G-8DK1F0333J
Browsing Tag

junalippu

Matkailua maailmalla

Junailua Italia osa 4: Venetsia – Verona – Bergamo – Como

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

 

Venetsia

Saavuimme aamulla junalla Venetsiaan Padovasta. Junia Padovasta Venetsiaan menee suoraan Venezian Santa Luciaan ja osa Mestreen. Jos saavut Mestreen, pitää siitä vielä mennä pelipaikoille Santa Luciaan. Junia kulkee Padovan ja Venetsian väliä tiuhaan, joten ostimme aikatauluumme sopivan lipun asemalta.

Olemme käyneet aiemminkin Venetsiassa ja voit lukea siitä aiemmasta blogista.

Tällä kertaa Venetsia osui sopivasti kohdalle ja halusimme käydä siellä uudelleen ja kuvata muutamia paikkoja paremmalla kameralla, kuin ensimmäisellä keralla oli mukana.

Muutamia paikkoja jäi myös edellisellä kerralla käymättä, joten niiden päivittäminen onnistui tällä matkalla.

Pieniä haasteita oli ajankohdassa, koska sunnuntaisin tietyt paikat ovat avoinna vain rajoitetun ajan. Jouduimme siis suunnittelemaan käynnit eri kohteisiin annettuina aikaväleinä.

Venetsia kerää päivävierailijoilta nykyään maksun. 1.9.2019 alkaen vero on 3 €.

Kannattaa myös katsoa, josko Venezia Unica kortti, joka oikeuttaa pääsyn useimpiin paikkoihin Venetsiassa on kannattava hankinta.

Kortin hinta on 21,90 €. Unica kortteja on erilaisia ja niihin voi ladata erilaisia lisäpalveluja ja ominaisuuksia. Kannattaakin räätälöidä erikseen Unica kortin sisältö omiin tarpeisiin sopivaksi.

Venetsiaan on myös saatavana paljon erilaisia kombinaatiolippuja, jotka voivat kuljetuksen kanssa olla hyväkin vaihtoehto.

Venetsiassa on myös käytettävissä Hop on Hop off vene, joka ajaa kahta eri reittiä ohi tärkeimpien nähtävyyksien. Hinta on 1 päivä 20 €. Myös kahden päivän lippuja on saatavilla.

Venetsian ikonisimpia nähtävyyksiä on Pyhän Markuksen tori.

Tällä kertaa, emme edes lähteneet sinne kävellen, vaan otimme heti vesibussin juna-asemalta suoraa Pyhän Markuksen torille.

Vesibussilinjoja on 6 pääsaaren ympärillä ja lisää vielä sellaisia linjoja, joilla voi laguunissa liikkua eri saarten välillä.

Ostimme suoraan koko päivän lipun, Joka maksoi 20 €/ hlö.  1 h kertalippu olisi maksanut 7,50 €/ hlö.

Vesibusseilla pääsimme näppärästi siirtymään paikasta toiseen, eikä meidän tarvinnut suunnistaa pieniä kujia pitkin.

Tarkoituksena oli nyt olla sen verran hyvissä ajoin liikkeellä, että selviäisimme vain lyhyellä jonottamisella sisään Pyhän Markuksen kirkkoon.

Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy, mutta jos haluaa varata sisäänpääsyn maksaa se 3 € ja se tehdään ennakkoon netissä. Voin kertoa, että kannattaa ohittaa jonot ennakkoon varatulla sisääntuloajankohdalla.

Jos lisäksi haluaa kiertää kirkon muut paikat, tulee niihin ostaa erillinen lippu. Liput ostetaan paikanpäältä ja niiden hinta vaihtelee 2-5 € riippuen mihin kohteeseen menee. Ja taas jonotetaan….

Vinkkinä: Melkein kaikissa käymissämme kohteissa joutui reput ja isommat olkalaukut jättämään säilytykseen. Useissa paikoissa säilytyspaikka on sisääntulon jälkeen. Markuksen  kirkossa kassien säilytyspaikka on sivukujalla. Jos et halua jonottaa tuplasti, kannattaa laukku viedä pois ennen jonoon menemistä.

Harmillisesti kirkossa ei saa kuvata ja tämä kuva onkin otettu kirkon sisäänmenoaulasta.

Kirkon vieressä kohoaa toinen Venetsian kuuluisa maamerkki Pyhän Markuksen kellotorni, jonne pääsee hissillä. Maksu torniin on 13 €/hlö ja vierailijoiden määrää rajoitetaan, joten lippu ja ajankohta pitää varata etukäteen.

Tornista on kerrassaan upeat näköalat Venetsiaan.

Venetsiassa kaikki on kallista. Tällä kertaa niin kova jano ei kuitenkaan yllättänyt, että olisimme ostaneet juotavaa aukion ympärillä olevista törkeän hintaisista kahviloista.

Venetsia on täynnä kaikkea katseltavaa. Paikka on oikea ulkoilmamuseo!

Paras tapa nähdä siellä onkin kulkea kävellen pieniä kapeita ja sokkeloisia kujia. Vahva suositus on – hanki kunnon kartta. Pelkän ilmaisen turistikartan kanssa eksyt aivan varmasti.

Mahdollista on myös vuokrata taskuwifi, jos haluaa käyttää omaa puhelinta navigointivälineenä. Akkua ja kaistaa kuluu suunnistaessa, joten taskuwifin vuokraaminen ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Torilla ihailimme ennen suurinta turistiryysistä sitä kiertäviä upeita rakennuksia, joissa tätä nykyä on museoita.

Dogen palatsi Palazzo Ducale on myös paikka, jota Venetsian vierailulla ei voi ohittaa.

Liput palatsiin maksaa 25 €/ hlö, jonka päälle haluttaessa on vielä 5 € audioguide maksu.

Venetsiassa on ihmisiä liikkeellä vuoden jokaisena päivänä ja jonot nähtävyyksiin ovat aina pitkiä. Liput siis kannattaa varata netistä etukäteen.

Jatkoimme matkaa vesibussilla Canal Granden toiselle puolelle. Venetsiassa rumuus ja ränsistyneisyys yhdessä kauneuden, upeiden vanhojen rakennusten ja veden kanssa saavat sen olemaan erityinen matkakohde.

Venetsiassa on niin paljon katsottavaa, että päivä ei riitä, ei edes kaksi.

Jos vielä haluaa kiertää ja vierailla lähistön saarilla tarvitaan jo pidempi aika kaiken tuon näkemiseen.

Kannattaa myös suunnitella reitti hyvin, ettei tarvitse vaihtaa kanaalien puolia edestakaisin.

Ponte dei Sospiri, eli Huokausten silta on toinen kuuluisa Venetsian silloista. Toinen kuuluisa silta on Ponte dei Rialto – Rialton silta.

Rialton sillan sisäpuolella on kauppoja, joista voi ostaa erilaisia turisteille tarkoitettuja matkamuistoja.

Rialton silta on yksi neljästä sillasta joka ylittää Canal Granden. Rialton sillan vieressä on Rialton tori, jossa kannattaa käydä aamulla katsomassa venetsialaisia toriostoksilla.

Venetsian oopperatalo Teatro La Fenice on yksi Euroopan kauneimpia ja sen ohjelmisto on huippuluokkaa.

Oopperassa kannattaa vierailla, vaikka oopperan ystävä ei olisikaan, sillä itse paikkana se on todellakin lumoavan kaunis. Teatterikierroksen hinta on 11 €. Jos oopperaan haluaa varata liput, kannattaa olla hyvissä ajoin asialla. Viimehetken lippuja ei ole saatavilla.

Ca’ d’Oro – kultainen talo on tosi hieno vanha palatsi. Nykyään siellä toimii taidemuseo. Rakennus on hieno ja kuvauksellinen ulkoapäin, mutta jos haluaa nähdä taidetta sen sisällä, joutuu maksamaan 8,50  € + € 1,50 varausmaksun. Lippujen hankkimista etukäteen suositellaan.  Me emme tänne tällä kertaa menneet, vaan jatkoimme matkaa muihin kohteisiin.

Mainittava on, että Gondolikyydit ovat nousseet huimasti edellisestä kerrasta.

Kyyti iltavalaistuksessa maksaa tätä nykyä 100 € ja päivällä 80 €. Kyytiin mahtuu max. 5 henkilöä.

Kävimme vielä ennen lähtöä Giudecca kanavan lähellä olevassa Hilton Molino Stuckyin kahdeksannen kerroksen Skyline baarissa, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Paikasta olikin upeaa seurata auringonlaskua. Hinta drinkeille oli taattua Hilttonia.

Venetsiassa pörrää kaikenlaista myyjää, kerjääjää yms. Paikalla on myös aina, ajankohdasta riippumatta turisteja, joten paikalla on myös taskuvarkaita. Tavaroista kannattaa pitää hyvä huoli ja tutkakatse koko ajan päällä.

Otimme myöhäisen junan takaisin Padovaan, kuten aika moni muukin. Moni lienee tullut samaan johtopäätökseen kuin mekin – paremmat hotellit, helppo yhteys ja kohtuuhinta.

 

Verona

Kiireisen Venetsia päivän jälkeen vietimme yön Padovassa, josta otimme aamulla junan kohti Veronaa. Juna vei meidät Veronan Porta Nuova asemalle alle tunnissa. Junalippujen hinnaksi tuli yhteensä 19,80 €.

Veronan nähtävyydet ovat keskustassa melko pienellä alueella, ja siellä onkin mahdollista vain kävellä paikasta toiseen tai sitten vuokrata kaupunkipyörä.

Veronassa on toimiva bussiliikenne ja myös taxit ovat kätevä ja melko edullinen tapa liikkua pidempiä matkoja. Juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä keskustassa, mutta kätevästi sinne pääsee bussilla tai taxilla.

Bussilipun kertahinta on 1,30 € ja sillä voi matkustaa 1½h tai sitten hankkia 4 euroa maksavan päivälipun. Lippuja voi hankkia lippuautomaateista, joihin pitää olla tasaraha, sillä ne eivät anna takaisin vaihtorahaa.

Jos Veronassa viettää useamman päivän, voi olla kannattavaa hankkia Verona Card, jolla pääsee ilmaiseksi useimpiin nähtävyyksiin ja museoihin. Lisäksi korttiin kuuluu ilmainen bussin käyttö.

Kortin hinta vuorokaudelle on 20 €. Yhdessä päivässä ei kyllä muiden nähtävyyksien lisäksi ehdi käydä kovinkaan monessa museossa, joten yhden päivän kortin hankkimista kannattaa harkita.  Jos on Veronassa esim. 2 päivää, niin 25 € kortti voi olla hyvinkin kannattava hankinta.

Verona tärkeimmät nähtävyydet jakautuvat kahteen osaan Vanhaan kaupunkiin ja Adigejoen toisella puolella olevaan Veronetteen.

Vanhasta kaupungista Veronettaan pääsee parhaiten Ponte Nuovo siltaa pitkin.

Toinen joen ylittävä silta on kivinen Ponte Pietra silta. Kummaltakin sillalta on myös hyvät kuvauspaikat Veronaan.

Veronetessä on San Pietron linna-alue ja ylhäältä kukkulalta onkin upea näköala alas kaupunkiin. Kukkulalle pääsee kipuamalla portaita pitkin tai sitten ottamalla funikulaarin, jonka hinta on 2 €. Linnan itsessään ei ole avoinna yleisölle.

Kävelemisen lisäksi kaupunkiin voi tutustua Hop on Hop off kyydillä, jonne lipun hinta on 20 €/ hlö.

Vanhasta kaupungista löytyy Piazza Bra, joka on varmaankin Veronan tunnetuin tori ja kohtaamispaikka.

Alueen kautta kulkevat lähes kaikki keskustan läpi kiertävät bussilinjat, ja sieltä pääsee myös kävellen, kaupunkipyörällä, kaupunkijunalla tai taksilla nopeasti mihin keskustan osaan tahansa.

Aukiolla sijaitsee Veronan areena – Arena di Verona, jossa pidetään keskikesällä Ooppera-esityksiä. Jos haluaa päästä niihin, on lippu syytä hankkia hyvissä ajoin, jopa vuosi etukäteen. Syyskuun lopulla areenan oopperatoiminta oli jo hiljentynyt. Paikalla parveili vain turisteja, jotka mielivät päästä sisälle hyvin säilyneeseen roomanaikaiseen amfiteatteriin.  Sisäänpääsyn hinta on 10 €.

Piazza delle Erben aukiolla sijaitsee kaksi palatsia. Lähellä on myös useita hyviä ruokapaikkoja ja kojuja, putiikkeja ja paljon vilinää aamusta iltaan.

Aukiolla on kuuluisa Madonna Verona suihkulähde ja sieltä löytyy myös roomanaikainen Latribula, josta voi ottaa ilmaista juomavettä pulloonsa.

Aukion vanha roomanaikainen portti – Porta Borsari johtaa shoppailukadulle.

Lamberti torni – Torre dei Lamberti on myös paikka mistä voi ihailla kaupunkia. Torniin pääsee joko kiipeämällä 238 rappusta tai sitten menemällä sinne hissillä. Hinta on 8 €/ hlö.

Loggia del Consiglio rakennus pylväskäytävineen on kuvauksellinen. Sitä käytetään tällä hetkellä maakuntaneuvoston toimipaikkana.

Piazza delle Erben aukiolta on lyhyt matka Casetta Juliettaaan – Julian kotitalolle.

Sisäpihalla on kuuluisa parveke ja pronssinen Julia patsas.

Jos haluaa kuvauttaa itsensä patsaan kanssa, voi joutua odottamaan pitkään omaa vuoroaan.

Koskettamalla Julian oikeata rintaa saa ikuisen ja todellisen rakkauden omakseen.

Myös taloon on mahdollista päästä sisälle. Paikka on yksi Veronan suosituimpia nähtävyyksiä ja pienellä sisäpihalla parveilee koko ajan valtavasti turisteja.  Sisäänpääsyn hinta itse taloon ja parvekkeelle on 6 €.

Castelvecchio linnakkeella on mukava viettää aikaa ja ottaa upeita kuvia. Linnan kohokohtiin kuuluu Ponte Scaligero -silta, jolta on mukavat näkymät joelle.

Siltaa pitkin pääsee joen toiselle puolelle, missä ei kuitenkaan ole paljon nähtävää. Linnake toimii nykyään museona. Siellä on esillä arkeologisia löydöksiä ja aseita, patsaita ja laajasti muuta taidetta. Sisäänpääsy linnaan ja sen näyttelyihin on 6 €.

Samalla puolella jokea on San Fermo Maggiore kirkko, joka on hieman kauempana kaupungin muista nähtävyyksistä ja sinne on melko pitkä kävelymatka. Kirkko on sisältä näkemisen arvoinen, joten paikalle kannattaa mennä.

Verona on Italian huomattavimpia ja parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkeja.

Sen kaupunkirakenteessa on säilynyt kerrostumia historian eri kausilta roomalaisajasta lähtien.

Historiallinen keskusta kuuluukin UNESCOn maailmanperintö-luetteloon.

Veronan itäinen portti Leoni Sant ja sen alue on parhaita paikkoja tutkia mennyttä aikaa.

Anastasia kirkko eli Basilica di Santa Anastasia on upea kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Sisäänpääsy kirkkoon on 3 € sisältäen audioguiden. Paras vaihtoehto on ostaa heti 6 € hintainen yhdistelmälippu, joka sisältää neljä merkittävintä kirkkoa Veronassa; San Zenon basilikan, Duomo Verona katedraalikompleksin, Santa Anastasian basilikan ja San Fermo Maggiore kirkon. Veronan tuomiokirkko Duomo Verona on myös käymisen arvoinen kirkko.

Scaliger-suvun haudat Arche Scaligeret ovat Piazza dei Signori aukion suosituimpia nähtävyyksiä. Ne sijaitsevat Santa Maria Antica -kirkon edustalla. Sisäänpääsy hautamonumenteille on 1 €.

Vanhassa kaupungissa sijaitsevat myös Basilica di San Zeno, jota pidetään Romeon ja Julian kirkkona. Sisäänpääsy tähän melko vaatimattomaan kirkkoon on vapaaehtoinen.

Madonna Lourdes kirkko, joka sijaitsee kauempana kukkulalla, on kuulemma rauhallinen ja käymisen arvoinen paikka vierailla.

Siellä on Veronan pyhän Madonnan  patsas ja harras tunnelma. Paikalta on kuulemma myös erityisen hyvät näkymät Veronaan.

Huono puoli on, että sinne on kavuttava jalkaisin tai sitten mentävä omalla autolla tai bussilla, joten meiltä se jäi nyt käymättä.

 

Bergamo

Saavuimme Bergamoon Veronasta ja vietimme siellä päivän ennen siirtymistä Comoon. Jätimme matkalaukkumme säilytykseen juna-aseman oikealla edessä olevaan Urban Center rakennukseen. Juna-aseman lähellä on myös kahvila, jossa toimii matkatavaroiden säilytyspaikka. Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin joko raitiovaunulla tai bussilla.

Matka Vanhaan kaupunkiin on sen verran pitkä, että kannattaa ottaa bussi tai ratikka.

Raitiovaunulinja ei kulje turistialueiden läpi. Bussi on kätevä ja linja-autoasema on suoraan juna-aseman edessä.

Lippujen hinta vaihtelee alueittain, mutta jos liikkuu ainoastaan kaupunkialueella, on lipun hinta 1,30 € ja sillä voi matkustaa 75 minuutin ajan. Päivälippu maksaa 3,50 €. Lipun voi ostaa linja-autoasemalta tai automaateista, joita sijaitsee useimpien pysäkkien edessä.

Bergamo jakaantuu alakaupunkiin Centro Cittàan, joka on uudempi ja yläkaupunkiin Città Altaan, joka on Bergamon Vanha kaupunki. Bergamo on aika pieni ja kompakti alue ja suurin osa nähtävyyksistä on Vanhassa kaupungissa. Bergamo on helposti kierretty reilussa puolessa päivässä.

Vanha kaupunki sijaitsee ylhäällä kukkulalla ja parhaiten sinne pääsee funikulaarilla tai bussilla nro 1.

Funiculaaria voi käyttää julkisen liikenteen lipulla. Tosin, jos haluaa reippailla, pääsee kukkulalla olevaan yläkaupunkiin myös kävellen. Me menimme ylös bussilla ja alas tulimme  rinnejunalla.

Sunnuntaisin kulkee ylimmän köysirata-aseman ja Colle Aperton välillä myös Gulliberg kaupunkijuna.

Yläkaupungissa on 5 km pitkä muuri – Cinta Muraria di Bergamo, jota pitkin voi kävellä.

Hyvällä ilmalla muurilta voi nähdä aina Milanoon saakka.

Sisään kaupunkiin kuljetaan kauniin sisääntuloportin kautta.

Toisesta sisääntuloportista pääsee ajamalla läpi. Bussi mahtui juuri ja juuri tuosta välistä.

Vanhassa kaupungissa Piazza Vecchian aukiota ympäröivät upeat historialliset rakennukset sekä useat ravintolat ja kahvilat.

Bergamon ruokaerikoisuus on paikallinen herkku, Arciamo, joka on upporasvassa paistettu risottopulla. Ei mikään curmee kokemus.

Aukion reunoilla on myös upeat palatsit Palazzo della Ragione sekä marmoripintainen palatsi Biblioteca Civica.

Kaikista mielenkiintoisin rakennus Piazza Vecchian laidalla on kuitenkin 1300-luvulta peräisin oleva kellotorni, Torre Civica.

Tämän 52 metriä korkean kellotornin huipulla sijaitsee suosittu näköalapaikka, josta avautuu upeat maisemat ympäröivään kaupunkiin.

Tornin huipulle on mahdollista nousta portaita pitkin tai hissillä. Hintaa tornivierailulle tulee 5 €.

Vanhan kaupungin alla on kätketty maanalainen Bergamo, jonne pääsee myös tutustumaan. Siellä on vanha kaivo, tykkiluolia ja salaovia. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

La Roccan linna, on yksi Bergamon suosituimpia nähtävyyksiä. Linna sijaitsee pienen kukkulan päällä keskellä Vanhaa kaupunkia.

Nykyään linnan tiloissa toimii museo, joka esittelee Bergamon historiaa. Itse linna on pieni ja paikka melko vaatimaton, mutta  La Roccassa vierailu kannattaa sieltä avautuvien upeiden näköalojen vuoksi.

Bergamossa sijaitsee useita historiallisesti arvokkaita uskonnollisia rakennuksia.

Vierailun arvoinen kirkko on esimerkiksi Basilica di Santa Maria Maggiore, joka on kuuluisa koristeellisista sisätiloistaan.

Pelkkä vierailu kirkossa maksaa 3 €. Lisää joutuu pulittamaan jos haluaa lisäksi nähdä kirkon aarteet.

Viereisessä Capella Colleoni kirkossa ei saa kuvata. Olihan tuo hieno, mutta ei kummoinen. Tähän kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.

Basilica di Santa Maria Maggioren ulko-oven vieressä olevassa aidassa on Colleonin vaakuna ja koskettamalla sitä saa hyvän onnen matkaan.

Samalla aukiolla on kahdeksankulmainen Battisteron kastekappeli.

Kupolin päälle asetettu arkkienkeli toimii erotuomarina,  kun yrität sijoittaa oikein kupolin kahdeksan patsasta niiden esittämään hyveeseen.

Lähistöllä on myös Bergamon katedraali, Cattedrale di Sant’Alessandro tai Duomo di Bergamo, joissa kuorolaulu soi kauniissa puitteissa.

Santa Bergamossa on myös lukematon määrä pieniä kirkkoja ja kappeleita, jotka ovat mielenkiintoisia vierailukohteita.

Lisäksi Bergamossa ja kaupungin läheisyydessä toimii useita luostareita, joista osassa on mahdollista vierailla.

Bergamo oli rauhallinen ja kiireetön paikka. Lokakuun alussa kaupungissa ei ollut myöskään suurta turistiryysistä. Hintatasoltaan Bergamo ei ollut erityisen edullinen.

 

Como

Viimeisellä pätkällä kiertomatkaamme olikin sitten jo päästävä lähelle vuoria, kun huudeilla kerran oltiin. Bergamosta jatkoimme illalla junalla Comoon. Junamatka kesti kaksi tunti, koska meidän piti kiertää Milanon kautta. Matkan hinnaksi tuli yhteensä 9,60 €. Como sijaitsee Como järven rannalla.

Como on Como järven suurin kaupunki. Se on suosittu matkailukaupunki ja hyvä päiväretkikohde Milanosta.

Milanon Centrale päärautatieasemalta ja Porta Garibaldi asemalta pääsee n. 40-60 minuutissa Comon San Giovanni päärautatieasemalle.

Comoon tulessa kannattaa kuitenkin jäädä pois Comon Nord Lago asemalla, joka on lähempänä Comon pääpaikkoja kuin Comon päärautatieasema. Päärautatieasema sijaitsee rinteellä ja sieltä pitää kulkea alas kaupunkiin pitkiä portaita pitkin tai kiertää sen edessä oleva puistoalue.

Kummaltakin juna-asemalta on kävelymatka Comon nähtävyyksille. Comon Vanha kaupunki on kiehtova vierailukohde, melko pienellä alueella, mikä tekeekin Comosta pikkukaupunkimaisen.

Comon keskusta on suurelta osin kävelykatua, mikä tekee kaupungista mukavasti käveltävän.  Kaupungin alueella ei myöskään ole isoja korkeuseroja.

Vanha kaupunki ja järven rannat tarjoavat hyvin erilaiset elämykset.

Tunnettuja nähtä vyyksiä Comossa ovat Comon katedraali – Duomo di Como. Kirkko on kaunis sisältä ja sen kupoliin on mahdollista kiivetä ihailemaan maisemia.

Kirkon vieressä sijaitsevat arkeologian ja historian museot sekä vanha kaupungintalo. Vanhan kaupungin kaduilta löytyy muutama nähtävyys Duomon lisäksi, kuten pari pienempää kirkkoa ja museota.

Porta Torren edessä on tiistaisin ja torstaisin markkinat. Comossa on myös käymisen arvoinen Castello Baradello linnoitus.

Comon järvenrannoilla puolestaan on upeat maisemat sataman edessä olevalle lahdelle.

Mikäli mielii nähdä lisää upeita maisemia maankamaralta, kannattaa kävellä Viale Genoa pitkin kohti Lidoa.

Comosta voi tehdä lauttamatkoja viereisiin pikkukaupunkeihin, joista kannattaa ainakin mainita Bellagio ja Cernobbio ja Lagio.

Järven ympäri pääsee myös junalla, bussilla ja autolla. Järvellä voi risteillä erillisillä punaisilla risteilyaluksilla, joissa on mukana opastus.

LeccoBasilica di Sant’Abbondio sijaitsee hieman Comon ulkopuolella. Kirkon sisätiloissa on joukko valtavia kivipylväitä ja koristeellinen pääalttari. Alttarilla on kaunis sarja värillisiä freskoja ja kirkossa on upea katto.

Jos aika riittää, kannattaa Piazza Gasperin varrelta olevalta asemalta nousta köysijunalla ylös Brunateen, jonne 700 metrin matka kestää vain 7 minuuttia.

Rinnejuna kulkee puolentunnin välein ja menopaluulippu maksaa 5,50 €/ henkilö.

Brunat on pieni kaupunki, joka sijaitsee ylhäällä vuoren rinteellä. Ylhäältä Brunaten kaupungista on aivan upeat näköalat kauas Como järvelle ja alas Comon kaupunkiin.

Brunatesta käytetäänkin nimeä ”Alppien parveke” strategisen sijaintinsa ja upeiden näkymiensä vuoksi.

150 metriä Brunaten yläpuolella, San Mauriziossa nousee korkeuksiin Voltan majakka.

Se rakennettiin Alessandro Voltan kunniaksi. Majakka on suosittu vierailupaikka.

Comojärvi on tunnettu hyvistä kala- ja polentaruoistaan. Myös Como oli melko hintava paikka. Aurinkoisessa syksyisessä säässä, tässä pienessä idyllisessä kaupungissa  tunnelma oli kuin ”Herran kukkarossa”.

 

Back to Milan

Viimeinen etappi rengasmatkalla oli junalla Milanosta Malpensan lentokentälle.

Malpensan lentokenttä on iso ja välimatkat ovat melko pitkät, joten aikaa kannattaa varata tarpeeksi siirtymiin.

Harmillisesti kentällä joutui notkumaan jonkun hetken, sillä kone oli reilusti myöhässä. Mitä sitten – olimmehan lomalla. Syksyn aurinkoannos tuli ladattua, ja sillä jaksaa taas kohti pimenevää ja kylmenevää loppuvuotta.

Matkan aikana selväksi kävi, että kesämökkimme on siirtynyt raiteille ja maailmalle.

Matkailua maailmalla

Junailua Italia osa 3: Rimini – San Marino – Bologna – Padova

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

 

Rimini

Riminiin eksyimme San Marinon takia.  Firenzestä ei mene suoraa junaa Riminille, vaan matka täytyy tehdä Bolognan kautta. Ensimmäinen junaosuus tehtiin Firenze Santa Maria Novella- asemalta Bolognan keskusasemalle, jossa vaihdettiin junaa. Odotusajan junanvaihtoon piti olla n. 20 min. Ensimmäinen juna oli myöhässä 15 minuuttia, joten vaihto missattiin ja seuraava odotusaika oli melkein tunnin.

Italian junia mollataan ehkä syyttä, sillä aseman kuulutukset ja info pelasi hienosti, samoin palvelu ja uuden junalipun saanti.

Trenitalia hoiti asian varsin mallikkaasti, iso kiitos.

Hintaa ensimmäiselle matkaosuudelle tuli 18,90 €/ 2 henkilöä. Toinen matkaosuus tehtiin Bologna- Rimini. Matka-aika oli 1,15 h ja hintaa tälle siirtymälle kahdelta matkustajalta tuli 9,90 €. Riminin juna-asema sijaitsee vanhan kaupungin kupeessa.

Riminin kaupungin jakaa kahtia rautatie, joka kulkee keskustan kohdalla reilun puolen kilometrin päässä Adrianmeren rannikosta. Juna-asemalta ei siis ole pitkä matka rannan alueelle.

Aseman edustalla oleva Piazzale Battisti aukio on joukkoliikenteen keskus, jossa voi nousta linja-autoihin, juniin ja taksiin. Rimini on Adrianmeren suosituin rantapaikka.

Rimini on pieni kaupunki, jonka keskusta on tiivis. Kaikki tarvittava löytyy melkeinpä poikkeuksetta kävelymatkan päästä.

La Marina ranta-alue onkin Riminin pääpaikka ja sen on varsinainen hotellien ja palveluiden keskus.

Nyt syyskuun lopussa turistikausi oli jo loppunut ja meno alueella rauhaisaa. Rannalla seistessä olotila muuttui hyvinkin turvalliseksi ja hidastempoiseksi… Riminin paras nähtävyys ja nautinto onkin juuri rannan alue – kesällä ja aurinkoisessa säässä.

Toki Riminissä on muutakin kuin ranta. Riminin varsinainen keskusta alkaa rautatieaseman edustalta. Juna-aseman toisella puolella on Vanha kaupunki, jossa sijaitseva Tempio Malatestiano eli Malatestianon temppeli on Riminin tärkein kirkko. Sen vieressä on aamusta iltaan avoinna oleva Mercado Coperto eli kauppahalli.

Vanhaan kaupunkiin kuljetaan Arco di Augustus – Augustuksen portista, joka on Vanhan kaupungin pääkadun päässä, aivan Vanhan kaupungin rajalla oleva vanha roomalainen muistomerkki.

Piazza Cavour aukion lähellä on kauniita rakennuksia ja kaikenlaista tutustumisen arvoista.

Palazzo del Podestà on kaunis goottilaistyylinen palatsi, joka on nykyisin kaupungintalo, ja sen vieressä olevassa rakennuksessa on taide- ja valokuvanäyttelyitä.

Lähellä sijaitseva linnake Castel Sismondo – Rocca Malatestiano on kahdesta nimestään huolimatta paikka, jonka valtaosa turisteista jättää tietämättään huomiotta. Paikka ei ole avoinna yleisölle, paitsi erityistilaisuuksien aikana. Ulkoapäinkin se on komeaa katsottavaa, vaikkakin oli juuri osittaisen korjauksen alla.

Matkalla aukiolta linnakkeelle on paljon ravintoloita ja keskiviikkoisin sekä lauantaisin alueella on torikojuja.

Vanha Ponte di Tiberio silta ylittää Portocanalen.

Sillan yli kulkee normaali liikenne, vaikka silta näyttää ulkoisesti melkoisen ränsistyneeltä.

Sillan lähellä on kaupunginmuseo ja Piazza Ferrarin kirurgin talo eli Domus del Chirurgo.

Alueella on kuulemma hyviä kalaruokaravintoloita ja pizzerioita, joita emme tällä kertaa ehtineet kokeilla.

Riminin rannan yhteydessä on maailmanpyörä, josta on upeat näkymät Riminiin ja pitkin merenrantaa johtavaa 15 km pitkää valkoista hiekkarantaa.  Rannalla on myös majakka, jonka vieressä on delfinaario.

Harvoin laitan hotellikommentteja blogiini, mutta iso plussa pitää antaa hotelli Card Internationalille, joka oli aivan juna-aseman lähellä. Sijainti ja itse hotelli oli mainio, samoin erittäin hyvä aamiainen ja palvelu.

15 minuutin päässä Riministä on mini Italia puisto, jossa on kaikki tärkeät Italian nähtävyydet esillä. Esitteiden ja kehujen mukaan paikka olisi voinut olla käymisen arvoinen, mutta meillä aikataulu ei siihen antanut nyt mahdollisuutta.

 

San Marino

Kun kerran huudeilla huideltiin, niin pitihän se mennä käymään myös Italian ympäröimässä Euroopan pienimmässä tasavallassa San Marinossa.

San Marino sijaitsee Titano vuoren rinteillä melko lähellä Riminiä.

Junaa ei San Marinoon mene, joten matkasimme sinne linja-autolla. San Marinoon pääsee kätevimmin bussilla Riministä.

Helpointa on hypätä bussiin Riminin juna-asemalta tai Augustuksen portilta. Kesäaikaan bussi kulkee myös Piazza Tripolin kautta. Bussilipun hinta edestakaisin oli 10 € ja sen saa kätevimmin ostettua esim. Riminin juna-asemalta tai sitten Burger King-ravintolan viereisessä olevasta kioskista.

Bussit kulkevat Rimini – San Marino väliä talviaikaan 75 minuutin välein. Tunnin bussimatkan aikana voi ihailla maisemia. Matkan loppuosa kuljetaan kapeita, jyrkkiä ja hyvin kiemuraisia teitä.

San Marinossa päätepysäkki on aivan vanhankaupungin kupeeseen.

Linja-autopysäkiltä on lyhyt, mutta jyrkähkö matka ylös keskustaan.

Paikka ei kaikilta osin sovi lastenrattaille tai liikuntarajoitteisille.

San Marinon keskustaan pääsee myös köysihissillä. Borgo Maggioren linnalta lähtevä köysihissi maksaa 4,50 € / edestakainen matka ja yhdensuuntainen matka 2,80 €. Matka kestää 2 minuuttia ja siinä voi ihailla upeita maisemia.

San Marino on niin pieni, että sen on kiertänyt helposti puolessa päivässä.

San Marinossa käytetään euroja, vaikka maa ei EU:hun kuulukaan. San Marinosta on helppo löytää ravintoloita ja ruokakulttuuri on samanlainen kuin Italiassa. Siellä myös puhutaan italiaa.

Monet näistä ravintoloista sijaitsevat huikeilla näköalapaikoilla ja niistä kannattaa totta tosiaan nauttia.

Näkymät veivät kiireen pois ja toivat tilalle hetken…. Paikka oli syyskuussa rauhallisuuden tyyssija.

Erityisesti ravintoloita on Vanhassa kaupungissa, joka itsessään on myös  kaupungin suurin nähtävyys. San Marinon pääkaupunki San Marino onkin UNESCOn maailmanperintökohde.

Vanhassa kaupungissa on tornia, muuria ja museota sekä myös kaupallisempaa matkailutarjontaa. San Marino on keskihintainen vierailupaikka. Juomat ja syöminen on ravintoloissa halvempaa kuin Suomessa.

San Marinon päänähtävyyksiä ovat, Vanhan kaupungin lisäksi, Titano vuoren päällä sijaitsevat kolme tornia; Rocca eli Guaita- torni 1, Cesta- torni 2 ja Montale –torni 3.

Tornit ovat valtakunnan tärkein symboli ja ne näkyvätkin lilliputtimaan moneen kolkkaan.

Kaksi ensimmäistä tornia ovat itse asiassa pieniä linnoja.” Linnoihin” pääsee tutustumaan maksua vastaan. Ensimmäinen torni sijaitsee suoraan Vanhan kaupungin edessä. Tornilta on hyvät maisemat merelle asti.

Torni kakkosessa toimii asemuseo, jossa on esillä jousia, miekkoja, haarniskoita, tuliaseita ja muta aseistusta. Tästä tornista näkee hyvin kaksi muuta tornia ja lisäksi pääsee tornin huipulle, josta on valokuvauksellinen näköala Vanhaan kaupunkiin ja muualle ympäristöön. Portaat ylös torniin ovat kapeat ja jyrkät, joten liikuntarajoitteisille ne eivät sovi.

Kolmas torni seisoo hieman kauempana kivetetyn metsäpolun päässä. Torni on vaatimattomampi kuin muut tornit ja sinne ei pääse sisälle. Tornit sijaitsevat lähellä toisiaan, ja niiden välinen vaellusreitti on kaunis mutta siinä on jyrkkiäkin korkeuseroja.

Kaupungissa on tornien lisäksi myös muitakin nähtävyyksiä. Palazzo Publico eli San Marinon kaupungintalo sijaitsee hienolla paikalla Vapauden aukiolla. Kaupungintalossa voi myös vierailla.

Kaupungintalon edessä tapahtuu kerran tunnissa vahdinvaihto, jota on hauska seurata.

Aukiolla on myös pieni vapaudenpatsas.

Paikasta aukeaa komeat näkymät ympäristöön.

Moni turisti haluaa myös passiinsa San Marinon leiman. Tyypillistä onkin ostaa pari postimerkkiä, jotka leimataan passin sivuille. Leiman passiin saa turisti-infosta.

Keräilijät ostavat myös mielellään San Marinosta kolikoita ja postimerkkejä.

San Marino on Tax Free alue ja se onkin himoshoppailijan taivas. Meiltä jäi Tax Free edut tällä kerralla käyttämättä.

San Marinon Vanhassa kaupungissa kapeat kadut mutkittelevat ylös ja alas. Talot on rakennettu toisiinsa kiinni jyrkän vuoren rinteille.

Paikka on kaikkineen erittäin siisti ja turvallinen. Rakennukset ovat erityisen hyvässä kunnossa ja ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Tänne tulevat vain turistit.

San Marinossa ei ole kovin paljon muita nähtävyyksiä, kuin upeat maisemat.

Paikassa on kaksi turisteille avoinna olevaa kirkkoa, joista Pyhän Marinuksen basilika on kirkoista suurin ja tärkein.

Toinen nähtävyys on Pyhän Franciksen kirkko, joka on puolestaan maan vanhin kirkko.

Toisin kuin Italian puolella olevat koristeelliset kirkot, nämä kirkot olivat kovin vaatimattomia.

San Marinon lilliputti valtion muut alueet sijaitsevat, Superstradan varrella ja maaseudulla, eikä niissä ole juurikaan nähtävää.

                                                                                             

Bologna

Back to Bologna….. Saavuimme Bolognan keskusasemalle illalla noin yhden tunnin junamatkan jälkeen.  Rimini-Bologna junamatkan hinta meiltä kahdelta oli 12,90 €. Juna-asemalta suuntasimme suoraan hotelille. Bologna on keskeisen sijaintinsa ja hyvien junayhteyksien takia mainio paikka siirtyä moneen muuhun kohteeseen Italiassa.

Bologna tunnetaan Italiassa ruoan ja kulttuurin keskuksena. Kaupungissa olikin maistettava nimikkoruokaa, Pasta alla bolognesea – hyvää oli.

Vaikka Bologna itsessään on suuri kaupunki, ovat kaikki turistinähtävyydet pienellä alueella ydinkeskustassa.

Julkisia kulkuneuvoja ei Bolognassa tarvitse. Linja-autoa tai taksia tarvitsee ainoastaan jos matkaa lentokentälle.

Mikäli haluaa kuitenkin kiertää nähtävyydet muutoin kuin jalkaisin, hyvä vaihtoehto on Hop on Hop off bussi. Hintaa kaupunkikierrokselle tulee 15-22 €, riippuen linjasta.

Bolognan ydinkeskustassa eli vanhoissa kortteleissa pääaukioiden ympäristössä sijaitsevat lähes kaikki nähtävät kohteet.

Kannattaa myös katsoa, mitkä käyntikohteet sisältyvät 25- 40 € Bologna Cardiin.

Aukioiden Piazza Maggiore ja Piazza del Nettuno välissä on palatseja, joissa nykyään on museoita ja muuta katsottavaa. Alueella on myös paljon kahviloita ja ravintoloita.

Piazza Maggioren laidalla on yksi maailman suurimmista kirkoista, Basilica di San Petronio. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, sen sijaan panoramaterassille ja kappeliin on kumpaankin erikseen 3 € maksu.

Jotta kirkossa saa kuvata, pitää maksaa kolmen euron kuvausmaksu.

Merkiksi maksusta saa ranteeseen keltaisen rannekkeen.

Maksu kannattaa todellakin maksaa.

Bologna welcome sivuilta voi ladata ilmaisen audioguiden useimpiin Bolognan kirkkoihin.

Bolognassa on myös muitakin upeita ja käymisen arvoisia kirkkoja. Santa Maria Della Vita, jonne sisäänpääsymaksu on 4 €, jos lisäksi haluaa käydä kirkon museossa maksaa yhdistelmälippu 8 €.

San Domenicon kirkko kannattaa myös käydä katsomassa. Tämä melko vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä loistoa ja kauneutta.

Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

San Giacomo Maggioren kirkkoa pidetään yhtenä Bolognan kauneimmista kirkoista. Kirkossa on lähes jatkuvasti kirkollisia toimituksia ja kuvaaminen siellä on kielletty. Myös Santo Stefanon kirkko on pistäytymisen arvoinen.

Piazza di Porta Ravegnana aukiolla on kaksi tornia – Le Due Torri.

Ansinellin tornit ovat Bolognan maamerkki.

Torre degli Asinelli on korkea ja kapea torni. Sen huipulle pääsee kiipeämällä 498 askelmaa. Portaat ovat osittain melkoisen jyrkät ja kapeat.

Hintaa kapuamiselle tulee 3 euroa.

Nykyään tornin katetussa porraskäytävässä on pieniä käsitöitä myyviä paikkoja.

Toinen torni, Torre Garisenda on pienempi ja se on Pisan tornin tavoin kalteva.

Bolognassa kuten monessa muussakin Italian vanhoissa kaupungeissa on paljon katettuja jalkakäytäviä eli I Porticeja.

Ehdottomasti kauneimmat Bolognan nähtävyydet ovat nämä käytäväkadut ja katujen varsien rakennukset, jotka hehkuvat punaisen ja keltaisen eri sävyissä.

Kaupungista puhutaankin punaisena kaupunkina. Ylhäältä käsin katsottuna kaupunki tosiaan näyttääkin punaiselta.

Yksi käymisen arvoinen paikka on Teatro Comunale, eli Bolognan oopperatalo. Sinne tehdään 8 € hintaisia opastettuja kierroksia.

Kierrokset tehdään italiaksi ja englanniksi ja niitä on vain kerran tiettyinä päivinä.

Ajankohdat ja ennakkovaraukset kannattaa tehdä etukäteen netin kautta.

Taiteen ystäville Bolognasta löytyy useita hyviä museoita.

Kaupungin ylpeys on tuhat vuotta vanha yliopisto, joka on maailman vanhin olemassa oleva yliopisto.

Yliopisto käsittää kymmeniä rakennuksia, joista osa on jopa 500 vuotta vanhoja.

Yliopiston museoihin kannattaakin tutustua.

Nähtävä oli Arkeologisen museon, Museo Civico Archeologico vieressä oleva Teatro Anatomico, jossa keskiajalla opetettiin, ja havainnollistettiin ihmiskehoa ja sen leikkelyä.

Paikka on sisäpihalla ja sinne mennään porttikongista.

Tämä yliopiston entinen päärakennus toimii nykyään Bolognan kirjastona sekä anatomian teatterin kotipaikkana. Paikka on kerrassaan upea.

Anatomian teatteriin on 3 euron pääsymaksu, ja se on avoinna ma–pe klo 10–18, la klo 10–19 ja su klo 10–14.

Hieman kaupungin ulkopuolella on Santuario Madonna di San Luca.

Kirkko sijaitsee kukkulan päällä, noin 3,5 kilometrin päässä keskustasta ja parhaiten sinne pääsee Piazza Maggiorelta lähtevällä San Luca Express kaupunkijunalla. Kyydissä kulkeminen maksaa 10 €/henkilö.

Toki kukkulalle voi myös nousta kiipeämällä yli 600 rappusta.

Ylhäältä kukkulalta on upeat näkymät Bolognaan. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta näköalaterassille on erillinen 3 € maksu.

Kirkkokukkulalle  johtaneesta katetusta jalkakäytävästä on vielä pylväitä olemassa ja parhaiten niihin pääsee tutustumaan jalkaisin.

Bologna oli rento, rauhallinen ja turvallisen oloinen kaupunki.

Siellä ei myöskään ollut kiusaksi asti kaduilla kaupittelevia krääsänmyyjiä ja pummeja, eikä kerjäläisiä, kuten monessa aiemmassa kohteessamme.

Italiassa on tapahtunut valtava siistiytymismuutos. Kaikissa käymissämme kohteissa on roskapussit ja katujen törkyisyys  kadonnut, mikä oli isosti positiivista.

 

Padova

Matkustimme illaksi Padovaan. Junamatka Bolognasta Padovaan maksoi kahdelta 19,80 € ja matkaan meni aikaa noin tunti. Padova on Venetsian lähin kaupunki. Venetsiaan on Padovasta n. ½ h junamatka, miksi valitsimmekin sen yöpaikaksi.  Hotellien hinnat Padovassa ovat kohtuulliset ja hinta-laatusuhde parempi kuin Venetsiassa.

Padovan juna-asema sijaitsee aivan kävelyetäisyydellä keskustasta ja siellä on helppo liikkua matkatavaroiden kanssa, toisin kuin Venetsiassa.

Padovan asemalta on reilu kilometrin matka Padovan vanhaan kaupunkiin, jossa kaikki nähtävyydet ovat.

Kävellen sinne menee n. 20 minuuttia, mutta juna-aseman edestä menee myös raitiovaunu vanhaan kaupunkiin.

Lipun voi ostaa raitiovaunupysäkeillä olevista automaateista 1,20 € / kertalippu, jolla voi matkustaa 75 minuutin ajan tai sitten esim. päivälippu jolla voi matkustaa 4 x 75 minuutin ajan. Lipun hinta on 4,80 €.

Padovassa oli paljon pyöräilijöitä, mikä ei ole se tavallisin liikkumismuoto Italiassa. Lieneekö suuri pyöräilijöiden määrä johtunut siitä, että kaupunki on yliopistokaupunki, jossa nuoret näyttivät suosivan erityisesti pyöräilyä. Kaupunkipyöriä on myös mahdollisuus vuokrata Padovassa.

Padovan vanhan kaupungin alueella kulkee kaupunkijuna, jolla voi kiertää eri nähtävyydet.

Padovan keskusta on pieni. Kaikki oleellinen onkin kaupungissa nopeasti kierretty.

Prato della Valle on iso aukio, jossa on puistoalueita ja erilaisia nähtävyyksiä. Lauantaisin Prato della Valle aukiolla on suuret markkinat, joita juuri purettiin kun saavuimme sinne.

Puiston ympäri menevä vesikanava patsaineen ja siltoineen oli kaunis ja kuvauksellinen.

Muutakin nähtävää kaupungissa on, kuten Rooman aikaisia raunioita, lisää kirkkoja, kasvitieteellinen puutarha, juutalaiskorttelisto ja museoita, joista Gioton ja Tintoreton töitä esittelevä taidemuseo on suosituimpia vierailukohteita.

Padovassa kannattaa käydä Sant’Antonio di Padova kirkossa, joka sijaitsee Piazza del Santo aukiolla. Kirkko on hieno ja varsinaisena pyhiinvaelluspaikkana kirkossa on Sant’Antonin hautakammio, jonka sisustaa koristavat Donatellon veistokset. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Toinen hieno kirkko vierailla on Cattedrale di Santa Maria Assunta, joka tunnetaan myös Padovan katedraalina.

Upeita seinämaalauksia voi ihastella kirkon Oratorio di San Giorgio sekä Cappella degli Scrovegni kappelissa, jonne sisäänpääsy on 8 €.

Cappella degli Scrovegni on kovin vaatimattoman ja pienen näköinen rakennus ulkoapäin. Sisäänsä tämä melko pieni kappeli kätkee upeat seiniä ja kattoja koristavat Gioton freskot.

Jos haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa lippu hankkia ennakkoon netin kautta. Harmillisesti tässä kappelissa on kuvauskielto.

Vanhan kaupungin kadut ja kujat ovat aika tyypillisiä italialaisia.

Vanha kaupunki on myös suurelta osin kävelykaupunkialuetta. Isoja aukioita reunustavat upeat rakennukset ja monet eri kahvilat ja ruokapaikat.

Hieno aukio on Plazza della Regiane. Plazza della Signorissa pidetään ulkomarkkinoita, joissa myydään kaikenlaista tavaraa.

Piazza delle Erbe, Piazza della Frutta markkinat sijaitsevat kuninkaallisen palatsin edessä olevalla aukiolla. Kummatkin markkinat ovat avoinna ma-la aamupäivisin ja illasta markkinakojut vaihtuvat ravintoloiden ulkoalueiksi.

Padovan  yliopisto piti käydä katsomassa, jo ihan sen kuuluisten oppilaidensa takia. Galileo opetti Padovan yliopistossa ja Copernicus opiskeli siellä. Vuonna 1678 yliopistossa myönnettiin naiselle maailman ensimmäinen korkeakoulututkinto.

Padovassa ei ole kovin paljon nähtävää, enkä ole aivan varma kannattaako 42 h tai 72 h Padova card hankkia, vaikkakin hinta on melko edullinen, 16-21 €. Jos kortin hankkii kannattaa huomioida, että esim. Giotton freskoihin on tehtävä ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi erillinen vierailuvaraus, jonka hinta on 1 €. Padovaa kiertää myös Hop on Hop off bussi, jonka hinta on 15 €. Nähtävää on sen verran vähän, että bussikyytiä niiden kiertämiseen ja katsomiseen ei välttämättä tarvitse.

Matkailua maailmalla

Junailua osa 3: Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

 

Lille

Saavuimme Lillen toiselle juna-asemalle Lille-Flandresille, jonne kulkee muut kuin suurnopeusjunat. Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, mikä oli sijainniltaan mainio paikka.

Olimme yön Lillessä ja nukuimme kerrankin pitkään, ennen kuin lähdimme tutustumaan Lillen nähtävyyksiin.

Joka tiistai, torstai ja sunnuntai järjestetään Lillessä ulkomarkkinat. Tori on täynnä kaikenlaista tavaraa sekä paikallisia ruokia ja paljon ihmisiä. Tori sijaitsee hieman kaupungin keskustan ulkopuolella ja sinne kannattaa mennä metrolla.

Vaikka Lille on Ranskan viidenneksi suurin kaupunki, ei se ole keskustaltaan aivan valtavan iso.

Lillessä voi hyvin liikkua jalan tai sitten käyttää kahta automaatti-metrolinjaa, ratikoita tai busseja. Julkisten hinnat vaihtelevat kertalipun 1.65 € päiväpassiin, jonka hinta on alle 5 €.

Lille oli melkoisen likainen kaupunki. Irtoroskaa oli pitkin katuja ja kadunvarsille kerätyissä jätesäkkiröykkiöissä.

Kaduilla oli myös säpinää ja kaikenlaista epämääräistä kulkijaa. Illan pimetessä tuntui hyvältä kulkea vilkkailla ihmisalueilla.

Jos joku paikka olisi pitänyt pudottaa pois matkareitiltämme, olisi se ollut ehdottomasti Lille. Mitään aivan häikäisevää, ei tässä kaupungissa ollut.

Lillen pääaukion ympärillä olevat korttelit ovat kuvauksellisia ja vierailun arvoisia kohteita. Mielenkiintoinen paikka on La Vieille Bourse , joka koostuu 24 pienestä talosta. Talokompleksin sisäpuolella on kaareva sisäpiha, jossa pidetään käytettyjen kirjojen markkinoita. Tässä ehkä kaupungin hienoimmassa rakennuksessa pelataan shakkia ja sisätiloissa on kesäisin erilaisia tanssiesityksiä.

Kaupungin vanha alue, Vieux Lille on myös kaunis ja siellä on jokseenkin paljon katsottavaa. Tosin juuri meidän vieraillessa siellä oli monet kadut revitty auki ja niihin tehtiin jotain parannustöitä. Ilmankin ollessa hieman sateinen, ei vanhakaupunkikaan onnistunut täysin vakuuttamaan meitä.

Vanhojen rakennusten lisäksi vanhasta kaupungista löytyy designer-kauppoja, erinomaisia ravintoloita sekä moderni katedraali, Cathédrale Notre Dame de la Treille.

Town hall ja Belfery torniin pääsee kiipeämään 400 rappusta pitkin tai sitten sen näköalapaikalle voi hurauttaa hissillä, kunhan on ensin kavunnut 100 ensimmäistä rappusta hissitasanteelle. Torniin päästäkseen pitää pulittaa 6 € maksu.

Erikoinen mutta mielenkiintoinen museo, La Piscine Museum sijaitsee vanhassa uimahallissa. Rakennus itsessään on jo nähtävyys ja käymisen arvoinen paikka.

Museolle kannattaa ottaa metro 2 ja jäädä pois Gare Jean Lebas asemalla. Sisäänpääsy museoon vaihtelee riippuen siitä, haluaako nähdä pysyvän vai vaihtuvan näyttelyn. Hinta jää kuitenkin kaikkineen alle 10 €.

Lilleen on saatavilla myös Citypassi, jonka hinta olisi ollut 25€/ hlö / päivä.

Kuten muidenkin isojen kaupunkien citypassiin, kuului tähänkin sisäänpääsy moniin nähtävyyksiin, julkisten liikennevälineiden käyttöoikeus maksutta  ja alennuksia kaupoista ja ravintoloista. Citypassin hinta oli ihan kohtuullinen, jos haluaa esim. vierailla Lillen monissa museoissa ja taidepaikoissa.

Lillestä jatkoimme matkaa Amienssiin, jonne IC-junalla pääsee puolessatoista tunnissa.

Gare de Lille-Europe asemalta liikennöivät pääasiassa Eurostar- ja TGV-suurnopeusjunat, mutta myös joitakin paikallisjunia.

Meidän juna lähti viereiseltä Lille-Flandresil asemalta. Olimme ostaneet lipun ennakkoon ja halusimme tiedustella voisiko lipun vaihtaa aikaisempaan junaan. Arvatkaapa vaan saimmeko apua englanniksi – emme.

Ongittuamme tiedon joltakin englantia osaavalta, vaihdoimme matkasuunnitelmaa. Aikaistetulla lipulla pääsimme Amienssiin ja  matka taittuikin mukavasti. Junalipuille tuli hintaa tälle siirtymälle 22 €/hlö.

 

Amiens

Otimme päiväjunan Amienssiin. Junamatka kesti vähän reilun tunnin ja maksoi kahdelta 44 €. Sää sattui myös tälle päivälle harmaan sateiseksi ja menimme syömään sadetta pakoon juustolautaset ja juomaan viinit. Sateen jatkuessa teimme uuden suunnitelman illalle ja jatkoimme matkaa hotellille. Ikääntyvien reilaajien jalat saivat lepoillan.  Ei kun perinteinen iltapala kehiin.

Aamulla sää oli edelleen harmaa, mutta onneksi ei sateinen.Ei kun kamera kantoon ja turisteiksi kadulle. Päivän kuluessa sää muuttuikin aurinkoiseksi ja välillä piti takki ottaa pois, kun tuli niin kuuma.

Amienssin kuuluisa katedraali, Cathédrale Notre Dame kuuluu UNESCOn maailman perintölistalle.

Katedraalissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraalin lattiassa on mustavalkoinen kahdeksan-kulmainen, 234 metrin pituinen labyrinttikuvio, jonka arvoitusta voi selvitellä, tai sitten vaan antaa olla. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.

Jos haluaa tutustua paremmin katedraaliin, voi käydä vuokramaassa audioguiden neljällä eurolla läheisestä Amiensin matkailutoimistossa.

Katedraalin torniin johtaa 307 askelmaa ja sinne voi halutessaan kiivetä. Lippu torniin maksaa 6 € ja aarrekammioon 3,50 €. Itse katedraaliin pääsee ilmaiseksi. Aarrekammioon tehdään opastettuja kierroksia vain kahdesti päivässä. Aamulla kolo 11 ja iltapäivällä klo 14.30. Meidän aikatauluun nuo ajat eivät sopineet, joten aarteet jäivät näkemättä.

Katedraalilta lähtee kävelyreitti vanhaan kaupunkiin, jossa riittää ihasteltavaa.

Joella on aina lauantaisin markkinat, mikä olisi varmaankin ollut kiva kokemus. Perinteisesti pukeutuneet myyjät myyvät tuotteitaan veneistä ja paikalla on paljon ihmisiä.

Vanhassa kaupungissa söimme lounaan valitsemalla sen ilman yhteistä ymmärrettävää kieltä. Pienellä jännityksellä odottelimme liha- ja kala-annoksiamme. Google kääntäjälläkään ei aina tiedä, mitä saa.

Englantia ei oikein tahdota näissä paikoissa puhua ja kumma kyllä, edes ruokalistaa ei ole käännetty englanniksi. Ruoka oli ihan ok ja paikka viihtyisä.

Maison de Jules Verne museo on hieman perinteestä poikkeava museo. Ei ehkä niin mielenkiintoinen kuin olimme odottaneet. Pääsylippu sinne  maksoi 7,50 € ja audioguide maksoi erikseen 2 €.

Hauskuutta tuo myös vanhassa kaupungissa oleva marionettiteatteri Chés Cabotans d’Amiens, jonne aikuistenlippu maksaa 10 €.

Amiensissa on mahdollista myös mennä Sirque Jules Verneen joka on sirkuksen ja kansallisen katutaiteen varsinainen keskus.

Melkoisen vaatimattomaan Beffroi d’Amiens torniin ja kirkkoon maksaa yhteislippu 6 € ja pelkkään torniin pääsee kapuamaan neljällä eurolla. Aivan rautatieaseman vieressä kohosi Tour Perret, joka on yksi Euroopan ensimmäisistä pilvenpiirtäjistä. Rautatieaseman ympärillä pörräsi paljon epämääräisiä kulkijoita. Muutenkin paikka vaikutti melko kulahtaneelta.

Junalippukäytänteet vaihtelevat myös maiden sisällä. Täällä oli otettu käytäntöön systeemi, jossa konduktööri tsekkaa junaliput ja jos sitä ei ole, seuraavalla asemalla odottaa melkoinen joukko turvamiehiä, jotka nappaavat liputtomat kiinni ja aloittavat asian selvittelyn. Olihan melkoinen esitys tuokin.

 

Rouen

Saavuimme päivällä Rouenin Rive  Droite asemalle. Junia kulkee noin puolestatoista tunnista aina melkein neljään tuntiin Amienssin ja Rouenin väliä.

Kannattaa siis katsoa mihin junaa hyppää ja montako vaihtoa matkalle tulee. Myös suorat junat kulkevat tätä väliä hitaasti pysähdellen tai nopeasti ja suoraan.

Olimme varanneet lipun nopeaan 1½ h junaan. Junamatkan hinnaksi tuli 42 € kahdelta ihmiseltä.

Kävellessämme hotellille, jonne oli matkaa n. 600 m, vastaan kipitti rotta – jo toisen kerran Ranskassa ja keskellä päivää. Hyvä että slaagia en saanut, noh, askel taittui  ainakin ripeämmin ja jonkun tietty tutkakatse herkistyi jälleen.

Myös tämä kaupunki oli melkoisen paskainen. Jätteitä pusseissa siellä täällä kauppojen edessä ja asunnottomia parkkeerasi illaksi käytäväaukkoihin telttoineen ja pahvilaatikoineen. Ei tehnyt mieli mennä sivukujille ….

Rouenissa on paljon kirkkoja ja siellä puhutaankin kirkkokorttelista. Kaupungissa on kuulemma yli 50 uskonnollista rakennusta. Tämä on helppo uskoa kun katsoo kirkkoja, kirkkojen vieressä. Eikä mitään ihan pieniä pytinkejä.

Rouenin katedraali Cathédrale Notre-Dame on ehdottomasti kaupungin kaunein kirkko. Katedraaliin pääsee sisälle ilmaiseksi. Iltaisin sen julkisivuun heijastetaan valoshow, jossa on vaihtuva teema.

Toinen upea kirkko on St-Maclou Church ja Cathedral Squar. Kumpaankin kirkkoon pääsee sisään myös ilmaiseksi. Suurin osa Rouenin suosituimmista nähtävyyksistä sijaitsee kaupungin kävelyalueella, jossa on viehättäviä puurakennuksia sekä astronominen kello Gros Horloge. Rakennukseen pääsee vierailemaan 7 eurolla ja ylhäältä tornista on upea näköala kaupungin ylle.

Rouen on täynnä kahviloita ja ravintoloita, joissa on kiva istahtaa juomaan vaikkapa Normandian alueen paikallista omenasiideriä tai omena calvadosta.Rouen on myös sen verran pieni kaupunki,että siellä pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin. Myös kaupunkipyörät näyttivät olevan suosiossa.

Seine- joki halkoo Rouenin kaupunkia jakaen sen kahteen osaan. Joenrannassa on bulevardi, jolla on myös ravintoloita ja baareja. Rantabulevardi on myös erityisesti ulkoilijoiden suosiossa ja siellä näkeekin paljon juoksijoita ja pyöräilijöitä. Itse rantabulevardi ei kylläkään ole kummoinen.

Rantabulevardilla sijaitsee näyttelytila, jossa on kuuluisa Panoraama XXL. Se on 35 metriä korkea panoraamakuva, jonka teema vaihtuu noin kerran vuodessa. Näyttelytilassa on useita eritasoisia korokkeita, joilta kuvaa voi ihailla.

Rouenissa oli paljon katseltavaa. Siellä oli upeita vanhoja rakennuksia ja kauniita kirkkoja, joissa oli esillä paljon erilaista taidetta.

Päiväsaikaan Rouen olikin oikein miellyttävä paikka. Katukuvassa näkyi myös paljon turisteja, vaikka varsinainen turistiaika ei olutkaan vielä alkanut.

 

Pariisi

Vuorossa oli viimeinen etappi, Pariisi.

Päivällä jatkoimme Paris Saint Lazare juna-asemalle, jonne matka kesti  1½ h. Hintaa matkalle tuli 20 € / 2 henkilöä.

Pariisissa olemmekin vierailleet aiemmin, joten nyt perinteiset nähtävyydet jäivät väliin. Aiemman postauksen voit lukea täältä. Olimme ottaneet hotellin läheltä Gare du Nord juna-asemaa, josta oli kätevä liikkua niihin paikkoihin, joihin olimme ajatelleet menevämme. Myös lentokentälle pääsee tältä asemalta kätevästi.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Pariisin lähellä olevaan Chantilly linnaan. Linnaan pääsee junalla Gare du Nord asemalta.

Junalipun yhteydessä voi ostaa jo valmiiksi lipun linnaan. Lippu sisältää vierailun linnaan, linnan puistoon ja kuuluisille hevostalleille ja siellä pidettäviin esityksiin. Yhdistelmälipun hinta  oli 25 € / henkilö.

Isoin ja työläin homma koko päivän liikkumisessa oli hankkia tuo yhdistelmälippu, jota emme olleet ostaneet netistä ennakkoon. Testattua tuli useamminkin neuvontapisteen englannin kielentaito, kun sieltä tylysti vain ranskaa puhuen ohjattiin paikasta toiseen.

Yhdestä paikasta sai yhden tiedon ja toisesta ehkä toisen. Muutama muukin samalla asialla ollut turisti pudisteli päätään ja ihmetteli kielitaidottomia ja erittäin, ei palveluhenkisesti turisteja kohtelevia asematyöntekijöitä.

Juna kulkee Pariisista Chanttillyyn 25 minuutissa. Junasta jäädään Chantilly-Gouvieux asemalla, jonka sivusta bussiasemalta kulkee lyhyen väliajoin bussi no 15 linna-alueelle. Linnaan pääsee myös kävellen oikaisemalla puistoalueen poikki ja kulkemalla laukkaradan vierestä. Kävellen matka vie n. 20 min. Linna on auki yleisölle klo 10-18.

Paikka on muuten se missä 007 ja kuoleman katse on kuvattu. Bond vierailee linnassa konna Max Zorinin kutsuilla osallistuen laukkakilpailun katsomineen, pyiden metsästykseen ja nuuskimiseen noilla kuuluisilla hevostalleilla.

Linna ei ole kovin iso ja talleille ei ollut asiaa allergian takia. Linna oli kyllä hieno, mutta eihän mikään vedä vertoja Versaillesin jälkeen, jossa vierailimme muutama vuosi sitten.

Takasin tullessamme ajoimme läpi pienen Chanttilyn todetaksemme, että itse kaupungissa ei ole mitään katsottavaa.

Toinen kohteemme Pariissa oli Palais Garnierin vanha ooppera, joka oli kerrassaan upea vierailukohde.

Oopperarakennuksen ulkopuoliset portaat täyttyivät auringosta ja katutaiteesta nauttivista ihmisistä.

Mikäli mielii opastetuille kierroksille, kannattaa lippu ostaa ennakkoon. Kierroksia järjestetään rajoitetusti ja ovelta niitä on harvoin enää saatavilla.

Oopperassa myös harjoitellaan säännöllisesti ja siksi kannattaakin selvittää Oopperan omilta kotisivuilta mahdolliset poikkeamisajat vierailuun liittyen.

Sisäänpääsyn lippujonon voi ohittaa hakeutumalla suoraan kassa-alueen takana oleville automaateille, josta voi näppärästi ostaa itse sisäänpääsylipun.

Paikalla ei ollut mikään karmea ryysis, mutta paikalla oli taas muutama selfiekeppikiinalainen, joille selffieiden ottaminen mitä kummallisemmissa keikistelyasennoissa oli varsinainen aikasyöppö. He kun valloittivat kuvaukselliset kohteet todellakin itsensä kuvaamiseen. Kävivät muuten välillä veskissä vaihtamassa vaatteita ja palasivat uudestaan samoille kuvauspaikoille. ARGH…..

Vieraillessamme oopperassa siellä oli balettiharjoitukset, minkä takia sali oli aina välillä kiinni ja pimeänä. Kun salia pääsi harjoitustaukojen välissä kuvaamaan, ryysis oli melkoinen.

Rakennuksesta löytyy myös oopperamuseo, jossa näytillä on vaikuttava kokoelma esiintymisasuja, piirustuksia, sekä näyttämökulisseja.

Pakko oli pyöriä vielä kaupungilla ottamassa muutama iltakuva. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta silti meno oli rauhallista.

Seineä pitkin kulkee nauhana erilaisia jokiristeilyjä joista voi ottaa kuvia ja ihastella Pariisin nähtävyyksiä. Suosittuja ovat aina olleet myös erilaiset illallisristeilyt.

Uutuutena törmäsimme paranneltuun versioon tästä. Kaksikerroksisen Bustronome bussi, jonka yläosassa nautitaan illallinen samalla kun sen Hop on Hop off bussin tyyliin kiertää Pariisin nähtävyydet. Uutta innovaatiota:) Sen verran asia jäi minua kaivelemaan, että selvittelin illallisbussin hintatasoa. Hintataso on 100 €/ hlö illallispakettina, eli aika samaa luokkaa samantasoisen illallisristeilyn kanssa. Risteilyillä on toki valtava tarjontaero ja niitä saa myös huomattavasti huokeammin kuin sadalla eurolla.

Samalla selvityksellä ilmeni, että vastaavanlaista toimintaa on Busburgerilla, jonka bussissa voi nauttia kierroksen aikana herkullisia burgeraterioita.

Ajoimme vielä illan päätteeksi Trocaderon metroasemalle, jonka lähellä on paras Eifel tornin ihastelu- ja kuvauspaikka.

Paikka oli täynnä nuorisoa ja kuvia ottavia turisteja. Myös kaupustelijat olivat myymässä erilaista vilkkuvaa ja välkkyvää matkamuistoa. Uutuutena kadulle oli myytäväksi ilmestynyt  kankaan päälle levitettyjä juomia, kuten olutta, limua ja viinejä. Kätevästi ne virkavallan ilmaannuttua paikalle tungettiin ämpäriin ja riepu heitettiin ämpärin päälle.

Tähän kohtaan on pakko kirjoittaa, että tämä iltakuva Pariisin Notre Damesta on otettu vain kaksi päivää ennen sen kohtalokasta tulipaloa.

Kauniiseen keväiseen iltaan olikin hyvä päättää tämä kiertomatka ja suunnata hotellille, ennen seuraavan päivän kotiinpaluuta.

Matkailua maailmalla

Hong Kong–Japani–Australia-Macao–Hong Kong osa 2 (Tokio-Kioto-Osaka)

Japani: Tokio – Kioto – Osaka

 

Tokio

Seuraava lentopätkä olikin Hong Kongista Tokioon. Olin jo useamman vuoden ihmetellyt, miten  perhetuttumme lentelee Aasiassa aina niin halvalla. Nyt se sitten todentui myös omalle kohdallemme. Koko matkan halvimmat osuudet lennoissa oli juurikin nämä Aasian ja Australian väliset ja sisäiset siirtymät. Ostimme liput HK Expressille ja hintaa niille tuli kahdelta ihmiseltä 2,536 HKD, eli reilusti alle 300 €.

Neljän ja puolen tunnin lento sekä  palvelu lennolla olivat erinomaiset. Aikani jaksoin katsella ja hymyillä japanilaisia lentoemoja, jotka kumarsivat tullessaan cabiiniin ja poistuessaan sieltä. He myös kumarsivat tarjoillessaan jotakin. He siis kumarsivat koko ajan.

Parin viinin ja yli vuorokauden univajeen jälkeen olikin hyvä nukkua tai oikeammin sanottuna torkkua loppumatka. Mainiosti sujuneen lennon jälkeen saavuimme Tokion Hanedan kansainväliselle lentokentälle.

Tokiossa on kaksi suurta lentoasemaa, kaupungin itäpuolella sijaitseva Naritan kansainvälinen lentoasema ja Tokion kansainvälinen lentoasema Haneda.

Noin 30 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalta Hanedalan lentokentältä pääsee keskustaan näppärästi junalla tai bussilla. Matka-aika on n. 30-40 minuuttia. Lentokentältä pääsee Tokion keskustaan joko Tokyo Monoraililla ja Keikyu linjalla.

Ensimmäinen rasti oli vuokrata mukana kannettava oma nettiasema. Niitä vuokrattiin lentokentällä ja myös jotkut hotellit vuokraavat niitä.

Vuokrasimme pienen taskuun laitettavan tukiaseman, jonka sitten palautimme Osakan lentokentän vastaavaan vuokrauspisteeseen kun lähdimme pois maasta. Vehje osoittautui tarpeelliseksi, jos myös välttämättömäksi avuksi Japanin suurkaupungeissa ja metrossa. Vuokrahinta oli reilusta viikosta alle 30 €.

Toinen rasti oli hankkia juna/metrolippu liikkumiseen.

Japani on automaattien maa, myös lippuautomaattien…Olihan niissä jotakin englanniksikin, mutta kyllä siinä hieman apuakin tarvittiin, että saimme ostettua haluamme liput.

Tokion metroverkko on maailman laajin. Siellä liikkuminen lipunhankkimisen lisäksi oli jo itsessään melkoinen seikkailu. Ensi näkemältä metro-ja junakartta näyttää mahdottomalta tulkita, mutta pian sekin alkoi sujua ja kattavan rataverkon avulla oli erittäin kätevää liikkua paikasta toiseen.

Metrolinjat ovat yksityisiä ja linjaa vaihdettaessa on aina ostettava uusi lippu, ellei ole kaikkien linjojen kattavaa korttia. Kertaliput vaihtuvine hintoineen tuntuivat liian mutkikkailta, joten hankimme tokiolaisen matkakortin eli Suican, jolle pystyi lataamaan arvoa, eikä siis tarvinnut välittää matkojen hinnoista ja yksittäisten lippujen ostamisesta.

Se, mikä meidät tosissaan yllätti,oli että Tokiossa täytyy maksaessa olla käteistä rahaa. Kortit kyllä käyvät joissakin paikoissa, mutta pienemmissä paikoissa, maksuautomaateissa ja monissa kaupoissa pankkikortti ei toimi. Tokio on hintatasoltaan keskihintainen. Toki rahaa saa kulumaan, mutta esimerkiksi monet nähtävyydet ovat ilmaisia, liikkuminen julkisilla liikennevälineillä on kohtuu edullista ja ruokakustannukset riippuvat kulinarismisyyden tasosta.

Kujilta saa hyvinkin edullista katuruokaa ja automaateista voi tilata halpoja ruokia tai sitten voi nauttia hintavan sushi aterian.

Hotellimme APA Hotel Higashi-Nihombashi-Ekimae oli mainiolla paikalla metroaseman vieressä.

Alue oli rauhallinen ja hotelli erittäin hyvä ja melko edullinen. Mielenkiintoisen ja runsaan, tosin kattauksesta aina moninaisiin mielenkiintoisiin ruokalajeihin saakka japanilainen buffee aamiainen saatiin sujuvasti suuhun mukaan varta vasten ostetuilla lusikkahaarukkaveitsi apuvälineillä, jotka osoittautuivat matkan aikana melkoisen käteviksi ja tarpeelliseksi.

Mielenkiintoisilta vessakokemuksiltakaan ei Japanissa voi välttyä. Ja kokeiltavahan se oli kaikki mahdolliset toiminnot, lämmitettävästä istuinosasta aina mitä ihmeellisempiin soiviin, pulputtaviin ja erilaisiin pesutoimintoihin saakka. Kokemus oli …hämmentävä.

Olisimme halunneet ehtiä Tsukijin kalamarkkinoilla pidettyyn kalahuutokauppaan, jonne turisteilla oli mahdollisuus varata paikka, mutta lento ei tullut sopivasti ja kun vielä piti viedä tavarat hotellille, olimme markkinoilla vasta aamu kahdeksan aikaan. Huutokauppa oli siihen mennessä jo ohi.

Meille kävi kuitenkin säkä, että Tsukijin kalatori oli vielä viimeisen kesän toiminnassa, koska 2018 vuoden lopussa se suljettiin ja siirrettiin lähellä olevaan Toyosuhun aivan uuteen ja moderniin kalamarkkina-alueeseen.

Tsukijin kalatorilla oli mieletön väenpaljous ja esillä oli myytävänä mitä ihmeellisempiä mereneläviä, niin raakana kuin ruoaksi valmistettuna. Osa kaloista oli aivan valtavan isoja.

Alue oli myös erittäin laaja ja siellä kului hetkessä monta tuntia.

Kaupungin vilskettä voi hyvin paeta Tokion moniin isoihin puistoihin. Sujahdimme valtavaan Shinjuku Gyoen puistoon, jonka läpi kävellessä päädyimme Harajukuun Meiji pyhäkölle, joka on yksi Japanin isoimmista shintopyhäköistä.

Japanissa oli kesäkuussa mieletön kuumuus ja kosteus. Puisto antoikin mukavasti pientä viilentävää suojaa porottavalta auringolta. Isossa puistossa väenpaljouttakaan ei huomannut.

Seurailimme ihmisiä, nautimme hetken hiljaisuudesta sekä rauhasta ja pääsimme osallisiksi japanilaiseen nimenantoseremoniaan sekä häihin.

Matkoillamme olemme aiemminkin eksyneet kuokkimaan moniin häihin ja pariin hautajaisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ristiäisissä.

Keskustassa oleva maailman korkein torni Tokyo Skytree on suosittu näköalapaikka ja sinne on usein pitkät jonot. Sisäänpääsy näköalatasanteelle maksaa n. 25 €. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa Tokyo Sky Treehen ostaa etukäteen skip the line -lippu.

Me hoidimme näköalahomman ilmaisella hissikyydillä Tokyo Metropolitan Government rakennuksen 45 kerrokseen, jonka ilmaiselta näköalatasanteelta sai myös hyvän yleiskuvan ja käsityksen Tokion laajuudesta.

Shinjukunissa on myös Golden Gai kortteli, jossa on ihania pieniä max 7-20 hengen baareja. Baarit ovat kiinni päivisin, mutta heräävät eloon illan tullen.

Sisään astuessa maksat istuinmaksun, johon sisältyy yksi juoma. Sen jälkeen saat istua paikallasi koko illan ja maksat vain juomista. Paikkamaksun suuruus on merkattu baarien ulkopuolelle.

Yhdessä tällaisessa pikku baarissa törmäsimme iloiseen japanilaisseurueeseen, joiden kanssa keskustelu sujui hyvin Google kääntäjän avulla. Juttu luisti ja kaikilla oli mukavaa.

Katsomassa oli käytävä maailman kenties kuuluisin risteys Shibuyan. Risteys ja sen mieletön väenpaljous sekä hallittu kaaos olivat kerrassaan näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Risteyksessä jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Myös Shibuyan tungoksinen juna-asema oli melkoinen kokemus.

Shibuyan on neonvalojen ja mainostaulujen kaupunginosa, jossa kirkkaus valaisee alueen illallakin ja kovaääniset pauhaavat.

Kauppakeskuksia ja tavarataloja on paljon, samoin ravintoloita, peliluolia ja karaokepaikkoja.

Vaikka Tokio on iso ja siellä on tungokseen asti ihmisiä, tuntui Tokio ja koko Japani reilun viikon matkalla kaikin puolin turvalliselta paikalta. Kohteliaisuussäännöt ovat tärkeässä osassa japanilaista arkea ja toimintaa. Myös jonottaminen metroon ja juniin sekä niissä matkustaminen oli melkoinen kokemus.

Mentävä oli myös Akihabaraan, jota voisi kuvailla tietokonenörttien ja valokuvaajien taivaaksi.

Akihabarassa on tavaratalo toisensa jälkeen täynnä elektroniikkaa. Yhteen sellaiseen sitten eksyimme kaksikin kertaa matkan aikana.

Jos matkamme matkatavaramäärä ei olisi ollut rajattu, voin arvata, että mukaan olisi tarttunut muutakin kuin käytössä hyväksi osoittautunut kameratarvikkeille tarkoitettu vetolaukku.

Akihabarassa näkee myös Manga-hahmoja, jotka usein mainostavat jotakin paikkaa tai tuotetta. Hahmoja on liikkeellä monenlaisia, joten katsottavaa riittää.

Paikassa on myös paljon erilaisia pelihalleja, joissa ei saa kuvata, mutta jonne käy tasainen ihmisvirta ja joiden automaattiovien auettua niistä kuuluu melkoinen pelikoneiden pimputus, kilinä ja kolina.

Asakusan kaupunginosasta löytyy temppelialue, jossa on Tokion vanhin temppeli Senso-ji.

Temppelille mennään kahden puisen portin läpi, jossa on kuvattavien ja kuvaajien melkoinen suma.

Porttien jälkeen Asakusaan johtaa, Nakamise-dōri katu, joka on täynnä pieniä kauppoja.

Aika tuntuu pysähtyneen Asakusassa ja paikan historia sekä eletty elämä kontrastina sivukujien taustamaisemassa kohti korkeuksia kurottavia kymmeniä ja kymmeniä pilvenpiirtäjiä onkin melkoinen.

Kävimme myös katsomassa Keisarillista palatsia ja sitä ympäröivää puistoa. Taas melkoinen kontrasti – kaunis ja luonnonläheinen ympäristö keskellä sykkivää ja vilkasta suurkaupunkia.

Itse palatsiin ja sen sisäpihalle pääsee vain kahtena päivänä vuodessa, mutta palatsialueen laajalla puistoalueella voi vierailla ihastelemassa maisemia.

Pois lähtiessämme ja tietä ylittäessämme näimme mielenkiintoisen tavan tehdä turistikierros Tokiossa.

Vuokrattavilla mikroautoja muistuttavilla kulkupeleillä turistit ajavat oppaan perässä, kaiken muun vilkkaan liikenteen seassa ympäri kaupunkia. Oli jokseenkin mielenkiintoinen ja vaarallisen oloinen tapa…

Myös Fuji vuorelle voi tehdä päiväretken Tokiosta. Me ihailimme lumihuippuista vuorta juna ikkunasta matkalla Kiotoon, koska matka-aikamme oli sen verran kiireinen, että tällä kertaa Fuji vuori ei mahtunut suunnitelmiimme.

Jo pelkästään Tokion vierailun jälkeen tuli ymmärrys maan niin hienosta ja erilaisesta historiasta ja kulttuurista, että halu vierailla Tokiossakin uudestaan oli hiipinyt mieleemme.

Jos aikoo reissata muuallakin kuin Tokiossa, kannattaa miettiä Japan Rail passin hankintaa. Se on rahaa ja aikaa säästävä tapa nähdä paljon ja matkustaa JR-junilla tai Shinkansen luotijunilla paikkakunnalta toiselle.

Passi pitää hankkia ennen matkaa Suomesta tai muualta Japanin ulkopuolelta, ja se aktivoidaan jollakin JR:n asemalla ennen käyttöä. Passin hinnat vaihtelevat sen mukaan valitseeko 7, 14 tai 21 päivän junapassin. Viikon junapassi olisi maksanut n. 230 euroa.

Passia voi käyttää myös Tokion sisäisessä liikenteessä kaikilla JR-linjoilla. Koska junamatkamme rajoittuivat tällä matkalla kahteen pidempään siirtymään, laskimme että tulee halvemmaksi ostaa pelkät yhdensuuntaiset liput.

 

Kioto

Olimme ostaneet yhdensuuntaiset junaliput Shinkansen luotijunaan. Lippujen hinnaksi tuli hieman yli 100 €/ henkilö, mikä oli aika kallista kun vertaa muuhun liikkumiseen matkamme aikana.

Olisi ollut halvempaa lentää Tokiosta Osakaan, mutta luotijunan vaivattomuus ja kokemus painoivat vaakakupissa.

Junamatka kestää hieman yli 2 tuntia ja junassa on kaikki mukavuudet. Junan vaunut ovat ns. ”hiljaisia” eli siellä on kielletty puhelimeen puhuminen ja oman kännykän media-äänet.

Junaan ostetaan omat eväät mukaan asemalta ja erilaiset sushi yms. muut ”eväspaketit” olivat kuin lahjapaketteja. Kauniisti käärittyjä, taidokkaita rasioita. ”Eväspaketteja” myyviä kauppoja oli juna-asema täynnä.

Junaan odotellessa mennään seisomaan oman junavaunun viivan kohdalle jonoon. Aseman uniformuun puettu valkohanskainen vahti ohjaa asiakkaat jonossa junaan.

Junia tulee ja menee raiteilla ja ne eivät myöhästy sekuntiakaan. Eli 3 minuuttia ennen oman junasi lähtöaikaa voi raiteelle tulla vielä toinen juna, joten älä hosu, menet juuri ja täsmästi kellonajassa olevaan junaan, jotta pääset oikeaan kohteeseen.

Junan istuimet olivat tilavat ja mukavat. Ainoana miinuksena oli, että säilytystilaa matkatavaroille oli tosi vähän. Onneksi suuriosa matkaajista oli pukumiehiä pienen käsiveskan kanssa. Miesten laukut muistuttivat enemmän naisten käsilaukkua kuin tyypillistä salkkua.

Matka kului mukavasti Scrabblea pelaten.

Junassa mieleen tuli, että oliko järkevää valita Japanin kohteiksi kolme isointa kaupunkia. Hetken aikaa ajatuksena oli, että kaikki olisi jo nähty Tokiossa. Ajatusmalli osoittautui täysin vääräksi, sillä kaikki nämä kolme kaupunkia olivat aivan erilaisia ja erilaista nähtävää riitti jokaisessa. Kioto on tunnettu lukusista temppeleistään ja sen erilaisen, vanhaa Japania edustavan ilmapiirin ja arkkitehtuurin vuoksi.

Kioto on matala kaupunki, eikä siellä samanlaista kuhinaa ja vilskettä kuin Tokiossa tai Osakassa. Myös julkisilla kulkeminen on huomattavasti simppelimpää kuin Tokiossa ja Osakassa. Kiotossa on vaatimaton metro, mutta junilla ja busseilla pääsee kaikkialle kaupungissa.

Kiotossa sijaitsee yhteensä neljä keisarillista temppeliä, joista tunnetuin lienee aivan keskustassa sijaitseva Kyoto-gosh. Mikäli haluaa vierailla näissä temppeleissä, on vierailuun anottava lupa Imperial Household Agency toimistosta. Nämä jäivät meiltä väliin.

Kioton temppeleistä tunnetuin on Kinkaku-ji, Kultaisen paviljongin temppeli. Lehtikullalla päällystetty temppeli seisoo lammen rannalla, josta sen kultaiset seinät heijastuvat lampeen.

Paviljongin sisälle ei pääse, vaan sitä on ihailtava vain ulkopuolelta. Onneksi polku kiertää paviljongia niin, että sitä pääsee ihailemaan monesta eri suunnasta.

Temppelin alueella on muutakin katseltavaa. Menimme paikalle linja-autolla ja kävelimme pysäkiltä pienen matkan temppelin sisäänpääsyalueelle.

Linja-autokyyti on kätevin ja halvin keino päästä paikalle. Keskusasemalta laituri B3 pääsee bussilla 205 ja B2 laiturilta 101 bussilla aivan lähelle Kinkaku-jiitä. Matkaa bussilla kuluu n. 40 minuuttia, mutta samalla saa melkoisen hyvän käsityksen Kioton kaupungista. Linja-autokyydistä veloitetaan alle pari euroa.

Sisäänpääsy temppeliin on hieman yli 3 € / hlö. Paikan suosion huomasi jo heti puiston portilla ja ”parhailla” kuvauspaikoilla oli hieman ruuhkaisaa, sillä kaikki halusivat tietyn kuvan paviljongista juuri samasta kulmasta. Jonotuksen ja ruuhkan välttämiseksi kannattaa olla liikenteensä mahdollisimman varhaisesta aamusta. Temppeli on auki 9-17.

Kioton kultainen temppeli on toiminut esikuvana hopeiselle temppelille, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Sinne emme eksyneet, koska Kiotossa oli niin paljon katsottavaa ja etäisyydet eri kohteiden välillä olivat melkoiset.

Šintolainen Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton vierailluimmista alueista.

Sinne pääsee joko junalla tai bussilla. JR:n Nara Line junalla pääsee  Inarin juna-asemalle tai sitten voi ottaa Keithan Main Linen, joka ajaa myös Fushimi Inarin asemalle.

Yhdensuuntainen hinta on n. pari euroa.

Fushimi Inarin alue on melko laaja ja se sijaitsee vuoren kupeessa. Vuorelle voi kiivetä ja kiertää sen ympäri, mutta meille riitti nähtävää ihan temppelialueella.

Temppelialueelle johtava tie oli kummankin puolen täynnä mitä erilaisempia myyntikojuja.

Pääasiallisesti niissä myyntiin erilaisia ruokia ja juomia.

Vaihtoehtoja oli paistetuista varpusista, kuningasravun jalkoihin tai vaikka jäädytettyihin kurkkutikkuihin. Myös kaikenlaista muutakin oli myynnissä.

Se minkä Japanissa on hauskaa kaikesta ruoasta on tehty muoviset näköismallit, mikä todellakin helpotti kielimuurin ylittämistä ruokaa tilatessa.

Ruokaa valitessa voikin itse arvioida näköismallista ruoan sopivuuden ja sitten vaan valitsee itselleen sopivan annoksen,helppoa ja kätevää:)

Fushimi Inarin alueella on tuhansia oransseja portteja sekä näyttäviä temppelirakennuksia.

Oli melkoinen työ estää sadasosahetkeksi takana tulevien ihmiset eteneminen, jotta tyhjä käytävä saatiin kuvaan. Myös pyhäkön eri rakennukset ovat upeita ja kuvauksellisia.

Fushimi Inari on suosittu vierailu kohde, jossa on aina paljon matkailijoita. Jos mahdollista, kannattaa suunnata paikalle arkipäivänä ja mahdollisimman aikaisin.

Fushimi Inarille ei ole pääsymaksua ja useimmista temppeleistä poiketen se on auki myös illalla.

Kiyomizu-dera sijaitsee hieman sivummalla vuoren rinteellä Kioton yläpuolella. Kiyomizu-deraan johtavalla tiellä ja Gion Geisha-alueen lähistöllä on useita kimonovuokraamoja, joista ihmiset käyvät vuokraamassa kimonon päiväksi käyttöönsä.

Asukokonaisuuteen kuuluu myös meikkaus ja kampaus.

Sadat perheet, pariskunnat ja kaveriporukat olivat pukeutuneet perinneasuihin ja kipittivät kapeissa vaateissaan ja varvastossuissaan ylös mäkeä ja portaikkoa kohti Kiyomizu-derran temppelialuetta.

Sieltä he sitten jatkoivat sipsuttaen matkaa alas Gionin historiallista geisha-aluetta jossa otettiin kuvat autenttisessa miljöössä.

Tämä lysti vei osallistujalta koko päivän, eikä pukujen vuokrauskaan kampauksineen ollut ihan halpaa. Hinta liikkui puvun käyttötarkoituksesta yms. n. 40 € aina 400 € ja ylikin.

Kiyomizu-derrassa oli myös paljon katsottavaa ja sieltä oli hyvät näköalat alas kaupunkiin.

Mielenkiintoinen oli vainajien muistopaikka. Sisäänpääsy alueelle on reilu 3 €.

Parhaiten paikalle pääsee linja-autoilla 100 tai 206.

Yhdensuuntaisen lipun hinta on alle kaksi euroa. Kiotossa ja Osakassa voi käyttää myös Tokion Suica korttia, joten sen turvin pääsee kätevästi liikkumaan, ilman jatkuvaa miettimistä lipuista. Suicasta maksetun pantin saa takaisin kun sen palauttaa matkan lopussa, paitsi jos sen palauttaa eri kaupunkiin. Eli meidän Suicat jäivät matkamuistoiksi, koska niitä ei voi palauttaa esim. Osakaan.

Me otimme taxin Kiyomizun-derrasta alas Gionin Geisha-alueelle ja hyvä niin, nimittäin matka oli luulemaamme pidempi.

Gionin historiallisella Geisha-alue on hyvin tunnelmallinen ja huokuu historiaa. Alueella on paljon pieniä kujia ja vanhoja taloja.

Varmin tapa nähdä geishoja on osallistua Gion Cornerin esitykseen, jossa geishat esittelevät perinteisiä japanilaisia taiteita. Näitä maksullisia esityksiä mainostetaankin alueella.

Alueella on myös useita teehuoneita, joissa voi nauttia perinteisen japanilaisen teen n. 30 € hintaan. Gion Geisha -alueella on useita hyviä ravintoloita.

Meille sattui ehkä säkä tai sitten oikeita geishoja vierailee turistien iloksi aina silloin tällöin alueella. Oikeat geishat erottaa turisteista monellakin tapaa, yksi selvin merkki on valkoiseksi maalatut kasvot, jalkineet ja puvun materiaali ja tyyli sekä ikä.

Oikeat geishat myös kaikkoavat kameroiden edestä. Näimme niitä useammankin reissullamme, jos nämä edellä mainitut olivat tunnistettavuuden kriteerit.

Yasaka-Jinja pyhäkkö on helppo katsastaa samalla kun käy Gion Geisha -alueella, sillä se on aivan sen vieressä. Alueella on satoja lyhtyjä jotka sytytetään iltaisin ja ne valaisevat pyhäkköä kauniisti.

Pyhäköltä pääsee myös kävelemään Maruyaman puistoon, joka on keväisin suosittu kirsikankukinnan katselupaikka.

Iltaa odotellessamme kävimme Kamogawa joen rantaa ja ihailimme paalujen päälle rakennettuja ruokapaikkoja ja baareja. Tunnelma niissä oli oikein mukava, mutta jotkut paikat olivat myös erittäin kalliita.

Yksi käymisen arvoinen paikka on juna-aseman 15 kerroksessa oleva Happy Garden tai Sky floor, jonne on ilmainen sisäänpääsy ja ihan kivat näkymät yli Kioton. Paikka on vihreä hengähtämiskeidas keskellä kaupunkia.

Nijonin linna sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se oli hyvin lähellä hotelliamme.

Sisäänpääsyn yhteydessä saimme mukaamme englanninkielisen audio-opastuksen, jonka avulla oli helpompi käsittää ja ymmärtää palatsin historiaa ja aluetta.

Palatsialueella on mahdollisuus tutustua palvelijoiden työhuoneisiin, riisivarastoon, kokoushuoneisiin ja asuintiloihin.

Palatsin lattiat rakennettiin tarkoituksella nariseviksi, jotta ääni varoitti nukkuvia asukkaita tunkeilijoista.

Alueella on upeita puutarhoja. Erityisen kaunis on Ninomarun puutarha, jossa lammen kolme saarta on yhdistetty toisiinsa silloilla. Sisäänpääsy linnaan maksoi n. 5 €.

Nishi Honganji temppeli sijaitsi myös aivan kävelyetäisyydellä hotellistamme. Paikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hiljaisuudessaan käymisen arvoinen.

Kaunis Karamon portti ja pihan keskellä oleva iso Gingko puu olivat heti alueelle tultaessa katseen vangitsijoita.

Alueelle on ilmainen sisäänpääsy ja osaan rakennuksista pääsee tutustumaan myös sisältäpäin. Paikka kuuluu 16 muun Kioton kohteen kanssa UNESCOn maailmanperintölistalle.

 

Osaka

Siirryimme Kiotosta Osakaan alle puolentunnin Shinkansen junalla. Hintaa tälle välille tuuli n. 12 € ja aikaa siirtymään kului n. 15 min.

Toinen yhtä kätevä vaihtoehto olisi ollut JR:n pikajuna, jonka matka-aika on 23 minuuttia ja hintaa matkalle tulee vain n. 5 €.

Hotellimme Hotel My Stays Sakaisuji-Honmachi sijaitsi hyvällä paikalla, eikä hintakaan kahdelta yöltä ollut paha. Hotelli maksoi 101 €/ 2 yötä ja voikin sanoa, että hinta-laatusuhde oli erittäin kohdillaan.

Veimme laukut hotellille ja jatkoimme matkaa Osaka-johon, samuraiden Osakan linnaan.

Linnan ympärillä oli leveä kaksiosainen vallihauta, jossa oli sightseeing veneitä.

Alue oli myös tosi laaja ja sen muurien kiertäminen ulkokautta vei jokusen hetken. Ylhäällä linnoituksessa oli upea samuraiden linna, jossa toimii nykyään samurai teemaan liittyvä museo.

Linnanpihalla oli kaunis lampi pikkupuistoineen. Linnan pihalle on vapaa pääsy, mutta museoon on maksettava noin viiden euron sisäänpääsymaksu.

Osakassa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten jokaiselle löytyy tästäkin kaupungista jotakin. Otimme metron ja suuntasimme Kaiykanian akvaariolle. Parhaiten paikalle pääsee Chuo Linen metrolla ja pois pitää jäädä Osakakon asemalla, josta on pieni kävelymatka akvaariolle.

Olemme käyneet jos jonkinlaisissa akvaarioissa, mutta en yhtään enää ihmettele, miksi Osakan akvaariota Kaiyukania pidetään yhtenä maailman hienoimmista meriakvaarioista.

En usko, että jatkossa viitsimme kovin moneen enää mennä. Sen verran vaikuttavasta kokemuksesta oli kyse.

Akvaario on iso ja aulasta mennään pitkillä liukuportailla rakennuksen ylimpään kerrokseen, josta sitten laskeudutaan hitaasti altaiden ohi sekä ympäri aina alas saakka.

Rakennuksen keskellä on valtava akvaario, jonka eri kerroksissa elää erilaisia meren eläviä.

Keskusaltaassa uiskentelee mm. valtavia paholaisrauskuja sekä useampi todella iso valashai ja muita hai lajeja.

Lisäksi sivuilla on ”pienempiä” erillisiä altaita ja akvaarioita, joissa on aivan mieletön lajikirjo tarjolla.

Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä, oli akvaariossa tilaa liikkua, eikä valtava väenpaljouskaan tuntunut mitenkään häiritsevältä. Pääsylippu akvaarioon maksoi reilut 18 €.

Akvaarion vieressä pyörii mahtava Tempozanin maailmanpyörä, jonka valaistus ennustaa seuraavan päivän säätä. Valaistuksen ollessa oranssi, on luvassa aurinkoista ilmaa. Vihreä valaistus ennustaa pilvistä ja sininen puolestaan sadetta. Maailmanpyörästä on aivan mahtavat näkymät Osakan lahdelle.

Osakassa on ehdottomasti käytävä Umeda Sky Buildingissä. Paikalle pääsee parhaiten Osaka Station  asemalta, josta on vielä reilun 10 minuutin kävelymatka kohteeseen.

Erikoisen näköisen pilvenpiirtäjän kattotasanteelta avautuvat parhaat näkymät Osakaan. Kattotasanteelle on erillinen n. 12 € pääsymaksu. Sen sijaan kattokerrosta alemmalle kerrokselle pääsee lasiseinäisellä hissillä. Tässä kerroksessa maisemia voi ihailla lasien läpi ja shoppailla.

Tältä tasolta pääsee lasisen käytävän sisällä kulkevilla rullaportailla kerrosta alemmas. Melkoisen hurja tunne korkeuksissa. Ympärillä on vain avointa taivasta ja alhaalla olevaa kaupunkinäkymää silmänkanta-mattomiin.

Kattoterassin näkymistä hahmottaa hyvin Osakaa, mutta näkee myös sen mielenkiintoisuuksia, kuten risteileviä moottoritie-rakennelmia ja kiintoisia rakennuksia. Yhden rakennuksen läpi kulkee vilkkaasti liikennöity moottoritie.

Rakennuksen alaosassa on maanalaiset markkinat ja ulkopuolella mielenkiintoinen puutarha riisinviljelypalstoineen.

Kävimme juomassa lasilliset aivan Umeda Sky rakennuksen lähellä ja taas saimme hämmästellä kekseliäisyyden valjastamista arkeen. Baarissa työskennellyt tarjoilijanainen ei koskenutkaan rahoihin, koska velotus tapahtui pankkiautomaattia muistuttavan järjestelmän kautta.

Ensin piti koneesta valita, että on täysi-ikäinen asiakas. Sen jälkeen setelit tungettiin automaattiin, joka laski ne ja antoi vaihtorahan takaisin. Raha tallentui suoraan koneen kassakaappiin.

Namban asemalta alkaa usean kilometrin pituinen Dotomborin katettu ostoskatu. Näky ja kokemus on mielenkiintoinen, kun edessä ja takana on tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Osakan kuuluisin paikka, Nipponbashi,  sijaitsee Dotomborin kadun puolessavälissä.

Paras tapa tutustua alueeseen onkin vain kävellä vailla päämäärää ja katsoa mitä kaikkea mielenkiintoista tulee vastaan.

Matkalla Dotonborin kanava-alueelle jouduimme keskelle munkkien kulkuetta ja pientä pyhättö seremoniaa, jota jäimmekin sitten katselemaan ennen kuin jatkoimme matkaa.

Namban vilkkainta osaa on Dotonborin, jonka kanava-aluetta reunustavat lukemattomat neonvalot.

Yksi tunnetuimmista neonvaloseinän mainoksista on Glico juokseva mies, jonka edestä jokaisen turistin pitää ottaa kuva.

Itse menimme jokiristeilylle, jolta pimentyneessä illassa oli hauska seurata vaihtuvia valomainoksia, joenrantaa vaeltelevia ihmisiä ja erikoisia rakennuksia.

Osakan Namba on myöskin suosittu ravintola ja katukeittiöalue. Dotonborin kävelykadulla sijaitseva Osaka Food Theme Park on helppo paikka aloittaa tutustuminen japanilaisen ruuan makujen maailmaan.

Osakassa on maistettava takoyaki mustekalataikinapalleroita. Vaikka ne eivät ihan TOP 10 makuelämyksiin nouse, oli niiden valmistus ja pyörittely kahdella tikulla mielenkiintoista seurattavaa. Jonoista päätellen mustekapalapallerot ovat paikallisten suosiossa.

Vaikka Osakan kaupungilla on pitkä historia ja se ulottuu Kiotoakin kauemmaksi, oli temppelikiintiö saavutettu.

Alkuperäisenä ajatuksena oli vierailla Shitennō-ji temppelissä, jota pidetään Japanin ensimmäisenä buddhalaisena temppelinä sekä Sumiyoshi Taisha shinto pyhätössä, mutta ne me nyt kuitenkin skippasimme, sillä liika on liikaa.

Osakassa liikkuu kätevimmin metrolla tai paikallisjunalla.

Ostaa voi yksittäislippuja tai sitten hankkia ICOCA-kortin, jota myydään metroasemilla. Myös Tokion alueen Suica metrokorttia voi käyttää ja ladata Osakassa.

Kaikki julkiset kattava päivälipun hinta on n. kustantaa 850 jeniä. Millä tahansa liikutkin ja minne tahansa menetkin, joka paikassa on turvallista, siistiä ja järjestelmällistä.

Halvin tapa päästä lentokentälle on hyödyntää Nankai Rapid Servicen junayhteyttä, jossa matka-aika kentälle on n. 40 min. JR Haruka yhteydellä matka kestää n. 30 min.

Osakassa on kaksi lentokenttää. Kansainvälinen lentokenttä Kansai Airport ja kotimaanlentoliikennettä palveleva Itami Airport. Suuntasimme Kansain lentokentälle, josta meillä oli seuraava siirtymälento Australian Cairnsiin. Lentokenttä sijaitsee keinotekoisella saarella, ja sen vuoksi sinne pääsee ainoastaan maksullista siltaa pitkin.

Lentokentällä saimme seurata mielenkiintoista laukkuruljanssia.

Kaikki jonottivat kiltisti jättämään laukkunsa ja bookkaamaan itsensä sisään,  niin myös aasialaistaustaiset matkustajat, joiden matkalaukut olivat lattialla auki ja sieltä puettiin lisää vaatteita päälle ja siirrettiin niitä irto kasseihin, jotta matkalaukun painoa saatiin pienemmäksi.

Välillä laukku käytiin punnitsemassa ja kun huomattiin, että laukkujen sisältö, joka oli siis täynnä ruokaa painoi vieläkin liikaa, alettiin ruokatavaroita poistamaan paketeista… ja taas punnittiin. Tätä jatkui ja jatkui. Jokaisella oli ruokaa laukut täynnä.

Tässä kohtaa tuli mieleen Australian rajalla ohjelma, jonka tapahtumat kertovat ruokaa kuljettavista matkustajista.

Kun pääsimme luukulle, oli siellä valtavat kyltit, mitkä asiat ovat kiellettyjä viedä Australiaan. Virkailija vielä kysyi erikseen jokaiselta, että olivathan he tietoisia rajoituksista. Seuraavaksi asiaa kuulutettiin koneessa ja maahantulokaavakkeessa luki isoilla kirjaimilla myös asiasta.

Matka jatkui JetStarin lennolla Cairnsiin. Oli siis aika vaihtaa mannerta.

Matkailua maailmalla

Junailua Puolassa osa 2 Poznań – Toruń – Gdańsk

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

 

Poznań

Otimme aamujunan Wroclawista Poznańiin. Matka taittui 2½ tunnissa ja hintaa sille tuli kahdelta ihmiseltä 14 €. Poznańin juna-asema sijaitsee melko kaukana vanhasta kaupungista. Otimme siis jälleen taxin, jolla huruttelimme haluttuun paikkaan.

Kaupungissa on julkista liikennettä, mutta Poznańissa on jännä systeemi. Halvimman alle euron matkan voi taittaa 10 minuutissa. Jos tarvitsee kulkea pidemmälle, tarvitsee ostaa 40 minuutin lippu, jonka hinta on 1,20 €. Muista leimata lippu kun menet sisään ja myös ulos jos on aikarajallinen lippu. Lipuntarkastajia on tosi paljon puolalaisissa joukkoliikennevälineissä ja armotta lankeaa sakko, jos lippu ei ole oikein leimattu tai ajantasainen. Kokemusta on.

Poznańin historialliset nähtävyydet sijaitsevat pienehkön vanhankaupungin alueella ja ne kiertää kävellen.

Kaupungin tunnelma on leppoinen ja hyvin rauhallinen ja onkin vaikea uskoa, että kaupunki on merkittävä opiskelijakaupunki, mikä tekee Poznańin yöelämästä vilkkaan.

Poznańissa kannattaa ehdottomasti maistaa maukkaita piirakoita. Ne olivat nenän alla leivottuja ja lämpimän tuoreita.

Piirakat tekivät kauppansa sellaisella vauhdilla, että niiden taittelun erikoistuneillakin sai sormet näprätä melkoisella vauhdilla.

Poznańin tunnetuin maamerkki, kaupungintalo Ratusz hallitsee vanhankaupungin aukiota.

Kaupungintalon eteen kerääntyy joka päivä klo 12 ihmisiä katsomaan erikoista perinnettä, jossa etuseinästä astuu torvensoiton säestämänä esiin kaksi mekaanista vuohta, jotka kolauttavat päänsä yhteen useita kertoja.

Vuohi onkin kaupungin symboli ja sille on kaupungissa ihan oma patsaansa.

Keskustassa on myös saksalaisarkkitehtuurin hallitsema alue, jolla sijaitsee yliopisto ja Saksan keisarin vierailua varten 1900-luvun alussa rakennettu linna.

Hieman vanhan keskustan ulkopuolella on katedraalisaari, jossa seisoo Puolan vanhin kaksitorninen katedraali. Katedraali on restauroitu sodan jälkeen ja se onkin nähtävyytenä parhaimmillaan illalla, jolloin saaren itäpuolelta avautuu huikea näköala kohti näyttävästi valaistua kirkkorakennusta.

Poznańissa on useita todella upeita kirkkoja. Kirkot olivat kovin vaatimattoman näköisiä ulkoapäin, mutta sisälle päästyä huomasi, että kullassa ja kimalluksessa ei näissä kirkoissa olla säästelty.

Poznań on sen verran pieni paikka, että jatkoimme siitä vielä illaksi Toruniin, jossa sitten yövyimme. Junamatka Toruniin kestää n. 1½ h, joten ennätimme hyvin sinne illaksi.

Meille sattui erittäin ihana Hotel Czarna Róza  hotelli, joka oli oikein tunnelmallinen ja ihanan idyllinen. Käytössämme oli olohuone ja makuuhuone mielettömällä kylpyhuoneella. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Torunin kaupungin kiertelyä.

Toruń

Taas yksi ihana puolalainen kaupunki. Toruń on pieni ja kaunis kaupunki, jossa pystyy hyvin liikkumaan kävellen. Jos haluaa lähteä kauemmaksi, pääsee sinne mainiosti raitiovaunuilla.

Toruńin vanhankaupungin rakennukset on punatiilisiä ja iltavalaistuksessa alueen väri muuttuukin punertavaksi.

Toruńin historiallinen linnoitus sijaitsee Veiksel joen rannalla. Toruńin vanhakaupunki ja uusikaupunki muodostavat Unescon maailmanperintökohteen. Siellä on nähtävissä ristiritarien linnan rauniot ja vanha linnoitus näkyy säilyneissä puolustusmuurin osissa, porteissa ja torneissa. Puolustusmuurin kuuluisin osa on kalteva torni, josta kerrotaan useita legendoja.

Toruńin Kaupunkikuvaa hallitsee kaksi kirkkoa. Żeglarska-kadun Johannesten kirkko on Kopernikuksen kastekirkko. Toinen hieno kirkko on Mariankirkko, joka on goottilainen fransiskaanikirkko. Kaupungin yksi tärkeä nähtävyys on nykyaikaiselle tähtitieteelle lähtölaukauksen antaneen Nikolaus Kopernikuksen syntymätalo, jossa on nykyisin Kopernikuksen museo. Museo on moderni ja sisältää huipputeknologiaa. Sisäänpääsy museoon on n. 4 €. Toruńin planetaariossa voikin tutustua tähtitieteeseen monin eri tavoin. Hinnat vaihtelevat kolmen euron kummallakin puolella riippuen esillä olevasta esityksestä.

Toruńin kaupungintaloon kannattaa myös tutustua sisältä. Siellä on kolmessa kerroksessa erilaisia näyttelyitä, jonka jälkeen voi kiivetä kaupungintalon torniin ihailemaan maisemia. Vierailu maksaa alle kolme euroa.

Toruń on kuuluisa myös herkullisista piparkakuista ja kaupungista löytyy oma piparimuseo, jossa voi leipoa oman matkamuistonsa 1500-luvun leipomossa.

Toruńissa on myös paljon hyvin säilyneitä ja mielenkiintoisia rakennuksia.

Toruńin esikaupungitkin ovat säilyneet hyvin ja etenkin lännessä sijaitseva Bydgoskie przedmiescie sisältää valtavasti Preussin ajoilta periytyviä kartanoita ja jugendarkkitehtuuria. Kartanot ja talot ovat kauniita, sillä ne ovat taidokkaasti restauroitu ja niitä restauroidaan koko ajan lisää. Kivoja kiertelyn kohteita.

Illan voi päättää Toruńissa Cosmopolis Fountain suihkulähteen valo ja ääni showhon. Paikka sijaitsee Plac Broniewiczassa lähellä planetaariota.

Juna-asema sijaitsee hivenen keskustan ulkopuolella, mutta sieltä pääsee nopeasti keskustaan taksilla tai busseilla 22, 25 tai 27. Itse otimme taxin, koska ne ovat todella edullisia. Taxi maksoi n. 5 €.Puolassa kaupunkien välillä on helpointa liikkua junalla kattavan rautatieverkoston ansiosta.

Puolan rautateillä liikennöi tätä nykyä monia eri yhtiöitä ja erilaisia junatyyppejä. Edullinen mutta nopea junatyyppi on TLK-juna, jonka kakkosluokka myydään ilman paikkavarauksia.

Oman paikan varmistamiseksi onkin syytä olla jonottamassa ajoissa junaan tai hankkia huomattavasti kalliimpi ykkösluokan lippu. Lippuja Puolan rautateille voi tilata helpoiten netistä. Asemilla ei yleensä puhuta englantia, joten voi olla kätevintä ostaa liput ennakkoon.

Ihmiset ovat kovin auttavaisia ja ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Tähän maahan ja näihin paikkoihin on helppo ihastua.

 

Gdańsk

Aamulla jatkoimme matkaa Gdańskiin. Junamatka Toruńista Gdańskiin kestää n. 2 h ja hintaa sille tuli 17 € kahdelta ihmiseltä. Ei paha;)

Mukavasti sujuneen junamatkan jälkeen saavuimme Gdańsk Glłówny juna-asemalle, joka on melkoisen kaunis rakennus.

Juna-asema on melko lähellä vanhaa kaupunkia, joten halutessaan sieltä voi kävellä pelipaikoille.

Majoitumme sijainniltaan ja sisutukseltaan aivan ihanaan Gotyk House hotelliin. Saimme kattohuoneiston, jonne aamupala tuotiin huoneeseen, koska aamiaistila oli korjauksessa – harmi;)

Huone oli kuin unelma, kattoikkunasta näkyi viereisen kirkon jylhä torni, joka oli kauniisti valaistu. Pienistä sivuikkunoista näkyi kirkon isot koristeelliset ikkunat, joista loisti kelmeä valo. Noissa maisemissa oli mukava nukahtaa, mutta myös herätä. Aamulla ensimmäisenä kattoikkunoista näkyi kirkkaansininen taivas ja aurinko. Kruunu onnistuneelle Puolan matkalle!

Gdańskin melko pieni, mutta vilkas keskusta on punatiilisten kirkkojen, porttien ja entisten hansakauppiaiden upeiden talojen reunustama.

Vanhaankaupunkiin kuljetaan vanhankaupungin portista, joka johtaa kohti Vihreää porttia ja rantaa. Tämän kuninkaantien varrella on kolme porttia sekä näyttävä kaupungintalo korkeine torneineen.

Kadun kuuluisa aukio Długi Targ, sijaitsee matkalla ja siellä on paljon terasseja sekä kesäaikaan kaikenlaisia tapahtumia, mutta myös myyjiä.

Pyhän Marian kirkko on hyvin tavallisen näköinen ulkoapäin. Myös kirkon sisäosat poikkeavat melkoisesti tyypillisestä katolilaisesta kirkosta.

Kirkko oli pettymys kaikkien näkemiemme upeiden kirkkojen joukossa, vaikkakin sinne onkin kulkeutunut katolilaiseen tyyliin erilaisia koristeellisia elementtejä. Tämä oli tyypillinen protestanttinen, sisustukseltaan yksinkertainen kirkko. Kirkon pelkistetty olemus johtuu siitä, että Gdańsk oli keskiajalla vapaamielinen kaupunki, joka otti vastaan kaikkien uskontojen edustajat. Näin ollen kirkosta tuli ajan mittaan luterilainen, joka nyttemmin on muutettu katoliseksi.

Kirkosta tekee kuuluisan turistikohteen sen valtava koko. Kirkkoon mahtuu jopa 25 000 ihmistä yhtä aikaa. Kirkko on myös maailman suurin tiilestä rakennettu kirkko.

Kirkon ulkoasussa huomiota herättää valtava astrologinen kello sekä lukuisat tornit. Yhteen kirkon torniin pääsee ihailemaan upeita näkymiä aina yli kolmoiskaupungin, mikäli jaksaa nousta reilut 400 askelmaa. Kirkkoon on noin euron pääsymaksu. Jos haluaa sekä kirkkoon että torniin, kannattaa hankkia alle 2 € maksava yhteislippu.

Kannattaa käydä myös Marian kirkon vieressä olevassa Kaplica królewska kirkossa, joka sitten edustaakin taas niitä upeita ja koristeellisia katolisia kirkkoja.

Kuninkaantiellä on myös Dwór Artusa eli Artusin talo, joka alun perin rakennettiin kaupungin liikemiehille kerhohuoneeksi. Sen sisätiloihin pääsee tutustumaan ostamalla n. 3 € lipun.

Merkittävimpien rakennusten joukkoon kuuluu myös Uphagen talo – Dom Uphagena. Talon sisätiloihin pääsee tutustumaan reilun parin euron hintaisella lipulla. Talossa on esillä kolme eri tyylistä tilaa, joissa on miltei kaikissa on alkuperäinen sisustus ja kalusteet.

Ratusz Głównego Miasta – kaupungintalo on myös käymisen arvoinen paikka. Kaupungintalon torni näkyy kauas. Kaupungintalon sisätilat ovat vaikuttavat, ja siellä on myös valokuvanäyttely Gdańskin vanhasta keskustasta ja sen eri vaiheista ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Myös Gdańsk tyylisiä huonekaluja esittelevä huone on tutustumisen arvoinen. Lippu maksaa n. reilu 2 €.

Varsinaisten nähtävyyksien lisäksi kaupungissa on lukuisia hyviä museoita. Varsinkin merimuseo on mielenkiintoinen. Siellä on esillä upeat valikoimat sekä merenkäyntiä että satamatyötä esittelevää aineistoa.

Gdańskin merimuseo sijaitsee kaikkiaan kolmessa eri rakennuksessa Gdańskin keskustaa halkovan joen ympäristössä. Laajin ja suurin näyttely sijaitsee joella olevan Ołowianka saaren vanhoissa makasiineissa. Museoiden eri osien välillä kulkee vanha Gdańskissa rakennettu laiva. Sisäänpääsy museoon maksaa n.5-8 € välillä, riippuen minkälaisen lippupaketin ostaa.

Rannassa on muutenkin kiva vaan kävellä ja ihailla upeita rakennuksia. Varsinkin illalla ranta oli upea ja tunnelmallinen.

Gdańskin keskustassa pääsee hyvin liikkumaan kävellen. Mikäli haluaa liikkua kauemmaksi keskusta-alueelta, hyvä vaihtoehto on raitiovaunu, joihin kertalippu maksaa alle euron. Mainio vaihtoehto on ottaa myös riksaa muistuttava sähköauto, jossa meillä ainakin englantia taitava kuski ylpeästi kertoi Puolan ja Gdanskin kohentuneesta tilasta sekä turvallisuudesta, samalla kun hän esitteli meille haluamiamme paikkoja. Kyyti palveluineen maksoi 20 €.

Taksit ovat myös suhteellisen edullisia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että taksiajossa kaupunkien rajojen ylitykset voivat tulla yllättävän kalliiksi erilaisten rajanylityslisien vuoksi. Mainio kulkuväline Gdańskissa on myös vuokrattava kaupunkipyörä, jolla voi hieman laajentaa liikkumisaluetta.

Gdańskia, Gdyniaa ja Sopotiaa kutsutaan kolmoiskaupungiksi. Sekä Gdyniaan, että Sopotiin kulkee lukuisia paikallisjunia joka tunti. Lippuja voi ostaa asemien automaateista. Matka Sopotiin on 20 minuuttia ja Gdyniaan noin 40 minuuttia. Kumpikin paikka on suosittuja rantapaikkoja. Tällä kertaa emme niissä vierailleet, koska oikein muuta nähtävää kuin hienohiekkaiset rannat ei noissa paikoissa ole. Vaikka kaunista ja lämmintä olikin, niin toukokuu ei vielä ihan rantakelejä tarjoa.

Käymättä jäi myös Europejskie centrum solidarnosci – Euroopan solidaarisuuskeskus, jonka näyttelytiloihin olisi sisäänpääsy ollut n. 4 €.

Gdańskiin on myös hankittavissa kaupunkikortteja, joiden hinta 1 pv on alle 12 €  ja 2 pv vähän yli 15 €. Kuten muissakin kaupungeissa kaupunkikortilla pääsee ilmaiseksi moneen nähtävyyteen tai niillä saa alennusta, voi ohittaa jonot jne… Joissakin tapauksissa kortin hankkiminen varmaan kannattaa.

Gdańskin Lech Wałęsa lentokenttä sijaitsee 16 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Matka Gdańskin päärautatieasemalta taittuu bussilla numero 210. Matka kestää noin 40 minuuttia, ja noin euron hintaisen lipun voi ostaa kuljettajalta.

Jos haluaa käyttää julkisia vähintään 3 kertaa saman vuorokauden aikana, kannattaa ostaa Gdańskin kaupungin alueella käyvä 24 tunnin lippuun, joka maksaa alle 3 €. Gdańskissa on tarjolla paljon erilaisia julkisenliikenteen yhdistelmälippuja, riippuen siitä millä alueella matkustaa. Lentokentälle pääsee myös junalla, mutta paikalliset eivät suosittele tätä vaihtoehtoa.

Me otimme shutle bussin, jonka ystävällinen hotellivirkailija varasi meille. Kyyti oli 20 €. Samaan hintaan olisi tullut myös taxi, ehkä jopa hieman kalliimmaksi? Shutlebussi nouti meidät hotelilta ja matka siinä taittui mukavasti.

Puola oli kaikkineen positiivinen ja suositeltava matkakokemus. Ruoka oli hyvää, ihmiset tosi ystävällisiä ja mikä parasta kaikkialla oli turvallinen ja leppoisa olo. Siis kohti kotia, Air Balticilla Rigan kautta.

Yleinen

Junailua Puolassa osa 1 Varsova – Krakova – Wroclaw

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

 

Varsova

Lensimme Varsovaan Rigan kautta. Tämä reitti on todella kätevä, sillä koneen vaihtoaika on todella lyhyt ja Rigan kautta samalla syöttökoneella aiemminkin lennetyt reitit ovat toimineet todella hyvin. Chopinin lentokentältä pääsee parhaiten kaupunkiin taxilla, joka ei todellakaan ole kallista. Keskustaan pääsee myös junalla tai linja-autolla. Otimme taxin, jolla huruttelimme keskustaan.

Varsova on melko iso kaupunki ja riippuen mielenkiinnosta, siellä saa hyvin aikaa kulumaan useammankin päivän.

Nähtävyydet sijaitsevat aika pienellä alueella, joten kävelemällä pärjää pitkälle.

Jos haluaa nähdä keskusta-aluetta ja lähiympäristöä hieman enemmän kannattaa hypätä linja-autoon tai raitiovaunuun. Ne ovat edullinen tapa liikkua kaupungissa.

Lippu pitää ostaa etukäteen automaateista ja lipuntarkastajia liikkuu tiheään julkisissa kulkuvälineissä tarkastamassa lippuja.

Ehdottomasti kannattaa tehdä sightseen matka jonnekin ympäristöön, koska kaupunkikuva muuttuu kaupungin laitamilla melkoisesti. Myös lähialueen torit voivat olla todella mielenkiintoisia tutustumiskohteita.

Varsovaan voi hankkia Warsw passin, joka oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn moneen nähtävyyteen ja museoon, sillä pääsee myös jonojen ohi ja voi matkustaa julkisilla ilman lisälippuja sekä tehdä Hop on Hop off kaupunkikierroksen.

Varsova on edullinen shoppailukaupunki, mutta shoppailut saivat jäädä, sillä matkatavaroissa ei ollut liiemmin ylimääräistä tilaa. Ruoka Varsovassa oli hyvää ja todella edullista. Kadulta kannattaa myös ostaa piirakoita, jotka ovat erittäin maukkaita.

Uudelleen rakennettu vanhakaupunki sijaitsee Veikseljoen rannalla olevan Plac Zamkowyn linnanaukio vieressä.

Samalle puolelle jokea sijoittuu Pałac Kultury i Nauki eli kulttuuri- ja tiedepalatsi. Rakennus on Neuvostolahja puolan kansalle. Rakennus on todella näyttävä ja sen näköalaterassille, joka sijaitsee kerroksessa 30 pääsee 5 € hissikyydillä.

Kulttuuripalatsissa on myös museoita ja teattereita. Lähellä kulttuuripalatsia sijaitsee myös Varsovan juna- ja linja-autoasema.

Varsovan keskustorin ympärillä on paljon terasseja ja hyviä ruokapaikkoja. Myös Zamek Królewskin kuninkaanlinna sijaitsee aukion laidalla ja siellä voi käydä ihastelemassa komeasti sisustettuja huoneita ja erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy linnaan maksaa n. 7 € ja lisämaksusta voi osallistua joko opastetulle kierrokselle tai vuokrata audioguiden.

Varsovan vanhakaupunki sijoittuu kuninkaanlinnasta oikealle. Vanhakaupunki on uudelleenrakennettu taidokkaasti ja siellä on mukava vaellella ympäriinsä ja istuskella vanhankaupungin aukion terasseilla ja kahviloissa seuraten ympärillä olevaa ihmisvilinää. Vanhassa kaupungissa on useita museoita, pieniä kujia sekä kauppoja ja paljon muutakin katsottavaa.

Kuninkaanlinnasta vasemmalle lähtee leveä katu, joka on osittain kävelykatua. Kadun varrella on useampikin hieno kirkko.

Kościół Świętego Krzyża eli Pyhän ristin kirkkoon kannattaa ehdottomasti mennä sisälle. Kirkon pilareihin kerrotaan haudatun Frédéric Chopinin sydämen.

Kościół Akademicki św. Anny eli Pyhän Annan kirkko on todella kaunis sisältä ja jos mahdollista kannattaa mennä sinne urkukonsertin aikaan ja kuunnella 30 minuutin upea urkukonsertti. Tunnelma ja kokemus on hieno, samoin urut.

Kirkon vieressä on Taras Widokowyn kellotorni, jonka näköalatasanteelta avautuvat upeat näkymät Varsovaan. Kapuaminen torniin maksaa alle kaksi euroa.

Kävelykadulla on myös useita patsaita kuten mm. Nikolas Kopernikuksen patsas. Kävelykadun varrella voi vielä ihastella Presidentin linnaa ja sen piha-aluetta sekä Varsovan yliopiston rakennuksia.

Pitkän kadun kummassakin päässä on useita ravintoloita ja terassialueita. Itse emme menneet Puolan juutalaiseen historiamuseoon, mutta juutalaisten getto-alueella kävimme. Mainio tutustumiskohde.

Varsovan lähellä, noin 15 km päässä on Wilanówin palatsi. Harmillisesti palatsi on suljettu tiistaisin, joten sinne emme tällä kertaa päässeet.

Selvitimme etukäteen, että Eurail Poland Pass hinnat ovat 3 pv 80 €, 4 pv 100 €, 5 pv 120 € ja 6 pv 140 €. Matkustus olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi kuin yksittäin ostamamme matkat.

Kuten muidenkin maiden railpasseissa paikkaliput tulee varata erikseen, mikä olisi vieläkin lisännyt raipassin hintaa. Puolassa junalla matkustaminen on todella edullista, tosin junakalusto on osittain hieman vanhempaa.

 

Krakova

Seuraava kohde oli Krakova, jonne ostimme yhdensuuntaiset  Express InterCity Premium (EIP) junaliput. 2 ½ tunnin matka mukavalla pikajunalla taittui  50 € yhteishintaan. Junassa kierteli myyntikärry, josta sai pientä purtavaa ja virvokkeita, kahvia ja teetä. Juna oli kaikin puolin moderni isoine istuimineen ja wifi mahdollisuuksineen. 

Krakovan uusi rautatieasema sijaitsee ison kauppakeskuksen yhteydessä. Uudelta juna-asemalta ei ole pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin.

Krakovan kaupunkikortti on melko edullinen. Esim. 2 päivän kortti maksaa n. 25 € ja sillä saa monenlaisia etuuksia ja ilmaisen julkisten liikennevälineiden käytön sekä bussikyydin suosituille suolakaivoksille. Kortti mahdollistaa myös sisäänpääsyn Karakovan monipuoliseen museotarjontaan. Krakovan vanhan kaupungin alueella selviää hyvin kävellen ja useimmat hotellitkin ovat kävelyetäisyydellä. Jos kuitenkin haluaa kiertää kaupunkia tai liikkua etäämmälle kannattaa turvautua raitiovaunuihin, jotka ovat mainio tapa liikkua Krakovassa.

Krakovan keskusaukio Rynek Główny on täynnä hienoja hevoskärryjä. Krakovassa onkin todella panostettu hevoskärryihin ja ne ovat pääsääntöisesti paljon hienompia, kuin monessa muussa Keski-Euroopan kaupungissa.

Varsinkin illalla hevoskärryt ovat valaistuina todella kauniita.

Aukio on Krakovan sydän ja sen ympärille on keskittynyt paljon terasseja ja ravintoloita.

Kaupungintalon torni Ratusz sijaitsee torilla, jonne voi kiivetä ihailemaan Krakovaa. Torniin kiipeäminen maksaa alle 2,50 €.

Kirkko Bazylika Mariacka, sijaitsee myös torilla. Kirkko on sisältä ihan käymisen arvoinen ja hintaa sille kertyy alle 2,50 €. Myös kirkon torniin pääsee kapuamaan, mutta sinne pääsyä rajataan aikataululla ja henkilömäärällä. Pääsy kumpaankin torniin maksaa erikseen 3,50 €. Liput kannattaa ostaa ennakkoon, jos mielii päästä tiettynä ajankohtana torniin ja haluaa välttyä jonottamiselta. Toisessa torneista on näköalapaikka ja toisessa on kellotorni kelloineen.

Sukiennice sijaitsee torin toisella laidalla ja sen sisällä on erilaisia kojuja, jotka myyvät turisteille matkamuistoja, koruja, vaatteita yms. Harvoin matkaan tarttuu mitään, mutta nyt tuli ostettua pääsiäismunakokoelmaan yksi uusi koristeellinen muna.

Rakennuksen sivulla on ravintoloita ja kahviloita. Rakennuksen alla on Rynek Underground, jossa voi tutustua kauppapaikan maanalaisiin kojuihin, hautausmaahan ja katsella esityksiä paikasta ja sen historiasta. Hintaa tälle käynnille tulee n. 5 €.

Krakovassa kannattaa ehdottomasti vierailla Wawelin kukkulalla ja lähes jokaiseen sen eri rakennuksista ja kohteista on sisäänpääsy. Silti niihin kannattaa mennä. Erityisen hienoja ovat kuninkaalliset huoneet.

Kukkulalla on myös Tuomiokirkko, johon on ilmainen sisäänpääsy. Kirkon museoon, kappeliin ja kryptaan on n. 3 € pääsymaksu. Lisäksi voi parin euron hintaan vuokrata audioguiden. Vanhassa kaupungissa on myös muita upeita kirkkoja, joissa kannattaa piipahtaa.

Parasta on vain kävellä kiireettömästi ja ihailla paikkaa sekä sen leppoista tunnelmaa. Vaikka Krakovassa on aina paljon turisteja, ei siellä ole mitenkään turvaton olo.

Juutalaiskortteli on myös kiertelyn arvoinen paikka ja erityisen kiva on vierailla alueen toreilla, joissa Plac Novyn torilla sattui juurikin olemaan joku erityinen ruokahappening. Paikalta sai aivan mainioita piirakoita!

Krakovasta voi tehdä omatoimimatkan tai sitten napata laajasta paikallisesta tarjonnasta päiväretken Auschwitch-Birkenaun keskitysleireille. Emme tunteneet kovinkaan suurta vetoa sinne, miksi niin se, kuin Schindlerin tehdaskin jäi meiltä käymättä.

Sen sijaan suuntasimme seuraavana päivänä suolakaivoksille. Myös sinne voi kätevästi tehdä omatoimimatkan. Linja-auto 304, joka lähtee juna-asemalta vie perille parilla eurolla ja lippuja suolakaivokseen, joiden hinta ulkomaalaisille on noin reilut 20 € voi ostaa paikanpäältä. Tosin suosittelen niiden ostamista etukäteen.

Katsoimme nopeimmaksi ja parhaaksi vaihtoehdoksi Shutle bussilla tehdyn pienen sekalaisesta, kansainvälisestä joukkiosta kootun ryhmämatkan. Shutle bussi haki ja toi meidät hotellille. 25 €/ hlö hintaan kuului matkat ja pääsyliput sekä opas, joka johdatti meidät ohi jonojen ja ruuhkien. Hinta oli erittäin kilpailukykyinen omatoimimatkaan verrattuna.

Suolakaivokseen laskeudutaan portaita pitkin ja ylös noustaan täyteen tupatuissa ”työmiesten” hisseissä. Jos tunnet pakokauhua ahtaissa tiloissa, tämä ei ole sinua varten. Suolakaivos oli todellakin käymisen arvoinen paikka.

Jotta suolakaivoksessa sai kuvata, piti ostaa erikseen 2,50 € maksava kuvauslupa. Kannatti – paikka oli todellakin käymisen ja kuvaamisen arvoinen.

 

Wroclaw

Saavuimme Wroclawiin junalla Krakovasta. Junamatka kesti hieman yli 3 h ja hintaa sille kertyi 20 € yhteensä kahdelta. Juna oli hieman vanhempi, mutta matka taittui silti mukavasti, jälleen kerran Scrabblea pelaten.

Wroclawin juna-asema sijaitsee hieman vanhan kaupungin ulkopuolella ja matkaa sieltä on jalkaisin n. 20 minuuttia.

Wroclawia halkoo Oder-joki, miksi kaupungissa onkin paljon siltoja. Wroclaw on melko iso kaupunki, mutta silti kaupungin nähtävyydet pystyy kiertämään jalkaisin. Muutoin voi liikkua raitiovaunuilla.

Kaupunki on täynnä upeita rakennuksia ja todella upeita kirkkoja, joista merkittävimmät sijaitsevat aivan keskustassa tai joen toisella puolella Ostrów Tumskin katedraalisaarella. Katedraalisaaren tärkein nähtävyys on Wroclawin eli pyhän Johannes Kastajan katedraali. Katedraalin tornissa on näköalapaikka, josta on upeat maisemat kaupungin ylle. Näköalapaikalle torniin pääsee hissillä, joka maksaa alle kaksi euroa. Toinen kiinnostava kirkko alueella on Pyhän Ristin kirkko, jonka tiloissa on oikeastaan kaksi kirkkoa omissa kerroksissaan. Kirkkoihin ei ole pääsymaksua. Lisäksi saarella on lukuisia muita kirkkoja, piispanpalatsi ja runsaasti kirkollisia rakennuksia.

Kaupungissa vierailtaessa unohtaa ei sovi Wroclawin ja koko Puolan korkeinta rakennusta, sinisenä hohtavaa Sky Toweria, jonne pääsee alle viiden euron hissimaksulla. Sky Toweriin on usein jonoa, joten varaudu jonottamaan. Ylöspäästyäsi sinulla on 30 minuuttia aikaa kiertää panoraama-alue. Samalla ehtii vaikka nauttia kupin kahvia tasanteen kahvilasta.

Hieno iltakohde on Wroclawin tanssivat suihkulähteet, jotka sijaitsevat kaupungin läntisellä puolella. Suihkulähteet on valaistu pimeällä ja siellä voi ihastella n. 10 minuuttia kestävää suihkulähteen valo- ja musiikkiesitystä.

Wroclaw on tonttujen kaupunki. Pieniä kahvipaketin kokoisia tonttuja voi bongata sieltä täältä ympäri kaupunkia. Oikeasti tontut ovat aivan upeita ja niitä löytyi jos johonkin teemaan.

Vanhankaupungin kauppatorilla eli Rynecilla on Wroclawin vanha raatihuone, joka on yksi kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Raatihuoneeseen pääsee tutustumaan ja siellä toimii nykyään taidemuseo.

Toria kiertää upeat vanhat talot. Yksi tärkeä nähtävyys on myös Satavuotishalli, joka on Unescon maailman perintökohde sekä Raclawicen taistelusta kertova valtava panoraamamaalaus. Panoraamamaalausta pääsee katsomaan 8 eurolla ja samalla hinnalla pääsee myös taidemuseoon.

Kaupungin museotarjontaan kuuluu useita taidetta, arkkitehtuuria ja Puolan kulttuuria esitteleviä museoita. Kaupungin suurin barokkirakennus on Oderin rantaa myötäilevä Wrocławin yliopisto, jonka luentosalissa kannattaa aivan ehdottomasti vierailla. Jos pääluentosali oli upea, ei alakerran pienempi sali jäänyt paljoa siitä.

Yliopiston päärakennuksen matematiikkatornissa on sijainnut observatorio. Nykyisin sen näköalatasanteelta avautuu kaunis kaupunkinäkymä. Myös yliopiston kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa.

Wroclawissa kannattaa piipahtaa kauppahalli Hala Targowaan, jossa voi milk baarissa syödä paikallista ruokaa alle parilla eurolla. Ruoka on myös oikeasti hyvää.

Kauppahallissa on satoja kojuja kahdessa kerroksessa. Alakerta on keskittynyt ruokatuotteisiin, kun taas yläkerrassa myydään käyttötavaroita laidasta laitaan.

On käsittämätöntä ettei Wroclaw ole suuremmin turistien suosiossa. Ilmeisesti sinne on sen verran vaikea matkustaa, vaikka kaupungissa lentokenttä onkin. Voisi jopa sanoa, että Wroclaw oli parhaita paikkoja Puolan turneellamme.

Yleinen

Joulutorit junaillen: Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliinissä on kaksi lentoasemaa Schönefeld ja Tegel. Lensimme Air Balticilla Rigan kautta Tegeliin, josta otimme linja-auton keskustaan. Lentokentältä keskustaan pääsee joko linja-autolla tai taxilla. Linja-autokyyti maksaa n. 3 € yhteen suuntaan ja liput voi kätevästi hankkia terminaalissa olevista automaateista ja linja-autopysäkkien vierestä. Linja-autopysäkit ovat lentoaseman päärakennuksen edessä. Matka keskustaan vie noin 40 minuuttia. Berliini on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Kätevintä kaupungissa on liikkua metrolla. Berliinin metroverkosto on laaja mutta ihan selkeä, eikä siellä ole hankala kulkea.

Julkisiin voi ostaa kertalippuja tai hankkia päivälipun, joilla matkustaa rajattomasti eri vyöhykkeiden sisällä. Berliinin keskusta-alueen päivälippu maksaa n. 7 €. Jos matkassa on useampi henkilö, kannattaa ostaa 2–5 hengen ryhmille tarkoitettu matkustuskortti AB-vyöhykkeelle.

Potsdam

Minun päähänpinttymä käydä oikeilla joulutoreilla oli toteutumassa. Saavuttuamme Berliiniin, veimme tavarat hotelille ja nappasimme kyydin Berliinin päärautatieasemalta RE1-junalla kohti Potsdamia.

RE1- junalla pääsee lähemmäksi kaikkia nähtävyyksiä kuin S7 junalla. Potsdam Charlottenhofin juna-asemalta on n. 15 minuutin kävelymatka kaupunkiin, kun taas Potsdamin S-Bahn-asemalta aikaa kuluu noin puolituntia.

Potsdam sijaitsee C-vyöhykkeellä ja ABC-päivälipulla voi käyttää julkisia kulkuvälineitä sekä Berliinissä, että Potsdamissa. Yhdistelmälipun hinta päivälle on alle 8 €.  Pelkkä lippu S7- junalla Potsdamiin maksaa vähemmän. Junia Potsdamiin kulkee usein ja matka-aika sinne on n. ½ h, riippuen minkä junan valitsee.

Potsdam ei talvella tuonut esille sen loistokasta aikaa ja olemusta. Sanssoucin palatsi puutarhoineen ja talvisuojaan laitettuineen patsaineen oli yhtä harmaa, kuin ilmakin.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että tästä palatsien ja linnojen sekä kauniiden puistojen kaupungista kannattaa nauttia kesäaikaan.

Kierreltyämme aikamme suuntasimme Potsdamin joulutorille, joka oli levittäytynyt myös lähikaduille.

Potsdamin keskusta on melko pieni ja tuntuikin siltä että se oli yhtä joulutoria. Vanha keskusta ja kunnostettu hollantilaiskortteli jäivät markkinahumun alle.

Edellisvuoden Berliinin joulutorilla tapahtunut terroristi-isku sekä vain pari päivää ennen vierailuamme Potsdamin joulutorilta löydetty räjähdepaketti oli lisännyt turvatoimia melkoisesti.

Hyvä niin. Poliisi olikin näkyvästi esillä ja betoniesteitä oli ympäri joulutorialuetta. Väkeä riitti aivan tungokseen asti. Tunnelma oli kuitenkin kiireetön ja rauhallinen.

Kojuja oli joka lähtöön ja tarjolla oli erilaisia syötäviä ja juotavia, erilaisia käsitöitä ja muita koriste-esineitä sekä tietenkin kaikenlaisia joulujuttuja.

Kiertely joulutorilla oli erittäin viihdyttävää ja aika kului kuin siivillä.

Lämmikettäkin oli saatavilla tarpeen mukaan.

Kaikilla joulutoreilla juomat tarjotaan oikeista laseista ja mukeista, joista maksetaan erikseen 1 – 2 € pantti. Halutessaan mukin joulutorin logolla saa panttimaksulla matkamuistoksi.

                                                                                           

Dresden

Jouluihmisenä oli pakko päästä Dresdeniin, jossa on maailman vanhimmat joulumarkkinat. Berliinistä Dresdeniin kulkee yksi Saksan pääradoista ja matka sujuu mukavasti pikajunalla noin kahdessa tunnissa. Tosin kohdallamme sattui juurikin junaonnettomuus, miksi matkareittimme mennessä hieman muuttui, kuten myös matkustusaika.

Junaliput ostettiin tällä kertaa erikseen, koska teimme vain edestakaisen matkan. Hintaa lipuille tuli alle 50 € / henkilö. Dresdeniin menee tiheästi junia, mutta ostimme kuitenkin junaliput ennakkoon netistä, koska ajatuksena oli, että muutama muukin kuin me vierailevat joulutoreilla. Päätelmä osui oikeaksi.

Dresdenin juna-asema sijaitsee kaupungin keskustassa. Dresden on sen verran iso kaupunki, että paikasta toiseen siirtymiseen voi olla järkevää käyttää raitiovaunua. Julkisten päivälippu on n. 6 €  ja se maksaa itsensä takaisin noinkin isossa kaupungissa.

Viivyimme Dresdenissä yön yli. Hotelli sijaitsi aivan joulutorin vieressä ja kävelymatkan päässä nähtävyyksistä. Toisin kuin meillä Keskieurooppalaiset joulumarkkinat huokuvat lämpöä ja pitkiä perinteitä. Erilaisissa toinen toistaan upeammin koristelluissa kojuissa on paljon ihasteltavaa.

Joulutorit ovat erittäin suosittuja ja joulunalusaikana niissä käydään paitsi ostoksilla myös viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ihmisvilinä olikin melkoinen.

Joulutorit ovat myös lapsiperheiden suosiossa, koska siellä on paljon erilaisia toimintoja ja aktiviteettejä lapsille.

On karusellejä, maailmanpyöriä, luistelurataa, kotieläimiä ja vaikka mitä.

Kävimme joulutorilla sekä päivällä, että illalla ja aina siellä oli yhtä paljon ihmisiä.

Iltapimeässä jouluvalojen ja erilaisten tuoksujen yhdistelmä loi väkisinkin jouluisen tunnelman.

Joulutorit Saksassa oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen asia.

Dresdenin vanhassa kaupungissa on useita upeita aukioita.

Uudelleen rakennettu Frauenkirche on komea rakennus ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkkoon on 8 € pääsymaksu, jolla pääsee myös kirkon katolle ihailemaan maisemia. Kirkon ympäristössä on muitakin upeita rakennuksia ja kahviloita.

Vaikka eri paikkoihin ei menisikään sisälle, on Dredenissä paljon katsottavaa. Augustusstrassea koristaa valtava posliinitaulu joka on todella massiivinen.

Upea on myös Zwingerin palatsikompleksi, jossa on monia erilaisia museoita.

Dresden on mainio vierailukohde. Jouluisen harmaa ajankohta vain ei tuonut esille sen todellista loistoa.

Ehkäpä täytyy löytää joku toinen ajankohta ja tulla kartoittamaan paikan upeat kirkot ja palatsialueet uudelleen.

Berliini

Berliini ei ole erityisen kaunis kaupunki. Sateinen joulukuu teki siitä vielä rumemman. Onneksi valoa ja iloa toi monet Berliinin joulutorit. Kiertelimme isoilla joulutoreilla Potsdamer Platzissa, Gendarmenmarktissa ja Aleksanderplatzilla. Vaikka kaikilla toreilla on paljon samaa, ovat ne silti erilaisia ja persoonallisia.

Joka paikassa oli valtavasti väkeä ja omaisuudesta kannatti ihmisvilinässä pitää huoli.

Alexanderplatzilla sijaitsee Berliinin kuuluisa televisiotorni, jonka huipulle pääsee hissillä. Televisiotornin näköalapaikasta avautuu näkymät yli Berliinin. Torniin on aina pitkät jonot ja siksi kannattaakin ostaa lippu netistä ennakkoon. Lipun hinta riippuu siitä ostaako pelkän näköalatasanne lipun, drinkkibaarilipun vai meneekö ylimmälle tasolle ruokailemaan. Lippujen hinnat vaihtelevat +/- 20 €, eli ihan halvasta hiisikyydistä ei ole kyse.

Brandenburgin portti ja Pariser Platz ovat myös paikat, joissa Berliinissä vieraileva varmasti käy. Aivan lähellä on Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki.

Berliinin muuri on suurimmaksi osaksi purettu, mutta pieni pätkä muuria on jätetty pystyyn ja siellä onkin aina kova kuhina, kun ihmiset ottavat selffieitä muurin edessä. Toinen takuuvarma turistisuma löytyy Checkpoint Charlien edestä.Berliinissä on muutama käymisen arvoinen kirkko.

Tunnetuin kuitenkin lienee Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche jonka torniraunio on yksi Berliinin maamerkeistä.

Vierailun arvoinen kohde on myös Charlottenburgin linna, joka toimii museona. Linnaan on 17 € sisäänpääsymaksu. Kuvauslupa on ostettava linnaan erikseen.

Viimeisin postaukseni Berliinistä löytyy täältä.

Yleinen

Pariisi – Versailles – Dijon – Montpellier – Barcelona

Pariisi – Versailles – Dijon – Montpellier – Barcelona

Pariisi

Lensimme Pariisiin Norwegianilla.  Orlyn lentokentältä pääsee Pariisiin linja-autolla, josta joutuu pulittamaan hieman alle 10 € riippuen siitä ostaako lipun etukäteen netistä vai vasta asemalta.  Taxilla meno keskustaan kestää noin puolituntia ja hintaa sille tulee noin 35 €. Orlyn kentältä pääsee Denfert-Rochereauhin Etelä-Pariisiin myös shuttle-bussilla, mikä voi olla monelle kätevin vaihtoehto.

Pariisin keskustaan pääsee myös junalla, jonne lippu maksaa n. 12 €. Lentokentältä menee Orlyval automaatti- junayhteys Antonyn juna-asemalle, jossa vaihdetaan RER B-junaan. Matka-aika on n. 40 minuuttia.

Junaa odotellessa laiturille kipitti melkoisen iso rotta. Siinä se mitään pelkäämättä vilisteli ihmisten jalkojen välistä. Mikä hämmästyttävää myöskään ihmiset eivät tuntuneet välittävän siimahännästä… joku välitti ja istui penkillä jalat visusti ilmassa tarkkaillen haukkana asemalaituria.

B-junalla pääsee kätevästi Care du Nord, Chatelet Les Halles, St-Michel Notre Dame, Luxembourg ja Denfert-Rochereau asemille, josta on metroyhteys eteenpäin.  Myös C-junalla olisimme päässeet perille, ehkäpä jopa näppärämmin. Matkustimme kuitenkin B-junalla keskustaan St-Michel Notre Dame asemalle, josta suuntasimme metrolla hotelille.

Majoitumme Hotel ibis Paris Bastille Operaan, joka oli sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltään erinomaisessa paikassa. Hotelli oli muutenkin kaikin puolin rauhallinen ja siisti hotelli.

Pariisin nähtävyydet sijaitsevat melko laajalla alueella, mutta suuriosa kuitenkin vyöhykkeiden 1-3 sisällä.

Paras tapa Pariisissa on liikkua joko jalan, metrolla tai RER-junilla. Kaupungin metro- ja bussiverkosto on kattava ja metrossa liikkuminen on sujuvaa ja nopeaa eikä  kovin vaikeaa, vaikka Pariisin metro onkin monilinjainen.

Pariisi ja sen ympäristö on jaettu vyöhykkeisiin. Kertalipulla voi matkustaa vain yhden matkan, eikä siinä ole vaihto-oikeutta toiselle matkalle. Lipun hinta on alle kaksi euroa ja niitä voi ostaa tabac- ja lehtikioskeista ja asemilla olevista automaateista.

Jos haluaa matkakortin vain yhdeksi päiväksi, on Mobilis hyvä hankinta. Se on voimassa vuorokauden loppuun, ja kehätien sisällä matkustettaessa se maksaa 7,30 €.  Jos lähtee esimerkiksi Versaillesiin tai Eurodisneyhin maksaa Mobilis kortti 17,30 € . Kortteja voi ostaa bussi-, juna- ja metroasemilta. Lisäksi on mahdollista hankkia Paris Visite kaupunkikortti, johon sisältyy matkustus kaikilla vyöhykkeillä sekä lentoasemille. Kortilla on myös sisäänpääsy Eurodisneyhin ja Versaillesiin. Paris Visitella pääsee ilmaiseksi moniin nähtävyyksiin ja siinä on myös muita etuja. Kortin hinta päivälle on vähän yli 25 €.

Pariisin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Eiffelin torni, Riemukaari, Notre Damen katedraali, Panthéon, Louvre sekä Sacré-Coeurin basilika.

Kuten monet muutkin suurkaupungit on Pariisi kaikin puolin melko kallis paikka. Monet kohteet ovat jo näkemisen arvoisia, vaikka ei sisään menisikään.

Jos kuitenkin aikoo kierrellä kaikki nähtävyydet voi Paris Pass olla kannattava hankinta. Sillä pääsee ilmaiseksi ja jonottamatta moniin nähtävyyksiin. Kahden päivän Paris Passin hinta alkaa 139 € ja nousee riippuen käyttöpäivien määristä.

Eiffel – tornin alue on turistien suosiossa. Alueella on paljon kaikenlaisia matkamuistojen myyjiä. Mikäli mielii torniin, kannattaa lippu ostaa ennakkoon tai muuten joutuu jonottamaan. Eiffel – torniin on ostettavissa erilaisia lippuja. Lippujen hinnat vaihtelevat 25 eurosta 10 euroon, riippuen siitä aikooko kiivetä ylös rappuja pitkin vai käyttää hissiä ylätasanteelle asti.

Yksi Pariisin tunnetuimpia ja vierailluimpia nähtävyyksiä on Notre-Damen katedraali. Notre-Dameen ei ole pääsymaksua, mutta jonoa sen sijaan kylläkin. Kellotorniin pitää maksaa erikseen 10 € pääsymaksu, samoin kryptaan on 8 € maksu ja aarrekammioon 5 €. Varsinkin kellotorniin on pitkät jonot  riippumatta ajankohdasta.

L L’Arc de Triomphe de l’Etoile eli Riemukaari on paikka, missä pyörii koko ajan myös turisteja. Riemukaari sijaitsee Place Charles de Gaulle aukiolla ja riemukaaren ympäri kulkevalta ajotieltä lähtee 12 bulevardia eri suuntiin. Riemukaaren alueen liikenne on vilkasta. Turisteilla on mahdollisuus kiivetä Riemukaaren päälle maksamalla 8 euron pääsymaksun.

Montmartressa Pariisin korkeimman kukkulan päällä sijaitsee Sacré Coeur kirkko. Kukkulalle voi joko kiivetä rappusia pitkin tai sinne voi mennä funikulaarilla, kuten me teimme.

Kukkulalle kulkee myös kiertoajeluja tekevä kaupunkijuna, jolla me matkasimme sitten takaisin alas kaupunkiin.

Kukkulalta on hyvät näkymät yli Pariisin kaupungin, mutta vielä paremmat näkymät on kirkon kupolista, jonne pääsee kapuamaan aivan ilmaiseksi.

Kirkon ympäristössä on säpinää, ja siellä kannattaakin olla tarkkana pitkäkyntisten kanssa. Myös täällä on kaikenlaisia kaupustelijoita joiden tuotteiden laadusta ei aina voi olla takeita.

Odotellessamme kaupunkijunan lähtöä paikalliset poliisit nappasivat vesipullon myyjän. Se mitä tapahtumasta ymmärsimme, tarkastivat poliisit juomamyyjän vesipullot pohjasta ja korkista ja jotain häikkää niissä oli, kun mies pulloineen vietiin poliisiautoon ja pois.

Ajoimme alas kukkulalta Moulin Rougen eteen. Historiallinen punainen mylly seisoi tyylikkäänä paikoillaan.

Pahamaineisessa paikassa esitetään nykyään hinnakkaita ja laadukkaita showesityksiä.

Tärkeä nähtävyys on myös Panthéon, joka on monen kuuluisan henkilön hautapaikka.

Hautapaikoista puheen ollen kannattaa ehdottomasti vierailla Père Lachaisen hautausmaalla, jossa on monien kansallissankareiden, taiteilijoiden, säveltäjien ja valtiomiesten viimeiset leposijat.

Hautapaasit ovat kerrassaan upeita ja alueella voi vain vaellella ilman päämäärää ja huomata, miten joidenkin henkilöiden haudoista on tullut todellisia pyhiinvaelluspaikkoja.

Louvren alueella on kaikenaikaan mielettömät jonot ja lippu sinne kannattaakin ehdottomasti ostaa etukäteen.

Louvre on paikka, missä on paljon upeaa katsottavaa. Vaikka ei taiteen ystävä olisikaan, löytää sieltä paljon ihailtavaa ja tutkittavaa. Lipun hinta Louvreen on 17 €.

Olimme aikaisin aamusta liikenteessä ja saimme kuvata rauhassa Louvren aluetta. Varmaan samasta syystä yksi hääkuvauskin oli sovittu aikaiseen aamuun.

Pariisissa on niin paljon tekemistä ja katsottavaa, että kaikkea ei ehdi millään kokemaan ja kiertämään kerralla. Tekemistä löytyy ihan varmasti myös kaikille kohderyhmille.

Aikeissamme oli ensiksi käydä Versaillesissa ja sen jälkeen jatkaa matkaa Dijoniin, joten selvittelimme Pariisin juna-asemia etukäteen.

Pariisissa on kuusi rautatieasemaa, jotka ovat kaikki suuria ja vilkkaita ja joilta junat lähtevät eri suuntiin. Gare de Lyon asemalta voi matkustaa nopeilla TVG-junilla Etelä-Ranskaan, Sveitsiin, Italiaan, Saksaan ja Espanjaan. Asemalla on myös paikallisjuna- ja RER- junaliikennettä.

Gare du Nord asemalta lähtee Eurostar juna Lontooseen sekä junat Ranskan pohjoisosiin, Belgiaan, Hollantiin ja Saksaan. Asemalla on myös useita Pariisin metron asemia ja RER-junan asema.

Gare de l’Est asemalta lähtee junia Strasbourgiin, Saksaan, Itävaltaan, Pohjois-Italiaan kuten Venetsiaan, Unkariin ja muualle kohti itää.

Gare Montparnasse juna-asemalta lähtee junia kohti eteläistä Ranskaa mutta myös maan länsiosiin. Asemalta pääsee Toursiin, Bordeaux’hon ja Nantesiin TGV-luotijunalla. Samassa rakennuksessa toimii myös metroasema. Lisäksi asemalta pääsee myös Espanjaan, etenkin sen keski- ja länsiosiin, kuten myös Portugaliin.

Pariisi on vilkas ja kansoitettu kaupunki ja varsinkin juna-asemilla on syytä pitää kaikista tavaroistaan huolta sekä olla hieman normaalia tarkkaavaisempi.

Gare Saint-Lazareista liikennöi junia Normandian suuntaan ja se on vilkas lähijunien asema. Austerlitz rautatieasemalta pääsee Nizzaan, Barcelonaan ja Madridiin.

Aiempi postaukseni Pariista löytyy täältä                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         

Versailles

Versaillesiin pääsee monella eri tavalla. Montparnassen juna-asemalta pääsee RER C-junalla Versailles – Chantiersiin. Versaillesissa on kaksi juna-asemaa. Chantiers’n asema on hieman kauempana, ja sieltä kävelee noin parissakymmenessä minuutissa Versaillesin linnalle. Aseman edestä kulkee myös linja-autoja ja taxeja linnalle.

Me menimme Saint-Michel – Notre-Dame asemalle, josta otimme N-junan VersailLesin toiselle, Château Rive Gauche asemalle. Tältä asemalta on hieman lyhyempi matka Versaillesin linnaan. Kävellen matkaan menee n. 15 minuuttia.

Junamatka Pariisista Veraisaillesiin kestää kaikkineen noin tunnin. Matkan kesto riippuu siitä, minkä junan ottaa.

Hyvä yhteys junalla Veraillesiin on myös Javelin asemalta, jonne pääsee monesta paikkaa kaupunkia näppärästi metrolla.

Yksittäisen junalipun hinta on yhteen suuntaan 3€ ja menopaluu 6€.

Menopaluulippu kannattaa ostaa saman tien, koska usein paluumatkalla on muitakin matkustajia ja lippuautomaatit joilta lippu ostetaan, ovat erittäin ruuhkautuneet.

Olimme ostaneet sisäänpääsyliput Versaillesiin ennakkoon netistä ja niihin oli merkattuna sisäänpääsyaika heti linnan aukeamisajankohtaan.

Hämmästys oli melkoinen kun tajusimme, että linnanpihalla kiemurteleva jono ei suinkaan jonottanut lippuja vaan jonossa olevat odottivat vuoroaan sisäänpääsyyn, joka oli merkattu samaan ajankohtaan meidän kanssamme.

Ihmisiä oli aikaisessa aamussa jo melkoisesti, joten ajankohdasta riippumatta on ihmispaljous myös linnan sisällä jatkuvaa.

Onneksi pääsimme etunenässä sisään ja saimme kävellä rauhassa ihastelemassa huikeaa linnaa ja ottamassa hyviä kuvia ilman mieletöntä edellä kävelevää ihmismassaa. Paikalla oli nimittäin satoja kiinalaisia selffiekeppeineen.

Sisäänpääsyä linnaan hidasti turvatarkastus metallinpal-jastuslaitteineen. n. +/- 20 € hintaiseen sisäänpääsyyn kuului audioguide. Lipun hintaan vaikuttaa se ottaako siihen erilaisia musiikki-suihkulähde näytöksiä ja Estate of Trianon lipun.

Versaillesin alue on niin mielettömän iso, että kävellen sen koluamiseen menee ihan valtavasti aikaa.

Vuokrasimme itsellemme golfkärryn, jolla huruttelimme kätevästi ympäri linnan valtavaa puistoaluetta. Golfkärryn hinta oli reilu 30 €/h ja voin kertoa, että tunnissa ei alueella ehdi juuri minnekään. Melko dyyriistä hinnasta huolimatta myös golfkärryjä piti jonottaa.

Mahdollisuus on myös liikkua alueella jalan tai sellaisella pyörillä kulkevalla turistijunalla. Vuokrattavana oli myös Segwaytä ja polkupyöriä.

Puistoalueen keskellä oleva ”järvi” oli niin iso, että siellä voi soudella vuokraamalla soutuveneellä. Paikan mittasuhteet ovat kerrassaan käsittämättömät ja ne oikeasti konkretisoituvat vasta kun itse liikkuu siellä.

Veraillesissa kuluu aikaa helposti vaikka kuinka paljon. Hyvä on tutustua aikatauluihin etukäteen, jotta osaa miettiä omat reitit esimerkiksi suihkulähteiden aukiolojen mukaan.

Ennen kuin lähtee takaisin Pariisin, kannattaa vielä vierailla linnan lähistöllä olevassa vaunumuseossa.

Siellä oli paljon nähtävää, mutta yllättävää kyllä moni turisti jätti sen väliin – ihan hyvä, saipa katsella upeita vaunuja ihan rauhassa ja ilman valtavaa ihmismassaa.

Pyörähdimme vielä itse kaupungissa, jossa ei oikeasti ollut juurikaan mitään katsottavaa, niinpä nautimme lasilliset ja lepuutimme jalkoja, jonka jälkeen otimme junan takaisin Pariisiin.

                                                                                                                                                                                                      

Dijon

Söimme hotelilla hyvän aamupalan ja siirryimme kerrankin ilman aikaista aamulähtöä Paris Gare de Lyon asemalle, josta nousimme  Dijon Gare de Dijon-Ville asemalle menevään TGV- junaan. Matka aika Dijoniin oli reilut 1½ tuntia. Matkustaminen nopeissa 320 km/h tunnissa liikkuvissa junissa oli mukavaa ja helppoa.

Dijoniin menee myös Intercity junia, jotka ovat jonkin verran halvempia kuin TGV- junat. TGV-juniin on pakolliset paikkavaraukset, joten jos matkustaa reilikortilla pitää ne tehdä erikseen. Paikkamaksut esim. TGV-juniin ovat n. 30 € luokkaa, eli aika kalliit.

Ranskan Eurail France junapassi on myös aika kallis. 2 päivää matkustaen maksaa n. 140 € ja siitä hinta nousee ylöspäin. Laskimme, että tällä kertaa meille tulee halvemmaksi ostaa liput yksittäin eri siirtymille. Lippumme yksittäin ostettuna maksoivat 33 € kappale, mutta hinta voi nousta viiteenkinkymppiin, riippuen matkustusajankohdasta ja siitä miten aikaisin lipun varaa. Lisätietoja juna-aikatauluista ja hinnoista löytyy täältä.

Dijonin rautatieasema on aivan keskustasta ja siitä on helppo liikkua itse kaupunkiin. Hotelimme sijaitsi pienen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Kaupungin symboli on Eglise Notre Damen kirkon ulkoseinässä oleva pöllöpatsas, jonka koskettaminen pitäisi tuoda onnea.

Dijonissa on erillinen käveltävä pöllöreitti, joka kierrättää turistit historiallisille nähtävyyksille. Kartan voi hankkia Notre Dame kirkon vierestä olevasta turisti-infosta maksua vastaan.

Eglise Notre Damen kirkko on ehdottomasti Dijonin tunnetuin maamerkki. Kirkossa on paljon ihailtavaa niin ulkopuolen koristeissa ja rakennustaiteessa, kuin sisäpuolellakin.

Kirkon oikealla puolella olevassa kappelissa on arvokas 1100-luvulta oleva Musta Neitsyt, joka on yksi vanhimmista puuveistoksista Ranskassa.

Toinen vaikuttava kirkko Dijonissa on Eglise Saint-Michel, jossa on myös paljon mielenkiintoista katsottavaa. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Dijonin vanhassa kaupungissa on kiva liikuskella ja ihailla sen hyvin säilyneitä vanhoja rakennuksia.

Pienet kujat ja kävelyreitit johtavat suurelle keskusaukiolle, jossa sijaitsee Palais des Ducs. Aukion ympärillä on paljon erilaisia ravintoloita ja kahviloita, joissa on mukava istuskella.

Palatsi on komea pytinki ja sen torniin kannattaa kiivetä, jos haluaa ihailla Dijonin maisemia korkealta käsin. Palatsissa sijaitsee museo, jossa on esillä taidetta sekä Ducsasien näyttävät haudat. Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Dijonissa on myös pari muuta näkemisen arvoista museota Vie Bourguignonne museo sekä Musée Magnin.

Kaupunki tunnetaan parhaiten kaupungin nimeä kantavasta sinapista, jota edelleen valmistetaan alueella.

Dijonissa on markkinat tiistaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Torstaina markkinat ovat vain sisätiloissa, muina aukiolopäivinä ne levittäytyvät myös ympäröiville kaduille. Markkinoilla kannattaa vierailla ja ostaa tuliaisiksi vaikkapa alueen kuuluisaa Dijon-sinappia.

Paras tapa liikkua Dijonissa on vuokrata kaupunkipyörä, liikkua jalan tai raitiovaunulla. Myös linja-autoja kulkee kaupunkialueella.

Dijonista tehdään myös erillisiä viininmaistelumatkoja alueen lähistöllä oleville viinitiloille. Ne jäivät osaltamme tällä kertaa väliin.

Vaikka Dijonissa ja Ranskassa on mahdollisuus nauttia courmee ruoista, päädyimme tällä kertaa ihan väsymyksestä ja hieman myös laiskuudesta omaan jo perinteeksi muodostuneeseen hotelli-illalliseen.

                                                                                                                                                                                                           

Montpellier

Aamulla hyppäsimme Dijon asemalta TGV-junaan ja otimme suunnan kohti Montpellierin Saint-Roch juna-asemaa. Junalipun hinta oli yhteensä 54 € tarjouksella, joten nappasimme ne. Junaliput tulevat myyntiin noin kolme kuukautta ennen matkaa. Ostimme liput ennakkoon netistä, mikä onkin järkevää, koska Ranskassa lippujen hinnat kallistuvat aivan hirveästi, mitä lähemmäs matkustusajankohtaa tullaan. Junamatka Montpellieriin kesti reilut 3 tuntia.

Kuten muidenkin maiden suurnopeusjunat, olivat TGV-junat mukavia ja tilavia matkustaa. Niistä löytyy myös kaikki tarvittavat mukavuudet sekä ilmainen wifi. Ranskan sisäisillä reiteillä ei ollut minkäänlaisia turvatarkastuksia sen sijaan asemilla ja asemien ympäristössä oli esillä näyttävästi poliiseja. Montpellierin juna-asema sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Juna-aseman edestä menee raitiovaunu, joka kiertää myös koko vanhan kaupungin ympäri.

Place de la Comédien aukio on vanhan kaupungin edessä. Aukion ympärillä on paljon ravintoloita ja kahviloita, joissa voi istuskella ja katsoa aukion läpi kulkevia ihmisiä tai siellä aikaansa kuluttavia ryhmiä ja katutaiteilijoita.

Opéra de la Comédie sijaitsee aukiolla ja se onkin komea rakennus.

Vanha kaupunki pienine kujineen alkaa aivan aukion vierestä. Vanhassa kaupungissa itsessään ei ole juurikaan nähtävää, kuten ei muuallakaan Montpellierissä.

Vanhassa kaupungissa on kuitenkin kiva kuljeskella ja katsella ympärillä olevia pikku kauppoja ja rakennuksia sekä istahtaa hetkeksi johonkin kahville.

Vanhassa kaupungissa on Cathedrale St-Pierre, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy.

Kiertäessä toista laitaa saapuu Place de Peyroun puistoesplanadille, jossa oli paljon kaupunkilaisia vaan viettämässä aikaa.

Puistosta on hyvät näköalat kaupunkiin ja siellä on nähtävissä myös Saint Clément’n hyvin säilynyt akvedukti. Palattaessa takaisin vanhaan kaupunkiin vastaan tulee Riemukaari, tosin pienemmässä mittakaavassa kuin Pariisista.

Parhaiten Montpellierin keskustassa pääsee liikkumaan raitiovaunuilla, jotka olivat ihanan yksilöllisesti koristeltuja. Myös jalan pääsee hyvin kulkemaan kaupungissa.

Vaikka Montpellier sijaitsee aivan Välimeren tuntumassa, ei kaupungissa ole omaa rantaa, vaan alueen rannat ovat reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista.

Aamulla otimme suunnan kohti Montpellierin Saint-Roch juna-asemaa, josta suuntasimme Barcelonaan.                                                                                                                                                                                              

                                                                                         

Barcelona

Montpellier –Barcelona junamatka kesti n. 3 h ja sen me matkasimme espanjalaisella AVE-suurnopeusjunalla. Tämänkin junalipun ostimme etukäteen netistä, koska ranskan junapassia ei tälle osuudelle olisi voinut käyttää. Yhdensuuntainen matka maksoi kahdelta 94 €.

Barcelonaan menevään junaan oli tarkastus, jossa matkatavarat läpivalaistiin ja jokaisen piti näyttää matkustusasiakirjat ennen junaan pääsyä.

Barecelonaan saavuimme Santsin asemalle, josta jatkoimme matkaa perhepiirissä vietettäviin juhliin, joten tästä matkasta ei sen enempää.

Tarkempi kuvas Barcelonasta löytyy aiemmasta blogista.

Yleinen

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 3 München – Füssen

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

München

Müncheniin tai suomalaisittain Myncheniin on erinomaiset juna- ja linja-autoyhteydet ympäri Eurooppaa ja Saksaa. Linja-automatkoissa on tarjolla edullisia hintoja, jotka joissain tapauksissa ovat edullisempia kuin junailu. Tosin Saksassa on mieletön määrä erilaisia junalippukombinaatioita ryhmille ja eri viikonpäiville sekä tarjouksia, jotka kyllä pystyvät kilpailemaan linja-automatkojen kanssa.

”Any way” me olemme päättäneet junailla… Junamatkan kesto Inssbrukista Müncheniin  riippuu siitä, mitä junareittiä pitkin ja millä junalla Müncheniin matkustaa. Suora junayhteys Innsbrugista Müncheniin  kestää alle 2 h ja sen hinta on reilut 20 €.

Münchenin juna-asema on oikeasti iso ja vilkas liikenteen solmukohta. Sen edestä voi kätevästi napata raitiovaunun tai metron. Juna-asema sijaitsee keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa.

Hotellimme sijaitsi aivan juna-aseman tuntumassa. Hotelli oli ihan ok. Alue oli siisti ja rauhallinen, mutta jostain alueen kadunkulmiin ilmestyi joka aamu sama maahanmuuttajataustainen miesjoukkio, joka päivysti siinä iltaan asti. Mitä lie tehneet, mutta kädet huitoivat ja keskustelu oli äänekästä.

Vaikka München on iso kaupunki, ei siellä missään vaiheessa tullut turvaton olo. Toki tavaroista kannattaa pitää erityisen hyvä huoli, mutta enimmäkseen paikasta jäi miellyttävä ja ystävällinen tunne.

Münchenissä on niin paljon katsottavaa, että kannattaa oikeasti miettiä ja laskea hankkiiko München Cardin tai München City passin.

Kummassakin kortissa on paljon etuja ja alennuksia, eivätkä kortit ole todellakaan hinnoiteltu ylihintaisiksi, kuten monissa muissa suurkaupungeissa on tapahtunut. Kortti on mahdollista hankkia yhdelle tai useammalle päivälle sekä myös ryhmälle, joka onkin mainio vaihtoehto ja halvempi kuin vaikka kahdelle yksittäin ostettu kortti.

Kortteihin voi sisällyttää myös matkan lentokentälle sekä liikkumisen julkisissa tai Hop on Hop of bussilla. Jos muuten haluaa käyttää julkisia voi valita S- ja U-bahn junat, raitiovaunun tai linja-auton. Kertalippu maksaa alle 3 € ja päivälippi hieman yli 6 €. Myös erilaiset ryhmäliput julkisiin voi olla hyvä ja edullinen valinta. Taxilla liikkuminen on melko edullista ja aina voi vuokrata myös kaupunkipyörän.

Vaikka München on suuri ja laajalle levinnyt suurkaupunki, on sen keskusta-alue kuitenkin melko kombakti. Suuri osa nähtävyyksistä, kaupoista ja ravintoloista sijaitsee Marienplatz aukion tuntumassa. Marienplatzilla sijaitsee uudelleen rakennettu Altes Rathaus- vanha raatihuone, jossa toimii nykyään lelumuseo.

Aivan vieressä on Neues Rathaus, jossa oleva Glockenspiel kellopeli esittää näyttävän 12 minuuttia kestävän spektaakkelin päivittäin klo 11.00 sekä 12.00 ja kesäaikana myös klo 17.00.

Keskiaikaisen kellopeliesityksen aikaan tori täyttyy turisteista ja ihmiset kilpailevat parhaista kuvaamispaikoista usein kiihkeästi. Istumapaikkoja ei juurikaan ole, ja jos sellaisen  mielii saada, kannattaa paikalle mennä ajoissa ja valmistautua tilaamaan hieman torialueen kahviloista extrahintaisia juomia, ehkäpä useammankin kuin vain yhden.

Yhteen Neues Rathausin torniin pääsee kiipeämään 4 € maksua vastaan tai sitten menemällä hissillä. Ylhäältä on upeat näköalat sekä kaupunkiin, että kauemmas horisontissa siintäville Alpeille.

Myös Marienplatz aukion vieressä olevan Peterskirchen torniin pääsee kapuamaan 3 € hinnalla. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Peterskirchen on upea kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Siellä on myös useita pyhäinjäännöksiä, joista merkittävin on Aaint Munditian jalokivi- ja kultakoristeinen luuranko.

Toinen merkittävä kirkko on Frauenkirche, joka sijaitsee myös aivan Marienplatz aukion lähellä.

Kirkon kaksoistornit ovat yksi Münchenin maamerkeistä. Kirkon eteläisessä tornissa sijaitsee näköalatasanne, jolta on hyvät näkymät lähelle ja kauas. Torniin pääsee sekä kipuamalla portaat tai hissillä. Hinta on 3 €.

Kerrassaan mielettömän hieno paikka oli Residenz palatsi ja varsinkin sen aarrekammio. Palatsi sijaitsee Marienplatzin lähellä.

Residenz pitää sisällään vaikka mitä. On upeaa arkkitehtuuria, kauniisti koristeltuja sisätiloja, taideteoksia, jalokiviä ja koruja sekä oma teatteri.

Residenz palatsi onkin käymisen arvoinen iso museokokonaisuus. Yhdistelmälippu palatsiin ja aarrekammioon maksoi 11 € . Hintaan sai mukaansa audioguiden.

Kumma kyllä palatsiin ei ollut kauheasti jonoa ja saimmekin kulkea ja ihailla paikkoja siellä ilman suurta väenpaljoutta.

Käytävä oli myös Hofbräuhausissa, vaikka oluen ystäviä emme olekaan.

Kolmekerroksisen HB:n alakerrassa on suuri olutravintola, mikä on täynnä pitkiä pöytiä.

Tunnelmasta piti huolen iloinen baijerilainen nelikko, jotka soittivat hanurilla ja puhallinsoittimilla reipasta baijerilaista musiikkia. Perinteisiin baijerilaisiin pukuihin pukeutuneet tarjoilijat kantoivat kolpakoita, mutta myös paikallista, oluen kanssa nautittavaa ruokaa pöytiin. Hieman kummeksuen meitä katsottiin, kun mieheni tilasi pullollisen soodavettä.

Uskollisilla oluenystävillä oli tiskin luona lukollisessa kaapissa nimetyt ja numeroidut omat olutkolpakot. Paikka kuhisi turisteja, jotka olivat tulleet katsomaan oluttavernaa ja kokemaan sen iloisen tunnelman.

Munchenissä on myös erillisiä olutpuistoja, joissa vietetään aikaa ulkosalla istuen ja nauttien seurasta, seuraten jalkapallo-otteluita tai muita urheilutapahtumia tai sitten vaan nautitaan tunnelmasta ja pelkästä oluesta.

Paikallisten suosima olutpuisto on Augustiner Keller, joka on hieman vanhan kaupungin ulkopuolella. Olutpuistossa pääasiallinen juoma on olut ja joskus kyytipojaksi tilataan tukeva miesannos sianlihaa, hapankaalia ja perunaa.

Olutpuistoon voi myös tulla syömään omia eväitä. Puiston paikat olivat aivan täynnä niin turisteja kuin paikallisiakin.

Tällä reissulla käymättä jäi sekä Olympiapark, Münchenin Olympiastadionin alue sekä BMW Welt –keskus, sillä mielenkiinto kiinnittyi moneen muuhun kohteeseen.

Viimeisin postaus Münchenista löytyy täältä.

                                                                                                       

Füssen

Füsseniin oli lähdettävä katsomaan prinsessa Ruususen satulinnaa.

Parhaiten Füsseniin pääsee junalla, joita kulkee parin tunnin välein Münchenin rautatieasemalta.

Edestakainen lippu yhdelle maksaa n. 20 €.

Saksan rautateillä on mainioita erilaisia lippukomboja niin alueelliseen liikkumiseen kuin eri alueiden välillä liikkumiseen, ryhmille ja viikonlopuille. Kannattaakin tutustua erilaisiin lippu vaihtoehtoihin DB:n sivuilta.

Baijerlipulla voi matkustaa 1-5 henkilöä  ja hinta lisämatkustajasta nousee aina hieman peruslipun hinnasta. Kahden henkilön lipun hinnaksi tuli n. 30 €. Erilaisissa lippukomboissa on myös rajoitteita.

Baijer lipussa voi matkan tehdä vain viikolla klo 9 jälkeen seuraavaan aamuun klo 3 asti. Lippu on voimassa Baijerin alueella ja erillisiin kohteisiin Itävallan puolella. Otimme Bajerlipun ja matkasimme kohti Füssenia.

Füssen on pieni kaupunki, jonka moni varmaan ohittaa kiirehtiessään kohti linnoja.

Me jäimme takaisin tulomatkalla istuskelemaan kaupungin terasseille ja nauttimaan kukkien väriloistosta ja lämpimästä myöhäisiltapäivästä sekä kauniisti koristelluista rakennuksista. Pikkukaupungista löytyy pari söpöä kirkkoa. Füssenin juna-asema on lyhyen matkan päässä keskustasta.

Linnalle sen sijaan on melkoinen matka. Juna-aseman edestä lähtee linja-autoja, jotka kuljettavat turistit Hohenschwangaun lippupisteelle. Liput pitää hankkia, ennen kuin lähtee joko jalan, minibussilla tai hevoskyydillä linnoituksille.

Kävellen Neuschwansteinin linnaan menee aikaa reilut ½h. Linna on pienen vuoren päällä, joten kiivettävää riittää jos valitsee patikoinnin. Hohenschwangaun linnaan pääsee kävellen n.20 minuutissa.

Pääsyliput linnoihin kannattaa hankkia ehdottomasti etukäteen. Linnaan otetaan turisteja ryhmittäin ja tiettyihin etukäteen annettuihin kellonaikoihin.

Ihmisiä oli lippuluukuilla jonottamassa jo mieletön määrä, vaikka olimme aikaisin aamusta liikkeellä.

Vaikka jonottamalla pääsisikin lippuluukulle kohtuullisessa ajassa, voi joutua odottamaan vielä omaa sisäänpääsyvuoroa itse linnaan tosi kauan.

Meillä oli liput varattuna etukäteen, joten jono lunastamaan ennakkoon varatut liput oli pitkä, mutta huomattavasti lyhyempi kuin ne jonot, joissa jonotettiin pääsyä ostamaan lippuja.

Lipun voi varata ennakkoon netissä ja varauksen yhteydessä saa ajankohdan, jolloin lippu on viimeistään lunastettava tai se menee uudelleen myyntiin.

Lippu maksetaan vasta lunastettaessa sitä. Liput kumpaankin linnaan maksaa 13 €/ linna. Kumpaankin linnaan yhdistelmälippu maksaa 25 €. Linnakiertelyn lisäksi on mahdollista vielä ostaa sisäänpääsy museoon joka kertoo Baijerin kuninkaista.

Lunastimme etukäteen varatun lippumme ja suuntasimme bussilla kohti Neuschwansteinin linnaa.

Bussi jättää matkustajat kääntöpaikalle, jonka vieressä on rotkon ylittävä riippusilta, josta saa upeita kuvia linnasta. Paikalla olikin paljon turisteja ottamassa kuvia. Osa innokkaista rohkelikoista, minä mukaan lukien palasimme nopeasti tukevalle maalle, sillä riippusilta muuten heilui…

Linja-auton kääntöpaikalta/ riippusillalta joutuu vielä kävelemään n. 15 minuutin matkan linnalle. Matkalla oli aivan uusi kieltomerkki, mikä ei millään lailla hidastanut selfiekepeillä huitovia kiinalaisia, joita oli muuten paljon, todella paljon.

Odotustilat ja palvelut linna-alueella eivät ole kummoiset ja oman vuoron odottelu sisäänpääsyyn tuntui ikuisuudelta.

Vierailu linnassa oli kiinnostava. Ainoa huonopuoli oli, että kummassakaan linnassa ei saanut kuvata. Voitte arvata mikä työ vartijoilla ja ryhmän kierrosoppailla oli kiinalaisten kanssa, jotka eivät millään tahtoneet uskoa kuvauskieltoa.

Aika moni valitsee vain Neuschwansteinin linnan, mutta päivässä ehtii kyllä vierailla kummassakin linnassa, koska opastetuilla ryhmäkierroksilla on tiukka n. 40 minuutin kierrosaika, joka päättyy linnanpihaan, jossa ei sitten olekaan mitään katseltavaa.

Kannattaa siis ehdottomasti tutustua myös Hohenschwangaun linnaan. Ainoa aikasyöppö alueella on siirtymät, varsinkin jos ne tekee jalan.

Kun paikat oli koluttu, otimme suunnan kohti Füssenia ja sen jälkeen junalla takaisin Müncheniin.

Illalla emme jaksaneet enää lähteä etsimään ruokapaikkaa, koska päivän melkoinen kävelyrupeama tuntui jaloissa.

Söimme siis perinteisin hotelli-illallisen, josta lienee tullut jo tapa joka reissulle.

München

Vietimme vielä yhden päivän Münchenissa ennen kotiin paluuta Helsinkiin. München lentokentälle pääsee kätevästi Münchenin keskustasta metrolla S1 ja S8 n. 10 minuutin välein. Matka kestää n. 40-60 minuuttia. Yksittäinen lippu kentälle maksaa 11 €, mutta jos joutuu liikkumaan ennen kentälle menoa tai tuloa Münchenin alueella kannattaa hankkia vain euron kalliimpi Tageskarte päivälippu yhdelle tai useammalle hengelle kimpassa.

Lentokentälle meneviin juniin pääsee näppärästi Hauptbahnhof, Marienplatz ja Ostbahnhof asemilta. Lufthansa Express Bus kulkee keskusasemalta lentokentälle 45 minuutissa hintaan 10,50 €. Kentälle pääsee myös taxilla, mutta aikaa menee reilu ½h ja hintakin on aika korkea, reilusti päälle 60 €.

Münchenin lentoasema eli Franz Josef Straußin lentoasema on todella iso ja siirtymät siellä ovat pitkät.

Haahuilemaan keskusalueen kauppoihin, ei siis kannata jäädä.

Kentällä on hyvät palvelut ja isosta matkustajamäärästä huolimatta kentällä on helppo liikkua.

Yleinen

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 2 Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

 

Dorfgastein

Olimme varanneet yön aivan ihastuttavasta Alppitalosta Hotel-Restaurant Burgblickistä. Paikka oli lähellä Großglockner Hochalpenstrassen  alkupäätä. Ajatuksena oli päästä heti aamusta Alppitielle.

Paikka oli rauhallinen ja huoneemme parvekkeelta oli ihana katsella alhaalla roikkuvia pilviä ja niiden takaa pilkahtavia vuoren rinteitä ja huippuja.

Majoitus oli kerrassaan mainio. Huone oli mukava, henkilökunta tosi avuliasta ja ystävällistä, ruoka hyvää ja sitä kyllä riitti.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Großglockner Hochalpenstrassen alkupäätä.

 

Großglockner Hochalpenstrassen – Korkea Alppitie

Alppitie suljetaan yöksi ja se avataan kesäaamuisin klo 5. Talviaikaan Alppitie on kokonaan suljettu. Olimme jo hyvissä ajoin aamusta Alppitien alkupäässä. Harmitus oli hirveä, kun harmaat sadepilvet riippuivat alhaalla laaksossa ja vuorista ei näkynyt vilahdustakaan.

Viisas paikallinen sanoi, että kannattaa odottaa reilu tunti, niin pilvet kaikkoaisivat. Kiltisti jäimme autoon odottelemaan ja kas kummaa, niinhän siinä kävi. Taivas alkoi repeillä ja pilvien takaa pilkahti aika ajoin myös aurinko.

Emme olleet ostaneet tiemaksua Alppitielle etukäteen, vaikkakin sen olisi saanut netistä ostettuna hieman edullisimmin. Jonoja ei ollut, joten pääsimme sujuvasti liikkeelle.

Großglockner Hochalpenstrassen – Korkea Alppitie alkaa Fuschinistä ja päättyy Heiligenblutiin, tai toisinpäin. Alppitien voi ajaa läpi kummasta suunnasta vaan ja 35 € hintaiseen tiemaksuun sen voi ajaa halutessaan myös edestakaisin. Monet motoristit tekivätkin niin.

Aivan alkumatkasta edessämme ajoi useita traktoreita, jotka vetivät peräkärryjä perässä, joissa matkasi alppiniityille päiväksi vietäviä lehmiä. Ne matelivat sen verran hitaasti ja vielä melko loivalla tieosuudella, että onnistuimme ohittamaan ne.

Maisemareitin pituus on viitisenkymmentä kilometriä.

Matkalla onkin kiva pysähdellä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Hyvä oli ehkä antaa myös jarrujen ja moottorin jäähtyä.

Välillä tuntui, että auto ei jaksa kiivetä serpentiininä kiemurtelevia mäkiä ylös. Ohi hurahtivat moottoripyörät ja melkein myös kilpapyöräilijät, jotka sitten alamäissä kuittasivatkin ja kiisivät ohitsemme.

Alppitie on hyväkuntoinen ja melko leveä sekä helppo ajettava. Reitin varrella on jonkin verran kahviloita ja muita palveluita. Myös erilaisia levähdyspaikkoja on tarjolla, jossa voi nauttia omia eväitä ja ottaa maisemakuvia. Matkalla olisi ollut myös pieniä näyttelyitä, joiden sisäänpääsymaksu sisältyi Alppitiemaksuun.

Alppitien korkein kohta on Edelweissspitze, joka sijaitsee 2500 metrin korkeudessa.

Franz-Josefs-Höhen näköalapaikalle päästäkseen pitää poiketa päätieltä. Näköalapaikka on varsinainen turistikeskus.

Keskellä ei mitään on suuri parkkihalli, jonne turistit voivat jättää autonsa, kun vierailevat kahvio –turistimyymälässä sekä näköalapaikalla, josta voi ihailla Grossglocknerin kaksoishuippua sekä Pasterzen jäätikköä.

Auto ympäri ja matka samaa tietä takaisin päätielle. Heiligenblutinista otimme auton nokan kohti Lienziä, josta sitten jatkoimme Kitzbühelin kautta Innsbruckiin, jonne jätimme auton ja jatkoimme junailua.

 

Innsbruck

Innsbruck on kaunis ja kivan oloinen kaupunki, jota reunustaa ympärillä kohoavat Alpit.

Innsbruckin vanhakaupunki on kaunis paikka ja siellä on kiva vaellella tai vain istahtaa jonnekin kahville tai oluelle, meidän tapauksessa lasilliselle viiniä. Kaupunkikierroksellamme pysähdyimme vanhassa kaupungissa torille, jonka laidalla sijaitsee Goldenes Dachl eli rakennus jossa on kultainen katto.

Stadtturm kaupungintorni sijaitsee samalla aukiolla ja sen huipulta voi katsella Innsbruckia. Stadttrummiin päästäkseen pitää maksaa n. 3 € pääsymaksu ja kavuta vielä yli 130 askelmaa ahtaita kierreportaita ylös torniin.

Kaupungissa on paljon kaikenlaista katsottavaa ja kannattaakin etukäteen selvittää onko Innsbruck cardista hyötyä. Kortin hinta on siedettävä. 1 pv n. 40 € ja 2 pv 50 €.  Korttiin sisältyy jo valmiiksi ilmaisia sisäänpääsyjä moniin kohteisiin. Innsbrukissa kortti voikin oikeasti olla hintansa arvoinen hankinta.

Torilla oli  paikallinen puhallinorkesteri, jota jäimme kuuntelemaan. Orkesteri soitti erilaisia Straussin kappaleita sekä iloista tirolilaista musiikkia. Paikalla oli paljon paikallisia turistien lisäksi ja tunnelma oli oikein mukava ja iloinen.

Innsbruckin vanhakaupungin ympäristö pitää sisällään kaikenlaista katsottavaa, upeista kirkoista palatseihin ja museoihin.

Vanhassakaupungissa sijaitsee Hofburgin palatsi, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Palatsissa riittää nähtävää ja ihmeteltävää. 9 € sisäänpääsy tuntui ihan kohtuulliselta. Turistiaikaan voi olla järkevää hankkia lippu ennakkoon ja siten ohittaa melkoiset jonot.

Hofburgin palatsi vieressä on St. Jakobin katedraali eli Dom zu St. Jakob, jonka katto on kerrassaan upea. Kirkossa on muutenkin paljon katsottavaa. Itse kirkkoon pääsee ilmaiseksi, mutta kuvaamisesta peritään euron maksu.

Toinen käymisen arvoinen kirkko on kuninkaallinen Hofkirche, jossa on hopeanvärinen kappeli sekä keisari Maksimilian I:n hautarakennelma, jota reunustavat mielettömät 28 isoa pronssipatsasta.

Pääsylippu kirkkoon maksaa 8 €. Jos on museoihminen ja haluaa samalla käynnillä vierailla kansantaiteen museossa ja  Ferdinandeum taidemuseossa sekä hieman kauempana olevassa Zeughaus museossa, kannattaa ostaa 14 € hintainen yhteislippu.

Innsbruckin keskustan alueen nähtävyyksiin voi tutustua helposti jalan. Jos kuitenkin haluaa liikkua keskustan ulkopuolelle voi kätevästi liikkua kaupungissa raitiovaunulla tai linja-autolla. Julkisten kertalippujen hinta riippuu siitä ostaako sen kuskilta vai automaatista tai kioskista. Päivälippu maksaa reilut 5 € ja on hyvä valinta, jos tarvitsee julkisia kulkuvälineitä.

Ambrasin palatsialue, jossa toimii nykyään museo sekä hyppyrimäki sijaitsevat kaupungin uudella puolella ja sinne kannattaakin mennä julkisilla kulkupeleillä.

Innsbruckin juna-asema sijaitsee hieman keskustasta ja sinne pääsee kätevästi sekä raitiovaunuilla, että linja-autoilla. Juna-asema on sen verran lähellä, että sinne voi mennä myös jalan.

Taxit eivät myöskään ole lyhyillä matkoilla kovin kalliita ja niitä on hyvin saatavissa ympäri Innsbruckia.

Otimme yksittäisen junalipun Garmisch-Partenkircheniin, koska se tuli edullisemmaksi, kuin Baijer-lippu, jota kylläkin käytimme jatkossa.

 

Garmisch-Partenkirchen

Matka Insbrucista Garmisch-Partenkircheniin kesti reilun tunnin. Matkalla ohitimme Seefeldin talviurheilukeskuksen, jonne emme tällä kerralla eksyneet. Hieman reilu tunnin junamatka maksoi edestakaisin n. 20 €.

Garmisch-Partenkirchenissä on paljon erittäin kauniisti ulkoapäin maalattuja ja koristeltuja rakennuksia. Kaupungissa onkin ihana vain kierrellä ja katsella rakennuksia.

Talvella paikka varmaankin kuhisee turisteja, mutta kesäaikaan siellä ei ole juurikaan muuta kuin kauniit rakennukset, kivat ravintolat ja kahvilat, kivoja pikku putiikkeja ja upeat maisemat sekä maastot patikointiin.

Jos Garmisch-Partenkirchenissa viipyy pidempään ja tykkää patikoinnista mainio vierailukohde on  Saksan korkein vuori Zugspitz, joka sijaitsee Garmisch-Partenkirchen lähellä. Sinne pääsee vuoristojunalla.

Toinen retkeilykohde on lähistöllä oleva Partnachklamm rotko. Elämys varmaankin on myös Ausserfernbahn juna, joka vie alppimaisemien halki Kemptenin kaupunkiin Itävaltaan.

Münchenista Garmisch-Partenkircheniin ja sen lähiympäristöön voi hyödyntää Bayer lippua jolloin matka on todella edullinen. Vastaavaa lippua ei Itävallan puolella ole tälle osuudelle käytettävissä.

Garmisch-Partenkirchen on melko pieni ja itse kaupunki on nopeasti kierretty.

Pois lähtiessämme ja ohittaessamme radanvarressa olevan kuuluisan hyppyrimäen tuli mietittyä, että miten ihmeessä se valtava yleisömassa matkustaa, parkkeeraa ja yleensä mahtuu näihin pieniin alppikyliin erilaisissa mäki- ja laskettelukisatapahtumissa.

Palasimme Innsbruckiin, josta sitten jatkoimme matkaa seuraavana aamuna kohti Münchenia.

Hyvä vaihtoehto olisi ollut yöpyä Garmishissa tai jatkaa siitä suoraan Müncheniin. Tämä oli yksi niistä jälkiviisaista ajatuksista aikataulutusten ja reittivalintojen suhteen, joita jokunen on matkoilta kertynyt.

Yleinen

Junailua Espanjassa osa 3 Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Madrid – Segovia – Toledo – Sevilla – Gordoba – Granada – Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

 

Alicante

Alicante on hyvin suosittu turisti- ja rantalomakohde kesäisin, mikä näkyykin Alicantessa. Palvelu on hyvää ja ystävällistä, ruoka on erinomaista ja ihan kohtuuhintaista. Alicantessa on vilkas mutta rauhallinen yöelämä, jota emme kylläkään käyneet testaamassa. Majoituimme Hotel Maya Alicanteen, joka oli erinomainen hotelli lähellä Postiguetin rantaa ja josta on hyvät yhteydet sekä lehtokentälle, että kaupunkiin.

Alicantessa ei ole kovin paljon nähtävää. Vanhassa kaupungissa on pari hienoa kirkkoa ja linnake joka sijaitsee Benacantil vuoren päällä.

Santa Bàrbaran linnakkeessa ei ole juurikaan mitään katsottavaa , mutta sieltä on mainiot näkymät alas kaupunkiin ja kauas Välimerelle. Linnakkeelle pääsee hissillä, jonka pääsymaksu on alle 3 €.

Santa Maria kirkko sijaitsee vanhan kaupungin aukiolla. Sinne mennessämme jouduimme ovien sulkeuduttua mukaan paikallisiin häihin.

Olemmekin matkoillamme kuokkineet ja vierailleet useimmissa häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä, mikä on ollut ihan mukavaa ja avartavaa.

Vanhan kaupungin alueella on vielä San Nicolásin katedraali sekä paljon kivoja pieniä putiikkeja ja muutama taiteen museo. Vanhakaupunki on aika pieni, mutta silti ihan mukava paikka vaellella. Alue on osittain mäkistä ja vaikeakulkuista, miksi se rajoittaa liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa liikkuvia.

Alicanten keskusta-alue ei ole kovin laaja ja siellä selviää kävellen. Jos kuitenkin haluaa kulkea kauemmas, esimerkiksi hiekkarannoille, joita lähistöllä on useita, kannattaa turvautua linja-autoon tai raitiovaunuun.

Suosittu hiekkaranta on San Juanin ranta, mutta lähistöllä on myös n.30 min päässä El Altetin upeat rannat jotka ovat aivan luonnontilassa.

Alicantessa on laajat satama-alueet. Marinassa on kiva katsella ihmisten liikkumista ja naukkailla vaikkapa Sangriat. Satama-aluetta reunustaa palmupuinen promenadi Explanada de España, joka on päällystetty pienistä marmoritiilistä. Promenadi on vilkas ihmisten kohtaamispaikka ja siellä on myös erilaisia myyntikojuja.

Teimme myös pienen pyrähdyksen lähistöllä olevaan Santa Poalaan, jossa ei juurikaan ollut nähtävää.

Keskikaupungissa oli linnake, kalasatama ja kauppahalli. Santa Poalasta pääsee Alicanten edustalla olevalle Tabarcan saarelle.

Saarelle pääsee myös Alicanten satamasta. Saaren luonto on ainutlaatuinen ja siellä on hyviä kalaravintoloita. Sinne emme valitettavasti tällä matkalla ehtineet, koska syyskausina matkoja tehdään harvemmin ja yhtenä päivänä kelit olivat melko kehnot.

Helppo vierailukohde olisi ollut myös Benidorm, jonne olisi päässyt raitiovaunulla n. 70 minuutissa. Päätimme jättää sen väliin, koska ennakko-oletuksena se olisi ollut Aurinkorantojen kaupunkien kaltainen turistirysä.

Alicante on suosittu lomakohde, jonne lennetään Suomesta. Lentokentälle pääsee kaupungista linja-autolla tai taxilla. Lentokenttä on sen verran lähellä kaupunkia, että taxi ei tule kovinkaan kalliiksi. Myös linja-autolla on helppo mennä lentokentälle.

Päärautatieasema Estación ja Alicanten linja-autoasema sijaitsevat aivan vanhankaupungin lähellä. Alicantesta pääsee kätevästi junalla läheisiin kaupunkeihin. Me jatkoimme junailua kohti Valenciaa Euromed junalla. Matka taittui sutjakkaasti alle kahdessa tunnissa. Jos matkan tekee ilman Renfen Spain Passia, on lipun hinta pelkästään ostettuna vähän yli 20 €/ suunta, riippuen matkustusajankohdasta.

 

Valencia

Saavuimme Valencian Valencian Joaquin Sorolla  juna-asemalle, joka on päärautatieaseman Estació del Nordillle vieressä.

Joaquin Sorolla asemalta lähtevät ja sinne saapuvat Euromed junat Alicantesta ja Barcelonasta sekä suurnopeusjuna AVE Madridista. Valencian päärautatieasema on kerrassaan kaunis rakennus.

Juna aseman vieressä on Valencian härkätaisteluareena Plaza de Toros de Valencia. Tämä härkätaisteluareena on todella iso ja Valenciaa pidetäänkin yhtenä Espanjan suurena härkätaistelukaupunkina. Areenalla on pari härkätaisteluun liittyvää museota joihin pääsee tutustumaan parin euron sisäänpääsyhinnalla.

Valencia on iso rannikkokaupunki Välimeren rannalla. Hyvin pian huomasimme, miten monipuolinen kaupunkilomakohde Valencia on.

Kaupunki tarjoaa rantaelämää, nähtävyyksiä, kulttuuria ja shoppailua eli jokaiselle jotakin.  Me nappasimme käsittelyyn nähtävyydet.

Valencian vanhakaupunki on elävä alue täynnä kahviloita, ravintoloita, pikkupuoteja ja mitä mielenkiintoisempia nähtävyyksiä. Sitä voi myös kuvata sokkeloiseksi, kauniiksi ja tunnelmalliseksi. Vaikka Valencia on iso, ei siellä ollut ihmispaljouden tuntua, eikä myöskään turvatonta tunnetta.

Valenciassa on niin paljon nähtävää, että huomasimme pian arvioineemme paikkaan varatut vajaat kaksi päivää aivan liian vähäiseksi. Vanhassakaupungissa sijaitsee mm. useita keskiaikaisia kirkkoja, aukioita ja muita mielenkiintoisia historiallisia rakennuksia. Turia suihkulähde sijaitsee Neitsyt Marian aukiolla eli Plaza de la Virgenillä.

Aukiolla on useita ravintoloita ja kahviloita, joissa on mukava istuskella ja ihmetellä kaupungin menoa.

Aukion lähellä sijaitsee myös Valencian katedraali Catedral de Santa María de Valencia, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraali on upea sisältä ja yhdessä sen vitriinistä on aarre, jota Espanjan kirkko pitää Graalin maljana.  Sisäänpääsy Katedraaliin oli 8 €. Mitään kummempia jonoja ei syyskuun lopussa ollut, mutta kiireisimpään turistiaikaan voi katedraaliin joutua jonottamaan. Kannattaa siis silloin hankkia liput netistä ennakkoon.

Katedraalin yhteydessä sijaitsevassa Santo Cálizin kappelissa toimii museo, jossa on myös paljon katsottavaa. Museon sisäänpääsy on 8 €. Lisäksi Katederaalin torniin El Miguleteen pääsee ihailemaan maisemia, kunhan on ensin maksanut pari euroa ja sen jälkeen kiivennyt 207 askelmaa.

Samalla aukiolla sijaitsee olemattoman oloinen Basilica de Virgen de Los Desamparados kirkko.

Kirkon kattomaalaukset ovat kerrassaan upeat. Tähän kirkkoon on vapaa sisäänpääsy. Kirkossa toimii myös Valencian pyhimykselle omistettu museo.

Valenciassa riittää kirkkoja ihailtavaksi.Kävimme ainakin vielä kolmessa muussakin kirkossa, jotka vaan pompsahtivat esiin milloin mistäkin. Usein vain pistäydyimme sisään uteliaisuutta, sillä ulkokuori ei vihjannut sisään kätketystä kauneudesta.

Iglesia San Nicolas de Bari Kirkko oli koristeltu lattiasta kattoon kullalla, kauniilla maalauksilla ja koristeellisilla figureilla. Koko kirkon katto oli koristeellisten maalausten peitossa. Kuuden euron pääsymaksu kannattaa ehdottomasti maksaa.

Hieman sivummalla mitään sanomattomien rakennusten ja alueen keskellä on Valencian hienoin palatsi Palacio del Marqués de Dos Aguas.

Jo ulkoapäin palatsi erottuu koristeluineen ja marmori julkisivuineen ympäristön muista taloista.

Julkisivu on hulppea, eriväristä marmoreista veistetty. 3 € pääsymaksulla voi ihailla palatsin loistoa myös sisältäpäin. Rakennuksen sisäpihalla on esillä upeita hevoskärryjä ja ihailla voi myös entisajan keramiikkataidetta rakennuksen yhteydessä olevassa keramiikkamuseossa.

Valencian vanhankaupunginportti Torres de Serranokseen pääsee kapuamaan 2 € hinnalla ja sieltä voi ihailla maisemia. Portin sisäpuolella on vanhakaupunki ja toiselle puolelle aukeaa kaupunkia halkova Jardí de Turía, jonka kuivatetussa joenuomassa on nykyään valtavan pitkä puistoalue, jossa on eläintarha, puistokahviloita, jalkapallokenttiä, jumppapaikkoja, leikkipuistoja, pyöräteitä, suihkulähteitä ja piknikpaikkoja.

Myös La Ciudad de las Artes y de las Ciencias, taiteiden ja tieteiden kaupunki sijaitsee tällä alueella joenuoman merenpuoleisessa päässä.

Paikka on mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen, vaikka ei menisikään rakennuksiin sisään.

Jättimäistä silmänpuolikasta esittävän rakennuksen sisältä löytyy mm. elokuvateatteri, planetaario ja akvaario.

Lonja de la Seda on silkin tukkukauppaa varten keskiajalla rakennettu rakennusryhmä, joka on sekin mielenkiintoinen tutustumiskohde. Sisäänpääsy tähän Unescon maailmanperintökohteeseen on 2 €.

Kauppahalli Mercado Centraliin kannattaa poiketa. Se on tiettävästi Euroopan suurin kauppahalli.

Kuten muissakin Espanjalaisissa kauppahalleissa ihmeteltävää riittää upeissa raaka-aineissa ja runsaassa tarjonnassa.

Kauppahallissa on myös pystybaareja, joissa voi nauttia taatusti tuoreista raaka-aineista valmistettuja tapaksia ja lasin viiniä.

Valencian kaupungin alueella voi liikkua metrolla tai linja-autolla. Vanhaa kaupunkia kiertää bussi nro 5, jos ei jaksa kulkea jalan vanhan kaupungin läpi. Vanhakaupunki ja Valencian nähtävyydet ovat kaikki ihan kävelymatkan etäisyydellä. Jos tarvitsee matkalle taukopaikan, on vanhassa kaupungissa ihania kahviloita, joissa voi tehdä pienen pysähdyksen ennen kuin jatkaa matkaa.

Valenciassa voi käyttää myös pikaraitiotietä, jotka on karttoihin merkitty osaksi metroverkostoa. Taksit ovat Valenciassa, kuten muuallakin Espanjaa melko edullisia.

Kaupungin keskustan kahdelle hiekkarannalle Las Areans ja La Malvarrosa pääsee parhaiten joko raitiovaunulla tai bussilla. Aivan Valencian kaupungin eteläpuolella on Albuferan luonnonpuisto, jossa on El Saler ja La Garrofera rannat.

Valencia oli kerrassaan kiva paikka, josta jäi paljon näkemättä ja kokematta, tänne täytyy tulla ehdottomasti uudestaan. Uusi matkareitti onkin jo mielessä. Valencia – Madrid ja Pohjois-Espanjan kautta Portoon Portugaliin ja siitä alaspäin pysähdellen eri paikkoihin Portugalissa, Lissabonin kautta Malagaan ja sitten kotiin. Tämä kylläkin siirtyy matkalistan peräpäähän, mutta ehkä jonain päivänä.

 

Barcelona

Parin vauhdikkaan Valencia päivän jälkeen jatkoimme matkaa Barcelonaan Sants Estación asemalle. Hyppäsimme junaan Valencia Joaquin Sorolla asemalta, joka sijaitsee aivan Valencia Nordin vieressä. Se on uusi asema, josta lähtee AVE- suurnopeusjunat sekä Euromed juna Barcelonaan.

Euromed junat kulkevat 220 km/h ja matkustusmukavuus on aivan AVE- junien luokkaa.

Istuimet ovat tilavat ja matkalaukuille on hyvin tilaa junassa. Junissa on hyvä ja toimiva palvelu, joskin ainoana miinuksena on, että tarjolla ei ole ilmaista wifiä, vaan sen joutuu ostamaan erikseen.

Sama koskee myös AVE -junia. Tosin junissa on mahdollisuus katsoa selkänojassa olevalta ruudulta elokuvia.

Mentäessä junalle kuljetaan turvatarkastuksen läpi. Matkatavarat läpivalaistaan ja matkustusasiakirjat tarkistetaan. Jos ei matkusta junapassilla matkan hinta on n. 30 €/ suunta ja matka-aika reilu kolme tuntia.

Barcelonan Sants juna-asema on todella iso. Se sijaitsee hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Barcelonan juna-aseman yhteydessä on myös toinen Barcelonan päälinja-autoasemista. Juna-asemalta keskustaan pääsee kätevästi linja-autoilla 27, 32, 78, 109, 115, H10 ja V7 tai taksilla sekä metrolla L5 ja L3. Matka keskustaan kestää n. 15 min.

Kaikkiin joukkoliikennevälineisiin käyvät samat liput. Jos aikoo liikkua enemmänkin paikasta toiseen julkisilla, kannattaa hankkia kymmenen lipun T-10 kortti tai 2-5 päivän Hola Barcelona Travel Card. Lippuja voi ostaa metroasemilta olevilta lipputiskeiltä ja automaateista.

Barcelonan nähtävyydet ovat aika laajalla alueella. Samoin hotelli saattaa sijaita hieman keskustan ulkopuolella, joten paras tapa useinkin on liikkua metrolla. Barcelonan metroverkosto on kattava ja helppo käyttää.  Metrolla pääsee myös lähelle kaikkia tärkeitä nähtävyyksiä.

Hyvä hankita voi olla myös Barcelona Card. Sillä saa ilmaisen sisäänpääsyn joihinkin nähtävyyksiin sekä pääsee jonojen ohi museoihin ja nähtävyyksiin. Myös jotkut ravintolat antavat alennuksia kortilla. Lisäksi kortilla voi matkustaa julkisilla liikennevälineillä ilman lisälippuja. Kortin voi hankkia maksua vastaan haluamilleen päiville.

Barcelonassa on joitain paikkoja, jotka on pakko käydä katsomassa. Yksi niistä on La Sagrada Familia, jonne lippu kannattaa ehdottomasti hankkia etukäteen netistä.

Vaikka lipussa on sisäänpääsyaika, on sinne silti jonotettava ja läpäistävä turvatarkastus.

Kirkon ulkopuolella oli paljon turhautuneita turisteja, jotka jonottivat turhaan lippua kirkkoon tai sitten saivat sisäänpääsyajan tuntien päähän. Kirkko on kyllä huikea näky niin sisältä kuin ulkoakin.

Yhteen kirkon torniin on mahdollista päästä vierailulle. Torniin mennään hissillä ja sieltä voi kävellä alas. Olimme varanneet liput torniin, mutta ikävästi lähestyneen ukkosrintaman takia torniin meno peruttiin. Ihan halpaa vierailu Sagrada Familiassa ei ole. Lippu torniin ja kirkkoon maksoi 32 €/ hlö. No vierailu kirkossa oli jo vuosien varrella kolmas ja jokaisella kerralla siellä on mielestäni ollut sama määrä nostureita työn touhussa, joten rakennustöihin tarvittanee rahaa vielä vuosiksi etten päinkin:)

Olimme ostaneet ennakkoon liput Parc Güell puistoon.

Puistoon jonotti sata määrin ennakkoon lipun ostaneita turisteja, odottaen omaa sisäänpääsyvuoroa.

Saman verran ihmisiä odotti lippuluukulla lippua, jotta pääsisivät jossain vaiheessa jonottamaan sisäänpääsyä puistoon. Ihmisiä oli paikalla todella paljon.

Puisto on rakennettu Barcelonaa ympäröiville kukkuloille ja sinne on melko jyrkkä kiipeäminen. Puistossa on paljon ihailtavaa, joskin väkeä puistossa oli melkoisesti, miksi vierailu mukavuus hieman kärsi. Lipun hinta puistoon ennakko-ostettuna oli 10 €/ hlö.

La Rambla kävelykadulla on paljon katsottavaa. Pitkin katua on eläviä ihmispatsaita, jotka ovat taidokkaasti maskeerattuja.

Kävelykadun reunoilla ja keskellä on erilaisia laillisia myyntikojuja. Lisäksi Afrikasta tulleet siirtolaiset levittävät myytävänsä hetkessä isosta selässä kannettavasta nyytistä kadulle ja vislauksesta myös kasaavat lakanan takaisin nyytiksi, ja jatkavat matkaa eteenpäin. La Rambla vilisee ihmisiä ja jos missä niin siellä on syytä pitää omaisuudestaan kiinni.

Rannasta päin tultaessa La Ramblalta oikealla on Barri Gòtic, jossa riittää valtavasti nähtävää.

Alueella on Barcelonan katedraali Catedral de la Santa Creu i Santa Eulàlia ja luostarit, Piispan kortteli ja Kuninkaan aukio, Plaça del Rei.

Katedraalissa kannattaa vierailla myös katolla, jonne pääsee kätevästi hissillä. Käynti katolla maksaa 3 €. Jos lisäksi haluaa vierailla kirkon yhteydessä olevassa museossa ja kirkon muissa kuin yleisissä osissa, on lipunhinta 7 €. Barri Gòticissa on paljon katsottavaa ja ihailtavaa ja siellä kuluu helposti useampikin tunti.

Vasemmalla puolella noin puolessa välissä La Ramblaa on La Boqueria -kauppahalli, jossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Se on kyllä aina turistien kansoittama, mutta kuten muissakin Espanjan kaupunkien kauppahalleissa on siellä silmänruokaa ja hyvää pikku naposteltavaa viinilasin kera. Muuten turistialueiden ruokaa ei kannata kehua maun eikä hinnan suhteen, sen sijaan syrjemmällä on mainioita ruokapaikkoja kohtuu hintaan.

Passeig de Gràcia on tunnettu ostos- ja ravintolakatu. Lisäksi kadun varrella on kuuluisimmat Gaudín suunnittelemat rakennukset Casa Milà ja Casa Batlló.

Rakennuksiin pääsee tutustumaan myös sisältäpäin, mutta me emme näin tehneet.

Itse Barcelona on niin iso ja siellä on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että jokainen löytää varmasti mieluista tekemistä. Barcelonaan voi myös yhdistää rantalomailun halutessaan.

Barcelonan ympäristössä on myös mainioita kohteita joissa voi vierailla, kuten Montserrat, Girona ja Figueres, joka on Salvador Dalín syntymäkaupunki sekä Tibidabo, jossa on huvipuisto. Kaikkiin näihin pääsee kätevästi paikallisjunalla ja Tibidaboon kesällä myös Tibidabo bussilla.

 

Montserrat

Me jatkoimme vielä viimeiselle etapille ennen kotimatkaa. Matkaa suuntautui päiväretkelle Montserrattiin. Montserrat sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Barcelonasta ja sinne on kätevää matkustaa junalla.

Koska Renfen Spain Passin matkat oli kaikki käytetty, ostimme meno-paluu junalipun Plaça d’Espanya asemalta Montserrat Aeriin. Lipun hinta riippuu paljolti siitä, ostatko jo samalla kertaa kyydin ylös vuorelle vai et. Kannattaa myös katsoa minkälaisen lippucombon valitsee, koska lippuja ei voi vaihtaa sen jälkeen.

Junamatka Montserrattiin kestää n. tunnin ja köysirata tai funiculaari vie loppumatkan ylös vuorelle. Valitsimme köysiradan ja sillä meno vuorelle kesti n. 5 min ja hintaa koko paketille tuli 30 € / hlö.

Juna-asemalta kipaistiin alikulkutunnelin ali ja käveltiin muutama sata metriä jolloin olimmekin jo köysiradan lähtöpaikalla. Köysiradalta näimme, että osa ihmisistä kiipesi ylös vuorelle patikkapolkuja pitkin. Melkoinen urakka.

Vuoren päällä on luostari ja kirkko. Vuorenhuippua pidetään yhtenä koko Espanjan merkittävimmistä luonnonnähtävyyksistä ja Garlin maljan löytöpaikkana. Näkymät vuorelta olivatkin melkoiset ja luonnon vuoriin hiomat muodot todella kauniita. Paikalla oli paljon turisteja ja sinne tehdään myös pyhiinvaellusmatkoja. Tietä pitkin paikalle oli tullut myös paljon pyöräilijöitä, jotka lienevät harjoitelleen ylämäkipyöräilyä.

Alueella oli isoja rakennuksia, pari ruokalaa ja kahviota sekä itse kirkko.

Kirkko oli ihan hieno, mutta ei vetänyt vertoja matkallamme jo aiemmin näkemiimme loisteliaisiin kirkkoihin.

Montserratin luostarista löytyy Katalonian maakunnan virallinen suojeluspyhimys musta neitsyt, Virgen de Montserrat. Neitsytpatsas sijaitsee Montserrati kirkon oikeassa siivessä. Patsasta pääsee katsomaan ilmaiseksi, mutta jonot ovat aivan valtavat.

Pieni musta patsas on sijoitettu lasiseinän taakse, mutta Neitsyen käsi tulee lasiseinän ulkopuolella siten, että sitä voi koskettaa ja suudella.

Kun kaikki tärkeä oli nähty, oli aika palata takaisin Barcelonaan.

Barcelonasta lentokentälle pääsee monella eri tavoilla. Yksi helpoimpia ja tiheimpään tahtiin liikkuvia kyytejä on Aerobús. Yhdensuuntainen lippu maksaa n. 6 €.

Matkavahvuutemme oli kasvanut Barcelonassa ja päätimme ottaa aamuaikaiselle Norwegianin lennolle etukäteen tilatun shutle-bussin, joka vei meidät El Prat lentokentälle.

Hinta 60 € oli mielestäni erittäin huokea ja täysin kilpailukykyinen 8 ihmisen taxi tai metro/bussimatkaan verrattuna. Varsinkin kun lisää kokonaisuuteen matkanteon mukavuuden ja sujuvuuden sekä matkatavaroiden helpon kuljettamisen.

Matkailua maailmalla

Lissabon – Porto – Lissabon

 

Lissabon

Lensimme Portugaliin TAP:lla. Lento oli kaikin puolin ok. Hinta piti sisällään ruumaan menevän matkalaukun, ruokailun ja juomat lennolla, mikä on parempi kuin monella muulla lentoyhtiöllä. Lento kesti melkein 5 tuntia. Ei kun parit viinit virikkeeksi ja matka Scrabble kehiin.

Lissabonin lentoasemalta on helppo matkustaa keskustaan metrolla, mikä onkin halvin ja kätevin vaihtoehto. Matka kestää n. 20 min. ja kertalippu maksaa alle 2 €. Jos aikoo matkustaa enemmänkin vuorokauden aikana, kannattaa heti hankkia 6 € maksava 24 tunnin lippu.  Kortille voi myös ladata rahaa ja käyttää sitä tuleviin matkoihin. Keskustaan pääsee myös bussilla ja taxilla.

Lissabonissa on kätevintä liikkua ratikalla tai metrolla, mutta myös kävellen pääsee hyvin liikkumaan keskusta-alueella.

Lissabonin keskustassa ja muuallakin kaupungissa on paljon nähtävää ja mikä kivaa, monet paikat olivat täysin ilmaisia.

Lissabonin vanhakaupunki on mäen päällä ja sinne kannattaakin mennä ratikalla. Ratikka kiipeää hiljalleen ylös pysähdellen matkalla ottamaan kyytiin lisää ihmisiä. Liput ratikkaan kannattaa ostaa etukäteen kioskista, josta ne saa hankittua edullisemmin. Ratikat ovat usein tupaten täynnä väkeä.

Vanhankaupungin alue on sympaattinen ja siellä on paljon kahviloita ja pieniä ruokapaikkoja sekä Santa Luzia ja  São Vicente de Fora kirkot. Alueella on mainio tunnelma ja vastaan tulee kaikenlaista mielenkiintoista.

Siellä voi bongata vaikkapa autonlavalla toimivan parturin.

Vierailla kannattaa myös Castelo de São Jorge linnoituksella, josta on hyvät näkymät alas kaupunkiin.

Santa Justan vanhalla hissillä pääsee ihailemaan maisemia kaupungin toisella puolella olevalle näköalatasanteelle. Hissille oli kokoajan tasaisen pitkä jono.

Mercado da Ribeira kauppahalli lähellä rantaa oli myös kiva paikka vierailla. Kauppahallissa on paljon katsottavaa ja sieltä sai maukasta pikkusyötävää. Portugalissa ruoka ja juoma ovat edullisia ja mikä parasta, ruoka oli joka paikassa erinomaista.

Joenrannalla on myös paljon katsottavaa. Padrão dos Descobrimentos muistomerkki on jyhkeä samoin Torre de Belém linnake ja Mosteiro dos Jerónimos luostari.

Tejo joen toiselle rannalle pääsee joko lautalla tai siltaa pitkin.

Tärkein nähtävyys toisella rannalla on iso Kristus patsas.

Varaamamme kolmen tähden  Pensao Nova Goa hotelli oli oiva valinta, niin hinta-laatusuhteessa, kuin sijainnissakin. Hotelli sijaitsi aivan keskustassa ja siitä oli helppo liikkua joka paikkaan niin metrolla kuin jalkaisinkin.

Keskusta-alue vilisee epämääräistä porukkaa ja Lissabonissa todellakin kannattaa pitää tavaroistaan huolta. Itse olimme Lissabonissa 2016, jolloin pelattiin jalkapallon EM-kisat. Jalkapallohuuma näkyi kaupungissa ja tunnelma oli korkealla.

Olimme katsomassa Praca do Comércio aukiolle pystytetyllä isolla skreenillä ja katsomoalueella Portugalin välieräottelua Puolaa vastaan.

Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta, joku pitkäkyntinen onnistui viemään mieheni etutaskusta lompakon.

Vähäinen 20 € saalis ei varmaankaan miellyttänyt voroa, mutta ajokortin ja parin muun kortin menetys ja niiden uudelleen hankkiminen harmitti meitä sitäkin enemmän.

Nopeilla paikallisjunilla pääsee alle tunnissa lähistöllä oleviin mitä kiehtovimpiin paikkoihin.

Rannalle mielivien kannattaa suunnata Cascaisin ja Estorilin suuntaan, minne lähtee Sodre asemalta junia parinkymmenen minuutin välein. Sintra on myös

suosittu vierailupaikka alle tunnin matkan päässä, jonne junat lähtevät Rossio asemalta. Aikataulumme ei tällä kerralla antanut myötä, mutta vierailu Lissabonissa varmisti sen, että tänne tulemme uudestaan ja laajennamme nyt jo tutkittua reviiriä.

Seuraavaksi suuntana oli kuitenkin Porto.

Junat Portoon lähtee Santa Apolónian asemalta, ja kyytiin voi nousta myös Orienten asemalla. Itse hyppäsimme kyytiin Santa Apolónian asemalta.

Alfa Pendular (AP) junat ovat Intercidades (IC) junia kalliimpia, mutta nopeampia.  Lipun hinta on n. 30 €/ suunta, mutta taas hyvällä suunnittelulla ja aikaisella liikehdinnällä voi saada edullisimminkin lippuja. Liikkuminen Portugalissa on melko edullista.

Hyvä vaihtoehto on Portugal Rail Pass, joka on aika edullinen. 3 päivän passin hinta on n. 70 € ja 7 päivän passi maksaa n. 130 €. Nopeimmillaan matka-aika Portoon on alle 3 tuntia. Junat ovat siistejä suurnopeusjunia, joissa on isot tilavat penkit ja kaikki palvelut tarjolla. Matka kului pelatessa ja ihaillessa kauniita maisemia.

Toinen postaus Lissabonista löytyy täältä

 

Porto

Saavuimme Campanhãn asemalle, josta suuntasimme hotelliin. Porto on ihanan ränsistynyt paikka, jonka myös Unesco on huolinut maailmanperintökohteidensa listalle. Porton vanhakaupunki on kuin valtava ulkoilmamuseo. Minne päin tahansa päänsä kääntää on siellä joku kirkko tai muu mielenkiintoinen rakennus. Portossa on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että jokaiselle löytyy varmastikin jotakin.

Huikea paikka oli myös São Benton rautatieasema, jonka sisäseiniä koristi azulejo laatoista tehdyt mielettömät tapahtumakuvat Portugalin kuuluisimmista taisteluista.

Juna-asema toimii vielä joihinkin paikkoihin paikallisjunien asemana.

Vaikka ei kirjojen ystävä olisikaan, kannattaa poiketa Livraria Lelloon, joka on varmaankin maailman koristeellisin kirjakauppa. Keskustan maamerkki on Torre dos Clérigo kirkko ja sen uljas torni, jonne voi kiivetä ihailemaan maisemaa yli Porton.

Porto on paljon rauhallisempi ja turvallisemman oloinen paikka kuin Lissabon. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja tunnelma kaupungissa on kiva.

Moni paikka vaikuttaa melko vaatimattomalta tai hieman kulahtaneelta, mutta kun astuu rakennukseen sisään, muuttuu käsitys täysin.

Hyvä esimerkki on São Francisco kirkko, jonka sisällä äimistyy kaikesta sen kauneudesta ja kimalluksesta.

Porton korkeuserot ovat melkoiset. Jalan kulkiessa on pohkeet ja takareidet koetuksella. Onneksi kaupungin sisällä voi liikkua näppärästi ratikalla tai metrolla. Taxit ovat myös edullinen vaihtoehto liikkua Portossa. Kaikissa joukkoliikennevälineissä voi matkustaa Andante kortilla, jonka voi ostaa useilta metro- ja juna-asemilta.  Myös päivälipun voi ladata kortille.

Ruoka Portossa oli erityisen hyvää ja edullista. Vaikka ruokalistoilla on paljon kalaa, äyriäisiä ja muita mereneläviä on saatavilla myös hyvin grillattua lihaa.

Pakko oli myös käydä tutustumassa kaupungin nimikkojuoman valmistukseen. Joen toisella puolella on monia viinikellareita, joissa viininvalmistuksen lisäksi voi asiantuntijoiden avustuksella perehtyä portviinien hienostuneeseen makumaailmaan. Jos makumaailma on kovinkin hienostunut voi tuliaisviinin hinta nousta hyvinkin korkeaksi.

Porton läpi virtaa Douro joki, jolla voi tehdä jokiristeilyn. Risteilyllä näkee hyvin Porton upeat ja viehättävät jokirannat ja kaikki joen ylittävää kuusi siltaa, joista kuuluisin lienee Ponte Luis I. Risteily oli ihan hintansa väärtti.

Jokilaiva ajaa aika pitkälle yläjuoksulle ja käy sitten vielä kääntymässä toisessa suunnassa aivan Atlantin suulla, jossa on upeat hiekkarannat.

Hiekkarannalle ei ole pitkä matka ja sinne pääsee kätevästi bussilla.

Olimme varanneet Porton visiittiin 2 päivää matkoineen Lissabonista, mikä oli aivan liian vähän. Harvoin olemme suunnitelleet matkaa samaan kohteeseen uudestaan, mutta tänne aiomme aivan varmasti mennä  toistamiseen ja laajentaa samalla matkailua myös muualle Portugaliin. Maa antoi hyvän kuvan itsestään.

Ei kun junaan ja takaisin kohti Lissabonia ja sitten kotiin.

Uusimmassa blogissa on viimeisimmän käynnin vinkit sekä Portoon.

Yleinen

Ljubljana – Venetsia – Trieste

Ljubljana

Lensimme Finnairilla Ljubljanaan, jonka lentokenttä sijaitsee n. 30 km päässä kaupungista. Lentokentältä pääsee kaupunkiin parhaiten kerran tunnissa kulkevilla paikallisbusseilla, joihin lippu maksaa n. 5 €. Keskustaan voi toki mennä myös taksilla, jolloin hinta on huomattavasti kalliimpi. Keskustaan kulkee myös shuttle-busseja.

Bussin ikkunasta oli kiva katsella erilaisia asuntoalueita, joiden läpi bussi kulkee.  Olimme Ljubljanassa heinäkuussa ja silloin siellä oli melko kuuma. Olimme ostaneet viikon matkan Ljubljanaan ja tarkoituksena oli yhdistää matkaan vierailut Venetsiaan ja Triesteen.

Ljubljanan kaupunki on melko pieni ja sen koluaa helposti läpi parissa päivässä. Lubljana onkin hyvä viikonloppukohde.

Ljubljanan keskusta-alueella pääsee kävellen joka paikkaan. Kaupungin keskusta on kompakti ja hiljainen, koska siellä ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla. Tunnelma oli turvallinen, leppoisa ja kiireetön, eikä olkansa yli tarvitse vilkuilla. Pieneksi kaupungiksi Ljubljanasta löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa.

Ljubljanan linna sijaitsee korkealla kukkulalla kaupungin yläpuolella ja sieltä on upeat näkymät yli koko kaupungin. Linnaan pääsee sekä jalan, että funikulaarilla. Me nappasimme rinnevaunun, jolla pääsi kätevästi ylös linnalle. Linnassa on museoita ja muita historiallisia tiloja, joihin  osaan on sisäänpääsymaksu.

Ljubljanassa on keskustori ja ruokatori. Ruokatorilla oli tarjolla ihania hedelmiä ja vihanneksia sekä kukkia. Siellä oli myös saatavilla ruoka-annoksia erilaisista kojuista. Torilla oli kiva katsella ympäriinsä ja seurata paikallisten arkisia touhuja. Ljubljanan läpi virtaavalla joella voi tehdä jokiristeilyn, joka ei kyllä ollut kovinkaan kummoinen. Joen toisella puolella on pieni vanhakaupunki, jossa on ravintoloita ja erilaisia pieniä putiikkeja, sekä katedraali, jossa oli upea ovi ja kattomaalaukset. Katedraalin takaa löytyy vilkas markkina-alue. Samalla voi käydä katsastamassa kolmoissillan, jota vartioi Ljubljanan symbolit, neljä lohikäärmettä.

Uudella puolella jokea on paljon erilaisia merkkikauppoja, jotka varmasti miellyttävät shoppailijoita. Keskusaukion vieressä on kaunis vaaleanpunainen fransiskaanikirkko, joka kätkee sisäänsä paljon silmänruokaa.

Ljubljanan kaduilla on paljon erilaista katutaidetta, joka piristi ja loi elävyyttä kaupungin tunnelmaan. Kaupunki oli kaikin puolin siisti ja sympaattinen. Kesällä voisi sanoa myös, että melko elävä.

Ljubljanasta on helppo tehdä lyhyitä pyrähdyksiä ympäristön nähtävyyksiin. Lähistöllä on Postojnan tippukiviluolat, Predjaman Linna ja Bled-järvi. Me jätimme nämä väliin ja suuntasimme kohti Venetsiaa.

                                                                                             

Venetsia

Tarkoituksenamme oli aluksi matkustaa junalla Venetsiaan, mutta matka junalla olisi ollut melkoisen mutkikas, sillä Italian ja Slovenian välillä ei ole suoraa raideyhteyttä. Matka Ljublanasta Venetsiaan ei ole pitkä, mutta jotta voisi matkustaa sinne junalla, on vaihdettava junaa maiden rajalla. Rajan ylitysmahdollisuus on Sezana / Villa Opicinassa tai Nova Gorica / Goriziassa. Tällöin rajanylitys pitää tehdä jollakin toisella liikennemuodolla kuin junalla.

Tässä kohtaa totesimme, että kätevin vaihtoehto on ottaa joko bussi, jonka matka-aika on n. 3½ h tai shutle-bussi, joka menee suoraan Venetsiaan ilman isompia pysähdyksiä ja vieläpä bussiakin nopeammin. Nappasimme juna-aseman edestä shuttle bussin joka starttasi aikaisin aamulla kohti Venetsiaa. Hinta oli alle 20 €, bussi olisi tullut maksamaan suunnilleen saman. Pikku bussissa oli tunnelmaa, kun eri kansallisuudet kohtasivat. Matka kesti 3 tuntia, pienellä ”bio pysähdyksellä”.

Matkalla oli mielenkiintoista nähdä, miten Euroopassa tavara liikkuu sananmukaisesti pyörillä. Koko matkan, mennen –  tullen moottoritien oikea puoli oli täynnä jonona ajavia rekkoja. Kaistaa ei siis voinut vaihtaa, vaan muu liikenne eteni vasenta kaistaa. Kyyti Venetsiaan oli kaikin puolin vaivatonta ja mukavaa.

Saavuttuamme Venetsiaan bussi jätti meidät juna-aseman eteen, Mestren puolelle. Jätimme matkalaukun säilöön asemalle ja otimme junan kohti Venetsian ydintä. Matka kesti 30 min ja saavuimme aivan Venetsian kanaalien viereen. Karmean näköinen betoninen juna-asemarakennus ei oikein sopinut edessä avautuvaan idylliseen kuvaan.

Jalkaa toisen eteen ja kohti Pyhän Markuksen toria. Jotta Venetsiassa löytää oikeisiin paikkoihin, kannattaa ostaa kunnon kartta. Kokemuksesta voin kertoa, että ilmaiskartat eivät ole kyllin tarkkoja. Sokkeloisessa paikassa menee helposti kujat ja aukiot sekaisin, eikä kaikkia paikkoja ole edes merkitty karttoihin.

Kiertelimme kauniissa säässä Venetsiaa ja yllättävää kyllä heinäkuussa siellä ei ollut aivan kamalasti ihmisiä. Puheet haisevista kanaaleista ja roskasta ei ainakaan meidän matkalla osoittautuneet paikkansa pitäväksi.

Sen sijaan kalliiksi paikka osoittautui. Pyhän Markuksen torin terassilla pieni vesi maksoi maltaita, 14 €, eli hieman enemmän kuin olut. Myös ruoka oli kohtuullisen kallista. Hinnat tosin vaihtelivat hieman sen mukaan, miten lähellä toria olit.

Venetsiassa on niin paljon kaunista katseltavaa, mutta myös rähjäistä ja sokkeloista. Jos aikoo majoittautua Venetsiassa, kannattaa valita hotelli Mestren puolelta, jossa hinnat ovat hieman kohtuullisempia. Lisäksi isojen matkalaukkujen raahaaminen pienillä kujilla oli hupaisaa seurattavaa, sillä autoja tuolla ei ole ja matkaa hoteleille voi joutua taittamaan jokusen askeleen.

Kätevä vaihtoehto on käyttää vesibusseja, jotka liikennöivät pääkanavassa pysähtyen ottamamaan kyytiin ihmisiä pysäkeiltä ja eri saarilta. Lippuja vesibusseihin voi ostaa laitureilta. Kertalipun hinta on yli 7 €, mutta päivälipun hinta on 20 € ja tulee halvemmaksi, jos siirtyy saarten väliä ja viettää Venetsiassa koko päivän.

Vesibusseissa kulkevat niin paikalliset kuin turistitkin. Lisäksi on mahdollista käyttää venetaxeja tai gondolikyytiä. Turisteille tarjottavien gondolikyytien hinta oli muuten melkoinen.

Venetsiasta löytyy museoita ja muita historiallisia nähtävyyksiä riittämiin. Katseltavaa ja ihailtavaa riittää, mutta kannattaa myös katsoa tavaroiden perään. Voin vain kuvitella, miten nopeasti tavara vaihtaa omistajaa turistivilinässä.

Seuraavana päivänä otimme junan Triesteen, jonne junamatka Mestren asemalta kesti hieman yli 2 h.

Toinen postaus Venetsiasta löytyy täältä.

                                                                                             

Trieste

Junamatkalla Venetsiasta Triesteen ei ollut mitään erityistä katsottavaa. Pakko sanoa myös heti alkuun, että kaupunki osoittautui paljon vähemmän mielenkiintoiseksi kuin olin odottanut. Italialaiseen tapaan kaupungissa on mopoja ja skoottereita valtavasti. Itse Triesten kaupunki on kiveä ja betonia, eikä siellä ollut juurikaan puistoja tai istutuksia.

Triesten suosituin kohde lienee Miramare linnake, Rooman ajan teatterin rauniot, keskusaukio joka sijaitsee aivan meren äärellä, San Giuston linnan alueen ja katedraali. Bongasimme myös San Spiridionen serbialaisen ortodoksikirkon, jonka koristuksissa oli käytetty jonkin verran kultaa. Triestessä on myös lukuisia museoita.

Useat Triesten nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä. Kaupungin yläpuolella Opicinan-kylässä on näköalapaikka, jonne pääsee ratikalla. Sieltä kelpasi hyvässä säässä katsella maisemia kauas Adrianmerelle.

Grotta-Giganten suuret luolat ovat myös kiva tutustumiskohde. Tippukiviluolat sijaitsevat muutaman kilometrin päässä Triestestä vuorille päin. Luola on niin iso, että se on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan. Paikka oli ihan hieno, mutta sen kokemiseksi oli ensin laskeuduttava mieletön määrä portaita alaspäin, ja sitten vielä kavuttava sama määrä ylöspäin. Pari hullua keski-ikäistä kilpailuhenkistä suomalaista hoitivat sen tyylikkäästi sisulla ja etujoukoissa! Hissittömyyden takia paikka ei sovi liikuntarajoitteisille tai huonojalkaisille. Myöskin pienten lasten kanssa voi olla haasteellista laskeutua alas luolaan ja kavuta rappuset ylös.

Matkalla takaisin kohti Ljubljanaa, törmäsimme samaan liikkumisongelmaan. Nou suoraa junayhteyttä. Niinpä sujuvasti tutkailemaan bussiyhteyksiä, joita olikin runsaasti tarjolla.

Triesten bussiasema sijaitsee aivan juna-aseman vieressä. Bussilippu oli erittäin edullinen ja bussi kaikin puolin mukava. Matkustajina oli paljon ulkomaalaisia, jotka olivat napanneet kyydin tälle pitkänmatkan linjalle eri puolita pysähdyskaupunkeja.

Suunnitellusta alle kahden tunnin matkasta tuli kohdallamme kuuden tunnin matka. Mutkan matkaan toi aistittu pakolaisten massaliikehdintä Eurooppaan, jota ei vielä tuossa vaiheessa oltu kerrottu suurelle yleisölle.

Heti Slovenian puolella kaikki rekat, bussit ja pakettiautot ohjattiin tarkastukseen. Tarkastukseen ohjattujen ajoneuvojen määrä oli melkoinen.

Passit esille, matkalaukku mukaan ja koko bussi tyhjäksi -> tarkastukseen. Sivusilmällä tarkasteltuna systemaattinen tarkastus tehtiin myös rekkoihin ja pakettiautoihin. Pienen pieni levähdysalueen kioskikahvio ei ollut osannut varautua moiseen kymmenien bussien + muiden kulkuvälineiden ruuhkaan ja siinä sitten aika moni kärvistelikin janoisena ja nälkäisenä kuumassa heinäkuisessa iltapäivässä. Monen tunnin kuluttua kaiken todettiin olevan kunnossa ja matka jatkui. Nyt jälkeenpäin ymmärrettynä etsinnässä oli jo tuolloin Eurooppaan pyrkineitä jäniksiä.

Saavuimme illansuussa Ljubljaniaan ja ehdimme vielä illallistaa pimenevässä heinäkuisessa illassa  ennen seuraavan päivän paluulentoa kotiin.

Matkailua maailmalla

Lontoo – Bryssel – Amsterdam

 

Lontoo

Lensimme kesällä Lontooseen Finnairilla.  Heatrowin kentältä nappasimme Oystercardit ja otimme metron kohti keskustaa. Näppärämmin Lontoossa liikkuu metrolla. Reitti kannattaa katsoa etukäteen, koska liikkuminen metrossa on nopeatempoista ja metrokarttaa pällisteleväksi turistiksi ei voi ihmismassassa jäädä. Lontoon metro on melko laaja, joskin selkeä ja helppo ymmärtää.

Jos Lontooseen lentää Gatwickin kentälle pääsee sieltä kätevästi junalla Victorian asemalle.  Heatrowista taas voi matkustaa kätevästi Paddingtonin asemalle.

Ladattava Oyster Card kannattaa ostaa jo lentoasemalta. Oyster Cardilla voi matkustaa Lontoon paikallisliikenteen busseissa, metroissa ja DLR-junissa.  Oyeter Cardilla saa myös alennusta monissa museoissa, joissakin ravintoloissa, teattereissa ja nähtävyyksissä. Oyster Cardista saa pantin ja sinne talletetut rahat takaisin lähtiessä maasta, kun palauttaa kortin vaikkapa rautatien myyntipisteeseen.

Majoituksen hinta-laatusuhde ei Lontoossa kohtaa. Silti ihanat Viktoriaaniset talot, joissa toimii hotelleja, ovat omatakeisia natisevine lattioineen, kapeine portaineen ja noh, jonkin sortin kylpyhuoneineen…

Kovin isoa ja painavaa matkalaukkua ei kannata ottaa mukaan, koska sen kantaminen ylös kapeita portaita ottaa voimille. Lisäksi metroasemilla ei juurikaan ole hissejä ja ison laukun kantaminen ylös-alas portaita tai roudaaminen rullaportaissa on mielenkiintoista puuhaa, puhumattakaan tupaten täynnä olevista metroista. Ihan ok hotelleja löytyy Bayswater-Paddington alueelta, josta pääsee kätevästi vieressä sijaitsevaan Hyde Parkiin.

Toinen ok ja rauhallinen hotellialue on Edgware Roadin ja Queenswayn välillä.

Näillä alueilla on ihan turvallista liikkua illalla, niin metrolla kuin ulkonakin. Alueella on myös pubeja ja erilaisia muita ruokapaikkoja.

Kannattaa mennä pubiin ruokailemaan, on se aina yhtä kiva kokemus, vaikka ruoka ei mitään gurmeeta olekaan. Tunnelma pubeissa on  sitäkin rennompi ja omantakeinen.

Pakkohan se oli siis syödä  perinteinen fish & ships. Hintataso ruoan ja juoman suhteen vaihtelee. Lontoo ei kuitenkaan ole mitenkään halpa kaupunki.

Lontoossa on niin paljon katsottavaa, että niitä ei millään ehdi käydä kerralla läpi. Lontoosta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Lontoossa on monta juna-asemaa ja kannattaakin tarkistaa lähtöasema, sillä juna-asemat sijaitsevat hyvien metroyhteyksien päässä, mutta melko kaukana toisistaan.

Eri puolilla olevilta juna-asemilta lähtee junia hieman eri puolille Isoa-Britanniaa. Menimme metrolla King’s Crossin juna-asemalle, jossa on Harry Potterin 9 ¾ Tylypahkaan lähtevä laituri. Paikalla on aina kamalasti turisteja kameroineen. Samalta asemalta, tai sen sivussa olevalta St Pancrasin asemalta lähtee kanaalin ali liikennöivät Eurostar-junat. Suoria junayhteyksiä  on tarjolla moniin Euroopan kohteisiin. Itse lähdimme Brysseliin.

Varauksen junaan teimme vaivattomasti netissä. Junaliput kannattaa ostaa ennakkoon, koska silloin voi saada edullisia tarjouslippuja.

Meidän liput maksoivat n. 50 € /hlö. Junalla matkustaa sen kätevyyden takia paljon ihmisiä, joten viimehetken lippuja voi olla vaikea saada.

Juna on nopea tapa vaihtaa kanaalin puolta, sillä jäähän pois matkat lentokentälle ja oleskelu siellä. Kanaalin ali lähtevien junien turvatarkastukseen pitää kuitenkin varata hieman aikaa. Turvatarkastus vastaa lentokentän turva- ja passitarkastusta. Asemalla pitääkin olla noin tuntia ennen junan lähtöä.

Turva- ja passintarkastuksen jälkeen istutaan lähtöaulaan odottamaan pääsyä junaan. Odotushallissa on kahvio, josta voi ostaa pientä juotavaa ja syötävää. Juna kulkee suuren osan matkasta maanpäällä, matkanopeuden ollessa lähes 300 km/h.

Itse tunneliosuus kestää parikymmentä minuuttia ja sinne sujahdetaan ja sieltä sujahdetaan ulos vaatimattomissa puitteissa, joissa eri maiden liput vilistävät hetken ohi silmien, ilmoittaen saapumisesta toiseen EU-maahan. Vauhtia ei kyydissä juuri huomannut, mutta eipä maisemissakaan ollut mitään katseltavaa.

Junan istuimet olivat mukavan tilavat istua ja laukut saatiin hyvin niille varatuille säilytyspaikoille tai istuimien yllä oleville hyllyille, jonne mahtuu lentolaukun kokoinen laukku. Junassa olisi ollut myös ravintolavaunu, mutta vanuissa kiersi myös kärry, josta pystyi ostamaan juomista ja pikku syömistä. Monilla oli omia eväitä ja naposteltavaa mukana. Matka kesti n. 2 tuntia ja pian olimmekin Brysselissä, Bruxelles Midi asemalla. Matka oli kaikin puolin miellyttävän nopea siirtymä paikasta toiseen.

Muita postauksiani Lontoosta löytyy täältä ja täältä

 

Bryssel

Brysselissä on kolme isoa rautatieasemaa; Bruxelles Midi, Central ja Nord. Euro junat saapuvat Bruxelles Midiin, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella. Kaupunkiin sieltä pääsee kätevästi metrolla tai ratikalla. Myös lentokentälle menevä juna kulkee Midin, keskusaseman ja Nordin kautta.

Lentokentältä onkin kätevintä matkustaa keskustaan junalla. Asema sijaitsee lentokentän alimassa kerroksessa. Junalla pääsee keskustaan alle 20 minuutissa, eikä matkasta tarvitse pulittaa maltaita, n. 9 €/ suunta. Bryssel Midistä lähtee junat Saksaan, Ranskaan, Alankomaihin, Luxembourgiin ja Isoon-Britanniaan. Bruxelles Central on Brysselin sisäisen liikenteen päärautatieasema, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Sieltä on kaikkialle ydinkeskustan alueelle lyhyt kävelymatka. Asemalla voi myös vaihtaa kulkupelin kätevästi metroon tai ratikkaan. Keskusasemalta lähtee junia ympäri Belgiaa ja joihinkin naapurimaiden kaupunkeihin.

Juna onkin kätevä tapa liikkua, sillä matkat ovat lyhyitä ja junalippujen hinnat melko edullisia. Maan sisällä oleviin ”lähijuniin” voi ostaa lipun asemalta, mutta naapurimaihin suuntautuviin juniin kannattaa varata lippu etukäteen ja mielellään ajoissa, jolloin  matka on huomattavasti halvempi, kuin jos ostaisi sen paikanpäältä.

Brysseli on melko pieni, joten jos ei ole tarvetta shoppailuun koluaa sen helposti läpi päivässä.

Hotelimme sijaitsi lähellä Nordin asemaa. Hotellissa ei ollut mitään vikaa, mutta sen sijainti ei ollut paras mahdollinen. Ensimmäisenä päivänä kävelimme hotelilta vanhaan kaupunkiin Grand Place aukiolle ja täytyy kyllä sanoa, että tunne ei ollut kovin turvallinen tai miellyttävä, kun kulki maahanmuuttajien ja kerjäläisten kansoittaman alueen läpi. Tunnelma oli jopa hieman vihamielinen. Jatkossa teimme matkan metrolla.

Grand Place aukiota ympäröi kauniit barokkityyliset talot ja upea kaupungintalo. Alueella on myös runsaasti kahviloita ja ruokapaikkoja sekä suklaapuoteja. Vanhakaupunki oli kaunis ja siellä oli leppoisaa kuljeskella, joskin ihmisiä oli paljon vaikka olikin vasta aikainen kevät ja varsinainen turistikausi ei ollut vielä alkanut.

Pissaava Manneken Pis patsas sijaitsi turvallisesti poliisitalon lähellä. Seinässä jalustalla seisova patsas oli paljon pienempi kuin olimme ajatelleet. Paikalla oli satoja kuvanottajia, joten pituudesta ja kaukaa suurentavasta isosta obarista olisi ollut hyötyä.

Kaupungintalon takana oli pieni puisto, jonka vieressä oli Brysselin katedraali. Puistosta nappasimme kuuluisat vohvelit huikopalaksi ja jatkoimme kävelyä pilvisessä säässä kuninkaanlinnan ohi EU-parlamentin eteen, josta jatkoimme matkaa Parc du Cinquantenaire puistoon, jonka perällä oli mainio automuseo Autoworld.

Illalla palasimme vielä ihailemaan Grand Place aukiota. Aamulla hyppäsimme metroon ja jatkoimme kohti Midin asemaa, josta jatkoimme junalla matkaa Amsterdamiin.

Toinen postaus Brysselistä löytyy täältä.

 

Amsterdam

Matka Brysselistä Amsterdamiin kestää n. 2h ja maksaa lipusta riippuen n.30-40 €. Matkan hinta  riippuu taas kellonajasta ja kuinka lähellä matkustusaikaa matkan varaat. Belgiassa, Luxembourgissa ja Alankomaissa voi hyödyntää Eurail Benelux passia, jolla voi matkustaa 3, 4, 5 tai 8 päivää kuukauden sisällä rajattomasti. Jos matkustat TGV tai Thalys junilla, täytyy  juniin tehdä ja maksaa paikkavaraus erikseen. Myös tähän passiin sisältyy erilaisia alennusetuja museoihin, näyttelyihin jne… Meidän tapauksessa kannatti ostaa liput yksittäin, sillä junapassin hinta olisi ollut n. 160 €/hlö  kolmen päivän käyttöoikeudesta.

Nopeasti taittui matka Brysselistä suoraan Amsterdamin keskustaan.  Amsterdamin kaunis juna-asema on aivan kaupungin keskustassa. Veimme tavarat hotelille ja lähdimme ihailemaan Amsterdamia. Kevät oli tuonut tullessaan auringon ja lämmön, joten mikä kaupungilla oli kulkiessa.

Amsterdam tarjoaa myös monenlaista katsottavaa ja koettavaa kaiken ikäisille. Amsterdamin vanha ydinkeskusta on melko kompakti, eikä uusikaan keskusta ole kovin laaja.  Jalan pystyy liikkumaan melko hyvin ja jos jalkaisin ei jaksa, niin keskusta-alueella liikkuu ratikoita, joiden kyytiin on helppo hypätä. Matkustettaessa keskusta alueen ulkopuolelle metro on hyvä vaihtoehto. Metrossa käy samat liput, kuin raitiovaunuissa.

Amsterdamissa kuten muuallakin Alankomaissa on valtavasti pyöriä ja pyöräilijöitä. Liikenteessä onkin varaottava myös autojen lisäksi lujaa ajavia pyöräilijöitä.

Ehdottomasti kannattaa käydä maistelemassa juustokauppojen juustoja, ja ihailla kanavia joko kanavaristeilyllä tai sitten vaan kiertelemällä kanavien reunustoja.

Oude Kerkin alueelta suunnistaessaan takaisin uuden keskustan suuntaan törmää Punaisten lyhtyjen alueeseen. Sen läpi kulkiessa puna nousee väkisinkin poskille ja katse painuu naisihmisellä maahan.

Amsterdamissa on joitain Euroopan tunnetuimpia museoita, joihin kannattaa poiketa jos on taiteen ystävä. Keväisen kauniina päivänä oli kiva poiketa Albert Cuypstraatilla olevalle torikadulle, jossa myytiin kaikenlaista. Paikalla oli pari muutakin  kuin vain me, joten oikea ihmisvilinä torilla oli ja tavaroista kannattikin pitää visusti kiinni. Kävellessämme ympäri kaupunkia vastaan tuli erilaisia ja eri kokoisia kirpputoreja, joissa oli oikein mukava kuljeskella ja tutkailla mitä erilaisempia myynnissä olevia tavaroita.

Ruoka Amsterdamissa ei ollut kovinkaan erikoista. Tosin jos menee gourmee paikkoihin, saa varmaankin rahoilleen vastinetta, mutta perus turistipaikat eivät tarjoa mitään erikoista makuelämystä.

Hintataso oli aikalailla Suomen tasoa. Hotellien hintataso vaihtelee vuodenajasta ja paikasta riippuen, mutta myös hotellien taso vaihtelee paljon. Vaikka Amsterdamilla on maineensa, ei siellä ollut mitenkään turvaton olo. Myöskään turistien määrä ei aiheuttanut ahdistunutta oloa.

Yllättävää kyllä, Alankomaissa korttimaksumahdollisuutta ei ole kaikissa paikoissa, joten rahaa kannattaa kantaa lompakossa. Myös juna-asemien automaateista lippu ostetaan kolikoilla. Amsterdamin juna-asema on iso ja vilkas paikka. Junalippuja saa asemalta automaateista tai info-pisteestä. Juna lentokentälle on nopea ja maksaa alle 5 €. Lentokentälle pääsee myös shutle-busseilla, bussilla tai taxilla.

Juna-aseman toisessa kerroksessa on viehättävä ja tunnelmaltaan mainio kahvila, jossa voi nauttia juomat ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen. Me siirryimme junalla lentokentälle ja matkalle kohti kotia.

Amsterdamin lentokentän tulo- ja lähtöaula on melkoinen kauppojen ja ruokapaikkojen  kompleksi. Ihmisiä vilisi sinne tänne. Juna-asema sijaitsee kätevästi lentokentän yhteydessä ja sieltä on myös suoraan hyvät yhteydet eri puolille Alankomaita sekä joihinkin naapurimaiden suuriin kaupunkeihin.

Toinen Amsterdam postaukseni löytyy täältä.

Matkailua maailmalla

Lugano – Davos – Zurich

Lugano

Matkasimme Milanon keskusrautatieasemalta junalla Luganoon. Junia menee parin tunnin välein ja matka kestää hieman yli tunnin.  Lugano  sijaitsee Etelä-Sveitsissä  upeissa maisemissa vuorten ympäröimän Luganojärven rannalla aivan Italian rajan tuntumassa. Luganossa puhutaan pääasiassa italiaa ja liikennöinti rajan yli Italian puolelle on vilkasta. Luganossa myös työskentelee paljon ihmisiä, jotka asuvat Italian puolella, koska se on halvempaa.

Olimme Luganossa syksyllä, joten aivan valtavaa turistiryntäystä siellä ei silloin ollut. Italian vaikutus alueeseen näkyy selvästi, muussakin kuin vain kielessä.

Luganon rautatieasema sijaitsee keskustan yläpuolella. Sinne pääsee kaapelivaunulla tai kiipeämällä portaita ylös rinnettä. Keskustan ja juna-aseman välillä kulkee myös bussi ja taksit. Korkeuserot keskustan alueella ovat aika isot ja kiivettävää riittää.

Luganon keskusta on melko pieni, ja itse kaupunki sijaitsee järven rannan tuntumassa. Piazza della Riforma aukiota reunustavat upeat kivitalot ja Luganon kaupungintalo. Aukiolla sijaitsee paljon kahviloita ja ravintoloita, jotka täyttyvät lounasaikaan paikalle saapuvista kalliisiin pukuihin pukeutuneista liikemiehistä. Lähistön kadut ovat täynnä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia urheiluautoja, joista monet on rekisteröity Italian puolelle. Iltaisin samalle aukiolle kerääntyy paikallista väkeä ruokailemaan tai nauttimaan lasin viiniä. Luganon vanhan puoleisessa keskustassa ei ole kovin montaa hotellia.

Asuimme Hotel Gabbanissa, joka oli siisti ja rauhallinen hotelli keskeisellä paikalla lähellä järveä. Lugano laajenee keskustasta koti pohjoista, jonne asutus ja teollisuus sekä uudemmat kaupat ovat keskittyneet. Merkkiliikkeiden valikoimaa voi vain ihailla näyteikkunoiden takaa. Pikku budjetilla matkustavalla ei ole asiaa edes tuulikaappiin. Lugano on kaikkineen melko kallis paikka.

Luganossa on useita vanhoja kirkkoja. Ulkoapäin vaatimattoman oloinen 1500-luvulla rakennettu Chiesa di Santa Maria degli Angeli  pitää sisällään upeat seinämaalaukset. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Luganon rantabulevardi ja järvimaisemat ovat kuin satukirjasta. Myös keskustan rinteeseen nousevat kapeat ja vanhat kadut ovat kiehtovia.

Luganon ilmapiiri oli leppoisan ruuhkaton ja turvallinen. Luganosta käsin on helppoa tehdä retkiä ympäröivään vuoristoon. Alueelta löytyykin paljon erilaisia patikkapolkuja ja reittejä. Maisemia voi myös ihailla erilaisilla Lugano järvelle suuntautuvilla järviristeilyillä tai vuokrattavilla polkuveneillä.

Itse emme näihin menneet koska suuntasimme kohti Davosia ja sen hulppeita maisemia.

Davos

Matkasimme Luganon rautatieasemalta junalla Bellinzonaan, jossa oli tosi nopea vaihto ihanaan kaksikerroksiseen keltaiseen postibussiin. Postibussiverkosto on hyvä Sveitsissä ja niillä pääsee kätevästi pieniinkin paikkoihin. Muuten paikkakuntien välinen julkinen liikenne painottuu juniin. Bussit ovat uusia ja moderneja ja kokemuksesta voin sanoa, että ainakin sulan aikana ne kulkevat tosi tiukkaan viritetyssä aikataulussa. Bellinzonan asemalla rivissä seisoi useita keltaisia postibusseja ja oikean löytäminen 4 min vaihtoaikana oli hikistä puuhaa.

Bussi löytyi ja sillä huruttelimme läpi kauniiden alppikylien ja maisemien aina Thusikseen asti. Matkalla saimme ihailla vuorenrinteitä alaspäin valuvia putouksia, idyllistä maaseutua lehmälaitumineen ja heinälatoineen sekä havumetsineen.

St. Moritsista tulevaan junaan kannattaa sijoittua oikealle puolelle ja taaimmaisiin vaunuihin, jotta näkee kaarevalla kivisillalla sekä junan alku, että loppupään samaan aikaan, ennen kuin juna jatkaa matkaa vuoren sisään pitkään tunneliin.

Junissa on yleensä isot ikkunat ja ainakin pari maisemavaunua, joissa ikkunat ulottuvat kattoon saakka. Monissa junissa, myös ikkunat ovat avattavia, joista voi sitten napata paremmin kuvia.

Tämä pätkä  Thusiksesta Filisuriin on osa Bernina Express maisemajunareittiä. Tarjoilijat kulkivat vaunuissa myyntikärryn kanssa, josta sai ostettua juotavaa ja pientä purtavaa.

Filisurissa vaihdoimme Davosiin menevään junaan. Lähestyttäessä Davosia silmiini avautui tutut maisemat.  Ne maisemat, joita olin perheelleni kuvaillut monet kerrat. Myös kieli vaihtui saksaan. Davos sijaitsee solassa vuorten ympäröimänä. Solaan tulee ja menee tie ja rautatie.

Monen, varsinkin turistien mielestä Davos Platz = Davos, vaikkakin Davosiin kuuluu ympäröivät alueet Davos-Dorf, Frauenkirch, Glaris ja Monstein.

Davos on historiasta tuttu kansainvälinen loma-, parantola- ja kulttuurikeskus. Nyttemmin se on kehittynyt konferenssikaupungiksi, jossa maailman johtavat talouspäättäjät kokoontuvat vuosittain.

Myös talviurheilulla on Davosissa pitkät perinteet, miksi olenkin Davosissa vieraillut useat kerrat. Katsastamassa oli käytävä ihana puinen jäähalli, jonka rakenteet ovat kerrassaan kauniit.

Itse Davos on melko iso ”kylä”. Kaupunkia halkoo kaksi kaupungin läpi kulkevaa tietä. Toinen vie ja toinen tuo. Ylemmän tien varrella on kaupat ja pankit sekä Schneiderin leipomo –kahvila, josta saa maailman parasta sitruuna- ja päärynäsuklaakakkua. Juna-asema sijaitsee alemman tien lähellä. Lisäksi lähellä on melko pieni, mutta pirun kylmävetinen järvi.

Kaupungista löytyy nykyään melkein kaikki tärkeimmät merkkiliikkeet, mutta joukossa sinnittelee myös useita perinteisiä turistikauppoja. Vuodenajasta riippumatta Davosissa on aina turisteja ja vilinää, silti paikka on hyvin rauhallinen ja turvallinen.

Ylös oli päästävä, jotta saa sielulleen rauhan. Suunta siis kohti Parsenin huippua. Alueella on myös muitakin mainioita kohteita tiirailla kauas, kuten Jakobshorn ja Rinerhorn. Kohti huippua kulkee rinnejunan ja köysiradan lisäksi myös patikointipolut, jotka ovatkin melkoisessa suosiossa. Samoin alamäkipyöräilijät ja riippuliitäjät ovat tavallinen näky Davosin ympäristössä.

Davos on sveitsiläiseen tapaan melko kallis kaupunki. Yövyimme pari yötä Morosani Schweizerhof-hotellissa, joka sijaitsee keskeisellä paikalla aivan Davosin keskustassa. Hotellista oli upeat näkymät vuorille. Hotelli oli erittäin siisti, rauhallinen ja henkilökunta oli ystävällistä.

Davosista löytyy myös paljon hyviä ravintoloita. Me söimme oikein maukkaan peura-annoksen Alpenhof Davos ravintolassa.

Davosin sisäisessä liikenteessä kulkee paikallisbussi, jolla pääsee kätevästi hiihtohisseille. Kaupungissa on myös taxeja saatavilla.

Davosista on erittäin hyvät kulkuyhteydet pääkaupunki Zurichiin. Junia kulkee melko tiheään, joten nappasimme asemalta itsellemme sopivan junan ja jatkoimme matkaamme kohti Zurichiä. Junaa vaihdettiin kerran Landquartissa ja hiljalleen maisemat vaihtuivat jylhistä vuorimaisemista laaksoisiin maisemiin, joissa radan vierustaa kulki vilkkaasti liikennöity moottoritie sekä laajat maissiviljelmät. Ennen saapumista Zurichiin saimme ihailla junan ikkunasta upeaa Zurichin järvimaisemaa.

Zurich

Vietimme viikonlopun Zurichissa, joten mielettömän Busines Cityn tuntua emme siellä kokeneet. Vaikka Zurich onkin Sveitsin suurin kaupunki, vaikutti se melkoisen uinuvalta paikalta, jopa aika pieneltä. Kaupunki on sen verran pieni, että siellä pystyy helposti kävelemään paikasta toiseen.

Kävelimme Limmat joen reunaa kumpaakin suuntaan, pysähtyen ihailemaan kimaltelevaa Zurich järveä. Järvelle on tarjolla useita erilaisia veneretkiä. Pitkät rantapromenadit reunustavat järveä, ja niillä on mukava kävellä ja ihailla maisemia. Järvellä oli tuolloin paljon huviveneitä. Veneet olivat kohtuullisen vaatimattomia ja pieniä. Autot sitten sitäkin hienompia ja kalliimpia.Kaikesta kuitenkin näkee, että Zurich on rahan koti.

Hulppean näköiset asuintalot sekä pankkien ja vakuutuslaitosten pääkonttorit keskustan ympärillä olivat silmänruokaa.

Limmatquai rantakatu alkaa vanhasta kaupungista ja kulkee Limmat joen vartta monien tunnettujen nähtävyyksien sekä hienojen siltojen ohi, läpi vanhan keskiaikaisen keskustan. Vanha kaupunki kiemurtelevine mukulakivikujineen tarjoaa paljon katseltavaa. Sieltä löytyy vanhojen rakennusten lisäksi suklaakauppoja, luksusmyymälöitä, designputiikkeja ja erilaisia taidegallerioita.

Zurichin vanhan kaupungin tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluvat siellä sijaitsevat lukuisat kirkot ja kellotornit. Grossmünsterin kaksoistorneista onkin muodostunut kaupungin symboli. Kirkon torniin voi kiivetä ihailemaan upeita maisemia yli Zurichin.

Kaupunkikohteena Zurich ei ole mitenkään kummoinen. Kaupungin päärautatieasema sijaitsee aivan keskustassa ja siitä lähtee junia ympäri Sveitsiä, miksi Zurich onkin mainio kauttakulkupaikka. Vaikka kaikki on Sveitsissä melko kallista, yllättävästi junalla liikkuminen on melko edullista.

Turistit voivat ostaa Sveitsin ulkopuolelta Swiss Travel Passin, joka käy juniin ja busseihin, vesibusseihin sekä kaupunkiliikenteeseen. Lisäksi passilla saa alennusta vuorille kulkeviin rinnejuniin ja hisseihin 50 %. Passilla pääsee myös 500 museoon. Swiss Travel Passissa on matkat 3,4,8 tai 15 päivän ajaksi. Kakkosluokan lippu kolmeksi päiväksi maksaa n. 230 CHF. Tällä matkalla halvemmaksi tuli ostaa liput yksittäin. Zurichin lentokenttä on melko lähellä ja matka sinne kestää 10 minuuttia. Näppärästi kentälle pääsee junalla. Ei kun kyytiin ja kohti kotia.

Yleinen

Radalla

Radalla

Meiltä jäi aikoinaan reilaaminen väliin, siispä teemme sen nyt. + 50 ja +60 on hyvä ikä pakata hammasharjat vetolaukkuun ja lähteä radalle. Aiemmin matkustimme lapsilauman kanssa erilaissa rantakohteissa ja kammoksuimme kaupunkipaikkoja. Aika ja ajatukset onneksi muuttuvat.  Nyt liikumme ekologisesti pääasiallisesti junilla, joilla pääsee ketterästi kaupunkien keskustoihin. Muutaman kerran olemme joutuneet vuokraamaan auton tai ottamaan bussin päästäksemme haluamaamme kohteeseen.

Junailu on hauskaa, vaivatonta ja edullista. Pienten 3-14 pv  reissujen tekeminen, joskus hieman pidempienkin, on tuottanut tuhansia kilometrejä radalla, pirusti kuvia ja mielettömän määrän mukavia muistoja. Lennot ostamme tarjouksilla ja yksittäin eri kaupunkeihin. Joskus halvin vaihtoehto on ollut rengasmatkat, jolloin meno-paluu lento samasta kohteesta on paras ja helpoin valinta.

Junailussa kannattaa miettiä tarkkaan reitti ja päivän aikana liikuttavat siirtymät. Olemme ostaneet sekä irrallislippuja, että maa- ja aluekohtaisia passeja, riippuen aina tarpeesta. Eri maissa on myös tarjolla erilaisia viikonloppupaketteja ja ryhmäalennuksia.

Kannattaakin Googlata junailuvaihtoehtoja etukäteen.

Matkustaminen etenkin Keski-Euroopassa on ollut kohtuullisen edullista ja junalla on päässyt melkein aina suoraan kaupungin keskustaan.