituisia esittelykierroksia. Esittelykierros maksaa 3,50 €. Tuulimylly oli hieno näky.

Harlemissa on muutama kirkko, jotka kannattaa kiertää. Kathedrale Basiliek Sint Bavo sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, mutta on näkemisen arvoinen, jos sinnepäin suuntaa.

Tämän matkan alkuun sattui kaikenlaisia kommervenkkejä. Yhtenä niistä, toinen matkalaukuistamme lukkiutui juna-aseman säilytykseen. Varsinainen show oli saada se ulos lokerosta ja todistaa omaksi. Isona plussana voi kaikenlaiselle sähläykselle matkan alkuun antaa huumorintajuiset ja hyväntuuliset hollantilaiset ihmiset.

Olimme varanneet Harlemiin puolipäivää, josta sitten illaksi siirryimme alle puolen tunnin junamatkan päässä olevaan Haagiin. Harlem on sen verran pieni paikka, että sen nähtävyydet on kierretty helposti päivässä.

Harlem oli kiva ja leppoisan rauhallinen paikka. Ilmapiirin kiireettömyys tarttui, myös meihin.

                                         

Haag

Haarlemista jatkoimme matkaa läpi ihanien tulppaanipeltojen kohti Haagia. Olimme sopivasti liikkeellä huhtikuun alkupuolella – tulppaanien sesonkiaikaan. Junan ikkunasta oli ihanaa ihastella kukkameren moniväristä loistoa silmänkantamattomiin. Hauskaa oli myös seurata kukkien koneellista keräämistä pelloilta.

Tulimme Haagiin iltapäivästä ja veimme tavaramme hotelliin, josta sitten lähdimme nauttimaan iltapäivän keväisestä auringosta.

Haag Centraal on Haagin keskusasema ja sen läheisyydessä sijaitsevat kaikki merkittävät nähtävyydet, paitasi Rauhan palatsi, joka on hieman kauempana.

Haagissa on myös useita museoita sekä kuuluisa Scheveningenin hiekkaranta, jonne pääsee raitiovaunulla 1 reilussa vartissa. Huhtikuussa, siellä ei paikallisten mukaan ole muita, kuin surffaajia ja purjelautailijoita, joten emme sinne siis menneet.

Haagin keskustassa on Chinatown, pieni aasialainen kaupunginosa, jonka alueelta löytyy hyvä valikoima eksoottisia ruokapaikkoja.

Hotellimme sijaitsi Chinatoweninssa, josta oli kätevää kulkea jalan, joka paikkaan. Hieno kokonaisuus on Hofvijver lammen vieressä oleva  Binnenhofin palatsialue. Paikka oli upea iltavalaistuksessa, mutta päivä näytti sen todellisen kauneuden.  Alueelta löytyy Mauritshuis museo, joka on kooltaan pieni, mutta jonka kokoelmat ovat varsin häikäisevät. Voitte vaan arvata mitkä jonot paikalle on päivittäin. Kaupungintalo ja muut näyttävät rakennukset tekivät kävelyretkestä pimenevässä illassa miellyttävän. Aamulla päivänvalaistuksessa palatsialueen keskuspiha Ridderzaal, tuli esiin upeana historiallisena rakennuksena, jota käytetään edelleen valtion vastaanottoihin ja parlamentin avajaisiin syyskuussa.

Alkuillasta kierrellessämme Haagin katuja tapasimme Haagissa työskentelevän ulkosuomalaisen jonka kanssa hieman ehdimme turista ja hän antoi ”paikallisen” vinkin hyvään pasta/pitza paikkaan. Suositus oli mainio, kiitos siitä. Jaan sen nyt tässä, eli kannattaa mennä.

Statenkwartierin alue on tunnettu 1800-luvun huviloistaan ja siellä sijaitsee näyttävä Rauhan Palatsi, Vredespalais.

Paikalle voi toki kävellä, mutta sen verran kaukana se on, että kannattaa ottaa joko bussi 24 tai ratikka 1.

Rauhanpalatsi-Vredespaleis toimii kansainvälisenä tuomioistuimena. Sen ympärillä on tiukat turvatoimet. Viikonloppuisin on mahdollista päästä opastetuille kierroksille. Varaukset pitää tehdä vierailukeskuksen kautta.

Louwmanin automuseo Haagin kupeessa, on ehkä yksi maailman hienoimmista yksityiskokoelmista. Museosta löytyy todellisia helmiä, tavallisempia autoja sekä myös runsaasti autourheilun legendoja. Paikka kannattaa ehdottomasti bongata, vaikka se onkin hieman kauempana turistien liikkuma-alueelta.

Penthouse skybariin kannattaa myös eksyä, jos haluaa ihailla Haagia ylhäältäpäin ja antaa jaloille mahdollisuuden levätä.

                                                                                                                         

Delft

Seuraavan päivän puoliltapäivin kiiruhdimme Den Haag Centraal juna-asemalle josta nappasimme junan Delftiin. Paikallisjunia kulkee yhtenään, joten otimme aikatauluumme sopivan junan ja maksoimme alle 3 € maksavan paikallisjunan hinnan.

Delftin juna-asema on keskustan laidalla, mutta sieltä kipittää nopeasti kaupungin nähtävyyksille.

Delft oli täynnä turisteja. Vaikka kaupunki ja sen kadut tuntuivat pursuavan ihmisiä, oli vaikutelma paikasta leppoisan kiireetön.

Hollannissa kannattaa huomioida, että kirkot eivät ole avoinna yleisölle sunnuntaisin.

Onneksi olimme liikenteessä lauantaina ja pääsimme käymään sekä Nieuwe Kerkissä, että  Oude Kerkissä. Oude Kerkiin on haudattu lukuisia tunnettuja hollantilaisia. Kirkot olivat komeampia ulkoapäin kuin sisältä. Niihin pääsee tutustumaan 7 € hintaisella yhdistelmälipulla. Nieuwe kerkkiin sisäänpääsy on myös 3,50 € ja siellä pääse kapuamaan kirkontorniin, josta onkin upeat näköalat Delftiin. Pienellä alueella oli valtavasti kirkkoja. Oli melkoisen hämmentävää miettiä ja ajatella sitä, että kuka on ne aikoinaan rakentanut ja maksanut. Yksi kirkon torneista olikin ihanasti hieman kallellaan.

Delftissä ei todellakaan ole pulaa ruokapaikoista. Kaupungista löytyy jokaisen makuun jotakin. Söimmekin perinteiset bitterballenit ja ihan kohtuu hintaan. Olisin tarjonnut miehelleni (kamalaa) hollantilaista perinteistä sinapinsiemensoppaa, mutta sitä ei valitettavasti ollut tässä paikassa tarjolla.

Delftin ilmapiiri on rauhallisen ja turvallisen leppoisa. Paikka oli kaikenpuolin siisti ja hyvä valinta vierailukohteeksi.

Tosin kuin monessa muussa Hollantilaisessa kaupungissa, Delftissä kanavia käytetään niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Niissä kulkee paljon proomuja, jotka kuljettavat tavaroita paikasta toiseen sekä taxi veneitä.

Harmillisesti emme päässeet Delfitissä torstaina pidetyille markkinoille, joissa olisi ollut myös kukkamarkkinat. Juustokaupan ihanaan tarjontaan pääsimme kuitenkin tutustumaan.

Het Prinsenhof museossa voi tutustua Alankomaiden tasavallan syntyhistoriaan, jos se kiinnostaa. Kuten monissa muissakin Hollantilaisissa kaupungeissa, voi kaupungissa tehdä kanaaliristeilyn. Hinta tälle olisi ollut 6,50 € / henkilö, mutta me jätimme sen tällä kertaa väliin.

Delftin kuninkaallinen porsliinin valmistus on myös kiinnostava tutustumiskohde. Royal Delftin blue Delftiin ja sen valmistukseen pääsee tutustumaan alle 13 €. Turistiaikaan voi olla järkevää hankkia lippu etukäteen netistä.

Delftissä meni reilu puolipäivää, jonka jälkeen otimme junan Antwerpeniin. Junia kulkee tunnin välein Antwerpeniin, joten sen voi kätevästi napata itselleen sopivaan aikatauluun. Junalipun hinnaksi tuli 21 €/hlö.

Juna-asemalla oli mainio pyöräparkki – eikä noita pyöriä muuten ollut ihan vähän. Pyörät ajettiin sinne, kuten autot autopakkiin, saatiin paikkalappu ja maksettiin pyörän ”parkkimaksu”. Monet kuljettivat myös pyöriä mukanaan. Junissa oli erikseen vaunuja jonne sai mukaan pyörän. Suosittuja tuntui olevan myös erilaiset kokoontaitettavat pyörät.

22 huhtikuun, 2019 by
Matkailua maailmalla

Frankfurt – Heidelberg – Strasbourg

Frankfurt

Lensimme Frankfurtiin Lufthansalla. Monesta muusta lentoyhtiöstä poiketen Lufthansalla tarjoillaan edelleen ilmaiseksi sekä syötävää, että juotavaa. En tiedä onko iso+, vai vain merkittävä ja silmiinpistävä poikkeama.

Frankfurtin lentoasema on valtavan iso. Olemme pariinkin kertaa lentäneet sen kautta muualle ja sen koko tulee kyllä hyvin selville, kun seikkailee eri terminaalien ja porttien väliä, joiden etäisyydet toisistaan ovat melkoiset.

Itse kenttä ei ole kovin kaukana keskustasta, eikä sieltä ole hankalaa matkustaa junalla päärautatieasemalle tai muulle keskeiselle paikalle. Paras tapa onkin ottaa S8 tai S9- juna ja siirtyä sillä keskustaan. Matka kestää noin 15 minuuttia ja kertalipun hinnaksi tulee alle viisi euroa. Frankfurtissa on tyypillisesti saksalaisittain tarjolla mitä ihmeellisempiä kausi-, viikonloppu-, kerta- ja combolippuja. Niistä kannattaa todellakin ottaa selvää, koska ne voivat olla erittäinkin edullisia.

Keskustan Hauptbahnhof päärautatieasemalta on hyvä yhteys metroverkostoon, jolla sitten pääseekin ympäri kaupunkia.

Liput maksavat alle kolmen euron kertalipusta kätevään reilun 7 € päivälippuun. Kannattaa myös tarkistaa nuo ryhmäliput, joilla voi matkustaa 1-5 henkilöä päivän aikana.

Vaikka Frankfurt on iso kaupunki, on sen keskusta-alueella mahdollista kävellä paikasta toiseen. Matkat eivät ole niin pitkiä, että tarvitsee turvautua metroon tai raitiovaunuun, jotka kylläkin ovat hyvä vaihtoehto, kun tarvitsee siirtyä keskusta-alueelta kauemmaksi.

Heti alkuun on sanottava, että Frankfurt oli melkoinen pettymys. Jos olisi taide- ja museoihmisiä paikka olisi ollut varsinainen Mekka, mutta tavalliselle silmänruokaa rakastavalle tallaajalle, no joo.

Frankfurtin värikkäin kaupunginosa on Bahnhofsviertel ja tätä nykyä myös ”trendikäs” paikallisten mielestä – APUA! Otimme hotellin tukikohdaksi sieltä, koska se oli lähellä juna-asemaa ja koska alueen trendikkyyttä mainostettiin; ”Kaiserstrassen varrella ja sivukaduilla, kuten myös rautatieaseman kummallakin puolella ja lähikaduilla, on melkoinen määrä mitä erilaisimpia hotelleja, joissa kuka tahansa voi huoletta viettää yönsä” – karmea virhe!

Osa kaduista oli pelkkiä ilotyttökatuja, jossa riideltiin ja huudettiin aamuyön tunneille. Huumehörhöjä makoili avoimesti sekaisin pitkin katuja, kun aamulla lähti liikkeelle.

Aikaisina aamun liikkujina todistimme, miten pesuauto korkealla paineella pesi katujen ja talojen kivireunustat ihmiseritteistä, neuloista ja muusta roskasta pois, ennekuin tavallinen kansa palasi kaduille.

Myös hotelli lukitsi sekä ulko-oven, että hissin yöksi. Emmepä ole vastaavaa aiemmin kokeneet ja toivottavasti emme myöskään koe. Vaikka olemmekin seikkailunhaluisia, jotkut seikkailut jätämme mielellämme väliin.

Frankfurtin pienehkön vanhankaupungin Altstadtin keskus on Römerberg, joka on kokonaan rakennettu uudelleen sodan pommitusten tuhojen jälkeen. Rakennukset on taidolla korjattu ja hienoa on, että edes Alte Nikolaikirche kirkko on alkuperäinen.

Paikka ei ole kummoinen kaikkien käymiemme hienojen torien, raatihuoneiden ja kirkkojen jälkeen. Vanhan kaupungin aukion laitamilla on lukuisia turistien suosiossa olevia kahviloita ja ravintoloita, joissa on kuitenkin mukava nauttia aukion tunnelmasta.

Aukiolla on myös kaikenlaisia tapahtumia, ja sieltä on helppo kulkea kohti muita nähtävyyksiä. Vanhan kaupungin viereinen osa oli juuri saatu valmiiksi ja se olikin mielenkiintoinen versio modernista rakennuksista vanhankaupungin henkeen ja tyyliin sopivaksi rakennettuna. Siitä kyllä tykkäsin.

Frankfurtin tuomiokirkko ei ole kovin kummoinen sisältä, mutta iltapäivisin siellä pidetään usein konsertteja ja niitä kannattaa jäädä kuuntelemaan jos kohdalle osuu.

Tuomiokirkon torniin voi kavuta ihailemaan vanhan kaupungin ja joenrannan maisemia. Vaikka itse kirkko ei ole kummoinen, on vastapäätä olevassa Haus am Dom katsottavana kirkon aarteita ja kuvauksia kirkon maineikkaasta historiasta.

Hauptwache aseman ympäristö on Frankfurtin keskeisin osa, jossa on paljon ruokailu- ja shoppailupaikkoja. An der Hauptwache aukiolla on tunnettu kahvila, jonka terassilta on voi tarkkailla alueen vilkasta elämänmenoa. Isona plussana on pakko mainita, että myös monien retkiemme paras Spagetti Carbonara löytyi täältä.

Eksyimme myös maukkaille ruokamarkkinoille, jossa oli tarjolla vaikka mitä. Kiva oli nauttia lasi viiniä ja ostaa erilaisia maistiaisia pikku kojuista. Kiva kokemus.

Tällä kertaa vetoa ei ollut pilvenpiirtäjien täyttämään keskustaan, vaan ihailimme niitä  Mainjoen toiselta puolelta samalla kun kävelimme joenrantaa pitkin.

Selvittelin kuitenkin, minkä tornin huipulla olisi ollut näköalatasanne, jos sinne olisimme suunnanneet.

Euro Towerin lähellä olevaan Main Towerin huipulle pääsee maksamalla 7 € hintaisen lipun. Ilmeisesti paikka on niin suosittu, että nettisivuilla kehotetaan hankkimaan sinne etukäteislippu, jos haluaa vältellä jonoja.

Main joen rannalla on monia korkeatasoisia museoita ja siellä olikin lenkkeilijöiden ja aikaa kuluttavien turistien lisäksi bussilasteittain ”museo- ja taide ihmisiä” liikkeellä. Rantabulevardilla on myös erilaisia tapahtumia ja lauantaisin siellä pidetään kirpputoreja. Harmillisesti vierailupäivämme Frankfurttiin ei osunut lauantaille.

 

Heidelberg

Otimme paikallisjunan Frankfurtin asemalta ja suuntasimme kohti Heidelbergiä. Matka kesti noin tunnin ja edestakaisen lipun hinnaksi tuli alle 40 € yhteensä. Pieni pettymys, koska aiemmin samanpituisia matkoja olemme saaneet Saksassa paljon edullisimmin.

Heidelberg on hyvin säilynyt, melko pieni opiskelijakaupunki. Juna-asemalta vanhaan kaupunkiin pääsee bussilla 33.

Vanha keskusta on parin kilometrin päässä juna-asemasta, joten menimme toisen suunnan bussilla ja toisen kävelimme.

Kävelymatkalla saattoi ihailla Neckar joella kulkevia jokilaivoja ja kukkuloiden rinteille rakennettuja upeita rakennuksia.

Heidelbergiin voi itsekin tutustua jokiristeilyllä, mutta sen jätimme aikataulun takia tekemättä.

Vanhankaupungin halki kulkevalle kävelykadulle on mukava istahtaa kahville tai drinkille ja vaan seurailla ihmisvilinää.

Heidelbergiin tehdään paljon pistomatkoja Frankfurtista ja parkissa joenrannassa oli myös useita jokilaivoja, joiden pääosin amerikkalaiset hieman iäkkäämmät turistit näkyivät katukuvassa. Jokiristeilyt ovatkin tällä hetkellä suosiossa Euroopassa. Risteilyalukset pysähtyvät Euroopan jokia halkovissa isoissa kaupungeissa aina puoleksi päiväksi, jolloin voi ihailla usein opastetusti paikan nähtävyyksiin.

Heidelberg osoittautui oikein sympaattiseksi käymiskohteeksi. Karls torille päättyvä riemukaari ja Heidelberg vuorella oleva linna ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Vuorella kohoava linna yhdistettynä vanhaan toriin ja keskustaan luovat satukirjamaisen tunnelman. Heidelbergin vanhakaupunki on täynnä ihania terasseja, ravintoloita ja viinitupia.

Kukkulalla olevalle linnalle voi nousta joko kävellen tai vanhankaupungin Kornmarktin kulmalta lähtevällä funikulaarilla.  Me nappasimme rinnejunan, jonka lippu sisältää kyydin lisäksi myös sisäänpääsyn linnaan sekä linnan tiloissa toimivaan apteekkimuseoon. Apteekkimuseo oli muuten varsin kiehtova paikka.

Linnassa oli myös oma viinikellari ja linnan viinituvassa sai maksua vastaan maistella paikallisia Neckarin laakson viinejä tai vertailla Saksan eri alueiden kuohuviinejä.

Yksi linnan viinikellarin osasta oli omistettu 1700-luvulla rakennetuelle mielettömän isolle, 220 000 litran viinitynnyrille, joka on niin suuri, että sen päälle pitää nousta portaita pitkin.

Linnalta on upeat maisemat alas laaksoon ja alueen lähiympäristöön.

Yksi paikka jonne olisimme halunneet päästä, oli Studentenkarzer, Saksan vanhimman yliopiston opiskelijavankila. Olisi ollut mahtavaa nähdä vuosisatoja vanhat huoneet, jotka ovat täynnä seinäkirjoituksia ja piirroksia, joita nyttemmin kuuluisat, silloin rangaistut opiskelijapolot ovat jättäneet rangaistushuoneisiinsa.

Piru vieköön, paikka meni kiinni nenämme edestä. Tiukkailmeinen saksalaistäti ei antanut mitään armoa, vaikka näimme edellisten sisään päässeiden asiakkaiden selät oviaukossa.

Juoksujalkaa kohti yliopiston luentosalia.

Sama juttu, paikkaa oltiin juuri sulkemassa kun saavuimme paikalle. Pienen neuvottelun jälkeen tämä täti heltyi ja kaivoi taskustaan avainnipun ja päästi meidät kuvaamaan yliopiston lukusalia. KIITOS – oli se sen arvoinen.

Kokemuksen jälkeen pidimme neuvoa antavan juomatauon ja mietimme, missä ihmeen kohdassa olimme haksahtaneet aikatauluongelmaan?

Any way kohta taukopaikkamme sillanportin valtasi mieletön joukko selffiekeppikiinalaisia, joiden apinapatsaan hivelyn katsominen oli melko viihdyttävää puuhaa.

Sillan portin vieressä on pronssinen apinapatsas jonka koskeminen tuo kuulemma onnea.

Vanhassa kaupungissa oli muutama ihan käymisen arvoinen kirkko ja paljon kauniita rakennuksia. Kokonaisuudessaan ihan kiva ja käymisen arvoinen paikka.

 

Strasbourg

Seuraavana aamuna siirryimme Strasbourgiin. Varasimme junan jo etukäteen Frankfurtista Strasbourgiin, koska tämä väli, niin täältä kuin Pariisistakin on EU-parlamentissa työskentelevien suosiossa, sillä lähimmät  lennot laskeutuvat näiden kaupunkien kentille. Juna olikin aivan täynnä.

Matka taittui nopeasti ICE-junalla, mutta hinnassa huomasi, että tätä reittiä matkaavat ne joilla, on siihen varaa, tai jonka matkakustannuksen maksaa joku muu. Edestakaisenmatkan hinnaksi tuli 142 € yhteensä.

Matkaan kului aikaa alle kaksi tuntia ja junassa oli kaikki mukavuudet wifi yhteyksineen. Frankfurtista menee suoria junia Strasbourgiin juurikin ”työmatkalaisten” aikataululla, muuten junaa pitää vaihtaa kerran matkan aikana. Junanvaihto ei juurikaan vaikuta matka-aikaan, eikä myöskään lipun hintaan.

Strasbourgissa varaamamme hotelli sijaitsi aivan vanhan kaupungin kupeessa ja siitä oli mainiot etäisyydet joka paikkaan. Vaikka paikassa ehkä oli pienoinen EU-lisä, ei hotelliyö ollut juurikaan kalliimpi kuin muualla Ranskan merkittävissä kaupungeissa.

Myös juna-asema oli kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista. Juna-asema oli melkoinen. Uusi moderniosa yhdistettynä ihanaan vanhaan rakennukseen. Joku tykkää – joku ei.

Olemme matkustelun onnenpyörässä onnistuneet välttämään aina parin viikon aikajanalla maailmalla tapahtuneet useat ikävät luonnonkatastrofit ja muut härdellit ja taas se lävähti silmille Strasbourgin juna-asemalla. Mieletön arsenaali ihmisten turvaamiseksi varusteltua väkeä vartioimassa liikkumista. Ikävä kyllä vain hetki tämän jälkeen tapahtui kauheuksia myös Strasbourgissa.

Monissa paikoissa matkustaneena täytyy sanoa, että tämä paikka sai aivan oman paikan sydämessä. Sen lisäksi, että Strasbourgissa on EU-toimintaa, on se yksi maanosan parhaista ja unohtumattomimmista kaupunkilomakohteista. Mieleeni tulikin, että joulumarkkinat täällä voisi olla näkemisen ja kokemisen arvoinen juttu – laitetaan mietintään.

Kaupunkiin voi hankkia alle 17 € maksavan Strasbourg passin, jolla saa erilaisia alennuksia ja ilmaisia sisäänpääsyjä moniin paikkoihin. Passi maksaa helposti itsensä takaisin, sillä sitä voi käyttää mm. jokiristeilyyn.

Kaupunki on aivan ihana, niin päivällä kuin yölläkin.

Keskustassa selviää hyvin kävellen ja kävelyn aikana voi ihastella lukuisia upeita rakennuksia. Jos kuitenkin mielii kaupungin keskustan ulkopuolelle, kätevä liikkumisväline on raitiovaunu.

Julkisilla liikkuminen on melko edullista ja vaihtoehtoisia lippuja löytyy monia. Jos liikkuu päivän aikana useammankin matkan, paras vaihtoehto on 4,50 € maksava 24 h matkalippu. Lippujen hinta kannattaa tarkistaa erikseen.

Myös kaupunkipyörä on kätevä liikkumisväline Strasbourgin ympäristöalueella.

Vanhassa keskustassa – Petite Francessa on kanaaleja.

Ehdottomasti kannattaa mennä reilun tunnin pituiselle jokiristeilylle, jonka hinta on 13,50 €.

Risteily on mahdollista tehdä myös ilta-aikaan, jolloin näkee kaupungin kauneuden iltavalaistuksessa. Vanhassa kaupungissa on ihana vaellella ja ihailla upeita rakennuksia. Yksi merkittävä rakennus on Kammerzellin talo, jonka julkisivun koristeet ovat saaneet inspiraationsa Raamatusta, kreikkalaisesta ja roomalaisesta antiikista ja keskiajalta. Talo on ulkoapäin komean koristeellinen. Rakennuksen sisäpuolella voi ihailla Leo Schnugin merkittäviä freskoja.

Vanhakaupunki sisältää myös kuuluisat katetut sillat, kaupungin keskustan, ja Strasbourgin katedraalin.

Strasbourgin katedraali eli Cathédrale Notre-Dame de Strasbourg kohoaa korkeuksiin erottuen muusta ympäristöstä.

Sisäänpääsy katedraaliin on reilu 4 €. Katedraalissa on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista, ja näköalatasanteelle pääsee, jos intoa riittää kavuta 332 porrasta ylöspäin. Torniin on 3 € hintainen pääsymaksu ja kerrallaan sinne pääsee vain 20 ihmistä. Torniin on jono, joten täytyy varautua jonottamaan jos sinne haluaa mennä. Katedraalin lähellä kannattaa olla klo 12.30, jolloin kello avautuu ja alkaa kahdentoista apostolin marssi.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux, St. Pierre-le-Jeune, ja St. Étienne kirkoissa. Näihin on vapaa sisäänpääsy.

Museoita on Strasbourgissa paljon ja jos haluaa nostaa jonkun esille, niin Palais Rohan, on paikka, jossa ovat asuneet niin kardinaalit kuin ruhtinaatkin. Nykyään palatsissa on kolme aikakaudesta kertovaa erillistä museota. Kannattaa ostaa combolippu kaikkiin museoihin.

Pakkohan se oli ikuistaa myös Eu-parlamentin tilat.

Ruoka oli erinomaisen hyvää, samoin kuin palvelu. Myös kaduilla liikkuminen tuntui turvalliselta ja kiireettömältä. Vanhassa kaupungissa mikään ei tuntunut siltä, että olisi yhdessä kiireisimmistä EU:n pääkaupungeista.

Aivan mahtava paikka, jota voi todellakin suositella.

Viimeisimmästä Strasbourgin blogistani voit lukea täältä

20 marraskuun, 2018 by
Matkailua maailmalla

Hong Kong–Japani–Australia-Macao–Hong Kong osa 2 (Tokio-Kioto-Osaka)

Japani: Tokio – Kioto – Osaka

 

Tokio

Seuraava lentopätkä olikin Hong Kongista Tokioon. Olin jo useamman vuoden ihmetellyt, miten  perhetuttumme lentelee Aasiassa aina niin halvalla. Nyt se sitten todentui myös omalle kohdallemme. Koko matkan halvimmat osuudet lennoissa oli juurikin nämä Aasian ja Australian väliset ja sisäiset siirtymät. Ostimme liput HK Expressille ja hintaa niille tuli kahdelta ihmiseltä 2,536 HKD, eli reilusti alle 300 €.

Neljän ja puolen tunnin lento sekä  palvelu lennolla olivat erinomaiset. Aikani jaksoin katsella ja hymyillä japanilaisia lentoemoja, jotka kumarsivat tullessaan cabiiniin ja poistuessaan sieltä. He myös kumarsivat tarjoillessaan jotakin. He siis kumarsivat koko ajan.

Parin viinin ja yli vuorokauden univajeen jälkeen olikin hyvä nukkua tai oikeammin sanottuna torkkua loppumatka. Mainiosti sujuneen lennon jälkeen saavuimme Tokion Hanedan kansainväliselle lentokentälle.

Tokiossa on kaksi suurta lentoasemaa, kaupungin itäpuolella sijaitseva Naritan kansainvälinen lentoasema ja Tokion kansainvälinen lentoasema Haneda.

Noin 30 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalta Hanedalan lentokentältä pääsee keskustaan näppärästi junalla tai bussilla. Matka-aika on n. 30-40 minuuttia. Lentokentältä pääsee Tokion keskustaan joko Tokyo Monoraililla ja Keikyu linjalla.

Ensimmäinen rasti oli vuokrata mukana kannettava oma nettiasema. Niitä vuokrattiin lentokentällä ja myös jotkut hotellit vuokraavat niitä.

Vuokrasimme pienen taskuun laitettavan tukiaseman, jonka sitten palautimme Osakan lentokentän vastaavaan vuokrauspisteeseen kun lähdimme pois maasta. Vehje osoittautui tarpeelliseksi, jos myös välttämättömäksi avuksi Japanin suurkaupungeissa ja metrossa. Vuokrahinta oli reilusta viikosta alle 30 €.

Toinen rasti oli hankkia juna/metrolippu liikkumiseen.

Japani on automaattien maa, myös lippuautomaattien…Olihan niissä jotakin englanniksikin, mutta kyllä siinä hieman apuakin tarvittiin, että saimme ostettua haluamme liput.

Tokion metroverkko on maailman laajin. Siellä liikkuminen lipunhankkimisen lisäksi oli jo itsessään melkoinen seikkailu. Ensi näkemältä metro-ja junakartta näyttää mahdottomalta tulkita, mutta pian sekin alkoi sujua ja kattavan rataverkon avulla oli erittäin kätevää liikkua paikasta toiseen.

Metrolinjat ovat yksityisiä ja linjaa vaihdettaessa on aina ostettava uusi lippu, ellei ole kaikkien linjojen kattavaa korttia. Kertaliput vaihtuvine hintoineen tuntuivat liian mutkikkailta, joten hankimme tokiolaisen matkakortin eli Suican, jolle pystyi lataamaan arvoa, eikä siis tarvinnut välittää matkojen hinnoista ja yksittäisten lippujen ostamisesta.

Se, mikä meidät tosissaan yllätti,oli että Tokiossa täytyy maksaessa olla käteistä rahaa. Kortit kyllä käyvät joissakin paikoissa, mutta pienemmissä paikoissa, maksuautomaateissa ja monissa kaupoissa pankkikortti ei toimi. Tokio on hintatasoltaan keskihintainen. Toki rahaa saa kulumaan, mutta esimerkiksi monet nähtävyydet ovat ilmaisia, liikkuminen julkisilla liikennevälineillä on kohtuu edullista ja ruokakustannukset riippuvat kulinarismisyyden tasosta.

Kujilta saa hyvinkin edullista katuruokaa ja automaateista voi tilata halpoja ruokia tai sitten voi nauttia hintavan sushi aterian.

Hotellimme APA Hotel Higashi-Nihombashi-Ekimae oli mainiolla paikalla metroaseman vieressä.

Alue oli rauhallinen ja hotelli erittäin hyvä ja melko edullinen. Mielenkiintoisen ja runsaan, tosin kattauksesta aina moninaisiin mielenkiintoisiin ruokalajeihin saakka japanilainen buffee aamiainen saatiin sujuvasti suuhun mukaan varta vasten ostetuilla lusikkahaarukkaveitsi apuvälineillä, jotka osoittautuivat matkan aikana melkoisen käteviksi ja tarpeelliseksi.

Mielenkiintoisilta vessakokemuksiltakaan ei Japanissa voi välttyä. Ja kokeiltavahan se oli kaikki mahdolliset toiminnot, lämmitettävästä istuinosasta aina mitä ihmeellisempiin soiviin, pulputtaviin ja erilaisiin pesutoimintoihin saakka. Kokemus oli …hämmentävä.

Olisimme halunneet ehtiä Tsukijin kalamarkkinoilla pidettyyn kalahuutokauppaan, jonne turisteilla oli mahdollisuus varata paikka, mutta lento ei tullut sopivasti ja kun vielä piti viedä tavarat hotellille, olimme markkinoilla vasta aamu kahdeksan aikaan. Huutokauppa oli siihen mennessä jo ohi.

Meille kävi kuitenkin säkä, että Tsukijin kalatori oli vielä viimeisen kesän toiminnassa, koska 2018 vuoden lopussa se suljettiin ja siirrettiin lähellä olevaan Toyosuhun aivan uuteen ja moderniin kalamarkkina-alueeseen.

Tsukijin kalatorilla oli mieletön väenpaljous ja esillä oli myytävänä mitä ihmeellisempiä mereneläviä, niin raakana kuin ruoaksi valmistettuna. Osa kaloista oli aivan valtavan isoja.

Alue oli myös erittäin laaja ja siellä kului hetkessä monta tuntia.

Kaupungin vilskettä voi hyvin paeta Tokion moniin isoihin puistoihin. Sujahdimme valtavaan Shinjuku Gyoen puistoon, jonka läpi kävellessä päädyimme Harajukuun Meiji pyhäkölle, joka on yksi Japanin isoimmista shintopyhäköistä.

Japanissa oli kesäkuussa mieletön kuumuus ja kosteus. Puisto antoikin mukavasti pientä viilentävää suojaa porottavalta auringolta. Isossa puistossa väenpaljouttakaan ei huomannut.

Seurailimme ihmisiä, nautimme hetken hiljaisuudesta sekä rauhasta ja pääsimme osallisiksi japanilaiseen nimenantoseremoniaan sekä häihin.

Matkoillamme olemme aiemminkin eksyneet kuokkimaan moniin häihin ja pariin hautajaisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ristiäisissä.

Keskustassa oleva maailman korkein torni Tokyo Skytree on suosittu näköalapaikka ja sinne on usein pitkät jonot. Sisäänpääsy näköalatasanteelle maksaa n. 25 €. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa Tokyo Sky Treehen ostaa etukäteen skip the line -lippu.

Me hoidimme näköalahomman ilmaisella hissikyydillä Tokyo Metropolitan Government rakennuksen 45 kerrokseen, jonka ilmaiselta näköalatasanteelta sai myös hyvän yleiskuvan ja käsityksen Tokion laajuudesta.

Shinjukunissa on myös Golden Gai kortteli, jossa on ihania pieniä max 7-20 hengen baareja. Baarit ovat kiinni päivisin, mutta heräävät eloon illan tullen.

Sisään astuessa maksat istuinmaksun, johon sisältyy yksi juoma. Sen jälkeen saat istua paikallasi koko illan ja maksat vain juomista. Paikkamaksun suuruus on merkattu baarien ulkopuolelle.

Yhdessä tällaisessa pikku baarissa törmäsimme iloiseen japanilaisseurueeseen, joiden kanssa keskustelu sujui hyvin Google kääntäjän avulla. Juttu luisti ja kaikilla oli mukavaa.

Katsomassa oli käytävä maailman kenties kuuluisin risteys Shibuyan. Risteys ja sen mieletön väenpaljous sekä hallittu kaaos olivat kerrassaan näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Risteyksessä jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Myös Shibuyan tungoksinen juna-asema oli melkoinen kokemus.

Shibuyan on neonvalojen ja mainostaulujen kaupunginosa, jossa kirkkaus valaisee alueen illallakin ja kovaääniset pauhaavat.

Kauppakeskuksia ja tavarataloja on paljon, samoin ravintoloita, peliluolia ja karaokepaikkoja.

Vaikka Tokio on iso ja siellä on tungokseen asti ihmisiä, tuntui Tokio ja koko Japani reilun viikon matkalla kaikin puolin turvalliselta paikalta. Kohteliaisuussäännöt ovat tärkeässä osassa japanilaista arkea ja toimintaa. Myös jonottaminen metroon ja juniin sekä niissä matkustaminen oli melkoinen kokemus.

Mentävä oli myös Akihabaraan, jota voisi kuvailla tietokonenörttien ja valokuvaajien taivaaksi.

Akihabarassa on tavaratalo toisensa jälkeen täynnä elektroniikkaa. Yhteen sellaiseen sitten eksyimme kaksikin kertaa matkan aikana.

Jos matkamme matkatavaramäärä ei olisi ollut rajattu, voin arvata, että mukaan olisi tarttunut muutakin kuin käytössä hyväksi osoittautunut kameratarvikkeille tarkoitettu vetolaukku.

Akihabarassa näkee myös Manga-hahmoja, jotka usein mainostavat jotakin paikkaa tai tuotetta. Hahmoja on liikkeellä monenlaisia, joten katsottavaa riittää.

Paikassa on myös paljon erilaisia pelihalleja, joissa ei saa kuvata, mutta jonne käy tasainen ihmisvirta ja joiden automaattiovien auettua niistä kuuluu melkoinen pelikoneiden pimputus, kilinä ja kolina.

Asakusan kaupunginosasta löytyy temppelialue, jossa on Tokion vanhin temppeli Senso-ji.

Temppelille mennään kahden puisen portin läpi, jossa on kuvattavien ja kuvaajien melkoinen suma.

Porttien jälkeen Asakusaan johtaa, Nakamise-dōri katu, joka on täynnä pieniä kauppoja.

Aika tuntuu pysähtyneen Asakusassa ja paikan historia sekä eletty elämä kontrastina sivukujien taustamaisemassa kohti korkeuksia kurottavia kymmeniä ja kymmeniä pilvenpiirtäjiä onkin melkoinen.

Kävimme myös katsomassa Keisarillista palatsia ja sitä ympäröivää puistoa. Taas melkoinen kontrasti – kaunis ja luonnonläheinen ympäristö keskellä sykkivää ja vilkasta suurkaupunkia.

Itse palatsiin ja sen sisäpihalle pääsee vain kahtena päivänä vuodessa, mutta palatsialueen laajalla puistoalueella voi vierailla ihastelemassa maisemia.

Pois lähtiessämme ja tietä ylittäessämme näimme mielenkiintoisen tavan tehdä turistikierros Tokiossa.

Vuokrattavilla mikroautoja muistuttavilla kulkupeleillä turistit ajavat oppaan perässä, kaiken muun vilkkaan liikenteen seassa ympäri kaupunkia. Oli jokseenkin mielenkiintoinen ja vaarallisen oloinen tapa…

Myös Fuji vuorelle voi tehdä päiväretken Tokiosta. Me ihailimme lumihuippuista vuorta juna ikkunasta matkalla Kiotoon, koska matka-aikamme oli sen verran kiireinen, että tällä kertaa Fuji vuori ei mahtunut suunnitelmiimme.

Jo pelkästään Tokion vierailun jälkeen tuli ymmärrys maan niin hienosta ja erilaisesta historiasta ja kulttuurista, että halu vierailla Tokiossakin uudestaan oli hiipinyt mieleemme.

Jos aikoo reissata muuallakin kuin Tokiossa, kannattaa miettiä Japan Rail passin hankintaa. Se on rahaa ja aikaa säästävä tapa nähdä paljon ja matkustaa JR-junilla tai Shinkansen luotijunilla paikkakunnalta toiselle.

Passi pitää hankkia ennen matkaa Suomesta tai muualta Japanin ulkopuolelta, ja se aktivoidaan jollakin JR:n asemalla ennen käyttöä. Passin hinnat vaihtelevat sen mukaan valitseeko 7, 14 tai 21 päivän junapassin. Viikon junapassi olisi maksanut n. 230 euroa.

Passia voi käyttää myös Tokion sisäisessä liikenteessä kaikilla JR-linjoilla. Koska junamatkamme rajoittuivat tällä matkalla kahteen pidempään siirtymään, laskimme että tulee halvemmaksi ostaa pelkät yhdensuuntaiset liput.

 

Kioto

Olimme ostaneet yhdensuuntaiset junaliput Shinkansen luotijunaan. Lippujen hinnaksi tuli hieman yli 100 €/ henkilö, mikä oli aika kallista kun vertaa muuhun liikkumiseen matkamme aikana.

Olisi ollut halvempaa lentää Tokiosta Osakaan, mutta luotijunan vaivattomuus ja kokemus painoivat vaakakupissa.

Junamatka kestää hieman yli 2 tuntia ja junassa on kaikki mukavuudet. Junan vaunut ovat ns. ”hiljaisia” eli siellä on kielletty puhelimeen puhuminen ja oman kännykän media-äänet.

Junaan ostetaan omat eväät mukaan asemalta ja erilaiset sushi yms. muut ”eväspaketit” olivat kuin lahjapaketteja. Kauniisti käärittyjä, taidokkaita rasioita. ”Eväspaketteja” myyviä kauppoja oli juna-asema täynnä.

Junaan odotellessa mennään seisomaan oman junavaunun viivan kohdalle jonoon. Aseman uniformuun puettu valkohanskainen vahti ohjaa asiakkaat jonossa junaan.

Junia tulee ja menee raiteilla ja ne eivät myöhästy sekuntiakaan. Eli 3 minuuttia ennen oman junasi lähtöaikaa voi raiteelle tulla vielä toinen juna, joten älä hosu, menet juuri ja täsmästi kellonajassa olevaan junaan, jotta pääset oikeaan kohteeseen.

Junan istuimet olivat tilavat ja mukavat. Ainoana miinuksena oli, että säilytystilaa matkatavaroille oli tosi vähän. Onneksi suuriosa matkaajista oli pukumiehiä pienen käsiveskan kanssa. Miesten laukut muistuttivat enemmän naisten käsilaukkua kuin tyypillistä salkkua.

Matka kului mukavasti Scrabblea pelaten.

Junassa mieleen tuli, että oliko järkevää valita Japanin kohteiksi kolme isointa kaupunkia. Hetken aikaa ajatuksena oli, että kaikki olisi jo nähty Tokiossa. Ajatusmalli osoittautui täysin vääräksi, sillä kaikki nämä kolme kaupunkia olivat aivan erilaisia ja erilaista nähtävää riitti jokaisessa. Kioto on tunnettu lukusista temppeleistään ja sen erilaisen, vanhaa Japania edustavan ilmapiirin ja arkkitehtuurin vuoksi.

Kioto on matala kaupunki, eikä siellä samanlaista kuhinaa ja vilskettä kuin Tokiossa tai Osakassa. Myös julkisilla kulkeminen on huomattavasti simppelimpää kuin Tokiossa ja Osakassa. Kiotossa on vaatimaton metro, mutta junilla ja busseilla pääsee kaikkialle kaupungissa.

Kiotossa sijaitsee yhteensä neljä keisarillista temppeliä, joista tunnetuin lienee aivan keskustassa sijaitseva Kyoto-gosh. Mikäli haluaa vierailla näissä temppeleissä, on vierailuun anottava lupa Imperial Household Agency toimistosta. Nämä jäivät meiltä väliin.

Kioton temppeleistä tunnetuin on Kinkaku-ji, Kultaisen paviljongin temppeli. Lehtikullalla päällystetty temppeli seisoo lammen rannalla, josta sen kultaiset seinät heijastuvat lampeen.

Paviljongin sisälle ei pääse, vaan sitä on ihailtava vain ulkopuolelta. Onneksi polku kiertää paviljongia niin, että sitä pääsee ihailemaan monesta eri suunnasta.

Temppelin alueella on muutakin katseltavaa. Menimme paikalle linja-autolla ja kävelimme pysäkiltä pienen matkan temppelin sisäänpääsyalueelle.

Linja-autokyyti on kätevin ja halvin keino päästä paikalle. Keskusasemalta laituri B3 pääsee bussilla 205 ja B2 laiturilta 101 bussilla aivan lähelle Kinkaku-jiitä. Matkaa bussilla kuluu n. 40 minuuttia, mutta samalla saa melkoisen hyvän käsityksen Kioton kaupungista. Linja-autokyydistä veloitetaan alle pari euroa.

Sisäänpääsy temppeliin on hieman yli 3 € / hlö. Paikan suosion huomasi jo heti puiston portilla ja ”parhailla” kuvauspaikoilla oli hieman ruuhkaisaa, sillä kaikki halusivat tietyn kuvan paviljongista juuri samasta kulmasta. Jonotuksen ja ruuhkan välttämiseksi kannattaa olla liikenteensä mahdollisimman varhaisesta aamusta. Temppeli on auki 9-17.

Kioton kultainen temppeli on toiminut esikuvana hopeiselle temppelille, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Sinne emme eksyneet, koska Kiotossa oli niin paljon katsottavaa ja etäisyydet eri kohteiden välillä olivat melkoiset.

Šintolainen Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton vierailluimmista alueista.

Sinne pääsee joko junalla tai bussilla. JR:n Nara Line junalla pääsee  Inarin juna-asemalle tai sitten voi ottaa Keithan Main Linen, joka ajaa myös Fushimi Inarin asemalle.

Yhdensuuntainen hinta on n. pari euroa.

Fushimi Inarin alue on melko laaja ja se sijaitsee vuoren kupeessa. Vuorelle voi kiivetä ja kiertää sen ympäri, mutta meille riitti nähtävää ihan temppelialueella.

Temppelialueelle johtava tie oli kummankin puolen täynnä mitä erilaisempia myyntikojuja.

Pääasiallisesti niissä myyntiin erilaisia ruokia ja juomia.

Vaihtoehtoja oli paistetuista varpusista, kuningasravun jalkoihin tai vaikka jäädytettyihin kurkkutikkuihin. Myös kaikenlaista muutakin oli myynnissä.

Se minkä Japanissa on hauskaa kaikesta ruoasta on tehty muoviset näköismallit, mikä todellakin helpotti kielimuurin ylittämistä ruokaa tilatessa.

Ruokaa valitessa voikin itse arvioida näköismallista ruoan sopivuuden ja sitten vaan valitsee itselleen sopivan annoksen,helppoa ja kätevää:)

Fushimi Inarin alueella on tuhansia oransseja portteja sekä näyttäviä temppelirakennuksia.

Oli melkoinen työ estää sadasosahetkeksi takana tulevien ihmiset eteneminen, jotta tyhjä käytävä saatiin kuvaan. Myös pyhäkön eri rakennukset ovat upeita ja kuvauksellisia.

Fushimi Inari on suosittu vierailu kohde, jossa on aina paljon matkailijoita. Jos mahdollista, kannattaa suunnata paikalle arkipäivänä ja mahdollisimman aikaisin.

Fushimi Inarille ei ole pääsymaksua ja useimmista temppeleistä poiketen se on auki myös illalla.

Kiyomizu-dera sijaitsee hieman sivummalla vuoren rinteellä Kioton yläpuolella. Kiyomizu-deraan johtavalla tiellä ja Gion Geisha-alueen lähistöllä on useita kimonovuokraamoja, joista ihmiset käyvät vuokraamassa kimonon päiväksi käyttöönsä.

Asukokonaisuuteen kuuluu myös meikkaus ja kampaus.

Sadat perheet, pariskunnat ja kaveriporukat olivat pukeutuneet perinneasuihin ja kipittivät kapeissa vaateissaan ja varvastossuissaan ylös mäkeä ja portaikkoa kohti Kiyomizu-derran temppelialuetta.

Sieltä he sitten jatkoivat sipsuttaen matkaa alas Gionin historiallista geisha-aluetta jossa otettiin kuvat autenttisessa miljöössä.

Tämä lysti vei osallistujalta koko päivän, eikä pukujen vuokrauskaan kampauksineen ollut ihan halpaa. Hinta liikkui puvun käyttötarkoituksesta yms. n. 40 € aina 400 € ja ylikin.

Kiyomizu-derrassa oli myös paljon katsottavaa ja sieltä oli hyvät näköalat alas kaupunkiin.

Mielenkiintoinen oli vainajien muistopaikka. Sisäänpääsy alueelle on reilu 3 €.

Parhaiten paikalle pääsee linja-autoilla 100 tai 206.

Yhdensuuntaisen lipun hinta on alle kaksi euroa. Kiotossa ja Osakassa voi käyttää myös Tokion Suica korttia, joten sen turvin pääsee kätevästi liikkumaan, ilman jatkuvaa miettimistä lipuista. Suicasta maksetun pantin saa takaisin kun sen palauttaa matkan lopussa, paitsi jos sen palauttaa eri kaupunkiin. Eli meidän Suicat jäivät matkamuistoiksi, koska niitä ei voi palauttaa esim. Osakaan.

Me otimme taxin Kiyomizun-derrasta alas Gionin Geisha-alueelle ja hyvä niin, nimittäin matka oli luulemaamme pidempi.

Gionin historiallisella Geisha-alue on hyvin tunnelmallinen ja huokuu historiaa. Alueella on paljon pieniä kujia ja vanhoja taloja.

Varmin tapa nähdä geishoja on osallistua Gion Cornerin esitykseen, jossa geishat esittelevät perinteisiä japanilaisia taiteita. Näitä maksullisia esityksiä mainostetaankin alueella.

Alueella on myös useita teehuoneita, joissa voi nauttia perinteisen japanilaisen teen n. 30 € hintaan. Gion Geisha -alueella on useita hyviä ravintoloita.

Meille sattui ehkä säkä tai sitten oikeita geishoja vierailee turistien iloksi aina silloin tällöin alueella. Oikeat geishat erottaa turisteista monellakin tapaa, yksi selvin merkki on valkoiseksi maalatut kasvot, jalkineet ja puvun materiaali ja tyyli sekä ikä.

Oikeat geishat myös kaikkoavat kameroiden edestä. Näimme niitä useammankin reissullamme, jos nämä edellä mainitut olivat tunnistettavuuden kriteerit.

Yasaka-Jinja pyhäkkö on helppo katsastaa samalla kun käy Gion Geisha -alueella, sillä se on aivan sen vieressä. Alueella on satoja lyhtyjä jotka sytytetään iltaisin ja ne valaisevat pyhäkköä kauniisti.

Pyhäköltä pääsee myös kävelemään Maruyaman puistoon, joka on keväisin suosittu kirsikankukinnan katselupaikka.

Iltaa odotellessamme kävimme Kamogawa joen rantaa ja ihailimme paalujen päälle rakennettuja ruokapaikkoja ja baareja. Tunnelma niissä oli oikein mukava, mutta jotkut paikat olivat myös erittäin kalliita.

Yksi käymisen arvoinen paikka on juna-aseman 15 kerroksessa oleva Happy Garden tai Sky floor, jonne on ilmainen sisäänpääsy ja ihan kivat näkymät yli Kioton. Paikka on vihreä hengähtämiskeidas keskellä kaupunkia.

Nijonin linna sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se oli hyvin lähellä hotelliamme.

Sisäänpääsyn yhteydessä saimme mukaamme englanninkielisen audio-opastuksen, jonka avulla oli helpompi käsittää ja ymmärtää palatsin historiaa ja aluetta.

Palatsialueella on mahdollisuus tutustua palvelijoiden työhuoneisiin, riisivarastoon, kokoushuoneisiin ja asuintiloihin.

Palatsin lattiat rakennettiin tarkoituksella nariseviksi, jotta ääni varoitti nukkuvia asukkaita tunkeilijoista.

Alueella on upeita puutarhoja. Erityisen kaunis on Ninomarun puutarha, jossa lammen kolme saarta on yhdistetty toisiinsa silloilla. Sisäänpääsy linnaan maksoi n. 5 €.

Nishi Honganji temppeli sijaitsi myös aivan kävelyetäisyydellä hotellistamme. Paikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hiljaisuudessaan käymisen arvoinen.

Kaunis Karamon portti ja pihan keskellä oleva iso Gingko puu olivat heti alueelle tultaessa katseen vangitsijoita.

Alueelle on ilmainen sisäänpääsy ja osaan rakennuksista pääsee tutustumaan myös sisältäpäin. Paikka kuuluu 16 muun Kioton kohteen kanssa UNESCOn maailmanperintölistalle.

 

Osaka

Siirryimme Kiotosta Osakaan alle puolentunnin Shinkansen junalla. Hintaa tälle välille tuuli n. 12 € ja aikaa siirtymään kului n. 15 min.

Toinen yhtä kätevä vaihtoehto olisi ollut JR:n pikajuna, jonka matka-aika on 23 minuuttia ja hintaa matkalle tulee vain n. 5 €.

Hotellimme Hotel My Stays Sakaisuji-Honmachi sijaitsi hyvällä paikalla, eikä hintakaan kahdelta yöltä ollut paha. Hotelli maksoi 101 €/ 2 yötä ja voikin sanoa, että hinta-laatusuhde oli erittäin kohdillaan.

Veimme laukut hotellille ja jatkoimme matkaa Osaka-johon, samuraiden Osakan linnaan.

Linnan ympärillä oli leveä kaksiosainen vallihauta, jossa oli sightseeing veneitä.

Alue oli myös tosi laaja ja sen muurien kiertäminen ulkokautta vei jokusen hetken. Ylhäällä linnoituksessa oli upea samuraiden linna, jossa toimii nykyään samurai teemaan liittyvä museo.

Linnanpihalla oli kaunis lampi pikkupuistoineen. Linnan pihalle on vapaa pääsy, mutta museoon on maksettava noin viiden euron sisäänpääsymaksu.

Osakassa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten jokaiselle löytyy tästäkin kaupungista jotakin. Otimme metron ja suuntasimme Kaiykanian akvaariolle. Parhaiten paikalle pääsee Chuo Linen metrolla ja pois pitää jäädä Osakakon asemalla, josta on pieni kävelymatka akvaariolle.

Olemme käyneet jos jonkinlaisissa akvaarioissa, mutta en yhtään enää ihmettele, miksi Osakan akvaariota Kaiyukania pidetään yhtenä maailman hienoimmista meriakvaarioista.

En usko, että jatkossa viitsimme kovin moneen enää mennä. Sen verran vaikuttavasta kokemuksesta oli kyse.

Akvaario on iso ja aulasta mennään pitkillä liukuportailla rakennuksen ylimpään kerrokseen, josta sitten laskeudutaan hitaasti altaiden ohi sekä ympäri aina alas saakka.

Rakennuksen keskellä on valtava akvaario, jonka eri kerroksissa elää erilaisia meren eläviä.

Keskusaltaassa uiskentelee mm. valtavia paholaisrauskuja sekä useampi todella iso valashai ja muita hai lajeja.

Lisäksi sivuilla on ”pienempiä” erillisiä altaita ja akvaarioita, joissa on aivan mieletön lajikirjo tarjolla.

Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä, oli akvaariossa tilaa liikkua, eikä valtava väenpaljouskaan tuntunut mitenkään häiritsevältä. Pääsylippu akvaarioon maksoi reilut 18 €.

Akvaarion vieressä pyörii mahtava Tempozanin maailmanpyörä, jonka valaistus ennustaa seuraavan päivän säätä. Valaistuksen ollessa oranssi, on luvassa aurinkoista ilmaa. Vihreä valaistus ennustaa pilvistä ja sininen puolestaan sadetta. Maailmanpyörästä on aivan mahtavat näkymät Osakan lahdelle.

Osakassa on ehdottomasti käytävä Umeda Sky Buildingissä. Paikalle pääsee parhaiten Osaka Station  asemalta, josta on vielä reilun 10 minuutin kävelymatka kohteeseen.

Erikoisen näköisen pilvenpiirtäjän kattotasanteelta avautuvat parhaat näkymät Osakaan. Kattotasanteelle on erillinen n. 12 € pääsymaksu. Sen sijaan kattokerrosta alemmalle kerrokselle pääsee lasiseinäisellä hissillä. Tässä kerroksessa maisemia voi ihailla lasien läpi ja shoppailla.

Tältä tasolta pääsee lasisen käytävän sisällä kulkevilla rullaportailla kerrosta alemmas. Melkoisen hurja tunne korkeuksissa. Ympärillä on vain avointa taivasta ja alhaalla olevaa kaupunkinäkymää silmänkanta-mattomiin.

Kattoterassin näkymistä hahmottaa hyvin Osakaa, mutta näkee myös sen mielenkiintoisuuksia, kuten risteileviä moottoritie-rakennelmia ja kiintoisia rakennuksia. Yhden rakennuksen läpi kulkee vilkkaasti liikennöity moottoritie.

Rakennuksen alaosassa on maanalaiset markkinat ja ulkopuolella mielenkiintoinen puutarha riisinviljelypalstoineen.

Kävimme juomassa lasilliset aivan Umeda Sky rakennuksen lähellä ja taas saimme hämmästellä kekseliäisyyden valjastamista arkeen. Baarissa työskennellyt tarjoilijanainen ei koskenutkaan rahoihin, koska velotus tapahtui pankkiautomaattia muistuttavan järjestelmän kautta.

Ensin piti koneesta valita, että on täysi-ikäinen asiakas. Sen jälkeen setelit tungettiin automaattiin, joka laski ne ja antoi vaihtorahan takaisin. Raha tallentui suoraan koneen kassakaappiin.

Namban asemalta alkaa usean kilometrin pituinen Dotomborin katettu ostoskatu. Näky ja kokemus on mielenkiintoinen, kun edessä ja takana on tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Osakan kuuluisin paikka, Nipponbashi,  sijaitsee Dotomborin kadun puolessavälissä.

Paras tapa tutustua alueeseen onkin vain kävellä vailla päämäärää ja katsoa mitä kaikkea mielenkiintoista tulee vastaan.

Matkalla Dotonborin kanava-alueelle jouduimme keskelle munkkien kulkuetta ja pientä pyhättö seremoniaa, jota jäimmekin sitten katselemaan ennen kuin jatkoimme matkaa.

Namban vilkkainta osaa on Dotonborin, jonka kanava-aluetta reunustavat lukemattomat neonvalot.

Yksi tunnetuimmista neonvaloseinän mainoksista on Glico juokseva mies, jonka edestä jokaisen turistin pitää ottaa kuva.

Itse menimme jokiristeilylle, jolta pimentyneessä illassa oli hauska seurata vaihtuvia valomainoksia, joenrantaa vaeltelevia ihmisiä ja erikoisia rakennuksia.

Osakan Namba on myöskin suosittu ravintola ja katukeittiöalue. Dotonborin kävelykadulla sijaitseva Osaka Food Theme Park on helppo paikka aloittaa tutustuminen japanilaisen ruuan makujen maailmaan.

Osakassa on maistettava takoyaki mustekalataikinapalleroita. Vaikka ne eivät ihan TOP 10 makuelämyksiin nouse, oli niiden valmistus ja pyörittely kahdella tikulla mielenkiintoista seurattavaa. Jonoista päätellen mustekapalapallerot ovat paikallisten suosiossa.

Vaikka Osakan kaupungilla on pitkä historia ja se ulottuu Kiotoakin kauemmaksi, oli temppelikiintiö saavutettu.

Alkuperäisenä ajatuksena oli vierailla Shitennō-ji temppelissä, jota pidetään Japanin ensimmäisenä buddhalaisena temppelinä sekä Sumiyoshi Taisha shinto pyhätössä, mutta ne me nyt kuitenkin skippasimme, sillä liika on liikaa.

Osakassa liikkuu kätevimmin metrolla tai paikallisjunalla.

Ostaa voi yksittäislippuja tai sitten hankkia ICOCA-kortin, jota myydään metroasemilla. Myös Tokion alueen Suica metrokorttia voi käyttää ja ladata Osakassa.

Kaikki julkiset kattava päivälipun hinta on n. kustantaa 850 jeniä. Millä tahansa liikutkin ja minne tahansa menetkin, joka paikassa on turvallista, siistiä ja järjestelmällistä.

Halvin tapa päästä lentokentälle on hyödyntää Nankai Rapid Servicen junayhteyttä, jossa matka-aika kentälle on n. 40 min. JR Haruka yhteydellä matka kestää n. 30 min.

Osakassa on kaksi lentokenttää. Kansainvälinen lentokenttä Kansai Airport ja kotimaanlentoliikennettä palveleva Itami Airport. Suuntasimme Kansain lentokentälle, josta meillä oli seuraava siirtymälento Australian Cairnsiin. Lentokenttä sijaitsee keinotekoisella saarella, ja sen vuoksi sinne pääsee ainoastaan maksullista siltaa pitkin.

Lentokentällä saimme seurata mielenkiintoista laukkuruljanssia.

Kaikki jonottivat kiltisti jättämään laukkunsa ja bookkaamaan itsensä sisään,  niin myös aasialaistaustaiset matkustajat, joiden matkalaukut olivat lattialla auki ja sieltä puettiin lisää vaatteita päälle ja siirrettiin niitä irto kasseihin, jotta matkalaukun painoa saatiin pienemmäksi.

Välillä laukku käytiin punnitsemassa ja kun huomattiin, että laukkujen sisältö, joka oli siis täynnä ruokaa painoi vieläkin liikaa, alettiin ruokatavaroita poistamaan paketeista… ja taas punnittiin. Tätä jatkui ja jatkui. Jokaisella oli ruokaa laukut täynnä.

Tässä kohtaa tuli mieleen Australian rajalla ohjelma, jonka tapahtumat kertovat ruokaa kuljettavista matkustajista.

Kun pääsimme luukulle, oli siellä valtavat kyltit, mitkä asiat ovat kiellettyjä viedä Australiaan. Virkailija vielä kysyi erikseen jokaiselta, että olivathan he tietoisia rajoituksista. Seuraavaksi asiaa kuulutettiin koneessa ja maahantulokaavakkeessa luki isoilla kirjaimilla myös asiasta.

Matka jatkui JetStarin lennolla Cairnsiin. Oli siis aika vaihtaa mannerta.

26 kesäkuun, 2018 by
Matkailua maailmalla

Junailua Puolassa osa 2 Poznań – Toruń – Gdańsk

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

 

Poznań

Otimme aamujunan Wroclawista Poznańiin. Matka taittui 2½ tunnissa ja hintaa sille tuli kahdelta ihmiseltä 14 €. Poznańin juna-asema sijaitsee melko kaukana vanhasta kaupungista. Otimme siis jälleen taxin, jolla huruttelimme haluttuun paikkaan.

Kaupungissa on julkista liikennettä, mutta Poznańissa on jännä systeemi. Halvimman alle euron matkan voi taittaa 10 minuutissa. Jos tarvitsee kulkea pidemmälle, tarvitsee ostaa 40 minuutin lippu, jonka hinta on 1,20 €. Muista leimata lippu kun menet sisään ja myös ulos jos on aikarajallinen lippu. Lipuntarkastajia on tosi paljon puolalaisissa joukkoliikennevälineissä ja armotta lankeaa sakko, jos lippu ei ole oikein leimattu tai ajantasainen. Kokemusta on.

Poznańin historialliset nähtävyydet sijaitsevat pienehkön vanhankaupungin alueella ja ne kiertää kävellen.

Kaupungin tunnelma on leppoinen ja hyvin rauhallinen ja onkin vaikea uskoa, että kaupunki on merkittävä opiskelijakaupunki, mikä tekee Poznańin yöelämästä vilkkaan.

Poznańissa kannattaa ehdottomasti maistaa maukkaita piirakoita. Ne olivat nenän alla leivottuja ja lämpimän tuoreita.

Piirakat tekivät kauppansa sellaisella vauhdilla, että niiden taittelun erikoistuneillakin sai sormet näprätä melkoisella vauhdilla.

Poznańin tunnetuin maamerkki, kaupungintalo Ratusz hallitsee vanhankaupungin aukiota.

Kaupungintalon eteen kerääntyy joka päivä klo 12 ihmisiä katsomaan erikoista perinnettä, jossa etuseinästä astuu torvensoiton säestämänä esiin kaksi mekaanista vuohta, jotka kolauttavat päänsä yhteen useita kertoja.

Vuohi onkin kaupungin symboli ja sille on kaupungissa ihan oma patsaansa.

Keskustassa on myös saksalaisarkkitehtuurin hallitsema alue, jolla sijaitsee yliopisto ja Saksan keisarin vierailua varten 1900-luvun alussa rakennettu linna.

Hieman vanhan keskustan ulkopuolella on katedraalisaari, jossa seisoo Puolan vanhin kaksitorninen katedraali. Katedraali on restauroitu sodan jälkeen ja se onkin nähtävyytenä parhaimmillaan illalla, jolloin saaren itäpuolelta avautuu huikea näköala kohti näyttävästi valaistua kirkkorakennusta.

Poznańissa on useita todella upeita kirkkoja. Kirkot olivat kovin vaatimattoman näköisiä ulkoapäin, mutta sisälle päästyä huomasi, että kullassa ja kimalluksessa ei näissä kirkoissa olla säästelty.

Poznań on sen verran pieni paikka, että jatkoimme siitä vielä illaksi Toruniin, jossa sitten yövyimme. Junamatka Toruniin kestää n. 1½ h, joten ennätimme hyvin sinne illaksi.

Meille sattui erittäin ihana Hotel Czarna Róza  hotelli, joka oli oikein tunnelmallinen ja ihanan idyllinen. Käytössämme oli olohuone ja makuuhuone mielettömällä kylpyhuoneella. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Torunin kaupungin kiertelyä.

Toruń

Taas yksi ihana puolalainen kaupunki. Toruń on pieni ja kaunis kaupunki, jossa pystyy hyvin liikkumaan kävellen. Jos haluaa lähteä kauemmaksi, pääsee sinne mainiosti raitiovaunuilla.

Toruńin vanhankaupungin rakennukset on punatiilisiä ja iltavalaistuksessa alueen väri muuttuukin punertavaksi.

Toruńin historiallinen linnoitus sijaitsee Veiksel joen rannalla. Toruńin vanhakaupunki ja uusikaupunki muodostavat Unescon maailmanperintökohteen. Siellä on nähtävissä ristiritarien linnan rauniot ja vanha linnoitus näkyy säilyneissä puolustusmuurin osissa, porteissa ja torneissa. Puolustusmuurin kuuluisin osa on kalteva torni, josta kerrotaan useita legendoja.

Toruńin Kaupunkikuvaa hallitsee kaksi kirkkoa. Żeglarska-kadun Johannesten kirkko on Kopernikuksen kastekirkko. Toinen hieno kirkko on Mariankirkko, joka on goottilainen fransiskaanikirkko. Kaupungin yksi tärkeä nähtävyys on nykyaikaiselle tähtitieteelle lähtölaukauksen antaneen Nikolaus Kopernikuksen syntymätalo, jossa on nykyisin Kopernikuksen museo. Museo on moderni ja sisältää huipputeknologiaa. Sisäänpääsy museoon on n. 4 €. Toruńin planetaariossa voikin tutustua tähtitieteeseen monin eri tavoin. Hinnat vaihtelevat kolmen euron kummallakin puolella riippuen esillä olevasta esityksestä.

Toruńin kaupungintaloon kannattaa myös tutustua sisältä. Siellä on kolmessa kerroksessa erilaisia näyttelyitä, jonka jälkeen voi kiivetä kaupungintalon torniin ihailemaan maisemia. Vierailu maksaa alle kolme euroa.

Toruń on kuuluisa myös herkullisista piparkakuista ja kaupungista löytyy oma piparimuseo, jossa voi leipoa oman matkamuistonsa 1500-luvun leipomossa.

Toruńissa on myös paljon hyvin säilyneitä ja mielenkiintoisia rakennuksia.

Toruńin esikaupungitkin ovat säilyneet hyvin ja etenkin lännessä sijaitseva Bydgoskie przedmiescie sisältää valtavasti Preussin ajoilta periytyviä kartanoita ja jugendarkkitehtuuria. Kartanot ja talot ovat kauniita, sillä ne ovat taidokkaasti restauroitu ja niitä restauroidaan koko ajan lisää. Kivoja kiertelyn kohteita.

Illan voi päättää Toruńissa Cosmopolis Fountain suihkulähteen valo ja ääni showhon. Paikka sijaitsee Plac Broniewiczassa lähellä planetaariota.

Juna-asema sijaitsee hivenen keskustan ulkopuolella, mutta sieltä pääsee nopeasti keskustaan taksilla tai busseilla 22, 25 tai 27. Itse otimme taxin, koska ne ovat todella edullisia. Taxi maksoi n. 5 €.Puolassa kaupunkien välillä on helpointa liikkua junalla kattavan rautatieverkoston ansiosta.

Puolan rautateillä liikennöi tätä nykyä monia eri yhtiöitä ja erilaisia junatyyppejä. Edullinen mutta nopea junatyyppi on TLK-juna, jonka kakkosluokka myydään ilman paikkavarauksia.

Oman paikan varmistamiseksi onkin syytä olla jonottamassa ajoissa junaan tai hankkia huomattavasti kalliimpi ykkösluokan lippu. Lippuja Puolan rautateille voi tilata helpoiten netistä. Asemilla ei yleensä puhuta englantia, joten voi olla kätevintä ostaa liput ennakkoon.

Ihmiset ovat kovin auttavaisia ja ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Tähän maahan ja näihin paikkoihin on helppo ihastua.

 

Gdańsk

Aamulla jatkoimme matkaa Gdańskiin. Junamatka Toruńista Gdańskiin kestää n. 2 h ja hintaa sille tuli 17 € kahdelta ihmiseltä. Ei paha;)

Mukavasti sujuneen junamatkan jälkeen saavuimme Gdańsk Glłówny juna-asemalle, joka on melkoisen kaunis rakennus.

Juna-asema on melko lähellä vanhaa kaupunkia, joten halutessaan sieltä voi kävellä pelipaikoille.

Majoitumme sijainniltaan ja sisutukseltaan aivan ihanaan Gotyk House hotelliin. Saimme kattohuoneiston, jonne aamupala tuotiin huoneeseen, koska aamiaistila oli korjauksessa – harmi;)

Huone oli kuin unelma, kattoikkunasta näkyi viereisen kirkon jylhä torni, joka oli kauniisti valaistu. Pienistä sivuikkunoista näkyi kirkon isot koristeelliset ikkunat, joista loisti kelmeä valo. Noissa maisemissa oli mukava nukahtaa, mutta myös herätä. Aamulla ensimmäisenä kattoikkunoista näkyi kirkkaansininen taivas ja aurinko. Kruunu onnistuneelle Puolan matkalle!

Gdańskin melko pieni, mutta vilkas keskusta on punatiilisten kirkkojen, porttien ja entisten hansakauppiaiden upeiden talojen reunustama.

Vanhaankaupunkiin kuljetaan vanhankaupungin portista, joka johtaa kohti Vihreää porttia ja rantaa. Tämän kuninkaantien varrella on kolme porttia sekä näyttävä kaupungintalo korkeine torneineen.

Kadun kuuluisa aukio Długi Targ, sijaitsee matkalla ja siellä on paljon terasseja sekä kesäaikaan kaikenlaisia tapahtumia, mutta myös myyjiä.

Pyhän Marian kirkko on hyvin tavallisen näköinen ulkoapäin. Myös kirkon sisäosat poikkeavat melkoisesti tyypillisestä katolilaisesta kirkosta.

Kirkko oli pettymys kaikkien näkemiemme upeiden kirkkojen joukossa, vaikkakin sinne onkin kulkeutunut katolilaiseen tyyliin erilaisia koristeellisia elementtejä. Tämä oli tyypillinen protestanttinen, sisustukseltaan yksinkertainen kirkko. Kirkon pelkistetty olemus johtuu siitä, että Gdańsk oli keskiajalla vapaamielinen kaupunki, joka otti vastaan kaikkien uskontojen edustajat. Näin ollen kirkosta tuli ajan mittaan luterilainen, joka nyttemmin on muutettu katoliseksi.

Kirkosta tekee kuuluisan turistikohteen sen valtava koko. Kirkkoon mahtuu jopa 25 000 ihmistä yhtä aikaa. Kirkko on myös maailman suurin tiilestä rakennettu kirkko.

Kirkon ulkoasussa huomiota herättää valtava astrologinen kello sekä lukuisat tornit. Yhteen kirkon torniin pääsee ihailemaan upeita näkymiä aina yli kolmoiskaupungin, mikäli jaksaa nousta reilut 400 askelmaa. Kirkkoon on noin euron pääsymaksu. Jos haluaa sekä kirkkoon että torniin, kannattaa hankkia alle 2 € maksava yhteislippu.

Kannattaa käydä myös Marian kirkon vieressä olevassa Kaplica królewska kirkossa, joka sitten edustaakin taas niitä upeita ja koristeellisia katolisia kirkkoja.

Kuninkaantiellä on myös Dwór Artusa eli Artusin talo, joka alun perin rakennettiin kaupungin liikemiehille kerhohuoneeksi. Sen sisätiloihin pääsee tutustumaan ostamalla n. 3 € lipun.

Merkittävimpien rakennusten joukkoon kuuluu myös Uphagen talo – Dom Uphagena. Talon sisätiloihin pääsee tutustumaan reilun parin euron hintaisella lipulla. Talossa on esillä kolme eri tyylistä tilaa, joissa on miltei kaikissa on alkuperäinen sisustus ja kalusteet.

Ratusz Głównego Miasta – kaupungintalo on myös käymisen arvoinen paikka. Kaupungintalon torni näkyy kauas. Kaupungintalon sisätilat ovat vaikuttavat, ja siellä on myös valokuvanäyttely Gdańskin vanhasta keskustasta ja sen eri vaiheista ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Myös Gdańsk tyylisiä huonekaluja esittelevä huone on tutustumisen arvoinen. Lippu maksaa n. reilu 2 €.

Varsinaisten nähtävyyksien lisäksi kaupungissa on lukuisia hyviä museoita. Varsinkin merimuseo on mielenkiintoinen. Siellä on esillä upeat valikoimat sekä merenkäyntiä että satamatyötä esittelevää aineistoa.

Gdańskin merimuseo sijaitsee kaikkiaan kolmessa eri rakennuksessa Gdańskin keskustaa halkovan joen ympäristössä. Laajin ja suurin näyttely sijaitsee joella olevan Ołowianka saaren vanhoissa makasiineissa. Museoiden eri osien välillä kulkee vanha Gdańskissa rakennettu laiva. Sisäänpääsy museoon maksaa n.5-8 € välillä, riippuen minkälaisen lippupaketin ostaa.

Rannassa on muutenkin kiva vaan kävellä ja ihailla upeita rakennuksia. Varsinkin illalla ranta oli upea ja tunnelmallinen.

Gdańskin keskustassa pääsee hyvin liikkumaan kävellen. Mikäli haluaa liikkua kauemmaksi keskusta-alueelta, hyvä vaihtoehto on raitiovaunu, joihin kertalippu maksaa alle euron. Mainio vaihtoehto on ottaa myös riksaa muistuttava sähköauto, jossa meillä ainakin englantia taitava kuski ylpeästi kertoi Puolan ja Gdanskin kohentuneesta tilasta sekä turvallisuudesta, samalla kun hän esitteli meille haluamiamme paikkoja. Kyyti palveluineen maksoi 20 €.

Taksit ovat myös suhteellisen edullisia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että taksiajossa kaupunkien rajojen ylitykset voivat tulla yllättävän kalliiksi erilaisten rajanylityslisien vuoksi. Mainio kulkuväline Gdańskissa on myös vuokrattava kaupunkipyörä, jolla voi hieman laajentaa liikkumisaluetta.

Gdańskia, Gdyniaa ja Sopotiaa kutsutaan kolmoiskaupungiksi. Sekä Gdyniaan, että Sopotiin kulkee lukuisia paikallisjunia joka tunti. Lippuja voi ostaa asemien automaateista. Matka Sopotiin on 20 minuuttia ja Gdyniaan noin 40 minuuttia. Kumpikin paikka on suosittuja rantapaikkoja. Tällä kertaa emme niissä vierailleet, koska oikein muuta nähtävää kuin hienohiekkaiset rannat ei noissa paikoissa ole. Vaikka kaunista ja lämmintä olikin, niin toukokuu ei vielä ihan rantakelejä tarjoa.

Käymättä jäi myös Europejskie centrum solidarnosci – Euroopan solidaarisuuskeskus, jonka näyttelytiloihin olisi sisäänpääsy ollut n. 4 €.

Gdańskiin on myös hankittavissa kaupunkikortteja, joiden hinta 1 pv on alle 12 €  ja 2 pv vähän yli 15 €. Kuten muissakin kaupungeissa kaupunkikortilla pääsee ilmaiseksi moneen nähtävyyteen tai niillä saa alennusta, voi ohittaa jonot jne… Joissakin tapauksissa kortin hankkiminen varmaan kannattaa.

Gdańskin Lech Wałęsa lentokenttä sijaitsee 16 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Matka Gdańskin päärautatieasemalta taittuu bussilla numero 210. Matka kestää noin 40 minuuttia, ja noin euron hintaisen lipun voi ostaa kuljettajalta.

Jos haluaa käyttää julkisia vähintään 3 kertaa saman vuorokauden aikana, kannattaa ostaa Gdańskin kaupungin alueella käyvä 24 tunnin lippuun, joka maksaa alle 3 €. Gdańskissa on tarjolla paljon erilaisia julkisenliikenteen yhdistelmälippuja, riippuen siitä millä alueella matkustaa. Lentokentälle pääsee myös junalla, mutta paikalliset eivät suosittele tätä vaihtoehtoa.

Me otimme shutle bussin, jonka ystävällinen hotellivirkailija varasi meille. Kyyti oli 20 €. Samaan hintaan olisi tullut myös taxi, ehkä jopa hieman kalliimmaksi? Shutlebussi nouti meidät hotelilta ja matka siinä taittui mukavasti.

Puola oli kaikkineen positiivinen ja suositeltava matkakokemus. Ruoka oli hyvää, ihmiset tosi ystävällisiä ja mikä parasta kaikkialla oli turvallinen ja leppoisa olo. Siis kohti kotia, Air Balticilla Rigan kautta.

21 huhtikuun, 2018 by
Yleinen

Junailua Puolassa osa 1 Varsova – Krakova – Wroclaw

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

 

Varsova

Lensimme Varsovaan Rigan kautta. Tämä reitti on todella kätevä, sillä koneen vaihtoaika on todella lyhyt ja Rigan kautta samalla syöttökoneella aiemminkin lennetyt reitit ovat toimineet todella hyvin. Chopinin lentokentältä pääsee parhaiten kaupunkiin taxilla, joka ei todellakaan ole kallista. Keskustaan pääsee myös junalla tai linja-autolla. Otimme taxin, jolla huruttelimme keskustaan.

Varsova on melko iso kaupunki ja riippuen mielenkiinnosta, siellä saa hyvin aikaa kulumaan useammankin päivän.

Nähtävyydet sijaitsevat aika pienellä alueella, joten kävelemällä pärjää pitkälle.

Jos haluaa nähdä keskusta-aluetta ja lähiympäristöä hieman enemmän kannattaa hypätä linja-autoon tai raitiovaunuun. Ne ovat edullinen tapa liikkua kaupungissa.

Lippu pitää ostaa etukäteen automaateista ja lipuntarkastajia liikkuu tiheään julkisissa kulkuvälineissä tarkastamassa lippuja.

Ehdottomasti kannattaa tehdä sightseen matka jonnekin ympäristöön, koska kaupunkikuva muuttuu kaupungin laitamilla melkoisesti. Myös lähialueen torit voivat olla todella mielenkiintoisia tutustumiskohteita.

Varsovaan voi hankkia Warsw passin, joka oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn moneen nähtävyyteen ja museoon, sillä pääsee myös jonojen ohi ja voi matkustaa julkisilla ilman lisälippuja sekä tehdä Hop on Hop off kaupunkikierroksen.

Varsova on edullinen shoppailukaupunki, mutta shoppailut saivat jäädä, sillä matkatavaroissa ei ollut liiemmin ylimääräistä tilaa. Ruoka Varsovassa oli hyvää ja todella edullista. Kadulta kannattaa myös ostaa piirakoita, jotka ovat erittäin maukkaita.

Uudelleen rakennettu vanhakaupunki sijaitsee Veikseljoen rannalla olevan Plac Zamkowyn linnanaukio vieressä.

Samalle puolelle jokea sijoittuu Pałac Kultury i Nauki eli kulttuuri- ja tiedepalatsi. Rakennus on Neuvostolahja puolan kansalle. Rakennus on todella näyttävä ja sen näköalaterassille, joka sijaitsee kerroksessa 30 pääsee 5 € hissikyydillä.

Kulttuuripalatsissa on myös museoita ja teattereita. Lähellä kulttuuripalatsia sijaitsee myös Varsovan juna- ja linja-autoasema.

Varsovan keskustorin ympärillä on paljon terasseja ja hyviä ruokapaikkoja. Myös Zamek Królewskin kuninkaanlinna sijaitsee aukion laidalla ja siellä voi käydä ihastelemassa komeasti sisustettuja huoneita ja erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy linnaan maksaa n. 7 € ja lisämaksusta voi osallistua joko opastetulle kierrokselle tai vuokrata audioguiden.

Varsovan vanhakaupunki sijoittuu kuninkaanlinnasta oikealle. Vanhakaupunki on uudelleenrakennettu taidokkaasti ja siellä on mukava vaellella ympäriinsä ja istuskella vanhankaupungin aukion terasseilla ja kahviloissa seuraten ympärillä olevaa ihmisvilinää. Vanhassa kaupungissa on useita museoita, pieniä kujia sekä kauppoja ja paljon muutakin katsottavaa.

Kuninkaanlinnasta vasemmalle lähtee leveä katu, joka on osittain kävelykatua. Kadun varrella on useampikin hieno kirkko.

Kościół Świętego Krzyża eli Pyhän ristin kirkkoon kannattaa ehdottomasti mennä sisälle. Kirkon pilareihin kerrotaan haudatun Frédéric Chopinin sydämen.

Kościół Akademicki św. Anny eli Pyhän Annan kirkko on todella kaunis sisältä ja jos mahdollista kannattaa mennä sinne urkukonsertin aikaan ja kuunnella 30 minuutin upea urkukonsertti. Tunnelma ja kokemus on hieno, samoin urut.

Kirkon vieressä on Taras Widokowyn kellotorni, jonka näköalatasanteelta avautuvat upeat näkymät Varsovaan. Kapuaminen torniin maksaa alle kaksi euroa.

Kävelykadulla on myös useita patsaita kuten mm. Nikolas Kopernikuksen patsas. Kävelykadun varrella voi vielä ihastella Presidentin linnaa ja sen piha-aluetta sekä Varsovan yliopiston rakennuksia.

Pitkän kadun kummassakin päässä on useita ravintoloita ja terassialueita. Itse emme menneet Puolan juutalaiseen historiamuseoon, mutta juutalaisten getto-alueella kävimme. Mainio tutustumiskohde.

Varsovan lähellä, noin 15 km päässä on Wilanówin palatsi. Harmillisesti palatsi on suljettu tiistaisin, joten sinne emme tällä kertaa päässeet.

Selvitimme etukäteen, että Eurail Poland Pass hinnat ovat 3 pv 80 €, 4 pv 100 €, 5 pv 120 € ja 6 pv 140 €. Matkustus olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi kuin yksittäin ostamamme matkat.

Kuten muidenkin maiden railpasseissa paikkaliput tulee varata erikseen, mikä olisi vieläkin lisännyt raipassin hintaa. Puolassa junalla matkustaminen on todella edullista, tosin junakalusto on osittain hieman vanhempaa.

 

Krakova

Seuraava kohde oli Krakova, jonne ostimme yhdensuuntaiset  Express InterCity Premium (EIP) junaliput. 2 ½ tunnin matka mukavalla pikajunalla taittui  50 € yhteishintaan. Junassa kierteli myyntikärry, josta sai pientä purtavaa ja virvokkeita, kahvia ja teetä. Juna oli kaikin puolin moderni isoine istuimineen ja wifi mahdollisuuksineen. 

Krakovan uusi rautatieasema sijaitsee ison kauppakeskuksen yhteydessä. Uudelta juna-asemalta ei ole pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin.

Krakovan kaupunkikortti on melko edullinen. Esim. 2 päivän kortti maksaa n. 25 € ja sillä saa monenlaisia etuuksia ja ilmaisen julkisten liikennevälineiden käytön sekä bussikyydin suosituille suolakaivoksille. Kortti mahdollistaa myös sisäänpääsyn Karakovan monipuoliseen museotarjontaan. Krakovan vanhan kaupungin alueella selviää hyvin kävellen ja useimmat hotellitkin ovat kävelyetäisyydellä. Jos kuitenkin haluaa kiertää kaupunkia tai liikkua etäämmälle kannattaa turvautua raitiovaunuihin, jotka ovat mainio tapa liikkua Krakovassa.

Krakovan keskusaukio Rynek Główny on täynnä hienoja hevoskärryjä. Krakovassa onkin todella panostettu hevoskärryihin ja ne ovat pääsääntöisesti paljon hienompia, kuin monessa muussa Keski-Euroopan kaupungissa.

Varsinkin illalla hevoskärryt ovat valaistuina todella kauniita.

Aukio on Krakovan sydän ja sen ympärille on keskittynyt paljon terasseja ja ravintoloita.

Kaupungintalon torni Ratusz sijaitsee torilla, jonne voi kiivetä ihailemaan Krakovaa. Torniin kiipeäminen maksaa alle 2,50 €.

Kirkko Bazylika Mariacka, sijaitsee myös torilla. Kirkko on sisältä ihan käymisen arvoinen ja hintaa sille kertyy alle 2,50 €. Myös kirkon torniin pääsee kapuamaan, mutta sinne pääsyä rajataan aikataululla ja henkilömäärällä. Pääsy kumpaankin torniin maksaa erikseen 3,50 €. Liput kannattaa ostaa ennakkoon, jos mielii päästä tiettynä ajankohtana torniin ja haluaa välttyä jonottamiselta. Toisessa torneista on näköalapaikka ja toisessa on kellotorni kelloineen.

Sukiennice sijaitsee torin toisella laidalla ja sen sisällä on erilaisia kojuja, jotka myyvät turisteille matkamuistoja, koruja, vaatteita yms. Harvoin matkaan tarttuu mitään, mutta nyt tuli ostettua pääsiäismunakokoelmaan yksi uusi koristeellinen muna.

Rakennuksen sivulla on ravintoloita ja kahviloita. Rakennuksen alla on Rynek Underground, jossa voi tutustua kauppapaikan maanalaisiin kojuihin, hautausmaahan ja katsella esityksiä paikasta ja sen historiasta. Hintaa tälle käynnille tulee n. 5 €.

Krakovassa kannattaa ehdottomasti vierailla Wawelin kukkulalla ja lähes jokaiseen sen eri rakennuksista ja kohteista on sisäänpääsy. Silti niihin kannattaa mennä. Erityisen hienoja ovat kuninkaalliset huoneet.

Kukkulalla on myös Tuomiokirkko, johon on ilmainen sisäänpääsy. Kirkon museoon, kappeliin ja kryptaan on n. 3 € pääsymaksu. Lisäksi voi parin euron hintaan vuokrata audioguiden. Vanhassa kaupungissa on myös muita upeita kirkkoja, joissa kannattaa piipahtaa.

Parasta on vain kävellä kiireettömästi ja ihailla paikkaa sekä sen leppoista tunnelmaa. Vaikka Krakovassa on aina paljon turisteja, ei siellä ole mitenkään turvaton olo.

Juutalaiskortteli on myös kiertelyn arvoinen paikka ja erityisen kiva on vierailla alueen toreilla, joissa Plac Novyn torilla sattui juurikin olemaan joku erityinen ruokahappening. Paikalta sai aivan mainioita piirakoita!

Krakovasta voi tehdä omatoimimatkan tai sitten napata laajasta paikallisesta tarjonnasta päiväretken Auschwitch-Birkenaun keskitysleireille. Emme tunteneet kovinkaan suurta vetoa sinne, miksi niin se, kuin Schindlerin tehdaskin jäi meiltä käymättä.

Sen sijaan suuntasimme seuraavana päivänä suolakaivoksille. Myös sinne voi kätevästi tehdä omatoimimatkan. Linja-auto 304, joka lähtee juna-asemalta vie perille parilla eurolla ja lippuja suolakaivokseen, joiden hinta ulkomaalaisille on noin reilut 20 € voi ostaa paikanpäältä. Tosin suosittelen niiden ostamista etukäteen.

Katsoimme nopeimmaksi ja parhaaksi vaihtoehdoksi Shutle bussilla tehdyn pienen sekalaisesta, kansainvälisestä joukkiosta kootun ryhmämatkan. Shutle bussi haki ja toi meidät hotellille. 25 €/ hlö hintaan kuului matkat ja pääsyliput sekä opas, joka johdatti meidät ohi jonojen ja ruuhkien. Hinta oli erittäin kilpailukykyinen omatoimimatkaan verrattuna.

Suolakaivokseen laskeudutaan portaita pitkin ja ylös noustaan täyteen tupatuissa ”työmiesten” hisseissä. Jos tunnet pakokauhua ahtaissa tiloissa, tämä ei ole sinua varten. Suolakaivos oli todellakin käymisen arvoinen paikka.

Jotta suolakaivoksessa sai kuvata, piti ostaa erikseen 2,50 € maksava kuvauslupa. Kannatti – paikka oli todellakin käymisen ja kuvaamisen arvoinen.

 

Wroclaw

Saavuimme Wroclawiin junalla Krakovasta. Junamatka kesti hieman yli 3 h ja hintaa sille kertyi 20 € yhteensä kahdelta. Juna oli hieman vanhempi, mutta matka taittui silti mukavasti, jälleen kerran Scrabblea pelaten.

Wroclawin juna-asema sijaitsee hieman vanhan kaupungin ulkopuolella ja matkaa sieltä on jalkaisin n. 20 minuuttia.

Wroclawia halkoo Oder-joki, miksi kaupungissa onkin paljon siltoja. Wroclaw on melko iso kaupunki, mutta silti kaupungin nähtävyydet pystyy kiertämään jalkaisin. Muutoin voi liikkua raitiovaunuilla.

Kaupunki on täynnä upeita rakennuksia ja todella upeita kirkkoja, joista merkittävimmät sijaitsevat aivan keskustassa tai joen toisella puolella Ostrów Tumskin katedraalisaarella. Katedraalisaaren tärkein nähtävyys on Wroclawin eli pyhän Johannes Kastajan katedraali. Katedraalin tornissa on näköalapaikka, josta on upeat maisemat kaupungin ylle. Näköalapaikalle torniin pääsee hissillä, joka maksaa alle kaksi euroa. Toinen kiinnostava kirkko alueella on Pyhän Ristin kirkko, jonka tiloissa on oikeastaan kaksi kirkkoa omissa kerroksissaan. Kirkkoihin ei ole pääsymaksua. Lisäksi saarella on lukuisia muita kirkkoja, piispanpalatsi ja runsaasti kirkollisia rakennuksia.

Kaupungissa vierailtaessa unohtaa ei sovi Wroclawin ja koko Puolan korkeinta rakennusta, sinisenä hohtavaa Sky Toweria, jonne pääsee alle viiden euron hissimaksulla. Sky Toweriin on usein jonoa, joten varaudu jonottamaan. Ylöspäästyäsi sinulla on 30 minuuttia aikaa kiertää panoraama-alue. Samalla ehtii vaikka nauttia kupin kahvia tasanteen kahvilasta.

Hieno iltakohde on Wroclawin tanssivat suihkulähteet, jotka sijaitsevat kaupungin läntisellä puolella. Suihkulähteet on valaistu pimeällä ja siellä voi ihastella n. 10 minuuttia kestävää suihkulähteen valo- ja musiikkiesitystä.

Wroclaw on tonttujen kaupunki. Pieniä kahvipaketin kokoisia tonttuja voi bongata sieltä täältä ympäri kaupunkia. Oikeasti tontut ovat aivan upeita ja niitä löytyi jos johonkin teemaan.

Vanhankaupungin kauppatorilla eli Rynecilla on Wroclawin vanha raatihuone, joka on yksi kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Raatihuoneeseen pääsee tutustumaan ja siellä toimii nykyään taidemuseo.

Toria kiertää upeat vanhat talot. Yksi tärkeä nähtävyys on myös Satavuotishalli, joka on Unescon maailman perintökohde sekä Raclawicen taistelusta kertova valtava panoraamamaalaus. Panoraamamaalausta pääsee katsomaan 8 eurolla ja samalla hinnalla pääsee myös taidemuseoon.

Kaupungin museotarjontaan kuuluu useita taidetta, arkkitehtuuria ja Puolan kulttuuria esitteleviä museoita. Kaupungin suurin barokkirakennus on Oderin rantaa myötäilevä Wrocławin yliopisto, jonka luentosalissa kannattaa aivan ehdottomasti vierailla. Jos pääluentosali oli upea, ei alakerran pienempi sali jäänyt paljoa siitä.

Yliopiston päärakennuksen matematiikkatornissa on sijainnut observatorio. Nykyisin sen näköalatasanteelta avautuu kaunis kaupunkinäkymä. Myös yliopiston kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa.

Wroclawissa kannattaa piipahtaa kauppahalli Hala Targowaan, jossa voi milk baarissa syödä paikallista ruokaa alle parilla eurolla. Ruoka on myös oikeasti hyvää.

Kauppahallissa on satoja kojuja kahdessa kerroksessa. Alakerta on keskittynyt ruokatuotteisiin, kun taas yläkerrassa myydään käyttötavaroita laidasta laitaan.

On käsittämätöntä ettei Wroclaw ole suuremmin turistien suosiossa. Ilmeisesti sinne on sen verran vaikea matkustaa, vaikka kaupungissa lentokenttä onkin. Voisi jopa sanoa, että Wroclaw oli parhaita paikkoja Puolan turneellamme.

20 huhtikuun, 2018 by
Yleinen

Joulutorit junaillen: Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliinissä on kaksi lentoasemaa Schönefeld ja Tegel. Lensimme Air Balticilla Rigan kautta Tegeliin, josta otimme linja-auton keskustaan. Lentokentältä keskustaan pääsee joko linja-autolla tai taxilla. Linja-autokyyti maksaa n. 3 € yhteen suuntaan ja liput voi kätevästi hankkia terminaalissa olevista automaateista ja linja-autopysäkkien vierestä. Linja-autopysäkit ovat lentoaseman päärakennuksen edessä. Matka keskustaan vie noin 40 minuuttia. Berliini on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Kätevintä kaupungissa on liikkua metrolla. Berliinin metroverkosto on laaja mutta ihan selkeä, eikä siellä ole hankala kulkea.

Julkisiin voi ostaa kertalippuja tai hankkia päivälipun, joilla matkustaa rajattomasti eri vyöhykkeiden sisällä. Berliinin keskusta-alueen päivälippu maksaa n. 7 €. Jos matkassa on useampi henkilö, kannattaa ostaa 2–5 hengen ryhmille tarkoitettu matkustuskortti AB-vyöhykkeelle.

Potsdam

Minun päähänpinttymä käydä oikeilla joulutoreilla oli toteutumassa. Saavuttuamme Berliiniin, veimme tavarat hotelille ja nappasimme kyydin Berliinin päärautatieasemalta RE1-junalla kohti Potsdamia.

RE1- junalla pääsee lähemmäksi kaikkia nähtävyyksiä kuin S7 junalla. Potsdam Charlottenhofin juna-asemalta on n. 15 minuutin kävelymatka kaupunkiin, kun taas Potsdamin S-Bahn-asemalta aikaa kuluu noin puolituntia.

Potsdam sijaitsee C-vyöhykkeellä ja ABC-päivälipulla voi käyttää julkisia kulkuvälineitä sekä Berliinissä, että Potsdamissa. Yhdistelmälipun hinta päivälle on alle 8 €.  Pelkkä lippu S7- junalla Potsdamiin maksaa vähemmän. Junia Potsdamiin kulkee usein ja matka-aika sinne on n. ½ h, riippuen minkä junan valitsee.

Potsdam ei talvella tuonut esille sen loistokasta aikaa ja olemusta. Sanssoucin palatsi puutarhoineen ja talvisuojaan laitettuineen patsaineen oli yhtä harmaa, kuin ilmakin.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että tästä palatsien ja linnojen sekä kauniiden puistojen kaupungista kannattaa nauttia kesäaikaan.

Kierreltyämme aikamme suuntasimme Potsdamin joulutorille, joka oli levittäytynyt myös lähikaduille.

Potsdamin keskusta on melko pieni ja tuntuikin siltä että se oli yhtä joulutoria. Vanha keskusta ja kunnostettu hollantilaiskortteli jäivät markkinahumun alle.

Edellisvuoden Berliinin joulutorilla tapahtunut terroristi-isku sekä vain pari päivää ennen vierailuamme Potsdamin joulutorilta löydetty räjähdepaketti oli lisännyt turvatoimia melkoisesti.

Hyvä niin. Poliisi olikin näkyvästi esillä ja betoniesteitä oli ympäri joulutorialuetta. Väkeä riitti aivan tungokseen asti. Tunnelma oli kuitenkin kiireetön ja rauhallinen.

Kojuja oli joka lähtöön ja tarjolla oli erilaisia syötäviä ja juotavia, erilaisia käsitöitä ja muita koriste-esineitä sekä tietenkin kaikenlaisia joulujuttuja.

Kiertely joulutorilla oli erittäin viihdyttävää ja aika kului kuin siivillä.

Lämmikettäkin oli saatavilla tarpeen mukaan.

Kaikilla joulutoreilla juomat tarjotaan oikeista laseista ja mukeista, joista maksetaan erikseen 1 – 2 € pantti. Halutessaan mukin joulutorin logolla saa panttimaksulla matkamuistoksi.

                                                                                           

Dresden

Jouluihmisenä oli pakko päästä Dresdeniin, jossa on maailman vanhimmat joulumarkkinat. Berliinistä Dresdeniin kulkee yksi Saksan pääradoista ja matka sujuu mukavasti pikajunalla noin kahdessa tunnissa. Tosin kohdallamme sattui juurikin junaonnettomuus, miksi matkareittimme mennessä hieman muuttui, kuten myös matkustusaika.

Junaliput ostettiin tällä kertaa erikseen, koska teimme vain edestakaisen matkan. Hintaa lipuille tuli alle 50 € / henkilö. Dresdeniin menee tiheästi junia, mutta ostimme kuitenkin junaliput ennakkoon netistä, koska ajatuksena oli, että muutama muukin kuin me vierailevat joulutoreilla. Päätelmä osui oikeaksi.

Dresdenin juna-asema sijaitsee kaupungin keskustassa. Dresden on sen verran iso kaupunki, että paikasta toiseen siirtymiseen voi olla järkevää käyttää raitiovaunua. Julkisten päivälippu on n. 6 €  ja se maksaa itsensä takaisin noinkin isossa kaupungissa.

Viivyimme Dresdenissä yön yli. Hotelli sijaitsi aivan joulutorin vieressä ja kävelymatkan päässä nähtävyyksistä. Toisin kuin meillä Keskieurooppalaiset joulumarkkinat huokuvat lämpöä ja pitkiä perinteitä. Erilaisissa toinen toistaan upeammin koristelluissa kojuissa on paljon ihasteltavaa.

Joulutorit ovat erittäin suosittuja ja joulunalusaikana niissä käydään paitsi ostoksilla myös viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ihmisvilinä olikin melkoinen.

Joulutorit ovat myös lapsiperheiden suosiossa, koska siellä on paljon erilaisia toimintoja ja aktiviteettejä lapsille.

On karusellejä, maailmanpyöriä, luistelurataa, kotieläimiä ja vaikka mitä.

Kävimme joulutorilla sekä päivällä, että illalla ja aina siellä oli yhtä paljon ihmisiä.

Iltapimeässä jouluvalojen ja erilaisten tuoksujen yhdistelmä loi väkisinkin jouluisen tunnelman.

Joulutorit Saksassa oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen asia.

Dresdenin vanhassa kaupungissa on useita upeita aukioita.

Uudelleen rakennettu Frauenkirche on komea rakennus ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkkoon on 8 € pääsymaksu, jolla pääsee myös kirkon katolle ihailemaan maisemia. Kirkon ympäristössä on muitakin upeita rakennuksia ja kahviloita.

Vaikka eri paikkoihin ei menisikään sisälle, on Dredenissä paljon katsottavaa. Augustusstrassea koristaa valtava posliinitaulu joka on todella massiivinen.

Upea on myös Zwingerin palatsikompleksi, jossa on monia erilaisia museoita.

Dresden on mainio vierailukohde. Jouluisen harmaa ajankohta vain ei tuonut esille sen todellista loistoa.

Ehkäpä täytyy löytää joku toinen ajankohta ja tulla kartoittamaan paikan upeat kirkot ja palatsialueet uudelleen.

Berliini

Berliini ei ole erityisen kaunis kaupunki. Sateinen joulukuu teki siitä vielä rumemman. Onneksi valoa ja iloa toi monet Berliinin joulutorit. Kiertelimme isoilla joulutoreilla Potsdamer Platzissa, Gendarmenmarktissa ja Aleksanderplatzilla. Vaikka kaikilla toreilla on paljon samaa, ovat ne silti erilaisia ja persoonallisia.

Joka paikassa oli valtavasti väkeä ja omaisuudesta kannatti ihmisvilinässä pitää huoli.

Alexanderplatzilla sijaitsee Berliinin kuuluisa televisiotorni, jonka huipulle pääsee hissillä. Televisiotornin näköalapaikasta avautuu näkymät yli Berliinin. Torniin on aina pitkät jonot ja siksi kannattaakin ostaa lippu netistä ennakkoon. Lipun hinta riippuu siitä ostaako pelkän näköalatasanne lipun, drinkkibaarilipun vai meneekö ylimmälle tasolle ruokailemaan. Lippujen hinnat vaihtelevat +/- 20 €, eli ihan halvasta hiisikyydistä ei ole kyse.

Brandenburgin portti ja Pariser Platz ovat myös paikat, joissa Berliinissä vieraileva varmasti käy. Aivan lähellä on Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki.

Berliinin muuri on suurimmaksi osaksi purettu, mutta pieni pätkä muuria on jätetty pystyyn ja siellä onkin aina kova kuhina, kun ihmiset ottavat selffieitä muurin edessä. Toinen takuuvarma turistisuma löytyy Checkpoint Charlien edestä.Berliinissä on muutama käymisen arvoinen kirkko.

Tunnetuin kuitenkin lienee Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche jonka torniraunio on yksi Berliinin maamerkeistä.

Vierailun arvoinen kohde on myös Charlottenburgin linna, joka toimii museona. Linnaan on 17 € sisäänpääsymaksu. Kuvauslupa on ostettava linnaan erikseen.

Viimeisin postaukseni Berliinistä löytyy täältä.

30 joulukuun, 2017 by
Yleinen

Pariisi – Versailles – Dijon – Montpellier – Barcelona

Pariisi – Versailles – Dijon – Montpellier – Barcelona

Pariisi

Lensimme Pariisiin Norwegianilla.  Orlyn lentokentältä pääsee Pariisiin linja-autolla, josta joutuu pulittamaan hieman alle 10 € riippuen siitä ostaako lipun etukäteen netistä vai vasta asemalta.  Taxilla meno keskustaan kestää noin puolituntia ja hintaa sille tulee noin 35 €. Orlyn kentältä pääsee Denfert-Rochereauhin Etelä-Pariisiin myös shuttle-bussilla, mikä voi olla monelle kätevin vaihtoehto.

Pariisin keskustaan pääsee myös junalla, jonne lippu maksaa n. 12 €. Lentokentältä menee Orlyval automaatti- junayhteys Antonyn juna-asemalle, jossa vaihdetaan RER B-junaan. Matka-aika on n. 40 minuuttia.

Junaa odotellessa laiturille kipitti melkoisen iso rotta. Siinä se mitään pelkäämättä vilisteli ihmisten jalkojen välistä. Mikä hämmästyttävää myöskään ihmiset eivät tuntuneet välittävän siimahännästä… joku välitti ja istui penkillä jalat visusti ilmassa tarkkaillen haukkana asemalaituria.

B-junalla pääsee kätevästi Care du Nord, Chatelet Les Halles, St-Michel Notre Dame, Luxembourg ja Denfert-Rochereau asemille, josta on metroyhteys eteenpäin.  Myös C-junalla olisimme päässeet perille, ehkäpä jopa näppärämmin. Matkustimme kuitenkin B-junalla keskustaan St-Michel Notre Dame asemalle, josta suuntasimme metrolla hotelille.

Majoitumme Hotel ibis Paris Bastille Operaan, joka oli sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltään erinomaisessa paikassa. Hotelli oli muutenkin kaikin puolin rauhallinen ja siisti hotelli.

Pariisin nähtävyydet sijaitsevat melko laajalla alueella, mutta suuriosa kuitenkin vyöhykkeiden 1-3 sisällä.

Paras tapa Pariisissa on liikkua joko jalan, metrolla tai RER-junilla. Kaupungin metro- ja bussiverkosto on kattava ja metrossa liikkuminen on sujuvaa ja nopeaa eikä  kovin vaikeaa, vaikka Pariisin metro onkin monilinjainen.

Pariisi ja sen ympäristö on jaettu vyöhykkeisiin. Kertalipulla voi matkustaa vain yhden matkan, eikä siinä ole vaihto-oikeutta toiselle matkalle. Lipun hinta on alle kaksi euroa ja niitä voi ostaa tabac- ja lehtikioskeista ja asemilla olevista automaateista.

Jos haluaa matkakortin vain yhdeksi päiväksi, on Mobilis hyvä hankinta. Se on voimassa vuorokauden loppuun, ja kehätien sisällä matkustettaessa se maksaa 7,30 €.  Jos lähtee esimerkiksi Versaillesiin tai Eurodisneyhin maksaa Mobilis kortti 17,30 € . Kortteja voi ostaa bussi-, juna- ja metroasemilta. Lisäksi on mahdollista hankkia Paris Visite kaupunkikortti, johon sisältyy matkustus kaikilla vyöhykkeillä sekä lentoasemille. Kortilla on myös sisäänpääsy Eurodisneyhin ja Versaillesiin. Paris Visitella pääsee ilmaiseksi moniin nähtävyyksiin ja siinä on myös muita etuja. Kortin hinta päivälle on vähän yli 25 €.

Pariisin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Eiffelin torni, Riemukaari, Notre Damen katedraali, Panthéon, Louvre sekä Sacré-Coeurin basilika.

Kuten monet muutkin suurkaupungit on Pariisi kaikin puolin melko kallis paikka. Monet kohteet ovat jo näkemisen arvoisia, vaikka ei sisään menisikään.

Jos kuitenkin aikoo kierrellä kaikki nähtävyydet voi Paris Pass olla kannattava hankinta. Sillä pääsee ilmaiseksi ja jonottamatta moniin nähtävyyksiin. Kahden päivän Paris Passin hinta alkaa 139 € ja nousee riippuen käyttöpäivien määristä.

Eiffel – tornin alue on turistien suosiossa. Alueella on paljon kaikenlaisia matkamuistojen myyjiä. Mikäli mielii torniin, kannattaa lippu ostaa ennakkoon tai muuten joutuu jonottamaan. Eiffel – torniin on ostettavissa erilaisia lippuja. Lippujen hinnat vaihtelevat 25 eurosta 10 euroon, riippuen siitä aikooko kiivetä ylös rappuja pitkin vai käyttää hissiä ylätasanteelle asti.

Yksi Pariisin tunnetuimpia ja vierailluimpia nähtävyyksiä on Notre-Damen katedraali. Notre-Dameen ei ole pääsymaksua, mutta jonoa sen sijaan kylläkin. Kellotorniin pitää maksaa erikseen 10 € pääsymaksu, samoin kryptaan on 8 € maksu ja aarrekammioon 5 €. Varsinkin kellotorniin on pitkät jonot  riippumatta ajankohdasta.

L L’Arc de Triomphe de l’Etoile eli Riemukaari on paikka, missä pyörii koko ajan myös turisteja. Riemukaari sijaitsee Place Charles de Gaulle aukiolla ja riemukaaren ympäri kulkevalta ajotieltä lähtee 12 bulevardia eri suuntiin. Riemukaaren alueen liikenne on vilkasta. Turisteilla on mahdollisuus kiivetä Riemukaaren päälle maksamalla 8 euron pääsymaksun.

Montmartressa Pariisin korkeimman kukkulan päällä sijaitsee Sacré Coeur kirkko. Kukkulalle voi joko kiivetä rappusia pitkin tai sinne voi mennä funikulaarilla, kuten me teimme.

Kukkulalle kulkee myös kiertoajeluja tekevä kaupunkijuna, jolla me matkasimme sitten takaisin alas kaupunkiin.

Kukkulalta on hyvät näkymät yli Pariisin kaupungin, mutta vielä paremmat näkymät on kirkon kupolista, jonne pääsee kapuamaan aivan ilmaiseksi.

Kirkon ympäristössä on säpinää, ja siellä kannattaakin olla tarkkana pitkäkyntisten kanssa. Myös täällä on kaikenlaisia kaupustelijoita joiden tuotteiden laadusta ei aina voi olla takeita.

Odotellessamme kaupunkijunan lähtöä paikalliset poliisit nappasivat vesipullon myyjän. Se mitä tapahtumasta ymmärsimme, tarkastivat poliisit juomamyyjän vesipullot pohjasta ja korkista ja jotain häikkää niissä oli, kun mies pulloineen vietiin poliisiautoon ja pois.

Ajoimme alas kukkulalta Moulin Rougen eteen. Historiallinen punainen mylly seisoi tyylikkäänä paikoillaan.

Pahamaineisessa paikassa esitetään nykyään hinnakkaita ja laadukkaita showesityksiä.

Tärkeä nähtävyys on myös Panthéon, joka on monen kuuluisan henkilön hautapaikka.

Hautapaikoista puheen ollen kannattaa ehdottomasti vierailla Père Lachaisen hautausmaalla, jossa on monien kansallissankareiden, taiteilijoiden, säveltäjien ja valtiomiesten viimeiset leposijat.

Hautapaasit ovat kerrassaan upeita ja alueella voi vain vaellella ilman päämäärää ja huomata, miten joidenkin henkilöiden haudoista on tullut todellisia pyhiinvaelluspaikkoja.

Louvren alueella on kaikenaikaan mielettömät jonot ja lippu sinne kannattaakin ehdottomasti ostaa etukäteen.

Louvre on paikka, missä on paljon upeaa katsottavaa. Vaikka ei taiteen ystävä olisikaan, löytää sieltä paljon ihailtavaa ja tutkittavaa. Lipun hinta Louvreen on 17 €.

Olimme aikaisin aamusta liikenteessä ja saimme kuvata rauhassa Louvren aluetta. Varmaan samasta syystä yksi hääkuvauskin oli sovittu aikaiseen aamuun.

Pariisissa on niin paljon tekemistä ja katsottavaa, että kaikkea ei ehdi millään kokemaan ja kiertämään kerralla. Tekemistä löytyy ihan varmasti myös kaikille kohderyhmille.

Aikeissamme oli ensiksi käydä Versaillesissa ja sen jälkeen jatkaa matkaa Dijoniin, joten selvittelimme Pariisin juna-asemia etukäteen.

Pariisissa on kuusi rautatieasemaa, jotka ovat kaikki suuria ja vilkkaita ja joilta junat lähtevät eri suuntiin. Gare de Lyon asemalta voi matkustaa nopeilla TVG-junilla Etelä-Ranskaan, Sveitsiin, Italiaan, Saksaan ja Espanjaan. Asemalla on myös paikallisjuna- ja RER- junaliikennettä.

Gare du Nord asemalta lähtee Eurostar juna Lontooseen sekä junat Ranskan pohjoisosiin, Belgiaan, Hollantiin ja Saksaan. Asemalla on myös useita Pariisin metron asemia ja RER-junan asema.

Gare de l’Est asemalta lähtee junia Strasbourgiin, Saksaan, Itävaltaan, Pohjois-Italiaan kuten Venetsiaan, Unkariin ja muualle kohti itää.

Gare Montparnasse juna-asemalta lähtee junia kohti eteläistä Ranskaa mutta myös maan länsiosiin. Asemalta pääsee Toursiin, Bordeaux’hon ja Nantesiin TGV-luotijunalla. Samassa rakennuksessa toimii myös metroasema. Lisäksi asemalta pääsee myös Espanjaan, etenkin sen keski- ja länsiosiin, kuten myös Portugaliin.

Pariisi on vilkas ja kansoitettu kaupunki ja varsinkin juna-asemilla on syytä pitää kaikista tavaroistaan huolta sekä olla hieman normaalia tarkkaavaisempi.

Gare Saint-Lazareista liikennöi junia Normandian suuntaan ja se on vilkas lähijunien asema. Austerlitz rautatieasemalta pääsee Nizzaan, Barcelonaan ja Madridiin.

Aiempi postaukseni Pariista löytyy täältä.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          

Versailles

Versaillesiin pääsee monella eri tavalla. Montparnassen juna-asemalta pääsee RER C-junalla Versailles – Chantiersiin. Versaillesissa on kaksi juna-asemaa. Chantiers’n asema on hieman kauempana, ja sieltä kävelee noin parissakymmenessä minuutissa Versaillesin linnalle. Aseman edestä kulkee myös linja-autoja ja taxeja linnalle.

Me menimme Saint-Michel – Notre-Dame asemalle, josta otimme N-junan VersailLesin toiselle, Château Rive Gauche asemalle. Tältä asemalta on hieman lyhyempi matka Versaillesin linnaan. Kävellen matkaan menee n. 15 minuuttia.

Junamatka Pariisista Veraisaillesiin kestää kaikkineen noin tunnin. Matkan kesto riippuu siitä, minkä junan ottaa.

Hyvä yhteys junalla Veraillesiin on myös Javelin asemalta, jonne pääsee monesta paikkaa kaupunkia näppärästi metrolla.

Yksittäisen junalipun hinta on yhteen suuntaan 3€ ja menopaluu 6€.

Menopaluulippu kannattaa ostaa saman tien, koska usein paluumatkalla on muitakin matkustajia ja lippuautomaatit joilta lippu ostetaan, ovat erittäin ruuhkautuneet.

Olimme ostaneet sisäänpääsyliput Versaillesiin ennakkoon netistä ja niihin oli merkattuna sisäänpääsyaika heti linnan aukeamisajankohtaan.

Hämmästys oli melkoinen kun tajusimme, että linnanpihalla kiemurteleva jono ei suinkaan jonottanut lippuja vaan jonossa olevat odottivat vuoroaan sisäänpääsyyn, joka oli merkattu samaan ajankohtaan meidän kanssamme.

Ihmisiä oli aikaisessa aamussa jo melkoisesti, joten ajankohdasta riippumatta on ihmispaljous myös linnan sisällä jatkuvaa.

Onneksi pääsimme etunenässä sisään ja saimme kävellä rauhassa ihastelemassa huikeaa linnaa ja ottamassa hyviä kuvia ilman mieletöntä edellä kävelevää ihmismassaa. Paikalla oli nimittäin satoja kiinalaisia selffiekeppeineen.

Sisäänpääsyä linnaan hidasti turvatarkastus metallinpal-jastuslaitteineen. n. +/- 20 € hintaiseen sisäänpääsyyn kuului audioguide. Lipun hintaan vaikuttaa se ottaako siihen erilaisia musiikki-suihkulähde näytöksiä ja Estate of Trianon lipun.

Versaillesin alue on niin mielettömän iso, että kävellen sen koluamiseen menee ihan valtavasti aikaa.

Vuokrasimme itsellemme golfkärryn, jolla huruttelimme kätevästi ympäri linnan valtavaa puistoaluetta. Golfkärryn hinta oli reilu 30 €/h ja voin kertoa, että tunnissa ei alueella ehdi juuri minnekään. Melko dyyriistä hinnasta huolimatta myös golfkärryjä piti jonottaa.

Mahdollisuus on myös liikkua alueella jalan tai sellaisella pyörillä kulkevalla turistijunalla. Vuokrattavana oli myös Segwaytä ja polkupyöriä.

Puistoalueen keskellä oleva ”järvi” oli niin iso, että siellä voi soudella vuokraamalla soutuveneellä. Paikan mittasuhteet ovat kerrassaan käsittämättömät ja ne oikeasti konkretisoituvat vasta kun itse liikkuu siellä.

Veraillesissa kuluu aikaa helposti vaikka kuinka paljon. Hyvä on tutustua aikatauluihin etukäteen, jotta osaa miettiä omat reitit esimerkiksi suihkulähteiden aukiolojen mukaan.

Ennen kuin lähtee takaisin Pariisin, kannattaa vielä vierailla linnan lähistöllä olevassa vaunumuseossa.

Siellä oli paljon nähtävää, mutta yllättävää kyllä moni turisti jätti sen väliin – ihan hyvä, saipa katsella upeita vaunuja ihan rauhassa ja ilman valtavaa ihmismassaa.

Pyörähdimme vielä itse kaupungissa, jossa ei oikeasti ollut juurikaan mitään katsottavaa, niinpä nautimme lasilliset ja lepuutimme jalkoja, jonka jälkeen otimme junan takaisin Pariisiin.

                                                                                                                                                                                                      

Dijon

Söimme hotelilla hyvän aamupalan ja siirryimme kerrankin ilman aikaista aamulähtöä Paris Gare de Lyon asemalle, josta nousimme  Dijon Gare de Dijon-Ville asemalle menevään TGV- junaan. Matka aika Dijoniin oli reilut 1½ tuntia. Matkustaminen nopeissa 320 km/h tunnissa liikkuvissa junissa oli mukavaa ja helppoa.

Dijoniin menee myös Intercity junia, jotka ovat jonkin verran halvempia kuin TGV- junat. TGV-juniin on pakolliset paikkavaraukset, joten jos matkustaa reilikortilla pitää ne tehdä erikseen. Paikkamaksut esim. TGV-juniin ovat n. 30 € luokkaa, eli aika kalliit.

Ranskan Eurail France junapassi on myös aika kallis. 2 päivää matkustaen maksaa n. 140 € ja siitä hinta nousee ylöspäin. Laskimme, että tällä kertaa meille tulee halvemmaksi ostaa liput yksittäin eri siirtymille. Lippumme yksittäin ostettuna maksoivat 33 € kappale, mutta hinta voi nousta viiteenkinkymppiin, riippuen matkustusajankohdasta ja siitä miten aikaisin lipun varaa. Lisätietoja juna-aikatauluista ja hinnoista löytyy täältä.

Dijonin rautatieasema on aivan keskustasta ja siitä on helppo liikkua itse kaupunkiin. Hotelimme sijaitsi pienen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Kaupungin symboli on Eglise Notre Damen kirkon ulkoseinässä oleva pöllöpatsas, jonka koskettaminen pitäisi tuoda onnea.

Dijonissa on erillinen käveltävä pöllöreitti, joka kierrättää turistit historiallisille nähtävyyksille. Kartan voi hankkia Notre Dame kirkon vierestä olevasta turisti-infosta maksua vastaan.

Eglise Notre Damen kirkko on ehdottomasti Dijonin tunnetuin maamerkki. Kirkossa on paljon ihailtavaa niin ulkopuolen koristeissa ja rakennustaiteessa, kuin sisäpuolellakin.

Kirkon oikealla puolella olevassa kappelissa on arvokas 1100-luvulta oleva Musta Neitsyt, joka on yksi vanhimmista puuveistoksista Ranskassa.

Toinen vaikuttava kirkko Dijonissa on Eglise Saint-Michel, jossa on myös paljon mielenkiintoista katsottavaa. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Dijonin vanhassa kaupungissa on kiva liikuskella ja ihailla sen hyvin säilyneitä vanhoja rakennuksia.

Pienet kujat ja kävelyreitit johtavat suurelle keskusaukiolle, jossa sijaitsee Palais des Ducs. Aukion ympärillä on paljon erilaisia ravintoloita ja kahviloita, joissa on mukava istuskella.

Palatsi on komea pytinki ja sen torniin kannattaa kiivetä, jos haluaa ihailla Dijonin maisemia korkealta käsin. Palatsissa sijaitsee museo, jossa on esillä taidetta sekä Ducsasien näyttävät haudat. Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Dijonissa on myös pari muuta näkemisen arvoista museota Vie Bourguignonne museo sekä Musée Magnin.

Kaupunki tunnetaan parhaiten kaupungin nimeä kantavasta sinapista, jota edelleen valmistetaan alueella.

Dijonissa on markkinat tiistaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Torstaina markkinat ovat vain sisätiloissa, muina aukiolopäivinä ne levittäytyvät myös ympäröiville kaduille. Markkinoilla kannattaa vierailla ja ostaa tuliaisiksi vaikkapa alueen kuuluisaa Dijon-sinappia.

Paras tapa liikkua Dijonissa on vuokrata kaupunkipyörä, liikkua jalan tai raitiovaunulla. Myös linja-autoja kulkee kaupunkialueella.

Dijonista tehdään myös erillisiä viininmaistelumatkoja alueen lähistöllä oleville viinitiloille. Ne jäivät osaltamme tällä kertaa väliin.

Vaikka Dijonissa ja Ranskassa on mahdollisuus nauttia courmee ruoista, päädyimme tällä kertaa ihan väsymyksestä ja hieman myös laiskuudesta omaan jo perinteeksi muodostuneeseen hotelli-illalliseen.

                                                                                                                                                                                                           

Montpellier

Aamulla hyppäsimme Dijon asemalta TGV-junaan ja otimme suunnan kohti Montpellierin Saint-Roch juna-asemaa. Junalipun hinta oli yhteensä 54 € tarjouksella, joten nappasimme ne. Junaliput tulevat myyntiin noin kolme kuukautta ennen matkaa. Ostimme liput ennakkoon netistä, mikä onkin järkevää, koska Ranskassa lippujen hinnat kallistuvat aivan hirveästi, mitä lähemmäs matkustusajankohtaa tullaan. Junamatka Montpellieriin kesti reilut 3 tuntia.

Kuten muidenkin maiden suurnopeusjunat, olivat TGV-junat mukavia ja tilavia matkustaa. Niistä löytyy myös kaikki tarvittavat mukavuudet sekä ilmainen wifi. Ranskan sisäisillä reiteillä ei ollut minkäänlaisia turvatarkastuksia sen sijaan asemilla ja asemien ympäristössä oli esillä näyttävästi poliiseja. Montpellierin juna-asema sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Juna-aseman edestä menee raitiovaunu, joka kiertää myös koko vanhan kaupungin ympäri.

Place de la Comédien aukio on vanhan kaupungin edessä. Aukion ympärillä on paljon ravintoloita ja kahviloita, joissa voi istuskella ja katsoa aukion läpi kulkevia ihmisiä tai siellä aikaansa kuluttavia ryhmiä ja katutaiteilijoita.

Opéra de la Comédie sijaitsee aukiolla ja se onkin komea rakennus.

Vanha kaupunki pienine kujineen alkaa aivan aukion vierestä. Vanhassa kaupungissa itsessään ei ole juurikaan nähtävää, kuten ei muuallakaan Montpellierissä.

Vanhassa kaupungissa on kuitenkin kiva kuljeskella ja katsella ympärillä olevia pikku kauppoja ja rakennuksia sekä istahtaa hetkeksi johonkin kahville.

Vanhassa kaupungissa on Cathedrale St-Pierre, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy.

Kiertäessä toista laitaa saapuu Place de Peyroun puistoesplanadille, jossa oli paljon kaupunkilaisia vaan viettämässä aikaa.

Puistosta on hyvät näköalat kaupunkiin ja siellä on nähtävissä myös Saint Clément’n hyvin säilynyt akvedukti. Palattaessa takaisin vanhaan kaupunkiin vastaan tulee Riemukaari, tosin pienemmässä mittakaavassa kuin Pariisista.

Parhaiten Montpellierin keskustassa pääsee liikkumaan raitiovaunuilla, jotka olivat ihanan yksilöllisesti koristeltuja. Myös jalan pääsee hyvin kulkemaan kaupungissa.

Vaikka Montpellier sijaitsee aivan Välimeren tuntumassa, ei kaupungissa ole omaa rantaa, vaan alueen rannat ovat reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista.

Aamulla otimme suunnan kohti Montpellierin Saint-Roch juna-asemaa, josta suuntasimme Barcelonaan.                                                                                                                                                                                              

                                                                                         

Barcelona

Montpellier –Barcelona junamatka kesti n. 3 h ja sen me matkasimme espanjalaisella AVE-suurnopeusjunalla. Tämänkin junalipun ostimme etukäteen netistä, koska ranskan junapassia ei tälle osuudelle olisi voinut käyttää. Yhdensuuntainen matka maksoi kahdelta 94 €.

Barcelonaan menevään junaan oli tarkastus, jossa matkatavarat läpivalaistiin ja jokaisen piti näyttää matkustusasiakirjat ennen junaan pääsyä.

Barecelonaan saavuimme Santsin asemalle, josta jatkoimme matkaa perhepiirissä vietettäviin juhliin, joten tästä matkasta ei sen enempää.

Tarkempi kuvas Barcelonasta löytyy aiemmasta blogista.

30 syyskuun, 2017 by
Yleinen

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 3 München – Füssen

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

München

Müncheniin tai suomalaisittain Myncheniin on erinomaiset juna- ja linja-autoyhteydet ympäri Eurooppaa ja Saksaa. Linja-automatkoissa on tarjolla edullisia hintoja, jotka joissain tapauksissa ovat edullisempia kuin junailu. Tosin Saksassa on mieletön määrä erilaisia junalippukombinaatioita ryhmille ja eri viikonpäiville sekä tarjouksia, jotka kyllä pystyvät kilpailemaan linja-automatkojen kanssa.

”Any way” me olemme päättäneet junailla… Junamatkan kesto Inssbrukista Müncheniin  riippuu siitä, mitä junareittiä pitkin ja millä junalla Müncheniin matkustaa. Suora junayhteys Innsbrugista Müncheniin  kestää alle 2 h ja sen hinta on reilut 20 €.

Münchenin juna-asema on oikeasti iso ja vilkas liikenteen solmukohta. Sen edestä voi kätevästi napata raitiovaunun tai metron. Juna-asema sijaitsee keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa.

Hotellimme sijaitsi aivan juna-aseman tuntumassa. Hotelli oli ihan ok. Alue oli siisti ja rauhallinen, mutta jostain alueen kadunkulmiin ilmestyi joka aamu sama maahanmuuttajataustainen miesjoukkio, joka päivysti siinä iltaan asti. Mitä lie tehneet, mutta kädet huitoivat ja keskustelu oli äänekästä.

Vaikka München on iso kaupunki, ei siellä missään vaiheessa tullut turvaton olo. Toki tavaroista kannattaa pitää erityisen hyvä huoli, mutta enimmäkseen paikasta jäi miellyttävä ja ystävällinen tunne.

Münchenissä on niin paljon katsottavaa, että kannattaa oikeasti miettiä ja laskea hankkiiko München Cardin tai München City passin.

Kummassakin kortissa on paljon etuja ja alennuksia, eivätkä kortit ole todellakaan hinnoiteltu ylihintaisiksi, kuten monissa muissa suurkaupungeissa on tapahtunut. Kortti on mahdollista hankkia yhdelle tai useammalle päivälle sekä myös ryhmälle, joka onkin mainio vaihtoehto ja halvempi kuin vaikka kahdelle yksittäin ostettu kortti.

Kortteihin voi sisällyttää myös matkan lentokentälle sekä liikkumisen julkisissa tai Hop on Hop of bussilla. Jos muuten haluaa käyttää julkisia voi valita S- ja U-bahn junat, raitiovaunun tai linja-auton. Kertalippu maksaa alle 3 € ja päivälippi hieman yli 6 €. Myös erilaiset ryhmäliput julkisiin voi olla hyvä ja edullinen valinta. Taxilla liikkuminen on melko edullista ja aina voi vuokrata myös kaupunkipyörän.

Vaikka München on suuri ja laajalle levinnyt suurkaupunki, on sen keskusta-alue kuitenkin melko kombakti. Suuri osa nähtävyyksistä, kaupoista ja ravintoloista sijaitsee Marienplatz aukion tuntumassa. Marienplatzilla sijaitsee uudelleen rakennettu Altes Rathaus- vanha raatihuone, jossa toimii nykyään lelumuseo.

Aivan vieressä on Neues Rathaus, jossa oleva Glockenspiel kellopeli esittää näyttävän 12 minuuttia kestävän spektaakkelin päivittäin klo 11.00 sekä 12.00 ja kesäaikana myös klo 17.00.

Keskiaikaisen kellopeliesityksen aikaan tori täyttyy turisteista ja ihmiset kilpailevat parhaista kuvaamispaikoista usein kiihkeästi. Istumapaikkoja ei juurikaan ole, ja jos sellaisen  mielii saada, kannattaa paikalle mennä ajoissa ja valmistautua tilaamaan hieman torialueen kahviloista extrahintaisia juomia, ehkäpä useammankin kuin vain yhden.

Yhteen Neues Rathausin torniin pääsee kiipeämään 4 € maksua vastaan tai sitten menemällä hissillä. Ylhäältä on upeat näköalat sekä kaupunkiin, että kauemmas horisontissa siintäville Alpeille.

Myös Marienplatz aukion vieressä olevan Peterskirchen torniin pääsee kapuamaan 3 € hinnalla. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Peterskirchen on upea kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Siellä on myös useita pyhäinjäännöksiä, joista merkittävin on Aaint Munditian jalokivi- ja kultakoristeinen luuranko.

Toinen merkittävä kirkko on Frauenkirche, joka sijaitsee myös aivan Marienplatz aukion lähellä.

Kirkon kaksoistornit ovat yksi Münchenin maamerkeistä. Kirkon eteläisessä tornissa sijaitsee näköalatasanne, jolta on hyvät näkymät lähelle ja kauas. Torniin pääsee sekä kipuamalla portaat tai hissillä. Hinta on 3 €.

Kerrassaan mielettömän hieno paikka oli Residenz palatsi ja varsinkin sen aarrekammio. Palatsi sijaitsee Marienplatzin lähellä.

Residenz pitää sisällään vaikka mitä. On upeaa arkkitehtuuria, kauniisti koristeltuja sisätiloja, taideteoksia, jalokiviä ja koruja sekä oma teatteri.

Residenz palatsi onkin käymisen arvoinen iso museokokonaisuus. Yhdistelmälippu palatsiin ja aarrekammioon maksoi 11 € . Hintaan sai mukaansa audioguiden.

Kumma kyllä palatsiin ei ollut kauheasti jonoa ja saimmekin kulkea ja ihailla paikkoja siellä ilman suurta väenpaljoutta.

Käytävä oli myös Hofbräuhausissa, vaikka oluen ystäviä emme olekaan.

Kolmekerroksisen HB:n alakerrassa on suuri olutravintola, mikä on täynnä pitkiä pöytiä.

Tunnelmasta piti huolen iloinen baijerilainen nelikko, jotka soittivat hanurilla ja puhallinsoittimilla reipasta baijerilaista musiikkia. Perinteisiin baijerilaisiin pukuihin pukeutuneet tarjoilijat kantoivat kolpakoita, mutta myös paikallista, oluen kanssa nautittavaa ruokaa pöytiin. Hieman kummeksuen meitä katsottiin, kun mieheni tilasi pullollisen soodavettä.

Uskollisilla oluenystävillä oli tiskin luona lukollisessa kaapissa nimetyt ja numeroidut omat olutkolpakot. Paikka kuhisi turisteja, jotka olivat tulleet katsomaan oluttavernaa ja kokemaan sen iloisen tunnelman.

Munchenissä on myös erillisiä olutpuistoja, joissa vietetään aikaa ulkosalla istuen ja nauttien seurasta, seuraten jalkapallo-otteluita tai muita urheilutapahtumia tai sitten vaan nautitaan tunnelmasta ja pelkästä oluesta.

Paikallisten suosima olutpuisto on Augustiner Keller, joka on hieman vanhan kaupungin ulkopuolella. Olutpuistossa pääasiallinen juoma on olut ja joskus kyytipojaksi tilataan tukeva miesannos sianlihaa, hapankaalia ja perunaa.

Olutpuistoon voi myös tulla syömään omia eväitä. Puiston paikat olivat aivan täynnä niin turisteja kuin paikallisiakin.

Tällä reissulla käymättä jäi sekä Olympiapark, Münchenin Olympiastadionin alue sekä BMW Welt –keskus, sillä mielenkiinto kiinnittyi moneen muuhun kohteeseen.

Viimeisin postaus Münchenista löytyy täältä.

                                                                                                       

Füssen

Füsseniin oli lähdettävä katsomaan prinsessa Ruususen satulinnaa.

Parhaiten Füsseniin pääsee junalla, joita kulkee parin tunnin välein Münchenin rautatieasemalta.

Edestakainen lippu yhdelle maksaa n. 20 €.

Saksan rautateillä on mainioita erilaisia lippukomboja niin alueelliseen liikkumiseen kuin eri alueiden välillä liikkumiseen, ryhmille ja viikonlopuille. Kannattaakin tutustua erilaisiin lippu vaihtoehtoihin DB:n sivuilta.

Baijerlipulla voi matkustaa 1-5 henkilöä  ja hinta lisämatkustajasta nousee aina hieman peruslipun hinnasta. Kahden henkilön lipun hinnaksi tuli n. 30 €. Erilaisissa lippukomboissa on myös rajoitteita.

Baijer lipussa voi matkan tehdä vain viikolla klo 9 jälkeen seuraavaan aamuun klo 3 asti. Lippu on voimassa Baijerin alueella ja erillisiin kohteisiin Itävallan puolella. Otimme Bajerlipun ja matkasimme kohti Füssenia.

Füssen on pieni kaupunki, jonka moni varmaan ohittaa kiirehtiessään kohti linnoja.

Me jäimme takaisin tulomatkalla istuskelemaan kaupungin terasseille ja nauttimaan kukkien väriloistosta ja lämpimästä myöhäisiltapäivästä sekä kauniisti koristelluista rakennuksista. Pikkukaupungista löytyy pari söpöä kirkkoa. Füssenin juna-asema on lyhyen matkan päässä keskustasta.

Linnalle sen sijaan on melkoinen matka. Juna-aseman edestä lähtee linja-autoja, jotka kuljettavat turistit Hohenschwangaun lippupisteelle. Liput pitää hankkia, ennen kuin lähtee joko jalan, minibussilla tai hevoskyydillä linnoituksille.

Kävellen Neuschwansteinin linnaan menee aikaa reilut ½h. Linna on pienen vuoren päällä, joten kiivettävää riittää jos valitsee patikoinnin. Hohenschwangaun linnaan pääsee kävellen n.20 minuutissa.

Pääsyliput linnoihin kannattaa hankkia ehdottomasti etukäteen. Linnaan otetaan turisteja ryhmittäin ja tiettyihin etukäteen annettuihin kellonaikoihin.

Ihmisiä oli lippuluukuilla jonottamassa jo mieletön määrä, vaikka olimme aikaisin aamusta liikkeellä.

Vaikka jonottamalla pääsisikin lippuluukulle kohtuullisessa ajassa, voi joutua odottamaan vielä omaa sisäänpääsyvuoroa itse linnaan tosi kauan.

Meillä oli liput varattuna etukäteen, joten jono lunastamaan ennakkoon varatut liput oli pitkä, mutta huomattavasti lyhyempi kuin ne jonot, joissa jonotettiin pääsyä ostamaan lippuja.

Lipun voi varata ennakkoon netissä ja varauksen yhteydessä saa ajankohdan, jolloin lippu on viimeistään lunastettava tai se menee uudelleen myyntiin.

Lippu maksetaan vasta lunastettaessa sitä. Liput kumpaankin linnaan maksaa 13 €/ linna. Kumpaankin linnaan yhdistelmälippu maksaa 25 €. Linnakiertelyn lisäksi on mahdollista vielä ostaa sisäänpääsy museoon joka kertoo Baijerin kuninkaista.

Lunastimme etukäteen varatun lippumme ja suuntasimme bussilla kohti Neuschwansteinin linnaa.

Bussi jättää matkustajat kääntöpaikalle, jonka vieressä on rotkon ylittävä riippusilta, josta saa upeita kuvia linnasta. Paikalla olikin paljon turisteja ottamassa kuvia. Osa innokkaista rohkelikoista, minä mukaan lukien palasimme nopeasti tukevalle maalle, sillä riippusilta muuten heilui…

Linja-auton kääntöpaikalta/ riippusillalta joutuu vielä kävelemään n. 15 minuutin matkan linnalle. Matkalla oli aivan uusi kieltomerkki, mikä ei millään lailla hidastanut selfiekepeillä huitovia kiinalaisia, joita oli muuten paljon, todella paljon.

Odotustilat ja palvelut linna-alueella eivät ole kummoiset ja oman vuoron odottelu sisäänpääsyyn tuntui ikuisuudelta.

Vierailu linnassa oli kiinnostava. Ainoa huonopuoli oli, että kummassakaan linnassa ei saanut kuvata. Voitte arvata mikä työ vartijoilla ja ryhmän kierrosoppailla oli kiinalaisten kanssa, jotka eivät millään tahtoneet uskoa kuvauskieltoa.

Aika moni valitsee vain Neuschwansteinin linnan, mutta päivässä ehtii kyllä vierailla kummassakin linnassa, koska opastetuilla ryhmäkierroksilla on tiukka n. 40 minuutin kierrosaika, joka päättyy linnanpihaan, jossa ei sitten olekaan mitään katseltavaa.

Kannattaa siis ehdottomasti tutustua myös Hohenschwangaun linnaan. Ainoa aikasyöppö alueella on siirtymät, varsinkin jos ne tekee jalan.

Kun paikat oli koluttu, otimme suunnan kohti Füssenia ja sen jälkeen junalla takaisin Müncheniin.

Illalla emme jaksaneet enää lähteä etsimään ruokapaikkaa, koska päivän melkoinen kävelyrupeama tuntui jaloissa.

Söimme siis perinteisin hotelli-illallisen, josta lienee tullut jo tapa joka reissulle.

München

Vietimme vielä yhden päivän Münchenissa ennen kotiin paluuta Helsinkiin. München lentokentälle pääsee kätevästi Münchenin keskustasta metrolla S1 ja S8 n. 10 minuutin välein. Matka kestää n. 40-60 minuuttia. Yksittäinen lippu kentälle maksaa 11 €, mutta jos joutuu liikkumaan ennen kentälle menoa tai tuloa Münchenin alueella kannattaa hankkia vain euron kalliimpi Tageskarte päivälippu yhdelle tai useammalle hengelle kimpassa.

Lentokentälle meneviin juniin pääsee näppärästi Hauptbahnhof, Marienplatz ja Ostbahnhof asemilta. Lufthansa Express Bus kulkee keskusasemalta lentokentälle 45 minuutissa hintaan 10,50 €. Kentälle pääsee myös taxilla, mutta aikaa menee reilu ½h ja hintakin on aika korkea, reilusti päälle 60 €.

Münchenin lentoasema eli Franz Josef Straußin lentoasema on todella iso ja siirtymät siellä ovat pitkät.

Haahuilemaan keskusalueen kauppoihin, ei siis kannata jäädä.

Kentällä on hyvät palvelut ja isosta matkustajamäärästä huolimatta kentällä on helppo liikkua.

30 heinäkuun, 2017 by
Yleinen

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 2 Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

 

Dorfgastein

Olimme varanneet yön aivan ihastuttavasta Alppitalosta Hotel-Restaurant Burgblickistä. Paikka oli lähellä Großglockner Hochalpenstrassen  alkupäätä. Ajatuksena oli päästä heti aamusta Alppitielle.

Paikka oli rauhallinen ja huoneemme parvekkeelta oli ihana katsella alhaalla roikkuvia pilviä ja niiden takaa pilkahtavia vuoren rinteitä ja huippuja.

Majoitus oli kerrassaan mainio. Huone oli mukava, henkilökunta tosi avuliasta ja ystävällistä, ruoka hyvää ja sitä kyllä riitti.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Großglockner Hochalpenstrassen alkupäätä.

 

Großglockner Hochalpenstrassen – Korkea Alppitie

Alppitie suljetaan yöksi ja se avataan kesäaamuisin klo 5. Talviaikaan Alppitie on kokonaan suljettu. Olimme jo hyvissä ajoin aamusta Alppitien alkupäässä. Harmitus oli hirveä, kun harmaat sadepilvet riippuivat alhaalla laaksossa ja vuorista ei näkynyt vilahdustakaan.

Viisas paikallinen sanoi, että kannattaa odottaa reilu tunti, niin pilvet kaikkoaisivat. Kiltisti jäimme autoon odottelemaan ja kas kummaa, niinhän siinä kävi. Taivas alkoi repeillä ja pilvien takaa pilkahti aika ajoin myös aurinko.

Emme olleet ostaneet tiemaksua Alppitielle etukäteen, vaikkakin sen olisi saanut netistä ostettuna hieman edullisimmin. Jonoja ei ollut, joten pääsimme sujuvasti liikkeelle.

Großglockner Hochalpenstrassen – Korkea Alppitie alkaa Fuschinistä ja päättyy Heiligenblutiin, tai toisinpäin. Alppitien voi ajaa läpi kummasta suunnasta vaan ja 35 € hintaiseen tiemaksuun sen voi ajaa halutessaan myös edestakaisin. Monet motoristit tekivätkin niin.

Aivan alkumatkasta edessämme ajoi useita traktoreita, jotka vetivät peräkärryjä perässä, joissa matkasi alppiniityille päiväksi vietäviä lehmiä. Ne matelivat sen verran hitaasti ja vielä melko loivalla tieosuudella, että onnistuimme ohittamaan ne.

Maisemareitin pituus on viitisenkymmentä kilometriä.

Matkalla onkin kiva pysähdellä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Hyvä oli ehkä antaa myös jarrujen ja moottorin jäähtyä.

Välillä tuntui, että auto ei jaksa kiivetä serpentiininä kiemurtelevia mäkiä ylös. Ohi hurahtivat moottoripyörät ja melkein myös kilpapyöräilijät, jotka sitten alamäissä kuittasivatkin ja kiisivät ohitsemme.

Alppitie on hyväkuntoinen ja melko leveä sekä helppo ajettava. Reitin varrella on jonkin verran kahviloita ja muita palveluita. Myös erilaisia levähdyspaikkoja on tarjolla, jossa voi nauttia omia eväitä ja ottaa maisemakuvia. Matkalla olisi ollut myös pieniä näyttelyitä, joiden sisäänpääsymaksu sisältyi Alppitiemaksuun.

Alppitien korkein kohta on Edelweissspitze, joka sijaitsee 2500 metrin korkeudessa.

Franz-Josefs-Höhen näköalapaikalle päästäkseen pitää poiketa päätieltä. Näköalapaikka on varsinainen turistikeskus.

Keskellä ei mitään on suuri parkkihalli, jonne turistit voivat jättää autonsa, kun vierailevat kahvio –turistimyymälässä sekä näköalapaikalla, josta voi ihailla Grossglocknerin kaksoishuippua sekä Pasterzen jäätikköä.

Auto ympäri ja matka samaa tietä takaisin päätielle. Heiligenblutinista otimme auton nokan kohti Lienziä, josta sitten jatkoimme Kitzbühelin kautta Innsbruckiin, jonne jätimme auton ja jatkoimme junailua.

 

Innsbruck

Innsbruck on kaunis ja kivan oloinen kaupunki, jota reunustaa ympärillä kohoavat Alpit.

Innsbruckin vanhakaupunki on kaunis paikka ja siellä on kiva vaellella tai vain istahtaa jonnekin kahville tai oluelle, meidän tapauksessa lasilliselle viiniä. Kaupunkikierroksellamme pysähdyimme vanhassa kaupungissa torille, jonka laidalla sijaitsee Goldenes Dachl eli rakennus jossa on kultainen katto.

Stadtturm kaupungintorni sijaitsee samalla aukiolla ja sen huipulta voi katsella Innsbruckia. Stadttrummiin päästäkseen pitää maksaa n. 3 € pääsymaksu ja kavuta vielä yli 130 askelmaa ahtaita kierreportaita ylös torniin.

Kaupungissa on paljon kaikenlaista katsottavaa ja kannattaakin etukäteen selvittää onko Innsbruck cardista hyötyä. Kortin hinta on siedettävä. 1 pv n. 40 € ja 2 pv 50 €.  Korttiin sisältyy jo valmiiksi ilmaisia sisäänpääsyjä moniin kohteisiin. Innsbrukissa kortti voikin oikeasti olla hintansa arvoinen hankinta.

Torilla oli  paikallinen puhallinorkesteri, jota jäimme kuuntelemaan. Orkesteri soitti erilaisia Straussin kappaleita sekä iloista tirolilaista musiikkia. Paikalla oli paljon paikallisia turistien lisäksi ja tunnelma oli oikein mukava ja iloinen.

Innsbruckin vanhakaupungin ympäristö pitää sisällään kaikenlaista katsottavaa, upeista kirkoista palatseihin ja museoihin.

Vanhassakaupungissa sijaitsee Hofburgin palatsi, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Palatsissa riittää nähtävää ja ihmeteltävää. 9 € sisäänpääsy tuntui ihan kohtuulliselta. Turistiaikaan voi olla järkevää hankkia lippu ennakkoon ja siten ohittaa melkoiset jonot.

Hofburgin palatsi vieressä on St. Jakobin katedraali eli Dom zu St. Jakob, jonka katto on kerrassaan upea. Kirkossa on muutenkin paljon katsottavaa. Itse kirkkoon pääsee ilmaiseksi, mutta kuvaamisesta peritään euron maksu.

Toinen käymisen arvoinen kirkko on kuninkaallinen Hofkirche, jossa on hopeanvärinen kappeli sekä keisari Maksimilian I:n hautarakennelma, jota reunustavat mielettömät 28 isoa pronssipatsasta.

Pääsylippu kirkkoon maksaa 8 €. Jos on museoihminen ja haluaa samalla käynnillä vierailla kansantaiteen museossa ja  Ferdinandeum taidemuseossa sekä hieman kauempana olevassa Zeughaus museossa, kannattaa ostaa 14 € hintainen yhteislippu.

Innsbruckin keskustan alueen nähtävyyksiin voi tutustua helposti jalan. Jos kuitenkin haluaa liikkua keskustan ulkopuolelle voi kätevästi liikkua kaupungissa raitiovaunulla tai linja-autolla. Julkisten kertalippujen hinta riippuu siitä ostaako sen kuskilta vai automaatista tai kioskista. Päivälippu maksaa reilut 5 € ja on hyvä valinta, jos tarvitsee julkisia kulkuvälineitä.

Ambrasin palatsialue, jossa toimii nykyään museo sekä hyppyrimäki sijaitsevat kaupungin uudella puolella ja sinne kannattaakin mennä julkisilla kulkupeleillä.

Innsbruckin juna-asema sijaitsee hieman keskustasta ja sinne pääsee kätevästi sekä raitiovaunuilla, että linja-autoilla. Juna-asema on sen verran lähellä, että sinne voi mennä myös jalan.

Taxit eivät myöskään ole lyhyillä matkoilla kovin kalliita ja niitä on hyvin saatavissa ympäri Innsbruckia.

Otimme yksittäisen junalipun Garmisch-Partenkircheniin, koska se tuli edullisemmaksi, kuin Baijer-lippu, jota kylläkin käytimme jatkossa.

 

Garmisch-Partenkirchen

Matka Insbrucista Garmisch-Partenkircheniin kesti reilun tunnin. Matkalla ohitimme Seefeldin talviurheilukeskuksen, jonne emme tällä kerralla eksyneet. Hieman reilu tunnin junamatka maksoi edestakaisin n. 20 €.

Garmisch-Partenkirchenissä on paljon erittäin kauniisti ulkoapäin maalattuja ja koristeltuja rakennuksia. Kaupungissa onkin ihana vain kierrellä ja katsella rakennuksia.

Talvella paikka varmaankin kuhisee turisteja, mutta kesäaikaan siellä ei ole juurikaan muuta kuin kauniit rakennukset, kivat ravintolat ja kahvilat, kivoja pikku putiikkeja ja upeat maisemat sekä maastot patikointiin.

Jos Garmisch-Partenkirchenissa viipyy pidempään ja tykkää patikoinnista mainio vierailukohde on  Saksan korkein vuori Zugspitz, joka sijaitsee Garmisch-Partenkirchen lähellä. Sinne pääsee vuoristojunalla.

Toinen retkeilykohde on lähistöllä oleva Partnachklamm rotko. Elämys varmaankin on myös Ausserfernbahn juna, joka vie alppimaisemien halki Kemptenin kaupunkiin Itävaltaan.

Münchenista Garmisch-Partenkircheniin ja sen lähiympäristöön voi hyödyntää Bayer lippua jolloin matka on todella edullinen. Vastaavaa lippua ei Itävallan puolella ole tälle osuudelle käytettävissä.

Garmisch-Partenkirchen on melko pieni ja itse kaupunki on nopeasti kierretty.

Pois lähtiessämme ja ohittaessamme radanvarressa olevan kuuluisan hyppyrimäen tuli mietittyä, että miten ihmeessä se valtava yleisömassa matkustaa, parkkeeraa ja yleensä mahtuu näihin pieniin alppikyliin erilaisissa mäki- ja laskettelukisatapahtumissa.

Palasimme Innsbruckiin, josta sitten jatkoimme matkaa seuraavana aamuna kohti Münchenia.

Hyvä vaihtoehto olisi ollut yöpyä Garmishissa tai jatkaa siitä suoraan Müncheniin. Tämä oli yksi niistä jälkiviisaista ajatuksista aikataulutusten ja reittivalintojen suhteen, joita jokunen on matkoilta kertynyt.

29 heinäkuun, 2017 by
Yleinen

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 1 Wien – Salzburg – Hallstatt

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

Wien

Lensimme Finnairilla Wieniin, josta alkoi reilun kahden viikon mittainen Itävallan ja Saksan kiertely. Lentokentältä pääsee parhaiten Wieniin joko junalla, metrolla, bussilla tai taksilla. Matka-aika ja hinta kentän ja keskustan välillä vaihtelee riippuen siitä, minkä kulkupelin valitsee. Linja-autokyyti keskustaan maksaa 8 €, nopea City Airport Train lentokenttäjuna maksaa 11-14 euroa.S-Bahn S7 metro on edullinen ja se pysähtyy keskustaan Wien Mitte bussiasemalle, kuten muutkin julkiset kulkuvälineet lentokentältä tultaessa. Yhdensuuntainen metrolippu maksaa 4 euroa. Taxeilla pääsee keskustaan n. 30 € hintaan.

Itse otimme metron keskustaan. Lentokentältä kannattaa ostaa yhdensuuntainen lippu, koska lippujen hinta Wienissä vaihtelee sen mukaan, millä vyöhykkeillä aikoo liikkua.

Olimme varanneet pari päivää Wieniin ja kiirettä sai pitää, että ehdimme käydä kaikissa haluamissamme paikoissa.

Wienissä pystyy hyvin liikkumaan paikasta toiseen kävellen. Vain muutamat nähtävyydet sijaitsevat ydinkeskustan ulkopuolella. Jos kuitenkin haluaa käyttää julkisia kulkuvälineitä, on raitiovaunu tähän tarkoitukseen paras.

Ratikat 1 ja 2 kiertävät kaupunkia ympyrässä ja niillä matkustaessa pääsee näkemään kaikki tärkeät nähtävyydet.

Lisäksi turistit suosivat Hop on Hop off busseja sekä Ring Tramia, joka tekee noin 25 minuutin turistikierroksen Wienin nähtävyyksillä.

Metro – paikallisjuna yhdistelmä on kätevä jos pitää kulkea keskustan halki tai liikkua kauemmas kaupungin keskustasta.

Jos aikoo käyttää julkisia useammin kuin kerran, kannattaa ostaa vuorokausilippu. 24 tunnin lippu maksaa alle 8  euroa, kahden vuorokauden lippu n. 14 € euroa ja kolmen vuorokauden lippu n. 16 euroa.

Kuten monissa muissakin turistikaupungeissa on Wienissäkin tarjolla vuokralle kaupunkipyöriä. Wienistä voi myös matkustaa jokilaivalla Budapestiin tai Bratislavaan. Nämä risteilyt ovat kesäaikaan hyvinkin suosittuja, mutta niihin kuluu sitten koko päivä, ehkä useampikin.

Wienin rautatieasema Wien Hauptbahnhof sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se on myös metroliikenteen keskuspaikka. Keskusasemalta on juna- ja metroyhteys muille asemille. Päärautatieasemalta lähtee paikalliset ja kansainväliset junat.

Wienissä on vielä muitakin juna-asemia. Junamme Salzburgiin lähti Wienin Westbanhof asemalta. Tältä asemalta lähtee junat myös muualle Länsi-Itävaltaan, Saksaan, Sveitsiin sekä Unkariin ja kauempana idässä oleviin kohteisiin.

Wien Meidllingin kautta pääsee Bregenziniin, Innsbruckiin, Salzburgiin, Klagenfurtiin ja Linziin. Wien Pratersternin asemalta pääsee Eurocity junilla Prahaan ja muualle Tsekkeihin. Tämä asema palvelee lähinnä paikallisjunaliikennettä. Franz-Josef Bahnhof juna-asema on pääasiallisesti paikallisjuna-asema, mutta sieltä pääsee myös Tsekin rajakaupunkeihin.

Kaupungista junalla lähtevän kannattaa selvittää, miltä asemalta haluaa nousta junaan, sillä jos nousee liian aikaisin junaan esimerkiksi Hauptbahnhof asemalla, voi joutua odottamaan seuraavalla asemalla junan lähtöä pitkänkin aikaa.

Wienissä on niin paljon kaunista katsottavaa, että pää menee aivan pyörälle.

Kiirehän meilläkin tuli kiertää kaikki suunnitellut paikat. Naschmarkt oli ihan hauska vierailukohde ja siellä tulikin nautittua viinit Wienissä. Paikallisten lisäksi torialueella oli paljon turisteja.

Espanjalaiseen ratsastuskouluun oli valtavat jonot, mutta allergian takia tuo kohde jäi vain ulkoapäin nähdyksi.

Schönbrunnin linna on näyttävä kohde. Palatsi itsessään on melkoisen iso ja sen puistoalue on hurjan laaja. Otimmekin sellaisen pyörillä kulkevan turistijunan, jolla kiersimme laajan puistoalueen. Pääsymaksu linnaan riippuu siitä millaisen kierroksen aikoo tehdä. Suuri linnakierros, joka käsittää 40 erilaista, toinen toistaa loisteliaampia tiloja maksaa 17,50 €.

Hauska vierailukohde alueella oli myös keisarillinen vaunumuseo, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Yhdistelmälipun Sissi-lippu, joka käsittää Schönbrunnin linnan lisäksi Hofburgin linnan Sissi museon, linnan huoneistot ja aarteet, onkin jo melko kallis. Hinta nousee lähes 30 €/ hlö.

Linnaan on pitkät jonot. Valitsetpa minkä lipputyypin tahansa, niin lippu kannattaa ostaa etukäteen netistä. Harmillisesti linnoissa ei saa kuvata.

Aivan Wienin keskustassa sijaitsee Stephansdom eli Pyhän Tapanin tuomiokirkko.

Kirkko on käymisen arvoinen vierailukohde. Kirkon torniin on mahdollista kavuta ihastelemaan Wieniä.

Kirkon alta löytyneeseen kappeliin pääsee tutustumaan vain Stephansplatzin metroasemalta. Pääsymaksu kirkkoon ja muihin tiloihin on 6 € ja siihen kuuluu audio-opastus. Yhdistelmälippu kirkkoon, sen torneihin sekä katacombeihin maksaa hieman alle 15 €.

Wienissä riittää museoita. Suuri museokompleksi on jo pelkkien rakennusten takia vaikuttava näky, vaikka ei sisälle niihin menisikään.

Eurail junapassin hinta Itävaltaan on 3 päivältä n. 150 €, 4 päivältä n. 170 € ja 5 päivältä hieman alle 200 €. Junapassin hintaa nostaa se, että istumapaikat joihinkin kaupunkien välisiin juniin pitää varata ja maksaa erikseen.

Yksittäisten tarjousten lisäksi kannattaa tarkistaa myös erilaiset ryhmäliput. Esimerkiksi 2-5 henkilön viikonloppulippu Einfach-Raus-Ticket maksaa vain 34 € ja se on voimassa koko maassa. Lisäksi Itävallassa on erilaisia alueellisia lippukombinaatioita, jotka voivat tulla erittäin edullisiksi. Kannattaakin tarkistaa ne OBB sivuilta.

Tällä kertaa meidän matkamme Salzburgista jatkui vuokra-autolla. Joten olimme ostaneet perus yhden matkan junaliput Wien – Salzburg, joiden yhteishinta jäi reilusti alle 50 €.

Matka taittui noin 2 ½ tunnissa oikein mukavalla junalla, joissa oli kaikki tarpeelliset palvelut ja ilmainen wifi.

Salzburg

Salzburgin HBF päärautatieasema sijaitsee monista Keski-Euroopan kaupungeista poiketen hieman kaupungin keskustan ulkopuolella.

Juna-asemalta kaupunkiin pääsee joko linja-autolla tai taxilla. Kävellen matka keskustaan on aika pitkä.

Itse otimme taxin, jonka hinnaksi tuli hieman yli 10 € ja menimme sillä suoraan hotelille.

Salzburgin keskustassa pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin, eikä muita kulkupelejä tarvitse käyttää. Jos aikoo liikkua keskusta-alueelta kauemmaksi, pääsee kohteisiin paikallisbusseilla.

Salzburgin vanhakaupunki on melko pieni, mutta täynnä kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja ihania kujia.

Salzburgiin on saatavilla Salzburg Card, mutta se oli aika kallis joten emme siihen tällä kertaa sortuneet.

Vietimme Salzburgissa vain reilun vuorokauden ja laskimme, että liikkuminen jalan ja Schloss Mirabell palatsin jättäminen väliin ei saisi kortin rahallisesti tuomaa hyötyä katetuksi. Vaikka linnassa olikin kuvattu Sound of the Music, ei se vierailukohteena vaikuttanut niin houkuttelevalta, että olisimme sinne menneet.

Salzburgin vuoren päällä oleva Festung Hohensalzburg linna on mainio paikka vierailla ja sieltä on upeat näköalat alas kaupunkiin ja kauemmaksikin. Linnan alueella on paljon erilaista toimintaa.

Jotkut reippailijat kiipesivät linnakkeelle, mutta me nappasimme funikulaarin, joka sisältyi linnavierailun hintaan. Lippupaketti maksoi n. 16 €, mutta sen olisi saanut hieman halvemmalla netistä. Tällä kertaa jonotimme lippua ja jono eteni melko sujuvasti, vaikka olikin jo  turistiaika.

Kolmen aukion Mozartplatzin, Residenzplatzin ja Domplatzin alueella, jota kutsutaan myös Dom Quarteriksi on paljon nähtävää. Alueen nähtävyyksien yhteislipun hinta oli n. 12 €.  Alueella on useita upeita kirkkoja, palatseja ja museoita.

Kuten monessa muussakin Itävaltalaisessa kaupungissa myös hevoskyytejä oli tarjolla turisteille.

Residenz- palatsissa on paljon katsottavaa ja siellä saakin helposti kulumaan useita tunteja. Hienoa vierailukohde oli myös St. Peter’s luostari, kirkko ja hautausmaa. 2 € lisähinnasta olisi päässyt tutustumaan myös katakombeihin.

Monien pienten ja kivojen kirkkojen lisäksi Salzburgin katedraalissa kannattaa käydä. Katedraali tunnetaan Mozartin kastekirkkona. Kirkkoon on erillinen 5 € sisäänpääsy.

Olihan se käytävä katsomassa myös Mozartin synnyinkoti.

Emme menneet sinne sisälle, mutta ulkopuolella oli kuvanottajia aivan tungokseen asti.

Salzburg oli kaunis ja idyllinen kaupunki ja upeat sekä värikkäät kukkaistutukset saivat kaupungin loistamaan niinä hetkinä, kun aurinko pilkisti pilvien takaa.

Poikkeuksellisesti vuokrasimme auton seuraaville etapeille. Matkasuunnitelmissa olleisiin Hallstattiin ja maailman korkeimmalle Alppitielle, Großglockner Hochalpenstrasselle ei päässyt junalla.

                                                                                           

Hallstatt

Vuokrasimme auton Salzburgista ja tarkoituksenamme oli kierrellä sillä hieman Alppimaisemaista Itävaltaa. Suunnitelmia reitille oli tasan kaksi, Hallstatt ja Großglockner Hochalpenstrasse. Muut kohteet matkalla tulivat mielijohteesta.

Vuokraamamme Opel Corsa oli juurikin sopiva kahdelle aikuiselle. Jyrkissä nousuissa tosin tuntui, että pienikoneisesta autosta loppui veto kokonaan. Sen huomasimmekin sitten Alppitiellä.

Matkalla ajoimme läpi upeiden maisemien ja ihanien kukkasilla koristeltujen talojen, joita oli pieninä ryppäinä siellä täällä.

Valitsimme pienempiä ajoreittejä ja ihastelimme vastaan tulevia Alppikyliä, vuorenrinteiltä alas putoavia vesiputouksia ja jylhiä vuorimaisemia. Pari kauristakin osui matkalle.

Hallstatt on pienen pieni kylä upealla paikalla vuorten ympäröivän järven rannalla.

Hallstatt on saanut melkoisen maineen turistien keskuudessa ja kaupungissa vieraileekin vuosittain valtavasti ihmisiä.

Kylää pidetään Itävallan kauneimpana. Itse en tuota nyt aivan allekirjoita.

Parkkipaikat sijaitsevat kaukana kaupungin ulkopuolella, sillä kaupungissa ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla. Kävelymatkaan autoparkeista kaupunkiin kannattaakin varautua.

Hallstattiin pääsee Salzburgista sekä Wienistä myös junalla, mutta juna-asema on järven toisella puolella ja sieltä on tultava kylään vesibussilla. Vesibusseja näytti liikkuvan tasaiseen tahtiin tuoden junamatkailijoita yli järven. Lähikaupungeista on tarjolla myöskin erilaisia bussikuljetuksia Hallstattiin.

Kylä on rakennettu jyrkälle rinteelle ja osa taloista on rakennettu pilareiden varaan veden ylle. Kylässä onkin isot korkeuserot ja liikuntarajoitteisten tai lastenvaunujen kanssa liikkuminen voi olla hieman haastavaa.

Kauniit ja persoonalliset rakennukset, kylän pieni toriaukio ja paikallisesta historiasta kertova museo ovat Beinhausin eli luutalon lisäksi kylän ainoat nähtävyydet.

Beinhausin eli luutalon pienessä kappelissa on yli 1200 kauniisti käsin koristeltua pääkalloa, jotka on asetettu tiiviisti pinoon.

Hautapaikkojen tilapulan ratkaisemiseksi kylän traditiona aiemmin oli ollut kaivaa vanhat haudat auki ja asettaa vainajien kiillotetut ja maalatut kallot sekä luut kappeliin.

Kappeliin peritään pieni parin euron sisäänpääsymaksu.  Vanha rouva, joka hoiti kappelin rahastusta antoi ylpeänä meille suomeksi kirjoitetun muovitaskun sisällä olevan infotekstin luutalosta ja sen historiasta. Ylpeänä hän kertoi, että vastaavia infotekstejä oli käännettynä vaikka kuinka monella kielellä.

Hallstattissa voi myös vierailla suolakaivoksessa ja Dachsteinin Skywalk näköalatasanteella.

Ylös pääsee joko funikulaarilla, josta täytyy pulittaa 18 € tai sitten kävellen. Yhdistelmälippu suolakaivokseen ja Skywalkkiin maksaa reilut 30 €. Liput näihin kannattaa varata etukäteen, koska paikalla oli todella paljon turisteja.

Idyllinen ja rauhallinen kylätunnelma oli Hallstattissa tiessään, kun kaduilla sai väistellä röyhkeitä isoina ja äänekkäinä laumoina liikkuneita kiinalaisia selfietikkuineen.

Kun matkasimme majapaikkaamme lähelle Großglockner Hochalpenstrassea, ajoimme vielä läpi Bischofshofenin ja Zell am Seen.

Tulipa nähtyä nämäkin talviset laskettelu- ja turistikohteet. Kesäaikaan kaupunkien rytmi on selvästi matalampi.  Alueen hienoista maisemista ja luonnosta nauttivatkin patikoinnista tai alamäkipyöräilystä innostuneet luontoihmiset, jotka löytävät näistä paikoista varmasti mieluisaa tekemistä.

27 heinäkuun, 2017 by
Yleinen

Junailua Espanjassa osa 3 Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Madrid – Segovia – Toledo – Sevilla – Gordoba – Granada – Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

 

Alicante

Alicante on hyvin suosittu turisti- ja rantalomakohde kesäisin, mikä näkyykin Alicantessa. Palvelu on hyvää ja ystävällistä, ruoka on erinomaista ja ihan kohtuuhintaista. Alicantessa on vilkas mutta rauhallinen yöelämä, jota emme kylläkään käyneet testaamassa. Majoituimme Hotel Maya Alicanteen, joka oli erinomainen hotelli lähellä Postiguetin rantaa ja josta on hyvät yhteydet sekä lehtokentälle, että kaupunkiin.

Alicantessa ei ole kovin paljon nähtävää. Vanhassa kaupungissa on pari hienoa kirkkoa ja linnake joka sijaitsee Benacantil vuoren päällä.

Santa Bàrbaran linnakkeessa ei ole juurikaan mitään katsottavaa , mutta sieltä on mainiot näkymät alas kaupunkiin ja kauas Välimerelle. Linnakkeelle pääsee hissillä, jonka pääsymaksu on alle 3 €.

Santa Maria kirkko sijaitsee vanhan kaupungin aukiolla. Sinne mennessämme jouduimme ovien sulkeuduttua mukaan paikallisiin häihin.

Olemmekin matkoillamme kuokkineet ja vierailleet useimmissa häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä, mikä on ollut ihan mukavaa ja avartavaa.

Vanhan kaupungin alueella on vielä San Nicolásin katedraali sekä paljon kivoja pieniä putiikkeja ja muutama taiteen museo. Vanhakaupunki on aika pieni, mutta silti ihan mukava paikka vaellella. Alue on osittain mäkistä ja vaikeakulkuista, miksi se rajoittaa liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa liikkuvia.

Alicanten keskusta-alue ei ole kovin laaja ja siellä selviää kävellen. Jos kuitenkin haluaa kulkea kauemmas, esimerkiksi hiekkarannoille, joita lähistöllä on useita, kannattaa turvautua linja-autoon tai raitiovaunuun.

Suosittu hiekkaranta on San Juanin ranta, mutta lähistöllä on myös n.30 min päässä El Altetin upeat rannat jotka ovat aivan luonnontilassa.

Alicantessa on laajat satama-alueet. Marinassa on kiva katsella ihmisten liikkumista ja naukkailla vaikkapa Sangriat. Satama-aluetta reunustaa palmupuinen promenadi Explanada de España, joka on päällystetty pienistä marmoritiilistä. Promenadi on vilkas ihmisten kohtaamispaikka ja siellä on myös erilaisia myyntikojuja.

Teimme myös pienen pyrähdyksen lähistöllä olevaan Santa Poalaan, jossa ei juurikaan ollut nähtävää.

Keskikaupungissa oli linnake, kalasatama ja kauppahalli. Santa Poalasta pääsee Alicanten edustalla olevalle Tabarcan saarelle.

Saarelle pääsee myös Alicanten satamasta. Saaren luonto on ainutlaatuinen ja siellä on hyviä kalaravintoloita. Sinne emme valitettavasti tällä matkalla ehtineet, koska syyskausina matkoja tehdään harvemmin ja yhtenä päivänä kelit olivat melko kehnot.

Helppo vierailukohde olisi ollut myös Benidorm, jonne olisi päässyt raitiovaunulla n. 70 minuutissa. Päätimme jättää sen väliin, koska ennakko-oletuksena se olisi ollut Aurinkorantojen kaupunkien kaltainen turistirysä.

Alicante on suosittu lomakohde, jonne lennetään Suomesta. Lentokentälle pääsee kaupungista linja-autolla tai taxilla. Lentokenttä on sen verran lähellä kaupunkia, että taxi ei tule kovinkaan kalliiksi. Myös linja-autolla on helppo mennä lentokentälle.

Päärautatieasema Estación ja Alicanten linja-autoasema sijaitsevat aivan vanhankaupungin lähellä. Alicantesta pääsee kätevästi junalla läheisiin kaupunkeihin. Me jatkoimme junailua kohti Valenciaa Euromed junalla. Matka taittui sutjakkaasti alle kahdessa tunnissa. Jos matkan tekee ilman Renfen Spain Passia, on lipun hinta pelkästään ostettuna vähän yli 20 €/ suunta, riippuen matkustusajankohdasta.

 

Valencia

Saavuimme Valencian Valencian Joaquin Sorolla  juna-asemalle, joka on päärautatieaseman Estació del Nordillle vieressä.

Joaquin Sorolla asemalta lähtevät ja sinne saapuvat Euromed junat Alicantesta ja Barcelonasta sekä suurnopeusjuna AVE Madridista. Valencian päärautatieasema on kerrassaan kaunis rakennus.

Juna aseman vieressä on Valencian härkätaisteluareena Plaza de Toros de Valencia. Tämä härkätaisteluareena on todella iso ja Valenciaa pidetäänkin yhtenä Espanjan suurena härkätaistelukaupunkina. Areenalla on pari härkätaisteluun liittyvää museota joihin pääsee tutustumaan parin euron sisäänpääsyhinnalla.

Valencia on iso rannikkokaupunki Välimeren rannalla. Hyvin pian huomasimme, miten monipuolinen kaupunkilomakohde Valencia on.

Kaupunki tarjoaa rantaelämää, nähtävyyksiä, kulttuuria ja shoppailua eli jokaiselle jotakin.  Me nappasimme käsittelyyn nähtävyydet.

Valencian vanhakaupunki on elävä alue täynnä kahviloita, ravintoloita, pikkupuoteja ja mitä mielenkiintoisempia nähtävyyksiä. Sitä voi myös kuvata sokkeloiseksi, kauniiksi ja tunnelmalliseksi. Vaikka Valencia on iso, ei siellä ollut ihmispaljouden tuntua, eikä myöskään turvatonta tunnetta.

Valenciassa on niin paljon nähtävää, että huomasimme pian arvioineemme paikkaan varatut vajaat kaksi päivää aivan liian vähäiseksi. Vanhassakaupungissa sijaitsee mm. useita keskiaikaisia kirkkoja, aukioita ja muita mielenkiintoisia historiallisia rakennuksia. Turia suihkulähde sijaitsee Neitsyt Marian aukiolla eli Plaza de la Virgenillä.

Aukiolla on useita ravintoloita ja kahviloita, joissa on mukava istuskella ja ihmetellä kaupungin menoa.

Aukion lähellä sijaitsee myös Valencian katedraali Catedral de Santa María de Valencia, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraali on upea sisältä ja yhdessä sen vitriinistä on aarre, jota Espanjan kirkko pitää Graalin maljana.  Sisäänpääsy Katedraaliin oli 8 €. Mitään kummempia jonoja ei syyskuun lopussa ollut, mutta kiireisimpään turistiaikaan voi katedraaliin joutua jonottamaan. Kannattaa siis silloin hankkia liput netistä ennakkoon.

Katedraalin yhteydessä sijaitsevassa Santo Cálizin kappelissa toimii museo, jossa on myös paljon katsottavaa. Museon sisäänpääsy on 8 €. Lisäksi Katederaalin torniin El Miguleteen pääsee ihailemaan maisemia, kunhan on ensin maksanut pari euroa ja sen jälkeen kiivennyt 207 askelmaa.

Samalla aukiolla sijaitsee olemattoman oloinen Basilica de Virgen de Los Desamparados kirkko.

Kirkon kattomaalaukset ovat kerrassaan upeat. Tähän kirkkoon on vapaa sisäänpääsy. Kirkossa toimii myös Valencian pyhimykselle omistettu museo.

Valenciassa riittää kirkkoja ihailtavaksi.Kävimme ainakin vielä kolmessa muussakin kirkossa, jotka vaan pompsahtivat esiin milloin mistäkin. Usein vain pistäydyimme sisään uteliaisuutta, sillä ulkokuori ei vihjannut sisään kätketystä kauneudesta.

Iglesia San Nicolas de Bari Kirkko oli koristeltu lattiasta kattoon kullalla, kauniilla maalauksilla ja koristeellisilla figureilla. Koko kirkon katto oli koristeellisten maalausten peitossa. Kuuden euron pääsymaksu kannattaa ehdottomasti maksaa.

Hieman sivummalla mitään sanomattomien rakennusten ja alueen keskellä on Valencian hienoin palatsi Palacio del Marqués de Dos Aguas.

Jo ulkoapäin palatsi erottuu koristeluineen ja marmori julkisivuineen ympäristön muista taloista.

Julkisivu on hulppea, eriväristä marmoreista veistetty. 3 € pääsymaksulla voi ihailla palatsin loistoa myös sisältäpäin. Rakennuksen sisäpihalla on esillä upeita hevoskärryjä ja ihailla voi myös entisajan keramiikkataidetta rakennuksen yhteydessä olevassa keramiikkamuseossa.

Valencian vanhankaupunginportti Torres de Serranokseen pääsee kapuamaan 2 € hinnalla ja sieltä voi ihailla maisemia. Portin sisäpuolella on vanhakaupunki ja toiselle puolelle aukeaa kaupunkia halkova Jardí de Turía, jonka kuivatetussa joenuomassa on nykyään valtavan pitkä puistoalue, jossa on eläintarha, puistokahviloita, jalkapallokenttiä, jumppapaikkoja, leikkipuistoja, pyöräteitä, suihkulähteitä ja piknikpaikkoja.

Myös La Ciudad de las Artes y de las Ciencias, taiteiden ja tieteiden kaupunki sijaitsee tällä alueella joenuoman merenpuoleisessa päässä.

Paikka on mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen, vaikka ei menisikään rakennuksiin sisään.

Jättimäistä silmänpuolikasta esittävän rakennuksen sisältä löytyy mm. elokuvateatteri, planetaario ja akvaario.

Lonja de la Seda on silkin tukkukauppaa varten keskiajalla rakennettu rakennusryhmä, joka on sekin mielenkiintoinen tutustumiskohde. Sisäänpääsy tähän Unescon maailmanperintökohteeseen on 2 €.

Kauppahalli Mercado Centraliin kannattaa poiketa. Se on tiettävästi Euroopan suurin kauppahalli.

Kuten muissakin Espanjalaisissa kauppahalleissa ihmeteltävää riittää upeissa raaka-aineissa ja runsaassa tarjonnassa.

Kauppahallissa on myös pystybaareja, joissa voi nauttia taatusti tuoreista raaka-aineista valmistettuja tapaksia ja lasin viiniä.

Valencian kaupungin alueella voi liikkua metrolla tai linja-autolla. Vanhaa kaupunkia kiertää bussi nro 5, jos ei jaksa kulkea jalan vanhan kaupungin läpi. Vanhakaupunki ja Valencian nähtävyydet ovat kaikki ihan kävelymatkan etäisyydellä. Jos tarvitsee matkalle taukopaikan, on vanhassa kaupungissa ihania kahviloita, joissa voi tehdä pienen pysähdyksen ennen kuin jatkaa matkaa.

Valenciassa voi käyttää myös pikaraitiotietä, jotka on karttoihin merkitty osaksi metroverkostoa. Taksit ovat Valenciassa, kuten muuallakin Espanjaa melko edullisia.

Kaupungin keskustan kahdelle hiekkarannalle Las Areans ja La Malvarrosa pääsee parhaiten joko raitiovaunulla tai bussilla. Aivan Valencian kaupungin eteläpuolella on Albuferan luonnonpuisto, jossa on El Saler ja La Garrofera rannat.

Valencia oli kerrassaan kiva paikka, josta jäi paljon näkemättä ja kokematta, tänne täytyy tulla ehdottomasti uudestaan. Uusi matkareitti onkin jo mielessä. Valencia – Madrid ja Pohjois-Espanjan kautta Portoon Portugaliin ja siitä alaspäin pysähdellen eri paikkoihin Portugalissa, Lissabonin kautta Malagaan ja sitten kotiin. Tämä kylläkin siirtyy matkalistan peräpäähän, mutta ehkä jonain päivänä.

 

Barcelona

Parin vauhdikkaan Valencia päivän jälkeen jatkoimme matkaa Barcelonaan Sants Estación asemalle. Hyppäsimme junaan Valencia Joaquin Sorolla asemalta, joka sijaitsee aivan Valencia Nordin vieressä. Se on uusi asema, josta lähtee AVE- suurnopeusjunat sekä Euromed juna Barcelonaan.

Euromed junat kulkevat 220 km/h ja matkustusmukavuus on aivan AVE- junien luokkaa.

Istuimet ovat tilavat ja matkalaukuille on hyvin tilaa junassa. Junissa on hyvä ja toimiva palvelu, joskin ainoana miinuksena on, että tarjolla ei ole ilmaista wifiä, vaan sen joutuu ostamaan erikseen.

Sama koskee myös AVE -junia. Tosin junissa on mahdollisuus katsoa selkänojassa olevalta ruudulta elokuvia.

Mentäessä junalle kuljetaan turvatarkastuksen läpi. Matkatavarat läpivalaistaan ja matkustusasiakirjat tarkistetaan. Jos ei matkusta junapassilla matkan hinta on n. 30 €/ suunta ja matka-aika reilu kolme tuntia.

Barcelonan Sants juna-asema on todella iso. Se sijaitsee hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Barcelonan juna-aseman yhteydessä on myös toinen Barcelonan päälinja-autoasemista. Juna-asemalta keskustaan pääsee kätevästi linja-autoilla 27, 32, 78, 109, 115, H10 ja V7 tai taksilla sekä metrolla L5 ja L3. Matka keskustaan kestää n. 15 min.

Kaikkiin joukkoliikennevälineisiin käyvät samat liput. Jos aikoo liikkua enemmänkin paikasta toiseen julkisilla, kannattaa hankkia kymmenen lipun T-10 kortti tai 2-5 päivän Hola Barcelona Travel Card. Lippuja voi ostaa metroasemilta olevilta lipputiskeiltä ja automaateista.

Barcelonan nähtävyydet ovat aika laajalla alueella. Samoin hotelli saattaa sijaita hieman keskustan ulkopuolella, joten paras tapa useinkin on liikkua metrolla. Barcelonan metroverkosto on kattava ja helppo käyttää.  Metrolla pääsee myös lähelle kaikkia tärkeitä nähtävyyksiä.

Hyvä hankita voi olla myös Barcelona Card. Sillä saa ilmaisen sisäänpääsyn joihinkin nähtävyyksiin sekä pääsee jonojen ohi museoihin ja nähtävyyksiin. Myös jotkut ravintolat antavat alennuksia kortilla. Lisäksi kortilla voi matkustaa julkisilla liikennevälineillä ilman lisälippuja. Kortin voi hankkia maksua vastaan haluamilleen päiville.

Barcelonassa on joitain paikkoja, jotka on pakko käydä katsomassa. Yksi niistä on La Sagrada Familia, jonne lippu kannattaa ehdottomasti hankkia etukäteen netistä.

Vaikka lipussa on sisäänpääsyaika, on sinne silti jonotettava ja läpäistävä turvatarkastus.

Kirkon ulkopuolella oli paljon turhautuneita turisteja, jotka jonottivat turhaan lippua kirkkoon tai sitten saivat sisäänpääsyajan tuntien päähän. Kirkko on kyllä huikea näky niin sisältä kuin ulkoakin.

Yhteen kirkon torniin on mahdollista päästä vierailulle. Torniin mennään hissillä ja sieltä voi kävellä alas. Olimme varanneet liput torniin, mutta ikävästi lähestyneen ukkosrintaman takia torniin meno peruttiin. Ihan halpaa vierailu Sagrada Familiassa ei ole. Lippu torniin ja kirkkoon maksoi 32 €/ hlö. No vierailu kirkossa oli jo vuosien varrella kolmas ja jokaisella kerralla siellä on mielestäni ollut sama määrä nostureita työn touhussa, joten rakennustöihin tarvittanee rahaa vielä vuosiksi etten päinkin:)

Olimme ostaneet ennakkoon liput Parc Güell puistoon.

Puistoon jonotti sata määrin ennakkoon lipun ostaneita turisteja, odottaen omaa sisäänpääsyvuoroa.

Saman verran ihmisiä odotti lippuluukulla lippua, jotta pääsisivät jossain vaiheessa jonottamaan sisäänpääsyä puistoon. Ihmisiä oli paikalla todella paljon.

Puisto on rakennettu Barcelonaa ympäröiville kukkuloille ja sinne on melko jyrkkä kiipeäminen. Puistossa on paljon ihailtavaa, joskin väkeä puistossa oli melkoisesti, miksi vierailu mukavuus hieman kärsi. Lipun hinta puistoon ennakko-ostettuna oli 10 €/ hlö.

La Rambla kävelykadulla on paljon katsottavaa. Pitkin katua on eläviä ihmispatsaita, jotka ovat taidokkaasti maskeerattuja.

Kävelykadun reunoilla ja keskellä on erilaisia laillisia myyntikojuja. Lisäksi Afrikasta tulleet siirtolaiset levittävät myytävänsä hetkessä isosta selässä kannettavasta nyytistä kadulle ja vislauksesta myös kasaavat lakanan takaisin nyytiksi, ja jatkavat matkaa eteenpäin. La Rambla vilisee ihmisiä ja jos missä niin siellä on syytä pitää omaisuudestaan kiinni.

Rannasta päin tultaessa La Ramblalta oikealla on Barri Gòtic, jossa riittää valtavasti nähtävää.

Alueella on Barcelonan katedraali Catedral de la Santa Creu i Santa Eulàlia ja luostarit, Piispan kortteli ja Kuninkaan aukio, Plaça del Rei.

Katedraalissa kannattaa vierailla myös katolla, jonne pääsee kätevästi hissillä. Käynti katolla maksaa 3 €. Jos lisäksi haluaa vierailla kirkon yhteydessä olevassa museossa ja kirkon muissa kuin yleisissä osissa, on lipunhinta 7 €. Barri Gòticissa on paljon katsottavaa ja ihailtavaa ja siellä kuluu helposti useampikin tunti.

Vasemmalla puolella noin puolessa välissä La Ramblaa on La Boqueria -kauppahalli, jossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Se on kyllä aina turistien kansoittama, mutta kuten muissakin Espanjan kaupunkien kauppahalleissa on siellä silmänruokaa ja hyvää pikku naposteltavaa viinilasin kera. Muuten turistialueiden ruokaa ei kannata kehua maun eikä hinnan suhteen, sen sijaan syrjemmällä on mainioita ruokapaikkoja kohtuu hintaan.

Passeig de Gràcia on tunnettu ostos- ja ravintolakatu. Lisäksi kadun varrella on kuuluisimmat Gaudín suunnittelemat rakennukset Casa Milà ja Casa Batlló.

Rakennuksiin pääsee tutustumaan myös sisältäpäin, mutta me emme näin tehneet.

Itse Barcelona on niin iso ja siellä on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että jokainen löytää varmasti mieluista tekemistä. Barcelonaan voi myös yhdistää rantalomailun halutessaan.

Barcelonan ympäristössä on myös mainioita kohteita joissa voi vierailla, kuten Montserrat, Girona ja Figueres, joka on Salvador Dalín syntymäkaupunki sekä Tibidabo, jossa on huvipuisto. Kaikkiin näihin pääsee kätevästi paikallisjunalla ja Tibidaboon kesällä myös Tibidabo bussilla.

 

Montserrat

Me jatkoimme vielä viimeiselle etapille ennen kotimatkaa. Matkaa suuntautui päiväretkelle Montserrattiin. Montserrat sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Barcelonasta ja sinne on kätevää matkustaa junalla.

Koska Renfen Spain Passin matkat oli kaikki käytetty, ostimme meno-paluu junalipun Plaça d’Espanya asemalta Montserrat Aeriin. Lipun hinta riippuu paljolti siitä, ostatko jo samalla kertaa kyydin ylös vuorelle vai et. Kannattaa myös katsoa minkälaisen lippucombon valitsee, koska lippuja ei voi vaihtaa sen jälkeen.

Junamatka Montserrattiin kestää n. tunnin ja köysirata tai funiculaari vie loppumatkan ylös vuorelle. Valitsimme köysiradan ja sillä meno vuorelle kesti n. 5 min ja hintaa koko paketille tuli 30 € / hlö.

Juna-asemalta kipaistiin alikulkutunnelin ali ja käveltiin muutama sata metriä jolloin olimmekin jo köysiradan lähtöpaikalla. Köysiradalta näimme, että osa ihmisistä kiipesi ylös vuorelle patikkapolkuja pitkin. Melkoinen urakka.

Vuoren päällä on luostari ja kirkko. Vuorenhuippua pidetään yhtenä koko Espanjan merkittävimmistä luonnonnähtävyyksistä ja Garlin maljan löytöpaikkana. Näkymät vuorelta olivatkin melkoiset ja luonnon vuoriin hiomat muodot todella kauniita. Paikalla oli paljon turisteja ja sinne tehdään myös pyhiinvaellusmatkoja. Tietä pitkin paikalle oli tullut myös paljon pyöräilijöitä, jotka lienevät harjoitelleen ylämäkipyöräilyä.

Alueella oli isoja rakennuksia, pari ruokalaa ja kahviota sekä itse kirkko.

Kirkko oli ihan hieno, mutta ei vetänyt vertoja matkallamme jo aiemmin näkemiimme loisteliaisiin kirkkoihin.

Montserratin luostarista löytyy Katalonian maakunnan virallinen suojeluspyhimys musta neitsyt, Virgen de Montserrat. Neitsytpatsas sijaitsee Montserrati kirkon oikeassa siivessä. Patsasta pääsee katsomaan ilmaiseksi, mutta jonot ovat aivan valtavat.

Pieni musta patsas on sijoitettu lasiseinän taakse, mutta Neitsyen käsi tulee lasiseinän ulkopuolella siten, että sitä voi koskettaa ja suudella.

Kun kaikki tärkeä oli nähty, oli aika palata takaisin Barcelonaan.

Barcelonasta lentokentälle pääsee monella eri tavoilla. Yksi helpoimpia ja tiheimpään tahtiin liikkuvia kyytejä on Aerobús. Yhdensuuntainen lippu maksaa n. 6 €.

Matkavahvuutemme oli kasvanut Barcelonassa ja päätimme ottaa aamuaikaiselle Norwegianin lennolle etukäteen tilatun shutle-bussin, joka vei meidät El Prat lentokentälle.

Hinta 60 € oli mielestäni erittäin huokea ja täysin kilpailukykyinen 8 ihmisen taxi tai metro/bussimatkaan verrattuna. Varsinkin kun lisää kokonaisuuteen matkanteon mukavuuden ja sujuvuuden sekä matkatavaroiden helpon kuljettamisen.

26 lokakuun, 2016 by
Yleinen

Junailua Espanjassa osa 2 Madrid – Sevilla – Gordoba – Granada

Madrid – Segovia – Toledo – Sevilla – Gordoba – Granada – Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Madrid –Sevilla junamatka

Otimme aamuaikaisella junan kohti Sevillaa. Juna lähti Madridin Atocha juna-asemalta. Atochan rautatieasema on Madridin suurin rautatieasema. Se sijaitsee kaupungin keskusta-alueella. Atocha on vilkas juna-asema ja sieltä liikennöi Madridin lähiliikennejunat sekä etelästä saapuvat paikallis- ja kaukoliikennejunat, kuten myös AVE-suurnopeusjunat.

Espanjassa pitkänmatkan juniin tehdään turvatarkastukset. Laukut läpivalaistaan ja matkustus asiakirjat tarkistetaan, ennen kuin pääsee junaan johtavalle laiturille.

Matkustimme Madrid-Sevilla välin käyttäen Renfen Spain Passia. Passin voi hankkia vain henkilö, joka asuu Espanjan ulkopuolella.

Passi on henkilökohtainen ja sitä ostettaessa tulee esittää passi ja asuinpaikkatodistus.

Junapassi esitetään junassa konduktöörille yhdessä erikseen varatun paikkalipun ja passin kanssa, jossa se leimataan. Saman päivän aikana on mahdollista tehdä useampi junamatka samalla leimauksella.

                                                                                             

Sevilla

Saavuimme mukavasti ja nopeasti taittuneen 2½ tuntisen junamatkan jälkeen Sevillan Santa Justan asemalle. Asemalta suuntasimme viemään vetolaukkumme hotellille. Olimme pari päivää Sevillassa ja siellä oli kyllä paljon katsottavaa. Sevillan tunnelma oli hyvin erilainen kuin monessa muussa Espanjalaisessa kaupungissa. Vaikka Sevilla on iso kaupunki, sijaitsevat kaikki nähtävyydet kävelyetäisyydellä. Jos kuitenkin on tarve kulkupeleihin, on mahdollista liikkua linja-autolla, raitiovaunulla tai metrolla.

Sevillan Alcázar on kuninkaallinen palatsi, jossa voi ihastella itse palatsia, mutta myös upeita puutarhoja vesielementteineen.

Palatsi sijaitsee Plaza Virgen de los Reyes -aukion lähettyvillä, joka on täynnä kyyditettäviä odottelevia hevosvaunuja.

Alcázariin on hyvä suunnata jo aamupäivällä, jolloin siellä on väljempää kuin iltapäivällä. Päivän aikana palatsin sisäänkäynnille muodostuu pitkä ja hitaasti mateleva jono. Peruslippu palatsiin on 9,50 €, johon voi ostaa lisää audio-opastusta yms. Järkevää onkin hankkia lippu ennakkoon, jolloin se on myös halvempi kuin ovelta ostettaessa.

Linnassa vierähtää helposti useampikin tovi. Vaikutuksen tekevät salit ja koristeelliset katot sekä erilaiset rakennukset, joita on puistoalueella muurien sisäpuolella.

Plaza de España on kaareva rakennus, jossa erikoisuutena on 48 maakuntapenkkiä, joista jokaiseen on kuvattu mosaiikkityönä maakunnan tärkeät ja merkittävät historialliset tapahtumat.

Penkit olivat upeita ja taidolla tehtyjä. Rakennuksen edessä avautuu valtava aukio ja kanaali, jonka yli kulkee siltoja. Kanaaliin voi mennä soutelemaan veneellä, joita vuokrataan viiden euron hinnalla.

Parque Maria Luisa puisto on aivan Plaza de España vieressä. Sieltä löytyy suihkulähteitä, kauniita rakennuksia, lampia, penkkejä ja kukkaistutuksia ihailtavaksi. Sevillan katedraali on maailman kolmanneksi suurin katedraali. Se on valtava paikka, jonne kannattaa ehdottomasti mennä. Katedraaliin on 9 € pääsymaksu, joka kannattaa maksaa. Katedraalissa on paljon katsottavaa mm. Kristoffer Kolumbuksen hauta. Katedraalissa on Giralda kellotapuli, jonne voi halutessaan kiivetä ja sieltä näkee koko Sevillan. Kiipeäminen kellotapuliin sisältyy Katedraalin pääsymaksuun.

Joen rannalla yksinään seisova torni, on aikoinaan kuulunut osana Alcázarin linnaa. Joen toisella puolella ei ole juurikaan nähtävyyksiä.

Sevilla on tärkeä uskonnollinen pyhiinvaelluskohde. Varsinkin pääsiäisen aikaan siellä vierailee paljon ihmisiä. Katoliseen perinteeseen Espanjassa ovat aina kuuluneet näyttävät kulkueet.

Niitä järjestetään paikallisten pyhimysten päivinä ja juhlapyhinä.

Joskus Neitsyttä viedään kantaen paikasta toiseen syistä, jotka eivät aina turistille aukea. Näin kävi kohdallamme.

Kulkueessa oli soittokunta ja sitten suuren joukon ihastellessa Neitsyt tuotiin seremoniallisesti ulos kirkosta pimenevään iltaan ja kulkue lähti sen perään.Koko tapahtuma oli näyttävä ja tunnelmallinen.

Vaikka Sevilla oli melko eloisa kaupunki ja siellä oli väkeä liikkeellä, ei se tuntunut mitenkään turvattomalta tai ruuhkaiselta. Päinvastoin tunnelma oli leppoisa ja kiireetön. Ruoka oli hyvää ja hintataso yleisesti melko edullinen, jos liikkuu hieman pois turistipaikkojen läheisyydestä. Shoppailijalle Sevillasta löytyy kaikenlaisia ihania putiikkeja ja kauppoja. Onneksi meillä ei ollut tilaa ostaa mitään uutta laukkuihin laitettavaksi.

Uusimman Sevilla blogin postaus täällä.

                                                                                                 

Córdoba

Teimme Sevillasta Córdobaan päiväretken. Otimme Santa Justan asemalta AVE-junan, jolla matkustimme näppärästi Córdobaan ja takaisin. Matka kesti noin tunnin. Córdobaan kulkevat myös edullisemmat, mutta hitaammat paikallisjunat. Yksittäin ostettuna lipun hinta on n. 15- 30 € suuntaansa, riippuen junatyypistä ja ajankohdasta. Junayhteyksiä Córdobaan on useita tunnissa.

Sevillasta pääsee Córdobaan myös linja-autolla. Córdoban juna-asema ei ole ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Kävellen sinne menee n. 20 minuuttia. Linja-autollakin pääsee asemalta turistikohteisiin, mutta aikaa matkaan menee yhtä paljon kuin kävellen. Jos ei ole kiire, kannattaa matka tehdä jalan, jolloin saa hyvän kuvan kaupungin uudemmasta osasta.

Córdoba on suosittu turistikohde. Syyskuun loppupuolella siellä onneksi oli hieman rauhallisempaa.

Kaupungin päänähtävyys on Mezquita tuomiokirkko, jonne on 8 € pääsymaksu. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, voi lipun ostaa lippuluukun sijasta alueella olevista automaateista.

Kirkko on mielenkiintoinen nähtävyys sisältä, sillä siellä on nähtävissä kirkon historia moskeijasta katoliseksi kirkoksi. Mezquitan torniin pääsee vain rajattu määrä vierailijoita ja lippu sinne maksaa 2 €.

Aamu on paras aika vierailla Mezguitassa, koska puolen päivän aikaan alkaa paikkaan tulla bussilasteittain turisteja Aurinkorannikon suunnalta.

Córdoban vanhakaupunki on myös itsessään nähtävyys. Sieltä löytyy keskiajalta peräisin oleva juutalaiskaupunginosa. Kapeilla kujilla oli kiva kävellä ja ihastella rakennuksia, joista useimpien seiniä koristi värikkäät kukkaruukut. Pieniä ja luokseen kutsuvia ruokapaikkoja oli tarjolla runsaasti ja ruoka olikin oikein hyvää.

Puente Romanon roomalainen silta on päiväsaikaan mitäänsanomaton näky, mutta voin uskoa, että iltavalaistus korjaa tilanteen. Kävelimme vielä Alcázar de los Reyes Cristianos –linnoituksen, jonka ainoa nähtävyys oli upeat puutarhat. Córdoba on sen verran pieni paikka, että siellä liikutaan jalkaisin. Alueeseen tutustuu helposti yhden päivän aikana.

                                                                                           

Granada

Palasimme vielä päiväksi Sevillaan, ennen kuin lähdimme Granadaan. Sevilla-Granada välinen siirtymä tehtiin ALSA:n linja-autolla, koska Sevillasta Granadaan menee harvoin suoria junia. Jos olisimme ottaneet junan, olisimme joutuneet vaihtamaan junaa Antequera Santa Anassa ja se olisi asemien välisine siirtymineen venyttänyt matka-aikaa aivan turhaan.

ALSA:n Supra economy linja-autot ovat mukavia ja niissä on ilmainen wifi ja selkänojassa tv-ruutu, josta pystyi valitsemaan matkan ajaksi elokuvia tai muuta katsottavaa.

Tosin maisemat olivat matkalla sen verran hienoja, että niitä ihaili mielellään. Matka taittui mukavasti reilussa kolmessa tunnissa ja hintakin oli kohtuullisen huokea n. 20 €. Bussityypistä  riippuen matkan voi matkustaa edullisemminkin.

Sevillan linja-autoasema Plaza de Armas asema sijaitsee lähellä joenrantaa ja siihen on helppo mennä. Sen sijaan Granadassa Estación de Autobuses de Granada linja-autoasema on hieman etäämpänä kaupungin keskustasta. Keskustaan pitää jatkaa linja-autolla tai taxilla.

Granada oli huomattavasti vilkkaampi ja kansoitetumpi paikka kuin pieni ja rauhallinen Córdoba.

Alhambran upea linnoitus seisoo ylväänä kaupungin yllä. Linnoitus kätkee sisäänsä ylenpalttisesti koristellun palatsin ja upean puutarhan. Linnake sijaitsee kukkulalla kaupungin ulkopuolella ja parhaiten sinne pääsee taxilla, minibussilla tai kaupunkijunalla.

Kaupunkijuna toimii Granadassa myös Hop on Hop off periaatteella ja sillä pääsee kätevästi kaikkiin nähtävyyksiin. Itse nappasimme taxin Alhambraan ja matkalla huomasimme, että jotkut reippailijat aikoivat myös kävellä koko matkan ylös palatsille, iso homma, koska kiivettävää kukkulalle riitti.

Pääsyliput Alhambraan eivät olleet ihan edullisia. Päivälippu linnoitukseen maksaa 14.00 € ja siitä hinnat vaihtelevat ylöspäin riippuen ottaako opastuksen jne… Linnakkeen päivittäistä kävijämäärää rajoitetaan, miksi lippu kannattaa hankkia ennakkoon. Ostettuihin pääsylippuihin merkitään vierailuaika, mikä sujuvoittaa sisäänpääsyä. Alhambran alueelle pääsee myös ilman lippua, sillä maksullinen sisäänpääsy koskee vain tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Nasridien ja Generalifen palatseja sekä Alcazaban linnoitusta.

Linnoituskukkulan ja laakson toisella puolella kohoavalla kukkulalla on Albayzínin arabikaupunginosa. Se on rinteeseen rakennettu valkoisten talojen ja kapeiden kujien sokkelo. Albayzínin yläosassa on näköalapaikka, josta voi ihailla Alhambraa ja alla avautuvaa Granadan kaupunkia.

Näköalatasanteelta on kiva kävellä alaspäin ja päätyä alarinteen basaarikojualueelle, jossa on basaarimaiseen tapaan myynnissä kaikenlaista tavaraa.

Granadan katedraali on myös näkemisen arvoinen paikka. Siellä sijaitsee hautakammiona toimiva Kuninkaiden kappeli.

Tännekin voi ostaa liput ennakkoon, mutta me ostimme ne ovelta ja mitään suurempia jonoja katedraaliin ei ollut.

Liput maksoivat 5 € kumpaankin paikkaan erikseen. Granadassa on myös useita muita kirkkoja, jotka ovat vaatimattoman näköisiä ulkoapäin, muuta kätkevät sisäänsä mieletöntä loistoa ja kauneutta.

Näkemisen arvoinen olisi varmaankin ollut myös Sacromonten luola-alue, mutta sinne emme tällä reissulla ehtineet. Granadassa ei juurikaan hyödy metro tai bussilipusta koska keskusta-alueella voi hyvin siirtyä paikasta toiseen kävellen. Erikseen onkin sitten mietittävä miten siirtyy Sacromonten luolille tai Alhambraan.

Aamulla otimme jälleen ALSA:n linja-auton ja jatkoimme matkaa Alicanteen.

Granadasta Alicanteen pääsee parhaiten omalla autolla tai sitten linja-autolla.

Järkevää junayhteyttä ei tällä välillä ole. Linja-automatka kesti reilun 5 h ja siinä oli kaksi pysähdystä.

Harvoin liikumme linja-autolla, ja siksi tuntuikin hupaisalta, että tälläkin kertaa jouduimme koko linja-auton tarkastukseen. Pysähdyksellä Murciassa linja-auto tyhjennettiin matkustajista ja matkatavaroista ja huumekoirat ohjattiin tarkistamaan auto ja matkustajat. Kaikilta tarkistettiin myös matkustusasiakirjat ja henkilöllisyys. Eikä aikaakaan, kun pari nuorempaa heppua poistettiin matkatavaroineen kyydistä.

Matka muiden osalta sai jatkua reilun tunnin viivästyksen jälkeen…siis kohti Alicantea!

25 lokakuun, 2016 by