Lontoo- Canterbury – Brighton ja Hove – Barnstable – Braunton – Exeter – Lontoo
Pohjois-Devon
Ihana jälleennäkeminen ja mahtavat maisemat ottivat meidät vastaan Pohjois-Devoniin.
Tiveron Parkwayn juna-asemalta ajoimme reilu puoli tuntia Barnstableen.
Barnstable sijaitsee Taw joen varrella.
Kaupungilla on vaikuttava historia.
Sillä oli aikoinaan lupa viedä villaa satamansa kautta, mutta joen liettyessä ja villan viennin ehdyttyä kehittyi kaupunkiin laivanrakennusta, valimo- ja sahatavarattuotantoa.
Kaupungin läheisyydessä on useita upeita rantoja.
Barnstaplen lähellä on Exmoorin kansallispuisto, joka upeine maisemineen ja erinomaisine patikointimahdol- lisuuksineen houkuttelee varsinkin kesäaikaan turisteja.
Kaupungissa on edelleen perinteinen Pannier Market, joka on avoinna tiistaista lauantaihin.
Harmillisesti paikka oli suljettu, kun vierailimme kaupungissa.
Eri päivinä on eri teemaisia markkinoita. On maalaismarkkinaa, antiikkia jne…
Kauppakatu on osittain jalankulkukeskus, jossa on monia hienoja rakennuksia sekä houkuttelevia kapeita katuja ja kujia.
Kaupungin vanhin säilynyt osa on kumpualue, jossa on edelleen nähtävissä alkuperäisen normannilaisen linnan muurin jäänteet.
Kaupungissa on myös koristeellinen Queen Anne’s Walk ja 1200-luvulta peräisin oleva Long Bridge.
Aamusta suuntasimme Valley of the Rocksille, josta oli upeat näkymät merelle ja Waelsiin.
Seurana oli alueen vuohia, jotka vakuuttavasti kiipeilevät pitkin jyrkkiä rinteitä.
Paikka oli kerrassaan kaunis alkavassa syksyn väriloistossa.
Myös sää suosi meitä. Alueella olikin paljon patikoijia.
Pakko sanoa, että enemmän pelotti edetä kapeaa polkua, jossa ei ollut turvakaidetta, mutta jyrkkä pudotus alas rannalle, kuin olla hurjastelijan kyydissä Devonin kapeilla maalaisteillä, jossa juuri ja juuri kaksi autoa mahtui kulkemaan rinnan.
Hurjastelusta rangaistuksena kuskimme olikin joutunut kolmen tunnin pakolliseen nopeudenhallinta koulutukseen, jonka joutui sakkojen lisäksi itse maksamaan ja läpäisemään.
Lisäksi bonuksena ”sakoille” kertyi kolme miinuspistettä rekisteriin vuoden ajaksi. Jos vuoden aikana kerää kaksitoista miinuspistettä seuraa siitä muutoksia vakuutusehtoihin. Malli voisi toimia meilläkin.
Matka jatkui ihanaan pikkukylään Lynmouthiin.
Paikka on yksi Devionin suosituista surffauspaikoista.
Nytkin merellä ja rannalla oli suuri joukko surffareita.
Alas rannalle menimme Lynton and Lynmouth Cliff Railwayllä, joka on 1890 avattu vesipainovoimakäyttöinen funikulaari.
Ylhäällä vaunu täytetään vedellä ja painavampi vesilastissa oleva alaspäin kulkeva vaunu vetää kevyemmän vaunun ylös.
Alhaalla vaunu taas tyhjennetään vedestä. Yhdensuuntaisen lipun hinta 3,30£ ja kyytiin pääsee aamusta klo 10 ja viimeiset kyydit vaihtelevat vuodenajan mukaan. Alas pääsee myös kävellen jyrkkiä polkuja pitkin sekä autolla. Alhaalta on kuitenkin turha etsiä parkkipaikkaa, sillä harvat parkkipaikat olivat surffareiden käytössä.
Pikkuinen Lynmouthin kylä kärsi pahoin 1952 tulvasta, joka tuhosi kylän lähes kokonaan.
Vieläkin pienessä jokiuomassa on nähtävissä rinteeltä tulvan mukanaan tuomia valtavia kiviä.
Muistona ja kunnioituksena tulvan uhreille kylässä on pieni museo, joka kertoo tuhoisasta tulvasta.
Nyttemmin kylä on korjattu ja se onkin varsin suosittu ja viehättävä vierailukohde.
Kylässä on lyhyt kävelykatu, jonka varrella on kaikenlaisia kauppoja. Rannan tuntumassa oli myös useita ruokapaikkoja.
Matka jatkui pikkuisia maalaisteitä Ilfracombeen.
Matkalla mieleen palasi paljon muistoja.
Kävimme tsekkaamassa tuttuja paikkoja, ostamassa mukaan paikan Roly´s Fudge Pantryn käsintehtyjä herkkuja sekä ikuistamassa Verity patsaan ja sataman.
Sataman kärjessä seisova Variety patsas oli muuten häkellyttävä ilmestys.
Valtavan kokoinen patsas hallitsee itseoikeutetusti satamaa.
Sen kaksi puolta kuvaavat hyvää ja pahaa.
Patsas kuvaa myös oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta sekä elämää ja kuolemaa.
Edestäpäin ei näe oikein kumpaakaan.
Patsasta täytyykin tarkastella sen kummaltakin sivulta erikseen.
Lisäksi kaupunki tarjoaa nähtäväksi kuuluisat Tunnels Beachin käsin veistetyt tunnelit, jotka johtavat ainutlaatuisille suojaisille rannoille ja vuoroveden viktoriaaniselle luonnonkivistä tehdylle vuorovesiuima-altaalle.
Kuvata täytyi myös sataman surkeina pohjastaan kiini makaavat veneet, jotka odottelivat vuoroveden nousua.
Englannin tällä rannikolla vuorovedenvaihtelun huomaa todella selvästi.
Paikasta tehdään myös delfiinisafareita, joiden hinta näkyi alkavan 37£ ylöspäin, riippuen retken pituudesta ja millaisella veneellä ja tarjoilulla retkensä haluaa varustaa.
Ei kun tienpäälle ja suuntana Croyden ja Sauntonin upeat hiekkarannat.
Croydeita pidetään Pohjois- Devonin surffauspääkaupunkina.
Lisäksi kaunis Croyden kylä on yksi Pohjois-Devonin tunnetuimmista merenrantakohteista.
Kauniissa pikku kylässä on lukuisia luontopolkuja ja kävelyreittejä sekä useita upeita pubeja, joista monissa on olkikatot.
Mainita täytyy, että Sauntonin rantaa käytettiin aikoinaan harjoittelupaikkana Normandian maihinnousulle.
Rantatörmällä oleva kaunis valkoinen talo on Saunton hotel, joka maalattiin vuosiksi vihreäksi, sillä toisen maailmasodan aikana saksalaiset käyttivät sitä maamerkkinä, mistä suuntia kohti Lontoota. Nykyisin pitkä ja upea ranta houkuttelee surffareita, uimareita ja rannalla liikkujia. Ranta eristetään muutaman kerran vuodessa, jolloin sitä käytetään kiitotienä valtaville sotilaskuljetuskoneille, jotka harjoittelevat rantalaskuja ja nousuja. Kuulostaa uskomattomalta, eikö vaan? Niin uskomattomalta se kuulosti, että pakko oli tarkistaa asia. Youtube olikin täynnä kuvamateriaalia noista harjoituksista. Sen tiesin, että suolan kovettama ranta luoteen aikaan on kova, eikä siihen jää jalanjälkiä, mutta, että se kestää tonneja paivat rahtikoneet, niin sitä en tiennyt.
Myöhään iltapäivästä olikin perinteisen Sunday Roastin vuoro. No saihan tuosta vatsan täyteen, ei muuta mainittavaa.
Seuraavana päivänä ajoimme Clovellyyn, joka on yksityisomistuksessa oleva satamakylä.
Asutus ja sitä ympäröivä maa kuuluvat Hamlynin perheelle, joka on johtanut kylää vuodesta 1738.
Metsäisiin merenkallioihin rakennetussa kylässä on jyrkkä mukulakivipääkatu, jota reunustaa perinteinen arkkitehtuuri. Alueella saa liikkua vain jalkaisin.
Jyrkkyyden vuoksi aaseja, nyttemmin enimmäkseen pieniä kelkkoja käytetään tavaroiden ja rahdin siirtämiseen kylän eri osiin.
Jokaisen talon portinpielessä tai oven sivulla olikin yksi tai useampi vedettävä kelkka.
Pyöreäksi hioutuneet kivet, voivatkin olla melkoisen liukkaita. Hyvät kengät kannattaakin valita jalkaan. Vierailijakeskuksen kautta kylään saapuvilta vierailijoilta vaaditaan 8,50 £ sisäänpääsymaksu, joka kattaa pysäköinnin, sisäänpääsyn kahteen museoon, Clovelly Courtin puutarhaan ja audiovisuaalisen historiaoppaan.
Kylä on täynnä upeita, hyvin hoidettuja taloja, miksi se onkin mainio turistikohde.
Kylässä järjestetään vuotuinen hummeri- ja rapufestivaali, joka kerää paikalle paljon väkeä.
Rapumertoja olikin nähtävissä kaikkialla.
Matkalla alas rannalle näimme lahdella delfiinejä, mikä kruunasi ihanan retken Clovellyn pikkukylään.
Alhaalta rannasta otimme Land Rover kyydin ylös turistikeskukselle.
Kyydin hinta oli 3,50 £ henkilöltä, mikä kannatti.
Tiukassa kulmassa kylään vievä tie ei houkutellut kiipeämään takaisin, sillä jo alas meno tuntui jaloissa.
Illalla kävimme syömässä vielä Fish & Shipsit.
Paikka oli sama, jossa olin joskus kauan sitten saanut ne aidot ja oikeat Fish and Sipsit sanomalehtikartioon käärittynä.
Sanomalehtikääreitä ei enää käytetä, mutta Brauntonin maalaiskylän ravintolaksi muuttuneessa paikassa syömämme Fish & Shipsit olivat aivan jotain muuta kuin pubien rasvassa uineet ja rapean, rasvaa tihkuvan pinnan saaneet vastaavat.
Olipa mukava päättää varsinainen maisemakierros ja ilta Brauntoniin.
Mainion yhteisen illanvieton jälkeen oli aika painaa kaikki ihanat ihmiset sekä kokemukset muistojen lokeroon.
Huomenna olisi Devonin kierroksemme viimeinen päivä.
Exeter
Aamusta suuntasimme Exeteriin. Matka autolla Barnstablesta Exeteriin kesti reilun tunnin.
Exerter on mainio yliopisto- ja katedraalikaupunki.
Exeteria pidetään Devonin epävirallisena pääkaupunkina.
Historiallinen kaupunki sijaitsee Exe joen rannalla.
Kaupungin nähtävyydet ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan.
Ilmaiset Exeter’s Red Coat Guided turistikierrokset eri teemoilla on mainio tapa tutustua moniin Exeterin historiallisiin rakennuksiin ja kuulla hyytäviä tarinoita yhdestä maan kummittelevimmista kaupungeista.
Kaupungin komea katedraali on täynnä 900 vuoden historiaa. Sen upeat holvikatot ovat vaikuttava näky. Katedraali on kuuluisa kahdesta normannitornistaan ja 1400-luvun astronomisesta kellosta. Vierailumaksu katedraaliin on 7,50 £ ja siihen sisältyy audioguide tai opastettu kierros katedraalissa.
Jos mielii kiivetä Katedraalin katolle, joutuu osallistumaan 12,50 £ maksavalle erikoisopastuskierrokselle.
Myös muita erikoisopastuksia on tarjolla maksullisena tai sisäänpääsylippuun sisältyvänä, mutta niiden aikataulut ja sisällöt kannattaa katsoa netistä erikseen. Katedraalia pommitettiin Toisen maailman sodan aikana ja se sai suuria vaurioita. Paikat on kuitenkin restauroitu taidolla entiseen muotoonsa. Protestanttisten kirkkojen tapaan kirkko on varsin koruton ja pelkistetty. Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-17 ja sunnuntaina klo 11.30-16.
Katedraalin ympärillä olevaa aluetta kutsutaan Cathedral Closeksi.
Onneksi monet sen rakennuksista selvisivät Toisen maailmansodan pommituksista kuten myös 2016 roihunneesta tulipalosta, joka uhkasi levitä Cathedral Closen alueelle.
Mol’s Coffee House on peräisin 1596-luvulta.
Paikkaan liitetään monia tarinoita, joista osa on osoittautunut todellakin vain tarinoiksi.
Rakennus on historiansa aikana toiminut herraväen kahvilana, apteekkina, kenkäkauppana, tullitalona galleriana ja jalokivi- sekä karttakauppana kuten myös postikorttien painopaikkana.
Nyt rakennus oli tyhjillään ja etsi uutta yrittäjää tiloihinsa .
Myös alueen muut komeat rakennukset City Bank, Tinleys Tea Shop, Wippells and St Martins Church tekevät aukiosta viihtyisän.
Royal Albert Memorial Museo on muistomerkki kuningatar Victorian miehelle Prinssi Albertille.
Museo sijaitsee upeassa viktoriaanisessa rakennuksessa.
Museota pidetään maailmanluokan museona ja taidegalleriana ja siksi se on kannattava paikka vierailla.
Näyttelyt paljastavat Devonin ja Exeterin rikkaan historian ja siirtomaa-aikaiset maailmanlaajuiset yhteydet. Museossa on merkittäviä ja monipuolisia kokoelmia eläintieteestä, antropologiasta, kuvataiteesta, paikallisista ja merentakaisesta arkeologiasta ja geologiasta. Paikka on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-17 ja sinne on pääsääntöisesti ilmainen sisäänpääsy. Joistakin erityisnäyttelyistä ja tapahtumista voidaan veloittaa erikseen.
Exeterin historiallinen laiturialue Exeter Quayside sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.
Exeterin vanhasta satama-alueesta on kehittynyt suosittu virkistysalue, jossa järjestetään musiikkiesityksiä ja muita tapahtumia.
Vanhoja makasiineja on muutettu pikkukaupoiksi sekä ravintoloiksi ja pubeiksi, joiden pöydät ovat veden äärellä. Parkkeerasimme yhteen rannan paikoista ja päätimme pitää 
Cream Tea hetken.
Perin englantilainen iltapäiväteen herkku sujahti nopeasti suuhun.
Meidän pullaa muistuttava leivos halkaistaan ja väliin laitetaan hilloa ja paksua vispattua kermaa.
Kuka voisikaan olla pitämättä tuosta.
Rannan läheisyydessä on vanha kivisilta kappelirakennuksineen, joka on aikoinaan kuulunut osaksi kaupunkia ympäröivää muuria.
1200-luvun alussa valmistunut kivisilta on edelleen hyvässä kunnossa ja se onkin Britanian vanhin silta, jota pitkin voi edelleen kävellä.
Rannassa olevaan Custom House Visitor Centrissä pääsee tutustumaan laiturialueen monipuoliseen historiaan.
Alueella on mahdollista osallistua myös suosituille Red Coat Guided opastuskierroksille, jotka ovat ilmaisia.
Tarkoituksenamme oli ottaa kyyti paikallisbussilla takaisin yläkaupunkiin, mutta kuten monesti aiemminkin, bussi ei tunnu olevan meidän kulkuväline matkoilla. Bussi levisi alas rantaan ja tilalle tilattiin toinen bussi. Pieni viivästys ei haitannut, sillä lähellä oleva pubi sopi mainiosti odottelupaikaksi.
Guildhall eli Kiltatalolla on pitkä vaiheikas ja mielenkiintoinen historia.
Sitä pidetäänkin Englannin vanhimpana edelleen toiminnassa olevana kunnan hallintorakennuksena.
Rakennus on toiminut monien Exeterin historian merkittävien tapahtumien näyttämönä ja paikasta riittää tarinoita kerrottavaksi.
Rakennus on niin sisältä kuin ulkoakin täynnä upeita yksityiskohtia.
Talon alla on holvattu kellari Guyldhallin Pytt, jota käytettiin aikoinaan vankityrmänä.
Keskiajalta peräisin olevaa rakennusta käytetään edelleen kansalaistilaisuuksiin, kaupunginvaltuuston kokouksiin, virallisiin vastaanottoihin, pormestarin juhlatilaisuuksiin ja näyttelyihin.
Rakennukseen pääsee periaatteessa tutustumaan muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 10.30 – 13 ja 14 – 16, mutta koska se on aktiivisessa käytössä jatkuvasti on aikatauluissa paljon poikkeusaikoja.
Aukioloajat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.
1300-luvulta peräisin oleva 50 metriä pitkä Parliament Street on yksi maailman kapeimmista kaduista.
Katu on sen verran kapea ja hämäävästi kahden talon välissä niin piilossa, että sitä joutui ihan etsimään.
Myös kadun kyltti on niin piilossa talojen välissä, että ihan heti se ei kyllä käy silmään.
Kapeimmalta kohdalta katu on vain 63,5 senttimetriä leveä.
Sen entinen nimi oli Small Lane, joka sittemmin nimettiin Parlamentti kaduksi.
Nimen muutoksesta on olemassa kaksi erilaista teoria, jotka kumpikin liittyy parlamentin valtaan.
Uskotaankin, että nimitys kadulle on tullut osana vitsiä.
Kapea katu tai kuja tuoksahtaa sen verran, että se selvästikin vetää rakon tyhjääjiä puoleensa.
Ahtaanpaikan kammon tai herkän nenän omaavien ei kannata lähteä oikomaan tätä katua pitkin.
Exeterin linna sijaitsee kaupungin korkeimman osan huipulla kaupungin muurien koilliskulmassa.
Linna tunnettiin aiemmin Rougemont Castlena.
Alkuperäisestä 1000-luvun linnasta on jäljellä vain normannilainen porttirakennus ja pala muuria.
Merkittäviä osia roomalaisten rakentamasta muurista on säilynyt kaupungissa aina tähän päivään saakka.
Linnan muurien sisäpuolelle rakennettiin 1600-luvulla oikeustalo, joka toimi tehtävässään vuosisatoja. Vasta 2000-luvulla paikka on avattu yleisölle. Keskiaika lienee linnan vaiheikkaassa historiassa sen loistoaikaa. Alkuperäisiä linnanosia on edelleen nähtävissä linnan puistoalueella. Nykyisin linna on yksityisomistuksessa ja siitä on tarkoitus kehittää elävän taiteen, musiikin, ruoan ja juoman keskus, joka on avoinna yleisölle seuraavan tuhannen vuoden ajan.
Exeterin yliopiston Streathamin kampuksella on Bill Douglas museo, jossa on esillä liikkuvaan kuvaan liittyvää materiaalia ja esineistöä.
Museo sijaitsee Old Library -rakennuksessa ja se on avoinna joka päivä klo 10-17.
Museoon on ilmainen sisäänpääsy.
Harmillisesti, meillä ei ollut tällä kertaa mahdollista vierailla museossa.
Sen verran tein etukäteisselvittelyä, että kokoelmassa on suuri määrä optisia illuusioita esitteleviä esineitä, varjoteatteri välineistöä, julisteita ja elokuvan historiaan ja esihistoriaan liittyviä kirjoja, vedoksia, esineitä ja vaikka mitä liikkuvaan kuvaan liittyvää.
Tutustua kannattaa myös Exeterin maanalaisiin käytäviin, joissa oli keskiajalla rakennettuja lyijyputkia, jotka toivat puhdasta vettä kaupunkiin.
Tunneleihin järjestetään maksullisia kierroksia.
Opastetulla kierroksella pääsee kuulemaan tarinoita sodasta, piirityksistä ja rutosta sekä näkemään tummuneissa tunneleissa olevia vuosisatoja vanhoja muurarien jälkiä ja graffiteja. Vierailuun sisältyy kulttuuriperintökeskuksessa oleva näyttely, jossa on nähtävillä osia lyijyputkista sekä virtuaalisia esityksiä paikasta. Tämä oli paikka, joka olisi todella kiinnostanut, mutta kun joka arpa ei voi voittaa, niin meidän tuurilla paikka oli juurikin suljettu vierailupäivänämme, pahus! Paikka on avoinna torstaista lauantaihin klo 11-16 ja me olimme kaupungissa tiistaina…
Myös Exeter osoittautui varsin kivaksi kaupungiksi, jossa oli paljon katsottavaa.
Lunastimme etukäteen ostetut liput Exeter St David’sin juna-asemalta, ostimme mukaan hieman purtavaa sekä juotavaa ja nappasimme Lontooseen menevän junan.
Junamatka kesti hieman yli kaksi tuntia ja hintaa yhdensuuntaiselle matkalle kahdelta tuli 55 €.
Olen jo edellisilläkin matkoilla ihmetellyt, että Brittien pikajunissa ja pitkänmatkan junissa ei juurikaan ole ravintolavaunuja.
Onneksi junissa kiertää myyntikärry, useammankin kerran matkan aikana.
Ostimme yhdet Scrabble juomat ja laitoimme jo perinteiseksi käyneen matkapelin pystyyn.
Matka Lontooseen sujuikin varsin nopeasti Scrabblea pelaten.
Edessä olisi vielä yksi päivä Lontoossa ennen kotiinpaluuta.
Lontoota on kierrelty aika paljon aiemmilla matkoilla, joten päätimme tällä kertaa keksiä jotain uutta ja hieman erilaista tekemistä.
Lontoo
Saavuimme alkuillasta Lontooseen Paddingtonin asemalle. Olimme ottaneet hotellin Paddingtonin aseman läheltä sillä seuraavana päivänä siitä olisi näppärää siirtyä matkalaukkujen kanssa suoraan Heatrow expersillä lentoasemalle.
Meillä oli iltalento, joten päätimme lähteä Thames jokiristeilylle Westmisteristä Greenwichiin.
Aikaisemmin ei olekkaan tullut tehtyä jokiristeilyä, joten se tuntui hauskalta vaihtoehdolta katsella Lontoota.
Emme ottaneet perinteistä jokiristeilyä vaan ostimme lipun jokibussiin, joka pysähteli matkalla ottamaan tai jättämään ihmisiä kyydistä.
8 £ maksavan lipun voi maksaa kätevästi pankkikortilla tai Oyester Cardilla tai sitten lunastaa sen automaatista.
Automaatista ostettuna lippu maksaa useita euroja enemmän, joten on hyvä käyttää pankkikorttia tai Oyesteria.
Greenwichiin kestävä 40 minuutin matka oli mainio tapa nähdä Thamesin rannoilla olevia paikkoja.
Parhaat paikat kuvien ottamiseen ja nähtävyyksien katseluun ovat jokibussien takakannella.
Rannan kummankin puolen on paljon katsottavaa.
Lähempänä keskustaa oli korkeita ja kiiltäviä sekä eri muotoisia pilvenpiirtäjiä ja toimistorakennuksia.
Matkan edetessä vastaan tuli vanhoja makasiineja, jokilaivoja ja mitä upeampia asuinrakennuksia. Aivan pikkurahalla ei taida saada Thamesin rannasta asuntoa. Joella oli myös melkoisesti liikennettä. Useat jokibussit tulivat ja menivät, samoin erilaiset jokiristeilijät.
Nousimme pois Greenwichissä ja kiertelimme hieman aluetta.
Paikka vaikutti oikein mukavalta.
Siellä olisi viihtynyt kauemminkin.
Alue tarjoaa jokaiselle kävijälle jotakin kiinnostavaa, historiallisista nähtävyyksistä ja maailmanluokan museoista kauniisiin puistoihin ja vilkkaisiin markkinoihin. Ei siis ihme, että moni muukin turisti suuntasi sinne.
Greenwich on tunnettu merenkulun historiastaan ja siitä, että se antoi nimensä Greenwichin meridiaanille 0° pituusasteelle.
Olihan tuo maaginen 0° pituusasteen merkki käytävä katsomassa ja kuvaamassa.
Mainio matka Britteihin päättyi sekin aikanaan.
Säät olivat jälleen kerran suosineet meitä.
Vain muutama pilvinen päivä, ei sadetta mutta aurinkoa ja kivan lämmintä ilmaa riitti.
Iltapäivästä hakemaan laukut hotelilta ja kohti Heatrowia ja siitä sitten lokakuun jo merkittävästi viilennyttä Helsinkiä.
Onneksi ennen kevään pidempää kiertomatkaa tulossa on viikko aurinkoa, lämpöä ja hyvää seuraa koko perheen kesken, sen lapsilauman kanssa, jonka kanssa talvia on aiemmin vietetty auringossa. Mukana on nyt myös ihanat lastenlapset. Ehkäpä talveen mahtuu myös yksi lyhyempi kaupunkimatka pidennetyllä viikonlopulla. Niitä onkin kiva odotella.
Tällä kertaa matkakohde valikoitui ihan onnekkaasta uudelleen kohtaamisesta.
Lensimme aamulla Heatrowiin, josta nappasimme Heatrow Expressin Padingtoniin.
Two Togetreh railcardin saa hankittua netistä ja 30 £ kortti ladataan puhelimeen.
Paddingtonin asemalla teimme näppärän vaihdon metroon, jolla siirryimme Victorian asemalle, mistä sitten jatkoimmekin matkaa junalla eteenpäin.
Junamatka Canterburyn yliopisto- kaupunkiin kesti alle 1½ h.
Canterburyn kaupunki tarjoaa vanhanajan englantilaista charmia, jota mukulakivi- kadut, upea katedraali ja tarunomaiset nähtävyydet sekä vanhat ja perinteiset pubit täydentävät.
Canterburyn katedraali on yksi Englannin tunnetuimpia kirkkoja.
Canterburyn arkkipiispa johtaa Englannin anglikaanista kirkkoa ja on sen verran merkittävä henkilö, että vain hän voi suorittaa tulevan kuninkaan kruunauksen.
Murhatun Arkkipiispan muistolaatan päällä palaa muistokynttilä.
Katedraalin pihalla seisoo erikoinen hevospatsas, joka on muistomerkki yli 8 miljoonalle hevoselle, jotka kuolivat Ensimmäisen maailmansodan aikana.
Pyhän Martinin kirkko on Englannin vanhin toiminnassa oleva kirkkorakennus.
Kentin kuningatar Bertha liitetään Pyhän Martinin kirkkoon, sillä kirkko rakennettiin hänelle, jotta hän voisi harrastaa kristinuskoaan pakanallisessa Englannissa.
St Augustinuksen luostari oli aikoinaan yksi tärkeimmistä luostareista keskiaikaisessa Englannissa ja sitä pidettiin myös yhtenä Euroopan mahtavimmista ja vaikutusvaltai- simmista luostareista.
Yksi kaupungin keskiaikaista nähtävyyksistä on Canterburyn linna tai oikeammin linnan rauniot, jonka Vilhelm Valloittaja aikanaan rakennutti paikalleen.
Cantebury on aikoinaan ollut linnoituskau- punki, jonka muureista osa on edelleen paikoillaan.
Canterburyn vanhakaupunki on loistava vaeltelupaikka.
Hyvä vaihtoehto tutustua kaupunkiin on ottaa kyyti punt veneellä tai veneellä soutelu.
Punt veneen kyytiin pääsee ympäri vuoden muina arkipäivinä paitsi perjantaina klo 10-17.
Canterburyn keskusmuseo, kirjasto ja taidegalleria sijaitsevat kauniissa ja hyvin säilyneessä The Beaney House of Art and Knowledge Tudor talossa.
Buttermarket aukion tärkein nähtävyys on katedraalin pääportti.
Nykyinen Canterbury Heritage Museum sijaitsee entisessä Poor Priests sairaalassa.
Sir John Boys Housen tai Crooked Housen, kuten paikalliset sitä kutsuvat, vino olemus saa heti kiinnostumaan talosta.
Kaupungissa on paljon kahviloita ja ravintoloita, mutta ehdottomasti kannattaa poiketa Tiny Tim’s Tearomiin, joka on tyypillinen englantilainen teehuone, missä voi nauttia perinteisen iltapäiväteen.
Westgate on upea 18 metriä korkea massiivinen keskiaikainen porttitalo kaksine torneineen.
Eastbridge Canterburyn kaupungin keskustassa on ollut vieraanvarais- uuden paikka vuodesta 1190.
Nopea junan vaihto Victorian asemalla ja seuraavaksi suuntana Brighton.
Matkan varrella oli aikaa ihastella ja nauttia upeista maisemista sekä ohi sujahtavista pikku- kaupungeista.
Englannin ykkösranta- kaupunki Brighton on ympäri vuoden mukava ja eläväinen opiskelija- kaupunki.
Kaupungin värikkäät talot ja hyvät shoppailu- mahdollisuudet vetävät lähes kilometriä pitkän rannan lisäksi ihmisiä puoleensa.
1899 avattu 500 metriä pitkä Brighton Pier laituri on varsinainen turistimagneetti ja rannan keskipiste.
Rannan suosituimmat paikat ovat kahden laiturin välissä.
Kaupungin toinen laituri West Pier on ajansaatossa kokenut kovia.
Rannalla on myös British Airways i360 näköalatorni.
Harmillisesti näköalatasanteen ikkunoiden pinta oli sellaisessa kulmassa ja sellaista materiaalia joka heijasti pahasti kaikkiin kuviin.
Open market on katettu sisätori, jossa on tarjolla kaikenlaista.
Brightonin lelu- ja pienoismalli museossa on esillä yli 10 000 esinettä.
The Lanes on kapeiden kujien muodostama shoppailupaikka Brightonissa.
North Laine on toinen mielenkiintoinen vierailukohde.
Vintage kauppojen aateli Snoopers Paradise on käymisen arvoinen paikka.
Rakennus on suuri intialais- ja arabialais- tyylinen rakennus, joka on sisustettu itämaiseen tapaan.
Rakennuksessa sijaitsee Brighton Museum and Art Gallery sekä Brighton Dome teatteri ja konserttisali, joka oli alun perin Kuninkaallisen paviljongin tallirakennus.
Kauempana sijaitsevaan Brightonin satamaan pääsee kätevästi bussilla numero 7.
St. Bartholomewesin kirkko on varsin erikoisen näköinen, koska siinä ei ole sivulaivoja ja se on kapea ja korkea sekä jyrkkäkattoinen.
Brighton on mainio paikka vierailla myös lasten kanssa.
Poistuttuamme junasta London Bridgen asemalla ja siirtyäksemme metroon kuittasimme itsemme ns. ”ulossisään” metroon Oyster Cardilla ja samalla tyhjeni sen saldo.
Tällä matkalla emme tavoistamme poiketen pelanneet scrablea vaan menimme ravintolavaunuun juomaan viinit.
Napolin miljoonakaupunki sijaitsee Italian länsirannikolla Tyrrhenanmerellä.
Vesuviuksen kainalossa sijaitseva Napoli on täynnä historiallisia rakennuksia, aukioita ja kirkkoja.
”Vedi Napoli, e poi muori! – Nähdä Napoli ja kuolla!” Totta, jos ei ole tarkkana liikenteessä, mikä on Napolissa kaoottista.
Espanjalaisten kortteleiden sydämessä, sijaitsee vilkas ruokatori, jossa on niin kasviksia kuin värikäs kalatorikin.
Diego Maradonan legendaarinen nimi elää Napolissa edelleen vahvana.
Suuren-pienen miehen kyynel löytyy Bar Nilon sisällä olevasta alttarista.
Museo Archeologico Nazionale di Napoli eli Napolin kansallinen arkeologinen museo sijaitsee hienossa, koristeellisessa rakennuksessa, joka aiemmin toimi sotilas- ja ratsuväen kasarmina.
Yksi upeimmista aarteista on Aleksanteri-mosaiikki, suuri mosaiikkityö, joka kuvaa Aleksanteri Suuren ja Persian Dareioksen välistä taistelua.
Pompeijin eroottiset kuvat ja esineet on kerätty nähtäville museon niin sanottuun Salaiseen huoneeseen, joka avattiin yleisölle vasta vuonna 2000.
Kaupungin kuuluisin kuja Via San Gregorio Armeno on omistettu seimi- ja miniatyyri matkamuistoille.
Parhaiten Napoli tunnetaan pizzasta, jonka sanotaan olevan kotoisin juuri Napolista.
Yksi harvoista asioista, joista kaikki napolilaiset voivat olla samaa mieltä, on se, että parhaat pizzat löytyvät Via Tribunalilta.
Hyvä vaihtoehto saada nopea käsitys Napolin ytimestä, paikasta, jossa kaupunki syntyi, on tutustua Napoli Sotterraneaan.
Paikka kunnostettiin ja muutettiin yhdeksi kaupungin suosituimmista turistinähtävyyksistä.
Toinen mainio vierailupaikka on Bourbonin tunnelit.
Sinne kerättiin säilöön vanhoja autoja ja moottoripyöriä, jotka ovat peräisin 50- ja 70-luvuilta sekä muuta romua ja esineistöä.
Hitsi vitsi, pian tuli taas huomattua, että pelkästään näiden maanalaisten paikkojen koluamiseen olisi kulunut aikaa, vaikka kuinka ja paljon.
Napolin historiallisessa keskustassa on UNESCOn maailmanperintö- listallakin oleva Castel Nuovo tai toiselta nimeltään Maschio Angioinon keskiaikainen linna, joka vartioi ylväänä Napolin satamaa.
Kuninkaallinen palatsi on käymisen arvoinen paikka, jos Napolissa vierailu antaa siihen mahdollisuuden.
Ylellisen rakennuksen sisällä on upeasti säilyneitä paikkoja.
Kuninkaanlinnan kanssa samalla aukiolla on San Francesco di Paola kirkko.
Linnan vieressä on upea lasikattoinen Galleria Umberto I, jota pidetään maan upeimpana ostoskeskuksena.
Napolin kuuluisimpaan kahvilaan, vuonna 1860 perustettuun upeaan Gran Caffè Gambrinukseen kannattaa poiketa.
Napolin vanhin linna Castel dell’Ovo seisoo ylväänä pienellä saarella.
Kukkulalla seisova keskiaikainen Castel Sant’Elmo linnaan pääsee kätevästi Montesanton metroasemaa vastapäätä lähtevällä funikulaarilla tai toisella funikulaarilla joka sijaitsee lähellä Piazza del Plebiscitoa.
Linnan historiaan liittyy monenlaisia kiemuroita.
Kukkulalla on myös Certosa ja Museo di San Martinon luostari, joka on avoinna torstaista tiistaihin klo 8.30-19. Sisäänpääsy maksaa 6 €.
Parhaiten se tunnetaan hunnutetusta patsaasta, Cristo Velatosta, joka on niin elävän näköinen, että siihen liittyy legendoja alkemian käytöstä. On kuin huntu olisi ylimaallisesti kivettynyt patsaan päälle.
Kappelin muita erikoisuuksia ovat kaksi hyytävän näköistä, ihmisen anatomiaa esittelevää patsasta, jotka on rakennettu oikeille luurangoille käyttämällä lankaa, silkkiä ja mehiläisvahaa.
Napolin maineikas oopperatalo Teatro San Carlo, joka on Italian vanhin ja Euroopan suurin oopperatalo on käymisen arvoinen.
Kas kummaa, Napolissakin riittää upeita kirkkoja ihailtavaksi.
Kompleksiin kuuluva Monastero di Santa Chiaran luostari koki pahoja vaurioita toisen maailman sodan pommituksissa, mutta on sittemmin restauroitu entiseen loistoonsa.
Napolin katedraali Duomo di Napoli on peräisin jo 1200-luvulta ja sitä pidetään Napolin ja koko Etelä-Italian pääkirkkona.
Pulcinella on valkoisiin vaatteisiin ja mustaan maskiin pukeutunut napolilainen maailmankuulu hahmo, jonka viisaat lausahdukset kätkevät sisään kansanperinteen.
Jos liikut metrolla kannattaa poiketa Toledon metroasemalle, jota ainakin napolilaiset pitävät yhtenä Euroopan hienoimpana metroasemana.
Napolin lentoasema on aika iso ja vilkas ja siellä on hyvin tarjolla erilaisia palveluja.
Pitkä lähes kolmen viikon Etelä-Italian tournee saatiin päätökseen ilman sen kummoisempia ongelmia.
Muualla kuin Roomassa ulkomaisia turisteja oli melko vähän liikenteessä.
Nyt on sitten Italiakin paketoitu ja on aika vaihtaa katseet uusiin seikkailuihin.
Rakennus on saanut Versaillesin lisäksi vaikutteita myös Madridin kuninkaanlinnasta. Rakennus on tilavuudella mitattuna maailman suurin kuninkaallinen palatsi ja se on UNESCOn maailmanperintölistalla. Siihempä jääkin tämän palatsin meriitit. Versailesiin ei kannata verrata, samalle viivalle eivät mahdu, eikä Madridinkaan kunninkaanlinnan haastajaksi tästä palatsista ollut. Voin heti sanoa muutaman kymmentä palatsia kiertäneenä, että tiukkaa tekee edes top kymppiin.
Casertan kaupunki sijaitsee 38 kilometriä Napolista pohjoiseen ja sinne pääsee helposti autolla, taksilla, bussilla tai junalla.
Linnassa on upea hoviteatteri, joka on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 10-13.
Teatteriin odotellessamme siinä ovimikkona seisova opas tiedusteli olimmeko suomalaisia, sillä hän oli tunnistanut puhutun kielen, koska oli suuri Räikkös fani ja oppinut hieman suomea seuraamalla Kimin suomenkielisiä haastatteluja. Oli kuulemma käynyt Suomessa myös silloin kun Kimi ekan kerran meni naimisiin. Että silleen…
Palatsin historia on melko vaatimaton.
Linna rakennettiin, kun Kaarle VII, Napolin ja Sisilian Bourbon kuningas 1700-luvun puolivälissä halusi palatsin, joka oli puolustettavam- pi ja suurempi kuin hänen vanha linnansa Napolin lahden edessä.
Jättimäiseen palatsiin kuuluu valtava 120 hehtaarin puistoalue.
Puiston keskiosaa halkoo suihkulähteiden ja altaiden ketju, joka loppuu puiston reunassa olevaan suureen vesiputoukseen.
Puistoalue on osittain mäkisessä maastossa.
Puiston vesi saatiin Mount Taburon rinteiltä Aquedotto Carolinon akveduktia pitkin.
Casertan linna on toiminut monien elokuvien kuvauspaikkana.
Pompejissa olenkin vieraillut aiemmin reilu 10 vuotta sitten, jolloin olin siellä työtehtävässä.
Pompejiin pääsee montaa eri junareittiä pitkin, linja-autolla ja erilaisilla valmiilla turistikierroksilla.
Paras paikka jäädä pois on Pompeji Scavi Villa dei Mister asemalla, joka on aivan Pompejin sisäänkäynnin edessä.
Usein näissä junissa on myös kerjäläisiä tai musiikin soittajia , jotka soittavat 1-2 aseman välin ja keräävät sitten kolehdin.
Italian toinen tunnettu tulivuori Vesuvius syöksi tuhkaa vuonna 79 ja silloisen Rooman valtakunnan yksi isoimmista kaupungeista hautautui tuhkaan ja kiveen häviten maanpäältä.
Tuhkasta ja kivestä esiin kaivettu kaupunki on hyvin säilynyt ja siellä ollessa onkin helppoa kuvitella, miten kaupungin torilla myyjät kaupittelivat hedelmiä, leipää ja vastapyydettyä kalaa.
Roomalaisilla oli käytössä juokseva vesi, sisävessat ja monenlaisia mukavuuksia kuten pesulat ja kylpyläpalvelut.
Kaupungilla oli selkeä asemakaava.
Pompeji on UNESCOn maailmaperin- tökohde.
Kadut olivat kivetetyt, ja niiden varsilla oli korotetut jalkakäytävät.
Huviloiden lisäksi Pompeijissa oli kerrostaloja, temppeleitä, kauppahalli, leipomoita ravintoloita ja pikaruokaloita.
Pompejissa on nähtävänä elävän oloisia ihmispatsaita, jotka kertovat Pompejin asukkaiden kuolinkamp- pailusta kasvonilmeitä myöten.
Sitten viime käynnin on Pompejin museoalueen keskelle, lähelle Forumia ilmestynyt pari ravintolaa, josta sai ostaa esimerkiksi pizzaa ja voileipiä.
Pompejin ohella on mahdollista vierailla Vesuviuksella.
Toinen kaupunki, joka tuhoutui Vesuviuksen purkauksen jälkeen oli Herculaneum.
Hitto, yksikään juna ei vielä tällä matkalla ole ollut ajoissa.
Saappaan korossa sijaitsevaa Lecceä kutsutaan usein myös etelän Firenzeksi sen lukuisten kirkkojen ja niiden taideaarteiden vuoksi.
Rakentajat ovat varmasti aikoi- naan kiittäneet pehmeää, kullankeltaista kalkkikiveä, joka on mahdollistanut upeiden ja taidokkaiden yksityiskohtien työstämisen, jotka kaiken lisäksi ovat kestäneet hyvin aikaa.
Yli 2000 vuotta vanha Leccen kaupunki oli hyvä valinta vierailukohteeksi
Porta Rudia on vanhin kolmesta portista.
Kaupungissa on todella monta upeaa kirkkoa, joissa kannattaa piipahtaa, tosin liian monta on liian monta ja niinpä useimmat niistä ”käveltiinkin” vain läpi.
Chiesa di Sant’Irenen kirkko oli omistettu Saint Irenelle.
Chiesa di Santa Maria Degli Angeli ulkopuoli on melko pelkistetty, mutta sisäpuoli on koristeltu pylväillä ja siellä on joukko hienoja maalauksia.
Jos kirkoista pitää valita käymiskohteet, niin järkevää on ostaa 9 € maksava LeccEcclesiae yhdistelmälippu, jolla pääsee Leccen katedraaliin ja sen kryptaan, Santa Crocen basilikaan, Santa Chiaran kirkkoon, San Matteon kirkkoon, Pyhän taiteen museoon, Antiaco Seminarioon ja San Gregorion kappeliin.
Basilica di Santa Crocen upean barokkikirkon kauniisti koristeltu julkisivu herättää heti kiinnostuksen rakennusta kohtaan.
Leccen katedraalia Cattedrale dell’Assunzione della Virginia on rakennettu ja uudistettu vuosisatojen saatossa.
Huh huh. Monenlaisia kirkkoja on nähty.
Palazzo del Seminario eli Antiaco Seminariossa sijaitsevassa museossa on esillä erilaisia maalauksia, veistoksia, hopeaa ja liturgisia vaatteita.
Luostarin kirjastossa on yli kymmenentu- hatta nidettä, joista osa on myös peräisin 1400- ja 1500-luvuilta.
Chiesa di Santa Chiaran kirkon epätavallinen julkisivu on kiehtova, sisustus on ylellistä – laajasti koristelluista sivualttareista kauniiseen puukattoon.
Kuten lähes jokaisessa isommassa Etelä-Italian ja Sisilian kaupungissa, niin täälläkin oli roomalainen amfiteatteri.
Museo Storico della Città di Leccessä eli MUST museossa järjestetään vaihtuvia ja pysyviä näyttelyitä.
Convitto Palmieri upeassa rakennuksessa toimii tällä hetkellä Leccen kirjasto.
Chiesa dei SS Nicolo e Cataldon kirkko sijaitsee Leccen hautausmaalla.
Tällä matkalla huomasimme hakeutuvamme usein puistojen varjoon hengähtämään auringon paisteelta.
Palazzo Vernazzassa voi tutustua AR-tekniikan ansiosta näyttely-ympäristöön, joka tarjoaa mukaansatempaavia kokemuksia historiasta aina Messapiasta roomalaiseen aikaan ja renessanssista barokkiin.
Museo Faggianon tarina on kiehtova ja aivan totta.
Leccen kaupungin muurit muodosti yhdessä Castello di Leccen eli Kaarle V:n linnan kanssa aikoinaan toimivan linnoituksen Ottomaanien hyökkäyksiä vastaan.
Oopperatalo Politeama Greco on yksi Puglian suurimmista ja vanhimmista teattereista, jota käytetään myös Leccen maakunnan orkesteri- ja oopperakauden esityksiin.
Lecce oli taas yksi niistä paikoista, jonne tuli varattua aivan liian vähän aikaa.
Tässä osassa on paljon yökerhoja, ravintoloita ja baareja sekä erilaisia putiikkeja.
Barin pienvenesata- massa kannattaa viettää jokunen tovi, sillä se on jo itsessään nähtävyys ja vilkkaan sataman tapahtumien seuraaminen onnistuu hyvin jostakin satama-alueen kahvilasta tai ravintolasta. Erityisen mainio paikka se on ihastella taivaan eri värisävyjä illalla, kun aurinko alkaa painua horisonttiin.
Satamassa voi myös hypätä johonkin Barin rannikkoa kiertävistä kiertoajelubus- seista tai pyörillä kulkevista kaupunkijunista.
Barin katedraali Cattedrale di San Sabino tai Basilica Cattedrale Metropolitana Primaziale San Sabino on rakennettu entisen bysanttilaisen kirkon raunioille ja se on omistettu Pyhälle Sabinukselle, joka oli Canosan piispa. Katedraali on malliesimerkki romaanisesta arkkitehtuurista.
Kryptassa on taidokkaasti koristeltu maalaus Madonnasta ja Pyhän Sabinuksen jäännöksistä, jotka tuotiin Bariin vuonna 844 Canosasta sen jälkeen, kun saraseenit ryöstivät sen.
Bari on tunnettu Orecchitte pastastaan.
Kuivumassa on jos jonkin muotoisia ja värisiä pastoja.
Porto Vecchia tai vanha satama on paikka, josta paikalliset kalastajat lähtevät sinisillä veneillään pyytämään tuoretta paikallista kalaa.
Melko pienen Vanhan kaupungin kapeat kadut ja kujat muodostavat melkoisen sokkelon, jonne on todella helppo eksyä.
Piazza Mercantilelta löytyy ikivanha kaupungintalo, niin sanottu aatelisneuvos- ton kokoontumis- paikka sekä pylväs johon sidottiin varkaita ja velkansa maksamatta jättäneitä muiden pilkattavaksi.
Museo Storico Civico di Bari on ehdottomasti käymisen arvoinen.
Teatro Petruzzelli on Italian neljänneksi suurin teatteri.
Pinacoteca Provinzialen taidegalleriassa on esillä eri aikoina asuneiden Etelä-Italian mestareiden teoksia sekä venetsialaisia maalauksia ja keskiaikaisia patsaita suljetuista Apulian kirkoista. Museossa on runsas esine- ja teoskokoelma. Galleria sijaitsee upeassa Provinsin palatsissa. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu museoon on 3 €.
Tarina kertoo, että Chiesa di San Marco dei Venezianin kirkko olisi rakennettu venetsialaisten kunniaksi, avustaan vapauttaa kaupunki saraseenien vallasta.
Nykyisin taidegalleriana toimiva Teatro Margherita sijaitsee meren rannalla Barin vanhassa satamassa.
Basilica di San Nicola on sekä roomalaiskatolis- ten että ortodoksien pyhiinvaeltajien suosima kirkko, sillä sen kryptassa olevan hopea-alttarin alla oleva holvi pitää sisällään Pyhän Nikolauksen jäännökset.
Bariin Nikolauksen jäänteet päätyivät, kun ruumis siirrettiin Turkin Myrasta turvaan muslimivalloittajilta.
Legendan mukaan Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana.
Aamulla nappasimme bussin Barista ja määränpäänä oli tunnin linja-automatkan päässä Barista sijaitseva kaunis ja erikoinen, mutta erittäin kuvauksellinen trullikylä Alberobello.
Kartiomaiset ja suippokattoiset kalkkikivitalot kuuluvat UNESCOn maailmanperin- tölistalle.
Rione Monti alueen trullitaloihin pääsee kurkistamaan myös vierailemalla niissä toimivissa myymälöissä ja ravintoloissa.
Totta vai taru, trullitalojen historian kerrotaan liittyvän veronkiertoon.
Vaikka useimmat trullitaloista on valjastettu turismin käyttöön, asuu etenkin Rione Aia Piccolan alueella olevissa taloissa edelleen kylän asukkaita.
Jotkut asukkaat päästävät pientä maksua vastaan tutustumaan omaan taloonsa.
Alberobellossa järjestetään useita erilaisia turistien kävely- ja opastuskierrok- sia.
Alberobellossa on muutamia spesiaalikohtei- ta, jotka piti tietenkin kiertää.
Sant’Antonion kirkko on maailman ainoa trullikirkko.
Yksi ikonisista nähtävyyksistä Alberobellossa on vierailla vanhimmassa ja kuuluisimmassa trullitalossa – Trullo Siamissa.
Reggio Calabria on vilkas satamakaupunki.
Muinaisten meriteiden risteyksenä ollut Messinan salmi ja sen lähipaikat pitävät sisällään monia myyttejä ja legendoja.
Muinaista Reghion, nykyistä Reggio Calabrian kaupunkia on koetellut kaksi isoa maanjärsitystä, joista jälkimmäinen maanjäristys vuonna 1908 tuhosi kaupungin 68 prosenttisesti.
Keskiajalta oleva Castello Aragonesen linna on puolustanut kaupunkia vuosisatoja ja upea linna kesti tuhoisan maanjäristyksen ja on edelleen hyvässä kunnossa.
Reggio Calabria Museo Nazionalessa on valtava kokoelma vuosituhansien takaisia paikallishistorian esineitä.
Päästäkseen näyttelytilaan kuljetaan sulkutilan kautta, jossa sisään menevevät ihmiset odottavat viitisen minuuttia, että ilmankosteus tasataan näyttelytilan ilmaa vastaavaksi.
Italian kauneimmaksi kilometriksi nimetyn rantabulevardin varrella on ruoka- ja viinipaikkoja.
Muistomerkin edessä on nykyaikainen amfiteatteri.
Rantapromena- din varrella on nähtävillä Rabarama kolme veistosta, jotka ovat todella hämmästyttävä näky.
Villa Zerbin huvila on rakennettu venetsialaiseen tyyliin.
Reggio Calabrian katedraali Cattedrale di Maria Santissima sijaitsee Piazza del Duomossa.
Pinacoteca civica di Reggio Calabria on mielenkiintoi- nen taidemuseo Francesco Cilea teatterissa.
Chiesa degli Ottimati kirkon historiaa on dokumentoitu jo 1000-luvulla.
Sen sijaan mainio paikka vierailla on kaupungin Bergamotti museo – Museo Nazionale del Bergamotto.
Calabrian maakunnan epävirallinen symboli on sarven muotoinen punainen chili.
Lähestyttäessä määränpäätä iski pienoinen paniikki. Apua! Mihin olimmekaan menossa?
Taranto jää ehkä hieman syrjäiseksi paikaksi matkustelun maailmankartalla, eikä paikan maine rikollisena kaupunkina edesauta tässä.
Tarantossa on valtava kaupallinen ja sotilaallinen satama, joka tekee siitä yhden Italian tärkeimmistä kaupungeista. Satamakaupunki sijaitsee kahden meren välisellä niemimaalla. Satamat isoine laivoineen myös hallitsevat kaupungin merinäköalaa.
Kaupunki elää merestä ja sen voi hyvin allekirjoittaa, kun vierailee Mercato del pesce kalatorilla, joka aukeaa aamusta klo 7.30.
Taranton Vanha kaupunki on rakennettu pienelle saarelle, jonne kulkee kaksi siltaa. Juna-asema sijaitsee lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Lähellä on myös iso rahtisatama.
Borgo Antico on Taranton historiallinen Vanha kaupunki, ja se sijaitsee pienellä saarella mantereiden kielekkeiden välissä.
Yksi Taranton ja itse asiassa koko Italian vanhimmista ja mahtavimmista nähtävyyksistä on 1400-luvulla rakennettu Borgo Anticon saarella sijaitseva Castello di Taranton linna, jota kutsutaan myös Castel Sant’Angeloksi sotilaslinnoitukseksi. Se sijaitsee kaupunkia ympäröivän lahden sisäänkäynnillä.
Linnaa vastapäätä seisoo kaksi 500-luvulta eKr olevaa pylvästä.
1000-luvulla rakennettu San Cataldolle katedraalin yksi kappeleista on melkoisen hieno.
Taranton katedraali on omistettu San Cataldolle, irlantilaiselle munkille, joka asui ja haudattiin sinne 700-luvulla.
Melko vaatimattoman näköisessä rakennuksessa, sivukadulla sijaitseva Museo Nazionale Archeologico on käymisen arvoinen ja yksi maineikkaim- mista arkeologisista museoista Italiassa.
Mainio paikka olisi ollut vierailla Cheradin saarilla Taranton lahdella.
Monumento al Marinaio muistomerkki on omistettu italialaisen laivaston rohkeille merimiehille, jotka taistelivat brittiläistä laivastoa vastaan toisen maailmansodan aikana.
alia.
Parrocchia Maria Santissima del Monte Carmelo kirkko on yksi kaupungin tärkeimmistä kirkoista.
Kuumana päivänä kannattaa poiketa Villa Peripaton puutarhaan, joka on kaupungin vihreä sydän ja lumoava viheralue.
Kauhistusta ajoittain aiheuttanut liikenne sai tällä kertaa hymyn suupieleen.
Vaikka Taranto yleisilmeel- tään olikin melko ränsistynyt ja likainen oli käynti siellä ihan ok.
Taormina-Giardini juna-asema sijaitsee rannan tuntumassa, mutta Vanha kaupunki sijaitsee ylempänä Monte Tauron rinteellä.
Sisilia on saanut nimensä sen ensimmäisistä asukkaista Sikuleista, jotka asuttivat Monte Tauro vuoren rinteet jo yli kolmetuhatta vuotta sitten.
Taormina sijaitsee korkealla kukkulalla jyrkänteen reunalla ja sen monilta näköalapaikoilta aukeaakin huikeat näkymät. Upeat maisemat saavat sinetin Etnan kohotessa jykevänä taustalla, alapuolellaan kimmeltävä Välimeri. Arvonsa tietävä UNESCOn maailmanperintökohde Etna näkyykin monesta Sisilian läntisen osan kaupungeista.
Vanha kaupunki on melko pieni ja parhaiten siellä liikkuu kävellen.
Nähtävyyksiä voi myös ihailla Hop on Hop off bussin kyydissä, jonka hinta on 20 €.
Taormina on suosittu rantakohde ja siellä riittää upeita pitkiä rantoja sekä pieniä poukamia, jossa on myös pienempiä ja rauhallisempia ranta-alueita.
Kaupungin komeimmalla paikalla on hieno kreikkalainen amfiteatteri, Teatro Greco, jota roomalaiset laajensivat valtakaudellaan.
Kansainvälisten ja jokavuotisten filmifestivaalien takia seuraavan viikon kaikki Taorminan ja lähialueiden hotellit olivat varattuja ja lahdelle oli tullut parkkiin jo isoja huvijahteja.
Osa Vanhan kaupungin keskusta-alueesta on kävelykatualuet- ta.
Kellotornin Torre dell’Orologiota kutsutaan sijaintinsa vuoksi myös Porta di Mezzoksi, koska se erottaa Taorminan klassisen ja hellenistisen osan.
Sant Agostinon kirkko toimii nykyään kaupungin kirjastona.
Pistäytyä kannattaa ehdottomasti Palazzo Corvajaan eli Corvajan palatsiin, jossa toimii matkailutoi- misto ja Taorminan museo Museo di Arte e Tradizioni Popolari.
Palazzo della Badia Vecchi palatsissa sijaitsee pieni arkeologinen museo, Museo Archeologico di Taormina.
Duomo di Taormina San Nicola di Bari eli San Nicolan katedraali on rakennettu Pyhän Nikolauksen kunniaksi.
Taorminan tunnus ja virallinen symboli on naishahmoinen härkä, jolla on valtikka ja maapallo käsissään.
Taorminan edustalla on viehättävä pieni saari Isola Bellalle, joka yhdistyy Sisiliaan ohuella hiekkakannaksella. Saari on avoinna yleisölle tiistaista lauantaihin klo 9 eteenpäin ja sulkeutuu tuntia ennen auringonlaskua. Saari on nykyisellään luonnonsuojelualue ja UNESCON suojelukohde. Siellä voi vierailla kerralla enintään 15 henkilöä. Saarella on pieni taitelijan rakennuttama villa, jonne pääsee vierailemaan ilmaiseksi.
Castello Saracenon rauniolinna seisoo Monte Tauro vuoren laella.
Me otimme bussin, joka kulkee kirkon ja linnaraunioiden ohi ylös Castelmolan pieneen kylään.
Madonna della Roccan pieni kallioon louhittu kirkko on kaikkea muuta kuin vaatimaton luolakirkko.
Roomalaisajalta peräisin oleva Naumakhian tausta on edelleen epäselvä.
Messina on suosittu risteilysatama Sisilian puolella ja useat risteilyalukset pysähtyvätkin Välimeren risteilyllä Messinaan.
Vaikka Messina ei varsinainen turistikohde olekkaan oli se rauhallinen, turvallisen oloinen ja kiva kaupunki, jossa riitti katsottavaa päiväksi.
Katedraali Duomo di Messina sijaitsee Messinan historiallisessa keskustassa.
Väliin ei kannata jättää katedraalin Museota, joka on oikea aarrekammio. Museon näkemisestä kannattaakin pulittaa 4 €.
Messinan kellotorni, Campanile del Duomo di Messina, kohoaa katedraalin vieressä Piazza Duomolla.
Ylimpänä tornia kiertää näköalatasanne, josta avautuu huikeat näkymät merelle, Messinaan ja myös alla olevalle Piazza Duomolle.
Sen sijaan Fontana del Nettuno eli Neptunuksen suihkulähde oli toiminnassa.
Messinassa toiseksi tärkein kirkko Santissima Annunziata dei Catalani on nähnyt ja kokenut paljon.
Messinan maakuntamuseo Museo Regionale Interdisciplinare di Messina eli MUME tarjoaa kiehtovan näkymän alueen historiaan, kulttuuriin ja taiteeseen.
Ratikkareitin toisessa päässä sijaitsee Camposanton hautausmaa, jota pidetään yhtenä Italian kauneimmista hautausmaista.
Korkealla Viale Principe Umberto kadulla sijaitsee Sacrario di Cristo Re kirkko.
Sataman läheisyydessä on San Salvatoren linnake sekä Madonna della Letteran kullattu patsas. Paikalliset kutsuvat sitä Madonnina, pikku Madonnaksi. Kaunis patsas ottaa vastaan mereltä tulevat jalustasaarekkeeseen kirjoitetun ”Vos et ipsam civitatem benedicimus” tervehdyksen kera. Teksti on sama kuin Madonnan kädessä olevassa kirjeessä, jossa kaupungille luvataan ikuista suojaa. 
Galleria Vittorio Emanuele III on tyyliltään samanlainen kuin kuuluisat Milanon ja Palermon lasikattoiset tavaratalot mutta paljon pienempi.
Chiesa del Carmine on yksi Messinan tärkeimmistä kirkoista.
Kirkossa on museoitu köyhien asuinalue, jossa pyhimykseksi julistettu Pyhä Annibale käynnisti armollisen työnsä orpoja ja köyhiä kohtaan ja perusti sarjan orpokoteja. Kolmella kujalla on nähtävissä asuintaloja, räätäli, typografia ja kenkäkauppa sekä kappeli vuodelta1886. Vuoden 1908 maanjäristyksen jälkeen Pyhä Annibale asui itsekkin yhdellä kujalla. Kirkossa on myös krypta, joka on omistettu Pyhälle Annibalelle sekä aarrekammio. Kirkko on auki arkena aamu seitsemästä aina puoleen päivään, jonka jälkeen se avautuu uudestaan klo 16.30 ja sulkeutuu klo 19. Viikonloppuna kirkko on avoinna 6.45-12.
Lisäksi Messinassa on muutama muukin kaunis kirkko, joissa kannattaa käydä.
Illalla kävimme vielä ihailemassa pimenevää iltaa ja nauttimaan kuuman päivän päätteeksi vilvoittavasta merituulesta.
Catanian juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä Vanhasta kaupungista.
Sisilian rataliikenteessä muut paitsi mantereelle menevät junat ovat Regional mallisia paikallisjunia.
Koska aikataulut eivät taaskaan pitäneet ja alkoi tulla ilta, päätimme kipaista kaupan kautta ja syödä jo perinteeksi käyneen hotelli-illallisen.
Reiluun kolmeen kilometriin kohoava Etna tupruttaa koko ajan hienoista savua.
Etnan ison ja tuhoisan maanjäristyksen ja tulivuorenpur- kauksen jälkeen Catanian kaupunki rakennettiin uudelleen upeaan barokkityyliin.
Tämäkin kaupunki oli tosi rähjäinen ja likainen.
Aamu kannattaa aloittaa aikaisin La Pescherian kalatorilta, joka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-14.
Viereisellä torilla myydään myös tuoreita vihanneksia, oliiveja, juustoa, hedelmiä, lihaa ja alkoholijuomia.
Toinen mainio tori on Piazza Carlo Albertolla.
Via dei Crociferin kadulla on lukuisia historiallisia rakennuksia.
Aukion päänähtävyys on vuonna 1736 luotu hymyilevä Fontana dell’Elefante suihkulähde, joka sisältää muinaisen egyptiläisen obeliskin.
Aukion reunalla seisova Cataninan katedraali – Basilica Cattedrale Sant’Agata on vaikuttava ilmestys.
Kuuluisan klassisen säveltäjän Vincenzo Bellinin hauta sijaitsee katedraalissa.
Bellinin nimeä kantavia paikkoja on useita Cataniassa.
Museo Civico Belliniano sijaitsee muusikon syntymäkodissa, 1700-luvun Gravina Cruylas palatsissa.
Ooppera Teatro Massimo Bellini rakennettiin 1800-luvulla ja nimettiin tietenkin oman kaupungin kuuluisan säveltäjän Bellinin mukaan.
San Benedetton luostarikirkko on omistettu Pyhälle Benediktukselle.
Keskustan alueella on helppo kävellä paikasta toiseen, sillä Catanian keskusta on mukavan kompakti ja sen nähtävyydet ovat kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.
Castello Ursino on rakennettu laavakivestä vuonna 1239.
Jälleen yksi Roomalainen teatteri – Teatro Romano tai oikeammin sen rauniot.
Porta Garibaldin monumentaali- nen portti on varsinainen katseenvangitsija ja yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.
Melko vaatimaton vain pari näyttelyhuonet- ta käsittävä Palazzo Biscarin palatsi on edelleen yksityisomistuk- sessa.
Monastero dei Benedettini di San Nicolò l’Arenan benediktiiniläisluostari on melkoisen massiivinen rakennus ja se on yksi suurimmista benediktiiniläisluostareista Euroopassa. Luostari on UNESCOn maailmanperintökohde.
Église Saint-François-d’Assise à l’Immaculée eli Pyhän Assissin kirkko tuhoutui vuoden 1693 maanjäristyk- sessä ja rakennettiin uudelleen.
Chiesa di San Nicolo All’Arena kirkko on jäänyt pahasti kesken ja sekin on saanut kokea Etnan voiman useampaan kertaan.
Vink vink:
Hyppäsimme aamusta aikaisin junaan Catanian juna-asemalta ja suuntasimme päivävierailulle Syracusaan.
Syracusa oli myös melko siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki.
Syracusan länsiosassa parin kilometrin päässä kaupungista sijaitseva arkeologinen puisto Parco Archeologico della Neapolis on epäilemättä yksi alueen tärkeimmistä nähtävyyksistä.
Kreikkalainen teatteri, Teatro Greco tunnetaan myös nimellä Syracusan teatterina.
Puistossa on toinenkin teatteri, Roomalainen amfiteatteri – Anfiteatro Romano.
Chiesa di San Nicolò ai Cordari eli Pyhän Nikolauksen kirkko Cordarille oli yksi ensimmäisistä Syrakusaan rakennetuista kirkoista.
Lisäksi puistossa on Latomia del Paradiso kivilouhos, jonka luolista tunnetuin on Dionysiuksen korva L’Orecchio di Dionisio.
Grotta dei Cordari eli Cordarin luola sijaitsee lähellä Dionysoksen korvaa.
Lähellä agrologista puistoa sijaitsee San Giovanni alle Catacombe di Syracusa.
Capuchin luostarin vieressä sijaitsevat Latomia dei Cappuccini on yksi 12 muinaisesta louhoksesta, jossa 414 eKr ateenalaisvangit louhivat rakennuskiviä Syracusan rakennuksiin.
Paljon kiinnostavampi on Castello Maniacen linnoituslinna, joka sijaitsee Ortigian saaren eteläisimmällä reunalla.
Yksi keskeisimmistä nähtävyyksistä Ortigiassa on Duomo di Siracusa eli Santa Maria delle Colonne katedraali.
Piazza del Duomon ympärillä on myös muitakin kauniita rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita.
Arkhimedes oli 200 eKr elänyt antiikin kuuluisin matemaatikko ja keksijä, joka keksi istuudutaan kylpyveteen ja huomauttaessaan kylpyveden noususta, miten monen muotoisten kappaleiden tilavuus voidaan laskea tarkasti.
Ortigian saarella on muutakin katsottavaa kuin vain linna ja katedraali.
Keskustan pohjoisreunalla on Arethusan lähde, joka toimi antiikin aikana keskustan makean veden lähteenä.
Mercato di Ortigia paikallistori on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 7.30-14.
Ortigan satama on ihana paikka kuljeskella ja seurata sataman touhuja.
Jännitystä matkaan toi pirun matalan sillan alittaminen.
Chiesa di Santa Lucia Alla Badia kirkko on omistettu Syracusan suojeluspyhimmälle Pyhälle Lucialle, joka tunnetaan meilläkin 13.12 pidettävistä Lucian päivästä.
Madonna delle Lacrimen melko uusi pyhäkkö rakennettiin kyynelehtivää Madonnaa varten.
Kilinä ja kolina herätti herkkäuniset, kun junavaunuja lastattiin junalauttaan.
Ylitys Villa san Giovannista Messinaan kesti noin tunnin.
Koko porukka ulos junasta ja paikallisjunaa odottelemaan klo 6.30. Syynä se lähdön myöhästyminen Roomasta.
Vatsa kurni, sillä yöjunassa tarjottu ”aamupala”, johon siis kuului Illy espresso tai cappuccino, hedelmämehu, makea ja suolainen välipala sekä korppu hillolla tai nutellalla ei oikein aamupalasta mennyt. Tällä setillä ei nälkää kovin pitkälle pitänyt. Veimme laukut hotelille ja lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.
Varsinkin Vanhan kaupungin katujen varsilla on runsaasti palatseja, kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia.
Palermo on myös erityisen likainen kaupunki. Suorastaan paskainen. Roskaa oli joka paikassa. Rikkinäisiä lasipulloja, heitettyjä muovipulloja, roskapussikasoja jne…
Mahdollisuus on kiertää nähtävyyksiä perinteisellä Hop on Hop off bussilla, tai pyörillä kulkevalla kaupunkijunal- la, jonka kyyti maksoi 10 €.
Hinnat kaikkiin muihin paitsi etukäteen lipuilla ostettaviin toimintoihin liikkuvat villillä haitarilla aina kalliista kohtuuttomaan.
Palermossa kuten Italian muissakin vanhoissa kaupungeissa on paljon, siis todella paljon upeita kirkkoja.
Töppöstä siis toisen eteen ja kahlaamaan Palermon kirkkoja.
Euroopan vanhin kuninkaiden palatsi Palazzo dei Normanni on kaupungin yksi UNESCOn maailmanperin- tölistalle kuuluvista rakennuksista.
Vanhan kaupungin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevassa entisessä kuninkaanlin- nassa toimii nykyään myös Sisilian parlamentti sekä näyttelytila, jossa esitellään nykytaidetta.
Lisäksi kannattaa ehdottomasti käydä palatsin yhteyteen rakennetussa Cappella Platinassa, joka lumoaa kävijänsä.
Palermon katedraali Cattedrale di Palermo on uskomattoman hieno katedraali ulkoapäin.
Katedraalin sisällä on paljon upeita yksityiskohtia ja todellisia aarteita.
Katedraali on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19 ja sunnuntaisin klo 8-13 ja 16-19.
Santa Maria dello Spasimo tunnetaan kirkkona, joka ei ole mitään näistä.
San Cataldo tunnetaan ainutlaatuisista vaaleanpunaisista kupoleistaan.
Vieressä on Santa Maria dell’Ammiragli kirkko, jota kutsutaan myös Martoranaksi.
Historiallisen keskustan sydämessä on San Giuseppe dei Teatini kirkko, joka on sisustettu marmorilla.
Museo d’Arte Moderna Sant’Annan museokompleksi koostuu barokkityylisestä Sant’Anna la Misericordian kirkon entisestä fransiskaaniluos- tarista ja viereisestä katalonialaisen goottilaisen Palazzo Bonetin palatsista.
Mikäli on kiinnostunut Palermon alueen rikkaasta historiasta, on Museo Archeologico Regionale Antonio Salinas oiva vierailupaikka.
Kolmas hyvä museo on Museo Internazionale delle Marionette eli kansainvälinen nukketeatterimuseo, jonka suojista löytyy 3500 nukkea paitsi Italiasta myös muualta Euroopan maista ja Kaukoidästä ja ties mistä.
Teatro Massimon oopperaraken- nus on aivan yli mainostettu.
Kuuluisa rakennus löytyy myös kummisetä 3 elokuvan loppukohtauk- sesta.
Muumioituneet ruumiit ja luurangot ovat munkkeja, aatelisia, kuuluisia ja arvostettuja kaupunkilaisia, taiteilijoita ja muita Sisilialle tärkeitä ihmisiä, jotka on puettu parhaisiin vaatteisiinsa.
Tämä hautausmaa on melko epätavallinen, koska kuolleet ruumiit ovat esillä sen sijaan, että lepäisivät suljetuissa haudoissa.
Merkittävin tai ehkäpä eniten kuuluisuutta saanut muumio on Rosalia Lombardo, joka kuoli keuhkokuu- meeseen kaksivuotiaana
Keskellä Vanhaa kaupunkia Piazza Pretorialla oleva Fontana Pretoria kolmitasoinen suihkulähde on komea.
Chiesa del Gesùn jesuiittakirkko on sisältä ylenpalttinen. Sen yhteydessä oleva museo on myös ehdottomasti käymisen arvoinen.
Chiesa di San Mamilianon kirkon lähellä on kerrassaan upea suorakaiteen muotoinen pyhättö Oratorio di Santa Cita.
Museo Palazzo Mirto Casa Museon ulkoasu vastaa pitkälti prinssi Bernardon vuoden 1793 tienoilla toivomaa tyyliä ja se onkin varsinainen helmi Palermossa avaten 1800-luvun lopun aateliston elämäntapaa.
Porta Nuovan portti sijaitsee Palermon historiallisen osan sisäänkäynnillä.
Markkinapaikat etenkin Ballaro joka on Palermon vanhin markkinapaikka sekä Borgo Vecchio, Capo ja Vucciria tarjoavat hyvän mahdollisuu- den nähdä ja maistella erilaisia paikallisia ruokia, ihailla tarjontaa ja haistella erilaisia tuoksuja. Maistettavahan se oli paikallisia Arancinit risottopalleroita, jotka olivat kaikessa rasvaisuudessaan ihan ok. Markkinoilla on myynnissä myös vaatteita ja käsityötavaroita. Markkinat ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19.30 ja sunnuntaisin vain aamuaikaan. Kaupungissa on tarjolla paljon katuruokia ja halpoja ruokapaikkoja, mutta myös laadukkaita ravintoloita.
Sisilian suotuisa ilmasto mahdollistaa Palermon kasvitieteellisen puutarhan runsaan lajikkeiston.
Teimme Palermosta päiväretken Cefalùuhun.
Olisimme liittyneet taksikyytikimp- paan, mutta taksit heittivät niin suolaisen hinnan ja pikkubussiin henkilörajoituk- sen max. viisi henkilöä, että oksat pois.
Cefalù on kaunis pikkukaupunki La Rocca kukkulan juurella.
Mahtavaa oli kierrellä Cefalùn kapeita mukulakivika- tuja ja tutustua kaupungin historiaan.
Piazza del Duomo on vilkas turistien kansoittama aukio, jonka terasseilla voi nauttia virvoittavia juomia tai kupposen kahvia sekä ihailla Cefalùn komeaa keskiaikaista katedraalia – Duomoa.
Tarina kertoo, että keskellä rajua myrskyä eksynyt kuningas Ruggero II, lupasi rukouksissaan rakentaa upean katedraalin siihen kohtaan, missä hänen jalkansa osuisivat kiinteälle maalle.
Aukion reunalla on aikansa eläneitä pieniä kaupunkipalat- seja.
Cefalùssa kannattaa poiketa taidemuseo Mandraliscassa. Sen kokoelmissa on 1800-luvulla eläneen Mandraliscan paronin keräämiä arkeologisia esineitä ja taideteoksia.
Lähellä rantaa sijaitsee Lavatoio Medievale eli keskiaikainen pyykinpesupaik- ka, joka kannattaa käydä katsomassa.
La Rocca on suosittu näköalapaikka.
Kaupungin edessä on pitkä valkoinen hiekkaranta ja sen kristallin kirkas vesi suorastaan kutsuu kuumana päivänä kaupungissa vierailevaa uimaan.
Teimme melkein kolmen viikon kiertomatkan, joka alkoi Roomasta ja päättyi Napoliin kiepsahtaen Sisilian kautta.
Italian rautateillä on käytössä useita eri junatyyppejä.
Pitkän matkamme ja kymmenien junasiirtymien aikana yksikään junista ei ollut perillä aikataulun mukaisesti.
Roma Termini pääjuna-asema on valtava ja sieltä lähtee ja sinne tulee junia joka puolelta Italiaa ja Eurooppaa.
Rooman keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen.
Rohkelikot voivat napata sähköpotkulaudan tai pyörän jos uskaltautuvat liikenteen sekaan.
Rooman kaltaisessa isossa kaupungissa on järkevää suunnitella liikkumista etukäteen, jotta välttyy edestakaiselta kulkemiselta.
Olemme vierailleet monta kertaa aiemminkin Roomassa, mutta nyt oli tarkoitus vierailla Vatikaanissa ja käyttää siihen hieman enemmän aikaa, kuin tuo perinteinen kahden tunnin opastettu kierros.
Roomassa voi olla oikein hyvä idea hankkia kaupunkikortti.
Rooma on edelleenkin yksi Euroopan suuria metropoleja, jonka historia on pitkä ja vaiheikas.
Seitsemälle kukkulalle rakennettu Rooma on hyvin suosittu turistikohde, mikä tuli jälleen kerran todistettua.
Piazza di Spagnalla eli espanjalaisella aukiolla olevat 138 askelmaiset espanjalaiset portaat ovat yksi Rooman nähtävyys.
Roomassa on paljon kirkkoja, enemmän kuin missään maailman muussa kaupungissa.
Jos nyt pitää kaikista kirkoista mainita ne parhaat, niin vierailla kannattaa ainakin Basilica di Santa Maria Maggioressa, joka on yksi Rooman vanhimmista kirkoista.
Kirkon ulkopuoli on jo itsessään upea, mutta sisätilat ovat täynnä kultakoristeita, freskoja ja yksityiskohtaisia maalauksia seinissä ja katoissa.
Toinen hieno kirkko on San Giovanni in Laterano eli Pyhän Johanneksen Lateraanikirkko.
Kirkko on varsin upea sisältä ja sen katon upeat mosaiikkikoris- teet tekevät kävijään vaikutuksen.
Kirkon keskellä on goottilaistyyli- sesti koristeltu paavin alttari.
Roomassa on noin 300 000 kissaa, joilla on erityinen suojelu ja oikeudet.
Colosseumin ympärillä pyörii aina valtava määrä turisteja, kaupustelijoita ja muuta porukkaa.
Colesseumin maanalaisiin tiloihin, jossa pidettiin eläimiä sekä aseita ja esitysten lavasteita pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.
Palatinuksen kukkula sijaitsee Forum Romanumin yläpuolella, ja sieltä on upeat näkymät Rooman.
Forum Romanum oli aikoinaan Roomassa sijaitseva tori, joka toimi myös uskonnollisena, hallinnollisena ja kaupankäynnin keskuksena.
Forum Romanumilla ja Palatinuksen kukkulalla ei myydä ruokaa tai juomia.
Pantheonissa voi vierailla ilmaiseksi, mutta nettivaraus vaaditaan vierailulle lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.
Upea suihkulähde kerää massoittain turisteja paikalle ja se on ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Historiallisten rakennusten ja paikkojen lisäksi Roomassa on myös monia museoita ja taidenäyttelyitä, jotka sijaitsevat 1500- ja 1600-lukujen loistokkaissa kaupunkipalatseissa.
Musei Capitolini museossa on nähtävissä Rooman tunnetuin symboli – Rooman Susi patsas.
Upeassa valkoisessa rakennuksessa on lähinnä italialaisille suunnattu Museo del Risorgimento, joka kertoo Italian yhdistymisen vaiheista. Rakennuksen edustalla on tuntemattoman sotilaan hauta, jota vartioi kaksi sotilasta.
Piazza del Popolo Rooman soikean muotoisen aukion ympärillä on monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kuten vierekkäin olevat lähes identtiset kirkot Santa Maria dei Miracoli ja Santa Maria in Montesanto sekä obeliski ja kaupungin portti.
Lyhyen kävelymatkan päässä sieltä on Rooman suurin julkinen puisto Villa Borghese, joka tarjoaa tervetulleen hengähdystauon Rooman historiallisen arkkitehtuurin ähkyyn.
Santa Maria in Cosmedin kirkko on melko vaatimaton sisältä, mutta kuuluisaksi se on tullut kaivonkannestaan, jossa on jokijumalan kasvot.
Kapusiinien krypta on erikoinen ja ehkä hieman spookie paikka vierailla.
Santa Maria della Concezione dei Cappuccinin krypta rakennettiin vuosina 1626-31 paavi Urbanus VIII:n käskystä, koska hänen veljensä Antonio Barberini oli kapusiiniveli.
Campo de’ Fiori aukiolla on kiva tori, jossa on mukava käyskennellä ja seurata tavallisten roomalaisten ostosten tekoa.
Rakennus oli myös osa Rooman puolustusta ja Vatikaani oli yhdistetty siihen tunnelilla.
Suureen saliin johtavalla portaalla on edelleen nähtävissä Ranskan armeijan vuonna 1849 ampuma tykinkuula taistelusta, jossa Ranskan armeija tuli pelastamaan paavi Pius IX:n kapinallisilta.
Pieni jalkojen lepuuttelu- ja juomatauko yhdellä Rooman merkittävimmistä aukioista Piazza Navonalla.
Edessä olisi 12½ tuntia kestävä junamatka. Yöjunaan kuului oma makuuhytti.
Rooman ydinkeskustan ulkopuolella, joen toisella puolella oleva Vatikaanin pienen pieni kaupunkivaltio sijaitsee Rooman kaupungin sisällä, eikä valtioiden rajaa välttämättä huomaa mistään.
Lisäksi valtiolla on oma L’Osservatore Romano lehti, jonka toimitus ja painotalo sijaitsee Vatikaaninvaltion alueella, kuten myös pieni osa Paavali VI:n audienssihallista sekä laaja Vatikaanin puutarha.
Tämä maailman pienin valtio on varsinainen turistimagneetti, joka toimii katolisen kirkon keskuksena ja Paavin asuinpaikkana.
Vatikaanissa on pieni oma 135 sveitsiläisen palkkasotilaan armeija.
Vatikaanivaltiolla on hieman yli 800 kansalaista.
Vatikaanissa työskentelee paljon ihmisiä, jotka tulevat sinne Italiasta.
Moni vierailee myös postitoimistossa saadakseen Vatikaanin postikorttiin Vatikaanin postileiman.
Vatikaaniin pääsee jalan, metrolla, bussilla tai ratikalla.
Vatikaanissa on varauduttava jonottamaan.
Sen verran aikaa Vatikaanin vierailun suunnitteluun kannattaa käyttää, että vierailee Vatikaanin virallisilla sivuilla ja tutustuu museoiden ja Vatikaanin nähtävyyksien tarjontaan.
Olimme varanneet heti aamusta, ennen Vatikaanin virallista aukeamisaikaa opastetun kierroksen, johon kuului pääsy kierroksen jälkeen sivukautta Pietarin kirkkoon sekä puutarhaan.
Vatikaanin puutarhat mainittiin ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla.
Museoita Vatikaanissa riittää, joten kannattaakin etukäteen tsekata museoiden tarjonta, jotta tietää minne haluaa mennä ja missä kohtaa on järkevä säästää jalkoja.
Erityisen mielenkiintoinen oli Vatikaanin vaunu- ja ajoneuvomuseo, jossa oli nähtävänä niitä vaunuja ja ajoneuvoja, joita aiemmat paavit ovat käyttäneet.
Yksi mielenkiintoinen tutustumiskohde on Borgia huoneisto.
Tämä kuva onkin otettu postikortista.
Meidän lippuumme kuului pääsy Sikstuksen kappelin jälkeen olevasta sivuovesta suoraan Pietarin kirkkoon.
Pietarinkirkko eli Basilica di San Pietro in Vaticano on yksi Rooman suosituin turistikohde.
Pietarinkirkossa on monia todellisia aarteita, kuten kristilliset pyhäinjäännökset ja kuuluisat taideteokset.
Pietarinkirkon pyhä ovi sijaitsee sisäänkäynnin oikealla puolella.
Espanjan aurinkorannikolla sijaitseva Malaga on suosittu rantaloma- ja kaupunkikohde.
Castillo de Gibralfaro linnake on hienosti entisöity, ja sen menneisyydestä pääsee hyvin selville vierailemalla kukkulan päällä olevassa sotamuseossa.
Visiittiin kannattaa yhdistää myös vierailu Alcazaban linnakkeella. Kumpikin linnake on avoinna kesäaikaan klo 9-20.
Alcazaban linnoituksen sisätiloissa on mielenkiintoinen arkeologinen museo, josta löytyy Alcazaban alueen kaivauksissa löytyneitä arkeologisia esineitä.
Jos Málagassa mielii nähdä nähtävyyksiä ja museoita kannattava hankinta voi olla Malaga Pass.
Malagan katedraali Catedral de la Encarnacion de Malaga on komea ulkoapäin.
Katedraalin sisätiloihin on 6 € pääsymaksu, joka kannattaa ehdottomasti maksaa. Katedraalissa on paljon katsottavaa, eikä ihme, että se onkin yksi Malagan päänähtävyyksistä.
Centro de Arte Contemporaneo de Malaga eli CAC on vanhaan makasiinirakennuk- seen äskettäin avattu nykytaiteen museo.
Centre Pompidoun museossa kannattaa vierailla. Museon sisäänkäynti itsessään on jo mielenkiintoa herättävä.
Tällä tourneella on tullut kierreltyä muutamat taidenäyttelyt, kirkot ja museot, joten näiden osalta alkoi tässä kohtaa matkaa olla vierailu- ja elämyskiintiöt täynnä.
Joko kyseessä rupesi olemaan jo pienoinen matkaväsymys tai sitten osa näistä kohteista oli jo niin nähty, että käymättä jäi keskustan ulkopuolella oleva kasvitieteellinen puutarha.
Sen sijaan hengailimme useana päivänä rantabulevardilla nauttien auringosta ja sataman tunnelmasta.
Kävimme myös katsastamassa alueen rannat, jonne olikin kerääntynyt paljon auringonpalvojia.
Lounastimme yhdessä rannan ravintolassa ja maistettua tuli sardiineja ja jättirapuja, joita valmistettiin hiiligrillissä tikkuhalstereilla. Hyviä olivat.
Tutustua kannattaa myös Atarazanas kauppahalliin – Mercado Central de Atarazanasiin.
Málagasta löytyy tietenkin härkätaisteluareena, jonne olisi päässyt myös vierailemaan.
Reilun kolmen, melkein neljän viikon mittainen Iberian reissu oli onnistunut ja mallikkaasti loppusuoralla.
Reilun viiden kilometrin päässä Marbellan keskustasta sijaitseva Puerto Banúksen valtavan viihde- ja ostosalueen keskipiste on huvivenesatama, jonka ympärille alue levittäytyy.
Matkalla Marbellan keskustaan poikkesimme kuvaamaan Mezquita del Rey Abdul Aziz al Saud moskeijan, joka tunnetaan myös Marbellan valkoisena moskeijana.
Aika lähellä moskeijaa, mutta tien vastakkaisella puolella on Museo Rallin taidemuseo, jossa voi ihastella lukuisia nykytaiteen suurteoksia.
Marbellaan on hyvät yhteydet Malagasta, mikä tekeekin siitä suositun lomanviettokohteen.
Marbellan keskustassa on muurien ympäröimä Vanha kaupunki, jossa on helppo viihtyä.
Toinen merkittävä rakennus Vanhassa kaupungissa on Ermita de Santiago kirkko, joka on melko pieni ja vaatimaton Espanjan muihin kirkkoihin verrattuna.
Vanhan kaupungin sydän on kaunis Plaza de los Naranjos, jonka keskelle istutetut appelsiinipuut ihastuttavat.
Vanhassa Hospital de Bazanin goottilaisessa sairaalassa sijaitseva Museo del Grabado Español Contemporáneon taidemuseo on ainutlaatuinen koko Espanjassa.
Mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi arabien rakennuttaman linnan rauniot sekä 1500-luvulla rakennettu Iglesia de Nuestra Señora de la Encarnación kirkko, joka on nykyisin Marbellan pääkirkko.
Fuengirola on helppo lomakohde, sillä siellä on vahva suomalaisyhteisö ja -asutus.
Jos ei nyt ihan, niin melkein voi sanoa, että ainoastaan ranta oli samanlainen.
Fuengirolassa piti käydä katsomassa Centro Finlandia, jossa suomalaiset palveluntarjoajat ovat yhden katon alla.
Parroquia de Nuestra Señora del Rosario kirkko ei nyt sekään kovin kummoinen ollut. Kauniimpi ulkoa, kuin sisältä.
Fuengirolan keskustan läheisyydessä sijaitsevan kukkulan päällä on 1100-luvulla rakennettu Castillo de Sohail linna, joka on harvoja Fuengirolan nähtävyyksiä.
Muutakin tuttua kuin rannat kaupungista löytyi. Tuttu härkä komeilee kukkulan päällä omalla paikallaan toivottaen kaupunkiin tulijat tervetulleiksi.
Fuengirolan satamasta löytyy lukuisia ravintoloita, kahviloita, baareja, niin turisteille kuin paikallisillekin. Sataman keskipisteenä on Paseo Maritimon rantabulevardi, joka jatkuu koko rannan matkan.
Matkalla Torremolinokseen, Fuengirolan ja Benaimadenan välissä on Castillo Monumento Colomaresin linnatyylinen muistomerkki Kristoffer Kolumbukselle.
Rakennuksen sisältä löytyy tietoa Kolumbuksen tutkimusmatkoista sekä yksi maailman pienimmistä kirkoista.
Kilometrin korkuisella Mijaksen vuorella sijaitsee pieni Mijas Pueblon kylä, jossa on kauniita valkoiseksi kalkittuja taloja.
Mijaksessa on pieni ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena, jota käytetään edelleen.
Lisäksi Mijaksessa on upea kalliokirkko eli Virgen Santa Maria de la Peña, joka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 16-20.
Pienessä ja viehättävässä, mutta sokkeloisessa kylässä voi ottaa aasitaksikyydin tai sitten hypätä sähköisen Tuk Tukin kyytiin. Myös hevoskyyti näytti olevan suosiossa.
Carromato de Mijas miniatyyrimuseossa kannattaa käydä.
Kaupungin keskustassa on korkeuseroja ja paljon portaita, miksi se ei sovi kovin hyvin liikuntarajoitteisille.
Torremolinoksen nähtävyyksien parhaimmistoon kuuluvat Torre de los Molinos torni, joka oli aikoinaan osa puolustustornijärjestelmää.
Yksi nähtävyyskohde Torremolinoksessa on Casa de los Navajas.
Espanjan kärjessä sijaitseva Gibraltarin niemimaa on pinta-alaltaan pieni alue Atlantin Valtameren ja Välimeren sekä Euroopan ja Afrikan välissä.
Gibraltar on myös monien Välimerellä purjehtivien rahtialusten pysähdyspaikka.
Olemme vieraillee Gibraltarilla yli 30 vuotta sitten, joten oli kiva käydä katsomassa sitä vuosien jälkeen. Paikka on todellakin muuttunut.
Gibraltarilla ei ole kovin paljon nähtävyyksiä.
Yksi mikä ei ole muuttunut, on saapuminen Gibraltarille.
Jos kuitenkin päättä mennä autolla Gibraltarin puolelle, on sekin mahdollista.
Gibraltar on melko kallis paikka nähtävyyksiltään, joten kannattava hankita voi olla yhden päivän 45 £ maksava GibraltarPass.
Gibraltarin Main Streetin kävelykatu on suosittu ostospaikka verovapautensa takia.
Main Streetin luostari on yksi Gibraltarin vanhimmista rakennuksista.
Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös Englannin kirkon maurilaistyylinen katedraali, joka muistuttaa enemmän moskeijaa kuin kirkkoa.
Yksi mainio paikka piipahtaa on Irish Town, joka itse asiassa on kävelykatu.
Parhaiten vuorelle pääsee joko järjestetyillä pikkubussikyydeillä, turistibussilla tai köysiradalla, joka on avoinna klo 9.30–17.15. Kyyti köysiradalla ylös vuorelle ja takaisin maksaa 17 £.
Jos haluaa säästää aikaa ja jalkoja hyvä vaihtoehto on hypätä opastetulle pikkubussi tourneelle.
Gibraltarin vuorella sijaitsee St. Michaelin tippukiviluola.
Suurimman luolan osa, katedraaliluola toimii nykyisin erilaisten tapahtumien, konserttien ja näytelmien pitopaikkana.
Vuorella sijaitsee myös vanha maurien linnoitusalue, joka raunioitui espanjalaisten joukkojen Gibraltarin takaisinvaltauksessa 1300-luvulla.
Vuoren ehkäpä ”tärkein” elämys ja nähtävyys on Euroopan ainoa apinalaji, berberiapinat, jotka oleskelevat vuorella.
Vuorella on muitakin kiinnostavia paikkoja, joista yksi ja uusin on Windsorin riippusilta, joka ylittää 50 metriä syvän rotkon tarjoten rohkelikoille upeat näkymät.
Mediterranean Steps eli Välimeren portaat on yksi Gibraltarin UNESCON maailmanperintökohde.
Suosittua on myös vierailla Gibraltarin eteläisimmällä paikalla Europa Pointilla, jonka toisella puolella on Atlantti, toisella Välimeri.
Ibrahim-al-Ibrahim moskeija on lahja Saudi-Arabian kuningas Fahdilta.
Nykyisin roomalaiskatolinen Shrine of Our Lady of Europe pyhäkkö on ollut vuosisatojen ajan tärkeä paikka salmen ohittaneille laivoille ja sen merimiehille.
Vaikka Gibraltar ei varsinainen rantakohde olekkaan, niin Catalan Bayn ranta on yksi kuudesta alueella olevasta hienohiekkaisesta uimarannasta.
Lauantaisin puolipäivän aikaan pääkatua pitkin marssii 1700-luvun asuihin sonnustautunut sotilasryhmä vanhan seremonian, Ceremony of the Keys mukaisesti.
Matkasuunnitelma- muutoksen takia emme matkustanetkaan maata pitkin, mikä oli alkuperäinen suunnitelmamme.
Lentokentältä on helppoa siirtyä kaupunkiin joko linja-autolla tai taksilla.
Sevillassakin on oma Sevilla Pass sekä Sevilla Card, joilla saa alennuksia ja joissa on erilaisia etuja. Kannattaakin tutkia onko kortista ja sen antamista eduista omalla matkalla hyötyä.
Kaupungin näkyvin rakennus on Sevillan katedraalin La Giraldan kellotorni, joka on yksi Sevillan tunnetuimpia maamerkkejä.
UNESCOn maailmanperintölis- talle kuuluva Sevillan katedraali on maailman suurin katolinen katedraali.
Katedraalissa on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että siihen kannattaa varata muutama hetki. Nähtävissä on mm. Columbuksen hautamuistomerkki.
Tämä kuva on aiemmalta käynniltä.
Kolmas UNESCON maailmanperintökohde, Archivo de Indias arkisto on myös käymisen arvoinen paikka.
Sevillan toinen kuuluisa torni – Torre del Oron sijaitsee kaupunkia halkovan Guadalquivir joen rannalla.
Kävimme kuvaamassa Real Maestranzan kuninkaallisen härkätaisteluareenan.
Härkätaisteluareenan lähistöllä on myös useita laadukkaita ravintoloita, joissa saa maukasta häränlihaa. Kannattaa siis piipahtaa.
Plaza de Españalla oli käytävä uudestaan ja kuvattava paremmalla kameralla nuo 52 maakuntapenkkiä.
Plaza de España on todella kaunis ja sitä ympäröivä puisto vielä lisää alueen viihtyvyyttä.
Casa de Pilatos on ylellinen palatsi, joka esittelee Sevillan eloisaa menneisyyttä. Palatsi on edelleen osittain asuttu.
Uutena nähtävyytenä Sevillaan, sitten viime käynnin oli tullut sieniä muistuttava puinen rakennelma.
Mielenkiintoiselta, mutta vähemmän turistien liikkumalta Macarenan alueelta löytyy kaunis Basilica de la Macarenan kirkko.
Iglesia Colegial del Divino Salvador on kaupungin tärkein kirkko Sevillan suuren katedraalin jälkeen.
Automatka kesti hieman alle kaksi tuntia, mutta mitä siitä, sillä matkalla oli upeita maisemia, joita ihailla.
Korkealla ylätasangolla sijaitsevan Rondan kaukaa loistavat valkoiset talot ovat kaunis näky.
Tämän rotkon ja sillan takia Rondaan oli päästävä.
Sillan uudemman kaupunginosan puolella sijaitsee Mirador de Ronda näköalapaikka, josta on upeat näkymät Rondaa ympäröivään laaksoon.
Plaza de Toros on Espanjan toiseksi vanhin härkätaisteluareena.
Vanhassa kaupungissa La Ciudadissa sijaitsevat lähes kaikki Rondan nähtävyyskohteet.
Viehättävällä Plaza de la Duque de Parcent aukiolla on Iglesia Santa María la Mayorin kirkko, joka toimi aiemmin moskeijana, mutta muutettiin katolilaiskirkoksi.
Kirkon vieressä on Rondan kaupungintalo, jota koristaa rivistö kauniita kaari-ikkunoita.
Sisäänpääsy kylpylään maksaa 4,50 € ja avoinna se on tiistaista perjantaihin klo 10-18 ja maanataina sekä lauantaina on siestatauko klo 14-15 ja sunnuntaisin paikka on avoinna klo 10-15. Hyvin säilyneen, vaikkakin pienen kylpylän mielenkiintoinen tähtiaukkoinen katto oli hieno.
Palacio de Mondragón on maurien renessanssityylinen palatsi, jossa sijaitsee nykyään Rondan kaupunginmuseo Museo Arqueológico Municipal.
Palacio del Rey Moro y La Minaankin liittyy hurja legenda.
Museo Lara esittelee mm. Pyhää inkvisitiota ja noituutta näyttelyssään.
Kun Ronda oli käyty ja kuvattu, jatkoimme matkaa iltapäivällä kohti Gibraltaria.
Sintra sijaitsee 25 km päässä Lissabonista ja junamatkaan kuluu aikaa reilu puoli tuntia, toki riippuu miltä Lissabonin asemalta nousee junaan.
Molemmat junavaihtoehdot saapuvat samalle Sintran asemalle.
Tärkeimmät nähtävyydet Palácio Nacional da Penan sekä Castelo dos Mouros sijaitsevat korkealla vuoren päällä, joten jalkaisin matka on melkoinen ja jyrkkä.
Monelle Sintra on vain Palácio Nacional da Penan värikäs ja satumainen linna, mutta kaupunki tarjoaa myös paljon muuta.
Taksikyyti osoittautui mainioksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi.
Linnakaupungin ykköskohde on Penan näyttävä palatsi – Palácio Nacional da Pena sekä sitä ympäröivä hulppea puutarha.
Kuski kertoi, että nyt toukokuussa ja varsinkin heti aamusta oli hyvä aika vierailla palatsissa, koska se ei ole kovin ruuhkautunut, ahaa?
Uskomaton satulinna kohoaa Sintra vuoren päällä värikkäänä kuin karamelli.
Palatsin sisätiloissakin on paljon katsottavaa.
Itse palatsin lisäksi nähtävää löytyy sitä ympäröivästä puutarhasta, tai oikeammin metsäisestä puistosta.
Palácio Nacional de Sintran kansallispalatsissakin riittää nähtävää.
Palatsin ulkomuoto voi hieman pettää, sillä ulkoapäin melko mitäänsanomattoman näköisen palatsin sisällä on paljonkin katsottavaa.
Tunnetuin niistä on ylösalaisin käännettyä tornia muistuttava 27 metrinen kaivo, jossa todennäköisesti suoritettiin erilaisia rituaaleja.
Paikka on turistien erityisen suuressa suosiossa ja liput kannattaa ehdottomasti ostaa ennakkoon netistä.
Matka kestää 40 minuuttia. Matkalla on kahdeksan pysäkkiä.
Maksullisten palatsialueiden tutkiskelun lisäksi Sintra on myös mainio vaelluskohde, sillä alueella on runsaasti hyviä vaellusreittejä.
Matkalla Sintrasta takaisin Lissaboniin päätimme vielä piipahtaa Queluzin palatsissa.
Queluzissa on juna-asema, jonne pääsee suoraan sekä Sintrasta että Lissabonista.
Palácio Nacional e Jardins de Queluzin laajalle levittyvä puutarha suihkulähteineen ja patsaineen oli mukava paikka vaellella ja nauttia myöhäisen iltapäivän lämmöstä.
Entrecamposin asema on hieman kauempana keskustasta, mutta kätevä, koska aseman yhteydessä on linja-autojen pysäkit ja metroasema.
Junamatka Évoraan kestää puolitoista tuntia ja hintaa sille tuli menopaluuna 14 €.
Matkalla juna-asemalta kaupunkiin on São Franciscon kirkko, joka tunnetaan erityisesti luukappelistaan.
Kaupunkia ympäröi muuri, joka tekee kaupunkiin yhdessä holvikaarien, kujien, luostareiden ja upeiden kirkkojen kanssa aivan oman tunnelmansa.
Évoran roomalaiskatolinen katedraali Sé Catedral de Évora on Portugalin suurin keskiaikainen kirkkorakennus ja totta toki se valtava rakennus olikin.
Katedraaliin on pieni pääsymaksu, jonka suuruus riippuu siitä, montako käyntikohdetta katedraalin alueella siihen haluaa sisällyttää.
Évora on pullollaan vuosisatojen takaa säilynyttä nähtävää, ei siis ihme, että kaupunki on UNESCOn maailmanperintölistalla.
Igreja da Misericórdia on yksi kaunein Évoran kirkoista.
Palácio dos Duques de Cadaval sijaitsee Vanhassa kaupungissa.
Kuten Coimbrassakin, niin täälläkin pääsee tutustumaan yliopiston upeisiin tiloihin, kunhan ei häiritse opetusta.
Évorastakin löytyy akvedukti Aqueduto da Água de Prata.
Convento de Cartuxa luostari sijaitsee noin kilometrin päässä, mutta mahdollisuuksien mukaan sinne kannattaa ehdottomasti poiketa.
Paço Real de Évora – kuninkaallinen palatsi on entinen kuninkaallinen asuinpaikka.
Mielenkiintoa herätti myös kellomuseo, joka sijaitsee kahdessa eri paikassa.
Matkalla juna-asemalle poikkesimme Cementerio de Évora hautausmaalle ihailemaan upeita hautapaaseja.
Alkuperäisenä ajatuksena oli majailla apartomentoksessa neljä päivää , mutta mutta…. Avainkoodia ei tullut sovitusti, se saatiin soittamalla perään.
Mainio tapa liikkua kaupungissa on ottaa ratikka, jotka ovat joskus aivan täynnä ja melko hitaita.
Seitsemälle kukkulalle rakennettu Lissabon on Euroopan vanhimpia pääkaupunkeja.
Bica funikulaarit eli mäkiratikat on oiva tapa liikkua kukkuloille.
Kulkeepa minne tahansa Lissabonissa, niin kadut on päällystetty pienillä nupukivillä kuten muissakin Portugalin isoimmissa kaupungeissa.
Vierailla kannattaa Castelo de São Jorge linnoituksella.
Tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan kiireinen aikataulu ja ehdimmekin hyvin kuljeskella ympäri kaupunkia ihailemassa kaupunkikuvaa eri kulmista.
Campo de Santa Clara aukiolla pidetään tiistaisin ja lauantaisin klo 9-18 Feira da Ladra kirpputoria, jota kutsutaan myös varkaiden markkinoiksi, mistä tulikin mieleeni edellisen Lissabonin vierailun kohdallemme osunut taskuvarkaus.
Sé de Lisboa on kaupungin pääkirkko.
Illan tullen tämä Bairro Alton alue ja sen pikkuruiset ravintolat ja kopperoisen kokoiset baarit houkuttelevat herkuttelijoita ja juhlijoita.
São Roquen kirkon mitäänsanomattoman ulkokuoren sisältä löytyy yltäkylläisesti koristellut sisätilat.
Pastéis de Belém kahvila on suosittu turistikohde ja ihan käymisen arvoinen paikka.
Museu Nacional dos Coches museoon on avattu uudet tilat, jossa on paljon enemmän vanhoja vaunuja esillä, kuin vanhassa paikassa.
Vanhojen tilojen Old Royal Picadeiro miljöö, luo todella upean taustan siellä vielä esillä oleville vaunuille, jotka nekin kannattaa käydä katsomassa.
Ajuda kukkulan huipulla sijaitseva palatsi on entinen kuninkaallinen palatsi ja kansallinen muistomerkki, jossa on nykyään upea museo.
Museu da Eletricidade sähkömuseo sijaitsee vanhassa voimalaitoksessa, joka on ainutlaatuinen esimerkki teollisuusarkkitehtuu- rista Portugalissa.
Mosteiro dos Jerónimos luostari kuluu UNESCOn maailmanperintölis- talle.
Luostarin vieressä on Museu de Marinhan merenkulkumuseo, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.
Paikka on avoinna kesäaikaan joka päivä klo 10-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 6,50 €.
Torre de Belém eli Belémin linnake on pieni ja kaunis, eikä mikään ihme miksi tämä nähtävyys kuuluu UNESCON maailmanperintölis- talle.
än- pääsymaksun 6 €.
Erilaisia taidemuseoita riittää Lissabonissa. Calouste Gulbenkian museossa on yksi maailman hienoimmista yksityisistä taidekokoelmista. Tämä museo onkin erittäin suosittu käyntikohde.
Sen jälkeen noustaan Cacilhasin linja-autoasemalta Cristo Reiin menevään bussiin, jonka numero oli 101.
Yhden Lissabonipäivän käytimme Parque das Nações alueen tutkimiseen.
Alueella sijaitsee Gare do Orientin päärautatieasema, jonka yhteydessä on metro- sekä linja-autoasema.
Museu da Marioneta -marionettimuseo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.
Sen sijaan menimme lähellä olevaan LX Factory tehdasalueelle syntyneeseen luovaan ja sykkivään keitaaseen, josta löytää monenmoista tarjontaa.
Hieman kauempana sijaitseva Madre De Deus luostari on ainutlaatuinen käyntikohde.
Väliin ei kannata jättää Mercado da Ribeiraa tai ehkäpä turistien keskuudessa paremmin tunnettua Time Out Markettia, jossa voi nauttia lasillisen tai ruokailla, mutta myös nauttia kauppahallin tarjonnasta sekä ilmapiiristä.
Rua da Silva tai lissabonilaisten puheessa Rua Verde katu kannattaa ehdottomasti käydä kävelemässä.
Meidän matkallemme ennen Lissabonia sattui sopivasti Coimbra ja Tomar.
Saavuimme aamusta Coimbran B juna-asemalle.
Hotellin läheltä otimme pikkubussin, jolla hurutimme ylös kukkulalla sijaitsevalle yliopistolle.
Yläkaupungista voi sitten halutessaan kävellä Alakaupunkiin ja vaikkapa eksyä sokkeloisilla kaduilla.
Praça do Comércio on Coimbran vilkas pääaukio.
Uusi katedraali Sé Nova on 1500-luvulta, joten ikää on silläkin.
Barokkityylisestä Paço das Escolas palatsista tuli osa yliopistocampusta vuonna 1544.
Yliopiston campukseen kuuluu São Miguelin kappeli, jossa on mahdollista vierailla.
Ehdoton käyntikohde Coimbrassa on yliopiston upea kirjasto Biblioteca Joanina.
Kirjastoon pääsee tutustumaan vain ajoitetulla kierroksilla ja vain 10 minuuttia kerrallaan.
Kirjasto on ehdottomasti Coimbran yliopiston campuksen upein osa.
Igreja Santa Cruzin kirkko on komea niin sisältä kuin ulkoakin.
Teemapuiston Portugal dos Pequenitoksen pienoismaailma ja kuvaus Portugalin tärkeimmistä paikoista on mainio.
Santa Clara-a-Novan luostari on osa armeijan kasarmia, mutta joihinkin sen osiin on mahdollista vierailla.
Coimbrasta jatkoimme iltajunalla Tomariin, jonne jäimme yöksi.
Saavuimme illasta Tomariin, veimme laukut hotelille ja painelimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.
Tomarin kaupunki on perustettu Portugalin ensimmäisen kuninkaan myöntämälle maalle.
Luostari ja linna sijaitsevat mäen päällä, joten emme todellakaan lähteneet kapuamaan sinne, vaan otimme keskusaukiolla päivystän Tuk Tukin kyytimään meidät kukkulalle.
Convento de Cristo luostarissa on luostarirakennus ja kaksi kirkkoa.
Vasco da Gama oli ritarikunnan jäsen ja hänen laivansa yhtenä lippuna liehuikin ritareille tuttu punainen risti valkoisella pohjalla, mikä lienee hyvin tunnettu temppeliritareiden tunnus kaikkialla maailmassa.
Sisällä luostarissa on kerrassaan upea kirkko ja pelkistetyn luostarin ”sydän”.
Luostari tarvitsi vesihuollon, josta muistona on aikoinaan yli kuuden kilometrin pitkä akvedukti.
Joka neljäs vuosi juhlien aikaan kaupunki täyttyy ihmisistä, jotka tulevat katsomaa kulkueita, jossa nuoret tytöt käyttävät pilarimaisia päähineitä, jotka tunnetaan nimellä tabuleiro.
Igreja de Santa Maria dos Olivais kirkko on ensimmäisen temppeliherran, joka perusti Tomarin, kuten myös monen muun temppeliherran viimeinen leposija.
Museu dos Fósforos tulitikkurasiamuseo on kiehtova.
Tomarissa sijaitseva synagoga on myös yksi suosittu vierailukohde.
iehättävää pientä kaupunkia oli ilo tutkia.
Tomarin kaupungin kiertää helposti päivässä ja niinpä me olimmekin jo iltapäivästä valmiita siirtymään Lissaboniin.
Tässä kohtaa harmitus bussirikosta todellakin iski, sillä olimme laskeneet ehtivämme Palácio do Raioon eli Raion palatsiin ennen sen sulkemisaikaa ja sen sisällä olevaan museoon, jossa on esillä vanhoja lääketieteellisiä esineitä sekä tietoa itse rakennuksesta ja sen historiasta.
Baragan vanhassa ja kauniissa Hospital de São Marcosin sairaalarakennuksessa toimii nykyisin hotelli.
Braga, joka on yksi Portugalin vanhimmista kaupungeista, on myös Portugalin uskonnollinen pääkaupunki, jota kutsutaankin ”Portugalin Roomaksi”.
Myös Bragassa voi nähtävyydet kiertää 12 € maksavalla Hop on Hop off bussilla.
Varsin upea ja näyttävä oli kirkon kultaa hehkuva urkuparvi.
Igreja da Misericórdia de Braga kirkko on myös must paikka.
Bom Jesus Do Monten kirkolle on noin viiden kilometrin matka Bragasta.
Portugalin vanhimpiin kuuluva funikulaari kyydittää vierailijat ylös ja alas varsin jyrkkää rinnettä 2,50 € maksavalla edestakaisella lipulla. Funikulaari on toiminnassa joka päivä kesäaikaan klo 8.55-19.55.
Kirkko on aivan ihastuttava ja siellä riittää katsomista, samoin kuin hulppeissa maisemissa.
Kiertää kannattaa myös Museu dos Biscainhosin ihana puutarha ja siellä oleva puutarhalabyrintti.
Suosittelenkin aina kurkkaamaan kirkon ovesta sisään. Sen verran monta kertaa on tullut yllätetyksi katolilaisissa maissa.
Igreja de Santa Cruz kirkko on yksi kauneimmista kirkoista Bragassa.
Igreja do Pópulo kirkko on näkemisen arvoinen upeine laattaseinineen.
Torniin pääsee kiipeämällä tai hissillä, kunhan ensin pulittaa 2€.
Bragan rautatieasema sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Bragan keskustasta.
Vappua ei myöskään juhlita mitenkään erityisesti Portugalissa.
Matkan voi taittaa myös Alfa Pendularin suurnopeusjunalla, joka matkaa edelleen Faroon tai sitten Intercidades pikajunalla, mutta lippujen hinnassa onkin jo iso ero.
Saavuimme Porto Campanhan rautatieasemalle, joka on Porton päärautatieasema.
Joen rannan alueelle joutuu joka tapauksessa menemään jalkaisin.
Kaupungilla liikkui lisäksi Tuk Tukkeja, jotka myös tarjosivat turistikierroksia, melko suolaiseen hintaan. 
Porto onnistui kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tarjoamaan edelleen aitoa portugalilaista tunnelmaa.
Portugalissa vietetään vappupäivänä myös äitienpäivää ja opiskelijoiden valmistumisjuhlaa. Ilma oli hieman pilvinen ja hieman viileämpi kuin mitä olimme odottaneet.
Näppärästi takaisin kukkulalle pääsee maksamalla 2,50 € yhdensuuntaisen lipun Dos Guindaisin funikulaarin kyydissä. Rinnejunasta on hienot näkymät Dom Luís I sillalle, Porton keskiaikaisille kaupunginmuureille ja ranta-alueen viinikellareille.
Korkealla kukkulalla sijaitsee Mosteiro da Serra de Pilarin luostari kirkkoineen.
Palatsissa oli paljon nähtävää.
São Benton asemahalliin oli mentävä uudestaan.
Torre dos Clérigo torni on keskustan maamerkki, joka toimi aikoinaan myös majakkana alusten navigoidessa kohti Cais da Ribeiraa.
Pienen kirjakaupan tunnelma on maaginen, mutta myös ahdas.
Linnamainen Porton katedraali Sé do Porto pitää sisällään katedraalin lisäksi mm. pienempiä kappeleita, luostarin ja kirkon aarre-esineitä.
Portossa riittää kauniita kirkkoja ihailtavaksi. Kurkattua tuli Igreja Paroquial de Santo Ildefonso, jonka upea ulkokuori herättää ihastusta, samoin kuin Capela das Almas de Santa Catarina kirkko.
Igreja do Carmo ja Igreja dos Carmelitas kirkot näyttävät yhdeltä rakennukselta, mutta oikeastaan siinä on kaksi kirkkoa vierekkäin ja niiden välissä ne toisistaan erottava hyvin kapea , vain noin 1,5 m leveä ”talo” tai asunto.
Tämän kirkon kumpikin puoli on mykistävän kauniita ja nähtävää todellakin riittää.
Kirkkoon arvellaan käytetyn 300 kg kultaa.
Casa Da Musica rakennus on ulkoapäin jokseenkin mielenkiintoinen.
Paikallisia ruokamarkkinoita voi käydä ihastelemassa uudemmassa ja modernissa Mercado Bom Sucessa, joka on avoinna päivittäin klo 8-23 tai perinteisemmässä Bolhãon ruokamarkkinoilla, joka on katettu sisämarkkina-alue lähellä rantaa.
Lentokoneessa istuessamme tajusimme, että kaikki vierailukohteemme olivat olleet Pyhiinvaellusreitillä.
Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman jälkeen.
Tärkeäksi pyhiinvaelluspaikaksi se muodostui, kun paikalta oli löydetty Pyhän Jaakon hauta.
Todelliset pyhiinvaeltajat kävelevät vähintään 10 km päivässä ja hankkivat siitä todisteena leiman passiinsa.
Aukiolla on muistolaatta Camiño de Santiagon pyhiinvaelluksen muistoksi, ja tämä muistolaatta onkin lopullinen määränpää kaupungissa.
Kaupunki itsessään ei ole kovin suuri ja sen eri nähtävyydet kiertää hyvin jalkaisin.
Santiago de Compostelan Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä ihme kun seisoo Obradoiron aukiolla ja katselee ympärilleen.
Aukio ympäristöineen on kaunis myös illalla.
Santiago de Compostelan yksi tunnus on kampasimpukka.
Katedraalin pääalttaria valvoo Pyhän Jaakon patsas.
Portaikkoa pitkin pääsee myös alttarin alla olevaan kryptaan, jossa kerrotaan olevan Jeesuksen apostolin Pyhän Jaakon jäänteet. Jonottamaan joutui myös kryptaan.
Ajoittain mesussa käytetään katosta roikkuvaa valtavaa suitsutusa- stiaa.
Katedraalia vastapäätä sijaitsee Pyhiinvaeltajien museo. Museo koostuu kahdesta osasta.
Hostal dos Reyes Católicos toimi aikanaan Santiago de Compostelan katedraalille saapuneiden pyhiinvaeltajien lepo- ja toipumispaikkana, tarjoten heille ilmaiseksi mahdollisuuden toipua pitkästä pyhiinvaellus- matkasta.
Upea Pazo de Raxoi kaupungintalo ja Galician maakunnan hallintokeskus reunustaa toria, samoin kuin Colexio de San Xerome – kaupungin yliopisto.
San Martín Pinarion muinaisessa benediktiiniluostarissa toimii hotelli ja yksityinen pappisseminaari, sekä kirkko ja museo.
Torilla ja muuallakin kaupungissa myydään galicialaista erikoisuutta polbo á feiraa, joka on mustekalasta valmistettu ruoka-annos.
Galician alueen museossa – Museo do Pobo Galego voi tutustua Galician kulttuuriin.
Plaza de las Platerías on pienin Santiago de Compostelan katedraalia ympäröivistä neljästä aukiosta.
Jos vaan on mahdollisuus, kannattaa vierailla Monte do Gozo kukkulalla, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
Hyppäsimme junaan Santiago de Compostelassa ja matkasimme Espanjan puolella olevaan rajakaupunki Vigoon, Vigo Urzáizin asemalle.
VigonUrzáizin asema sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja jos aikeina on hankkaia matkalle evästä, niin se kannattaa todellakin tehdä tuolla.
Nappasimme aikataulusyistä ja suorana reittinä Altan linja-auton Vigosta ja kuvittelimme olevamme 1½ tunnissa Baragassa.
Vesiletku poikki, bussi motarin sivuun ja silleen.
Joskus junissa voi olla fiksua lukita omat laukut, varsinkin jos itse istuu kaukana ja selin laukkujen säilytystilasta.
Bilbaon juna-aseman päätyikkuna on todella kaunis.
Suurimman osan nähtävyyksistä kiertää jalkaisin, mutta keskustan ulkopuolisille nähtävyyksille kannattaa kulkea metrolla tai ratikalla.
Bilbao tarjoaa kävijälle laajan kulttuuritarjonnan.
Itse latasimme kaupungin julkisen CTPn Barik kortin. Korttiin ladataan saldoa ja sitten sitä voi vilautella niin metrossa, busseissa, ratikoissa kuin funikulaareissa ja hisseissäkin.
Valo saa kuulemma museon teräksisen pinnan kiiltämään eri tavoin vuorokaudenajasta riippuen.
Hauska ja kuvauksellinen Puppy veistos on rakennettu kukista.
Museon edustalla oleva jättimäinen yhdeksän metriä korkea hämähäkkiveistos nimeltä Maman herättää mielenkiinnon ja selffien ottajia riittikin veistoksen lähellä.
Museossa kaikki näyttelyesineiden kuvaukset on joko espanjaksi tai ja baskiksi.
Kauppahallin eri paikkojen aukioloajat kannattaa tarkistaa erikseen, sillä ravintoloiden ja gastrobaarien aukioloajat vaihtelevat kauppahallin ruokamyynnin aukioloajoista, jotka ovat arkisin klo 8-14.30 ja 17-20 (maanantai-iltapäivän suljettu) sekä lauantaisin klo 8-15. Pintxostit olivat muuten maukkaita.
Katedraali on perinteisesti ollut pyhiinvaeltajien pysähdyspaikka matkalla Santiago de Compostelaan ja muistona siitä on nähtävissä edelleen pyhiinvaeltajien kaunis ovi sekä kampasimpukkaopasteet ohjaamassa oikeaan paikkaan.
Teatro Arriaga kulttuurikeskus on upea rakennus, jossa järjestetään klassisen musiikin konsertteja, oopperaa, tanssi- ja teatteriesityksiä.
Bilbaon keskustan läheinen Artxanda vuori on yksi Bilbaon symbolisimmista paikoista.
Vanhassa kaupungissa, hieman korkeammalla rinteessä sijaitseva Basilica de Begoña on omistettu Biskajan ja sen kalastajien suojeluspyhimykselle, ja se onkin Bilbaon tärkein uskonnollinen pyhättö.
El Ayuntamiento de Bilbao eli kaupungintalo sijaitsee entisen San Agustínin luostarin paikalla.
Erikoinen rakennus on lasinen, hieman vino ja moderni kaupungin virastotalo, joka kerää ihastelijoita paikalle.
Tätä museota voi kutsua monella nimellä.
Hauska museo vierailla on Bilbaon taideteosten jäljennösmuseo Museo de Reproducciones Artística.
Pitihän se käydä katsomassa ja kokemassa Puente de Vizcaya kuljetussilta, jossa autot ja ihmiset kuljetetaan joen yli vaijerin varassa roikkuvassa vaunussa.
Portugaleten alue oli kivan näköistä seutua.
Bilbaon lentokenttä on todella pieni ja sen juoma- sekä syömätarjonta on melko olematonta.
San Sebastian, ei ehkä ole niin tunnettu turistikaupunki ulkomailla kuin oman maan sisällä.
Kaupungissa kuultava puhekieli voi tuntua aluksi hämmentävältä, sillä alueen asukkaat puhuvat baskin kieltä eli euskaraa espanjan sijasta.
San Sebastianissa on helppo liikkua jalkaisin tai vaikka polkupyörällä.
Yksi paikan ehdoton käyntikohde on Hazaren orrazia, jossa tyrskyjen kerrotaan lyövän rantaan ja pärskäyttäen veden korkealle, luoden näin mainion kuvauskohteen.
Kaupungin keskustassa olevan toisen Urgill minivuoren huipulla on Kristuspatsas, joka onkin yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.
Catedral del Buen Pastorin katedraali on yksi kaupungin symboleista.
San Sebastiánin suurin aukio, Plaza de la Constitución, oli aiemmin härkätaisteluareena.
Rannan pieni huvi- ja kalastussatama El Muelle on mukava vierailukohde.
Satamasta lähtee myös erilaisia veneretkiä lahdelle ja osa retkistä poikkeaa myös Santa Claran saarelle.
Vierailla kannattaa myös San Telmon museossa, joka on entinen luostari.
Miramarin puutarhat päättyvät kivikkoiselle kukkulalle, joka erottaa La Conchan ja Ondarretan rannat.
Aieten palatsin seinät ja alue ovat myös täynnä historiaa.
Nykyinen kaupungintalo – Donostiako Udala rakennettiin vuonna 1882 rikkaiden ja kuuluisien Casinoksi.
Castillo de Butrónin linnan historia on mutkikas ja verinen.
Omien eväiden ottaminen matkalle on sallittua ja jopa suotavaa.
Junat olivat aivan täynnä ja ihmisiä oli muutenkin liikkeellä aivan kuten ennen koronaa.
Zaragozan juna-asema on ehkä rumin juna-asema, jolla olemme käyneet. Rakennus on valtavan iso, karmea betonibunkkeri, jossa ei juurikaan ole mitään palveluja.
Kaupunki on täynnä historiallisia ja kulttuurisia nähtävyyksiä. Varsinainen ulkoilmamuseo.
Expo 2008 alue ja sen nähtävyydet ovat hieman kauempana Vanhasta kaupungista.
Zaragoza Expon alueella oli suuret sunnuntain kirpputorimarkkinat, jotka keräsivät alueelle paljon väkeä.
Pyhän Pilarin basilika eli Basilika del Pilar on yksi tärkeimmistä espanjalaisten pyhiinvaellus- kirkkoista.
Kirkon ensimmäisen muodon sanotaankin olevan ensimmäinen Marialle omistettu kirkko historiassa.
Kirkon edessä olevan Plaza del Pilar on kaupungin ehdoton keskuspaikka.
Plaza del Pilar aukiolla on myös massiivinen vesimonumentti Fuente de la Hispanidad, joka kuvaa Latinalaiseen Amerikkaan tehtyjä löytöretkiä ja Espanjan aikoinaan ollutta merimahtia ja siirtomaavaltaa.
Aukiolla oli myös erilaisia esiintymisiä, joita oli kiva seurata.
ukiolta löytyy lisäksi San Salvadorin katedraali La Seo, joka yllättää kävijän niin sisältä kuin ulkoakin.
Rosario de Cristal kirkko ja sen yhteydessä oleva museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on nähtävänä Nuestra Señora del Pilarin Pyhän Rukousseuran veljeskunnan Kristalli ruusukon kulkueen lyhdyt.
Museo del Foro de Caesaraugusta eli Caesaraugusta Forum museo tuo esille Zaragozan roomalaisen menneisyyden.
Kaupungin vanhalta Rooman muurilta pääsee vierailemaan neljässä roomalaisessa arkeologisessa museossa, jossa on nähtävillä roomalainen teatteri, julkiset kylpylät, jokisatama ja foorumi.
Ebro joen ylittävää vanhaa siltaa Puente de Piedraa vartioi neljä komeaa leijonapatsasta.
Palacio de la Aljafería on Euroopan pohjoisin islamilainen palatsi, joka kätkee sisäänsä mielenkiintoisen historian. Palatsi vie hetkessä vierailijan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin.
Palatsin lähellä on upea härkätaisteluareena La Misericordia.
Myös muualla kuin Pisassa voi nähdä kaltevan tornin. San Juan de los Panetes kirkontornin kaltevuus johtuu perustusongelmista.
Zaragozan Kauppahalli Mercado Centralia mainostetaan aivan turhaan. Paikka on hienompi ulkoa kuin sisältä.
Zaragozassa on myös joukko laadukkaita ja mielenkiitoisia museoita.
Goya museon palatsimainen renessanssitalo on sisältä jo itsessään näkemisen arvoinen.
Toinen must paikka on Argillon kreivien palatsi, jossa on esillä kuvanveistäjä Pablo Gargallon töitä.
Vaikka Zaragoza onkin paljon silmäruokaa tarjoava historialiallinen käyntikohde, löytyy sieltä myös perheille tekemistä.
Osan matkaa rata oli melko huonokuntoinen, matkavauhti tippui melkoisesti ja kyyti oli melkoista rytkytystä.
Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin bussilla 2 ja 16. Me nappasimme kuitenkin taxin, joka vei meidät 9 € hinnalla hotellille.
Kaupunki oli täynnä jännästi leikattuja puita, joiden latva, uusi kasvusto ohjataan kasvamaan yhteen ja muodostamaan viilentävän viherkäytävän suojaksi kesäkuukausien polttavalle auringolle.
Tämän katedraalin koluamiseen kuluikin melkoisesti aikaa.
Pääsimme myös näkemään konservaattoreita työssään, jossa he esittelivät vanhan nuottikirjan entisöintiä.
Katedraaliin on haudattu kansallinen sankarin Sid Compreador.
Iglesia de San Nicolás de Bari kirkko tunnetaan yhdestä Espanjan suurimmista alttaritauluista.
Burgosin toisena katedraalina tunnettu San Gilin kirkko rakennettiin kaupungin keskiaikaisten muurien yhteyteen hillittyyn ja eleganttiin goottilaiseen tyyliin.
Kaupungissa olikin paljon pyhiinvaeltajia, jotka seurailivat kampasimpukkareittiä tärkeille pyhiinvaelluskohteille sekä pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan leiman vierailusta ja kävellystä matkasta.
Luostari oli aikoinaan hyvin autoniminen ja merkittävä paikka, jonne Espanjan kuninkaat ja kuningattaret vetäytyivät lepäämään.
Vaikka itse Atapuercan kaivausalueelle ei mene, kannattaa vierailla Evoluutio museossa – Museo de la Evolucion Humanassa, joka on tiiviissä yhteydessä kauempana oleviin Atapuercan arkeologisiin kaivauksiin.
Malatosin ja Kastilian siltojen välissä on ihastuttava Parque de La Isla, joka on varsinainen viherkeidas kaupungissa.
Casa del Cordón kulttuuritalo on saanut nimensä pääovea ympäröivästä fransiskaanisesta köydestä, joka on taidokkaasti tehty solmuineen yhdestä kokonaisesta kivestä.
Arco de Santa María kaupungin portti on kaupungin tärkeä kansallinen muistomerkki ja upea arkkitehtuurinen monumentti.
Fadrique de Basilea harjoitti kirjanpainajan ammattia Burgosissa 30 vuoden ajan jättäen jälkeensä historiaan.
Burgos on melko pieni kaupunki, jossa sai rauhassa vaellella. Tässä kaupungissa ei tarvinnut olkansa yli vilkuilla.
Seuraavana iltapäivänä jatkoimme junalla matkaa Bilbaoon.
Schwerinin pääasema sijaitsee aivan keskustassa.
Pikkukaupunkiin on mahdollista tutustua opastetuilla kävelykierroksilla.
Järvellä tehdään myös veneretkiä, joista käsin voi ihailla kaupunkia ja sen ympäristöä sekä tietysti saarella olevaa linnaa.
Syy, miksi tähän Rostockin ja Hampurin väliseen pikkukaupunkiin tultiin, oli tuo upea 1800-luvun puolessa välissä rakennettu linna Schweriner Schloss, joka heti keskustaan tultaessa vangitsee jokaisen kaupunkiin saapuvan huomion.
Linna on kesäkuukausina avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lokakuun puolestavälistä toukokuulle tuntia vähemmän.
Vuosisatojen ajan linna on ollut Mecklenburgin ja myöhemmin Mecklenburg-Schwerinin herttuoiden ja suurherttuoiden koti.
Linnan puutarhassakin riitti ihailemista.
Linnaan liitetään myös Pikku Peter – Petermännchen, jonka syntytarinasta on monta versiota, ilmeisesti yli 500 tarinaa.
Vain lyhyen kävelymatkan päässä Schwerinin linnasta on aukio, jossa on useita vaikuttavia rakennuksia.
Katedraali on kaupungin korkein rakennus.
Ihan ok, mutta ei kovin erikoinen käyntikohde on Schwerinin palokuntamuseo – Feuerwehrmuseum Schwerin.
Vaikka alun perin ainoa kiinnostuksemme kohde Schweriissä oli linna, osoittautui kaupunki melkoisen moni-ilmeiseksi näinkin pikaisella käynnillä.
Rostock on myös vanha Hansakaupunki.
Paras tapa liikkua kaupungilla on kulkea jalan tai napata raitiovaunu.
Rostockiin on myös saatavana RostockCARD, jolla voi kulkea ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä ja samalla hyödyntää kortin monet edut sisäänpääsymaksuissa, ostoksissa ja ruokailuissa joko pelkästään Rostockissa tai sitten yhdistelmäkortilla myös Warnemündessa.
Kaupungin turisti-info sijaitsee torin laidassa suihkulähdettä vastapäätä.
Marienkirche on Rostockin suurin kirkko.
Tämän keskiaikaisen kirkon sisältä löytyy mielenkiintoisena erikoisuutena 1400-luvulla rakennettu astronominen kello, alttari, pronssinen kastekirjasin ja upea saarnatuoli.
Neuer Markt on kaupungin viehättävä vanha keskus- ja torialue.
Kaupungintalon kaksoissisäänkäynnin pylväiden juuressa luikertelee pronssinen käärme.
Rostockin ranta eli Stadthafenin ranta-alueella oli kiva käyskennellä ja ihailla joessa kelluvia veneitä ja laivoja sekä upeita vanhoja rakennuksia.
Rostockissa on myös nähtävissä Stasi-Knast Rostock vankila, joka toimii nykyisin museona.
Stadtmauer eli kaupungin muurit, olivat Rostockin tärkein puolustusmuoto vuosisatojen ajan.
Kröpelinerin torni toimii kunnan kokoustilana ja museona, jossa on nähtävillä näyttely kaupungin linnoituksesta.
Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Laivanrakennus- ja merimuseo pitää sisällään paljon mielenkiintoista katsottavaa.
Rostockin lähes kuusisataa vuotta vanha yliopisto on yksi maailman vanhimmista yliopistoista.
Rostockista on kehkeytynyt myös suosittu lomailukaupunki.
Rostockin keskustasta Warnemündeen, joka on siis Rostocin yksi kaupunginosa, on hieman yli kymmenen kilometrin matka.
Warnemünden satamasta alkaa Alter Stromin kävelykatu, jota reunustavat viehättävät kauniisti entisöidyt vanhat kalastajien talot.
Warnemünde joen suistoalueella on 15 kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta palveluineen.
Alueella on myös kaunis vanha majakka Leuchtturm Warnemünde, joka on paikan ehdoton nähtävyys ihanien maisemien lisäksi.
Vakavasti kannattaa ottaa lokkien ehdoton ruokintakielto alueella.
Warnemünde oli oikein mukava paikka vierailla.
Suomeen tultaessa kaikilla oli kiltisti maskit päällä, mutta yllätykseksi kukaan ei kysynyt koronarokotus- todistusta.
Itsellämme oli Intercity hotellin hintaan kuuluva julkisenliikenteen lippu, jolla oli erityisen kätevä liikkua, ja kyllä me liikuttiinkin.
Hampurissa on paljon kaupunginosia ja niiden nähtävyydet sijaitsevat laajalla alueella ympäri kaupunkia.
Perinteisen melko kalliinkin satamaristeilyn sijaan hyvä vaihtoehto on hypätä paikallisliikennelautan kyytiin ja ihailla siitä kaupunkimaisemia.
Lautan puikkelehtiessa rannalta toiselle selviää hyvin, miten uskomattoman vilkas ja iso rahtisatama oikeasti on. Todella isot rahtialukset saa itsensä tuntemaan melko pieneksi lautan kyydissä.
Myös tutustuminen Hampuriin opastetuilla kanaaliretkillä on suosittua.
Kaupungin keskusaukion eli Rathausmarktin yhteydessä on komea Rathus eli Hampurin Kaupungintalo.
Hampurin Vanhan kaupungin alueella oleva St.Nikolai Kirche eli Nikolainkirkko on pahoin kärsinyt sodassa ja nykyään se onkin enää muistomerkki.
Päivittäin klo 12 voi kirkossa kuunnella 20 minuutin ajan urkumusiikkia. Mainio vaihtoehto pienelle hengähdystauolle.
Toinen ilmainen näköalapaikka on Dockland, joka muistuttaa modernia alusta. Rakennuksen päältä aukeaa huisit näkymät satamaa. Suosittelen.
Kontorhausviertelin toimistoalueella kannattaa poiketa ihailemassa UNESCOn maailmanperintöluettelossakin olevaa komeaa Chilehausia, joka massiivisuudessaan muistuttaa valtamerilaivaa.
Löytyihän pahamaineisesta Reebenbanilta edelleen myös punaisten lyhtyjen alue stripparipaikkoineen ja alan kauppoineen.
Alueella on myös Miniatur Wunderland museo, jonka maailman suurin pienoisrautatie näyttely oli käytävä katsomassa.
Uskomattoman taidokkaita rakennelmia, joita pystyi ihailemaan eri vuorokaudeaikoina.
Elbphilharmonie on melko uusi ja moderni konserttitalo, jonka vaikuttava lasijulkisivu ja aaltoileva katto ovat kuvauksellisia. Erikoinen rakennus.
Tärkeä historiallinen maamerkki Hampurissa on myös Old Elbe Tunnel eli Elbetunneli, jota pitkin voi pyöräillen tai kävellen alittaa Elbe joen.
Paikallista elämää ja ihmisiä voi seurata Isemarketilla, jossa on tiistaisin ja perjantaisin pientuottajien markkinat klo 8.30-14 välisenä aikana.
Hampurin keskustan keskipisteinä ovat kaksi keinotekoista järveä Binnenalster ja Aussenalster, jotka on kytketty Alster- ja Elbejokeen.
Toinen hieno museo Hampurissa on Hampurin taidemuseo – Museum für Kunst und Handel Hamburg eli MKG.
Hampuri oli kaikkineen erittäin mielenkiintoinen kaupunki, jossa oli paljon tekemistä, koettavaa ja katseltavaa. Oli uutta ja vanhaa.
Myös tällä välillä oli paljon matkustajia.
Hansaliiton vaurauden ajat näkyvät edelleen Lyypekin upeassa vanhassa kaupungissa, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.
Lyypekin Vanha kaupunki on melko hyvin säilynyt, vaikkakin Toisen maailmansodan pommituksen jälkiä on edelleen nähtävissä.
Lyypekkiin keskiaikainen portti Holstentor seisoo ylväänä Vanhan kaupungin suulla seuranaan kaksi majesteettista leijonapatsasta.
Trave joen saarella sijaitsee seitsemän hienoa keskiaikaista kirkkoa.
Kirkkoon liittyy monia hauskoja tarinoita, kuten kirkon kuoriin, kiveen veistetty pieni kirkkohiiri – Rosmariini, jonka koskettaminen kuulemma tuo onnea.
Kirkon ulkopuolella Marienkircen vieressä on pitkulainen rakennuskivi, jonka päällä istuu pronssipaholainen.
Petrikirchen eli Pyhän Pietarin kirkkoa ei enää käytetä kirkkona. Nykyisin se toimii tapahtuma- ja näyttelykeskuksena.
Lyypekin torin laidalla seisoo yksi sen komeimmista rakennuksista, koristeellinen Raatihuone – Rathaus.
Hienoja rakennuksia Lyypekissä on paljon.
Muhkuraiset kadut ja seiniä pitkin kiipeävät köynnökset sekä pienet tunnelmalliset kujat ja kadut takaavat romanttisen tunnelman, jossa kiireet unohtuvat.
Merenkulkijoiden kilta Schiffergesellschaft on Lyypekin perinteinen ravintola ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.
Lyypekissä on myös useita muitakin mielenkiintoisia museoita.
Fisch-Hütte kalaravintola oli ”to go” listalla.
Lyypekki oli oikein mukava, kombakti ja kivan oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut vilkuilla olkansa yli.
Celle on viehättävä pieni kaupunki, joka on hyvin säilynyt ja täynnä historiaa.
Paikka onkin varsinainen ulkoilmamuseo, jossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin.
Cellen ehdoton nähtävyys ihanan Vanhan kaupungin ohella on Cellen linna.
Cellen linnan kappeli on todellinen helmi.
Linnaa vastapäätä olevassa Bomann museossa on huomattava määrä asiakirjoja, jotka kuvaavat kaupungin, Ala-Saksin ja Hannoverin historiaa.
Stadtkirche St. Marien kirkon sisustus on upea.
Tietenkin Cellessäkin on oma kellopelinsä – Glockenspiel, jossa seikkailee neljä Cellen historiaan vaikuttanutta henkilöä.
Celle oli erittäin mukava paikka vierailla.
Itselläni ei oikein ollut selkeää kuvaa koko kaupungista.
Innolla siis kohti Hannoveria.
Jos kaupunkiin haluaa tutustua jalkaisin, niin kannattaa seurata maahan maalattua punaista viivaa, jonka varrella kaikki merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat. Kävelykierrokselle tulee matkaa reilu 4 km.
Aivan Hannoverin keskustassa on kello, joka on Helsingin Stockmannin kellon tavoin tapaamis- paikka.”Tavataan siis kellon alla”……
Veistostaiteen tunnetuimpia edustajia Hannoverissa ovat Nana-patsaat.
Hannoverin näyttävin rakennus on kaupungin symbolinakin tunnettu Neues Rathaus eli Uusi kaupungintalo.
Kaupunkia onkin rakennettu moderniin suuntaan ja esimerkiksi Nord LB -lasirakennus Hannoverissa on näkemisen arvoinen.
Hannoverissa on myös muita hyviä museoita vierailtavaksi.
Hannoverin Marktplatz sijaitsee historiallisen Vanhan kaupungin keskustassa ja sieltä löytyy monia merkittäviä rakennuksia.
Aegiden kirkko eli Aegidienkirche on Hannoverin erikoisin nähtävyys, sillä vanha kirkko kärsi pahoin Toisessa maailmansodassa.
Vaihtoehtoisesti keskellä kaupunkia olevassa Roof Gardenissa voi rentoutu hetkisen Hannoverin kattojen yllä.
Helpoiten puutarhaan pääsee 4 tai 5 kaupunkijunalla. Puutarha on arvatenkin upea näky kesäaikaan.
Puutarhat ovat avoinna päivittäisin klo 9-18.30 ja suihkulähteet ovat toiminnassa arkipäivisin klo 10-12 ja 15-17.
Kaupungin keskustan läheisyydessä oleva Maschseen pieni tekojärvi on kaupunkilaisten suosiossa, mutta se on myös mukava paikka istua ja hengähtää.
Hannoverin Markthalle eli kauppahalli on myös hyvä paikka vierailla.
Juna-asemalta kaukana kauniisti siintävälle linnalle on noin 4 kilometrin matka ison tien piennarta pitkin.
Isoimmista kaupungeista pääsee paikalle myös Eldagseniin menevällä linja-autolla.
Linnan historia on mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Opastettuja kierroksia on normaalisti saksaksi tiistaista perjantaihin.
Toisen päiväretken Hannoverista voi tehdä läheiseen Hamelnin kaupunkiin.
Jatkoimme Nordstemmenistä suoraan junalla Hamelniin.
Vanhan kaupungin upeasti pidetyt ja restauroidut talot olivat kauniita.
Kolmesti päivässä Hamelinin Raatihuoneen seinästä avautuvat luukut ja mekaaninen esitys Pillipiiparista pyörähtää käyntiin.
Tunnin kestävä kaupunkikierros Pillipiiparin vetämänä maksaa maltilliset 12 € aikuinen ja 6 € lapsi, mutta nämä opastetut kierrokset ovat vain Saksaksi.
Toukokuun puolestavälistä aina syyskuun puoleenväliin esitetään Hochzeitshaus-Terrassella ulkoilmaesityksenä Pillipiipari-esitys.
Berliinistä Leipzigiin… Viimme kerralla aikapulan takia ohitimme tämän kaupungin, mutta nyt päätimme korjata asian.
Maailmankuulu poikakuoro laulaa edelleenkin kirkossa perjantaisin klo 18 ja lauantaisin klo 15.
Leipzigin moderni lasikuutiomainen taidemuseo Museum der bildenden Künste MdbK tunnetaan tasokkaista kokoelmistaan, joita taideihmisen ei kannata jättää väliin. Me nyt niin kuitenkin teimme, sillä kaikkeen ei aika taivu.
Matkalla muistomerkille, hieman sivummalla Leipzigissä on edelleenkin nähtävissä sosialistiajan vanhaa, melko karmeaa rakennustyyliä, vaikkakin paikkoja on kunnostettu paljon, puskee historia ja sen lähimenneisyys läpi.
Wittenbergin juna-asemalta on Vanhaan kaupunkiin noin 15 minuutin kävelymatka, sillä pikkukaupungin asema ei ole ihan kaupungin keskustassa.
Myös Melanchthonin asuintalo toimii museona.
Pyhän Marian kirkko eli Stadtkirche Wittenberg on Wittenbergin vanhin rakennus ja UNESCOn maailmanperintö- kohde.
Wittenbergin aukio eli Marktplatz on yksi UNESCOn maailmanperintö- kohde kaupungissa. Aukiolla on lukuisia tärkeitä historiallisia rakennuksia ja nähtävyyksiä.
Näyttely/esitys on kiehtova ja erittäin realistinen kuvaus ajasta. Iso maalaus ulottuu kokonaan esittelytilan kaarevan sisäseinän ympärille ja esittelee uskomattoman panoraamanäkymän Wittenbergiin.
Kaupungin monien suihkulähteiden ja vesipisteiden ohi ei kannata kiiruhtaa pysähtymättä, vaikka ne eivät kovin loisteliaita olekkaan.
Pienen ja kompaktin Winttenbergin uudenpaan keskustaan emme eksyneet.
Reittimme suuntautui tällä kertaa Pohjois-Saksaan.
Majoittauduimme Berliinissä, Hannoverissa, Bremenissä, Schwerinissä ja Rostocissa juna-asemien vierssä oleviin Intercity Hotelleihin, joiden hintaan kuului kaupungin joukkoliikennelippu, jota tulikin käytettyä kiitettävästi.
Olihan odottava tunne, liikkua taas lentokentällä, menossa lomalle ja vetämässä matkalaukkua ja pelaamassa matka Scrabblea!…
Ensimmäinen kerta, kun lensimme Tallinnan kentältä.
Kaikki lennot kulkevat nyt terminaalin 1 ja 5 kautta.
Matka-aika Expressillä esim. päärautatieasemalta on 30 minuuttia.
Kävimme ihastuttavalla iltakierros bussisightseenigillä, jossa sai mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta Berliinistä ja sen kauniisti valastuista merkkikohteista.
Linnavierailulla on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle tai lainata audioguide omatoimiselle linnakierrokselle.
Jos oikein laiskottaa, niin hyvä vaihtoehto on ottaa Vanhan kaupungin kaupunkijuna, joka tekee kattavan nähtävyyskierroksen Vanhassa kaupungissa.
Vanhassa kaupungissa on useita kauniita ja huolella entisöityjä rakennuksia sekä paljon kivoja pikku kujia.
Hieman kaupunkiin päin Piritaan vievän tien vieressä sijaitsee kuuluisa laululava.
Viru hotellin terassibaari, joka sijaitsee hotellin 22 kerroksessa on myös hyvä näköalapaikka.
Myös Skywheel of Tallinn maailmanpyörästä pääsee ihailemaan maisemia 10 € pääsylipun hinnalla.
Telliskiven rosoinen tehdasalue näyttävine graffiteineen tarjoaa kävijälleen virolaista designia ja viihtyisiä ravintoloita.
Vierailla kannattaa ehdottomasti myös parin kilometrin päässä keskustassa sijaitsevassa Kadriorgin kaupunginosassa, jossa sijaitsee 1700-luvulla rakennettu näyttävä barokkipalatsi puistoineen.
Pieni kaarisilta on löytänyt tehtävän rakkaudenlukkojen kiinnityspaikkana.
Mielenkiintoinen paikka vierailla on Pärnun pursiseuran venesatama.
Pärnun Vanha keskusta ei ole kovinkaan iso.
Tartu on varsin kompakti kaupunki ja siellä on helppo kävellä ympäriinsä.
Saarenmaalta löytyy paljon erilaista tekemistä.
Mihklin maatilamuseossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.
Kuvattava oli myös Anglan tuulimyllyt, jotka ovat yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Saarenmaalla.
Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi, mutta ainakin näin turistiaikaan myös suomen kielellä pärjäsi.
Jos aikoo vierailla Kastelholman linnassa, Vita Björnin vankilamuseossa, Ahvenanmaan Kulttuuri- historiallisessa museossa ja Taidemuseo Maarianhaminassa, kannattava hankinta on 10 €/ aikuiset ja 8 €/ lapset maksava kesäyhteislippu.
Maarianhaminassa kulkee myös ilmainen Röde Ormin Hop on Hop off kaupunkijuna, suosittelen sen kyytiin hyppäämistä.
Sekä laivassa, että Merenkulkumuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa.
Sjöpromenadia kulkiessa voi ihastella merta ja nauttia vaikka lasillisen.
Museokorttelissa on vierassatama perinteisille purjealuksille ja puuveneille, joita olikin laiturissa useita. Komeita olivat.
Torin tuntumassa sijaitsevat Ahvenanmaan itsehallintotalo, Ahvenanmaan Maakuntapäivät ja Maakuntahallitus, Maarianhaminan Kaupungintalo ja Valtion virastotalo.
Kustaa Vaasa teki Kastelholmasta kuninkaallisen metsästyslinnan ja laajennutti sitä.
Linnan lähistöllä on ulkoilmamuseo Jan Karlsgården, joka on tyypillinen ahvenanmaalainen 1850-luvun tila asuinra-kennuksineen, ulko- rakennuksineen ja navettoineen.
Alueella sijaitsee myös vanha kruununvankila Vita Björn, joka on sisutettu vankilamuseoksi.
Kirkon yksi nähtävyys on Raamatun henkilöitä esittäviä veistoksia käsittävä alttarikaappi sekä sen päälle Pyhää ehtoollista esittävä maalaus.
Krimin eli Oolannin sodan seurauksena rakennusvaiheessa ollut linnoitus tuhottiin lähes kokonaan.
Bomarsundin linnoitukselta matkaa voi vielä jatkaa losseilla Värdön saarelle, aina Norrgårdiin saakka tai Kumlingen saarelle.
Ahvenanmaan koulumuseo sijaitsee Strömsbyssä.
Viikko sitten olleesta juhannuksesta muistona oli joka kylään pystytetty jo nuukahtanut juhannussalko.
Veteraaniajoneuvojen harrastajilla on oma 
Päärakennuksessa järjestetään vaihtuvia nykytaiteen ja muotoilun näyttelyitä.
Kolmantena päivänä suuntasimme Lemlandiin ja Lumparlandiin.
Lähistöllä sijaitsee myös Amalia Cafe & Logi limonaditehdas, joka tunnetaan perinteisesti tehdystä limonadistaan.
Linna aukeaa vasta vapun jälkeen, mutta kunnostustöissä ollut linnan työntekijä heltyi ja päästi meidän linnaan, kun kerroimme, että olimme varta vasten tulleet katsomaan linnaa.
Kasnäsiin pääsee tätä nykyä siltaa pitkin.
Vettä satoi laakana ja Narvikin ainoa avoinna oleva leirintäalue oli 30 km päässä kaupungista. Umpipimeässä, kamalassa säässä ajoimme kuitenkin sinne, että saimme auton sähköön. Koko yön tuuli raivosi ja sade piiskasi kattoa. Karavaanarin matkailuauto heilui ja huojui. Camping alueen parkkis muuttui hetkessä tasaiseksi vesialtaaksi. Mikä loman alku!
Tällä matkalla ei ollut edes tarkoitus vierailla museoissa.
Maisemat olivatkin kerrassaan upeita ja veivät kyllä mukanaan. Liikennettäkin oli onneksemme minimaalisen vähän, muita matkalaisia tienpäällä vain muutama. Saimme ajalla lähes yksiksemme.
Pitkiin siirtymiin vaikutti myös se, mistä löytyi avoinna oleva leirintäalue. Halusimme olla sähkössä, käydä sisävessassa ja suihkussa, sekä pestä kunnolla astiat, joten siinä syy leirintäpaikkoihin. Kovinkaan moni leirintäalue ei ollut enää näin myöhään syksyllä avoinna. Meillä oli jälleen mukana oma Huawein tasku-wifi, jolla yhteydet pelasivat moitteetta. Siirtymillä olikin aikaa googlailla matkareittejä ja yöpymispaikkoja.
Seuraavaksi pysähdyspaikaksi valikoitui Ivalo, jossa yövyimme yhden yön.
Ruotsin ja Norjan puolella ei tarvinnut poroja väistellä, mutta nyt niitä oli taas runsaasti teiden varsilla ja ylittämässä teitä.
Paksu oli lumipohja, joka rinteeseen oli lanattu.
Takaisin arkeen ja realismiin. Matkalla saimme ihailla upeita peilityynejä järvimaisemia sekä ruskaa, joka pakeni eteenpäin kohti etelää kilometri kilometriltä. Liikennettä pohjoisesta etelään oli vähäisesti, mutta vastaan tuli paljon asuntoautoja ja vaunuja, joilla oli ilmeisesti myös myöhäinen kesäloma kulutettavana. Kyynärnivel sai taas kyytiä, kun käsi heilui ahkerasti tervehtien vastaantulevaa karavaanaria.
Aamulla taas vilkaisu karttaan ja uuden päivän reittisuunnitelma kohti etelää.
Botania maailman pohjoisin perhospuutarha ja yksityinen kasvitieteellinen puutarha on myös yksi alueen nähtävyys samoin kuin Outokummun Vanha Kaivos, Bomban alue sekä tietysti Koli.
