G-8DK1F0333J
Browsing Category

Yleinen

Yleinen

Osa 3: Nürnberg ja München

Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München

Myöhään iltapäivästä otimme junan Nürnbergiin. Kiva aurinkoinen ilma ja mukavat plusasteet olikin sitten jätettävä matkalle, sillä seuraaville päiville oli luvattu vain muutamia plusasteita ja pilvistä säätä. Junamatka sujui mainiosti taas pelaillen. Osan matkaa seuraa piti kymmenhenkinen iloinen futisfani porukka, joka oli matkalla futismatsiin. Pussikaljat kilisivät ja matkajuomat selvästi nostattivat porukan fiilistä. Suurnopeusjuna kiisi meidät mukavasti perille kahdessa ja puolessa tunnissa.

Nürnbergin juna-asema sijaitsee aivan Vanhan kaupungin Handwerkerhofin vieressä.

Lippu Stutgartista Nürnbergiin maksoi yhteensä 51 €, sillä näiden kahden kaupungin väliin ei onnistuttu hankkimaan mitään erikoislippuja.

Jostain ihmeen syystä, usein aikataulusyistä, Nürnberg on jäänyt edellisillä Saksan reissuilla käymättä. Tämän reissuviikon yksi must juttu olikin korjata tämä asia.

Vanha kaupunki ja keskustan tärkeimmät nähtävyydet löytyvät kaupungin muurin sisäpuolelta tai sen välittömästä läheisyydestä.

Poikkeuksen tekevät Oikeuspalatsi ja natsien Kongressihalli,

jotka sijaitsevat hieman kauempana. Kaupungin toimiva joukkoliikenne tulee tässä apuun. Julkisiin liikennevälineisiin, joka käsittää metron, bussin, paikallisjunat ja ratikan on tarjolla jos jonkinlaisia lippuja ja lippukomboja. Ne kannattaakin katsoa erikseen täältä.

Nürnberg Cardin hinta on 33 €. Kortilla voi matkustaa julkisissa liikennevälineissä ilmaiseksi 48 tunnin ajan. Lisäksi kortti kattaa sisäänpääsyn moneen museoon, joten kortti voi olla hankkimisen arvoinen.

Vanhaa kaupunkia ympäröi lähes viisi kilometriä pitkä jäljellä oleva muuri sekä 67 puolustustornia ja tuo maineikas Kasierburgin linna.

Hienoin muuriosa sijaitsee massiivisen Spittlertorin ja entisen Maxtorin välissä.

Harmillisesti muuria tai mitään muitakaan hienoja rakennuksia ei oltu valaistu, joten paikat eivät illasta juurikaan näyttäneet miltään.

Nürnbergin linna oli jo 1000- luvulla yksi Italian ja pohjoisen Euroopan välisen kaupan merkittävistä kauttakulku- keskuksista.

Linnan pyöreän puolustustornin ylimmässä kerroksessa on näköalatasanne,

josta voi ihailla kaupungin parasta panoraamaa, kunhan jaksaa ensin kiivetä 113 askelmaa.

Yksi linnan suosituimmista nähtävyyksistä on sen kuuluisa noin 50 metriä syvä kaivo sekä 1500-luvulla rakennettu kaksikerroksinen Tiefer Brunnenin kaivotalo.

Palavat kynttilät lasketaan alas pilkkopimeään kaivoon, jotta kävijän on helpompi mieltää kaivon syvyys.

Linna on avoinna talvikautena päivittäin klo 10-16. Sisäänpääsymaksu linnaan riippuu siitä minkälaisen lipun kolmesta eri vaihtoehdosta valitsee.

Vanhankaupungin nähtävyydet on helppo kiertää jalkaisin tai sitten hypätä 10 € maksavalle kiertoajelulle pyörillä kulkevalla kaupunkijunalla.

Kaupungissa on myös aina takuuvarma Hop on Hop off, jonka

kyytiin pääsee maksamalla 17,50 €. Kaupungissa on tarjolla myös monenlaisia erilaisia maksullisia ja ilmaisia turistikierroksia.

Hauptmarkt eli kaupungin päätori on perinteinen kaupungin keskusta. Vuosisatojen ajan päivittäisten markkinoiden näyttämönä on toiminut Wochenmarkt on perinne, joka jatkuu edelleen.

Päätorin reunalla seisoo vanha kaupungintalo Nürnberg Rathaus.

Nykyisin rakennuksessa on kaupungin hallinnon työtiloja.

Kaupungintalon alla olevien kellariholvien vankilat ovat peräisin keskiajalta.

Mittelalterliche Lochgefängnissen kaksitoista pientä selliä ja kidutuskammio välittävät kuvan tuon ajan lainkäytöstä ja rangaistuksista.

Tähän pieneen vankilamuseoon pääsee tutustumaan 8 € maksavilla opastetuilla kierroksilla.

Torilla on myös 1300-luvun loppupuolelta oleva suihkulähde, jossa on neljässä tasossa neljäkymmentä moniväristä hahmoa, jotka kuvaavat saksalais-roomalaisen keisarikunnan maailmankuvaa. Komeasta suihkulähteestä on kopioita esimerkiksi Schillerhausin edessä Weimarissa ja Hohenschwangaun linnassa lähellä Füsseniä.

Suihkulähdettä suojaavasta aidasta piti löytää kultainen rengas, sillä uskomuksen mukaan pyörittämällä sitä kolme kertaa toive toteutuu.

Toisen uskomuksen mukaan tulevaisuus tuo sinut uudelleen Nürnbergiin.

Hieman tuota rengasta piti etsiä, mutta kun se löytyi, niin pyöritettävähän sitä oli.

Saapi nähdä kulkevatko tiet joskus uudestaan tähän kaupunkiin.

Toinen suihkulähde Ehekarussell tai Hans Sachs suihkulähde sijaitsee lähellä Weisser tornia. Kahdeksankymmentä luvulla valmistunutta suihkulähdettä pidetään tärkeänä modernin taiteen luomuksena ja se onkin merkittävä turistinähtävyys.

Toiset pitävät siitä ja toisten mielestä se ei todellakaan kuvaa avioliiton kuutta eri vaihetta ensimmäisestä rakkaudesta riitaan ja aina kuolemaan, joka erottaa meidät rakkaasta.

Oman mielipiteeni suihkulähteestä jätänkin viisaasti kertomatta.

Kaupungin läpi virtaa Pegnitz joki.

Joella tehdään kesäisin myös veneretkiä.

Näkymä on varmasti kesällä kaunis, kun puiden riippuvat oksat raamittavat jokea ja sitä reunustavia taloja.

Erityisen mainio paikka vaellella on Nürnbergin käsityöläiskortteli. Kaupungin muurin sisäpihalla on Albrecht Dürerin 500-vuotispäiväksi rakennettu Handwerkerhof, jonka oli tarkoitus olla paikoillaan vain yhden vuoden, mutta perinnetunnelmaa huokuva kortteli sai valtavan suosion ja sai jäädä paikoilleen.

Tämä pieni kopio keskiajan kyläelämästä tarjoaa romanttisen kurkistuksen frankenilaisten perinteiden elämään.

Meille se tarjosi räntäsateisessa iltapäivässä sopivan pysähdystauon kuuman juoman kera.

Yksi Nürnbergin tärkeä nähtävyys on Albrecht Dürerin puurunkoinen kaupunkitalo, sillä Euroopassa ei ole muita esimerkkejä 1400-luvun taiteilijan talosta. Talo sai siipeensä toisessa maailmansodassa, mutta se kunnostettiin juhlapäivään mennessä.

Nykyisin rakennuksessa on vaihtuva näyttely Dürerin piirroksia sekä maalaus- ja painantatyökaluja, jotka olivat aktiivisessa käytössä Dürerin aikakaudella.

Vanhojen painatusprosessien, kuten puu- ja kuparipiirrosten, esittelyt ovat erittäin mielenkiintoisia.

Paikka on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-17 ja viikonloppuisin klo 10-18.

Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Germanisches Nationalmuseum on eräänlainen saksankielisen maailman aarreaitta. Museo valottaa laajasti alueen kulttuurimenneisyyttä. Museon rakennus on jo itsessään taideteos, koska se sisältää useita tietyn ajanjakson aikana rakennettuja rakennuksia, mukaan lukien entisen Nürnberg Charterhousen.

Museossa on esillä erilaisia ​​kokoelmia esihistoriaa ja muinaista historiaa, keskiaikaa ja myöhäistä keskiaikaa.

Museossa on myös näyttelyt leluille, kansantaiteelle ja tieteellisille instrumenteille.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10 – 18. Keskiviikkoisin museon avoinna aina klo 20.30 saakka. Sisäänpääsy museoon maksaa 8 €.

Germanisches Nationalmuseumin edessä kulkee Straße der Menschenrechte eli ihmisoikeuksien tie, joka on monumentaalinen ja näyttävä ulkoveistoskokonaisuus. Se koostuu portista ja 30 pilarista.

Jokaiseen pilariin on kaiverrettu yksi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artikla.

Veistoksen yhtenä tarkoituksena on ollut karistaa kaupungin natsi aikainen maine ja pyrkiä profiloitumaan rauhan ja ihmisoikeuksien kaupungiksi.

Satuimme kaupunkiin juuri Venäjän Ukrainaan aloittaman sodan vuosipäivänä. Erittäin koskettavaa oli kun monta tuhatta ihmistä lauloi Ukrainan kansallislaulua ja piti isoa, monta sataa metriä pitkää lippua liikkeessä.

Paikalla oli paljon myötäeläjiä, monista kansallisuuksista. Mukana myös me.

Siinä hetkessä toivoi, että kunpa nuo ihmisoikeuspylväi- den ylevät sanat toteutuisivat meneillään olevassa maailman myllerryksessä.

Lorenzkirche on kaupungin suurin kirkko. Sitä pidetäänkin Nürnbergin maamerkkinä, joka näkyy jo kaukaa. Kirkkoa koristaa halkaisijaltaan yhdeksän metriä oleva ruusuikkuna. Kirkko on avoinna vierailijoille maanantaista lauantaihin klo 9-17 ja sunnuntaina klo 13-16.

Kirkkoon kannattaa kurkistaa, sillä sen sisällä on monia upeita taideteoksia, joita kaupungin rikkaat lahjoittivat aikoinaan kirkolle.

Lisäksi kirkossa on 1300-luvulta oleva 16 kellon sarja ja ainutlaatuiset kolmiosaiset urut, joissa on yli 12 000 pilliä.

Toinen komea kirkko on Frauenkirche eli Neitsyt Marian kirkko, joka on yksi Nürnbergin merkittävimmistä maamerkeistä. Kirkko toimii edelleen roomalaiskatolisena kirkkona. Kirkon upea julkisivu on täynnä yksityiskohtia.

Kirkon seinässä olevan sinikultaisen kellon mekaaniset hahmot edustavat seitsemää keisari Kaarle IV:n ympärillä kulkevaa vaaliruhtinasta.

Esitys on nähtävissä joka päivä klo 12.

Kirkko on avoinna vierailijoille päivittäin klo 9-18.

Pyhän Sebaldus kirkko Sebalduskirche pitää sisällään arvokkaita taideteoksia. Keskiaikainen kirkko on nimetty paikallisen pyhimyksen ja suojeluspyhimyksen Sebalduksen mukaan ja se on yksi  Nürnbergin tärkeimpiä kirkkoja. Kirkko on avoinna talvikuukausina klo 9.30-16. Kirkossa järjestetään säännöllisiä kirkkokierroksia. Torstaisin ja lauantaisin klo 16.30 järjestetään kirkon torneihin opastettu kierros, mikä varmaan olisikin ollut mainio. Harmillisesti ei mennyt yksiin meidän vierailupäivien kanssa.

Nürnbergin lelumuseo Spielzeugmuseum tuo hyvin esiin Nürnbergin aseman koko maailman perinteisenä leluvalmistuksen pääkaupunkina.

Aikoinaan Vanhan kaupungin pienillä kaduilla ja kujilla oli satoja leluyrityksiä.

Leluja alueella onkin valmistettu ​​yli 600 vuoden ajan. Museota pidetään yhtenä maailman johtavista ja tunnetuimmista lelumuseoista, joten mentävähän tuonne oli. Kolmessa ensimmäisessä kerroksessa on esillä sotaa edeltäviä pelejä ja leluja, kuten nukkeja, nukkekoteja, vedettäviä hahmoja ja vaikuttavan kokoinen pienoisrautatie. Osa leluista on peräisin keskiajalta, miksi museota pidetäänkin varsinaisena lelujen aarrearkkuna. Esillä on myös valikoima tinahahmoja ja moderneja leluja. Ylimmässä kerroksessa on vuoden 1945 jälkeisiä leluja, kuten Legoja, Playmobil ja Barbie sekä Matchboxia luomuksia.

Museo on mainio vierailupaikka kaikenikäisille lapsille ja aikuisille.

Se on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-17 ja viikonloppuisin tunnin kauemmin.

Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Tähän museoon kannattaa poiketa.

Nykyisin kaupunki yhdistetään Toisen maailmasodan jälkeisiin Nürnbergin oikeudenkäynteihin, joissa tuomittiin natsi Saksan johtajia. Oikeuspalatsi Justizpalast toimii edelleen oikeusistuimena, miksi vierailuja siellä on rajoitettu.

Niinä päivinä, jolloin tuomioistuin ei ole istunnossa, on erillisinä ajankohtina mahdollisuus tutustua mm. oikeussaliin 600, jonka yhteydessä on puinen käytävä, joka rakennettiin vankilan ja oikeussalin väliin vankien turvalliseen kuljettamiseen.

Paikka on hieman keskustan ulkopuolella ja parhaiten sinne pääsee metrolla U1.

Oikeuspalatsin lisäksi kannattaa poiketa alueella, jossa järjestettiin useat kansallissosialistien mahtipontiset puoluepäivät ennen toista maailmansotaa. Kongressihallin Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände siivessä on yksi Saksan tärkeimmistä museoista, joka on omistettu maan historian synkimmille luvuille.

Rakennuksessa on hiukan Coloseumin piirteitä.

Valtavan kokoinen ja mahtipontinen puolipyöreä rakennus herättää heti kiinnostuksen.

Paikka on avoinna joka päivä klo 10-18.

Sisäänpääsymaksu museoon on 6 €. Parhaiten paikalle pääsee ratikalla 9.

Merkittävän asemansa takia natsi Saksassa Nürnbergerin kaupunki pommitettiinkin toisen maailmansodan lopussa lähes maan tasalle. Rakennuksista suurin osa tuhoutui ja monet Vanhan kaupungin eli Altstadtin keskiaikaisista rakennuksista onkin uustuotantoa eli uudelleen entiseen loistoonsa rakennettua.

Nürnberger Felsengänge on hiekkakivisessä kallioperässä oleva käytävien, kellareiden ja vesijohtojen muodostama 20 000 m2 verkosto

Aikoinaan se on ollut kaupungin olutpanimoiden käytössä.

Toisen maailmansodan aikana tunneleita ja maanalaisia kellareita käytettiin pommisuojina.

Kaupunki on ollut kuuluisa olueistaan ja siellä olikin keskiajalla yli 40 panimoa. Nykyisin kellareihin tehdään tunnin kestäviä opastettuja vierailuja, jotka tietenkin päättyvät olutmaistiaisiin, jossa tarjoillaan mm. kuuluisaa punaista olutta. Opastettuja 11 € maksavia kierroksia on arkipäivisin klo 11-17 ja viikonloppuisin jo tuntia aikaisemmin. Vilkkaimpaan turistiaikaan lippu kannattaa varata etukäteen. Kesäaikaan mukaan kannattaa varata lämmintä vaatetta, sillä maanalla on melko viileää.

Käytävät ovat matalia ja osittain valaistus on hämärää.

Kuljettavana on rappuja ja käytävien pohja on paikoin hieman epätasainen, joten liikuntarajoitteisille paikka ei sovi, kuten ei myöskään ahtaanpaikan-kammosta kärsiville.

Nürnberger Bratwurstia oli pakko maistaa, kun kaupungissa kerran vieraili. Paikallinen makkara on suojattu EU-lainsäädännön nojalla, joten sitä saa valmistaa vain Nürnbergissä. Kuuluisaa makkaraa on valmistettu kaupungissa vuodesta 1567 lähtien. Makkaralle on asetettu tietty pituus ja painovaatimus, jotta se kelpaa Nürnberger Bratwurstiksi. No maistettavahan se oli kaupungin nimikkoherkkua.

Yllätyksenä tämä makkara ei olekkaan tyypillinen rasvaa tihkuva paksu könttä vaan melko pieni ja siro herkku makkaraksi.

Hyvältähän tuo maistui hapankaalin ja perunasaalatin kanssa.

Aivan Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella, lähellä rautatieasemaa on Nürnbergin liikennemuseo Verkehrsmuseum Nürnberg. Museo koostuu kahdesta eri museorakennuksesta, Deutsche Bahnin rautatiemuseosta ja viestintämuseosta.

Ensimmäinen saksalainen rautatie Baijerin Ludwigsbahn kulki Nürnbergistä läheiseen Fürthiin.

Museon kohokohtia ovat lukuisat pienoismallit, mukaan lukien massiivinen mallirata, jota on rakennettu yli 100 vuotta.

Lisäksi museossa on historiallisia ajoneuvoja, joita käytettiin erikoisjunaliikenteessä. Museo on yksi Euroopan vanhimmista rautatiemuseoista.

Museon kokoelmaan kuuluu myös kuninkaallisia junia ja täydellisesti kunnostettuja höyry- ja dieselmoottoreita sekä toimiva kopio Saksan ensimmäisestä junasta Nordgausta.

Jos totta puhutaan museo ei tarjonnaltaan kovin kummoinen ollut.

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-17 ja viikonloppuisin sinne pääsee klo 10-18. Harmillisesti museon ulkoalue, jossa olisi ollut paljon katsottavaa oli suljettu marraskuusta maaliskuun loppuun. Sisäänpääsymaksu museoon on 9 €.

Junamuseon ja rautatien välissä on komea Staatstheater Nürnberg

Sitä pidetään yhtenä Saksan kauneimmista teatterirakennuk- sista.

Paikassa järjestetään myös kansainvälisen Gluck Operas Festivali.

Neues Museum Nürnberg on must paikka taiteen ystäville.

Vuonna 2000 avattu museo on jo itsessään jonkinlainen taideteos mielenkiintoisine arkkitehtonisine ominaisuuksineen.

Rakennuksessa sijaitseva maailmanluokan modernin ja nykytaiteen kokoelmat jäivät meiltä kuitenkin katsomatta. Niin jäi Teollisen kulttuurin museo Gewerbemuseum, kaupungin museo Stadtmuseum im Fembo-Haus sekä Motorcycle Museum. Käymättä jäi myös liikenteeseen liittyvä museo Merks Motor Museum , jossa olisi ollut 90 vanhan auton kokoelma.  Kaikkeen vaan ei mielenkiito ja aika riittänyt. Olimme juuri käyneet automuseossa Stuttgartissa, joten tämäkin kiintiö oli täytetty. Mainita vielä täytyy, että kuten monessa muussakin Sakasan isossa kaupungissa, niin myös Nürnbergissa on tasokas eläintarha, joka varmasti on lapsiperheiden suosikkikohde.

Historiallinen keskiaikainen kaupunki Nürnberg on ​​yksi Saksan suosituimmista matkailukohteista.

Miksiköhän, sillä Saksassa on useita Nürnbergiä kauniimpia ja mielenkiintoisem-piakin paikkoja.

Kaupunki vaikutti turvalliselta,

sillä joka paikassa oli näyttävästi esillä poliiseja ja turvahenkilöitä. Kaupungin yleisilme oli myös erittäin siisti. Silti kaupunki ei yllä Euroopan TOP 20 vaikka ihan YES-paikka olikin. Ehkäpä kaunis kesäinen auringonpaiste olisi nostanut kaupungin ranginsijoitusta.

Pitkä, viileä ja osittain räntäsateinen kaksipäiväinen visiitti kaupunkiin oli taputeltu ja oli aika siirtyä viimeiselle etapille Müncheniin.

München

Se olisi sitten viimeinen kaupunki tällä tourneella. Iltapäivästä hyppäsimme junaan, joka vei meidät reilussa tunnissa Müncheniin. Hintaa junakyydille tuli meiltä kahdelta alle 50 €. Olemme vierailleet aiemminkin Münchenissa, mutta nyt se valikoitui kohteeksi mainion sijainnin ja hyvien lentoyhteyksien takia. Aiemmasta vierailusta voit lukea täältä.

Olimme ottaneet hotellin taas juna-aseman vierestä, joten liikkuminen oli melkoisen vaivatonta paikasta toiseen.

Münchenin juna-asema on myös aivan kaupungin ytimen vieressä.

Juna-asema on erittäin vilkas ja siellä liikkuu todella paljon ihmisiä, joten tavaroista kannattaa pitää huoli. Juna-aseman edestä lähtee ratikoita moneen eri suuntaan ja metroasema sekä S-junien asemat löytyvät juna-aseman alta.

Emme olleet varanneet tällä kertaa kaupungin kiertelyyn kuin reilun päivän, sillä moni paikka kaupungissa on jo kertaalleen kierretty.

Hyvä niin, sillä keväisistä ilmoista otettiinkin nyt sitten kunnolla takapakkia.

Lämpötila painui pakkaslukemiin ja ajoittain satoi lunta. Kun siihen vielä yhdisti pienen viiman ei ulkoaktiviteetit tällä kertaa houkutelleet. Edes hetkittäin kirkkaalta taivaalta paistanut aurinko ei pelastanut tilannetta.

Keskiaikaisen kaupungin tavoin Müncheninkin ympärille rakennettiin aikoinaan valtava muuri, johon asetettiin neljä porttia.

Porteista kolme on vielä jäljellä ja ne kannattaakin käydä ikuistamassa.

München on käveltävä kaupunki. Jos kävely ei kuitenkaan huvita voi turvautua kaupungin erittäin toimivaan joukkoliikenteeseen. S-Bahn ja U-Bahn sekä bussit ja ratikat vie matkailijan helposti haluamiinsa kohteisiin. Hieman on hinnat nousseet lipuissa edellisestä kerrasta. Päivälippu maksoi nyt 8,80 € ja kertalippu 3,70 €. Tarjolla on myös 2-5 ryhmälippuja, jotka ovat edullisempia.

Kaupungin kuuluisimmassa olutpaikassa Hofbräuhausissa oli tälläkin kertaa paljon janoisia.

Bayer-Munchenin kotiotteluun varautuneet punavalkoiset fanit olivat jo hyvissä ajoin aamupäivästä kansoittaneet sen sekä muut Marienplazin ravintolat.

Hurmoksen nostattaminen alkoi isoissa faniporukoissa tuhdilla saksalaisruoalla ja isoilla tuopeilla olutta.

Iloista meininkiä säesti edelleenkin baijerilainen nelikko soittovälineineen.

Maailman ehkäpä suosituin oluttupa on avoinna vuoden jokaisena päivä klo 11-24.

Ne kerrat kun olen siellä käynyt, niin aina se on myös ollut täynnä.

Jos on kiinnostunut Octoberfesteistä ja oluesta on sille oma museo Bier- und Oktoberfest Museum aivan lähellä Hofbräuhausia.

Aika moneen ruokapaikkaan pääsi vain varauksella.

Emme tienkään olleet tehneet mitään varusta mihinkään.

Ravintoloiden terrasitkaan eivät pakkaspäivänä tarjonneet lisätilaa.

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme mainion pihvipaikan, jossa meille ruokaa tarjoili Robocat.

Tarjoilurobotti plinkautti iloisesti silmiään ja heilutti häntäänsä aina siihen suuntaan, minne se oli kääntymässä.

Kisu sai kiitää ahkerasti keittiön ja salin väliä kyydissä tarjoiltavaksi tuotavia annoksia.

Veikeä veijari sai hymyn huulille.

Englisher Garten eli Englantilainen puisto on ensimmäinen Eurooppaan perustettu julkinen puisto. Se on yksi maailman suurimmista kaupunkipuistoista, jossa ihmiset viettävät aikaa esimerkiksi oluella ja surffaamalla. Puistossa voi harrastaa jokisurffausta yhdessä sen keinotekoisista puroista lähellä puiston sisäänkäyntiä. Pumppujen ansiosta puroon tai pieneen jokeen saadaan keinotekoinen aallokko surffaajille.

Näin talvella puistossa ei ollut oikein mitään katsottavaa ja olikin aivan varma, että myöskään surffareita ei siellä olisi, mutta kappas vaan, edes pikku pakkanen ja ajoittainen lumisade ei vaikuttanut tosi harrastajiin.

Olutgardenit sen sijaan saivat tällä kertaa olla ilman oluen juojia. Myyntivalttina näillä keleillä olisi ollut höyryävä Glühwein.

Münchenin läpi virtaavan Isar joen yli menee 25 siltaa. Varsinkin lämpimällä säällä joen reunoilla istuskelee paljon ihmisiä nauttien auringonlaskusta ja omista eväistä. Nyt joen reunoilla lenkkeili tai käveli muutama koiran ulkoiluttaja visusti lämpimiin talvivaatteisiin pukeutuneena.

Vanhan kaupungin sydän Marienplatz on oikea magneetti.

Nytkin siellä oli paljon ihmisiä.

Toiset olivat tulleet katselemaan kuuluisan kellopelin päivittäistä esitystä, toiset nauttimaan kahviloiden ja katukojujen tarjonnasta.

Tosin tällä kertaa kylmä sää ja ajoittainen lumisade pakotti ihmiset sisäkahviloihin.

Auringon pilkahduksista huolimatta terassit saivat tällä kertaa ammottaa tyhjyyttään.

Erittäin suosittua on nauttia suolainen Bretzeln rinkeli vaikka huikopalaksi.

Rinkeleistä onkin tullut yksi Münchenin tavaramerkeistä.

Rinkeleiden juuret juontavat aina 1100-luvulle, ehkäpä jo sitä aikaisempaankin aikaan.

Ihan maistuvia nuo rinkelit olivatkin. Hyvä ja helppo välipala.

Vanhan raatihuoneen julkisivu on melko yksinkertainen, miksi monet mieltävät sen uudemmaksi kuin se oikeastaan on. Vanhan kaupungintalon rakennushistoria juontaa juurensa 1300-luvulle. Nykyisin sen juhlasalissa järjestetään seremoniallisia tapahtumia. Rakennuksen tornissa toimii myös Lelumuseo, joka on täynnä historiallisia leluja.

 

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-17.30 ja pääsylippu sinne maksaa 6 €.

Me emme tänne kuitenkaan tällä kertaa menneet, sillä olimme juuri edellisenä päivänä vierailleet maailman ehkäpä parhaassa lelumuseossa Nürnbergissa.

Torin laidalla on kaupungin vanhin kirkko Peterskirche.

Kirkossa on useita upeita taideteoksia, joita kannattaa käydä ihailemassa.

Lisäksi kullalla ja jalokivillä koristettu Saint Munditan luurankojäännökset ovat vaikuttava näky.

Kirkon 56 metriä korkeaan kirkontorniin on mahdollista kiivetä. 5 € ja  306 porrasta ylöspäin ja saavutat upeat näkymät yli kaupungin. Kirkontornissa sijaitsee myös kahdeksan kelloa, joista yksi on kaupungin arvostettu 800-vuotisjuhlakello. Kirkko on avoinna klo 7.30-19.

Vuonna 1796, liittoumasotien aikana itävaltalainen kanuunankuula lensi kesken saarnan ikkunan läpi kirkon lattialle.

Kukaan ei loukkaantunut, mutta tapauksen johdosta kanuunan kuula muurattiin

kirkon takaosassa olevan ikkunanpieleen, missä se on edelleen nähtävissä.

Uusi tuttavuus oli Asamkirche, joka on upea pieni, mutta sisältä suureellinen kirkko. Asamin veljekset suunnittelivat sen omaksi yksityiseksi kappeliksi, jonka viranomaiset sittemmin määräsivät avaamaan kaupungin muillekin asukkaille. Kirkko on omistettu Pyhälle Johannes Neponiukselle, joka oli Tonavaan hukkunut munkki. Pieni ja kapea 12 penkkirivin kirkko on rakennettu kahden talon väliin, joista toinen kuului Egid Quirin Asamille.

Asamin talo on yhdistetty kappeliin käytävällä ja hän näki korkean alttarin makuuhuoneensa ikkunasta.

Paikka on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 9-19. Perjantaisin paikka avautuu vatsa klo 13.

München on myös taiteen ystävän kaupunki. Kolme maailman parhaimpiin lukeutuvaa taidemuseota Alte Pinakothek, Neue Pinakothek ja Pinakothek Moderne ovat kaikki vierekkäin. Noista löytyy varmasti jokaiseen makuun.

Alte keskittyy vanhoihin eurooppalaisiin mestareihin, kuten Rembrandtiin ja Rubensiin, Neue 1800-luvun ja 1900-luvun alun taiteeseen ja Moderne nykypäivän moderniin taiteeseen.

Lähistöllä on myös muita museoita kierrettäväksi.

Paikat sijaitsevat hieman ydinkeskustan ulkopuolella, mutta sinne pääsee näppärästi ratikalla. Museot ovat samalla suunnalla kuin boheemi Schwabingin alue, joten ne on helppo koluta samalla kertaa.

Münchenin keskustassa on useita upeita kirkkoja. Frauenkirchen 98 metriä korkeat tornit ovat Münchenin korkein kohta ja yksi kaupungin maamerkeistä ja kansainvälisistä symboleista. Katedraali tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa, mutta se rakennettiin uudelleen pikkutarkasti. Kauniin kirkon sisään mahtuu 20 000 ihmistä. Kirkossa on mahdollista vierailla arkisin ja lauantaina klo 8-20 ja sunnuntaisin klo 8.30-20.

Yksi sen nähtävyyksistä on Teufelstritt eli ovensuussa oleva jalanjälki, jonka väitetään olevan itsensä paholaisen jättämä.

Legendan mukaan arkkitehti Jorg von Halspach etsi rahaa uuden katedraalin rakentamiseen Müncheniin ja päätyi kauppaan Paholaisen kanssa.

Paholainen lupautui rahoittamaan rakentamisen sillä ehdolla, että rakennus olisi pimeä, ilman ikkunoita, jotta valo ei pääsisi sisään.

Kun rakennus oli valmis, paholainen tarkasteli valmista rakennusta ja oli aluksi tyytyväinen lopputulokseen. Paholainen otti askeleen edemmäksi kirkkosalissa, jolloin näkymää estäneiden pylväiden takana olleet ikkunat tulivat esille. Huijatuksi tullut paholainen polkaisi raivoissaan lattiaa, jonne jäi hänen musta jalanjälkensä.

Kirkon sisään on vapaa pääsy, mutta mikäli mielii nähdä Münchenin kenties parhaat näkymät, kannattaa 7,50 € maksua vastaan kiivetä sen torniin tai sitten mennä hissillä. Torniin on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaisin se avautuu vasta klo 11.30. Kirkkaana päivänä näkymät ovat jopa Alpeille asti.

Ydinkeskustan ulkopuolella sijaitseva Nymphenburgin palatsi oli alun perin Baijerin kuninkaallisten pienempi kakkosasunto.

Nykyisin se on Saksan suurin barokkityylinen palatsi.

Palatsin sisäosiin on pääsymaksu. Palatsin alue on varmasti kesällä upea kanavineen ja puistoineen, sekä siellä olevine pienine rakennuksineen. Nyt oli tyytyminen vain sisätiloihin ja vaununäyttelyyn. Tämä palatsi ei ole yhtään niin hieno, kuin Marienplatzin lähellä sijaitseva Residenz palatsi ja varsinkin sen aarrekammio.

Itseasiassa linna on komeampi ulkoa kuin sisältä.

Sisätilat olikin melkoinen pettymys ja ainakaan talviaikaan se ei tarjonnut muuta kuin upean vaununäyttelyn kävijälleen.

Vaununäyttelyssä oli esillä toinen toistaan hienompia vaunuja sekä rekiä. Linna on avoinna talvikuukausina päivittäin klo 10-16 ja sisäänpääsymaksu linnaan ja vaunu- sekä porsliinimuseoon on 12 € talviaikaan. Parhaiten paikalle pääsee raitiovaunulla 17.

Muitakin hienoja museoita olisi ollut tarjolla, mutta nyt me ohitimme ne. Deutsches Museum on koko Euroopan suurin teknologian ja tieteen museo, joka tarjoaa kävijöille monipuolisen valikoiman näyttelyitä tieteiden ja teknologian kehityksestä vuosien varrella. Museon vaikuttavan oloinen rakennus sijaitsee pienen saaren alueella Isar joen varrella. BMW Museum olisi voinut olla käymisen arvoinen. Jätimme sen väliin koska juuri olimme vierailleet Mersu museossa, joten autokiintiö oli saavutettu.

Pakko sanoa, että vaikka Münchenissa on paljon katsottavaa ja koettavaa myös muina vuodenaikoina kuin kesällä, niin kyllä kaupungin kauneus ja moni-ilmeisyys pääsee parhaiten esille kesäkeleillä.

Ihana kaupunki, jota voi todella suositella.

Kotimatka

Mukava reilun viikon mittainen matka oli paketoitu ja edessä oli lento Rigan kautta kotiin.

Helpoiten ja halvimmin lentokentälle pääsee paikallisjunalla tai bussilla.

Taksikyydistä kannattaa varautua maksamaan melkoisesti,

jos sellaisen jostai syystä ottaa. Otimme myöhään iltapäivästä junan päärautatieasemalta Flughafen München (MUC) lentoasemalle, joka sijaitsee noin 40 minuutin päässä ydinkeskustasta. Paikallisjunat S1 ja S8 kulkevat 10 minuutin välein lentokentän ja kaupungin väliä. Lentokenttä sijaitsee Zone M-6 alueella. Lippuja voi ostaa MVG-automaatista. Muista leimata lippu ennen junaan nousemista.

Kivana yllätyksenä lento oli heti kättelyssä myöhässä.

Pientä jännitystä toi tekstari, joka kertoi mahdollisesta uudelleen reitityksestä, koska jatkolentoon ei todennäköisesti ehdittäisi.

Onneksi lähes puolet Munchenistä Rigaan matkustavista oli matkalla Helsinkiin, joten olisi kait reititys tullut kalliiksi lentoyhtiölle, koska koneen lähtöaikaa oli siirretty 20 minuuttia eteenpäin.

No odotus sitten venyikin lisää, sillä myös toinen Air Balticin kone oli myöhässä.

Siinä sitten odottelimme näitä Helsinkiin matkaavia. Onneksi pääsimme yöksi kotiin vaikkakin reilun tunnin myöhässä.

Talven railireissua kirjoittaessa ajatukset ovat jo siirtyneet kevääseen ja mahdolliseen Tsekki-Slovakia-Unkari matkaan. Kuvioissa jo useamman vuoden pyörinyt Balkanin kiertomatka jää vielä odottelemaan vuoroaan.

Yleinen

Osa 2: Strasbourg ja Stuttgart

Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München

Strasbourg

Aamusta oli aika taas hypätä junaan ja jatkaa matkaa Luxemburgista 2½ tunnin päässä olevaan Strasbourgiin. Olemmekin vierailleet kaupungissa aiemmin, mutta yhtään ei haitannut tulla käymään uudestaan tähän ihanaa kaupunkiin. Aiemmasta vierailusta voit lukea täältä. Junalipun hinta oli  52 € kahdelta. Aamun ilma oli hieman sumuinen, mutta onneksi päivään oli jälleen luvattu lämpöä ja aurinkoa. Kevät teki tuloaan. Ruoho vihersi lupaavasti jo monessa paikassa.

Aikaisesta aamusta huolimatta junassa oli paljon matkustajia.

Monet suuntasivat matkansa Strasbourgiin.

Mahtoivatkohan olla EU-virkamiehiä, jotka sukkuloivat näiden kahden tärkeän EU- hallintokaupungin väliä?

Strasbourgin Vanha kaupunki Grande Île sijaitsee saarella ja se on Strasbourgin historiallinen keskusta.

Paikka kuuluu UNESCOn maailmaperintö- listalle.

Strasbourgin parhaat alueet ovat joen ja kanavien rannoilla. Varsinkin kesäkeleillä on mukava istuskella alueen terasseilla. Ero nyt lopputalveen olikin melkoinen. Kaikki kauniit kukat ja vihreys puuttui, sekä iloinen ja kupliva kepeys, vaikkakin turisteja oli paljon liikkeellä. Ne ulkoilmakuppilat, jotka oli jo avattu talviteloilta olivat vielä tyhjiä.

Barrage Vauban silta rakennettiin osaksi Strasbourgin puolustusta.

Silta rakennettiin 1600-luvulta estämään kaupunkiin kohdistuneita jatkuvia hyökkäyksiä.

Myöhemmin siihen rakennettiin pato, joka mahdollisti nostaa Ill joen tasoa ja aiheuttaa tulva ympäröiville pelloille ja näin jumittaa vihollisen eteneminen mutaan sekä estää heidän pääsynsä Strasbourgiin.

Nyt siltarakennuksessa on erilaisia näyttelyitä. Kiipeämällä 60 askelmaa sen terassille, saa kameraan vangittua upeat näkymät La Petite Francelle ja Ponts Couvertsiin.

Ponts Couverts sillalla on neljä tornia, joista aikoinaan valvottiin kaupunkiin tulevaa liikennettä.

Aikoinaan katettu silta torneineen oli osa Strasbourgin vapaakaupungin puolustusjärjes- telmää.

La Petite France eli pikku Ranskan korttelialue on kaunis, romanttinen ja viehättävä paikka kanavan varrella. Alue sai nimensä, kun Strasbourg oli saksalaisten omistuksessa.

Tyylikkäällä historiallisella alueella on upeita 1500- ja 1600-luvulta olevia ristikkorakenteisia taloja.

Aikaoinaan aluetta asuttivat kalastajat, parkitsijat, myllärit ja käsityöläiset.

Erittäin suosittu tapa tutustua Strasbourgiin on veneristeily Ill joella ja sen kanavissa.

Tällä kertaa jätimme tämän elämyksen väliin, sillä teimme tuon viime vierailulla.

Suosittelen, varsinkin kesäaikaan oli hieno kokemus.

Hieman kutkutti yöristeily, josta olisi nähnyt helposti upeasti valaistun kaupungin iltavalaistuksessaan. Päätimme kuitenkin kävellä eri paikoissa ja nauttia upeista maisemista omaan tahtiin.

Erityisen kaunis on Notre Dame de Strasbourg katedraali. Se on ehkäpä Strasbourgin hienoin rakennus.

Katedraali on kaunis myös päivällä ja sisälle kannattaa mennä ihailemaan astronomista kelloa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Kello on renessanssin mestariteos. Sen nykyinen mekanismi on vuodelta 1842.

18-metrinen kello on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista.

Jos vierailee kirkossa klo 12.30 aikaan kuulee sen soiton ja näkee 12 apostolin kulkueen.

Kellon soittokulkueen näkeminen maksaa 3 € ja lippu pitää ostaa ennen kirkkoon menoa. Muutoin kelloa pääsee ihailemaan ilmaiseksi.

Kirkossa on myös Sainte Catherinen hauta. Kirkossa vieraillessa kannattaa etsiä Kayserbergin Geiler saarnatuoliin veistetty koira, jonka nenän koskettamisen uskotaan tuovan onnea ja siunausta.

Legendan mukaan Kayserbergin Geiler pitämien pitkien ja puuduttavien saarnojen aikana mukana oli aina hänen uskollinen koiransa.

Koiran kerrotaan iskeneen saarnan aikana silmää kuulijoille neljäkymmentä kertaa.

Totta tai tarua, olihan se onnea ja siunausta matkalle haettava tältäkin kirkkokäynniltä. Tosin pienen pientä koiraa piti hakea jonkin aikaa. Sitkeys palkittiin ja löytyihän se saarnastuolin rappusten pielojen välistä.

Kirkko oli neljän vuosisadan ajan maailman korkein rakennus.

Kiipeämällä 332 askelmaa katedraalin katolla olevalle näköalatasanteelle, voi sieltä ihailla Strasbourgin kaupunkimaisemaa.

Mikäli haluaa kiivetä torniin pitää sinnekin hankkia erillinen 8 € maksava lippu.

Katedraali vaurioitui pahoin Ranskan vallankumouksen aikana, mutta se rakennettiin uudelleen ja on sittemmin palautettu alkuperäiseen loistoonsa.

Nykyään Strasbourgin katedraali on erittäin suosittu turistikohde ja sinne pääsee vierailemaan maanantaista lauantaihin klo 8.30-11.15 ja 12.45-17.45 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 14.00-17.15.

Mainita täytyy St. Pierre-le-Jeunen kirkko, joka oli jaettu noin kahdensadan vuoden ajan kahteen osaan. Toinen puoli kirkosta oli protestanttien käytössä, toinen puoli taas katolilaisten. Kirkko on jakautunut myös ulkonäön suhteen. Ulkopuoli ei ole kovin kummoisen oloinen, mutta sisältä kirkko onkin sitten toista maata.

1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevat värikkäät freskot kirkastavat kirkon sisätilaa.

Lisäksi kirkossa on tunnetut 1700-luvun urut, jotka sijaitsivat kirkon keskellä, josta ne sulassa sovussa palvelivat kumpaakin puolta.

Strasbourgissa on myös muita merkittäviä kirkkoja, joista voikin mainita kirkot St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux ja St. Étienne.

Gutenberg aukio oli yksi Strasbourgin keskuksista keskiajalta aina 1700-luvulle asti.

Nyt aukiota koristaa suuren mestarin patsas, joka jää varjoon kaikenlaisten nykypäivän huvitusvehkeiden sekaan.

Aukio on nimetty painokoneen keksineen Johan Gutenbergin mukaan. Keksinnön ansiosta Strasbourg saavutti valtavan maineen, ollen alueen kulttuuripääkaupunki kahdensadan vuoden ajan.

Strasboug city card  on voimassa 7 päivää ja sen hinta on vain 5 € näin talviaikaan. Kortteja voi ostaa matkailutoimistosta tai netistä. Strasbourgissa on tarjolla myös monenlaisia ja hintaisia opastuksia. Ehdottomasti kannattaa tsekata Freetour sivustolta, kuten myös GuruWalk sivustolta heidän tarjoamat hyvinkin laadukkaat ilmaiset kaupunkikierrokset.

Strasbourgin kuuluisa ja erittäin arvostettu taidemuseo on MAMCS.

Siellä ovat edustettuna lähes kaikki 1900-luvun merkittävät taidesuuntaukset.

Myös pelkkä taidekahvilassa vierailu on taiteellinen

kokemus, sillä seinät on koristeltu freskoin ja sieltä on upeat näkymät joelle ja Petite-Franceen. Museo on avoinna ti–su klo 10–13 ja 14-18, ja sinne on aikuisilta 7,50 € pääsymaksu.

Yksi hyvä vierailupaikka on venelaiturien vieressä olevassa upea Palais Rohan, jossa sijaitsee kaupungin kolme tärkeintä museota.

Kaupungin taidemuseo esittelee italialaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, flaamilaisia ​​ja hollantilaisia ​​maalauksia 1300-1800-luvulta.

Lisäksi rakennuksessa on arkeologiaan keskittyvä Musée archéologique sekä taideteollisuusmuseo, jossa olisi ollut nähtävillä eriaikakausien ja tyylien upeasti sisustettuja huoneita ja alueelta peräisin olevaa 1700-luvun taidetta. Nämä museot on suljettu tiistaisin ja torstaisin, muulloin ne ovat avoinna klo 10–13 ja 14-18. Sisäänpääsy kumpaankin museoon on 7,50 €.  

Komean palatsin kuuluisiin asukkaisiin on lukeutunut mm. Marie Antoinette ja Napoléon Bonaparte.

Kaupungissa museoihin pääsee tutustumaan joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina ilmaiseksi.

Lähellä oleva Musée alsacien yhdistää perinteen ja nykyajan tuoden esille alueensa väestöä ja sen monikulttuurista ja jatkuvasti kehittyvää elämää. Myös tämä museo on avoinna muina päivinä klo 10-13 ja 14-18 paitsi tiistaisin ja torstaisin. Sisäänpääsymaksu museoon on 7,50 €.

Viereinen Musée historique de la ville de Strasbourg sen sijaan on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina ja keskiviikkona klo 10-13 ja 14-18.

Samoja aukioloaikoja noudattaa Oteuvre Notre-Dame museo,

jossa olisi ollut esillä seitsemältä vuosisadalta Euroopan keskiaikaisen taiteen hienoimpia kokoelmia.

Kaupungin tunnetuimpiin rakennuksiin kuuluu Maison Kammerzelli, joka oli alkujaan 1400-luvun kauppiaantalo.

Talo on hyvin säilynyt ja sitä pidetään Strasbourgin kauneimpana talona.

Talossa toimii tätä nykyä paikallista ruokaa tarjoava ravintola. Emme kuitenkaan kokeilleet talon erikoisuutta hapankaalia kolmella kalalla, jonka reseptiä kokki kuulemma vartioi mustasukkaisesti, vaan söimme lihapadat, joissa ei todentotta ollut valittamista.

Strasbourgin suurkaupunki kattaa melko laajan alueen, mutta kaupungissa vierailevat jumittuvat pääsääntöisesti kaupungin ihanaan historialliseen keskustaan, jossa pärjää hyvin ihan jalkapatikalla. Jos ei halua tutustua kaupunkiin jalkaisin, niin maaliskuusta marraskuun loppuun voi hypätä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyytiin maksamalla 7 €. Kaupunkijuna lähtee tuomiokirkon vierestä. Hop on Hop off busseja ei kaupungissa ollut.

Päivälippu maksaa 4,60 € ja yhdensuuntainen lippu 2 €, joka on voimassa 90 minuuttia.  

Kahden-kolmen päivälippukimppa maksoi 6,90 €, joten me nappasimme sen.

Kaupungissa voi myös liikkua näppärästi pyörällä tai skuutilla, jotka näyttivätkin olevan kovin suosittuja liikkumavälineitä.

Strasbourg tunnetaan myös EU-parlamentin toisena kokoontumispaikkana, joten hyppäsimme E-linjan ratikkaan ja ajoimme EU-kortteliin.

Toisen maailmansodan jälkeen Strasbourgista tuli sovinnon symboli, miksi se valittiinkin Euroopan unionin pääkaupungiksi.

Kaupungissa on Euroopan neuvoston päämaja Palais de l’Europe sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan parlamentti,

kuten myös monia muita tärkeitä EU:n hallintoelimiä. Rakennuksiin pääsee vierailemaan, mutta vierailut ovat rajoitettuja ja ne pitää varata etukäteen.

Palais du Rhin on entinen keisarillinen palatsi, jota pidetään Saksan imperiumin suurena symbolina.

Palatsia ympäröivät laajat puutarhat sekä hevostallit ja ratsastusalueet.

Nykyisin rakennuksessa toimii

pääasiassa kulttuuriasioihin keskittyvä hallinto.

Strasbourgissa on useita puistoja, jotka nyt talviaikaan eivät päässeet oikein oikeuksiinsa. Kaupungin vanhin puisto Park Orangery sijaitsee lähellä Euroopan neuvoston rakennuskompleksia, niin kutsuttua Eurooppa-korttelia. Puiston suunnittelu aloitettiin vuonna 1681, jolloin Strasbourg liitettiin ensimmäisen kerran Ranskaan. Puistoalueen maisemasuunnittelun vaikutti suuresti Versailesin puiston esimerkki.

Strasbourgin kaupunki on historiansa aikana välillä ollut Saksan ja välillä Ranskan omistuksessa, mikä näkyykin kaupungin arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa.

Strasbourg sijaitsee aivan Saksan rajalla.

Saksan puolella sijaitsevan Kehlin ja Rankan puolella olevan Strasbourgin kaupunkien välillä kulkee D-linjan ratikkayhteys.

Rein joen yli kulkee myös kävelysilta, jota pitkin voi siirtyä maasta toiseen. Se onkin suuressa suosiossa, sillä turistit haluavat kävellä sitä pitkin ja ylittää rajan jalkaisin. What? Ei nyt kovin kummallista, sillä meilläkin voi rajan ylittää kävellen Torniosta Haaparantaan. Mutta kyllä vaan, niin ihmeellinen juttu se on, että ratikallinen ihmisiä tyhjeni kameroineen Port du Rhinissä. Samassa paikassa oli myös useita isoja jokiristeilijöitä parkissa odottamassa alkavaa sesonkia.

Kävimme kääntymässä Ratikalla Kehlin kaupungin päätepisteessä.

Ratikan kääntöpiste on Raatihuoneen edessä.

Kauppakassit näyttivät liikkuvan vilkkaasti rajan yli.

Ilmeisesti hintatietoiset raja-asukit shoppailevat kummallakin puolella rajaa.

Palasimme vielä illaksi Strasbourgiin ihailemaan sen upeasti valaistua vanhaa kaupunkia.

Matkalla hotelille ikuistimme kuviin vielä Strasbourgin juna-aseman kauniin valaistuksen.

Stuttgart

Saavuimme aamusta Stuttgartin juna-asemalle, joka sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa ja Königstrassen ostoskatua. Junalippu maksoi 50 € kahdelta ja matka taittui mukavasti suurnopeusjunalla 1½ tunnissa. Ilma oli pilvinen, mutta onneksi paksun pilvipeitteen piti ennusteen mukaan kaikota illan ja seuraavan päivän aikana. Kivoista + 15 asteen lämpötiloista oltiinkin sitten siirrytty huomattavasti viileämpään suuntaan.

Stuttgartin juna-asema oli aivan sekaisin. Se oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja täydellisessä remontissa. Nostureita oli kymmenkunta ja koko asemarakennus oli rakennustelineiden ympäröimä ja suljettu. Väliaikaiset tilat oli kyhätty asemalaitureiden ympärille.

Rautatieaseman torni on ollut yksi ikonisimmista rakennuksista Stuttgartissa.

Poissa oli sen päällä yli 70 vuotta pyörinyt Mercedes-Benz-tähti.

Ensin arvelin, että aseman korjaustöiden valmistumista

tähdättäisiin miesten jalkapallon UEFA cuppiin 2024 mennessä, jotka järjestetään Saksassa.

Mutta, jos tähti palaa paikalleen vasta 2025, niin voipi olla, että juna-asema ei valmistu noihin kisoihin mennessä.

17. jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailuja isännöi Stuttgartt, mikä näkyikin kaupungin monien ehostuskohteiden ja jalkapallostadionin kunnostustöissä.

Stuttgart on Saksan kuudenneksi suurin kaupunki, jonne kuuluu ehdottomasti jalkapallo ja Bundesliiga.

Stuttgartin VfB joukkue onkin ollut yksi Bundesliigan perustajajäseniä. Ei siis ihme, että isot kisat isännöivä Saksa järjestää ne tällä kertaa juurikin Stuttgartissa.

Kaupunki antoi heti ensivaikutelman erittäin siististä ja vihreästä kaupungista, vaikka nyt kaikki puut ja puistot olivatkin ilman kaunista vihreää lehtipukua. Kaupunki sijaitsee viiniköynnösten peittämässä Neckar joen laaksossa.

Tosin vielä tähän vuodenaikaan köynökset olivat pelkkiä runkoja ja vehreyden joutui kuvittelemaan maisemaan.

Lähimmät viinirinteet näkyvät heti päärautatieasemal- ta ja keskustan ostoskaduilta.

Vilkkaassa Stuttgartissa voikin nauttia alueen laadukkaita viinejä ja sujahtaa suurkaupungin menoon ja tunnelmaan.

Kaupungin historia on mielenkiintoinen, sillä onhan lukuisat hallitsijat pitäneet sitä hallintokaupunki- naan.

Stuttgart on Baden-Württembergin osavaltion

pääkaupunki ja alueensa tärkein talous- ja kulttuurikeskus. Kesäisin Neckar joella tehdään myös veneretkiä. Nyt joki ja sen sulkuportit odottivat kulkijoita. Kaupunki vaikutti vielä hiljaiselta, vasta talviunestaan heräilevältä. Aika-ajoin pilvien lomasta kurkistanut aurinko lämmitti kivasti ja terasseillekin kerääntyi väkeä.

Turisteja kaupungissa tuntui olevan kovin vähän tähän vuodenaikaan.

Näin helmikuussa julkisissa oli hyvin tilaa eikä tavaroita tarvinnut lukita kainaloon kaksin käsin.

Stuttgartissa matkailija ei tarvitse autoa, jos liikkuu vain ydinkeskustan nähtävyyksillä. Kaupungissa järjestetään myös jos jonkinlaisia ilmaisia ja maksullisia kaupunkikierroksia.

Syrjemmässä sijaitsevat käyntikohteet on helppo saavuttaa julkista liikennettä käyttäen.

Kaupungissa kulkevat sekä bussit, metrot että paikallisjunat.

Lippuja myydään asemien ja pysäkkien automaateista. Julkisten hinnat vaihtelevat sen mukaan, millä alueilla aikoo liikkua. Myös päivälipun hinta vaihtelee alueiden mukaan. Mukavana yllätyksenä oli ryhmälippu (max. 5 henkilöä), joka oli erittäin edullinen. Lippu leimataan metron tai paikallisjunan sisällä. Jos ei halua pomppia paikasta toiseen, hyvä valinta on istua Hop on Hop off bussin kyytiin ja kierrellä 18 € maksua vastaan kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.

Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi pahoin Liittoutuneiden pommituksissa.

Jälleenrakennustyöt muuttivat kaupungin katukuvaa merkittävästi, miksi tästä kaupungista ei juuri vanhaa rakennuskantaa löydä.

Joitakin vanhoja rakennuksia on jäänyt turmeltumatta tai ne on onnistuttu entisöimään, muuten kaupungin ilme on kovin nykyaikainen ja moderni. Joissain kohdin, jopa hieman kulahtanut.

Hyvänä esimerkkinä on kaupungintalo, joka edusti tätä sodanjälkeen rakennettua rakennuskantaa.

Pilvinen sää vielä korosti näiden rakennusten ilmeettömyyttä ja nuhruisuutta.

Kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Birkenkopfiin pääsee helposti kerran tunnissa kulkevalla bussilla 92. Birkenkopfin 511 metrinen kukkula on syntynyt Toisessa maailmansodassa Liittoutuneiden pommitusten jälkeen, kun kaupungin talojen rauniot kasattiin kukkulaksi. Kukkula on nykyisin suosittu ulkoilupaikka ja sieltä löytyy useita maastopyöräilyreittejä.

Onneksi sää myös kirkastui seuraavana päivänä ja mahdollisti maisemien ihailun laajalle levinneeseen Stuttgarttiin.

Kukkulalla on edelleen nähtävissä pommitettujen

rakennusten rauniopalasia. Lisäksi kukkulalla on risti ja muistolaatta, muuta siellä ei sitten olekkaan.

Stuttgart tunnetaan erityisesti autoteollisuudestaan, mutta myös monilla muiden alojen suuryrityksillä on pääkonttorinsa siellä. Stuttgartissa on kaksi hyvää automuseota. Mercedes-Benz ja Porche museo, jotka kilpailevat kävijöiden suosiosta.

Me valitsimme Mersu museon, jonka rakennuskin on ainutlaatuinen ja muistuttaa kolmea päällekkäistä apilanlehteä.

Museosta onkin tullut kaupungin suosituin museonähtävyys, sillä esitteleehän se

kiinnostavalla ja havainnollisella tavalla autoteollisuuden historiaa sekä liikkumisen vapautumista. Esillä on myös prinsessa Dianan viininpunainen Mercedes sekä Paavi Johannes Paavali II:n paavimobiili. Mainio paikka vierailla.

Museo sijaitsee Neckarparkin tapahtuma-, viihde- ja urheilukompleksissa. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-18 ja lipun hinta museoon on 12 €. Museoon pääsee helposti ottamalla päärautatieasemalta S1 kaupunkijunan kohti Kirchheimia ja jäämällä pois Neckarparkissa.

Kävelyä asemalta museolle kertyi noin 800 m. Junat kulkeva kaupungin ja Neckparkin väliä noin puolen tunnin välein.

Alueella on myös Mercedes-Benz jalkapallostadion ja Stuttgartin futisjoukkueen noin 10 harjoituskenttää.

Samalla suunnalla sijaitsee Grabkapelle Württembergin kukkulalla, jossa on kuningatar Katharinan hautakappeli. Itse hautakappeli ei ole kummoinen, mutta näkymät sieltä alas kaupunkiin ovat hienot. Kuningas Wilhelm I pystytti sen muistomerkiksi rakkaalle vaimolleen tämän ennenaikaisen kuoleman jälkeen vuonna 1819.

Sitä pidetään Stuttgartin romanttisimpana paikkana, osittain sen kauniin ympäristön vuoksi, mutta pääasiassa siksi, että Wilhelm I kirjoitutti kappelin sisäänkäynnin yläpuolelle

”Rakkaus ei kuole koskaan”

Neue Schloss linna sijaitsee Schlossplatz aukion reunalla. Linna on toiminut Württembergin kuninkaiden virallisena asuinpaikkana.

Kuten monesta muustakin Euroopan maiden palatseista ja linnoista, haluttiin tästäkin tehdä kilpailija Ranskan Versaillesille.

No takamatkalle jää tämäkin palatsi.

Nykyisin linnassa toimii osavaltion virastoja, eikä siellä voi vierailla.

Altes Schloss, eli vanha linna sijaitsee aivan Neue Schloss linnan vieressä, ja kuten sen nimikin kertoo, se oli alueen aikaisempi päälinnoitus ennen Neue Schloss linnan rakentamista. Vanha linna on yksi Stuttgartin vanhimmista rakennuksista.

Linnan erityisiä portaita pitkin saattoi aikoinaan ratsastaa suoraan ylös Ritarisaliin.

Nykyään portaat vievät linnan näyttelytiloihin, joissa toimii moderni museo ja kulttuurihistorial-linen museo.

Linnassa on sekä pysyviä, että vaihtuvia näyttelyitä ja lasten museo.

Stiftskirchen kaksi komeaa tornia kohoavat Stuttgartin Vanhankaupungin pienen jäännöksen yläpuolelle. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-16.

Itse kirkko ei nyt kovin kummoinen ollut, vaikka se kätkeekin sisäänsä useita Württembergin kreivien hautapaikkoja.

Uskonpuhdistus lienee tehneen aikoinaan komeasta kirkosta vaatimattoman protestanttikirkon.

Ludwigsburgin palatsi sijaitsee noin 12 kilometriä Stutgartista. Kesäkeleillä se olisi houkuttanut, mutta nyt emme sinne menneet monestakin syystä. Linnan yksi parhaista nähtävyyksistä olisi ollut massiivisen kokoiset barokkipuutarhat, jotka näin talviaikaan on laitettu talviteloille, miksi niissä ei olisi ollut juuri mitään katsottavaa. Lisäksi linnaan pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, jotka ovat olleet usein miten ajanhaaskausta. Kun vielä monet paikat loppu talvesta olivat kiinni linnassa, emme nähneet vaivaa tutustua rakennuksen barokin,- rokokoon, sekä -uusklassinentyylisuunnan yksityiskohtiin.

Stuttgartin kauppahalli ei nyt kovin kummoinen ollut, jos sitä vertaa monen muun paikan kauppahalleihin.

Kauppahalli on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.30-18. No tulipa tuollakin pyörähdettyä.

Ja kun Saksassa ollaan, niin unohtaa ei sovi olutta. Stuttgarter Volksfestin vuosittaiset olutjuhlat järjestetään Cannstatter Wasenilla ja ne ovat maailman toiseksi suurin olutfestivaali kilpailijan Münchenin Oktoberfestien jälkeen.

Calwer Strassella on paras ravintolakeskittymä. Monet ravintolat tarjoavat perinteistä saksalaisruokaa, johon en enään sorru. Aiemmalla matkallamme tilaamani ainakin kaksikiloinen sianniska hapankaalilla ja perunoilla kummittelee vieläkin verkkokalvoilla.  Niin tuhtia annosta ei yksi ihminen syö.

Stuttgartissa on tarjolla maailmanluokan taidetta useissa museoissa sekä tietenkin oopperaa ja konsertteja.

Ooppera, teatteri ja tärkeimmät taidemuseot löytyvät aivan keskustasta,

vain lyhyen kävelymatkan päästä toisistaan. Tällä reissulla skippasimme lähes kaikki, koska laajalle levittäytynyt kaupunki vaati joihinkin kauempana oleviin kohteisiin melkoisen liikkuma-ajan mikä söikin osan ajankäytöstämme.

Seuraavana aamuna menimme kuitenkin tutustumaan Stuttgartin luonnonhistoriallinen museoon eli SMNSään. Rosensteinin palatsissa sijaitseva museo oli mainio paikka vierailla. Jos menee vain tähän museoon kannattaa jäädä pois Rosteinbr asemalla, jonne menee U 14.

Puistoalueen toisessa päässä on Museum am Löwentor, jossa on esillä evoluution historiaa, elämän monimuotoisuutta ja sen suojelua. Esillä oli myös upeita fossiileja. Tämä oli aivan huippu mesta.

Jos haluaa mennä vain tähän museoon, niin sinne pääsee helpointen U 12 metrolla ja jäämällä pois Nord Bahnhofilla.

Museot ovat avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-17 ja viikonloppuisin klo 10-18.

Yhdistelmälippu kumpaakin museoon maksoi 7 €. Runsaan museotarjonnan seasta esiin nousi Schweinemuseum eli Sikamuseo. Tässä epätavallisessa museossa on yli 50 000 sikaa eri puolilta maailmaa. Tämäkin museo sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, miksi siitä luovuttiin. Sen verran asiaa kuitenkin tutkailin, että sinne olisi päässyt näppärästi U 9 metrolla tai bussilla 56.

Killesbergturmin kartion muotoinen köysistä rakennettu torni on melkoisen erikoinen, mutta jos uskaltaa kiipeämään ylös on sieltä varmasti upeat näkymät ympäristöön.

Arkajalka jätti sen väliin, sillä sen yksityisesti sponsoroimat 348 porrasta heiluvat niihin asuttaessa.

Pelotti jo katsoessa muiden kiipeämistä.

Puisto, jossa torni sijaitsee on kesällä varmaankin kiva paikka oleilla.

Siellä on erilaisia aktiviteetteja koko perheelle, mutta näin talviaikaan kaikki paikat oli suljettu.

Perheiden ei kannata unohtaa Williamin isoa ja maineikasta eläintarhaa ja kasvitieteellistä puutarhaa. Eläintarha on mukana monessa eläintenkasvatus- ja suojeluohjelmassa. Siellä onkin yli 11 500 eläintä, jotka kuuluvat 1 200 eri lajiin. Paikka sijaitsee Eläintieteellisen museon lähellä.

Harmillisesti Sky Beach baari on kiinni talviaikaan, sillä sieltä olisi saanut hyvän kaupunkikuvan Stuttgartista.

Toinen hyvä vaihtoehto on ihailla maisemia 216 metrisen TV-tornin Fernsehturm Stuttgart näköalatasanteelta.

Näköalatasanne on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-21 ja hissikyyti sinne maksaa 10,50 €/aikuinen.

Stuttgartin ykkös maamerkistä voi ladata mukaansa äänioppaan, joka kertoo faktoja kuuluisasta tornista.

Parhaiten paikalle pääsee hyppäämällä U7 metroon ja jäämällä pois Ruhbankin asemalla

Kun kerran olimme ostaneet päivälipun, niin kierreltävähän se oli koko rahan edestä. Siispä suuntasimme vielä Standseilbahn Stuttgart funikulaarille, joka kulkee Südheimer Platzin U-Bahn-asemalta Stuttgartin Degerlochin hautausmaalle.

Lähes 100-vuotias funikulaari on osa julkista liikenneverkkoa ja se on suojeltu kulttuuriperintö- kohteeksi.

Tummasta teakpuusta valmistetut vaunut eivät nyt juurikaan eronneet muiden maiden vastaavista.

Stuttgart ei kaikkineen ollut mikään erikoinen kaupunki. Asiaan toki saattoi vaikuttaa osittain pilvinen sää ja vuodenaika. Kaupunki varmankin näyttää parhaat puolensa kesän vihreydessä ja kukkaloistossa. Mielikuva aurinkoisesta kaupungistakaan ei sijoita sitä listalle, jonne välttämättä matkustamme uudestaan.

Yleinen

Osa 1: Bryssel ja Luxemburg

Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München

Olimme olleet koko porukalla verestelemässä muistoja ja kokemuksia aurinkolomasta. Olipa ihanaa olla viikko Egyptin auringossa yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa. Ihania hetkiä, mutta meidän oli aika kuitenkin palata raidereissaajaksi.

Matka suuntautui Rigan kautta Brysseliin ja siitä viikon kierroksen päätteeksi Müncheniin, josta lensimme kotiin Rigan kautta.

Air Balticin lentoja olemme aiemminkin käyttäneet ja ne toimivat hyvin moniin Keski-Euroopan kohteisiin.

Nopea tunnin syöttölento Helsingistä Rigaan, vauhdikas vaihto seuraavalle lennolle ja siitä sitten sujuvasti kohteeseen.

Tarkoituksenamme oli nyt

palata uudelleen muutamaan jo aiemmilla kerroilla käytyihin kohteisiin sekä kiertää pari kohdetta, jotka aina aiemmin on tiputettu pois matkareitiltä syystä tai toisesta. Ei muuta, kuin laukut kantoon ja menoksi.

Olimme taas hankkineet matkalle Huawein kannettavan taskuwifin, joka jälleen kerran osoittautui hyväksi ratkaisuksi seikkaillessa karttojen ja muun nopeasti etsittävien tietojen kanssa. Eipä netti tökkinyt tälläkään kertaa.

Bryssel

Brysselissä olemmekin käyneet aiemmin, mutta nyt oli mahdollisuus kiepsahtaa kaupungissa uudelleen ja tutustua siihen hieman pintaa syvemmältä. Aiemman postauksen voit lukea täältä.

Nopeasti tuli huomattua, että kaunis ja siisti turistikeskusta ei ole yhtä kaunis ja siisti hieman kauempana.

Roskapussit ja kaduilla notkuvat siirtolaiset eivät luo kiiltokuvaa kaupungista.

Turistialueilla on vuodenajasta riippumattaina ihmisiä, mutta myös näkyvästi poliiseja. Turvallinen ja leppoisa tunnelma kuitenkin muuttuu, kun siirtyy sivualueille. Mikään ei siis ole muuttunut sitten edellisen käynnin. Illalla hotelille kulkiessa, tuli tunne, että turhan myöhään ei kannata huudeilla huidella.

Saavuimme Zaventemin lentoasemalle, josta otimme junan Brysselin Midi asemalle.

Lentokentän juna-asema sijaitsee kätevästi lentokenttära-kennuksen alla.

Kaupunkiin menevä juna kulkee Nordin, keskusaseman ja Midin kautta. Junalla pääsee keskustaan alle 20 minuutissa. Lipun junaan voi ostaa automaateista tai lippukassalta. Yhdensuuntainen junamatka maksoi 9,30 €. Junia kulkee tiuhaan tahtiin lentokentän ja keskustan välillä, joten kauaa ei tarvinnut junaa odotella.

Bryssel Midin asemalta lähtevät junat Saksaan, Ranskaan, Alankomaihin, Luxembourgiin ja Isoon-Britanniaan, miksi siis suuntasimme sinne.

Brysselissä on lisäksi kaksi muuta isoa rautatieasemaan.

Bruxelles Central on Brysselin sisäisen liikenteen päärautatieasema, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Keskusasemalta lähtee junia ympäri Belgiaa ja joihinkin naapurimaiden kaupunkeihin. Kaikilta isoilta juna-asemilta pääsee kaupunkiin kätevästi metrolla tai ratikalla.

Lähellä Midin asemaa on Musée de la Porte de Hal.

Rakennus kuului aikoinaan kaupunkia ympäröivään muuriin, josta se on ainoa jäljellä oleva osa.

Tämä yli 600 vuotta vanha monumentti

on kaupungin keskiaikaisen menneisyyden merkittävin todistaja. Kunnostustöiden jälkeen se on toiminut museona. Paikka on avoinna maanantaista torstaihin klo 9.30-17 ja viikonloppuna se aukeaa puolituntia myöhemmin. Lipun hinta museoon on 10 €.

Aamu oli valjennut Brysselissä pilvisenä, mutta mitäs siitä.

Maa oli paljas ja lämpötilakin kipusi +12 tienoille.

Ero lumitykin puuteroimaan Etelä-Suomeen oli melkoinen, joten ei kun töppöstä toisen eteen.

Toki aurinkoinen ilma olisi maalannut kaupungista varmasti kauniimman, mutta kevättä enteilevät plusasteet ja nupuilleen nousseet narsissit riittivät tällä kertaa oikein hyvin.

Le Palais de Justice  eli Oikeuspalatsi on yksi suurimmista ja vaikuttavimmista rakennuksista koko Euroopassa.  

Nyt se tosin oli korjaustöiden alla ja osittain pussitettuna.

Sen 100 metriä korkea avoin aula on hätkähdyttävä ja käymisen arvoinen.

Paikkaan on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna vierailijoille maanantaista perjantaihin klo 8 – 17. Sisäänpääsemiseksi joutuu kirjautumaan ja näyttämään henkilötodistuksen.

Bryssel on suklaakonvehtien kaupunki, sillä keksittiinhän suklaakonvehdit juuri Brysselissä. Kaupungissa on useita herkullisia suklaapuoteja, eikä ohittaa kannata Choco-Storyn suklaamuseota, joka on avoinna kaikkina päivinä 10-17. Lippu maksaa 13 €. Bryssel on tunnettu myös oluesta, pienestä pissaavasta pojasta sekä tietysti vohveleista. Lisäksi se on EU:n päätöksenteon- ja hallinnon keskus.

Maistettavahan se oli nuo kuuluisat vohvelit.

Ihania vohveliautoja löytyy sieltä sun täältä.

Jono niihin oli joka paikassa taattu.

Maku sen sijaa hmm, no joo…

Voin melkein lyödä vetoa, että jokainen

turisti ostaa vierailunsa aika vohvelin.  Vanhan kaupungin alueen vohveleiden lisukkeet saavatkin vohvelit näyttämään vastustamattomilta.

Bryssel on melko pieni ja sen nähtävyyksillä on helppo liikkua jalkaisin. Myös metrosta, junista, busseista ja raitiovaunuista koostuva julkinen liikenne toimii hyvin. Lippuja julkisiin voi ostaa muun muassa metroasemilta, kioskeista sekä suoraan busseista ja raitiovaunuista. Yksittäislippu, joka on voimassa tunnin maksaa 2,10- 2,60 € riippuen siitä ostatko sen lippuautomaatista vai lippuluukulta. 24 h päivälippu maksaa 7,50 €. Lippu pitää muistaa leimata ennen liikennevälineeseen astumista.

Brysselissä on myös mahdollisuus osallistua erilaisille maksullisille ja maksuttomille kaupungin järjestämille turistikierroksille.

Ne kannattaakin tarkistaa kaupungin turismisivuilta.

Unohtaa ei kannata Free tourin ja Guruwalkin erilaisia ja eri teemaisia ilmaisia kaupunkikierroksia. Vanhaan kaupunkiin ja Grand Placen alueelle ei pääse autoilla, joten Brysselissä Hop on ja Hopp off kiertoajelu ei anna paljoakaan lisäarvoa.

Brysselin monet nähtävyydet eivät sisälly Brussels Cardiin, miksi kannattaakin tarkkaa katsoa onko kaupunkikortista hyötyä. Yhden päivän kortin hinta on 29 € ja jos haluaa sisällyttää siihen joukkoliikennelipun, niin joutuu pulittamaan hieman lisää.

Kaunein paikka Brysselissä on ehdottomasti Grand Place aukio, joka liitettiin UNESCOn maailmanperin-töluetteloon 2010.

Samalla se nimettiin Euroopan kauneimmaksi aukioksi, eikä syyttä.

Monet pitävätkin sitä koko maailman kauneimpana aukiona.

Kaupungintalo on itseoikeutetusti yksi aukion komeimpia rakennuksia. Harmillisesti sen sisäosiin pääsee tutustumaan vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin voi osallistua 6 € maksavaan opastettuun kierrokseen. Tällä reissulla jäi tämä visiitti tekemättä, sillä matkapäivämme sattui harmillisesti alkuviikkoon.

Grand Placen aukio on myös iltavalaistuksessa kerrassaan upea.

Aukiolla on paljon ihmisiä niin päivällä kuin illallakin.

Iltaisin se on erityisesti paikallisten nuorten suosima kokoontumispaikka

Toinen merkittävä rakennus aukiolla on Maison du Roi eli leipätalo, jossa sijaitsee nykyään kaupungin museo. Kaupungin museo kuten monet muutkin museot ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Niinpä käymättä ja näkemättä jäi myös siellä oleva alkuperäinen Mannekin Pis patsas, sekä hänen kuuluisa ”vaatevarastonsa”.

Mannekin Pis pissaava poika veistos puetaan aika-ajoin erilaisiin vaatteisiin.

Pikkuruinen 60 senttimetriä korkea pissaava poika – Mannekin Pis patsas oli paikallaan.

Kuvattavahan tuo mainettaan pienempi patsas oli uudestaan.

Yhden tarinan mukaan pieni poika olisi patsaan tavoin sammuttanut sytytyslangan vihollisen pommista ja pelastanut kaupungin tulipalolta.

Toisen tarinan mukaan rikas brysseliläinen porvari pystytti patsaan muistoksi kadonneen pojan löytymisestä.

Löytöhetkellä pojan kerrotaan pissineen patsaan tavoin.

Pissaava poika on kaupungin tavaramerkki ja sen hyödyntämisessä ei

mielikuvitusta ole säästelty. On matkamuistoa, suklaaversioita, makeisia, kuvallisia paitoja ja ties mitä. Tasa-arvon nimissä kaupunki on saanut myös tyttöpuolisen kyykkypissalla olevan Jeanneke Pis patsaan, joka oli aivan karmea.

Aukion monet rakennukset olivat alun perin kiltataloja, mutta nykyisin niissä on kauppoja ja kahviloita. Belgian Brewers olutmuseo sijaitsee yhdessä kiltatalossa. Museo on avoinna ainoastaan keskiviikosta lauantaihin.

Toinen olutmuseo Gueuzen sentään oli avoinna myös maanantaisin, mutta kiinni keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Paikkaan voi tutustua klo 10-16 ja sisäänpääsyn 8 € hintaan kuuluu oluen maistelua.

Oopperatalo olisi myös ollut mainio paikka vierailla, mutta kuten monet muutkin paikat, niin kiinni oli sekin maanantaina.

Bryssel on myös maailman johtavia jugendkaupunkeja, jonka upeat Victor Hortan suunnittelemat jugendtalot on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Kuuluisalla arkkitehdillä on oma museonsa, mutta kun oli maanantai, niin kiinni oli tuokin.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Atomium on Brysselin on 165 miljardikertainen suurennos raudan kiderakenteesta. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Rakennelma oli oikeastaan aika makea. Teos rakennettiin väliaikaiseksi koristeeksi Brysselin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten.

Se kuitenkin ihastutti kansalaisia niin paljon, että jättimäinen häkkyrä päätettiin jättää paikoilleen.

Se siis pääsee maailmannäytte- lyiden kertakoristeiden jatkoklubiin Bilbaon Puppyn ja Pariisin Eifelin kanssa.

Parhaiten Atomiumille pääsee käyttämällä 6-linjan metroa ja jäämällä pois Heizelin / Heyselin asemalla. Mielenkiintoisen kiderakenteen sisälle ja pallosta toiseen pääsee kulkemaan liukuportailla. Ylimmässä pallossa toimii ravintola, josta voi ihailla ympärillä avautuvia maisemia. Atomium on avoinna joka päivä klo 10-18 ja sisäänpääsy häkkyrään maksaa 16 €.

Mini Europe teemapuisto sijaitsee aivan Atomiumin vieressä. Paikka esittelee Euroopan nähtävyyksiä pienoiskoossa. Meiltä tämä pienoismaa jäi tällä kertaa käymättä. Kiva paikka olisi ollut vierailla lähistöllä olevan puiston Kaukoidän museossa, mutta paikka oli suljettu kunnostustöiden takia, eikä puistokaan oikein houkutellut talven riisutussa asussa.

Ikuistettava oli uudelleen myös Palais de Bruxelles.

Linna toimii tätä nykyä kuninkaan virkapaikkana ja juhlallisuuksien näyttämönä.

Kuninkaanlinnan joihinkin osiin voi tutustua kesäisin.

Saimmekin siis tyytyä ihailemaan paikkaa vain ulkopuolelta.

Kiinni olevien museoiden lista jatkuu, sillä suurin osa museoista on nimittäin suljettu Brysselissa maanantaisin. Junamuseo Train world sijaitsee lähellä Nordin asemaa, mutta meidän tuurilla sekin oli kiinni ja avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17. Harmi, sillä junalla liikkujina tuo museo olisi kiinnostanut. Kiinni oli myös Flipperi museo, joka olisi sekin ehdottomasti kuulunut käyntikohteisiin. Brysselin maanalaista elämää esittelevä viemärimuseo – Sewer museum kuului myös kiinniolevien museoiden joukkoon. Rupeaapa näyttämään siltä, että vierailu Brysseliin on uudestaan edessä ihan vaan näiden muutamien väliin jääneiden museoiden takia.

Ainahan se on, tai melkein aina yksi kirkkovierailu tehtävä.

Cathédrale des Saints Michel et Gudulen kirkko on Brysselin hienoin kirkko.

Se on avoinna päivittäin klo 8-18.

Kirkko on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Basilique de Sacré Coeur basilikatyyliin rakennettu kirkko on maailman viidenneksi suurin. Kirkon näköalatasanteelta on upeat näkymät Brysseliin. Näköalatasanne on avoinna ympäri vuoden ja sinne pääsee myös hissillä. Talviaikaan kirkko on avoinna klo 8-17 ja näköalatasanne klo 10-16. Hissikyyti näköalatasanteelle maksaa 8 €/ henkilö.

Belgia on sarjakuvien suurvalta, vaikka sitä ei heti siksi mieltäisikään.

Tunnetuin belgialainen sarjakuvasankari on tietysti Tintti, mutta Belgiasta ovat kotoisin myös mm. Lucky Luke, Smurffit, Marsupilami sekä Piko ja Fantasio.

Käymättä jäi myös sarjakuvamuseo joka sekin on kiinni maanantaisin.

Nyt tyytyminen oli sarjakuvahahmojen ihailemiseen rakennusten seinissä.

Hauska idea oli kiertää sarjakuva-aiheiselta seinämaalaukselta toiselle sarjakuvakartan avulla. Kartan saa ladattua netistä.

Parc du Cinquantenairessa puistossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Upea riemukaari ja alueen monet mainiot museot ovat käymisen arvoisia. Tämä ja pari seuraavaa kuvaa onkin otettu edelliseltä reissulta.

Belgian taide- ja historianmuseo jäi tällä kertaa katsomatta,

koska tuokin museo on avoinna tiistaita sunnuntaihin. Aiemmin olemmekin vierailleet Belgian kuninkaallisessa sotamuseossa ja sotatieteellisen historian museossa, joka ei kummoinen paikka ollut.

Autoworld automuseo sen sijaan oli mainio paikka ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä.

Museo onkin yksi parhaista automuseoista, joissa olemme käyneet ja kaiken lisäksi se on avoinna myös maanantaisin.

Galeries Royales Saint-Hubert on lasikatettu ostoskeskus Brysselissä. Upea mestariteos vihittiin käyttöön vuonna 1847. Se oli ensimmäinen lasitettu ostoskeskus Euroopassa ja se on edelleen yksi tyylikkäimmistä.

Ostoskeskus on jaettu kolmeen alueeseen Galerie de la Reine, Galerie du Roi ja Galerie des Princes, jotka kaikki ovat täynnä kalliiden brändien pikku putiikkeja ja kauniisti sisustettuja näyteikkunoita sekä hintavia kahviloita ja ravintoloita.

Luxembourg

Aikaisin seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Luxemburgiin. Junamatka kesti 3½ tuntia, joten meillä oli hyvin aikaa pelata yksi perinteinen Scrabble. Junalipun hinta oli 23,80 € yhdeltä henkilöltä.

Keskellä viikkoa, ei sesonkiaikaan aamun aikaisessa junassa ei ollut kovin suurta ryysistä.

Matka sujui mukavasti, ainoana miinuksena oli, että IC-junissa ei ole myyntikärryä. Onneksi olimme varautuneet omilla eväillä.

Saavuimme yhdentoista jälkeen perille ja asema ympäristöineen kuhisi väkeä.

Ensimmäisenä rastina oli käydä nappaamassa seuraavan päivän liput lippuautomaatista.

Etukäteen maksetut liput piti käydä tulostamassa koodia vastaan.

Jotenkin tuli sellainen tunne, että en halua seuraavana aamuna aseman lippuautomaatin takia pienessä kiireessä harmaita hiuksia. Ranskalaisen junayhtiön automaatteja olikin vain yksi, joten siinä olisi todennäköisesti joutunut jonottamaan. Lisäksi olisiko aamulla klo 7 asemalta löytynyt lontoota puhuvaa. Onneksi tuo etiäinen tuli, sillä eihän tuo operaatio mennyt kuin Strömsössä.

Ensin piti löytää joku, joka osasi englanniksi neuvoa mistähän SNCFn lippuautomaatti voisi löytyä.

Sitten piti vielä taistella kieliversion kanssa, että sai selkoa, mitä piti tehdä.

Rasti tuli kuitenkin suoritettua, joten seuraavana aamuna saikin sitten ottaa iisisti.

Luxemburg tai oikeammin Luxemburgin suurherttuakunta on melko pieni maa ja jostain syystä se on onnistuttu tähän asti kiertämään. Jotenkin itselläni oli sellainen oletus, että maa ei ole kovin mielenkiintoinen. Olin kuvitellut Luxemburgin olevan alavaa ja laakeaa, mutta maisema oli kumpuilevaa ja Luxemburg Cityn kaupunkia reunusti komeat rotkot ja kaupungin läpi virtaava Alzette joki laaksoineen.

Maan tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburg cityssä.

Kaupungin vanha osa on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä syyttä.

Vanhat sillat, mukulakivikadut ja

kujat sekä upeat vanhat rakennukset luovat mainion ympäristön vaellella. Sen voi kuitenkin mainita, että Luxemburg on melko kallis maa. Päiväsaikaan keskustassa ja Vanhassa kaupungissa oli paljon tyylikkäitä lounastajia ja kaupunki antoikin hyvin rauhallisen ja siistin kuvan itsestään. Illan suussa koloistaan alkoi kuitenkin kömpimään mitä kirjavampaa sakkia, matkalla päivystämään juna-aseman nurkille.

Luxemburgin kaupunki on kompakti ja siellä liikkuukin parhaiten kävellen. Kaupungin alaosassa eli Grundissa on selvästi erilainen tunnelma kuin ylhäällä olevassa modernissa kaupungissa. Alzette joen rannalla olevalle alueelle pääsee helposti kävelemällä alamäkeen kaupungin keskustasta tai sitten voi mennä hissillä.

Luxemburgin julkinen liikenne on maksutonta.

Ratikat ja bussit kattavat hyvin koko kaupunkialueen.

Kaupunkia voi myös ihastella 22 € maksavan Hop on hop off bussin

kyydistä tai kesäaikaan pyörillä liikkuvasta kaupunkijunasta. Kaupungin turisti-infosta kannattaa hakea reittikartta, jota seuraamalla kiertää kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Reitin seuraamista helpottavat maahan sijoitetut metalliplakaatit.  Tarjolla on myös useita eri teemaisia maksullisia turistikierroksia ja sitten GuruWalk  ilmaisia kierroksia.

Place Guillaume, yksi kaupungin suurimmista aukioista on kävelyaluetta. Sitä pidetään myös kaupungin sosiaalisena keskuksena.

Aurinkoinen + 15 asteen lämpö oli herättänyt myös kaupunkilaiset, jotka valtasivat paikat ulkoterasseilta.

Aukion keskellä on Hollannin kuninkaan ja Luxemburgin suurherttuan Vilhelm II:n ratsastajapatsas, joka nyt kuitenkin nökötti orpona remonttitöiden keskellä.

Aukio on ollut kaupan ja toiminnan keskus kaupungissa keskiajalta lähtien ja siellä onkin siitä lähtien järjestetty säännöllisesti markkinoita, jotka ovat kuuluisia kasveistaan, kukistaan sekä erinomaisista paikallisista ruoista.

Kesäisin aukiolla järjestetään konsertteja, ja siellä järjestetään usein messuja ja muita erikoistapahtumia. Aukiota reunustavat ravintolat ja kahvilat. Nyt koko tori oli kuitenkin yhtä suurta rakennustyömaata.

Aukion reunalla on kaupungintalo, jota vartio kuuluisat pronssiset Tremont leijonat.

Kaupungintalo on pääosin rakennettu puretun fransiskaaniluosta- rin kivistä.

Päivän Luxemburg Cardin hinta on 13 €.

Moneen kohteeseen onkin kortilla saatavissa alennusta. Toisaalta Luxemburgissa on paljon myös ihan vain katseltavaa ja ilmaista tekemistä ja kokemista tarjolla.

Constitution aukion yläpuolella kohoava Golden Lady eli Gëlle Fra muistomerkki on Luxemburgin kansan vapauden ja vastarinnan symboli ja yksi maan kuuluisimmista maamerkeistä.

Alun perin se pystytettiin ensimmäisessä maailmansodassa taistelijoiden

kunniaksi, mutta natsit purkivat sen ja myöhemmin uudelleen entisöinnin jälkeen sen tarkoitusta laajennettiin. Muistomerkki on nykyään kunnioittamassa maailmansodissa ja Koreassa taistelleita Luxemburgilaisia.

Notre-Damen katedraali on sekoitus myöhäisgoottilaista ja renessanssiarkki-tehtuuria, ja se on tunnettu lasimaalauksistaan ja veistoksesta alabasterikuorosta.

Kovin kummoiseksi ei tätä entistä jesuiittakirkkoa voi mainostaa,

vaikkakin yli 400 vuotta vanha kirkko on ainoa katedraali koko pikkuisessa maassa ja yksi historiallisimmista nähtävyyksistä Luxemburgissa. Merkittäväksi katedraalin tekee, että sen krypta on monien suurruhtinaiden ja suurherttuattarien perheen jäsenten lepopaikka.

Katedraali on avoinna muina päivinä klo 8-18 ja sunnuntaina se aukeaa tuntia myöhemmin ja on avoinna tunnin pidempään.

Jos kirkko itsessään ei tarjonnut wow elämystä, niin sen kauniisti tasatunnein soivat kellot tekivät vaikutuksen.

Grand-Ducal renesanssipalatsi on upea ulkoapäin parvekkeineen ja pienine torneineen.

Palatsiin pääsee tutustumaan vain heinä- ja elokuun aikana, jolloin Luxemburgin suurherttua perheineen on viettämässä lomaansa.

Paikka rakennettiin aluksi kaupungintaloksi, jona se ehtikin toimia parisataa vuotta ennen kuin siirtyi nykyiseen käyttöönsä suurherttuan ja kuninkaallisten kaupunkiasunnoksi.

Cornichen muurilla olevaa Chemin de la Corniche näköalatasannetta kutsutaan Euroopan kauneimmaksi parvekkeeksi.

Olen muutamilla upeilla näköalatasanteilla käynyt, eikä tämä kyllä kuulu kaikkein kauneimpien

joukkoon, vaikka näkymät sieltä alas jokilaaksoon onkin hienot. Kävelimme ohi linnoitustornien ja espanjalaisen tornin, joka oli vallan sympaattinen. Eräässä pienessä parvekkeessa luki; antakaa meidän olla keitä olemme. Viesti lienee aikoinaan tarkoitettu maata hamuaville valloittajille. Jatkoimme matkaa jokilaaksossa ihaillen Vanhan kaupungin taloja.

Pfaffenthal Panoramic Elevator on julkinen hissi, joka yhdistää kaupungin historiallisen keskustan Ville Hauten ja Pfaffenthalin tarjoten matkustajilleen panoraamanäky- mät Alzette joen laaksoon.

Toinen hissi kuljettaa matkustajat läheltä Grundin aluetta ylös keskustaan. Kävellessä kuuluisan sotainsinöörin Sébastien le Prestre de Vaubanin mukaan nimettyä linnoituksen päälle tehtyä kävelytietä, voi vain miettiä kaupungin myrskyisää menneisyyttä.

Vaubanin linnoitukseen myöhemmin liitetty Thüngenin linnoitus tunnetaan myös nimellä Kolme tammenterhoa.

Nimen se on saanut sen kolmea tornia koristavien kolmen tammenterhokoris- teen vuoksi.

Linnoitus on peräisin 1730-luvulta. Nykyisin rakennuksessa toimii museo, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy.

Samalla alueella on Grand Duke Jeanin modernin taiteen museo MUDAM, joka nyt sitten sattui olemaan kiinni tiistaisin, eli käymättä jäi.

Museo on omistettu Luxemburgin suurherttua Jeanille.

Puistomaiselle alueelle pääsee parhaiten T1 ratikalla.

Samalla suunnalla sijaitsevat upea Philharmonie Luxembourg konserttisalia ja EU-parlamentin hallintorakennuk- sia.

Alue näytti olevan myös ulkoilijoiden suosiossa.

Bockin kallioon tehtyjen puolustusrakennelmien ansiosta Luxemburg sai aikanaan lisänimen pohjoisen Gibraltar. Casemates du Bock tunnelit ja linnoitusten sarja auttoi Luxemburgia puolustamaan vuosisatoja kestäneiden hyökkäysten aikana. Käytävät sisälsivät paitsi tykistöpaikkoja ja sotilaiden kasarmeja, myös työpajoja sekä leipomoita. Ne toimivat pommisuojana kaupunkilaisille toisen maailmansodan aikana.

Tämä kaupungin päänähtävyys kuuluu myös UNESCOn maailmanperintölistalle. Linnoitustunneleiden päällä ollut linnoituskompleksi purettiin suurelta osin vuonna 1867, mutta sen alla oleva 17 km pitkä, hyvin säilynyt tunneliverkosto jätettiin.

Tunneleita on eri tasoissa.

Jotkut käytävät ovat melko kapeita ja epätasaisia.

Lisäksi luolissa on runsaasti portaita.

Tunnelit on suljettu toistaiseksi turvallisuussyistä, joten niitäkin oli ihailtava vain ulkopuolelta.

Suuri Grundin portti on vuodelta 1632. Se sijaitsee keskeisen historiallisen alueen edessä.

Grundin esikaupunkialueella on myös Neimënsterin kirkko sekä vanha luostari, joka toimii nykyään suosittuna kulttuuri- ja konferenssikeskuk-sena.

Alhaalla laaksossa sai ihailla tyyntä Alzette joen pintaa, jonne talot heijastuivat kauniissa auringon paisteessa.

Myös Luxemburgin luonnontieteellinen museo ja muutamia Michelin tähti ravintoloita sijaitsi Grundin alueella.

Kansallinen historian ja taiteen museo MNHA – Nationalmusée fir Geschicht a Konscht sijaitsee kaupungin historiallisella alueella kauniiden vanhojen rakennusten seassa.

Paikka on käymisen arvioinen ja siellä on paljon katsottavaa aina

taidekokoelmista, kolikoihin, aseisiin ja maan historiaa käsitteleviin asiakirjoihin. Am Tunnel on myös taiteen ystäville vierailun arvoinen paikka. Nimensä mukaisesti vanhassa tunnelissa sijaitseva nykytaiteen galleria ja sen ensiluokkainen kuvataidekokoelma tarjoavat hyvän vaihtoehdon kaupungin suuremmille ja kiireisemmille museoille. Paikka on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-17.30 ja sunnuntaisin klo 14-18. Ja mikä aivan mahtavaa paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

No tulihan käytyä tässäkin minimaassa. Niin suurta vaikutusta paikka ei tehnyt, että sinne välttämättä matkustaisin toiste. Tippuu siis jatkosta.

Yleinen

Junailua Etelä-Englannissa osa 2: Pohjois-Devon

Lontoo- Canterbury – Brighton ja Hove – Barnstable – Braunton – Exeter – Lontoo

Pohjois-Devon

Ihana jälleennäkeminen ja mahtavat maisemat ottivat meidät vastaan Pohjois-Devoniin.

Tiveron Parkwayn juna-asemalta ajoimme reilu puoli tuntia Barnstableen.

Barnstable sijaitsee Taw joen varrella.

Kaupungilla on vaikuttava historia.

Sillä oli aikoinaan lupa viedä villaa satamansa kautta, mutta joen liettyessä ja villan viennin ehdyttyä kehittyi kaupunkiin laivanrakennusta, valimo- ja sahatavarattuotantoa.

Kaupungin läheisyydessä on useita upeita rantoja.

Barnstaplen lähellä on Exmoorin kansallispuisto, joka upeine maisemineen ja erinomaisine patikointimahdol- lisuuksineen houkuttelee varsinkin kesäaikaan turisteja.

Kaupungissa on edelleen perinteinen Pannier Market, joka on avoinna tiistaista lauantaihin.

Harmillisesti paikka oli suljettu, kun vierailimme kaupungissa.

Eri päivinä on eri teemaisia markkinoita. On maalaismarkkinaa, antiikkia jne…

Kauppakatu on osittain jalankulkukeskus, jossa on monia hienoja rakennuksia sekä houkuttelevia kapeita katuja ja kujia.

Kaupungin vanhin säilynyt osa on kumpualue, jossa on edelleen nähtävissä alkuperäisen normannilaisen linnan muurin jäänteet.

Kaupungissa on myös koristeellinen Queen Anne’s Walk ja 1200-luvulta peräisin oleva Long Bridge.

Aamusta suuntasimme Valley of the Rocksille, josta oli upeat näkymät merelle ja Waelsiin.

Seurana oli alueen vuohia, jotka vakuuttavasti kiipeilevät pitkin jyrkkiä rinteitä.

Paikka oli kerrassaan kaunis alkavassa syksyn väriloistossa.

Myös sää suosi meitä. Alueella olikin paljon patikoijia.

Pakko sanoa, että enemmän pelotti edetä kapeaa polkua, jossa ei ollut turvakaidetta, mutta jyrkkä pudotus alas rannalle, kuin olla hurjastelijan kyydissä Devonin kapeilla maalaisteillä, jossa juuri ja juuri kaksi autoa mahtui kulkemaan rinnan.

Hurjastelusta rangaistuksena kuskimme olikin joutunut kolmen tunnin pakolliseen nopeudenhallinta koulutukseen, jonka joutui sakkojen lisäksi itse maksamaan ja läpäisemään.

Lisäksi bonuksena ”sakoille” kertyi kolme miinuspistettä rekisteriin vuoden ajaksi. Jos vuoden aikana kerää kaksitoista miinuspistettä seuraa siitä muutoksia vakuutusehtoihin.  Malli voisi toimia meilläkin.

Matka jatkui ihanaan pikkukylään Lynmouthiin.

Paikka on yksi Devionin suosituista surffauspaikoista.

Nytkin merellä ja rannalla oli suuri joukko surffareita.

Alas rannalle menimme Lynton and Lynmouth Cliff Railwayllä, joka on 1890 avattu vesipainovoimakäyttöinen funikulaari.

Ylhäällä vaunu täytetään vedellä ja painavampi vesilastissa oleva alaspäin kulkeva vaunu vetää kevyemmän vaunun ylös.

Alhaalla vaunu taas tyhjennetään vedestä. Yhdensuuntaisen lipun hinta 3,30£ ja kyytiin pääsee aamusta klo 10 ja viimeiset kyydit vaihtelevat vuodenajan mukaan. Alas pääsee myös kävellen jyrkkiä polkuja pitkin sekä autolla. Alhaalta on kuitenkin turha etsiä parkkipaikkaa, sillä harvat parkkipaikat olivat surffareiden käytössä.

Pikkuinen Lynmouthin kylä kärsi pahoin 1952 tulvasta, joka tuhosi kylän lähes kokonaan.

Vieläkin pienessä jokiuomassa on nähtävissä rinteeltä tulvan mukanaan tuomia valtavia kiviä.

Muistona ja kunnioituksena tulvan uhreille kylässä on pieni museo, joka kertoo tuhoisasta tulvasta.

Nyttemmin kylä on korjattu ja se onkin varsin suosittu ja viehättävä vierailukohde.

Kylässä on lyhyt kävelykatu, jonka varrella on kaikenlaisia kauppoja. Rannan tuntumassa oli myös useita ruokapaikkoja.

Matka jatkui pikkuisia maalaisteitä Ilfracombeen.

Matkalla mieleen palasi paljon muistoja.

Kävimme tsekkaamassa tuttuja paikkoja, ostamassa mukaan paikan Roly´s Fudge Pantryn käsintehtyjä herkkuja sekä ikuistamassa Verity patsaan ja sataman.

Sataman kärjessä seisova Variety patsas oli muuten häkellyttävä ilmestys.

Valtavan kokoinen patsas hallitsee itseoikeutetusti satamaa.

Sen kaksi puolta kuvaavat hyvää ja pahaa.

Patsas kuvaa myös oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta sekä elämää ja kuolemaa.

Edestäpäin ei näe oikein kumpaakaan.

Patsasta täytyykin tarkastella sen kummaltakin sivulta erikseen.

Lisäksi kaupunki tarjoaa nähtäväksi kuuluisat Tunnels Beachin käsin veistetyt tunnelit, jotka johtavat ainutlaatuisille suojaisille rannoille ja vuoroveden viktoriaaniselle luonnonkivistä tehdylle vuorovesiuima-altaalle.

Kuvata täytyi myös sataman surkeina pohjastaan kiini makaavat veneet, jotka odottelivat vuoroveden nousua.

Englannin tällä rannikolla vuorovedenvaihtelun huomaa todella selvästi.

Paikasta tehdään myös delfiinisafareita, joiden hinta näkyi alkavan 37£ ylöspäin, riippuen retken pituudesta ja millaisella veneellä ja tarjoilulla retkensä haluaa varustaa.

Ei kun tienpäälle ja suuntana Croyden ja Sauntonin upeat hiekkarannat.

Croydeita pidetään Pohjois- Devonin surffauspääkaupunkina.

Lisäksi kaunis Croyden kylä on yksi Pohjois-Devonin tunnetuimmista merenrantakohteista.

Kauniissa pikku kylässä on lukuisia luontopolkuja ja kävelyreittejä sekä useita upeita pubeja, joista monissa on olkikatot.

Mainita täytyy, että Sauntonin rantaa käytettiin aikoinaan harjoittelupaikkana Normandian maihinnousulle.

Rantatörmällä oleva kaunis valkoinen talo on Saunton hotel, joka maalattiin vuosiksi vihreäksi, sillä toisen maailmasodan aikana saksalaiset käyttivät sitä maamerkkinä, mistä suuntia kohti Lontoota. Nykyisin pitkä ja upea ranta houkuttelee surffareita, uimareita ja rannalla liikkujia. Ranta eristetään muutaman kerran vuodessa, jolloin sitä käytetään kiitotienä valtaville sotilaskuljetuskoneille, jotka harjoittelevat rantalaskuja ja nousuja. Kuulostaa uskomattomalta, eikö vaan? Niin uskomattomalta se kuulosti, että pakko oli tarkistaa asia. Youtube olikin täynnä kuvamateriaalia noista harjoituksista. Sen tiesin, että suolan kovettama ranta luoteen aikaan on kova, eikä siihen jää jalanjälkiä, mutta, että se kestää tonneja paivat rahtikoneet, niin sitä en tiennyt.

Myöhään iltapäivästä olikin perinteisen Sunday Roastin vuoro. No saihan tuosta vatsan täyteen, ei muuta mainittavaa.

Seuraavana päivänä ajoimme Clovellyyn, joka on yksityisomistuksessa oleva satamakylä.

Asutus ja sitä ympäröivä maa kuuluvat Hamlynin perheelle, joka on johtanut kylää vuodesta 1738.

Metsäisiin merenkallioihin rakennetussa kylässä on jyrkkä mukulakivipääkatu, jota reunustaa perinteinen arkkitehtuuri. Alueella saa liikkua vain jalkaisin.

Jyrkkyyden vuoksi aaseja, nyttemmin enimmäkseen pieniä kelkkoja käytetään tavaroiden ja rahdin siirtämiseen kylän eri osiin.

Jokaisen talon portinpielessä tai oven sivulla olikin yksi tai useampi vedettävä kelkka.

Pyöreäksi hioutuneet kivet, voivatkin olla melkoisen liukkaita. Hyvät kengät kannattaakin valita jalkaan. Vierailijakeskuksen kautta kylään saapuvilta vierailijoilta vaaditaan 8,50 £ sisäänpääsymaksu, joka kattaa pysäköinnin, sisäänpääsyn kahteen museoon, Clovelly Courtin puutarhaan ja audiovisuaalisen historiaoppaan.

Kylä on täynnä upeita, hyvin hoidettuja taloja, miksi se onkin mainio turistikohde.

Kylässä järjestetään vuotuinen hummeri- ja rapufestivaali, joka kerää paikalle paljon väkeä.

Rapumertoja olikin nähtävissä kaikkialla.

Matkalla alas rannalle näimme lahdella delfiinejä, mikä kruunasi ihanan retken Clovellyn pikkukylään.

Alhaalta rannasta otimme Land Rover kyydin ylös turistikeskukselle.

Kyydin hinta oli 3,50 £ henkilöltä, mikä kannatti.

Tiukassa kulmassa kylään vievä tie ei houkutellut kiipeämään takaisin, sillä jo alas meno tuntui jaloissa.

Illalla kävimme syömässä vielä Fish & Shipsit.

Paikka oli sama, jossa olin joskus kauan sitten saanut ne aidot ja oikeat Fish and Sipsit sanomalehtikartioon käärittynä.

Sanomalehtikääreitä ei enää käytetä, mutta Brauntonin maalaiskylän ravintolaksi muuttuneessa paikassa syömämme Fish & Shipsit olivat aivan jotain muuta kuin pubien rasvassa uineet ja rapean, rasvaa tihkuvan pinnan saaneet vastaavat.

Olipa mukava päättää varsinainen maisemakierros ja ilta Brauntoniin.

Mainion yhteisen illanvieton jälkeen oli aika painaa kaikki ihanat ihmiset sekä kokemukset muistojen lokeroon.

Huomenna olisi Devonin kierroksemme viimeinen päivä.

 

Exeter

Aamusta suuntasimme Exeteriin. Matka autolla Barnstablesta Exeteriin kesti reilun tunnin.

Exerter on mainio yliopisto- ja katedraalikaupunki.

Exeteria pidetään Devonin epävirallisena pääkaupunkina.

Historiallinen kaupunki sijaitsee Exe joen rannalla.

Kaupungin nähtävyydet ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan.

Ilmaiset Exeter’s Red Coat Guided turistikierrokset eri teemoilla on mainio tapa tutustua moniin Exeterin historiallisiin rakennuksiin ja kuulla hyytäviä tarinoita yhdestä maan kummittelevimmista kaupungeista.

Kaupungin komea katedraali on täynnä 900 vuoden historiaa. Sen upeat holvikatot ovat vaikuttava näky. Katedraali on kuuluisa kahdesta normannitornistaan ​​ja 1400-luvun astronomisesta kellosta. Vierailumaksu katedraaliin on 7,50 £  ja siihen sisältyy audioguide tai opastettu kierros katedraalissa.

Jos mielii kiivetä Katedraalin katolle, joutuu osallistumaan 12,50 £ maksavalle erikoisopastuskierrokselle.

Myös muita erikoisopastuksia on tarjolla maksullisena tai sisäänpääsylippuun sisältyvänä, mutta niiden aikataulut ja sisällöt kannattaa katsoa netistä erikseen. Katedraalia pommitettiin Toisen maailman sodan aikana ja se sai suuria vaurioita. Paikat on kuitenkin restauroitu taidolla entiseen muotoonsa. Protestanttisten kirkkojen tapaan kirkko on varsin koruton ja pelkistetty. Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-17 ja sunnuntaina klo 11.30-16.

Katedraalin ympärillä olevaa aluetta kutsutaan Cathedral Closeksi.

Onneksi monet sen rakennuksista selvisivät Toisen maailmansodan pommituksista kuten myös 2016 roihunneesta tulipalosta, joka uhkasi levitä Cathedral Closen alueelle.

Mol’s Coffee House on peräisin 1596-luvulta.

Paikkaan liitetään monia tarinoita, joista osa on osoittautunut todellakin vain tarinoiksi.

Rakennus on historiansa aikana toiminut herraväen kahvilana, apteekkina, kenkäkauppana, tullitalona galleriana ja jalokivi- sekä karttakauppana kuten myös postikorttien painopaikkana.

Nyt rakennus oli tyhjillään ja etsi uutta yrittäjää tiloihinsa .

Myös alueen muut komeat rakennukset City Bank, Tinleys Tea Shop, Wippells and St Martins Church  tekevät aukiosta viihtyisän.

Royal Albert Memorial Museo on muistomerkki kuningatar Victorian miehelle Prinssi Albertille.

Museo sijaitsee upeassa viktoriaanisessa rakennuksessa.

Museota pidetään maailmanluokan museona ja taidegalleriana ja siksi se on kannattava paikka vierailla.

Näyttelyt paljastavat Devonin ja Exeterin rikkaan historian ja siirtomaa-aikaiset maailmanlaajuiset yhteydet. Museossa on merkittäviä ja monipuolisia kokoelmia eläintieteestä, antropologiasta, kuvataiteesta, paikallisista ja merentakaisesta arkeologiasta ja geologiasta. Paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-17 ja sinne on pääsääntöisesti ilmainen sisäänpääsy. Joistakin erityisnäyttelyistä ja tapahtumista voidaan veloittaa erikseen.

Exeterin historiallinen laiturialue Exeter Quayside sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.

Exeterin vanhasta satama-alueesta on kehittynyt suosittu virkistysalue, jossa järjestetään musiikkiesityksiä ja muita tapahtumia.

Vanhoja makasiineja on muutettu pikkukaupoiksi sekä ravintoloiksi ja pubeiksi, joiden pöydät ovat veden äärellä. Parkkeerasimme yhteen rannan paikoista ja päätimme pitää Cream Tea hetken.

Perin englantilainen iltapäiväteen herkku sujahti nopeasti suuhun.

Meidän pullaa muistuttava leivos halkaistaan ja väliin laitetaan hilloa ja paksua vispattua kermaa.

Kuka voisikaan olla pitämättä tuosta.

Rannan läheisyydessä on vanha kivisilta kappelirakennuksineen, joka on aikoinaan kuulunut osaksi kaupunkia ympäröivää muuria.

1200-luvun alussa valmistunut kivisilta on edelleen hyvässä kunnossa ja se onkin Britanian vanhin silta, jota pitkin voi edelleen kävellä.

Rannassa olevaan Custom House Visitor Centrissä pääsee tutustumaan laiturialueen monipuoliseen historiaan.

Alueella on mahdollista osallistua myös suosituille Red Coat Guided opastuskierroksille, jotka ovat ilmaisia.

Tarkoituksenamme oli ottaa kyyti paikallisbussilla takaisin yläkaupunkiin, mutta kuten monesti aiemminkin, bussi ei tunnu olevan meidän kulkuväline matkoilla. Bussi levisi alas rantaan ja tilalle tilattiin toinen bussi. Pieni viivästys ei haitannut, sillä lähellä oleva pubi sopi mainiosti odottelupaikaksi.

Guildhall eli Kiltatalolla on pitkä vaiheikas ja mielenkiintoinen historia.

Sitä pidetäänkin Englannin vanhimpana edelleen toiminnassa olevana kunnan hallintorakennuksena.

Rakennus on toiminut monien Exeterin historian merkittävien tapahtumien näyttämönä ja paikasta riittää tarinoita kerrottavaksi.

Rakennus on niin sisältä kuin ulkoakin täynnä upeita yksityiskohtia.

Talon alla on holvattu kellari Guyldhallin Pytt, jota käytettiin aikoinaan vankityrmänä.

Keskiajalta peräisin olevaa rakennusta käytetään edelleen kansalaistilaisuuksiin, kaupunginvaltuuston kokouksiin, virallisiin vastaanottoihin, pormestarin juhlatilaisuuksiin ja näyttelyihin.

Rakennukseen pääsee periaatteessa tutustumaan muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 10.30 – 13 ja 14 – 16, mutta koska se on aktiivisessa käytössä jatkuvasti on aikatauluissa paljon poikkeusaikoja.

Aukioloajat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

1300-luvulta peräisin oleva 50 metriä pitkä Parliament Street on yksi maailman kapeimmista kaduista.

Katu on sen verran kapea ja hämäävästi kahden talon välissä niin piilossa, että sitä joutui ihan etsimään.

Myös kadun kyltti on niin piilossa talojen välissä, että ihan heti se ei kyllä käy silmään.

Kapeimmalta kohdalta katu on vain 63,5 senttimetriä leveä.

Sen entinen nimi oli Small Lane, joka sittemmin nimettiin Parlamentti kaduksi.

Nimen muutoksesta on olemassa kaksi erilaista teoria, jotka kumpikin liittyy parlamentin valtaan.

Uskotaankin, että nimitys kadulle on tullut osana vitsiä.

Kapea katu tai kuja tuoksahtaa sen verran, että se selvästikin vetää rakon tyhjääjiä puoleensa.

Ahtaanpaikan kammon tai herkän nenän omaavien ei kannata lähteä oikomaan tätä katua pitkin.

Exeterin linna sijaitsee kaupungin korkeimman osan huipulla kaupungin muurien koilliskulmassa.

Linna tunnettiin aiemmin Rougemont Castlena.

Alkuperäisestä 1000-luvun linnasta on jäljellä vain normannilainen porttirakennus ja pala muuria.

Merkittäviä osia roomalaisten rakentamasta muurista on säilynyt kaupungissa aina tähän päivään saakka.

Linnan muurien sisäpuolelle rakennettiin 1600-luvulla oikeustalo, joka toimi tehtävässään vuosisatoja. Vasta 2000-luvulla paikka on avattu yleisölle. Keskiaika lienee linnan vaiheikkaassa historiassa sen loistoaikaa. Alkuperäisiä linnanosia on edelleen nähtävissä linnan puistoalueella. Nykyisin linna on yksityisomistuksessa ja siitä on tarkoitus kehittää elävän taiteen, musiikin, ruoan ja juoman keskus, joka on avoinna yleisölle seuraavan tuhannen vuoden ajan.

Exeterin yliopiston Streathamin kampuksella on Bill Douglas museo, jossa on esillä liikkuvaan kuvaan liittyvää materiaalia ja esineistöä.

Museo sijaitsee Old Library -rakennuksessa ja se on avoinna joka päivä klo 10-17.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy.

Harmillisesti, meillä ei ollut tällä kertaa mahdollista vierailla museossa.

Sen verran tein etukäteisselvittelyä, että kokoelmassa on suuri määrä optisia illuusioita esitteleviä esineitä, varjoteatteri välineistöä, julisteita ja elokuvan historiaan ja esihistoriaan liittyviä kirjoja, vedoksia, esineitä ja vaikka mitä liikkuvaan kuvaan liittyvää.

Tutustua kannattaa myös Exeterin maanalaisiin käytäviin, joissa oli keskiajalla rakennettuja lyijyputkia, jotka toivat puhdasta vettä kaupunkiin.

Tunneleihin järjestetään maksullisia kierroksia.

Opastetulla kierroksella pääsee kuulemaan tarinoita sodasta, piirityksistä ja rutosta sekä näkemään tummuneissa tunneleissa olevia vuosisatoja vanhoja muurarien jälkiä ja graffiteja. Vierailuun sisältyy kulttuuriperintökeskuksessa oleva näyttely, jossa on nähtävillä osia lyijyputkista sekä virtuaalisia esityksiä paikasta. Tämä oli paikka, joka olisi todella kiinnostanut, mutta kun joka arpa ei voi voittaa, niin meidän tuurilla paikka oli juurikin suljettu vierailupäivänämme, pahus! Paikka on avoinna torstaista lauantaihin klo 11-16 ja me olimme kaupungissa tiistaina…

Myös Exeter osoittautui varsin kivaksi kaupungiksi, jossa oli paljon katsottavaa.

Lunastimme etukäteen ostetut liput Exeter St David’sin juna-asemalta, ostimme mukaan hieman purtavaa sekä juotavaa ja nappasimme Lontooseen menevän junan.

Junamatka kesti hieman yli kaksi tuntia ja hintaa yhdensuuntaiselle matkalle kahdelta tuli 55 €.

Olen jo edellisilläkin matkoilla ihmetellyt, että Brittien pikajunissa ja pitkänmatkan junissa ei juurikaan ole ravintolavaunuja.

Onneksi junissa kiertää myyntikärry, useammankin kerran matkan aikana.

Ostimme yhdet Scrabble juomat ja laitoimme jo perinteiseksi käyneen matkapelin pystyyn.

Matka Lontooseen sujuikin varsin nopeasti Scrabblea pelaten.

Edessä olisi vielä yksi päivä Lontoossa ennen kotiinpaluuta.

Lontoota on kierrelty aika paljon aiemmilla matkoilla, joten päätimme tällä kertaa keksiä jotain uutta ja hieman erilaista tekemistä.

Lontoo

Saavuimme alkuillasta Lontooseen Paddingtonin asemalle. Olimme ottaneet hotellin Paddingtonin aseman läheltä sillä seuraavana päivänä siitä olisi näppärää siirtyä matkalaukkujen kanssa suoraan Heatrow expersillä lentoasemalle.

Meillä oli iltalento, joten päätimme lähteä Thames jokiristeilylle Westmisteristä Greenwichiin.

Aikaisemmin ei olekkaan tullut tehtyä jokiristeilyä, joten se tuntui hauskalta vaihtoehdolta katsella Lontoota.

Aiemmista Lontoon vierailuista voit lukea täältä ja täältä.

Emme ottaneet perinteistä jokiristeilyä vaan ostimme lipun jokibussiin, joka pysähteli matkalla ottamaan tai jättämään ihmisiä kyydistä.

8 £ maksavan lipun voi maksaa kätevästi pankkikortilla tai Oyester Cardilla tai sitten lunastaa sen automaatista.

Automaatista ostettuna lippu maksaa useita euroja enemmän, joten on hyvä käyttää pankkikorttia tai Oyesteria.

Greenwichiin kestävä 40 minuutin matka oli mainio tapa nähdä Thamesin rannoilla olevia paikkoja.

Parhaat paikat kuvien ottamiseen ja nähtävyyksien katseluun ovat jokibussien takakannella.

Rannan kummankin puolen on paljon katsottavaa.

Lähempänä keskustaa oli korkeita ja kiiltäviä sekä eri muotoisia pilvenpiirtäjiä ja toimistorakennuksia.

Matkan edetessä vastaan tuli vanhoja makasiineja, jokilaivoja ja mitä upeampia asuinrakennuksia. Aivan pikkurahalla ei taida saada Thamesin rannasta asuntoa. Joella oli myös melkoisesti liikennettä. Useat jokibussit tulivat ja menivät, samoin erilaiset jokiristeilijät.

Nousimme pois Greenwichissä ja kiertelimme hieman aluetta.

Paikka vaikutti oikein mukavalta.

Siellä olisi viihtynyt kauemminkin.

Alue tarjoaa jokaiselle kävijälle jotakin kiinnostavaa, historiallisista nähtävyyksistä ja maailmanluokan museoista kauniisiin puistoihin ja vilkkaisiin markkinoihin. Ei siis ihme, että moni muukin turisti suuntasi sinne.

Greenwich on tunnettu merenkulun historiastaan ja siitä, että se antoi nimensä Greenwichin meridiaanille 0° pituusasteelle.

Olihan tuo maaginen 0° pituusasteen merkki käytävä katsomassa ja kuvaamassa.

Mainio matka Britteihin päättyi sekin aikanaan.

Säät olivat jälleen kerran suosineet meitä.

Vain muutama pilvinen päivä, ei sadetta mutta aurinkoa ja kivan lämmintä ilmaa riitti.

Iltapäivästä hakemaan laukut hotelilta ja kohti Heatrowia ja siitä sitten lokakuun jo merkittävästi viilennyttä Helsinkiä.

Onneksi ennen kevään pidempää kiertomatkaa tulossa on viikko aurinkoa, lämpöä ja hyvää seuraa koko perheen kesken, sen lapsilauman kanssa, jonka kanssa talvia on aiemmin vietetty auringossa. Mukana on nyt  myös ihanat lastenlapset. Ehkäpä talveen mahtuu myös yksi lyhyempi kaupunkimatka pidennetyllä viikonlopulla. Niitä onkin kiva odotella.

Yleinen

Junailua Etelä-Englannissa osa 1: Canterbury ja Brighton

Lontoo- Canterbury – Brighton ja Hove – Barnstable – Braunton – Exeter – Lontoo

Jaahas taas matkalla Lontooseen. En nyt kovin montaa lausetta meinaa Lontoosta kirjoittaa, sillä sen rooli tällä matkalla oli lähinnä kauttakulkupaikka muihin kohteisiin.

Tällä kertaa matkakohde valikoitui ihan onnekkaasta uudelleen kohtaamisesta.

Internetin ansiosta neljäkymmentä vuotta sitten toisiinsa tutustuneet ja kesiä yhdessä viettäneet kaverukset löysivät pari vuotta sitten toisensa uudestaan. Aika ajoin kumpikin oli etsinyt toisiaan, mutta avioitumisten, hukattujen yhteystietojen ja muuttojen takia yhteys katkesi. Nyt parin kärsityn koronasulkuvuoden jälkeen oli aika ja mahdollisuus tavata ihan livenä. Ei kun laukku kantoon ja matkaan. Reissu kuitenkin levisi viikon mittaiseksi, sillä kävimme katsomassa paria aiemmilta reissuilta käymättä jäänyttä paikkaa.

Lensimme aamulla Heatrowiin, josta nappasimme Heatrow Expressin Padingtoniin.

Olin hankkinut tätä reissua varten Two Together Raicardin, joka Britanian todella nousseilla junahinnoilla oli hyvä hankinta. Säästöä nimittäin lipuissa tuli melkoisesti.

Sitten viime käynnin junalippujen roiman korotuksen lisäksi myös hotellien hinnat olivat nousseet. Syynä lienee yksinkertaisesti Brexit ja korona sekä nyt vielä lisänä tulehtunut maailmantilanne.

Two Togetreh railcardin saa hankittua netistä ja 30 £ kortti ladataan puhelimeen.

Kortti on voimassa vuoden, joten se saattaa tulla hyvinkin käyttöön vielä myöhemmin.

Kortilla saa alennusta myös Heatrow Expressiin ja kun ostaa liput etukäteen, niin ne on huomattavasti halvemmat kuin asemalta ostetut liput.

Vaikka Elisabeth Line lentokentältä kaupunkiin onkin avattu, houkutti nopea ja kätevä 15 minuutin Heatrow Experssin junamatka lentoasemalta kaupunkiin.

Paddingtonin asemalla teimme näppärän vaihdon metroon, jolla siirryimme Victorian asemalle, mistä sitten jatkoimmekin matkaa junalla eteenpäin.

Matkalle etukäteen ostetut junaliput piti lunastaa automaatista saatua koodia vastaan.

Onneksi automaatteja oli asemilla runsaasti ja homma hoitui sujuvasti.

Ostimme mukaan vielä kentältä paikallisen prepaidin verkkovierailuun, jolla saimme surffailla netissä rajattomasti. Vaikka junissa oli nettiyhteys ei kaikissa paikoissa ollut kunnon yhteyttä ja hotellienkin yhteydet hidasteli, joten oma kannettava taskuwifi toimi taas mainiosti. Nettikortti on kuukauden voimassa ja sen hinta oli 45 £.

                                                                                         

Canterbury

Olipa taas ihanaa sujahdella Lontoon metrossa ja kokea ihmisvilinä ja suurkaupungin syke. Metrossa tajusin, miten paljon olinkaan kaivannut Lontooseen. Vaikka tällä reissulla Lontoo olikin sivuosassa, niin pieni palanen Lontoota riitti. Padingtonista pääsee sujuvasti metrolla Victorian asemalle, jossa sitten lunastimme junaliput automaateista ja nappasimme junan Kentin kreivikuntaan kuuluvaan Canterburyyn.  Junalipun hinta oli alennuksineen meno-paluuna noin 46 € henkilöltä.

Junamatka Canterburyn yliopisto- kaupunkiin kesti alle 1½ h.

Canteburyssa on kaksi juna-asemaa Canterbury East ja West.

Canterburyyn pääsee sekä Lontoon Victorian ja Pancrasin juna-asemilta. Kaupunkiin on myös bussiyhteys.

Otimme menopaluu junat Canterbury Eastin asemalle Victoriasta, jotta seuraaviin juniin ei tarvinnut tehdä isoja siirtymiä, sillä nekin lähtivät Victorian asemalta. Asemalta ostimme mukaan myös pientä syötävää ja juotavaa koska lentomatkan aikana ei tullut juurikaan nautittua koneen ”loistavasta” tarjoilusta.

Canterburyn kaupunki tarjoaa vanhanajan englantilaista charmia, jota mukulakivi- kadut, upea katedraali ja tarunomaiset nähtävyydet sekä vanhat ja perinteiset pubit täydentävät.

Cantebury on kätevän päiväretkimatkan päässä Lontoosta, jossa ei aiemmin ole tultu käytyä, joten asia tuli nyt korjattua tällä matkalla.

Canterburyn katedraali on yksi Englannin tunnetuimpia kirkkoja.

Se onkin kaupungin ykkösnähtävyys sekä Unescon maailmanperin- tökohde.

Kirkko on yksi Englannin tärkeimpiä kirkkoja.

Canterburyn arkkipiispa johtaa Englannin anglikaanista kirkkoa ja on sen verran merkittävä henkilö, että vain hän voi suorittaa tulevan kuninkaan kruunauksen.

Komea katedraali on koristeltu 1100- ja 1200-luvun lasimaalauksin.

Katedraali oli keskiajalla tärkeä pyhiinvaelluspaikka, miksi aikalaisista ja heidän tarinoistaan 1300-luvulla kirjoitettua teosta Canterburyn tarinat, pidetään parhaiten säilyneenä keskiaikaisen maailman kuvauksena.

Katedraaliin onkin tallennettu kaikenlaista kristinuskoon ja Englannin historiaan liittyvää viimeisten 1400 vuoden ajalta.

Katedraalissa on useita merkittäviä nähtävyyksiä, kuten Edvard Musta prinssin ja Henrik IV:nen haudat.

Tärkein nähtävyys on kuitenkin kuningas Henrik II muskettisoturien murhaamaksi joutuneen arkkipiispa Thomas Becketin hauta.

Myöhemmin Arkkipiispa julistettiin pyhäksi, miksi kirkko pysyy edelleenkin pyhiinvaeltajien suosiossa.

Murhatun Arkkipiispan muistolaatan päällä palaa muistokynttilä.

Katedraali on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-17 ja sunnuntaina klo 12.30-17.

Sisäänpääsy- maksu on 14 £. Katedraalissa on mahdollista osallistua opastetuille kierroksille, joista peritään 5 £ lisämaksu. Katedraalissa on paljon nähtävää, museo ja luostarin kirkko sekä sen kaunis sisäpiha.

Katedraalin pihalla seisoo erikoinen hevospatsas, joka on muistomerkki yli 8 miljoonalle hevoselle, jotka kuolivat Ensimmäisen maailmansodan aikana.

Canterburyn kaupungin kaksi muuta tärkeää maamerkkiä St Augustinuksen luostari ja St Martinsin kirkko muodostavat yhdessä katedraalin kanssa maailmanperintökeskittymän.

Pyhän Martinin kirkko on Englannin vanhin toiminnassa oleva kirkkorakennus.

Se sijaitsee pienen kävelymatkan päässä katedraalista.

Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa, jossa voi löytää paikallisia kuuluisuuksia. Hautausmaan tärkeimmät kohteet pääsee kiertämään kävelypolkua pitkin. Kirkko on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-15.

Kentin kuningatar Bertha liitetään Pyhän Martinin kirkkoon, sillä kirkko rakennettiin hänelle, jotta hän voisi harrastaa kristinuskoaan pakanallisessa Englannissa.

Bertha oli Englannin ensimmäinen kristitty kuningatar, joka vaikutti pakanalliseen aviomieheensä kuningas Ethelberhtiin.

Yhdessä Paavin lähettämän, Roomasta kotoisin oleva munkin Pyhän Augustinuksen kanssa, pakanalliset anglosaksit lopulta käännytettiinkin kristinuskoon.

Bertha uskotaan haudatun hänelle rakkaan Pyhän Martinin kirkon portaiden alle.

St Augustinuksen luostari oli aikoinaan yksi tärkeimmistä luostareista keskiaikaisessa Englannissa ja sitä pidettiin myös yhtenä Euroopan mahtavimmista ja vaikutusvaltai- simmista luostareista.

Luostari toimi lähes tuhannen vuoden ajan oppimisen ja henkisyyden keskuksena.

Nyt luostarista ja sen kirkosta on jäljellä vain rauniot, jotka sijaitsevat aivan kaupungin muurien ulkopuolella. Paikka on avoinna päivittäin klo 10-17 ja sisäänpääsy alueelle ja siellä olevaan museoon maksaa 9 £.

Yksi kaupungin keskiaikaista nähtävyyksistä on Canterburyn linna tai oikeammin linnan rauniot, jonka Vilhelm Valloittaja aikanaan rakennutti paikalleen.

Linnalta alkaa kaupunkia kiertävä muuri, jonka viertä kiertää kävelytie.

Cantebury on aikoinaan ollut linnoituskau- punki, jonka muureista osa on edelleen paikoillaan.

Kaupunkiin johtaneista kahdeksasta portista osa on edelleen hyvässä kunnossa ja niissä voi vierailla.

Kaupungin keskusta jää muurien sisäpuolelle. Keskustassa selviää hyvin jalkaisin, eikä muita kulkuvälineitä tarvitse käyttää. Keskusta on  jalankulkijaystävällinen ja paikka vaikutti muutenkin mukavalta ja turvalliselta. Sähköpotkulautoja ei kaupungissa näkynyt. Jos kuitenkin haluaa liikkua kauemmas tutkimaan kaupungin ulkopuolisia alueita, niin punaiset kaksikerros bussit on hyvä valinta tai sitten voi vuokrata polkupyörän käyttöön.

Canterburyn vanhakaupunki on loistava vaeltelupaikka.

Upeita vanhoja hyvin säilyneitä rakennuksia, joiden 1300-luvulta peräisin olevat puuosat ovat edelleen nähtävissä.

Eri teemoilla olevista opastetuista kaupunkikierroksesta saakin paljon irti. Erityisen houkutteleva on iltaisin järjestettävä 12,50 £ maksava Canterbyry Chost kierros, joka täytyy varata etukäteen. Myös ilmaisia opastettuja kierroksia on tarjolla.

Hyvä vaihtoehto tutustua kaupunkiin on ottaa kyyti punt veneellä tai veneellä soutelu.

Sotuveneen kyytiin pääsee maaliskuusta lokakuuhun välisenä aikana.

Kyyti maksaa 8 £ henkilöltä ja soutajaopas kertoo matkalla mielenkiitoisia tarinoita ja yksityiskohtia joenvarren rakennuksista ja nähtävyyksistä. Soutuveneitä voi myös vuokrata ilman soutajaa.

Punt veneen kyydissä matkalle osui yllä, kuvassa oleva mielenkiintoinen kapistus The Ducking chair rangaistustuoli, jota käytettiin sopimattomien naisten rankaisemiseen. Sitä käytettiin myös noituuden toteamiseen. Tuoli ja siihen kiinni köytetty henkilö upotettiin veteen ja katsottiin miten käy. Vaikka testi saattoi päättyä huonosti epäillyn kohdalta, puhdisti hän ainakin maineensa.

Punt veneen kyytiin pääsee ympäri vuoden muina arkipäivinä paitsi perjantaina klo 10-17.

Perjantaista sunnuntaihin kyytiin pääsee klo 10-20 ja silloin on myös mahdollista varata paikka kummittelevaan yöristeilyyn. Punt veneen kyyti maksaa päiväaikaan 15 £ henkilöltä ja kummitteluristeily 20 £. Punttailu joella todella kannatti. Kun ilmakin vielä suosi meitä ja mukana oli mainiota tarinaa kertova kuski, niin sitä voi vain suositella!

Canterburyn museovalikoima on hyvä. Canterburyn roomalainen museo on rakennettu alkuperäisen varakkaan roomalaisen talon ympärille. Museossa on hienon 2000 vuotta vanha mosaiikkityö ja lisäksi museo sisältää merkittäviä roomalaisia löytöjä sekä interaktiivisen aikamatkan roomalaisaikaan. Paikka on avoinna päivittäin klo 10-17 ja sisäänpääsy sinne on 9,30 £ aikuiselta. Tänne emme menneet, sillä vasta pari kuukautta sitten kiersimme jonkun verran erilaisia roomalaisaikakaudelta olevia kohteita, joten ne olivat vielä hyvin palautettavissa verkkokalvoille.

Canterburyn keskusmuseo, kirjasto ja taidegalleria sijaitsevat kauniissa ja hyvin säilyneessä The Beaney House of Art and Knowledge Tudor talossa.

Paikkaan on vapaa sisäänpääsy, mutta aukioloajat vaihtelevat eri toimintojen sisällä ja ne kannattaakin tarkistaa paikan verkkosivuilta.

Buttermarket aukion tärkein nähtävyys on katedraalin pääportti.

Porttia koristavat Tudor dynastian vaakunat, mukaan lukien Katariina Aragonialaisen vaakuna. Katariina meni naimisiin prinssi Arthurin ja sitten tämän veljen Henrik VIII:n kanssa.

Lopuksi kuningatar Katariina tuli hylätyksi kuningas Henrikin keploteltua avioeron, koska ei saanut poikalasta. Kuningas avioitui Anna Boleyn kanssa, joka johti monimutkaiseen tapahtumaketjuun, aloittaen myöhemmin uskonpuhdistuksen ja anglikaanisen uskonnon harjoittamisen Englannissa.

Aukiota reunustaa upea rivistö vanhoja hyvin säilyneitä rakennuksia sekä The Old Buttermarket pubi.

Nykyinen Canterbury Heritage Museum sijaitsee entisessä Poor Priests sairaalassa.

Museossa on esillä anglosaksisia aarteita ja näyttelyitä, jotka liittyvät elokuvaan ja mediaan, leluihin ja harrastuksiin, yhteiskuntahistoriaan, arkeologiaan, ja elämiseen. Paikka on avoinna päivittäin klo 11-17 ja lippu sinne maksaa 8 £.

Toinen mielenkiintoinen museo olisi ollut Kentin vapaamuurariuden museo – Kent Museum of Freemasonry, joka kertoo vapaamuurari liikkeen historiasta. Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Se on avoinna klo 10-16. Aikapulan takia, jouduimme kuitenkin skippaamaan tämän.

Sir John Boys Housen tai Crooked Housen, kuten paikalliset sitä kutsuvat, vino olemus saa heti kiinnostumaan talosta.

Tässä vinossa talossa on upea kirjakauppa.

Kirjakauppa kerää rahaa Canterburyn ja Kentin kaduilla asuvien auttamiseksi.

Vinosta ulkomuodostaan huolimaatta talo pysyy pystyssä, sillä sen rakenne on tuettu metallikehikolla.

Kulmaan kallistuva etuovi on rakennettu vinnon, jotta se sopii oven karmiin.

Oven yläpuolella on katkelma Charles Dickens tunnetuimmasta kirjallisesta teoksesta ”David Copperfield”.

Kirjakauppa on avoinna torstaisin klo 10.30-15.30 ja muina päivinä klo 10-17.

Kaupungissa on paljon kahviloita ja ravintoloita, mutta ehdottomasti kannattaa poiketa Tiny Tim’s Tearomiin, joka on tyypillinen englantilainen teehuone, missä voi nauttia perinteisen iltapäiväteen.

Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.30-17 ja sunnuntaina klo 10.30-16. Hyvä vaihtoehto on vierailla myös The Goods Shedissä, jossa on ympärivuotiset maalaismarkkinat. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-18 ja sunnuntaisin klo 10-16. Paikassa on myös mainio ravintola, jossa voi nauttia alueella kasvatettuja herkkuja.

Westgate on upea 18 metriä korkea massiivinen keskiaikainen porttitalo kaksine torneineen.

1380 rakennettu vaikuttava rakennus ja siinä oleva museo esittelee kaupungin historiaa.

Porttitalo on historian aikana toiminut kerran vankilana ja poliisiasemana.

Se palveli myös tärkeänä osana ilmapuolustusta kummassakin maailmansodassa. Avoinna tämä rakennus sekä sen päällä oleva näköalapaikka on joka päivä paitsi lauantaina klo 12-15.45. Sisäänpääsy museoon ja portin päällä olevalle näköalapaikalle maksaa 4 £. Näköalapaikalta on upeat näkymät Canterburyn kaupunkiin, mutta sinne on kiivettävä toisessa tornissa olevia hyvin kapeita portaita pitkin.

Eastbridge Canterburyn kaupungin keskustassa on ollut vieraanvarais- uuden paikka vuodesta 1190.

Se koostuu kolmesta vierekkäisestä paikasta ja rakennuksesta, Eastbridgen sairaalasta, Greyfriars Chapelista ja Franciscan Gardensista. Eastbridge tai St. Thomas the Martyr sairaala perustettiin aikoinaan St Thomas Becketin haudalla vierailevia pyhiinvaeltajia varten.

Yli 800 vuoden ajan se on tarjonnut suojaa ja apua pyhiinvaeltajien lisäksi, sotilaille, paikallisille yhteisöille ja koululaisille. Viimeiset 400 vuotta se on tarjonnut ja tarjoaa edelleen pysyvän kodin useille vanhuksille. Eastbridge on edelleen osittainen almutalo, jonka historialliset rakennukset ovat avoinna yleisölle. Yhteislippu Eastbridgeen ja Franciscanin puutarhaan ja maksaa 8 £. Avoinna Eastbridgen sairaala ja puutarha sekä Greyfriarsin kappeli on päivittäin klo 10-16.30.

Canterbury oli kiva kaupunki vierailla. Seuraavana aamuna jatkoimme taas matkaa, suuntana Brighton. Koska poikittaista junaliikennettä ei ollut jouduimme palaamaan Lontooseen ja ottamaan sieltä toisen junan Brightoniin.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     

Brighton

Nopea junan vaihto Victorian asemalla ja seuraavaksi suuntana Brighton.

Junamatka Lontoosta Brightoniin kesti tunnin Gatwick experssillä, joka kulki Gatwickin lentoaseman kautta Brightoniin.

Myös National Express -bussit kulkevat lentokentän kautta. Nekin lähtevät Lontoon Victoria asemalta ja matka kestää pari tuntia. Nopeimmin Brightoniin pääseekin junalla.  Lippujen hinta junalla edestakaisin kahdelta maksoi 87 €.

Matkan varrella oli aikaa ihastella ja nauttia upeista maisemista sekä ohi sujahtavista pikku- kaupungeista.

Brightonin juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä keskustan nähtävyyksiä.

Kaupunki markkinoi itseään Englannin aurinkoisimpana kaupunkina. Paikallinen Hangon keksi siis 😊.

Englannin ykkösranta- kaupunki Brighton on ympäri vuoden mukava ja eläväinen opiskelija- kaupunki.

Kaupunki on tullut tunnetuksi myös vapaamielisenä ja urbaanina bilekaupunkina.

Brighton sijaitsee noin 90 kilometrin päässä Lontoosta aivan Englannin kanaalin rannalla.

Kaupungin värikkäät talot ja hyvät shoppailu- mahdollisuudet vetävät lähes kilometriä pitkän rannan lisäksi ihmisiä puoleensa.

Lontoolaiset lomailevatkin mielellään kesäviikon- loppuisin Brightonissa.

Tärkeimmät nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä keskustan tuntumassa ja rantakadun varrella, satama sijaitsee hieman kauempana. Vaikka matkat kaupungissa ovat kohtuulliset korkeuserot ovat kohtalaisen suuria, sillä osa kaupungista sijaitsee laaksossa. Liikuntarajoitteisten ja lastenrattaita työntävien on hyvä huomioida tämä.

1899 avattu 500 metriä pitkä Brighton Pier laituri on varsinainen turistimagneetti ja rannan keskipiste.

Reilusti yli vuosisadan ihmisiä ihastuttanut laituri on selvinnyt kahdesta maailmansodasta, jatkuvista myrskyjen raivosta ja miljoonista vuosittaisista vierailijoista.

Laituri on varsinainen tapahtuma- ja elämyskeidas, jossa on pieni huvipuisto, pikaruokapaikkoja, baareja ja aurinkotuoleja, joissa nauttia maisemasta. Paikka aukeaa klo 10 ja on avoinna iltaan saakka. Laiturille on vapaa sisäänpääsy, mutta monet laiturin toiminnoista ja huveista ovat maksullisia. Laiturin vieressä on lisäksi Artist Quarter, jossa on taiteilijoiden työpajoja.

Rannan suosituimmat paikat ovat kahden laiturin välissä.

Tällä rantaosuudella sijaitsee paljon erilaisia rantabaareja, kauppoja, kaikenlaisia palveluita ja välinevuok- raamoita sekä erilaisia kojuja.

Vaikka moni paikka olikin jo laitettu talviteloille, ei ollut vaikea kuvitella aluetta kesäisessä turistipaljoudessa. Nytkin rannalla kulki paljon ihmisiä ja erilaiset ryhmät olivatkin parkkeeranneet rannalle viettämään aikaa.

Kaupungin toinen laituri West Pier on ajansaatossa kokenut kovia.

Tulipalot ja myrskyn aiheuttamat suuret vauriot sulkivat laiturin lopullisesti 1970-luvulla.

Nyt sen ruostuva runko toimii muistona menneestä ja mainiona merilokkien päivystyspaikkana.

Rannalla on myös British Airways i360 näköalatorni.

Hissi nostaa UFOn muotoisen rakennelman 138 metrin korkeuteen joka päivä klo 10.30-21 välisenä aikana.

Paikalliset kutsuvat näköalatasan- netta lasiseksi donitsiksi. Näköalatasanteella on baari, josta voi ostaa juotavaa samalla kun ihailee ylhäältä aukeavia upeita näkymiä Brightoniin, Hoveen ja merelle. Hissikyyti kestää noin puolituntia nousuineen ja laskuineen. Kyydistä joutuu pulittamaan 17,50 £. Mistään pienestä näköalahissistä ei ole kyse, sillä kerrallaan siihen mahtuu 200 henkilöä. Hissi nousee korkeuksiin säällä kuin säällä.

Harmillisesti näköalatasanteen ikkunoiden pinta oli sellaisessa kulmassa ja sellaista materiaalia joka heijasti pahasti kaikkiin kuviin.

Näkymät olivat kuitenkin melkoiset, joten matka korkeuksiin kannatti tehdä.

Jos ei halua tutustua kaupunkiin korkeuksista tai jalan, niin aina takuuvarma Hop on Hop off bussi kiertää tärkeimmät nähtävyydet 17 £ hintaan.

Brightonissa on tarjolla myös useita erilaisia maksullisia ja ilmaisia opastettuja kierroksia.

Brightonin keskusta on kompaktin kokoinen, ja siellä on helppo liikkua kävellen. Jos kuitenkin haluaa liikkua kauemmaksi kaupungista, bussi on hyvä vaihtoehto. Kertalippu maksaa 1,70-2,80 £ riippuen alueesta, jonka sisällä matkustaa.

Open market on katettu sisätori, jossa on tarjolla kaikenlaista.

45 pysyvää myyntikojua ja useita pieniä vuokrattavia myyntipaikkoja myyvät ruokaa, leivonnaisia, krääsää, käsitöitä kierrätystavaraa ja vaikka ja mitä.

Viikonloppuisin torilla on myös erilaisia tapahtumia ja teemoja. Paikka on avoinna arkipäivisin klo 7-19 ja viikonloppuisin klo 10-17.

Brightonin lelu- ja pienoismalli museossa on esillä yli 10 000 esinettä.

Paikka sijaitsee kaupungin rautatieaseman alla ja on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-17 ja lauantaisin klo 11-17. Museossa on laajan valikoiman vanhoja, harvinaisia ja ainutlaatuisia leluja Britanniasta ja Euroopasta. Nähtävänä on yksi maan suurimmista rautateiden pienoismallikokoelmista. 7 £ sisäänpääsymaksu museoon kannattaa ehdottomasti maksaa. Mainio paikka vierailla!

The Lanes on kapeiden kujien muodostama shoppailupaikka Brightonissa.

Labyrintti- maisten kujien varrella kauniissa 1500-luvun rakennuksissa on ihania pieniä putiikkeja, design- ja korukauppoja, kahviloita sekä ravintoloita ja taidetiloja. Tässä käytävien sokkelossa vaeltaminen on erinomainen tapa viettää aikaa.

North Laine on toinen mielenkiintoinen vierailukohde.

Sieltä löytyy levykauppoja, vintage kauppoja, baareja ja trendikkäitä pikkuravin- toloita.

Alue muistuttaa hieman Lontoon Camden Towenia. Alueelta löytyy myös Brightonin näyttävimmät muraalit ja graffitit.

Vintage kauppojen aateli Snoopers Paradise on käymisen arvoinen paikka.

Kahdessa kerroksessa on mitä erilaisempia vintage aarteita.

Paikassa on myös tapana ottaa kuva vanhanajan mustavalkoisessa kuva-automaattikopissa. Me jätimme tämän huvin väliin ja tyydyimme ottamaan kuvia omalla kameralla.

Yksi Brightonin päänähtävyys on entinen kuninkaallinen asuinrakennus Royal Pavilion. Tätä kaupungin ikonisempaa rakennusta ei kannata missata. Se rakennettiin 1700- luvun lopun ja 1800- luvun alkupuolen välillä kuningas Yrjö VI kesäpalatsiksi.

Rakennus on suuri intialais- ja arabialais- tyylinen rakennus, joka on sisustettu itämaiseen tapaan.

Upea rakennus henkii Brittiläisen imperiumin mennyttä siirtomaa-aikaa ja se on avoinna klo 10-17.15.

Sisäänpääsymaksu rakennukseen on 17 £ ja lipun hintaan sisältyy audio-opas.

Rakennuksessa sijaitsee Brighton Museum and Art Gallery sekä Brighton Dome teatteri ja konserttisali, joka oli alun perin Kuninkaallisen paviljongin tallirakennus.

Paikassa järjestettiin 1974 Euroviisut, joista voiton nappasi Abba kappaleellaan Waterloo.

Lisäksi rakennuksessa on upea teehuone, jossa voi ruokailla tai nauttia iltapäiväteen. Paviljongin aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä ne vaihtelevat sesongin mukaan. Brighton Museum and Art Gallery on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17. Museo on ilmainen paikallisille, kun taas muualta tulevilta vierailijoilta veloitetaan 7,50 £.

Kauempana sijaitsevaan Brightonin satamaan pääsee kätevästi bussilla numero 7.

Englannin vanhimmasta satamasta löytyy venesataman lisäksi suuri määrä ravintoloita sekä kauppoja ja se onkin tietyllä tapaa Brightonin toinen keskusta.

Me nappasimme kuitenkin tällä kertaa taxin, joka kierrätti meitä kaupungin laitamailla, satamassa ja vei meidät sitten rannalle. Eloisa taxikuski, ehti matkalla manata berxitin, kuin myös silloisen hallinnon, jonka uunituore pääministeri joutuikin sittemmin eroamaan. Kylmää tuntui kyyti olevan myös brittiyhteiskunnassa maailman kiristyneessä ekonomisessa tilanteessa.

St. Bartholomewesin kirkko on varsin erikoisen näköinen, koska siinä ei ole sivulaivoja ja se on kapea ja korkea sekä jyrkkäkattoinen.

Kirkko muistuttaakin maitopurkkia.

Kirkkoa pidetään loistavana paikkana klassisen musiikin ja muiden konserttien järjestämiseen sen ainutlaatuisen akustiikkansa ansiosta.

Kirkko ei ollut sisältä kovinkaan kummoinen, mutta  erikoinen kuitenkin.

Brighton on mainio paikka vierailla myös lasten kanssa.

Rannan muiden huvitusten lisäksi kaupungissa on hyvä luonnontieteenmuseo, hauska ylösalaisin talo sekä Brighton Sea Life, joka muuten on maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva merenelämää valottava keskus.

Kaikki nuo hauskuudet ohitimme, ihaillen niitä vain ulkoapäin.

Reipastahtinen päivä päätettiin kalaravintolaan rannalla, jossa tarjolla oli maukasta ja tuoretta Brexit kiisteltyä kalaa.

Vilkas yliopistokaupunki heräsi todella eloon illasta. Meidän suunnatessa hotelille vastasuuntaan liikkeellä oli aitoja brittejä shortseineen ja minihameineen sekä kesätoppeineen. Hrrrr….Kostean viileässä lokakuun illassa, parkkiintunut, kylmää kestävä suomalainen veti takin vetoketjua tiukemmin kiinni.

Aamusta tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa takaisin Victorian asemalle, jonne meillä oli jo ostettuna paluulippu. Onneksi olimme asemalla ajoissa, sillä kaikki päivän suorat junavuorot Victorian asemalle oli peruttu ja matkasuunnitelmaan piti tehdä nopea muutos.  Hitaampi juna London Bridgeen ja siitä uusi metroreititys Paddingtonin asemalle.

Poistuttuamme junasta London Bridgen asemalla ja siirtyäksemme metroon kuittasimme itsemme ns. ”ulossisään” metroon Oyster Cardilla ja samalla tyhjeni sen saldo.

Tajusin nopeasti, että olisi pitänyt kuitata ulos junalipulla ja vasta sen jälkeen metroon Oyeterilla. Onneksi avulias metrohenkilökunta asemalla auttoi törppöä matkailijaa ja palautti Oyster Cardille saldon ja pääsimme taas jatkamaan matkaa metrolla. Nolo moka, ihan kun tuota en olisi tiennyt aiemmista matkoista.

Seuraavaksi olikin aika suunnata kohti kaunista Devonia. Otimme junan Paddingtonista Tiverton Parkwayn juna-asemalle. Junamatkan piti kestää hieman alle kaksi tuntia, mutta kas kummaa ratahäiriön takia lisäaikaa matkalle tulikin melkein tunti. Junalipun hinta yhteen suuntaan kahdelta oli 55 £. Tässä kohtaa perhosia rupesi leijailemaan vatsanpohjassa. Pian koittaisi jälleennäkeminen yli neljänkymmenen vuoden jälkeen.

Brightonista jäi kaikkineen käteen hyvät fibat, kuten Canteburystäkin. Nämä kaupungit ovat todellakin vierailun arvoisia, varsinkin kesäkeleillä.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 8: Napoli

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – AlberobelloCaserta – PompejiNapoli

Napoli

Hyppäsimme junaan Barissa ja matka Casertaan kesti 3 tuntia suurnopeusjunalla, jossa vaihdoimme Napoliin menevään junaan. Juna oli aivan täynnä.

Tällä matkalla emme tavoistamme poiketen pelanneet scrablea vaan menimme ravintolavaunuun juomaan viinit.

Ravintolavaunut ovat melkoisen huonoja tarjonnaltaan ja toiminnaltaan maailmalla.

VR saa kyllä tästä bojot, sillä niiden tarjonta, palvelu ja toiminnan järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus on kyllä parhaasta päästä.

Olen vieraillut myös Napolissa aiemmin ja kyllä tosiaan kaupunki on kymmenen vuoden aikana muuttunut ja siistiytynyt. Napolille rähjäinen hieman likainenkin ulkokuori tekee siitä kuitenkin omintakeisen. Napolista sanotaan, että sitä joko rakastaa tai vihaa.

Napolin miljoonakaupunki sijaitsee Italian länsirannikolla Tyrrhenanmerellä.

Tämä suurkaupunki on Italian kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Milanon jälkeen.

Napoliin on helppo tulla melkein mistä tahansa paikasta Italiasta. Erityisesti liikkuminen junalla Napoliin on helppoa ja nopeaa.

Vesuviuksen kainalossa sijaitseva Napoli on täynnä historiallisia rakennuksia, aukioita ja kirkkoja.

Yksi tärkeimmistä vierailukohteista Napolissa on kuitenkin Vesuvius tulivuori, joka sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Napolin kaupungista. Vuori tunnetaan parhaiten sen kuuluisasta purkautumisestaan vuonna 79 jKr, joka johti muinaisten Rooman kaupunkien Pompejin ja Herculaneumin tuhoutumiseen. Vesuviuksen alue on nykyään kansallispuistoa. Suosittu tapa käydä tulivuoren huipulla on ottaa bussi Vesuviukselle, ja kävellä parkkialueelta huipulle. Vesuviusta ihailimme tällä kertaa kauempaa. Olen aiemmalla reissullani käynyt Vesuviuksella, eikä se nyt niin kummoinen juttu ollut. Hyvällä säällä sieltä voi nähdä kauas, eikä maisemissa valittamista ollutkaan.

”Vedi Napoli, e poi muori!  –  Nähdä Napoli ja kuolla!” Totta, jos ei ole tarkkana liikenteessä, mikä on Napolissa kaoottista.

Skoottereita puikkelehtii arvaamattomasti autojen välistä ja takaa.

Kukaan ei kunnioita liikennevaloja, jotka näyttivät olevan pelkkiä koristeita.

Torvet soivat ja meno oli jokseenkin kaoottista. Tien yli kannattaa kipittää kiireellä, sillä ajoneuvot sujahtavat kantapäiden takaa välittömästi, jos ylipäätänsä antavat tietä. Paras ja ehkä nopein ja turvallisin keino liikkua paikasta toiseen onkin kävellä tai käyttää metroa. Autoa en kyllä Napolissa vuokraisi.

Hullun liikenteen ja räihnäisyyden lisäksi Napolilla on maine Camorran mafian hallitsemana kaupunkina. Mafiasta ei tarvitse olla huolissaan, mutta Napolin maineesta paikkana, jossa omaisuudestaan voi helpostikin päästä eroon pitää paikkansa edelleen. Tavaroista kannattaakin pitää erityisen hyvä huoli.

Espanjalaisten kortteleiden sydämessä, sijaitsee vilkas ruokatori, jossa on niin kasviksia kuin värikäs kalatorikin.

Torin viereisillä kujilla myydään myös muuta tavaraa.

Paikka on avoinna aikaisin aamusta aina klo 20 asti.

Mainio paikka ihailla napolilaista arkea.

Espanjalaiset korttelit oli aikoinaan pahamaineinen, mutta nyt se on pessyt kasvonsa ja on turistien suosima vaelluspaikka.

Kujilla onkin kiva kuljeskella ja seurata tavallisten napolilaisten touhuja.

Kuivumassa olevan pyykin tuoksu leijuu kapeilla kujilla.

Kujilla on myös paljon mainioita pieniä ruokapaikkoja ja baareja, joissa on hyvä hengähtää.

Hengähdyspaikat olivatkin tarpeeseen, sillä alue on mäkinen ja kuumassa ilmassa juoma ja huilitaukoja oli pidettävä aika ajoin.

Mitä kauemmas turistipaikoista menee, sitä heikommin saa palvelua englanniksi. Onneksi oli translator app mukana.

Diego Maradonan legendaarinen nimi elää Napolissa edelleen vahvana.

Maradona näkyy myös katutaiteessa.

Vaikka Napolin ikoni on poissa, hänen seitsemän vuoden Serie A:ssa pelattua tähtikautta ei ole unohdettu.

Super staralla on tietenkin nimeään kantava jalkapallostadion, jossa Napoli pelaa tärkeät ottelunsa, omakuvalla oleva kasvomaski, oma muraali talon seinässä ja muistoaukio Espanjalaisessa korttelissa, jossa myydään paitaa ja muita  fanituotteita. Miltä kuulostaisi opastettu Maradonan jälki Napolissa kaupunkikierros? – sellainenkin löytyy.

Suuren-pienen miehen kyynel löytyy Bar Nilon  sisällä olevasta alttarista.

Sekä alttarin paikka, muoto ja kyynelen säilytyspurkki on vaihtunut viime näkemästä.

Nyt Bar Nilon seinässä olevaan muistoalttarille oli ilmestynyt myös Maradonan hiustupsu ja muita Maradonasta kertovia esineitä ja kuvia. Joku tekee edelleen tiliä tällä Maradona kultilla. Tässä kohtaa oli hyvä pysähtyä neuvoa-antavalle.  Lähellä, jossain olisi se Michelinin tähden pizzeria, jossa edellisellä kerralla sain toisen Italiassa syömistäni parhaista pizzoista. Muuten en tähän italialaisen pizzan paremmuuskeskusteluun ota kantaa.

Napolissa on paljon katsottavaa ja Naples pass voi olla järkevä hankinta, sillä se sisältää myös lähialueiden kuten Pompejin ja Casretan sisäänpääsyn. Tosin kannattaa hieman vertailla hintoja ja sitä onko mukana opastus yms.

Museo Archeologico Nazionale di Napoli eli Napolin kansallinen arkeologinen museo sijaitsee hienossa, koristeellisessa rakennuksessa, joka aiemmin toimi sotilas- ja ratsuväen kasarmina.

Museo on ehkäpä yksi maailman parhaista arkeologisista museoista. Museossa on laaja kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia esineitä sekä todellisia aarteita, teoksia ja esineitä Pompeijista että Herculaneumista.

Kokoelmaan kuuluu valikoima marmoripatsaita, jotka kuvaavat kohtauksia antiikin mytologiasta, kauniita mosaiikkeja Pompejin raunioista sekä valtava kokoelma muinaisesta Egyptistä peräisin olevia esineitä, kuten muumioituneita jäännöksiä ja kuolinnaamioita.

Yksi upeimmista aarteista on Aleksanteri-mosaiikki, suuri mosaiikkityö, joka kuvaa Aleksanteri Suuren ja Persian Dareioksen välistä taistelua.

Tässä museossa saa ajan helposti vierähtämään.

Pompeijin eroottiset kuvat ja esineet on kerätty nähtäville museon niin sanottuun Salaiseen huoneeseen, joka avattiin yleisölle vasta vuonna 2000.

No käytävähän tuollakin oli.

Harva lienee valmistautunut aikamoiseen antiikinajan pornoon. Museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.30 ja lipun hinta on 15 €.

Ulkoapäin kummallisen näköisen kirkon Gesù Nuovon sisään kannattaa kurkistaa, sillä kirkon ylelliset sisätilat on ehdottomasti nähtävä. Kirkko on avoinna klo 9–12.30, 17–19.15.

Kaupungin kuuluisin kuja Via San Gregorio Armeno on omistettu seimi- ja miniatyyri matkamuistoille.

Nämä taidokkaat ja pikkutarkasti valmistetut hahmot ja esineet ovat varsinaisten kädentaitajien tekemiä.

Myytävänä on taidokkaita figuureja, valtavista seimirakennuksista aina isoihin kokonaisuuksiin. Valmistuksessa on käytetty puuta, keramiikkaa, terrakottaa, kipsistä ja muita materiaaleja.

Parhaiten Napoli tunnetaan pizzasta, jonka sanotaan olevan kotoisin juuri Napolista.

Kaupungin legendaarisin pizzeria on L’Antica Pizzeria Da Michele, eli juurikin se pizzapaikka, jota etsin.

Paikka ei sisätiloiltaan ole kummoinen, melkein kuin pikaruokaravintola kertakäyttöisineen ruokaliinoineen ja käteen napattavine atraimineen ja puollosta tai muovimukista juotavaan juomaan. Lautaset sentään olivat keramiikkaa.

Ilman varausta et pääse sisälle ruokailemaan.

Tässä pizzeriassa on tarjolla vain kahdenlaista pizzaa, Marinaraa ja Margaritaa.

Toinen kuuluisa pizzeria on Antica Pizzeria Port’Alba.

Yksi harvoista asioista, joista kaikki napolilaiset voivat olla samaa mieltä, on se, että parhaat pizzat löytyvät Via Tribunalilta.

Jos on kärsivällisyyttä jonottaa Gino Sorbilloon, niin tätä pizzaravintoloiden Rolls Roycea ei todellakaan kannata jättää väliin.

Napolin maanalainen historia on täynnä salaperäisiä ja synkkiä labyrinttejä, joissa historia kohtaa legendan, mystisyyden ja kristillisen henkisyyden. Napoli Sotterranea, Bourbon tunneli, Fontanelle hautausmaa, San Gennaron ja San Gaudioso katakombit sekä Purgatorio ad Arco, joka tunnetaan myös nimellä ”Pezzentelle” Souls kirkko, ovat vain muutamia esimerkkejä Napolin maanalaisista paikoista.

Hyvä vaihtoehto saada nopea käsitys Napolin ytimestä, paikasta, jossa kaupunki syntyi, on tutustua Napoli Sotterraneaan.

Tämä tunneleiden, luolien ja vesisäiliöiden labyrintti oli Toisen maailman sodan aikana monen ihmisen pommisuoja, joka jätettiin huonoon kuntoon.

Paikka kunnostettiin ja muutettiin yhdeksi kaupungin suosituimmista turistinähtävyyksistä.

Paikkaan pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella päivittäin 10 € hinnalla.

Opastettukierros on hyvä varata etukäteen netistä, sillä vilkkaimpaan turistiaikaan lippuja tuskin saa heti seuraavalle kierrokselle paikanpäältä.

Pieni vinkki: Paikassa on ahtaita ja pimeitä tunneleita, jotka voivat aiheuttaa pientä panikointia. Ei siis sovi ahtaanpaikankammoisille.

Toinen mainio vierailupaikka on Bourbonin tunnelit.

Napolin katujen alla sijaitsevissa tunneleissa on edelleen nähtävissä ruostuvia vanhoja autoja ja sodanaikaisia ​​jäänteitä.

Tunnelit rakennettiin alun perin kuninkaallisen perheen salaiseksi pakoreitiksi.

Paikka toimi myös pommisuojana arviolta 5 000-10 000 kaupungin asukkaalle.

Sinne kerättiin säilöön vanhoja autoja ja moottoripyöriä, jotka ovat peräisin 50- ja 70-luvuilta sekä muuta romua ja esineistöä.

Paikka muuttuikin vuosikymmeniksi kaunpukilaisten kaatopaikaksi, joka sittemmin siivottiin ja muutettiin nähtävyydeksi.

Paikan tunnellit eivät ole yhtä ahtaita ja matalia kuin Sotterranean tunnelit ja tässä paikassa on vähemmän portaita kiivettävänä. Paikkaan kannattaa varata lippu etukäteen. Peruslipun hinta on 11 € ja saatavana on monenmoisia erikoiskierroksia. Paikka on avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 9-13.30 ja 14.30-17.

Hitsi vitsi, pian tuli taas huomattua, että pelkästään näiden maanalaisten paikkojen koluamiseen olisi kulunut aikaa, vaikka kuinka ja paljon.

Napolin historiallisessa keskustassa on UNESCOn maailmanperintö- listallakin oleva Castel Nuovo tai toiselta nimeltään Maschio Angioinon keskiaikainen linna, joka vartioi ylväänä Napolin satamaa.

Linna on yksi Napolin tärkeimmistä historiallisista nähtävyyksistä ja symboleista. Linnassa on 5 pyöreää tornia ja myöhemmin linnaan on lisätty upea voitonkaari. Linnassa on paljon nähtävää ja siihen liittyy monia kiehtovia tarinoita. Linna on nykyään kulttuuritapahtumien järjestämispaikka ja siellä toimii myös kaupunginmuseo. Lippu linnaan maksaa 6 € ja avoinna se on maanantaista lauantaihin klo 9-19. Joskus linna on avoinna myös sunnuntaisin.

Kuninkaallinen palatsi on käymisen arvoinen paikka, jos Napolissa vierailu antaa siihen mahdollisuuden.

Yllätyksekseni paikka oli aika vähän kansoitettu, ei ilmeisesti turistien suosima käyntikohde.

Palazzo Reale edusti yli kolmen vuosisadan ajan Napolin ja koko Etelä-Italian vallankeskusta. Palatsin pitkällä julkisivulla on kahdeksan marmoripatsasta eri kuninkaista, jotka aikoinaan hallitsivat Napolia.

Ylellisen rakennuksen sisällä on upeasti säilyneitä paikkoja.

Huoneiden lisäksi alkuperäinen käytävä ja portaikko ovat uskomattoman hienoja, kuten myös valtaistuinsali ja valtionteatteri.

Liput palatsiin ja puutarhaan maksaa yhteensä 12 € ja paikka on avoinna päivittäin klo 9-20.

Kuninkaanlinnan kanssa samalla aukiolla on San Francesco di Paola kirkko.

Kirkko on mahtipontinen ulkoapäin, mutta melko valjuksi jää sen sisäpuoli.

Tähän valtavaan pyhättöön pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua päivittäin klo 8.30- 19.30.

Linnan vieressä on upea lasikattoinen Galleria Umberto I, jota pidetään maan upeimpana ostoskeskuksena.

Paikka ei ole pelkästään shoppailijan paratiisi, vaan se on myös arkkitehtoorinen helmi ja kameralle sopiva kohde. Yököttävää oli, että kauniin rakennuksen ulkopuolella rappusilla makoili kamoissa kaikenlaista porukkaa, joista irtosi myös melkoinen lemu.

Napolin kuuluisimpaan kahvilaan, vuonna 1860 perustettuun upeaan Gran Caffè Gambrinukseen kannattaa poiketa.

Se sijaitsee kuninkaanlinnan, Oopperan ja Galleria Umberto I lähellä. Kannattaa varautua jonottamaan istumapaikkaa, sillä kahvila on kuuluisuuden myötä erittäin suosittu. Päätimme nauttia yhdet Limoncellot. Juoman hinnassa oli kyllä selvä ” kuuluisuus” lisä.

Napolin vanhin linna Castel dell’Ovo seisoo ylväänä pienellä saarella.

Linna rakennettiin 6. vuosisadan alkupuolella eKr puolustuslinnaksi.

Nykyisin linnassa on nähtävillä useita taidenäyttelyitä ja esittelyjä linnan historiasta. Linnan luota aukeavat hienot näkymät kaupunkiin. Linna on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-14. Linnaan on ilmainen sisäänpääsy.

Linnalta lähtee pitkä rantabulevardi, jonka varrella on kymmeniä ruokapaikkoja. Varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin perheet tulevat kävelemään rantabulevardia edestakaisin.

Kukkulalla seisova keskiaikainen Castel Sant’Elmo linnaan pääsee kätevästi Montesanton metroasemaa vastapäätä lähtevällä funikulaarilla tai toisella funikulaarilla joka sijaitsee lähellä Piazza del Plebiscitoa.

Itse linna on avoinna joka päivä klo 8.30-19.30, mutta museo Museo del Novecento on avoinna vain keskiviikosta maanantaihin klo 9.30-17. Sisäänpääsymaksu on 5 €.

Linnan historiaan liittyy monenlaisia kiemuroita.

Alun perin paikalla oli Sant’Erasmolle omistettu kappeli, joka antoi linnoituksen nykyisen nimen.

Linnaa on piiritetty useita kertoja sen strategisen aseman vuoksi.

1500-luvulla linnaan iski salama, joka tuhosi linnaa ja sen kirkon, minkä takia linnaa jouduttiin uudelleen rakentamaan. Linnaa on käytetty myös vankilana. Tällä hetkellä Castel Sant’Elmossa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä ja festivaaleja sekä teatteri- ja musiikkiesityksiä. Lisäksi linnassa on museo, joka kerää napolilaisten taiteilijoiden 1900-luvulla luomia teoksia.

Kukkulalla on myös Certosa ja Museo di San Martinon luostari, joka on avoinna torstaista tiistaihin klo 8.30-19. Sisäänpääsy maksaa 6 €.

Lisäksi kukkulalta on mainiot näkymät satamaan ja Napolinlahdelle.

Cappella Sanseveron kappeli toimi aikoinaan Torremaggoiren perheen hautakappelina. Kappeli on ulkopuolelta melko vaatimattoman oloinen, mutta sen sisustus onkin sitten aivan muuta. Kappelissa on valtava määrä taidetta ja useita kuuluisia veistoksia.

Parhaiten se tunnetaan hunnutetusta patsaasta, Cristo Velatosta, joka on niin elävän näköinen, että siihen liittyy legendoja alkemian käytöstä. On kuin huntu olisi ylimaallisesti kivettynyt patsaan päälle.

Kappelin muita erikoisuuksia ovat kaksi hyytävän näköistä, ihmisen anatomiaa esittelevää patsasta, jotka on rakennettu oikeille luurangoille käyttämällä lankaa, silkkiä ja mehiläisvahaa.

Miten taitavasti ihmisen siäelimet ja veisuonisto onkaan osattu jo tuolloin kuvata.

Harmillisesti tässä paikassa ei saa kuvata ja nämä kuvat onkin otettu ostetuista postikorteista.

Tässä museokappelissa kannattaa ehdottomasti käydä.

Lipun hinta on 8 € ja avoinna paikka on muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.

Paikka on erittäin suosittu, joten lipun ostaminen ennakkoon on hyvä idea.

Jos lipun ostaa vasta paikanpäältä, niin kannattaa huomioida, että lipunmyynti sijaitsee kappelin viereisessä rakennuksessa.

Napolissa on erittäin vilkas satama, jonne ankkuroituvat myös useat risteilyalukset. Porto di Mergellinan pienvenesataman alue on täynnä trendikkäitä ravintoloita ja kahviloita ja jossa on upea eläväinen tunnelma.

Napolin maineikas oopperatalo Teatro San Carlo, joka on Italian vanhin ja Euroopan suurin oopperatalo on käymisen arvoinen.

Teatteriin pääsee vierailulle osallistumalla opastetulle kierrokselle, joiden ajankohta riippuu opastuksen kielestä. Lippu Oopperatalon museoon maksaa 3 € ja itse taloon 7 €.

Kas kummaa, Napolissakin riittää upeita kirkkoja ihailtavaksi.

Hieman epämiellyttävästä ulkonäöstään huolimatta San Domenico Maggioren kirkko on yksi Napolin epätavallisimmista ja mielenkiintoisimmista kirkoista.

Vaikka rakennuksen ulkoasu ei ole erityisen vaikuttava, sen sisätilat ovat kerrassaan upeat.

Kirkko on täynnä renessanssiajan taideteoksia, veistoksia ja koristeita, ja sen paneelikatto on kullattu.

Kirkko kuuluu kompleksiin, johon sisältyy myös Monastero di Santa Chiara luostarirakennus. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sinne pääsee tutustumaan maksutta. Jos kuitenkin haluaa käydä kirkon kaikissa saleisissa ja merkittävissä paikoissa joutuu pulittamaan 11 € tai sitten yksittäisesti lipun eri kohteisiin.

Kompleksiin kuuluva Monastero di Santa Chiaran luostari koki pahoja vaurioita toisen maailman sodan pommituksissa, mutta on sittemmin restauroitu entiseen loistoonsa.

Paikan upeat ja koristeelliset laatoitukset ovat, jotain erilaista, mitä Italian kirkoissa on totuttu näkemään. Paikka on hieno ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkossa ja luostarialueella on hieman erilaiset avoinnaolo aikataulut ja ne kannattaakin tarkistaa netistä. Sisäänpääsymaksu alueelle on 6 €.

Napolin katedraali Duomo di Napoli on peräisin jo 1200-luvulta ja sitä pidetään Napolin ja koko Etelä-Italian pääkirkkona.

Se on omistettu Pyhälle Januariukselle, jonka kuivunutta verta säilytetään kirkon pyhäinjäännöksenä.

Legendan mukaan kuivunut veri muuttuu vuosittain nestemäiseksi, jos näin ei tapahdu, niin Napolia kohtaa jokin onnettomuus.

Ilmeisesti ihme tapahtuu vuosittain, sillä edelleen Napoli on ja porskuttaa eteenpäin historian aikajanalla.

Katedraaliin on ilmainen sisäänpääsy, mutta aarteita katsomaan täytyy pulittaa 5 € pääsymaksu.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 8-14 ja 14.30-19.30.

Napolin katujen kuumuuden ja vilskeen alla on vanha louhos, josta tuli hautauspaikka 1600-luvulla, kun rutto pyyhki pois 250 000 kaupungin asukasta. Cimitero Delle Fontanellen hautausmaa olisi ollut mainio paikka vierailla, mutta nyt se oli suljettu. Harmi. Olisi ollut kiva tutustua maanalaiseen hautapaikkaan, jossa perinteen mukaan kadonneen sielun kallon hoitaminen tuottaa rauhan.

Pulcinella on valkoisiin vaatteisiin ja mustaan maskiin pukeutunut napolilainen maailmankuulu hahmo, jonka viisaat lausahdukset kätkevät sisään kansanperinteen.

Napolissa ei voi olla törmäämättä möhömahaiseen Pulcinellaan.

Fico al Purgatorio ad Arco kujan risteyksessä on Pulcinellan patsas. Patsaan nenän koskemisen uskotaan tuovan onnea, joten ei kun kokeilemaan ja kokeilijoitahan riitti.

Hop on hop off on aina varma valinta nopeaan kierrokseen kaupungissa, varsinkin isoissa kaupungeissa. Jos viettää Napolissa useamman päivän ja pystyy keskittämään vierailuja tietyille alueille selviää melko hyvin ihan jalkaisin. Kertalippu bussiin maksaa 1,50 € ja se on voimassa 1,5 tuntia. Metrolipun hinta on 1,10 €. Kannattava ostos on myös päivälippu julkisiin, joka maksaa 3,50 € tai 4,50 € riippuen alueen laajuudesta.

Jos liikut metrolla kannattaa poiketa Toledon metroasemalle, jota ainakin napolilaiset pitävät yhtenä Euroopan hienoimpana metroasemana.

No erikoinenhan tuo nyt ainakin oli.

Katosta lähtee pitkä onkalo, joka ulottuu maanpinnalle asti ja sen sisällä vihtuvat värivalot luovat mielenkiintoisen valoilmiön ja optisen harhan.

Napolia oli koluttu kolme päivää ja oli aika pakata laukut kotiinlähtöä varten. Napolin lentoasema on melko lyhyen matkan päässä keskustasta. Taksikyyti maksaa parikymppiä. Lentoasemalle pääsee myös yhteistaksilla, joka lähtee viale Ruffo di Calabria kadulta. Lentokentän ja päärautatieaseman sekä sataman välillä kulkee myös linja-auto. Taxi lienee kuitenkin kätevin vaihtoehto.

Napolin lentoasema on aika iso ja vilkas ja siellä on hyvin tarjolla erilaisia palveluja.

Pienenä miinuksena pitää taas todeta, että vaikka kuinka haluaisi suosia ja kehua sinivalkoisia siipiä, niin tälläkään kertaa siihen ei oikein ollut aihetta.

Paluulennolla lippujen kanssa säätöä, koira mukana lennolla, vaikka olimme varmistaneet jo huhtikuussa, että eläinpaikat on laitettu kiinni tälle lennolle. Lisäksi yksi lentoemo osasi hymyillä kauniisti, mutta ei osannut muuta kieltä kuin englantia. Osa tarjoilusta oli loppunut jo tulomatkan lennolla, joten paluumatkan lennolle olikin sitten kovin niukanlainen myyntitarjonta. Että silleen…

                                                                                                                                                                                                       

Kohti kotia

Pitkä lähes kolmen viikon Etelä-Italian tournee saatiin päätökseen ilman sen kummoisempia ongelmia.

Helteen paahtaessa Italiaa, matkan teko oli välillä hikistä hommaa. Kuplavettä kului ja siestan tai oikeammin riposon merkitys keskellä kuuminta päivää tuli varsin hyvin ymmärrettyä.

Italiassa hinnat olivat nousseet todella paljon. Käteistä suosittiin maksutapana ja kortti kyllä kelpasi melkein kaikissa paikoissa, mutta hieman nihkeästi. Taxilla liikkuminen saattaa tulla kalliiksi, sillä muualla kuin Napolissa ja Roomassa taxit eivät käyttäneet mittaria. Kyydin hinta vaihtelikin miten sattuu. Kuittiakaan ei annettu ja aina hinta pyöristettiin sopivaan setelirahaan.

Muualla kuin Roomassa ulkomaisia turisteja oli melko vähän liikenteessä.

Italialaisia keski-ikäisiä pariskuntia matkailijoissa sen sijaan oli melko paljon.

Meillä oli jälleen oma kannettava Huawein nettiasema mukana ja se pelasti kyllä monessa paikassa, kun muuta wifiä ei ollut saatavilla. Hoksautuksena kannattaa muistaa ottaa mukaan adapteri, joka itseltäni jäi kotiin. Italiassa sähkörasioihin ei saa tungettua suomalaista maadoitettua hieman paksumpaa pistoketta. Onneksi kaikista majapaikoistamme adapteri löytyi ja tietokoneen yms. lataaminen ja käyttö onnistui.

Nyt on sitten Italiakin paketoitu ja on aika vaihtaa katseet uusiin seikkailuihin.

Kohde saattaa hyvinkin löytyä Balkkanin suunnalta.

Balkkanin kiertomatkan piti toteutua jo aiemmin, mutta korona sotki suunnitelmat moneen kertaan ja nyt tämä muuttunut maailmantilanne taas mietityttää ja luo raameja matkasuunnitelmille.

Noh, neljännet koronapiikit ottamaan heti syksyllä  ja taas matkaan, jonnekkin päin.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 7: Casertan palatsi ja Pompeji

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – AlberobelloCaserta – Pompeji– Napoli

Caserta

Casertan kuninkaallinen palatsi – Italian Versailesiksikin kutsuttu on esikuvaansa Versailesia tuntemattomampi. Palatsi sijaitsi aikoinaan Napolin kuningaskunnassa.

Rakennus on saanut Versaillesin lisäksi vaikutteita myös Madridin kuninkaanlinnasta. Rakennus on tilavuudella mitattuna maailman suurin kuninkaallinen palatsi ja se on UNESCOn maailmanperintölistalla. Siihempä jääkin tämän palatsin meriitit. Versailesiin ei kannata verrata, samalle viivalle eivät mahdu, eikä Madridinkaan kunninkaanlinnan haastajaksi tästä palatsista ollut. Voin heti sanoa muutaman kymmentä palatsia kiertäneenä, että tiukkaa tekee edes top kymppiin.

Casertan kaupunki sijaitsee 38 kilometriä Napolista pohjoiseen ja sinne pääsee helposti autolla, taksilla, bussilla tai junalla.

Napolin keskusasemalta kulkee junia Casteraan 20 minuutin välein ja Rooman Terministäkin pääsee junalla Castertaan helposti.

Palatsi löytyy heti rautatieaseman vierestä.

Casertan kuninkaallinen palatsi on ympärivuotinen kohde, mutta sen laajat puutarhat ovat parhaimmillaan keväällä ja kesällä.

Palatsi on suljettu tiistaisin.

Viikonloput ovat yleensä suosittuja vierailuajankohtia ja etenkin jokaisen kuukauden ensimmäinen sunnuntai, jolloin palatsiin on ilmainen sisäänpääsy ja alennettu lipun hinta puistoon.

Sisäänpääsylippu palatsiin ja sen suurelle puistoalueelle maksaa 14 euroa. Linna on avoinna klo 8.30- 19.30. Puistoalue aukeaa jo klo 7.

Linnassa on upea hoviteatteri, joka  on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 10-13.

Teatteriin ei voi varata sisäänpääsyä, vaan sinne pääsee ainoastaan jonottamalla.

Teatterin sisäänpääsyn edessä tehdään noin 20 hengen ryhmiä, jotka opas sitten ohjaa noin 15 minuutin tutustumiskierrokselle. Teatteriin pääsy sisältyy lipun hintaan.Teatteri olikin yksi palatsikäynnin parhaista paloista.

Teatteriin odotellessamme siinä ovimikkona seisova opas tiedusteli olimmeko suomalaisia, sillä hän oli tunnistanut puhutun kielen, koska oli suuri Räikkös fani ja oppinut hieman suomea seuraamalla Kimin suomenkielisiä haastatteluja. Oli kuulemma käynyt Suomessa myös silloin kun Kimi ekan kerran meni naimisiin. Että silleen…

Palatsin historia on melko vaatimaton.

Toisessa maailmansodas- sa kuninkaallinen palatsi toimi jonkin aikaa liittoutuneiden komentokeskuk- sen päämajana.

Lisäksi linnassa allekirjoitettiin Saksan armeijan antautuminen Italiassa Toisessa maailmansodassa.

Linna rakennettiin, kun Kaarle VII, Napolin ja Sisilian Bourbon kuningas 1700-luvun puolivälissä halusi palatsin, joka oli puolustettavam- pi ja suurempi kuin hänen vanha linnansa Napolin lahden edessä.

Lisäksi kuningas halusi palatsin, joka voisi kilpailla ranskalaisen Versaillesin palatsin kanssa. Paljon jäi takamatkalle tämä toteutus.

Ylellisessä palatsissa on 1 200 huonetta viidessä vaikuttavassa kerroksessa. Siinä on kaksi pääosaa, esittelytilat ja kuninkaalliset huoneistot.

Jättimäiseen palatsiin kuuluu valtava 120 hehtaarin puistoalue.

Puiston mittasuhdetta kuvaa hyvin se, että puistoalueen pituus on yli kolme kilometriä.

Onneksi puutarhassa voi halutessaan liikkua vuokrattavilla pyörillä tai pikkubussilla, jonka lippu maksaa 2,50 €. Olisi ollut kätevää, jos tuollakin olisi ollut Versailesin tapaan vuokrattavia golf-autoja oma-aikaiseen liikkumiseen.

Puiston keskiosaa halkoo suihkulähteiden ja altaiden ketju, joka loppuu puiston reunassa olevaan suureen vesiputoukseen.

Vesiputouksen päälle voi myös kiivetä.

Puisto yhdistää hoidetut puutarhat ja luonnonmetsät sekä metsästysmajat kauniiksi kokonaisuudeksi.

Puistoalue on osittain mäkisessä maastossa.

Puistossa on myös upea kasvitieteellinen puutarha, nimeltään The English Garden.

Upeaa suihkulähteiden ja altaiden ketjua lukuunottamatta puistoalue oli varsin vaatimaton ja hoitamaton.

Puiston vesi saatiin Mount Taburon rinteiltä Aquedotto Carolinon akveduktia pitkin.

Osa akveduktista on edelleen pystyssä ja hyvässä kunnossa ja se kuuluukin UNESCOn maailmanperin- töluetteloon. Pystyssä olevat osat on edelleen nähtävissä noin 13 km päässä Castertan kaupungista.

Casertan linna on toiminut monien elokuvien kuvauspaikkana.

Star Wars Episode 1; The Phantom Menace ja Star Wars 2; Attack of the Clones, sekä kohtaus Mission Impossible 3:sta ja kohtaus Enkeleistä ja demoneista on ainakin kuvattu siellä.

Moni ohittaa Casertan kaupungin kokonaan, vieraillen vain linnassa. No, totta puhuakseni eipä kaupunki monen yltäkylläisen kaupungin jälkeen tarjoa mitään muuta todella sävähdyttävää kuin linnan. Härdellisen Napolin sijasta Casertta on rauhallinen ja äänettömämpi kaupunki, jossa oli hyvä nauttia lasillinen viiniä, ennen junaan hyppäämistä ja matkaa takaisin kaaokselliseen Napoliin. Caserta retki oli mukava puolenpäivän käyntikohde.

 

Pompeji

Pompejissa olenkin vieraillut aiemmin reilu 10 vuotta sitten, jolloin olin siellä työtehtävässä.

Pääsin silloin käymään monissa sellaisissa paikoissa, jotka ovat yleisölle suljettuna.

Agenda tuolloin oli muu kuin nyt, joten olikin mukava vaan kierrellä paikkoja omaan tahtiin.

Pompejiin pääsee montaa eri junareittiä pitkin, linja-autolla ja erilaisilla valmiilla turistikierroksilla.

Suosituin lienee maaliskuusta lokakuuhun kulkeva Circumvesuvian turistijuna Campania Express.

Turistijunan lippu on hieman kalliimpi, kuin kuvan paikallisjunan lippu. Lipun voi varata ennakkoon verkosta EAV Campanian virallisilta verkkosivuilta tai suoraan Circumvesuvianan lipputoimistosta 20 minuuttia ennen lähtöä.  Turistijunassa kaikille matkustajille on istumapaikat. Muutenkin matkustusmukavuus on parempi ja matka-aika lyhyempi.

Circumvesuviana junat lähtevät samalta Napolin Piazza Garibaldi asemalta, kuin paikallisjunatkin Pompejiin. Tämä asema sijaitsee Naples Centrale rautatieaseman alemmalla tasolla, suurnopeusjunalaitureiden alapuolella.

Paras paikka jäädä pois on Pompeji Scavi Villa dei Mister asemalla, joka on aivan Pompejin sisäänkäynnin edessä.

Samalle asemalle pääsee myös Circumvesuvian paikallisjunalla, joissa ei kuitenkaan ole ilmastointia, ei paikkalippuja ja usein ne ovat tupaten täynnä sekä myöhässä. Niihin ei myöskään voi ostaa lippua ennakkoon, vaan lippu ostetaan asemalta.  Tosin hinta on edullinen 2,50 €/ suunta.

Usein näissä junissa on myös kerjäläisiä tai musiikin soittajia , jotka soittavat 1-2 aseman välin ja keräävät sitten kolehdin.

Kolehdin kerättyään he siityvät seuraavaan vaunuun soittamaa sitä yhtä ja samaa osaamaansa kappaletta.

Varsin suosittu tilanne taskuvarkaiden näkökulmasta kun matkustajan mielenkiinto ja keskittyminen on soittoniekassa.

Pompejin arkeologiselle alueelle on kaksi muutakin sisäänkäyntiä, kuin Scavi Villa dei Misterin juna-asemaa vastapäätä oleva sisäänkäynti. Niiden lähellä on myös asemia ja pysäkkejä. Ne ovat parempi valinta, jos aikoo vierailla myös Pompejin nykyisessä kaupungissa.

Pompejin arkeologinen alue on avoinna klo 9-19 ja 16 € maksava lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä, jotta välttyy lippujonolta.

Italian toinen tunnettu tulivuori Vesuvius syöksi tuhkaa vuonna 79 ja silloisen Rooman valtakunnan yksi isoimmista kaupungeista hautautui tuhkaan ja kiveen häviten maanpäältä.

Suuriosa Pompejin asukkaista kuoli myrkkykaasuihin. Hautautunut kaupunki säilyi varsinaisena aikakapselina. Osa tuhkakerroksesta on jätetty näkyviin, jotta on helpompi käsittää, miksi kaupunki katosi vuosituhanneksi. Alueella tehdään edelleen kaivauksia.

Tuhkasta ja kivestä esiin kaivettu kaupunki on hyvin säilynyt ja siellä ollessa onkin helppoa kuvitella, miten kaupungin torilla myyjät kaupittelivat hedelmiä, leipää ja vastapyydettyä kalaa.

Voi miltei kuulla, miten asiakkaat yrittivät tinkiä hintoja alemmaksi ja nähdä miten leipomossa leipuri oli jo kauan aikaa ollut työn touhussa. Vaikeaa ei ole kuvitella myöskään, miten hedelmällisyyden jumalatar Isiksen temppelissä papit suorittivat päivittäisiä rituaalejaan.

Roomalaisilla oli käytössä juokseva vesi, sisävessat ja monenlaisia mukavuuksia kuten pesulat ja kylpyläpalvelut.

Kaupunkielämä perustui pitkälle kehitettyyn hallintoon ja työnjakoon.

Huvielämä kukoisti, mikä on nähtävissä Pompejissa.

Kaupungilla oli selkeä asemakaava.

Kaupungin keskus eli Forumia reunustivat temppelit ja hallintoraken- nukset.

Forum oli rakennettu kaupungin korkeimmalle kohdalle. Pompejin upean ulkoilmamuseon taustalla häämöttää tuo tuhoa syössyt, nyt uinuva Vesuvius.

Pompeji on UNESCOn maailmaperin- tökohde.

Useat paikat ovat hyvin säilyneitä aina talojen sisällä olevia maalauksia ja värejä myöden.

Pompeiji sijaitsi Rooman ja Kreikan siirtokuntien välisellä kauppareitillä, miksi se oli varsin vauras kaupunki.

Kadut olivat kivetetyt, ja niiden varsilla oli korotetut jalkakäytävät.

Pompejin komeimpia huviloita on Faunin talo, joka on saanut nimensä talosta löydetyn patsaan mukaan.

Faunin talossa on kopio upeasta lattiamosaiikista, joka esittää Aleksanteri Suurta taistelussa Persian kuningasta Dareios III vastaan. Alkuperäinen Aleksanteri-mosaiikki on esillä Napolin arkeologisessa museossa, jossa on nähtävissä myös muuta esineistöä Pompejista.

Huviloiden lisäksi Pompeijissa oli kerrostaloja, temppeleitä, kauppahalli, leipomoita ravintoloita ja pikaruokaloita.

Pompejissa oli kylpylöitä ja kaksi teatteria, sekä useampi ilotalo.

Pompeji on iso alue jakautuen yhdeksään kaupunginosaan. Kaupunkien tärkeimpien alueiden näkemiseen kuluu helposti puolikas päivä.

Pompejissa on nähtävänä elävän oloisia ihmispatsaita, jotka kertovat Pompejin asukkaiden kuolinkamp- pailusta kasvonilmeitä myöten.

Patsaat on tehty kaatamalla kipsiä muotteihin, jotka syntyivät, kun taivaalta satanut tuhka kovettui ruumiiden ympärille.

Sitten viime käynnin on Pompejin museoalueen keskelle, lähelle Forumia ilmestynyt pari ravintolaa, josta sai ostaa esimerkiksi pizzaa ja voileipiä.

Omia eväitä ei siis välttämättä tarvitse roudata mukaan.

Oma vesipullo kannattaa kuitenkin mukana olla. Kaikenlainen ravintolatarjonta sekä matkamuistomyynti myös sisääntuloalueilla oli kehittynyt.  Arkeologisen alueen yhteyteen oli rakennettu museo, jossa oli esillä alueelta löytynyttä esineistöä.

Pompejin ohella on mahdollista vierailla Vesuviuksella.

Vaellus parkkialueelta ylös kraatterille kestää noin 20-30 minuuttia.

Pompejin turistitoimistosta voi vuokrata mukaansa äänioppaan. Toki oikeita ihmisoppaitakin on tarjolla tai oikeastaan tyrkyllä. Emme tällä kertaa Vesuviukselle menneet, sillä olen siellä käynnyt aiemmin, eikä tuo retki nyt kovin kummoinen ollut, vaikka kirkkaana päivänä huipulta avautuvat näkymät ovat upeat.

Toinen kaupunki, joka tuhoutui Vesuviuksen purkauksen jälkeen oli Herculaneum.

Herculaneumia pidetään itse asiassa paremmin säilyneenä kuin Pompejia.

Osa sen puurakenteista, rungoista ja katoista on yhä ehjiä.

Pompejin vierailun yhteydessä kannattaa vierailla myös Herculaneumissa. Kumpaankin paikkaan myydään yhteislippuja. Itse emme Herculaneumiin tällä kertaa menneet, sillä kuuma päivä verotti Pompejissa, jossa ei juurikaan auringon suojaisaa paikkaa ollut. Olen käynnyt myös tuolla aiemmin ja kyllä sinnekin kannattaa mennä jos huudeilla huitelee. Tämä kuva onkin edelliseltä käynniltäni siellä, jolloin paikassa kaivettiin auki uutta löydöstä.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 6 : Lecce, Bari ja Alberobello

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – Alberobello– Caserta – Pompej – Napoli

Lecce 

Matkamme jatkui Lecceen. Junamatka Tarantosta Lecceen kesti lähes 2½ tuntia yhdellä vaihdolla. Junaa piti vaihtaa Brindisissä, ja niin tehtiinkin, tosin tunnin myöhässä.

Hitto, yksikään juna ei vielä tällä matkalla ole ollut ajoissa.

Kaikki käyttämämme junat ovat olleet myössä 15 minuuttia tai paljon enemmän.

40 asteen lämmössä tämä myöhästyminen söi.

Ketutusta lisäsi laukkujen raahaaminen portaita ylös ja alas, sillä monellakaan Sisilian ja Etelä-Italian juna-asemalla ei ollut hissiä, jolla olisi voinut tehdä siirtymät laiturilta toiselle näppärästi.  Leccen juna-asema sijaitsee melko lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Onneksi hotelli oli lähellä, joten pääsimme nopeasti vilvoittelemaan ilmastoituun hotellihuoneeseen.

Saappaan korossa sijaitsevaa Lecceä kutsutaan usein myös etelän Firenzeksi sen lukuisten kirkkojen ja niiden taideaarteiden vuoksi.

Kaupungin kaunis barokkiarkkiteh- tuuri tekee kaupungista heittämällä yhden Italian upeimmista kaupungeista ja varsinaisen ulkoilmamuseon.

Rakentajat ovat varmasti aikoi- naan kiittäneet pehmeää, kullankeltaista kalkkikiveä, joka on mahdollistanut upeiden ja taidokkaiden yksityiskohtien työstämisen, jotka kaiken lisäksi ovat kestäneet hyvin aikaa.

Yli 2000 vuotta vanha Leccen kaupunki oli hyvä valinta vierailukohteeksi

Historiallinen keskusta on kompakti, joten se oli helposti käveltävissä.

Mikä mukavaa, suurimpaan osaan ei autoilla ollut asiaa.

Lecce tuntuikin kovin rauhalliselta ja turvalliselta kaupungilta vaikka ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tässä kaupungissa ei näkynyt riksoja tai Hop on hop off tarjoajia. Pienet kujat ja kauniit rakennukset saivat kulkijan viihtymään.

Kaupungin kaikki kolme koristeellista porttia ovat hyvässä kunnossa ja näkemisen arvoisia. Ne toimivat hyvinä maamerkkeinä, kun suunnistaa Vanhassa kaupungissa. Porttien toisella puolella aukeaa kaupungin modernit osat, jotka olivat vähemmän houkuttelevia.Kuten monissa historiallisissa kaupungeissa, niin myös Leccellä oli vaikuttava puolustusverkosto ja kaupungin muuri. Porta Napoli ja Torre Del Parcoon kuuluivat osana tähän puolustusverkostoon.

Porta Rudia on vanhin kolmesta portista.

Alkuperäinen portti romahti ja tämä nykyinen rakennelma rakennettiin vanhoille raunioille vuonna 1703.

Leccen suojeluspyhimys Sant’Oronzo istuu portin huipulla ja tarkkaillen kaupunkia ja sinne tulevia. Leccen päivittäiset markkinat pidetään Porta Rudiaen ulkopuolella. Tori on avoinna päivittäin aamuisin ja iltapäivisin. Torstaisin ja pyhäpäivisin tori suljetaan jo klo 14.

Kaupungissa on todella monta upeaa kirkkoa, joissa kannattaa piipahtaa, tosin liian monta on liian monta ja niinpä useimmat niistä ”käveltiinkin” vain läpi.

Tunnistimme alkavan kirkkoähkyn, sillä sen verran monta komeaa kirkkoa on tällä matkalla nähty. Vaikka kulta ei näissä kirkoissa näytellytkään pääosaa, niin upeat barokkikoristeet tekivät niistä käymisen arvoisia. Useimmat näistä kirkoista ovat avoinna ainoastaan aamupäivän.

Chiesa di Sant’Irenen kirkko oli omistettu Saint Irenelle.

Chiesa del Gesu kirkko on koristeltu ylellisesti sekä kaiverruksilla että historiallisilla taideteoksilla.

Apostoli Matteukselle omistetun Chiesa di San Matteon kirkko on sisältä upea, eikä sitä kannata ohittaa.

Tämä kirkko kuuluu ”kirkkolippuun”, eli se on luokiteltu nähtävyydeksi.

Chiesa di Santa Maria Degli Angeli ulkopuoli on melko pelkistetty, mutta sisäpuoli on koristeltu pylväillä ja siellä on joukko hienoja maalauksia.

Chiesa di Santa Maria di Constantinopolin julkisivun yläosaa ei koskaan saatu valmiiksi ja siksi sen ulkomuoto on hieman hassu.

Chiesa di Sant’Anna kirkon julkisivussa on nähtävinä kirkon rakentamiseen osallistuneiden lahjoittajaper- heiden vaakunat.

Ja sitten vielä pari kirkkoa lisää, Basilica di San Giovanni Battista al Rosario kirkko sekä La Chiesa di Santa Teresan kirkko, jotka kumpikaan ei pettänyt kauneudessaan.

Jos kirkoista pitää valita käymiskohteet, niin järkevää on ostaa 9 € maksava LeccEcclesiae yhdistelmälippu, jolla pääsee Leccen katedraaliin ja sen kryptaan, Santa Crocen basilikaan, Santa Chiaran kirkkoon, San Matteon kirkkoon, Pyhän taiteen museoon, Antiaco Seminarioon ja San Gregorion kappeliin.

Yksittäisliput kuhunkin kirkkoon maksaa 6 €, joten yhdistelmälipulla saa melkoisen säästön.

Kaikki kirkkolipun kirkot ovat avoinna kesäaikaan joka päivä klo 9-21.

Basilica di Santa Crocen upean barokkikirkon kauniisti koristeltu julkisivu herättää heti kiinnostuksen rakennusta kohtaan.

Kirkko tunnetaan Leccen barokin jalokivinä.

Kirkkoa rakennettiin 150 vuotta, mutta ei turhaan, jos saanen kommentoida.

Kirkko on kerrassaan upea niin ulkoa kuin sisältäkin.

Etenkin sen ulkokuori on täynnä monenlaisia yksityiskohtia ja tovihan siinä meni, että pääsi sen ihailemisestä eteenpäin. Kirkossa pidetään päivittäin klo 21.15 valon ja musiikin yhteisesitys, jossa pimennetty kirkko ja sen taideaarteet herättävät kirkon aivan erilaiseen loistoon. Tämän elämyksen hinta on 15 €.

Vieressä olevan Celestine luostarin laaja ja hyvin koristeltu julkisivu kuului aikoinaan osana kirkkoa. Nykyisin luostaria kutsutaan Palazzo della Provincia di Lecce, jossa toimii alueen paikallishallinto. 

Leccen katedraalia Cattedrale dell’Assunzione della Virginia on rakennettu ja uudistettu vuosisatojen saatossa.

Viimeisin muutos tehtiin 1670-luvulla, jolloin rakennuksiin lisättiin 70 metriä korkea kellotorni.

Korkea kellotorni on hyvä maamerkki, sillä se näkyy lähes joka paikasta Lecceä ja sen mukaan onkin hyvä suunnistaa kaupungissa.

Torni onkin yksi Euroopan korkeimmista kirkon torneista.

Tornikäynti ei sisälly LeccEcclesiae yhdistelmälippuun vaan sinne on ostettava erillinen 12 € maksava lippu.

Onneksi torniin ei tarvitse kiivetä, sillä lippuun kuuluu hissikyyti.

Tornistä näkee Adrianmeren sekä hyvällä säällä myös Albanian vuoret. Kannattaa siis mennä.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-20.

Kuten monessa muussakin Etelä-Italian kaupungissa, niin Leccessäkin vietetään siestaa.

Ravintolat ja kahvilat sekä kirkot ovat onneksi auki ja niissä voi vilvoitella keskipäivän kuumuudessa sekä hyödyntää parituntisen odotellessa taas muiden nähtävyyksien ja kauppojen aukeamista.

Katedraali on yksi Leccen kauneimmista kirkoista, ja se tunnetaan upeasta arkkitehtuuristaan ja upeasta barokin julkisivusta.

Huh huh. Monenlaisia kirkkoja on nähty.

Toiset ovat olleet varsin vaatimattomia ulkoa päin mutta yllättäneet sisäisellä kauneudellaan tai toisinpäin. Tämä Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kunniaksi omistettu katedraali oli kumpaakin, mutta mykisti täysin sisätiloiltaan.

Kirkon seinät ovat täynnä monimutkaisia veistoksia, upeita ruusuikkunoita ja pylväitä sekä mielenkiintoisia kivipatsaita.

Erityisen kaunis kirkko on illalla, jolloin valo heijastuu sen kullankeltaisesta julkisivusta.

Palazzo del Seminario eli Antiaco Seminariossa sijaitsevassa museossa on esillä erilaisia maalauksia, veistoksia, hopeaa ja liturgisia vaatteita.

Luostarin pihalla on upea kaivo. Luostarin yhteydessä on pieni kaunis kappeli.

Luostarin kirjastossa on yli kymmenentu- hatta nidettä, joista osa on myös peräisin 1400- ja 1500-luvuilta.

Eniten kiinnostusta herätti nuottikokoelma.

Chiesa di Santa Chiaran kirkon epätavallinen julkisivu on kiehtova, sisustus on ylellistä – laajasti koristelluista sivualttareista kauniiseen puukattoon.

Santa Chiaran kirkko on pieni, mutta silti erittäin vaikuttava.

Se onkin yksi Leccen ihailluimmista ja tärkeimmistä kirkoista, joissa kirkkoon tulviva luonnonvalo tekee vaikutuksen.

Kuten lähes jokaisessa isommassa Etelä-Italian ja Sisilian kaupungissa, niin täälläkin oli roomalainen amfiteatteri.

Teatteri on edelleen hyvässä kunnossa ja siellä järjestetään erilaisia kulttuuritapah- tumia.

Teatterin vieressä on pieni Museo del Teatro Romano, jossa on esillä kaivauksilta löydettyä esineistöä. Museo on avoinna klo 10-14 muina päivinä paitsi sunnuntaisin jolloin se on kiinni. Museoon on pieni 3 € sisäänpääsymaksu.

Museo Storico della Città di Leccessä eli MUST museossa järjestetään vaihtuvia ja pysyviä näyttelyitä.

Museon multimediahuo- neessa pääsee tutustumaan kaupungin historialliseen perintöön 3D näyttelyssä.

Museota pidetään Leccen kansalaismuseona, jonka tavoitteena on edistää Leccen kaupungin taidetta ja kulttuuri-identiteettiä. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-19 ja sisäänpääsymaksu museoon on 5,50 €.

Convitto Palmieri upeassa rakennuksessa toimii tällä hetkellä Leccen kirjasto.

Upea luostarirakennus on toiminut historian aikana monessa eri tehtävässä.

Se on muuttunut kasarmiksi, varastoksi ja sairaalaksi, kunnes siitä tuli jesuiittojen sisäoppilaitos. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Jesuiittojen karkottamisen jälkeen siitä tuli yliopisto ja sen kirjasto.

Chiesa dei SS Nicolo e Cataldon kirkko sijaitsee Leccen hautausmaalla.

Leccen kreivi Tancredi d’Altavilla rakennutti sen merkiksi ikuisesta omistautumisesta San Niccolòn merimiesten suojelijalle ja San Cataldolle Taranton suojelijalle.

Vierailijat voivat vaeltaa kirkkoa ympäröivällä mielenkiintoisella ja kauniilla hautausmaalla. Kirkko on avoinna ainoastaan maanantaina, torstaina ja lauantaina klo 9.30–12.30.

Chiesa e Monastero di San Giovanni Evangelistan naisluostarilla oli johtava rooli Leccen luostariinstituutioissa. Kirkko ja luostari rakennettiin uudelleen 1600- ja 1700-luvuilla. Luostarissa olisi ollut nähtävissä luostarikirkko sekä museo. Siellä järjestetään myös erilaisia työpajoja. Nunnaluostari Monestro delle Benedettine on edelleen toiminnassa ja luostariyhteisö noudattaa uskollisesti Pyhän Benedictuksen ritarikunnan sääntöä. Luostariin täytyy varata vierailuajankohta etukäteen, mutta harmiksemme se ei nyt onnistunut.

Tällä matkalla huomasimme hakeutuvamme usein puistojen varjoon hengähtämään auringon paisteelta.

Villa Comunale Di Lecce puisto on yksi Leccen vaikuttavin julkinen puutarha. Upeiden istutusten lisäksi puistossa on useita ihastuttavia suihkulähteitä ja lampia sekä patsaita.

Palazzo Vernazzassa voi tutustua AR-tekniikan ansiosta näyttely-ympäristöön, joka tarjoaa mukaansatempaavia kokemuksia historiasta aina Messapiasta roomalaiseen aikaan ja renessanssista barokkiin.

AR-tekniikan avulla voi myös tutustua kunnostustöiden yhteydessä löydettyihin arkeologisiin aarteisiin, kuten mieleenpainuvaan Isisin pyhäkköön.

Virtuaalikierroksen hinta on 10 € – ei paha.

Paikka on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-16.

Museo Provinciale Sigismondo Castromedianon alueellinen museo kerää tärkeitä löytöjä kaupungista ja alueelta.

Arkeologisten löytöjen näyttelyn avulla on mahdollista syventää alueellista tietämystä esihistoriallisista ajoista lähtien. Paikan aukioloajat olivat meille hieman ongelmalliset, joten emme ehtineet sinne. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 16-20. Sunnuntaisin museo aukeaa jo klo 9. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja siellä on mahdollista osallistua ilmaiseen opastettuun museokierrokseen, joka kuitenkin olisi pitänyt varata etukäteen.

Museo Faggianon tarina on kiehtova ja aivan totta.

Rakennuksessa ei ollut mitään merkittävää, kun Lucciano Faggiano osti sen vuonna 2001 ja aloitti remontin.

Etsiessään viemäriputkea hänestä tuli hetkessä kuuluisa. Perhettä lykästi kerralla. Etsinnät johtivat lopulta maanalaisiin huoneisiin, pakotunneleihin, hautoihin ja, temppeliritarien freskoon, joita voi ihailla vieraillessaan tässä nyt museoksi muutetussa paikassa. Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen. Museon sisäänpääsymaksu on 5 € ja se on avoinna joka päivä klo 9.30-20. 

Leccen kaupungin muurit muodosti yhdessä Castello di Leccen eli Kaarle V:n linnan kanssa aikoinaan toimivan linnoituksen Ottomaanien hyökkäyksiä vastaan.

Linna rakennettiin ensimmäisen kerran keskiajalla, ja sitä vahvistettiin myöhemmin. Linna on avoinna kesäkuukausina maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja viikonloppuna klo 9.30-21. Nykyisin linna toimii näyttämönä erilaisille kulttuuritapahtumille, taidenäyttelyille, ruoka- ja viinitapahtumille sekä paikkana paikallisen kulttuurin edistämiseksi. Sisäänpääsymaksu linnaan vaihtelee linnaa isännöivän näyttelyn mukaan. Kaarle V: n linnassa on mahdollista varata erilaisia retkiä ja opastettuja kierroksia. Muureihin pääsee tutustumaan klo 15-20.45 välisenä aikana opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €. Paikka siihenkin on kuitenkin varattava etukäteen.

Oopperatalo Politeama Greco on yksi Puglian suurimmista ja vanhimmista teattereista, jota käytetään myös   Leccen maakunnan orkesteri- ja oopperakauden esityksiin.

Napolin prinssille aikoinaan omistettu oopperatalo on avoinna yleisövierailuille. Ei käyty, koska pari oopperaa nyt tällä reisulla osoittautui melkoisiksi pettymyksiksi.

Junamatkailijoina olisi ollut kiva käydä rautatiemuseossa, mutta kun se on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 9.30-12.30, niinpä emme sinne päässeet, sillä me olimme Leccessä viikolla. Il Museo Ferroviario della Puglian rautatiemuseo on perustettu valtion rautateiden entisten työpajojen Squadra Rialzo sisälle. Museo tarjoaa yleiskatsauksen rautateiden historiaan koko alueella. Kokoelmassa on esillä höyryvetureita, vanhoja koneita, vaunuja, työvälineitä ja historiallisia asiakirjoja. Sisäänpääsymaksu museoon olisi ollut 5 €.

Lecce oli taas yksi niistä paikoista, jonne tuli varattua aivan liian vähän aikaa.

Moni paikka jäikin kutkuttelemaan. Varsinkin Leccen laaja tarjonta hyviässä museoissa, joista moni jäi käymättä,  harmitti.

Saapi nähdä joskos joskus tuonne vielä eksyy uudestaan. Matka jatkui ja edessä oli vielä muutama kaupunki. Ei kun junaan ja kohti Baria.

 

Bari

Matkustimme Bariin Leccestä. Junamatka kesti reilun puolitoista tuntia. Saavuimme Barin juna-asemalle, joka sijaitsee Barin uudemmassa osassa.

Tässä osassa on paljon yökerhoja, ravintoloita ja baareja sekä erilaisia putiikkeja.

Siellä voikin kokea modernin italialaisen elämän sekä shoppailla.

Shoppailut ja yökerhot jäivät meiltä väliin vaikka hotelli olikin aivan pelipaikoilla juna-aseman vieressä.

Barin satama sijaitsee Vanhan kaupungin pohjoiskärjessä. Satama kuuluu Adrianmeren suurimpiin, ja se on tärkeä etappi Keski-Euroopan ja Lähi-idän alueiden sekä Balkanin niemimaan välillä. Barista on erinomaiset yhteydet lautalla Albaniaan, Kreikkaan, Kroatiaan ja Montenegroon.

Barin pienvenesata- massa kannattaa viettää jokunen tovi, sillä se on jo itsessään nähtävyys ja vilkkaan sataman tapahtumien seuraaminen onnistuu hyvin jostakin satama-alueen kahvilasta tai ravintolasta. Erityisen mainio paikka se on ihastella taivaan eri värisävyjä illalla, kun aurinko alkaa painua horisonttiin.

Satamassa voi myös hypätä johonkin Barin rannikkoa kiertävistä kiertoajelubus- seista tai pyörillä kulkevista kaupunkijunista.

Satamasta lähtee myös pitkä merenranta- promenadi, jota pitkin on ihana kävellä ja nauttia kimmeltävästä Adrianin merestä.

Barin katedraali Cattedrale di San Sabino tai Basilica Cattedrale Metropolitana Primaziale San Sabino on rakennettu entisen bysanttilaisen kirkon raunioille ja se on omistettu Pyhälle Sabinukselle, joka oli Canosan piispa. Katedraali on malliesimerkki romaanisesta arkkitehtuurista.

Kryptassa on taidokkaasti koristeltu maalaus Madonnasta ja Pyhän Sabinuksen jäännöksistä, jotka tuotiin Bariin vuonna 844 Canosasta sen jälkeen, kun saraseenit ryöstivät sen.

Katedraalin alla tehdyt arkeologiset kaivaukset paljastavat paikallisen Kreikan, Rooman ja Bysantin historian kerroksia. Ne onkin nähtävänä kryptan vieressä sijaitsevassa arkeologisessa museossa, joka on avoinna eri päivinä eri aikaan. Aukioloajankohdat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä. Sisäänpääsy maksaa vain 3 €.

Bari on tunnettu Orecchitte pastastaan.

Pienellä Via Arco Bassolla sijaitseekin pastantekokort- teli, jossa pyöritellään korvan muotoista herkkupastaa.

Nopeasormiset vanhat rouvat istuvat talojensa edessä pastan teossa.

Kuivumassa on jos jonkin muotoisia ja värisiä pastoja.

Pastat olivat kova myyntiartikkeli, joita turistit ostivat tuliaisiksi mukaansa.

Myös alueen monet ravintolat käyttivät annoksissaan paikallista Orecchitte pastaa. Paikka on Barin linnan sisäänkäyntiä vastapäätä, joten on mahdotonta missata sitä!

Porto Vecchia tai vanha satama on paikka, josta paikalliset kalastajat lähtevät sinisillä veneillään pyytämään tuoretta paikallista kalaa.

Barissa onkin tarjoilla runsaasti mereneläviä, niin toreilla kuin ruokalistoillakin Kannattaakin valita kalaruoka kun menee syömään.

Melko pienen Vanhan kaupungin kapeat kadut ja kujat muodostavat melkoisen sokkelon, jonne on todella helppo eksyä.

Toisaalla siellä voi myös tuntea puhtaan pyykin tuoksun ja seurata paikallisten elämää.

Monet perheet olivatkin siirtyneet tuoleineen kujille viettämään aikaa. Siellä on myös ihania kujia, joissa voi ruokailla tai tehdä matkamuisto-ostoksia.

Piazza Mercantilelta löytyy ikivanha kaupungintalo, niin sanottu aatelisneuvos- ton kokoontumis- paikka sekä pylväs johon sidottiin varkaita ja velkansa maksamatta jättäneitä muiden pilkattavaksi.

Castello Svevo di Bari linna on rakennettu, tuhottu ja uudelleen rakennettu ajansaatossa.

Keskiaikainen linna on toiminut myös kasarmina ja vankilana.

Voimakkailla viistoilla muureilla, salaperäisillä suorakulmaisilla torneilla on mahtava vaikutus, joka todellakin on aikoinaan vahvistanut sen sotilaallista voimaa. Linna sijaitsee Vanhan kaupungin laidalla. Nykyisin rakennuksessa on museo, jossa on kopioita Apulian-Normannin veistoksista sekä erilaisia vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Linna on hyvin säilynyt ja sen ulkovalleille, torneille ja vallihautaan pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta sisällä linnassa olevaan museoon tarvitaan pääsylippu. Linnan museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaisin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 6 €.

Museo Storico Civico di Bari on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Se vie kävijänsä mukanaan Barin historiaan tiistaista lauantaihin klo 9.30-13.30 ja 16.30-19. 30 sekä sunnuntaisin vain aamupäivän aikana.

Lipun hinta on 5 €. 1940 -luvulla museo joutui sotatapahtumien keskelle ja suuri osa sen esineistöstä katosi. Vaikka museo on melko pieni on sen nykyisissä kokoelmissa jälleen useita merkittäviä esineitä ja hienoja kokoelmia.

Teatro Petruzzelli on Italian neljänneksi suurin teatteri.

Teatteri tuhoutui täysin tuhopolton seurauksena vuonna 1991 ja se avattiin uudelleen vuonna 2009.

Teatro Petruzzelli on tullut tunnetuksi siitä, että se herättää henkiin unohduksiin jääneitä teoksia vuosisatojen takaa. Teatteriin tehdään opastettuja kierroksia. Mutta vaikka teatteri on uusittu tuhoisan tulipalon jälkeen, on se uustuotantoa, joten väliin jäi.  Teatteriin tehdään opastettuja vierailuja ja niiden hinta on 5 €.

Pinacoteca Provinzialen taidegalleriassa on esillä eri aikoina asuneiden Etelä-Italian mestareiden teoksia sekä venetsialaisia maalauksia ja keskiaikaisia patsaita suljetuista Apulian kirkoista. Museossa on runsas esine- ja teoskokoelma. Galleria sijaitsee upeassa Provinsin palatsissa. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu museoon on 3 €.

Tarina kertoo, että Chiesa di San Marco dei Venezianin kirkko olisi rakennettu venetsialaisten kunniaksi, avustaan vapauttaa kaupunki saraseenien vallasta.

Toinen mahdollisuus on, että kaupungin rakennuttivat alueella 1000-luvun lopussa eläneet venetsialaiset kauppiaat. Kirkossa on runsaasti viitteitä Venetsiaan. mm. Venetsian siivekäs leijona löytyy kirkon ikkunoista.

Nykyisin taidegalleriana toimiva Teatro Margherita sijaitsee meren rannalla Barin vanhassa satamassa.

Sääntöjä on venytetty ennenkin.

Teatteri rakennettiin Barin vanhan sataman lähelle rantaveteen pilareiden päälle, jolla voitiin kiertää Barin kaupungin ja kaupungin toisen teatterin omistajan Petruzzellin perheen välinen sopimus, jonka mukaan kaupunki sitoutui olemaan rakentamatta muita teattereita alueelleen. Komea teatterirakennus ansaitsee tulla kuvatuksi. Sisään emme tällä kertaa menneet.

Basilica di San Nicola on sekä roomalaiskatolis- ten että ortodoksien pyhiinvaeltajien suosima kirkko, sillä sen kryptassa olevan hopea-alttarin alla oleva holvi pitää sisällään Pyhän Nikolauksen jäännökset.

Kirkko rakennettiin Pyhän Nikolauksen pyhäinjäännöksiä varten.

Bariin Nikolauksen jäänteet päätyivät, kun ruumis siirrettiin Turkin Myrasta turvaan muslimivalloittajilta.

Myös Venetsia olisi halunnut haudata Nikolauksen omaan kaupunkiinsa.

Turkin alueella 300-luvulla syntyneen pyhimyksen tarina on mielenkiintoinen. Pyhän Nikolauksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset hyvät teot, joilla hän auttoi ongelmissa olevia ihmisiä.

Legendan mukaan Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana.

Nikolausta pidetään myös merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Hyvä syy siis laittaa roponen kolehtiin.

Nikolausta pidetään myös joulupukinkin esihahmona.

Kirkko on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 6.30 – 20.30 ja sunnuntaisin klo 6.30 – 22. Kirkon museossa on arvokkaita taideteoksia.

Museo sen sijaan on avoinna eri päivinä eri aikaan ja ajat kannattaakin tarkistaa etukäteen. Museoon on 3 € sisäänpääsymaksu.

 

Alberobello

Aamulla nappasimme bussin Barista ja määränpäänä oli tunnin linja-automatkan päässä Barista sijaitseva kaunis ja erikoinen, mutta erittäin kuvauksellinen trullikylä Alberobello.

Paikkaan pääsee myös junalla ja järjestetyillä valmiilla retkillä. Linja-autolippu maksoi menopaluuna 8,80 €.

Kartiomaiset ja suippokattoiset kalkkikivitalot kuuluvat UNESCOn maailmanperin- tölistalle.

Useimmat ihmiset tulevatkin Alberobelloon juuri näiden talojen takia, enkä ihmettele, sillä kyllä paikka on näkemisen ja käymisen arvoinen. 10 000 asukkaan kylässä on toki muutakin nähtävää kuin valkoiset trullitalot, mutta ne jäivät varmasti monelta muultakin näkemättä.

Rione Monti alueen trullitaloihin pääsee kurkistamaan myös vierailemalla niissä toimivissa myymälöissä ja ravintoloissa.

Monet näistä taloista onkin sisustettu ja entisöity vanhanaikaiseen tyyliin.

Kylässä on myös trullihotelleja sekä vuokrattavia trullitaloja. Myös Alberobellon yksi kirkoista on trullirakennus.

Totta vai taru, trullitalojen historian kerrotaan liittyvän veronkiertoon.

Legendan mukaan talo rakennettiin kivistä, ilman laastia ja katto siten, että se voitiin romahduttaa poistamalla vain yksi kivi. Näin talo voitiin purkaa ja romuttaa nopeasti verokannon uhatessa.

Vaikka useimmat trullitaloista on valjastettu turismin käyttöön, asuu etenkin Rione Aia Piccolan alueella olevissa taloissa edelleen kylän asukkaita.

Osa taloista on käytössä sellaisenaan, osaa on hieman jatkettu.

Jotkut asukkaat päästävät pientä maksua vastaan tutustumaan omaan taloonsa.

Taloissa on iso huone, jossa on ruokapöytä ja sänky, tv sekä oleskelutila.

Pienessä alkovissa on wc ja peseytymistilat joka on erotettu muusta tilasta verholla tai liukuovella. Toisessa pienessä sivuhuoneessa on keittiötila. Yhdessä käymässämme trullitalossa oli  kartioon tehty lisätilaksi ns. ”parvitila”, jonne pääsi alasvedettäviä tikkaita pitkin.

Alberobellossa järjestetään useita erilaisia turistien kävely- ja opastuskierrok- sia.

Klo 10 jälkeen paikalle rupeaa saapumaan valtavasti turistibusseja, joten kannattaa pyrkiä vierailemaan paikassa mahdollisimman aikaisin aamusta.

Isot turistiryhmät oppaineen tukkivat helposti kapeat kujat. Suosittua on myös osallistua Alberobellon nonnien pastantekokurssille.

Alberobellossa on muutamia spesiaalikohtei- ta, jotka piti tietenkin kiertää.

Trullo Sovrano on kylän ainoa kaksikerroksi- nen trullitalo, joka toimii nykyisin kulttuuriperin- tömuseona.

Museo on avoinna klo 10-13.30 ja 15.30-19 sisäänpääsy on 2 €. Vastaavasti yksi nähtävyys on Alberobellon pienin trullirakennus – Il Trullo più piccolo .

Sant’Antonion kirkko on maailman ainoa trullikirkko.

Pieni kirkko on myös uskontojen vastaisen taistelun symboli.

Sisältä kirkko ei kovin kummoinen ollut.

Yksi ikonisista nähtävyyksistä Alberobellossa on vierailla vanhimmassa ja kuuluisimmassa trullitalossa – Trullo Siamissa.

Trullo Siamese on ainoa Trullo, jolla on kaksi kupolia.

Legendan mukaan veljekset asuivat trullossa ja rakastuivat samaan naiseen. Nainen oli luvattu vaimoksi veljeksistä vanhimmalle, mutta hän rakastuikin nuorempaan veljeksistä. Nuorempi veli käytti perintöoikeuttaan ja trullo jaettiin kahtia.

Puolen päivän vierailu Alberobellossa riitti ja suuntasimme takasin Bariin. Paikka oli oikein mainio retkikohde. Vierailun kruunasi se, että paikallisbussi tuli yllätykseksi ihan ajallaan, eikä siihen ollut edes paljon tulijoita. Vierailijoiden suunta kun kävi Albarobellon suuntaan. Hyvä niin, me jatkoimme takaisin Barin nähtävyyksille.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 5 : Reggio Calabria ja Taranto

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello- Caserta – Pompej – Napoli

Reggio Calabria

Saavuimme myöhään iltapäivästä Reggio Calabriaan. Reggio Calabria on lopullinen kohde nopeille Eurostar- ja Intercity-junille, jotka kulkevat saappaan kärjestä kohti Roomaa ja Napolia. Kaupungin päärautatieasema on Stazione Centrale.

Reggio Calabria on vilkas satamakaupunki.

Kaupungissa liikennöi ATAMin linja-autot, jotka ovat melko luotettavia ja täsmällisiä.

Yksittäislipun hinta on 1.50 €. Päivälippu, joka maksaa 4,50 € voi myös olla hyvä valinta, koska Reggio Calabrian kaupunkialue sijoittuu aika laajalle alueelle.

Lisäksi paikallisjunilla on mahdollista liikkua Reggio Calabrian alueella. Kaupungissa kulkee myös City Tourin pikkubussi, jonka nähtävyyskierros kestää 60 minuuttia ja maksaa 5 €.

Muinaisten meriteiden risteyksenä ollut Messinan salmi ja sen lähipaikat pitävät sisällään monia myyttejä ja legendoja.

Yhden legendan mukaan Reggio Calabrian perusti arkistaan kuuluisan Nooan lapsenlapsi Aschenez. Kaupunki on kuuluisa myös ensimmäisen päivätyn heprealaisen kirjan painopaikkana.

Kaupungissa on aikoinaan ollut vahva juutalaisyhteisö, miksi siellä vuonna 1475 painettiin Rashin kommentit Toorasta teos. Lisäksi kaupunki on tunnettu yliopistostaan ja hyvämaineista musiikkikonservatoriosta. Opiskelijoiden läsnäolo näkyykin kaupungin nuorekkaassa ilmeessä.

Muinaista Reghion, nykyistä Reggio Calabrian kaupunkia on koetellut kaksi isoa maanjärsitystä, joista jälkimmäinen maanjäristys vuonna 1908 tuhosi kaupungin 68 prosenttisesti.

Maanjäristyksen jälkeen kaupunki piti rakentaa uudelleen, mistä syystä kaupungissa onkin useita komeita jugendtyylisiä rakennuksia. Sen sijaan historialliset nähtävyydet ovat melko harvassa kaupungin kärsimän tuhon vuoksi. Merenrannan lähellä on kuitenkin näkyvissä muutamia raunioita, mukaan lukien roomalaiset kylpylät ja Kreikan muuri.

Keskiajalta oleva Castello Aragonesen linna on puolustanut kaupunkia vuosisatoja ja upea linna kesti tuhoisan maanjäristyksen ja on edelleen hyvässä kunnossa.

Kaupungin historiallinen symboli toimii nykyään näyttelytilana, jonne pääsee tutustumaan 2 € pääsymaksulla maanantaista lauantaihin klo 9-13 ja 14 -19.

Reggio Calabria Museo Nazionalessa on valtava kokoelma vuosituhansien takaisia paikallishistorian esineitä.

Hienompia niistä ovat kuuluisat pronssipatsaat, jotka löytyivät vahingossa vuonna 1972, kun sukeltamassa ollut turisti huomasi meren pohjasta esiin törröttävän käden.

Pronssipatsaiden taustaa ei tiedetä, mutta tutkijat ovat päätelleet, että patsaat olisi heitetty pois ylimääräisenä painolastina merihädässä olleesta laivasta.

Pronssipatsaita varten on tehty on ilmastoitu huone, jolla pyritään estämään korroosivauriot.

Päästäkseen näyttelytilaan kuljetaan sulkutilan kautta, jossa sisään menevevät ihmiset odottavat viitisen minuuttia, että ilmankosteus tasataan näyttelytilan ilmaa vastaavaksi.

Riace Bronze -huoneeseen pääsee kerrallaan enintään kaksikymmentä henkilöä.

Patsaat on nimetty kekseliäästi patsas A:ksi ja patsas B:ksi.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9 – 20.

Sisäänpääsymaksu on 8 € ja keskiviikkoisin kaksi euroa vähemmän.

Tähän, kuten  muihinkin alueen museoihin pääsee maksutta kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja meillehän tämä sopi mainiosti.

Pienen musiikki museon Italian Museo dello Strumento Musicale eli Mustrumun piti olla avoinna viikonloppuisin klo 10-12.

Paikassa olisi ollut esillä soittimia eri aikakausilta. Museossa on myös joitain harvinaisia instrumentteja, joita ei enää käytetä.

Olisin niin halunnut nähdä nuo, mutta kas kummaa, kun saavuimme paikalle oli se kiinni, vaikka nettisivujen mukaan sen piti olla auki.

No kun kerran oli kiinni, niin mitä sitä ihmettelemään. Harmillisesti jäi siis näkemättä museon noin 800 instrumenttia. Ilmeestä huomasin, että jotain asia ei harmittanut.

Harmillisesti myös toinen mielenkiintoinen museo Fondazione Piccolo Museo San Paolo oli suljettuna tilapäisesti. Sen kokoelmissa on ikoneja, maalauksia, norsunluu veistoksia, hopeaa ja kirjoja. Museon lähes kaksisataa ikonia ovat peräisin Itä-Euroopasta ja Balkanilta. Näkemättä jäi siis tämäkin.

Italian kauneimmaksi kilometriksi nimetyn rantabulevardin varrella on ruoka- ja viinipaikkoja.

Siellä sijaitsee myös Athenen muistomerkki –  Monumento de Athena, jota pidetään yhtenä kaupungin ikonina.

Patsas kuvaa soturijumalatar Athena Promachosia, jonka kerrotaan puolustavan kaupunkia tarpeen mukaan.

Muistomerkin edessä on nykyaikainen amfiteatteri.

Upeasti kimalteleva meri ja taustalla näkyvä Sisilian rannikko luovat rantabulevardil- la kävelemiselle nautinnolliset puitteet merituulen viilentäessä auringon paahteista ilmaa.

Illalla rantakatu herää eloon, ja monet ihmiset kerääntyivät sinne nauttimaan auringonlaskusta sekä suorittamaan passeggiataa. Varsinkin viikonloppuiltaisin tapahtuvassa näyttäytymiskävelyssä parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset kävelevät hitaasti pääkävelykadun päästä toiseen. Matkan varrella ihmiset pysähtyvät juoruilemaan tai tapaamaan toisiaan, joskus nauttimaan apearatiivin.  Kävelyesityksen ajatuksena on nähdä ja tulla nähdyksi.

Mainio paikka vilvoittelupaikka kuumana päivänä on Villa Comunalen eli Villa Umberto I kasvitieteellinen puutarha. Se on upea hengähdyspaikka, jonka oli löytänyt lisäksemme moni kaupunkilainen.

Rantapromena- din varrella on nähtävillä Rabarama kolme veistosta, jotka ovat todella hämmästyttävä näky.

Erilaisissa asennoissa olevat vartalot on muodostettu värikkäillä kirjaimilla, numeroilla ja kuvioilla. Oikeastaan patsaat olivat hienoja.

Villa Zerbin  huvila on rakennettu venetsialaiseen tyyliin.

Huvilan arkkitehtuuri on varsin vaikuttava, ja sen venetsialaiset yksityiskohdat näkyvät kaikissa yksityiskohdissa.

Huvila on melko suuri ja siinä on useita tilavia huoneita. Huvila toimii kaupungin kulttuurikeskuksena, jossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Huvilan ympärillä on upea puisto. Rabaraman patsaat sopivatkin hyvin palatsin eteen.

Reggio Calabrian katedraali Cattedrale di Maria Santissima sijaitsee Piazza del Duomossa.

Tämä koristeellinen kirkko on alueen merkittävin uskonnollinen rakennus.

Katedraalin julkisivu on valmistettu kalkkikivestä ja marmorista, ja siinä on neljä koristepylvästä, joissa on pienet kupoliset tornit. Katedraali rakennettiin uudelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, joten se on uustuotantoa. Katedraali on avoinna klo 7-12.15 ja 16-20.

Diocesan Museum sijaitseen muinaisessa kirkossa. Museossa on nähtävänä mielenkiintoinen kokoelma kirkollisia esineitä ja muistomerkkejä, jotka Reggio Calabrian piispa ja pappi ovat keränneet vuosien varrella. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-13, mutta perjantaina auki lisäksi klo 15-19. Tähän pieneen museoon sisäänpääsymaksu on 3 €.

Pinacoteca civica di Reggio Calabria on mielenkiintoi- nen taidemuseo Francesco Cilea teatterissa.

Museossa on esillä erilaisia arvostettuja ja kiinnostavia maalauksia sekä veistoksia.

Myös museo tilana on upea ja vierailu siellä kannattaa ehdottomasti. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja avoinna tämä mainio museo on  arkipäivisin klo 8.30-12.30.

Chiesa degli Ottimati kirkon historiaa on dokumentoitu jo 1000-luvulla.

Kirkossa on tyypillinen punainen kupoli bysanttilais-normannityyliin.

Sisäänpääsy vaihtelee ajankohdan mukaan ja on todella rajoitettu, joten sopiva aika vierailulle kannattaa katsoa netistä. Sisällä on erilaisia ​​freskoja ja sen alkuperäinen mosaiikkilattia sekä jotkut Bysantilaiset pylväät ovat  huomionarvoisia.

Santuario San Gaetano Catanoso pyhättö rakennettiin 1972 calabrialaisen Pyhän Gaetanon muistoksi. Orpojen isänä ja vanhusten asioiden edistäjänä tunnettu pappi julistettiin pyhäksi 2005. Kirkossa on pyhimyksen lasinen hauta ja museo, joka esittelee tietoa pyhän elämästä. Ei kummoinen paikka…

Sen sijaan mainio paikka vierailla on kaupungin Bergamotti museo – Museo Nazionale del Bergamotto.

Museo esittelee Etrogim sitrushedelmän käyttöä, historiaa ja ennen kaikkea sen eteeristä öljyä, jota käytetäänkin lähinnä parfyymeihin ja kosmetiikan hajusteena.

Museon on avoinna muina päivinä klo 9-12 ja 16-19 ja sinne on vapaa sisäänpääsy. Sunnuntaisin museo avoinna ainoastaan aamupäivästä.

Etrogimin viljelyn uskotaan levittäneen Calabriassa hellenisoituneiden juutalaisten toimesta Mooseksen aikana, XIV eKr.

Etelä-Italiassa monet paikat viettävät edellee siestaa tai oikeammin riposoa. Calabriassakin moni paikka oli suljettuna noin klo 12-17. Parasta onkin lähteä liikkeelle aikaisin tai myöhempään iltapäivästä.

Calabrian maakunnan epävirallinen symboli on sarven muotoinen punainen chili.

Se ei vain lisää mausteisuutta jokaiseen ruokaan, vaan se myös torjuu malocchiota eli ”pahaa silmää”.

Vatsanväänteiden estämiseksi kannattaa lukea ruokalista tarkkaan. Maistoimme yhtä alkupalaa, jossa sitä oli ja huh huh, olihan tulinen suupala.

Kansanperinteeseen ja uskomuksiin liittyvät myös suuret keraamiset, kivi- tai terrakottanaamarit, jotka näyttävät usein hirviömäiseltä.

Niitä kiinnitetään oven pylväisiin, parvekkeisiin, ikkunoihin tai talon sisälle suojaamaan taloa.

Nämä groteskit naamiot sisältävät maagisia voima ja karkoittavat pahat henget ja suojelevat pahalta silmältä. Tämä calabrialainen kansanperinne on sittemmin levinnyt myös muihin eteläisiin alueisiin.

Päivä oli todella kuuma ja lämpötila kipusi yli 40 asteen. Tarkoituksenamme oli lähteä vielä illalla syömään, mutta kuumuus oli vienyt niin ruokahalun kuin  voimatkin. Viileä ilmastoitu hotellihuone tuntui oikein mukavalta. Menimme aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja junamatka. Suuntana oli saappaan korossa oleva Taranto. Tämä junamatka olikin sitten tämän tourneen pisin. Istumista ja itsensä viihdyttämistä piti aikataulun mukaan olla 6½ tuntia, mutta kuten muissakin siirtymissä aikataulu ei pitänyt, joten tunti lisäaikaa junassa ei ollut ollenkaan yllätys.

 

Taranto

Otimme aikaisesta aamusta junan kohti Tarantoa.

Intercity juna kulki rannikkoa pitkin ja osan matka-ajasta istuimme vain ihailemassa upeita merellisiä maisemia.

Istumapaikat kannattaa ehdottomasti varata junan oikealta puolelta.

Vaikka matka saappaan kärjestä sen korkoon kesti suunnitellun 6 h 35 minuutin sijasta tunnin enemmän, kului se yllättävän nopeasti pelaillen taas kerran Scrabblea, katsoen väliin jääneitä tv-sarjoja netistä, ihaillen maisemia ja nauttien omista eväistä, jotka kannattaa ehdottomasti varata mukaan. Näissä Intercity junissa ei ole ravintolavaunua eikä kiertävää myyntikärryä. Tässä kohtaa myös huomasi, miten tarpeellinen oli oma taskuwifi ja lisäakku. Ainoana miinuksena oli hitaalla käynyt ilmastointi, joka aina ajoittain nosti sisälämpötilaa hikilukemiin. Lipun hinta oli 15,80 €.

Lähestyttäessä määränpäätä iski pienoinen paniikki. Apua! Mihin olimmekaan menossa?

Ympäristö rupesi näyttäytymään enemmän ympäristökatast- rofilta, kuin historiallisesti merkittävältä kaupungilta.

Jalostamon savupiiput, konttinosturit ja savu Euroopan suurimmalta terästehtaalta Ilvalta ei juuri siinä kohdassa luvannut paljon.

Taranto jää ehkä hieman syrjäiseksi paikaksi matkustelun maailmankartalla, eikä paikan maine rikollisena kaupunkina edesauta tässä.

Jos totta puhutaan, niin vanha linnoitus ja tuhansien vuosien historia eivät oikein onnistu tekemään Tarantosta kiehtovaa matkakohdetta.

Tarantossa on valtava kaupallinen ja sotilaallinen satama, joka tekee siitä yhden Italian tärkeimmistä kaupungeista. Satamakaupunki sijaitsee kahden meren välisellä niemimaalla. Satamat isoine laivoineen myös hallitsevat kaupungin merinäköalaa.

Kaupunki elää merestä ja sen voi hyvin allekirjoittaa, kun vierailee Mercato del pesce kalatorilla, joka aukeaa aamusta klo 7.30.

Taranton kaupunkilomal- la ei ole todellakaan vaikea löytää hyvää ruokapaikkaa, sillä merenrantasijainnin vuoksi lähes joka ravintolassa on tarjolla pyyntituoretta kalaa. Söimme illallisen hotellin lähellä olevassa ravintolassa, jota meille suositeltiin ja hyvää oli, parasta koko Italian matkan aikana.

Taranton Vanha kaupunki on rakennettu pienelle saarelle, jonne kulkee kaksi siltaa. Juna-asema sijaitsee lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Lähellä on myös iso rahtisatama.

Itselleni kaupungin kiehtovuutta ja odotusarvoa lisäsi se, että Taranto oli muinaisen Magna Grecian pääkaupunki.

Kun antiikin aikaisista paikoista puhutaan, ei niihin voi olla liittämättä erilaisia taruja. Niinpä tarun mukaan Taranton kaupungin perusti aikoinaan roomalaisten merenjumalan Poseidonin poika. Oikeasti Taranto sai alkunsa kreikkalaisena siirtokuntana 706 eKr, kunnes roomalaiset valloittivat sen. Sen jälkeen Taranto on ollut spartalaisten, normannien, espanjalaisten ja saraseenien miehittäminä, jotka kaikki ovat jättäneet jälkensä kaupunkiin.

Borgo Antico on Taranton historiallinen Vanha kaupunki, ja se sijaitsee pienellä saarella mantereiden kielekkeiden välissä.

Suurin osa kaupungin historiallisista maamerkeistä sijaitsee täällä.

Ponte Girevolem kääntösilta yhdistää saaren mantereeseen. Erityisen komea silta on, kun se aukeaa sovittuina ajankohtina.

Yksi Taranton ja itse asiassa koko Italian vanhimmista ja mahtavimmista nähtävyyksistä on 1400-luvulla rakennettu Borgo Anticon saarella sijaitseva Castello di Taranton linna, jota kutsutaan myös Castel Sant’Angeloksi sotilaslinnoitukseksi. Se sijaitsee kaupunkia ympäröivän lahden sisäänkäynnillä.

Yksi linnan vetovoimaisimmista paikoista on Pyhän Leonardon kappeli, joka sijaitsee linnan muurien sisällä ja erottuu harmaiden seinien joukosta kauniilla koristeillaan. Linna on avoinna aamu yhdeksästä yömyöhään ja siellä on mahdollista osallistua ilmaisille opastetuille kierroksille vuoden jokaisena päivänä.

Linnaa vastapäätä seisoo kaksi 500-luvulta eKr  olevaa pylvästä.

Pylväät ovat peräisin paikalla aikoinaan sijainneesta Tempio di Poseidonista.

Aikoinaan varmaankin upeasta temppelistä on jäljellä pylväiden lisäksi vain kasa kiviä. Paljon tarvitaan mielikuvitusta näkemään temppeli aikansa loistokkuudessa.

1000-luvulla rakennettu San Cataldolle katedraalin yksi kappeleista on melkoisen hieno.

Muuten kirkko on sisältä melko vaatimaton.

Kirkon etupuolella on useita marmoripatsaita ja koristeellisia yksityiskohtia.

Oviaukon yläpuolella näkyy Taranton vaakuna.

Katedraalin sisällä on bysanttilaisia vaikutteita, jotka näkyvät parhaiten alkuperäisissä mosaiikkilattialaatoissa.

Taranton katedraali on omistettu San Cataldolle, irlantilaiselle munkille, joka asui ja haudattiin sinne 700-luvulla.

Sivukappelissa on nähtävänä monenlaisia pyhäinjäännöksiä.

Avoinna katedraali on klo 8.30-12.45 ja 16.30-19.30.

Katedraaliin ei peritä sisäänpääsy- maksua.

Museo Ipogeo Spartano di Taranto olisi ollut must paikka, mutta tällä hetkellä museon on tilapäisesti suljettu. Harmi, sillä se olisi ollut jo ihan spartalaisten legendaarisuuden vuoksi varmasti mainio vierailupaikka. Muinaisina aikoina spartalaisilla oli siirtokunta nykyisen Taranton alueella. Osa tästä historiasta ja menneestä aikakaudesta on edelleen nähtävissä maanalaisessa Sparta museossa.

Melko vaatimattoman näköisessä rakennuksessa, sivukadulla sijaitseva Museo Nazionale Archeologico on käymisen arvoinen ja yksi maineikkaim- mista arkeologisista museoista Italiassa.

Siellä on nähtävissä Taranton historiaa aina kreikkalaisroomalaiselta ajalta alkaen. Esillä oli arkisia esineitä, kuin myös upeita antiikinajan koruja. Museon kokoelma suorastaan hämmästyttää ja yllättää.  Museo on avoinna päivittäin klo 8.30-17.30  ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €.

Mainio paikka olisi ollut vierailla Cheradin saarilla Taranton lahdella.

Isola di San Pietro on suurin kahdesta jäljellä olevasta saaresta.

Pieneen saaristoon aikoinaan kuulunut San Nicolicchio joutui väistymään rahtisataman tieltä. Paikkoihin pääsee yhdyslautalla, jonka hinta olisi ollut 15 € henkilöltä. Jos ei jää saarille viettämään rantapäivää kestää edestakainen matka reilun kaksi tuntia. Arvioimme aavalla merellä kulkevan lautan ja kohdepaikan kiinnostavuuden aikasyöpöksi ja skippasimme tämän retken.

Monumento al Marinaio muistomerkki on omistettu italialaisen laivaston rohkeille merimiehille, jotka taistelivat brittiläistä laivastoa vastaan toisen maailmansodan aikana.

Seitsemän metrinen muistomerkki kuvaa kahta merimiestä, jotka tervehtivät mereltä tulevia aluksia. Taideteos on yksi kaupungin tärkeimmistä ikoneista.

Komea tai ei, niin kuvattavahan se oli tämäkin Benito Mussolin käyttöön vihkimä Palazzo del Governoeli eli Rotonda Marinai d’Italia.

Nykyisin kaupungin hallintorakennuk- sena toimiva rakennus sijaitsee suurella puoliympyrän muotoisella aukiolla, minne se rakennettiin tuhoutuneen Politeama Alhambran teatterin raunioille. Rakennuksessa on nähtävissä Roomalaisen castrumin mahtavat muodot sekä fasistiselle arkkitehtuurille tyypillinen suuruudenhullu propaganda.

San Domenico Maggiore kirkko vanhassa kaupungissa on vaatimaton sisältä, mutta etenkin iltavalaistuksessa se näyttää oikein hienolta ja mielenkiintoiselta.

Parrocchia Maria Santissima del Monte Carmelo kirkko on yksi kaupungin tärkeimmistä kirkoista.

Kirkko on avoinna päivisin klo 8–12, 16.30–19.30. Kirkko on 1500-luvulta peräisin olevan muinaisen karmeliitta seurakunnan kotipaikka ja se on tärkeä osa kaupungin pääsiäisviikon kansanperinnettä kulkueineen ja asuineen.

Concattedrale di Gran Madre di Dio kirkko onkin sitten jo uudempaa tuotantoa. Kirkon moderni ulkomuoto on kuvauksellinen, vaikka pelkistetty moderni sisus ei luo vanhojen ja kullattujen aarreaittojen kaltaista ”wau” efektiä.

Kuumana päivänä kannattaa poiketa Villa Peripaton puutarhaan, joka on kaupungin vihreä sydän ja lumoava viheralue.

Puisto sijaitsee kaupungin laidalla.

Kauhistusta ajoittain aiheuttanut liikenne sai tällä kertaa hymyn suupieleen.

Taitava Vespakuski oli kehittänyt kuljetuspalvelun aatelin.

Ei selässä olevaa folioon pakattua tarjoiltavaa, vaan oikeat expressokupit vasta valmistetulla kahvilla ja leivokset tuoreena tarjottimella. Siinä oli taitoa ja tasapainoa kun kuski lähti työtehtävälle.

Vaikka Tarantossa ei ollut paljoa katsottavaa kului päivä mukavasti haahuillen  ympäriinsä. Erityisen kiva oli seurata satamasta lähtevien ja sinne tulevien kalastajien touhua.

Vaikka Taranto yleisilmeel- tään olikin melko ränsistynyt ja likainen oli käynti siellä ihan ok.

Seuraavana aamuna  kassit kantoon ja kohti Taranton uutta juna-asemaa. Matka jatkui kohti Lecceä.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 4: Taormina ja Messina

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Taormina 

Teimme kolmannen päiväretken Cataniasta Taorminaan. Hyppäsimme aamusta Cataniassa junaan, joka vei meidät 50 minuutissa Taorminaan. Junalipun hinta edestakaisin maksoi 9,40 €. Junassa oli paljon turisteja, jotka olivat matkalla viettämään päivää Taorminassa.

Taormina-Giardini juna-asema sijaitsee rannan tuntumassa, mutta Vanha kaupunki sijaitsee ylempänä Monte Tauron rinteellä.

Juna-asemalta menee bussi ylhäällä rinteellä olevalle Taorminan Vanhan kaupungin alueelle. Lippu maksoi euron.

Vaikka nähtävyydet ja monen turistien suosimat paikat ovat ylhäällä Vanhassa kaupungissa on myös alhaalla rannassa kauppoja ja palveluita rantaelämää viettäville.

Sisilia on saanut nimensä sen ensimmäisistä asukkaista Sikuleista, jotka asuttivat Monte Tauro vuoren rinteet jo yli kolmetuhatta vuotta sitten.

Sikulien rinnalle tuli pian siirtolaisia Kreikasta.

Tarun mukaan ensimmäisen Sisiliaan tulleen kreikkalaisen nimi oli merimies Teocle. Merten jumala Neptunus vihastui ja nostatti raivoisan myrskyn, kun laivan puosu ei ollut riittävän hyvin keittänyt uhrieläimen maksaa. Koko muu miehistö hukkui hurjassa myrskyssä. Vain Teocle selvisi ja onnistui pelastautumaan Sisiliaan. Hänen kerrotaan lumoutuneen seudun kauneudesta ja palattuaan Kreikkaan hän ylisti löytämäänsä rannikkoa ja onnistui houkuttelemaan mukaansa maamiehiään, jotka asettuivat Naxokseen Taorminan viereiseen kaupunkiin. Sisiliasta tuli 200-luvulla eKr Rooman provinssi. Vielä nykyäänkin kreikkalaisia vaikutteita on nähtävänä Taorminassa ja muissakin Sisilian rannikkokaupungeissa.

Taormina sijaitsee korkealla kukkulalla jyrkänteen reunalla ja sen monilta näköalapaikoilta aukeaakin huikeat näkymät. Upeat maisemat saavat sinetin Etnan kohotessa jykevänä taustalla, alapuolellaan kimmeltävä Välimeri. Arvonsa tietävä UNESCOn maailmanperintökohde Etna näkyykin monesta Sisilian läntisen osan kaupungeista.

Vanha kaupunki on melko pieni ja parhaiten siellä liikkuu kävellen.

Rinteellä sijaitseva Taormina on haasteellinen lomakohde liikuntarajoitteisille ja lastenrattailla kulkeville, sillä alueella on isoja korkeuseroja ja paljon portaita.

Taorminan rannan ja kaupungin välin voi kulkea Funivia köysiradalla tai halutessaan portaita pitkin.

Köysirata lähtee Via Pirandellolta ja kulkee merenrannassa sijaitsevaan Mazzaroon.

Köysiratakyyti yhteen suuntaan maksaa 3 € ja se kulkee kesäaikaan aina yömyöhään saakka.

Myös bussi liikkuu tiheään rannan ja yläkaupungin väliä.

Nähtävyyksiä voi myös ihailla Hop on Hop off bussin kyydissä, jonka hinta on 20 €.

Jos missään niin Taorminassa Hop on Hop off bussikierros on kannattava.

Rannalla olevat paikat ja alueet ovat kaukana toisistaan ja korkeusero niiden välillä on välillä haasteellinen. Lisäksi bussi kierää Naxokseen ja korkealla vuorella olevaan Castelmolaan saakka.

Taormina on suosittu rantakohde ja siellä riittää upeita pitkiä rantoja  sekä pieniä poukamia, jossa on myös pienempiä ja rauhallisempia ranta-alueita.

Monet tulevatkin lähikaupungeista viettämään rantapäivää Taorminaan. Ehdottomasti suosituin ranta-alue sijaitsee lähellä köysirataa ja Isola Bellallen saarta.

Kaupungin komeimmalla paikalla on hieno kreikkalainen amfiteatteri, Teatro Greco, jota roomalaiset laajensivat valtakaudellaan.

Roomalaisaikaan Teatro Greco toimi näytelmien ja veristen gladiaattoriesitysten areenana, mutta nykyään siellä pidetään erilaisia kulttuuri- ja taidetapahtumia sekä vuosittain isot filmifestivaalit kesäkuussa. Amfiteatterin katsomo on rakennettu rinteeseen.

Totta vai tarua, kerrotaan, että aikoinaan esityslavan taakse pystytettiin seinä, kun huomattiin yleisön ihailevan esityksen sijasta takana näkyvää maisemaa.

Historiaa nähnyt, osittain pystyssä vielä oleva seinä yhdessä maiseman kanssa luovat varmasti upean näyttämön teatterille, mutta  me emme siistä päässeet nauttimaan, sillä upeat maisemat ja itseasiassa koko amfiteatteri jäi melko vaisuksi nähtävyydeksi johtuen filmifestivaaleista, joiden piti alkaa seuraavana viikonloppuna.

Aluetta valmisteltiin tapahtumaan ja upean näköalan peitti valtava valkokangas. Paikka on avoinna kesäkuukausina klo 9-19.45 ja sisäänpääsymaksu alueelle on 11 €.

Kansainvälisten ja jokavuotisten filmifestivaalien takia seuraavan viikon kaikki Taorminan ja lähialueiden hotellit olivat varattuja ja lahdelle oli tullut parkkiin jo isoja huvijahteja.

Myös isoja VIP takseja näkyi useampikin.

Osa Vanhan kaupungin keskusta-alueesta on kävelykatualuet- ta.

Taorminan kaupunkia halkoo Corso Umberto I pääkatu, joka yhdistää toisiinsa Porta Messinan ja Porta Catanian.

Kävelykadulla on paljon kaikenlaisia merkkikauppoja, viehättäviä terassikahviloita, jäätelöbaareja ja ravintoloita.

Poiketa kannattaa pääkadun ympärillä oleville kuvauksellisille pikkukaduille, jotka ovat huomattavasti rauhallisempia kulkea ja niissä riittää erilaisia ihania yksityiskohtia ihailtavaksi.

Niiden tunnelmallisissa pikkupuodeissa, myyntikojuissa ja ruokapaikoissa hintataso on myös hieman edullisempaa.

Taoromina on erittäin suosittu turistikohde, miksi hintataso oli kaikessa hieman korkeampi, kuin useimmissa muissa Sisilian kaupungeissa.

Kellotornin Torre dell’Orologiota kutsutaan sijaintinsa vuoksi myös Porta di Mezzoksi, koska se erottaa Taorminan klassisen ja hellenistisen osan.

Palazzo dei Duchi di Santo Stefano sijaitsee lähellä Porta Cataniaa.

Rakennus oli olennainen osa Taorminan keskustan keskiaikaisia ​​muureja.

Sisilian keskiajan rakennuspiirteet ovat helposti tunnistettavissa rakennuksessa, joka koostuu tyyleistä goottilaisesta normanniin katalaanista arabiaan.

Muistomerkiltä on näkymät pieneen, mutta viehättävään puutarhaan. Puutarhassa ja rakennuksen kolmessa kerroksessa on esillä lukuisia Granitilaisen taiteilijan töitä. Paikka on avoinna päivisin klo 10–14 ja 15–19 ja sinne on vapaa pääsy.

Taorminassa kirkot ovat pieniä ja melko vaatimattomia, niin myös Chiesa di San Giuseppen kirkko. Kirkon alttarin edessä on lasinen arkku, jossa makaa messiaspatsas, jolla on tärkeä rooli pääsiäisen juhlakulkueessa. Paikka on avoinna päivittäin klo 9-20.

Sant Agostinon kirkko toimii nykyään kaupungin kirjastona.

Paikassa on edelleen nähtävissä upeita maalauksia ja kattorakenteita, miksi monet haluavatkin vierailla tässä paikassa.

Avoinna se on muina päivinä klo 8.30-13.30, paitsi tiistaina ja torstaina klo 15.30-18.00.

Chiesa Santa Caterina kirkko on myös melko vaatimaton, kuten myös kirkon sisäpuolikin. Kirkon arvellaan rakennettu kreikkalaisen Afroditille omistetun temppelin raunioille.

Pistäytyä kannattaa ehdottomasti Palazzo Corvajaan eli Corvajan palatsiin, jossa toimii matkailutoi- misto ja Taorminan museo Museo di Arte e Tradizioni Popolari.

Museossa on esillä myös pieni kokoelma nukketeatterinukkeja. Museo on avoinna muina päivinä paitsi maanataisin klo 10–14 ja 15–19. Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Rakennus on sekoitus arabialaista, normannilaista ja goottilaista arkkitehtuuria.  Aikoinaan palatsin tornia käytettiin kaupungin puolustamiseen.

Vastapäätä kirkkoa on pienen Odeonin, Roomalaisen teatterin rauniot. Teatteri oli pitkään piilossa maan alla, kunnes se löydettiin vahingossa. Pieni teatteri oli tarkoitettu musiikillisiin ja kirjallisiin esityksiin.

Palazzo della Badia Vecchi palatsissa sijaitsee pieni arkeologinen museo, Museo Archeologico di Taormina.

Sinne on vapaa sisäänpääsy ja avoinna se on päivittäin klo 9-20.

Tämä museo on historianhar- rastajien suosiossa sen hellenistisen ja roomalaisen kokoelman vuoksi. Badia Vecchia palatsi rakennettiin 1400-luvulla, ja se oli alun perin torni Taorminan muurien puolustamiseksi.

Duomo di Taormina San Nicola di Bari eli San Nicolan katedraali on rakennettu Pyhän Nikolauksen kunniaksi.

Sitä kutsutaan myös linnoituskated- raaliksi, sillä sen karu kivijulkisivu ja massiivinen kellotorni, saavat sen näyttämään linnoitukselta. Oikeastaan rakennus on niin pieni, että ei sitä voi luokitella katedraaliksi. Sisältäkin se on melkoisen vaatimaton. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna kaikkina viikonpäivinä klo 8.30-20.

Taorminan tunnus ja virallinen symboli on naishahmoinen härkä, jolla on valtikka ja maapallo käsissään.

Taoraminassa kuitenkin näkee siellä täällä Sisilian symbolia Trinakria, jossa symbolin kolme jalkaa edustavat Sisilian kolmea nimenkärkeä.

Symbolin keskellä oleva pää kuuluu Medusalle. Tarinan mukaan Jupiterin poika Perseus leikkasi nukkuvalta Medusalta pään ja lahjoitti sen sodankäynnin jumalattarelle Minervalle, joka kiinnitti sen kilpeensä.

Hyvä ja rauhallinen hengähdyspaikka on Taorminan kaupunginpuisto – Villa Comunale di Taormina, jossa on runsaasti erilaisia ​​eksoottisia kasveja, kukkia ja puita sekä kauniita kiviportaita, viihtyisiä itämaisia ​​mosaiikkityylisiä terasseja, epätavallinen huvimaja ja tietysti klassisia patsaita.

Taorminan edustalla on viehättävä pieni saari Isola Bellalle, joka yhdistyy Sisiliaan ohuella hiekkakannaksella. Saari on avoinna yleisölle tiistaista lauantaihin klo 9 eteenpäin ja sulkeutuu tuntia ennen auringonlaskua. Saari on nykyisellään luonnonsuojelualue ja UNESCON suojelukohde. Siellä voi vierailla kerralla enintään 15 henkilöä. Saarella on pieni taitelijan rakennuttama villa, jonne pääsee vierailemaan ilmaiseksi.

Castello Saracenon rauniolinna seisoo Monte Tauro vuoren laella.

Itse linnassa ei ole mitään mielenkiintoista, mutta monet silti kiipeävät sinne upeiden maisemien ja alhaalla avautuvan Alcantaran rotkon takia. Kallioon hakatut rappuset alkavat Madonna della Roccan kirkolta. Oiva patikointikohde hyväjalkaisille.

Me otimme bussin, joka kulkee kirkon ja linnaraunioiden ohi ylös Castelmolan pieneen kylään.

Madonna della Roccan pieni kallioon louhittu kirkko on kaikkea muuta kuin vaatimaton luolakirkko.

Sen kauniisti valkoiseksi kalkitut seinät ja koristeet kertovat kunnioituksesta paikkaa kohtaan, joka on nykyään pyhiinvaellus- kohde.

Kirkkoon liittyy tarina, jonka mukaan vuorella lampaita paimentanut paimenpoika hakeutui myrskyä suojaan pieneen luolaan, jossa hän tapasi naisen lapsi sylissään. Palattuaan vanhempiensa kanssa luolaan oli paikaan ilmestynyt maallaus, jossa jumaläidillä oli lapsi sylissään. Kallioon maalatun kuvan yllä luki  ”In me omnis gratia”.

Roomalaisajalta peräisin oleva Naumakhian tausta on edelleen epäselvä.

Sitä on pidetty aikoinaan urheilukenttänä tai merisotanäytök- siä varten rakennettuna esityspaikkana, jossa yleisölle esitettiin meritaistelun jäljitelmä. Toisten mielestä rakennusta käytettiin vain vesisäiliönä, josta vesi toimitettiin kaupunkiin. Uusien tutkimusten mukaan kyseessä olisi kuitenkin Nympheion, eli lähteiden nymfien pyhäkkö.

Taormina oli oikein mukava ja rauhallinen vierailukohde. Paikkana se oli myös erittäin siisti ja näkemistä riitti kivasti yhdelle päivälle. Junia myös kulki melko tiheään Taorminan ja Catanian väliä, joten aikataulujakaan ei tarvinnut kauheasti päiväretkelle miettiä.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

Messina

Catania oli toiminut hyvänä tukikohtana useamman päivän, mutta seuraavaksi oli tarkoitus lähteä kiertämään saapasmaan korkoa. Viimeinen etappi ennen mantereelle siirtymistä oli Messina. Junamatka Cataniasta Messinaan kesti reilun tunnin ja hintaa sille tuli 8,40 €.

Messina on suosittu risteilysatama Sisilian puolella ja useat risteilyalukset pysähtyvätkin Välimeren risteilyllä Messinaan.

Messinan hyvin suojattu luonnonsatama ja sen asema Messinan salmella, lähellä Italian mannerta, ovat määrittäneet kaupungin historiaa varhaisimmista ajoista asti.

Kaupunki tunnetaan vuoden 1908 tuhoisasta maanjäristyksestä sekä sinne tehdyistä toisen maailmansodan massiivisista pommituksista, jossa Messinan arvokasta arkkitehtuuria tuhoutui paljon.

Vaikka Messina ei varsinainen turistikohde olekkaan oli se rauhallinen, turvallisen oloinen ja kiva kaupunki, jossa riitti katsottavaa päiväksi.

Messina oli myös varsin siisti verrattuna Cataniaan ja Palermoon.

Messinassakin on oma pyörillä kulkeva kaupunkijuna, joka kiertää keskusta-alueen tärkeät nähtävyyskohteet. Kaupunkijunan hinta on 10 €. Kaupungissa ei ole Hop on Hop off bussia, eikä sähköpotkulautojakaan näkynyt. Turisteinakin oli pääsääntöisesti varttuneempia italialaisia pariskuntia. Englantia puhuttiin myös todella heikosti, miksi matkaa varten hankittu puhetta kääntävä translator app oli hyvä apu.

Katedraali Duomo di Messina sijaitsee Messinan historiallisessa keskustassa.

Messinan katedraali on kokenut ajan saatossa kovia.

Ensin maanjäristys vahingoitti sitä vakavasti ja myöhemmin toisen maailmansodan pommitukset vahingoittivat sitä jälleen. Nyttemmin kirkko on jälleenrakennettu entiseen muotoonsa. Kirkossa on yhdet Euroopan suurimmat toimivat urut.

Väliin ei kannata jättää katedraalin Museota, joka on oikea aarrekammio. Museon näkemisestä kannattaakin pulittaa 4 €.

Museo on avoinna ainoastaan perjantaina ja lauantaina klo 11-13. Katedraalissa on mahdollista vierailla päivittäin klo 7.30-12.30 ja 16-19.

Museosta voi vuokrata audioguiden sekä kirkkoon että museoon, mutta kummastakin veloitetaan erikseen.

Messinan kellotorni, Campanile del Duomo di Messina, kohoaa katedraalin vieressä Piazza Duomolla.

Myös kellotorni rakennettiin uudelleen vanhojen mallien mukaan.

Kellotorni kohoaa 60 metrin korkeuteen sisältäen yhden kaikkein suurimmista ja monimutkaisimmista tähtitieteellisistä kelloista.

Kellotornin pääsee kapuamaan ja sisältäpäin voi ihailla kellotornin koneistoa ja kullattuja pronssihahmoja jotka esiintyvät puolenpäivän jälkeen.

Ylimpänä tornia kiertää näköalatasanne, josta avautuu huikeat näkymät merelle, Messinaan ja myös alla olevalle Piazza Duomolle.

Joka päivä puolenpäivän jälkeen kellotornin seinissä olevat hahmot esittävät kohtauksia Messinan historiasta.

Esityksessä voi nähdä Messinan suojelupyhimyksen Madonna della Lettera Piazza del Duomollen ja hänen luokseen saapuvan Neitsyt Marialta kirjettä tuovan enkelin, jota seuraavat Pyhä Paavali ja suurlähettiläät.

Heti pian siipiään levittelee mahtava kukko, joka kiekaisee kolme kertaa ylimpänä ylväästi komeilevan leijonan karjaisun jälkeen. Esitys kestää 12 minuuttia.

Kellotornin alimmassa osassa ajavat eläinten vetämät vaunut, joista kukin edustaa kuluvaa viikonpäivää. Viikonpäivien yllä kiertävät kullatut messinkipatsaat kuvaavat elämänkulkua.

Viidentoista minuutin välein elämän kiertokulkua kuvaavat patsaat siirtyvät askeleen eteenpäin.

Kesäkuukausina torniin pääsee perjantaista sunnuntaihin klo 10-13 maksamalla 4 € sisäänpääsymaksun. Aukioloajat kannattaa kuitenkin tarkistaa, sillä poikkeusaikoja näytti olevan aika paljon. Torni voi olla suljettuna myös sääolosuhteiden vuoksi.

Yhteislippu aarrekammioon ja torniin maksaa vain 6 €, joten se oli kannattava valinta tässä kohtaa.

Katedraalin edessä olevalla Piazza del Duomo aukiolla on Orionin suihkulähde sekä Neitsyt Marian barokkipylväs. Suihkulähde on yksi viidestä historiallisesta Messinan suihkulähteestä, jotka ovat Michelangelon oppilaan firenzeläinen Montorsoli taidonnäyteitä. Nyt tämä suihkulähde oli korjauksessa ja rakennustelineiden ympäröimä.

Sen sijaan Fontana del Nettuno eli Neptunuksen suihkulähde oli toiminnassa.

Se sijaitsee lähellä venesatamaa.

Upea suihkulähde on omistettu merenjumalalle Neptunukselle, ja hänet on kuvattu keskellä pitelemässä legendaarista atraintaan. Neptunusta ympäröi legendaariset hahmot ja myyttiset pedot.

Messinassa toiseksi tärkein kirkko Santissima Annunziata dei Catalani on nähnyt ja kokenut paljon.

Se rakennettiin muinaisen Neptunuksen temppelin raunioille.

Välillä kirkko muutettiin moskeijaksi, kunnes se taas muutettiin kristilliseksi kirkoksi. Kirkko selvisi suuresta maanjäristyksestä, mutta ei ollut yhtä onnekas toisen maailmansodan pommituksissa. Kirkon ulkokuori on yhdistelmä erilaisia ​​​​kaaria, muotoja ja pilareita, mikä tekee siitä erikoisen ja mielenkiintoisen. Tässä kirkossa on nähtävissä historian kulku. Kirkko on avoinna joka päivä ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Messinan maakuntamuseo Museo Regionale Interdisciplinare di Messina eli MUME tarjoaa kiehtovan näkymän alueen historiaan, kulttuuriin ja taiteeseen.

Vuoden 1908 maanjäristyksen jälkeen museon kokoelmien ytimeen lisättiin maalauksia ja veistoksia sekä arvokkaita koriste-esineitä, jotka kuuluivat vaurioituneisiin ja sittemmin purettuihin rakennuksiin.

Museon eri osien kokoelmat ovat laajoja ja tässä museo kannattaa todellakin vierailla. Sisäänpääsymaksu on 8 € . Sunnuntaina museoon pääsee klo 9-13 muina päivinä klo 9-19, paitsi maanantaina jolloin museo on suljettu. Museo sijaitsee ratikkareitin pääteasemalla melko kaukana kaupungin keskustasta. Ratikkalippu maksaa 2 € ja sen voi ostaa ratikassa olevasta automaatista kahden euron kolikolla. Lippu on voimassa sata minuuttia.

Ratikkareitin toisessa päässä sijaitsee Camposanton hautausmaa, jota pidetään yhtenä Italian kauneimmista hautausmaista.

Sinne siis oli mentävä käymään.

Tämä monumentaali- nen hautausmaa sisältää sarjan uusklassisia ja jugendtyylejä hautapaaseja ja veistoksia, ja se vaikuttaakin enemmänkin julkiselta puistolta kuin hautausmaalta. Hautausmaan keskiosassa on useita kauniita kukkaistutuksia ja suihkulähteitä. Hautausmaan kukkulan huipulla on suuri pylväikkö. Hautausmaa on avoinna ainoastaan aamupäivisin ja keskiviikkoisin se on suljettu.

Korkealla Viale Principe Umberto kadulla sijaitsee Sacrario di Cristo Re kirkko.

Kävelyreitti kirkolle kiertää kasvitieteellisen puutarhan.

Kirkko rakennettiin uudelleen molemmissa maailmansodis- sa kaatuneiden muistoksi.

Kirkon edessä olevaan vanhaan Castello di Roccaguelfonia torniin sijoitettiin 1935 sotakalustojen pronssista valettu kello, joka soi tasatunnein muistoksi kaikissa sodissa kaatuneille. Tätä kirkkoa pidetään kaupungin symbolina, joka historiansa aikana on kohdannut monia luonnonkatastrofeja ja sotatapahtumia. Kirkon kahdeksankulmaisen kupolin näköalatasanteelta on upeat näkymät Välimerelle ja koko Messinaan. Kirkko on avoinna tiistai perjantaihin klo 9–12.30 ja lauantaina 9-14. Maanantaina ja sunnuntaina se on suljettu. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Sataman läheisyydessä on San Salvatoren linnake sekä Madonna della Letteran kullattu patsas. Paikalliset kutsuvat sitä Madonnina, pikku Madonnaksi. Kaunis patsas ottaa vastaan mereltä tulevat jalustasaarekkeeseen kirjoitetun ”Vos et ipsam civitatem benedicimus” tervehdyksen kera. Teksti on sama kuin Madonnan kädessä olevassa kirjeessä, jossa kaupungille luvataan ikuista suojaa. 

Galleria Vittorio Emanuele III on tyyliltään samanlainen kuin kuuluisat Milanon ja Palermon lasikattoiset tavaratalot mutta paljon pienempi.

Rakennuksen ulkopuolen upea julkisivu kutsuu vierailemaan siellä.

Chiesa del Carmine on yksi Messinan tärkeimmistä kirkoista.

Kirkko on uustuotantoa ja korvaa alkuperäisen, joka tuhoutui tuhoisan maanjäristyksen aikana.

Sisältä melko vaatimattomas- sa kirkossa on muutamia erilaisia ​​koristeellisesti sisustettuja kappeleita ja kupolissa on kaunis värillinen fresko. Kirkko on ehdottomasti kiinnostavampi ulkoapäin kuin sisältä. Paikka on avoinna arkipäivisin klo 7.30-12 ja 16.30-20. Viikonlopun ajankohdat vaihtelevat ja ne kannattaakin tarkistaa erikseen netistä.

Basilica Santuario Sant’Antonion kirkko tuhoutui sekin maanjäristyksessä. Paikalle sijoitettu väliaikainenkin kirkko puolestaan paloi. Sen jälkeen kirkko rakennettiin uusin rakennustekniikoin betonista ja teräsvahvistuksista. Vaikka kirkko on aika hieno, on se uustuotantoa ja thats it.

Kirkossa on museoitu köyhien asuinalue, jossa pyhimykseksi julistettu Pyhä Annibale käynnisti armollisen työnsä orpoja ja köyhiä kohtaan ja perusti sarjan orpokoteja. Kolmella kujalla on nähtävissä asuintaloja, räätäli, typografia ja kenkäkauppa sekä kappeli vuodelta1886. Vuoden 1908 maanjäristyksen jälkeen Pyhä Annibale asui itsekkin yhdellä kujalla. Kirkossa on myös krypta, joka on omistettu Pyhälle Annibalelle sekä aarrekammio. Kirkko on auki arkena aamu seitsemästä aina puoleen päivään, jonka jälkeen se avautuu uudestaan klo 16.30 ja sulkeutuu klo 19. Viikonloppuna kirkko on avoinna 6.45-12.

Lisäksi Messinassa on muutama  muukin kaunis kirkko, joissa kannattaa käydä.

Monteverginen kirkko viereisen luostarin kanssa on käymisen arvoinen paikka.

Monteverginen luostarissa on sen perustajan Santa Eustochin turmeltumaton ruumis, jota kirkko on säilyttänyt yli viiden vuosisadan ajan. Johannes Paavali II julisti hänet pyhäksi 1988 vieraillessaan Messinassa.

Käydä kannattaa myös Santa Maria dello Spirito Santon kirkossa, joka on kauniisti saneerattu kirkko.

Messinassa on myös mainioita ulkoilmatoreja, kuten Mercato Vascone, Mercato Sant’Orsola ja Mercato Zaera torit ovat kaikki avoinna joka päivä  klo 13 asti.

Sunnuntaisin ne ovat suljettu, mutta silloin voi vierailla Mercato del Contadinon viljelijämarkkinoilla.

Otimme lauantain viimeisen Bluejetin katamaraanin Messinasta mantereen puolelle Reggio Calabriaan.

Venematka kesti puolisen tuntia ja maksoi 3,50 €. Myös Liberty Line liikennöi tätä väliä. Kummatkin katamaraanit lähtevät samasta paikasta. Villa san Giovanniin menevät auto- ja junalautat lähtevät toisesta satamasta.

Illalla kävimme vielä ihailemassa pimenevää iltaa ja nauttimaan kuuman päivän päätteeksi vilvoittavasta merituulesta.

Salmen toisella puolella loistivat Messinan valot. Siinä kohtaa olikin  hyvä jättää hyvästit Sisilialle ja painua nukkumaan, sillä seuraavana päivänä matka jatkuisi mantereen puolella.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 3: Catania ja Ciracusa

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Catania 

Saavuimme Palermosta Cataniaan junalla. Junamatkan olisi pitänyt kestää lähes 5 tuntia junan vaihdolla Messinassa, mutta eihän tämäkään siirtymä mennyt kuin Strömsössä. Juna oli myöhässä, miksi missasimme vaihdon. Seuraavalla hitaammalla junalla Cataniaan ja taas oltiin pari tuntia myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Hintaa junalipulle tuli 18,20 €. Nälkä kurni vatsaa ja pari aktiivituntia katosi reissaajan aikataulusta, mikä ketutti erityisesti. Sisiliassa aikataulujen pitävyyteen ei voi luottaa. Niin junat kuin bussitkin kulkivat noin aikatauluilla, omaa tahtiaan.

Catanian juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä Vanhasta kaupungista.

Juna-aseman edessä on linja-autoasema ja siitä on lyhyt siirtymä metroasemalle.

Kertalippu julkisiin liikennevälinei- siin maksaa euron ja ne ovat voimassa leimauksesta seuraavat 90 minuuttia.

Yllättävää oli, että Catanian juna-asemalla tarkastettiin kahteen eri kertaan kaikilta asemalaiturilla olleilta henkilöllisyys. Miksiköhän?

Sisilian rataliikenteessä muut paitsi mantereelle menevät junat ovat Regional mallisia paikallisjunia.

Osa on aika vanhaakin kalustoa, jota ollaan uusimassa vuoteen 2024 mennessä sähkökäyttöisiin uusiin juniin. Meille sattui hyvä säkä, sillä reiteillämme oli käytössä uudemmat junat.

Koska aikataulut eivät taaskaan pitäneet ja alkoi tulla ilta, päätimme kipaista kaupan kautta ja syödä jo perinteeksi käyneen hotelli-illallisen.

Parvekkeelta olikin kiva seurata töistä palaavia catanialaisia sekä ihailla Catanian maisemaa hallitseva Etnaa.

Etna on Euroopan korkein aktiivinen tulivuori. Sitä kutsutaan ”Mammaksi”, joka kuvaa kaupunkilaisten kunnioitusta edelleenkin toimivaan tulivuoreen.

Reiluun kolmeen kilometriin kohoava Etna tupruttaa koko ajan hienoista savua.

Monelle retki Etnalle on Sisilian huippukohta, meille ei.

Olemme käyneet useilla tulivuorilla, eivätkä ne kovin kummoisia ole olleet. Käymättä siis jäi retki Etnalle.

Lähes jokaisesta Sisilian kaupungista myydään retkiä Etnalle. Toki sinne voi myös mennä omin päin. Ensin noustaan liki kolmeen kilometriin köysiradalla sekä minibussin kyydillä, jonka jälkeen huipulla voi patikoiden kiertää opastetuilla reiteillä.  Aivan joka paikkaan ei pääse ilman opasta, joten ostettu retki on hyvä vaihtoehto.

Tulivuori Etnan kainalossa sijaitseva Catania oli hyvä pysähdyspaikka ja useamman päivän tukikohta, josta sitten teimmekin päivävierailut läheisiin kaupunkeihin Taoraminaan ja Syrakusaan.

Etnan ison ja tuhoisan maanjäristyksen ja tulivuorenpur- kauksen jälkeen Catanian kaupunki rakennettiin uudelleen upeaan barokkityyliin.

Etnan aiheuttaman tuhon historia näkyy monessa paikassa kaupungilla. Centro Storicossa voi nähdä osia laavakerroksen alle jääneestä kaupungista, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Tämäkin kaupunki oli tosi rähjäinen ja likainen.

Kaikki mikä haluttiin kotoa pois jäi oven viereen tai ainakin seuraavaan kadunkulmaan.

Varsinaisia pummeja näkyi vähän turistialueella, mutta hieman kauempana vaisto kehotti tarttumaan laukkuun hieman tiukemmin. Cataniassa oli myös paljon kaikenlaisia kaupustelijoita.

Aamu kannattaa aloittaa aikaisin La Pescherian kalatorilta, joka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-14.

Jo aamusta torilla kävi kuhina ja kalatiskit tyhjenevät silmien edessä.

Villi veikkaus, että jos torille menee vasta päivällä voipi olla, että myytävää ei enään ole. Sen uskallan kuitenkin arvata, että haju lämpimässä ilmassa on tiivistynyt aamuisesta. Myytävänä oli kaikenlaisia mereneläviä, joita Tyrrhenan- ja Joonianmeret tarjoavat kalastajille.

Viereisellä torilla myydään myös tuoreita vihanneksia, oliiveja, juustoa, hedelmiä, lihaa ja alkoholijuomia.

Mainio paikka vierailla ja seurata paikallisten ihmisten toimia sekä ihmetellä  mitä erikoisempia kuljetusvälineitä ja torikojuviritelmiä.

Toinen mainio tori on Piazza Carlo Albertolla.

Hieman huolestuneena katselin + 35 asteessa roikkuvia lihoja.

No jos tuossa lämmössä ei kypsy, niin ainakin pehmennee…

Via dei Crociferin kadulla on lukuisia historiallisia rakennuksia.

Katu sijaitsee Rooman teatterin ja Giardini Bellinin puiston välissä.

Kadulla on neljä ulkoapäin upeaa kirkkoa sadan metrin sisällä. Melkoinen kirkkotiheys.

Cataniaa kutsutaan mustaksi kaupungiksi, koska monissa rakennuksissa on käytetty laavakiveä rakennusaineena. Monessa paikassa oli nähtävissä myösa hienojakoista tuhkaa, joka on kaupunkilaisten alituinen riesa.

Catanian pääaukio Piazza del Duomosta huomaa heti, missä turistit viihtyvät. Aukion terassit olivat täynnä auringosta, lämmöstä ja lomasta nauttivia turisteja.

Aukion päänähtävyys on vuonna 1736 luotu hymyilevä Fontana dell’Elefante suihkulähde, joka sisältää muinaisen egyptiläisen obeliskin.

Legendan mukaan obeliskilla on maagisia voimia, jotka auttavat hillitsemään Etna vuoren tulista luonnetta.

Piazza del Duomo on lähtöpaikka kaupunkikierroksille, jotka taittuvat helposti Hop on Hop off bussilla tai pyörillä kulkevalla turistijunalla. Tässä kaupungissa ei sähköpotkulautoja näkynyt, eikä hevoskyytejä.

Aukion reunalla seisova Cataninan katedraali – Basilica Cattedrale Sant’Agata on vaikuttava ilmestys.

Katedraali on omistettu kaupungin suojeluspyhi- mykselle Sant’Agatalle.

Se on perimätiedon mukaan rakennettu paikkaan, jossa Saint Agatha kuoli marttyyrikuoleman. Katedraalin perimmäisenä roolina onkin suojella kaupunkia Etnan tuhoilta. Sisällä katedraalissa on nähtävissä vanhan roomalaisen kylpylän jäännöksiä, sillä katedraali on rakennettu sen päälle. Katedraali on kauniimpi ulkoa, kuin sisältä.

Kuuluisan klassisen säveltäjän Vincenzo Bellinin hauta sijaitsee katedraalissa.

Katedraalissa on mahdollista vierailla maanantaista lauantaihin klo 10.30–12 ja 16–17.30 kunnioittaen kuitenkin jumalanpalvelusten aikoja, jolloin vierailu on kielletty. Katedraalissa on mahdollisuus osallistua 10 € maksavalle opastetuille kierroksille, jolloin pääsee kuninkaalliseen kappeliin, sakaristoon ja keskiaikaiseen saliin ja katedraalin kupoliin. Opastettujen kierrosten ajankohdat kannattaa tarkistaa netistä.

Bellinin nimeä kantavia paikkoja on useita Cataniassa.

Kiva paikka piipahtaa on Bellin nimeä kantavassa puistossa, jossa on hieno suihkulähde ja upeita kukkaistutuksia.

Siellä olevien puiden varjossa on hyvä istuskella hetki. Puistossa järjestetään säännöllisesti konsertteja. Puutarhan ystävien kannatta vierailla myös vieressä olevassa Catanian yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Orto Botanicassa.

Museo Civico Belliniano sijaitsee muusikon syntymäkodissa, 1700-luvun Gravina Cruylas palatsissa.

Syntymäpaikka on julistettu kansalliseksi muistomerkiksi.

Museo esittelee esineistöä säveltäjä Bellinin elinajalta ja sinne on vapaa pääsy. Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaisin klo 9-13. Samassa rakennuksessa on myös Museo Emilio Greco di Catania, jossa on esillä tämän kuuluisan kuvanveistäjän teoksia.

Ooppera Teatro Massimo Bellini rakennettiin 1800-luvulla ja nimettiin tietenkin oman kaupungin kuuluisan säveltäjän Bellinin mukaan.

Teatterin kattoon on maalattu kohtauksia Bellinin kuuluisimmista oopperoista, ja hänen patsas koristaa oopperatalon eteishallia. Oopperavierailu on mahdollinen tiistaista lauantaihin klo 9, 10, 11 ja 12 opastetulla 6,50 € maksavalla kierroksella. Me emme sisälle tällä kerralla menneet, sillä Palermon oopperatalon piti olla Sisilian hienoin, joten isoja odotuksia keskinkertaisen Palermon oopperan jälkeen ei siis ollut.

Catania on täynnä kauniita kirkkoja, joita kannattaa käydä tutkimassa. Chiesa della Badia di Sant’Agata on rakennettu 1700-luvun alussa barokkityyliin. Se on yksi kaupungin vanhimmista kirkoista. Kirkko on melko vaatimaton sisältä, mutta sen kupolin terassilta on upeat näkymät ympäröivään alueeseen. Kiipeäminen torniin maksaa 5 €. Kirkko ja sen kattoterassit ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.30–12.30 ja15.30–18.30 sekä sunnuntaina klo 9.30–12.30 ja 18–20.

San Benedetton luostarikirkko on omistettu Pyhälle Benediktukselle.

Sitä pidetään yhtenä Catanian kauneimpana kirkkona.

Sen sisällä on upeat marmoriset Enkeliportaat.

Sisäänkäynnin puisessa ovessa on paneelit, jotka kuvaavat Pyhän Benedictuksen tarinaa. Yhteislippu San Benedetton kirkkoon ja luostarimuseoon maksaa 6 €. Aukioloajat vaihtelevat ja kirkko onkin useana päivä kiinni. Aukioloajat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

Catania on hyvä paikka tutustua aitoon sisilialaiseen elämänmenoon. Toisaalta yliopistokaupunkina, runsas opiskelijajoukko takaa, että meno kaupungissa on nuorekasta ja rentoa.

Keskustan alueella on helppo kävellä paikasta toiseen, sillä Catanian keskusta on mukavan kompakti ja sen nähtävyydet ovat kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.

Cataniassa on hyvä määrä takseja, ja näitä saa helposti Piazza del Duomo aukiolta ja rautatieaseman liepeiltä. Niillä liikkuminen ei kuitenkaan ole kovin edullista. Lyhyt, lyhyempi tai tosi lyhyt matka maksaa aina vähintään 15 €, mittareita ei käyttänyt kukaan. Menetpä mihin tahansa, niin todennäköisesti maksat siitä liikaa.

Castello Ursino on rakennettu laavakivestä vuonna 1239.

Osaksi Sisilian kuningaskuntaa rakennettu puolustuslinna oli alun perin aivan sataman tuntumassa, mutta Etnasta purkautunut suuri laavavirta työnsi rantaviivaa ja nykyään linna sijaitsee kaukana rannasta, asuinalueen keskellä.

Linna on erinomaisessa kunnossa ja kaikki sen neljä alkuperäistä tornia ja seinää ovat edelleen vaurioitumattomia. Museo Civico sijaitsee osassa Castello Ursinoa. Se on toinen kaupungin merkittävistä museoista. Museo on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-19. Museosta löytyy lukuisia erilaisia ​​näyttelyitä, kuten hellenistisiä ja roomalaisia ​​veistoksia, posliinia, keramiikkaa, mosaiikkeja, antiikin aseita ja muita Sisiliasta tehtyjä löytöjä, joita pääsee katsomaan 10 € sisäänpääsylipulla.

Jälleen yksi Roomalainen teatteri – Teatro Romano tai oikeammin sen rauniot.

Teatterin katsomo on tehty laavasta, kun taas esiintymislava ja orkesterialue on peitetty marmorilla.

Vieressä on pieni teatteri Odeon. Kaupungissa on myös toinen erittäin huonossa kunnossa oleva Roomalainen amfiteatteri, joka oikeastaan on vain kasa kiviä.

Porta Garibaldin monumentaali- nen portti on varsinainen katseenvangitsija ja yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Tämä monumentaa- linen portti ja riemukaari rakennettiin kuninkaallisten häiden kunniaksi. Kaupungin puoleinen puoli on yksinkertaisempi, mutta toisella puolella kahden siivekkään hahmon väliin on asetettu kello, joka symboloi kunniaa. Tämä portti on melko kaukana muista nähtävyyksistä.

Melko vaatimaton vain pari näyttelyhuonet- ta käsittävä Palazzo Biscarin palatsi on edelleen yksityisomistuk- sessa.

Palatsin julkisivu on yksi kaupungin upeimmista.

Sisäpihalla on suuri portaikko, ja palatsissa on upea ruokasali. Sali upeine barokkikattoineen toimiikin usein erilaisten gaalailtojen ja esitysten tapahtumapaikkana.

Salien sisustus korostaa Biscari perheen suuruutta ja rikkautta. Palatsissa on myös pieni museo, jossa voi ihailla niitä keräilyesineitä, joita on lahjoitettu aikoinaan kaupungin museoon. Palatsiin tehdään rajoitettuja vierailukäyntejä ja niiden aikataulu kannattaakin tarkistaa netistä. Avoinna se on maanantaista perjantaihin klo 9.30 – 13 ja 16 – 19. Palatsi on avoinna myös lauantaisin klo 9.30 –13. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 8 €. Ja kun kerran mielipiteen saa antaa, niin ei hintansa väärtti käyntikohde monien muiden upeiden palatsien joukossa. Oikeastaan jopa surkea ja suuri pettymys.

Monastero dei Benedettini di San Nicolò l’Arenan benediktiiniläisluostari on melkoisen massiivinen rakennus ja se on yksi suurimmista benediktiiniläisluostareista Euroopassa. Luostari on UNESCOn maailmanperintökohde.

Luostarissa toimii nykyään yliopisto, mutta silti siihen pääsee tutustumaan. Luostaria on käytetty myös sotilaskasarmina, kouluna ja observatoriona 1800-luvulla. Luostari on rakennettu uudelleen pariinkin otteeseen, sillä Etnan purkaukset ja maanjäristykset ovat tuhonneet luostaria useamman kerran. Kunnostusten yhteydessä luostarin alta löytyi roomalaisajan kodin jäännökset, jotka on nähtävänä kellarikerroksessa. Luostarivierailu maksaa 8 € ja yhteislippu, joka oikeuttaa Hiippakunnan museoon ja Achillian kylpylään maksaa 14 €. Luostari on avoinna arkisin klo 9.30-16 ja viikonloppuna tunnin pidempään.

Luostarin kirkko Chiesa di San Nicoló l’Arena on rakennettu kreikkalaisen Akropoliksen paikalle ja useat alkuperäiset pilarit seisovat paikoillaan. Tämä ulkomuodoltaan hämmentävä kirkko on onneksi sisätiloiltaan miellyttävämpi ja siinä on lukemattomia sarakkeita, kaaria ja uskonnollista sisustusta.

Église Saint-François-d’Assise à l’Immaculée eli Pyhän Assissin kirkko tuhoutui vuoden 1693 maanjäristyk- sessä ja rakennettiin uudelleen.

Kirkko sijaitsee paikalla, jonne fransiskaanien veljeskunta asettui 1200-luvulla.

Chiesa di San Giuliano kirkko on jälleen yksi upea kirkko Cataniassa. Sen torniin pääsee kiipeämään. Vierailu kirkossa ja tornissa maksaa 4  € ja siihen sisältyy ladattava app, josta voi kuunnella opastusta kirkon historiasta ja sen sisätiloista. Kirkko on avoinna torstaista sunnuntaihin klo 10-12.45.

Näkemisen arvoinen on myös Pyhän Francesco Borgian kirkko eli Chiesa di San Francesco Borgia, joka on avoinna muina päivinä klo 9-19.00 ja sunnuntaina klo 9-13.

Chiesa di San Nicolo All’Arena kirkko on jäänyt pahasti kesken ja sekin on saanut kokea Etnan voiman useampaan kertaan.

Valtavassa kirkossa ei ole juuri mitään sisällä ja sinne ei kovin montaa minuuttia kannata uhrata.

Rotondan kylpylän jäännökset sijaitsevat Catanian kreikkalais-roomalaisessa arkeologisessa puistossa. Kylpylä on toiminut aikojen saatossa myös kirkkona, mistä sen seinillä on vielä jäljellä joitakin haalistuneita maalauksia. Rakennuksen sisätiloihin pääsee tutustumaan ainoaan etukäteen sovittuina ajankohtina. Puistossa sijaitsee myös keramiikka museo.

Catania on perheiden keskuudessa suosittu lomailukohde, joten tottahan lapsiperheet on huomioitu. Suuri Etnaland huvipuisto Etnan juurella houkuttelee kaikenikäisiä lomailijoita, paitsi meitä, jotka jätimme tämän hauskuuden väliin. Auttanut ei, vaikka alueella on laaja ostos- ja virkistysalue.

Vink vink:

Cannoli eli makealla ricotta juustolla täytetyt leivokset on ehdoton paikallinen jälkiruoka Cataniassa – kannattaa maistaa.

Tosin niitä myydään myös muualla Italiassa.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Siracusa eli Syracusa

Hyppäsimme aamusta aikaisin  junaan Catanian juna-asemalta ja suuntasimme päivävierailulle Syracusaan.

Junamatka kesti reilun tunnin ja hintaa edestakaiselle matkalle tuli 15,20 €.

Syracusan juna-asema sijaitsee lähellä satamaa, keskustan laidalla.

Antiikin Syracusa nousi koko Sisilian merkittävimmäksi kaupungiksi, mistä on edelleenkin jäljellä erilaisia jälkiä. Syracusassa on sekoitettuna niin italialaisia kuin kreikkalaisia vaikutteita sekä iso joukko kiehtovia tarinoita. Tuntuikin siltä, että mihin tahansa kaupungissa menikin, liittyi paikkaan aina jokin legenda.

Syracusa oli myös melko siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki.

Ihmiset olivat ystävällisiä ja paikkoja sai kierrellä rauhassa ilman kerjäläisiä ja kaupustelijoita.

Paikasta toiseen kiertää parhaiten jalkaisin tai tuk tukin kyydissä, joka kylläkin veloittaa kyydistään melkoisesti. Sähköpotkulautoja ei kaupungissa näkynyt. Syracusassakin on oma Hop on Hop off bussi, joka kiertää kaupungin tärkeimmät alueet. Pienille ja kapeille kujille, sillä ei kuitenkaan pääse.

Syracusan länsiosassa parin kilometrin päässä kaupungista sijaitseva arkeologinen puisto Parco Archeologico della Neapolis on epäilemättä yksi alueen tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Tämän upean puistoalueen sisällä on useita antiikin raunioita ja paikkoja. Kesäkuukausina puisto on avoinna joka päivä klo 8.30 – 18. Alue on aika laaja, joten sen kiertämiseen kannattaa varata useampi tunti. Juomista kannattaa varata mukaan, joskin puiston sisäänkäynnin yhteydessä on kahvilarakennuksia. Paikalle pääsee näppärästi busseilla 1, 11, 21 ja 23. Lippu puistoon maksaa 13 € ja hyvin merkittyä reittiä on helppo seurata. Puistossa on mahdollisuus osallistua myös opastetuille kierroksille.

Kreikkalainen teatteri, Teatro Greco tunnetaan myös nimellä Syracusan teatterina.

Tämä muinainen amfiteatteri toimi legendaaristen näytelmien, kuten Aischylosin ja Sophokleksen esittämispaikkoina.

Kallioon louhittu katsomo tarjosi arvion mukaan paikkoja +/- 15 000 katsojalle. Se on yksi parhaiten säilyneistä teattereista Sisiliassa. Teatterissa pidetään edelleenkin esityksiä, joista jotakin valmisteltiin juuri vierailumme aikana.

Puistossa on toinenkin teatteri, Roomalainen amfiteatteri – Anfiteatro Romano.

Vanha aarre on hieman kasvanut umpeen kasvillisuudesta, eikä tämä ole yhtä hyvässä kunnossa kuin puiston Kreikkalainen teatteri.

Chiesa di San Nicolò ai Cordari eli Pyhän Nikolauksen kirkko Cordarille oli yksi ensimmäisistä Syrakusaan rakennetuista kirkoista.

Kirkon alapuolella on niin kutsuttu kivilouhokseen tehty Roomalainen allas, joka oli oikeastaan iso vesisäiliö, josta johdettiin vesi Roomalaiseen amfiteatterissa esitettyihin suurien vesitaisteluiden näytöksiin.

Puistossa on nähtävillä myös valtavan kokoinen Hieron II:n alttari Ara di Ierone, joka oli omistettu Zeus Eleutheriosille. Lähes 200 metriä pitkällä alttarilla uhrattiin valtiollisissa toimituksissa kerralla jopa 450 härkää tai pässiä. Alttarista on säilynyt lähinnä sen perustukset ja rampit.

Lisäksi puistossa on Latomia del Paradiso kivilouhos, jonka luolista tunnetuin on Dionysiuksen korva L’Orecchio di Dionisio.

Se on tunnettu poikkeuksellises- ta kaiusta ja akustiikasta.

Luola louhittiin antiikin aikana kaupungin vesisäiliöksi. Tarun mukaan tyranni Dionysius pystyi kuulemaan toisessa päässä pidettyjen vankien kuiskaamat asiat. Tarua vai totta, sillä nyt paikalla hyöri muitakin kuin me, joten kuiskimaan ei päästy.

Grotta dei Cordari eli Cordarin luola sijaitsee lähellä Dionysoksen korvaa.

Käsityöläiset työstivät vanhojen perinteiden mukaisesti kaikenlaisia ​​köysiä, joita paikan luonnollinen kosteus suosi. Tämä perinne kuoli vain muutama vuosikymmen sitten.

Lähellä agrologista puistoa sijaitsee San Giovanni alle Catacombe di Syracusa.

Alueella on laaja ja hyvin säilynyt katakombialue.

Itse kirkko rakennettiin varhaiskristilliseen aikaan.

Kirkko tuhoutui maanjäristyksestä 1693 ja on ollut sen jälkeen pelkkä rauniokirkko. Kirkon yhteydessä olevissa katakombeissa voi nähdä erilaisia ​​kryptoja. Paikka on avoinna päivittäin kesäkuukausina klo 9.30–12.30 ja 14.30-17.30. Lippu alueelle maksaa 8 €. Syracusassa on myös toinen hyvin säilynyt katakombialue Catacombe di Santa Lucia joka in saman nimisen kirkon yhteydessä.

Syracusan argeologinen museo – sijaitsee Via Teocritossa ja sillä on valtava kokoelma ympäröivältä alueelta kerättyjä muistomerkkejä ja esineitä. Tämä on Sisilian tärkein historiallinen museo, ja sen vanhimmat löydökset ulottavat juurensa esihistorialliselle ajalle. Runsaan esineistönsä lisäksi se antaa kiehtovan katsauksen Syracusan kehitykseen vuosien varrella. Museossa voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 9-18 ja sunnuntaina aina klo 13 saakka. Sisäänpääsy museoon on 10 €.

Capuchin luostarin vieressä sijaitsevat Latomia dei Cappuccini on yksi 12 muinaisesta louhoksesta, jossa 414 eKr ateenalaisvangit louhivat rakennuskiviä Syracusan rakennuksiin.

Luostarin munkit perustivat puutarhoja alueen ympärille, luoden idyllisen ja tunnelmallisen paikan, jossa on kiva vierailla. Kesäisin paikka toimii ulkoilmateatterina.

Eurialon linnan rauniot löytyvät kauempaa kaupungista. Se oli aikoinaan yksi vahvimmista linnoituksista Sisiliassa. Nykyisin linna on pelkkä raunio, eikä siinä ole juurikaan katsottavaa. Jos kuitenkin haluaa vierailla siellä, niin rauniolinnan vieressä on pieni museo, joka avaa tarkemmin linnan historiaa.

Paljon kiinnostavampi on Castello Maniacen linnoituslinna, joka sijaitsee Ortigian saaren eteläisimmällä reunalla.

Alun perin linna oli erotettu saaresta vallihaudalla.

Linnassa on asunut aikoinaan useita aluetta hallinneita kuninkaita ja kuningattaria. Linnan etuportti on kauniisti koristeltu ja koko linna on edelleen hyvässä kunnossa, joskin linnan ja linnoitusalueen sisällä ei ole juurikaan mitään nähtävää. Paikka on avoinna yleisölle sunnuntaina ja maanataina klo 8.30-12.45 sekä muina päivinä klo 8.30-18.45. Lipun hinta linnoitukseen on 8 €.

Syracusan vanha kaupunki sijaitsee Ortigian saarella, jonka sillat yhdistävät muuhun kaupunkiin. Paikka on todella kaunis ja valokuvauksellinen turkoosin sinisen veden kimaltaessa sen ympärillä. Se onkin yksi parhaita paikkoja Syracusassa. Koko saari on luokiteltu UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Yksi keskeisimmistä nähtävyyksistä Ortigiassa on Duomo di Siracusa eli Santa Maria delle Colonne katedraali.

Katedraalin yksi seinä muodostuu muinaisesta Athenan temppelistä, jossa on edelleen nähtävissä doorilaiset pylväät. Tosin niiden välit muurattiin umpeen, kun temppeli muutettiin katedraaliksi.

Pylväitä voi ihailla myös katedraalin sisätiloissa. Katedraali rakennettiin dorialaisen temppelin ympärille, tosin ennen sitä se oli ehtinyt olla myös moskeijana. Katedraalissa on edelleen löydettävissä merkkejä jokaisesta aikakaudesta. Katedraalissa säilytetään kaupungin suojelijan Pyhän Lucian pyhäinjäännöksiä. Lisäksi katedraalissa on upea lasimaalaus, joka kuvaa viimeistä illallista.  Avoinna katedraali on päivittäin klo 8-19. Vierailu katedraalissa maksaa 2 €.

Piazza del Duomon ympärillä on myös muitakin kauniita rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita.

Lisäksi siellä on myös kaunis puutarha.

Katedraalin edessä, kivetykseen upotettuna on kaupungin kuuluisimman asukkaan Archimedeen muistomerkki.

Arkhimedes oli 200 eKr elänyt antiikin kuuluisin matemaatikko ja keksijä, joka keksi istuudutaan kylpyveteen ja huomauttaessaan kylpyveden noususta, miten monen muotoisten kappaleiden tilavuus voidaan laskea tarkasti.

Tarinan mukaan mies huusi ”Heureka” ja innoissaan löydöstään hyppäsi ammeesta ja juoksi Syracusan halki alasti.

Tarinoita Syracusasta riittää. Roomalaisten hyökätessä Syrakusaan kaupunki taisteli osin Archimedeen keksimien sotahärveleiden avulla hyökkääjää vastaan. Kaupunki kuitenkin valloitettiin. Valloittaja halusi säästää kuuluisan keksijän hengen, mutta toisin kävi. Tarinan mukaan roomalainen sotilas astui miekka kädessä Archimedeen talolle, hiekkaan laskutoimituksiaan piirtänyt tiedemies kivahti tälle: ”Älä sotke ympyröitäni”, jolloin suivaantunut sotilas surmasi tiedemiehen. Archimedeen uskotaan haudatun Necropoli Groticellin alueelle,  Tomba di Archimeden luolaan.

Ortigian saarella on muutakin katsottavaa kuin vain linna ja katedraali.

Sen keskustassa on ihastuttava Piazza di Archimede aukio, jonka keskellä on upea ja koristeellinen Fontana di Artemide suihkulähde.

Tämä suihkulähde sisältää lukuisia upeita veistoksia, jotka kuvaavat erilaisia antiikin kohtauksia ja joita ympäröi myös pieniä palmuja. Yksi osa suihkulähdettä on jumalatar Dianan patsas.

Keskustan pohjoisreunalla on Arethusan lähde, joka toimi antiikin aikana keskustan makean veden lähteenä.

Se on muodostunut kahden pienen joen väliin.

Kreikkalaisen taruston mukaan Arethusa oli jumalaista alkuperää oleva nymfi, joka muuttui Syracusassa lähteeksi. Nykyisin lähteessä kasvaa papyrus ja siellä uiskentelevat ankat.

Ortigian saarella on nähtävissä Apollon temppeli, joka on peräisin vuodelta 570 eKr.  nähtävänä on rakennuksen suorakaiteen muotoinen perustus, osia seinistä ja joitain koristeellisia pylväitä.

Mercato di Ortigia paikallistori on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 7.30-14.

Torit ovat aina loistava tapa tarkkailla paikallisten toimintaa.

Ortigian markkinat myyvät monenlaisia esineitä mausteista ja juustoista tuoreisiin mereneläviin. Viikonloppuina pidetään lisäksi CNYn paikallisia maatalousmarkkinoita.

Ortigan satama on ihana paikka kuljeskella ja seurata sataman touhuja.

Satamasta lähtee myös veneajeluita saaren ympäri, mikä on oikein hyvä vaihtoehto nähdä saari mereltä käsin.

Veneretkellä käydään myös kauempana olevissa luolissa. Kuumana päivänä vilvoittava merituuli teki todella hyvää.

Jännitystä matkaan toi pirun matalan sillan alittaminen.

Jännitystä lisäämään kuski teki näyttävän ristiinmerkin ennen alitusta.

Päät käskettiin painamaan niin alas kuin pystyi ja niin teki Love boatin kuskikin. Olihan karmea kokemus, varsinkin kun oma silmä arvioi, ettei alta ehjänä selvitä. Vene meni kuin menikin ehjänä sillan alta. Mainio veneretki kesti tunnin ja hintaa sille tuli 20 € henkilöltä. Hieman kallis, mutta kannatti maksaa.

Kiehtova paikka varmasti olisi ollut Piazza Duomon hypogeum, joka muodostaa ”maanalaisen Syrakusan”. Se oli aikoinaan kreikkalaisten luoma maanalainen vesisäiliöjärjestelmä. Maanalaisiin käytäviin on pääsy keskusaukiolta pienen oven kautta, joka sijaitsee muutaman metrin päässä Santa Lucia alla Badian kirkosta. Portaikko johtaa kellariin, jossa tunnelit yhdistyvät vesisäiliöihin ja sieltä edelleen merenrantaan. Harmiksi tämä paikka on toistaiseksi suljettu.

Chiesa di Santa Lucia Alla Badia kirkko on omistettu Syracusan suojeluspyhimmälle Pyhälle Lucialle, joka tunnetaan meilläkin 13.12 pidettävistä Lucian päivästä.

Kattoholvin suuri fresko kuvaa Pyhän Lucian ihmettä vuodelta 1646, jolloin kaupungissa vallitsi suuri nälänhätä.

Kaupunkilaiset rukoilivat apua Lucialta ja kuin viestiksi yksi viiriäinen saapui messun aikana kirkkoon ja heti sen jälkeen saapui kaupunkiin laiva täynnä viljaa. Lucian elämä kohti marttyyriutta on myös moninainen tarina.

Siksipä tarvitaan vielä yksi Lucia kirkko. Basílica de Santa Lucía del Sepulcro kirkko on avoinna päivittäin klo  9–12.45 ja 15.30–19. Tätä kirkkoa pidetään paikkana, jossa Santa Lucia kuoli marttyyrikuoleman.

Lucia pyhimyksen maalliset jäänteet piilotettiin alla oleviin katakombeihin, josta ne varastettiin ja siirrettiin Konstantinopoliin, josta ne uudelleen varastettiin Venetsiaan, jossa niitä säilytetään San Geremian kirkossa. Tarinasta huolimatta tämä kirkko on vaatimaton niin sisältä kuin ulkoakin.

Alla Giudecca Hotelli sijaitsee keskustan vanhoissa juutalaiskortteleissa ja sen kellarissa voi käydä ihailemassa ikivanhaa juutalaista rituaalikylpylää. Paikka oli kiinni, joten se jäi nyt katsomatta.

Galleria Regionale di Palazzo Bellomon museossa on esillä erilaisia veistoksia, maalauksia ja taide-esineitä. Lisäksi museon ensimmäisessä kerroksessa on esillä vaunuja. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu 8 €. Ei kovin kummoinen paikka.

Madonna delle Lacrimen melko uusi pyhäkkö rakennettiin kyynelehtivää Madonnaa varten.

Kirkko on varsin kaunis moderni rakennus, jota kiertää kehänä leveä kävelytie ja useita sisääntulopolkuja, jotka muodostavat lintuperspektiivistä katsottuna kauniin sakaraisen kehän kirkon ympärille.

Legendan mukaan tavallisessa kodissa olleen Madonna ikonin silmistä alkoi valua kyyneleitä.

Ikoni tunnusteettiinkin ihmeeksi ja nykyään se on merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Kävijöitä saapui nauhana kirkolle.

Kirkko on komeampi ulkoa kuin sisältä. Se on avoinna päivittäin ja kirkon museoon on pieni sisäänpääsymaksu. Kirkko sijaitsee lähellä arkeologista puistoa ja sen komea figuuri on nähtävissä jo kaukaa.

Syracusassakin on nukkemuseo. Museo dei Pupin nukkemuseo on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 11-13 ja 15-19, mutta se ei pienuutensa takia vedä vertaa Palermon vastaavalle nukkemuseolle, joten se jäi käymättä.

Myös Papaurys museo, Museo del Papiro olisi kiinnostanut, mutta aika vaan loppui kesken ja oli palattava illan junalla Cataniaan.

 

 

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 2: Palermo ja Cefalù

Rooma – VatikaaniPalermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

                                                                                                                                                                           Palermo

Olimme ostaneet liput Rooma-Palermo Intercity yöjunaan, jonka piti lähteä klo 21.31. Juna lähti sairaustapauksen takia tunnin myöhässä Roomasta Terminin asemalta kohti Palermoa. Tunnin myöhässä lähteminen ei meitä vielä silloin haitannut, mutta aamulla kylläkin.

Kun uni parin yömyssyn jälkeen tuli voi sanoa, että yö tuli nukuttua melkoisen hyvin. Viiden aikoihin saavuimme Villa san Giovannin satamakaupunkiin, jossa sitten alkoikin melkoinen hässäkkä. Sinne meni uni ja rauhallinnen aamun alku.

Kilinä ja kolina herätti herkkäuniset, kun junavaunuja lastattiin junalauttaan.

Minua se ei haitannut, sillä homman seuraaminen oli kiinostavaa.

Näppärästi junavaunut eroitettiin omille raiteilleen sen mukaan mikä oli kunkin vaunun lopullinen määränpää. Osa junista jatkoi Siracusaan ja osa Palermoon.

Ylitys Villa san Giovannista Messinaan kesti noin tunnin.

Junasta pääsi ulos lauttamatkan ajaksi ja osa matkustajista siirtyikin junalautan ylemmille kansille ja ulkotiloihin ihailemaan aamun sarastusta.

Yllätykseksi konnari tarjoili aamupalan klo 06 ja piti sellaista ääntä, että nekin, jotka eivät heränneet junavaunujen siirtelyyn lauttaan heräsivät varmasti konnarin rymistelyyn. Syy selvisi Sisilian puolella. Juna stoppasi Messinaan ja samoin suunniteltu unen jatko.

Koko porukka ulos junasta ja paikallisjunaa odottelemaan klo 6.30. Syynä se lähdön myöhästyminen  Roomasta.

Sisiliassa on vain yksi raide ja kun oma menovuoro meni, niin junalla ei ollut vuoroa jatkaa sillä radalla Palermoon ilman pidempää viivytystä, joka sitten taas olisi mahdollistanut toisenlaiset korvausvaatimukset Trenitalialle… voi kettu!

Paikallisjunaa odoteltiin 45 minuuttia ja voitte arvata, millainen polemiikki asemalla oli, kun vihaiset italialaiset huitoivat käsillä ja mesosivat. Kun vihdoin viimein pari tuntia aikataulusta jäljessä saavuimme Palermo Centrale juna-asemalle, suuntasimme suoraan hotelille.

Vatsa kurni, sillä yöjunassa tarjottu ”aamupala”, johon siis kuului Illy espresso tai cappuccino, hedelmämehu, makea ja suolainen välipala sekä korppu hillolla tai nutellalla ei oikein aamupalasta mennyt. Tällä setillä ei nälkää kovin pitkälle pitänyt. Veimme laukut hotelille ja lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.

Kaupungilla huomasi heti, että Palermo Sisilian pääkaupunkina ja historiallisena satamakaupunkina on värikäs, äänekäs ja eläväinen vierailupaikka.

Varsinkin Vanhan kaupungin katujen varsilla on runsaasti palatseja, kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia.

Eri arkkitehtoniset tyylit sekä sen kulttuurihistoria kertovat eri sivilisaatioista, jotka ovat vallanneet Palermon, eläneet kaupungissa ja lähteneet sieltä.

Arabit, normannit, bysanttilaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset kuuluvat kaikki aikoinaan Palermoa hallinneiden kansojen joukkoon.

Sisilia kuuluu valtiollisesti Italiaan, mutta maantieteellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti Sisilia sijoittuu Pohjois-Afrikan ja Etelä-Euroopan välille.

Pääkadun Via della Liberta halkoo kaupungin keskustaa. Keskusta on sokkeloinen ja paras tunnelma löytyykin sen pieniltä kujilta.

Palermo on myös erityisen likainen kaupunki. Suorastaan paskainen. Roskaa oli joka paikassa. Rikkinäisiä lasipulloja, heitettyjä muovipulloja, roskapussikasoja jne…

Paikka paikoin jätteet myös haisivat sillä lämpöä oli + 36.

Kaupungissa oli myös paljon kaduilla kerjääjiä sekä kodittomia, jotka estoitta pitivät leirejään jopa parhaiden nähtävyyspaikkojen lähellä.

Kaupunkia kierrellessä tuli väkisinkin sellainen tunne, että tavaroistaan kannattaa pitää kaupungissa hyvä huoli ja katsoa hieman millä kujilla liikkuu.

Palermon historiallisessa keskustassa liikkuu helpoiten kävellen. Palermon ilmaisen Free Centro Storicon kuljetuspalvelun päätepysäkki sijaitsee muutaman sadan metrin päässä satamasta, lähellä Porta Felicea. Turisteille tarkoitettu bussikuljetus kulkee sitten Kalsan kapeita katuja pitkin Palermon kaupungin sydämeen.

Mahdollisuus on kiertää nähtävyyksiä perinteisellä Hop on Hop off bussilla, tai pyörillä kulkevalla kaupunkijunal- la, jonka kyyti maksoi 10 €.

Paikallisbussit on hyvä valinta eri paikkojen välillä kulkemiseen, lisäksi metrolla ja ratikalla pääsee esikaupunkialueille.

Paikallisbussit eivät aina kulje ihan aikataulun mukaan, mutta mitä väliä lomallahan on aikaa odotella. Jos aikoo käyttää busseja, niin pitää ostaa 1,40 € maksava lippu Tabaco liikkeestä ennen bussiin nousua. Lippuja ei myydä busseissa. Busseilla ei myöskään pääse historialliseen keskustaan, vaan bussit jättävät kyyditettävän sen reunoille.

Keskustassa on pyöräkaistat, joten myös pyöräily on vaihtoehto, sillä Palermon liikenne on melkein ok. Lisäksi tarjolla on hevosten vetämiä vaunuja ja riksoja.

Hinnat kaikkiin muihin paitsi etukäteen lipuilla ostettaviin toimintoihin liikkuvat villillä haitarilla aina kalliista kohtuuttomaan.

Jos haluaa tulla laillisesti ryövätyksi niin Palermossa se onnistuu.

Hinnat taitavat vaihtua naamakertoi- men ja puhutun/ ymmärretyn kielen mukaan.

Kaikki hinnat, myös takseissa kannattaa sopia etukäteen, jos se vain onnistuu.  Jos on pidempi matka ja ennalta suunniteltu matkakohde kannattakin tilata taksi tai pyytää hotellia tilaamaan se sekä sopimaan hinta etukäteen. Takseissa ei juuri mittareita käytetä, vaikka sitä pyytäisi.  Hinnat alkavat aina, lyhyelläkin, noin yhden kilometrin matkalla 15 eurosta ylöspäin.

Palermossa myös käteinen oli maksuvälineenä suosituin. Korttia ei hyväksytty monessakaan paikassa ja jos ”hyväksyttiinkin”, niin yllättäen päätelaite ei saanut yhteyttä verkkoon.

Parin Palermo päivän aikana huomasi hyvin, että niinä päivinä, kun Välimerellä risteilevät alukset rantautuvat kaupungin satamaan, triplaantuu sen turistimäärä hetkellisesti. Palermo on myös kallis kaupunki, eikä siis voinut välttyä ajatukselta, että koronakurimuksen jälkeen menetetyt ansiot aiotaan raapia turistihinnoissa kasaan yhden kesän aikana.

Palermossa kuten Italian muissakin vanhoissa kaupungeissa on paljon, siis todella paljon upeita kirkkoja.

Kaupungissa lasketaankin olevan yli sata kirkkoa. Eli kirkkoähky jatkukoon.

Rooman yltäkylläisen kirkkohistorian jälkeen mieleen hiipi ajatus, ”ettemmekö enää näe, kuvaa ja koe muita, kuin kirkkoja ja palatseja?” Noh, katolisissa maissa kirkot ovat niin iso ja merkittävä osa kulttuurihistoriaa ja nähtävyyksiä, joten ne vaan tunkee merkityksellään ja näyttävyydellään näyttämölle ja Thats it.

Töppöstä siis toisen eteen ja kahlaamaan Palermon kirkkoja.

Palermon kirkot ovat avoinna yleisölle noin klo 9-12.30 ja 16-19.

Aukioloajat ovat todellakin noin aikoja, sillä erillisten kirkkojen aukioloajat saattavat vaihdella virallisista aukioloajoista italialaiseen tapaan.

Kaikkiin kirkkoihin on vapaa sisäänpääsy, toki monissa kirkoissa on ”symbolinen” lahjoitusmahdollisuus kirkkovierailusta, eli  ns. vapaaehtoinen pakko. Kirkkojen kyljessä olevista museoista tai kryptista joutuu aina maksamaan erikseen.

Euroopan vanhin kuninkaiden palatsi Palazzo dei Normanni on kaupungin yksi UNESCOn maailmanperin- tölistalle kuuluvista rakennuksista.

Sisilian nähtävyyksien rikkaudesta sekä runsaudesta kertoo se, että saarella on peräti seitsemän UNESCOn maailmanperintökohdetta.

Vanhan kaupungin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevassa entisessä kuninkaanlin- nassa toimii nykyään myös Sisilian parlamentti sekä näyttelytila, jossa esitellään nykytaidetta.

Kuninkaanlinnan yhteydessä on myös puutarha, jonka varjossa on hyvä hengähtää hetki.

Lisäksi kannattaa ehdottomasti käydä palatsin yhteyteen rakennetussa Cappella Platinassa, joka lumoaa kävijänsä.

Bysanttilaisten työläisten taidokas kullattu mosaiikkityö näkyy lumoavina yksityiskohtina kirkossa, enkä siis yhtään ihmettele, että tämäkin kirkko on UNESCOn maailmanperintölistalla. Kirkko ja kuninkaanlinna ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 8.30 – 16.30; Sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 8.30-12.30. Yhdistelmälippu linnaan, puutarhaan ja kappeliin maksaa 14,50 €.

Palermon katedraali Cattedrale di Palermo on uskomattoman hieno katedraali ulkoapäin.

Vaikka katedraali ei sisältäpäin loksautakaan leukoja auki, löytyy katedraalista paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kuten krypta, jossa on sarkofageja monilta eri aikakausilta. Lisäksi katedraalissa kruunattiin vuosisatojen ajan Sisilian hallitsijoita.

Katedraalin sisällä on paljon upeita yksityiskohtia ja todellisia aarteita.

Katedraali sijaitsee yhdellä kaupungin keskeisimmistä paikoista, lähellä Quattro Cantia.

Katedraali tunnetaan monista eri tyyleistään, sillä sitä on kunnostettu, siihen on lisätty tai sitä on muokattu joka vuosisadalla sen rakentamisesta lähtien. Sitä pidetäänkin Palermon historiankirjana.

Katedraali on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19 ja sunnuntaisin klo 8-13 ja 16-19.

Itse kirkkoon ei peritä sisäänpääsymak- sua. Lisämaksu peritään jos haluaa vierailla sen maksullisissa lisäosissa tai jos aikoo kiivetä 110 porrasta ylös katedraalin katolle ihailemaan Palermoa. Katolta onkin varsin mainiot näkymät alla levittäytyvään Palermoon. Lippukombojen määrä ja hintahaitari vaihtelee sen mukaan minkälaisen vierailun itselleen rakentaa. Jos, haluaa kokea katedraalin kaikki nähtävyydet yhteislipun hinta on 15 €.

Italian kirkoissa ei ole karvoihin katsomista. Monet kirkot voivat olla ulkoapäin mitään sanomattomia, mutta sisältä upeita tai toisinpäin.

Santa Maria dello Spasimo tunnetaan kirkkona, joka ei ole mitään näistä.

Kirkon rakentaminen jäi pahasti kesken ja myöhemmin siitä tuli teatteriesitysten pitopaikka, sitten ruttosairaala, viljavarasto ja lopulta kansalaissairaala ja myöhemmin vanhusten sairaala. Nykyisin siellä järjestetään näyttelyitä, esityksiä ja kulttuuritapahtumia.

San Cataldo tunnetaan ainutlaatuisista vaaleanpunaisista kupoleistaan.

Tämä kirkko rakennettiin 1000-luvulla Normanin kuninkaan suuramiraalin Majone da Barin käskystä ylellisen palatsin kappeliksi, jota ei koskaan saatu sisältä valmiiksi. No eipä saatu valmiiksi palatsiakaan.

Aikoinaan paikka oli benediktiiniläisluostari, joka käytti kirkkoa sairaalana. Sittemmin Sisilian hallitus käytti San Cataldon kirkkoa ”postina”. Kupolien punainen väri on lisätty 1800-luvulla ja sillä on estetty vesivuotojen ongelmat. Tätä punaista väriä käyttävät nykyään useat Sisilian kirkot kupoleissaan. Kirkko kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Kirkko on avoinna vain sunnuntaisin.

Vieressä on Santa Maria dell’Ammiragli kirkko, jota kutsutaan myös Martoranaksi.

Kirkko on rakennettu 1200-luvulla.

Bysantin mosaiikit koristavat kirkon sisätiloja.

Kirkkoa pidetäänkin Bysantin taiteen helmenä, sillä se sisältää useita tyylejä. 2 € sisäänpääsymaksulla pääsee tutkimaan tätä upeaa UNESCOn maailmanperintökohdetta.

Historiallisen keskustan sydämessä on San Giuseppe dei Teatini kirkko, joka on sisustettu marmorilla.

Sen upeat kattofreskot yhdistettynä saumattomiin marmoripin- toihin ovat huikaisevia samoin puolijalokivillä koristellut alttarit. Kirkko tuhoutui osittain toisen maailmansodan pommituksissa ja sitä onkin sen jälkeen kunnostettu.

Kirkon sisäänkäynnin takana on Oratorio di San Giuseppe dei Falegnami, joka on upea barokkijalokivi vuodelta 1603. Se sijaitsee Palermon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Avoinna se on päivittäin 7.15-12 ja 17-20.

Museo d’Arte Moderna Sant’Annan museokompleksi koostuu barokkityylisestä Sant’Anna la Misericordian kirkon entisestä fransiskaaniluos- tarista ja viereisestä katalonialaisen goottilaisen Palazzo Bonetin palatsista.

Tämä museo on omistettu yksinomaan modernille ja nykytaiteelle. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-18.30. Sisäänpääsymaksu museoon on 8 €.

Mikäli on kiinnostunut Palermon alueen rikkaasta historiasta, on Museo Archeologico Regionale Antonio Salinas oiva vierailupaikka.

Renessanssiaikaiseen luostariin sijoitettu museo esittelee etenkin kreikkalaisia ja roomalaisia esineitä sekä mitä ihmeellisimpiä aarteita Sisilian pitkän ja värikkään historian varrelta.

Alueellinen Arkeologinen museo on yksi Italian parhaista. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-18.30 ja sunnuntaina klo 9-13. Lipun hinta on 6 €.

Kolmas hyvä museo on Museo Internazionale delle Marionette eli kansainvälinen nukketeatterimuseo, jonka suojista löytyy 3500 nukkea paitsi Italiasta myös muualta Euroopan maista ja Kaukoidästä ja ties mistä.

Museossa on myös nukketeatterinäy- töksiä joka perjantain klo 17.30.

Upea museo on omistettu sisilialaiselle nukketeatterille, teatterimuodolle, jonka UNESCO julisti ihmiskunnan aineettoman ja suullisen perinnön mestariteokseksi vuonna 2001.

Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaina sekä maanantaina klo 10-14. Lippu museoon maksaa 5 €.

Palermossa on ainakin kaksi nukketeatteria, missä voi osallistua nukketeatteriesityksiin. Liput niihin täytyy varata etukäteen.

Palermossa on todella kattava museotarjonta, jota olisi ollut kiva kahlata läpi enemmän kuin nyt ehdimme. Aika ei vain riittänyt kaikkeen.

Aika ei myöskään riittänyt käyntiin Monte Pellegrino vuorella, joka on suosittu pik nic kohde paikallisille. Vuoren huipulla on Santa Rosalian on pyhäkkö, joka on omistettu pyhimys Santa Rosalialle tai La Santuzzalle, jonka ansiota kaupunki säästyi tappavalta rutolta.

Paikka vaikutti mielenkiintoiselta ja selvittelinkin sinne pääsyä. Paikalle pääsee 30 minuutissa bussilla 812. Kunnianhimoiset retkeilijät voivat myös kävellä vuorelle. Päästäkseen Monte Pellegrinoon on jatkettava matkaa Fiera del Mediterraneo alueelle, josta lähtee porrastettu polku vuoren huipulle.

Teatro Massimon oopperaraken- nus on aivan yli mainostettu.

Se ei vedä vertoja millään mittarilla Venetsian, Pariisin tai Wienin oopperoille.

Oopperatalo on yksi Italian ja Euroopan suurimmista oopperataloista ulkomitoiltaan, mutta sisältä se on melko pieni.

Kuuluisa  rakennus löytyy myös kummisetä 3 elokuvan loppukohtauk- sesta.

Moni muukin Sisilialainen nähtävyys vilahtaa kummisetä elokuvissa.

Teatro Massimoon pääsee tutustumaan päivittäin klo 9-17.30 opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €.

Palermossa on toinenkin hieno teatteri – teatteri Politeama, jonka ulkomuoto muistuttaa antiikin Rooman temppeliä.  Tämä teatteri on Sisilian sinfoniaorkesterin esiintymispaikka. Paikkaan pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-14.

Kapusiinien katakombi – Catacombe dei Cappuccini on yksi Palermon tunnetuimpia nähtävyyksiä. Maanalla olevissa katakombeissa, jotka sijaitsevat kapusiiniluostarin kellarissa on useita tuhansia muumioituneita ruumiita ja luurankoja, jotka ovat peräisin 1600-1800 luvun Palermosta.

Muumioituneet ruumiit ja luurangot ovat munkkeja, aatelisia, kuuluisia ja arvostettuja kaupunkilaisia, taiteilijoita ja muita Sisilialle tärkeitä ihmisiä, jotka on puettu parhaisiin vaatteisiinsa.

Palsamoidut ruumiit on sijoitettu hautaan sukupuolen, sosiaalisen luokan ja ammatin mukaan.

Tämä hautausmaa on melko epätavallinen, koska kuolleet ruumiit ovat esillä sen sijaan, että lepäisivät suljetuissa haudoissa.

Katakombien lämpötila estää ruumiiden hajoamisen ja ne ovatkin erittäin hyvin säilyneitä.

Merkittävin tai ehkäpä eniten kuuluisuutta saanut muumio on Rosalia Lombardo, joka kuoli keuhkokuu- meeseen kaksivuotiaana

Surun murtama isä pyysi palermolaista mestaripalsa- moijaa säilyttämään hänen tyttärensä kauneuden. Ruumiista tuli yksi viimeisistä Palermon kapusiiniluostariin muumioiduista.

Palsamointi onnistui ilmeisen hyvin, sillä elävämmän näköiseksi ei muumio muutu. Vuonna 1922 palsamoitu palermolainen pikkutyttö ei näytä kuolleelta lainkaan, vaan uneen vaipuneelta pienokaiselta. Muumiota pääsee ihmettelemään opastelulla kierroksella, joka päättyy kappeliin, joka on pyhitetty Rosalialle. Paikka on avoinna joka päivä klo 9-12.30 ja 15-17.30. Sisäänpääsymaksu on 3 €. Harmillisesti tässä paikassa ei saa kuvata ja nämä kuvat onkin otettu viereisestä kioskista kiskurihintaan ostetuista korteista.

Keskellä Vanhaa kaupunkia Piazza Pretorialla oleva Fontana Pretoria kolmitasoinen suihkulähde on komea.

Tosin se ei ollut toiminnassa, mikä oli pienoinen pettymys.

Chiesa del Gesùn jesuiittakirkko on sisältä ylenpalttinen. Sen yhteydessä oleva museo on myös ehdottomasti käymisen arvoinen.

Jos sattuu olemaan Palermossa lauantai-iltana kannattaa vierailla ilta-aikaan tässä kirkossa. Kirkko ja museo ovat tuolloin avoinna klo 23.30 asti ja silloin kirkko esittäytyy pimeää iltaa vasten juhlavalaistuksessa. Harmillisesti meidän vierailupäivä ei sattunut lauantaille. Muina päivinä kirkko ja sen museo ovat avoinna eri aikoina, joten niiden aukioloajat kannattaakin tarkistaa netistä erikseen. Yhteislippu kirkkoon ja museoon maksaa 6 €.

Chiesa di San Mamilianon kirkon lähellä on kerrassaan upea suorakaiteen muotoinen pyhättö Oratorio di Santa Cita.

Yhteislippu tähän oratorioon ja Oratorio del SS. Rosario di San Domenicoon maksaa 6 €.

Oratorio on ulkoapäin upean, mutta sisältäpäin melko vaatimattoman Chiesa di San Domenico kirkon toisessa päädyssä. Tähän kirkkoon on haudattu maineikkaita sisilialaisia ​​taiteilijoita, kirjailijoita ja poliitikkoja. Kolmas hieno kappeli on Oratorio di San Lorenzo, joka on avoinna päivittäin klo 10-17.30 ja sisäänpääsy tähän pyhättöön maksaa 3 €. Paikka on lähellä Basilica San Francesco d’Assisia.

Museo Palazzo Mirto Casa Museon ulkoasu vastaa pitkälti prinssi Bernardon vuoden 1793 tienoilla toivomaa tyyliä ja se onkin varsinainen helmi Palermossa avaten 1800-luvun lopun aateliston elämäntapaa.

Tämä palatsi on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaisin klo 9-13.

Sisäänpääsy tähän palatsiin maksaa 4 € ja yhdistelmälippu, jolla pääsee myös Palazzo Abatellis ja Oratorio dei Bianchiin maksaa 10 €. Palazzo Abatelliksessä sijaitsee taidegalleria Galleria Regionale della Sicilia.

Rakennus vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa, mutta se entisöitiin entiseen loistoonsa.

Porta Nuovan portti sijaitsee Palermon historiallisen osan sisäänkäynnillä.

Porta Nuova on sisilialainen ”riemukaari”, joka rakennettiin Kaarle V: n voiton kunniaksi Tunisian sodasta.

Portti koristaa kaupunkia ja toimii samalla maamerkkinä.

Valitettavasti portti ei ole säilynyt tähän päivään asti alkuperäisessä muodossaan, koska se räjäytettiin vuonna 1667.

Kaupungin toinen komea portti – Porta Felice rakennettiin 1600-luvulla.

Portin yläosaa kruunaa kahden kotkan hahmot ja Espanjan hallitsijoiden vaakuna.

Toisen maailmansodan pommitusten aikana Porta Felicestä oli jäljellä vain raunioita, mutta jälleenrakennuksen seurauksena portti entisöitiin nykyiseen muotoonsa.

Markkinapaikat etenkin Ballaro joka on Palermon vanhin markkinapaikka sekä Borgo Vecchio, Capo ja Vucciria tarjoavat hyvän mahdollisuu- den nähdä ja maistella erilaisia paikallisia ruokia, ihailla tarjontaa ja haistella erilaisia tuoksuja. Maistettavahan se oli paikallisia Arancinit risottopalleroita, jotka olivat kaikessa rasvaisuudessaan ihan ok. Markkinoilla on myynnissä myös vaatteita ja käsityötavaroita. Markkinat ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19.30 ja sunnuntaisin vain aamuaikaan. Kaupungissa on tarjolla paljon katuruokia ja halpoja ruokapaikkoja, mutta myös laadukkaita ravintoloita.

Sisilian suotuisa ilmasto mahdollistaa Palermon kasvitieteellisen puutarhan runsaan lajikkeiston.

Se perustettiin 1700-luvun lopulla Queen’s Universityn osaksi. Aluksi puutarhassa kasvatettiin lääkekasveja pienellä alueella, mutta nykyisin puiston on pinta-alaltaan noin kymmenen hehtaaria.

Arvoimme Sisilian matkareittiä pitkään, mutta lopulta päätimme hylätä vaihtoehdon tehdä melkoinen koukkaus Agrigenton kaupungin lähellä olevaan Temppelilaaksoon, Valle dei Templiiin. Koska liikuimme junalla, oli pakko miettiä, millaisia reittejä ehdimme järkevästi ja aikatehokkaasti kulkea.

Tarkoituksena on lähitulevaisuudessa tehdä junaretki Kreikkaan, joten temppeleitä tulee varmaankin sillä reissulla nähtäväksi. Väliin siis jäi Agrigeton temppelialue. Suuntasimme seuraavaksi Cataniaan, jonne asetuimme kolmeksi päiväksi.

 

Cefalù

Teimme Palermosta  päiväretken Cefalùuhun.

Cefalù sijaitsee tunnin junamatkan päässä Palermosta.

Otimme aamusta junan, jolla myös moni muukin lähti viettämään rantapäivää sympaattiseen pipikkukaupunkiin. Menopaluu junalippu aikuiselta maksoi 12,40 €.

Aamusta matkalla katselimme ikkunasta puskissa roihuvia pieniä palopesäkkeitä ja vitsailimme keskenämme, että onkohan kyseessä hallittu kulotus vai hallitsematon palon alku. Ketään ei nimittäin näkynyt missään. No tämäkin selvisi paluumatkalla, kun junat olivat myöhässä yli kaksi tuntia. Aamuisen pienen palopesäkkeen muututtua kunnon paloalueeksi, radan liikenne keskeytettiin. Laiturilla ja asemalla kävi kuhina, kun hikiset, auringosta väsyneet ja tietämättömät matkustajat yrittivät selvitellä asiaa. Totta kait kaikki tieto tuli italiaksi ja viiveellä.

Olisimme liittyneet taksikyytikimp- paan, mutta taksit heittivät niin suolaisen hinnan ja  pikkubussiin henkilörajoituk- sen max. viisi henkilöä, että oksat pois.

Selityksenä henkilömäärään oli kallis bensa, kuuma ilma ja ilmastoinnin viemä lisäkulutus polttoaineessa ja ties mitä…?Hintahaarukka alkoi 180 € suunta ja italialaisen kanssamatkustajan tinkimisestä huolimatta hinta ei tippunut kuin sataan viiteenkymmeneen euroon.

Sisiliassa ilmeisesti yritetään kahden vuoden turismisaatavat kerätä kasaan tämän kesän aikana. Kaikki hinnat olivat Suomen tasoa ja hieman jopa +…. huijauksen meiningiltä ei oikein voinut välttyä.

Cefalù on kaunis pikkukaupunki La Rocca kukkulan juurella.

Kaupunki tunnetaan suosittuna matkailukeskuksena ja rantapaikkana.

Cefalùn rautatieasema on noin vartin kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista. Juna-asemalta pääsee keskiaikaiseen keskustaan montaa eri kautta.

Pienenä varoituksena, että oikoa ei kannata, sillä silloin eksyy helposti.

Cefalùn on sen verran pieni ja sokkeloinen paikka, että sen nähtävyyksiin ehtii tutustumaan hyvin päiväretkellä. Jos aikeena on viettää rantapäivä, niin silloin kanattaa varata vierailuun koko päivä, muuten puolikas päivää riittää hyvin.

Cefalùssa ei ole kovinkaan paljon nähtävyyksiä, mutta upeat maisemat, kaunis ranta ja rappioromanttinen Vanha kaupunki saa tykästymään. Kaupungin kapeat kujat pienine putiikkeineen ja kahviloineen luovat aitoa sisilialaista tunnelmaa.

Mahtavaa oli kierrellä Cefalùn kapeita mukulakivika- tuja ja tutustua kaupungin historiaan.

Mikäli kävely Cefalùssa ei innosta ja haluaa kierrellä hieman kauempana kaupungin keskustasta, kannattaa vuokrata skootteri tai pyörä.

Cefalùn lauantaisin järjestettäviltä markkinoilta voi tehdä hyviä löytöjä edulliseen hintaan.

Piazza del Duomo on vilkas turistien kansoittama aukio, jonka terasseilla voi nauttia virvoittavia juomia tai kupposen kahvia sekä ihailla Cefalùn komeaa keskiaikaista katedraalia – Duomoa.

Kirkko on UNESCOn maailmanperintökohde, jossa on nähtävissä sekä arabien että normannien vaikutteita. Katedraalissa ihastuttavat erityisesti mosaiikkiyksityiskohdat.

Tarina kertoo, että keskellä rajua myrskyä eksynyt kuningas Ruggero II, lupasi rukouksissaan rakentaa upean katedraalin siihen kohtaan, missä hänen jalkansa osuisivat kiinteälle maalle.

Rukous kuultiin ja henki säilyi, niinpä Ruggero II rakensi Cefalùn katedraalin. Kiitollisuutta ja ihmettä kuvataan myös kaupungin vaakunassa.

Katedraalissa on mahdollisuus kiivetä sen torniin ja käydä ihailemassa maisemia katolta käsin. Myös sen sakaristosta löytyy upeita aarteita, samoin katedraalin museosta.

Yhteislippu näihin maksaa 12 €. Katedraaliin tehdään myös iltakierroksia, jolloin valaistu kirkko näyttäytyy varmasti erilaiselta. Katedraali on avoinna kesäkuukausina klo 8-12.45 ja 15.30-17.15.

Aukion reunalla on aikansa eläneitä pieniä kaupunkipalat- seja.

1700-luvun Piispan palatsi – Palazzo Vescovile sekä 1600-luvulta peräisin oleva Palazzo Piraino seisovat mitäänsano- mattomina aukion reunoilla, samoin kuin kaupungintalona toimiva entinen Pyhän Katariinan luostari.

Cefalùssa kannattaa poiketa taidemuseo Mandraliscassa. Sen kokoelmissa on 1800-luvulla eläneen Mandraliscan paronin keräämiä arkeologisia esineitä ja taideteoksia.

Kokoelmaa kiinnostavampi on 1400-luvulta peräisin oleva Ritratto di un uomo ignoto – tuntemattoman miehen muotokuva, jota pidetään yhtenä renessanssin ajan tärkeimmistä taideteoksista.

Mandraliscan kerrotaan löytäneen taideteoksen Liparin saarelta, jossa sitä käytettiin paikkaamaan puuttunutta kaapin ovea. Museo on avoinna päivittäin klo 9-19. Heinä-elokuussa museo on auki pidempään. Lippu museoon maksaa 6 €.

Lähellä rantaa sijaitsee Lavatoio Medievale eli keskiaikainen pyykinpesupaik- ka, joka kannattaa käydä katsomassa.

Julkinen pesula rakennettiin keskiajalla Vanhan kaupungin keskelle.

Pesula oli paikka, jonne naiset kerääntyivät pesemään ja huuhtelemaan vaatteita. Edelleen on nähtävissä järjestykseen tehdyt altaat sekä niihin johtava virtaavan veden vesi- ja poistovesikouru. Pesulaan liittyy myös legenda, jonka mukaan se syntyi Nyffin kivun tuottamista kyynelistä, kun hän oli ensin surmannut rakastettunsa.

La Rocca on suosittu näköalapaikka.

Kallioon hakattuja pitkiä Salita Saraceno portaita pitkin pääsee kapuamaan kukkulan huipulle.

Kiipeäminen sinne kestää puolisen tuntia.

Matkalla kukkulan huipulle kannattaa varata juomista mukaan, sillä paikalla ei ole mitään myyntiä. Kukkulan päällä on muinainen 300-luvulta oleva kreikkalainen Templo di Diana temppeli, joka on rakennettu suurista toisiinsa liitetyistä kivenlohkareista ilman sementtiä tai betonia. Olisi ollut silkkaa hulluutta,  melkein neljänkymmenen asteen lämmössä lähteä kiipeämään ylös kukkulalle, joten väliin siis jäi. Onneksi hotellin respa lohdutti, että kukkulalla on vanhan linnoituksen rauniot, jotka eivät ole erityisen hyvässä kunnossa. Kukkulalta aukeavat kyllä upeat näkymät kaupungin ylle ja merelle, mutta muuta katsottavaa kukkulalla ei rehellisyyden nimissä kuulemma ole, joten harmitus ei tässä kohtaa ollut kovin suuri.

Tarinan mukaan La Roccalla asuttivat jättiläiset, jotka joutuivat siirtymään kalliolta alas nykyisen Cefalùn alueelle, kun normannit 1000-luvun puolivälistä valloittivat Arabien sinne aikoinaan rakentaman linnan.

Kaupungin edessä on pitkä valkoinen hiekkaranta ja sen kristallin kirkas vesi suorastaan kutsuu kuumana päivänä kaupungissa vierailevaa uimaan.

Rannan varrella on useita eri baareja, joista voi vuokrata aurinkovarjoja ja ‑tuoleja. Maagisimmillaan Cefalù on iltapäivisin, kun laskeva aurinko värjää kaupungin ja rannan kullalla.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 1: Rooma ja Vatikaani

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Olemme kierrelleet Italian pohjois- ja keskiosaa vuosien varrella, mutta eteläinen Italia on jäänyt käymättä. Siispä matkamme suuntautui tällä kertaa sinne.

Teimme melkein kolmen viikon kiertomatkan, joka alkoi Roomasta ja päättyi Napoliin kiepsahtaen Sisilian kautta.

Sekä Roomassa että Napolissa olen käynyt aikaisemminkin, mutta mukaan ne valikoituivat monestakin syystä.

Niistä on parhaat lentovaihtoehdot Suomeen sekä mainiot junayhteydet muualle Italiaan. Lisäksi en ole niistä aiemmin kirjoittanut blogiin. Tarkoituksena oli myös tämän reissun jälkeen taputella Italian kiertäminen pakettiin ja siirtää junailu uusille raiteille.

Italiassa on kaksi junayhtiötä Trentitalia ja Italo, joten junia kulkee hyvinkin tiheään eri paikkojen välillä.

Italian junaliput ovat verraten edullisia, että railpassia ei kannata käyttää. Kannattaakin katsoa etukäteen reitti ja laskea eri lippu- ja reittivaihtoehdot, koska monella reitillä on erinomaisia tarjouksia. Esimerkiksi parina matkustavien kannattaa hyödyntää Me & You hintoja. Junapasseihin joutuu myös usein ostamaan ja varaamaan istumapaikat erikseen, mikä nostaa vielä niiden kokonaishintaa.

Italian rautateillä on käytössä useita eri junatyyppejä.

Kansallisen junayhtiön Trenitalian Regional junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä, joten varaa omat eväät ja juomaa mukaan.

Sen sijaan Intercity, Eurocity junissa saattaa olla tarjoilukärry ja usein myös nettiyhteys, riippuen reitistä. Trenitalian suurnopeusjunissa Frecciarossa ja Frecciargento, Frecciabianca on ravintolavaunu ja netti. Niissä matkustusmukavuus on erinomainen. Italolla on vain AGV ja EVO suurnopeusjunia.

Huomioida kannattaa myös, että Trenitalian Cartafreccia member, yli 60 vuotias saa 50 % alennusta junalipuista.

Pitkän matkamme ja kymmenien junasiirtymien aikana yksikään junista ei ollut perillä aikataulun mukaisesti.

Suunnitteluvai- heessa kannattaakin huomioida jatkoyhteyksien liikkumavara. Matkamme aika kesäkuun lopussa ja heinäkuun puolessavälissä Italian junissa ja joukkoliikenteessä oli käytössä edelleen maskipakko, jota myös valvottiin.

Junissa oli myös henkilö, jonka tehtävänä oli desifioida wc:t ja ovet sekä poistuneen matkustajan jälkeen istuin ja pöytä. Henkilö kiersikin ahkerasti junaa. Koronaan suhtauduttiin edelleen vakavasti Italiassa.

                                                                                                                                                       

Rooma

Lensimme Roomaan Leonardo da Vincin lentokentälle, joka sijaitsee reilun 30 kilometrin päässä Roomasta. Lentokentältä on suora Leonardo express junayhteys Rooman keskustaan. Junamatka kestää noin puoli tuntia ja maksaa yhteen suuntaan 14 €. Kentältä pääsee keskustaan myös bussilla. Lipun hinta on halvempi kuin junalla, mutta matka kestää tunnin. Takseilla on kiinteä hinta 50 euroa suuntaansa.

Roma Termini pääjuna-asema on valtava ja sieltä lähtee ja sinne tulee junia joka puolelta Italiaa ja Eurooppaa.

Juna-asemalla katsoessa lähtevien ja tulevien junien tietoja, voi hyvin yhtyä mielikuvaan, jossa kaikki tiet vievät Roomaan.

Tällä kertaa parkkeerasimme itsemme Roomaan neljäksi päiväksi, josta sitten jatkoimme yöjunalla Palermoon. Olimme ottaneet hotellin juna-aseman läheisyydestä, josta oli kävelymatka kaupungin päänähtävyyksille, mutta, josta oli myös helppo singahtaa metroon, ratikkaan tai paikallisjunaan.

Rooman keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen.

Kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet sijaitsevat melko lähellä toisiaan ja vaikka käveltyä tuleekin paljon ei sitä huomaa, sillä koko ajan edessä on uusia upeita nähtävyyksiä ja aukioita, joilla levähtää hetkisen.

Italialainen liikennekulttuuri poikkeaa suuresti suomalaisesta, joten tarkkana kannattaa olla ja auton tai skootterin vuokraamista kannattaa harkita tarkkaan.

Rooman julkisten liikennevälineiden lippu kelpaa niin metroon, bussiin kuin paikallisjunaankin.

Tarjolla on erilaisia lippuja aina 1,50 € maksavasta 100 minuutin lipusta erilaisiin yhdistelmä- lippuihin.

Aina hyvä ja helppo vaihtoehto on Hop on Hop off bussin kyytiin hyppääminen, joka antaa nopeasti kuvan kaupungin tarjonnasta. Kaupungissa on useita eri yrityksiä, jotka tarjoavat tätä palvelua, toisaalta, jos uskallusta riittää, niin Rooma tarjoaa myös muita tapoja tutustua nähtävyyksille. Yksityiskierros Fiat 500 Pompannapilla ja oppaalla Rooman nähtävyyksille kuulostaa hyvältä, kuin myös nähtävyyskierros sivuvaunullisella vespalla.

Rohkelikot voivat napata sähköpotkulaudan tai pyörän jos uskaltautuvat liikenteen sekaan.

Sähköpotkulaudoil- la ei ihan kaikkiin paikkoihin pääse, sillä keskustan historiallisilla alueilla on ns. potkulaudoilta kielettyjä alueita. Freetour sivustolta, kuten myös GuruWalk tarjoaa eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Rooman kaltaisessa isossa kaupungissa on järkevää suunnitella liikkumista etukäteen, jotta välttyy edestakaiselta kulkemiselta.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.

Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on. Huonompi idea ei ole hankkia vuokrattavaa taskuwifiä tai sitten hankkia oma sellainen. Olemmekin jo monet vuodet käyttäneet Huawein taskuwifiä, johon sitten matkoille hankimme rajattoman datakortin. Kätevä vehje. Navigoidessa kuluu yllättävästi myös akkua, miksi lisäakku on hyvä olla mukana.

Olemme vierailleet monta kertaa aiemminkin Roomassa, mutta nyt oli tarkoitus vierailla Vatikaanissa ja käyttää siihen hieman enemmän aikaa, kuin tuo perinteinen kahden tunnin opastettu kierros.

Lisäksi vierailimme useammassa palatsissa, jotka ovat aina aiemmin jääneet käymättä.

Roomassa ei millään ehdi paikkoja kiertää yhdessä päivässä, eikä edes muutamassa päivässä. Kaupungista löytyy aina jotain uutta ja kukapa voisi vastustaa tai kyllästyä antiikin historiaan ja upeisiin vanhoihin rakennuksiin, aukioihin ja suihkulähteisiin. Rooma on täynnä taidetta ja museoita sekä hyvää italialaista ruokaa ja viinejä. Italiasta löytyykin yli 300 Michelin ravintolaa. 

Roomassa voi olla oikein hyvä idea hankkia kaupunkikortti.

Myytävänä on erilaisia 48 h ja 72 h kortteja ja yhdistelmä- kortteja Rooma + Vatikaani.

Korttien tarjoajia on useita ja kaupunkikorteil- la saa ilmaisen, ohita jonot sisäänpääsyn yhteen tai kahteen kohteeseen, matkustaa ilmaiseksi kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla ja alennusta monista paikoista.

Itse Rooma on varsinainen ulkoilmamuseo, jossa riittää ja riittää nähtävää. Rooman kaupunkivaltio tunnetaankin antiikin aikojen suurkaupunkina, jonka mahti ulottui suureen osaan Euroopasta.

Rooma on edelleenkin yksi Euroopan suuria metropoleja, jonka historia on pitkä ja vaiheikas.

Muistona noista ajoista kaupunki onkin täynnä upeita rakennuksia ja vanhoja, hyvin säilyneitä raunioita.

Arvellaan, että vain 10 % vanhan Rooman historiasta on kaivettu esiin ja nähtäväksi, joten löydettävää on vielä paljonkin.

Seitsemälle kukkulalle rakennettu Rooma on hyvin suosittu turistikohde, mikä tuli jälleen kerran todistettua.

Tosin näin koronan jälkeen vielä on matkaa niihin massoihin, joita olen Roomassa käydessäni aiemmin nähnyt.

Covid kurimuksen jälkeisessä ensimmäisessä normi kesässä huomasi kuitenkin, että kiinalaisten turistien puuttuminen katukuvasta hieman vähensi turistien määrää sekä kaoottista sähläämistä, jonka he saavat aikaan. Myös puuttuvat venäläisturistit tuli huomioiduksi. Väkeä kuitenkin riitti.

Roomassa kannattaa myös pitää hieman tarkemmin tavaroistaan huoli, sillä kylkeen liimautuu riesaksi asti, jos minkälaista kaupustelijaa ja auttavaisia vinkkineuvojia. Liikkeellä on paljon huijareita ja taskuvarkaita. Varsinkin paikat, jossa on paljon turisteja, ovat hyviä toimintapaikkoja taskuvarkaille.

Piazza di Spagnalla eli espanjalaisella aukiolla olevat 138 askelmaiset espanjalaiset portaat ovat yksi Rooman nähtävyys.

Portaat ovat italialaisen suunnittelemat, mutta saaneet nimensä aikoinaan niiden lähellä olleesta Espanjan lähetystöstä.

Portaiden huipulta on upeat näkymät Rooman keskiaikaisiin kaupunginosiin. Moni haluaa kuvata itsensä istumassa portailla, mutta niissä istuminen on kielletty ja sitä muuten valvotaan. Porraspartiossa on kymmenisen poliisia, jotka haukkana ilmaantuvat hätistelemään norkoilijat portailta.

Espanjalaisia portaita pitkin pääsee myös Trinità dei Montin kirkon sisäänkäynnille. Kirkko tunnetaan ehkä paremmin sijainnistaan ​​kuin sen sisällä olevista teoksista. Kirkko ja espanjalaiset portaat yhdessä luovat postikorttimaisen kuvan. Kirkko on avoinna aamupäivästä ilta kahdeksaan, mutta totta puhuakseni se ei ole kovin kummoinen sisältä.

Roomassa on paljon kirkkoja, enemmän kuin missään maailman muussa kaupungissa.

Ulkoapäin moni melkoisen vaatimatonkin kirkko kätkee sisäänsä toinen toistaan hienomman sisuksen.

Kaikkiin kirkkoihin on vapaa sisäänpääsy. Kirkot jaotellaan Roomassa neljään kategoriaan. Paavin basilikat, ovat kirkoista tärkeimpiä. Sitten on seitsemän pyhiinvaelluskirkkoa ja iso kasa muita tärkeitä kirkkoja. Kirkkoja siis kaupungissa riittää.

Jos nyt pitää kaikista kirkoista mainita ne parhaat, niin vierailla kannattaa ainakin Basilica di Santa Maria Maggioressa, joka on yksi Rooman vanhimmista kirkoista.

Se sijaitsee lähellä Terminin rautatieasemaa. Se on myös suosittu pyhiinvaelluskohde. Kirkon suuri kellotorni kohoaa ympäröivien rakennusten yläpuolelle.

Kirkon ulkopuoli on jo itsessään upea, mutta sisätilat ovat täynnä kultakoristeita, freskoja ja yksityiskohtaisia maalauksia seinissä ja katoissa.

Erityisen kiinnostava on Cappella Paolina Borghesiana kappeli, jossa on kauniita maalauksia ja kultaisia veistoksia. Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19 ja sunnuntaisin klo 9.30-12.

Toinen hieno kirkko on San Giovanni in Laterano eli Pyhän Johanneksen Lateraanikirkko.

Kirkon seinät ovat nähneet ja kuulleet paljon, sillä vuoteen 1870 saakka paavit kruunattiin tässä kirkossa.

Itse kirkko on avoinna klo 7-18.30. Sen sijaan luostarin, museon ja sakaristin aukioloajat vaihtelevat ja ne kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

Kirkko on varsin upea sisältä ja sen katon upeat mosaiikkikoris- teet tekevät kävijään vaikutuksen.

Kirkon keskellä on goottilaistyyli- sesti koristeltu paavin alttari.

Kirkossa on myös kahdentoista apostolin patsaat ja kirkon katon freskot ovat Michelangelon suunnittelemia, mutta ne toteutti hänen oppilaansa Giacomo della Porta.

Kirkon merkitystä lisää se, että sinne on haudattu kuusi paavia.

Kirkon vieressä on Scala Santan pyhäkkö, joka on pyhiinvaelluskohde katolisille kaikkialta maailmasta.

Pyhäkön portaikko koostuu 28 portaasta, jotka voidaan nousta vain polvillaan. Turisteille on oma portaikko, jota pitkin pääsee pyhäkköön.

Santa Maria in Trastevere kirkko sijaitsee Tiberjoen oikealla rannalla. Jos tällä alueella vieraillee kannattaa ehdottomasti vierailla myös Villa Farnesinassa, joka on Ihana 1500-luvun kartano, jossa on Rafaelin ja Peruzzin teoksia symmetristen puutarhojen ympäröimänä.

Kartano näyttää ulkopuolelta melko vaatimattomalta, mutta sisältä se on sisustettu upeaan renessanssityyliin. Huvila on yksi Rooman helmistä, jota turistit eivät ole vielä valloittaneet. Huvila on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 9-14 ja joka kuukauden toinen sunnuntai, sisäänpääsy 9 €.

Roomassa on noin 300 000 kissaa, joilla on erityinen suojelu ja oikeudet.

Kissa on Rooman symboli. Kissat kuuluvat roomalaiseen kansanperinteeseen, joiden erityisasema periytyy tarinasta, jonka mukaan kissat ovat kerran pelastaneet Rooman rutolta pidettyään kaupungin rottakannan miellyttävän pienenä. Kissoja kohdellaankin hyvin ja niiden kaltoinkohtelusta voi seurata sakkorangaistus.

Italian ravintoloissa, mutta etenkin Roomassa kannattaa etukäteen tutustua mahdollisiin palvelumaksuihin, juomien hintoihin pöytiin tarjoiltuna yms. Usein ne veloitetaan erikseen, mikä nostaa aterian hintaa melkoisesti. Pöytään tuodaan usein myös ”odottelu naposteltavaa”, joka sitten kyllä usein miten veloitetaan erikseen.

Vaikka tärkeimmät nähtävyydet Roomassa on kierretty moneen kertaan, piti ne nyt kuitenkin käydä katsomassa uudelleen. Antiikin Rooman tärkeimmät paikat ovat melko hyvin säilyneitä. On siis helppo uskoa mainintaan ikuisesta Roomasta.

Kaupungin historiallinen keskusta onkin UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Circus Maximusta on entisöity hieman sitten viime näkemän. Sähköpotkulautai- lijaryhmät ajoivat hiekka pöllyten kisaa entisellä vaunukilparadalla. Paikan loiston voi kokea virtuaalikierroksella VR-lasien kanssa katsottuna.

Alueen kaikkein suosituin nähtävyys on Colosseum, joka on myös kaupungin symboli.

Colosseumin ympärillä pyörii aina valtava määrä turisteja, kaupustelijoita ja muuta porukkaa.

Colosseum on hyvin säilynyt amfiteatteri, jossa aikoinaan  järjestettiin kansanhuveina gladiaattoritais- teluita.

Jos mielii Colosseumin sisäpuolelle täytyy sinne hankkia lippu, joka itseasiassa on yhteislippu Palatiumiin ja Forum Romaniumille.

Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä, sillä varsinkin Colosseumin lippuluukulla on aina pitkät jonot. Vinkkinä, että yhteislipun voi nopeammin hankkia myös lähistöllä olevista Palatium tai Forumin lippukassalta, joissa jonot paikanpäällä ostettavaan lippuun ovat paljon lyhyemmät. Kalliimmalla yhteislipulla pääsee myös Palatiumin museoihin. Lippujen hinnat ja erilaiset sisällöt kannattaa katsoa netistä.

Colesseumin maanalaisiin tiloihin, jossa pidettiin eläimiä sekä aseita ja esitysten lavasteita pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.

Palatinon kukkula eli Palatium sijaitsee lähellä Colosseumia ja Forum Romanumia. Kukkula on nimensä mukaisesti täynnä antiikin aikaisia palatsien raunioita. Se onkin oikea arkeologinen puisto. Siellä asui aikoinaan merkittäviä sukuja ja keisareita, kuten Cicero, Crassus, Augustus ja Tiberius. Kukkulalta löytyvät keisari Domitianuksen vaikuttavat rakennukset ja kardinaali Alessandro Farnesen 1500-luvulta peräisin olevat puutarhat sekä Antiquarium museo, jossa on esillä alueen arkeologisista löytöjä.

Palatinuksen kukkula sijaitsee Forum Romanumin yläpuolella, ja sieltä on upeat näkymät Rooman.

Tarun mukaan Susiemon hoivaamat hylätyt lapset, Rooman perustajat, Romulus ja Remus löydettiin tältä kukkulalta.

Tällä upealla näköalapaikalla on edelleen useita rakennuksia ja museoita.

Forum Romanum oli aikoinaan Roomassa sijaitseva tori, joka toimi myös uskonnollisena, hallinnollisena ja kaupankäynnin keskuksena.

Sitä reunustivat monet pylväiköt, veistokset ja riemukaaret, joita voi edelleen ihailla kyseisellä alueella. Paikka on upea iltavalaistuksessa. Kesäkuukausina paikka on avoinna klo 9-19.15.

Forum Romanumilla ja Palatinuksen kukkulalla ei myydä ruokaa tai juomia.

Juoksevista vesipisteistä voi täyttää vesipulloja ja vesi onkin kaupungin eri vesipisteissä juomakelpoista.

Pantheon kirkko on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Kirkossa on ainutlaatuisia hautamonumentteja sekä valtava katosta avoin Oculus kupoli.

Pantheonissa voi vierailla ilmaiseksi, mutta nettivaraus vaaditaan vierailulle lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Erikseen veloitetaan myös audioguidesta ja opastuksesta.

Avoinna Pantheon on päivittäin klo 9-19. Pantheon sijaitsee pienen kävelymatkan päässä Piazza di Trevin aukio, jossa sijaitsee Fontana di Trevi. Se onkin parhaiten tunnettu Rooman monista suihkulähteistä.

Upea suihkulähde kerää massoittain turisteja paikalle ja se on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Turisteilla on tapana heittää selin oikealla kädellä vasemman olan yli suihkulähteeseen kolikoita.

Uskomuksen mukaan heittäjä palaa uudelleen Roomaan. Olenkin moneen kertaan heitellyt suihkulähteeseen kolikoita, miksi ilmeisesti olen taas täällä. No heitinpä lähteeseen taas kolikon, katsotaan mitä tapahtuu… Heitetyt kolikot kerätään joka ilta ja vuoden aikana niitä kertyy miljoonan edestä lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen.

Historiallisten rakennusten ja paikkojen lisäksi Roomassa on myös monia museoita ja taidenäyttelyitä, jotka sijaitsevat 1500- ja 1600-lukujen loistokkaissa kaupunkipalatseissa.

Barokkipalatsi Palazzo Barberinissa sijaitsee Galleria Nazionale d’Arte Antica, josta löytyy taiteen lisäksi useita upeita kattomaalauksia, suuria portaita ja Rooman suurin taidekokoelma.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lippu palatsiin ja sen taidegalleriaan maksaa 12 €.

Toinen mainio paikka vierailla on Palazzo Doria Pamphilj, joka on avoinna maanantaista torstaihin klo 9-19 sekä perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-20. Sisäänpääsyn hinta on 14 €.

Jos mahdollista, älä missaa tätä upeaa kaupunkipalatsia, varsinkin kun paikka ei vielä ole täysin kansoitettu turisteilla.

Capitolium kukkulalla voi vaellella vapaasti ja maksamaan joutuu vain, jos haluaa sisään sen museoihin. Capitolium kukkula sijaitsi aikoinaan Rooman valtakunnan tärkein Jupiter Capitolinuksen temppeli, joka oli pyhitetty Juppiterille, Junolle ja Minervalle. Kukkulalla on Piazza del Campidoglio aukio, jossa on nähtävissä antiikki Marcus Aureliuksen patsas sekä upeita vanhoja palatseja, jotka nykyään toimivat museoina.

Musei Capitolini museossa on nähtävissä Rooman tunnetuin symboli – Rooman Susi patsas.

Patsaan kopion voidaan nähdä Museon edessä. Museo on avoinna joka päivä 9.30-19.30 ja sisäänpääsymaksu on 13 €.

Yksi Rooman merkittävimmistä maamerkeistä on Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n muistomerkki. Rakennusta kutsutaan myös Altara della Patriaksi eli isänmaan alttariksi.

Upeassa valkoisessa rakennuksessa on lähinnä italialaisille suunnattu Museo del Risorgimento, joka kertoo Italian yhdistymisen vaiheista. Rakennuksen edustalla on tuntemattoman sotilaan hauta, jota vartioi kaksi sotilasta.

Museoon ja sen upealle panorama näköalatasanteelle pääsee hissillä. Lippu Vittorianon panoraamaterassille ja museoon maksaa 12 € ja avoinna paikka on klo 9.45-18.45. Samalla lipulla pääsee myös Palazzo Venezian museoon.

Piazza del Popolo Rooman soikean muotoisen aukion ympärillä on monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kuten vierekkäin olevat lähes identtiset kirkot Santa Maria dei Miracoli ja Santa Maria in Montesanto sekä obeliski ja kaupungin portti.

Ja kun kaksi kirkkoa yhdelle aukiolle ei riitä, niin kolmas kirkko Basilica Santa Maria del Popolo seisoo aukion toisella puolella. Se ja Santa Maria dei Miracoli ovat avoinna päivittäin klo 7–12.30 ja 16-19.30. Santa Maria in Montesanto  kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 17.30-19.30 ja sunnuntaisin klo 11.30-13.30. Tämä kirkko ei ole sisältä kovin kummoinen.

Pincio kukkulan näköalatasanteelta on hyvät näkymät aukiolle ja sinne kannattaakin kiivetä.

Lyhyen kävelymatkan päässä sieltä on Rooman suurin julkinen puisto Villa Borghese, joka tarjoaa tervetulleen hengähdystauon Rooman historiallisen arkkitehtuurin ähkyyn.

Puiston toisessa reunassa sijaitsevassa Galleria Borghesessa on lukemattomia hienoja maalauksia, veistoksia ja antiikkiesineitä. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo  9-19. Paitsi perjantaina ja lauantaina museo on avoinna klo 22 asti. Sisäänpääsymaksu on 13 €, mutta vierailuaika on varattava etukäteen ja varausmaksu on 2 €.

Santa Maria in Cosmedin kirkko on melko vaatimaton sisältä, mutta kuuluisaksi se on tullut kaivonkannestaan, jossa on jokijumalan kasvot.

Legendan mukaan suu puree irti jokaisen valehtelijan käden.

No kokeilijoitahan riitti. Rehellistä väkeä näytti olevan liikkeellä.

Kapusiinien krypta on erikoinen ja ehkä hieman spookie paikka vierailla.

Viidessä kappelissa Santa Maria della Concezione dei Cappuccini kirkon alla on lähes 3 600 kapusiiniveljen luut ja kallot.

Vierailu kryptassa maksaa 8,50 €. Lisäksi voi vuokrata äänioppaan tai osallistua maksulliselle opastetulle kierrokselle. Paikka on avoinna päivittäin klo 9-19.

Santa Maria della Concezione dei Cappuccinin  krypta rakennettiin vuosina 1626-31 paavi Urbanus VIII:n käskystä, koska hänen veljensä Antonio Barberini oli kapusiiniveli.

Kardinaalina Barberini kaivatti tuhansien kapusiinien jäännökset Via dei Lucchesi luostarissa, ja heidän luunsa asetettiin kryptan seinille taideteoksina ja symboleina. Kryptassa oleva museo avaa kapusiinien ja kryptan historiaa.

Via dei Condottin, varrella sijaitsevat kalliit luksusmerkkiliikkeet. Toinen suosittu ostoskatu on Via del Corso. Monelle Rooma onkin ihanteellinen shoppailumesta. Meidän laukuissa ei tällä tourneelle ollut tilaa matkamuistoille tai muillekaan ostoksille, joten nämä kadut ohitimme tällä kertaa.

Campo de’ Fiori aukiolla on kiva tori, jossa on mukava käyskennellä ja seurata tavallisten roomalaisten ostosten tekoa.

Joka aamu paitsi sunnuntaisin käy kuhina hedelmä-, vihannes-, liha- ja kalatorilla, josta voi ostaa Italian herkut kotiin huokeammin kuin Rooman turistialueilta. Torilla myydään myös muuta tavaraa. Aukiolla on myös synkkä historia, sillä se toimi aikoinaan rangaistus- ja mestauspaikkana. 

Ponte Sant Angelo eli Pyhän Angelon silta ylittää kaupunkia halkovan Tiber-joen. Sillan kymmenen enkelipatsasta koristavat siltaa. Siltaa pitkin pääsee kulkemaan alun perin keisari Hadrianukselle tehtyyn mausoleumiin.

Rakennus oli myös osa Rooman puolustusta ja Vatikaani oli yhdistetty siihen tunnelilla.

Tarun mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi ruton runtelemaan Roomaan vuonna 590 ja lopetti ruton.

Tämän ihmeen muistoksi Hadrianuksen mausoleumin nimi muutettiin myöhemmin Castel Sant’Angeloksi, ja sen päälle rakennettiin pyhän Mikaelin patsas. Paikkaan pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaihin klo 9-19.30. Varsinkin viikonloppuvierailuun kannattaa lippu ostaa etukäteen netistä. Lipun hinta on 13 €.

Quirinale kukkulalla sijaitsee Quirinalen palatsi, joka on yksi Italian nykyisen presidentin virallisista asunnoista. Palatsiin pääsee tutustumaan keskiviikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina klo 9.30–16. Varaukset pitää tehdä vähintään 5 päivää ennen vierailua netissä ja niistä peritään pieni 1,50 € varausmaksu. Yritin jo hyvissä ajoin varata vierailuaikaa, mutta kaikki eri neljä kierrosvaihtoehtoa olivat loppuun varattuja, eli tämä meni meiltä ohi tällä kertaa.

Lähellä Piazza Venezia aukiota sijaitsee Palazzo Colonna, joka  on yksi Rooman vanhimmista ja suurimmista yksityisistä palatseista.

Paikka on avoinna ainoastaan lauantaisin klo 9.15-13.15 ja sisäänpääsy palatsiin ja prinsessa Isabellan yksityistiloihin sekä puistoon maksaa 25 €.

Kun keisari Kaarle V:n joukot ryöstivät Rooman vuonna 1527, Palazzo Colonna oli yksi harvoista rakennuksista, joita ei tuhottu. Onneksi.

Paikka on todellakin käymisen arvoinen ja sen mahtava ja laaja taidekokoelma on upea. Palatsi on Rooman piilotettu helmi, jota ei kannata missata.

Vierailu palatsiin tulee varata etukäteen.

Suureen saliin johtavalla portaalla on edelleen nähtävissä Ranskan armeijan vuonna 1849 ampuma tykinkuula taistelusta, jossa Ranskan armeija tuli pelastamaan paavi Pius IX:n  kapinallisilta.

Käymisen arvoinen on myös Villa Medici , joka kuului yhdelle Rooman kuuluisimmista perheistä. Rakennuksen omisti aikoinaan Messalinan perhe, joka on haudattu rakennuksen rakenteisiin. Nykyisin rakennus toimii taiteilijakotina ja siellä voikin ihastella moninaista taidetta. Paikkaan pääsee tutustumaan muina päivinä klo 10-19 paitsi tiistaina, jolloin paikka on suljettu. Tutustuminen maksaa 8 €.

Pieni jalkojen lepuuttelu- ja juomatauko yhdellä Rooman merkittävimmistä aukioista Piazza Navonalla.

Aukion alkuperäinen ​​tehtävä oli toimia roomalaisena yleisurheilustadionina.

Aukion useat koristeelliset suihkulähteet luovat aukiosta varsinaisen viihtymispaikan kahviloineen ja terasseineen.

Kolmen kokonaisen Rooma päivän jälkeen olikin aika hypätä junaan ja jatkaa matkaa kohti Palermoa.

Olimme ostaneet liput Rooma-Palermo Intercity yöjunaan, joka lähti Terminin asemalta puoliyhdentoista maissa.

Edessä olisi 12½ tuntia kestävä junamatka. Yöjunaan kuului oma makuuhytti.

Tarjolla on useita erilaisia vaihtoehtoja ja me otimme kahdenhengen hytin, jossa oli kerrossänky, pöytä ja istuintuoli.

Hytissä oli myös vesipiste lavuaareineen, jossa pystyi hyvin toimittamaan kasvo-, kainalo-, käsi- ja hammaspesun.

Jokaisessa vaunussa oli erikseen yhteinen wc.

Hytit olivat kohtuullisen tilavia ja siistejä ja kullekin matkustajalle oli varattu pieni pussukka, jossa oli korvatulpat, pimennys silmikko, kangastossut, hammasharja ja ties mitä.

Yöjuna Palermoon maksoi kahdelta Letto Deluxe luokassa 143,80 €.

Vaikka päivä oli ollut pitkä ja ilta oli jo myöhäinen ei uni tullut heti silmään junan puksuttaessa raiteilla eteenpäin. Ei muuta kuin  yömyssyt kehiin.

Illalla ennen nukahtamista mieleeni tuli heittämäni kolikko Fontana di Trevijaan ja uskomus paluusta Roomaan. Neljän päivän aikana ehdimme kiertämään monia aiemmin käymättä jääneitä paikkoja, mutta käymättä jäi monia paikkoja, joita olin aiemmin hieman silmäillyt. 29 kilometrin päässä sijaitseva Tivolissa on kaksi maailmanperintöluetteloon kuuluvaa huvilaa Villa d’Este ja Villa Adriana, jotka voisivat olla oiva vierailupaikka.

Yritimme kovasti tunkea käyntiä kauempana kaupungin keskustasa sijaitsevalle Via Appia Antican tvarrelalle. Yksi vanhimmista Rooman aikaisista teistä ja sen ympärillä   oleva puistoalue ja katakombit jäivät kutkuttelemaan. Hautakammioiden lisäksi alueella sijaitsee Chiesa del Domine Quo Vadis kirkko, johon liittyy tarina Pietarin ja Jeesuksen tapaamisesta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Pietari palasi Roomaan, jossa hänet otettiin kiinni ja teloitettiin. Paikalle on hieman haastavaa päästä julkisilla, miksi se jäi nyt käymättä.

Aikaisin aamusta noin viiden aikaan juna saapui Villa san Giovannin satamakaupunkiin jossa junavaunut lastattiin lauttaan.

Lastausvaiheen melu kyllä piti siitä huolen, että herättyä tuli.

Junasta pääsee ulos lauttakyydin aikana ja niinpä me siirryimme ulos seuraamaan lastausta ja lähtöä satamasta. Raikas mutta lämmin aamuinen merituuli enteili taas kuumaa päivää.

 

Vatikaani

Tällä reissulla oli Vatikaaniin varattu kokonainen päivä. Aina aiemmilla kerroilla, kun Roomassa on käyty, on Vatikaani jäänyt käymättä aikapulan takia. Ja nyt se tulikin todistettua, että melkoinen aikasyöppö tuo paikka onkin, jos aikoo kiertää muitakin lilliputtivaltion paikkoja, kuin vain opastettu kahden tunnin kierros Vatikaanissa.

Rooman ydinkeskustan ulkopuolella, joen toisella puolella oleva Vatikaanin pienen pieni kaupunkivaltio sijaitsee Rooman kaupungin sisällä, eikä valtioiden rajaa välttämättä huomaa mistään.

Valtion 44 hehtaarin alue käsittää suurimmaksi osaksi muurein ympäröidyn Vatikaanin kukkulan alueen, Pietarinkirkon ja sen edessä olevan aukion, paavin Apostolisen palatsin, Vatikaanin museot, Vatikaanivaltion hallintorakennuksen sekä muita hallintorakennuksia ja sveitsiläiskaartin kasarmin.

Lisäksi valtiolla on oma L’Osservatore Romano lehti, jonka toimitus ja painotalo sijaitsee Vatikaaninvaltion alueella, kuten myös pieni osa Paavali VI:n audienssihallista sekä laaja Vatikaanin puutarha.

Pinian sisäpiha on yksi Vatikaanin nähtävyyksistä. Nykyisin Pinian pihaa koristaa valtava kultainen pallo.

Tämä maailman pienin valtio on varsinainen turistimagneetti, joka toimii katolisen kirkon keskuksena ja Paavin asuinpaikkana.

Vatikaanivaltio on Euroopan ainoa itsevaltainen monarkia.

Maan ylin johtaja on paavi, joka valitaan koko eliniäksi virkaansa. Se on myös ainoana UNESCOn maailmanperintölistalla oleva kokonainen valtio.

Vatikaanissa on pieni oma 135 sveitsiläisen palkkasotilaan armeija.

Sveitsiläiskaarti perustettiin vuonna 1506, mistä lähtien nämä tarkoin valikoidut, värikkäistä raidallisista univormuistaan tunnetut sotilaat ovat antaneet suojaa paaville.

Sveitsiläiskaarti vastaa yhdessä Vatikaanin santarmien kanssa Vatikaanivaltion sisäisestä järjestyksestä.

Vatikaanivaltiolla on hieman yli 800 kansalaista.

Vatikaanin kansalaisuus kuuluu paavin lisäksi sveitsiläiskaartilai- sille, kuurian korkeille virkamiehille ja niille kardinaaleille, jotka asuvat Vatikaanissa tai muualla Roomassa. Kansalaisuuden saavat myös ne papit ja maallikot, jotka asuvat paavin antamalla erikoisluvalla pysyväisluonteisesti Vatikaanin alueella. Vatikaanin kansalaisuus on ajallisesti rajattu, liittyen henkilön tehtävään. Tämän lisäksi muilla Pyhän istuimen lähettiläillä on Vatikaanin kansalaisoikeudet. Vain osa kansalaisista asuu Vatikaanissa vakituisesti ja noin ¾ osaa oleskelee ulkomailla toimien esim. diplomaatteina.

Vatikaanissa työskentelee paljon ihmisiä, jotka tulevat sinne Italiasta.

Myös Italian poliisi valvoo järjestystä Vatikaanin alueella, tosin sen toimivalta koskee vain tiettyjä ulkoalueita.

Vatikaanilla on myös tiivis kaupallinen ja taloudellinen yhteistyö Italian kanssa.

Moni vierailee myös postitoimistossa saadakseen Vatikaanin postikorttiin Vatikaanin postileiman.

Vaikka Vatikaani ei kuulukaan Euroopan unioniin, on maan virallinen valuutta silti euro. Vatikaanin kuvilla varustetut eurot ovatkin varsinainen keräilyharvinaisuus. Vatikaanin euroja voi ostaa matkamuistomyymälästä.

Vatikaaniin pääsee jalan, metrolla, bussilla tai ratikalla.

A-linjalla sijaitsevat Ottaviano-S. Pietro metroasema sekä Valle Aurelia asema ovat aivan lähellä, varsinkin jos Vatikaaniin tutustumisen aloittaa museokierroksella.

Bussilla numero 49 pääsee aivan pelipaikoille Ville Vaticano pysäkille. Myös busseilla 492 ja 99 pääsee lähelle Vatikaania. Ratikkaa käyttävien paras pysäkki on Piazza del Risorgimento. Tällöin kannattaa hypätä ratikkaan no 19.

Vatikaanissa on myös maailman lyhin rautatie, joka käsittää kaksi 300 metrin rataa ja Citta Vaticano aseman. Junaradat ja rautatieasema rakennettiin paavi Pius XI:n paavin aikana ja sitä käytetään tavaroiden kuljettamiseen.

Vatikaanissa on varauduttava jonottamaan.

Jonot sen nähtävyyksille ovatkin melkoiset.

Paras vaihtoehto välttää jonottaminen on ostaa liput haluamiinsa paikkoihin etukäteen netistä tai sitten mennä paikalle heti Pietarin kirkon avauduttua klo 7 aamulla.

Sen verran aikaa Vatikaanin vierailun suunnitteluun kannattaa käyttää, että vierailee Vatikaanin virallisilla sivuilla ja tutustuu museoiden ja Vatikaanin nähtävyyksien tarjontaan.

Kannattaa tarkoin tsekata millaisen lipun ostaa, sillä etukäteenkin ostetulla lipullakin voi joutua jonottamaan. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota pukeutumiseen, josta on selkeät ohjeet Vatikaanin www.sivuilla. Minihameet, shortsit ja olkapäät paljastava pusero ovat kiellettyjä.

Olimme varanneet heti aamusta, ennen Vatikaanin virallista aukeamisaikaa opastetun kierroksen, johon kuului  pääsy kierroksen jälkeen sivukautta Pietarin kirkkoon sekä puutarhaan.

Lippujen hinnassa ja sisällöissä on hurja vaihtelu. Netistä ostettu lippu vaihdetaan sisääntulokerrosta ylempänä olevilla automaateilla viralliseksi lipuksi, jolla pääsee museoihin.

Vatikaanin puutarhat mainittiin ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla.

Nyttemmin vihannesten, hedelmien ja lääkekasvien viljely on vaihtunut koristeelliseen puutarhaan, jonne pääsee ainoastaan oppaan kanssa.

Museoita Vatikaanissa riittää, joten kannattaakin etukäteen tsekata museoiden tarjonta, jotta tietää minne haluaa mennä ja missä kohtaa on järkevä säästää jalkoja.

Museoalue, jonne sisäänpääsylip- pu oikeuttaa on valtava ja sen kokonaan läpikäymiseen olisi helposti kulunut useampi päivä.

Erityisen mielenkiintoinen oli Vatikaanin vaunu- ja ajoneuvomuseo, jossa oli nähtävänä niitä vaunuja ja ajoneuvoja, joita aiemmat paavit ovat käyttäneet.

Mukaan vierailupäivälle kannattaa varata juomaa ja jokin pieni energiapatukka. Museo- ja kirkkoalueella ei nimittäin ole montaa paikkaa mistä voi ostaa syötävää ja juotavaa. Isot kassit ja reput kannattaa myös jättää hotelille, sillä niitä ei saa ottaa mukaan museoihin.

Yksi mielenkiintoinen tutustumiskohde on Borgia huoneisto.

Huoneisto koostuu viidestä huoneesta, jotka on koristeltu upeilla freskoilla.

Vinkkinä, että osa ei käy näissä tiloissa ollenkaan, vaan suuntaavat suoraan Sikstuksen kappeliin, josta ei pääse enään takaisin näihin tiloihin. Eli älä seuraa suoraan rappusiin menevää opastetta, vaan käänny vasemmalle jotta pääset Borgia huoneistoon.

Chiaramonti museo on klassisen veistoksen antiikkimuseo, jossa on nähtävänä roomalaisia veistoksia sekä muita roomalaisen ja kreikkalaisen mytologian omistamia taide-esineitä.

Vatikaanin taideaarteista kuuluisin lienee Sikstuksen kappeli, jossa voi ihastella Michelangelon maalaamia upeita kattomaalauksia ja Viimeinen tuomio freskoa. Harmillisesti Sikstuksen kappelissa on kuvaaminen kielletty, mutta muissa Vatikaanin tiloissa saa kuvata.

Tämä kuva onkin otettu postikortista.

Tässä kappelissa lupa puhua olisi vain paavilla, mutta osa turisteista viis veisasi kehoituksesta.

Kappeli esittää myös tärkeää roolia uuden paavin valinnassa. Kardinaalit kokoontuivat Sikstuksen kappeliin, eivätkä poistu sieltä, ennen kuin uusi paavi on valittu tarvittavalla enemmistöllä. Mikäli Vatikaanin piipusta pöllähtää ilmoille mustaa savua tarkoittaa se sitä, ettei uutta paavia ole saatu valittua. Valkoinen savu puolestaan kertoo siitä, että uusi paavi on valittu ja katolinen maailma on saanut uuden päämiehen.

Meidän lippuumme kuului pääsy Sikstuksen kappelin jälkeen olevasta sivuovesta suoraan Pietarin kirkkoon.

Tämä mahdollisuus tarjotaan ryhmille, mutta jos onnistuu ”liittymään” sopivasti osaksi opastettua ryhmää pääsee jonottamatta Pietarin kirkkoon.

Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta jonot sinne ovat todella pitkiä, eikä sisälle pääsyyn ole muuta keinoa kuin jonottaa.

Jono voi olla niin pitkä, ettei sisään pääsekään, varsinkin jos paikalle on saapunut vasta iltapäivästä.

Opastettuja kierroksia kirkkoon on myös tarjolla ja jos sellaisen päättää ostaa pääsee ohittamaan jonon.

Pietarinkirkko eli Basilica di San Pietro in Vaticano on yksi Rooman suosituin turistikohde.

Komeaa kirkkoa ei rakennettu hetkessä, vaan Pietarinkirkon rakentamiseen tarvittiin kaiken kaikkiaan 120 vuotta, 20 paavia ja 10 arkkitehtiä.

Kirkko on maailman suurin kirkkorakennus ja se kätkee sisälleen merkittäviä taideteoksia.

Pietarinkirkossa on monia todellisia aarteita, kuten kristilliset pyhäinjäännökset ja kuuluisat taideteokset.

Kirkossa on paljon katseltavaa ja aikaa siellä saakin kulumaan melkoisesti niin halutessaan.

Pietarinkirkon alle on haudattu useita paaveja, mutta ainoastaan yksi nainen, kruunusta luopunut ja katolilaisuuteen kääntynyt Ruotsin kuningatar Kristiina.

Perimätiedon mukaan Pietarinkirkko on rakennettu paikalle, jossa apostoli Pietari ristiinnaulittiin ja johon hänet haudattiin. Pietarinkirkon kryptan pyhimpänä paikkana pidetäänkin oletettua apostoli Pietarin hautaa.

Pyhää Pietaria pidetään Rooman ensimmäisenä piispana ja paavina.

Pietarinkirkon pyhä ovi sijaitsee sisäänkäynnin oikealla puolella.

Kulattu ovi on tiukasti lukittu ja kirkon sisäpuolelta umpeen muurattu. Se avataan kerran 25 vuodessa kirkon juhlavuosina.

Oven avaa paavi ja usein miten hän saa tämän kunnian vain kerran eläessään, sillä perinteisesti paavit ovat sen verran vanhoja jo valittaessa tehtäväänsä, että toista kertaa ei eliniän aikana ehdi tulla. Poikkeuksen on tehnyt ainoasta kaksi paavia, jotka ovat avanneet pyhän oven kahdesti.

Kauniin oven 16 paneelissa kuvataan Jeesuksen elämää.

Pietarinkirkon kupoliin pääsee myös kiipeämään. Päästäkseen kupolin näköalatasanteelle joutuu taas jonottamaan. Vierailusta kupolissa ja näköalatasanteella peritään erillinen korvaus. Pääsymaksu sinne on 8 €, jos päättää kiivetä kaikki 550 askelmaa. Jos taa haluaa säästää jalkoja ja mennä puoliväliin hissillä ja kiivetä loput 200 askelmaa, maksaa lippu 10 €. Kupolista aukeaa upeat näkymät Roomaan.

Heti Pietarin aukion jälkeen kannattaa varautua ahkeriin kiertoajelumyyjiin, Vatikaanin skip the line lippujen myyjiin ja muihin kaupustelijoihin, joita riittää riesaksi asti.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 11 Malaga

Malaga

Lähdimme aamupäivällä ajelemaan Mijaksen ja Torremolinoksen kautta Malagaan. Matkalla koukkasimme katsomaan Kristoffer Kolumbukselle tehtyä Castillo Monumento Colomaresin muistomerkkiä. Iltapäivästä saavuimmekin sitten Malagaan. Malagassa on tullut käytyä ennenkin, mutta nyt aurinkorannikon rantaloma ei ollut mielessä vaan käydä ikuistamassa Malagan nähtävyydet, palauttaa vuokra-auto Malagan juna-asemalle ja matkata takaisin kotiin.

Espanjan aurinkorannikolla sijaitseva Malaga on suosittu rantaloma- ja kaupunkikohde.

Kaupunki oli ennen varsinaisen turistikauden alkua rauhallinen ja siellä oli mukava liikkua.

Malagan keskustan alueen turistinähtävyydet kiertää helposti jalan ja ainahan voi tietysti hypätä Hop on Hop off bussin kyytiin. Myös sähköisen Tuk Tukin kyydissä on mahdollisuus kiertää Malagan nähtävyydet. Lisäksi nähtävyyksiä voi katsella hevoskyydillä ja totta kait Malagassakin voi vuokrata pyörän tai sähköpotkulaudan, jotka näyttivätkin olevan kovassa suosiossa.

Malagan sataman alue on vilkas, kiitos siellä vierailevien isojen matkustaja-alusten, jotka tuovat päivittäin ison määrän turisteja kaupunkiin. Satamasta lähtee myös erilaisia nähtävyysristeilyitä kaupungin edustalle.

Castillo de Gibralfaro linnake on hienosti entisöity, ja sen menneisyydestä pääsee hyvin selville vierailemalla kukkulan päällä olevassa sotamuseossa.

Jos totta puhutaan, niin tässä kohteessa historiaa kiehtovampaa olivat näköalat. Muurien päälle pääsee kävelemään ja niiltä käsin näkeekin koko kaupungin, vuoret ja Välimeren. Mikäs noita näkymiä oli ihaillessa ja nauttia lasillinen linnakkeella olevassa ravintolassa.

Visiittiin kannattaa yhdistää myös vierailu Alcazaban linnakkeella. Kumpikin linnake on avoinna kesäaikaan klo 9-20.

Jos käy vain yhdellä linnakkeella, niin sisäänpääsymaksu on 3,50 €. Jos haluaa vierailla kummallakin linnakkeella, kannattaa ostaa 5,50 € maksava kummankin linnakkeen kattava yhteislippu.

Kävelyreitti ylös kummallekkin linnakkeelle, jotka siis sijaitsevat peräkkäin on kaunis, mutta jyrkässä rinteessä kipuaminen vie oman aikansa ja käy kuntoilusta.

Nämä matkailijat nappasivat taxin ja ajoivat sillä suoraan Castillo de Gibralfaro linnakkeelle. Sinne pääsee myös paikallisbussilla 35. Bussislipun hinta on 1,40 € ja lipun voi ostaa kuljettajalta. Alaspäin tulo olikin sitten vaivatonta maisemia ihaillessa.

Alcazaban linnoituksen sisätiloissa on mielenkiintoinen arkeologinen museo, josta löytyy Alcazaban alueen kaivauksissa löytyneitä arkeologisia esineitä.

Alcazaban linnoituksen alueella on myös kauniita puutarhoja suihkulähteineen sekä muinaisen roomalaisen amfiteatterin rauniot. Kesäaikaan teatterilla pidetään edelleenkin konsertteja ja muita tapahtumia. Jos haluaa vierailla vain tällä linnakkeella pitää sinne kavuta rappusia pitkin. Alueelle on ladattavissa ilmainen ääniopas.

Jos Málagassa mielii nähdä nähtävyyksiä ja museoita kannattava hankinta voi olla Malaga Pass.

Se voi olla erittäinkin kannattava valinta, sillä sisäänpääsyliput olivat yllättävän kalliita verrattuna muualla vierailemiimme nimekkäisiinkin paikkoihin verrattuna.

Toinen turisteille tarjolla oleva Malga Card sisältää lisäksi Hop on ja Hop off bussikierroksen sekä opastetun kävelykierroksen Malagassa.

CAC museon lähikortteleissa voi katsella ilmaiseksi myös maailmanluokan katutaidetta, talojen seiniin maalattuja muraaleja ja graffiteja.

Malagan katedraali Catedral de la Encarnacion de Malaga on komea ulkoapäin.

Katedraaliin pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 10–18 ja sunnuntaisin klo 14-18.

Katedraalissa on myös mahdollista päästä ihailemaan sen kattoa ja torneja sekä sieltä avautuvaa upeaa maisemaa. Tosin ensin on kiivettävä kierreportaita noin 200 askelmaa. Kiipeäminen torniin ei sovi liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille.

Katedraalin sisätiloihin on 6 € pääsymaksu, joka kannattaa ehdottomasti maksaa. Katedraalissa on paljon katsottavaa, eikä ihme, että se onkin yksi Malagan päänähtävyyksistä.

Pääsymaksulla pääsee sisään myös vieressä olevaan Iglesia Capitular del El Sagrario kirkkoon.

Jos lisäksi haluaa mennä katedraalin katolle, maksaa yhteislippu 10 €.

Centro de Arte Contemporaneo de Malaga eli CAC on vanhaan makasiinirakennuk- seen äskettäin avattu nykytaiteen museo.

Museon vaihtuvissa näyttelyissä on esillä taidemaailman nousevia nimiä.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-21. Museoon on ihme kyllä ilmainen sisäänpääsy.

Centre Pompidoun museossa kannattaa vierailla. Museon sisäänkäynti itsessään on jo mielenkiintoa herättävä.

Museossa on pysyvien kokoelmien lisäksi esillä vaihtuvia näyttelyitä.

Näyttelyt ovat pääasiassa keskittyneet 1900-luvun teoksien esittelyyn. Paikka on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 9.30 – 20. Sisäänpääsyhinnat vaihtelevat sen mukaan haluaako vierailla vain pysyvässä näyttelyssä vai sen lisäksi myös vaihtuvassa näyttelyssä. Hinnat kannattaakin katsoa museon nettisivuilta.

Tällä tourneella on tullut kierreltyä muutamat taidenäyttelyt, kirkot ja museot, joten näiden osalta alkoi tässä kohtaa matkaa olla vierailu- ja elämyskiintiöt täynnä.

Tästä syystä Picasso museo ohitettiin. Sen sijaan Jardines Picasson puistossa vierailimme.

Puistossa voi ihailla Picasson inspiroivia taideteoksia, nauttia upeista istutuksista ja istahtaa lepuuttelemaan jalkoja hetkeksi. Kannattaa poiketa.

Joko kyseessä rupesi olemaan jo pienoinen matkaväsymys tai sitten osa näistä kohteista oli jo niin nähty, että käymättä jäi keskustan ulkopuolella oleva kasvitieteellinen puutarha.

Käymättä jäi sekä lasi- ja kristallimuseo Museo del Vidrio y Cristal de Malaga, Colección del Museo Ruso Venäjän taiteeseen erikoistunut museo, Museo de Málaga, jossa on taidetta ja maakunnan arkeologisia aarteita sekä Museo Interactivo de la Música.

Nyt ei vaan enää jaksanut… Yhtenä iltana ei jaksanut edes lähteä syömään, joten hotellin lähikaupasta eväät mukaan ja perinteinen hotelli-illallinen kehiin.

Sen sijaan hengailimme useana päivänä rantabulevardilla nauttien auringosta ja sataman tunnelmasta.

Rantabulevardin ihanat ravintolat saivat viihtymään ja niistä käsin oli mukavaa katsella ihmisvilinää.

Rannassa oli myös kivoja pieniä kojuja, joissa myytiin matkamuistoja.

Kävimme myös katsastamassa alueen rannat, jonne olikin kerääntynyt paljon auringonpalvojia.

Pääasiassa rannalla olijat olivat paikallisia, jotka olivat tulleet nauttimaan auringosta ja rantaelämästä upeana viikonloppuna koko perheen voimin.

Malagan rantaviiva on pitkä ja paikallisbusseilla pääsee hyvin kaupungin monelle eri rannalle.

Lounastimme yhdessä rannan ravintolassa ja maistettua tuli sardiineja ja jättirapuja, joita valmistettiin hiiligrillissä tikkuhalstereilla. Hyviä olivat.

Nämä merelliset herkut taitavat olla kovin suosittuja, sillä niitä tarjoiltiin kaikissa rannan ravintoloissa ja kaikki tuntuivat tilaavan juuri niitä.

Tutustua kannattaa myös Atarazanas kauppahalliin – Mercado Central de Atarazanasiin.

Paikka on kaupungin suosituin kauppahalli ja sen kyllä huomasi, sillä istumapaikkoja kauppahallin tapas-paikkoihin oli mahdotonta löytää.

Myös erilaiset valmistettavat lihaherkut ja merenelävät tekivät kauppansa, eikä myöskään niiden tarjoilualueilla ollut tyhjiä paikkoja.

Málagasta löytyy tietenkin härkätaisteluareena, jonne olisi päässyt myös vierailemaan.

Noitakin tuli muutama matkalla nähtyä, eli emme siis vierailleet siellä.

Ilmeisesti tämäkin kokemuskiintiö oli täynnä.

Malagassa on runsaasti kattobaareja, jotka tuntuivat myös olevan erittäin suosittuja ajankohdasta riippumatta. AC Hotel Malaga Palacion 15 kerroksessa sijaitseva Àtico Bar & Restaurant tarjoaa upean panoraamanäkymän kaupunkiin. Toinen mainio kattoterassi on The Top, joka sijaitsee Hotel Molina Larionissa. La Terraza Oasis Carmen Thyssen museon neljännessä kerroksessa on  Gin-toniceistaan ​​kuuluisa paikka. Alcazaba Premium Hostel Málagassa sijaitsee myös yksi kattoterassi.

                                                                                                                                                                                                       

Kotia kohti

Reilun kolmen, melkein neljän viikon mittainen Iberian reissu oli onnistunut ja mallikkaasti loppusuoralla.

Hienon reitin varrelle oli onnistuttu valitsemaan monta todella upeaa ja ainutlaatuista sekä mielenkiintoista kohdetta.

Ihanaa oli myös nähdä pitkän matkustustauon jälkeen iloisia lomasta nauttivia ihmisiä, kokea lentokentän vilinä ja matkustamisen vapaus.

Huomasi hyvin, miten nyt korona-ajan helpotettua ihmiset olivat vapautuneempia ja arkikin tuntui palautuvan eri kohteissa uomilleen.

Pieni ennakko aurinkoon ja kesään tuli otettua ja valoenergia-akut ladattua. Taas jaksaa ennen seuraavaa rutistusta, joka sekin on kohta tulossa.

Tarkoituksena on paketoida seuraavaksi Italia. Matka tulee suuntautumaan Roomasta alaspäin Sisiliaan ja ”saappan koron” kautta Napoliin ja sieltä sitten takaisin kotiin. Sitä odotellessa!

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 10 Marbella, Fuge, Mijas ja Torre

Marbella

Saavuimme autolla Gibraltarilta Marbellaan. Ajoaika oli noin reilun tunnin, josta osa ajettiin maksullisia moottoritiepätkiä. Yksi mikä ei ole muuttunut on, että edelleenkin Marbellassa asuvat ympäri maailmaa kotoisin olevat äveriäät ihmiset, ja sen aistii kaupungin kaduilla katsoessaan luksusautoja, kalliita merkkiliikkeitä ja hulppeita jahteja Puerto Banúksen satamassa.

Reilun viiden kilometrin päässä Marbellan keskustasta sijaitseva Puerto Banúksen valtavan viihde- ja ostosalueen keskipiste on huvivenesatama, jonka ympärille alue levittäytyy.

Hyvien ostosmahdollisuuk- sien lisäksi alueella on tasokkaista välimerellisiä herkkuja tarjoavia ravintoloita. Alue onkin yksi Costa del Solin suosituimpia vierailukohteita. Alue on paisunut kiinni itse Marbellan kaupunkiin, joka onkin laajentunut melkoisesti viime käynnistä.

Matkalla Marbellan keskustaan poikkesimme kuvaamaan Mezquita del Rey Abdul Aziz al Saud moskeijan, joka tunnetaan myös Marbellan valkoisena moskeijana.

Moskeija rakennettiin 1500-luvulla, maurien valloittaessa Espanjan.

Moskeija on tien toisella puolella, eli sinne meno kannattaa ennakoida, jos on liikenteessä Puerto Banúksen suunnasta kohti Marbellan keskustaa. Moskeijaan pääsee tutustumaan ja siellä kannattaakin poiketa.

Aika lähellä moskeijaa, mutta tien vastakkaisella puolella on Museo Rallin taidemuseo, jossa voi ihastella lukuisia nykytaiteen suurteoksia.

Museossa on laaja kokoelma nykytaiteilijoiden teoksia eri Latinalaisen Amerikan maista. Museo jo itsessäänkin on kaunis rakennus. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua. Museon aukioloajankohdat vaihtelevat kuukausittain ja museo on auki vain muutamien tuntien aikana, joten aukiolo kannattaa varmistaa etukäteen.

Marbellaan on hyvät yhteydet Malagasta, mikä tekeekin siitä suositun lomanviettokohteen.

Myös sen monet hyvin hoidetut rannat sekä tasokkaat golfkentät vetävät puoleensa.

Marbellassa ei ole juna-asemaa, joten bussilla pääsee Malagasta suoraan Marbellaan tai sitten menee junalla Fuengirolaan ja siitä bussilla Marbellaan.

Rantapromenadi on erittäin suosittu kävelypaikka ja sen varrella olevat terassit ovatkin turistiaikaan hyvin kansoitettuja.

Marbellan keskustassa on muurien ympäröimä Vanha kaupunki, jossa on helppo viihtyä.

Se pitää sisällään monia historiallisesti arvokkaita rakennuksia kuten Marbellan kaupungintalon, jonka seinää koristavat aurinkokello ja muistolaatat sekä kauniit seinällä roikkuvat ruukkukukat, jotka loistivat auringossa valkoiseksi kalkittua seinää vasten.

Toinen merkittävä rakennus Vanhassa kaupungissa on Ermita de Santiago kirkko, joka on  melko pieni ja vaatimaton Espanjan muihin kirkkoihin verrattuna.

Vanhan kaupungin tunnelmallisten kävelykatujen varsilla sijaitsee paljon erilaisia myymälöitä. Vanhassa kaupungissa on myös monipuolinen ravintolatarjonta.

Vanhan kaupungin sydän on kaunis Plaza de los Naranjos, jonka keskelle istutetut appelsiinipuut ihastuttavat.

Myös laajan terassialueen ympärille istutetut isot kukkaistutukset tekevät paikasta viihtyisän.

Ei siis ihme, että ulkoilmaravintoloiden kaikki paikat olivat aivan täynnä.

Vanhassa Hospital de Bazanin goottilaisessa sairaalassa sijaitseva Museo del Grabado Español Contemporáneon taidemuseo on ainutlaatuinen koko Espanjassa.

Yli 4 000 taideteosta ja –esinettä sisältävästä museosta löytyy esimerkiksi Picasson ja Dalín teoksia.

Museo on avoinna maanantaisin ja lauantaisi klo 9-14 ja tiistaista perjantaihin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 3 €.

Sairaalarakennus oli alun perin Marbellan pormestarin asuinpalatsin osa, jonka hän lahjoitti kaupungille köyhien sairaalaksi. Paikassa järjestetään nykyisin myös erilaisia musiikki- ja taidetapahtumia.

Mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi arabien rakennuttaman linnan rauniot sekä 1500-luvulla rakennettu Iglesia de Nuestra Señora de la Encarnación kirkko, joka on nykyisin Marbellan pääkirkko.

Todennäköisesti kirkko on aiemmin ollut  Marbellan päämoskeija, joka sittemmin on muutettu katoliseksi kirkoksi.

Kirkko vaikuttaa kovin vaatimattomalta kaikkiin aiempiin kirkkoihin verrattuna, mutta on sisätiloiltaan kuitenkin Marbellan näyttävintä osastoa.

Kait kirkkokiintiökin on tullut tällä reissulla täyteen, kun näin rupeaa nirsoilemaan?

Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 8-13 ja 18-20 ja sunnuntaisin klo 9.30-13.30 ja klo 18-20.

Taidenähtävyyksiä Marbellassa voi mennä ihastelemaan Avenida del Mar aukiolle.

Kauniilla, palmuilla koristellulla aukiolla on kymmenen Dalín pronssipatsasta, jotka herättävät taatusti ajatuksia.

Viereisessä Paseo del Alameda puistossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Puiston ihanat koristellut penkit sekä suihkulähteet kutsuvat istahtamaan. Puiston läheltä löytyy joukko kivoja kahviloita.

Marbella on laajentunut ja sinne on rakennettu paljon uutta sitten viime käynnin. Oli kuitenkin kiva pyörähtää paikassa ja kierrellä siellä entuudestaan tuttuja paikkoja.

Kun Marbella oli taputeltu olikin edessä reilun puolen tunnin ajomatka Fuengirolaan. Matka taittui joutuisasti moottoritietä pitkin.

                                                                                                                                                                                                   

Fuengirola

Marbellan ja Fuengirolan väli on noin 30 km ja autolla sen taittaa reilussa puolessa tunnissa. Fuengirolaan on suora junayhteys Malagasta ja lentokentältä, miksi sinne on varsin mutkatonta kulkea.

Fuengirola on helppo lomakohde, sillä siellä on vahva suomalaisyhteisö ja -asutus.

Siksi se kait onkin yksi suomalaisten suosikkikohteista Espanjassa.

Kaupasta sai suomalaisten harmaata suosikkijuomaa ja tuttuja ruokatarvikkeita. Tuttua ja turvallista siis. Fuengirola on yhdistelmä sinistä merta ja upeaa vuoristoa mutta silti se on aito espanjalainen lomakohde upeine rantoineen.

Vietimme yhtenä keväänä yli 30 vuotta sitten kuusi viikkoa Fuengirolassa ja olipa hauskaa palata katsomaan todellakin muuttunutta kaupunkia.

Jos ei nyt ihan, niin melkein voi sanoa, että ainoastaan ranta oli samanlainen.

Kaikki muu sen ympäristössä oli uuta rakennelmaa tai ainakin isosti remontoitua.

Rantapromenadi on tätä nykyä täynnä kahviloita, baareja ja ravintoloita.

Fuengirolassa vietimme vajaan vuorokauden, vaikka sen koluamiseen olisi riittänyt iltapäivä.

Fuengirolassa piti käydä katsomassa Centro Finlandia, jossa suomalaiset palveluntarjoajat ovat yhden katon alla.

Olen vuosien aikana tehnyt Suomesta käsin heidän kanssaan jonkun verran koulutukseen liittyvää yhteistyötä, joten olipa mukava pyörähtää tuollakin. Paikka on erittäinkin tuttu monelle Aurinkorannikon asukille.

Parroquia de Nuestra Señora del Rosario kirkko ei nyt sekään kovin kummoinen ollut. Kauniimpi ulkoa, kuin sisältä.

Pienet roomalaiset rauniot Yacimiento Arqueologico Romano ovat mitäänsanomattomat.

Vieressä oleva Finca del Secretario museo jätettiin tällä kertaa suosiolla väliin, samoin kuin kaupungin museokin.

Plaza Miguel Márquez aukion tiistaitori ja lauantain kirpputori ovat  must kohteita, jos paikalla sattuu olemaan noina päivinä. Aikaisemmin ne olivat melkoinen turisteja vetävä tapahtuma kaupungissa, niin varmaan nytkin.

Fuengirolan keskustan läheisyydessä sijaitsevan kukkulan päällä on 1100-luvulla rakennettu Castillo de Sohail linna, joka on harvoja Fuengirolan nähtävyyksiä.

Linna on avoinna yleisölle kesäaikaan tiistaista perjantaihin klo 10–14 sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10–14 ja 18.30–21.30. Maanantaisin linna on suljettu.

Maurien rakentamalla linnalla on verinen historia. Vaikka linnassa ei ole paljon nähtävää, kannattaa silti kävellä ylös kukkulalle, josta on hyvät näkymät alas kaupunkiin. Linnan alueella pidetään kesäaikaan erilaisia konsertteja ja festivaaleja.

Muutakin tuttua kuin rannat kaupungista löytyi. Tuttu härkä komeilee kukkulan päällä omalla paikallaan toivottaen kaupunkiin tulijat tervetulleiksi.

Perheet viihtyvät varmasti lomalla Fuengirolassa, sillä rannoilla on paljon erilaisia vesiaktiviteettejä ja niissä on monipuolinen palvelutarjonta.

Lisäksi Fuengirolassa on pieni eläintarha Bioparc ja Huvipuisto Tivoli World sekä vesipuisto Parque Aquático Mijas. Fuengirola on myös erittäin suosittu golflomakohde. Fuengirolasta ei ole pitkä matka lähialueiden muihin lomakohteisiin.

Fuengirolan satamasta löytyy lukuisia ravintoloita, kahviloita, baareja, niin turisteille kuin paikallisillekin. Sataman keskipisteenä on Paseo Maritimon rantabulevardi, joka jatkuu koko rannan matkan.

Matkalla Torremolinokseen, Fuengirolan ja Benaimadenan  välissä on Castillo Monumento Colomaresin linnatyylinen muistomerkki Kristoffer Kolumbukselle.

Muistomerkki rakennettiin 1980- ja 90-luvulla Kristoffer Kolumbuksen Amerikan löydön muistoksi.

Vaikka linna onkin uustuotantoa, on se silti näkemisen ja tutustumisen arvoinen kohde. Rakennuksen koristeellisessa ulkoasussa näkyy veneitä ja muita löytöretkistä muistuttavia yksityiskohtia. Nykyään  Castillo de Colomares on Benalmadenan suosituimpia nähtävyyksiä ja maailman suurin Kolumbus aiheinen monumentti.

Rakennuksen sisältä löytyy tietoa Kolumbuksen tutkimusmatkoista sekä yksi maailman pienimmistä kirkoista.

Linna on avoinna kevätkuukausina keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-19. Vierailu linnassa maksaa 2,50 €. Linnalta on mainiot näkymät ympäristöön.

Pienenä vihjeenä: Tämä ei todellakaan ole kävelymatkan päässä Benaimadenan kaupungista, jos joku niin sattuu väittämään. Linnalle on pitkä ja mäkinen tieosuus, joten jalan ei kannata lähteä liikkeelle.

 

Mijas Pueblo

Fuengirolassa ei ole paljoakaan varsinaista nähtävää. Meri, ranta ja aurinko kuitenkin pitää huolen, että matkailija viihtyy. Lähellä oleva Mijas pueblon pikkukylä on mainio ja suosittu vierailupaikka lähellä Fuengirolaa.

Kilometrin korkuisella Mijaksen vuorella sijaitsee pieni Mijas Pueblon kylä, jossa on kauniita valkoiseksi kalkittuja taloja.

Mijas sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Fuengirolasta.

Mijakseen pääsee kätevästi alle kaksi euroa maksavalla bussilla Fuengirolasta, mutta kun meillä oli kerran auto, niin me ajaa hurautimme sillä.

Mijaksessa on pieni ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena, jota käytetään edelleen.

Itsekin olemme siellä vierailleet, tosin kolmekymmentä vuotta sitten.

Härkätaisteluihin voi tutustua myös areenan Museo Taurina de Mijas härkätaistelumuseossa. Museo ja areena ovat avoinna päivittäin klo 11-21. Sisäänpääsymaksu museoon maksaa 4 €.

Lisäksi Mijaksessa on upea kalliokirkko eli Virgen Santa Maria de la Peña, joka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 16-20.

Virgen de la Peña on Mijasin suojeluspyhimys ja sen kuva loistaa yhdessä seiniä koristavien simpukankuorten ja rikkaan koristelun kanssa.

Legendan mukaan kuva oli piilossa viisi vuosisataa, kunnes se löytyi valkoisen kyyhkysen opastettua kaksi lasta ja hänen isänsä oikealle paikalle. Virgen de la Peñan Eremitaasiin on ilmainen sisäänpääsy vuoden jokaisena päivänä.

Pienessä ja viehättävässä, mutta sokkeloisessa kylässä voi ottaa aasitaksikyydin tai sitten hypätä sähköisen Tuk Tukin kyytiin. Myös hevoskyyti näytti olevan suosiossa.

Mijaksen keskusaukiolla on tarjolla joka keskiviikko klo 12-13 flamencoshow, sekä lasillinen Málagan viiniä kaikille halukkaille.

Heinä- ja elokuussa esityksistä on mahdollista nauttia myös illalla klo 21.30. Kesäkuukausina Mijas tarjoaa paljon erilaisia tapahtumia.

Mijas Museo del Vinossa saa paljon tietoa makean Malagan viinin tuotannosta. Tuohon museoon emme kylläkään eksyneet. Emmekä myöskään CAC Mijasiin. Uudessa nykytaiteen keskuksessa kerrotaan olevan toiseksi suurin Picasso kokoelma Malagan Picasso museon jälkeen. Pääsylippu Mijas Pueblon uuteen nykytaiteen keskukseen maksaa maltilliset 3 €.

Carromato de Mijas miniatyyrimuseossa kannattaa  käydä.

Museo onkin yksi Mijaksen suosituimmista ja vierailluimmista nähtävyyksistä.

Museon rakennus on vanhan junavaunun muotoinen ja se on maalattu kirkkaan keltaiseksi.

Paikkaa on mahdotonta ohittaa. Lippu maksaa 3 € aikuisilta ja 1,50 € lapsilta.

Historiallisessa Museo Historico – Etnologico on esillä upea kokoelma vanhoja käsitöitä ja perinteisiä esineitä, kuten maatalous- ja kalastustyökaluja, ruoanlaittovälineitä ja puutarhanhoitoesineitä, jotka on koottu kylän vanhaan raatihuoneeseen. Pääsylippu museoon maksaa vain euron. Museo on avoinna päivittäin klo 10–14 ja 17–21.

Pieni Mijas oli mainio puolenpäivän retkikohde. Autolla on mahdotonta päästä lähelle pienen paikan keskustaa ja parasta onkikin jättää se kauempana oleville parkkialueille. Mijaksesta  on hienot näkymät yli Fuengirolan merelle. Kun Mijas oli kieretty oli aika jatkaa matkaa Torremolinokseen.

 

Torremolinos

Vielä ennen Malagaa ja kotiinpaluuta piti käydä kurkkaamassa, miten Torremolinos on vuosien aikana muuttunut. Fuengirolasta on matkaa Torremolinokseen noin 20 km. Autolla matka taittuu parissakymmenessä minuutissa.

Kaupungin keskustassa on korkeuseroja ja paljon portaita, miksi se ei sovi kovin hyvin liikuntarajoitteisille.

Torremolinoksessa ei ole paljon nähtävyyksiä. Kuten Fuengirolassakin täällä tärkeät elementit lomailuun ovat hiekkaranta, meri ja aurinko.

Aurinkorannikolta on kätevää tehdä päiväretkiä eri puolille Andalusiaa ja lähialueiden muihin rantakohteisiin.

Torremolinoksen nähtävyyksien parhaimmistoon kuuluvat Torre de los Molinos torni, joka oli aikoinaan osa puolustustornijärjestelmää.

Nykyään se onkin yksi kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä.

12 metriä korkeaan kaksikerroksiseen torniin ei pääse sisälle, sillä sen sisätilat ovat ajan myötä tuhoutuneet pahoin.

Tornia voikin ihailla vai ulkoapäin.

Yksi nähtävyyskohde Torremolinoksessa on Casa de los Navajas.

1900-luvun alussa rakennettu keskiaikainen maurilaistyylinen huvila on kunnostettu ja se on avoinna yleisölle. Paikkaan ei ole pääsymaksua.

Tässäkin kohteessa ranta on yksi tärkein nähtävyys ja syy, miksi kaupunkiin tullaan lomalle.

Lisäksi kaupungissa tai sen läheisyydessä on Aqualand & Crocodile Park, sekä rautatieaseman lähellä oleva Parque de la Baterian virkistysalue, joka sijaitsee Montemar Altossa.

Puiston näköalatornista on mainio näköala merelle.

Puistossa on myös mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin kuten souteluun pienellä lammella.

Puiston nimi on peräisin vanhasta puolustusasemasta, jossa oli tykkipatteristo. Puistoon onkin jätetty nähtäväksi osa vanhoista tykeistä. Myös kaksi maanalaista bunkkeria ovat edelleen nähtävissä. Torremolinoksessa on myös oma kasvitieteellinen puutarha.

Kaupunki oli nopeasti kierretty ja viimeinen etappi ennen kotimatkaa oli Malaga. Tämä olikin sitten tämän matkan viimeinen autolla siirryttävä väli. Matka Torremolinoksesta Malagaan kesti autolla puolisen tuntia moottoritietä pitkin. Olipa mukavaa päästä Malgassa eroon vuokra-autosta, asettua hotelliin ja ottaa rennosti kaksi seuraavaa päivää ennen kotimatkaa.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 9 Gibraltar

Gibraltar

Matka Sevillasta jatkui vuokra-autolla kohti Gibraltaria. Kauniit maisemat ja kiemurteleva tie piti matkaajat valppaina.

Espanjan kärjessä sijaitseva Gibraltarin niemimaa on pinta-alaltaan pieni alue Atlantin Valtameren ja Välimeren sekä Euroopan ja Afrikan välissä.

Mereltä Eurooppaan saapuvien maamerkkinä kohoaa 426 metriä korkea kalkkikivinen Gibraltarin vuori, joka on täynnä sotilaskäyttöön rakennettuja luolia ja tunneleita.

Alue kuuluu Iso-Britannialle, mikä näkyykin monissa asioissa Gibraltarilla. Joku onkin joskus kutsunut paikkaa Pikku-Britanniaksi.

Gibraltar on myös monien Välimerellä purjehtivien rahtialusten pysähdyspaikka.

Nytkin satama-alueella ja salmessa oli useita rahtilaivoja odottamassa polttoainetankkausta.

Gibraltar on aina kiinnostanut turisteja, sillä se on verovapaata aluetta. Gibraltarille tehdäänkin ahkerasti päiväretkiä Aurinkorannikolta ja muualta Andalusiasta. Nykyään myös kansainväliset risteilyalukset poikkeavat satamaan etenkin kesäkauden aikana. Paikka on erityisesti Brittituristien suosiossa.

Olemme vieraillee Gibraltarilla yli 30 vuotta sitten, joten oli kiva käydä katsomassa sitä vuosien jälkeen. Paikka on todellakin muuttunut.

Alueelle on rakennettu valtavasti lisää ja lisääntyneeseen turismiin on selvästi panostettu.

Nytkin rakenteilla, oli jos jonkin kokoisille maaplänteille uusia rakennuksia. Gibraltarilla ei ole kovin paljon nähtävyyksiä.

Eniten nähtävää on Gibraltarin vuorella, missä on apinoiden lisäksi nähtävyys- paikkoja joissa vierailla, luolia ja näköalapaikkoja.

Jos vuori hallitsee Gibraltarin maisemaa päivällä, niin se tekee saman myös pimeällä.

Kauniisti valaistu saari ja vuori on varmasti hieno näky kauempaa katsottuna.

Yksi mikä ei ole muuttunut, on saapuminen Gibraltarille.

Espanjan ja Gibraltarin erottaa Gibraltarin lentokentän kiitotie, joka pitää ylittää päästäkseen Gibraltarille.

Joskus kiitotien ylittämistä voi joutua odottelemaan laskeutuvan tai nousevan koneen takia – kokemusta on. On aika mielenkiintoinen fiilis nähdä lähietäisyydeltä nouseva lentokone. Lentokentältä lentoyhteyksiä on lähinnä Isoon-Britanniaan, mutta kenttää käytetään myös sotilaslentoihin.

Espanjasta saavuttaessa voi olla järkevää jättää auto La Linea de la Concepciónin kaupunkiin, joka sijaitsee lentokentän toisella puolella. Rajan lähellä on hienot ja isot katetut parkkialueet. Myös Espanjasta tulevat turistibussit jättävät lomailijat sinne ja sieltä sitten kävellään 300 metriä rajalle. Rajalla on normaalit rajamuodollisuudet, jossa tarkistetaan passit.

Jos kuitenkin päättä mennä autolla Gibraltarin puolelle, on sekin mahdollista.

Gibraltarin tiet ovat kovin kapeita ja parkkipakkoja alueella on varsin rajoitetusti, miksi skootterit ovatkin kovin yleisiä liikkumisvälineitä.

Positiivista on kuitenkin se, että brittiläisyydestä huolimatta liikenne kulkee Manner-Eurooppalaisesti oikeanpuoleisesti.

Muistutus: Jos sinulla on britti adapteri ota se mukaan, sillä sitä tarvitaan hotelleissa. No niinhän tuo adapteri jäi kotiin, joten taas on yksi lisää laatikossa…

Jos Gibraltarin puoleiselta rajalta ei viitsi kävellä noin varttia Vanhaan kaupunkiin, kulkee bussi numero 5 aivan Grand Casemates aukion viereen. Bussi numero 3 kulkee Europa Point niemelle, ja bussit 4 ja 8 suuntaavat Catalan rannalle. Liput busseihin maksavat melkein kaksi puntaa, mutta jos haluaa matkustaa monta kertaa, on päivälippu parempi hankinta. Lippuja voi ostaa kuljettajalta, mutta mukana pitää tietenkin olla punnan kolikoita. Lisätietoja lipuista ja reiteistä sekä aikataulut löydät täältä. Myös Taksi on varteenotettava liikkumismuoto Gibraltarilla.

Gibraltar on melko kallis paikka nähtävyyksiltään, joten kannattava hankita voi olla yhden päivän  45 £ maksava GibraltarPass.

Passi ostetaan verkosta, josta löytyy myös tieto, mitä palveluja ja alennuksia passi sisältää.

Tarjolla on myös paljon erilaisia opastettuja turistikierroksia.

Vanhassa kaupungissa on Gibraltar museo – The Gibraltar National Museum, jossa esitellään alueen sotaisaa menneisyyttä, Maurilaista kylpylää sekä ”Rockyn” vuosituhansia vanhaa historiaa ja Gibraltarin ainutlaatuista kulttuuria.  Museo on avoinna ma–pe 10–18 ja la klo 10–14. Pääsymaksu museoon on aikuisilta 5 £ . Tämän museon me ohitimme.

Gibraltarin Main Streetin kävelykatu on suosittu ostospaikka verovapautensa takia.

Korut, jalokivet, alkoholia, tupakkatuotteet sekä elektroniikkatuotteet ovat matkaajien suosiossa.

Valuuttana Gibraltarilla on Gibraltarin punta, jonka arvo vastaa Englannin punnan arvoa. Britannian puntia otetaan kaupoissa vastaan ja myös euro käy, ainakin pieniin ostoksiin. Rahanvaihtopisteitä on jo rajalla, ja Gibraltarin kaupoissa toimivat maksukortit.

Main Streetin luostari on yksi Gibraltarin vanhimmista rakennuksista.

Se toimii nykyään Gibraltarin kuvernöörin kotipaikkana.

Rakennuksen kerrotaan olevan yksi Euroopan kummittelevimmista julkisista rakennuksista.

”Grey Lady” tarinasta on useita versioita, joista suosituin on, että neidon onneton rakkaustarina johti siihen, että hänet muurattiin elävänä yhteen luostarin huoneista, miksi hän kummittelee rakennuksessa. Osana luostaria oleva mitäänsanomaton King’s Chapel kirkko on avoinna kävijöille päivittäin klo 9-17.

Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös Englannin kirkon maurilaistyylinen katedraali, joka muistuttaa enemmän moskeijaa kuin kirkkoa.

Rakennus on melko vaatimaton ja sen ohi on helppo kävellä.

Cathedral St Mary the Crowned on toinen Gibraltarin kahdesta katedraalista. Katedraali on ulkoapäin komeampi kuin sisältä. Avoinna se on viikolla klo 7-19 ja viikonloppuna klo 8.30-19. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy.

Yksi mainio paikka piipahtaa on Irish Town, joka itse asiassa on kävelykatu.

Katu kulkee rinnakkain Main Streetin kanssa.

Nykyään se onkin yksi Gibraltarin muodikkaimmista osista, jossa on paljon kahviloita, ravintoloita ja baareja.

Toinen mainio ja ilmainen vierailupaikka on kasvitieteellinen puutarha, joka sijaitsee aivan Gibraltar vuorelle vievän köysiradan vieressä.

Paikka on avoinna klo 8–20, mutta talvisin se suljetaan auringonlaskun aikaan. Alamedan puistonakin tunnettu paikka on ajankulussa kokenut monta roolia ja jos sen poppelipuut osaisivat kertoa tarinaa, niin sitä kyllä riittäisi. Puistossa järjestetään myös erilaisia kulttuuritapahtumia.

Gibraltarin kuuluisalla kalkkikivivuorella onkin sitten alueen päänähtävyydet. Suurin osa vuoresta on luonnonsuojelualuetta. Vuoren eli The Rockin nähtävyyksiin voi tutustua opastetuilla englannin kielisillä kierroksilla tai omatoimisesti.

Parhaiten vuorelle pääsee joko järjestetyillä pikkubussikyydeillä, turistibussilla tai köysiradalla, joka on avoinna klo 9.30–17.15. Kyyti köysiradalla ylös vuorelle ja takaisin maksaa 17 £.

Kannattavinta on ostaa 30 £ maksava yhteislippu, jonka kanssa pääsee sisään myös Nature Reserve  puistoon ja siellä oleviin kohteisiin.

Lippujen hintoja ja erilaisia vaihtoehtoja voi tarkastella verkkosivuilta, josta voi myös ostaa etukäteen liput.

Jos haluaa säästää aikaa ja jalkoja hyvä vaihtoehto on hypätä opastetulle pikkubussi tourneelle.

Koko paketin hinta on 40 €, sisältäen kaikki näköalapaikat, lipun Nature Reserve puistoon ja siellä oleviin kohteisiin ja kyydin.

Toki vuorelle voi myös kävellä mutkittelevia teitä pitkin, mutta, mutta… reippailukin veloittaa kukkaroa muutaman punnan. Gibraltarilla oli vuokrattavissa myös sähköpolkupyöriä, joilla jotkut sinnikkäät yrittivät ylös huipulle. Matka ylös vuorelle on pitkä ja jyrkkä. Yhtä tietä pääsee ylös ja toista alas. Lisäksi matkat eri paikkojen välillä ovat yllättävän pitkiä ja osa siirtymäreiteistä ja poluista on melko hankalakulkuisia.

Gibraltarin vuorella sijaitsee St. Michaelin tippukiviluola.

Valaistun luolan valtavat kivipylväät tekevät kävijään vaikutuksen.

Pyhän Mikaelin luolan uskottiin pitkään olevan pohjaton. Tämä luultavasti synnytti tarinan siitä, että Gibraltarin kallio yhdistyi Afrikkaan maanalaisen käytävän kautta Gibraltarin salmen alla.

Suurimman luolan osa, katedraaliluola toimii nykyisin erilaisten tapahtumien, konserttien ja näytelmien pitopaikkana.

Luolassa voi vierailla joka päivä klo 9.30-18.45. Yllättävä kyllä tämä luola on helppokulkuinen. Siinä on vain vähän korkeuseroa ja portaita. Luolan valoshow oli joidenkin mielestä wow – itse olisin ihaillut mieluusti ihan vaan luonnonmuovaamaa luolaa ilman vaihtuvia värivaloja.

Vuorella sijaitsee myös vanha maurien linnoitusalue, joka raunioitui espanjalaisten joukkojen Gibraltarin takaisinvaltauksessa 1300-luvulla.

Jäljellä olevassa Tower of Homage vartiotornissa on edelleen nähtävissä lukuisia jälkiä niistä taisteluista ja piirityksistä, joiden näyttämönä se on toiminut vuosisatojen varrella.

Vuoren ehkäpä ”tärkein” elämys ja nähtävyys on Euroopan ainoa apinalaji, berberiapinat, jotka oleskelevat vuorella.

Kuuluisiksi ne ovat tulleet siitä, että ne ryöstelevät ihmisiltä ruokaa ja tavaroita.

Näiden huvittavien veijareiden ruokkiminen onkin sakon uhalla kielletty. Jos ei taskuvarkaista alueella kannata olla huolissaan, niin näistä ryöstelevistä apinoista kylläkin. Apinat tulevat kuulemma öisin myös kaupunkiin ja tekevät tuhoja pihoilla ja roska-astioilla.

Vuorella on muitakin kiinnostavia paikkoja, joista yksi ja uusin on Windsorin riippusilta, joka ylittää 50 metriä syvän rotkon tarjoten rohkelikoille upeat näkymät.

Jos ei uskalla ylittää rotkoa hieman heiluvaa riippusiltaa pitkin voi rotkon kiertää vuoren rinneteellä kulkevaa polkua pitkin.

Toinen ei korkeanpaikankammoisia ilahduttava paikka on 340 metriä Välimeren yläpuolella sijaitseva lasilattiainen Skywalk, josta näkee alaspäin kuinka kallio putoaa jalkojen alta kauas alempana olevalle rantaviivalle. Joku ei osallistunut näihin huveihin, vaan pysyi tukevasti kovalla maalla.

Mediterranean Steps eli Välimeren portaat on yksi Gibraltarin UNESCON maailmanperintökohde.

Kapeita puolitoista kilometrisiä portaita ei voi suositella liikuntarajoitteisille, heikkokuntoisille eikä korkeanpaikankammosta kärsiville.

Lisäksi niiden kipuamiseen on varattava runsaasti aikaa. Alueen useat kiviset portaat ovat kovin kapeita ja melko huonokuntoisia.

Gibraltarissa löytyy myös muuta tekemistä kuin vierailla vuorella. Delfiinisafarit ovat erittäin suosittuja samoin kuin lintubongaus.

Kaupungissa on turismin myötä nykyisin myös paljon erilaisia huvitusmahdollisuuksia, kuten keilaratoja, luistinrata ja elokuvateatteri.

Nähtävyyksinä voidaan myös pitää Harding’s Batterya – Hardingin ammuspatteristoa sekä totta kait Gibraltarin krikettijoukkueen pelipaikkaa.

Suosittua on myös vierailla Gibraltarin eteläisimmällä paikalla Europa Pointilla, jonka toisella puolella on Atlantti, toisella Välimeri.

Hyvällä säällä sieltä näkee Afrikan mantereelle.

Paikassa on useita nähtävyyksiä, kuten edelleen toiminnassa oleva punavalkoinen Trinity majakka.

Ibrahim-al-Ibrahim moskeija on lahja Saudi-Arabian kuningas Fahdilta.

Moskeijakompleksissa on myös koulu, kirjasto ja luentosali ja se palvelee alueen muslimeja.

Alueen yhtenä nähtävyytenä on myös aikoinaan Gibraltarin maureilta valloitettu moskeija, joka sittemmin muutettiin kristilliseksi pyhäköksi.

Nykyisin roomalaiskatolinen Shrine of Our Lady of Europe pyhäkkö on ollut vuosisatojen ajan tärkeä paikka salmen ohittaneille laivoille ja sen merimiehille.

Nykyisin Our Lady of Europen toimii Gibraltarin pyhimyksenä.

Alueella sijaitsee myös nunnan kaivo – Nun´s well. Sisäänpääsy yli 700 vuotta vanhaan maanalaiseen vesisäiliöön maksaa 3 £.

Vaikka Gibraltar ei varsinainen rantakohde olekkaan, niin Catalan Bayn ranta on yksi kuudesta alueella olevasta hienohiekkaisesta uimarannasta.

Parasta tällä alueella on kaunis kalastajakylä, jolla on rikas historia genovalaisena asutuksena. Pienestä kylästä löytyy joukko hyviä kalaravintoloita. Pieni ja melkoisen vaatimaton Church of Our Lady of Sorrows  sijaitsee myös alueella.

Lauantaisin puolipäivän aikaan pääkatua pitkin marssii 1700-luvun asuihin sonnustautunut sotilasryhmä vanhan seremonian, Ceremony of the Keys mukaisesti.

Gibraltarin kuvernööriä esittävä henkilö ojentaa kaupungin avaimet portinvartijalle ja aseistetulle seurueelle, jotka symbolisesti sulkevat kaupungin portit illaksi ja huudollaan kehottavat kaikkia ei gibraltarilaisia poistumaan.

Sunnuntaisin St. Andrewsin kirkolla pidetään Gibraltarin antiikkimessut.

Vierailupäivämme ei harmillisesti sattunut viikonloppuun, joten nämä tapahtumat jäivät kokematta.

Pieni saari ja sen nähtävyydet oli reilussa päivässä kierretty ja oli aika jatkaa matkaa Espanjan ja koko tourneen viimeiselle kohteelle Aurinkorannikolle. Auton nokka kohti Marbellaa ja kuumaa moottoritietä.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 8 Sevilla ja Ronda

Sevilla

Matkasuunnitelma- muutoksen takia emme matkustanetkaan maata pitkin, mikä oli alkuperäinen suunnitelmamme.

Tarkoituksena oli siirtyä Portugalin Farosta bussilla Sevillaan, mutta päätimmekin jättää Faron väliin ja lentää Lissabonista Espanjan Sevillaan.

Suunnitelmamuutokseen vaikuttivat sunnuntaipäivän takia kiinni olleet nähtävyydet Farossa sekä hankalaksi osoittautunut siirtymä Farosta rajan yli Espanjan puolelle.

Olemme aiemmin vierailleet Sevillassa ja tulleet sinne junalla, josta voit lukea aiemmasta blogista. Nyt kaupunki osui kauttakulkupaikaksi, jossa vietimme yön, ja josta vuokrasimme auton loppumatkaa varten. Tähän ihanaan ja kauniiseen kaupunkiin oli kiva tulla reiluksi vuorokaudeksi uudestaan.

Lentokentältä on helppoa siirtyä kaupunkiin joko linja-autolla tai taksilla.

Sevillan kansainvälinen San Pablo lentoasema sijaitsee noin 10 kilometrin päässä ydinkeskustasta.

Bussilipun voi ostaa kuskilta ja yksittäinen lippu maksaa 4 euroa. Jos aikoo saman vuorokauden aikana käyttää enemmänkin julkisia liikennevälineitä, kannattaa ostaa 6 euroa maksava päivälippu. Taksit kuljettavat kentältä keskustaan 20–25 eurolla.

Kaupungin joukkoliikenne koostuu metrosta, linja-autoista sekä raitiovaunuista. Joukkoliikennevälineisiin on saatavana erilaisia lippuvaihtoehtoja. Yksittäinen matka maksaa 1,40 €.

Sevillassakin on oma Sevilla Pass sekä Sevilla Card, joilla saa alennuksia ja joissa on erilaisia etuja. Kannattaakin tutkia onko kortista ja sen antamista eduista omalla matkalla hyötyä.

Helppo tapa kiertää nähtävyydet on hypätä takuuvarman Hop on Hop off bussin kyytiin.

Sevillassa oli paljon polkupyöriä ja kaupunkia pidetäänkin pyöräilykaupunkina.  Myös skoottereita riitti. Hyvä vaihtoehto onkin vuokrata polkupyörä tai sähköpotkulauta. Hevoskyyti on myös erittäin suosittu tapa kiertää kaupungin nähtävyydet.

Sevillassa on mahdollisuus osallistua erilaisiin opastettuihin kaupunkikierroksiin. Tarjolla on ilmaisia kävelykierroksia sekä maksullisia teemaopastuskierroksia.

Suurin osa Sevillan tärkeimmistä nähtävyyksistä sijaitsee Plaza Del Triunfo ja Plaza Virgen de los Reyes aukioiden välissä.

Kaupungin näkyvin rakennus on Sevillan katedraalin La Giraldan kellotorni, joka on yksi Sevillan tunnetuimpia maamerkkejä.

La Giralda rakennettiin alun perin viereisen moskeijan minareetiksi ja vartiotorniksi.

Jos haluaa vierailla tornissa, joutuu siitä maksamaan 9 €. Sisäänpääsylipulla pääsee myös hieman kauempana olevaan Iglesia Colegial del Divino Salvador kirkkoon.

Torniin on mahdollista kiivetä kaltevia ramppeja pitkin maanantaisin klo 11-15.30, tiistaista lauantaihin klo 11-17 sekä sunnuntaisin klo 14.30-18. Keskikesällä torni on avoinna pidempään.

UNESCOn maailmanperintölis- talle kuuluva Sevillan katedraali on maailman suurin katolinen katedraali.

Ainoastaan Pietarinkirkko on sitä suurempi, mutta se ei ole katedraali.

Katedraaliin pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 10.45-18 ja sunnuntaisin klo 14.30-19. Sisäänpääsy- maksu katedraaliin, La Giraldan torniin ja Divino kirkkoon maksaa yhteislipulla 12 €, mutta jos ostaa sen ennakkoon netistä niin se maksaa euron vähemmän.

Katedraalissa on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että siihen kannattaa varata muutama hetki. Nähtävissä on mm. Columbuksen hautamuistomerkki.

Enemmän visiitistä saa irti, jos vuokraa audioguiden lippukassalta.

Katedraaliin tehdään myös opastettuja kiertokäyntejä. Katedraaliin on turistien sesonkiaikaan pitkät jonot, joten lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä.

Aivan katedraalin ja Giralda tornin lähellä on Real Alcázarin kuninkaallinen palatsi, joka on myös maailmanperintölistalla. Palatsi on melkoinen aikasyöppö, emmekä tällä kertaa sinne menneet.

Tämä kuva on aiemmalta käynniltä.

Paikka kannatta ehdottomasti käydä katsomassa.

Jos jonnekin, niin tänne kannattaa ostaa lippu ennakkoon.

Lipunmyynti tapahtuu Patio de Banderasilla ja sisään mennään Plaza del Triunfon kautta. Lippu palatsiin maksaa 14,50 €. Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-17. Palatsin edessä olevalla sisäänmeno- aukiolla on hevosvaunukyytejä tarjoavia ratsukoita kymmeniä, jotka kiersimme kaukaa.

Kolmas UNESCON maailmanperintökohde, Archivo de Indias arkisto on myös käymisen arvoinen paikka.

Sen kokoelmassa on dokumentteja Espanjan suurvalta-ajasta Amerikassa ja Filippiineillä. Paikasta löytyy myös Kristoffer Kolumbuksen päiväkirja.

Paikassa voi vierailla ilmaiseksi maanantaista lauantaihin klo 9.30-17 ja sunnuntaisin klo 10-14. Rakennuksen sisäpiha on myös näkemisen arvoinen sen upeiden pilareiden, holvikaarien sekä portaikkojen ansiosta.

Sevillan toinen kuuluisa torni – Torre del Oron sijaitsee kaupunkia halkovan Guadalquivir joen rannalla.

Tornissa on merimuseo. Tällä kertaa emme menneet torniin vaan ohitimme sen.

Sevilla on vilkas turistikaupunki, jossa oli nytkin paljon ihmisiä liikkeellä. Jos tavaroistaan kannatti pitää erityistä huolta Lissabonin vilinässä, kannattaa tehdä niin Sevillassakin. Tärkeimpien nähtävyyksien ympäristössä nimittäin pyörii jos jonkinlaista kaupustelijaa ja kerjääjää.

Sevilla on myös upeiden kirkkojen kaupunki. Kaupungissa onkin useampi upea kirkko kierrettäväksi.

Iglesia San Luis de los Franceses kirkko on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-14 ja 16-20. Sisäänpääsymaksu sinne on 4 €.

Real Parroquia de Señora Santa Ana kirkon aukioloajat vaihtelivat viikon aikana, joten jos tuonne mielii vierailulle kannattaa aukioloajat tarkistaa netistä. Lisäksi  käymisen arvoinen paikka on myös Basílica del Gran Poder.

Kävimme kuvaamassa Real Maestranzan kuninkaallisen härkätaisteluareenan.

Sevilla on varsinainen härkätaistelukaupunki

Härkätaisteluareenalle pääsee tutustumaan 10 € hinnalla päivittäin klo 9.30-19.30.

Härkätaisteluareenan lähistöllä on myös useita laadukkaita ravintoloita, joissa saa maukasta häränlihaa. Kannattaa siis piipahtaa.

Paikat olivat erityisesti paikallisten suosiossa ja ilman pöytävarausta ei paikkaa illaksi löydy.

Plaza de Españalla oli käytävä uudestaan ja kuvattava paremmalla kameralla nuo 52 maakuntapenkkiä.

Upeat penkit sijaitsevat rakennuksen juurella Espanjan aukiolla.

Nämä 52 freskoilla kuvioitua penkkiä kuvaavat kaikkia 52 Espanjan maakuntaa. Laatat ovat tyypillisiä Andalusialle, niin sanottuja azulejoja.

Plaza de España on todella kaunis ja sitä ympäröivä puisto vielä lisää alueen viihtyvyyttä.

Nytkin paikalla oli paljon perheitä ja tietysti turisteja, jotka ihailivat siellä ollutta flamenco esitystä.

Erilaiset ryhmät tulevat esiintymään alueelle ja siellä on aina jokin spontaani kulttuuriesitys käynnissä.

Casa de Pilatos on ylellinen palatsi, joka esittelee Sevillan eloisaa menneisyyttä. Palatsi on edelleen osittain asuttu.

Palatsissa on pieni galleria, jossa on esillä mm. kreikkalaisia ​​ja roomalaisia ​​patsaita, globeliineja, huonekaluja ja maalauksia tunnetuilta taiteilijoilta, kuten Goyalta. Palatsin puutarha on kaunis. Sisäänpääsy paikkaan maksaa 12 € ja sisältää englannin kielisen äänioppaan. Mikäli haluaa vierailla vain palatsin pohjakerroksessa maksaa lippu sinne 10 €. Palatsi on avoinna joka päivä klo 9-19.

Uutena nähtävyytenä Sevillaan, sitten viime käynnin oli tullut sieniä muistuttava puinen rakennelma.

Plaza de la Encarnaciónin Metropol Parasol, joka tunnetaan myös nimellä Las Setas de Sevilla on maailman suurin puurakennus.

Paikka on näyttävä ja antaa varmasti kivan suojan paahteiselta auringolta. Moderni viisi kerroksinen rakennelma pitää sisällään ruokapaikkoja ja kauppoja. Rakennelma on mielenkiintoinen katutasolta katsottuna ja sen päällä on kävelytie ja terassi, josta on kaunis näkymä kaupunkiin. Rakennuksen päällä oleva kävelytie on avoinna sunnuntaista torstaihin klo 9.30-23. Perjantaina ja lauantaina paikka on avoinna puolituntia pidempään. Hissikyyti ja kävely rakennelman päällä maksaa 3 €.

Mielenkiintoiselta, mutta vähemmän turistien liikkumalta Macarenan alueelta löytyy kaunis Basilica de la Macarenan kirkko.

Tässä kauniissa kirkossa oleva Madonna patsas on yksi kaupungin tunnetuimmista kulkuehahmoista.

Edellisellä kerralla pääsimmekin näkemään kulkueen, jossa Madonnaa kuljetettiin ja olihan tuo vaikuttava näky ja kokemus pimenevässä illassa.

Macarenan alue on mukava alue  oleskella ja viihtyä. Viime kerralla majoituimme noille huudeille ja kaupunkiin johtavilla pienillä kujilla olikin mukava seikkailla.

Iglesia Colegial del Divino Salvador on kaupungin tärkein kirkko Sevillan suuren katedraalin jälkeen.

Kirkossa on kaunis pääalttari ja lukuisia seinä- ja kattomaalauksia, jotka tulevat hyvin esille kirkkoon tulvivan luononvalon ansiosta.

Tämä maamerkki on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 10.30 -17.

Jos ostaa lipun vain tähän kirkkoon, maksaa se 5 €. Kannattaakin siis ostaa yhteislippu, joka oikeuttaa sisäänpääsyn myös Sevillan katedraaliin.

Hospital de la Caridadin entinen hyväntekeväisyyssai- raala on käymisen arvoinen kohde.

Avoinna se on arkisin klo 10.30-14 ja 15-18.30 sekä lauantaisin klo 14–18.30. Liput sinne maksaa 8 €, johon sisältyy audioguide.

Olipa kiva uusintavierailu tässä upeassa kaupungissa. Vaikka olemmekin jo aiemmin kiertäneet monet paikat Sevillassa ja nyt vielä lisää, niin vielä jäi kaupunkiin katsottavaa.

Koko Iberian niemimaan pitkä, melkein neljä viikkoa kestänyt kiertomatka oli kääntymässä loppusuoralle. Seuraavaksi suuntana oli Ronda ja Gibraltar. Tätä varten vuokrasimme auton, jolla oli tarkoitus matkata vielä Marbellan, Fuengirolan ja Torremolinoksen kautta Malagaan.

 

Ronda

Edellisellä pitkällä Espanjan kiertueella jouduimme jättämään Rondan pois matkareitiltä, kun sitä ei vaan mitenkään logistisesti onnistuttu sujauttamaan matka-aikatauluun.  Asia korjaantuisi nyt, sillä olimme vuokra-autolla matkalla Rondaan.

Automatka kesti hieman alle kaksi tuntia, mutta mitä siitä, sillä matkalla oli upeita maisemia, joita ihailla.

Rondaan pääsee myös junalla Malagasta. Sen lisäksi Rondasta on mutkan kautta junareitti länsirannikolle Algericasiin. Mutta junareitti Malagasta Algericasiin puuttuu, miksi sujuvinta olikin liikkua tämä kierros autolla.

Myös linja-autoyhteydet pelaavat hyvin näillä reiteillä. Rondaan järjestetään paljon päiväreissuja ja viikonloppureissuja Aurinkorannikon kohteista, miksi kannattaakin yrittää aikatauluttaa oma vierailu mahdollisimman aikaiseen aamupäivään. Puolelta päivin turistimäärä Rondassa sen kun vain kasvaa.

Korkealla ylätasangolla sijaitsevan Rondan kaukaa loistavat valkoiset talot ovat kaunis näky.

Karu ympäristö luo maagisen puitteen lähestyttäessä kaupunkia.

Rondaa pidetäänkin yhtenä Andalusian viehättävimmistä kaupungeista. Historiaa täynnä oleva Ronda on pieni ja kävelemällä pääsee joka paikkaan.

Tämän rotkon ja sillan takia Rondaan oli päästävä.

Siinä se nyt oli, ja olihan tuo melkoinen ilmestys.

El Tajo rotko jakaa Rondan. Toisella puolella on Vanha maurilaiskaupunki – La Ciudadia ja toisella puolella uudempi kaupunki – El Mercadilloa.

Rotkon yli kulkeva silta Puente Nuevo, on Rondan tunnetuin maamerkki. 70 metriä pitkä silta ylittää El Tajon rotkon 98 metrin korkeudessa. Kuuluisan sillan sisällä on pieni museo, joka kertoo sillan historiaa.

Rotkon pohjalla virtaa Guadalevín joki. El Tajo rotkon itäpuolelta voi laskeutua alas laaksoon kivettyä kävelyreittiä pitkin, jolloin siltaa ja rotkoa pääsee kuvaamaan aivan uudesta kuvakulmasta. Kaupungista on huimat näkymät kauas laaksoon ja vuorille.

Sillan uudemman kaupunginosan puolella sijaitsee Mirador de Ronda näköalapaikka, josta on upeat näkymät Rondaa ympäröivään laaksoon.

Rotkon yläpuolella oleva ulkoneva Coño parveke sai minut jäämään tukevalle maalle. Rohkelikot sinne kuitenkin menivät ottamaan kuvia.

Näköalapaikan vieressä on härkätaisteluareena. Rondaa pidetään modernin härkätaistelun syntypaikkana.

Plaza de Toros on Espanjan toiseksi vanhin härkätaisteluareena.

Upea taisteluareena rakennettiin 1785.

Areenalle ja sen erittäin mielenkiintoiseen härkätaistelumuseoon pääsee tutustumaan ympäri vuoden maanantaista tiistaihin klo 10-15 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 10- 15 ja 16-18 kahdeksan euron sisäänpääsymaksulla. Jos maksaa lisää 1,50 €, saa mukaansa audioguiden kertomaan areenan historiasta ja härkätaisteluista. Nykyään härkätaisteluita pidetään ainoastaan syyskuussa.

Vanhassa kaupungissa La Ciudadissa sijaitsevat lähes kaikki Rondan nähtävyyskohteet.

Vanhan maurien kaupungin historialliset aukiot, kapeat kadut ja viehättävät valkoisiksi kalkitut talot yhdessä keväisen auringon kanssa loivat kiireettömän tunnelman.

Kaupungissa on paljon ihania pieniä kujia joissa vaellella, mutta myös pieniä kauppoja ja ihania ulkoilmaravintoloita.

Viehättävällä Plaza de la Duque de Parcent aukiolla on Iglesia Santa María la Mayorin kirkko, joka toimi aiemmin moskeijana, mutta muutettiin katolilaiskirkoksi.

Kirkko on säilyttänyt neljä maurien kupolia, mutta sisustukseen on lisätty kristillisiä elementtejä.

Vaikka tiesimme, että parhaat ja prameimmat kirkot oli jo nähty Sevillassa ja Portugalissa, pyörähdimme kuitenkin kirkossa.

Tämä kirkko on Rondan näyttävin kirkko, vaikkakaan sen loisto ei enää edellisten kirkkokokemusten rinnalle yltänyt. Kirkko on avoinna muina päivinä, paitsi tiistaina ja sunnuntaina klo 10.30-14.30 ja sinne sisäänpääsymaksu on 4,50 € joka sisältää audioguiden. Muut Rondan kirkot ovat melko vaatimattomia sekä sisältä, että ulkoa.

Kirkon vieressä on Rondan kaupungintalo, jota koristaa rivistö kauniita kaari-ikkunoita.

Aukion alue on viihtyisä appelsiinipuineen ja palmuineen.

Puiden varjossa olikin paljon väkeä hakemassa vilvoittavaa taukoa melkoisesti porottavalta auringolta.

Baños Árabesin maurien aikainen kylpylä on yksi Rondan aarre. Hyvin säilyneet rakennelmat ovat toimineet vastaavasti kuin antiikin Rooman kylpylät. Kylpylän museossa voi tutustua kaupungin historiaan, kylpylöiden toimintaan sekä niiden  merkitykseen yhteiskunnassa toiminta-aikanaan.

Sisäänpääsy kylpylään maksaa 4,50 € ja avoinna se on tiistaista perjantaihin klo 10-18 ja maanataina sekä lauantaina on siestatauko klo 14-15 ja sunnuntaisin paikka on avoinna klo 10-15. Hyvin säilyneen, vaikkakin pienen kylpylän mielenkiintoinen tähtiaukkoinen katto oli hieno.

Palacio de Mondragón on maurien renessanssityylinen palatsi, jossa sijaitsee nykyään Rondan kaupunginmuseo Museo Arqueológico Municipal.

Palatsissa oleva näyttely kertoo alueen historiasta.

Palatsin kuninkaallinen historia ja siihen liitetty legenda Marokon sulttaanin Abul Asanin pojan asuinpaikkana jo itsessään on mielenkiintoinen.

Palatsiin ja sen puutarhaan kannattaa tutustua. Paikkaan pääsee tutustumaan viikolla klo 9-19 ja viikonloppuna klo 10-15. Sisäänpääsyn hinta on 3 € henkilö.

Casa Juan Bosco palatsi sijaitsee kauniissa puutarhassa. Parasta tässä paikassa on vuorille avautuva iso parveke, muuten paikka on aika mitäänsanomaton. Avoinna se on päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsy sinne maksaa 2,50 €

Palacio del Rey Moro y La Minaankin liittyy hurja legenda.

Legendan mukaan se oli maurien kuninkaan Almonatedin asuinpaikka.

Kuninkaan kerrotaan juoneen viiniä vihollistensa kalloista.

Itse palatsi ei ole avoinna yleisölle, mutta kävijät voivat vaeltaa sen upeassa puutarhassa, josta lähtee vanha portaikko alas El Tajo rotkon pohjalle. Portaikko rakennettiin mahdollistamaan vesihuolto paikan piirityksen aikana.

Paikan 231 porrasta kannattaa ehdottomasti kavuta ylös ja alas. Näkymät rotkon pohjalla ovat mainiot. Minkäköhänlainen tungos portaikossa on parhaana turistiaikana, kun porukkaa kulkee ylös ja alas?

Museo Lara  esittelee mm. Pyhää inkvisitiota ja noituutta näyttelyssään.

Varsin mainio ja erilainen museo.

Alakerrassa on esillä erilaisia kidutusvälineitä ja outoja noituuteen liittyviä esineitä.

Yläkerrassa on esillä erilaista vintage tavaraa. Paikka on avoinna kesäkuukausina klo 11-20. Sisäänpääsymaksu on 4 €.

Kun Ronda oli käyty ja kuvattu, jatkoimme matkaa iltapäivällä kohti Gibraltaria.

Olemme aikoinaan, viettäneet Marbellan, Fuengirolan ja Torremolinoksen alueella pitkiäkin pätkiä.

Noilla kerroilla tuli koluttua alueita ja pariin otteeseen kävimme Gibraltarillakin.

Päätimme nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen piipahtaa paikalla uudestaan ja katsoa, miten paikka on vuosikymmenten aikana muuttunut. Matka vuokra-autolla Rondasta Gibraltarille kulki upeita maisemia ihaillen.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 7 Sintra ja Évora

Sintra

Hyppäsimme aamulla Sintraan menevään junaan. Sintraan on paikallisjunayhteys Lissabonista ja jos on hankkinut Lisboa Cardin, niin myös Sintraan menevät junat hoituvat sillä, koska Sintraan kulkevat junat ovat osa Lissabonin kaupunkijunaverkkoa. Pelkkä yhden suuntainen lippu maksaa 3,90 €.

Sintra sijaitsee 25 km päässä Lissabonista ja junamatkaan kuluu aikaa reilu puoli tuntia, toki riippuu miltä Lissabonin asemalta nousee junaan.

Lissabonin ja Sintaran välissä on kaksi rautatietä.

Toinen kulkee Orient asemalta Areerion, Entrecamposin ja Sete Riosin asemien kautta ja toinen linja kulkee Rossion asemalta.

Molemmat junavaihtoehdot saapuvat samalle Sintran asemalle.

Sintran asemalta kaupungin vanhan osan nähtävyyksille on 1½ kilometrin kävelymatka.

Sen verran magneetti tämä paikka on, että juna-aseman ulkopuolella oli jo heti aamusta jos jotakin opastetun ja turistikierroksen kauppaajaa ja kyydin tarjoajaa. Oli Tuk Tukkeja, pyörillä kulkevaa kaupunkijunaa ja ties mitä.

Tärkeimmät nähtävyydet Palácio Nacional da Penan sekä Castelo dos Mouros sijaitsevat korkealla vuoren päällä, joten jalkaisin matka on melkoinen ja jyrkkä.

Lipun hinta yhteen matkaan 434 turistibussilla on 7 €.

Mahdollisuus on ostaa myös Hop on Hop off All Buses 24 tunnin lipun, jonka hinta on  15,20 €. Tämä lippu sallii rajoittamattoman kyydin kaikilla Scotturb busseilla Sintrassa ostopäivänä. Bussilla 435 pääsee Montserraten palatsiin ja moneen muuhun paikkaan alueella. Vuoroväli on noin 15 minuuttia.

Monelle Sintra on vain Palácio Nacional da Penan värikäs ja satumainen linna, mutta kaupunki tarjoaa myös paljon muuta.

Linnojen ja kukkuloiden kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Helpoiten päiväretkellä kiertää Castelo dos Mouroksen eli Maurilaislinnan ja Penan palatsin puutarhoineen sekä Palácio Nacional de Sintra kansallispalatsin, varsinkin jos kulkee niiden välit turistibussilla 434.

Huomioida kannattaa, että bussi kulkee puoliympyrän muotoisen  reitin ja lippua voi käyttää vain kerran. Reitti kulkee Sintra Estação (Sintran asema) – São Pedro de Sintra  – Sintra Vila (kansallinen palatsi) – Castelo dos Mouros (Maurien linna) ja Palácio da Pena (Penan palatsi). Maurien linnoituksen ja Penan palatsin väli on noin 300 m, joten se taittaa helposti jalan.

Taksikyyti osoittautui mainioksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi.

Taksikyydillä Penan palatsille tuli hintaa 8 €, sekä aimo annos tietoa Sintrasta.

Taksissa istuessamme totesimme kuskille, että ei kait kukaan todella lähde kävelemään ylös palatsille ja kuski kertoi, että kyllä vaan, mutta nauroi makeasti perään, että matkan pituuden ja rasituksen kyllä näkee kävelijän askeleesta ja ilmeestä.

Tie palatsille on todella kapea ja erittäin mutkainen sekä pitkä. Alaspäinkin matka kaupunkiin on pitkä, joskin lyhyempi kuin ylöspäin. Linnalle pääsee vain yhtä yksisuuntaista reittiä pitkin ylös ja toista yksisuuntaista alas. En kyllä lähtisi tarpomaan, sillä Sintran vanhassa kaupungissakin saa kiivetä mäkiä ylös ja alas, joten jalkoja kannattaa säästää siihen.

Linnakaupungin ykköskohde on Penan näyttävä palatsi – Palácio Nacional da Pena sekä sitä ympäröivä hulppea puutarha.

Palatsia pidetäänkin yhtenä Portugalin seitsemästä ihmeestä.

Palatsiin voi ostaa pelkästään puutarhaan tai myös palatsin sisällä vierailuun oikeuttavan pääsylipun. Yhteislipun hinta on 14 € aikuiselta.

7,50 € puutarhalipullakin pääsee ihailemaan satulinnaa ulkopuolelta aivan sen vierestä. Penan palatsiin ja sen puutarhaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa useampi tunti, mutta helposti siellä saa kulumaan lähes koko päivänkin.

Paikka on avoinna 9.30 -18.30. Puisto aukeaa jo klo 9 ja on avoinna klo 19 asti.

Ostimme vielä 3 € maksavan minibussikyydin lippuluukun sisäänpääsyltä ylös palatsille ja takaisin alas, tarkoituksena oli säästää hieman jalkoja ja voimia – kannatti.

Matkaa käveltäväksi ylös mäkeä nimittäin kertyy muutama askel ennen kuin saapuu itse linna-alueelle.

Lippua palatsiin saattaa joutua jonottamaan pitkäänkin, joten hyvä vaihtoehto on hankkia se etukäteen. Palatsin sisäpihalla olevalle tasanteelle pääsee ilman lippua ja sitä voi ihailla ensin siinä toivossa, että pitkä lippujono lyhenee. Tosin silloin joutuu kävelemään edestakaisin lippuluukun ja linna-alueen väliä.

Kuski kertoi, että nyt toukokuussa ja varsinkin heti aamusta oli hyvä aika vierailla palatsissa, koska se ei ole kovin ruuhkautunut, ahaa?

Kuinkakohan paljon niitä turisteja siellä sitten on ruuhka-aikaan?

Palatsikierroksen jälkeen siinä yhdentoista maissa porukkaa oli paikalla jo melkoisesti.

Uskomaton satulinna kohoaa Sintra vuoren päällä värikkäänä kuin karamelli.

Palatsin suunnittelivat kuningas Ferninand II yhdessä kuningatar Maria II:n kanssa.

Palatsi tai oikeammin linna rakennettiin kuningasperheen kesäasunnoksi.

Palatsi on ulkoapäin täynnä kirkkaita värejä, muureja, torneja, sekä abstrakteja ja myös hiukan absurdeja kokonaisuuksia ja yksityiskohtia.

Palatsin sisätiloissakin on paljon katsottavaa.

Esillä on hyvin entisöityjä kuningasperheen esineitä ja huonekaluja.

Palatsin sisäpuolinen anti ei nyt niin kummoinen ollut. Ulkopuoli oli komeampi.

Itse palatsin lisäksi nähtävää löytyy sitä ympäröivästä puutarhasta, tai oikeammin metsäisestä puistosta.

Puistossa on taianomaisia lampia sekä tietenkin Gruta do Monge luola ja siellä sijaitseva kuningattaren valtaistuin.

Unohtaa ei kannata piparkakkuhuvila Chalet da Condessa d’Edlaa, joka romanttisine tarinoineen on kuin sadusta.

Sintran kaupungin yläpuolella seisovat jykevän maurilinnoituksen muurit vartiotorneineen. Castelo dos Mouroksen keskiaikainen linnoitus rakennettiin alueen puolustuslinnaksi.

Maurilinnoituksen kiemurtelevien muurien päältä on upeat näköalat Sintran alueelle, kunhan ensin jaksaa nousta pitkän matkan portaita pitkin.

Tunne oli hieman sama kuin kiivetessä Kiinan muurilla vuosia takaperin. Huh huh!

Tämä kohde ei sovi liikuntarajoitteisille. Paikalla vieraillessaan voi hyvin kuvitella ritariaikakauden tunnelman. Kivipaasien lomaan kaivetut viljavarastoina käytetyt siilot ovat edelleen nähtävissä. Paikka on avoinna klo 9-18.30 ja kiipeäminen linnalle ja kävely sen muureilla maksaa 8 €.

Palácio Nacional de Sintran kansallispalatsissakin riittää nähtävää.

Palatsia kutsuttaan myös Palacio da Vilaksi.

Kansallispalatsi sijaitsee Sintran historiallisessa keskustassa ja sen tunnistaa kahdesta valkoisesta kartionmallisesta tornista, jotka ovat kuninkaallisen keittiön savupiippuja. Savupiiput ovat muodostuneet paitsi palatsin myös koko Sintran kaupungin ikoneiksi.

Palatsin ulkomuoto voi hieman pettää, sillä ulkoapäin melko mitäänsanomattoman näköisen palatsin sisällä on paljonkin katsottavaa.

Palatsi toimi vuosisatojen ajan Portugalin kuninkaallisten kakkosasuntona.

Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-18.30 ja sisäänpääsymaksu palatsiin on 10 € aikuiselta.

Palatsin puutarhaan on vapaa sisäänpääsy.

Tässä palatsissa sitten olikin tilaa kierrellä. Kaikki ilmeisesti vierailevat vain vuoren päänähtävyyksillä.

Linnan edessä aukeaa Sintran keskusta, joka on pieni, mutta nätti. Useat ulkoilmakuppilat olivatkin täynnä lounastajia ja pienellä jalkojen lepuuttelutauolla olevia janoisia matkalaisia.

Matkalla Sintran keskustastan juna-asemalle on esillä erilaisia kansainvälisiä taideteoksia.

Suomalaisen taiteilijan Auli Korhosen tekemä kiviveistos Railo –  Suomi 100 Finland oli päässyt myös esille.

Quinta da Regaleiran palatsi on yksi Sintran kiehtovimmista ei kuninkaallisista nähtävyyksistä. Paikka on yksi Sintran monesta UNESCOn maailmanperintökohteista. Palatsia ympäröi mystinen puutarhasta, joka on myös kiinnostava vierailukohde, josta löytyy useita kauniita lampia, luolia ja suihkulähteitä sekä koristeellisia penkkejä, patsaita ja muita rakennelmia.

Paikan rakennuttanut Carvalho Monteiro oli kiinnostunut eri ideologioista ja salatieteistä, miksi paikasta löytyykin useita mystiikkaan viittaavia rakennuksia ja symboleja.

Tunnetuin niistä on ylösalaisin käännettyä tornia muistuttava 27 metrinen kaivo, jossa todennäköisesti suoritettiin erilaisia rituaaleja.

Korkeaa ja kapeaa tornia kiertää spiraaliportaat.

Quinta da Regaleiran alue on rakennettu rinteeseen, jossa on tunneleita paikasta toiseen.

Puutarhan maanalaiset tunnelit muodostavat labyrintin, jota pitkin pääsee kulkemaan mm. kappeliin ja kaivon pohjalle.

Paikka on turistien erityisen suuressa suosiossa ja liput kannattaa ehdottomasti ostaa ennakkoon netistä.

Sisäänpääsy maksaa 10 € aikuiselta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18.30.

Mahdollisuus on vuokrata audioguide  tai osallistua 90 minuuttia kestävällä opastetulle kierrokselle.

Sintran ihana avonainen raitiovaunu kulkee 13 kilometrin linjalla Sintrasta Praia dash Masanshin rantakaupunkiin.

Matka kestää 40 minuuttia. Matkalla on kahdeksan pysäkkiä.

Linja rakennettiin vuonna 1904, ja sillä kulkee säännöllisesti yksitoista historiallista ratikkaa.

Raitiovaunut ovat pääasiassa turistikäytössä. Aikataulun ja 3 € maksavan yhdensuuntaisen lipun saa hankittua Sintran turisti-infosta.

Maksullisten palatsialueiden tutkiskelun lisäksi Sintra on myös mainio vaelluskohde, sillä alueella on runsaasti hyviä vaellusreittejä.

Sintra Cascaisin luonnonpuiston vaelluspolut, vesiputoukset ja Atlantin jylhä rannikko kauniine hiekkarantoineen puolestaan tarjoavat tekemistä luonnosta ja rantaelämästä nauttivalle.

Tämä oli taas niitä kertoja, kun tuli tajuttua, että virhearvio oli tehty aikataulutuksessa.

Sintran lähellä olisi ollut vielä monta mielenkiintoista paikkaa, mutta ne olisivat vaatineet auton tai ainakin yhden lisäpäivän. Käymättä jäi Parque e Palácio de Monserrate, joka sijaitsi kauempana Sintran keskustasta. Käymättä jäi myös keskiaikainen Convento dos Capuchos luostari, kuten myös Sintran upeat rantamaisemat ja luontopolkujen vesiputoukset.  Jotenkin tämä paikka jäi hieman kaivelemaan… never say ever….

Matkalla Sintrasta takaisin Lissaboniin päätimme vielä piipahtaa Queluzin palatsissa.

Palatsialue on kaunis ja kompakti.

Palatsi suunniteltiin aikoinaan kuninkaalliseksi kesänviettopaikaksi.

Myöhemmin palatsi toimi myös kuningatar Maria I:n vankipaikkana, kun hän sairastui äkillisesti mielisairauteen.

Queluzissa on juna-asema, jonne pääsee suoraan sekä Sintrasta että Lissabonista.

Matka junalla Sintrasta Queluz-Belas asemalle kestää noin 20 minuuttia.

Juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä palatsialueelta. Me nappasimme taxin, sillä jaloissa alkoi hieman tuntua päivän kävelyurakka. Sama kuski heitti meidät sitten vielä hotelille Lissaboniin ja hintaa sille tuli 16 €. Jalat saivat hieman lepoa meidän hurutellessa paikasta toiseen taxilla.

Palácio Nacional e Jardins de Queluzin laajalle levittyvä puutarha suihkulähteineen ja patsaineen oli mukava paikka vaellella ja nauttia myöhäisen iltapäivän lämmöstä.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu palatsiin ja puistoon on 10 € ja pelkkään puistoon 5 €. Kiva ja kombakti vierailukohde.

 

Évora

Otimme seuraavan päivän aamusta junan Lissabonin Entrecamposin asemalta kohti Évoraa. Entrecamposin asema on iso asema, jonka kautta Orient aseman junatkin kulkevat.

Entrecamposin asema on hieman kauempana keskustasta, mutta kätevä, koska aseman yhteydessä on linja-autojen pysäkit ja metroasema.

Entrecamposin asemalta on helppo hypätä lähialueen juniin ja majoitus lähellä asemaa on laadukasta ja hieman halvempaa kuin aivan keskusta-alueella.

Junamatka Évoraan kestää puolitoista tuntia ja hintaa sille tuli menopaluuna 14 €.

Évoran juna-asema sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustan nähtävyyksiltä.

Kannattaakin ottaa juna-asemalta taxi, jolle hintaa tuli reilu 3 €. Taxien hinnat Portugalissa ovat maltilliset.

Matkalla juna-asemalta kaupunkiin on São Franciscon kirkko, joka tunnetaan erityisesti luukappelistaan.

Kappelin seinät on vuorattu 5000 oikeilla ihmisen luilla ja pääkalloilla.

Tämän pienen kappelin nimi onkin Capela dos Ossos.

Oven yläpuolelle on kirjoitettu viesti ”Nós ossos que aqui estamos, pelos vossos esperamos” joka muistuttaa meitä tulevasta.

Luukappeli on avoinna päivittäin klo 9-17.30. Samalla 5 € maksavalla lipulla pääsee myös samassa rakennuksessa olevaan museoon, jossa on esillä uskonnollista taidetta portugalilaisilta maalareilta ja kuvanveistäjiltä, sekä seimikokoelma.

Heti ensisilmäyksellä Évorassa huomion herätti valkoiset, okrankeltaisilla yksityiskohdilla koristellut talot.

Kaupunkia ympäröi muuri, joka tekee kaupunkiin yhdessä holvikaarien, kujien, luostareiden ja upeiden kirkkojen kanssa aivan oman tunnelmansa.

Lähes kaikki nähtävyydet keskittyvät muurin sisäpuolelle historiallisen keskustan alueelle. Vanhan kaupungin alue on melko kompakti ja siellä voi helposti kävellä ympäriinsä.

Évoran roomalaiskatolinen katedraali Sé Catedral de Évora on Portugalin suurin keskiaikainen kirkkorakennus ja totta toki se valtava rakennus olikin.

Katedraalin yhteydessä toimii myös katolista taidetta esittelevä Museu de Arte Sacra da Sé museo, jossa voi ihailla 1200-luvun Ranskassa valmistettua norsunluista Neitsyt Marian patsasta, joka aukeaa palapelimaisesti kolmeen osaan paljastaen taidokkaita kuvauksia hänen elämänsä varrelta.

Lisäksi museossa on aidolla jalokivellä koristeltu pyhäinjäännöslipas, jonka väitetään sisältävän palasia Jeesuksen rististä.

Katedraaliin on pieni pääsymaksu, jonka suuruus riippuu siitä, montako käyntikohdetta katedraalin alueella siihen haluaa sisällyttää.

Itse katedraali ei ole sisältä kovin kummoinen.

Myös katedraalin torneihin ja katolle pääsee kapuamaan.

Katedraalin kattoterassi on kaupungin korkein kohta, josta on upeat näkymät Évoraan.

Katolle joutuu kiipeämään jyrkkiä ja ahtaita kierreportaita pitkin, joten liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille tämä ei sovi.

Museo on avoinna päivittäin klo 9-17. Jos haluaa käydä sekä museossa, itse katedraalissa ja kattoterassilla maksaa yhteislippu 4,50 €. Muuten lippujen hinnat eri komboina vaihtelevat.

Évora on pullollaan vuosisatojen takaa säilynyttä nähtävää, ei siis ihme, että kaupunki on UNESCOn maailmanperintölistalla.

Upea roomalaisten rakentaman temppelin rauniot koristavat Largo Conde de Vila Flor aukiota, joka aikoinaan oli Évoran keskusaukio.

Temppeli on rakennettu keisari Augustuksen kunniaksi 100-luvulla jälkeen ajanlasku.

Jos vierailee kaupungissa maanantain ja perjantain välillä voi virka-aikaan käydä kurkkaamassa kaupungintalon Câmara Municipalin alla olevan roomalaisen kylpylän jäänteet. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Museu de Évora esittelee alueen historiaan taidetta, arkeologiaa, luonnonhistoriaa sekä tiedettä. Tämä museo jätettiin suosiolla väliin, sillä viimepäivien melkoisen runsas museotarjonta tuntui täyttäneen meidän tämän reissun museokiintiön, ainakin hetkeksi. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-13 ja 14-17.30. Sisäänpääsykin on vain 3 €.

Igreja da Misericórdia on yksi kaunein Évoran kirkoista.

Ulkoapäin melko vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä kullatun alttarin, upeat seinäfreskot ja Azulejo kaakeleilla päällystetyt sisäseinät.

Kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-13 ja 14-17.30 sekä lauantaisin klo 9-13 ja 14-18. Sunnuntaisin kirkko on suljettu. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.

Evorassa on lisäksi vielä pari muutakin tutustumisen arvoista kirkkoa. Pieni Igreja Sao Tiago sekä Igreja de Graca, jonka päätytorni kelloineen on mielenkiintoinen. Kirkko on avoinna päivittäin klo 9.30-17.30.

Palácio dos Duques de Cadaval sijaitsee Vanhassa kaupungissa.

Palatsi on edelleen Cadavalin herttuoiden asuinpaikka.

Palatsin upea Igreja de São João kirkko ja osa huoneista ovat avoinna yleisölle tiistaista sunnuntaihin klo 10-13 ja 14-17.30.

Paikka toimii myös erilaisten juhla-, kulttuuri- ja taidetapahtumien pitopaikkana. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 2,50 € ja yhteislippu palatsiin ja kirkkoon on 5 €.

Kuten Coimbrassakin, niin täälläkin pääsee tutustumaan yliopiston upeisiin tiloihin, kunhan ei häiritse opetusta.

Ovet ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-20. Universidade de Évora on Portugalin toiseksi vanhin yliopisto.

Yliopisto koostuu useista historiallisista rakennuksista. Luokkahuoneiden seinät on koristeltu Azulejo kaakeleilla, kuvaillen opetettavaa tieteenalaa. Opinahjon päärakennus Colégio do Espírito Santo on näkemisen arvoinen.

Évorastakin löytyy akvedukti Aqueduto da Água de Prata.

Osia akveduktista on edeleen nähtävissä Evoran kaupungissa.

Kiinteänä osana akveduktiin kuuluu Rua Nova -kadulla sijaitseva renessanssityylinen vesiposti.

Akvedukti on 18 kilometriä pitkä ja se rakennettiin kuljettamaan vettä kauempana sijaitsevista lähteistä vesipulasta kärsineeseen Évoran kaupunkiin. Hyvin säilynyt akvedukti on edelleen  nähtävissä Evoraa ympäröivillä pelloilla, jossa kulkee akveduktin mukaisesti luontopolku.

Convento de Cartuxa luostari sijaitsee noin kilometrin päässä, mutta mahdollisuuksien mukaan sinne kannattaa ehdottomasti poiketa.

Luostarin kullattu alttari ja Portugalin suurimmat holvikäytävät ovat visiitin arvoisia.

Luostari on mielenkiitoinen myös siksi, että se on edelleen toiminnassa oleva luostari. Luostarin yhteydestä löytyy myös Cartuxan viinitila.

Paço Real de Évora – kuninkaallinen palatsi on entinen kuninkaallinen asuinpaikka.

Kuninkaan palatsi ja sitä ympäröivä kaunis puisto kannattaa myös käydä katsomassa, vaikka sisälle ei menisikään.

Paikka on avoinna viikolla klo 10–12 ja 14–18, lauantaisin vain iltapäivä aikaan ja sunnuntaisin se on suljettu. Nykyisin aikoinaan loisteliaassa palatsissa on vaihtuvia näyttelyitä. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Mielenkiintoa herätti myös kellomuseo, joka sijaitsee kahdessa eri paikassa.

Toinen paikka sijaitsee Barrocal palatsissa Praça do Giraldon vieressä ja toinen paikka on Convento do Mosteirinhossa Praça da Repúblican vieressä Serpassa.

Lipun hinta museoon on 2 € ja museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 14-17.30. Lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä museo on avoinna klo 10-12.30 ja 14-17.30.

Matkalla juna-asemalle poikkesimme Cementerio de Évora hautausmaalle ihailemaan upeita hautapaaseja.

Faron piti olla Portugalin viimeinen kohde, ennen siirtymistä Espanjan puolelle, mutta suunnitelmiin tuli äkkimuutos. Nyt jäi Lissabonin ja Faron välinen junamatka tekemättä, samoin bussi kyyti Farosta Sevillaan. Suunniteltu vierailuajankohta olisi osunut sunnuntaille, jolloin kaikki tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa Capela dos Ossos, Igreja do Carmo, Sé Catedral de Faro sekä Paço Episcopalin palatsi olivat suljettu. Pieneen Faroon ei siis olisi jäänyt oikein mitään tekemistä ja katsomista. Niinpä otimme lennon Lissabonista Sevillaan, vaihdoimme maata Portugalista Espanjaan ja aloitimme Iberian tourneen viimeisen pätkän.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 6 Lissabon

Lissabon

Edellisestä kerrasta jäi ajatus palata vielä Lissaboniinkin, sillä aika paljon meiltä tuolla reissulla jäi näkemättä ja kokematta. Pitkä viikonloppu ei riittänyt edellisellä vierailulla kaikkeen ja sen postauksen voitkin lukea täältä.

Saavuimme Lissaboniin Tomarista. Junamatka kesti melkein kaksi tuntia ja hintaa sille tuli 9,20 €. Junia kulkee melko tiheään Tomarin ja Lissabonin väliä.

Lissabonissa on useita rautatieasemia, joista junat liikkuvat eri puolille maata. Saavuimme Lissabonin Entrecamposin juna-asemalle, josta oli jatkossa helppo singahdella kaupungin eri kohteisiin. Entrecamposin juna-aseman vieressä on keltaisen linjan metro ja ratikkapysäkit sekä bussipysäkit. Orient juna-asemalta lähtevät junat pysähtyvät tällä asemalla.

Alkuperäisenä ajatuksena oli majailla apartomentoksessa neljä päivää , mutta mutta…. Avainkoodia ei tullut sovitusti, se saatiin soittamalla perään.

Sähkölukot eivät auenneet, koska sähköt koko kerroksen apartomentoksessa oli poissa.

Sisään päästiin, kun ulos tuli kiukkuinen asiakas, joka teki lähtöä, koska sähköt olivat olleet poissa hänen kertoman mukaan jo koko päivän, eikä kuulemma mitään tapahtunut niiden palauttamiseksi.

Oman huoneistomme oven sähkölukkovarauksessa oli sen verran vielä voimaa, että pääsimme sisään huoneistoon. Soittelin itsekin asunnonvuokrausfirman perään ja kyselin tilannetta.

Sähköistä ymmärtävä mieheni kävi tsekkaamassa eri sulaketaulut ja totesi, että ne on ok, mutta kyseessä on jokin isompi keskusvika tai sähköt maksamatta.

Odottelimme vielä tunnin ja ilta rupesi pimenemään, onneksi oli vanha kunnon patterilla toimiva fikkari mukana.

Kun akut niin kamerasta, tietokoneista ja puhelimista rupesivat loppumaan sekä oma, mukana kulkenut lisäakkukin alkoi hyytyä rupesi hymykin hyytymään. Kun mikään ei edennyt vuokraajan kanssa, niin onneksi Hotels.com, jonka kautta olimme asunnon ottaneet, hoiti meille nopeasti yhteydenoton jälkeen samaan hintaan aivan läheltä hotellin. Ei kun pimenneessä illassa laukut kantoon ja sinne.

“Portugalin VR:llä” eli Comboios de Portugalilla on myös tarjolla Tourist Travelcard, joka kannattaa tsekata, jos aikoo käyttää paljon junaa 1–3 päivän aikana.

Sintran junaan pääsee ilmaiseksi myös Lissabon Cardilla.

Mainio tapa liikkua kaupungissa on ottaa ratikka, jotka ovat joskus aivan täynnä ja melko hitaita.

Lissaboniin tullessa kannattaakin harkita kaupungin turistitoimiston Lisboa Card – korttia, jolla pääsee liikkumaan kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla (bussit, raitiovaunut, metro, ja jopa CP junat Sintraan sekä Cascaisiin).

Julkisiin liikennevälineisiin myydään myös 1 päivän matkakorttia sekä 7Colinas matkakorttia. Lisboa Card on kannattava hankinta, jos aikoo kierrellä Lissabonin monissa huippunähtävyyksissä.

Seitsemälle kukkulalle rakennettu Lissabon on Euroopan vanhimpia pääkaupunkeja.

Lissabonin keskusta-alue on melko kompakti, joten siellä on helppo liikkua jalan kaupungin mäkisyydestä huolimatta.

Jyrkät mäet tekevät liikkumisesta kuntoilun ja mäkisyyden takia paikka ei sovellu liikuntarajoitteisille tai lastenrattailla liikkuville.

Bica funikulaarit eli mäkiratikat on oiva tapa liikkua kukkuloille.

Jyrkät mäet pistävät jalat helposti hapoille, joten ei siis ihme, että nämä ovat suosittuja niin paikallisten, kuin turistienkin liikkumisvälineinä.

Kauemmas keskustasta lähdettäessä paras vaihtoehto on kulkea metrolla.

Raitiovaunut ja paikallisbussit täydentävät metroverkkoa, lisäksi taksit ja taksisovellukset toimivat Lissabonissa mainiosti. Tuk Tukit ovat myös kärppänä tarjoamassa kyytiä.

Kulkeepa minne tahansa Lissabonissa, niin kadut on päällystetty pienillä nupukivillä kuten muissakin Portugalin isoimmissa kaupungeissa.

Nupukivet ovat tuhansien jalkaparien alla kiillottuneet pinnaltaan säihkyviksi ja ovat melko liukkaita, vaikka oli hyväpohjaiset kengät matkassa. Mitenköhän liukkaita ne mahtavat olla sadekelillä?

Rossio aukio on ollut Lissabonin pääaukio keskiajalta lähtien.

Se on vilkas liikenteen solmupaikkapaikka, jonka ympärillä on myös kauniita rakennuksia.

Lissabonin pääoopperatalo on vaikuttava rakennus ja kaupungin kauneimpia rakennuksia. Aukiolla olevat kahvilat houkuttelevat istumaan. Hinta terassijuomissa on kuitenkin kovempi, kuin sisällä tiskillä nautittuna. Rossion rautatieaseman sijaitsee myös aukion laidalla samoin kuin ratikkapysäkitkin. Junat Sintraan lähtevät Rossio rautatieasemalta, mutta toki myös Orient asemalta pääsee junalla Sintraan.

Vierailla kannattaa Castelo de São Jorge linnoituksella.

Linnoitus on toiminut niin kuninkaallisten kotina, että armeijan tukikohtanakin.

Vaikka itse linnoituksessa ei ole paljoakaan katsottavaa, on alueella kiva kävellä ja ihailla upeita maisemia.

Suosittua onkin kiivetä linnan torneihin tai kävellä linnakkeen valleilla ja ihailla edessä aukeavaa näkymää. Linnan sisätiloissa toimii pienikokoinen arkeologinen museo. Linna-alue on avoinna päivittäin klo 9-19 ja sisäänpääsy aikuiselta maksaa 10 €.

Linnakkeelle pääsee hyvin bussilla 737 tai 28 ratikalla. Nappasimme ratikan, jolla matkasimme ylös linnakkeelle ja sieltä takaisin alas kaupunkiin. Asuinalueet linnan alapuolella ovat hauskannäköisiä ja niissä voikin seurata paikallisten arkista elämää.

Vanhaan kaupunkiin kannattaa mennä raitiovaunulla numero 28E. Reitin varrella on kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten sitä voikin hyvin pitää nähtävyyskiertoajeluna. Toki tälle ratikkareitille on aina pitkä jono. Yksivaunuiseen ratikkaan kun ei mahdu montaa ihmistä kerralla, on siis varauduttava jonottamaan.

São Vicente de Fora luostarikirkko on käymisen arvoinen paikka. Sisäänpääsy kirkkoon maksaa 5 € ja avoinna se on kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Lissabonin monet merkittävät monumentit ja museot ovat tyypillisesti suljettuja maanantaisin.

Tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan kiireinen aikataulu ja ehdimmekin hyvin kuljeskella ympäri kaupunkia ihailemassa kaupunkikuvaa eri kulmista.

Panteão Nacional kirkossa sijaitsevat Portugalin historian suurhahmojen haudat. Tämä kansallinen muistomerkki on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 4 €. Vierailimme viime kerralla kirkossa, joten nyt se jätettiin väliin.

Campo de Santa Clara aukiolla pidetään tiistaisin ja lauantaisin klo 9-18 Feira da Ladra kirpputoria, jota kutsutaan myös varkaiden markkinoiksi, mistä tulikin mieleeni edellisen Lissabonin vierailun kohdallemme osunut taskuvarkaus.

Arvata saattaakin, että tällä kertaa varautumistasoa varkauksien suhteen oli nostettu. Kirpputori oli mainio vierailupaikka, jossa oli kaikenlaista toritavaraa myynnissä.

Sé de Lisboa on kaupungin pääkirkko.

Olemme vierailleet siellä aiemminkin, mutta nyt päätimme ikuistaa kirkon kauniin ruusuikkunan kuviin.

Katedraali on avoinna kesäaikaan maanantaista lauantaihin klo 9.30-19.

Yhteislippu kirkkoon ja Coro Altoon maksaa 4 €. Coro Alton tasanteelta voi ihailla valtavaa ja upeaa ruusuikkunaa.

Miradouro de São Pedro de Alcântara näköalatasanteelta on upeat näkymät alas Vanhaan kaupunkiin. São Pedron näköalatasanteelle voi nousta helposti Avenida da Liberdade aukiolta Elevador da Gloria mäkiratikalla.

Illan tullen tämä Bairro Alton alue ja sen pikkuruiset ravintolat ja kopperoisen kokoiset baarit houkuttelevat herkuttelijoita ja juhlijoita.

Perinteisistä ravintoloista kantautuvat fadon kaihoisat sävelet.

Boheemitunnelmai- sessa Bairro Altossa on turisteille paljon ihasteltavaa, kuten jyrkkiä mukulakivikatuja, koristeellinen São Roquen kirkko sekä värikäs katutaide.

São Roquen kirkon mitäänsanomattoman ulkokuoren sisältä löytyy yltäkylläisesti koristellut sisätilat.

Kirkon kappelit ovat kerrassaan upeita ja yksi niistä, Johannes Kastajan kappeli valmistettiin aikoinaan Roomassa mittatilaustyönä.

Sen kerrotaankin olevan maailman kallein kappeli, sillä sen koristelussa hyödynnettiin kaikkein kalleimpia saatavilla olleita materiaaleja. Kirkon yhteydessä on Pyhän taiteen museo.

Kirkko on avoinna joka päivä klo 9.30-17, eikä sinne peritä pääsymaksua. Museoon sen sijaan on 2,50 € maksu ja sunnuntaisin sinne pääsee ilmaiseksi aina klo 14 saakka. Avoinna se on tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 paitsi torstaisin klo 14-21.

Pastéis de Belém kahvila on suosittu turistikohde ja ihan käymisen arvoinen paikka.

Vaikka turistikausi ei vielä ollut kiivaimmillaan oli kahvilan edustalla pitkä jono Pastéis de nata kermaleivosmuffinssin tai miten tuota herkkua nyt sitten kuvaisikaan ostajia. Joukon jatkoksi jonottamaan ja herkkua maistamaan. Pastéis de Belém takana on trooppinen puutarha, jossa kannattaa myös vierailla.

Belémin alueella on useita käymisen arvoisia museoita.  Komeaan Museu da Presidência da Repúblicassa pääsee tutustumaan Portugalin tasavallan ja presidentin instituution historiaan.

Lisäksi siellä on esillä kunniamerkkejä ja eri valtioilta saatuja valtiovierailuilla saatuja lahjoja. Esillä on myös tasavallan presidenttien viralliset muotokuvat. Olemmekin aiemmin vierailleet tuolla, joten nyt skippasimme tämän kohteen. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä ne vaihtelevat eri ajankohtina.

Museu Nacional dos Coches museoon on avattu uudet tilat, jossa on paljon enemmän vanhoja vaunuja esillä, kuin vanhassa paikassa.

Tilat ovat avarat ja vaunuja pääsee ihastelemaan monesta eri suunnasta.

Museon uusi rakennus on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Vanhojen tilojen Old Royal Picadeiro miljöö, luo todella upean taustan siellä vielä esillä oleville vaunuille, jotka nekin kannattaa käydä katsomassa.

Tämä osa vaunumuseota on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18.  Yhteislippu näihin museoihin on 10 € ja jos aikoo vierailla Palacio Nacional da Ajudassa on kaikkien kolmen museon yhteislippu 12 €.

Ajuda kukkulan huipulla sijaitseva palatsi on entinen kuninkaallinen palatsi ja kansallinen muistomerkki, jossa on nykyään upea museo.

Kukkulalta on mainiot näkymät Tejo joelle.

Palatsi on avoinna perjantaista keskiviikkoon klo 10-18. Yksittäislippu palatsiin maksaa 5 €.

Palatsissa ei ole mitään erityisen sävähdyttävää, perus  palatsi, mutta tutustumispaikkana ihan ok.

Museu da Eletricidade sähkömuseo sijaitsee vanhassa voimalaitoksessa, joka on ainutlaatuinen esimerkki teollisuusarkkitehtuu- rista Portugalissa.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19.

Sen yhteydessä on MAAT – taiteen, arkkitehtuurin ja tekniikan museo, jonne yhteislippu maksaa 9 €.

Mosteiro dos Jerónimos luostari kuluu UNESCOn maailmanperintölis- talle.

Luostari on yksi vaikuttavimmista rakennuksista Portugalissa ja siellä voikin nähdä Portugalin löytöretkien aikakauden suuruuden.

Olemme käyneet luostarissa aiemminkin, mutta se on niin upea paikka, että menimme sinne uudestaan.

Luostarin pylväskäytävät ovat suurenmoiset ja täynnä merellisiä aiheita, viitaten Portugalin merentakaisiin tutkimusretkiin. Luostariin on 10 € pääsymaksu, mutta jos haluaa nähdä muitakin nähtävyyksiä, kannattaa hankkia yhteislippu. Luostari on avoinna kesäkuukausina klo 10-18.30.

Osana mahtavaa Mosteiro dos Jeronimos luostaria on kirkko, jossa kannattaa myös pyörähtää.

Jos lippua ei ole ole hankkinut etukäteen, kannattaa huomioida, että liput ostetaan eri paikasta, kuin mistä jonotetaan kirkkoon ja luostariin.

Luostarin vieressä on Museu de Marinhan merenkulkumuseo, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.

Olemme joissakin merenkulkumuseoissa matkoillamme käyneet, mutta kuten arvata saattaa Portugalin löytöretkiaikaisen merenkulkuhistorian takia tämä paikka oli kerrassaan vaikuttava.

Paikka on avoinna kesäaikaan joka päivä klo 10-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 6,50 €.

Museo on laaja ja se esittelee  eri vuosituhansien ja -satojen portugalilaista merihistoriaa aina nykypäivään saakka.

Arkeologinen museo Museu Nacional de Arqueologia ja planetaario sijaitsevat myös lähistöllä. Tällä kertaa ne jäivät kuitenkin meiltä käymättä.

Torre de Belém eli Belémin linnake on pieni ja kaunis, eikä mikään ihme miksi tämä nähtävyys kuuluu UNESCON maailmanperintölis- talle.

Belém torni onkin yksi kaupungin maamerkki. Sen sisäpuolella on paljon mielenkiintoista nähtävää ja linnakkeesta on erinomaiset näkymät Cristo Rei patsaalle ja muualle kaupunkiin. Pääsymaksu on kuusi euroa, mutta jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina pääsymaksua ei ole. Linnake on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin, aamukymmenestä aina klo 18.30 asti.

Joenrannan toinen upea muistomerkki  Padrão dos Descobrimentos kuvaa ja kunnioittaa löytöretkien tutkimusmatkailijoita ja visionäärejä, jotka tekivät Portugalista yhden aikansa maailmanmahdin.

Monumentin sisällä on näyttelytila ja sen päällä olevalle näköalatasanteelle pääsee maksamalla sisään- pääsymaksun 6 €.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 10-19.

Monumentin ulkopuolella olevaan maahan on kuvattu maapallo ja ne maat, jotka aikoinaan olivat Portugalin vaikutuspiirissä.

Erilaisia taidemuseoita riittää Lissabonissa. Calouste Gulbenkian museossa on yksi maailman hienoimmista yksityisistä taidekokoelmista. Tämä museo onkin erittäin suosittu käyntikohde.

Näytteillä on kaikenlaista taidetta niin idästä kuin lännestä. Museo on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18. Museon upea puutarha on avoinna aina auringonlaskuun saakka.

Jos aikoo vierailla museossa, kannattaa ladata etukäteen omaan puhelimeen museon ääniopastus.

Aivan uusi vierailukohde on Ponte 7 Pilar, jonne pääsee päivittäin klo 10-18. Hissilippu sillan torniin ja sen lasipohjaiselle näköalapaikalle maksaa 5 €.

Näköalapaikalta on hienot näkymät upealle Golden Gate tyyppiselle Ponte 25 de Abril sillalle.

Punainen silta onkin yksi katseenvangitsija Belemin ranta-alueella.

Siltaa pitkin kulkevat niin junat, kuin autotkin.

Joen toisella puolella korkeuksiin nousee upea Cristo Rei Kristuspatsas, jonka huipulta on myös upeat näkymät Lissaboniin.

Näppärä tapa päästä Cristo Reille on hypätä joen ylittävään lauttaan Cais do Sodrén lauttaterminaalista, joka sijaitsee Cais do Sodrén metroaseman edessä. Lautta liikennöi noin 20 minuutin välein ja matka kestää 15 minuuttia.

Sen jälkeen noustaan Cacilhasin linja-autoasemalta Cristo Reiin menevään bussiin, jonka numero oli 101.

Bussimatka kestää noin 20 minuuttia. Cristo Rei Kristuspatsas on reitin viimeinen pysäkki. Linja-autoja kulkee tasaisesti tätä väliä klo 9-17.

Kristuspatsaan päälle pääsee nousemaan 6 € maksavalla hissikyydillä ja sieltä onkin mainiot näkymät Lissaboniin toisesta suunnasta.

Monumentti on avoinna päivittäin klo 9.30-19 ja siellä on pieni kappeli ja kahvila.

Lissabonissa on mahdollista lähteä myös kaksi tuntia kestävälle päivä-, auringonlasku- tai iltajokiristeilylle. Risteilytarjoajia on useita ja hinnat vaihtelevat sen mukaan onko risteilyn yhteydessä tarjoiltavaa tai muuta ohjelmaa.

Hinnat ja aikataulut sekä järjestäjät kannattaa katsoa erikseen netistä.

Joelta käsin kaupunki näyttäytyykin aivan erilaiselta. Kaupunkia voi kierrellä myös perinteisellä Hop on ja Hop off bussilla, jolla on tarjolla useita eri reittivaihtoehtoja. Myös Tuk Tuk kyydit ovat suosittuja. Aina hyvä vaihtoehto on myös ilmaiset kaupunkikierrokset Freetour   ja GuruWalk sivustolta.

Yhden Lissabonipäivän käytimme Parque das Nações alueen tutkimiseen.

Modernimpi osa Lissabonista on rakennettu Expo 98 tapahtumaa varten. Alueella onkin sen verran nähtävää, että monet hyppäävät aluetta kiertävään Telecabine köysirataan tai sitten turvautuvat aluetta kiertävään kaupunkijunaan.

Köysihissin kyydistä voi 6,50 € hinnalla ihailla Lissabonin modernimpaa kaupunkimaisemaa lintuperspektiivistä. Hissi on toiminnassa päivittäin kesäaikaan klo 10.30-20.

Alueella sijaitsee Gare do Orientin päärautatieasema, jonka yhteydessä on metro- sekä linja-autoasema.

Aseman moderni arkkitehtuuri kiinnittää huomion jo kaukaa. Lasista ja teräksestä valmistetut tyylitellyt kaaret antavat rakennukselle komean ulkomuodon.

Alueella sijaitsee myös Oceanário de Lisboan suuri meriakvaario, jota pidetään yhtenä Euroopan vaikuttavimmista kokonaisuuksista. Tänne emme menneet, sillä aikoinaan kävimme Osakan vastaavassa ja sitäkin pidetään yhtenä maailman parhaana, joten tuon asianalan kokemus on jo hankittu. Telecabin köysihissiin ja meriakvaarioon voi hankkia myös yhteislipun. Lippujen hinnat ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

Alueen näkyvin rakennus on Vasco da Gama torni, joka on kaupungin korkein rakennelma. Torni muistuttaa kuuluisaa Dubai Toweria. Torni on osa hotellia.

Alueella on myös valtava Vasco da Gaman ostoskeskus, Vasco da Gama messualue sekä lasten tiedekeskus.

Parque das Naçõesta pääsee myös joen toiselle puolelle Vasco da Gaman siltaa pitkin. Silta on Euroopan pisin silta.

Joen voi myös ylittää edullisella lautalla. Yhdensuuntainen lippu maksaa 1,30 €.

Jardim Botânico de Universidade de Lisboan kasvitieteellinen puutarha ohitettiin tällä kertaa tyylikkäästi.

Museu da Marioneta -marionettimuseo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Tämä ihana museo vie tarinoiden maailmaan.

Museon kokoelmat koostuvat erityyppisistä ja eri puolilta maailmaa tulevista naamioista ja marionettinukkeista. Sisäänpääsy museoon on 5 €.

MuDe – Museu do Design e da Moda olisi kiinnostanut, mutta paikka oli toistaiseksi suljettu. Tämä mielenkiintoiselta vaikuttaneessa museossa on normaalisti esillä muodin ja designin huippunimien luomuksia sekä pysyvien että vaihtuvien näyttelyiden muodossa.

Lissabonissa on Museu Coleção Berardo eli Berardo museo, jossa on esillä yksityishenkilön keräämä mittava kokoelma nykytaidetta. Tämän museon sekä Museu do Orienten jätimme väliin, samoin kuin Museu Nacional de Arte Antiga on mielenkiintoinen itämaisen ja eurooppalaisen taiteen museo, joka muodostaa Portugalin kansallisgallerian ytimen, esittäen suurelta osaltaan teoksia liittyen löytöretkien aikakauteen ja Portugalin aasialaisiin ja afrikkalaisiin yhteyksiin.

Sen sijaan menimme lähellä olevaan LX Factory tehdasalueelle syntyneeseen luovaan ja sykkivään keitaaseen, josta löytää monenmoista tarjontaa.

Paikassa oli paljon kauppoja, baareja ja ravintoloita ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Alue on avoinna päivittäin klo 9-22.30. Tälle eläväiselle alueelle kannattaa poiketa.

Hieman kauempana sijaitseva Madre De Deus luostari on ainutlaatuinen käyntikohde.

Käynnin arvoinen se on jo pelkästään kauniin kirkkonsa ansiosta, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Ylenpalttinen entinen luostari on nykyisin maalattujen Azulejo laattojen taidemuodon museo.

Museo on avoinna klo 10-13 ja 14-18 ja sinne on 5 € sisäänpääsymaksu. Viereisellä hautausmaalla kannattaa myöskin pyörähtää.

Väliin ei kannata jättää Mercado da Ribeiraa tai ehkäpä turistien keskuudessa paremmin tunnettua Time Out Markettia, jossa voi nauttia lasillisen tai ruokailla, mutta myös nauttia kauppahallin tarjonnasta sekä ilmapiiristä.

Rua da Silva tai lissabonilaisten puheessa Rua Verde katu kannattaa ehdottomasti käydä kävelemässä.

Sinne siis suuntasimme mekin.  Olihan tuo paikka erilainen ja mainio, istua lasilliselle ja nauttia maittava päivällinen  Lissabonin vierailun päätteeksi.

Parvekkeilta roikkuvat asukkaiden hoitamat kasvit ja jalkakäytävän ruukkukasvit kuvaavat hyvin kadun lempinimeä Vihreä katu.

Läheinen alue on täynnä pubeja ja ravintoloita, joissa on ruokaa kaikkialta maailmasta.

Siellä on myös viihtyisiä kahviloita, kauppoja, taiteilijoiden ateljeita ja jopa katukirjasto.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 5 Coimbra ja Tomar

Coimbra

Otimme junan Porton Camphanan asemalta kohti Coimbraa. Matka taittui 1½ tunnissa Inter-Regional (IR) junalla, joka on keskipitkän matkan liikenteeseen tarkoitettu juna.  Nämä junat pysähtyvät vain pääasemilla.  Juna oli aivan täynnä ja matkaajina oli nuorempaa väkeä matkalla Lissaboniin. Liekö syy ollut valmistuvien yliopisto-opiskelijoiden kotiinpaluu?

Meidän matkallemme ennen Lissabonia sattui sopivasti Coimbra ja Tomar.

Pienemmissä kaupungeissa vietetään myös Portugalissa siestaa, mikä on hyvä huomioida matkasuunnitelmissa.

Monet paikat ovat kiinni 12-14 välisen ajan. Kumpikin kaupunki vaikutti rauhallisuuden tyyssijalta. Turistejakin oli melko vähän vielä näin keväällä liikenteessä.

Saavuimme aamusta Coimbran B juna-asemalle.

Tälle asemalle saapuvat kaikki Coimbraan tulevat junat.

Asema sijaitsee noin kilometrin päässä kaupungista ja kaikkiin junalippuihin sisältyy lyhyt liittymäjuna kaupungin keskustassa sijaitsevalle pienemmälle Coimbran kaupunkiasemalle. Tämä juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Lipun hinta Portosta Coimbraan maksoi 9,70 € ja matkaan kului paikallisjunalla alle kaksi tuntia. Tarkoituksenamme oli jättää matkalaukut juna-asemalle säilöön, muuta itsepalvelusäilytyslokerot eivät toimineet, joten otimme suunnitelman B käyttöön. Menimme ensimmäiseen hotelliin ja kysyimme voimmeko jättää laukut sinne säilöön korvausta vastaan. Iloinen ja auttavainen hotellin respa otti laukut säilöön maksutta.

Hotellin läheltä otimme pikkubussin, jolla hurutimme ylös kukkulalla sijaitsevalle yliopistolle.

Tarkoituksena oli viipyä tässä kaupungissa vain päivä ja jatkaa siitä illalla matkaa Tomariin.

Coimbrassa on paljon nähtävää ja sinne kannattaakin poiketa, jos se matkareitille osuu.

Olimme varanneet yliopiston kirjastoon sisäänpääsyajan, miksi kiirehdimme campusalueelle. Mieleenkään ei tullut lähteä kävelemään yliopistolle, joka sijaitsee korkealla mäen päällä.

Coimbran kaupungin keskusta on jaettu Alakaupunkiin ja Yläkaupunkiin.

Yläkaupunkiin kuljetaan Arco de Almedina portin kautta, joka oli aiemmin osa kaupunkimuuria.

Kaupunkimuurin tornissa – Torre de Antossa sijaitsee nykyisin muurista kertova info, jossa on saatavilla tietoa kaupunkia aikoinaan kiertäneestä muurista ja sen historiasta.

Kaupungissa on paljon mäkiä ja korkeuseroja sekä kapeita katuja. Kävellen Alakaupungista Yläkaupunkiin on melko mäkinen reitti tallusteltavana. Liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa voi olla paikka paikoin haasteellista liikkua.

Tuk Tukit liikkuvat kaupunkikuvassa puikkelehtien. Ne onkin monelle turistille kätevä vaihtoehto napata kyyti sellaisiin paikkoihin mihin autolla ei pääse. Toinen hyvä vaihtoehto on säästää jalkoja ja ottaa Tuk Tukkia halvempi kyyti taxilta tai kulkea minisähköbussilla, jonka hinta on 1,60 €/kyyti.

Tietenkin myös Coimbrassa on mahdollista osallistua tunnin kestävälle Hop on Hop off pikkuturistibussi kierrokselle. Kierroksen hinta on 13 €.

Yläkaupungista voi sitten halutessaan kävellä Alakaupunkiin ja vaikkapa eksyä sokkeloisilla kaduilla.

Yläkaupungista pääsee kätevästi Alakaupunkiin myös hissillä.

Hissi sijaitsee lähellä kauppahallia.

Coimbran kaupunki liittyy läheisesti Portugalin perustamiseen, sillä ensimmäinen kuningas D. Afonso Henriques teki siitä valtakunnan pääkaupungin, jollaisena se pysyi 1200- ja 1300-luvuilla.

Praça do Comércio on Coimbran vilkas pääaukio.

Sen ympärillä on kahviloita, ravintoloita ja erilaisia kauppoja.

Aukion yhdessä kulmassa seisoo Igreja de São Tiago kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti pyörähtää.

Kirkon melko vaatimaton ulkoasu ei vastaa sisällä olevaan loistoon. Kirkko on avoinna päivittäin klo 8-20 ja sinne on vapaa pääsy.

Sé Velhan katedraalia voi pitää taianomaisena paikkana. Sen julkisivu muistuttaa linnoitusta ja sen seiniä koristavat kapeat kaari-ikkunat ja niiden yläosia sakaramuurit. Valtavan pääportin ovessa on heti esillä perinteiset arabialaiset koristeet. Katedraalin sisustuksessa huomion herättää seinille maalatut ja veistetyt arabialaisvaikutteiset kuviot, jotka näkyvät katedraalin lintu- ja kukka-aiheissa. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 paitsi torstaina klo 10-16. Kirkkoon ja pylväskäytäville sekä puutarhaan on pieni 2 € pääsymaksu.

Uusi katedraali Sé Nova on 1500-luvulta, joten ikää on silläkin.

Katedraali sijaitsee yhdessä kaupungin korkeimmista osista.

Katedraaliin on ”pakollinen”1 € lahjoitus, jolla pääsee myös  museoon.

Myös tämä katedraali kätkeekin sisäänsä melkoista loistoa. Ehdottomasti kannattaa myös vierailla katedraalin museossa tai aarrekammiossa, jossa on esillä useita pyhäinjäännöksiä. Katedraali on avoinna tiistaista lauantaihin klo 8.30-12 ja 14-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-12.30 ja 17-19.

Toinen merkittävä nähtävyys Coimbrassa on sen yli 700 vuotta vanhan Universidade de Coimbra yliopiston campus, johon kannattaa  tutustua. Paikka on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 9-19.30. Barokkityylisestä Paço das Escolas palatsista tuli osa yliopistocampusta vuonna 1544.

Rakennuksen ehdoton nähtävyys on käytävät, juhlasalit ja upea sisäpiha. Campuksen keskellä on Via Latinan pylväskäytävä, joka on varsin komea.

Samoin campuksen upea juhlasali on näkemisen arvoinen. Campus kokonaisuudessaan kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja se on avoinna vierailijoille, kunhan ei häiritse siellä tapahtuvaa opetusta.

Campuksen kellotornista, joka on yliopiston symboli, on varmaankin upea näköala Coimbran keskustaan.

Nyt 180 portaan kiipeäminen piti unohtaa, sillä sekä torni, että osa yliopiston rakennuksista oli korjaustöiden alla.

Campus sijaitsee kukkulan laella, joten näkymiä voi ihailla myös campuksen edessä olevalta valtavalta aukiolta.

Yliopiston campukseen kuuluu São Miguelin kappeli, jossa on mahdollista vierailla.

Kappelin ovea pidetään kiinni ja olikin hetken hieman hämmentävää, miten sinne pääsee sisälle. No, kopputtamalla oveen se aukesi ja iloinen yliopisto-opiskelija antoi aimo annoksen tietoutta paikasta.

Kun astuu sisään kappeliin, kiinnittyy huomio sen suuriin ikkunoihin ja kattomaalauksiin sekä upeisiin urkuihin.

Ehdoton käyntikohde Coimbrassa on yliopiston upea kirjasto Biblioteca Joanina.

Sen julkisivua koristavat näyttävät rappuset.

Kirjastossa on satoja tuhansia kirjoja, joista osa on harvinaisia niteitä.

Lisäksi kirjastossa on esillä 1500-luvulta peräisin olevia antiikkiesineitä.

Tähän kirjastoon pääsy edellyttää lippuja. Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä tai sitten sen joutuu ostamaan Largo Marquês de Pomoalla olevasta lipputoimistosta, joka on vastapäätä kemian laboratoriota. Lipputoimisto on avoinna joka päivä klo 9-17. Liput sisältävät sisäänpääsyn kemian laboratorioon, yliopiston kappeliin ja saliin sekä kirjastoon.  Yhteislippu kirjastoon ja yliopiston rakennuksiin maksaa 12,50 €.  Huomioida kannattaa, että lipputoimisto sijaitsee eri paikassa kuin itse yliopistorakennus ja kirjasto. Lippu siis kannattaa ostaa ennen kiipeämistä kukkulalle, ellei halua kävellä takaisin Alakaupungin lipputoimistoon.

Kirjastoon pääsee tutustumaan vain ajoitetulla kierroksilla ja vain 10 minuuttia kerrallaan.

Paikkaa ei saa kuvata ja muutenkin vierailu siellä oli melkoista säätöä vierailijaryhmän sännätessä sinne tänne sekä ahtautuessa pieniin tiloihin odottamaan ovien aukeamista aina seuraavaan odotustilaan. (Kuva otettu ostetusta postikortista)

Kirjasto on ehdottomasti Coimbran yliopiston campuksen upein osa.

Mahtava rakennus ja sen koristeelliset yksityiskohdat ovat näkemisen arvoisia.

Kirjaston kellaritilat toimivat ennen yliopiston omana vankilana. Tämä ”akateeminen vankila” oli käytössä aikana, jolloin yliopistolla oli oma lainsäädäntöjärjestelmänsä kaupungin järjestelmän lisäksi.

Nykyään kellarissa on säilössä yliopiston muita arvokkaita teoksia. Vuonna 1290 perustettu Coimbran yliopisto on yksi maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita yliopistoja.

Jardim Botánicon kasvitieteellinen puutarha on osa Coimbran yliopiston luonnontieteellistä tiedekuntaa. Puutarhassa on São Sebastiãon akvedukti sekä runsas ja eksoottinen kasvistokokoelma eri puolilta maailmaa.

Kasvihuoneiden ja kauniiden istutusten lisäksi puutarhassa on pieni kappeli Capela de São Bento sekä useita pieniä lampia.

Puutarhassa on kiva käyskennellä ja nauttia kevään lämmittävistä auringon säteistä.

Puutarha levittäytyy yliopiston alapuoliselle rinteelle ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Laajan alueen kiertäminen vie aikaa eli ihan pikavisiitillä tuosta paikasta ei selviä.

Igreja Santa Cruzin kirkko on komea niin sisältä kuin ulkoakin.

Se on hieman maltillisemmin kullattu kuin Porton muutamat kirkot olivat, mutta komea sekin oli.

Avoinna kirkko on arkisin klo 9-17 ja viikonloppuna hieman eri aikoina.

Kirkkoon pääsee tutustumaan 3 € pääsymaksulla. Kirkkoon on haudattu Portugalin kaksi ensimmäistä kuningasta. Kirkon yhteydessä on mahdollisuus tutustua 3 € hintaan sen luostariin. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Coimbran kaupungintaloon Camara Municipal de Coimbra on kaunis rakennus, mutta sisälle ei kannata vaivautua.

Teemapuiston Portugal dos Pequenitoksen pienoismaailma ja kuvaus Portugalin tärkeimmistä paikoista on mainio.

Portugal dos Pequenitosissa voi tutustua myös maan merenkulkuun ja siirtomaahistoriaan.

Paikka on avoinna päivisin klo 10-17. Puistossa järjestetään myös tilapäisiä näyttelyitä, jotka perehdyttävät esimerkiksi tietyn aikakauden miniatyyrihuonekaluihin ja portugalilaisten musiikkiperintöön. Pukumuseon 300 pientä asua heijastavat muodin kehitystä vuosisatojen aikana.

Convento de Santa Clara-a-Velhasta löytyy hyvin säilyneet 1300-luvulla rakennetun goottilaisen luostarin rauniot. Sen vierailijakeskuksessa järjestetään näyttelyitä, joissa on esillä alueen kiinnostavia arkeologisia löydöksiä ja luostarin arkkitehtuuria sekä historiaa. Tämän paikan skippasimme.

Santa Clara-a-Novan luostari on osa armeijan kasarmia, mutta joihinkin sen osiin on mahdollista vierailla.

Barokkikirkon sisällä on paljonkin katsottavaa. Samoin pienessä sotamuseossa.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 9-18.30. Yhteislippu maksaa 3 €.

Risteily Rio Mondegolla voisi olla kiva vaihtoehto tutustua kaupunkiin eri näkökulmasta. Risteilyjä on aiemmin ollut tarjolla myös iltaisin, jolloin maukkaan aterian kera on tarjolla fado esityksiä. Meidän vierailumme aikana risteilyjä ei järjestetty, koska laivalaituri oli suljettu korjauksen takia.

Machado de Castron kansallismuseo on yksi Portugalin merkittävimmistä kulttuurilaitoksista. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Museo sijaitsee entisessä piispanpalatsin rakennuksessa. Museo on yksi maan tärkeimmistä kuvataiteen ja arkeologian museoista, joka esittelee tärkeitä maalauksen, kuvanveiston ja koristetaiteen kokoelmia, jotka kattavat yli kahden tuhannen vuoden historian. Tämänkin museon ohitimme aikapulan takia. Sisäänpääsy olisi maksanut 6 €.

Coimbrasta jatkoimme iltajunalla Tomariin, jonne jäimme yöksi.

Ihan suoraa junaa Tomariin ei mene, vaan junaa pitää vaihtaa Lamarosassa, jossa oli 19 minuutin vaihtoaika.

Mikäpä siinä kauniissa illassa oli junaa odotella.

Lopun pikkumatka Tomariin kesti alle 20 minuuttia. Mieli oli iloinen, ilma kaunis ja vierailu Coimbrassa maino. Hyvä päivä siis!

 

Tomar

Saavuimme illasta Tomariin, veimme laukut hotelille ja painelimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.

Olimme tehneet 2½ tuntia matkaa Coimbrasta Tomariin, joten kävelyretki teki oikein hyvää. Tuntui, että alkuillasta kaupungissa ei ollut liikkeellä juuri ketään. Myös tämä junamatka maksoi maltilliset 9,70 €. Junaliput Portugalissa ovat melko edullisia ja kun vielä hyödyntää erilaiset alennukset, niin säästöä matkakassaan saa kivasti.

Matkasimme Coimbrasta Tomariin halki metsä- ja viljelysalueiden ja allergiaoireet pahenivat. Portugalin kevät oli tehnyt minusta ja muista siitepölyallergiasta kärsivistä nenää vuotavan, aivastelevan ja hengitystä kirraavan matkalaisen. Oli kiva junassa kohotella olkapäitä anteeksipyytelevästi jatkuvan aivastelu- ja niiskutuskohtausten keskeltä. Perhana, luulin niin selvinneeni tämän kevään kotimaisesta koivusta tämän kolme viikkoa kestävän tourneen ansiosta ja nyt sitten tämä. Mikäköhän puu se täällä moiset oireet aiheuttivat vai olisiko se heinä?

Tomarin kaupunki on perustettu Portugalin ensimmäisen kuninkaan myöntämälle maalle.

Sen perustivat temppeliritarit, joiden kädenjälki näkyy edelleen kukkulanpäällä olevassa luostarissa.

Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde yhdessä sitä suojelevan Castello de Tomarin linnan kanssa. Itse linna on enään rauniolinna, mutta kyllä sen jylhistä muureista ja profiilista voi päätellä sen mahtavuuden ja merkityksen alueelle.

Luostari ja linna sijaitsevat mäen päällä, joten emme todellakaan lähteneet kapuamaan sinne, vaan otimme keskusaukiolla päivystän Tuk Tukin kyytimään meidät kukkulalle.

Tomarin Tuk Tuk hinnat olivat oikeasti maltilliset, joten tämä oli hyvä diili tässä kohtaa.

Tomar on suosittu päiväkohde. Onneksi ennakoimme tämän ja lähdimme heti aamusta Convento de Cristo luostarille, sillä heti kohta puolen päivän aikaan paikalle kurvasikin melkoinen määrä busseja turisteineen.

Convento de Cristo luostarissa on luostarirakennus ja kaksi kirkkoa.

Kun katolinen kirkko lakkautti temppeliritarien veljeskunnan, muuttuivat Tomarin temppeliritarit Kristuksen ritarikunnaksi.

Paikka on merkittävä, samoin kuin temppeliritareiden rooli Portugalin löytöretkissä 1400-luvulla.

Vasco da Gama oli ritarikunnan jäsen ja hänen laivansa yhtenä lippuna liehuikin ritareille tuttu punainen risti valkoisella pohjalla, mikä lienee hyvin tunnettu temppeliritareiden tunnus kaikkialla maailmassa.

Myös Tomarissa merkki oli näyttävästi esillä monissa paikoissa.

Alueeseen kuuluu suuri metsäinen puutarha-alue. Puutarha-alueelle pääse kirkolta, mutta ei toisinpäin.

Eli ensin kannattaa suunnata ylös mäen päällä sijaitsevale linnalle ja kirkolle ja sieltä sitten laskeutua puiston kautta kaupunkiin.

Paikka kaikkineen on niin käsittämätön, että sen tutkimiseen kannattaa varata aikaa.

Eri tyylisuunnat nivoutuvat toisiinsa antaen paikalle aivan oman leimansa.

Luostariin on 6 €  sisäänpääsymaksu ja avoinna se on lokakuusta toukokuuhun klo 9-17.30 ja muina kuukausina tunnin pidempään.

Onneksi olimme aikaisin liikenteessä ja saimme liikkua alueella ilman suurta turistipaljoutta. Minkäköhänlainen tungos alueella on suurimpaan turistiaikaan?

Pienenä vinkkinä luostarin sisällä on kahvila, mutta ulkopuolella ei ole mitään myyntiä, joten ainakin vesipullo on hyvä varata mukaan.

Luostarin upeat yksityiskohdat pistää hetken miettimään, millä välineillä ja miten tämä kaikki on kiveen saatu työstettyä? Onneksi ajankaan hammas ei ole turmellut näitä upeita ja mestarillisia kädentöitä.

Sisällä luostarissa on kerrassaan upea kirkko ja pelkistetyn luostarin  ”sydän”.

Uskomattoman kauniit seinät, katto ja pilarit sekä mielettömät kiveen tehdyt veistokset saavat katsojan vangittua hetkeen.

Mielenkiintoa herätti myös paikan valtava pilli, joka oli aikoinaan ollut osa urkuja.

Luostari tarvitsi vesihuollon, josta muistona on aikoinaan yli kuuden kilometrin pitkä akvedukti.

Jos akveduktin haluaa nähdä kunnolla, kannattaa ottaa taxi, koska sen ihailemiseen paras paikka löytyy noin kolmen kilometrin päässä kaupungista.

Igreja De São João Batista kirkko on Tomarin keskustassa pääaukion reunalla. Kirkko on tärkeä osa joka neljäs vuosi järjestettävää Festa dos Tabuleiros juhlaa. Nyt kirkko oli korjaustöiden alla.

Joka neljäs vuosi juhlien aikaan kaupunki täyttyy ihmisistä, jotka tulevat katsomaa kulkueita, jossa nuoret tytöt käyttävät pilarimaisia ​​päähineitä, jotka tunnetaan nimellä tabuleiro.

Perinne juontaa juurensa 1200-luvulle.

Igreja de Santa Maria dos Olivais kirkko on ensimmäisen temppeliherran, joka perusti Tomarin, kuten myös monen muun temppeliherran viimeinen leposija.

Muuten itse kirkko on kovin vaatimaton niin ulkoa kuin sisältäkin.

Kirkko on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10–13 ja 14–18.  Kirkkoa vastapäätä on pieni hautausmaa, joka ei kylläkään ole lainkaan niin hieno kuin parin muun paikan hautausmaat komeine hautapaaseineen. Pitihän tuonnekin kurkkia.

Museu dos Fósforos tulitikkurasiamuseo on kiehtova.

Museon kokoelma on yksityinen, joten on siinä ollut keräilemistä. Suuri kokoelma käsittää yli 43 000 tulitikkirasiaa 127 maasta.

Ensikuulemalta voisi kuvitella paikan olevan mitäänsanomaton, mutta kuuluisien Hollywood tähtien kuvilla varustetut tikkurasiat samoin kuin  1800-luvun italialaiset tulitikkurasiat muuttavat kummasti ennakko-olettamuksen.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–12 ja 14–17. Maanantaisin se on suljettu. Tähän hauskaan museoon on vapaa sisäänpääsy.

Tomarissa sijaitseva synagoga on myös yksi suosittu vierailukohde.

Synagoga perustettiin 1400-luvun puolivälissä, mutta se ei ollut käytössä yli 50 vuoteen, koska kuningas Manuel I karkotti juutalaiset tai pakotti kääntymään katolilaisuuteen 1400-luvun lopulla.

Vuodesta 1939 lähtien synagogaa on kunnostettu ja nykyisin siinä on Tomarin juutalaismuseo, jossa voi vierailla kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10–13 ja 14–18. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta lahjoitusastia ovenpielessä melkein huutaa antamaan museolle vapaaehtoisen maksun.

Nucleo De Arte Contemporânea nykytaiteen galleria tai museo ohitettiin tällä kertaa vauhdilla.

Viehättävää pientä kaupunkia oli ilo tutkia.

Kaupungin keskustassa on paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita sekä ravintoloita joihin poiketa sekä ihania pikku katuja minne eksyä.

Myös kaupunkia halkovan Nabão joki ja sen reunalla oleva puistoalue antaa paikalle mukavan tunnelman.

Ihanaa olikin käyskennellä joen äärellä ja ihailla pieniä vesijuoksuja ja suurta vesipyörää.

Castelo do Bode pato sijaitsee noin 13 kilometrin päässä kaupungista ja olisi varmaankin ollut vierailemisen arvoinen paikka, mutta kulkeminen sinne ilman omaa autoa osoittautui hieman hankalaksi, joten väliin jäi.

Tomarin kaupungin kiertää helposti päivässä ja niinpä me olimmekin jo iltapäivästä valmiita siirtymään Lissaboniin.

Paikallisjuna vei meidät Lissaboniin vajaassa kahdessa tunnissa.

Matka olikin tähän saakka sujunut yhtä bussirikkoa lukuunottamatta hyvin. Edessä odotti sitten seuraava haaste.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 4 Braga ja Porto

Braga

Hemskatin motarille kesken matkaa levinnyt bussi ja sen seurauksena pidentynyt matka-aika, joka muutti iltapäivän suunnitelmat Bragassa. Huumoria peliin, yksi neuvoa-antava alkajaiseksi ja siitä sitten eteenpäin aurinkoisessa loppupäivässä.

Arco da Porta Novan portti johdattaa kävijän kaupunkiin. Kaunis portti antaa jo pienen lupauksen, mitä odottaa.

Vanhaan kaupunkiin kuuluu lukuisia upeita kartanoja, joissa on tätä nykyä museoita ja tietysti monta kirkkoa sekä ihania ulkoilmaravintoloita.

Braga on Portugalin kolmanneksi suurin kaupunki ja historiastaan huolimatta se on melko nuorekas – kiitos yliopiston ja sen opiskelijoiden, jotka tuovat vipinää kaupunkiin.

Nytkin kaupungissa oli yliopistojen väliset kulttuuritapahtumat, jonka esiintymispaikat olivat levittäytyneet ympäri kaupunkia.

Hauskaa ja katsottavaa riitti.

Kaupungin keskusaukion ympäristössä sijaitsevien kävelykatujen varsilta löytyvät alueen kauppakadut. Varsinaiset historialliset nähtävyydet sijaitsevat kaupungin laidalla.

Hyvä paikka aloittaa vierailu on Praça Da Repúblican historialliselta aukiolta, jossa kaupungin turisti-info sijaitsee ja missä historia yhdistyy nykyajan kanssa. Aukio on myös mainio paikka istahtaa lasilliselle.  Tässä tapauksessa kahdelle ja neuvonpitoon muuttuneen aikataulun takia.

Tässä kohtaa harmitus bussirikosta todellakin iski, sillä olimme laskeneet ehtivämme Palácio do Raioon eli Raion palatsiin ennen sen sulkemisaikaa ja sen sisällä olevaan museoon, jossa on esillä vanhoja lääketieteellisiä esineitä sekä tietoa itse rakennuksesta ja sen historiasta.

Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-13 ja 14.30-18.30. Paikkoihin on vapaa sisäänpääsy. No eipä ehditty tuonne, sillä kiinni ehtivät mennä ja seuraavana päivänä se oli kiinni kokonaan. Ei auttanut kuin ihailla rakennusta ulkoapäin.

Baragan vanhassa ja kauniissa Hospital de São Marcosin sairaalarakennuksessa toimii nykyisin hotelli.

Hotellin ja kirkon välisessä kauniissa puistossa on Bragan kyltti, joka veti puoleensa magneetin lailla kirjaimiin kietoutuvia kuvattavia.

Igreja de São Marcos kirkko on sairaalakirkko, joka sijaitsee entisen sairaalan vieressä. Kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa, koska sen sisätilat ovat uskomattoman kauniit. ​Kirkossa on pyhäinjäännöksenä apostoli Pyhän Markuksen jäänteet.

Braga vaikutti oikein kompaktilta ja mukavalta sekä rauhalliselta kaupungilta. Edes iso opiskelijatapahtuma kaupungissa ei luonut turvattomuuden tuntua.

Opiskelijoiden festivaalien loppuhuipentuma pidettiin Theatro Circo teatterissa.

Olisi ollut mukava päästä tutustumaan teatteriin, mutta sinne pääsee tutustumaan vain tiistaisin ja perjantaisin opastetuilla kierroksilla. Ei osunut oikea ajankohta vierailuaikaamme, joten näkemättä jäi tämäkin paikka.

Braga, joka on yksi Portugalin vanhimmista kaupungeista, on myös Portugalin uskonnollinen pääkaupunki, jota kutsutaankin ”Portugalin Roomaksi”.

Kaupungissa onkin eniten uskonnollisia rakennuksia, kuin missään muualla Portugalissa.

Kirkkoja tuntui olevan joka kadun kulmassa ja kirkonkellojen lyödessä tasatunnein kakofonia kaupungissa olikin melkoinen.

Bragan kaupungin nähtävyydet ovat melko helposti käveltävissä.  Ainoa kauempana kaupungista oleva nähtävyys on Bom Jesus. Myös Bragassa voi nähtävyydet kiertää 12 € maksavalla Hop on Hop off bussilla.

Lisäksi kaupungissa on tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Kaupunkikuvassa näkyi muutama sähköpotkulauta, mutta muuten meno apostolinkyydillä toimi mainiosti.

Ehdoton nähtävyys kaupungissa on Sé de Braga katedraali ja varsinkin sen aarremuseo Tesouro Museu da Sé Catedral, joka sijaitsee vanhassa Casa do Cabido talossa. Museossa on merkittäviä uskonnollisia aarteita.

Varsin upea ja näyttävä oli kirkon kultaa hehkuva urkuparvi.

Katedraalissa on niin paljon katsottavaa, että meinaa tulla näköähky.

Katedraalin historia on täynnä legendoja, jotka vievät helposti mukanaan ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Yhteislippu katedraaliin, museoon ja urkuparvelle maksaa 5 € ja avoinna ne ovat kesäaikaan klo 9.30-12.30 ja 14.30-18.30.

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on Antigo Paço Episcopal, joka on entinen arkkipiispan palatsi. Nykyisin tiloissa on yliopiston toimistoja sekä erilaisia arkistoja, joihin on tallennettu arvokkaita käsintehtyjä kirjoituksia. Paikka ei ole avoinna yleisölle, mutta rakennusta ja sen historiaa voi ihastella ulkoapäin.

Vieressä olevan Jardim de Santa Barbaran puutarhan ihanaa kukkaloistoa, ei voi ohittaa.

Puiston kukat olivat juuri vierailumme alla puhjenneet täyteen loistoonsa. Olipa ihanan värikäs kokemus.

Tosin värikylläisyyden keskeltä löytyi myös suunniteltua symmetrisyyttä ja muotoa, joka ihastutti. Kauniilta näyttivät myös vanhan piispanlinnan rauniot kukkaloiston keskellä.

Igreja da Misericórdia de Braga kirkko on myös must paikka.

Kirkko oli aivan upea ja täynnä kaikenlaista katsottavaa.

Sen uskomaton, jopa ylenpalttinen kullalla koristeltu prameus loksautti jälleen kerran leuat auki. Joskus ei ole rahaa ja kultaa säästelty.

Muutama museo skipattiin syntyneen aikapulan takia. Käymättä jäi Dom Diogo de Sousan arkeologinen museo, Pio XII -museo sekä museo Etnográfico e Artístico.

Asiaan… Se miksi useimmat tänne eksyvät, on Bragan yläpuolelle kohoavan kukkulan laella sijaitseva 1700-luvulla rakennettu Bom Jesus do Monten kirkko portaineen ja puutarhoineen. Paikka on katolisille tärkeä pyhiinvaelluskohde, jossa voi harjoittaa mietiskelyä ja katumusta. Paikka on myös UNESCOn maailmanperintökohde.

Bom Jesus Do Monten kirkolle on noin viiden kilometrin matka Bragasta.

Bragasta pääsee kirkolle kakkosen paikallisbussilla. Yksittäisen lipun hinta on 1,65 €.

Taxi on myös oiva vaihtoehto liikkumiseen. Taxien hinnat ovat n. 8 €/suunta.

Tässä kohtaa matkaa tuli päästeltyä parikin kirosanaa. Edellisen päivän aikataulumuutos vaikutti siihen, että emme ehtineet Bom Jesukselle suunnitellusti ja seuraavana aamuna auringonpaiste oli vaihtunut pilviseen ilmaan, mikä harmitti erityisesti.

Kirkko on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 8-19. Itse kirkkoon on vapaapääsy, mutta jos haluaa kiivetä kirkontorniin, niin siitä joutuu maksamaan 1 € maksun. Ylhäältä aukeavat mainiot näkymät kaupungin ylle.

Kirkkoon ja sen ympäristöön tutustuakseen on kiivettävä yhteensä 640 porrasta päästäkseen korkealle kukkulalle tai sitten ottaa taxikyyti suoraan ylös kukkulalle.

Portaikko kuvaa matkaa taivaaseen ja toden totta, kiipeämiseen kannattaa varata jokunen hetki, sillä matka on pitkä ja portaita paljon.

Kävellen kiipeäminen kirkolle on silti parempi vaihtoehto kuin katumusta harjoittavan kiipeäminen kirkolle polvillaan, mikä kuulemma on myös melko yleistä varsinkin suurten juhlapyhien aikaan. Helpoin vaihtoehto on ottaa kyyti funikulaarilla ylös  alatasanteelta, jossa on myös bussilinjan päätepysäkki. Portaikosta jatkuu vielä alatasanteelle melko pitkä ja mäkinen kirkon alapuolisen puisto-osuuden nousu.

Portugalin vanhimpiin kuuluva funikulaari kyydittää vierailijat ylös ja alas varsin jyrkkää rinnettä 2,50 € maksavalla edestakaisella lipulla. Funikulaari on toiminnassa joka päivä kesäaikaan klo 8.55-19.55.

Funikulaarin toimintamekanismi oli varsin erikoinen vesitasapainotussysteemi. Vaunuissa on sisäänrakennettu vesisäiliö, joka täytetään vedellä. Alaspäin mentäessä vaunu on niin painava, että se menee alas omalla painollaan ja vastaavasti vetää ylös viereisen raiteen kevyemmän vaunun. Alhaalla vaunusta valutetaan vedet ulos ja sitten taas ylhäällä se täytetään uudestaan.

Kirkko on aivan ihastuttava ja siellä riittää katsomista, samoin kuin hulppeissa maisemissa.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla kirkon puutarhassa, jossa on luolia, patsaita ja viehättäviä pieniä lampia, mikä tekeekin tästä kirkosta vierailun arvoisen. Kannattaa myös varata hieman aikaa tämän kokonaisuuden läpikäymiseen, sillä ihan hetkessä ei kiipeä kirkolle tai sieltä alas ja kierrä vielä upeaa puutarhaa kirkon ympärillä.

Bom Jesus Do Monten kanssa pientä kilpailua käy Santuário de Nossa Senhora do Sameiro, joka sijaitsee myös kukkulalla, mutta on melkoisen ”uustuotantoa”. Tsekkailin kohdetta etukäteen ja totesin, että ei näe vaivaa, joten tämän kohteen skippasimme.

Kiertää kannattaa myös Museu dos Biscainhosin ihana puutarha ja siellä oleva puutarhalabyrintti.

Itse aatelisperheen kotimuseoon emme kuitenkaan menneet, sillä menetetty aika piti nyt jotenkin kompensoida jäljellä olevaan aikaan ja kohteisiin, jossa halusimme vierailla.

Igreja dos Terceiros kirkko rakennettiin aikoinaan fransiskaanien ritarikunnan toimesta. Ulkoapäin tämä kirkko ei ole mikään erikoinen, mutta jälleen kerran ulkokuori voi pettää pahasti.

Suosittelenkin aina kurkkaamaan kirkon ovesta sisään. Sen verran monta kertaa on tullut yllätetyksi katolilaisissa maissa.

Kirkon upeat seinälaatan ja isot korkealla katonrajassa olevat ikkunnat toivat upean luonnonvalon kirkkoon, korostaen kaakeleiden kuvakokonaisuuksien kauneutta ja taidokkuutta.

Benediktiiniläisseurakunnan vanha tukikohta São Martinho de Tibãesin luostari sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä Bragasta. Melkoisen oletettavaa on, että paikka olisi ollut mainio käyntikohde, mutta tämän ohitimme hankalien kulkuyhteyshaasteiden takia.

Igreja de Santa Cruz kirkko on yksi kauneimmista kirkoista Bragassa.

Kirkko on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin.

Legenda kertoo, että kirkon julkisivuun on veistetty kolme kukkoa.

Tarinan mukaan se, joka löytää kaikki kukot pääsee naimisiin.

Useimmat etsijät löytävät vain kaksi kukkoa, niin minäkin – mutta ei hätää olehan jo naimisissa.

Sen verran koukuttavaksi tuo kukkojen etsintä meni, että ihan tosissamme niitä etsimme, kuten muutama  muukin.

Kaksi kukkoa löytyi helposti, mutta kolmas jäi kyllä piiloon. Liekö sitä edes ollut, vai onko tämä pelkkää legendaa?

Igreja do Pópulo kirkko on näkemisen arvoinen upeine laattaseinineen.

Parempaa kuva emme nyt saaneet, sillä meille kävi perinteinen. Jäimme jumiin messuun.

Messu kesti ja kesti, eikä kirkosta oikein saanut kunnon kuvia kesken messun, joten ei muuta kuin odottamaan sopivaa liukenemishetkeä. Onneksi kirkon ovet oli kuuman ilman takia auki, joten liukeneminen onnistui melko huomaamattomasti.

Nossa Senhora da Torre on osa Pío XII museota.  Museo ja torni on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9.30-1.30 ja  14.30-18. Torniin pääsee kiipeämällä tai hissillä, kunhan ensin pulittaa 2€.

Tornista on upeat näkymät koko kaupunkiin.

Tornissa on museo, jonka interaktiivinen esitys kuvaa hyvin paikan historiaa ja alueen kehitystä.

Museon eri osiin ja näyttelyihin on eri hinnat ja ne kannattaakin tarkistaa museon sivuilta.

Aika ajoin myös tornin ikkunat avataan, jotta siellä esillä oleva Madonna on nähtävissä.

Meillä kävi säkä, sillä kirkon edustalla oli juurikin joku tapahtuma, miksi tornin madonna oli nähtävissä.

Bragan rautatieasema sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Bragan keskustasta.

Otimme aamupäivästä junan kohti Portoa.

Junia kulkee tiuhaan näiden kahden kaupungin väliä.

Hieman etukäteen mietitytti vapun osuminen juuri matkan ajaksi.

Vaikka vappu on vapaapäivä ja työläisten juhla myös Portugalissa, ei se juurikaan näkynyt kulkuyhteyksissä tai poikkeavina aukioloaikoina.

Vappua ei myöskään juhlita mitenkään erityisesti Portugalissa.

Junalipun hinta paikallisjunalla oli 3,25 € ja matka-aika oli hieman yli tunnin.

Suurnopeusjunalla matka olisi taittunut reiluun ½ tuntiin, mutta hinta myös triplaantunut. Tässä kohtaa matkalaisella ei ollut kiire, varsinkin kun sai seurata upeaa auringonlaskua.

                                                                                                                                                                                                               

Porto

Otimme aamupäivästä junan Bragasta Portoon. Näiden kaupunkien välillä kulkee tiheään junia, joten lipun voi kätevästi hankkia asemalta. Junamatka taittui reilussa tunnissa. Matkan voi taittaa myös Alfa Pendularin suurnopeusjunalla, joka matkaa edelleen Faroon tai sitten Intercidades pikajunalla, mutta lippujen hinnassa onkin jo iso ero.

Nyt tavallisella U-paikallisjunalla lipun hinnaksi tuli 3,25 €, ei paha.

Junat Portugalissa eivät ole yhtä tasokkaita kuin junat Espanjan puolella. Toki junat olivat myös Portugalissa ihan ok.

No niin tänne me siis palasimme, kuten edellisen kerran jälkeen uumoilimmekin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kiertää ja kuvata muutamia sellaisia paikkoja, jotka edelliseltä reissulta jäivät käymättä ja kuvaamatta. Porton ihanasta kaupungista löytyy postaus myös aiemmasta blogistani.

Saavuimme Porto Campanhan rautatieasemalle, joka on Porton päärautatieasema.

Otimme majoituksen läheltä juna-asemaa, josta oli hyvät kulkuyhteydet muualle kaupunkiin.

Juna-asema on melko kaukana nähtävyyksistä, mutta juna-asemalla olevalta metrolla, busseilla ja paikallisjunilla pääse lähelle kaupungin nähtävyyksiä.

Porto onkin sitten jo isompi kaupunki, jossa liikkeellä oli myös kaikenlaista tallaajaa. Täällä tavaroistaan kannattaa pitää hyvin huolta.

Porto on todella mäkistä aluetta ja siellä voi huonojalkaisten olla hankala kulkea. Hyvä valinta onkin liikkua pidemmät siirtymät julkisilla. Joen rannan alueelle joutuu joka tapauksessa menemään jalkaisin.

Andante Tour Card on paikallinen liikennekortti, jota voit käyttää busseissa ja metrossa.

Andante Tour Card on saatavissa 1-3 päivälle.

Sitä voi ostaa Andante liikkeistä tai portugalilaisen rautatieyhtiön CP lipputoimistoista.

Toinen järkevä hankinta saattaa olla Porto Card, jolla saa matkustaa ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä. Lisäksi kortti oikeuttaa moniin alennuksiin ja erilaisiin tarjouksiin. Myös tätä korttia on saatavilla 1-3 päivän kortteina. Korttien hinnat ja edut kannattaa tarkistaa täältä.

Hyvä vaihtoehto nopeaan tutustumiseen kaupungissa on hypätä 18 € maksavan Hop off Hop on bussin kyytiin, sillä kävellen tässä kaupungissa on ravattava mäkiä ylös ja alas ja uskokaa vaan, se käy jo ihan kuntoilusta. Portossa on paljon erilaisia turistikierroksia, joihin sisältyy jos jotakin. Ne kannattaakin tarkistaa tarkemmin netistä.

Hauska tapa nähdä kaupunkia on myös hypätä turistiratikan kyytiin. Kierroslippu maksaa 3,50 €.

Lisäksi tarjolla on erilaisia comboja ratikkakyydin kylkiäisenä. Netistä löytyy myös ilmaisia opastettuja kävelykierroksia Freetour   ja GuruWalk sivustoilta.

Kaupungilla liikkui  lisäksi Tuk Tukkeja, jotka myös tarjosivat turistikierroksia, melko suolaiseen hintaan.

Unohtaa ei kannata jokiristeilyä, joka on mainio tapa nähdä kaupunki hieman eri näkökulmasta sekä käydä kääntymässä jokisuistossa, Atlantin hiekkarantojen kohdalla. Tämän retken teimme viime keralla ja sitä voinkin suositella.

Porto onnistui kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tarjoamaan edelleen aitoa portugalilaista tunnelmaa.

Itse kaupunki näytti jokseenkin samalta kuin kuusi vuotta sitten.

Paljon ränsistyneitä rakennuksia oli ehditty kunnostamaan ja kaupungin yleisilme oli kohentunut. Nytkin kaupungissa oli yli 20 nosturia, joten kaupunkia ehostettiin edelleen ja uutta rakennettiin vauhdilla.

Matkakohteena Porto on niin kooltaan kuin tunnelmaltaankin mainio paikka vierailla, ei siis ihme, että sen Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde.

Ensimmäinen vierailupäivämme sattui vappupäiväksi ja kaupungilla olikin hulinaa. Oli vappumarssia ja muita tapahtumia. Portugalissa vietetään vappupäivänä myös äitienpäivää ja opiskelijoiden valmistumisjuhlaa. Ilma oli hieman pilvinen ja hieman viileämpi kuin mitä olimme odottaneet.

Kaupungilla oli liikkeellä paljon valmistuneita opiskelijoita. Opiskelijoiden viitan koriste ja hatun väri kertoivat valmistujan tiedekunnan.

Hauskana rituaalina oli, että omaiset ja kaverit kopauttavat kepillä valmistuneen hattua kolme kertaa, samalla kun toivottavat hänelle onnea.

Porton tärkein nähtävyys on Vanha kaupunki eli Ribeira. Sokkeloiset kujat ja monenkirjavat, hieman ränsistyneetkin talot luovat omanlaisensa tunnelman. Toisena päivänä saimme auringon taivaalle kruunaamaan Porton vierailumme.

Vanha osa sijaitsee kukkulan rinteessä ja jokirantaan päästyään huomaakin melkoisen korkeuseron. Näppärästi takaisin kukkulalle pääsee maksamalla 2,50 € yhdensuuntaisen lipun Dos Guindaisin funikulaarin kyydissä. Rinnejunasta on hienot näkymät Dom Luís I sillalle, Porton keskiaikaisille kaupunginmuureille ja ranta-alueen viinikellareille.

Teräksinen Dom Luís I silta on komea, vaikkakaan se ei nyt loistanut upean sinisenä, sillä se oli kunnostuksen alla. Varmaan jo pian se on taas paraatikunnossa. Sillan voi ylittää jalan ja sillalla olikin paljon ihmisiä kuvaamassa Porton kauniin ikonista jokirantaa. Erityisen kaunis maisema on auringonlaskun aikaan, jolloin Vanhan kaupungin värikkäät talot saavat viimeisen annoksen auringon laskevista säteistä.

Tällä kertaa emme vierailleet joen toisella puolella olevassa Vila Nova de Gaiassa, emmekä menneet myöskään Portviinikellareihin. Vila Nova de Gaia on oma erillinen kaupunki, vaikkakin moni mieltää sen osaksi Portoa. Yleisesti ottaen Vila Nova de Gaia tunnetaan yhdestä asiasta – satamasta, josta kaikki maailman portviinit ovat peräisin. Korkealla kukkulalla sijaitsee Mosteiro da Serra de Pilarin luostari kirkkoineen.

Erilaisen näkökulman Portoon ja Vila Nova de Gaiaan saa Teleferico de Gaian köysiradan kyydissä.

Puutarhojen ja luostarin vierestä, joen rantaa pitkin kulkeva köysiratamatka kestää noin viisi minuuttia ja hintaa sille tulee yhteen suuntaan 6 € ja menopaluuna 9 €. Köysirata on avoinna kesäkuukausina klo 10-20.

Viime kerralla emme vierailleet Palácio da Bolsassa, joka on entinen pörssitalo. Suuntasimme siis sinne.  Palatsissa oli paljon nähtävää.

Erityisen hieno oli kuuluisa Arabian huone, jonka kerrotaan saaneen inspiraationsa Alhambran palatsista.

Sisätiloihin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.

Paikka on kesäkuukausina avoinna klo 9-18.30 ja sisäänpääsymaksu on 10 €.

São Benton asemahalliin oli mentävä uudestaan.

Juna-aseman asemahallin kaakelimaalaukset ovatkin suosittu turistikohde, eikä mikään ihme, sillä nämä kuuluista sinivalkoiset laattamaalaukset ovat kerrassaan lumoavia.

Porto onkin tunnettu sinivalkoisilla Azulejo laatoilla väritetyistä rakennuksista. Tältä asemalta lähtee myös monet paikallisjunat.

Torre dos Clérigo torni on keskustan maamerkki, joka toimi aikoinaan myös majakkana alusten navigoidessa kohti Cais da Ribeiraa.

Torniin pääsee kiipeämään pääsymaksua vastaan. Jotta tornista pääsee ihailemaan maisemia, pitää kiivetä 240 askelmaa.

Torni on avoinna päivittäin klo 9-19 ja torniin kiipeäminen yhdessä museolipun kanssa maksaa 6 €.

Itse kirkkokin on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Vierailu kirkkoon kannattaa ajoitta keskipäivään, sillä silloin siellä pidetään ilmainen urkukonsertti. Hetken istahdus viileässä kirkossa lepuuttaa kivasti jalkoja ja helpottaa auringon kuumentamaan olotilaan.

Tornin vieressä on Livraria Lellon kirjakauppa, jossa kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä. Kirjakauppaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista kirjakaupoista. Kirjakauppa on avoinna joka päivä klo 9.30-19.

Pienen kirjakaupan tunnelma on maaginen, mutta myös ahdas.

Kaikki haluavat ikuistaa itsensä toiseen kerrokseen johtavissa portaissa, joten kuvan saaminen on temppu ja ylöspääseminen toiseen kerrokseen ahtaissa portaissa on suoritus.

Kirjakauppa on suosittu vierailukohde, koska sitä pidetään Harry Potter kirjoista tutun Tylypahkan esikuvana.

Vierailusta kirjakaupassa joutuu maksamaan 5 € pääsymaksun. Lipun voi ostaa kadun kulmalla olevasta myyntipisteestä tai etukäteen netistä.

Mikäli päättää ostaa kirjan kirjakaupasta, niin pääsymaksun hinta vähennetään ostoksesta.

Kirjakauppaan oli jo aamusta pitkät jonot, joten suosittelen ostamaan ja varaamaan käyntiajan etukäteen netistä. Pelkällä etukäteen ostetulla lipulla pääsee jonottamaan omaa vuoroaan jonon perälle, joten varaudu jonottamaan, ellet ole varannut nettilipun yhteydessä sisäänpääsyaikaa.

Sisään pääsijöiden määrää rajataan, koska muuten sisällä ei mahdu kulkemaan.

Praça da Liberdadea pidetään kaupungin keskusaukiona, sillä sen ympärille sijoittuukin suurin osa nähtävyyksistä.

Linnamainen Porton katedraali Sé do Porto pitää sisällään katedraalin lisäksi mm. pienempiä kappeleita, luostarin ja kirkon aarre-esineitä.

Katedraali on kerrassaan upea sisältä. Kannattaa vierailla.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 9-17.30.

Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy, mutta katedraalin vieressä olevaan Piispan palatsiin peritään erillinen 3 € pääsymaksu.

Portossa riittää kauniita kirkkoja ihailtavaksi. Kurkattua tuli Igreja Paroquial de Santo Ildefonso, jonka upea ulkokuori herättää ihastusta, samoin kuin Capela das Almas de Santa Catarina kirkko.

Kummankin kirkon ulkokuorta koristaa julkisivun upeat laattamaalaukset, joiden ihailuun menee jokunen hetki.

Igreja de Santa Clara kirkko on melko vaatimattoman näköinen siihen verrattuna, mitä sen sisältä löytyy. Kirkko on yksi kansallismuistomerkki. Kertalippu 4 € kannattaa todellakin maksaa, sillä kirkon upea puun ja kullan yhdistetty sisustus on varsinainen barokkikäsityön mestariteos. Kirkko on avoinna joka päivä klo 9-13 ja 14-18.

Igreja do Carmo ja  Igreja dos Carmelitas kirkot näyttävät yhdeltä rakennukselta, mutta oikeastaan siinä on kaksi kirkkoa vierekkäin ja niiden välissä ne toisistaan erottava hyvin kapea , vain noin 1,5 m leveä ”talo” tai asunto.

Aikoinaan kahta kirkkoa ei saanut rakentaa vierekkäin, joten asia ratkaistiin rakentamalla niiden väliin ”talo”.

Ratkaisu oli hyvä, koska näin vasemmalla olevat nunnat erotettiin oikealla olevista munkeista.

Kirkkokompleksi on avoinna klo 10-18. Paikkoihin on ilmainen sisäänpääsy.

Tämän kirkon kumpikin puoli on mykistävän kauniita ja nähtävää todellakin riittää.

Sisään mennään toisesta kirkosta ja pienen ”talon” kautta pääsee toiseen kirkkoon, jossa on kirkon lisäksi myös toisessa kerroksessa paljon katsottavaa.

Kulta ja hopea kimaltaa samoin kuin tumma kauniiksi muodoiksi veistetty puu.

Upeat kattomaalaukset sekä monet pienet yksityiskohdat, taidokas käsityö ja maalaukset luovat upean kokonaisuuden. Kummassakin kirkossa on paljon katsottavaa, joten näitä ei kannata ohittaa.

Vaikka monien upeiden kirkkojen sisustuksia on tällä tourneella tullut äimisteltyä, niin São Franciscon kirkko- Igreja de São Francisco on varmaankin yksi yltäkylläisemmin koristelluin kirkko. Kirkon ulkokuori hämää ja sen todellinen loisto avautuu kävijälle sisään astuttaessa. Kirkkoon arvellaan käytetyn 300 kg kultaa.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 9-19.

Kirkon alla oleviin katakombeihin on rakennettu museo, joka sisältää esineistöä kirkon entisestä luostarista.

Kirkko toimii nykyään klassisen musiikin konserttien pitopaikkana ja se on erittäin suosittu turistikohde.

Sinne päästäkseen joutuu ostamaan 7,50 € maksavan lipun, mutta lipun hinta kannattaa maksaa.

Kirkkoja riittää kierrettäväksi myös Portossa. Kannattaa kurkata sisään, sillä koskaan ei voi tietää, mitä ulkokuori kätkee sisäänsä.

Tällä kertaa matka-aika riitti myös vierailuun Palacio de Christalissa ja sen puistoalueella.

Puistoalueella on useita hyviä näköalapaikkoja, josta onkin hienot näkymät alas kaupunkiin ja ranta-alueelle.

Tarkoitus oli mennä Serralves museoon, jossa on esillä kansainvälistä nykytaidetta. Museossa ei ole olemassa pysyvää näyttelykokonaisuutta vaan kaikki tilat ovat vaihtuvien näyttelyiden käytössä.

Museoalueella on mahdollisuus päästä puunlatvakävelylle. Puusta rakennettu kävelytie kulkee korkealla maanpinnan yläpuolella, mutkittelee puiston puiden läpi ja tarjoten upeat näkymät puiston luonnonmaisemaan. 20 € yleislipulla pääsee museoon, elokuvataloon ja puistoalueelle. Paikka on avoinna arkisin klo 10-18 ja viikonloppuna tunnin pidempään.

Nyt jalat huusivat Hoosiannaa, joten tämä skipatiin ja paineltiin hotelliin keräämään uutta voimaa seuraavalle päivälle.

Lepo teki oikein hyvää, joten jälkeenpäin voi sanoa, että viisas valinta.

Kehiin otettiin taas helppo ja perinteinen hotelli-illallinen ja yksi Scrabble peli.

Casa Da Musica rakennus on ulkoapäin jokseenkin mielenkiintoinen.

Sisään emme menneet, mutta ihmettelemistä riitti kierrellessä sitä ympäri ulkopuolelta.

Paikkaan järjestetään opastettuja kierroksia.

Paikallisia ruokamarkkinoita voi käydä ihastelemassa uudemmassa ja modernissa Mercado Bom Sucessa, joka on avoinna päivittäin klo 8-23 tai perinteisemmässä Bolhãon ruokamarkkinoilla, joka on katettu sisämarkkina-alue lähellä rantaa.

Aiemmalla matkalla asuimmekin Mercado Bom Sucessan lähellä, joten sinne emme nyt menneet, mutta paikka on mainio ja siellä on tarjolla monia mainioita ruokapaikkoja.

Perheille tarjolla on interaktiivinen museo ja teemapuisto, joka toistaa portugalilaisten merenkulkijoiden seikkailuja vuodesta 1415 alkaen sekä Sea Life ja tietenkin jalkapallojoukkue Porton kotiareena ja siellä oleva jalkapallomuseo. Nämä ovat varmasti käymisen arvoisia, me emme niihin kuitenkaan menneet. Uhkalirikoille on mahdollista tehdä myös siltakävely Dom Luís I sillan kaaren päällä turvavaljaissa.

Hauska paikka vierailla on ratikkamuseo, joka on avoinna klo 10-13 ja 14-18 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin, jolloin se on aamupäivän suljettu.

Lipun hinta aikuiselta museoon on 4 €. Museossa on nähtävinä vanhojen ratikoiden lisäksi myös muuta kuljetuskalustoa sekä sähkölaitoksen koneet, jotka ovat tuottaneet sähköä ratikoille. Lisäksi esillä on kuljetushenkilöstön asuja. Paikka ei oikeastaan ole kovin kummoinen, ehkäpä jopa liikaa ylimainostettu.

No nyt oli sitten Portokin taputeltu ja matka jatkui eteenpäin. Portosta jatkoimme matkaa Coimbraan. Junamatka Coimbraan kestää reilun puolitoista tuntia ja junamatkalle tulee hintaa noin 8,95 €/hlö.

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 3 Santiago de Compostela ja Vigo

Santiago de Compostela

Lentokoneessa istuessamme tajusimme, että kaikki vierailukohteemme olivat olleet Pyhiinvaellusreitillä.

Bilbaosta ei kulje suoraa junayhteyttä Santiago de Compostellaan, joten alkuperäisenä vaihtoehtona oli napata kuusi ja puoli tuntia kestävä junapätkä Burgosista tai Madridin kautta AVE junalla Santiago de Compostelaan.

Reitti lienee suosittu pyhiinvaeltajien keskuudessa sillä kaikki junat oli loppuunmyytyjä. Tunnin lentomatka oli oikein hyvä ja näppärä sekä edullinen ratkaisu meidän ”pyhiinvaelluksemme” loppurutistukseen ilman sen suurempaa säätöä junareitin kanssa.

Lentomme oli siirtynyt kaksi tuntia eteenpäin, miksi olimme vasta tosi myöhään perillä. Helpointa tässä kohtaa oli napata taxi lentokentältä Santiago de Compostellaan. Taxien hinta on kiinteä 21 €, joten hintaakaan ei tarvinnut arvuutella. Toki yhdensuuntainen 3 € maksava bussilippu olisi tullut halvemmaksi. Santiagon iso lentoasema sijaitsee kaukana kaupungista, joten suoraan hotelille vievä taxi ei tässä kohtaa ollut lainkaan huono vaihtoehto.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hyvä. Mikä mainio fiilis aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman jälkeen.

Tämän tiesinkin, kuten myös sen, että se on kuuluisan pyhiinvaellusreitin päätepiste.

Camino de Santiago eli Pyhän Jaakobin reitti on ollut yksi merkittävimpiä kristillisiä pyhiinvaellusreittejä jo keskiajalta saakka.

Tärkeäksi pyhiinvaelluspaikaksi se muodostui, kun paikalta oli löydetty Pyhän Jaakon hauta.

Pyhiinvaellukselle osallistui ennen koronaa yli 350000 vaeltajaa vuodessa, joten kaupungissa on ollut kuhinaa.

Nytkin Obradoiron aukiolle valui pyhiinvaeltajia tasaisena virtana mukanaan reppu ja vaellussauva sekä pyhiinvaeltajanpassi, jonne he olivat keränneet leimoja eri kohteista pyhiinvaellusreitiltä.

Todelliset pyhiinvaeltajat kävelevät vähintään 10 km päivässä ja hankkivat siitä todisteena leiman passiinsa.

Todistettava kävelymatka kirjaantuu puhelimen ladatun apin kautta.

Tapasimme aukiolla monien eri maiden pyhiinvaeltajia.

Jos haluaa kokea päivän pyhiinvaeltajana patikoinnin, on siihen mahdollisuus erillisillä opastetuilla turistikierroksilla, joiden hinta vaihtelee järjestäjän mukaan.

Aukiolla on muistolaatta Camiño de Santiagon pyhiinvaelluksen muistoksi, ja tämä muistolaatta onkin lopullinen määränpää kaupungissa.

Ei siis ihme, että moni kävi koskettamassa sitä tai seisoi sen päällä ja otti kuvia itsestään.

Kaupunki itsessään ei ole kovin suuri ja sen eri nähtävyydet kiertää hyvin jalkaisin.

Kaupungin sivuilta on ladattavissa ilmainen videopas tai sitten app ääniopas.

Lisäksi kaupunki järjestää useita maksullisia turistikierroksia sekä ilmaisen opastetun kävelykierroksen kaupungissa päivittäin klo 10.30 ja sesonkiaikana myös klo 17.00.

Ilmaisia opastettuja kävelykierroksia on tarjolla Freetour   ja GuruWalk sivustoilta, joissa varsinkin yökierros Santiago de Compostelassa houkuttaa. Kierroksella pääsee tutustumaan Vanhan kaupungin tarinoihin ja temppeliherrojen jälkiin kaupungissa.

Jos kuitenkin haluaa liikkua kauemmaksi tai katsella nähtävyyksiä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyydistä, niin silloin 6 € maksava kyyti Tren Turisticolla on hyvä vaihtoehto. Kaupunkijuna lähtee Obradoiron aukiolta ja valittavana on kaksi eri reittiä. Paikallisbussin yksittäislipun hinta on 1€.

Santiago de Compostelan Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä ihme kun seisoo Obradoiron aukiolla ja katselee ympärilleen.

Aukio on yksi Galician suurimmista aukioista, jota reunustaa useat upeat vanhat rakennukset, itseoikeutettuna upea katedraali. Tältä aukiolta puuttuvat muiden aukioiden tyypilliset ulkoilmaravintolat ja kahvilat kokonaan.

Aukio ympäristöineen on kaunis myös illalla.

Upeasti valaistut rakennukset ja mainio tunnelma saa viihtymään ja seuraamaan aukion päivästä jo rauhoittunutta elämää.

Kaupungin vanha osa onkin melkoinen ulkoilmamuseo. Mihin tahansa pääsäänsä kääntää näkee upeita vanhoja ja hyvin säilyneitä rakennuksia.

Santiago de Compostelan katedraali on upea niin ulkoa kuin sisältäkin. Pyhien aikaan yhteen sen torniin sytytetään valo, joka aikoinaan toimi majakkana pyhiinvaeltajille. Aukion keskustasta lähteet ”säteet” kahdeksaan suuntaan, osoittaen suunnan kaupungista lähes kaikkialle kaupunkiin.

Santiago de Compostelan yksi tunnus on kampasimpukka.

Tämä tunnus esiintyy useissa kohteissa, niin maassa opasten kulkijaa oikealle reitille kuin seinissä kertoen rakennuksen merkityksestä pyhiinvaeltajille.

Jokaisella kunnon pyhiinvaeltajalla roikkui kampasimpukka repussa tai kävelysauvassa, joillakin housujen vyössä.

Jokaisessa muistoesineessä tai pyhiinvaeltajille myytävissä tuotteissa oli kampasimpukan kuva. Erityisen suosittuja näkyivät olevan isot valkoiset kampasimpukat, joissa oli kuoressa punainen risti.

Myös muunlaista rekvisiittaa myytiin pyhiinvaeltajille. Erityisen suosittuja oli vaellussauvat, tosin monella oli mukanaan modernit kokoontaitettavat kevyet sauvakävelysauvoja muistuttavat sauvat.

Katedraalin pääalttaria valvoo Pyhän Jaakon patsas.

Alttarin takaa lähtee portaikko, jossa pyhiinvaeltajat jonottavat edelleenkin suudellakseen tai halatakseen Pyhän Jaakon patsasta takaapäin pitkän vaelluksensa päätteeksi.

Alttari kokonaisuudessaan on upea ja sen yksityiskohtia ihailessa kuluu tovi jos toinenkin.

Portaikkoa pitkin pääsee myös alttarin alla olevaan kryptaan, jossa kerrotaan olevan Jeesuksen apostolin Pyhän Jaakon jäänteet. Jonottamaan joutui myös kryptaan.

Santiagon pyhiinvaelluksen päätteeksi pyhiinvaeltajat noudattavat vielä rituaalin katedraalissa, jonka jälkeen he suuntaavat pyhiinvaellustoimistoon saadakseen latinankielisen todistuksen pyyhiinvaellusmatkastaan. Todistus tunnetaan nimellä ”La Campostela”.

Upean katedraalin yhteydessä on useampi museo, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Itse katedraaliin pääsee tutustumaan maksutta, mutta museolippu maksaa neljä euroa.

Ajoittain mesussa käytetään katosta roikkuvaa valtavaa suitsutusa- stiaa.

Aikoinaan suitsukkeiden tuoksulla pyrittiin peittämään matkalla vähemmän peseytyneiden vaeltajien lemua.

Katedraalin katolle järjestetään 12 € maksavia opastettuja kierroksia, mutta niihin on varattava paikka etukäteen ja jaksettava sekä uskallettava kiivetä kapeita kivisiä portaita ylös katolle. Katedraali ja Apostoli Santiagon hauta on avoinna joka päivä klo 7-21. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19. Sunnuntaisin se avoinna ainoastaan aamupäivän.

Katedraalia vastapäätä sijaitsee Pyhiinvaeltajien museo. Museo koostuu kahdesta osasta.

Museo kertoo pyhiinvaelluksen historiasta ja vaiheista sekä pyhiinvaellusmatkoista ja niiden vaikutuksesta kaupungin kehitykseen. Museoon on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna vaihtelevasti viikonpäivästä riippuen, joten sen aukioloajat kannattaa tarkistaa museon sivulta.

Hostal dos Reyes Católicos toimi aikanaan Santiago de Compostelan katedraalille saapuneiden pyhiinvaeltajien lepo- ja toipumispaikkana, tarjoten heille ilmaiseksi mahdollisuuden toipua pitkästä pyhiinvaellus- matkasta.

Paikasta sai niin ruumiillista kuin sielullistakin hoitoa, ruokaa, pedin ja lääkkeitä.

Paikkaa pidetäänkin maailman vanhimpana ”hotellina”. Nykyisin rakennuksessa toimii luksushotelli, joka tarjoaa yösijan ja palvelut melko suolaiseen hintaan. Paikan pihaan ja kappeliin pääsee tutustumaan 3 € hintaan maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 12-14 ja 16-18.

Upea Pazo de Raxoi kaupungintalo ja Galician maakunnan hallintokeskus reunustaa toria, samoin kuin Colexio de San Xerome – kaupungin yliopisto.

Näihin rakennuksiin ei pääse tutustumaan sisälle, mutta niiden ihailu ulkoapäinkin oli ihan Yes.

Alameda puisto on kaupunkilaisten suosiossa ja siellä onkin kiva levähtää ja nauttia upeista istutuksista ja monumenteista sekä puiden suomasta varjosta. Useiden pyhiinvaeltajien matka kaupunkiin taittuukin tämän puiston kautta.

San Martín Pinarion muinaisessa benediktiiniluostarissa toimii hotelli ja yksityinen pappisseminaari, sekä kirkko ja museo.

Tämä vanha luostari pitää sisällään arvokkaita maalauksia, pyhiä esineitä ja kultaesineitä.

Siellä kannattaakin ehdottomasti vierailla.

Museon sisällä katse kiinnittyy välittömästi upeaan alttariin, jonka luostarin munkkien kerrotaan kaivertaneen. Kaksipuolisen alttarin takana on piilo-ovi, jonka kautta munkit saapuivat ennen kirkkoon.

Rakennuksessa on myös vanha paino sekä kiinnostava historiallinen apteekki. Aukioloajat vaihtelevat tapahtumien mukaan mutta pääsääntöisesti se on avoinna joka päivä klo 11-14 ja 16-19. Sisäänpääsymaksu on 4,50 €.

Mercado de Abastos de Santiago on yksi Espanjan tunnetuimmista maatalousmarkkinoista. Sen kojuissa myydään kasviksia, runsas kirjo erilaisia mereneläviä, lihaa, hedelmiä, juustoja, viinejä ja muita alkoholituotteita maanantaista lauantaihin aamusta aikaiseen iltapäivään. Tori on vilkas kauppapaikka, josta myös paikalliset hankkivat ruokansa.

Torilla ja muuallakin kaupungissa myydään galicialaista erikoisuutta polbo á feiraa, joka on mustekalasta valmistettu ruoka-annos.

Mustekala keitetään ja sen lonkerot pilkotaan sopiviksi suupaloiksi, johon sitten lisätään mausteet ja oliiviöljy.

Ateria popsitaan hammastikuilla ja paremmissa ravintoloissa haarukalla.

Nykytaiteen museo Centro Galego de Arte Contemporánea jäi käymättä. Nykytaidetta onkin jo tällä reissulla ihailtu ja jotenkin se ei nyt vaan sopinut tämän kaupungin ja omaan moodiin. Itse rakennuskin näytti kuuluvan jonnekin muualle, kuin tähän kaupunkiin.

Galician alueen museossa – Museo do Pobo Galego voi tutustua Galician kulttuuriin.

Museo ja sen historiallinen miljöö antaa hyvän kuvan perinteisestä elämästä Galiciassa.

Museo tunnetaan parhaiten upeasta 1200-luvun kierreportaikostaan.

Museossa on yhdeksän näyttelytilaa, joissa on eri teemaiset näyttelyaiheet.

Musiikkiosastolla on esillä muun muassa vanha säkkipilli ja kirjaosastolla antiikkia oleva kirjapaino.

Säkkipillimusiikkia kaupungilla kuulikin joka paikassa.

Mieleen muistui taas käynti Edinburghissa, jossa myös pillipiipareita oli siellä täällä.

No hetken tuota jaksoi silloin ja nyt kuunnella, mutta pian tämä musiikkielämys tulikin täytettyä.

Sisäänpääsymaksu Museo do Pobo Galegoon  on 4 € ja se on avoinna tiistaista lauantaihin klo 11-18 ja sunnuntaisin se on auki vain klo 14 saakka.

Plaza de las Platerías on pienin Santiago de Compostelan katedraalia ympäröivistä neljästä aukiosta.

Aukio on nimetty keskiajalta asti siellä työskennelleiden hopea- ja kultaseppien mukaan.

Alueella on tänäkin päivänä monia korukauppoja.

Kaupoissa myydään mustilla Azabache kivellä valmistettuja erilaisia koruja ja muistoesineitä.

Kiven uskotaan tuovan onnea ja vapauttavan omistajansa negatiiviselta energialta, pelolta, päättämättömyydeltä sekä pahalta.

Hyvin on uskomus sisäistetty, sillä lähes jokainen pyhiinvaeltaja vieraili myös näissä koruliikkeissä ja hankki Azabache muistoesineen.

Jos vaan on mahdollisuus, kannattaa vierailla Monte do Gozo kukkulalla, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Se on uskonnollisesti merkittävä, sillä sen tiedetään olevan pyhiinvaeltajien viimeinen pysäkki ennen kuin he saapuvat lopulliseen määränpäähänsä Santiago de Compostelan katedraaliin.

370 metriä korkealta kukkulalta pyhiinvaeltajat voivat nähdä ensimmäisen vilauksen katedraalista. Paikalta on myös erittäin kauniit näkymät kaupunkiin.

Seuraavaksi olikin aika vaihtaa maata. Iso osa Espanjaa on nyt vuosien varrella kierretty, joten tämän reissun loppuosuuden Ronda ja fiilistelyt Fugessa ja Malagassa päättävät varmastikin pitkäksi aikaa vierailut tähän maahan. Ei kun Portugaliin. Edellisellä reissullamme jäi hieman kutkuttamaan paluu Portugaliin ja erityisesti Portoon. Se oli toteutumassa nyt.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Vigo

Hyppäsimme junaan Santiago de Compostelassa ja matkasimme Espanjan puolella olevaan rajakaupunki Vigoon, Vigo Urzáizin asemalle.

Vigosta on kaksi päivittäistä pikajunayhteyttä Portoon.

Matka Santiago de Compostelasta Vigoon kesti 50 minuuttia ja hintaa sille tuli 11 €. Matkustaessa ja junanvaihtojen yhteydessä kannattaa huomioida, että Portugali on tunnin jäljessä Espanjan ajasta.

Junat Portoon lähtevät Vigo Guixarista , joka on jonkin matkan päässä kaupungin keskustasta toisesta asemasta, Vigo Urzaizista. Myös Vigon bussiasema sijaitsee tosi kaukana keskustassa ja muutenkin Vigo oli melkoisen mäkistä aluetta. Voinen siis taata, että matkalaukkua vetäessä mäkiä ylös ja alas kiroaa idean useamman kerran. Taxi kannattaakin ottaa alle ja siirtyä sillä asemien välit.

Vigon Urzáizin asema sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja jos aikeina on hankkia matkalle evästä, niin se kannattaa todellakin tehdä tuolla.

Jos matkustaa junalla, kannattaa istumapaikka varata junan oikealta puolelta, jotta voi matkalla ihailla maisemia junan kiitäessä Atlantin rantaa pitkin.

Me kuitenkin jatkoimme Bragaan, joka on sisämaan puolella,  puolessa välissä matkalla Portoon.

Olisi ollut ajanhaaskausta mennä ensin Portoon ja sieltä toisella junalla takaisin päin Bragaan. Niinpä päätimme siirtyä tämän väli linja-autolla ja nopeuttaa hieman matkustusaikaa.

Vigon linja-autoasema on karmea betonihökötys, jossa ei ole minkäänlaisia palveluita paria onnetonta juoma-automaattia ja wc:tä lukuun ottamatta. Asema myös sijaitsee sen verran sivussa, että ihan lähellä ei ollut ainuttakaan kauppaa. Linja-autoaseman alakerta oli täynnä laitureita, joista suurinosa oli kuitenkin aivan tyhjiä. Istumiseen ja odotteluun tarkoitettuja penkkejä ei näkynyt missään. Ei myöskään info-tauluja. Kaamea paikka.

Nappasimme aikataulusyistä ja suorana reittinä Altan linja-auton Vigosta ja kuvittelimme olevamme 1½ tunnissa Baragassa.

Alkumatka sujuikin mallikkaasti ja ohitimme maiden rajan lennossa ilman muodollisuuksia, sillä raja oli sillalla.

Rajamerkkinä oli maiden liput omalla puolella siltaa ja tervetuloa Portugaliin kyltti tien vieressä. Tässä kohtaa olimme jo melko lähellä Bragaa, matkaa oli jäljellä reilu puoli tuntia.

Bussilippu tälle välille ei ollut kuin 7 euroa, mutta loppumatkan takia se oli pelkkää säätöä koko rahan edestä. Muutaman kerran matkoillamme olemme joutuneet turvautumaan siirtymissä bussikyyttiin ja aina on ollut ongelmia. On ollut pysähdyksiä, ratsioita ja ties mitä. Ja kuinka ollakaan, niin tällä kertaa levisi bussi.

Vesiletku poikki, bussi motarin sivuun ja silleen.

Bussikuski kantamaan litran pullolla vettä moottoriin, ja kukaan ei oikein tiennyt mitä tapahtuu.

Pyhiinvaeltajia kuljettanut bussi oli täynnä kotiinpalaavia matkalaisia ja monella rupesi keittämään linja-auton moottorin tavoin, sillä he olivat matkalla lentokentälle ja aikaa vaan kului ja kului.

Letku ”pikakorjattiin” jesarilla, jotta bussi pääsi pois motarilta ja sitten odottamaan uutta kyytiä. Kun kaksi  apukyydiksi tilattua pikkubussia vihdoin saatiin paikalle alkoi uusi säätö. Ensin kaikki lentokentälle menijät yhteen bussiin ja muut toiseen. Kun matkalaukut ja ihmiset oli saatu kyytiin, niin ei kun ihmisiä ja laukkuja siirtämään toiseen kyytiin. Lentokentälle menijöillä alkoi taas tunteet kuumenemaan, sillä aika monella oli jo todellinen huoli siitä, ehtivätkö he ollenkaan paluulennolle. Kaikki saatiin kyytiin ja pikkubussitkin liikkeelle, mutta kivasti hukkui tähän säätöön kaksi tuntia. Eli, en siis liputa bussilla kulkemisella.

 

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 2 Bilbao ja San Sebastian

Bilbao

Seuraavana päivänä Espanjan tourneella oli suuntana Bilbao. Junamatka Burgosista Bilbaoon kesti 2½  tuntia. Lipun hinta oli 7,30 €/henkilö. Junailu Espanjassa ei todellakaan ole kallista. Kummallista kyllä iltajunassa oli yllättävän vähän matkustajia, eikä laukkujenkaan kanssa tarvinnut hirveästi puljata.

Joskus junissa voi olla fiksua lukita omat laukut, varsinkin jos itse istuu kaukana ja selin laukkujen säilytystilasta.

Eipä tarvitse vahdata koko ajan oman laukun perään.

Osa matkaajista haluaa myös änkeä oman laukun tiettyyn paikkaan ja rupeaa säätämään laukkujen kanssa. Eipä säädä näiden kanssa.

Bilbaon Abando juna-asema on aivan keskustassa. Olimme jälleen ottaneet hotellin juna-aseman vierestä, josta olikin sitten helppo liikkua isossa kaupungissa ja vuokrata auto päivän retkelle San Sebastianiin.

Bilbaon juna-aseman päätyikkuna on todella kaunis.

Iltaa vasten sen värit tulivat vieläkin paremmin esille kuin auringon paisteessa.

Saavuimme illansuussa Bilbaoon ja painelimme suoraan hotelille.

Ilma oli nuhruinen ja sellaiseksi oli luvattu seuraavankin päivän sää. Voihan kökkö.

Lämpötilakin kipusi juuri ja juuri 13 asteeseen ja ulkoilutakin joutui laittamaan päälle.

Kunnon yöunien jälkeen lähdimme heti aamusta kiertämään Bilbaoa. Bilbao onkin sitten jo iso turistikaupunki, joka levittäytyy laajalle alueelle.

Suurimman osan nähtävyyksistä kiertää jalkaisin, mutta keskustan ulkopuolisille nähtävyyksille kannattaa kulkea metrolla tai ratikalla.

Bilbaossa tehdään myös noin tunnin kestäviä jokiristeilyjä Nervión joella. Lähtö 13 € maksavalle risteilylle tapahtuu Plaza Pío Barojalla, joka on aivan kunnantalon edustalla. Lähtöjä risteilylle on neljä kertaa päivässä klo 13, 16, 17.30 ja 19. Risteily olisikin ollut mainio tapa ihailla kaupunkia hieman eri näkökulmasta, mutta nyt sadesäällä purkit pysyivät laiturissa.

Ihon kiristäessä auringon polttamaa naamaa, tuntui hetken ihan kivalta sateentihkuinen ja pilvinen ilma. Päivän mittaan olisi kuitenkin toivonut, että aurinko olisi edes pilkahtanut. Kaupunki ei pilvisen harmaassa ilmassa päässyt täyteen loistoonsa. Onneksi laaja museotarjonta pitää turistit tyytyväisinä myös sateisena päivänä.

Bilbao tarjoaa kävijälle laajan kulttuuritarjonnan.

Jos aikoo käydä muutamissakin must museoissa kannattaa ehdottomasti hankkia Bilbao Bizkaia Card, jolla voi matkustaa ilmaiseksi kaikissa joukkoliikennevä- lineissä, funikulaareissa ja Euskotren reiteillä läpi Biskajan.

Kortti täytyy kuitenkin muistaa kuitata matkan alussa ja lopussa. Lisäksi edullisella kortilla saa alennuksia kaupoista ja pääsee ohittamaan lippujonot fast track lippukassalle.

Kortti oikeuttaa myös useisiin kävellen tehtäviin kaupunkikierroksiin. Ilmaisia kävelykierroksia tarjoaa  myös Freetour ja GuruWalk , joissa on tarjolla eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Bilbao City View turistibussilla voi tehdä hop on hop off tyyppisesti kaupunkikierroksen 15 € hintaan. Päälähtöpaikka nähtävyyskierrokselle lähtee Guggenheimin edestä. Aktiivista lomaa kaipaava matkailija voi vuokrata pyörän ja katsella kaupunkia satulan selästä. Kumma kyllä Bilbaossakaan ei ollut tarjolla sähköpotkulautoja.

Itse latasimme kaupungin julkisen CTPn Barik kortin. Korttiin ladataan saldoa ja sitten sitä voi vilautella niin metrossa, busseissa, ratikoissa kuin funikulaareissa ja hisseissäkin.

Matkojen hinnoissa on eroa, sillä riippuu meneekö metrolla vai bussilla/ratikalla. Peruskyyti yhdestä matkasta on 1,35 €, riippuen toki matkan pituudesta.

Kaupungin meno vaikutti kovin leppoiselta, eikä vielä huhtikuun lopussa aivan massiivisia turistilaumojakaan kaupungissa näkynyt. Kaikin puolin siisti ja turvallisen oloinen kaupunki oli kiva tutustumiskohde.

Yksi matkareitin ja tämän kaupungin paikoista, jota ei voi ohittaa on Guggenheim. Museo onkin kaupungin ylpeys ja turistivetonaula. Moderni museorakennus on jo itsessään nähtävyys ja siitä onkin tullut Bilbaon symboli. Tietystä kulmasta katsottuna rakennus näyttää hieman laivalta.

Valo saa kuulemma museon teräksisen pinnan kiiltämään eri tavoin vuorokaudenajasta riippuen.

Nyt tyytyminen oli pilvisen päivän perusharmaaseen väriin.

Museossa on esillä muun muassa Picasson ja Warholin töitä sekä säännöllisesti vaihtuvia kiertäviä näyttelyjä. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-19. Kannattavaa on hankkia lippu ennakkoon, jotta välttyy jonoilta. Ennakkoon hankittu lippu on myös halvempi kuin ovelta ostettu 15 € maksava lippu.

Bilbaon muut museot jäävät Guggeinheimin varjoon ja jäämättä kävi Museo de Bellas Artes. Vaikka kaupunki onkin enemmän kulttuuri- ja taidekaupunki, kuin nähtävyyskaupunki on siellä muutakin nähtävää.

Hauska ja kuvauksellinen Puppy veistos on rakennettu kukista.

Puppy hankittiin Guggenheim museon avajaisiin. Koira on kuitenkin saanut pysyvän paikan niin kaupunkilaisten sydämestä kuin museon edustaltaltakin.

Kukat olivat vielä nupuissa, joten mahtaa Puppy olla komea täyskukinnan aikana.

Guggeinheim ympärillä on paljon katsottavaa ja jos totta puhutaan oli itse rakennus mielenkiintoisempi ulkoapäin, kuin sisäpuolelta.

Museon edustalla oleva jättimäinen yhdeksän metriä korkea hämähäkkiveistos nimeltä Maman herättää mielenkiinnon ja selffien ottajia riittikin veistoksen lähellä.

Oikeastaan veistos oli aika hieno.

Bilbaossa on muitakin moderneja katseenvangitsijoita. Euskaldunan kulttuuritalo on erikoinen ja sen pihalla voi ihailla Salvador Dalín veistostaidetta.

Vanhassa kaupungissa sijaitseva Museo Arqueológico on pieni arkeologinen museo. Kaikki Bizkaian kaivauksista löydetyt esineet säilytetään tässä museossa.

Museossa kaikki näyttelyesineiden kuvaukset on joko espanjaksi tai ja baskiksi.

Lippukassalta kannattaakin ottaa vierailun ajaksi lainaan englanninkielinen esittelykirjanen, joka toimii hyvänä oppaana tutustuttaessa museoon.

Melko pieni, mutta sympaattinen museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19.30. Sunnuntaisin museo on avoinna ainoastaan aamupäivän ajan. Lipun hinta museoon on 3 €.

Bilbaon Vanha kaupunki – Casco Viejo on suhteellisen pieni osa kaupunkia, mutta kiehtoo matkailijoita viehättävyydellään, pienillä kujillaan ja ihanilla tavernoillaan. Vanhan kaupungin sydän on Plaza Nuevan aukio, jossa voi nauttia lasillisen ja syödä pintxostejä eli tapaksia.

Vanhan kaupungin vieressä sijaitsee Mercado de La Ribera markkinat, joita ei kannata jättää väliin. Bilbaolla on pitkät perinteet ruokamarkkinoilla, mikä näkyykin sen tarjonnassa.

Kauppahallin eri paikkojen aukioloajat kannattaa tarkistaa erikseen, sillä ravintoloiden ja gastrobaarien aukioloajat vaihtelevat kauppahallin ruokamyynnin aukioloajoista, jotka ovat arkisin klo 8-14.30 ja 17-20 (maanantai-iltapäivän suljettu) sekä lauantaisin klo 8-15. Pintxostit olivat muuten maukkaita.

Bilbaossakin riittää kirkkoja. Santiagon katedraalissa La Iglesia Catedral de Bilbaossa kannattaa pyörähtää.

Katedraali on perinteisesti ollut pyhiinvaeltajien pysähdyspaikka matkalla Santiago de Compostelaan ja muistona siitä on nähtävissä edelleen pyhiinvaeltajien kaunis ovi sekä kampasimpukkaopasteet ohjaamassa oikeaan paikkaan.

Katedraaliin on saatavilla pääsylippuun sisältyvä audioguide, jossa on opastus myös viereiseen Iglesia de San Antón kirkkoon.

Yhteislipun hinta kumpaankin kirkkoon on 6 €.

Aukiolot kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä ne vaihtelevat kummankin kirkon kohdalla erikseen. Sunnuntaisin kirkkoihin ei pääse vierailulle lainkaan.

Merimiesten suojeluspyhimyksen kunnioittamiseksi rakennettu San Nicolásin kirkko sijaitsee Bilbaon Vanhan kaupungin laidalla. Kirkko ei kovin kummoinen ole sisältä. Kirkko on avoinna kuten muutkin kirkot ennen ja jälkeen siestan klo 10.30-13 ja 17.30-19.30 ja lauantaina vain aamupäivän. Sunnuntaisin se on suljettu vierailijoilta.

Teatro Arriaga kulttuurikeskus on upea rakennus, jossa järjestetään klassisen musiikin konsertteja, oopperaa, tanssi- ja teatteriesityksiä.

Teatteriin pääsee tutustumaan ainoastaan viikonloppuina klo 11-13 opastetuilla kierroksilla. Harmi, tämä jäi nyt sitten näkemättä.

Pyörähtää kannattaa myös Iglesia De La Encarnaciónissa, joka toimii nykyään klassisen musiikin konserttipaikkana sekä kirkkotaiteen museona.

Bilbaon keskustan läheinen Artxanda vuori on yksi Bilbaon symbolisimmista paikoista.

Vuoren huipulle pääsee Artxanda 1915 avatulla funikulaarilla eli ”Funilla” tai bussilla. Toki sinne voi kävellä ja ihailla samalla kaupunkia ja maisemia hieman eri näkökulmasta. Funi on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.15-22, sunnuntaisin kyytiin pääsee tuntia myöhemmin.

Vuoren tai oikeammin kukkulan päällä on puisto, useita ravintoloita, hotelli, urheilukompleksi, sekä upeat panoraamaiset näkymät yli urbaanin kaupunkikeskustan. Nyt tyytyminen näkymiin oli säästä johtuen hieman rajatumpi. Jos käytössä ei ole Bilbao Bizkaia tai  CTPn Barik korttia, niin yksisuuntainen lippu funikulaarikyydillä maksaa 2,50 € ja edestakainen lippu 4,30 €.

Vanhassa kaupungissa, hieman korkeammalla rinteessä sijaitseva Basilica de Begoña on omistettu Biskajan ja sen kalastajien suojeluspyhimykselle, ja se onkin Bilbaon tärkein uskonnollinen pyhättö.

Suojelupyhimys tunnetaan nimellä Amatxu eli äiti.

Pyhimykselle järjestetään vuosittain useita näyttäviä tapahtumia.

Paikalle päästäkseen on kiivettävä 323 rappusta tai sitten voi ottaa hissikyydin ylös kukkulalle Casco Viejon metroasemalta.

Kirkko on avoinna klo 10-20.30. Itse menimme Artxanda vuorelta A7 bussilla kirkolle ja siitä sitten hissillä alas kaupunkiin.

Bilbaon merimuseo Museo Marítimo de Bilbao on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja sisäänpääsymaksu on 6 €.

Entisellä Eukaldunan telakalla sijaitsevan Bilbaon merimuseon kokoelma kertoo Ría de Bilbaon ja sen sataman merellisen toiminnan historiasta sekä merikulttuurista. Museon sisä- ja ulkoalueen näyttelyalueissa riittää katsomista. Museon patojen lisäksi esillä on kokoelma pienoismalliveneitä, jotka on rakennettu Bilbaossa.

El Ayuntamiento de Bilbao eli kaupungintalo sijaitsee entisen San Agustínin luostarin paikalla.

Kaupungintaloon pääsee vierailemaan ainoastaan etukäteen varatauilla opastetuilla kierroksilla.

Kierrokset ovat aamulla maanantaista perjantaihin. Tutustuminen sisätiloihin skippaantui ihan aikataulullisten syiden takia.

Erikoinen rakennus on lasinen, hieman vino ja moderni kaupungin virastotalo, joka kerää ihastelijoita paikalle.

Kaupungissa onkin paljon mainioita ja kuvauksellisia moderneja ja taiteellisia yksityiskohtia.

Myös kaupungin monet sillat ovat varsinaisia taideteoksia ja katseenvangitsijoita.

Tätä museota voi kutsua monella nimellä.

Baskimuseo Museo Vasco – Museo Arqueológico, Etnográfico e Histórico Vasco tai Euskal Museoa Bilbao Museo Vasco.

Museo havainnollistaa baskien päivittäistä elämää ja työtä. Esillä on esityksiä ja esineistöä merestä ja kalastuksesta, lampaanviljelystä, kaupasta ja perinteisistä käsitöistä, keramiikasta ja kutomisesta.

Harmillisesti tämä museo oli juuri suljettu laajojen kunnostustöiden takia.

Käymättä jäi tämän kaupungin härkätaisteluareena ja sen museo Taurino. Ulkopuolella kuitenkin käytiin.

Käymättä jätettiin myös Museo Diocesano de Arte Sacro, joka olisi esitellyt pyhää taidetta, pyhiä vaatteita ja erilaisia koristeellisia kirkkoesineitä. Näitä tuli tällä matkalla nähtyä sen verran joka kirkossa ja niiden museoissa, että väliin jäi. Voin kuitenkin uskoa, että paikka tarjoaa paljon nähtävää.

Hauska museo vierailla on Bilbaon taideteosten jäljennösmuseo Museo de Reproducciones Artística.

Museossa voi ihailla tarkkoja jäljennöksiä monista mestariteoksista, sillä kokoelma muodostuu suurten sivilisaatioiden myyttisistä teoksista. Kokoelmassa on yli kolmetuhatta kappaletta erilaisia taideteoksia, pääasiassa kipsiä, mutta myös pronssia, terrakottaa, galvanointia tai vesivärejä. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-13.30  ja 16-19. Sunnuntaisin se on avoinna 10-14. Pääsylippu museoon maksaa 3 €, joka oli pieni korvaus taidokkaasti tehtyjen taidejäljennösten ihailusta.

Pitihän se käydä katsomassa ja kokemassa Puente de Vizcaya kuljetussilta, jossa autot ja ihmiset kuljetetaan joen yli vaijerin varassa roikkuvassa vaunussa.

Bizkaja silta on ensimmäinen metallinen lauttasilta, joka on rakennettu maailmassa ja se kuuluu UNECOn maailmanperintökohteisiin. Aika hurjan näköinen viritys ja kokemuksenakin melko eriskummallinen ja hieman ehkä pelottava. Silta on aika kaukana kaupungista, lähellä Bilbaon satamaa. Parhaiten sinne pääsee Aretan tai Portugaleten metropysäkiltä.

Portugaleten alue oli kivan näköistä seutua.

Lisäksi siellä oli Andra Marian basilika ja Torre Salazar, josta oli hyvät näkymät kuljetussillalle.

Bilbao vaikutti oikein mukavalta kaupungilta, joka olisi varmasti ollut vielä kuvauksellisempi auringon paisteessa.

Seuraavaksi olikin suuntana San Sebastian. Aikataulumme puitteissa auton vuokra ja siirtyminen sillä San Sebastianiin oli järkevä vaihtoehto. Heitimme matkalaukut auton takakonttiin, teimme kiepsahduksen San Sebastianiin, josta ajoimme takaisin Bilbaoon ja suoraan lentokentälle, jonne jätimme auton ja hyppäsimme lentokoneeseen suuntana Santiago de Compostela.

Bilbaon lentokentälle olisi toki päässyt myös taxilla 15-20 minuutissa tai lentokenttäbussilla ½ tunnissa. Lentokenttäbussi lähtee Intermodal Inta linja-autoasemalta. Taxin hinta olisi ollut n. 25 € ja lentokenttäbussin 3 €. Koska kaupunki on hyvin lähellä lentokenttää ei vuokra-auton palauttamisesta lentokentälle veloitettu lisämaksua, miksi olikin kätevää jättää se sinne.

Bilbaon lentokenttä on todella pieni ja sen juoma- sekä syömätarjonta on melko olematonta.

Kannattaakin siis minimoida hengailuun käytettävä aika tällä kentällä.

Jo vitsiksi tullut Mäkkärin tai Burger Kingin joka matkalla pakkosyötävä hampurilainen osui ravintolatarjonnan rajallisuuden takia nyt sitten tähän kohtaan.

                                                                                                       

San Sebastian

Vuokrasimme auton päiväksi Bilbaosta, joka oli tässä kohtaa ollut muutaman päivän pysähdyspaikkamme. Tutkailimme erilaisia vaihtoehtoja vierailla San Sebastianissa ja auton vuokra oli näistä ajallisesti ja kustannuksellisesti paras vaihtoehto. Toki kaupunkiin olisi päässyt Baskimaan omalla Euskotren rautatiellä, mutta matka olisi taittunut monen pysähdyksen ja 2½ tunnin kapearaiteisen junayhteyden kautta kovin verkkaisesti. Jos junayhteyttä haluaa käyttää, niin Bilbaon Eusktotren rautatieasema sijaitsee Casco Viejo Station 3 Plaza San Nicolásissa. Tarkemmat hinnat ja aikataulut löytyvät Euskotren verkkosivuilta. Myös linja-autolla pääsee junaa nopeammin Bilbaosta San Sebastianiin.

Harmillisesti kehno ja viileä ilma jatkui.

Päivä oli tihkusateinen ja paksut pilvet roikkuivat vuorten yllä, kun ajoimme kohti San Sebastiania. Lämpötila nousi päivän aikana lähelle 15 astetta. Ei hurraamista.

Maisemat matkalla olivat komeita ja voin vain arvata miten upeita ne ovat aurinkoisella säällä.

Ajoimme moottoritietä pitkin reilun tunnin matkan, josta yksi pätkä oli maksullinen. Suuren suurta ruuhkaa ei ollut liikenteessä ja tietullin ohituskin onnistui joutuisasti.

Moottoritie mutkitteli laakson pohjalla väistellen vuoria. Hieman hirvitti, että mutkia täynnä olevalla baanalla sai ajella 120 km/ h. Ja kyllähän noita rallikuski Saintzeja oli liikenteessä.

San Sebastian, ei ehkä ole niin tunnettu turistikaupunki ulkomailla kuin oman maan sisällä.

Kaupunki on historian aikana toiminut lomanviettopaikkana siniverisille ja muille aristokraateille.

Kaupunki on viehättävä rantakaupunki, jota varsinkin espanjalaiset itse pitävät arvossaan, enkä yhtään ihmettele sympaattisen kaupungin mainetta.

Kaupunki tunnetaankin upeista rannoista, mutta myös syyskuussa järjestettävistä kansainvälisistä elokuvajuhlistaan.

San Sebastianissa ei ole paljonkaan perinteisiä turistinähtävyyksiä, mutta sen sijaan uinti, surffaus ja pyöräily ovat suosittuja, samoin kiipeäminen Urgull tai Igueldo vuoren huipulle ihailemaan maisemia. Nyt kummankaan vuoren huipuista ei näkynyt juuri mitään, sillä ne olivat sakean pilven sisässä. Silti innokkaita vuorelle kiipeilijöitä riitti.

Kaupungissa kuultava puhekieli voi tuntua aluksi hämmentävältä, sillä alueen asukkaat puhuvat baskin kieltä eli euskaraa espanjan sijasta.

Siiderin valmistuksella on Baskimaassa pitkät perinteet, ja matkailijat voivatkin tehdä retken lähialueen omenaviljelmille paikallisiin panimoihin.

Panimot tarjoavat usein myös ruokaa, jonka kyytipojaksi voi menun hinnalla juoda niin paljon siideriä kuin jaksaa. Emme oikein ole siiderin ystäviä, joten jätimme tämän nautinnon tällä kerralla väliin.

San Sebastianissa on helppo liikkua jalkaisin tai vaikka polkupyörällä.

Tottakai turisteille on tarjolla kiertoajelua Hop on hop off kaupunkijunalla tai bussilla. Kyyti kaupunkijunalla maksaa 5 € ja Hop on Hop off bussilla 12 €.

Tarvittaessa paikallisbussit ja taksit palvelevat kohtuulliseen hintaan, mutta vuokra-auto on kätevä menopeli, jos suunnitelmissa on tehdä retkiä kaupungin ulkopuolelle.

Kuuden matkan San Sebastian Card maksaa 9 € ja 12 matkan vastaava kortti 16 €. San Sebastian kortilla saa myös alennuksia kaupoista ja eri aktiviteetista sekä sisäänpääsyistä eri paikkoihin. Yksittäinen bussilippu maksaa 1,85 €. Vaikka kyseessä on melko pieni turistikaupunki on täälläkin tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Yksi paikan ehdoton käyntikohde on Hazaren orrazia, jossa tyrskyjen kerrotaan lyövän rantaan ja pärskäyttäen veden korkealle, luoden näin mainion kuvauskohteen.

Kas kas, juuri meidän vierailun aikaa meri oli aivan tyyni, vaikka ilma muuten oli tuhnuinen.

Kuvauspaikalta on lyhyt matka funikulaarille, joka vie näppärästi Igueldo vuoren huipulle. Funikulaari on avoinna klo 11-20 ja kyyti sillä edestakaisin maksaa 4 €. Yhdensuuntainen lippu maksaa 2,55 €.

Vuorelle voi myös kiivetä kävellen tai mennä autolla, mutta kummastakin vaihtoehdosta veloitetaan 2,50 €. Vuoren laella on kaupungin paras näköala ja kuvauspaikka, josta voi ikuistaa San Sebastianin ikonisen rannan. Näköalapaikka on avoinna klo 10-20.

Tällä kertaa ikuistamisesta ei tullut mitään, sillä vuorelta ei nähnyt rannalle pilvien läpi.

Ikonisesta ja tyhjästä rannasta ei parempaa kuvaa irronnut.

Vuorella on lisäksi Hotel Mercure Monte Igueldon tyylikäs ravintola, jonka terassilla kannattaa hyvällä ilmalla nauttia kylmät juotavat ja napata matkamuistoksi upeita maisemakuvia. Vuoren laella perheen pienempiä viihdyttää ihanan idyllinen vanhan ajan huvipuisto Parque de Atracciones Monte Igueldo. Nyt sekin oli kiinni.

Kaupungin keskustassa olevan toisen Urgill minivuoren huipulla on Kristuspatsas, joka onkin yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Lisäksi huipulta löytyy myös Castillo de la Mota linnoitus, jossa on nykyään San Sebastianin historiasta kertova museo. Kukkulalle pääsee kiipeämään kiemurtelevaa metsäpolkua pitkin.

San Sebastianin Vanha kaupunki on melko pieni, mutta sieltä, kuten muistakin espanjalaisista kaupungeista löytyy vanha basilika. Basílica de Santa Marían barokkikirkko onkin yksi Vanhan kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Kirkon julkisivua koristaa itse marttyyri San Sebastiania esittävä veistos sekä kaksi tornia. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10.15-13.15 ja klo 16.45-19.45. Kirkossa on mahdollisuus osallistua opastetuille kierroksille ja siellä pidetään myös urkukonsertteja.

Toinen näkemisen arvoinen kohde kaupungissa on kaupungin vanhin pyhättö Iglesia de San Vicente kirkko.

Catedral del Buen Pastorin  katedraali on yksi kaupungin symboleista.

Urut ovat yksi katedraalin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Niiden kerrotaan olleen aikoinaan Euroopan suurimmat. Uruissa on    9535 putkea, joista yksi on 10 metriä pitkä. Lisäksi uruissa on 5 näppäimistöä käsille ja yksi jaloille, mistä syystä niitä pidetään ainutlaatuisina ja mainitsemisen arvoisena.

Katedraaliin pääsee tutustumaan viikolla klo 8.30-12.30 ja 17-20.

Vanhaa kaupunkia pidetään kulinaristin unelmana. Vanhan kaupungin kapeat kadut pursuavat tunnelmaa ja toinen toistaan kutsuvampia ravintoloita sekä baareja, joissa kannattaa nauttia pintxostteja eli paikallisia tapaksia.

Jokaisella baarilla on omat erikoisuutensa ja tiskit notkuvatkin pintxos tarjonnasta.

San Sebastiánin suurin aukio, Plaza de la Constitución, oli aiemmin härkätaisteluareena.

Edelleenkin aukion ympärillä olevissa parvekkeissa on numerot, joista kaupungin eliitti aikoinaan seurasi härkätaisteluita.

Nykyisin aukiota reunustavat kahvilat ja ravintolat sekä useat erilaiset pelihallit. Kauniilla ilmalla aukiolla lienee vilskettä, kun sen ulkotarjoilupaikat täyttyvät turisteista.

Rannan pieni huvi- ja kalastussatama El Muelle on mukava vierailukohde.

Satamasta löytyy merenkulkumuseo sekä koko perheelle sopiva San Sebastian Aquarium, jotka ovat suosittuja matkailukohteita.

Nämä paikat jäivät meiltä tällä kerralla väliin.

Satamasta lähtee myös erilaisia veneretkiä lahdelle ja osa retkistä poikkeaa myös Santa Claran saarelle.

Pikkuinen, vain 30 metriä leveä Santa Claran saari sijaitsee lähellä La Conchan rantaa.

Vaikka kivisellä saarella ei ole mitään muuta kuin majakka ja pari kahvilaa houkuttelee se kävijöitä luokseen. Santa Claran saarelle pääsee kesäkuukausina venekyydillä, joita kulkeekin mantereen ja saaren välillä puolen tunnin välein. Edestakaisen venekyydin hinta on 4 €.

Baskimaan rautatiemuseo Euskotren Museoa esittelee yhden Euroopan parhaista rautatiekokoelmista, jossa on kaikenlaisia ​ höyry-, diesel- ja sähkövetureita, erilaisia autoja ja erilaisia ​​vaunuja.  Paikalla olisi ollut kiva pyörähtää, varsinkin kun oli auto, millä olisi voinut taittaa matkan tähän hieman kauempana kaupungista olleeseen paikkaan, mutta kun se siesta ehti taas väliin ja kuittasi monta aktiivituntia pois matkalaisen aikataulusta.

Vierailla kannattaa myös San Telmon museossa, joka on entinen luostari.

Nykyisin tässä museoksi muutetussa paikassa on kuulemma yksi Baskimaan parhaista museoista, joka esittelee näyttelyissään baskien kulttuuria ja historiaa.

Historiallisten teoksien ja näyttelyiden lisäksi museossa pääsee näkemään upeita ja vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10 -20. Sisäänpääsy on 6 €. Infosta on saatavilla ilmainen audioguide sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Miramarin kuninkaallinen palatsi – Palacio de Miramar on aikoinaan rakennettu Espanjan kuninkaallisten lomanviettopaikaksi.  Itse palatsi on kuvauksellinen ja hyvällä ilmalla onkin mukavaa vierailla ja kuljeskella sen puutarhassa. Palatsi on kaupungin omistuksessa ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia. Yleisölle itse palatsi on harvoin avoinna.

Miramarin puutarhat päättyvät kivikkoiselle kukkulalle, joka erottaa La Conchan ja Ondarretan rannat.

Vuoroveden ollessa matalimmillaan voi vedenpeittämän sarakkeen ylittää hiekkaa pitkin rannalta toiselle.

Miramarin palatsin edessä rannalla, Pico del Loron alla kulkee jalankulkutunneli, jossa on kaunis valaistus ja hyvinkin merenalainen tunnelma.

Toinen merkittävä palatsi on Palacio de Aiete. Tämä aristokraattinen palatsi on asuttanut sekä kestinnyt historian aikana monia kuuluisia ja merkittäviä vierailijoita.

Aieten palatsin seinät ja alue ovat myös täynnä historiaa.

Keskiaikaisten pyhiinvaeltajien reitti matkalla Santiago de Compostelaan kulki alueen läpi.

Tällä vuosituhannella paikassa on pidetty San Sebastianin kansainvälinen rauhankonferenssi ja muita merkittäviä tilaisuuksia. Nykyisin palatsialueitta käytetään julkisena puistona ja tapahtumapaikkana alueen kulttuuritapahtumille.

Nykyinen kaupungintalo – Donostiako Udala rakennettiin vuonna 1882 rikkaiden ja kuuluisien Casinoksi.

Sen historiaan kuuluu myös toimiminen pako- ja piilopaikkana ensimmäisen maailman sodan ​​poliittisten pakolaisten, vakoojien kuten Mata Harin ja muiden tarpeeksi varakkaiden henkilöiden keskuudessa.

Myöhemmin, Espanjan sisällissodan aikana rakennus joutui taistelujen keskelle ja sisällissodan luodinreiät ovat edelleen nähtävissä rakennuksen julkisivussa. Nykyisin Kaupungintalo on yksi Baskimaan pääkaupungin symbolisista ja majesteetillisista rakennuksista.

San Sebastianista ajellessamme takaisin Bilbaoon ja kohti lentokenttää teimme pienen koukun päätieltä. Lentoa oli siirretty kaksi tuntia, joten meille jäi aikaa koukata kuvaamaan Castillo de Butrón.

Castillo de Butrónin linnan historia on mutkikas ja verinen.

Se on ollut historian aikana monien taisteluiden paikka.

Linna vie mielikuvituksessa helposti keskiaikaan, jolloin linna lienee viettänyt loistokautensa.

Vuosien ajan linna oli kokonaan hylätty. Linnaan voi tutustua vain ulkoapäin ja sen pihalla liikkuessa voikin huomata miten hoitamaton sen nykyinen tila on.

Nykyisin sen omistaa venäläinen sijoitusryhmä, joka on luvannut pitää huolta tästä kulttuurihistoriallisesta linnasta. Jotain pientä restaurointia oli linnalle jo alettu tekemään, mutta nyt ei näkynyt jälkeäkään restauroinnista… niin, mitenkäs tämä nyt sitten mahtaa enään olla? Liekö linna vaihtanut jo omistajaa vai onko se napattu kaniin?

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 1 Zaragoza ja Burgos

Espanja-Portugali junaillen

No niin, reilun kolmen viikon kiertomatka edessä. Lensimme Barcelonaan, joka tällä kerralla oli vain läpikulkupaikka. Aiemmista vierailukerroistamme voit lukea täältä.

Myöhäisen lennon takia yövyimme Barcelonan Sants juna-aseman lähellä, josta sitten aamulla otimme junan Zaragozaan. Zaragoza oli tämän kertaisen kiertomatkamme ensimmäinen etappi.

Olemme aiemminkin vierailleet sekä Espanjassa että Portugalissa, mutta nyt matka suuntautui niihin kohteisiin, jotka edellisillä kerroilla ovat jääneet käymättä.

Tarkoituksena oli myös paketoida sekä Espanja ja että Portugal ja siirtyä tutkimaan muita Euroopan kohteita jatkossa tarkemmin.

Espanjalaisen Renfen junat ovat kaikkineen hyväkuntoisia ja matkustusmukavia. Kaikissa AVE ja Alvia suurnopeusjunissa sekä suurimmassa osassa Avlo ja Avant keskimatkan suurnopeusjunissa on kahvila- ja mobiilibaaripalvelu sekä mahdollisuus katsoa elokuvia ja muita ohjelmia istuimessa olevasta omasta näytöstä.

Hyvää ajanviihdettä on jo perinteeksi käynyt Scarbblen peluu.

Omien eväiden ottaminen matkalle on sallittua ja jopa suotavaa.

Istuimet ja käytävät ovat tilavia ja laukuille on hyvät säilytystilat junavaunujen etuosassa.

Kaikkiin pitkän matkan juniin tehdään turvatarkastus, jossa laukut läpivalaistaan ja matkustajat kulkevat metallinpaljastimien läpi.

Pitkän matkan junissa on mahdollisuus käyttää ilmaista wifiä.

Kannattaa tutustua Renfen sivuille, josta näkee myös erilaisten junalippujen alennukset. Meille kannattava hankinta oli Golden card, jolla yli 60-vuotiaat saavat jopa 40% alennuksen lippujen hinnasta.

Junat olivat aivan täynnä ja ihmisiä oli muutenkin liikkeellä aivan kuten ennen koronaa.

Myös perinteiset poskisuudelmat ja samalta lautaselta aterian jakaminen olivat palanneet espanjalaiseen katuelämään.

Julkisissa liikennevälineissä oli kuitenkin vielä maskipakko kummassakin maassa, mutta muuten elämä näytti soljuvan eteenpäin melko normaalisti.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on. Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia monissa kaupungeissa.

 

Zaragoza

Matkasimme Barcelonan Sants asemalta Zaragozaan Delicias asemalle. Matka sujui mukavasti 1½ tunnissa AVE-suurnopeusjunalla. Junalippu Barcelonasta Zaragozaan maksoi kahdelta alle 13 €. Todella edullista verrattuna monen muun maan junalippuihin.

Zaragozan juna-asema on ehkä rumin juna-asema, jolla olemme käyneet. Rakennus on valtavan iso, karmea betonibunkkeri, jossa ei juurikaan ole mitään palveluja.

Juna-aseman yhteydessä oleva linja- autoasema on tunnelmaltaan aivan samanlainen. Juna-aseman yhteydessä on myös hotelli, josta olikin näppärää singahtaa junaan.

Asemalta pääsee keskustaan bussilla 34 tai taxilla, jotka veloittavat kyydistä noin 8-10 €. Zaragoza Delicias juna-asema sijaitsee noin parin-kolmen kilometrin päässä Vanhasta kaupungista ja sen tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Olimme ottaneet hotellin taas juna-aseman vierestä, jotta ei tarvinnut raahata laukkuja julkisissa. Helpompaa on liikkua ilman laukkuja ja lähtöpäivänä säilöön laitettavien tavaroidenkaan kanssa ei tarvitse turhaan säätää, kun lähtiessä voi napata laukut näppärästi hotellin matkalaukkusäilöstä.

Hotellivalinnan bonuksena saimme seurata Espanjan liigaa pelaavan Real Burgos CF jalkapallojoukkuetta, joka oli majoittunut hotelliimme Zargozia vastaan pelattavaa jalkapallo-ottelua varten. Melkoisen hieno bussi sisääntulon edessä aidatulla turva-alueella ja turvamiehiä siellä sun täällä hieman haittasivat hotellin normaalitoimintaa.

Zaragoza on Espanjan viidenneksi suurin kaupunki. Se ei perinteisesti kuulu kaikkein suosituimpiin turistikaupunkeihin, vaikka siellä onkin paljon kaikenlaista katsottavaa.

Kaupunki on täynnä historiallisia ja kulttuurisia nähtävyyksiä. Varsinainen ulkoilmamuseo.

Kaupungissa on useita UNESCOn maailman perintökohteita ja taideharrastajien arvostamia museoita, jotka esittelevät Francisco de Goyan kuuluisia maalauksia sekä nykytaiteilija Pablo Serranon ja kuuluisan kuvanveistäjän Pablo Gargallon teoksia.

Sympaattinen ja turvallisen oloinen sekä hyvin siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki otti meidät vastaan lämpimällä auringon paisteella. Mahtavaa oli ottaa pieni varaslähtö Suomessakin pian alkavaan kevääseen.

Zaragozan keskusta on sen verran kompakti ja suurin osa Zaragozan suosituimmista nähtävyyksistä ovat lähellä Plaza la Seoa ja Plaza del Pilaria, Ebro-joen rannalla, jossa sijaitsee kuuluisia katedraaleja ja joitain parhaita museoita.

Monet ravintolat ja kahvilat sijaitsevat myös kätevästi läheisillä kaduilla. Kaupungin ja sen nähtävyyksien kiertelyyn onkin hyvä varata pari päivää.

Expo 2008 alue ja sen nähtävyydet ovat hieman kauempana Vanhasta kaupungista.

Alueella järjestettiin maailmannäyttely 2008, jonka teemana oli ”Vesi ja kestävä kehitys”.

Surullista oli katsoa, miten joskus arkkitehtuurisesti niin hienon alueen oli annettu rapistua. Alueen useat todella komeat ja erikoiset sillat kerrassaan ihastuttivat. Kumma kyllä myös useat rakennukset näyttivät olevan tyhjillään ja ilman uusiokäyttöä. Se siis siitä Expon teemana olleesta kestävästä kehityksestä. Onneksi iso Acuario de Zaragoza oli löytänyt alueelta käyttöön sopivan rakennuksen.

Zaragoza Expon alueella oli suuret sunnuntain kirpputorimarkkinat, jotka keräsivät alueelle paljon väkeä.

Laaja kivetetty alue tuntui olevan myös kuntoilijoiden ja perheiden suosiossa.

Keskustan alueella voi liikkua linja-autolla ja hieman kauempana keskustasta on myös ratikkaliikennettä. Lippuja on saatavina monenlaisiin tarkoituksiin, mutta yksittäislippu kyydistä maksaa 1,40 €. Lisäksi kaupungista voi vuokrata polkupyöriä. Yllätys oli, että sähköpotkulautoja ei ollut vuokralla ja yksityiskäytössä olevia potkulautojakin näkyi vain vähän.

Aina hyvä vaihtoehto on 8 € maksava Hop in Hop off bussi. Mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta kaupungista saa iltakierrosajelubussilla. Iltakierrosbussin lippua voi käyttää myös päiväkierrokseen 24 h ajan, joten se on mainio vaihtoehto kaupungin katseluun. Lippu täytyy ostaa ennakkoon, sillä niitä ei ole saatavilla bussista.

Eri nähtävyyksien aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen eri vierailukohteista, sillä espanjalaiseen tapaan päivällä on monessa paikkaa 1½-2 tunnin siesta. Harmillista, sillä siesta nappasi parhaasta aktiiviajasta sen parituntia. Useimmissa kohteissa on myös erilliset kesäajat.

Pyhän Pilarin basilika eli Basilika del Pilar on yksi tärkeimmistä espanjalaisten pyhiinvaellus- kirkkoista.

Keskiajalta lähtien pyhiinvaeltajat ovatkin matkustaneet kirkkoon kunnioittamaan jaspiskivistä pilaria, jonka uskotaan liittyvän Marian ilmestykseen ja kirkon rakentamiseen. Vieläkin kaupungin kivetyksiin kiinnitetyt kampasimpukat ohjaavat pyhiinvaeltajat oikealle reitille.

Kirkon ensimmäisen muodon sanotaankin olevan ensimmäinen Marialle omistettu kirkko historiassa.

Kirkko onkin sisätiloiltaan kerrassaan upea koristeissaan ja kullassaan, mutta siellä on myös useita espanjalaisen taiteilijan Francisco de Goyan maalaamia freskoja ja muita kauniita yksityiskohtia, joka tekee siitä vieläkin mielenkiintoisemman.

Matkamuistoksi ja suojelukseksi voi kirkosta ostaa Neitsyt-rukousnauhan, jonka uskotaan tuovan suojelusta ja onnea omistajalleen. No ostettavahan tuo oli.

Kirkon torniin pääsee vierailemaan ja hissilippu sinne maksaa 4 €. Torniin voi myös halutessaan kiivetä. Tornista onkin aivan mielettömän upeat maisemat itse kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Jos sinulla ei ole Zaragoza Cardia hankittuna, niin kannattava hankinta on 9 € yhteislippu Basilikaan ja Torre de Pilariin, La Seoon sekä sen globeliini museoon ja vielä Rosario de Cristaliin. Toki jokaiseen näistä voi hankkia myös yksittäislipun.

Kirkon edessä olevan Plaza del Pilar on kaupungin ehdoton keskuspaikka.

Sen ympäriltä löytyy paljon nähtävää, kuten 1500-luvun puolivälissä rakennettu historiallinen kauppapaikka Lonja de Zaragoza eli kansan kielellä La Lonja.

Paikassa pidetään nykyään erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy on ilmainen. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21. Sunnuntaisin se on auki klo 10-14.30 ja maanantaina paikka on suljettu.

Plaza del Pilar aukiolla on myös massiivinen vesimonumentti Fuente de la Hispanidad, joka kuvaa Latinalaiseen Amerikkaan tehtyjä löytöretkiä ja Espanjan aikoinaan ollutta merimahtia ja siirtomaavaltaa.

Isokokoinen ja näyttävä monumentti on erittäin komea iltavalaistuksessa.

Sunnuntaina aukio täyttyi myös paikallisista, jotka istahtivat lasilliselle, ulkoiluttivat vanhuksia tai tapasivat toisiaan ja antoivat lapsien temmeltää potkulaudoilla, pyörillä ja rullaluistimilla.  Ja espanjalaiseen tapaan kaikilla oli päällä ne paremmat vermeet.

Aukiolla oli myös erilaisia esiintymisiä, joita oli kiva seurata.

Hymyn suupieleen sai melko äänekkäät arpakauppiaat, jotka ajelivat ympäriinsä valtavaa aukiota markkinakojuiksi muuttuneilla inva-mopoillaan. Myynnissä oli, jos jonkin moista rahapeliä.

Aukiolta löytyy lisäksi San Salvadorin katedraali La Seo, joka yllättää kävijän niin sisältä kuin ulkoakin.

Rakennus on historian aikana ollut roomalainen temppeli, visigoottien kirkko, moskeija ja nyt katedraali, mikä selittää sen monet eri arkkitehtuuriset tyylit.

Katedraalin ulkoseinää pidetään yhtenä Aragonian Mudéjarin huipputöistä ja paikka onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Katedraalissa on yksi maailman parhaista flaamilaisten globeliinien kokoelmista, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Uskomattoman hienot globeliinit olivat varsinaisia taideteoksia ja kädentaidon mestaritöitä. Harmillisesti tässä kirkossa ei saanut kuvata. Onnistuimme kuitenkin nappaamaan muutaman kuvan, ennen kuin kuvaaminen kiellettiin.

Rosario de Cristal kirkko ja sen yhteydessä oleva museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on nähtävänä Nuestra Señora del Pilarin Pyhän Rukousseuran veljeskunnan Kristalli ruusukon kulkueen lyhdyt.

Lokakuun 13. päivänä auringonlaskun aikaan kulkueessa mukana olevat saavat kunnian kantaa näitä upeita ja todella massiivisia lyhtyjä. Tämä museo on auki perjantaista keskiviikkoon klo 10-14 ja 16-18.30. Torstaisin paikka on suljettu.  Jos ei hanki yhteislippua Seoon ja Pilariin, niin yksittäislippu tähän paikkaan maksaa 5 €.

Museo del Foro de Caesaraugusta eli Caesaraugusta Forum museo tuo esille Zaragozan roomalaisen menneisyyden.

Kaupunki nimettiin aikoinaan Keisari Augustuksen mukaan, miksi sillä on etuoikeus kantaa perustajansa nimeä.

Kaupunki onkin täynnä erilaisia Keisari Agustukseen viittaavia paikkoja ja muistomerkkejä.

Kaupungin vanhalta Rooman muurilta pääsee vierailemaan neljässä roomalaisessa arkeologisessa museossa, jossa on nähtävillä roomalainen teatteri, julkiset kylpylät, jokisatama ja foorumi.

Museoissa on mielenkiintoiset audiovisuaaliset esitykset, jotka tekevät tutustumisesta näihin paikkoihin mielenkiintoisen. Tähän neljän museon kokonaisuuteen kuuluvat Caesaraugusta joen satamamuseo, Caesaraugustan julkisten kylpylöiden museo, Caesaraugustan teatterimuseo sekä Caesaraugusta Forum museo, jossa voi tutustua, millaista elämä Zaragozassa oli roomalaisten aikoina.

Museo sijaitsee maan alla La Seon aukiolla, vanhan roomalaisen foorumin paikalla. Paikalla voi nähdä temppelin jäännöksiä, torikojuja, putkia, viemäreitä, veistoksia ja käyttöesineitä.

Kaikki museot ovat avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10.00-14.30. Museot on suljettu maanantaisin. Museoihin voi ostaa yksittäislippuja tai sitten yhdistelmälipun, jonka hinta on 7 €.

Ebro joen ylittävää vanhaa siltaa Puente de Piedraa vartioi neljä komeaa leijonapatsasta.

Sillalta onkin mainiot näkymät Vanhaan kaupunkiin ja sen maamerkkeihin.

Yksisuuntaista siltaa käyttävät edelleen moottoriajoneuvot ja jalankulkijat.

Palacio de la Aljafería on Euroopan pohjoisin islamilainen palatsi, joka kätkee sisäänsä mielenkiintoisen historian. Palatsi vie hetkessä vierailijan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin.

Palatsi on ollut islamilainen Hudi linnoitus, keskiaikainen Mudejar palatsi ja katolilaisten hallitsijoiden palatsi, linnoitus sekä vankila. Sen kiehtovat ja kauniit yksityiskohdat saavat kyllä mielikuvituksen laukkaamaan.

Sisäänpääsymaksu on 5,50 € ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä siestan ja viikonpäivien mukaan niissä on päivittäistä vaihtelua.

Meille sattui juurikin se kuukauden sunnuntai, kun paikkaan oli ilmainen sisäänpääsy ja alueella mutaakin esitystarjontaa. Kuten arvata saattaa, paikkahan oli turvoksiin saakka täynnä väkeä. Jälkiviisaana olisi kannattanut varata vierailuaika etukäteen ja ohittaa jonot. Palatsi on UNESCOn maailmanperintökohde ja siellä toimii myös Aragonian parlamentti. Palatsiin on tarjolla myös opastettuja kierroksia.

Palatsin lähellä on upea härkätaisteluareena La Misericordia.

Komeaan rakennukseen pääsee myös vierailemaan.

Tällä kertaa kuitenkin melkoisen voimakas hevosen haju sai allergikon vaihtamaan suunnitelmaa ja ihailemaan rakennusta hieman kauempaa.

Tuossa kohtaa olikin sopivasti jalkojen lepuuttelu ja juomatauko. Härkätaisteluareenan ympärillä oli useita hienoja ravintoloita ja tavernoja.

Barrio de San Pablo eli San Pablon kirkko tunnetaan paremmin nimellä El Gancho. Tämäkin paikka on yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintökohteista. Paikkaan liittyy tiilistä tehty luostari. Kirkossa pääsee kapuamaan kahdeksankulmaiseen Mudejar tyyliseen torniin. Kiipeämällä 157 askelmaa ylös pääsee nauttimaan näkymistä kaupungin sydämessä. Sisäänpääsyä kirkkoon on rajoitettu vain muutamille tunneille, jotka vaihtuvat kalenterikuukauden sisällä. Kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa aukioloajat. Me emme sisään tällä kerta päässeet.

Myös muualla kuin Pisassa voi nähdä kaltevan tornin. San Juan de los Panetes kirkontornin kaltevuus johtuu perustusongelmista.

Nyt kirkossa oli myös restaurointi käynnissä, joten sisälle ei ollut asiaa.

Zaragozassa on useita kauniita kirkkoja, joissa kannattaa vierailla.

Mainittakoot Basílica Menor Parroquia de Santa Engracia, joka on yhtä kaunis ulkoa kuin sisältä. Santa Maria Magdalena kirkkoon ja torniin pääsee vain opastettujen kierrosten yhteydessä torstaisin klo 11 ja 17.30 ja lauantaisin klo 11. Opastetun kirkko- ja tornivierailun hinta on 5 €. Paikka vierailulle pitää varata etukäteen.

Ja koska kirkot eivät Zaragozassa ihan heti lopu, niin mainittakoot vielä yksi mielenkiintoinen käyntikohde San Miguelin kirkko. Erityisesti tämän kirkon katto oli mielenkiintoinen ja kuvauksellinen. Tämä kirkko on avoinna vain kirkkotoimitusten aikana. Santa Isabel kirkko ei ole avoinna säännöllisesti, vaan sinne pääsee ainoastaan tutustumaan ovien ollessa auki eri näyttelyiden tai seremonioiden yhteydessä. Kirkko on merkittävä, sillä useat uskonnolliset kulkueet alkavat tältä kirkolta. Lisäksi kaupungin keskustassa on vielä Nuestra Señora del Portillon kirkko, San Gil Abadin kirkko ja San Felipen kirkko.

Zaragozan Kauppahalli Mercado Centralia mainostetaan aivan turhaan. Paikka on hienompi ulkoa kuin sisältä.

Yllätys oli, että se on niinkin pieni ja vaatimaton. Paikka on kuitenkin suosittu ostospaikka paikallisille.

Ihania tapaksia saa Vanhan kaupungin Casa Viejossa sijaitsevalta El Tubo kadulta, jossa on hyvien tapas paikkojen lisäksi laadukkaita ravintoloita. Tänne kannattaa pistäytyä nauttimaan ruoasta ja juomasta. Kaupungin turisti-infosta ostettava Tapas Card voi olla kannattava valinta, jos haluaa maistella eri paikkojen tapas tarjontaa.

Zaragozassa on myös joukko laadukkaita ja mielenkiitoisia museoita.

Jos sattuu olemaan nykytaiteen ja kulttuurin ystävä, ei kannata missata IAACC Pablo Serrano museota.

Ulkopuolelta museo on mielenkiintoisen näköinen yhdistelmä lasia, levyjä, betonia ja turkooseja emalilevyjä. Meille riitti tällä kertaa rakennuksen ihailu vain ulkoapäin. Tarkemmat aukiolo- ja hintatiedot kannattaakin selvittää museon sivuilta.

Museo Ibercaja Camón Aznar on kuvataiteen museo, jossa on esillä useita taidekeräilijän kotiinsa hankkimia teoksia. Taidekokoelma pitää sisällään merkittävän määrän kuuluisuuksien teoksia, samoin kuin Museo de Zaragoza, jossa vierailijat voivat tutustua Zaragozan maakunnan taiteeseen, kulttuuriin ja historiaan. Kannattaa piipahtaa.

Koska kaupungin ehdottomat vetonaulat taidenälkäiselle ovat Goya museo sekä Museo de Pablo Gargallo suuntasimmekin siis niihin.

Goya museon palatsimainen renessanssitalo on sisältä jo itsessään näkemisen arvoinen.

Esillä on maalauksia, piirustuksia ja viisi suurta sarjaa, jotka Goya työsti.

Tähän museoon täytyy piipahtaa vierailulla Zaragozassa. Maanantaisin museo on suljettu. Tiistaista lauantaihin museo on avoinna klo 10-14 ja 16-20 sekä sunnuntaisin klo 10-14. Aikuisen lippu museoon maksaa 6 €.

Toinen must paikka on Argillon kreivien palatsi, jossa on esillä kuvanveistäjä Pablo Gargallon töitä.

Museon portilla on kaksi Olympian veistosten jäljennöstä Classic Athlete ja Modern Athlete. Myös tämä museo on maanantaisin suljettu. 4 € sisäänpääsylipulla siellä voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 10-14.30.

Seminario San Carlos olisi ollut mielenkiitoinen käyntikohde. Paikka on osa vanhaa seminaarikompleksia, joka koostuu kirkosta, pappitalosta ja työhuoneista. Paikka on toiminut aikoinaan toiminut jesuiittojen yliopistona, mutta kun jesuiitat karkotettiin Espanjasta, tuli siitä San Carlos Borromeon kuninkaallinen pappiseminaari. Nykyään se on myös pappien asuinpaikka.  Kirkko on avoinna ainoastaan sunnuntaisin klo 12 ja aikatauluongelmien takia me missasimme sen. Voihan pahus!

Canonesas del Santo Sepulcron luostari sijaitsee Zaragozan kaupungin roomalaisen muurin vieressä. Se koostuu San Nicolás de Barin kirkosta ja Pyhän haudan temppelistä sekä luostarin tiloista. San Nicolásin kirkkoon pääsee ilmaiseksi joka maanantai klo 10-13.00 ja 16.30-19. Sen sijaan luostari on avoinna vain silloin tällöin, useimmin kuitenkin maanantaisin klo 10.30-11.45. Sisäänpääsy on 3 € ja opastettu kierros 5 €. Ei sattunut ajankohta tämänkään luostarin aarteiden ihmettelemiseen.

Vaikka Zaragoza onkin paljon silmäruokaa tarjoava historialiallinen käyntikohde, löytyy sieltä myös perheille tekemistä.

Kaupungissa on mahdollista vierailla Parque des Attracissa, joka on huvipuisto tai Parague des Agua vesipuistoalueella.

Tarjolla on myös palomuseo ja luonnontietteellinenmuseo sekä jo aiemmin mainitsemani akvaario. Palomuseossa olimme juurikin käyneet edellisillä reissullamme ja maailman parhaassa akvaariossakin on tultu käytyä, joten nämä kohteet skippasimme ehkä ihan hyvästä syystä. Päivä pakettiin ja junalla kohti Burgosia!

                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

Burgos

Aamupäivästä hyppäsimme junaan, suuntana Burgos. Alvian suurnopeusjunan matka Zaragosista Burgosiin kesti melkein neljä tuntia halkoen kauniita maisemia.

Osan matkaa rata oli melko huonokuntoinen, matkavauhti tippui melkoisesti ja kyyti oli melkoista rytkytystä.

Lipun hinta tällä välillä oli 19,15 €/ henkilö, mikä on melko kallis Espanjan lippuhinnoissa.

Myös tämä juna oli aivan täynnä. Onneksi olimme varailleet junalippuja etukäteen.

Saavuimme Burgosin Rosa de Lima juna-asemalle, joka sijaitsee viisi kilometriä kaupungin ulkopuolella. Tämä on melko poikkeuksellista, sillä yleensä juna-asemat ovat aivan kaupungin ytimessä tai ainakin ihan lähellä.

Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin bussilla 2 ja 16. Me nappasimme kuitenkin taxin, joka vei meidät 9 € hinnalla hotellille.

Kaupunki näytti laajenevan juna-aseman suuntaan ja mieletön määrä uusia asuintaloja olikin alueelle rakenteilla.

Kun kerran kaupunkiin oli noinkin pitkä matka otimme hotellin  aivan Vanhan kaupungin ytimestä, josta olikin kätevää liikkua eri nähtävyyksille.

Kaupunki oli täynnä jännästi leikattuja puita, joiden latva, uusi kasvusto ohjataan kasvamaan yhteen ja muodostamaan viilentävän viherkäytävän suojaksi kesäkuukausien polttavalle auringolle.

Burgos on vanha ja kaunis kaupunki, jossa on paljon kaikenlaista katsottavaa.

Kaupungin läpi virtaa pieni ja mitään sanomaton Arlanson joki.

Burgosin sijaintipaikka on yksi niistä paikoista, josta löydettiin ensimmäisen Euroopan esi-isän jäänteet. Atapuercan alueen kaivaukset onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohde kaupungissa.

Rauhallisen ja mukavan kaupungin ainoana haittana voi pitää sitä, että suurin osa paikoista viettää siestaa klo 14-17, joten taas kaksi tai kolme aktiivituntia katosi turistin käytöstä. Toisaalta paikat ovat useimmiten auki aina kahdeksaan asti ja ruokapaikat aukeavat vasta klo 20 iltaruokailua varten. Aikataulut pitkin vierailujen osalta miettiä siten, mikä paikka oli auki ja mikä ei. Siesta ja very myöhäiset päivälliset eivät oikein istuneet suomalaisen aikatauluun ja vatsan kurnintaan.

Kaupungin tärkein nähtävyys on Neitsyt Marian katedraali – Catedral de Santa María de Burgos. Katedraali on Espanjan kolmanneksi suurin katedraali ja sen suuruuden tajuaa vasta katedraalin sisällä, jossa itsessään on jo 17 kappelia.

Katedraali on kerrassaan upea niin sisältä kuin ulkoakin ja se onkin yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintö- kohteista, mitä en yhtään ihmettele.

Katedraali on upea myös iltavalaistuksessa ja sinne voikin tehdä iltakierroksen.

Pimeässä kirkossa loistavat kelmeät valot ja taustalla soiva kirkkomusiikki saa katedraalin näyttäytymään hyvinkin toisenlaisena. Kirkossa on myös upea sisäpiha.

Tämän katedraalin koluamiseen kuluikin melkoisesti aikaa.

Upeat katot, alttarit ja erilaiset maalaukset sekä pienet yksityiskohdat olivat kerrassaan upeita.

Unohtaa ei kannata kultaista portaikkoa.

Katedraalin aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä se on avoinna ainoastaan kahden tunnin pätkissä pitkin päivää ja sisäänpääsy sinne maksaa aikuiselta 9 €.

Lippuun sisältyy myös omaan puhelimeen ladattava audioguide, jonka ääniopastus avaa kirkkoa ja sen historiaa kävijälle.

Pääsimme myös näkemään konservaattoreita työssään, jossa he esittelivät vanhan nuottikirjan entisöintiä.

Tuntui mielettömältä nähdä kirja aivan nenän edessä, eikä lasiseen näyttelytilaan suljettuna.

Entisöitävien kirjojen pino olikin melkoinen, joten tuolla porukalla riittää töitä vielä vuosiksi.

Katedraaliin on haudattu kansallinen sankarin Sid Compreador.

Hänen kuuluisa miekkansa Tizona on myös nähtävissä katedraalissa.

Kyseisestä sankarista on myös muistomerkkejä useammassa paikassa kaupunkia.

Jos tarkoituksena on vierailla myös kirkkojen kolmiossa – San Nicolásin kirkossa, San Gilissä ja San Estebanin kirkossa olevassa alttaritaulujen museossa kannattaa hankkia 10 € maksava yhteislippu.

Kirkkoja Burgosissa riittää. Käymisen arvoinen on myös Iglesia de San Lorenzo el Real kirkko.

Iglesia de San Estebanin kirkko on entinen kirkko, jossa toimii nykyisin Museo del Retablo. Museo pitää sisällään kauniita alttaritauluja. Burgosin hiippakunta rakensi alttaritaulun museon tarkoituksenaan säilyttää ja entisöidä hylättyjen tai raunioina olevien kirkkojen perintöä. Kirkko sijaitsee lähellä Burgosin linnaa eli jos on kukkulalle saakka kiivennyt ei kannata ohittaa tätä melko pientä kirkkoa. Myös kirkolta on hulppeat näkymät alas kaupunkiin. Sisään pääsy pelkästään tähän kirkkoon maksaa aikuiselta 3 €. Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 10–14 ja 17–20 ja sunnuntaina ainoastaan aamupäivän ennen siestaa.

Iglesia de San Nicolás de Bari kirkko tunnetaan yhdestä Espanjan suurimmista alttaritauluista.

Upea, iso alttaritaulu on kaiverrettu kalkkikiveen.

Alttaritaulun tilasi varakas jalokivikauppias perheensä hautamuistomerkiksi Perheen haudat sijaitsevatkin alttaritaulun toisella sivustalla.

Kirkko on avoinna päivisin klo 11-14 ja 17-19. Hinta vierailulle on 2 €. Jos ei halua kiivetä portaita pitkin kirkolle, niin vinkkinä, että Katedraalin vierestä pääsee hissi-rullaporras yhdistelmällä ylös. Suunta on sama missä sijaitsee linna ja Iglesia de San Estebanin kirkko.

Burgosin toisena katedraalina tunnettu San Gilin kirkko rakennettiin kaupungin keskiaikaisten muurien yhteyteen hillittyyn ja eleganttiin goottilaiseen tyyliin.

Sisältä kirkko ei todellakaan ole kovin vaatimaton. 1400- ja 1500-luvuilla sen ajan tärkeimmät eurooppalaiset taiteilijat saapuivat Burgosiin, jättäen jälkensä San Gilin kirkkoon.

Sen sisätiloissa on kolme upeaa kappelia ja lisäksi se on toiminut tärkeänä pysähdyspaikkana pyhiinvaeltajille.

Kaupungissa olikin paljon pyhiinvaeltajia, jotka seurailivat kampasimpukkareittiä tärkeille pyhiinvaelluskohteille sekä pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan leiman vierailusta ja kävellystä matkasta.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 10-14 ja 16-19 tiistaista lauantaihin. Sunnuntaina paikka on avoinna klo 10-14 tiistai-iltapäivä ilmainen.

Jos ei ole hankkinut yhteislippua maksaa yksittäinen lippu kirkkoon 2 €.

Santa María la Real de Las Huelgasin nunnaluostari sijaitsee hieman kaupungin muiden nähtävyyksien ulkopuolella. Jos sinne ei jaksa kävellä, pääsee sinne myös bussilla 7.

Luostari oli aikoinaan hyvin autoniminen ja merkittävä paikka, jonne Espanjan kuninkaat ja kuningattaret vetäytyivät lepäämään.

Siellä kruunattiin ja pidettiin monia tärkeitä kuninkaallisia seremonioita.

Luostari on myös yhdeksän kuninkaan ja kuningattaren lopullinen lepopaikka.

Luostarissa on museo, jossa on nähtävissä kuninkaallisia vaatteita sekä keskiaikaisia kankaita. Keskiaikaisten kankaiden museossa esillä olevat esineet ovat peräisin pääasiassa luostariin haudattujen 1200-, 1300- ja 1400-luvun kuninkaiden ja pikkulasten hautajaishousuista.

Tutustuaksesi luostarin sisätiloihin täytyy pulittaa 6 € sisäänpääsymaksu. Luostari on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja siestan jälkeen uudestaan klo 16-18.30. Viikonloppuisin luostari on avoinna klo 10.30-15.

Toinen mielenkiintoinen luostari Cartuja de Miraflores sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Burgosista itään. Kaunis historiallinen paikka on edelleen munkkien käytössä. Paikan alttarin kultaukset on tehty Amerikan mantereen ensimmäisillä kulta-annoksilla. Luostarissa on myös Juan II: n ja Portugalin Isabelin haudat kauniit alabasterista tehdyt haudat.

Burgoksen linna – Castillo de Burgos seisoo ylväänä San Miguelin kukkulalla.

Se rakennettiin aikoinaan puolustuslinnaksi, mutta on toiminut palatsina ja vankilana ja nyt turistinähtävyytenä.

Linnan historiasta on ladattavissa audioguide omaan puhelimeesi.

Linnaan pääsee tutustumaan kesäaikaan päivisin klo 10-18.30. Linnan alueelle on vapaa pääsy, joskin kukkulan laella olevalle linnalle joutuu jokusen rappusen ja mäen kiipeämään. Linna tunnetaan myös siitä, että sen alla on suuri kaivettujen tunneleiden verkko sekä historiallinen kaivo. Linnalta on hyvä näköala alas kaupunkiin ja Burgoksen katedraalille.

Vaikka itse Atapuercan kaivausalueelle ei mene, kannattaa vierailla Evoluutio museossa – Museo de la Evolucion Humanassa, joka on tiiviissä yhteydessä kauempana oleviin Atapuercan arkeologisiin kaivauksiin.

Museossa on nähtävissä ihmisen kehityskulku aina esihistoriasta lähtien sekä se, miten Atapuercan varhaiset ihmiset elivät.

Museon aukiolopäivät vaihtelevat, joten ne kannattaa tarkistaa etukäteen museon sivuilta. Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Malatosin ja Kastilian siltojen välissä on ihastuttava Parque de La Isla, joka on varsinainen viherkeidas kaupungissa.

Puisto on melkoisen iso ja se kätkee sisäänsä pienen lammen vesiputouksella sekä useita arkeologisia aarteita, joita on

sijoiteltu puistoon yleisön ihailtavaksi. Puistossa näyttikin olevan paljon paikallisia kuluttamassa aikaa ja siestaa sekä ulkoiluttamassa koiria.

Casa del Cordón kulttuuritalo on saanut nimensä pääovea ympäröivästä fransiskaanisesta köydestä, joka on taidokkaasti tehty solmuineen yhdestä kokonaisesta kivestä.

Rakennuksen pohjakerroksessa on nykyisin pankin konttori ja yläkerrassa on kulttuuritiloja.

Kaunis rakennus pitää sisällään mielenkiintoisen historian monen kuninkaan yöpymiskohteena sekä monien tärkeiden poliittisten ja sosiaalisten tapahtumien paikkana. Sen pääjulkisivulla on kirjoitus, joka toivottaa Kristoffer Kolumbuksen tervetulleeksi hänen palattuaan toiselta Amerikan matkalta. Rakennuksessa voi vierailla ilmaiseksi tiistaista lauantaihin klo 11.30-14 ja 17.30-20.30.

Arco de Santa María kaupungin portti on kaupungin tärkeä kansallinen muistomerkki ja upea arkkitehtuurinen monumentti.

Sen upea riemukaarimainen portti johdattaa kulkijan Vanhaan kaupunkiin.

Portin sisällä on pieniä museotiloja ja vaihtuvia näyttelyitä. Yläkerrassa, jonne pääsee kierreportaita pitkin, sijaitsee pienessä huoneessa Apteekkimuseo.

Apteekkipurkkikokoelma on peräisin kadonneesta San Juanin sairaalasta, jonka apteekki oli yksi Espanjan tärkeimmistä. Paikan näyttelytilat ovat avoinna tiistaita lauantaihin klo 11-14 ja 17-21 sunnuntaina paikka on avoinna vain aamupäivän ajan. Näyttelyihin on vapaa pääsy.

Museo del Libro Fadrique de Basilea kirjamuseo kertoo kirjapainon ja kirjojen historiasta sekä yhdestä Euroopan tärkeimmästä kirjapainosta 1400-luvulla.

Fadrique de Basilea harjoitti kirjanpainajan ammattia Burgosissa 30 vuoden ajan jättäen jälkeensä historiaan.

La Celestinan ensimmäistä painosta muistetaan Plaza de Santa Marían portaikon rakennuksessa olevalla kivilaatalla, jossa Fadriquen painokone sijaitsi.

Burgosin lähes kaikki museot ovat maanantaisin suljettuja, mutta tämäpä onkin auki maanantaista lauantaihin klo 10-14 ja 17-20. Sunnuntaisin museo sen sijaan on suljettu.

Museo de Burgos, Burgosin museo sijaitsee kolmessa 1500-luvun palatsissa. La Casa de Mirandassa on esillä esihistorian ja arkeologian osastot, kun taas Casa de Íñigo Angulo on omistettu taideosastolle. Museoon kuuluu myös Casa Melgosa, joka on tarkoitettu tuleviin laajennuksiin. Museo kokoaa yhteen erilaisia ​​materiaaleja ja esineitä, jotka kertovat alueen historiallisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Museoon on erittäin edullinen sisäänpääsymaksu vain 1 €. Museo on avoinna samoina aikoina, kuten muutkin Burgosin museot.

Lähellä museota sijaitsee La iglesia de Santa Águeda kirkko. Tämä vaatimaton kirkko jää kaupungin muiden kirkkojen varjoon.

Burgos on melko pieni kaupunki, jossa sai rauhassa vaellella. Tässä kaupungissa ei tarvinnut olkansa yli vilkuilla.

Alueen nähtävyydet kiertää helposti jalkaisin paria kauempana olevaa kohdetta lukuun ottamatta, jonne sitten pääseekin bussilla kätevästi. Lippu kaupunkialueella maksoi 0,85 €.

Jos jossakin paikassa on pakko kehua pihviä, niin täällä. Saimme kerrassaan herkulliset härkäpihvit. Ei ihme, sillä Burgos on kuuluisa hyvistä pihveistään ja häränlihasta.

Seuraavana iltapäivänä jatkoimme junalla matkaa Bilbaoon.

Matka Burgos Rosa de Lima juna-asemalta Bilbaon Abando asemalle kesti reilun kaksi ja puoli tuntia Alvia suurnopeusjunalla.

Juna oli kaksiosainen.  Alkupään San Sebastianiin menevät junavaunut erotettiin junasta Miranda de Enro asemalla ja loput Bilbaoon menevät vaunut jatkoivat puolen tunnin operaation jälkeen matkaa.

Vaikka matka taittui  mukavasti, niin uhkaavasti mustemmaksi muuttuva taivas ei enteillyt hyvää ilmaa Bilbaoon.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 6: Schwerin ja Rostock

 

Schwerin

Matkustimme Schweriniin Lyypekistä junalla. Matkanteko kesti 1 h 12 min eli juuri sopivan lyhyt junamatka. Aamujunassa tämä suunta ei onneksi ollut kovin ruuhkainen, joten laukkujenkin kanssa oli helppo liikkua ja paikatkin löytyivät näppärästi läheltä ovea.

Schwerinin pääasema sijaitsee aivan keskustassa.

Juna-aseman edestä lähtee myös paikallisbussit ja ratikat, jos vaikka mielii tutkailla kaupunkia  ja sen ympäristöä.

Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, joten tässä kaupungissa kengänpohjat eivät kuluneet turhasta kävelemisestä. Lisäksi meidän visiitti kaupunkiin oli tosi lyhyt ja tiukasti aikataulutettu, sillä iltapäivästä piti vielä ehtiä kyläilemään Wismariin.

Schwerinin on pikkukaupunki, jonka ehdottomasti tärkein nähtävyys on upea linna. Jos aikoo vierailla pelkästään linnassa kannattaa Schwerinissä jäädä junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka on lähinnä Schwerinin linnaa. Pääasemalta linnalle matkaa kertyy alle kilometri. Ratikalla pääsee kätevästi ihan linnan eteen.

Pikkukaupunkiin on mahdollista tutustua opastetuilla kävelykierroksilla.

Kierrokset tehdään päivittäin klo 11 ja ne kestävät 1½ h. Opastuskierroksen hinta on 5,50 € aikuinen ja 3,50 € lapsi.

Erikoisuutena on iltakierros kaupungilla Schwerin yövartijan kanssa. Auringon laskettua Schwerinin yövartija aloittaa öisen kierroksen kaupungin historialliseen keskustaan.

Kierrokset toteutetaan touko-syyskuussa perjantaisin ja lauantaisin klo 20.30. Loka-huhtikuussa kierrokset pidetään vain perjantaisin klo 18. Kierros kestää 1½ h ja sen hinta on 8 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Perinteinen punainen Hop on Hop off bussi on myös varteenotettava vaihtoehto tehdä tutustuminen kaupungin eri nähtävyyksille. Kiertoajelujen aikataulu vaihtelee vuodenajan mukaan, joten kannattaa tarkistaa tarkemmat aikataulut etukäteen. Kiertoajelun hinta on 11,50 € aikuinen ja 5 € lapsi. Turistikierroksienlippuja voi ostaa kaupungin turisti-infosta.

Järvellä tehdään myös veneretkiä, joista käsin voi ihailla kaupunkia ja sen ympäristöä sekä tietysti saarella olevaa linnaa.

Nyt lokakuun alussa kaupunki näytti kovin hiljaiselta ja ihmisiä olikin liikkeellä pääasiassa vain linnan alueella. Ehkäpä kesällä ja kauniilla säällä myös kaupungilla on vilskettä.

Pyörillä kulkeva kaupunkijuna tarjoaa myös kiertoajeluja Schwerinin kaupungissa hintaan 12 €.  Kiertoajelut alkavat torilta klo 11, 12.30, 14, 15.30 ja 17. Itsenäiseen liikkumiseen Schwerinin alueella kannattaa hankkia 5,70 € aikuinen ja 3,40 € lapsi hintainen päivälippu, jolla voi hyödyntää kaupungin linja-auto- ja raitiovaunuverkkoa. Myös yksittäislippuja, perhelippuja ja lyhyenmatkan lippuja on tarjolla. Pyöristä ja lemmikeistä täytyy maksaa lisämaksu.

Syy, miksi tähän Rostockin ja Hampurin väliseen pikkukaupunkiin tultiin, oli tuo upea 1800-luvun puolessa välissä rakennettu linna Schweriner Schloss, joka heti keskustaan tultaessa vangitsee jokaisen kaupunkiin saapuvan huomion.

Schweriner See järvessä olevalla pienellä Schlossinsel saarella sijaitseva linna on kuin karkki. Aurinkoisella säällä sen kauneus olisi varmaankin häikäissyt, mutta kaunis se oli pienessä tihkusäässäkin.

Linna on maailmanperintökohde ja sitä kutsutaan lempinimellä ”Pohjoinen Neuschwanstein”. Ei ihme, sillä kyllähän linna on upea, oikea prinsessalinna.

Linna on kesäkuukausina avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lokakuun puolestavälistä toukokuulle tuntia vähemmän.

Sisäänpääsy linnaan maksaa 8,50 € aikuiselta ja lapset pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Linnakierrokselle on saatavilla englanninkielisiä opastettuja kierroksia sekä audioguideja, joiden hinta oli 2 €. Linnan sisätiloissa olikin paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Upeita saleja ja hienoja yksittäisiä esineitä sekä taidetta.

Pieni linnankappeli, joka sijaitsee linnasaaren pohjoispuolella, täytyy myös ehdottomasti käydä katsomassa. Kappelin katolla oleva kultainen tähti lupaa jo paljon. Sisätilat paljastavat pienen kappelin todellisen kauneuden.

Vuosisatojen ajan linna on ollut Mecklenburgin ja myöhemmin Mecklenburg-Schwerinin herttuoiden ja suurherttuoiden koti.

Nykyään linnassa sijaitsee Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion parlamentti, miksi vain osaan linnasta pääsee tutustumaan.

Linnan puutarhassakin riitti ihailemista.

Lukuisat lammet ja pienet järvet sekä monet upeat veistokset loivat viihtyisän ja nautinnollisen kokemuksen.

Linnan puutarhaan ja linnan ympäristöön pääsee tutustumaan maksutta. Barokkityylinen puutarha on varsin kaunis ja siellä on ihana kuljeskella.

Linnaan liitetään myös Pikku Peter – Petermännchen, jonka syntytarinasta on monta versiota, ilmeisesti yli 500 tarinaa.

Schwerinin linna voidaan todennäköisesti nimittää ”legendaarisimmaksi” paikaksi Saksassa.

Yhden tarinan mukaan legendaarinen viehättävä, joskin hiukan synkkämielinen ja pahanhajuinen mutta hyväntahtoinen pikkumies asuu Schwerin-palatsin valtavissa kellariholveissa.

Pikku Pietari on tarinan mukaan varustettu lyhdyllä, miekalla ja avaimilla. Hänen kerrotaan herättäneen vartiossa olevia hyviä sotilaita, kun he nukahtivat yövartioinnin aikana ja näin esti heidän rankaisemisensa. Pikku-ukon kerrotaan myös vaihtaneen vaatteidensa väriä meneillä olevien tapahtumien mukaan. Useimmiten hän oli pukeutunut harmaaseen.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä Schwerinin linnasta on aukio, jossa on useita vaikuttavia rakennuksia.

Linnan lähellä sijaitsee Mecklenburgisches Staatstheater, jossa voi nauttia näytelmistä, ooppera- ja musikaaliesityksistä sekä balettiesityksistä ympäri vuoden.

Teatteria vastapäätä on valtionmuseon kaksi rakennusta, joissa on esillä eri aikakausien maalaustaidetta. Museo oli avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Pääsymaksu museoon vaihtelee 5,50-7,50 € riippuen siitä vieraileeko vain pysyvässä näyttelyssä vai käykö sen lisäksi vielä vaihtuvassa näyttelyssä.

Tottakai seuraavan päivän aamuna, juuri ennen matkaa Rostociin aurinko paistoi ja ilma oli kirkas. Emme enää kuitenkaan ehtineet linnalle ottamaan aurinkoisia kuvia linnasta, sillä meillä oli suunniteltu katedraalikäynti ennen lähtöä Rostociin.

Katedraali on kaupungin korkein rakennus.

Keskiaikana katedraali oli tunnettu pyhiinvaelluspaikka kaikkialla Euroopassa.

Perimätiedon mukaan ristiretkien tuliaisina kirkkoon tuotiin pyhäinjäännöksenä Jeesuksen verta, mikä tekikin kirkosta niin merkittävän.

Sisältä ei kirkko kummoinen ollut, mutta legenda pyhäinjäännöksestä tekee siitä edelleen mielenkiintoisen.

Kirkkoon pääsee tutustumaan klo 10-17 välisenä aikana muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin kirkko aukeaa yleisölle vasta klo 12. Kirkon urkujen sointia on mahdollista kuulla kesämaanantaisin klo 14.30. Mikäli haluaa kiivetä kirkon torniin on edessä 220 askelmaa.  Schwerinissä on myös toinen kiinnostava kirkko Schelfkirche eli Pyhän Nikolauksen kirkko.

Schwerinin rautatieasemalla on Mecklenburgin rautatie- ja tekniikkamuseo, jossa on nähtävillä erilaista junakalustosta, raitiovaunuja ja muita höyrykoneita. Harmillisesti museo on avoinna vain kuukauden viimeisenä lauantaina (paitsi joulukuussa) sekä joinakin erikoistapahtuma-ajankohtina. Emme siis päässeet tuonne vaikka kovasti juuri tuo olisi meitä  kiinnostanut.

Toinen hauska tutustumiskohde olisi ollut Flipperimuseo tai oikeammin, ehkä museopelihalli, joissa osaa flippereitä saa myös pelata. Paikka on harmillisesti avoinna ainoastaan viikonloppuisin, joten jäi tuokin hauskuus nyt kokematta.

Ihan ok, mutta ei kovin erikoinen käyntikohde on Schwerinin palokuntamuseo – Feuerwehrmuseum Schwerin.

Museo on täynnä vanhoja hätäajoneuvoja eri vuosisadoilta. Hevosten kaasunaamarit olivat aika ”huiseja”.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 € aikuisilta ja yli 6-vuotiailta lapsilta 3 €.

Vaikka alun perin ainoa kiinnostuksemme kohde Schweriissä oli linna, osoittautui kaupunki melkoisen moni-ilmeiseksi näinkin pikaisella käynnillä.

Jos aikataulu tämän kaupungin osalta ei olisi ollut niin kiireinen, olisi sieltä voinut löytää vaikka mitä.

Lisäksi Schwerin ympäristössä on mainioita järvialueita, jotka yhdistyvät toisiinsa. Paikka onkin suosittu patikointi- ja pyöräilykohde.

Jos on autolla liikkeellä, niin vain lyhyen ajomatkan päässä Schwerinistä itään on Güstrowin palatsi – Schloss Güstrow, joka on yksi Saksan tärkeimmistä renessanssipalatseista. Toinen lähellä oleva hieno kohde on Schloss Ludwigslust eli Ludwigslustin palatsi, joka sijaitsee noin 38 kilometriä Schwerinistä etelään. Tämä alun perin prinssi Ludwigin metsästysmajana toiminut paikka olisi varmaan ollut mielenkiintoinen, mutta nyt autottomana ne jäivät meiltä kiertämättä.

                                                                                             

Rostock

Viimeinen etappi edessä tällä tourneella ja suuntana Rostock. Junamatka Schwerinistä Rostociin kestää noin tunnin riippuen taas, millä junalla matkan tekee. IC juna kulkee matkan vain 10 minuuttia nopeammin kuin RE juna, mutta lippujen hinnassa onkin sitten eroa. Kun suuntana oli isompi kaupunki oli junassa taas paljon työpaikkalaisia ja koululaisia. Juna olikin melkein täynnä.

Rostock on myös vanha Hansakaupunki.

Vaikka itse kaupunki kärsikin pahoin Toisen maailmansodan aikana, niin useita mielenkiintoisia historiallisia nähtävyyksiä on säästynyt ja useita on korjattu sekä entisöity taidokkaasti.

Kaupunki vaikutti kivan oloiselta ja hyvin rauhalliselta sekä turvalliselta paikalta. Onneksi saimme nauttia aurinkoisesta päivästä edes osittain.

Paras tapa liikkua kaupungilla on kulkea jalan tai napata raitiovaunu.

Myös lautoilla pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Kuten Hampurissakin kannattaa lautoilla kulkea kanaalissa.

Lisäksi on mahdollista vuokrata kaupunkipyöriä sekä potkulautoja.

Jos käyttää julkisia kulkuneuvoja niin kertalippu Rostockin kaupungissa aikuiselta maksaa 2,30 €. Jos matkustaa kauemmaksi, tulee tietää mille vyöhykkeelle matka suuntautuu ja valita lippu sen mukaan. Saatavilla on myös neljän matkan lippuja ja päivälippuja ja perhelippuja. Kannattaakin selvittää eri lippuvaihtoehdot, joita on muuten melkoisesti.

Rostockiin on myös saatavana RostockCARD, jolla voi kulkea ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä ja samalla hyödyntää kortin monet edut sisäänpääsymaksuissa, ostoksissa ja ruokailuissa joko pelkästään Rostockissa tai sitten yhdistelmäkortilla myös Warnemündessa.

Yhden päivän kortti maksaa 12 € tai 18 € riippuen kombinaatiosta.

Saatavana on myös RostockCARDsmart, jota ei voi hyödyntää liikkumiseen kaupungissa, mutta jonka muut edut ovat hyödynnettävissä vierailun aikana.

Hinta tälle kortille on 8 €/24 h. Ei ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Kaupungin turisti-info sijaitsee torin laidassa suihkulähdettä vastapäätä.

Turisti-infosta voi vuokrata audio-opasteisen kaupunkikierroksen, jonka hinta on 7 €/ laite. Lainan pantti on kylläkin aika kova, peräti 50 €.

Rostockissa on myös tarjolla paljon erilaisia opastettuja ja järjestettyjä kaupunkikierroksia.

Unohtaa ei kannata perinteistä Hop on Hop off kiertoajelua, jonka hinta on 12 €/ hlö. Sunnuntaisin on mahdollisuus osallistua myös satamakierrokselle, josta pulitetaan 15 €.

Marienkirche on Rostockin suurin kirkko.

Kirkon 5700 – pilliset urut ovat kuuluisat ja kirkossa onkin perjantaisin klo 18.00 puolen tunnin mittainen urkukonsertti.

Urkuihin pääsee tutustumaan pikaisesti keskipäivän rukouksen aikana noin klo 11.55. Klo 12.30 ma, ti, to ja la järjestetään kirkossa 2 €/ osallistuja hintaisia opastettuja kierroksia. Kirkko on avoinna vierailijoille arkipäivisin klo 10-17, lauantaisin klo 10-15 ja sunnuntaina 11- 12.30. Pääsymaksu kirkkoon on 2 €.

Lisäksi kirkon torniin ja katolle on mahdollista päästä maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 11 järjestettävällä 3 € maksavalla opastuskierroksella.

Tämän keskiaikaisen kirkon sisältä löytyy mielenkiintoisena erikoisuutena 1400-luvulla rakennettu astronominen kello, alttari, pronssinen kastekirjasin ja upea saarnatuoli.

Kirkon kulman takana on pieni piilotettu ”Marientreff” -kahvila. Kahvilaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja se on avoinna maanantaista lauantaihin klo 11.30–17.30.

Toinen merkittävä kirkko Rostockissa on Petrikirche eli Patrikin kirkko.

Sen kirkontornin korkeus on 117 metriä ja se oli satojen vuosien ajan kätevä maa- ja suunnistusmerkki merimiehille ja kalastajille.

Kirkontorniin pääsee joko hissillä tai kiipeämällä 196 askelmaa ylös.

Kirkko on avoinna toukokuusta syyskuun loppuun klo 10-18. Sisäänpääsy kirkkoon on ilmainen, mutta kirkon torniin meneminen maksaa 4 € aikuiselta ja yhden euron lapselta.

Rostockissa on lisäksi pari muutakin näyttävää kirkkorakennusta. Nikolaikirche eli Nikolain kirkko on yksi Itämeren alueen vanhimmista jäljellä olevista salikirkoista. Nykyisin kirkko on tapahtumien ja kulttuurin käytössä.

Neuer Markt on kaupungin viehättävä vanha keskus- ja torialue.

Torilla on viikoittaiset markkinat ma-ti ja to-pe klo 8-17 ja lauantaisin klo 8-13.

Rostocker Rathaus eli Raatihuone sijaitsee aukion laidalla.

Kaupungintalo on mielenkiintoisen näköinen, sillä siinä yhdistyy useita rakennustyylejä.

Kaupungintalon kaksoissisäänkäynnin pylväiden juuressa luikertelee pronssinen käärme.

Tarun mukaan käärme pitää salaisuuden alkuperässään.

Melkoisen hämmentävä se onkin, varsinkin kun käärmettä yleensä pidetään pahuuden olentona.

Nykyisin käärme on tulkittu nahkaa luovana uudistumisen ja viisauden eläimenä sekä suojelua tuovana otuksena. On myös kiistelty siitä, onko alkuperäinen käärme ollutkin ankerias. Niin tai näin, nykyisin käärmeellä on nimikin –  Johannes. Kaupungintalon käärme yhdistää kaksi legendaa ja siksi sillä onkin käärmeen pää ja ankeriaan häntä. Pronssikäärmeen rahoittajaa symboloi sen roomalaisin numeroin V = viisi oleva kieli. Käärmeen pään silittämisen pitäisi tuoda onnea, siksi uskaltauduinkin koskemaan siihen, vaikka kaikenlaisia käärmeitä inhoankin.

Rostockin ranta eli Stadthafenin ranta-alueella oli kiva  käyskennellä ja ihailla joessa kelluvia veneitä ja laivoja sekä upeita vanhoja rakennuksia.

Onkin helppoa ajatella, että 1800-luvun lopulla Rostockilla oli alueen suurin kauppalaivasto.

Rannasta on mahdollisuus lähteä erilaisille veneretkille ja tutustua Rostockiin vesiltä käsin. Risteilyjä tehdään myös useisiin alueen lähipaikkoihin. Tietoa niistä löytyy täältä.

Rostockissa on myös nähtävissä Stasi-Knast Rostock vankila, joka toimii nykyisin museona.

Paikassa voi tutustua Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin toimintaan.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja siellä mahdollista osallistua opastettuihin kierroksiin.

Onkohan niin, että kaupunki ei ole paikasta kovin ylpeä, koska sitä ei mainosteta missään, eikä siitä oikein löydy mitään tietoa mistään. Paikka kuitenkin löytyy Hermannstraße 34B.

Stadtmauer eli kaupungin muurit, olivat Rostockin tärkein puolustusmuoto vuosisatojen ajan.

Nyt muuria on jäljellä hieman yli kilometrin pituinen pätkä.

Myös kaupungin muurin kahdestakymmenestä tornista on enää jäljellä neljä.

Kröpelinerin torni toimii kunnan kokoustilana ja museona, jossa on nähtävillä näyttely kaupungin linnoituksesta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10–18. Sisäänpääsy näyttelyyn on 3 € aikuiselta ja lapselta 2 €.

Rostockista kerrotaan monia tarinoita ja kivinen portti kätkee sisäänsä yhden legendan.

Sen figuurin uskotaan olevan varoittava kuva 1300-luvun alussa kaupungin saarron aikana kaupungin puolustuksen pettäneestä miehestä, joka kidutettiin sittemmin hengiltä antamalla hänelle ainoastaan pieni pala pyöreää leipää.

Kaupungin legendoihin kuuluu myös Tycho Brahe, joka tarun mukaan menetti nenänpäänsä kasintaistelussa opiskelijatoverinsa kanssa. Kiista koski matemaattista paremmuutta opinnoissa. Myöhemmin Tyco loi Tychonic järjestelmän ja osoitti siten paremmuutensa matemaatikkona. Nenän hän joutui kuitenkin korvaamaan kultaa ja hopeaa sisältävällä tekonenänpäällä.

Fünfgiebelhausin eteen kannattaa pysähtyä touko-lokakuussa lauantaisin keskipäivällä, koska silloin voi kuulla 30 minuuttia kestävän 32 kellon soittoesityksen. Joulutoriaikaan kellot soivat torstai iltaisin. Paikalla ei oikeastaan ole mitään näkemistä, jollei lasketa talon seinässä olevaa kellomuodostelmaa.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Laivanrakennus- ja merimuseo pitää sisällään paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Museo valottaa laivanrakennusta ja merenkulkua, jossa Rostockilla on ollut merkittävä asema eri aikakausina.

Etenkin DDR: n aikana Rostock oli Itä-Saksan tärkein merikonttien rahtisatama. Museo myös visioi laiva- ja laivanrakennusteollisuuden tulevaisuudesta. Museo on auki ti-su klo 11-18. Sisäänpääsyhinta oli 5 € aikuiset ja 2,50 €  lapset. Osallistuminen opastetulle kierrokselle maksaa 2 € hlö.

Rostockin lähes kuusisataa vuotta vanha yliopisto on yksi maailman vanhimmista yliopistoista.

Sen keskustassa oleva vanha kaunis kampus on todellakin kuvauksen arvoinen.

Pyhän Ristin goottilaisessa luostarissa sijaitsee Rostockin Kulttuurihistoriallinen museo. Museossa on paljon nähtävyyksiä eri aikakausilta sekä eri aihepiireistä. Paikka on tyypillinen museo, mutta ihan ok sellainen. Se on avoinna ti-su klo 10-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy.

Rostockin lähellä on Bad Doberanin kaupunki, josta voi hypätä museojunaan, joka ajaa kapearaiteista museoreittiä aina Kühlungsborniin saakka. Tämä Molli rata, eli kapearaiteinen höyrykäyttöinen raiderata on reilun 15 kilometrin pituinen. Heiligendammin ja Kühlungsbornin välillä rata kulkee yhdensuuntaisesti Itämeren rannan kanssa ja siitä onkin kuulemma mainiot näköalat merelle. Lippuja voi ostaa valmiiksi verkosta. Yhdensuuntainen lippu maksaa 10 €/ hlö ja menopaluu 18 €. Aikataulut eivät tällä kertaa sopineet meille, koska tähän retkeen olisi kulunut aivan liikaa aikaa.

Rostockista on kehkeytynyt myös suosittu lomailukaupunki.

Suosiota ei yksin selitä Warnemünde, joka houkuttelee lomailijoita, vaan myös se, että Rostoc tarjoaa perheille erilaisia elämäksyiä ja tekemistä.

Rostock Zoo, kaupungin eläintarha on varmasti paikka, jossa viihtyy koko perhe. Se onkin Saksan Itämeren rannikon isoin eläintarha, jossa on laaja eläinlajisto. Perinteisen eläintarhan lisäksi nähtävillä on mielenkiintoinen antropologinen näyttely. Eläintarha on auki klo 9-18. Koko päivän lippu eläintarhaan maksaa 17,50 € aikuiselta ja 10 € lapselta. Erikseen voi ostaa myös iltalippuja.

Botnic Gardenin on varmaankin kiva käyntikohde, mutta lähes kaikissa vierailemissamme kaupungeissa oli eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha, joten nämä skippasimme nyt kuten edellisissäkin kaupungeissa.

Rostockin keskustasta Warnemündeen, joka  on siis Rostocin yksi kaupunginosa, on hieman yli kymmenen kilometrin matka.

Matka taittuu nopeasti S-Bahn- tai tavallisilla junilla noin 20 minuutissa.

Junia sinne menee 15 minuutin välein ja Rostocin kaupunkilippu käy paikallisjuniin. Olimme liikenteessä aikaisessa aamussa, joten kovin montaa muuta matkaaja ei ollut junassa kuin me. Sen sijaan takaisin päin juna olikin sitten kansoitettu.

Warnemündessa on iso loistoristeilijäsatama ja laiturissa olikin juuri satamaan saapunut AIDAn risteilylaiva, jonka matkustajat purkautuivat pikku paikan nähtävyyksille. Voi siis todeta, että risteilytkin ovat pikkuhiljaa palaamassa matkustusmaailmaan koronakurimuksen jälkeen.

Warnemünden satamasta alkaa Alter Stromin kävelykatu, jota reunustavat viehättävät kauniisti entisöidyt vanhat kalastajien talot.

Nykyään ne ovat kaikki kauppoja tai ravintoloita.

Joella oli parkissa huviveneitä, retkiristeilyaluksia, kalastajien isompia veneitä ja pikku purkkeja sekä kelluvia ravintolaveneitä. Kauempana aallonmurtajan päässä on iso huvivenesatama.

Herkulliset tuoksut leijuvatkin puolen päivän jälkeen ilmassa, kun kelluvissa veneissä valmisteltiin joko pöytään tarjottavia tai mukaan otettavia kalaherkkuja.

Kävelykadun jatkeena on yli puolen kilometrin pituinen satama-aallonmurtaja, joka näytti olevan suosittu ulkoilureitti ja ajanviettopaikka.

Warnemünde joen suistoalueella on 15 kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta palveluineen.

Paikka vaikuttikin varsin houkuttelevalta rantatuoleineen ja palmuineen sekä ulkoilmabaareineen ja erilaisine vesiaktiviteetteineen.

Alueella on myös kaunis vanha majakka Leuchtturm Warnemünde, joka on paikan ehdoton nähtävyys ihanien maisemien lisäksi.

Majakkaan pääsee kapuamaan päivittäin kesäkuukausina klo 10-19 välillä. Aikuisten lipun hinta on 2 € ja lasten 1 €. Perhelippu maksaa 4 €.

Talviaikaan majakka on suljettu vierailijoilta. Eli näin lokakuussa sitä pääsi ihailemaan vain ulkoapäin.

Aallonmurtajien kärjessä on myös muutama muu uudempi majakka, jotka jäivät tällä kertaa tämän komistuksen varjoon.

Lisäksi majakan vieressä on Teepott rakennus sekä useita erilaisia kauppoja.

Jos kävelee majakalta hieman eteenpäin, ranta muuttuu 20-luvun vaihteen huviloiden alueeksi. Kauniissa huviloissa riittikin ihailtavaa ja katsottavaa.

 

Warnemündesta onkin kehkeytynyt varsinainen Itämeren rantakohde tai paremmin ilmaistuna lomakeskus, joka on erityisesti oman maan kansalaisten suosiossa.

Paikka tarjoaa jokaiselle jotakin.

On erilaisia aktiviteettja, huvituksia sekä merellisiä risteilyitä monenlaisilla laivoilla ja paateilla. Ja tietysti ihana valkoinen hiekkaranta. Warnemündessa on huomioitu myös perheen pienimmät, joille löytyy omat aktiviteettinsa.

Alueella on lisäksi ihania pikku putiikkeja, houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita.

Vakavasti kannattaa ottaa lokkien ehdoton ruokintakielto alueella.

Rikkomuksesta voi rapsahtaa jopa 5000 € sakko.

Toden totta sakkouhka on selvästikin toiminut, sillä kirjuvia, ruokaa kärttääviä ja pommikoneen lailla syöksyviä lokkeja ei alueella ollutkaan. Yksittäiset lokit kököttivät siellä täällä tyytyväisen oloisena itsepyydystämästään kalaherkusta.

Warnemünde oli oikein mukava paikka vierailla.

Ei rantakeliaikaan vierailuajaksi riitti hyvin puoli päivää.

Voi vain kuvitella millainen vilinä paikassa on aurinkoisina kesäpäivinä.

Jos Rostocissa vieraillee kannattaa ehdottomasti varata aikaa vierailuun Warnemündessa. Paikka on suosittu myös talviaikaan.

Warnemündeen olikin kiva lopettaa reilu kaksiviikkoinen tournee, palata hotelille, pakata laukut ja suunnata nokka kohti kotia ja siellä odottavaa ruska-aikaa.

 

Kohti kotia

Rostockista otimme junan Berliiniin. Junamatka kestää reilun 2 h pikajunalla. Junia kulkee tiheään Rostocin ja Berliinin väliä. Matkustimme junalla suoraa Berliinin lentoasemalle, josta lensimme kotiin Helsinkiin. Korna-ajan matkailu osoittautui odotettua rennommaksi ja helpommaksi, kuin olin sen itse etukäteen ajatellut. Tiukoista terveysturvallisuustoimista huolimatta koko Saksassa matkailun ajan tuntui siltä, että koronaa ei olekaan tai ainakaan se ei hankaloittanut matkantekoa.

Saksassa käytössä oleva, ladattava Luca app, jolla pystyi antamaan kätevästi henkilötiedot mennessään ravintoloihin, hotelliin, junaan, museoihin jne… toimi mainiosti ja sen käyttö oli helppoa. Turvalliselta tuntui myös se, että rokotustodistus piti näyttää lähes joka paikkaan minne meni sisälle. Iloisia paikallisia, keski-ikäisiä saksalaisia turisteja oli paljon liikenteessä.

Suomeen tultaessa kaikilla oli kiltisti maskit päällä, mutta yllätykseksi kukaan ei kysynyt koronarokotus- todistusta.

APUVA! Kuka vaan siis olisi voinut matkustaa koneessa ja tulla Suomeen, mistä tahansa.

Hieno kokemus, hyvä matka kaikkineen  ja turvallinen matkustuskokemus antoi uskon siihen, että viimeistään keväällä ollaan taas raiteilla. Oli koronaa tai ei.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 5: Hampuri ja Lyypekki

 

Hampuri

Hampuri on suuri ja laajalle levittäytynyt miljoonakaupunki. Se onkin väkiluvultaan Saksan toiseksi suurin kaupunki. Hampuri on Hansakaupunki ja kaupungin satama on edelleenkin yksi Euroopan suurimmista. Hampuria pidetään myös yhtenä merkittävänä liike-elämän ja kulttuuritarjonnan keskuksena.

Hampuriin saavuimme Bremenistä. Junamatka kestää noin 1 h riippuen millä junalla matkan tekee. Tämä väli on myös yksi niistä junaväleistä, jossa ei oikeastaa matka-ajan suhteen ole väliä  millä junalla matkustaa. Hinnassa toki sitten onkin jo eroa yksittäisellä lipulla. Pääsääntöisesti myös lähijunat ovat oikein siistejä ja mukavia matkustaa. Toki niissä on ruuhka-aikoina aivan täyttä ja silloin laukkujen kanssa on kurja liikkua, varsinkin, kun niihin ei voi varta paikkalippuja.

Hampurin juna-asema on iso ja kun miljoonakaupungista on kyse, niin sen liepeillä haahuilee kaikenlaista kulkijaa.

Tavaroista kannattaakin pitää huoli. Erityisesti ilta-aikaan meno näytti melko villiltä.

Poliiseja oli kuitenkin turvallisen oloisesti parkissa lähes joka kadunkulmassa. Liekö syynä ollut Saksan liittokanslerivaalit vai normi käytäntö?

Hampurissa täytyy turvautua julkisiin kulkuvälineisiin, sillä matkat kaupunginosien välillä voivat olla pitkiä. Hampurin julkinen liikenneverkosto on kattava ja sitä on helppo käyttää. S-Bahn junan ja U-Bahn metron lisäksi kaupungissa on hyvä bussiverkosto. Hampurin metrossa Hamburger Hochbahnissa on neljä linjaa. U- ja S-banin linjat kohtaavat päärautatieasemalla, josta lähtee S-junia etäämmälle.

Itsellämme oli Intercity hotellin hintaan kuuluva julkisenliikenteen lippu, jolla oli erityisen kätevä liikkua, ja kyllä me liikuttiinkin.

Kannattava hankinta julkisiin liikennevälineisiin on päivälippu tai hieman edullisempi lyhyempi päivälippu, jota voi käyttää vasta aamu yhdeksän jälkeen. Yhdensuuntainen kertalippu maksaa 1,70 -3,30 € riippuen matkan pituudesta. Lippuja ja niiden hintoja kannattaa vertailla, koska Saksassa on usein tarjolla erilaisia ryhmälippuja ja viikonloppulippuja. Lipun voi ostaa pysäkeillä ja asemilla olevista automaateista tai asemien lippuluukuilta. Bussissa lipun voi ostaa kuljettajalta, kunhan on sopivan kokoinen raha mukana.

Hampurissa on paljon kaupunginosia ja niiden nähtävyydet sijaitsevat laajalla alueella ympäri kaupunkia.

Sternschanzen ja Karolinenviertelin kaupunginosat ovat kaupungin uusia mielenkiintoisia vierailukohteita.

Siellä on useita vaihtoehtoisia kauppoja ja ravintoloita sekä paljon monenlaista katutaidetta.

Hampurissa on myös runsas eri kulttuurien väenkirjo, mikä elävöitti katukuvaa.

Hamburger Card, joka maksaa ainoastaan 10,50 € vuorokausi, voi olla kannattava hankinta jos liikkuu paljon Hampurissa. Hampurin kaupungissa toimivalla kortilla saa ilmaisen joukkoliikenteen lisäksi alennuksia museoihin ja muihin nähtävyyksiin.

Hampurissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten yhden päivän aikana ei millään ehdi kaikkiin paikkoihin.

Hampurissa on myös hyvät pyöräilyväylät ja pyöräily onkin melko suosittua. Kaupunkipyöriä on myös helppo vuokrata, samoin kuin kaupunkipotkulautoja. Taxin käyttö on helppoa ja turvallista. Taxikyyti ei ole erityisen kallista ja parhaiten taxin saakin, kun tilaa sen paikalle. Parissa kohtaa olemme yrittäneet saada taxin lennosta, mutta hankalaa tuon on ollut.  Kaupunki tarjoaa lainaksi myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja autoja.Tarkemmin en osaa sanoa, miten se toimii ulkomaalaiselle.

Kaupunkia halkoo Elbe joki. Niinpä lautoilla pääsee helposti ja kätevästi kaupungin rannoilta toiselle.

Hampuri on satamakaupunki, jossa elämä keskittyy kanaalien äärelle.

Hampuri tunnetaankin Pohjoisen Venetsiana. Kaupunki on täynnä kanaaleja, joiden yli menee yli 2300 siltaa, joka on enemmän kuin Amsterdamissa ja Venetsiassa yhteensä.

Perinteisen melko kalliinkin satamaristeilyn sijaan hyvä vaihtoehto on hypätä paikallisliikennelautan kyytiin ja ihailla siitä kaupunkimaisemia.

Lautta numero 62 Finkenwerderiin kulkee 15 minuutin välein.

Reitti johtaa kalamarkkinoille, museosatamaan ja lopulta Finkenwerderiin. Reitti kestää 30 minuuttia ja matkalla näkee pikkurahalla kaikki tärkeät paikat. Tämä kannattaa kokea ehdottomasti.

Lautan puikkelehtiessa rannalta toiselle selviää hyvin, miten uskomattoman vilkas ja iso rahtisatama oikeasti on. Todella isot rahtialukset saa itsensä tuntemaan melko pieneksi lautan kyydissä.

Monessa kaupungissa suosioon nousseet ilmaiset kävelykierrokset oppaan johdolla tarjoavat paljon tietoa kaupungista. Hampurissa järjestetään useiden toimijoiden taholta myös monia erilaisia ja ilmaisia kävelykierroksia. Lisäksi tarjolla on erilaisia opastettuja maksullisia kävelykierroksia kaupunkiin, st. Paulin alueella sekä vanhassa kaupungissa. Olutmaassa on myös mahdollista osallistua oluen maistiaskierrokselle. Ei ”oluen ystäviltä” tämä jäi väliin.

Myös tutustuminen Hampuriin opastetuilla kanaaliretkillä on suosittua.

Ehdottoman hieno kokemus on 20 euron iltaristeily, josta voi ihailla Hampurin valaistua satamaa.

Ja tottakai, Hampurissakin on useita vaihtoehtoisia takuuvarmoja Hop on-hop off palvelujen tarjoajia. 24 h lippu maksaa bussilla 18,50 €/hlö ja veneellä vastaava Hop on Hop off 20 €/ hlö.

Kaupungin keskusaukion eli Rathausmarktin yhteydessä on komea Rathus eli Hampurin Kaupungintalo.

Tätä nykyä talossa kokoontuu kaupunginvaltuusto ja sen takaosassa on pörssi.

Taloon pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla ennakkoon ilmoitettuina ajankohtina. Vierailuajat kannattaakin selvittää etukäteen.

Hampurin Vanhan kaupungin alueella oleva St.Nikolai Kirche eli Nikolainkirkko on pahoin kärsinyt sodassa ja nykyään se onkin enää muistomerkki.

Näitä sodan runtelemia rauniokirkkoja on tällä reissulla tullut nähtyä useampikin.

Pystyssä oleva raunio on hyvin suosittu vierailukohde ja sen näyttelytiloissa käy paljon turisteja, kuten myös sen 144 metriä korkeassa tornissakin.

Torniin pääsee lasisella maisemahissillä. Torni ja näyttely on avoinna kesäaikaan klo 10-18 ja hissikyyti ylös maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Samalla lipulla pääsee myös kirkon museoon, joka on kirkon entisessä kryptassa. Kirkon urkujen kohdalla on kellot, jotka soittavat melodiaa päivittäin klo 9, 12, 15 ja 18. Torstaisin klo 12 järjestetään kirkolla puolen tunnin livekonsertti.

Hampurissa on myös toinen torni, josta voi ihailla maisemia. St. Michaelis kirche- Mikaelin kirkon tornista onkin ehkäpä parhaat näköalat Hampuriin ja sen ympäristöön. Kirkon kellotornin on kerrottu olleen maamerkki merenkävijöille, jotta he löysivät turvallisesti satamaan. Vaikka kirkko on iso ja ulkoapäin komea ei se sisältä ole kovinkaan kummoinen. Kirkon sivuilta voi ladata MichelApp sovelluksen, joka opastaa vierailijaa kirkossa.

Päivittäin klo 12 voi kirkossa kuunnella 20 minuutin ajan urkumusiikkia. Mainio vaihtoehto pienelle hengähdystauolle.

Maanantaista lauantaihin klo 21 kirkontornista soitetaan trumpetilla iltavesperi.

Kirkko on toukokuusta syyskuuhun avoinna klo 9-20. Muina kuukausina aukioloajat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Sekä torni että näyttelytila ovat avoinna klo 9.30-18.

Päivittäiset kirkonmenot kannattaa tarkastaa ennen kirkossa vierailemista, sillä vierailulle voi koronan takia olla erilaisia rajoituksia.

Kirkon eri tiloihin on pääsymaksuja. Nousu hissillä näköalatorniin maksaa 6 € aikuinen ja 4 € lapsi.

Sisäänpääsy kryptaan maksaa 5 € aikuinen ja 3 € lapsi. Hintaan sisältyy videoesitys Hampurin historiasta.

Myytävänä on myös yhteislippuja 8 € aikuinen ja 5 € lapsi. Aika dyyristä kirkkovierailusta, kun vertaa muihin käymiimme kohteisiin. Lisäksi kirkon tornissa voi vierailla yö- ja ilta-aikaan erikseen sovittavina ajankohtina.

Hampurista löytyy myös useita ilmaisia näköalapaikkoja, joista voi ihailla alueen näkymiä. Altonaer Balkon, joka sijaitsee Altonan puiston alueella on yksi näistä. Näköalapaikalta on upeat näkymät Elbelle ja satama-alueelle.

Toinen ilmainen näköalapaikka on Dockland, joka muistuttaa modernia alusta. Rakennuksen päältä aukeaa huisit näkymät satamaa. Suosittelen.

Paikka sijaitsee lähellä Altonaer Balkonia.

Kolmas ilmainen näköalapaikka löytyy Landungsbrückenin S – ja U-aseman päältä.

Altonan kalamarkkinat on ehdoton käymisen kohde, jos Hampurissa vierailee sunnuntaina. Kesäaikaan klo 5-9.50 aamulla pidettävät markkinat kerää paikalle paljon paikallisia ja turisteja. Markkinoilla myydään muutakin kuin vain kalaa. Harmillisesti matkamme Hampurissa osui vasta alkuviikolle, joten nämä kalamarkkinat jäivät meiltä väliin.

Kontorhausviertelin toimistoalueella kannattaa poiketa ihailemassa UNESCOn maailmanperintöluettelossakin olevaa komeaa Chilehausia, joka massiivisuudessaan muistuttaa valtamerilaivaa.

Rakennus onkin kohtuullisen vaikuttava näky.

Rakennuksessa on pääasiallisesti toimistoja, mutta sen läpi kulkee holvikäytävä ja sisäpihalla on  on lukuisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vilske lounasaikaan olikin melkoinen.

Hampurissa on nähtävissä myös toisenlaisia Toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä, kuin pommituksissa tuhoutuneita rakennuksia. Yksi sodan aikana pomminkestäväksi rakennettu Flakturm IV talo jätettiin sodan jälkeen pystyyn. Rakennus on rumuudessaan vaikuttavan näköinen, sillä sen seinät ovat 3 ½ metrin paksuiset.  Rakennus sijaitsee lähellä keskustaa ja nykyisin siellä toimii mm. klubeja. Äänieristys lienee kunnossa paksujen betoniseinien ansiosta.

Vaikka entisaikojen merimiesromantiikka on kaupungista kadonnut, oli pakko piipahtaa tuossa syntisessä Reeperbahnissa. Päiväsaikaan ja vielä korona-ajan jälkimainingeissa meno alueella ei ollut kovin vauhdikasta ja villiä. Runsaslukuisista ravintoloista, yökerhoista ja baareista saattoi kuitenkin päätellä, minkälaiseksi meno illan pimetessä normaaliaikana kiihtyy.

Löytyihän pahamaineisesta Reebenbanilta edelleen myös punaisten lyhtyjen alue stripparipaikkoineen ja alan kauppoineen.

Jos St Paulin alueella vierailee päiväsaikaan, kannattaa pyörähtää Rindermarkthalle – Kauppahalliin. Kauppahallissa voi nauttia lasillisen tai syödä monenmoisia herkkuja sekä ihailla monenlaisia kojuja. Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-20.

Vanha 1800-luvulla puupaalujen varaan rakennettu sataman varastoalue Speicherstadt on täynnä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja museoita. Paikka kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle.

Alueella on myös Miniatur Wunderland museo, jonka maailman suurin pienoisrautatie näyttely oli käytävä katsomassa.

Useammin olemmekin ihastelleet hieman kooltaan suurempia junia.

Paikka oli aivan mahtava ja katsottavaa sekä ihmeteltävää riitti, niin isoille kuin pienillekin.

Uskomattoman taidokkaita rakennelmia, joita pystyi ihailemaan eri vuorokaudeaikoina.

Valot himmenivät päivästä yöksi aina tasaisin väliajoin, jolloin pienoismaailman öinen valokeidas toimintoineen avautui kävijälle.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9.30-18. Pääsylipun hinta paikkaan tosin oli aika suolainen, mutta tässä tapauksessa siitä maksoi mielellään. Aikuiset 20 € ja lapset 12,50 €. Näin korona -aikana kävijöiden määrää oli rajoitettu ja viisasta kait muutenkin tähän super suosittuun paikkaan on hankkia lippu ennakkoon netistä.

Myös lapsiperheille löytyy Hampurista paljon tekemistä. Pienoisrautatien lisäksi hyviä kohteita on Hampurin eläintieteellinen museo, Hagenbecks Tierparkin eläintarha ja  Hampurin vihreä keidas  Planten un Blomen leikkipuistoineen.  Puistossa on toukokuusta lokakuun loppuun iltaisin väreissä loistava suihkulähde. Musiikin tahdissa esitettävä vesi -ja valo yhteisnäytös on kivaa katsottavaa. Esitys kestää puoli tuntia ja esitysajat kannattaa tarkistaa etukäteen puiston sivustolta.

Elbphilharmonie on melko uusi ja moderni konserttitalo, jonka vaikuttava lasijulkisivu ja aaltoileva katto ovat kuvauksellisia. Erikoinen rakennus.

Konserttitaloon pääsee parin euron sisäänpääsylipulla.

Parasta konserttitalossa on sen upea parveke, josta voi ihailla edessä avautuvaa satama-aluetta. Konserttitalon ohjelmistossa on laadukas ja monipuolinen musiikkitarjonta. Konserttitalo on avoinna päivittäin klo 9- 23.30.

Hampurissa on runsas tarjonta erilaisia laadukkaita kulttuuritapahtumia. Kaupungin musikaali ja ooppera sekä muu musiikkitarjonta on nimekästä. Myös muita vaihtuvia tapahtumia on ympäri kaupunkia tasaisesti ympäri vuoden. Tässä kaupungissa on vaikea tylsistyä tai olla löytämättä tekemistä. Ei siis ihme, että kaupunki on matkailijoiden suosiossa.

Tärkeä historiallinen maamerkki Hampurissa on myös Old Elbe Tunnel eli Elbetunneli, jota pitkin voi pyöräillen tai kävellen alittaa Elbe joen.

Elbe tunneliin laskeudutaan joko hissillä tai portaita pitkin.

Elbe tunnelin sisäänkäynti löytyy jokiristeilyalusten ja Altonan kalamarkkinoiden läheltä.

HafenCityn alueella sijaitsevassa kaupungin vanhimmassa varastossa on Kansainvälinen merimuseo -Internationales Maritimes Museum Hamburg  IMMH.

Se on loistava paikka tutustua enemmän Hampurin rikkaaseen merihistoriaan. Museon näyttelyt kattavat ihmisen yhteyden merenkulkuun yli kolmentuhannen vuoden ajalta.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18 ja liput sinne maksaa 13 € aikuinen.

Paikallista elämää ja ihmisiä voi seurata Isemarketilla, jossa on tiistaisin ja perjantaisin pientuottajien markkinat klo 8.30-14 välisenä aikana.

Isemarkt on yksi suurimmista viikkomarkkinoista Saksassa.

600 metrin matkalla Hoheluftbrücke- ja Eppendorfer Baum -metroasemien välissä on markkinapäivinä vilinää ja paljon erilaisten tuotteiden myyjiä. Suosituilta markkinoilta löytyykin jokaiselle jotakin. Paikalle on helppo tulla metrolla ja heti aseman alta aukeaakin jo vilkas markkina-alue.

Hampurin keskustan keskipisteinä ovat kaksi keinotekoista järveä Binnenalster ja Aussenalster, jotka on kytketty Alster- ja Elbejokeen.

Järvien ympäristö onkin yksi Hampurin kauneimmista kaupunkinäkymistä ja historiallisista puitteista, eikä siis ihme, että ne ovat hyvin suosittuja ajanviettopaikkoja ja erilaisten tapahtumien pitopaikkoja.

Alue on sen verran laaja, että jalan sitä ei kannata lähteä kiertämään. Hyvä vaihtoehto onkin ottaa kulkuvälineeksi kaupungin metro.

Muita vierailun arvoisia nähtävyyksiä ovat Hampurissa sijaitseva Planetarium Hamburg, joka sijaitsee vanhassa vesitornissa. Planetaariossa on ilmainen näköalatasanne, josta voi ihailla ympäröivää aluetta.  Suklaan ystävien on ehdottomasti vierailtava Chocoversum Chocolate Museumissa, jonka interaktiivisessa museossa on esityksiä suklaanvalmistuksesta ja jossa kävijä voi tehdä oman suklaapatukan. Näihin ei aikamme, eikä ehkä prioriteettimme tällä kertaa kylläkään riittänyt.

Olemme käyneet monissa vahakabineteissa ympäri Eurooppaa ja tämä jäi väliin huonojen arvostelujen takia. Vahakabinetti Panoptikum,  on ollut toiminnassa jo 140 vuotta ja sen nähtävänä on tärkeitä historian hallitsijoita, kulttuurin ja tieteen neroja sekä taiteen, kulttuurin ja urheilun häikäisevimpiä persoonallisuuksia. Osa nukeista on ymmärtääkseni melko vanhoja ja niiden laatu ja ulkomuoto ei ihan vastaa aidonoloisia henkilöitä.  Vaikka liput vahakabinettiin maksoivat vain 6,90 € aikuinen ja 5 € lapsi päätimme skipata tämän tällä kertaa. Tiedoksi kuitenkin, että vahakabinetti on avoinna maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 10-20. Lauantaisin paikka on avoinna klo 10-22.

Hamburger Kunsthalle eli Hampurin taidemuseo on yksi Saksan parhaista taidegallerioista. Museossa on nähtävänä useita alttaritauluja sekä useita merkittäviä maalauksia eri vuosisadoilta. Lisäksi museossa on merkittävät modernin ja nykytaiteen kokoelmat. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18,  vaihtuva näyttely maksaa 14 € ja pysyvä näyttely 8 €.

Toinen hieno museo Hampurissa on Hampurin taidemuseo – Museum für Kunst und Handel Hamburg eli MKG.

Museo sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja on Münchenin Baijerin kansallismuseon rinnalla yksi maan kattavimmista saksalaisten, eurooppalaisten ja aasialainen taidetta esittävä museo.

Museoon pääsee tiistaista sunnuntaisin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu on 12 €/ henkilö. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.

Hampuri oli kaikkineen erittäin mielenkiintoinen kaupunki, jossa oli paljon tekemistä, koettavaa ja katseltavaa. Oli uutta ja vanhaa.

Olimme pari päivää Hampurissa ja kiirettä sai pitää, että ehdimme käydä suunnitelluissa paikoissa.

Kaupunki jäi mieleen myös sellaisena paikkana, että sinne voisi mennä vaikka uudestaan.

 

Lyypekki – Lübeck

Lyypekkiin matkustimme paikallisjunalla, jonka matka-aika oli noin 40 min.  Lyypekin ja Hampurin välissä kulkee tiuhaan tahtiin junia, joten ihan kello kaulassa ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen.

Myös tällä välillä oli paljon matkustajia.

Liput ovat edullisia, kunhan katsoo millaisen lipun hankkii.

Jokaisella isommalla asemalla on DB:n info ja lipputoimisto, josta saa apua, jos lippua ei ole ostanut netistä ennakkoon.

Niissä osataan myös ohjata halvimman ja parhaimman lipun hankintaan, kunhan muistaa kertoa myös pari matkasteppiä eteenpäin.

Pääsääntöisesti  junat ovat Saksassa ajallaan, eikä viivytyksiä matkantekoon juuri niiltä osin tullut. Junat ovat myös siistejä ja kaikissa junissa toimi DB:n oma netti moitteettomasti. Iloiset ja puheliaat konduktöörit ilahduttivat matkantekoa joka etapilla. Lieköhän heilläkin ollut ikävä ulkomaisia matkaajia?

Lübecksuomalaisittain Lyypekki, jota myös kutsutaan Itämeren portiksi. Lyypekin asema kaupankäynnissä ja merikuljetuksessa on ollut merkittävä aina Hansa-ajoista lähtien. Lyypekkiä pidettiinkin ja pidetään edelleen Hansakaupan keskuksena.

Hansaliiton vaurauden ajat näkyvät edelleen Lyypekin upeassa vanhassa kaupungissa, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Lyypekki on edelleen merkittävä Itämeren satamakaupunki ja suomalaisille se on tuttu  Travemündessä sijaitsevasta satamastaan.

Lyypekki tunnetaan myös seitsemän tornin kaupunkina.

Lyypekin Vanha kaupunki on pieni ja helposti käveltävistä. Oikeastaan koko Vanha kaupunki on nähtävyys ja melkoinen ulkoilmamuseo.

Kaupunki on sen verran pieni ja kompakti, että siellä pärjää jalkaisin vallan mainiosti. Lyypekkiin voi tutustua kahden eri kävelyreitin avulla. Kävelyreittikartat voi ladata kaupungin sivuilta.

Toukokuusta lokakuun loppuun on mahdollista osallistua myös 15 €/henkilö maksaviin opastettuihin kahden tunnin kaupunkikierroksiin. Toisenlaisen näkökulman kaupunkiin saa jokilaivaristeilyllä, joka kiertää kaupungin ympäri noin tunnissa. Tarjolla on erilaisia reittejä ja aluksia, joilla risteilyn voi tehdä. Perinteinen risteily maksaa 14 €.

Lyypeksissä voi hypätä Hop on Hop off bussiin ja kiertää kaupungin tärkeät nähtävyydet. Hinta kierrokselle on 10 € henkilöltä.

Lyypekin Vanha kaupunki on melko hyvin säilynyt, vaikkakin Toisen maailmansodan pommituksen jälkiä on edelleen nähtävissä.

Mäelle rakennettua kaupunkia ympäröivät joet ja kanavat.

Upeat suolamakasiinit reunustavat joenrantaa. Toisella puolella jokea oli vilkas ranta-alue, jossa oli paljon auringossa kylpeviä terasseja.

Lyypekkiin keskiaikainen portti Holstentor seisoo ylväänä Vanhan kaupungin suulla seuranaan kaksi majesteettista leijonapatsasta.

Kaupunkia on aikoinaan suojannut muuri, jonka portit osoittivat kaikkiin neljään pääilmansuuntaan.

Nyt jäljellä ovat enää Holstentor ja Burgtor. Holstentorissa toimii nykyään kaupungin historiasta kertova museo. Museo on syksyaikaan avoinna päivittäin klo ma – su 10-18. Kaksitorninen Holstentor portti on Lyypekin symboli ja monet pitävät sitä myös maailman kuuluisimpana Saksan rakennuksista.

Trave joen saarella sijaitsee seitsemän hienoa keskiaikaista kirkkoa.

Kaupungin suurin keskiaikaisista kirkoista on Pyhän Marian kirkko – Marienkirche, joka sijaitsee Raatihuoneen tuntumassa.

Komea kirkko on aikoinaan toiminut esikuvana kymmenille samantyyppisille kirkoille eri puolilla Itämeren aluetta. Se onkin kolmanneksi isoin kirkko Saksassa.

Kirkko on aikoinaan ollut tärkeä maamerkki, mutta myös osoitus kaupungin vauraudesta ja tärkeydestä.

Kirkko tunnetaan etenkin uruistaan. Kirkossa onkin usein iltaisin tasokkaita urkukonsertteja.

Kirkossa on aivan mielettömän upea astrologinen kello, hieno kultainen alttaritaulu sekä upea ääniset kellot, jotka soivat puolen tunnin välein.

Kirkko on avoinna syksy- ja talviaikaan klo 10-17. Sisäänpääsymaksu kirkkoon on 2 € aikuinen. Matkan aikana olimme siirtyneet lokakuulle ja aukioloajoissa myös ”talviaikoihin”.

Kirkkoon liittyy monia hauskoja tarinoita, kuten kirkon kuoriin, kiveen veistetty pieni kirkkohiiri – Rosmariini, jonka koskettaminen kuulemma tuo onnea.

Hiiri oli pienen pieni ja sen löytäminen osoittautuikin työlääksi rastiksi. Lopulta se löytyi ehtoollista esittävästä kaiverruksesta, pilarin alakulmasta.

Pakkohan se oli hyvää onnea yrittää… oli tuota joku muukin kosketellut, sen verran mustaksi hiiri oli muuttunut.

Kirkon ulkopuolella Marienkircen vieressä on pitkulainen rakennuskivi, jonka päällä istuu pronssipaholainen.

Tämäkin legenda liittyy kirkon rakentamiseen ja tavernaan, joka jo kertaalleen päätettiin olla rakentamatta liian lähelle kirkkoa. Sepä suututti paholaisen.

Ison Ratskeller-tavernan rakentaminen kirkon viereen sai kuitenkin lopulta kirkon rakentamiseen huijatun paholaisen leppymään, eikä hän uhkauksesta huolimatta tuhonnut pitkulaisella kivellä kirkkoa, vaan tiputti sen kirkon viereen.

Epistlet kappelin ulkopuolella voi nähdä pienen vanhan ukon, jonka kerrotaan kuihtuneen ja muuttuneen kiveksi, koska hän uhmasi liian kauan kuolemaa.

Petrikirchen eli Pyhän Pietarin kirkkoa ei enää käytetä kirkkona. Nykyisin se toimii tapahtuma- ja näyttelykeskuksena.

Kirkon torniin pääsee kuitenkin vierailemaan ja sieltä onkin upeat näkymät Lyypekkiin. Torniin täytyy kiivetä vain 54 porrasta ja sitten loppumatkan voikin taittaa hissillä. Ei paha rasti.

Sisäänpääsy kirkkoon ja sen torniin maksaa 4 € aikuinen ja lapsi 2,50 €. Kirkko ja sen näyttelyt ovat avoinna päivittäin klo 11-16. Torni on avoinna kesäkuusta joulukuuhun klo 10-19. Muina ajankohtina se sulkeutuu klo 17.

Toinen merkittävä kirkko Lyypekissä on Lyypekin tuomiokirkko, joka on taitavasti entisöity Toisen maailmansodan pommitusten jäljiltä. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy ja avoinna se on korona-aikataulun mukaan päivittäin 10-16.

Lyypekin torin laidalla seisoo yksi sen komeimmista rakennuksista, koristeellinen Raatihuone – Rathaus.

Aikoinaan Raatihuoneessa kokoontuivat Hansapäivät, jossa ratkottiin koko Pohjois-Eurooppaa koskevia asioita.

Raatihuone on edelleen käytössä ja siihen pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 11.00 ja 14.00 tehtävien saksankielisten kaupunkikierrosten yhteydessä, samoin kuin sunnuntaisin klo 15.00. Englannin kielisiä opastettuja kaupunkikierroksia järjestetään toistaiseksi vain lauantaisin klo 11.30. Kaupunkikierroksen hinta on 15 €.

Keskiaikaisten kirkkojen ohella Lyypekin nähtävyyksistä kannattaa mainita Raatihuoneen vieressä sijaitseva Mann kirjailijasuvun kotitalo – Buddenbrookhaus, jossa toimii nykyään Mann aiheinen museo. Museo on suljettu korjaustöiden takia ainakin 2023 saakka, joten sinne ei tällä kertaa ollut asiaa.

Hienoja rakennuksia Lyypekissä on paljon.

Käymisen arvoinen kohde on Pyhän hengen sairaala.

Tämä uskonpuhdistuksen jälkeen maallistettu sairaala huolehti lähellä luostaria asuvista köyhistä, ikääntyneistä ja sairaista asukkaistaan.

Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Tänne kannattaa todellakin eksyä, sillä paikka on oikein mielenkiintoinen ja kaunis myös sisältä.

Muhkuraiset kadut ja seiniä pitkin kiipeävät köynnökset sekä pienet tunnelmalliset kujat ja kadut takaavat romanttisen tunnelman, jossa kiireet unohtuvat.

Pikkuruiset kujat ovat oikeasti pieniä teitä. Jos niissä on kaasuvalo se kertoo, että niihin voi hyvin puikahtaa tutustumiskäynnille. Kyseessä ei siis ole kenenkään piha tai pihapolku.

Aivan ihana tutustumiskohde olisi ollut nukketeatterimuseo, jossa on nähtävänä vanhoja nukketeatterinukkeja ja upeita nukketeattereita.

Museo on kiinni aina vuoteen 2022 saakka laajojen kunnostustöiden takia. Harmi, sillä se olisi ollut takuuvarma käyntikohde!

Yhtään ei lohtua tuonnut se, että viereisessä rakennuksessa olisi ollut tarjolla nukketeatteriesityksiä, mutta ei meille sopivaan aikatauluun, ja kielikin olisi taas ollut saksa.

Merenkulkijoiden kilta Schiffergesellschaft on Lyypekin perinteinen ravintola ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

Paikka oli sisältä myös erittäin houkutteleva ja mielenkiintoinen. Siellä olikin oikein tunnelmallista nauttia mainio ilallinen.

Lyypekin ylpeys on marsipaani, jota on saatavilla kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja muodoissa. Lyypekin kuuluisimman marsipaanitehtaan Niedereggerin kahvila sijaitsee aukiolla kaupungintaloa vastapäätä. Kahvilan yläkerrassa toimii Marsipaanimuseo, jossa voi ihmetellä kaupungin merkkihenkilöitä marsipaaniin ikuistettuina. Museoon on ilmainen pääsy kahvilan aukioloaikoina.

Lyypekissä on myös useita muitakin mielenkiintoisia museoita.

Uusi nähtävyys Lyypekissä on Hansamuseo, joka kertoo Hansaliitosta ja sen kukoistuksen ajasta sekä myös Hansakaupungeista.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsy museoon maksaa 13 € aikuinen ja 9 € lapsi. Tämä on mielenkiintoinen paikka, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Pyhän Annen museokorttelissa on puolestaan esillä Saksan laajin kokoelma keskiaikaisia patsaita ja alttaritauluja. Tämä jäi nyt tällä kertaa meiltä väliin.

Fisch-Hütte kalaravintola oli ”to go” listalla.

Pitkän etsinnän jälkeen se löytyikin ja kuten kuvasta voi jo aavistaa  oli pettymys melkoinen.

Jäi tämän ”kuuluisan ja hyvästä ruuasta tunnetun” kalaravintolan rasvassa uitetut kalapuikot syömättä.

Lyypekki oli oikein mukava, kombakti ja kivan oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut vilkuilla olkansa yli.

Kaupungissa oli paljon nähtävää ja kaupunkivierailuun varaamamme päivä teki tiukkaa aikataulun suhteen.

Tähän kaupunkiin oli helppo ihastua ja mistä tietää, vaikka joskus palaisimme sinne.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 4: Celle ja Bremen

 

Celle

Celle on viehättävä pieni kaupunki, joka on hyvin säilynyt ja täynnä historiaa.

Tämä vanha historiallinen kaupunki sijaitsee Aller joen rannalla.

Taidokkaasti ja huolella kunnostetut ristikkorakenteiset ja iloisen kirjavat puutalot saavat vierailijan heti innostumaan kaupungista.

Parasta Cellessä onkin ihan vain kiertely Vanhassa kaupungissa ja upeiden rakennusten ihailu.

Paikka onkin varsinainen ulkoilmamuseo, jossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

Suurin osa Cellen vanhasta keskustasta on kävelykatualuetta.

Vanhan keskustan alue on aika laaja ja siellä on ihania kahviloita ja ulkoilmaterasseja, joihin voi istahtaa seuraamaan pienen kaupungin elämää.

Juna-asema sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta Cellestä ja parhaiten paikalle pääseekin juna-aseman viereisen kadunkulman linja-autopysäkiltä. Kertalippu maksaa 1,50 €. Monet linja-autot ajavat juna-aseman vierestä, joten kyytejä keskustaan menee tiuhaan.

Cellen ehdoton nähtävyys ihanan Vanhan kaupungin ohella on Cellen linna.

Nelikulmainen linna sisältää hienosti säilyneet barokkityyliset huoneet sekä renessanssin arkkitehtuurin.

Linna on myös asuinpaikka Euroopan vanhimmalle barokkiteatterille ja siellä on upea renessanssikappeli.

Linnassa järjestetään opastettujakierroksia, mutta harmillisesti ne olivat saksaksi. Opastettu kierros palatsissa ja kappelissa maksaa 9 €/ henkilö.

Cellen linnan kappeli on todellinen helmi.

Lukuisat maalaukset, värikkäät kuvat, hiekkakivireliefit, raamatulliset kuvaukset ja monet kaiverrukset koristavat kappelin sisustusta.

Kappeliin pääsee vain opastetulla turistikierroksella tai muuten  saa tyytyä virtuaaliseen videoesitykseen, jonka kautta pääsee kurkkaamaan kappelia ja teatteria. Videoesitys on katsottavissa linnan tiloissa.

Sisäänpääsy linnaan tiistaista sunnuntaihin on klo 10-17 ja siitä joutuu pulittamaan 8 € aikuiselta ja 5 € lapselta.

Cellessä on mahdollisuus osallistua myös opastettuihin kaupunkikierroksiin, mutta nekin kaikki ovat saksankielisiä. Muun kieliset opastukset tulee tilata erikseen turisti-infosta. Ehkä taas tulevaisuudessa tarjonta ja kysyntä lisääntyvät ja kohtaavat…

Linnaa vastapäätä olevassa Bomann museossa on huomattava määrä asiakirjoja, jotka kuvaavat kaupungin, Ala-Saksin ja Hannoverin historiaa.

Museossa on nähtävillä myös muutakin kuin vain asiakirjoja.

Museossa järjestetään myös erityisiä tapahtumia ja näyttelyitä säännöllisesti.

Filmtier Park on Cellen suosituin perhekohde ja sitä mainostettiin kovasti. Puistossa on satoja eläimiä, jotka ovat koulutettuja erilaisiin esiintymisiin elokuvissa ja juhlissa sekä tapahtumissa. Lisäksi puistossa on paljon hauskoja aktiviteetteja lasten käyttöön. Käymättä jäi tämä kohde, koska se sijaitsee noin ½ h ajomatkan päässä Cellen ulkopuolella ja päästäkseen sinne olisi pitänyt olla oma auto.

Stadtkirche St. Marien kirkon sisustus on upea.

Ihanaa, että ihan kaikkia kirkkoja Saksassakaan ei olla protestanttisuuden nimissä riisuttu ja pelkistetty.

Kirkko on avoinna vierailijoille tiistaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Kryptaan, jossa on hautoja pääsee vierailemaan keskiviikkoisin ja torstaisin klo 16. Hinta vierailulle on 1,50 € aikuiset ja 0,50 €  lapset.

Mielenkiintoinen tapahtuma on, kun trumpetisti kiipeää kirkontorniin ja soittaa töräyttää tornista päivittäin klo 16.45 ja lisäksi vielä viikonloppuisin klo 9.45. Kirkon torniin pääsee myös kiipeämään ja ihailemaan ympärillä avautuvia maisemia. Kiipeäminen torniin maksaa 1 € aikuiset ja lapset 0,50 €.

Cellessä on lisäksi vanha synagoga. Yksinkertainen mutta ihastuttava rakennus on avoinna yleisölle. Rakennuksessa on nähtävissä holokaustista säilynyttä esineistöä. Synagoga on auki vierailijoille kaikkina muina päivinä paitsi lauantaisin, jolloin on sapatti. Aukioloajat vaihtelevat päivittäin ja ne kannattaakin tarkistaa etukäteen.

Tietenkin Cellessäkin on oma kellopelinsä – Glockenspiel, jossa seikkailee neljä Cellen historiaan vaikuttanutta henkilöä.

16 pronssikelloa soittaa melodiaa neljästi päivässä klo 11, 13, 15 ja 17.

Kellpopeliesitystä saapuikin paikalle seuraamaan runsas joukko kaupungissa vierrailleita turisteja, jotka edelleen olivat pääasiallisesti saksalaisia. Vaikka väkeä oli liikkeellä melko paljon oli paikka hyvinkin rauhallinen ja turvallinen.

Kunstmuseumissa on nykyaikaisia maalauksia, graafisia kuvia, veistoksia, esineitä ja taidelaitteita ympäri maailmaa. Jos aikaa riittää, niin tämäkin voisi olla hyvä vierailukohde. Olemme nyt tällä reissulla vierailleet niin monessa todellisessa nimimestassa, että tämä jätettiin väliin.

Cellessä on myös puhuvia lamppuja.

Seisottaessa viiden lampun keskellä alkavat lamput puhua.

Ne lausuvat vuorotellen erilaisia pieniä tervehdyksiä ja tarinoita, joita oli kiva kuunnella, vaikkei saksaa osaakkaan. Lamput olivat aika hassuja ja erikoisia, mutta ihan sympaattisia. Lamppujen puhumisajat ovat päivittäin klo 10–13 ja 15–18.

Puutarhaihmisille löytyy myös mielenkiintoisia käymiskohteita kuten palatsin puisto, ranskalainen puisto ja lääkekasvien puisto. Puistoihin on vapaa pääsy, mutta joihinkin niiden osiin on aukioloajat, jotka vaihtelevat vuodenajan mukaan.

Celle oli erittäin mukava paikka vierailla.

Sinne on hyvät kulkuyhteydet Hannoverista ja junia kulkee tasaisin välein näiden kahden paikan väliä.

Junalla matka taittuu puolessa tunnissa.

Celle on kiva puolipäivän vierailukohde, jossa on paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Tätä paikkaa voi suositella.

 

Continue Reading

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 3: Hannover, Marienburgin linna ja Hameln

 

Hannover

Otimme junan Berliinistä Hannoveriin. Matka kesti noin 1h 40 min. Kannattaa katsoa, millä junilla liikkuu, ettei satu työmatkalaisten ja koululaisten ruuhkauttamiin juniin. Junamatka sujui mukavasti, sillä junassa oli ravintolavaunu ja kabiineissa hiljaista, kun matkalaiset matkallaan Amsterdamiin joko söivät eväitään, tekivät töitä tai nukkuivat. Myös netti toimi kaikissa junissa erinomaisesti. Näin korona-aikaankin junat olivat aivan täynnä. Näihin pidemmän matkan pikajuniin kannattaa ostaa paikkalippu, jotta voi varmistaa oman ja kaverin istumapaikan.

Hannover kuuluu niihin kaupunkeihin, jotka kärsivät Toisen maailmansodan pommituksissa. Hannoverin alkuperäisestä rakennuskannasta tuhoutui jopa 70 prosenttia.

Itselläni ei oikein ollut selkeää kuvaa koko kaupungista.

Mielikuvana oli suurkaupunki, joka on tunnettu useista isoista maailmanluokan messuista.

Asiaan tutustuttuani huomasin, että Hannover on viime aikoina kasvattanut suosiotaan matkakohteena erilaisten tapahtumien ja vilkkaan kaupunki- ja kulttuurielämän vuoksi. Hannoverissa järjestetään erilaisia tapahtumia ja festivaaleja jatkuvasti. Kaupungista löytyy niin ooppera kuin lukuisia teattereitakin, balettia ja laadukkaita kansainvälisiä tanssitapahtumia. Hannover on myös taiteilijoiden ja kuvataiteen kaupunki.

Innolla siis kohti Hannoveria.

Sanotaan, että Hannoverissa on yksi Saksan kauneimmista juna-asemista? No ei ole ei, sen verran on noita asemia nyt vuosien aikana tullut kierrettyä.

Hannoverin juna-asema on aivan keskustan vieressä. Siitä on hyvät yhteydet metroa muistuttavalla kaupunkijunalla, bussilla ja ratikoilla muualle kaupunkiin. Suurin osa Hannoverin nähtävyyksistä on kävelymatkan etäisyydellä juna-asemasta.

Juna-asema on iso ja vilkas sekä monen liikennevälineen risteyskohta, joten liikkeellä oli kaikenlaista kulkijaa. Tavaroistaan kannattaakin siis pitää hyvä huoli.

Kaikkien isompien kaupunkien juna-asemat olivat varsinaisia kauppapaikkoja. Tarjolla oli jokaisella asemalla jos jonkinlaisia pikaruokapaikkoja, pikku putiikkeja ja hieman isompia kauppoja. Matkalainen saikin helposti asemalta mukaansa tarvittavat eväät.

Jos kaupunkiin haluaa tutustua jalkaisin, niin kannattaa seurata maahan maalattua punaista viivaa, jonka varrella kaikki merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat. Kävelykierrokselle tulee matkaa reilu 4 km.

Muistutuksena vielä, että moneen vierailemissamme kaupungissa on mahdollista suunnitella oma kävelyreitti ja tutustumiskierros kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin lataamalla joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovellus. Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Hannover joukkoliikenne on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Hannover Stadt eli kaupunkialue, Umland eli keskustaa ympäröivä alue ja Region suurHannoverin koko alue.

Koska Hannover on iso kaupunki, kannattaakin hankkia vuorokausilippu tai hyödyntää HannoverCardin joukkoliikenne-etu. Enintään viiden henkilön ryhmät voivat myös hankkia edullisemman ryhmälipun.

Keskusta-alueen vuorokausilippu maksaa 5,80 €/ henkilö. Lippuja saa lippuautomaateista tai palvelupisteistä. Bussilipun voi myös ostaa kuljettajalta. Kertalippu maksaa 2,90 € ja sitä voi käyttää kahden tunnin ajan. Hannoverissa on mahdollista vuokrata myös kaupunkipyörä tai hurutella modernisti sähköpotkulaudalla. Myös joukkopyöriä on mahdollista vuokrata. Niissä kaveriporukka voi polkemisen ohessa nauttia oluesta ja kaupungin vaihtuvista maisemista. Taxilla liikkuminen on sen sijaan melko kallista.

Kaupunkia voi ihastella myös 18 € maksavalla Hop on ja hop off kiertoajelulla. Kaupunkikierrokset järjestetään perjantaista sunnuntaihin klo 10.30, 12.30 ja 14.30.

Aivan Hannoverin keskustassa on kello, joka on Helsingin Stockmannin kellon tavoin tapaamis- paikka.”Tavataan siis kellon alla”……

Kröpcke eli Hannoverin kelloaukio edustaa uudemman Hannoverin parhaita alueita, ja sitä pidetään usein Hannoverin sydämenä.

Alueen lähellä sijaitsee lukuisia viihtyisiä, kahviloita ja ravintoloita sekä valtava päärautatieasema, jonka ympäristössä sijaitsevat myös keskustan ostosalueet.

Hannoverissa ei kannata unohtaa laadukasta ja moni-ilmeistä katutaidetta, jota on runsaasti esillä Lindenin kaupunginosa. Hannoverin keskustasta kävelymatkan päässä sijaitseva urbaani lähiö tarjoaa graffiteja ja tasokkaita katuruokakojuja sekä kioskeja, joissa myydään laatuoluita.

Veistostaiteen tunnetuimpia edustajia Hannoverissa ovat Nana-patsaat.

Mielenkiintoisia, joskin erikoisia.

Hannoverissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, miksi HannoverCard voi olla erittäinkin järkevä hankinta.

Yhden päivän 10 € kortti on hyvä valinta, jos vierailee muutamissa paikoissa ja kulkee julkisilla liikennevälineillä, joissa voi matkustaa kortilla ilmaiseksi. Matkaa voi tehdä koko suur Hannoverin alueella. Kahden päivän kortti kannattaa hankkia, jos aikoo käydä useimmissa näyttelyissä ja turistikohteissa. Kortin hinta on 16 €. Kaupunkikorttia on myös saatavilla viiden hengen ryhmille.

Hannoverin näyttävin rakennus on kaupungin symbolinakin tunnettu Neues Rathaus eli Uusi kaupungintalo.

Upeahan tuo oli niin päivällä, kuin iltavalaistuksessakin.

Trammplatzissa sijaitsevaan upeaan rakennukseen pääsee vierailemaan arkipäivisin klo 10-18, eikä vierailusta tarvitse maksaa mitään. Sisätiloissa on esillä muun muassa useita pienoismalleja Hannoverin kaupungista sotaa edeltäneeltä ajalta, joista saa hyvän käsityksen siitä muodonmuutoksesta, jonka Hannover on käynyt läpi.

Kaupungintalon katolla olevalta näköalaterassilta on hyvät näkymät kaupunkiin ja hyvällä säällä aina Deisterin kukkuloille saakka. Kaupungintalon kattotasanteelle pääsee nousemaan erikoisella hissillä. Hissi ei nouse suoraan ylöspäin, vaan myötäilee rakennuksen kupolin muotoja. Melko spookie tuo hissi oli lasikattoineen ja lattioineen. Hissikyyti kattotasanteelle maksaa 3,50 €/aikuinen ja 2 €/lapsi.

Kaupunkia onkin rakennettu moderniin suuntaan ja esimerkiksi Nord LB -lasirakennus Hannoverissa on näkemisen arvoinen.

Sprengel museo on nykytaiteen keidas, josta löytyy kaikkea uudempien taideteosten ja klassikoiden, väliltä.

Museon pysyvässä kokoelmassa on merkittäviä Picasson ja Laurensin kubismiteoksia.

Museo on avoinna tiistaisin klo 10-20 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18. Tosin nyt syksyllä oli koronan takia poikkeuksellisia aukioloaikoja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € ja alle 12-vuotiaat pääsevät sinne maksutta. Huomioida kannattaa, että perjantaisin kaikkiin Hannoverin museoihin on ilmainen sisäänpääsy joko koko päivän tai osan aikaa päivästä.

Hannoverissa on myös muita hyviä museoita vierailtavaksi.

Ala-Saksin osavaltion museo eli Landesmuseum Hannover sijaitsee vastapäätä kaupungintaloa.

Museossa on suuri kokoelma taideteoksia, patsaita ja esineitä aina keskiajalta lähtien. Lisäksi museossa on näyttelyitä, jotka on omistettu luonnonhistorialle, etnologialle ja arkeologialle. Museo on kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä siihen pääsee tutustumaan klo 10-18 . Perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan 4 € lipulla ja perjantaisin klo 14-18 perusnäyttelyyn pääsee veloituksetta. Mikäli haluaa tutustua myös erikoisnäyttelyihin lippu maksaa 10 €.

Hannoverin Marktplatz sijaitsee historiallisen Vanhan kaupungin keskustassa ja sieltä löytyy monia merkittäviä rakennuksia.

Pommituksista jäi jäljelle joitakin vanhoja rakennuksia, sekä niitä, joita uudelleen rakennettiin sodan jäljiltä.

Yksi merkittävä rakennus on vanha Kaupungintalo- Altes Rathaus, joka toimii nykyään juhlatilana. Hannoverin Vanha kaupunki lukeutuukin kaupungin parhaisiin nähtävyyksiin, vaikka suuri osa siitä onkin rakennettu sodan jälkeen uudelleen. Vanhan kaupungin kaduilla kävellessä voi aistia sotia edeltäneiden aikojen tunnelmaa ja istahtaa nauttimaan päivästä terassilla.

Marktkirchen kirkon torni on kaunis ja se on edelleen yksi Hannoverin sekä Ala-Saksin alueen korkeimpia kirkontorneja ja kaupungin maamerkki.

Kirkossa on erityisen kauniit urut, joita voi päästä kuuntelemaan, kun kirkko on avoinna vierailijoille. Kannattaa ehdottomasti viivähtää hieman pidempään ja istahtaa hetkeksi kirkon penkkiin.

Kirkko ja sen torni ovat avoinna päivittäin klo 10-18.Tornikierros maksaa 3 €.

Kolmas Hannoverin vanhoista kirkoista on Kreuzkirche.

Vanhaan kaupunkiin tehdään opastettuja kahden tunnin mittaisia kävelykierroksia, joiden hinta on 11 €/ aikuinen ja yli 14-vuotiaat lapset 8,50 €.

Isoimmissa kaupungeissa on usein tarjolla myös erilaisia opastettuja ilmaisia kävelykierroksia. Niistä saa parhaiten tiedon netistä Freetourin sivustolta tai GuruWalk sivustolta.

Aegiden kirkko eli Aegidienkirche on Hannoverin erikoisin nähtävyys, sillä vanha kirkko kärsi pahoin Toisessa maailmansodassa.

Kirkkoa ei kuitenkaan koskaan korjattu ja se on edelleenkin rauniokirkko, josta on pystyssä vain sivuseinät ja torni.

Paikka on suosittu turistikohde ja kirkossa on edelleen nähtävissä pommitusten aiheuttama tuho. Aegidienkirchenin 25 pronssista kelloa soivat neljä kertaa päivässä klo 9.05, 12.05, 15.05 ja 18.05. Kannattaa yrittää olla paikalla tuolloin, jotta voi kuulla niiden kauniin soittokonsertin.

Jos jano yllättää kannattaa piipahtaa perinteiseen oluttupaan. Mainio sellainen Brauhaus Ernst August löytyy myös Hannoverista. Toisaalta hetken voi myös hengähtää ja lepuuttaa jalkoja lasillisella 6 Sinne Sky Barissa, josta on upeat näkymät Hannoveriin.

Vaihtoehtoisesti keskellä kaupunkia olevassa Roof Gardenissa voi rentoutu hetkisen Hannoverin kattojen yllä.

Paikka on mainio, ehkäpä jopa hieman hämmentävä valkoisine hiekkoineen, rantatuoleineen ja palmuineen.

Hyvällä säällä paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 13-23 ja sunnuntaina klo 15-23.

Hannoverissa on  myös Baijerin kaltaisia olutpuistoja, jonne voi mennä omien eväiden kanssa, kunhan tilaa puiston kojusta oluen. Myös ruokaa on tarjolla. Paikat ovat suosiossa niin päivisin kuin iltaisinkin. Lämpiminä kesäiltoina menoa riittää myöhään yöhön.

Viehättävä on niinikään kapeiden kujien hallitsema Leineschlossin linna-alue, joka alun perin rakennettiin luostariksi. Rakennukset kuitenkin toimivat 1600-luvulta lähtien pitkään Hannoverin kuninkaiden kotina.

Herrenhausenin palatsi toimii nykyään konferenssitilana ja sitä pystyikin ihailemaan vaan kauempaa ulkoapäin.

Sen sijaan Herrenhausenin puutarhaan – Herrenhäuser Gärteniin pääsee tutustumaan.

Upea vanha kuninkaallinen puutarha muodostuu neljästä erillisestä puisto- ja puutarha-alueesta. Alueisiin lukeutuvat muun muassa ranskalaistyylinen Grosser Garten sekä englantilaista puistotyyliä edustava Georgengarten.

Helpoiten puutarhaan pääsee 4 tai 5 kaupunkijunalla. Puutarha on arvatenkin upea näky kesäaikaan.

Upeat istutukset ja erivärinen kukkaloisto sekä suihkulähteet sykähdyttivät ja saivat ajantajun katoamaan kuten myös askeleita kertymään melkoisesti.

Sisäänpääsy puutarhaan kesäkaudella huhtikuusta-lokakuun loppuun riippuu siitä, minkälaisen lipun puutarhaan haluaa ostaa. Kaiken sisältävä lippu maksaa 8 € aikuinen ja yli 12-vuotiaat 4 €. Puistossa järjestetään myös lukuisia tapahtumia vuoden ympäri. Myös lapsille on mietitty monenlaista tekemistä ja kokemista puistoalueella.

Puutarhat ovat avoinna päivittäisin klo 9-18.30 ja suihkulähteet ovat toiminnassa arkipäivisin klo 10-12 ja 15-17.

Vierailu puutarhoihin kannattaakin ehdottomasti ajoittaa noihin aikaväleihin, kun suihkulähteet ovat toiminnassa. Viikonloppuisin ne suihkuavat klo 10-12 ja 14-17.

Kesäaikana auringonlaskun jälkeen Grosse Gartenin upea puutarhaa ja sen suihkulähteet valaistaan viikonloppuisin tunnin ajan, jolloin ne yhdessä puistossa soivan barokkimusiikin kanssa luovat varmastikin taianomaisen tunnelman. Harmillisesti meidän vierailupäivämme Hannoveriin osuivat keskelle viikkoa ja tämä kokemus jäi meiltä kokematta.

Myös Hannoverin tunnetuimpiin panimoihin lukeutuva Herrenhausenin panimo on näkemisen ja kokemisen arvoinen käyntikohde.

Nähtävyys on kuulemma myös mantereiden mukaisesti jaoteltu Hannoverin eläintarha, jossa eläimet eivät ole pienissä häkeissä vaan isoilla liikkumaväljillä aidatuilla alueilla. Kyseessä onkin elämyseläintarha. Olimme juurikin lapsenlapsiemme kanssa käymässä Tallinnan eläintarhassa ennen tätä matkaa, joten kaikkien kaupunkien eläintarhat jäivät tällä reissulla väliin, vaikka käymisen arvoisia olisivat varmasti olleetkin.

Kaupungin keskustan läheisyydessä oleva Maschseen pieni tekojärvi on kaupunkilaisten suosiossa, mutta se on myös mukava paikka istua ja hengähtää.

Paikka onkin keidas keskellä kaupunkia.

Järvellä on mahdollisuus soutaa, suppailla tai meloa. Järven ympäristössä järjestetään myös monia tapahtumia.

Saksan vanhimmaksikin väitetty kirpputori kerää joka lauantaiaamu ihmiset Vanhan kaupungin Leine joentörmälle Marktkirchen luona. Paikalla voi nauttia jazz-musiikista ja hyvästä tunnelmasta. Olisi ollut niin kiva vierailla tuolla.

Hannoverin Markthalle eli kauppahalli on myös hyvä paikka vierailla.

Kauppahallissa on myytävänä ruoan lisäksi myös kaikenlaista muutakin tavaraa.

Pääasiallisesti kauppahallissa oli vain paikallisia, mutta turistin kannattaakin vierailla siellä tasokkaiden ravintoloiden ja pienien kahviloiden takia. Tai sitten ihan vaan lasilliselle viiniä.

Kauppahalli on aukeaa ma-la klo 7 ja sulkeutuu arkena alkuviikosta vasta illalla klo 20 ja to-pe klo 22. Lauantaina se sulkeutuu jo klo 16.

Vajaan puolentunnin junamatkan päässä Hannoverista on Volkswagenin tehdas, jonka yhteydessä on Volkkari-museo.

Siellä pääsee ihailemaan muun muassa omia suosikkejani, eli niin sanottuja hippibusseja, mutta myös eri aikakausilta olevaa Volkswagen tuotantoa.

Pidimme Hannoverissa kolmen yötä majapaikkaa, sillä siitä oli hyvät yhteydet seuraavien päivien päivävierailukohteisiin Marienburgin linnaan, Pillipiiparin Hamelnniin ja Celleen. Hannoverin kaupunki varmaankin jakaa mielipiteitä, mutta listallamme se menee kategoriaan;” no joo, ihan ok”.

 

Marienburgin linna

Noin 20 kilometrin päässä Hannoverin ulkopuolella sijaitsee ihanteellinen päiväretkikohde historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille matkailijoille – myös niille, joihin prinsessasadut linnoineen ovat tehneet pysymättömän vaikutuksen. Matka Marienburgin linnaan Hannoverista taittui junalla ½ tunnissa. Junalla matkataan Nordstemmen rautatieasemalle, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Kaupunkikin oli hieman kulahtanut ja pienen pieni. No, tänne me matkasimme juurikin linnan takia, joten muusta ei niin väliä.

Juna-asemalta kaukana kauniisti siintävälle linnalle on noin 4 kilometrin matka ison tien piennarta pitkin.

Olimme laskeneet taxikyydin varaan, mutta matkaan tulikin mutka.

Taxia ei ollut saatavissa koko pikku kaupungissa, koska kaikki taxiyrittäjät olivat kuolleet kuulemma koronaan. ”Varman” tiedon saimme aseman vieressä olevasta kukkakaupasta. Noituessamme kyyditöntä tilannetta ja pirun pitkää kävelymatkaa, tarjoutui ystävällinen vanhempi rouva kyyditsemään meidät linnalle.

Tiesimme jo menomatkalla, että sama ongelma oli kyydin kanssa takaisinpäin. Ja niinhän se oli. Sama syy ja selitys- ei siis taxia- ei kyytiä.

Onneksi eräs ihastuttava saksalaispariskunta antoi meille kyydin juna-asemalle. ISO KIITOS ystävällisille ja avuliaille ihmisille. Säästyimme melkoiselta patikoinnilta, jonka loppumetrit olisi vielä menomatkalla olleet melkoista ylämäkeä.

Isoimmista kaupungeista pääsee paikalle myös Eldagseniin menevällä linja-autolla.

Tällöin täytyy nousta pois Marienburg Abzweig Nord pysäkillä, josta on vielä reipaasti yli kahden kilometrin kävelymatka linnalle.

Hannoverista on ”normaaleina” kesäkuukausina mennyt myös suora linja-autoyhteys linnalle, mutta nyt korona-ajan takia liikenne ei ole ollut säännöllistä.

Yksi tilausbussi saksalaisille turisteille oli jonkun matkanjärjestäjän toimesta parkkialueella. Onneksi ei tarvinnut yrittää pummia kyytiä siihen. Olemattomalla saksan kielen taidolla se olisikin ollut temppu, sillä keski-ikäiset ja vanhempi väestö eivät juuri englantia Saksassa puhu.

Hannoverin viimeisen kuninkaan 1800-luvulla rakennuttama Schloss Marienburg eli Marienburgin linna on jälleen yksi Prinsessa Ruusunen linna.

Linna ja sen yksityiskohdat kertovat kuningatar Marian ja Hannoverin viimeisen kuninkaan kuningas George V:n suuresta rakkaudesta. Kuningas antoi kuningattarelleen syntymäpäivälahjaksi Marienbergin kukkulan sekä rakennussuunnitelmat linnalle.

Kuningas ja kuningatar eivät kuitenkaan koskaan ehtineet nähdä linnan valmistuvan, saati asua siinä, sillä vuonna 1866 preussit pakottivat heidät maanpakoon.

Nykyisin linna on jälleen Hannoverin kuninkaallisen suvun omistuksessa, toimien nykyään museona.

Linnan historia on mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Aiemmin linnaan pääsi tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, mutta nykyään linnaa voi tutkia myös omatoimisesti.

Linna on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu linnaan on 12,50 € aikuinen ja 8,50 € yli 6-vuotiailta lapsilta. Linnan torniin pääsee kiipeämään erillistä 5 € maksua vastaan kesäaikaan, mutta vain opastetulla kierroksella.

Opastettuja kierroksia on normaalisti saksaksi tiistaista perjantaihin.

Tänä kesänä, vielä koronan jälkimainingeissa opastuksia ei järjestetty, mutta sitten taas joskus tulevaisuudessa opastuksen hinta lienee sama kuin ennen koronaa eli 2,50 €.

 Myös audioguideja on saatavilla omatoimiselle linnakierrokselle.

Nyt syyskuun lopussa, ei turistiaikaan, linnassa oli vain vähän vierailijoita ja siellä pääsi hyvin liikkumaan ilman tungosta, mikä oli oikein kivaa. Linnassa on myös ravintola, jonne onkin hyvä pysähtyä linnakierroksen jälkeen.

Linna oli kuin karkki ja siellä kului helposti useampi tunti. Kannattaa tutustua jos hoodeilla huitelee!

 

Hameln

Toisen päiväretken Hannoverista voi tehdä läheiseen Hamelnin kaupunkiin.

Hameln sijaitsee noin 40 minuutin junamatkan päässä Hannoverin keskustasta.

Kaupunki on kuitenkin sen verran pieni, että sen kiertää puolessa päivässä.

Siksipä me yhdistimme samalle päivälle käynnit Hamelnissa ja Marienburgin linnassa.

Jatkoimme Nordstemmenistä suoraan junalla Hamelniin.

Hamelnin juna-asemalta Vanhaan kaupunkiin on 20 minuutin kävelymatka.

Kätevimmin pelipaikoille pääsee juna-aseman edestä menevillä linja-autoilla.

Suurin osa linja-autoista ajaa Vanhan kaupungin vierestä. Kertalippu maksaa 2 €/ henkilö.

Saksassa on hyvät junayhteydet melko pieniinkin paikkoihin, joten junamatkailu on tosi kätevä tapa liikkua.

Tässä pienessä satumaisessa kaupungissa Grimmin veljesten kaikkien tuntema satu Pillipiiparista sai alkunsa.

Satu onkin tehnyt Hamelnista kuuluisan ja suositun käyntikohteen.

Sadussa Pillipiipari karkotti Hamelnin kaupungista rotat.

Näin syyskuun lopussakin kaupungissa oli paljon turisteja, toki suuri osa heistä Saksalaisia.

Tämä kaupunki elää Pillipiiparista.

Vanhan kaupungin upeasti pidetyt ja restauroidut talot olivat kauniita.

Hauska tapa tutustua kaupungin nähtävyyksiin on seurata kaduntasossa olevia rottamerkkejä.

Mukulakiviin oli kiinnitetty metallisia rottakylttejä tai koristeita, jotka toimivat viitoina kohti näkemisen arvoisia kohteita.

Vaikka muuten kammoksunkin rottia, niin metallisina kuvina kivetyksessä ne olivat aika hauskoja. Kaupungin www-sivuilta on myös ladattavissa App, josta saa tietoa kaupungista sekä ohjeet rottajahtiin.

Vihjeet ja ohjeet johdattavat nokkelimmat tiettyihin paikkoihin, joiden löytäjä saattaa kaupasta saada palkintona alennuksia ja bonuksia. Itse vain seurailimme reittiä ja jätimme saksan kieltä osaamattomina nokkeluudet muille.

Pienessä kaupungissa oli ihania mutkittelevia kujia, joissa on kahviloita ja majataloja, viihtyisiä olutpuutarhoja sekä pieniä kauppoja.

Pillipiipari museossa on nähtävänä myös kaupungin historiaa. Samaisessa museossa on nähtävillä mekaaninen esitys kuuluisasta esityksestä. Ihan kiva esitys!

Museo on auki muina päivinä paitsi maanantaina klo 11-18. Sisäänpääsymaksu museovierailulle on 5 € aikuinen ja lapset 3 €.

Kolmesti päivässä Hamelinin Raatihuoneen seinästä avautuvat luukut ja mekaaninen esitys Pillipiiparista pyörähtää käyntiin.

Paikalle kerääntyi runsas joukko ihmisiä seuraamaan klo 13.05, 15.35 ja 17.35 esitettävää kellopeliesitystä.

Nämä kellopeliesitykset ovat aina vaan niin ihania ja niiden takia aikataulua kannattaakin hieman suunnitella, jotta osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tunnin kestävä kaupunkikierros Pillipiiparin vetämänä maksaa maltilliset 12 € aikuinen ja 6 € lapsi, mutta nämä opastetut kierrokset ovat vain Saksaksi.

Kierroksia on kesäkuukausina torstaista lauantaihin klo 17.30 ja sunnuntaisin klo 12.45.

Englanninkieliset kierrokset ovat ryhmille myytäviä kierroksia ja melko suolaisen hintaisia.

Toukokuun puolestavälistä aina syyskuun puoleenväliin esitetään Hochzeitshaus-Terrassella ulkoilmaesityksenä Pillipiipari-esitys.

Sunnuntaisin esitettävä puolituntia kestävä esitys alkaa klo 12.

Lisäksi Pillipiipari-musikaali esitetään parhaaseen loma-aikaan toukokuun lopusta elokuun loppuun aina keskiviikkoisin klo 16.30 aivan kaupungin keskustassa olevalla kirkon aukiolla.

Kumpikin esityksistä on yleisölle ilmaisia. Harmillisesti olimme liikkeellä syyskuun lopulla, miksi esityksiä ei enää ollut tarjolla.

Hamelnin vieressä virtaa Weser joki, jossa tehdään myös turistiristeilyjä. Joella ei ole juurikaan mitään katsottavaa, joten jokiristeily ei tällä kertaa napannut.

Kaupungin kirkko häviää kaupungin kauniiden talojen keskelle mitään sanomattomana. Eikä se sisältäkään ollut yhtään kummoisempi.

Kaupungin lähellä noin 50 km säteellä on useita muitakin linnoja; Bückeburg, Hämelschenburg, Bad Pyrmont, Bevern, Fürstenberg ja Corvey. Nämä kaikki olivat ainakin ennakkoon tutustuessani kovin vaatimattomia, eivätkä kovinkaan mielenkiintoisia, joten jätimme ne nyt väliin, eikä meillä edelleenkään ollut käytössä vuokra-autoa.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 2: Leipzig ja Wittenberg

 

Leipzig

Berliinistä Leipzigiin… Viimme kerralla aikapulan takia ohitimme tämän kaupungin, mutta nyt päätimme korjata asian.

Matka ICE-junalla kesti reilun tunnin. Meno oli kuin ennen vanhaan, matkailun rajoittuneisuus ei ainakaan näkynyt junissa, jotka olivat mennen tullen täynnä.

Matkassa oli paljon keski-ikäisiä saksalaispariskuntia. Vaikutti siis, että korona-aikana kotimaanmatkailua suositaan myös muualla kuin Suomessa.

Leipzigin rautatieasema sijaitsee keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä monesta keskustan osasta. Uusittu juna-asema on valtavan kauppakeskuksen yhteydessä, jossa olikin vilinää.

Aseman ulkopuolella huomasi heti, että ison kaupungin meno olikin jo sitten sitä luokkaa, että tavoroista kannatti ottaa tukevampi ote ja laittaa tutkakatse päälle.

Leipzigissa nähtävyydet pystyy kiertämään helposti jalan. Altstadt eli Vanha kaupunki ja sen vieressä olevilla alueilla sijaitsee suurin osa nähtävyyksistä.

Jos haluaa mennä muualle keskustan ulkopuolelle, voi niihin kulkea julkisilla liikennevälineillä, kaupunkipyörällä tai -potkulaudalla. Leipzig ei kuitenkaan näyttänyt olevan mikään suosittu pyöräilykaupunki, vaikka opiskelijakaupunki onkin.

Raitiovaunu on mainio liikkumisvälinen Leipzigissä, jos tarvitsee kulkea Vanhan kaupungin ulkopuolelle.

Kertalippu julkisiin kulkuvälineisiin maksaa 2,70 € ja sillä voi matkustaa tunnin ajan. Vuorokauden voimassa oleva lippu maksaa 7,60 €/ henkilö, mutta kahden henkilön kimppalippu maksaa 11,40 €. Tarjolla on myös runsaasti muitakin lippuvaihtoehtoja.

Lippuja voi ostaa esimerkiksi automaateista ja asemien lippuluukuilta. Kuten muuallakin Saksassa lippu leimataan sisään noustaessa.

Taxi on myös varteenotettava vaihtoehto, koska isommalla porukalla liikuttaessa se on oikeasti edullinen. Jännää oli huomata, miten eri kaupunkien taxihinnat vaihtelivat todellakin toisistaan.

Leipzigiä kutsutaan usein uudeksi Berliiniksi – miksiköhän? Itse en huomannut moista yhtäläisyyttä. Leipzig on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Leipzig Card voikin olla varteenotettava hankinta, jos aikoo nauttia kaupungin mittavasta kulttuuri- ja nähtävyystarjonnasta. Kortteja saa yhden tai kolmen vuorokauden ajaksi, ja näistä kolmen vuorokauden kortti on hinta-laatusuhteeltaan parempi. Myös erilaisia ryhmäkortteja on saatavilla.

Leipzigissäkin voi ottaa osaa erilaisille opastetuille kaupunkikierroksille. Tarjolla on paljon erilaisia kävelykierroksia ja sitten tietysti aina yhtä takuuhelppo ja varma Hop on ja Hopp off vaihtoehto, jonka kyytiin pääsee 18 €/ henkilö.

Leipzig tunnetaan erityisesti Bachin kotikaupunkina, mutta muistaa kannattaa, että se oli myös toisen kuuluisan säveltäjän Mendelssohnin kotikaupunki.

Bachin kotikirkko eli Thomaskirche on suosituin kirkko Leipzigissa.

Bach toimi kirkossa mm. kanttorina ja Thomanerchorin kuoronjohtajana. Hän sävelsi Leipzigin vuosinaan myös monia kuuluisa teoksiaan. Bachin kuoltuaan hänet haudattiin kirkon sisään alttarin lähelle.

Maailmankuulu poikakuoro laulaa edelleenkin kirkossa perjantaisin klo 18 ja lauantaisin klo 15.

Keskikesällä kirkon edustalla on ilmaiskonsertteja maanantaisin klo 19. Kirkko on avoinna joka päivä klo 11–16, eikä sinne ole mitään pääsymaksua.

Bachista kiinnostuneet voivat vierailla myös toisella puolella katua olevassa Bach-museossa, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–18.

Museossa on hieno kokoelma muun muassa soittimia ja vanhoja nuotteja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € aikuiselta. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Myös jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai on ilmainen vierailijoille.

Useimmat vierailevat vain Bach-paikoissa ja vähemmäksi jää vierailu kuuluisan säveltäjän Felix Mendelssohn Leipzigin vuosien asuintalolla.

Mendelsson taloon kannattaa piipahtaa, sillä siellä on näytillä Mendelssohnin henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi, nuotteja, maalauksia ja hänen elämäänsä muuten liittyviä asioita.

Talon musiikkisalonkia käytetään edelleenkin viikoittaisiin sunnuntaikonsertteihin.

Mahdollisuus on myös osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Näihin tilaisuuksiin on rajoitettu osallistujamäärä paikan pienuuden takia, joten niihin kannattaakin varata paikka etukäteen netin kautta.

Leipzigin kaupunki elää vahvasti musiikista.

Kaupungissa on tarjontaa klassisen musiikin konserteista, oopperoista ja musikaaleista aina tasokkaisiin baletteihin.

Myös ympäri kaupunkia erilaisissa paikoissa on kuultavissa kaupungin musiikinopiskelijoiden musiikkiesityksiä, mikä toikin hauskan tunnelman kaupunkiin.

Musiikin lisäksi Leipzigin laadukkaat taidemuseot ja galleriat korostavat kaupungin mainetta kulttuurikeskuksena.

Leipzigin moderni lasikuutiomainen taidemuseo Museum der bildenden Künste MdbK tunnetaan tasokkaista kokoelmistaan, joita taideihmisen ei kannata jättää väliin. Me nyt niin kuitenkin teimme, sillä kaikkeen ei aika taivu.

Museorakennus on ulkokuoreltaan erikoinen, vanhaa ja uutta yhdistelevä rakennus, jossa on nähtävillä hollantilaisten, saksalaisten ja italialaisten mestareiden taideteoksia.

Museossa olisi ollut nähtävissä myös Monetin ja Munchin teoksia. Museoon on ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, ja muulloin kokoelmia pääsee tutkimaan 10 eurolla.

Museo on maanantaisin suljettu, ja avoinna keskiviikkoisin klo 12–20 ja muina päivinä klo 10–18.

Panometerissa on esillä maailman suurimpia 360 asteen panoraamakuvia. Valtava panoramakuva yhdistettynä valon ja äänen yhteisesitykseen luovat upean kokemuksen ja vierailun tunteen kaukaisille luonnonmaisemille ja historiallisille paikoille. Carolas Garten näyttely – hieman ehkäpä ylimainostettu, on avoinna arkipäivisin klo 10-16 ja viikonloppuisin 10-17. Pääsylippu näyttelyyn maksaa 11,50 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Auerbachin kellari on kaupungin toiseksi vanhin ravintola ja sen kerrotaan olleen mm. yleisneronakin tunnetun Goethen suosikkipaikka. Tätä paikkaa ei kannata ohittaa.

Paikassa on hyvä viinibaari, jossa kannattaa nauttia lasillinen, ehkä toinenkin.

Keskellä kaupunkia sijaitseva Leipzigin yliopistorakennus on melkoisen upea. Se on yksi maailman vanhimmista yliopistoista ja toiseksi vanhin yliopisto Saksassa. Leipzing onkin opiskelijoiden keskuudessa suosittu ja arvostettu, eläväinen yliopistokaupunki. Yliopisto ja sen nuoret opiskelijat tekevät kaupungista myös nuorekkaan.

Yliopiston yhteydessä on Grassin museokeskittymä.

Grassi museokompleksissa on kolme erillistä museota, jotka yhdessä järjestävät merkittäviä kulttuuritapahtumia ympäri vuoden.

Leipzigin yliopiston Grassin soitinmuseo on yksi suosituimmista museokompleksin kolmesta museosta.

Toinen tähän museokompleksiin kuuluva museo on etnologian museo ja kolmas on taidemuseo.

Museorypäs kokonaisuudessaan on valtava ja sen kaikissa osissa vierailuun menee helposti kokonainen päivä.

Soitinmuseo on todella mielenkiintoinen ja sen yli 10 000 esineen kokoelma sisältää arvokkaita instrumentteja Euroopasta ja muualta, samoin kuin musiikkia koskevia esineitä renessanssin, barokin ja Bachin Leipzig-ajalta.

Museo onkin yksi suurimmista soitinmuseoista Euroopassa. Sisäänpääsy museoon maksaa 6 € ja se on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18.

Taidemuseo olisi varmaan ollut kokemus, mutta nyt aikataulu vaan ei riittänyt kiertämään yhtä Euroopan merkittävintä design- ja taidetaloa. Käymättä jäi myös etnologian museo.

Marktplatzilla sijaitseevassa Nikolaikirchessä voi kuulla musiikkiesityksiä keskiviikkoisin ja lauantaisin, parin euron pääsymaksua vastaan. Hieman ylimainostetun kirkon katto ja pilarit olivat jokseenkin mielenkiintoiset…

Kirkolla on toki ollut merkittävä rooli Saksan nykyhistorian kulussa, sillä kirkolta alkaneet väkivallattomat mielenosoitukset johtivat lopulta Berliinin muurin kaatumiseen.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10–18 ja sunnuntaisin klo 10–16. Pientä korvausta vastaan on mahdollisuus päästä lauantaisin klo 14 tutustumaan kirkon upeisiin urkuihin. Kirkossa on ilmaisia, vapaaehtoisten pitämiä opastettuja yleisökierroksia tiistaina, torstaina ja perjantaina klo 17 sekä lauantaina klo 11.

Myös kirkon torniin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella perjantaisin klo 16.30.

Russische Kirche eli venäläinen kirkko on ortodoksikirkko, joka tällä kertaa ohitettiin luottaen siihen, että kotoinen Uspenskistanin katedraali on läntisen Euroopan komein ortodoksikirkko.

Panorama Towerissa on näköalaravintola ja siellä olevalla näköalatasanteella voi ihailla ympärillä aukeavaa Leipzigiä. Hissillä pääsee näppärästi kerrokseen 29, jonka jälkeen kolmen euron sisäänpääsymaksulla pääsee näköalatasanteelle. Torniin voi mennä viikolla aina klo 21 asti, viikonloppuisin klo 20 saakka.

Leipzigin uusi ja vanha Kaupungintalo lukeutuvat Leipzigin kauneimpiin rakennuksiin.

Torin laidalla sijaitseva Altes Rathaus eli vanha Kaupungintalo on Leipzigin sydän.

Kaupungintalossa toimii tätänykyä Leipzigin kaupunginmuseo.

Uusi Kaupungintalo Neues Rathaus puolestaan sijaitsee hieman sivummalla keskustasta muinaisen linnan paikalla. Sisällä olevalla hissillä voi nousta ylös torniin katselemaan keskustamaisemia.

Vanhalla Raatihuoneen torilla pidetään tiistaisin ja perjantaisin toripäivät.  Harmillisesti vierailumme ei osunut noille päiville, joten tori oli tällä kertaa melko hiljainen.

Euroopan vanhin yhä toiminnassa oleva kahvila, 1700-luvun alkupuolella perustettu Zum Arabischen Coffe Baum on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Coffe Baumin yläkerrassa on kahvimuseo, jossa on nähtävissä kahvin historia ja kahvilakulttuurin nousu Saksassa. Pieneen museoon on ilmainen sisäänpääsy. Jo ihan rakennuksen takia paikalle kannattaa mennä.

Hieman tai oikeastaan aika kaukana keskustasta sijaitsee Euroopan suurin sotamuistomerkki Völkerschlachtde- nkmal eli Kansojen taistelun monumentti, joka on rakennettu muistomerkiksi voittoisasta sodasta Napoleonia vastaan. Paikka on komea, vakuuttava ja todella iso.

Völkerschlachtdenkmal muistomerkin juuressa sijaitseva FORUM 1813 museo kertoo käydystä taistelusta ja siellä on nähtävänä suuri joukko harvinaisia aseita, univormuja ja muita taistelussa käytettyjä tarvikkeita.

Museon 8 € pääsylipulla voi halutessaan kiivetä 500 askelmaa ylös muistomerkin näköalatasanteelle, josta on arvatenkin hyvät näkymät ympäristöön. Me emme sinne kiivenneet.

Matkalla muistomerkille, hieman sivummalla Leipzigissä on edelleenkin nähtävissä sosialistiajan vanhaa, melko karmeaa rakennustyyliä, vaikkakin paikkoja on kunnostettu paljon, puskee historia ja sen lähimenneisyys läpi.

Leipzigissa on mahdollisuus tutustua myös Itä-Saksan aikaiseen toimintaan.

Kaksi erillistä vierailupaikkaa Vanhassa kaupungissa valottavat hieman sitä, minkälaista elämä oli Itä-Saksan aikana ja miten pahamaineinen Stasi toimi. Die Runde Ecke oli Stasin päämaja koko DDR:n ajan ja nykyisin siellä oleva näyttely kertoo paitsi valtion propagandakoneistosta ja traagisista kohtaloista, myös tavallista arkielämästä DDR-Saksassa.

Esillä on Stasi-agenttien alkuperäisiä vakoiluvälineitä ja muuta aineistoa ja esineistöä. Museo on avoinna päivittäin klo 10–18, ja siellä on mahdollista osallistua saksankielisille opastetuille kierroksille päivittäin klo 15. Sisäänpääsy museoon on ilmainen.

Toinen DDRn ajasta kertoma paikka on Zeitgeschichtliches Forum Leipzig. Tämä pääsymaksuton vierailupaikka ei ole maanantaisin avoinna, ja aukioloajat ovat ti–pe klo 9–18 ja la–su klo 10–18.

Paljon jäin tästäkin kaupungista kokematta, mutta vinkkinä muille.

  • Leipzigin Zoo on Saksan suurin ja Euroopan toiseksi suurin. Eläintarha on oikeastaan enemmän elämyseläintarha, sillä siellä on huomioitu myös lajille tyypilliset maisemat ja elinolot mahdollisimman hyvin. Eläintarha on iso, joten aikaa sen kiertämiseen kannattaakin varata. Eläintarha on avoinna ympäri vuoden, mutta avoinna eri vuodenaikoina eri aikoihin. Jos mielii vierailulle eläintarhaan, kannattaa aukioajat tarkistaa etukäteen netistä.
  • Eläintarhojen tavoin jokaisessa kaupungissa tuntui olevan myös kasvitieteellinen puutarha. Leipzigin yliopiston ylläpitämä kasvitieteellinen puutarha eli Leipziger Botanische Gärten on Saksan vanhin. Kasvitieteellinen puutarha on ulkona olevilta osiltaan pääsymaksuton mutta kasvihuoneisiin on aikuisilta neljän euron pääsymaksu. Ulkona olevat puutarhat ovat avoinna ympäri vuoden mutta kasvihuoneet suljetaan marraskuun alusta helmikuun loppuun. Ulkona voi vierailla eri vuodenaikoina eri tavoin, ja toukokuun alusta syyskuun loppuun.
  • Käymättä jäi myös Leipziger Baumwollspinnerei eli Leipzigin puuvillatehdas Lindenaun alueella on monelle nykytaidetta harrastavalle mieluinen käyntikohde. Paikassa on taidegallerioita, laajoja näyttelytiloja, taidestudioita ja erilaisia työpajoja sekä kahviloita ja ravintoloita.
  • Leipzigin boheemialue KarLi eli Karl-Liebknecht-Straße tarjoaa kävijöilleen sekoituksen kulttuuria, katutaidetta ja maukasta katuruokaa. Paikassa on mitä erilaisempia kojuja ja paikkoja joissa myydään erilaisia käsitöitä. Oleellisena osana alueeseen kuuluu myös hengailumusiikki. Paikka on etenkin nuorison suosima,  miksi  me keski-ikäiset skippasimme tämän paikan.

Tämä sen sijaan olisi kiinnostanut. Bayerischer Bahnhof zu Leipzig eli Leipzigin rautatiemuseo tekee vanhoilla höyryvetureilla matkoja Saksiin, Thüringeniin  ja Saksi-Anhalteniin. Straßenbahnmuseum Leipzig eli ratikkamuseo olisi ollut mainio vierailupaikka, minne olisimme ehdottomasti halunneet mennä. Harmillisesti kumpikin museo oli vierailumme aikana suljettu.

                                                                                       

Wittenberg

Matkaa Leipzigistä Wittenbergiin junalla on alle puoli tuntia. Saman puoli tuntia menee junalla myös Wittenbergistä Berliiniin. Wittenberg on ikävästi puolivälissä matkaa, joten ilman paikkalippuja tai ykkösluokan matkaa joudut seisomaan tai istumaan kumppanisi kanssa eripuolille junavaunua. IC ja ICE-junissa on onneksi ravintolavaunu, joka osui juurikin kohdallemme kun nousimme junaan. Puolituntinen vierähti mukavasti, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia matkatavaroista, jotka olivat turvallisesti Berliinin hotelissa.

Wittenbergin juna-asemalta on Vanhaan kaupunkiin noin 15 minuutin kävelymatka, sillä pikkukaupungin asema ei ole ihan kaupungin keskustassa.

Wittenberg on melko pieni paikka, joten sen kiertämiseen riitti oikein hyvin vajaa puolikas päivä. Siihen kun sisällyttää vielä lounaan tai päivällisen, niin ajan saa hyvin kulumaan.

Nähtävyydet kiertää jalkaisin ja näin syksyllä – ei turistiaikaan paikka oli rauhallisuuden ja turvallisuuden tyyssija, eikä mihinkään paikkoihin ollut ryysistä tai jonoja.

Wittenbergin omatoimiseen kiertämiseen on vuokrattavissa 8 € maksava audioguide tai halutessaan voi osallistua 15 € maksavalle opastetulle kävelykierrokselle. Erilaisille ryhmille on eri teemaisia opastettuja kierroksia.

Wittenberg, oikeammin Lutherstadt Wittenberg tunnetaan parhaiten Lutherista ja hänen naulaamistaan teeseistä.

Kun huudeilla kerran oltiin, niin pakkohan se oli käydä katsomassa Linnankirkon ovi, jonne Martti Luther naulasi 95 teesiä ja aloitti uskonpuhdistuksen.

Teesien naulaamisen jälkeen Wittenbergistä tuli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, mikä kyllä näkyykin monella tapaa kaupungissa.

Linnankirkko ei muuten ole mitenkään erikoinen, mutta merkittäväksi sen tekee Lutherin ja Melanchthonin haudat. Molempien hautamonumentit olivat kovin vaatimattomia.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaisin klo 11.30–17.  Sisäänpääsymaksu on 2 € aikuiselta ja euron lapsilta. Yhteislippu Linnankirkkoon ja Pyhän Marian kirkkoon maksaa 3,50 €.

Jos tykkää ahtaista portaikoista ja korkeista paikoista kannattaa kiivetä kirkontorniin, josta onkin laaja näköala kaupunkiin.

Sisäänpääsy torniin tapahtuu poletilla, joita voi ostaa kirkkoa vastapäätä olevasta Infokeskuksesta. Poletin hinta on 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta. Torniin on mahdollista kavuta maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-17. Kirkossa on tarjolla opastettuja kierroksia 4 € hintaan.

Toki kaupungissa on muutakin nähtävää, mutta pitkälti kaupungin kaupunkikuvaa hallitsevat erilaiset Lutheriin ja uskonpuhdistukseen liittyvät asiat.

Osa Lutherin asumasta Augustinolais- luostarista on entisöity ja toimii nykyään uskopuhdistus- museona.

Museo on nimetty Luther-taloksi. Talossa voi ihmetellä Lutherin ajan esineitä, hänen kirjoituksiaan ja hänestä maalattuja lukuisia maalauksia.

Mielenkiintoisinta nähtävää ovat Lutherin asuin- ja makuuhuoneet, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Olipa Lutherin käyttämä viittakin säilynyt.  Talo on avoinna päivittäin klo 9-16 ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €. Isoa tammea ei kannata ohittaa, sillä tämän kuuluisan puun alla Luther poltti  Paavilta saamansa pannaanjulistuksen.

Myös Melanchthonin asuintalo toimii museona.

Talon isäntä Philipp Melanchthon oli Lutherin läheinen työtoveri ja hänen keskeisimpänä saavutuksena pidetäänkin saksalaisen koululaitoksen uudistamista joka vaikutti myös muihin luterilaisiin maihin.

Talo on säilytetty lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan. Taideteokset ja arjen esineiden jäljennökset esittelevät vierailijoille Melanchthonin ja hänen perheensä arkea ja elämää.

Melanchthonin talo on kesäaikaan avoinna vierailijoille päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 €. Yhteislippu Luther taloon ja Melancthomiin maksaa 10 €. Näitä yhteislippuja ei suoranaisesti tyrkytetä, joten ne kannattaa huomioida itse.

Pyhän Marian kirkko eli Stadtkirche Wittenberg on Wittenbergin vanhin rakennus ja UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Se toimi Lutherin saarnakirkkona, jossa Luther saarnasi kuuluisan saarnansa. Jotakin maagista tässä kirkossa olikin.

Tämä kaksitorninen kirkko on Wittenbergin kaupunkikuvan keskus.

Kirkossa on nähtävissä neliosainen alttaritaulu, joka kuvaa Lutherin saarnojen sanomaa. Kirkko on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-18. Kirkon pyöreähköön torniin pääsee kiipeämään ja se on avoinna päivittäin klo 12-17. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta 2 € ja lapsilta 1 €.

Wittenbergin aukio eli Marktplatz on yksi UNESCOn maailmanperintö- kohde kaupungissa. Aukiolla on lukuisia tärkeitä historiallisia rakennuksia ja nähtävyyksiä.

Vanha kaupungintalo Rathus komistaa aukiota samoin kuin komea suihkulähde ja Martti Lutherin sekä Philip Melanchthonin pronssipatsaat.

Wittenbergissä on myös muita UNESCOn maailmaperintökohteita kuin vain tämä kuuluisa aukio. Maailmanperintökohteisiin kuuluu Lutherin talo – Lutherhaus sekä Linnankirkko – Schloßkirche.

Jos haluaa saada kaiken irti maailmanperintökohteista kannattava hankinta voi olla WelterbeCard, jolla pääsee nähtävyyksiin Anhalt-Dessau-Wittenbergin alueella. Lisäksi kortti oikeuttaa opastettuihin kierroksiin ja mukaan tulee vielä opaskirjanen. 24 h kortin hinta on 19,90 € aikuiselta ja 12,50 € lapselta. Saatavilla on myös 3 pv kortti.

Museum für Stadtgeschichte eli kaupungin museossa on nähtävänä kaupungin kehitys ja siihen vaikuttanut historia ja sen tapahtumat. Tämän ohitimme tyylikkäästi, sillä kaupungin uusin vetonaula ja turistikohde Luther 1517—Wittenberg 360° panoramaesitys lupasi ainakin mainoksissa paljon. 

Näyttely/esitys on kiehtova ja erittäin realistinen kuvaus ajasta. Iso maalaus ulottuu kokonaan esittelytilan kaarevan sisäseinän ympärille ja esittelee uskomattoman panoraamanäkymän Wittenbergiin.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9-17 ja sisäänpääsyn hinta on 11 €/aikuinen ja 3 €/lapsi.

Tämä esitys oli parempi panoramaesitys, kuin monet muut, joissa olemme aiemmin vierailleet.

Kaupungin monien suihkulähteiden ja vesipisteiden ohi ei kannata kiiruhtaa pysähtymättä, vaikka ne eivät kovin loisteliaita olekkaan.

Varakkaiden kansalaisten aloitteen ansiosta Wittenbergillä oli jo Lutherin aikoina oma vesijärjestelmä – Wittenberg Röhrwasser. Lähteistä johdettiin onttoja tukkeja pitkin vettä kaivoihin ja muihin vesipisteisiin.

Pienen ja kompaktin Winttenbergin uudenpaan keskustaan emme eksyneet.

Meille ja koko päivän kyytiä saaneille jaloille riitti Vanha kaupunki ja sen kauniit nähtävyydet.

Väsyneiden matkalaisten iltapalaksi päädyimme syömään aina niin turvallisen ja joka matkalla jo perinteisen oman hotelli-illallisen.

Yleinen

Pohjois-Saksassa junalla osa 1: Berliini, Sanssoucin palatsi Potsdam ja Charlottenburgin linna

 

Vihdoinkin taas matkalla

Jihuu, ja kaiken maailman emojit 😊 …pääsimme junailemaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Balkanin aiemmin suunniteltu kiertomatka jäi edelleen odottamaan vuoroaan. Tutkailimme koronaturvallisesti junailtavia maita ja mahdollisia reittejä jatkossa, jos tilanne vielä pitkään jatkuisi näin. Jo kertaalleen vuoroaan odottamaan laitettu Pohjois-Saksan kiertomatka pääsi tällä kertaa toteutukseen – luotto Saksan koronatoimiin oli kova.

Reittimme suuntautui tällä kertaa Pohjois-Saksaan.

Selailimme erilaisia junalippujen ja junapassien hintoja.

Niissä kannattaakin olla tarkkana, koska Saksassa on erinomaisia osavaltiokohtaisia lippukomboja.

Osavaltioiden lippupakettien ja junalippujen tarjouksien hinnat aikataulut löytyvät kätevästi Deutche Bahnin sivuilta.

Reittisuunnittelun kautta päädyimme siihen, että yhdenmaan reililippu kahden viikon matkoille olisi tullut kalliimmaksi kuin hyödyntää eri osavaltioiden omat lipputarjoukset.

Saksa on siitä mukava maa, että niin julkisiin kulkuvälineisiin, linja-autoreitteihin kaupunkien välillä kuin myös junamatkoihin on tarjolla runsaasti erilaisia kombo- ja ryhmälippuvaihtoehtoja eri sesonkien ja viikonpäivien sekä kellonaikojen mukaan.

Myös paikallisliikenteenlipuissa on usein tarjolla erilaisia lippuyhdistelmiä aikataulun ja matkustajaryhmän mukaan.

Majoittauduimme Berliinissä, Hannoverissa, Bremenissä, Schwerinissä ja Rostocissa juna-asemien vierssä oleviin Intercity Hotelleihin, joiden hintaan kuului kaupungin joukkoliikennelippu, jota tulikin käytettyä kiitettävästi.

Hotellit olivat sekä sijainniltaan, että tasoltaa oikein hyviä.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Olimme syksyyn siirretyn kesäloman alkuun viettämässä viikonloppua Tallinnassa isommalla porukalla perhepiiristä, josta ei tässä nyt sen enempää. Tallinnan postaukset voi lukea täältä.  Muu porukka palasi kotiin ja me jatkoimme lentäen Tallinnasta Berliiniin.

Olihan odottava tunne, liikkua taas lentokentällä, menossa lomalle ja vetämässä matkalaukkua ja pelaamassa matka Scrabblea!…

Tallinnan lentokenttä sijaitsee noin 15 minuutin matkan päästä Tallinnasta.

Taxilla keskustasta hintaa lentokentälle tulee noin 20 €.

Ensimmäinen kerta, kun lensimme Tallinnan kentältä.

Tallinnan lentokenttä on melko pieni ja siellä on helppo navigoida.

Toiminnot kentällä olivat sujuvat ja kaikkineen tätä reittivaihtoehtoa lentoihin kannattaa jatkossakin miettiä.

Yllätys korna-ajan lenossa oli melkoinen, sillä kone tuli  aivan täyteen.

Reilun tunnin jälkeen olimmekin jo Berliinissä ja reilu kahden viikon Pohjois-Saksan junamatkailu pääsi vihdoin alkamaan!

 

Berliini

Berliiniin lensimme jo ties monennen kerran. Pitkä matkustuskielto oli takana, miksi kait kaikki tuntui taas niin viehättävältä ja jännältä.

Tällä kertaa pääsimme tutustumaan vastikään valmistuneeseen uuteen Brandenburgin lentokenttään.

Lentokenttää rakennettiin yli kymmenen vuotta ja sitten kun se vihdoin monien viivytysten jälkeen valmistui, iski korona ja upouuden lentokentän mainostettu kapasiteetti lisääntyneelle lentoliikenteelle on vielä korkkaamatta.

Kaikki lennot kulkevat nyt terminaalin 1 ja 5 kautta.

Tällä reissulla emme juurikaan varanneet aikaa Berliiniin, mutta edelleen rajattujen lentoreittien ja hyvien junayhteyksien takia se valikoitui nyt rengasmatkamme alku- ja loppupään lentokentäksi.

Eipä tuo uusi lentokenttä nyt kovin kummoinen ollut. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kaikilla oli kiltisti maski naamalla.

Berlin-Brandenburg lentoaseman T1 ja T2-terminaaleihin pääsee näppärästi rautateitse alueellisilla junilla. RE 7 ja RB 14 kulkevat kentälle 20 minuutin välein ja uusi Airport Express (FEX) juna kuljettaa matkustajat kentälle neljä kertaa tunnissa.

Matka-aika Expressillä esim. päärautatieasemalta on 30 minuuttia.

Harmillista on, että kaikilta Berliinin keskustan asemilta ei pääse vielä FEX-junan kyytiin.

Sen sijaan RE 7 ja RB 14 juna ovat kätevä valinta, joilla matka taittuu melkein yhtä nopeasti kentälle, riippuen toki siitä, miltä keskustan asemalta nousee kyytiin.

Paikallisjunat S9 ja S45 kulkevat kentälle 20 minuutin välein. Matka taittuu noin 50 minuutissa ja hintaa sille C-alueen paikallislipulla 3,80 € kuten myös muilla junayhteyksillä. Kaikki junat kulkevat suoraan lentokentän Terminaali 1 alapuolella olevalle juna-asemalle.

Lisäksi jotkut pitkänmatkan junat pysähtyvät lentokentän asemalla. Myös linja-autot ja taxit kuljettavat matkustajat sujuvasti kaupunkiin.

Taxikyyti on melko kallis, mutta jos on valmis maksamaan noin 50 € pääse sillä kätevästi haluttuun paikkaan.

Kävimme ihastuttavalla iltakierros bussisightseenigillä, jossa sai mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta Berliinistä ja sen kauniisti valastuista merkkikohteista.

Iltakierros lähti Alexanderstrasse 7 ja hintaa sille tuli 13,50 €.

Kierroksen kesto oli 45 minuuttia. Bussi kiersi kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja muut kauniisti valaistut kohteet. Toinen mainio tapa tutustua iltavalaistuksessa olevaan Berliiniin on hypätä risteilyveneeseen ja risteillä 2½ h Spree joella. Risteilyn hinta on 22,50 €. Veneristeily ei sisällä tarjoilua risteilyn aikana.

Lokakuussa Berliinissä olisi ollut tarjolla myös ”näe pääkaupunki uudessa valossa – virtuaalisesti maalattuna” kierroksia, jolloin kaupungin kuuluisimmat rakennukset ja monumentit on verhottuna väreihin ja erilaisin valoefektein. Harmillisesti me olimme liikenteessä syyskuun lopussa.

Edellisessä postauksessani Berliinistä olimme liikkeellä joulunaikaan ja silloin perinteiset turistikierrokset jäi vähiin kun keskityimme Saksan joulutoreihin.

Toki suurin osa Berliin nähtävyyksistä on tullut kierrettyä aiemmin, mutta esim. Charlottenburgin linna on jäänyt käymättä. Sekin asia tuli korjattua tällä reissulla.

Iltakierroksen lisäksi turistikierroksia olisi ollut tarjolla vene, Segway, E-Scooter, normi Hopp on Hopp off kierrokset, Jetbike, Hot road autokierros, fillarikierros sekä itse ajettava Trabant nähtävyyskierros omalla oppaalla. Vaihtoehtoja kaupungin kiertämiseen siis löytyy.

Berliiniä pidimme kolme yötä tukikohtanamme, josta sitten teimme vierailuja Leipzigiin, Wittenbergiin ja Sanssoucin palatsiin.

Vink, vink!!!  Tästä linkistä pääsee sivustolle, josta voi hyvin suunnitella reitin, tarkistaa aikataulut ja hinnan valitulle matkalle.

Sanssoucin palatsi Potsdam

Potsdamn on kierretty aiemmin Saksan joulutori- kierroksellamme. Voit lukea siitä täältä.

Nyt suuntasimme Sanssoucin palatsiin ja sen puutarhaan, joka edellisellä käynnillä oli pakattu talviteloille ja harmaassa ilmassa se ei juurikaan avannut paikan kauneutta.

Potsdamiin pääsee useilta eri asemilta, useilla eri junilla. Päärautatieasemalta Potsdamiin pääsee RE1 ja S7 paikallisjunilla. Junia kulkee puolen tunnin välein ja matka Potsdamiin kestää 20 minuuttia. Potsdamiin, joka sijaitsee C-vyöhykkeellä pääsee matkustamaa paikallislipulla, jonka kertalipun hinta on 3,80 € ja päivälipun hinta 6,10 € ABC-alueet kattavalle lipulle.

Kannattaa katsoa ja ehkäpä jopa suunnitella, mille asemalle Potsdamissa aikoo. Potsdamin juna-asemalta palatsille on matkaa noin 45 min kävelyn verran. Parhaiten sinne pääsee juna-aseman edestä lähtevällä bussilla 695 tai taxilla, jonka hinta on noin 15 €. Joukkoliikenteeseen kelpaa Berliin joukkoliikennelippu.

Potsdamin palatsialue käsittää useita eri palatseja kuten Sanssousin palatsin, Neues palatsin, Orangerieschlossin, Charlottenhofin palatsin sekä Belvederen palatsin. Jos aikoo vierailla näissä kaikissa, yksi päivä ei takuulla riitä.

Kuuluisin ja ehkä myös vierailluin paikka näistä on Sanssoucin palatsi, joka rakennettiin 1745-1747 Fredrik II Suuren kesäasunnoksi.

Palatsi kuuluu UNESCOn maailmanperintö- listalle.

Palatsia onkin kutsuttu aikoinaan Preussin Versaillesiksi. Noh, Versaillesissa käyneenä, kantani on, että Versailles saa pitää edelleen kiistattoman paikkansa linnojen ykkösenä. Tämä pienen pieni ja melko vaatimaton palatsi ei mahdu Versailesin kanssa samalle viivalle.

Sanssoucin palatsi on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina klo 9-17.30. Sisäänpääsymaksu on 14 € ja se sisältää pääsyn useimpiin muihinkin palatseihin. Lipun hinta on alennettu, koska osa palatseista alueella on edelleen kiinni koronan takia. Erillinen lippu pitää ostaa myös Sacrowin palatsiin ja Sternin metsästysmajaan sekä Potsdamin konferenssi 1945 – Uusi järjestys maailma – erityisnäyttelyyn, joka on nähtävillä Cecilienhofin palatsissa. Lisäksi Pfingstbergissä sijaitsevalle Belvederelle on ostettavissa alennetun hintainen lippu.

Linnavierailulla on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle tai lainata audioguide omatoimiselle linnakierrokselle.

Linna itsessään ei ole suuri. Siinä on vain kymmenkunta koristeltua huonetta.

Linnan puistossa on kävelyteitä peräti 60 kilometriä.

Näin alkusyksystä puistossa oli mukava kuljeskella, katsella suihkulähteitä, istutuksia ja patsaita.

Omat eväät puistoalueella nautittavaksi ei ole lainkaan huono idea, sillä puistoalue on todella laaja ja kahviloita tai juoman ostopisteitä ei puistosta juurikaan löydy.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla vaununäyttelyssä, joka on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa erikseen 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta.

 

Charlottenburgin linna

Berliinissä poikkesimme Charlottenburgin linnaan, joka on edellisillä käyneillä jäänyt näkemättä.

Lippu linnaan maksaa 12 €. Linna on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30.

Helpoiten linnaan pääsee hyppäämällä junaan ja jäämällä pois Charlottenburgenin asemalla. Siitä kannattaa ottaa bussi 309, joka ajaa asemalta suoraan palatsille, muutoin kävelymatkaa kertyy reippaasti yli kilometrin.

Charlottenburg sijaitsee Spree joen rannalla Berliinin eteläosassa. Se on Preussin ensimmäisen kuningattaren Sophie Charlotten mukaan nimetty linna, joka kärsi merkittäviä vaurioita Toisessa maailmansodassa, minkä jälkeen se onkin restauroitu nykyiseen loistoonsa.

Linnakokonaisuuteen kuuluu vanha palatsi ja uusi palatsi, joista uusi palatsi oli mielenkiintoisempi.

Käyntikohteena ihan ok, vaikka osin uustuotantoa olikin.

Yksi erikoisimmista huoneista on lattiasta kattoon kiinalaisilla ja japanilaisilla koriste-esineillä peitetty posliinikabinetti.

Linnan oli mielenkiitoinen kohde uutta ja vanhaa palatsia.

Vaikka kuinka on aikoinaan kilpailtu palatsien loistosta, ei Verailesille ja Ermitaasille ole löytynyt vielä haastajaa. Paikassa oli kyllä pientä loistoa ja historiaa paljonkin, mutta, mutta..

Linnan takana levittäytyvästä muotopuutarhasta alkaa laaja luonnonpuutarha-alue. Muutamine suihkulähteineen tämäkin oli no joo osastoa. Huomaan tulleeni krantuksi?

Paikkaan kannattaa kuitenkin tutustua, jos huudeilla on ja aikaa piisaa.

Yleinen

Virossa autolla: Tallinna-Pärnu-Tartu-Saarenmaa

Viro on kiehtova yhdistelmä keskiaikaista historiaa, modernia länsimaista elämänmenoa, johon kuuluu monipuolinen kulttuuritarjonta sekä vilkas yöelämä. Rahalla saa ylellisiä elämyksiä sekä kulinaristin herkkuhetkiä. Hieman sivummalta löytyy neuvostovuosien rappioromantiikkaa ja upeita luontokohteita.

Olemme vierailleet maassa kymmeniä kertoja, niin turisteina, vieraina häissä kuin hautajaisissakin, mitkä muuten poikkeavat meikäläisten vastaavista. Olemme käyneet maalattiapohjaisessa saunassa ja luxus mestoilla ennen ja jälkeen Viron uuden itsenäistymisen. Olemme kyläilleet maaseudulla, jonottaneet jäätelöä 70-luvun neuvostoaikana ja nauttineet vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Tässä blogissa paneudun kuitenkin nähtävyyksiin ja kivoihin vierailupaikkoihin neljässä suosituimmassa turistikaupungissa.

Olen tähän postaukseen keräännyt eri keroilla käydyt suosituimmat turistikohteet.

Jos on Virossa liikenteessä autolla kannattaa huomioida Suomea tiukempi alkoholipolitiikka. Promilleraja on käytännössä nolla. Sakkoa voi tulla myös varusteiden puuttumisesta. Autoliiton mukaan Virossa on autossa pakollista olla mukana jauhesammutin ja huomioliivi.

Nopeusrajoitukset poikkeavat myös suomalaisista. Taajaman ulkopuolella saa ajaa pääsääntöisesti 90 km/h, paikoin 110 km/h. Teitä on kunnostettu ja kunnostetaan koko ajan ja päätiet ovatkin melko hyvässä kunnossa. Huomioida kannattaa, että houkuttelevia pysähdyspaikkoja ja bensa-asemia ei ole liiaksi saakka näiden reittien varrella. Teiden opasteet ovat selkeitä ja niitä on helppo seurata.

 

Tallinna

Tallinna on sekoitus vanhaa historiaa sekä koko ajan uutta ja modernenia kaupunkikuvaa hakeva kivan kokoinen kaupunki. Helsingistä lyhyen, vain kahden tunnin laivamatkan päässä sijaitseva Viron pääkaupunki Tallinna on myös portti Balttiaan sekä seikkailuille muualla Virossa.

Tässä Tallinnan kuvauksessa on useamman käyntikerran saldo. Lyhyellä päivän visiitillä näitä kaikkia ei ehdi millään koluta läpi. Paikat on kierretty 2019-2021 välisenä aikana.

Viimeisin käyntikerta oli juuri nyt koronan taas helpotettua ja rajojen avauduttua.

Tallinnassa elämä tuntui asettuneen melko normaaliksi, paitsi, että turisteja ei kaupungissa juurikaan ollut.

Moni tuttukin paikka näytti erilaiselta, kun niitä pystyi ihailemaan ilman suurta väenpaljoutta.

Jos aikoo liikkua paljon Tallinnan alueella ja käydä sen useissa erilaisissa museoissa ja muissa nähtävyyksissä, voi olla järkevää hankkia Tallinna Card, jolla pääsee moniin paikkoihin alennuksella tai veloituksetta. Kortteja on useita erilaisia. Hinnat vaihtelevat 28 € aina 63 euroon. Tallinna Card oikeuttaa myös käyttämään julkisia liikkumisvälineitä maksutta.

Tallinnan julkisten liikennevälineiden verkosto on hyvä ja lipun voi ladata kätevästi Ühiskaarttiinn, joita saa R-kioskeilta ja satamasta.

Kortille voi ladata haluamansa summan ja lipputyypin matkustamista varten.

Liikkuminen julkisilla on edullista Tallinnassa. Päivälipun hinta on 3 €. Kuljettajalta voi ostaa myös kertalipun, jonka hinta 2 €. Tällöin maksu on suoritettava kuitenkin tasarahalla. Lippu on voimassa tunnin, ja sillä voi matkustaa raitiovaunulla tai linja-autolla.

Tallinnassa ovat yleistyneet, kuten monessa muussakin isossa kaupungissa kaupunkipotkulaudat. Samoin pyörän vuokraaminen onnistuu Tallinnassa, tosin pyöräily ei ole yhtä suosittua kuin esim. Suomen isoissa kaupungeissa.

Mainio tapa saada kaupungista nopeasti paljon irti on hypätä City Sightseeing Hop on Hop off bussien kyytiin. Reitit kiertävät kaikki merkittävimmät nähtävyydet ja alueet Vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta, joka on suurimmaksi osaksi kävelyaluetta. Kiertoajelun hinnat pitävät sisällään kaikki kolme eri linjavaihtoehtoa ja hinta vuorokauden lipulle on 25 € aikuiselta ja lapselta 10 €. Saatavana on myös 72 h lippuja.

UNESCOn maailman- perintökohteisiin kuuluva Tallinnan Vanha kaupunki on maailman parhaimmin säilyneitä historiallisia Hansakaupunkeja ja hienohan tuo on!

Harmillisesti monet turistit kävelevät vain Raatihuoneentorille ja jäävät sinne istuskelemaan tai syömään.

Kannattaa kuitenkin kierrellä Vanhan kaupungin katuja ja tutkia muurien sisäpuolella olevaa upeaa vanhaa kaupunkia.

Jos oikein laiskottaa, niin hyvä vaihtoehto on ottaa Vanhan kaupungin kaupunkijuna, joka tekee kattavan nähtävyyskierroksen Vanhassa kaupungissa.

Vanhassa kaupungissa on mahdollisuus osallistua myös 2 tuntia kestävälle opastetulle kävelykierrokselle, jonka hinta on 29 €/henkilö.

Olevisten eli Pyhän Olavin kirkon tornia pidetään edelleen yhtenä Tallinnan symboleista.

Kesäkausina on mahdollista kiivetä 232 askelmaa olevia kierreportaita pitkin tornin näköalatasanteelle nauttimaan kaupunkinäköalasta.

Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-20 ja nousu torniin maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Pyhän hengen kirkon ulkoseinällä oleva kello on kaupungin vanhin ajannäyttäjä ja suosittu kuvauskohde.

Vanhan kaupungin lisäksi kannattaa vierailla Toompean kukkulalla, josta on hienot näköalat merelle ja Tallinnan kaupunkiin. Yksi Tallinnan tunnetuimmista näköalapaikoista on Vanhasta kaupungista löytyvä Tuomiokirkonmäki.

Aleksanteri Nevskin ortodoksikirkkoa ei kannata ohittaa, sillä se on melkoisen hieno niin ulkoa kuin sisältäkin.

Tallinnan Tuomiokirkkoon pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta jos haluaa päästä tutkimaan kirkon käytävää ja sen seinillä olevaa taidetta, maksaa sisäänpääsy 2 €.

Kirkon torniin ihailemaan maisemia pääsee 5 euron hinnalla. Kiivetä joutuu kuitenkin 140 askelta.