Australia: Sydney- Goulburn – Gundagai – Albury – Melbourne
Sydney
Saavuimme Sydneyihin lentäen ja koska kyseessä oli maansisäinen lento, sujui kaikki muodollisuudet leikiten. Meitä oltiin kentällä vastassa, joten ihan tarkkaan en osaa sanoa, mikä on paras ja nopein vaihtoehto kentältä keskustaan. Plan B:tä varten kuitenkin katsoin, että kentältä pääsee keskustaan sekä junalla, että taxilla noin 20 minuutissa.
Sydney on iso kaupunki ja toisin kuin monet luulevat, on se matala kaupunki.
Kaupungin rakennustyyli on pitkälti englantilaista ja monet asuvat kaupunkia ympäröivillä omakotitaloalueilla, jotka ovat levittäytyneet laajalle alueelle.
Pilvenpiirtäjiä on vain Sydneyn satama-alueen puoleisessa keskustassa, jossa on myös Sydneyn liike-elämän keskus. Päivisin alue kuhisee kiireisiä ihmisiä. Varsinkin ilta-aikaan pilvenpiirtäjät loistavat upeina vasten tummaa satama-aluetta ja ovat osana luomassa upeaa tunnelmaa, jonka paikalla voi kokea.
Joka lauantaiset markkinat The Rocks alueella on mainio paikka vierailla.
Siellä piti maistaa vartaissa grillattua kengurua ja alligaattoria sekä emua.
Kaikki maistuivat itse asiassa ihan hyviltä.
Lisäksi alueelta löytyy pubeja, baareja ja ravintoloita.
Oopperatalo on yksi Sydneyn suosituimmista nähtävyyksistä ja jos sinne aikoo mennä vierailemaan, kannattaa varautua ajoittaisiin ruuhkiin.
Oopperatalon ympärillä on jatkuvasti paljon ihmisiä.
Osa ihmisistä lenkkeilee rantabulevardilla ja kiertää kääntöpisteenään Oopperatalon.
Alueella on myös paljon ravintoloita, joissa riittää ruokailijoita.
Oopperatalon edestä olevalta satama-alueelta lähtee paljon erilaisia lauttoja, jotka kuljettavat sydneylaisia koteihin, mutta myös monia erilaisia illallis- ja nähtävyys risteilyjä tehdään satamasta, jolloin voi ihailla kauniisti loistavaa Sydneytä mereltä käsin.
Oopperatalon vieressä on paikallisten suosima Royal Botanic Garden puutarha, jossa on lounasaikaan paljon työpaikka picnik ruokailijoita sekä työporukoiden kimppalenkkeilyä/ hyötyliikuntaa. Näin voi kuulemma maksimoida ajankäytön tehokkaimmin.
Sydneyn keskustassa pystyy liikkumaan hyvin kävellenkin. Keskustasta lähiöihin kulkee raitiovaunuja, joita täydentää kattava bussiverkosto. 
Jos kuitenkin haluaa mennä muillekin alueille, kuin vaan keskustaan, kannattaa käyttää paikallisjunia tai lauttoja. Itse kuljimme erilaisilla lautoilla, jotka toimivat vesibusseina eri osiin Sydneytä. Matka taitetaan ostamalla yksittäislippu, jonka hinta riippuu kuljettavan matkan pituudesta tai sitten lataamalla Opal matkakortille rahaa. Me hankimme Opal matkakortit ja niillä kulkeminen sujuikin mutkattomasti. Lautat olivat monesti nopeampia liikkua, kuin jos olisi tehnyt matkan bussilla tai junalla.
Sydneyssä oli olympialaisten aikaan jonkinlainen viritys metrosta, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin nyt kesällä 2019 olisi aukeamassa yksilinjainen metro Sydneyhin.
Ehdottoman hieno reissu oli Manlystä keskustaan vanhalla perinteisellä vihreäkeltaisella yhteysaluksella. Puolen tunnin mittainen lauttamatka kannattaa kokea jo pelkästään upean maiseman vuoksi.
Ympäri Sydneytä vastaan tuli monia upeita rantoja.
Manly on yksi Sydneyn suosituimmista rannoista.
Manlyn alue on myös rento ja mukavan oloinen surffareiden suosima paikka.
Noin yhden kilometrin pituinen Bondi Beach on yksi maailman legendaarisimmista auringonotto- ja surffauspaikoista.
Australian talvessa siellä oli lähinnä ulkoilijoita ja surffareita, mutta kesäaikaa ranta on aivan täynnä auringonpalvojia.
Bondin ranta-alueen palvelutarjonta on kattava.
Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi näin talviaikaan rannalle oli avattu Bondi Winter Land, josta löytyi lumikone, ulkojäärata ja muuta ns. ”talvista aktiviteettia”.
Sydneyn Harbour ja Darling Harbour ovat kohtauspaikkoja, jossa viihdytään.
Darling Harbourissa, on paljon turistikauppoja ja ravintoloita ja siellä sijaitsee mm. Australian kansallinen merenkulkumuseo, joka esittelee nimensä mukaisesti australialaista merenkulun historiaa ja laivoja.
Alueella on myös mainio vanha kääntösilta ja paljon muuta tekemistä ja katsomista. Ihan kiva paikka vierailla.
Sydney Harbour Bridge on kaunis silta niin illalla, kuin päivälläkin. Se on yksi Sydneyn maamerkki ja hyvinkin tunnettu uuden vuoden ilotulituksista. Silta yhdistää kaupungin pohjois- ja eteläosat.
Sillan pääsee ylittämään kiipeämällä ohjatusti turvaköysissä sen kaaren mukaisesti. Reilu kolme tuntia kestävä BridgeClimb on erittäin suosittu, miksi siltakiipeily kannattaakin varata hyvissä ajoin etukäteen.
Sillan huipulta on upeat näkymät ja siellä on mahdollisuus kuvata itsensä ja saada matkamuistoksi tuulinen kuva. Melko hintavasta huvista on kysymys, sillä lippu siltakiipeilyyn maksaa noin 180 € henkilöltä. Sillalle järjestetään myös yökiipeilyjä.
Sillan kaakkoistorniin pääsee myös kiipeämään ja matkalla torniin voi tutustua sillan rakentamisesta ja historiasta kertovaan pieneen näyttelyyn. Tornistakin varmasti avautuu upeat maisemat.
Me menimme Sydneyn Sky Toweriin, jonka pyörivään ravintolaan pääsee ilmaiseksi, jos ostaa tietyllä summalla ruokaa tai juomaa.
Menimme ylös drinkille ja ihailimme korkeuksista Sydneyn upeita maisemia.
Jos haluaa mennä näköalatasanteelle, pitää sinne maksaa erikseen noin 15 € pääsylippu. Tornin yläosassa olevalla näköalatasanne on kokonaan lasitettu ja noin tunnin mittaisella oppaan johtamalla alle 30 € maksavalla Skywalk kierroksella kävellään torni ympäri lasisella lattialla ja ihaillaan Sydneytä lintuperspektiivistä.
Kävimme myös Sidneyn Olympia puistossa, jota pyritään parhaan taidon ja keinon hyödyntämään ja muokkaamaan uusiokäyttöön. Alueella sattui juurikin olemaan iso maatilaeläinten näyttelytapahtuma, minne emme eläinallergiamme takia menneet, mutta kauempaa katsottuna touhu olisi ollut varmaankin kokemisen arvoinen.
Olin aina haaveillut näkeväni oikeita valaita luonnossa, niinpä ostimme liput valasretkelle. Reilu kolmen tunnin retki maksoi 35 € henkilöltä. Australian talviaikaan valaiden muuttoreitti etelästä pohjoiseen kulkee juurikin Sydneyn edustan ohi, eli mahdollisuus nähdä valaita oli suuri.
Laiva, jolla menimme ulos merelle noin 1 tunnin päähän Sydneystä, oli ihan tilava. Kaikki mukana olijat halusivat parhaat kuvauspaikat ja hetkessä peräkansi oli kansoitettuna ja laivan sisätilat tyhjänä. Lievä harmitus nousi siinä kohtaa mieleen.
Merenkäynti onneksi karsi heikkovatsaisimmat ja pian takakannella oli vain me ja muutama muu. Muut makoilivat sisätilojen penkeillä. Kuvauspaikoista ei siis tarvinnut taistella.
Retkellä näimme useita valaita, jotka kulkivat pareittain tai yksinään.
Oli melkoinen kokemus tajuta valaan suuruus veneen vieressä, jossa ne uivat.
Myös hengitysreiästä ulospurskautettu vesisuihku piti melkoisen äänen ja sen näki jo kaukaa.
50 kilometrin ja tunnin juna- tai ajomatkan päässä sijaitseva Blue Mountains vuoristo on jyrkkine rotkoineen ja jylhine hiekkakiviylänköineen hieno kokemus.
Kaukana siintävä, siniseltä hohtava metsä on kaunis ja erikoinen. Sinisen värin on arveltu johtuvan eukalyptuspuista höyrystyvästä eteerisistä öljyistä.
Blue Mountains vuoriston historia on erittäin mielenkiintoinen, sillä asuihan alueella aikoinaan Australian alkuperäisasukkaat aboriginaalit.
Alueella on paljon eri pituisia patikointireittejä, näköalatasanteita ja muuta aktiviteettiä. Blue Mountains laakson yli pääsee kulkemaan erilaisilla Scenic Worldin köysiradoilla ja funikulaarilla, josta voi ihailla maisemia. Yhteislipun hinta on noin 30 €. Paikka on hyvin suosittu, joten kannattaa varautua jonottamaan. 
Three Sisters kalliomuodostelma on juurikin niin kaunis, kuin miltä se kuvissa näyttää.
Kuljimme patikointireittejä pitkin sademetsäalueella, joka yli hyvin erilaista kuin Pohjois-Australian sademetsät.
Patikoinnin jälkeen kävimme vielä pikaisesti tutustumassa Katoombaan, jossa myös söimme ennen kotiin lähtöä.
Teimme tämän matkan perhetuttumme autolla, mutta junalla matkan hinta olisi ollut reilu 10 € edestakaisin.
Kävimme vielä Ku-ring-gai Chase National Park luonnonsuojelualueella, jossa pääsimme ”bushwalkille” avarassa pensaikkomaisemassa. Mielenkiintoinen kokemus sekin. Saimme aimo annoksen tietämystä australialaisista kasveista ja eläimistä sekä historiasta ja varoituksen alueen isoista muurahaisista. Paikka oli kaunis ja kokemus mainio.
Sydneyn hintataso oli ihan ok ja se onkin ihan keskihintainen paikka, jossa oli myös ihan turvallista ja rauhallista liikkua. Isoksi kaupungiksi Sydney oli mukavan oloinen. Kaupungissa on myös niin paljon erilaista tekemistä, että jokaiselle löytyy aivan varmasti jotakin.
Heinäkuussa Australian aurinkoisessa talvessa piti suomalaisenkin laittaa takkia niskaan, sen verran kylmää ilma oli.
Seuraavaksi olikin aika ottaa vuokra-auto alle ja jatkaa matkaa kohti Melbournea. Matkalla pysähdyimme kuitenkin useampaan paikkaan jalottelemaan, syömään ja yöpymään.
Goulburn
Goulburnin alue on tullut tunnetuksi merinovillasta.
Yksi tärkein nähtävyys ja suosittu pysähdyspaikka on valtavan kokoinen The Big Merino lammas.
Patsaan ympärillä olevat huoltoasemat, ruokapaikat ja outlet myymälä ovat erityisen suosittuja.
Mekin pysähdyimme tuonne syömään ja kävimme myös kiertelemässä outlet myymälässä.
Parkkialueella ihmettelimme valtavan kokoisia ja pituisia rekkoja.
Goulburn itse mainostaa itseään merkittävillä historiallisilla nähtävyyksillä, mutta todellisuudessa kaupunki on hyvinkin vaatimaton.
Gundagai
Goulburnista ajoimme vielä moottoritietä parituntia kohti Gundagaita.
Vähän ennen Gundagaita pysähdyimme moottoritien lähellä olevalle Tucker Boxin koirapatsas kahvilalle.
Paikka on erittäin suosittu pysähdyspaikka.
Kuuluisan koiran legenda elää edelleen monissa lauluissa ja runoissa, jotka ovat tehneet tästä pienestä uudisraivaajien kylästä maailmankuulun. Pysähdyspaikan edessä on koiralle pystytetty pieni pronssinen patsas.
Kahvitauon jälkeen jatkoimme matkaa Gundagaihin, jossa kävimme tutustumassa alueen nähtävyyksiin.
Ajoimme Rotaryn näköalapaikalle, josta oli upea panoraamanäköala.
Sen jälkeen menimme pienelle, mutta legendaariselle Gundgain juna-asemalle, jossa toimii nykyään juna-aseman museo.
Rataosuus Gundagaihin on suljettu aikoja sitten.
Kävimme myös katsomassa kuuluisan Gundagain sillan, josta on olemassa suosittu australialainen laulu.
Silta on yksi Australian perintökohteista. 
Pikkuinen uinuva Australialaiskaupunki oli monen muunkin matkaajan yöpymiskohde.
Kaduilla ja nähtävyyksillä ei juuri muita näkynyt myöhään iltapäivästä, kuin pitkän ajomatkan jälkeen kävelyllä ja jaloittelemassa olleita matkaajia.
Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa ravintolassa ja ruoka oli oikein maistuvaa.
Olimme varanneet paikallisesta Poets Recall motellista huoneen.
Huone maksoi noin 65 € yöltä.
Motelli oli ihan ok, joskin yksikerros ikkunalaseineen melkoisen kylmä. Onneksi sängyssä oli sähkölämmitteinen peitto. Se oli oikein mukava, kunhan ensin sai lämpötilasäädöt kohdilleen.
Aamulla söimme motellin toisella puolella olevassa kahvilassa aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme ajamaan vuokra-autollamme kohti Alburya. Aamulla asteita oli vain pari ja ilma tuntui todella kylmältä.
Albury
Kylmän yön jälkeen ilma oli sumuinen.
Matkalla Alburyhyn laskimme yöllä autojen alle jääneitä eläimiä, joista suurin osa oli kenguruita.
Niitä oli muuten paljon.
Moottoritiellä olikin paljon varoituskylttejä erilaisista tietä mahdollisesti ylittävistä eläimistä.
Jaksoimme myös laskea aikamme tienvieressä pomppivia kenguruita, mutta pian siihenkin kyllästyi.
Albury on New South Walesin ja Victorian rajalla oleva kaupunki, joka olikin jo hieman isompi paikkakunta.
Kaupungissa on myös jonkun verran teollisuutta, sillä aluetta ympäröi isot maatalousalueet.
Ennen junan lähtöä ehdimme vielä kierrellä hetken Alburytä, eikä siellä ollut juuri mitään erityistä katsottavaa tai koettavaa.
Tällä ajoreitillä tuli tutuksi pienet ja ilmeiltään hieman kulahtaneet pikkukaupungit. Ostimme vielä matkaevääksi take away ruokaa junassa syötäväksi.
Jätimme vuokra-automme Alburyhin, josta jatkoimme junalla kohti Melbournea.
Junalippu Alburystä Melbourneen maksoi noin 30 € henkilöltä ja matka-aika oli 3½ tuntia.
Junat eivät kyllä olleet ollenkaan Eurooppalaista tasoa.
Hieman kulahtaneet junat olivat kuitenkin aivan täynnä, joten lippu kannattaa varata hyvissä ajoin.
Junassa oli ravintolavaunu, jonka tarjonta oli melko heikko. Vielä kun kuumanvedenkeitinkin oli rikki, ei ostettavaksi jäänyt mitään.
Onneksi olimme varautuneet matkalle take away ruoalla ja omilla juomilla. Taas matka Scrabble esiin ja pelamaan, matka sujui oikein rattoisasti.
Myöhään iltapäivästä saavuimme Melbournen uudelle juna-asemalle, josta suuntasimme hotellille.
Melbourne
Tiesimme, jo mennessämme Melbourneen, että se ei ole varsinainen nähtävyyskaupunki vaan enemmänkin kokemuskaupunki. Hotellimme sijaitsi alueella, jossa oli runsaasti katutaidetta. Katutaide onkin yksi Melbournen nähtävyys ja useampi kuja Melbournen keskustassa onkin omistettu katutaiteelle.
Meidät kuitenkin yllätti täysin Melbournen keskusta-alueen pienuus. Keskustassa voi hyvin liikkua jalan.
Toinen mahdollisuus on liikkua ilmaisella City Circle –raitiovaunureitillä, joka kiertää Melbournen merkittävimpien nähtävyyksien kautta.
Kaupungin Circle Tram Tour raitiovaunut ovat tärkeä osa Melbournen julkisen liikenteen järjestelmää.
Raitiovaunut kulkevat 12 minuutin välein ja koko kierroksen kiertäminen kestää noin 50 minuuttia.
Melbournen keskustassa oleva Chinatown on melko pieni, eikä se ole yhtä värikäs kuin monissa muissa suurkaupungeissa. Chinatown onkin nykyään suosittu ruokapaikka-alue, jossa on paljon erilaisia ruokapaikkoja tarjolla.
Melbournessa on hyvä mahdollisuus nauttia makuelämyksiä myös maapallon jokaiselta kolkalta. Myös erilaiset noutoruokalat ja ruokatoimitukset ovat erittäin suosittuja. Sellaiseen mekin sorruimme.
Parlamenttitalo on avoinna yleisölle sellaisina päivinä kun siellä ei ole istuntoa. Meiltä parlamentin sisätilat jäivät väliin, mutta aivan keskustassa oleva parlamenttitalo kerää runsaasi ihmisiä istuskelemaan sen portaille. 
Southbank rantakatu on täynnä sisä- ja ulkokahviloita, ravintoloita ja elävää viihdettä.
Alueella onkin kiva istuskella ja nauttia maailman menosta tai sitten voi lähteä vaikka jokiristeilylle Yarra-joelle.
Alue on erittäin suosittua ulkoilualuetta ja siellä on paljon ihmisiä liikkeellä.
Alueella on myös paljon katsottavaa.
Melbournen ehkä kuuluisin nähtävyys on Federation Square, jota voi pitää keskustan olohuoneena.
Paikka sijaitsee lähellä Southbankkia.
Federation Squaren sisätiloista löytyy museoita ja ulkona on erilaisia tapahtumia.
Paikalla on aina paljon ihmisiä.
St Paulin katedraali sekä historiallinen Flinders Streetin juna-asema sijaitsevat aivan Federationin Squaren vieressä.
Juna-asemaa vastapäätä on suuri julkisen liikenteen keskus.
St Paulin anglikaani kirkko oli ihan mielenkiintoinen paikka. Tosin katolisten kirkkojen loistoon se ei yltänyt.
Queen Victoria Market on ihan käymisen arvoinen paikka ja sieltä löytyy vaikka mitä. Maanantaisin ja keskiviikkoisin tori on kiinni, mutta muina aikoina se on vilkas kauppapaikka.
Torilla on toimintaa ympäri vuoden ja Australian talvella on torilla Winter Night Market. Tuolloin tori on auki myös keskiviikkoiltaisin kesäkuusta aina elokuuhun.
Tunne on melkoinen, kun hehkuviiniä tarjoillaan keskellä meidän kesää ja ihmiset lämmittelevät ulkotulien luona toppatakeissa.
Tori on aivan Melbournen keskustan tuntumassa ja sieltä onkin hauska näkymä ympäröiviin pilvenpiirtäjiin.
Melbournen kasvitieteellinen puutarha Royal Botanic Gardens on valtava puisto, jossa on runsas kasvimaailma. Paikkaa kehutaan kovasti. Siellä voi nähdä monia harvinaisempia kasveja, mutta myös kasveja joita kasvaa yleisesti isojen kaupunkien ulkopuolella. Me emme vierailleet puistossa, koska lähdimme katsomaan samoja kasveja Great Ocean Roadin varrella oleviin kohteisiin.
Great Ocean Road on yksi maailman hienoimmista maisemareiteistä. 250 km mittainen, merimaisemainen, vuoristoinen ja metsäinen maisemaosuus tarjoaa mainion katsauksen alueen luontonähtävyyksistä.
Olimme varanneet itsellemme paikat kokopäivän retkelle, jonka hinta oli reilu 80 € henkilöltä.
Minibussi tuli hakemaan meidät hotellilta, jonne se myös meidät iltamyöhällä palautti.
Noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta oleva Torquayn kaupungin Bell Beach oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme, jossa nautittiin teet ja pientä syötävää. Paikka on etenkin surffareiden suosima ja myynnissä alueen kaupoissa olikin paljon lautailuun liittyvää.
Matka jatkui eteenpäin tien kulkiessa aivan rannan vieressä.
Maisemat olivat kerrassaan upeita.
Pysähdyimme lounastamaan Apollo Bayssä, josta jatkoimme matkaa kohti the Great Otway National parkkia.
Matkalla bongasimme tien vierestä luonnonvaraisia koaloja, joita pysähdyimme kuvaamaan.
Paikalle oli pysähtynyt myös paljon muita, jotka halusivat kuvan puussa ruokailemassa olevasta koalasta.
Puissa oli myös upeita eri kokoisia ja papukaijoja, joiden upeaa väriloistoa ihailimme.
Linnut olivat kovin äänekkäitä ja ne pitivätkin melkoista meteliä.
Luonnonpuistoalueella pääsimme kiertämään patikointireitin sademetsässä, joka oli taas aivan erilainen kuin pohjoisosan tai Blue Mountainin sademetsät.
Luonnonpuistossa olisi ollut paljon erilaisia patikointireittejä ja myös vesiputouksia, mutta aikaa niille patikoimiseen ei tällä retkellä ollut.
Vaikka retkellä oli paljon erilaisia pysähdys ja vierailukohteita, ei missään tullut liian kiireisen oloista tunnetta.
Matkan aikataulu oli onnistuttu laatimaan hyvin, ja 13 tunnin retkestä jaksoi hyvin nauttia.
Sademetsävierailun jälkeen ajoimme kohti Port Campbellin luonnonpuistoa, jossa sijaitsee 12 apostoliksi nimetty kalkkikivimuodostelma, joka oli ehkäpä koko reitin parasta antia.
Paikka oli kerrassaan upea ja jylhät pystysuorat kallioseinämät ja niitä vasten iskevät aallot olivat todellakin mykistävä näky.
Alueen tutkimiseen oli varattu reilusti aikaa ja halutessaan pääsi laskeutumaan rappusia pitkin osalle ranta-aluetta.
Alueella oli valtavasti turisteja ja parkkialueet olivat tupaten täynnä.
Viivyimme paikalla aina auringonlaskuun saakka ja saimme vangittua upean ja värikkään auringonlaskun juuri ennen paluumatkaa takaisin Melbourneen.
Auringonlaskun värit olivat juurikin tämän kuvan kaltaisia.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä ruokailemaan ja siitä sitten ajoimmekin pimeässä illassa kohti Melbournen kaupunkia.
Vaikka retki oli pitkä ja siihen sisältyi paljon istumista rallikuski Vataseksi itseään luulleen bussikuskin kyydissä, oli se hintansa väärtti.
Melbourne Museum ja Royal Exhibition Building rakennus ja sen ympärillä oleva puisto ovat kuvauksellisia.
Museossa ja näyttelytilassa on taiteen ja kulttuurin harrastajille paljonkin katsottavaa.
Jos ei kuitenkaan halua tutustua rakennuksen sisäosiin on sen ulkopuolella olevassa puistossa mainio mahdollisuus rentoutua ja viettää aikaa.
Melbournea pääsee ihailemaan korkeuksista monestakin paikasta.
Me tyydyimme tällä kertaa ihailemaan yöllistä Melbournea oman hotellihuoneen koko seinän kokoisen ikkunan takaa.
Jos haluaa katsella Melbournea korkeuksista, kannattaa mennä Eureka Towerin 88 kerrokseen, jossa on muusta rakennelmasta ulkoneva lasikotelo, joka ulottuu kolmen metrin etäisyydelle rakennuksen seinästä, siis aivan tyhjän päälle.
Tämä kokemus maksaa yhteensä noin 24 €. Ensin maksetaan 14 € hintainen lippu näköalatasanteelle ja sitten maksetaan erikseen pääsystä lasiselle ulokkeelle 10 €.
Lasiulokkeella lippuun sisältyy lasin rikkoutumisen äänitehosteet, joka antaa tunteen jalkojen alla olevan lasin särkymisestä. Torniin voi ostaa kokopäivälipun, jolloin näköaloja pääsee ihailemaan myös illalla.
Toinen mainio paikka ihailla Melbournea korkeuksista on mennä Rialto Towersin 55 kerrokseen, jossa sijaitsee Melbourne Observation Deck näköalatasanne ja ravintola. Pääsymaksu on 8 €.
Tutustuimme myös yhteen Melbournen lähiöistä.
Matkustimme junalla 20 minuuttia ja kiertelimme paikkaa ja ihmetellen, miten lähiö oli kuin oma pieni kaupunki.
Kävimme lounaalla mainiossa ruokapaikassa, joka oli tehty entiseen kirkkoon.
Kauempaa oli myös hienoa ihailla Melbournen siluettia.
Meillä oli myöhäinen lento ja olimmekin vielä varanneet hotellihuoneemme ylimääräiseksi vuorokaudeksi, jotta saimme levätä hieman ennen pitkää seuraavaa lentoa Hong Kongiin.
Myöhäisen ajankohdan takia halusimme levätä hotellilla niin pitkään kuin mahdollista ja mennä kentälle mahdollisimman täsmästi. Siispä otimme hotellilta taksin Melbournen lentokentälle. Taxi maksoi noin 45 €. Kentälle olisi päässyt myös lentokenttäbussilla, jonka hinta olisi ollut 9 €.
No Comments