Yleinen

Junailua Etelä-Englannissa osa 2: Pohjois-Devon

Lontoo- Canterbury – Brighton ja Hove – Barnstable – Braunton – Exeter – Lontoo

Pohjois-Devon

Ihana jälleennäkeminen ja mahtavat maisemat ottivat meidät vastaan Pohjois-Devoniin.

Tiveron Parkwayn juna-asemalta ajoimme reilu puoli tuntia Barnstableen.

Barnstable sijaitsee Taw joen varrella.

Kaupungilla on vaikuttava historia.

Sillä oli aikoinaan lupa viedä villaa satamansa kautta, mutta joen liettyessä ja villan viennin ehdyttyä kehittyi kaupunkiin laivanrakennusta, valimo- ja sahatavarattuotantoa.

Kaupungin läheisyydessä on useita upeita rantoja.

Barnstaplen lähellä on Exmoorin kansallispuisto, joka upeine maisemineen ja erinomaisine patikointimahdol- lisuuksineen houkuttelee varsinkin kesäaikaan turisteja.

Kaupungissa on edelleen perinteinen Pannier Market, joka on avoinna tiistaista lauantaihin.

Harmillisesti paikka oli suljettu, kun vierailimme kaupungissa.

Eri päivinä on eri teemaisia markkinoita. On maalaismarkkinaa, antiikkia jne…

Kauppakatu on osittain jalankulkukeskus, jossa on monia hienoja rakennuksia sekä houkuttelevia kapeita katuja ja kujia.

Kaupungin vanhin säilynyt osa on kumpualue, jossa on edelleen nähtävissä alkuperäisen normannilaisen linnan muurin jäänteet.

Kaupungissa on myös koristeellinen Queen Anne’s Walk ja 1200-luvulta peräisin oleva Long Bridge.

Aamusta suuntasimme Valley of the Rocksille, josta oli upeat näkymät merelle ja Waelsiin.

Seurana oli alueen vuohia, jotka vakuuttavasti kiipeilevät pitkin jyrkkiä rinteitä.

Paikka oli kerrassaan kaunis alkavassa syksyn väriloistossa.

Myös sää suosi meitä. Alueella olikin paljon patikoijia.

Pakko sanoa, että enemmän pelotti edetä kapeaa polkua, jossa ei ollut turvakaidetta, mutta jyrkkä pudotus alas rannalle, kuin olla hurjastelijan kyydissä Devonin kapeilla maalaisteillä, jossa juuri ja juuri kaksi autoa mahtui kulkemaan rinnan.

Hurjastelusta rangaistuksena kuskimme olikin joutunut kolmen tunnin pakolliseen nopeudenhallinta koulutukseen, jonka joutui sakkojen lisäksi itse maksamaan ja läpäisemään.

Lisäksi bonuksena ”sakoille” kertyi kolme miinuspistettä rekisteriin vuoden ajaksi. Jos vuoden aikana kerää kaksitoista miinuspistettä seuraa siitä muutoksia vakuutusehtoihin.  Malli voisi toimia meilläkin.

Matka jatkui ihanaan pikkukylään Lynmouthiin.

Paikka on yksi Devionin suosituista surffauspaikoista.

Nytkin merellä ja rannalla oli suuri joukko surffareita.

Alas rannalle menimme Lynton and Lynmouth Cliff Railwayllä, joka on 1890 avattu vesipainovoimakäyttöinen funikulaari.

Ylhäällä vaunu täytetään vedellä ja painavampi vesilastissa oleva alaspäin kulkeva vaunu vetää kevyemmän vaunun ylös.

Alhaalla vaunu taas tyhjennetään vedestä. Yhdensuuntaisen lipun hinta 3,30£ ja kyytiin pääsee aamusta klo 10 ja viimeiset kyydit vaihtelevat vuodenajan mukaan. Alas pääsee myös kävellen jyrkkiä polkuja pitkin sekä autolla. Alhaalta on kuitenkin turha etsiä parkkipaikkaa, sillä harvat parkkipaikat olivat surffareiden käytössä.

Pikkuinen Lynmouthin kylä kärsi pahoin 1952 tulvasta, joka tuhosi kylän lähes kokonaan.

Vieläkin pienessä jokiuomassa on nähtävissä rinteeltä tulvan mukanaan tuomia valtavia kiviä.

Muistona ja kunnioituksena tulvan uhreille kylässä on pieni museo, joka kertoo tuhoisasta tulvasta.

Nyttemmin kylä on korjattu ja se onkin varsin suosittu ja viehättävä vierailukohde.

Kylässä on lyhyt kävelykatu, jonka varrella on kaikenlaisia kauppoja. Rannan tuntumassa oli myös useita ruokapaikkoja.

Matka jatkui pikkuisia maalaisteitä Ilfracombeen.

Matkalla mieleen palasi paljon muistoja.

Kävimme tsekkaamassa tuttuja paikkoja, ostamassa mukaan paikan Roly´s Fudge Pantryn käsintehtyjä herkkuja sekä ikuistamassa Verity patsaan ja sataman.

Sataman kärjessä seisova Variety patsas oli muuten häkellyttävä ilmestys.

Valtavan kokoinen patsas hallitsee itseoikeutetusti satamaa.

Sen kaksi puolta kuvaavat hyvää ja pahaa.

Patsas kuvaa myös oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta sekä elämää ja kuolemaa.

Edestäpäin ei näe oikein kumpaakaan.

Patsasta täytyykin tarkastella sen kummaltakin sivulta erikseen.

Lisäksi kaupunki tarjoaa nähtäväksi kuuluisat Tunnels Beachin käsin veistetyt tunnelit, jotka johtavat ainutlaatuisille suojaisille rannoille ja vuoroveden viktoriaaniselle luonnonkivistä tehdylle vuorovesiuima-altaalle.

Kuvata täytyi myös sataman surkeina pohjastaan kiini makaavat veneet, jotka odottelivat vuoroveden nousua.

Englannin tällä rannikolla vuorovedenvaihtelun huomaa todella selvästi.

Paikasta tehdään myös delfiinisafareita, joiden hinta näkyi alkavan 37£ ylöspäin, riippuen retken pituudesta ja millaisella veneellä ja tarjoilulla retkensä haluaa varustaa.

Ei kun tienpäälle ja suuntana Croyden ja Sauntonin upeat hiekkarannat.

Croydeita pidetään Pohjois- Devonin surffauspääkaupunkina.

Lisäksi kaunis Croyden kylä on yksi Pohjois-Devonin tunnetuimmista merenrantakohteista.

Kauniissa pikku kylässä on lukuisia luontopolkuja ja kävelyreittejä sekä useita upeita pubeja, joista monissa on olkikatot.

Mainita täytyy, että Sauntonin rantaa käytettiin aikoinaan harjoittelupaikkana Normandian maihinnousulle.

Rantatörmällä oleva kaunis valkoinen talo on Saunton hotel, joka maalattiin vuosiksi vihreäksi, sillä toisen maailmasodan aikana saksalaiset käyttivät sitä maamerkkinä, mistä suuntia kohti Lontoota. Nykyisin pitkä ja upea ranta houkuttelee surffareita, uimareita ja rannalla liikkujia. Ranta eristetään muutaman kerran vuodessa, jolloin sitä käytetään kiitotienä valtaville sotilaskuljetuskoneille, jotka harjoittelevat rantalaskuja ja nousuja. Kuulostaa uskomattomalta, eikö vaan? Niin uskomattomalta se kuulosti, että pakko oli tarkistaa asia. Youtube olikin täynnä kuvamateriaalia noista harjoituksista. Sen tiesin, että suolan kovettama ranta luoteen aikaan on kova, eikä siihen jää jalanjälkiä, mutta, että se kestää tonneja paivat rahtikoneet, niin sitä en tiennyt.

Myöhään iltapäivästä olikin perinteisen Sunday Roastin vuoro. No saihan tuosta vatsan täyteen, ei muuta mainittavaa.

Seuraavana päivänä ajoimme Clovellyyn, joka on yksityisomistuksessa oleva satamakylä.

Asutus ja sitä ympäröivä maa kuuluvat Hamlynin perheelle, joka on johtanut kylää vuodesta 1738.

Metsäisiin merenkallioihin rakennetussa kylässä on jyrkkä mukulakivipääkatu, jota reunustaa perinteinen arkkitehtuuri. Alueella saa liikkua vain jalkaisin.

Jyrkkyyden vuoksi aaseja, nyttemmin enimmäkseen pieniä kelkkoja käytetään tavaroiden ja rahdin siirtämiseen kylän eri osiin.

Jokaisen talon portinpielessä tai oven sivulla olikin yksi tai useampi vedettävä kelkka.

Pyöreäksi hioutuneet kivet, voivatkin olla melkoisen liukkaita. Hyvät kengät kannattaakin valita jalkaan. Vierailijakeskuksen kautta kylään saapuvilta vierailijoilta vaaditaan 8,50 £ sisäänpääsymaksu, joka kattaa pysäköinnin, sisäänpääsyn kahteen museoon, Clovelly Courtin puutarhaan ja audiovisuaalisen historiaoppaan.

Kylä on täynnä upeita, hyvin hoidettuja taloja, miksi se onkin mainio turistikohde.

Kylässä järjestetään vuotuinen hummeri- ja rapufestivaali, joka kerää paikalle paljon väkeä.

Rapumertoja olikin nähtävissä kaikkialla.

Matkalla alas rannalle näimme lahdella delfiinejä, mikä kruunasi ihanan retken Clovellyn pikkukylään.

Alhaalta rannasta otimme Land Rover kyydin ylös turistikeskukselle.

Kyydin hinta oli 3,50 £ henkilöltä, mikä kannatti.

Tiukassa kulmassa kylään vievä tie ei houkutellut kiipeämään takaisin, sillä jo alas meno tuntui jaloissa.

Illalla kävimme syömässä vielä Fish & Shipsit.

Paikka oli sama, jossa olin joskus kauan sitten saanut ne aidot ja oikeat Fish and Sipsit sanomalehtikartioon käärittynä.

Sanomalehtikääreitä ei enää käytetä, mutta Brauntonin maalaiskylän ravintolaksi muuttuneessa paikassa syömämme Fish & Shipsit olivat aivan jotain muuta kuin pubien rasvassa uineet ja rapean, rasvaa tihkuvan pinnan saaneet vastaavat.

Olipa mukava päättää varsinainen maisemakierros ja ilta Brauntoniin.

Mainion yhteisen illanvieton jälkeen oli aika painaa kaikki ihanat ihmiset sekä kokemukset muistojen lokeroon.

Huomenna olisi Devonin kierroksemme viimeinen päivä.

 

Exeter

Aamusta suuntasimme Exeteriin. Matka autolla Barnstablesta Exeteriin kesti reilun tunnin.

Exerter on mainio yliopisto- ja katedraalikaupunki.

Exeteria pidetään Devonin epävirallisena pääkaupunkina.

Historiallinen kaupunki sijaitsee Exe joen rannalla.

Kaupungin nähtävyydet ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan.

Ilmaiset Exeter’s Red Coat Guided turistikierrokset eri teemoilla on mainio tapa tutustua moniin Exeterin historiallisiin rakennuksiin ja kuulla hyytäviä tarinoita yhdestä maan kummittelevimmista kaupungeista.

Kaupungin komea katedraali on täynnä 900 vuoden historiaa. Sen upeat holvikatot ovat vaikuttava näky. Katedraali on kuuluisa kahdesta normannitornistaan ​​ja 1400-luvun astronomisesta kellosta. Vierailumaksu katedraaliin on 7,50 £  ja siihen sisältyy audioguide tai opastettu kierros katedraalissa.

Jos mielii kiivetä Katedraalin katolle, joutuu osallistumaan 12,50 £ maksavalle erikoisopastuskierrokselle.

Myös muita erikoisopastuksia on tarjolla maksullisena tai sisäänpääsylippuun sisältyvänä, mutta niiden aikataulut ja sisällöt kannattaa katsoa netistä erikseen. Katedraalia pommitettiin Toisen maailman sodan aikana ja se sai suuria vaurioita. Paikat on kuitenkin restauroitu taidolla entiseen muotoonsa. Protestanttisten kirkkojen tapaan kirkko on varsin koruton ja pelkistetty. Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-17 ja sunnuntaina klo 11.30-16.

Katedraalin ympärillä olevaa aluetta kutsutaan Cathedral Closeksi.

Onneksi monet sen rakennuksista selvisivät Toisen maailmansodan pommituksista kuten myös 2016 roihunneesta tulipalosta, joka uhkasi levitä Cathedral Closen alueelle.

Mol’s Coffee House on peräisin 1596-luvulta.

Paikkaan liitetään monia tarinoita, joista osa on osoittautunut todellakin vain tarinoiksi.

Rakennus on historiansa aikana toiminut herraväen kahvilana, apteekkina, kenkäkauppana, tullitalona galleriana ja jalokivi- sekä karttakauppana kuten myös postikorttien painopaikkana.

Nyt rakennus oli tyhjillään ja etsi uutta yrittäjää tiloihinsa .

Myös alueen muut komeat rakennukset City Bank, Tinleys Tea Shop, Wippells and St Martins Church  tekevät aukiosta viihtyisän.

Royal Albert Memorial Museo on muistomerkki kuningatar Victorian miehelle Prinssi Albertille.

Museo sijaitsee upeassa viktoriaanisessa rakennuksessa.

Museota pidetään maailmanluokan museona ja taidegalleriana ja siksi se on kannattava paikka vierailla.

Näyttelyt paljastavat Devonin ja Exeterin rikkaan historian ja siirtomaa-aikaiset maailmanlaajuiset yhteydet. Museossa on merkittäviä ja monipuolisia kokoelmia eläintieteestä, antropologiasta, kuvataiteesta, paikallisista ja merentakaisesta arkeologiasta ja geologiasta. Paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-17 ja sinne on pääsääntöisesti ilmainen sisäänpääsy. Joistakin erityisnäyttelyistä ja tapahtumista voidaan veloittaa erikseen.

Exeterin historiallinen laiturialue Exeter Quayside sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.

Exeterin vanhasta satama-alueesta on kehittynyt suosittu virkistysalue, jossa järjestetään musiikkiesityksiä ja muita tapahtumia.

Vanhoja makasiineja on muutettu pikkukaupoiksi sekä ravintoloiksi ja pubeiksi, joiden pöydät ovat veden äärellä. Parkkeerasimme yhteen rannan paikoista ja päätimme pitää Cream Tea hetken.

Perin englantilainen iltapäiväteen herkku sujahti nopeasti suuhun.

Meidän pullaa muistuttava leivos halkaistaan ja väliin laitetaan hilloa ja paksua vispattua kermaa.

Kuka voisikaan olla pitämättä tuosta.

Rannan läheisyydessä on vanha kivisilta kappelirakennuksineen, joka on aikoinaan kuulunut osaksi kaupunkia ympäröivää muuria.

1200-luvun alussa valmistunut kivisilta on edelleen hyvässä kunnossa ja se onkin Britanian vanhin silta, jota pitkin voi edelleen kävellä.

Rannassa olevaan Custom House Visitor Centrissä pääsee tutustumaan laiturialueen monipuoliseen historiaan.

Alueella on mahdollista osallistua myös suosituille Red Coat Guided opastuskierroksille, jotka ovat ilmaisia.

Tarkoituksenamme oli ottaa kyyti paikallisbussilla takaisin yläkaupunkiin, mutta kuten monesti aiemminkin, bussi ei tunnu olevan meidän kulkuväline matkoilla. Bussi levisi alas rantaan ja tilalle tilattiin toinen bussi. Pieni viivästys ei haitannut, sillä lähellä oleva pubi sopi mainiosti odottelupaikaksi.

Guildhall eli Kiltatalolla on pitkä vaiheikas ja mielenkiintoinen historia.

Sitä pidetäänkin Englannin vanhimpana edelleen toiminnassa olevana kunnan hallintorakennuksena.

Rakennus on toiminut monien Exeterin historian merkittävien tapahtumien näyttämönä ja paikasta riittää tarinoita kerrottavaksi.

Rakennus on niin sisältä kuin ulkoakin täynnä upeita yksityiskohtia.

Talon alla on holvattu kellari Guyldhallin Pytt, jota käytettiin aikoinaan vankityrmänä.

Keskiajalta peräisin olevaa rakennusta käytetään edelleen kansalaistilaisuuksiin, kaupunginvaltuuston kokouksiin, virallisiin vastaanottoihin, pormestarin juhlatilaisuuksiin ja näyttelyihin.

Rakennukseen pääsee periaatteessa tutustumaan muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 10.30 – 13 ja 14 – 16, mutta koska se on aktiivisessa käytössä jatkuvasti on aikatauluissa paljon poikkeusaikoja.

Aukioloajat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

1300-luvulta peräisin oleva 50 metriä pitkä Parliament Street on yksi maailman kapeimmista kaduista.

Katu on sen verran kapea ja hämäävästi kahden talon välissä niin piilossa, että sitä joutui ihan etsimään.

Myös kadun kyltti on niin piilossa talojen välissä, että ihan heti se ei kyllä käy silmään.

Kapeimmalta kohdalta katu on vain 63,5 senttimetriä leveä.

Sen entinen nimi oli Small Lane, joka sittemmin nimettiin Parlamentti kaduksi.

Nimen muutoksesta on olemassa kaksi erilaista teoria, jotka kumpikin liittyy parlamentin valtaan.

Uskotaankin, että nimitys kadulle on tullut osana vitsiä.

Kapea katu tai kuja tuoksahtaa sen verran, että se selvästikin vetää rakon tyhjääjiä puoleensa.

Ahtaanpaikan kammon tai herkän nenän omaavien ei kannata lähteä oikomaan tätä katua pitkin.

Exeterin linna sijaitsee kaupungin korkeimman osan huipulla kaupungin muurien koilliskulmassa.

Linna tunnettiin aiemmin Rougemont Castlena.

Alkuperäisestä 1000-luvun linnasta on jäljellä vain normannilainen porttirakennus ja pala muuria.

Merkittäviä osia roomalaisten rakentamasta muurista on säilynyt kaupungissa aina tähän päivään saakka.

Linnan muurien sisäpuolelle rakennettiin 1600-luvulla oikeustalo, joka toimi tehtävässään vuosisatoja. Vasta 2000-luvulla paikka on avattu yleisölle. Keskiaika lienee linnan vaiheikkaassa historiassa sen loistoaikaa. Alkuperäisiä linnanosia on edelleen nähtävissä linnan puistoalueella. Nykyisin linna on yksityisomistuksessa ja siitä on tarkoitus kehittää elävän taiteen, musiikin, ruoan ja juoman keskus, joka on avoinna yleisölle seuraavan tuhannen vuoden ajan.

Exeterin yliopiston Streathamin kampuksella on Bill Douglas museo, jossa on esillä liikkuvaan kuvaan liittyvää materiaalia ja esineistöä.

Museo sijaitsee Old Library -rakennuksessa ja se on avoinna joka päivä klo 10-17.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy.

Harmillisesti, meillä ei ollut tällä kertaa mahdollista vierailla museossa.

Sen verran tein etukäteisselvittelyä, että kokoelmassa on suuri määrä optisia illuusioita esitteleviä esineitä, varjoteatteri välineistöä, julisteita ja elokuvan historiaan ja esihistoriaan liittyviä kirjoja, vedoksia, esineitä ja vaikka mitä liikkuvaan kuvaan liittyvää.

Tutustua kannattaa myös Exeterin maanalaisiin käytäviin, joissa oli keskiajalla rakennettuja lyijyputkia, jotka toivat puhdasta vettä kaupunkiin.

Tunneleihin järjestetään maksullisia kierroksia.

Opastetulla kierroksella pääsee kuulemaan tarinoita sodasta, piirityksistä ja rutosta sekä näkemään tummuneissa tunneleissa olevia vuosisatoja vanhoja muurarien jälkiä ja graffiteja. Vierailuun sisältyy kulttuuriperintökeskuksessa oleva näyttely, jossa on nähtävillä osia lyijyputkista sekä virtuaalisia esityksiä paikasta. Tämä oli paikka, joka olisi todella kiinnostanut, mutta kun joka arpa ei voi voittaa, niin meidän tuurilla paikka oli juurikin suljettu vierailupäivänämme, pahus! Paikka on avoinna torstaista lauantaihin klo 11-16 ja me olimme kaupungissa tiistaina…

Myös Exeter osoittautui varsin kivaksi kaupungiksi, jossa oli paljon katsottavaa.

Lunastimme etukäteen ostetut liput Exeter St David’sin juna-asemalta, ostimme mukaan hieman purtavaa sekä juotavaa ja nappasimme Lontooseen menevän junan.

Junamatka kesti hieman yli kaksi tuntia ja hintaa yhdensuuntaiselle matkalle kahdelta tuli 55 €.

Olen jo edellisilläkin matkoilla ihmetellyt, että Brittien pikajunissa ja pitkänmatkan junissa ei juurikaan ole ravintolavaunuja.

Onneksi junissa kiertää myyntikärry, useammankin kerran matkan aikana.

Ostimme yhdet Scrabble juomat ja laitoimme jo perinteiseksi käyneen matkapelin pystyyn.

Matka Lontooseen sujuikin varsin nopeasti Scrabblea pelaten.

Edessä olisi vielä yksi päivä Lontoossa ennen kotiinpaluuta.

Lontoota on kierrelty aika paljon aiemmilla matkoilla, joten päätimme tällä kertaa keksiä jotain uutta ja hieman erilaista tekemistä.

Lontoo

Saavuimme alkuillasta Lontooseen Baddingtonin asemalle. Olimme ottaneet hotellin Paddingtonin aseman läheltä sillä seuraavana päivänä siitä olisi näppärää siirtyä matkalaukkujen kanssa suoraan Heatrow expersillä lentoasemalle.

Meillä oli iltalento, joten päätimme lähteä Thames jokiristeilylle Westmisteristä Greenwichiin.

Aikaisemmin ei olekkaan tullut tehtyä jokiristeilyä, joten se tuntui hauskalta vaihtoehdolta katsella Lontoota.

Emme ottaneet perinteistä jokiristeilyä vaan ostimme lipun jokibussiin, joka pysähteli matkalla ottamaan tai jättämään ihmisiä kyydistä.

8 £ maksavan lipun voi maksaa kätevästi pankkikortilla tai Oyester Cardilla tai sitten lunastaa sen automaatista.

Automaatista ostettuna lippu maksaa useita euroja enemmän, joten on hyvä käyttää pankkikorttia tai Oyesteria.

Greenwichiin kestävä 40 minuutin matka oli mainio tapa nähdä Thamesin rannoilla olevia paikkoja.

Parhaat paikat kuvien ottamiseen ja nähtävyyksien katseluun ovat jokibussien takakannella.

Rannan kummankin puolen on paljon katsottavaa.

Lähempänä keskustaa oli korkeita ja kiiltäviä sekä eri muotoisia pilvenpiirtäjiä ja toimistorakennuksia.

Matkan edetessä vastaan tuli vanhoja makasiineja, jokilaivoja ja mitä upeampia asuinrakennuksia. Aivan pikkurahalla ei taida saada Thamesin rannasta asuntoa. Joella oli myös melkoisesti liikennettä. Useat jokibussit tulivat ja menivät, samoin erilaiset jokiristeilijät.

Nousimme pois Greenwichissä ja kiertelimme hieman aluetta.

Paikka vaikutti oikein mukavalta.

Siellä olisi viihtynyt kauemminkin.

Alue tarjoaa jokaiselle kävijälle jotakin kiinnostavaa, historiallisista nähtävyyksistä ja maailmanluokan museoista kauniisiin puistoihin ja vilkkaisiin markkinoihin. Ei siis ihme, että moni muukin turisti suuntasi sinne.

Greenwich on tunnettu merenkulun historiastaan ja siitä, että se antoi nimensä Greenwichin meridiaanille 0° pituusasteelle.

Olihan tuo maaginen 0° pituusasteen merkki käytävä katsomassa ja kuvaamassa.

Mainio matka Britteihin päättyi sekin aikanaan.

Säät olivat jälleen kerran suosineet meitä.

Vain muutama pilvinen päivä, ei sadetta mutta aurinkoa ja kivan lämmintä ilmaa riitti.

Iltapäivästä hakemaan laukut hotelilta ja kohti Heatrowia ja siitä sitten lokakuun jo merkittävästi viilennyttä Helsinkiä.

Onneksi ennen kevään pidempää kiertomatkaa tulossa on viikko aurinkoa, lämpöä ja hyvää seuraa koko perheen kesken, sen lapsilauman kanssa, jonka kanssa talvia on aiemmin vietetty auringossa. Mukana on nyt  myös ihanat lastenlapset. Ehkäpä talveen mahtuu myös yksi lyhyempi kaupunkimatka pidennetyllä viikonlopulla. Niitä onkin kiva odotella.

Previous Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys 27 lokakuun, 2022 at 9:31 am

    Onpa idyllisiä paikkoja! 😍 Lontoon ulkopuolinen britannia houkuttelee niin kovasti käymään, ja tämä postaus sai miettimään junalla matkustamista vaihtoehtona. Me liikutaan mieluiten vuoka-autolla, mutta se vasemmanpuoleinen liikenne tietty mietityttää…

    • Reply Minna 28 lokakuun, 2022 at 7:25 am

      Aiemmissa postauksissa on junailua muuallakin Briteissä. Pohjoisesta alas etelään

    Leave a Reply