Postojna
Kun auto oli palautettu Ljubljanaan, oli aika hypätä Postojnaan menevään junaan ja ruveta taas junailijoiksi.
Junailu on edullista ja sujuvaa Sloveniassa.
Olimme ostaneen hieman yli 6 € maksavat liput Postojnaan, jonne juna meidät sitten kuljetti tunnissa ja vartissa.
Pistetään hieman minuutteja lisää, sillä nyt myöhästyttiin reilusti. Onneksi ilmastointi junassa toimi, sillä ulkoilman + 35 ei houkutellut.
Saavuimme pienelle Postojnan juna-asemalle, josta matka jatkui sitten kohti Postojnan luolia ja siellä sijaitsevaa hotellia, tosin taas mutkan kautta.
Juna oli reilusti myöhässä ja me keskellä newerhoodia.
Juna-aseman seinässä oleva numero ei yhdistänyt taksiin.
Joku kanssakulkija, paikallinen sanoi, että kaupungin kolmesta taksista yksi on lopettanut, toinen haihtunut ilmaan ja kolmas toimii ja tulee, jos tulee.
Tuli ihan vaan mieleen yksi koronareissu Marienburgin linnaan, voit lukea sen täältä.
Joku paikallinen sitten soitti taxin, jota siinä odoteltiin ainakin puolituntia. Ei tullut taksia, ei. Sitten paikalle ilmestyi avulias nuoripari, joka raivasi autoon tilaa meille ja laukuille. Tosin syliin sain miehen työpaikan ensihoitorepun. Veivät meidät hotelille saakka. Uuf, että maailmassa on vielä auttavaisia ihmisiä. Heppuli on tulossa Suomeen syksyllä työnsä takia, katsotaan, saadaanko silloin kiitosvelka maksettua.
Postojna sijaitsee Pivka joen laaksossa, läntisessä Sloveniassa, Krjanskan alueen sisäosissa.
Se on vain vajaan 50 kilometrin päässä Italian puolella olevasta Triestestä ja reilun 60 km päässä Slovenian Adrianmeren rantakaupungeista.
Postojnan alue on kuin suoraan jännityskirjan sivuilta.
Lumoava satulinna ja erilaiset maanalaiset käytävät sekä mahtavat tippukivimuodostelmat olivat käyntilistalla.
Näiden paikkojen aukioloajat ja lippukombot kannattaa katsoa suoraan luolaston sivuilta.
Slovenian sydämessä sijaitseva noin 10 000 asukkaan Postojna tunnetaan luonnonkauneudestaan ja matkailukohteistaan. Alue on luonnonihmeiden ja historiallisten paikkojen aarreaitta, joka houkuttelee niin seikkailijoita, kuin historian ystäviäkin.
Kaupunki on suosittu matkailukohde, vaikkei kaupungissa itsessään ole paljoa katsottavaa.
Postojnan ympäristön nähtävyydet, kuten Postojnan luola, Predjaman linna sekä Proteus Vivarium saavat ihmiset jäämään kaupunkiin.
Jos kaupunkiin jää, niin kannattaa poiketa kauniissa barokkityylisessä Pyhän Tapanin kirkossa, jossa on upeita freskoja ja taideteoksia.
Myös Postojnan museo on käymisen arvoinen. Historiallisessa rakennuksessa Postojnan keskustassa sijaitseva museo tarjoaa kiehtovan katsauksen kaupungin ja ympäröivän alueen historiaan ja kulttuuriin.
Hotel Jama
Majoituimme Postojnan luolien lähellä olevaan Hotel Jamaan. Hotelillakin on oma tärkeä paikkansa maan historiassa.
Hotellin avaaminen ylellisine huippumoderneine mukavuuksineen vuonna 1971 oli yksi entisen Jugoslavian pyrkimyksistä kuvata itseään osana modernia ja edistyksellistä maailmaa, ja se toimi.
Hotellista tuli välittömästi hitti, joka vauhditti merkittävästi Postojnan matkailun kehitystä ja houkutteli niin korkea-arvoisia henkilöitä kuin uteliaitakin vierailemaan Euroopan suurimpaan tippukiviluolaan.
Postojnan luolan vieressä oleva hotelli on rakentamisestaan lähtien majoittanut miljoonia luolassa vierailleita turisteja.
Vuoteen 1991 asti hotellissa oli muutakin toimintaa ja sen 28 vuotta piilossa ollut kaksoiselämä paljastui, kun sitä remontoitiin vuonna 2016.
Sisäpihalla oleva umpinainen teräsovi, johon rakennustyöläiset eivät vaihtaneet avainta häiritsi Postojna Cave yhtiön toimitusjohtajaa, joka määräsi oven leikattavaksi auki.
Kun ovi murrettiin vuonna 2016, sen takaa paljastui piilopaikkoja, jotka olivat täynnä kilometrien pituisia pölyisiä johtoja, ääninauharullia ja satoja pinoja paperilomakkeita.
Nämä olivat jäänteitä salaisesta viestintäkeskuksesta, joka oli hylätty ja unohdettu vuodesta 1991 lähtien, kymmenen päivää kestäneen Slovenian itsenäisyyssodan ja Jugoslavian hajoamisesta alkaneiden tapahtumaketjun seurauksena.
Kaikki tavarat ovat edelleen siinä kunnossa, miten Jugoslavian valtion turvallisuuspalvelu UDBA kiireesti poislähtiessään ne jätti.
Hotel Jama rakennettiin strategisesti merkittävään Postojnan kaupunkiin, jossa oli tuolloin myös sotilastukikohta, joten tärkeiden poliittisten henkilöiden virta sinne oli käytännössä taattu. He olivat luultavasti valvontaoperaatioiden pääkohteita.
Syvällä hotellirakennuksessa oli piilossa viestintäkeskus, joka palauttaa kävijän kylmän sodan aikaiseen tunnelmaan ja itäblokin maiden jännittäviin poliittisiin tapahtumiin.
Jonkun nuuskijanenä oli jo tässä kohtaa viritetty.
Esillä on poikkeuksellisia teknologisia laitteita, joita käytettiin yksilöiden ja tärkeiden poliitikkojen salakuunteluun. Vierailukäynnin yhteydessä pääsee kuulemaan entisen Jugoslavian turvallisuuspalvelun salakuuntelunauhoitteita.
Vierailu salaisissa huoneissa on mahdollista erillisellä maksulla, vaikkei olisikaan hotellin vieraana.
Vierailu on kuin pakohuonepeli, jossa pääsee etenemään aina seuraavaan pisteeseen, kun on ensin ratkaisut kussakin tilassa olevan arvoituksen.
Hotellihuoneen peililasia oleva suihku ja vilkas mielikuvitus oli yön aikana pistänyt dekkariaivot vauhtiin ja olin kyllä yön aikana seikkaillut taas ja vaikka missä.
Postojnan luolat
Kaupungissa vierailevan yksi must kohde on Postojnan luola, Postojnska jama.
Postojnska jama on laaja maanalainen luolastolabyrintti, jonka Pivka joki on muovannut miljoonien vuosien aikana.
Ollaanhan mekin kaikenlaisia tippukiviluolia koluttu, mutta nyt vastaan tuli aatelien aateli. Postojnan luola on yksi Euroopan suurimmista luolajärjestelmistä, jossa pääsee näkemään maanalaista eläimistöä.
Kyseessä ei ole vain yksi luola, vaan sarja luolia, saleja ja käytäviä.
Nämä luolat ovat yli 24 km pitkiä ja kaksi miljoonaa vuotta vanhoja.
Vaikuttavasta luolastosta tuli jo 1800-luvulla niin suosittu matkailunähtävyys, että luolaan asennettiin sähkövalot ennen kuin edes pääkaupunki Ljubljana oli saanut sähköverkkonsa.
Hyppäsimme sähköllä käyvään luolajunaan, joka vei meidät syvälle maanalle.
Eipä taas tarvittu paljoakaan mielikuvitusta, kun verkkokalvoille ilmestyi kohtaus Indiana Jones elokuvan Tuomion temppelistä, jossa Indy ja hänen pieni apurinsa kiitävät kaivosvaunulla hurjaa vauhtia maanalaisilla raiteilla.
Tunnelma oli kuin huvipuiston vuoristoradan tai kummitusjunan kyydissä, suurten tippukivipylväiden ja valaistujen tunneleiden läpi. Tunnelit olivat välillä kapeita ja matalia, välillä taas eteen avautui valtavat tippukivisalit, jotka valaistuina olivat kerrassaan upeita.
Junan pääteasemalta jatkettiin 1,5 km luolakierrosta jalkaisin.
Luolan lämpötila on ympäri vuoden vajaat kymmenen astetta, joten hellevaatteissa ei ainakin tunnin kestävälle kierrokselle kannata lähteä.
Kävelyreitti on helppokulkuinen, joten tämä paikka sopii myös liikuntarajoitteisille.
Luolan kammioiden koko ja muoto vaihtelevat, mutta missään vaiheessa ei ahtaanpaikankammosta ole pelkoa. Välillä kierros vei hämmästyttävän korkeisiin saleihin, joissa oli todellakin tilan tuntua. Isoimmassa salissa pidetään myös konsertteja.
Postojnan luolissa elää Olmeja, erikoisia sokeita sammakkoeläimiä.
Luolan vieressä olevassa Vivarium näyttelytilassa pääsee ihmettelemään näitä vaalean kuultavia 25–30 cm pitkiä otuksia, jotka voivat elää jopa 100 vuotta vanhaksi ja olla syömättä jopa 10 vuotta.
Melkoinen laihdutuskuuri.
Olmien epätavallinen ulkonäkö on ruokkinut mielikuvitusta vuosisatojen ajan. Postojnan asukkaat uskoivat, että luolassa asui kauhea lohikäärme. He päättelivät, että nämä oudot olennot olivat lohikäärmeen poikasia. Ensimmäiset tiedot Postojnan luolassa elävän kauhean lohikäärmeen poikasista ilmestyivät jo 1600-luvulla.
Tarinat lohikäärmeen poikasista herättivät kiinnostusta myös tiedemiesten keskuudessa.
1700-luvulla biologit kilpailivat, melkein taistelivat, kuka saisi ensimmäiseksi esiteltyä uuden eläinlajin Postojnan luolasta.
Giovanni Antonio Scopoli oli ensimmäinen ja vuonna 1768 lohikäärmeen poikasille annettiin tieteellinen kuvaus ja latinankielinen nimi Proteus anguinus. Jopa Charles Darwin kirjoitti näistä uskomattomista Postojnan maanalaisista olennoista teoksessaan Lajien alkuperästä.
Olmeja tavataan vain Dinaarisen karstialueen maanalaisissa vesistöissä, pääasiassa Sloveniassa ja erityisesti Postojnan luolassa.
Sen verran suositusta turistikohteesta on kysymys, että lippu tai lippukombo kannattaa hankkia etukäteen.
Tippukiviluolaan pääsee ainoastaan opastetuilla kierroksilla, joiden kuukausittain vaihtuva aikataulu kannattaa tarkistaa virallisilta nettisivuilta.
Vierailukierrokset myydään aikataulutettuna, joten kannattaa varata oma kierrosaika etukäteen, jotta saa itselleen sopivan aikataulutuksen.
Kun luolavierailu oli tehty, oli aika palata taas maankamaralle ja helteiseen ulkoilmaan. Siispä sähköjunan kyytiin ja kohti päivänvaloa. Oli muuten mainio kokemus.
Predjama
Hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseva Predjaman 1200-luvulta peräisin oleva linna on maailman suurin luolalinna, joka on listattu Guinnessin ennätysten kirjaan.
Linna mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1274, jolloin Aquileian apotit rakennuttivat sen ja loivat sille goottilaisen ilmeen.
Myöhemmin uudet omistajat Lueger suvusta rakensivat sen uudelleen. Linna on yksi Slovenian kuuluisimmista nähtävyyksistä.
Linna on kuuluisa dramaattisesta sijainnistaan ja mielenkiintoisesta historiastaan.
123 metriä korkeaan pystysuoraan seinään louhittu Predjaman linna vartioi linnan alla olevan luolaston sisäänkäyntiä.
Predjaman linna tunnettiin pahamaineisena rosvojen piilopaikkana.
Linnaan liittyy slovenialainen legenda, jossa Robin Hoodin kaltaisen ryöväriparonin toiminta aiheutti Sloveniaa hallinneille Habsburgeille päänvaivaa.
Predjaman linnaa tukikohtanaan 1400-luvun lopulla pitänyt Erazem Jamski eli Erazem Lueger riitautui Habsburgien kanssa ja uhmasi hallitsijaa.
Habsburgit lähettivät armeijansa vangitsemaan Erazemia. Erazem Lueger linnoittautui linnaansa ja vuoden sekä yhden päivän ajan hän piti piirittäjiä pilkkanaan livahtamalla linnasta salakäytäviä pitkin ulos hakemaan ruokaa ja juomaa, sekä tuoreita kirsikoita, joilla hän heitti piirittäjiään, kertoakseen, että hän kulki missä halusi.
Linnan alla on suuri luolasto, jossa hän säilytti linnaan salakuljetettuja tavaroita ja ruokaa.
Legendan mukaan lahjottu palvelija petti Erazemin ilmoittamalla tämän sijainnin laittamalla kynttilän palamaan käymälään, kun paroni meni tarpeilleen.
PUM ja yksi tykinkuula riitti surmaamaan ryöväriparonin housut nilkoissa, sillä käymälä oli linnoituksen heikoin kohta muurin seinässä.
Erazemin rakkaan kerrotaan haudanneen hänen ruumiinsa kylän keskelle Surullisen Jumalanäidin kirkon eteen ja istuttaneen sen päälle lehmuksen.
Kunnioitettavasta iästään ja ontosta rungostaan tunnettu lehmus seisoo edelleen paikallaan.
Väkivaltaisen historiansa vuoksi linnassa huhutaan kummittelevan, ja sitä tutkittiin paranormaalin toiminnan varalta vuonna 2008.
Kummituksia eikä haamuja näkynyt, eikä ääniä kuultu linnavierailumme aikana. Tarua vai totta koko kummittelujuttu?
Linna on ollut myös lukuisten dokumenttien- ja elokuvien näyttämönä. Näistä näkyvimpiä ovat Ghost Hunters Internationalin jäsenten dokumentti realitysarja ja elokuva Armor of God.
Reilu vuorokausi oli varattu Postojnaan ja hyvin se riitti, sillä itse kaupungissa ei näiden supernähtävyyksien lisäksi ollut oikein mitään.
Matka jatkui alkuillasta junalla kohti Koperia.
Halusimme varmistaa, että ehdimme junaan ja pyysimme hotelin respaa tilaamaan meille taxin juna-asemalle.
Kun sen taxin kanssa oli hotelille tullessa haastetta, varmistin moneen kertaan respasta, että taxi tulee sovitusti. Kyyti tuli, mutta ei se taxi ollut, jonkun kaveri oli hoidettu messiin. Samapa tuo, saimme kyydin.
Juna puksutti kauniiden maisemien läpi reilun tunnin, kunnes saavuimme Adrianmeren ranalla sijaitsevaan Koperiin.
Valoisaa iltaa oli vielä tovi jäljellä ja ilma oli lämmintä.
Luojan kiitos ilma oli viilentynyt kymmenen astetta edellisistä illoista.
+ 23 kostean lämmintä riitti oikein hyvin. Lähdimme vielä syömään ja ihailemaan pimenevässä illassa rannan valoja ja aaltojen liplatusta.
No Comments