Varaždin
Varaždin sijaitsee noin 90 kilometriä Zagrebista.
Kaupunkiin pääsee Zagrebista junalla tai bussilla, mutta meillä oli allamme poikkeuksellisesti auto, jolla ajoimme ensin Varaždiin ja sitten hurautimme lentokentälle, jonne jätimme auton ja suuntasimme kohti kotia.
Olimme aamusta aikaisin liikkeellä ja hieman sumuinen sää siivitti matkaamme. Päiväksi oli onneksi luvattu aurinkoista säätä.
Tunnin ajomatkan päässä Zagrebista pohjoiseen sijaitsevaa Varaždia mainostetaan maan barokkihelmenä. Melko pieni kaupunki olikin kaunis kuin karkki.
Varaždin on onnistunut läpi historiansa olemaan omanlaisensa.
Vaikka kaupunki sijaitsee Steiermarkin, Međimurjen, Zagorjen ja ylemmän Dravan laakson historiallisten alueiden risteyksessä ei se koskaan kuulunut mihinkään näiden alueiden kulttuuripiireistä.
Kaupunki on kuitenkin aina ollut enemmän tai vähemmän Unkarin vaikutuspiirin alla ja merkittävää olikin Kroatia-Unkarin kuninkaan vuonna 1209 kaupungille antama peruskirja, joka myönsi kansalaisille kuninkaallisen vapaakaupungin oikeudet.
Pikku Wieniksikin nimetty vajaan 50000 asukkaan Varaždin on entinen Itävalta-Unkarin keisarikunnan tukikohta, joka tunnetaan runsaasta barokkiarkkitehtuuristaan.
Hienojen palatsien ja kirkkojen Varaždin oli Habsburgien linnoituskaupunki ottomaaneja vastaan.
Vuonna 1776 Zagrebista tuli Habsburgien monarkiaan kuuluvan Kroatian kuningaskunnan hallinnollinen pääkaupunki.
Varaždin oli Kroatian pääkaupunkina vuosina 1756–1776, jolloin neljä suurta tulipaloa ja rutto tuhosi Zagrebin, miksi Kroatian hallituksen kotipaikka siirrettiin hetkellisesti Varaždiniin.
Kahdenkymmenen pääkaupunkivuoden aikana Varaždiin rakennettiin valtava määrä upeita rakennuksia.
Kaupungista olisi hyvinkin voinut tulla Kroatian pitkäaikainen pääkaupunki, ellei vuoden 1776 suurta tulipaloa olisi tapahtunut.
Tulipalo syttyi kaupungin olkikatolla paikallisen pojan huolimattomuudesta.
Nälkäisen sian jahtaamaksi joutuneen pojan tupakka putosi rutikuiville heinille ja sytytti taloja tuleen.
Tuli levisi kaupungin muurien ulkopuolella oleviin taloihin ja nielaisi nopeasti koko kaupungin liekkeihin.
Kun kauppiaskodin kellariin piilotettu ruuti vielä räjähti ja aiheutti entistä enemmän tuhoa sekä ruokki lisää paloa, ei mitään ollut tehtävissä.
Palo jatkui kaupungin tuhoamista kolme päivää.
Palon loputtua voitiin vain todeta, että 80 prosenttia Varaždinin kodeista ja rakennuksista oli palanut poroksi.
Kuninkaallinen neuvosto, parlamentti, aatelisto, lukuisat kansalaiset ja käsityöläiset hylkäsivät hiiltyneen rauniokaupungin ja pääkaupunki siirrettiin takaisin tuhoista toipuneeseen Zagrebiin.
Suuri osa tuhoutuneesta Varaždin kaupungista rakennettiin uudelleen ja 1800-luvun alussa se oli taas ottanut paikkansa menestyneenä kaupan ja teollisuuden keskuksena.
Silkin ja tiilien valmistus kukoisti, käsityö ja kauppa kehittyivät.
Stari Grad eli Vanha kaupunki on kaupungin sydän.
Vanhassa kaupungissa oleva linna on konkreettinen osa Varaždinin historiaa. Vehreällä kukkulalla seisova kahden vallihaudan, laskusillan ja vartiorakennuksen ympäröimä hohtavan valkoinen Varaždinin linna on kaupungin ikoninen symboli.
Linna rakennettiin pitämään ottomaanit loitolla kaupungista.
1100-luvulta lähtien rakennettu linnoitus sai goottilaisen ilmeen ja pyöristetyt tornit lisättiin linnaan vasta 1500-luvulla.
Sukupolvien ajan linna oli Erdödy dynastian kotipaikka.
Nykyisin Varaždinin linna toimii kaupunginmuseona.
Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, koska ne vaihtelevat päivien mukaan. Sisäänpääsymaksu museon on 5 €. Jos aikoo vierailla myös Herzer palatsin ja Sermage palatsin museossa kannattaa saman tien ostaa 12 € maksava yhdistelmälippu.
Linnan lähellä oleva vartiotorni on jäänne entisestä laajemmasta puolustusjärjestelmästä, joka ympäröi linnoitusta.
Torni rakennettiin 1500-luvun jälkipuoliskolla sotilaiden majoittamiseen, mutta se toimi myös linnoituksen kapteenin asuntona.
Toisin kuin muut Vanhan kaupungin ulkoisen linnoituksen osat, tämä torni on säilynyt kokonaisuudessaan, samoin kuin sen laskusilta, joka aikoinaan erotti linnoituksen vapaasta kuninkaallisesta Varaždinista. Nykyään voi sanoa laskusillan yhdistävän Vanhan kaupungin ja linnan toisiinsa. Tornin pohjakerroksessa on pieni taiteilijayhdistyksen galleria.
Vanhan kaupungin tavoin myös Varaždinin kuninkaallisella vapaakaupungilla oli joskus muureja.
Ne kuitenkin purettiin 1800-luvun alussa, kun Varaždin tarvitsi kipeästi tilaa laajentuakseen.
Nykyään ainoat jäännökset muureista ovat 1500-luvulta peräisin olevat pohjoiset eli wieniläiset kaupungin portit.
Itse kaupungissa pärjää hyvin jalkaisin, sillä alue on laajalti autotonta kävelykatualuetta.
Mukulakivikadut kuiskivat menneisyyden tapahtumista.
Kaupungin keskustasta löytyy kaunis Kroatian kansallisteatteri.
Wieniläiseen tyyliin suunniteltu rakennus on peräisin 1800-luvulta. Rakennuksen ympärillä on myös runsaasti pieniä kahviloita, putiikkeja ja gallerioita.
Taukopaikaksi kannattaa valita Kavana Grofica Maricaan, joka on kuin kopio wieniläisestä kahvilasta.
Kavana Grofica Marica on enemmän kuin pelkkä kahvila.
Se on paikka yhteydenpitoon ystävien, perheen ja työtovereiden kanssa.
Nytkin paikka terasseineen oli aivan täynnä väkeä. Kahvilassa on laaja valikoima herkullisia leivoksia.
Pyhän Nikolauksen kirkko Crkva Sv. Nikole juontaa juurensa 1000-luvulle.
Kirkon nykyinen ilme on osittain 1700-luvun puolivälistä sekä tuhoisan tulipalon jälkeen tehdyistä korjaustöistä, joissa kuitenkin säilytettiin barokkityyli.
Kirkosta erillään olevassa tornin seinässä voi nähdä kivikarhun.
Karhu on legendan mukaan päätynyt kirkontornin seinään rakennustöiden aikana.
Koska kirkolla ei ollut omaa tornia, päättivät varaždinilaiset rakentaa seurakuntakirkon kylkeen korkean ja näyttävän kivikellotornin.
Vanha legenda kertoo, että Varaždinin ensimmäisen kirkon paikalla asui aikoinaan karhuperhe pentuineen, jonka kirkon rakentajat ajoivat pois luolastaan.
Häädetty karhu palasi kotipaikalleen kirkon valmistuttua ja huomasi, ettei vanhaa luolaa tai muita karhuja enää ollut, niinpä karhu kivettyi surusta.
Tornin rakentajat säälivät kivettynyttä karhua ja muurasivat sen tornin seinään muistoksi tapahtuneesta.
Kuningas Tomislavin aukiolta, Trg Kralja Tomislavalta, jota paikalliset kutsuvat Korzoksi, lähtee kävelykatuja moneen suuntaan.
Kiertelemällä kaduilla ja pikku kujilla vastaan tulee monia upeita rakennuksia.
Myös aukiota reunustaa monta upeaa rakennusta. Varaždinin kaupungintalo vie suuren osan aukion yhdeltä kokonaiselta sivulta. Vastakkaisella puolella on Varaždinin katedraali. Molemmilla pitkillä sivuilla on useita barokki- ja rokokoopalatseja kauniilla yksityiskohdilla.
Varaždinin kaupungintalo on peräisin vuodelta 1523.
Se on yksi Euroopan vanhimmista raatihuoneista.
Rakennus toimii edelleen raatihuoneena ja jos vierailee lauantaina toukokuun puolivälin ja lokakuun puolivälin välisenä aikana, pääsee seuraamaan vahdinvaihtoseremoniaa klo 11.
Sinisissä univormuissa ja seremoniaalisissa hatuissa olevat vartijat suorittavat hienon vahdinvaihtoseremonian Varaždinin kaupungintalon edessä.
Perinne juontaa juurensa itse Varaždinin kaupunginkaartin perustamiseen, jonka Habsburgien keisarinna Maria Theresa perusti vuonna 1750.
Vartijat käyttävät perinteisiä Grenadier univormuja ja karhunnahkahattuja, aivan kuten aikoinaan Varaždinia vartioineet purgaritkin käyttivät.
Vain syntyperäiset Varaždinin asukkaat voivat liittyä tähän historialliseen yksikköön.
Seremonia itävaltalaisvalmisteisin jalkaväkikiväärein, jotka ovat peräisin 1800-luvulta sekä päätteeksi kumahtava tykinlaukaus olisi varmasti ollut mainio tapahtuma.
Me kuitenkin olimme kaupungissa lokakuun käännyttyä jo loppupuolelle, joten esitystä ei enää silloin pidetty. Nämä kuvat onkin otettu kaupungin virallisilta turistisivuilta. Purgarit, on listattu UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnönluetteloon.
Kaupungin katedraali tunnetaan virallisesti Neitsyt Marian taivaaseenastumisen katedraalina.
Kaupungin keskustassa sijaitseva kaunis pastellin vaaleanpunainen katedraali on upea niin ulkoa, kuin sisältäkin.
Katedraali oli kaupungin ensimmäinen suuri barokkirakennus, jonka jesuiitat rakensivat 1640-luvulla.
Katedraali on avoinna vierailijoille aikaisesta aamusta iltaan, paitsi kirkollisten toimitusten aikana.
Katedraalin viereen rakennettiin luostari, joka pian rakentamisen jälkeen historiallisen myllerryksen seurauksena menetti kirkkotehtävänsä.
Rakennuksen käyttötarkoitus muuttui jesuiittakiellon ja Paavalin luostarin lakkauttamisen jälkeen.
Ennen lakkauttamista jesuiitat viimeistelivät kompleksin rakentamalla sinne Gymnasiumin. Koulu oli maan kolmanneksi vanhin ja nykyään paikassa toimii Organisaatio- ja informatiikan tiedekunta.
Crkva sv. Ivana Krstitelja Fransiskaanikirkon sisustus on äärimmäisen arvokas, ja erityinen nähtävyys on saarnastuoli 1600-luvun toiselta puoliskolta.
Kompleksiin kuuluvan luostarin vieressä on rakennus, jonka pohjakerroksessa on entinen fransiskaanien apteekki.
Varsinkin apteekilla on taidehistoriallista arvoa, sillä sen katossa on upeat 1700-luvun freskomaalaukset. Lisäksi rakennuksessa oli sairaala, joten se toimi myös osana kaupungin maallista elämää.
Kirkon kellotorni on 54,4 metriä korkea ja kaupungin korkein rakennus.
Kirkon eteläseinässä on aurinkokello, joka näyttää tarkan ajan aurinkoisena päivänä.
Tunnin klappi taitaa tulla kellonaikaan kesäkuukausina, kun Eurooppa siirtyy kesäaikaan.
No kappas, näitä Grgur Ninskin patsaita isoine varpaineen on siis muuallakin kuin Splitissä.
Olihan se kiillotettava tätäkin isovarvasta varmuuden vuoksi onnen toivossa, ties vaikka kohdalle osuisi tupla onnet.
Patsaita on tehty kolme kappaletta.
Tämä patsas tehtiin Splitiä varten, mutta sen mitat olivat liian pienet ja se sopi täydellisesti tänne, joten kaupunki sai oman patsaansa. Lisäksi yksi patsas löytyy Ninistä.
Muzej Anđelan Enkelimuseossa tai oikeammin kaupassa ja näyttelytilassa on nähtävänä Zeljko Prstecin luoma teos ja hänen barokkiset enkelimaalauksensa.
Paikka on kiinni sunnuntaisin, mutta muina päivinä se aukeaa klo 10.
Paikan sulkeutumisajat kannattaa tarkistaa netistä.
Kukaan ei tiedä tämän legendan alkuperää, mutta tarinan mukaan Varaždin on kaupunki, jossa enkelit nukkuvat.
Pieniä, pulleita, hymyileviä ja joskus jopa tuhmia enkeleitä on piilotettu ikkunoihin sekä kattojen alle tuomaan onnea ja iloa.
Varaždini ollessa pääkaupunki Draškovićin palatsissa istui Kroatian parlamentti, ja vuoden 1767 tulipaloon asti se oli myös kuninkaallisen kuvernöörineuvoston eli silloisen hallituksen kotipaikka.
Kunnostuksen yhteydessä palatsi palautettiin alkuperäiseen ulkomuotoonsa, ja erityisen näkyvällä paikalla on Drašković suvun suuri kullattu vaakuna sen kiviportaalissa.
Varaždinin kaupunginmuseoon kuuluva, upeassa kunnossa oleva 1600-luvun Sermagen palatsi sisältää kaksi suurta taidekokoelmaa saman katon alla.
Paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin.
Museon yhtenä osastona toimii myös Vanhojen ja nykymestarien galleria.
Vuodesta 1939 lähtien galleriaan on kerätty yli 5300 taideteosta, jotka on jaettu 10 erilliseen kokoelmaan. Ulkopuoli kiinnosti tällä kertaa enemmän kuin sisäpuoli. Olemme nyt rampanneet niin monissa museoissa ja gallerioissa, että kiintiö oli täynnä.
Maailmassa on monia romanttisia paikkoja, joihin voi lukita rakkauden riippulukolla.
Usein miten paikat ovat sillankaiteita, mutta kun Varaždinissa ei ole vettä eikä siltaa, niin rakkauslukoista on tehty osa taideteosta. Hieno idea!
Hieman erilainen kohde vierailulle olisi voinut olla Herzerin palatsissa, jonka entomologian museossa on esillä noin 4 000 yli hyönteistä. Tämä paikka skipattiin, ei oikein ötökät jaksaneet innostaa.
Ennen kuin käänsimme renkaat kohti lentoasemaa, kävimme vielä pyörähtämässä paikallisella torilla. Lauantai oli selvästi toripäivä ja kaupungin pienellä torilla kävi kuhina. Muutenkin aurinkoinen syksyinen sää oli houkutellut paljon kaupunkilaisia liikkeelle.
Kohti kotia
Reilu kaksiviikkoinen matka läheni loppuaan ja oli heitettävä hyvästit auringolle sekä lämmölle ja asennoiduttava pian todella alkavaan syksyyn.
Matkan mainiot muistot mukana suuntasimme Zagrebiin Franjo Tudjmanin lentoasemalle.
Autonvuokraus kaikkialla Kroatiassa oli sujuvaa ja helppoa ja sitä voi suositella. Tiet olivat hyvässä kunnossa, opasteet olivat pääsääntöisesti hyviä ja liikennekulttuuri oli maltillista. Vuokra-auto jätettiin lentoasemalle ja suuntasimme turvatarkastukseen ja syömään ennen myöhäistä lentoa Varsovan kautta kohti kotia.
Totta kai lento lähti myöhässä kohti Varsovaa ja tiukka vaihtoaika kutistui vielä tiukemmaksi.
Zagrebin lento toimi syöttökoneena ja aika moni muukin kuin me hermoili tiukkaa jatkolentoa Varsovasta eteenpäin.
Ehdimme kuin ehdimmekin Helsingin lennolle, joka lähti ajallaan ja saapui reilussa etuajassa perille, mikä oli erityisen kiva yllätys.
Aikasäästöä yömyöhällä tuli melkein tunti, kun vielä saatiin matkalaukkukin melkein ekana.
Olihan ollut vaiheikas parin viikon matka ja matkaan oli mahtunut monenlaista.
Lähestyttäessä Helsinkiä mietin, mitä jäi matkasta mieleen.
Bosnia ja Hertsegovina etenee pienin askelin ilman EU-tukia ja sen kyllä huomasi monessa kohdassa. Vaikka maata hajottaneesta sodasta on jo aikaa, voi sen ikävän varjon ja kansallisuuksien väliset jakolinjat vieläkin aistia.
Montenegrossa oli pöhinää. Paikkoja rakennettiin sekä kunnostettiin vauhdilla. Maa aikoo napata osansa Adrianmeren lomailukohteena pysyvästi, merkit olivat selvästi ilmassa.
Kaunis Kroatia ja sen upea rannikko ei ole enään mikään edullinen lomailukohde. Euron myötä hinnat ovat, ei ollenkaan kukkaroystävällisiä.
Mainiot muistot mielessä oli hyvä palata Suomen syksyyn ja ruveta suunnittelemaan kesän lomamatkaa. Olemme nyt parina kesänä suosineet Pohjoismaita. Olisikohan se nyt junailukierroksen vuoro Ruotsissa vai Sveitsissä?
No Comments