Sevilla
Karavaani kulki Malagasta Osuman kautta kohti Sevillaa. Olimme vuokranneet auton, jolla pääsi kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa parhaiten perille. Saavuimme Sevillaan myöhään iltapäivästä.
Asetuimme Sevillasta vuokrattuun asuntoon, joka sijaitsi aivan kuuluisan sienen Metropol Parasol, Setas de Sevillan vieressä.
Asunto oli mainio olo- ja makuuhuoneen sekä keittiön asunto hyvällä paikalla.
Siitä olikin sitten mainio singahdella tutkimaan uudemman kerran tarkemmin Sevillaa.
Olemme käyneet Sevillassa useammankin kerran, mutta aivan varmasti näin isosta kaupungista löytyy paikkoja ja tapahtumia, joihin ei aiemmilla kerroilla ole tullut tutustuttua.
Nyt oli aikaa seuraavat seitsemän viikkoa tutkia kaupunkia ja sitä ympäröiviä alueita.
Aiemmista Sevillan käynneistä ja sen nähtävyyksien esittelyistä voit lukea täältä ja täältä.
Sevilla sai alkunsa muinaisena iberialaisena asutuksena Guadalquivir joen varrella, josta se foinikialaisten, roomalaisten ja visigoottien vaikutuksien kautta muuttui merkittäväksi kaupungiksi.
Muslimivallan aikana siitä tuli Isbiliyya ja yksi Al-Andalusin loistavimmista keskuksista.
Kristittyjen 1248 valloituksen jälkeen Sevilla kukoisti erityisesti 1500-luvulla Espanjan imperiumin kauppakeskuksena.
Kauppakeskuksen siirtyminen Cádiziin 1717 Guadalquivirin madalluttua sekä vuonna 1755 kaupunkia kohdannut tuhoisa maanjäristys aiheutti kaupungin taantumisen. Kriisien jälkeen kaupunki elpyi vähitellen ja on nykyään Andalusian pääkaupunki sekä yksi Espanjan tärkeimmistä kulttuuri- ja historiallisista kaupungeista.
Sisämaassa sijaitseva Sevilla on oiva kohde kaupunkilomailuun.
Kaupungissa asuu noin 700 000 asukasta ja koko metropolialueella noin 1,5 miljoona asukasta, mikä tekee siitä Espanjan neljänneksi suurimman kaupungin.
Kaupungista on erinomaiset yhteydet Malgaan sekä Madridiin, minkä takaa hyvä juna- ja bussi verkosto sekä kaupungin läheisyydessä oleva lentokenttä.
Sevillaa pidetään Espanjan ja maailman merkittävimpänä Flamenco kaupunkina. Parillisina vuosina syyskuussa järjestettävä flamencofestivaali Bienal de Flamenco houkuttelee paikalle tanssinharrastajia ympäri maailman. Ei siis ihme, että Flamenco asuja myyviä kauppoja ja katuesiintyjiä oli siellä sun täällä.
Flamenco kauppojen lisäksi Churrot olivat kaupungin suuri myyntiartikkeli. Niin paikalliset, kuin turistitkin tuntuivat olevan tässä kaupungissa Churrojen suuria ystäviä.
Varsinkin viikonloppuisin paikalliset nauttivat kyseistä herkkua aamupalaksi paksun ja kuuman suklaadipin kera ja turistit ostivat niitä isoissa rasioissa kioskeista, jotka olivat erikoistuneet Churroihin.
Melkoisia kaloripommejahan nuo rasvassa valmistetut taikinatikut ovat, eivätkä kyllä edes kovin hyviä.
Myös pienissä leipomoissa myynnissä olevat eri täytteillä valmistetut pienet pasteijat tekivät kauppansa.
Eipä auttanut paikan vaihto. Sää jatkui vielä pari viikkoa todella kylmänä ja sateisena.
Vettä tuli päivittäin ja taas varoitusviestit puhelimiin aktivoituivat.
Sen muutaman kerran, kun aurinko tuli pilven takaa virnuilemaan helmikuun alkupuolella, kylmä tuuli piti huolen, että edes keväinen auringon lämpösäteily ei tuntunut missään.
Onneksi säät muuttuivat helmikuun puolenvälin jälkeen.
Mr.Pillipiipari nokkahuiluineen oli sitten parkkeerannut meidän parvekkeemme alle, ja varannut siitä katusoittopaikan.
Soitto alkoi aamulla, lakkasi siestan ajaksi, mutta takuuvarmasti hän soittimineen palasi sen jälkeen ja soitto sitten jatkui koko loppupäivän.
Välillä otti ihan kuuloluuhun saman kappaleen toisto, välillä paremmin, välillä huonommin.
Toinen meistä mietti, miten tuon nokkapillin saisi vaimennettua?
Yhtenä mahdollisuutena mietimme oman nokkahuilun ostamista ja ruveta kilpailevaksi piipariksi alakoululaisille ja heidän vanhemmilleen varsin tutulla kappaleella ”Ostakaa makkaraa, markalla ja kahdella jo paljon saa”. Ehkäpä rinnakkaissoitto olisi karkottanut kaverin?
No pillitystähän me sitten kuunneltiin koko Sevillassa oloajan. Kait kaikkeen tottuu, mutta totta puhuakseni, niin ei muuten totu.
Tulihan koettua myös reissussa sairastuminen.
Sinnikäs kolmen viikon flunssa, jumitti toisen osapuolen keuhkoihin ja korvaan, joka sitten puhkesi ja valui märkää.
Kätevä nettivastaanotto englantia puhuvalle lääkärille sujui ajanvarauksesta reseptiin viidessätoista minuutissa.
Vielä kun lähin apteekki sijaitsi samalla kadulla kuin asuntomme, oli lääkkeetkin haettu ja ensimmäinen antibioottipilleri nielaistu alle puolessa tunnissa.
Liekö Espanjaa kovia koetellut korona-aika syynä tehokkaaseen etähoitoon?
Sevillassa on mahdollista liikkua sekä ratikalla, metrolla, että bussilla. Ratikan ja bussin ladattavan yhteismatkakortin voi ostaa paikoista, joissa on korttitunnus. Kortti leimataan kulkuvälineessä ja sitä voi käyttää useampi henkilö kerrallaan. Sellainenhan se oli sitten hankittava. Metroon on oma erillinen lippunsa. Turisteille on myös tarjolla erilaisia lippukomboja.
Iglesia Colegial del Divino Salvadorin kirkko sijaitsi asuntomme lähellä olevalla aukiolla, jossa kävimme jokusen kerran viinilasillisella.
Olemme vierailleet kirkossa aiemminkin, mutta pitihän siellä käydä uudestaan.
Kirkko on yksi Sevillan kolmesta UNESCON maailmanperintökohteesta.
Se rakennettiin vuosien 1679 ja 1712 välillä vanhan Almohad moskeijan jäänteille, jotka puolestaan rakennettiin roomalaisten ja visigoottilaisten rakenteiden päälle.
Kirkko ei ole kovin kummoinen ulkoapäin, mutta sen sisätilat ovat oikea barokkitaiteen näyttely, jossa on alttaritauluja, veistoksia ja merkittävien sevillalaisten taiteilijoiden maalauksia.
Sisäänpääsy kirkkoon maksaa 7 €, mutta jos aikoo vierailla myös katedraalissa ja sen tornissa, kannattaa ostaa yhdistelmälippu näihin kolmeen kohteeseen, mikä tulee halvemmaksi.
Me emme tällä kertaa menneet katedraaliin sisälle, sillä olemme siellä vieraillee jo kahdesti aiemmin.
Sevillassa riittää kirkkoja, joista useimmat ovat sisätiloiltaan mielettömän upeita, kannattaakin kurkistaa, jos kirkkojen ohi kävelee.
Olimme myös ostaneet liput FC Sevillan ja Deportivo Alavésin väliseen LaLigan jalkapallo-otteluun, joka pelattiin Sevillan LiRamón Sánchez-Pizjuánin stadionilla. Liput maksoivat 50 € kappale ja ihan ei sentään piippuhyllylle jouduttu.
Olin yrittänyt varata istumapaikat aika keskeltä, mutta kuitenkin rivin reunasta läheltä portaita, jotta pääsisimme jo hyvissä ajoissa ennen matsin loppua poistumaan ja välttämään suurimman ihmispaljouden.
Onneksi sunnuntain päiväpelistä, joka oli muutettu lauantai iltaan tuli aurinkoinen. Vielä, kun ympärillä oli sankka joukko tosifaneja, saimme mainion kokemuksen isosta liigapelistä ja äänekkään kiivaasta tunnelmasta.
Satuimme myös tapaamaan kolme suomalaista, jotka olivat ottamassa osaa Sevillan maratonille ja lupasimmekin mennä heitä sitten kannustamaan.
Aurinkoisena päivänä oli ihan yes kävellä maraton alueella ja aistia kivaa urheilutunnelmaa.
Vielä, kun Suomen Alisa voitti komiasti naisten maratonin, oli keväisen aurinkoinen päivä pitkään kestäneen sadekauden jälkeen bueno.
Plaza Espanjalla kävimme muutamaankin otteeseen ja aina se oli enemmän tai vähemmän täynnä porukkaa.
Edellisellä reissulla menimme sinne aamun sarastaessa ja vielä silloin ei ollut ihmisiä juurikaan liikkeellä, mutta nyt jo heti klo 11 jälkeen paikka täyttyi niin paikallisista, kuin turisteistakin.
Ihanaa siellä on kierrellä kiireettömästi ja ihastella erilaisia esityksiä, joita oli kymmenittäin. Paikka on myös uskomattoman kaunis iltavalaistuksessa.
Aurinkokin vihdoin palasi maisemiin ja lämpötilatkin nousivat humisten.
Myös asunnon kelju kosteus, jota ei tahtonut ilmalämpöpumpulla saada pois katosi.
Aiemmat rajut tulvat ja sateet olivat niissä kohdin luonnon mieleen, missä maa jaksoi imeä itseensä veden. Hujauksessa puut rupesivat vihertämään ja ihmisten päältä katosivat toppatakit.
Setas de Sevillan alueelle rupesi kerääntymää porkkaa niin valoisan- kuin pimeänkin aikaan.
Monet tulivat myös paikalle ihastelemaan Setas de Sevillan valoesitystä.
Kaikki terrassit olivat täynnä ja aukiolla oli paljon erilaisia musiikkiesityksiä.
Ilo ilmoista oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä heti maaliskuun alkupuolella saapui uusi, jo tämän talvikauden kolmas iso myrsky Regina, joka toi jälleen kerran mittavat millimetrit vettä, tuulta ja kylmää ilmaa. Tässä kohtaa ei hymyilyttänyt.
Kävimme myös kokemassa Guadalquivir joella tunnin kestävän jokiristeilyn, joka oli no joo… 17,50 € maksava risteily kannattaa varata netistä, koska lippuluukulta ja turistipaikoista sen hinta oli yli 20 €. Parasta antia risteilyllä olivat sillat ja erikoiset rakennukset, eipä juuri muuta.
Sevillan Alcázar on UNESCOn maailmanperintökohde, ja se on yksi maailman vaikuttavimmista palatsikomplekseista.
Mudejar-, goottilainen, renessanssi- ja barokkityylit sekoittuvat paikassa, luoden kauniin ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.
Palatsin puutarhat ovat Sevillan kaupungin vanhimmat.
Palatsi on Euroopan vanhin edelleen käytössä oleva kuninkaallinen palatsi, jota Espanjan kuningasperhe käyttää edelleen virallisena Sevillan asuinpaikkanaan.
Olemme vierailleet Real Alcázar de Sevillassa aiemminkin.
Viime kerran Sevillan vierailulla se jätettiin väliin, mutta kun aikaa nyt oli, niin päätimme pyörähtää siellä uudestaan.
Sevillan Alcázaria käytettiin kuvauspaikkana Game of Throne sarjan viidennellä ja kuudennella tuotantokaudella Dornen vesipuutarhana. Paikassa on myös kuvattu televisiosarjan Emerald City.
Alcázar on erittäin suosittu vierailukohde ja lippu kannattaakin hankkia ennakkoon netin kautta.
Virallisten sivujen kautta pääsee myös varaamaan eri hintaisia lippuja sekä hyödyntämään esim. eläkeläisalennuksen.
Pienenä vinkkinä, aamun ensimmäiset ja iltapäivän viimeiset vierailuajat ovat selvästi vähemmän ruuhkaisia. Paikka on avoinna talviaikaan klo 9.30 – 17.
Useimmat Sevillan nähtävyyksistä on valaistu ja ne ovatkin ilta-aikaan varsin komeita. Kannatti siis yrittää olla illan virkku.
Palacio de las Dueñas oli jäänyt aiemmilla kerroilla käymättä, mutta asia korjattiin tällä kerralla.
Palacio de las Dueñas on saanut nimensä Santa María de las Dueñasin luostarista.
Luostari sijaitsi palatsin vieressä, mutta se purettiin vuonna 1868.
Casa Palacio de las Dueñas rakennettiin 1400-luvun lopulla, aikana, jolloin kaupungin talous kasvoi voimakkaasti. Aluksi palatsin omisti Pinedan perhe, mutta perhetragedian jälkeen heidät pakotettiin myymään talo maksaakseen lunnaita vangitusta perheenjäsenestä.
Villanueva del Ríon viidennen markiisin ja Alban neljännen herttuan avioliiton jälkeen palatsi on tunnettu Sevillassa myös nimellä Casa de Alba.
Palatsilla on 500 vuotta historiaa, mikä näkyy renessanssityylisessä arkkitehtuurissa, johon on sekoitettu maurilaisia ja goottilaisia vaikutteita.
Kauniissa palatsissa on nähtävää. Upeat sisäpihat, puutarhat ja majesteetilliset huoneet tekevät vaikutuksen.
Kevät teki kovasti tuloaan, kuten myös pääsiäisen aika.
Kuukausi ennen pääsiäistä aktivoituivat eri Veljeskuntien yhteisöt.
Via Crucis – Ristin tie kulkueita oli ympäri kaupunkia, samoin kuin erilaisia konsertteja ja tapahtumia kirkoissa, joissa esille tuotiin isoja Krusifikseja.
Huomasi hyvin, että Sevillan alue on erittäin uskonnollista, sillä tapahtumissa oli aina todella paljon ihmisiä.
Viikonloppuisin kaupungissa oli myös erilaisia markkinoita, joissa muutamissa mekin sitten kierreltiin.
Matkapäivät Sevillassa oli sitten taputeltu ja oli aika taas vaihtaa maisemaa.
Aamun aikaiset askeleet suuntasivat juna-asemalle vuokraamaan autoa viikoksi, jonka jälkeen tavarat lastattiin kyytiin ja nokka käännettiin parin Espanjalaisen kohteen kautta kohti Portugalia ja sitten kotia.
Sevilla on ihan kiva kaupunki vierailla ja nähtävää on, mutta ei sinne parkkiin pidemmäksi aikaa kuitenkaan toistamiseen aiota jäädä.
No tuokin asia tuli sitten selvitettyä. Karavaani jatkoi matkaansa.
No Comments