Krka kansallispuisto ja Šibenik
Krka kansallispuisto
Reilun tunnin ajomatkan päässä Splitistä sijaitseva Krkan kansallispuisto on suosittu päiväretkikohde. Kansallispuisto tunnetaan etenkin paratiisimaisen kauniista vesiputouksistaan. Sinne siis.
Olimme vuokranneet auton pariksi päiväksi Splitistä, tehdäksemme sateliittimatkoja lähialueille.
Vaikka moniin naapurikaupunkeihin pääseekin bussilla, niin autolla eri paikkoihin liikkuu näppärämmin, eikä silloin ole kiinni aikatauluista.
Suuntasimme heti aamusta auringon juuri alkaessa nousta Krkan kansallispuistoon. Tarkoituksena oli olla paikalla hyvissä ajoin aamusta, jottei turistibussit olisi vielä ehtineet kohteeseen ja saisimme kuvata paikkaa rauhassa.
Klo 10 eteenpäin parkkipaikka olikin sitten jo täynnä ja bussia bussin perään saapui alueelle.
Puisto oli vielä lokakuussa avoinna klo 8-18.
Suuntasimme Skradin sisäänkäynnille.
Puistoon on useita sisäänkäyntejä ja kannattaakin tarkistaa ne ja suunnitella reitti etukäteen, jotta pysäköintipaikka osuu parhaiten omalle reitille.
Dubrovnikistä ja Splitistä tultaessa Lozovacin ja Skradin sisäänkäynnit ovat lähimpänä.
Eri sisäänkäyntien luona on myös erilaiset järjestelyt pysäköimiseen, jos liikkuu omalla autolla.
Lozovasin pääsisäänkäynnillä on isot ilmaiset parkkialueet, kun taas Skradissa parkkialueet ovat rajalliset ja osittain maksulliset.
Skradista itse puistoon pääsee kävellen 5 km reittiä pitkin tai sitten veneellä, jonka 20 minuuttia kestävä kuljetus sisältyy parkkilipunhintaan.
Me menimme Lozovacin sisäänkäynnille, josta ilmainen puistobussi sitten kuljetti meidät alas sisäänkäynnin portille.
Yes, meitä oli vain kaksi pariskuntaa aamun ensimmäisessä bussissa.
HOX! Älä vaan lähde kävelemään laakson pohjalle tai sieltä ylös, sillä sen verran pitkä ja jyrkkä on kävelymatka.
Kansallispuistossa on erimittaisia patikointireittejä, mutta myös pyöräilyreittejä. Lisäksi veneellä voi siirtyä paikasta toiseen aina puiston halki kansallispuiston toiseen päähän ja siellä oleville nähtävyyksille.
Sisäänkäynti puistoon maksoi lokakuussa 20 € ja sesonkiaikaan sen hinta on 40 €. Ostimme kokopäivän lipun, jolla pääsi puiston kaikkiin osiin.
Yhtään en ihmettele, miksi Krka on niin suosittu.
Krkan kansallispuiston kristallinkirkkaat vedet, upeat vesiputoukset ja mahtavat maisemat tekevät siitä oikeutetusti yhden Kroatian suosituimmista paikoista.
Krkalla on ollut kansallispuiston asema vuodesta 1985.
Suuri, 109 neliökilometrin suuruinen puistoalue on kerrassaan upea. Siellä elää lähes 900 erilaista kasvilajia sekä yli 200 lintu- ja 18 erilaista kalalajia. Ihanan rehevä kasvusto raamittaa kauniisti vapaana juoksevia pieniä ja isompia puroja.
Lähdimme kiertämään noin 3,5 km pituista Skradin kävelykierrosta, matka ei tuntunut missään upeaa aluetta ihaillen.
Alueella oli hienosti rakennetut leveät ja helppokulkuiset patikointipolut siltoineen.
Polun voi kiertää molempiin suuntiin. Me lähdimme vastapäivään, jossa pääputous jäi viimeiseksi herkkupalaksi.
Tosin näin päin kierrettäessä pääputouksen jälkeen edessä on jyrkkä mäki takaisin bussin noutopaikalle. Kierroksella ei ole mitään tauko- tai vessapaikkoja, joten hyvien kenkien lisäksi mukaan kannattaa ainakin varata juomapullo. Kahvila-alue ulottuu kierroksen alku- tai loppupäähän ja voin vain kuvitella miten ruuhkainen se on kesäaikaan. Klo 10 ne vasta availivat luukkujaan.
Krkan kansallispuistossa Kroatian Dalmatian alueella on monia uskomattomia vesiputouksia, mutta ehkä tunnetuin ja upein on alueen alku- tai loppupäässä oleva Skradinski Buk.
Suurin syy vesiputouksen maagiseen viehätykseen on sen valtava koko, sillä Krka- ja Čikola joet yhdistyvät ja laskevat alas lähes kilometrin pituisessa vesiputouksessa.
Vesiputouksen pauhu ja sumuna putouksesta nousseet vesipisarat yhdessä nousevan auringonsäteiden kanssa loivat maagisen tunnelman. Taianomaisessa aamunaikaisessa puistossa oli liikkeellä meidän lisäksemme vain muutama muu.
Millä kaikilla sanoilla näkymää voisikaan kuvata? Verkkokalvot räpsivät kameran tahtiin, kun noita upeita maisemia talletti, niin muistiin kuin kameraankin. Lintujen viserrysten lisäksi vain veden solina tai putousten pauhu säesti vesihöyryssä tanssivien auringonsäteiden kanssa matkantekoa.
Kun aamunsäteiden kaunistama upea Skradinski bukin putouskierros oli kierretty, oli tarkoituksena vielä jatkaa kansallispuistossa muiden osien kiertämistä.
Nautimme aamupalan parkkialueen yhdessä kahvilassa ja laskeskelimme saapuvien bussien määrää ja jonona parkkialueelle suuntaavia pikkuautoja.
Onneksi ehdimme alta pois. Lähtöä tehdessämme puistoon saapui aamun ensimmäinen ryysis. Joku varmaan ilahtui, kun sai lähdettyämme aivan eturivin parkkipaikan.
Kun Skaddinski Bulkin alue oli kuvattu ja kierretty, lähdimme autolla kohti Visovacin saarta. Matka autolla kohteeseen kesti parikymmentä minuuttia kapeita, mutta hyväkuntoisia teitä pitkin. Lähdimme kiertämään aluetta vastapäivään.
Visovacin saari on pieni kuvapostikorttisaari keskellä Krka jokea.
Pienellä saarella on kirkko ja sinne pääsee vierailemaan.
Upean näkymän Visovacin saarelle saa näköalapaikalta, joka on lähellä Kroatian kuninkaan Petar Svačićin muistomerkkiä.
Näköalapaikka on juuri ennen, kun tie tekee sarjan hiusneulamutkia laskeutuakseen Stiniceen, laituriin, josta myös lähtevät veneet saarelle.
Saarelle pääsee myös toiselta rannalta, jossa varsinainen vierailukeskus sijaitsee.
Peilityyni järvenpinta ja aurinkoinen keli sekä hiljaisuus oli yhdistelmä, joka kummasti rauhoitti.
Emme menneet saarelle vaan pienen tauon jälkeen jatkoimme autolla matkaa Roški Slap vesiputouksille.
Ajomatka seuraavaan kohteeseen oli noin puolituntia. Tällä alueella ei sitten kunnon parkkipaikka-aluetta olekkaan. Onneksi sille pienelle alueelle, joka toimi parkkialueena saimme auton jätettyä.
Myös tämän putouskokonaisuuden ympärillä kulkee noin puolentoista kilometrin pituinen patikkapolku.
Lähdimme kiertämään polkua taas vastapäivään.
Tälläkään osuudella vastaan ei tullut kovinkaan montaa muuta kulkijaa, joten saimme ihastella myös näitä maisemia melkein yksinämme.
Alueen ehdoton vetonaula ja ykköskohde on Roški Slap, joka muodostuu Krka joen ja Visovac järven koskemattoman kauneuden välisistä vesiputouksista.
Kanjonien vesisuppiloiksi muotoilemat Roški Slapin kaulakoruina tunnetut kaskadit ulottuvat yhteensä noin 650 metrin matkalle ja niiden kokonaiskorkeusero on noin 25 metriä.
Alueella on myös Oziđana pećinan luola, jonne päästäkseen on kiivettävä 517 askelmaa.
Luola on tärkeä esihistoriallinen paikka ja arkeologiset tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet, että ihmiset ovat asuneet luolassa ajoittain ainakin viimeisen seitsemäntuhannen vuoden ajan.
Luola oli jostain syystä juuri vierailumme aikana kiinni, joten emme lähteneet tekemään pelkkää porrastreeniä tällä kertaa. Tosin ylhäältä olisi varmasti saanut kaulakoruputouksesta paremman kuvan.
Erityisen houkutteleva kohde vierailijoille on kunnostettu vesimylly taukopaikkoineen.
Vesimyllyn kohdalla on mainio paikka pysähtyä ja vaikka kastella varpaat viileän raikkaaseen virtaavaan veteen, sillä myllyn vesi virtaa osittain pitkin taukopaikan terassia.
Aiemmin sai uida Skradinski bukin putousten alueella, mutta nyt se on kielletty. Sen sijaan uimareille on varattu pulahduspaikka Roški Slapin alueelta.
Tässä kohtaa järvialuetta Krkan rannat on ollut yhdistettynä tiellä jo roomalaisesta kaudesta lähtien ja mehän tietysti hyödynsimme tämän mahdollisuuden ajamalla kapeaa siltaa järven toiselle rannalle.
Silta on todella kapea, yksisuuntainen kulkuväylä, jonka liikennevirtaa ohjaa liikennevalot.
Onneksi sillalla ei nyt ollut satapäistä turistiparvea, sillä auto mahtui juurikin sillalle, jossa ei enää tilaa olisi ollut jalkapatikalla oleville. Taas mietin sesonkiajankohtaa, että minkälaisia vaaratilanteita, tunteenpurkauksia ja aikahukkaa nämä ruuhkasumput saavatkaan aikaan?
Kun alue oli kierretty, matkaa jatkettiin autolla kohti Krkan luostaria Pravoslavni manastir Krkaa.
Matka luostarille kesti reilun puoli tuntia.
Luostari sijaitsee rinteessä ja sinne päästäksemme ajoimmekin melkoisia hiusneulamutkia.
Maisemat matkalla olivat huisit. Alkava syksy oli jo hyvää vauhtia värjäämässä vuorenrinteitä väriloistoon.
Luostari on ollut ortodoksisten munkkien asuttama vuosisatoja ja se on edelleen Kroatian tärkein toiminnassa oleva Serbian ortodoksinen luostari.
Arkkienkeli Mikaelille omistettu luostari on perustettu vuonna 1345, mutta sen kristillinen alkuperä on kuitenkin paljon vanhempi.
Luostari tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän bysanttilaista ja välimerellistä arkkitehtuuria, ja se sijaitsee rauhallisella paikalla Krka joen yläpuolella.
Luostarillekin pääsee veneen kyydissä, mutta alhaalta rannasta onkin sitten melkoinen kapuaminen ylös luostarille.
Luostarialueella pääsee tutustumaan luostarin sisäpihaan, kirkkoon ja museoon.
Kompleksin alla luonnonmuovaamassa luolajärjestelmässä on katakombit, joissa on varhaiskristillisiä graffiteja, mahdollisesti jopa 1. vuosisadalta.
Paikallinen tarina kertoo, että tässä piilossa olevassa kirkossa vieraili Pyhä Titus ja mahdollisesti jopa Pyhä Paavali, ristinmerkki siis tälle paikalle.
Krakan alueen kiertäminen autolla on helppo ja melko aikatehokas tapa nähdä koko luonnonpuisto.
Tiet oli hyvässä kunnossa ja kohteisiin oli helppo löytää.
Parkkialueiden riittävyys on varmasti kesäaikaan haaste, meitä se ei nyt haitannut.
Jos haluaa kulkea koko puistoalueen veneellä, joutuu eri osuuksilla vaihtamaan venettä, koska luonnonpuiston eri alueiden välissä on laskevia vesiputouksia. Venekyyti on aikataulutettu ja sen kyydissä luonnonpuistokierros viekin sitten ihan koko päivän.
Krakaa oli kierretty reilu puolikas päivä. Emme enään lähteneet kiertämään yläosaa kansallispuistosta, sillä korkeimmat putoukset olivat kuulemma juuri nyt melko vähävesisiä ja melko vaisuja. No onhan noita korkeita putouksia tullut matkoilla nähtyä. Päätimme säästää aikaa ja käänsimme auton nokan kohti Šibenikkiä ja sitten Splittiä.
Šibenik
Paluumatkalla Krkan luonnonpuistokierrokselta poikkesimme Šibenikiin.
Pieni Šibenik on vähemmän tunnettu kohde Kroatian rannikolla, mikä näkyikin heti katukuvassa.
Turisteja ei ollut kaupungissa juuri nimeksikään ja tuli tunne, että taitaa kaupunki vasta harjoitella massaturismin vastaanottamista. Paikka poikkesi selvästi muista käymistämme rannikkokaupungeista.
Reilun kolmenkymmenentuhannen asukkaan kaupunki tunnetaan kirkoistaan, linnoituksistaan ja Vanhasta kaupungista.
Ihan vähän noita kirkkoja ei kaupungissa olekaan, vain vaivaiset 24 kirkkoa.
Kaupungin ympärillä on lisäksi neljä muinaista linnaketta.
Šibenikin nähtävyydet ovat pääosin Vanhassa kaupungissa ja sen ympäristössä, mutta osa linnakkeista on korkeilla kukkuloilla.
Toisin kuin muut Adrianmeren rannikon kaupungit, jotka kreikkalaiset, illyrialaiset ja roomalaiset perustivat, Šibenikin perustivat slaavit.
Šibenik tunnettiin aikoinaan nimellä Sebenico.
Šibenik tiedetään mainitun ensi kerran vuonna 1066 kuningas Petar Krešimir IV:n määräyksessä.
Šibenik sai kaupunginoikeudet vuonna 1298 ja kaupungin merkittävimmätkin nähtävyydet ovat peräisin keskiajalta.
Kaupungin historia ei kulje muutenkaan ihan samaan tahtiin muiden rannikkokaupunkien kanssa. Vuonna 1412 Venetsian tasavalta sai sen lopulta haltuunsa Unkari–Kroatialta. Tätä kaupunkia eivät ottomaanit ikinä valloittaneet.
1300-luvun loppupuolelta 1600-luvun puoliväliin kaupunki eli kulta-aikaa, jolloin se vaurastui etenkin suolan ja viinin myynnin avulla.
Kaupunki sai menestykseen osansa myös merenkulusta ja Krkan kansallispuiston joen myllyistä.
Kaupungin kukoistava kulta-aika kuitenkin loppui lyhyeen, sillä 1600-luvun puolivälissä kaupunkiin iski rutto, joka vei mennessään yli 90 % kaupungin asukkaista.
Vaikka kaupungin alkuhistoria eteni omaa polkuaan, niin loppuosa historiasta sitten seuraakin samaa kaavaa, kuin muillakin alueen kaupungeilla. Vuonna 1797 se liitettiin Napoleonin Illyrian provinsseihin ja vuonna 1815 Itävallan keisarikuntaan. Ennen Jugoslaviaan liittämistä aluetta hallitsi Italia.
Kaupungin labyrinttimaiset kadut ja melkoiset korkeuserot lukuisine kiviportaineen tekevät kaupungista sokkelon ja vaikeakulkuisen.
Kaupungissa on todella paljon portaita, miksi kulkeminen siellä voi olla haasteellista.
Šibenikissä väitetäänkin olevan enemmän portaita, kuin missään muussa Kroatian kaupungissa ja tuota väittämää on helppo uskoa.
Kaunis keskiaikainen Tasavallan aukio ja sen elegantit venetsialaistyyliset rakennukset ja aatelisten palatsit tekevät tästä kaupunginosasta kauniin.
Tasavallan aukiolla sijaitseva Šibenikin kaupungintalo vaurioitui vuoden 1943 ilmahyökkäyksessä pahoin ja se on restauroitu alkuperäiseen loistoonsa.
Šibenikin Pyhän Jaakon katedraali Katedrala Sv. Jakova on Šibenikin sydän.
Upea katedraali on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
Katedraali sijaitsee lähellä merenrantaa, portaikon yläpäässä Piispanpalatsin vieressä, pienellä aukiolla, joka oli aikoinaan muinaisen kaupungin sydän.
Katedraalia alettiin rakentamaan vuonna 1431 ja sen rakentaminen kesti yhteensä yli sata vuotta.
Koska rakentaminen aloitettiin goottilaisella ajalla ja se päättyi vasta renessanssin aikana, on katedraalin arkkitehtuuri varsin moninainen ja mieleenpainuva.
Katedraali on rakennettu kokonaan paikallisesta – sekä kuuluisasta Bračin kalkkikivestä.
Tämä rakennusihme pysyy kasassa kokonaan toisiinsa kiinnitettävien kivien avulla, jossa ei ole käytetä nauloja, liimaa, sementtiä tai muitakaan kiinnikkeitä.
Yksi katedraalin mielenkiintoisimmista koristeista on julkisivussa olevat kasvokuvat 72 kaupunkilaisesta, jotka edustavat tavallisia Šibenikin kansalaisia 1400-luvulta. Kirkon julkisivussa on myös Šibenikin suojeluspyhimys Pyhä Mikael, jonka hahmo löytyy myös Šibenikin vaakunasta.
Katedraalin sisällä on paljon mielenkiintoista katsottavaa ulkokuoren lisäksi. Paikka on avoinna päivittäin ja sisäänpääsymaksu oli 6,50 €, kannattaa käydä.
Lähellä katedraalia on neljä 1400-luvulla rakennettua kaivoa, jotka rakennettiin korjaamaan vesipulaa sotilaallisten saartojen ja kuivien kausien aikana.
Venetsian hallinnon aikana rakennettiin suuri vesisäiliö entiseen Dominikaaniseen kartanoon.
Se oli ainoa vesisäiliö, joka rakennettiin kaupungin muurien ulkopuolelle.
Nykyään tämä historiallinen paikka on kunnostettu ja se toimii erilaisten tapahtumien pitopaikkana, ja sen terassilla on kalanruotokuvioinen punaisilla kivillä päällystetty terassi, joka muistuttaa alkuperäistä 1400-luvun suunnittelua.
Kiinnostava kohde on keskiaikainen välimerellinen puutarha, joka on osa Pyhän Laurentiuksen kirkko- ja luostarikompleksia.
Puutarha oli unohdettu lähes sadan vuoden ajan, kunnes se kunnostettiin vuonna 2007.
Paikalliset lukiolaiset ovat vastanneet puutarhan hoidosta kunnostuksen jälkeen, ja hyvin ovat sitä hoitaneetkin.
Puutarhassa voi ihailla aromaattisia kasveja sekä lääke- ja koristeyrttejä. Paikan ihanassa puutarhakahvilassa on myös mainio hetki, ihan vaan hengähtää kahvikupposen kera.
Kaupungin monista kirkoista, suurin osa on suljettu tai muussa, kuin pyhissä toimituksissa.
Kirkot ja luostarit tarjoavatkin kesäisin konsertteja ja muita lyhyitä musiikkihetkiä.
Kaikkien pyhien kirkko on pieni, kaunis keskiaikainen kirkko.
Vaikka kirkko ei ollut auki on sen portaikolta ainutlaatuinen valokuvausmahdollisuus.
Viehättävä Sv. Barbara kirkko sijaitsee katedraalin takana.
Kirkossa on ainutlaatuinen julkisivu 24 tunnin kellolla ja kahdella pienellä kellotornilla.
Lisäksi kirkon fasadia koristaa oven yläpuolella oleva Milanon Boninon 1400-luvulta peräisin olevaa Pyhän Nikolauksen patsas.
Alun perin 1600-luvun puolivälissä Pyhälle Benedictukselle omistettu kirkko vihittiin myöhemmin uudelleen Pyhälle Barbaralle.
Kirkko toimi sotilasvarastona ennen kuin siitä tuli kirkkotaiteen museo.
Nyt kirkko oli korjauksessa ja sen sisälle ei ollut asiaa.
Kirkkojen lisäksi päänähtävyyksiä ovat viime vuosina entisöidyt linnoitukset, joista vanhin linnoitus Tvrđava Sveti Mihovil kohoaa ylväänä kaupungin keskiössä.
Linnoitus sijaitsee jyrkällä, kallioisella kukkulalla, josta on näkymät Krka joen suulle.
Linnoitus toimi vuosisatojen ajan kaupungin puolustusjärjestelmän keskipisteenä.
Venetsialaiset rakensivat Mikaelin linnakkeen 1200–1600-lukujen aikana, tarkoituksenaan estää ottomaanien hyökkäykset.
Ruutivaraston räjähdys vuonna 1663 aiheutti linnoitukselle vakavia vahinkoja.
Reilut sata vuotta myöhemmin salama aiheutti toisen ruutiräjähdyksen, mikä aiheutti vielä enemmän tuhoa. Kivien kerrotaan lentäneen merelle asti.
Koko linnake on remontoitu täysin, ja kunnostuksen jälkeen sinne asennettiin katsomo, josta voi seurata lukuisia kesäkauden tapahtumia. Yksi tärkein tapahtuma on vuosittain järjestettävä kansainvälinen lastenfestivaali Međunarodni Dječji Festival.
Toinen linnake eli Tvrđava Barone on noin 650 metrin päässä päälinnakkeelta.
Sinne pääsee viikon sisällä samalla yhteislipulla, jolla pääsee Mihovilin linnakkeeseen.
80 metriä merenpinnan yläpuolella oleva linnake valmistui vuonna 1646 ja myös sieltä on upeat näkymät Vanhaan kaupunkiin ja kaupungin edustalla oleville saarille.
Sveti Nikolan saaren linnoitus Sibenikissä oli osa venetsialaista puolustusjärjestelmää , jonka UNESCO on äskettäin lisännyt maailmanperintöluetteloonsa. Siellä olisi ollut kiva käydä, mutta se olisi vaatinut venekyydin, jotta sen ympäri olisi päässyt ja saanut siitä hyviä kuvia. Jäi tällä kertaa käymättä.
Sibenikin kaupunki on ollut edelläkävijä ja kuuluisa siitä, että se oli ensimmäinen kaupunki maailmassa, 100 vuotta sitten, joka toimitti Nikola Teslan suunnitteleman järjestelmän kautta Krka joesta tuotettua sähköä väestölleen.
Kuuluisuuden mitta nykyaikana lienee myös se, että Šibenik oli Game of Thronesin kuvauspaikka, sillä monet kohtaukset Vapaasta Braavosin kaupungista kuvattiin Šibenikissä. Nyt ei vaan jaksanut enään yhtään filmikaupunkien + Game of Thrones hehkutusta.
Sibenik oli hieman, no joo kaupunki.
Siellä ei ollut kovinkaan paljon katsottavaa ja paikan sadat ja taas sadat portaat tekivät siitä myös hankalasti liikuttavan.
Kun rantapromenadikaan ei tehnyt suurta vaikutusta, niin tämä oli ehkä se kaupunki, jonka olisi voinut tällä tourneella skipata.
Tässä kohtaa STOP ja murua rinnan alle, jonka jälkeen auto suunnattiin kohti Splittiä ja auton palautusta. Huomenna matka jatkuisi junalla Zagrebiin. Hullunkurisesta junamatkasta pääset lukemaan täältä.
No Comments