G-8DK1F0333J
Monthly Archives:

toukokuu 2022

Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 7 Sintra ja Évora

Sintra

Hyppäsimme aamulla Sintraan menevään junaan. Sintraan on paikallisjunayhteys Lissabonista ja jos on hankkinut Lisboa Cardin, niin myös Sintraan menevät junat hoituvat sillä, koska Sintraan kulkevat junat ovat osa Lissabonin kaupunkijunaverkkoa. Pelkkä yhden suuntainen lippu maksaa 3,90 €.

Sintra sijaitsee 25 km päässä Lissabonista ja junamatkaan kuluu aikaa reilu puoli tuntia, toki riippuu miltä Lissabonin asemalta nousee junaan.

Lissabonin ja Sintaran välissä on kaksi rautatietä.

Toinen kulkee Orient asemalta Areerion, Entrecamposin ja Sete Riosin asemien kautta ja toinen linja kulkee Rossion asemalta.

Molemmat junavaihtoehdot saapuvat samalle Sintran asemalle.

Sintran asemalta kaupungin vanhan osan nähtävyyksille on 1½ kilometrin kävelymatka.

Sen verran magneetti tämä paikka on, että juna-aseman ulkopuolella oli jo heti aamusta jos jotakin opastetun ja turistikierroksen kauppaajaa ja kyydin tarjoajaa. Oli Tuk Tukkeja, pyörillä kulkevaa kaupunkijunaa ja ties mitä.

Tärkeimmät nähtävyydet Palácio Nacional da Penan sekä Castelo dos Mouros sijaitsevat korkealla vuoren päällä, joten jalkaisin matka on melkoinen ja jyrkkä.

Lipun hinta yhteen matkaan 434 turistibussilla on 7 €.

Mahdollisuus on ostaa myös Hop on Hop off All Buses 24 tunnin lipun, jonka hinta on  15,20 €. Tämä lippu sallii rajoittamattoman kyydin kaikilla Scotturb busseilla Sintrassa ostopäivänä. Bussilla 435 pääsee Montserraten palatsiin ja moneen muuhun paikkaan alueella. Vuoroväli on noin 15 minuuttia.

Monelle Sintra on vain Palácio Nacional da Penan värikäs ja satumainen linna, mutta kaupunki tarjoaa myös paljon muuta.

Linnojen ja kukkuloiden kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Helpoiten päiväretkellä kiertää Castelo dos Mouroksen eli Maurilaislinnan ja Penan palatsin puutarhoineen sekä Palácio Nacional de Sintra kansallispalatsin, varsinkin jos kulkee niiden välit turistibussilla 434.

Huomioida kannattaa, että bussi kulkee puoliympyrän muotoisen  reitin ja lippua voi käyttää vain kerran. Reitti kulkee Sintra Estação (Sintran asema) – São Pedro de Sintra  – Sintra Vila (kansallinen palatsi) – Castelo dos Mouros (Maurien linna) ja Palácio da Pena (Penan palatsi). Maurien linnoituksen ja Penan palatsin väli on noin 300 m, joten se taittaa helposti jalan.

Taksikyyti osoittautui mainioksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi.

Taksikyydillä Penan palatsille tuli hintaa 8 €, sekä aimo annos tietoa Sintrasta.

Taksissa istuessamme totesimme kuskille, että ei kait kukaan todella lähde kävelemään ylös palatsille ja kuski kertoi, että kyllä vaan, mutta nauroi makeasti perään, että matkan pituuden ja rasituksen kyllä näkee kävelijän askeleesta ja ilmeestä.

Tie palatsille on todella kapea ja erittäin mutkainen sekä pitkä. Alaspäinkin matka kaupunkiin on pitkä, joskin lyhyempi kuin ylöspäin. Linnalle pääsee vain yhtä yksisuuntaista reittiä pitkin ylös ja toista yksisuuntaista alas. En kyllä lähtisi tarpomaan, sillä Sintran vanhassa kaupungissakin saa kiivetä mäkiä ylös ja alas, joten jalkoja kannattaa säästää siihen.

Linnakaupungin ykköskohde on Penan näyttävä palatsi – Palácio Nacional da Pena sekä sitä ympäröivä hulppea puutarha.

Palatsia pidetäänkin yhtenä Portugalin seitsemästä ihmeestä.

Palatsiin voi ostaa pelkästään puutarhaan tai myös palatsin sisällä vierailuun oikeuttavan pääsylipun. Yhteislipun hinta on 14 € aikuiselta.

7,50 € puutarhalipullakin pääsee ihailemaan satulinnaa ulkopuolelta aivan sen vierestä. Penan palatsiin ja sen puutarhaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa useampi tunti, mutta helposti siellä saa kulumaan lähes koko päivänkin.

Paikka on avoinna 9.30 -18.30. Puisto aukeaa jo klo 9 ja on avoinna klo 19 asti.

Ostimme vielä 3 € maksavan minibussikyydin lippuluukun sisäänpääsyltä ylös palatsille ja takaisin alas, tarkoituksena oli säästää hieman jalkoja ja voimia – kannatti.

Matkaa käveltäväksi ylös mäkeä nimittäin kertyy muutama askel ennen kuin saapuu itse linna-alueelle.

Lippua palatsiin saattaa joutua jonottamaan pitkäänkin, joten hyvä vaihtoehto on hankkia se etukäteen. Palatsin sisäpihalla olevalle tasanteelle pääsee ilman lippua ja sitä voi ihailla ensin siinä toivossa, että pitkä lippujono lyhenee. Tosin silloin joutuu kävelemään edestakaisin lippuluukun ja linna-alueen väliä.

Kuski kertoi, että nyt toukokuussa ja varsinkin heti aamusta oli hyvä aika vierailla palatsissa, koska se ei ole kovin ruuhkautunut, ahaa?

Kuinkakohan paljon niitä turisteja siellä sitten on ruuhka-aikaan?

Palatsikierroksen jälkeen siinä yhdentoista maissa porukkaa oli paikalla jo melkoisesti.

Uskomaton satulinna kohoaa Sintra vuoren päällä värikkäänä kuin karamelli.

Palatsin suunnittelivat kuningas Ferninand II yhdessä kuningatar Maria II:n kanssa.

Palatsi tai oikeammin linna rakennettiin kuningasperheen kesäasunnoksi.

Palatsi on ulkoapäin täynnä kirkkaita värejä, muureja, torneja, sekä abstrakteja ja myös hiukan absurdeja kokonaisuuksia ja yksityiskohtia.

Palatsin sisätiloissakin on paljon katsottavaa.

Esillä on hyvin entisöityjä kuningasperheen esineitä ja huonekaluja.

Palatsin sisäpuolinen anti ei nyt niin kummoinen ollut. Ulkopuoli oli komeampi.

Itse palatsin lisäksi nähtävää löytyy sitä ympäröivästä puutarhasta, tai oikeammin metsäisestä puistosta.

Puistossa on taianomaisia lampia sekä tietenkin Gruta do Monge luola ja siellä sijaitseva kuningattaren valtaistuin.

Unohtaa ei kannata piparkakkuhuvila Chalet da Condessa d’Edlaa, joka romanttisine tarinoineen on kuin sadusta.

Sintran kaupungin yläpuolella seisovat jykevän maurilinnoituksen muurit vartiotorneineen. Castelo dos Mouroksen keskiaikainen linnoitus rakennettiin alueen puolustuslinnaksi.

Maurilinnoituksen kiemurtelevien muurien päältä on upeat näköalat Sintran alueelle, kunhan ensin jaksaa nousta pitkän matkan portaita pitkin.

Tunne oli hieman sama kuin kiivetessä Kiinan muurilla vuosia takaperin. Huh huh!

Tämä kohde ei sovi liikuntarajoitteisille. Paikalla vieraillessaan voi hyvin kuvitella ritariaikakauden tunnelman. Kivipaasien lomaan kaivetut viljavarastoina käytetyt siilot ovat edelleen nähtävissä. Paikka on avoinna klo 9-18.30 ja kiipeäminen linnalle ja kävely sen muureilla maksaa 8 €.

Palácio Nacional de Sintran kansallispalatsissakin riittää nähtävää.

Palatsia kutsuttaan myös Palacio da Vilaksi.

Kansallispalatsi sijaitsee Sintran historiallisessa keskustassa ja sen tunnistaa kahdesta valkoisesta kartionmallisesta tornista, jotka ovat kuninkaallisen keittiön savupiippuja. Savupiiput ovat muodostuneet paitsi palatsin myös koko Sintran kaupungin ikoneiksi.

Palatsin ulkomuoto voi hieman pettää, sillä ulkoapäin melko mitäänsanomattoman näköisen palatsin sisällä on paljonkin katsottavaa.

Palatsi toimi vuosisatojen ajan Portugalin kuninkaallisten kakkosasuntona.

Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-18.30 ja sisäänpääsymaksu palatsiin on 10 € aikuiselta.

Palatsin puutarhaan on vapaa sisäänpääsy.

Tässä palatsissa sitten olikin tilaa kierrellä. Kaikki ilmeisesti vierailevat vain vuoren päänähtävyyksillä.

Linnan edessä aukeaa Sintran keskusta, joka on pieni, mutta nätti. Useat ulkoilmakuppilat olivatkin täynnä lounastajia ja pienellä jalkojen lepuuttelutauolla olevia janoisia matkalaisia.

Matkalla Sintran keskustastan juna-asemalle on esillä erilaisia kansainvälisiä taideteoksia.

Suomalaisen taiteilijan Auli Korhosen tekemä kiviveistos Railo –  Suomi 100 Finland oli päässyt myös esille.

Quinta da Regaleiran palatsi on yksi Sintran kiehtovimmista ei kuninkaallisista nähtävyyksistä. Paikka on yksi Sintran monesta UNESCOn maailmanperintökohteista. Palatsia ympäröi mystinen puutarhasta, joka on myös kiinnostava vierailukohde, josta löytyy useita kauniita lampia, luolia ja suihkulähteitä sekä koristeellisia penkkejä, patsaita ja muita rakennelmia.

Paikan rakennuttanut Carvalho Monteiro oli kiinnostunut eri ideologioista ja salatieteistä, miksi paikasta löytyykin useita mystiikkaan viittaavia rakennuksia ja symboleja.

Tunnetuin niistä on ylösalaisin käännettyä tornia muistuttava 27 metrinen kaivo, jossa todennäköisesti suoritettiin erilaisia rituaaleja.

Korkeaa ja kapeaa tornia kiertää spiraaliportaat.

Quinta da Regaleiran alue on rakennettu rinteeseen, jossa on tunneleita paikasta toiseen.

Puutarhan maanalaiset tunnelit muodostavat labyrintin, jota pitkin pääsee kulkemaan mm. kappeliin ja kaivon pohjalle.

Paikka on turistien erityisen suuressa suosiossa ja liput kannattaa ehdottomasti ostaa ennakkoon netistä.

Sisäänpääsy maksaa 10 € aikuiselta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18.30.

Mahdollisuus on vuokrata audioguide  tai osallistua 90 minuuttia kestävällä opastetulle kierrokselle.

Sintran ihana avonainen raitiovaunu kulkee 13 kilometrin linjalla Sintrasta Praia dash Masanshin rantakaupunkiin.

Matka kestää 40 minuuttia. Matkalla on kahdeksan pysäkkiä.

Linja rakennettiin vuonna 1904, ja sillä kulkee säännöllisesti yksitoista historiallista ratikkaa.

Raitiovaunut ovat pääasiassa turistikäytössä. Aikataulun ja 3 € maksavan yhdensuuntaisen lipun saa hankittua Sintran turisti-infosta.

Maksullisten palatsialueiden tutkiskelun lisäksi Sintra on myös mainio vaelluskohde, sillä alueella on runsaasti hyviä vaellusreittejä.

Sintra Cascaisin luonnonpuiston vaelluspolut, vesiputoukset ja Atlantin jylhä rannikko kauniine hiekkarantoineen puolestaan tarjoavat tekemistä luonnosta ja rantaelämästä nauttivalle.

Tämä oli taas niitä kertoja, kun tuli tajuttua, että virhearvio oli tehty aikataulutuksessa.

Sintran lähellä olisi ollut vielä monta mielenkiintoista paikkaa, mutta ne olisivat vaatineet auton tai ainakin yhden lisäpäivän. Käymättä jäi Parque e Palácio de Monserrate, joka sijaitsi kauempana Sintran keskustasta. Käymättä jäi myös keskiaikainen Convento dos Capuchos luostari, kuten myös Sintran upeat rantamaisemat ja luontopolkujen vesiputoukset.  Jotenkin tämä paikka jäi hieman kaivelemaan… never say ever….

Matkalla Sintrasta takaisin Lissaboniin päätimme vielä piipahtaa Queluzin palatsissa.

Palatsialue on kaunis ja kompakti.

Palatsi suunniteltiin aikoinaan kuninkaalliseksi kesänviettopaikaksi.

Myöhemmin palatsi toimi myös kuningatar Maria I:n vankipaikkana, kun hän sairastui äkillisesti mielisairauteen.

Queluzissa on juna-asema, jonne pääsee suoraan sekä Sintrasta että Lissabonista.

Matka junalla Sintrasta Queluz-Belas asemalle kestää noin 20 minuuttia.

Juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä palatsialueelta. Me nappasimme taxin, sillä jaloissa alkoi hieman tuntua päivän kävelyurakka. Sama kuski heitti meidät sitten vielä hotelille Lissaboniin ja hintaa sille tuli 16 €. Jalat saivat hieman lepoa meidän hurutellessa paikasta toiseen taxilla.

Palácio Nacional e Jardins de Queluzin laajalle levittyvä puutarha suihkulähteineen ja patsaineen oli mukava paikka vaellella ja nauttia myöhäisen iltapäivän lämmöstä.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu palatsiin ja puistoon on 10 € ja pelkkään puistoon 5 €. Kiva ja kombakti vierailukohde.

 

Évora

Otimme seuraavan päivän aamusta junan Lissabonin Entrecamposin asemalta kohti Évoraa. Entrecamposin asema on iso asema, jonka kautta Orient aseman junatkin kulkevat.

Entrecamposin asema on hieman kauempana keskustasta, mutta kätevä, koska aseman yhteydessä on linja-autojen pysäkit ja metroasema.

Entrecamposin asemalta on helppo hypätä lähialueen juniin ja majoitus lähellä asemaa on laadukasta ja hieman halvempaa kuin aivan keskusta-alueella.

Junamatka Évoraan kestää puolitoista tuntia ja hintaa sille tuli menopaluuna 14 €.

Évoran juna-asema sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustan nähtävyyksiltä.

Kannattaakin ottaa juna-asemalta taxi, jolle hintaa tuli reilu 3 €. Taxien hinnat Portugalissa ovat maltilliset.

Matkalla juna-asemalta kaupunkiin on São Franciscon kirkko, joka tunnetaan erityisesti luukappelistaan.

Kappelin seinät on vuorattu 5000 oikeilla ihmisen luilla ja pääkalloilla.

Tämän pienen kappelin nimi onkin Capela dos Ossos.

Oven yläpuolelle on kirjoitettu viesti ”Nós ossos que aqui estamos, pelos vossos esperamos” joka muistuttaa meitä tulevasta.

Luukappeli on avoinna päivittäin klo 9-17.30. Samalla 5 € maksavalla lipulla pääsee myös samassa rakennuksessa olevaan museoon, jossa on esillä uskonnollista taidetta portugalilaisilta maalareilta ja kuvanveistäjiltä, sekä seimikokoelma.

Heti ensisilmäyksellä Évorassa huomion herätti valkoiset, okrankeltaisilla yksityiskohdilla koristellut talot.

Kaupunkia ympäröi muuri, joka tekee kaupunkiin yhdessä holvikaarien, kujien, luostareiden ja upeiden kirkkojen kanssa aivan oman tunnelmansa.

Lähes kaikki nähtävyydet keskittyvät muurin sisäpuolelle historiallisen keskustan alueelle. Vanhan kaupungin alue on melko kompakti ja siellä voi helposti kävellä ympäriinsä.

Évoran roomalaiskatolinen katedraali Sé Catedral de Évora on Portugalin suurin keskiaikainen kirkkorakennus ja totta toki se valtava rakennus olikin.

Katedraalin yhteydessä toimii myös katolista taidetta esittelevä Museu de Arte Sacra da Sé museo, jossa voi ihailla 1200-luvun Ranskassa valmistettua norsunluista Neitsyt Marian patsasta, joka aukeaa palapelimaisesti kolmeen osaan paljastaen taidokkaita kuvauksia hänen elämänsä varrelta.

Lisäksi museossa on aidolla jalokivellä koristeltu pyhäinjäännöslipas, jonka väitetään sisältävän palasia Jeesuksen rististä.

Katedraaliin on pieni pääsymaksu, jonka suuruus riippuu siitä, montako käyntikohdetta katedraalin alueella siihen haluaa sisällyttää.

Itse katedraali ei ole sisältä kovin kummoinen.

Myös katedraalin torneihin ja katolle pääsee kapuamaan.

Katedraalin kattoterassi on kaupungin korkein kohta, josta on upeat näkymät Évoraan.

Katolle joutuu kiipeämään jyrkkiä ja ahtaita kierreportaita pitkin, joten liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille tämä ei sovi.

Museo on avoinna päivittäin klo 9-17. Jos haluaa käydä sekä museossa, itse katedraalissa ja kattoterassilla maksaa yhteislippu 4,50 €. Muuten lippujen hinnat eri komboina vaihtelevat.

Évora on pullollaan vuosisatojen takaa säilynyttä nähtävää, ei siis ihme, että kaupunki on UNESCOn maailmanperintölistalla.

Upea roomalaisten rakentaman temppelin rauniot koristavat Largo Conde de Vila Flor aukiota, joka aikoinaan oli Évoran keskusaukio.

Temppeli on rakennettu keisari Augustuksen kunniaksi 100-luvulla jälkeen ajanlasku.

Jos vierailee kaupungissa maanantain ja perjantain välillä voi virka-aikaan käydä kurkkaamassa kaupungintalon Câmara Municipalin alla olevan roomalaisen kylpylän jäänteet. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Museu de Évora esittelee alueen historiaan taidetta, arkeologiaa, luonnonhistoriaa sekä tiedettä. Tämä museo jätettiin suosiolla väliin, sillä viimepäivien melkoisen runsas museotarjonta tuntui täyttäneen meidän tämän reissun museokiintiön, ainakin hetkeksi. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-13 ja 14-17.30. Sisäänpääsykin on vain 3 €.

Igreja da Misericórdia on yksi kaunein Évoran kirkoista.

Ulkoapäin melko vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä kullatun alttarin, upeat seinäfreskot ja Azulejo kaakeleilla päällystetyt sisäseinät.

Kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-13 ja 14-17.30 sekä lauantaisin klo 9-13 ja 14-18. Sunnuntaisin kirkko on suljettu. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.

Evorassa on lisäksi vielä pari muutakin tutustumisen arvoista kirkkoa. Pieni Igreja Sao Tiago sekä Igreja de Graca, jonka päätytorni kelloineen on mielenkiintoinen. Kirkko on avoinna päivittäin klo 9.30-17.30.

Palácio dos Duques de Cadaval sijaitsee Vanhassa kaupungissa.

Palatsi on edelleen Cadavalin herttuoiden asuinpaikka.

Palatsin upea Igreja de São João kirkko ja osa huoneista ovat avoinna yleisölle tiistaista sunnuntaihin klo 10-13 ja 14-17.30.

Paikka toimii myös erilaisten juhla-, kulttuuri- ja taidetapahtumien pitopaikkana. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 2,50 € ja yhteislippu palatsiin ja kirkkoon on 5 €.

Kuten Coimbrassakin, niin täälläkin pääsee tutustumaan yliopiston upeisiin tiloihin, kunhan ei häiritse opetusta.

Ovet ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-20. Universidade de Évora on Portugalin toiseksi vanhin yliopisto.

Yliopisto koostuu useista historiallisista rakennuksista. Luokkahuoneiden seinät on koristeltu Azulejo kaakeleilla, kuvaillen opetettavaa tieteenalaa. Opinahjon päärakennus Colégio do Espírito Santo on näkemisen arvoinen.

Évorastakin löytyy akvedukti Aqueduto da Água de Prata.

Osia akveduktista on edeleen nähtävissä Evoran kaupungissa.

Kiinteänä osana akveduktiin kuuluu Rua Nova -kadulla sijaitseva renessanssityylinen vesiposti.

Akvedukti on 18 kilometriä pitkä ja se rakennettiin kuljettamaan vettä kauempana sijaitsevista lähteistä vesipulasta kärsineeseen Évoran kaupunkiin. Hyvin säilynyt akvedukti on edelleen  nähtävissä Evoraa ympäröivillä pelloilla, jossa kulkee akveduktin mukaisesti luontopolku.

Convento de Cartuxa luostari sijaitsee noin kilometrin päässä, mutta mahdollisuuksien mukaan sinne kannattaa ehdottomasti poiketa.

Luostarin kullattu alttari ja Portugalin suurimmat holvikäytävät ovat visiitin arvoisia.

Luostari on mielenkiitoinen myös siksi, että se on edelleen toiminnassa oleva luostari. Luostarin yhteydestä löytyy myös Cartuxan viinitila.

Paço Real de Évora – kuninkaallinen palatsi on entinen kuninkaallinen asuinpaikka.

Kuninkaan palatsi ja sitä ympäröivä kaunis puisto kannattaa myös käydä katsomassa, vaikka sisälle ei menisikään.

Paikka on avoinna viikolla klo 10–12 ja 14–18, lauantaisin vain iltapäivä aikaan ja sunnuntaisin se on suljettu. Nykyisin aikoinaan loisteliaassa palatsissa on vaihtuvia näyttelyitä. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Mielenkiintoa herätti myös kellomuseo, joka sijaitsee kahdessa eri paikassa.

Toinen paikka sijaitsee Barrocal palatsissa Praça do Giraldon vieressä ja toinen paikka on Convento do Mosteirinhossa Praça da Repúblican vieressä Serpassa.

Lipun hinta museoon on 2 € ja museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 14-17.30. Lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä museo on avoinna klo 10-12.30 ja 14-17.30.

Matkalla juna-asemalle poikkesimme Cementerio de Évora hautausmaalle ihailemaan upeita hautapaaseja.

Faron piti olla Portugalin viimeinen kohde, ennen siirtymistä Espanjan puolelle, mutta suunnitelmiin tuli äkkimuutos. Nyt jäi Lissabonin ja Faron välinen junamatka tekemättä, samoin bussi kyyti Farosta Sevillaan. Suunniteltu vierailuajankohta olisi osunut sunnuntaille, jolloin kaikki tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa Capela dos Ossos, Igreja do Carmo, Sé Catedral de Faro sekä Paço Episcopalin palatsi olivat suljettu. Pieneen Faroon ei siis olisi jäänyt oikein mitään tekemistä ja katsomista. Niinpä otimme lennon Lissabonista Sevillaan, vaihdoimme maata Portugalista Espanjaan ja aloitimme Iberian tourneen viimeisen pätkän.

31 toukokuun, 2022 by
Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 6 Lissabon

Lissabon

Edellisestä kerrasta jäi ajatus palata vielä Lissaboniinkin, sillä aika paljon meiltä tuolla reissulla jäi näkemättä ja kokematta. Pitkä viikonloppu ei riittänyt edellisellä vierailulla kaikkeen ja sen postauksen voitkin lukea täältä.

Saavuimme Lissaboniin Tomarista. Junamatka kesti melkein kaksi tuntia ja hintaa sille tuli 9,20 €. Junia kulkee melko tiheään Tomarin ja Lissabonin väliä.

Lissabonissa on useita rautatieasemia, joista junat liikkuvat eri puolille maata. Saavuimme Lissabonin Entrecamposin juna-asemalle, josta oli jatkossa helppo singahdella kaupungin eri kohteisiin. Entrecamposin juna-aseman vieressä on keltaisen linjan metro ja ratikkapysäkit sekä bussipysäkit. Orient juna-asemalta lähtevät junat pysähtyvät tällä asemalla.

Alkuperäisenä ajatuksena oli majailla apartomentoksessa neljä päivää , mutta mutta…. Avainkoodia ei tullut sovitusti, se saatiin soittamalla perään.

Sähkölukot eivät auenneet, koska sähköt koko kerroksen apartomentoksessa oli poissa.

Sisään päästiin, kun ulos tuli kiukkuinen asiakas, joka teki lähtöä, koska sähköt olivat olleet poissa hänen kertoman mukaan jo koko päivän, eikä kuulemma mitään tapahtunut niiden palauttamiseksi.

Oman huoneistomme oven sähkölukkovarauksessa oli sen verran vielä voimaa, että pääsimme sisään huoneistoon. Soittelin itsekin asunnonvuokrausfirman perään ja kyselin tilannetta.

Sähköistä ymmärtävä mieheni kävi tsekkaamassa eri sulaketaulut ja totesi, että ne on ok, mutta kyseessä on jokin isompi keskusvika tai sähköt maksamatta.

Odottelimme vielä tunnin ja ilta rupesi pimenemään, onneksi oli vanha kunnon patterilla toimiva fikkari mukana.

Kun akut niin kamerasta, tietokoneista ja puhelimista rupesivat loppumaan sekä oma, mukana kulkenut lisäakkukin alkoi hyytyä rupesi hymykin hyytymään. Kun mikään ei edennyt vuokraajan kanssa, niin onneksi Hotels.com, jonka kautta olimme asunnon ottaneet, hoiti meille nopeasti yhteydenoton jälkeen samaan hintaan aivan läheltä hotellin. Ei kun pimenneessä illassa laukut kantoon ja sinne.

“Portugalin VR:llä” eli Comboios de Portugalilla on myös tarjolla Tourist Travelcard, joka kannattaa tsekata, jos aikoo käyttää paljon junaa 1–3 päivän aikana.

Sintran junaan pääsee ilmaiseksi myös Lissabon Cardilla.

Mainio tapa liikkua kaupungissa on ottaa ratikka, jotka ovat joskus aivan täynnä ja melko hitaita.

Lissaboniin tullessa kannattaakin harkita kaupungin turistitoimiston Lisboa Card – korttia, jolla pääsee liikkumaan kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla (bussit, raitiovaunut, metro, ja jopa CP junat Sintraan sekä Cascaisiin).

Julkisiin liikennevälineisiin myydään myös 1 päivän matkakorttia sekä 7Colinas matkakorttia. Lisboa Card on kannattava hankinta, jos aikoo kierrellä Lissabonin monissa huippunähtävyyksissä.

Seitsemälle kukkulalle rakennettu Lissabon on Euroopan vanhimpia pääkaupunkeja.

Lissabonin keskusta-alue on melko kompakti, joten siellä on helppo liikkua jalan kaupungin mäkisyydestä huolimatta.

Jyrkät mäet tekevät liikkumisesta kuntoilun ja mäkisyyden takia paikka ei sovellu liikuntarajoitteisille tai lastenrattailla liikkuville.

Bica funikulaarit eli mäkiratikat on oiva tapa liikkua kukkuloille.

Jyrkät mäet pistävät jalat helposti hapoille, joten ei siis ihme, että nämä ovat suosittuja niin paikallisten, kuin turistienkin liikkumisvälineinä.

Kauemmas keskustasta lähdettäessä paras vaihtoehto on kulkea metrolla.

Raitiovaunut ja paikallisbussit täydentävät metroverkkoa, lisäksi taksit ja taksisovellukset toimivat Lissabonissa mainiosti. Tuk Tukit ovat myös kärppänä tarjoamassa kyytiä.

Kulkeepa minne tahansa Lissabonissa, niin kadut on päällystetty pienillä nupukivillä kuten muissakin Portugalin isoimmissa kaupungeissa.

Nupukivet ovat tuhansien jalkaparien alla kiillottuneet pinnaltaan säihkyviksi ja ovat melko liukkaita, vaikka oli hyväpohjaiset kengät matkassa. Mitenköhän liukkaita ne mahtavat olla sadekelillä?

Rossio aukio on ollut Lissabonin pääaukio keskiajalta lähtien.

Se on vilkas liikenteen solmupaikkapaikka, jonka ympärillä on myös kauniita rakennuksia.

Lissabonin pääoopperatalo on vaikuttava rakennus ja kaupungin kauneimpia rakennuksia. Aukiolla olevat kahvilat houkuttelevat istumaan. Hinta terassijuomissa on kuitenkin kovempi, kuin sisällä tiskillä nautittuna. Rossion rautatieaseman sijaitsee myös aukion laidalla samoin kuin ratikkapysäkitkin. Junat Sintraan lähtevät Rossio rautatieasemalta, mutta toki myös Orient asemalta pääsee junalla Sintraan.

Vierailla kannattaa Castelo de São Jorge linnoituksella.

Linnoitus on toiminut niin kuninkaallisten kotina, että armeijan tukikohtanakin.

Vaikka itse linnoituksessa ei ole paljoakaan katsottavaa, on alueella kiva kävellä ja ihailla upeita maisemia.

Suosittua onkin kiivetä linnan torneihin tai kävellä linnakkeen valleilla ja ihailla edessä aukeavaa näkymää. Linnan sisätiloissa toimii pienikokoinen arkeologinen museo. Linna-alue on avoinna päivittäin klo 9-19 ja sisäänpääsy aikuiselta maksaa 10 €.

Linnakkeelle pääsee hyvin bussilla 737 tai 28 ratikalla. Nappasimme ratikan, jolla matkasimme ylös linnakkeelle ja sieltä takaisin alas kaupunkiin. Asuinalueet linnan alapuolella ovat hauskannäköisiä ja niissä voikin seurata paikallisten arkista elämää.

Vanhaan kaupunkiin kannattaa mennä raitiovaunulla numero 28E. Reitin varrella on kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten sitä voikin hyvin pitää nähtävyyskiertoajeluna. Toki tälle ratikkareitille on aina pitkä jono. Yksivaunuiseen ratikkaan kun ei mahdu montaa ihmistä kerralla, on siis varauduttava jonottamaan.

São Vicente de Fora luostarikirkko on käymisen arvoinen paikka. Sisäänpääsy kirkkoon maksaa 5 € ja avoinna se on kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Lissabonin monet merkittävät monumentit ja museot ovat tyypillisesti suljettuja maanantaisin.

Tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan kiireinen aikataulu ja ehdimmekin hyvin kuljeskella ympäri kaupunkia ihailemassa kaupunkikuvaa eri kulmista.

Panteão Nacional kirkossa sijaitsevat Portugalin historian suurhahmojen haudat. Tämä kansallinen muistomerkki on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 4 €. Vierailimme viime kerralla kirkossa, joten nyt se jätettiin väliin.

Campo de Santa Clara aukiolla pidetään tiistaisin ja lauantaisin klo 9-18 Feira da Ladra kirpputoria, jota kutsutaan myös varkaiden markkinoiksi, mistä tulikin mieleeni edellisen Lissabonin vierailun kohdallemme osunut taskuvarkaus.

Arvata saattaakin, että tällä kertaa varautumistasoa varkauksien suhteen oli nostettu. Kirpputori oli mainio vierailupaikka, jossa oli kaikenlaista toritavaraa myynnissä.

Sé de Lisboa on kaupungin pääkirkko.

Olemme vierailleet siellä aiemminkin, mutta nyt päätimme ikuistaa kirkon kauniin ruusuikkunan kuviin.

Katedraali on avoinna kesäaikaan maanantaista lauantaihin klo 9.30-19.

Yhteislippu kirkkoon ja Coro Altoon maksaa 4 €. Coro Alton tasanteelta voi ihailla valtavaa ja upeaa ruusuikkunaa.

Miradouro de São Pedro de Alcântara näköalatasanteelta on upeat näkymät alas Vanhaan kaupunkiin. São Pedron näköalatasanteelle voi nousta helposti Avenida da Liberdade aukiolta Elevador da Gloria mäkiratikalla.

Illan tullen tämä Bairro Alton alue ja sen pikkuruiset ravintolat ja kopperoisen kokoiset baarit houkuttelevat herkuttelijoita ja juhlijoita.

Perinteisistä ravintoloista kantautuvat fadon kaihoisat sävelet.

Boheemitunnelmai- sessa Bairro Altossa on turisteille paljon ihasteltavaa, kuten jyrkkiä mukulakivikatuja, koristeellinen São Roquen kirkko sekä värikäs katutaide.

São Roquen kirkon mitäänsanomattoman ulkokuoren sisältä löytyy yltäkylläisesti koristellut sisätilat.

Kirkon kappelit ovat kerrassaan upeita ja yksi niistä, Johannes Kastajan kappeli valmistettiin aikoinaan Roomassa mittatilaustyönä.

Sen kerrotaankin olevan maailman kallein kappeli, sillä sen koristelussa hyödynnettiin kaikkein kalleimpia saatavilla olleita materiaaleja. Kirkon yhteydessä on Pyhän taiteen museo.

Kirkko on avoinna joka päivä klo 9.30-17, eikä sinne peritä pääsymaksua. Museoon sen sijaan on 2,50 € maksu ja sunnuntaisin sinne pääsee ilmaiseksi aina klo 14 saakka. Avoinna se on tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 paitsi torstaisin klo 14-21.

Pastéis de Belém kahvila on suosittu turistikohde ja ihan käymisen arvoinen paikka.

Vaikka turistikausi ei vielä ollut kiivaimmillaan oli kahvilan edustalla pitkä jono Pastéis de nata kermaleivosmuffinssin tai miten tuota herkkua nyt sitten kuvaisikaan ostajia. Joukon jatkoksi jonottamaan ja herkkua maistamaan. Pastéis de Belém takana on trooppinen puutarha, jossa kannattaa myös vierailla.

Belémin alueella on useita käymisen arvoisia museoita.  Komeaan Museu da Presidência da Repúblicassa pääsee tutustumaan Portugalin tasavallan ja presidentin instituution historiaan.

Lisäksi siellä on esillä kunniamerkkejä ja eri valtioilta saatuja valtiovierailuilla saatuja lahjoja. Esillä on myös tasavallan presidenttien viralliset muotokuvat. Olemmekin aiemmin vierailleet tuolla, joten nyt skippasimme tämän kohteen. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä ne vaihtelevat eri ajankohtina.

Museu Nacional dos Coches museoon on avattu uudet tilat, jossa on paljon enemmän vanhoja vaunuja esillä, kuin vanhassa paikassa.

Tilat ovat avarat ja vaunuja pääsee ihastelemaan monesta eri suunnasta.

Museon uusi rakennus on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Vanhojen tilojen Old Royal Picadeiro miljöö, luo todella upean taustan siellä vielä esillä oleville vaunuille, jotka nekin kannattaa käydä katsomassa.

Tämä osa vaunumuseota on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18.  Yhteislippu näihin museoihin on 10 € ja jos aikoo vierailla Palacio Nacional da Ajudassa on kaikkien kolmen museon yhteislippu 12 €.

Ajuda kukkulan huipulla sijaitseva palatsi on entinen kuninkaallinen palatsi ja kansallinen muistomerkki, jossa on nykyään upea museo.

Kukkulalta on mainiot näkymät Tejo joelle.

Palatsi on avoinna perjantaista keskiviikkoon klo 10-18. Yksittäislippu palatsiin maksaa 5 €.

Palatsissa ei ole mitään erityisen sävähdyttävää, perus  palatsi, mutta tutustumispaikkana ihan ok.

Museu da Eletricidade sähkömuseo sijaitsee vanhassa voimalaitoksessa, joka on ainutlaatuinen esimerkki teollisuusarkkitehtuu- rista Portugalissa.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19.

Sen yhteydessä on MAAT – taiteen, arkkitehtuurin ja tekniikan museo, jonne yhteislippu maksaa 9 €.

Mosteiro dos Jerónimos luostari kuluu UNESCOn maailmanperintölis- talle.

Luostari on yksi vaikuttavimmista rakennuksista Portugalissa ja siellä voikin nähdä Portugalin löytöretkien aikakauden suuruuden.

Olemme käyneet luostarissa aiemminkin, mutta se on niin upea paikka, että menimme sinne uudestaan.

Luostarin pylväskäytävät ovat suurenmoiset ja täynnä merellisiä aiheita, viitaten Portugalin merentakaisiin tutkimusretkiin. Luostariin on 10 € pääsymaksu, mutta jos haluaa nähdä muitakin nähtävyyksiä, kannattaa hankkia yhteislippu. Luostari on avoinna kesäkuukausina klo 10-18.30.

Osana mahtavaa Mosteiro dos Jeronimos luostaria on kirkko, jossa kannattaa myös pyörähtää.

Jos lippua ei ole ole hankkinut etukäteen, kannattaa huomioida, että liput ostetaan eri paikasta, kuin mistä jonotetaan kirkkoon ja luostariin.

Luostarin vieressä on Museu de Marinhan merenkulkumuseo, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.

Olemme joissakin merenkulkumuseoissa matkoillamme käyneet, mutta kuten arvata saattaa Portugalin löytöretkiaikaisen merenkulkuhistorian takia tämä paikka oli kerrassaan vaikuttava.

Paikka on avoinna kesäaikaan joka päivä klo 10-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 6,50 €.

Museo on laaja ja se esittelee  eri vuosituhansien ja -satojen portugalilaista merihistoriaa aina nykypäivään saakka.

Arkeologinen museo Museu Nacional de Arqueologia ja planetaario sijaitsevat myös lähistöllä. Tällä kertaa ne jäivät kuitenkin meiltä käymättä.

Torre de Belém eli Belémin linnake on pieni ja kaunis, eikä mikään ihme miksi tämä nähtävyys kuuluu UNESCON maailmanperintölis- talle.

Belém torni onkin yksi kaupungin maamerkki. Sen sisäpuolella on paljon mielenkiintoista nähtävää ja linnakkeesta on erinomaiset näkymät Cristo Rei patsaalle ja muualle kaupunkiin. Pääsymaksu on kuusi euroa, mutta jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina pääsymaksua ei ole. Linnake on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin, aamukymmenestä aina klo 18.30 asti.

Joenrannan toinen upea muistomerkki  Padrão dos Descobrimentos kuvaa ja kunnioittaa löytöretkien tutkimusmatkailijoita ja visionäärejä, jotka tekivät Portugalista yhden aikansa maailmanmahdin.

Monumentin sisällä on näyttelytila ja sen päällä olevalle näköalatasanteelle pääsee maksamalla sisään- pääsymaksun 6 €.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 10-19.

Monumentin ulkopuolella olevaan maahan on kuvattu maapallo ja ne maat, jotka aikoinaan olivat Portugalin vaikutuspiirissä.

Erilaisia taidemuseoita riittää Lissabonissa. Calouste Gulbenkian museossa on yksi maailman hienoimmista yksityisistä taidekokoelmista. Tämä museo onkin erittäin suosittu käyntikohde.

Näytteillä on kaikenlaista taidetta niin idästä kuin lännestä. Museo on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18. Museon upea puutarha on avoinna aina auringonlaskuun saakka.

Jos aikoo vierailla museossa, kannattaa ladata etukäteen omaan puhelimeen museon ääniopastus.

Aivan uusi vierailukohde on Ponte 7 Pilar, jonne pääsee päivittäin klo 10-18. Hissilippu sillan torniin ja sen lasipohjaiselle näköalapaikalle maksaa 5 €.

Näköalapaikalta on hienot näkymät upealle Golden Gate tyyppiselle Ponte 25 de Abril sillalle.

Punainen silta onkin yksi katseenvangitsija Belemin ranta-alueella.

Siltaa pitkin kulkevat niin junat, kuin autotkin.

Joen toisella puolella korkeuksiin nousee upea Cristo Rei Kristuspatsas, jonka huipulta on myös upeat näkymät Lissaboniin.

Näppärä tapa päästä Cristo Reille on hypätä joen ylittävään lauttaan Cais do Sodrén lauttaterminaalista, joka sijaitsee Cais do Sodrén metroaseman edessä. Lautta liikennöi noin 20 minuutin välein ja matka kestää 15 minuuttia.

Sen jälkeen noustaan Cacilhasin linja-autoasemalta Cristo Reiin menevään bussiin, jonka numero oli 101.

Bussimatka kestää noin 20 minuuttia. Cristo Rei Kristuspatsas on reitin viimeinen pysäkki. Linja-autoja kulkee tasaisesti tätä väliä klo 9-17.

Kristuspatsaan päälle pääsee nousemaan 6 € maksavalla hissikyydillä ja sieltä onkin mainiot näkymät Lissaboniin toisesta suunnasta.

Monumentti on avoinna päivittäin klo 9.30-19 ja siellä on pieni kappeli ja kahvila.

Lissabonissa on mahdollista lähteä myös kaksi tuntia kestävälle päivä-, auringonlasku- tai iltajokiristeilylle. Risteilytarjoajia on useita ja hinnat vaihtelevat sen mukaan onko risteilyn yhteydessä tarjoiltavaa tai muuta ohjelmaa.

Hinnat ja aikataulut sekä järjestäjät kannattaa katsoa erikseen netistä.

Joelta käsin kaupunki näyttäytyykin aivan erilaiselta. Kaupunkia voi kierrellä myös perinteisellä Hop on ja Hop off bussilla, jolla on tarjolla useita eri reittivaihtoehtoja. Myös Tuk Tuk kyydit ovat suosittuja. Aina hyvä vaihtoehto on myös ilmaiset kaupunkikierrokset Freetour   ja GuruWalk sivustolta.

Yhden Lissabonipäivän käytimme Parque das Nações alueen tutkimiseen.

Modernimpi osa Lissabonista on rakennettu Expo 98 tapahtumaa varten. Alueella onkin sen verran nähtävää, että monet hyppäävät aluetta kiertävään Telecabine köysirataan tai sitten turvautuvat aluetta kiertävään kaupunkijunaan.

Köysihissin kyydistä voi 6,50 € hinnalla ihailla Lissabonin modernimpaa kaupunkimaisemaa lintuperspektiivistä. Hissi on toiminnassa päivittäin kesäaikaan klo 10.30-20.

Alueella sijaitsee Gare do Orientin päärautatieasema, jonka yhteydessä on metro- sekä linja-autoasema.

Aseman moderni arkkitehtuuri kiinnittää huomion jo kaukaa. Lasista ja teräksestä valmistetut tyylitellyt kaaret antavat rakennukselle komean ulkomuodon.

Alueella sijaitsee myös Oceanário de Lisboan suuri meriakvaario, jota pidetään yhtenä Euroopan vaikuttavimmista kokonaisuuksista. Tänne emme menneet, sillä aikoinaan kävimme Osakan vastaavassa ja sitäkin pidetään yhtenä maailman parhaana, joten tuon asianalan kokemus on jo hankittu. Telecabin köysihissiin ja meriakvaarioon voi hankkia myös yhteislipun. Lippujen hinnat ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

Alueen näkyvin rakennus on Vasco da Gama torni, joka on kaupungin korkein rakennelma. Torni muistuttaa kuuluisaa Dubai Toweria. Torni on osa hotellia.

Alueella on myös valtava Vasco da Gaman ostoskeskus, Vasco da Gama messualue sekä lasten tiedekeskus.

Parque das Naçõesta pääsee myös joen toiselle puolelle Vasco da Gaman siltaa pitkin. Silta on Euroopan pisin silta.

Joen voi myös ylittää edullisella lautalla. Yhdensuuntainen lippu maksaa 1,30 €.

Jardim Botânico de Universidade de Lisboan kasvitieteellinen puutarha ohitettiin tällä kertaa tyylikkäästi.

Museu da Marioneta -marionettimuseo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Tämä ihana museo vie tarinoiden maailmaan.

Museon kokoelmat koostuvat erityyppisistä ja eri puolilta maailmaa tulevista naamioista ja marionettinukkeista. Sisäänpääsy museoon on 5 €.

MuDe – Museu do Design e da Moda olisi kiinnostanut, mutta paikka oli toistaiseksi suljettu. Tämä mielenkiintoiselta vaikuttaneessa museossa on normaalisti esillä muodin ja designin huippunimien luomuksia sekä pysyvien että vaihtuvien näyttelyiden muodossa.

Lissabonissa on Museu Coleção Berardo eli Berardo museo, jossa on esillä yksityishenkilön keräämä mittava kokoelma nykytaidetta. Tämän museon sekä Museu do Orienten jätimme väliin, samoin kuin Museu Nacional de Arte Antiga on mielenkiintoinen itämaisen ja eurooppalaisen taiteen museo, joka muodostaa Portugalin kansallisgallerian ytimen, esittäen suurelta osaltaan teoksia liittyen löytöretkien aikakauteen ja Portugalin aasialaisiin ja afrikkalaisiin yhteyksiin.

Sen sijaan menimme lähellä olevaan LX Factory tehdasalueelle syntyneeseen luovaan ja sykkivään keitaaseen, josta löytää monenmoista tarjontaa.

Paikassa oli paljon kauppoja, baareja ja ravintoloita ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Alue on avoinna päivittäin klo 9-22.30. Tälle eläväiselle alueelle kannattaa poiketa.

Hieman kauempana sijaitseva Madre De Deus luostari on ainutlaatuinen käyntikohde.

Käynnin arvoinen se on jo pelkästään kauniin kirkkonsa ansiosta, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Ylenpalttinen entinen luostari on nykyisin maalattujen Azulejo laattojen taidemuodon museo.

Museo on avoinna klo 10-13 ja 14-18 ja sinne on 5 € sisäänpääsymaksu. Viereisellä hautausmaalla kannattaa myöskin pyörähtää.

Väliin ei kannata jättää Mercado da Ribeiraa tai ehkäpä turistien keskuudessa paremmin tunnettua Time Out Markettia, jossa voi nauttia lasillisen tai ruokailla, mutta myös nauttia kauppahallin tarjonnasta sekä ilmapiiristä.

Rua da Silva tai lissabonilaisten puheessa Rua Verde katu kannattaa ehdottomasti käydä kävelemässä.

Sinne siis suuntasimme mekin.  Olihan tuo paikka erilainen ja mainio, istua lasilliselle ja nauttia maittava päivällinen  Lissabonin vierailun päätteeksi.

Parvekkeilta roikkuvat asukkaiden hoitamat kasvit ja jalkakäytävän ruukkukasvit kuvaavat hyvin kadun lempinimeä Vihreä katu.

Läheinen alue on täynnä pubeja ja ravintoloita, joissa on ruokaa kaikkialta maailmasta.

Siellä on myös viihtyisiä kahviloita, kauppoja, taiteilijoiden ateljeita ja jopa katukirjasto.

30 toukokuun, 2022 by
Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 5 Coimbra ja Tomar

Coimbra

Otimme junan Porton Camphanan asemalta kohti Coimbraa. Matka taittui 1½ tunnissa Inter-Regional (IR) junalla, joka on keskipitkän matkan liikenteeseen tarkoitettu juna.  Nämä junat pysähtyvät vain pääasemilla.  Juna oli aivan täynnä ja matkaajina oli nuorempaa väkeä matkalla Lissaboniin. Liekö syy ollut valmistuvien yliopisto-opiskelijoiden kotiinpaluu?

Meidän matkallemme ennen Lissabonia sattui sopivasti Coimbra ja Tomar.

Pienemmissä kaupungeissa vietetään myös Portugalissa siestaa, mikä on hyvä huomioida matkasuunnitelmissa.

Monet paikat ovat kiinni 12-14 välisen ajan. Kumpikin kaupunki vaikutti rauhallisuuden tyyssijalta. Turistejakin oli melko vähän vielä näin keväällä liikenteessä.

Saavuimme aamusta Coimbran B juna-asemalle.

Tälle asemalle saapuvat kaikki Coimbraan tulevat junat.

Asema sijaitsee noin kilometrin päässä kaupungista ja kaikkiin junalippuihin sisältyy lyhyt liittymäjuna kaupungin keskustassa sijaitsevalle pienemmälle Coimbran kaupunkiasemalle. Tämä juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Lipun hinta Portosta Coimbraan maksoi 9,70 € ja matkaan kului paikallisjunalla alle kaksi tuntia. Tarkoituksenamme oli jättää matkalaukut juna-asemalle säilöön, muuta itsepalvelusäilytyslokerot eivät toimineet, joten otimme suunnitelman B käyttöön. Menimme ensimmäiseen hotelliin ja kysyimme voimmeko jättää laukut sinne säilöön korvausta vastaan. Iloinen ja auttavainen hotellin respa otti laukut säilöön maksutta.

Hotellin läheltä otimme pikkubussin, jolla hurutimme ylös kukkulalla sijaitsevalle yliopistolle.

Tarkoituksena oli viipyä tässä kaupungissa vain päivä ja jatkaa siitä illalla matkaa Tomariin.

Coimbrassa on paljon nähtävää ja sinne kannattaakin poiketa, jos se matkareitille osuu.

Olimme varanneet yliopiston kirjastoon sisäänpääsyajan, miksi kiirehdimme campusalueelle. Mieleenkään ei tullut lähteä kävelemään yliopistolle, joka sijaitsee korkealla mäen päällä.

Coimbran kaupungin keskusta on jaettu Alakaupunkiin ja Yläkaupunkiin.

Yläkaupunkiin kuljetaan Arco de Almedina portin kautta, joka oli aiemmin osa kaupunkimuuria.

Kaupunkimuurin tornissa – Torre de Antossa sijaitsee nykyisin muurista kertova info, jossa on saatavilla tietoa kaupunkia aikoinaan kiertäneestä muurista ja sen historiasta.

Kaupungissa on paljon mäkiä ja korkeuseroja sekä kapeita katuja. Kävellen Alakaupungista Yläkaupunkiin on melko mäkinen reitti tallusteltavana. Liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa voi olla paikka paikoin haasteellista liikkua.

Tuk Tukit liikkuvat kaupunkikuvassa puikkelehtien. Ne onkin monelle turistille kätevä vaihtoehto napata kyyti sellaisiin paikkoihin mihin autolla ei pääse. Toinen hyvä vaihtoehto on säästää jalkoja ja ottaa Tuk Tukkia halvempi kyyti taxilta tai kulkea minisähköbussilla, jonka hinta on 1,60 €/kyyti.

Tietenkin myös Coimbrassa on mahdollista osallistua tunnin kestävälle Hop on Hop off pikkuturistibussi kierrokselle. Kierroksen hinta on 13 €.

Yläkaupungista voi sitten halutessaan kävellä Alakaupunkiin ja vaikkapa eksyä sokkeloisilla kaduilla.

Yläkaupungista pääsee kätevästi Alakaupunkiin myös hissillä.

Hissi sijaitsee lähellä kauppahallia.

Coimbran kaupunki liittyy läheisesti Portugalin perustamiseen, sillä ensimmäinen kuningas D. Afonso Henriques teki siitä valtakunnan pääkaupungin, jollaisena se pysyi 1200- ja 1300-luvuilla.

Praça do Comércio on Coimbran vilkas pääaukio.

Sen ympärillä on kahviloita, ravintoloita ja erilaisia kauppoja.

Aukion yhdessä kulmassa seisoo Igreja de São Tiago kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti pyörähtää.

Kirkon melko vaatimaton ulkoasu ei vastaa sisällä olevaan loistoon. Kirkko on avoinna päivittäin klo 8-20 ja sinne on vapaa pääsy.

Sé Velhan katedraalia voi pitää taianomaisena paikkana. Sen julkisivu muistuttaa linnoitusta ja sen seiniä koristavat kapeat kaari-ikkunat ja niiden yläosia sakaramuurit. Valtavan pääportin ovessa on heti esillä perinteiset arabialaiset koristeet. Katedraalin sisustuksessa huomion herättää seinille maalatut ja veistetyt arabialaisvaikutteiset kuviot, jotka näkyvät katedraalin lintu- ja kukka-aiheissa. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 paitsi torstaina klo 10-16. Kirkkoon ja pylväskäytäville sekä puutarhaan on pieni 2 € pääsymaksu.

Uusi katedraali Sé Nova on 1500-luvulta, joten ikää on silläkin.

Katedraali sijaitsee yhdessä kaupungin korkeimmista osista.

Katedraaliin on ”pakollinen”1 € lahjoitus, jolla pääsee myös  museoon.

Myös tämä katedraali kätkeekin sisäänsä melkoista loistoa. Ehdottomasti kannattaa myös vierailla katedraalin museossa tai aarrekammiossa, jossa on esillä useita pyhäinjäännöksiä. Katedraali on avoinna tiistaista lauantaihin klo 8.30-12 ja 14-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-12.30 ja 17-19.

Toinen merkittävä nähtävyys Coimbrassa on sen yli 700 vuotta vanhan Universidade de Coimbra yliopiston campus, johon kannattaa  tutustua. Paikka on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 9-19.30. Barokkityylisestä Paço das Escolas palatsista tuli osa yliopistocampusta vuonna 1544.

Rakennuksen ehdoton nähtävyys on käytävät, juhlasalit ja upea sisäpiha. Campuksen keskellä on Via Latinan pylväskäytävä, joka on varsin komea.

Samoin campuksen upea juhlasali on näkemisen arvoinen. Campus kokonaisuudessaan kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja se on avoinna vierailijoille, kunhan ei häiritse siellä tapahtuvaa opetusta.

Campuksen kellotornista, joka on yliopiston symboli, on varmaankin upea näköala Coimbran keskustaan.

Nyt 180 portaan kiipeäminen piti unohtaa, sillä sekä torni, että osa yliopiston rakennuksista oli korjaustöiden alla.

Campus sijaitsee kukkulan laella, joten näkymiä voi ihailla myös campuksen edessä olevalta valtavalta aukiolta.

Yliopiston campukseen kuuluu São Miguelin kappeli, jossa on mahdollista vierailla.

Kappelin ovea pidetään kiinni ja olikin hetken hieman hämmentävää, miten sinne pääsee sisälle. No, kopputtamalla oveen se aukesi ja iloinen yliopisto-opiskelija antoi aimo annoksen tietoutta paikasta.

Kun astuu sisään kappeliin, kiinnittyy huomio sen suuriin ikkunoihin ja kattomaalauksiin sekä upeisiin urkuihin.

Ehdoton käyntikohde Coimbrassa on yliopiston upea kirjasto Biblioteca Joanina.

Sen julkisivua koristavat näyttävät rappuset.

Kirjastossa on satoja tuhansia kirjoja, joista osa on harvinaisia niteitä.

Lisäksi kirjastossa on esillä 1500-luvulta peräisin olevia antiikkiesineitä.

Tähän kirjastoon pääsy edellyttää lippuja. Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä tai sitten sen joutuu ostamaan Largo Marquês de Pomoalla olevasta lipputoimistosta, joka on vastapäätä kemian laboratoriota. Lipputoimisto on avoinna joka päivä klo 9-17. Liput sisältävät sisäänpääsyn kemian laboratorioon, yliopiston kappeliin ja saliin sekä kirjastoon.  Yhteislippu kirjastoon ja yliopiston rakennuksiin maksaa 12,50 €.  Huomioida kannattaa, että lipputoimisto sijaitsee eri paikassa kuin itse yliopistorakennus ja kirjasto. Lippu siis kannattaa ostaa ennen kiipeämistä kukkulalle, ellei halua kävellä takaisin Alakaupungin lipputoimistoon.

Kirjastoon pääsee tutustumaan vain ajoitetulla kierroksilla ja vain 10 minuuttia kerrallaan.

Paikkaa ei saa kuvata ja muutenkin vierailu siellä oli melkoista säätöä vierailijaryhmän sännätessä sinne tänne sekä ahtautuessa pieniin tiloihin odottamaan ovien aukeamista aina seuraavaan odotustilaan. (Kuva otettu ostetusta postikortista)

Kirjasto on ehdottomasti Coimbran yliopiston campuksen upein osa.

Mahtava rakennus ja sen koristeelliset yksityiskohdat ovat näkemisen arvoisia.

Kirjaston kellaritilat toimivat ennen yliopiston omana vankilana. Tämä ”akateeminen vankila” oli käytössä aikana, jolloin yliopistolla oli oma lainsäädäntöjärjestelmänsä kaupungin järjestelmän lisäksi.

Nykyään kellarissa on säilössä yliopiston muita arvokkaita teoksia. Vuonna 1290 perustettu Coimbran yliopisto on yksi maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita yliopistoja.

Jardim Botánicon kasvitieteellinen puutarha on osa Coimbran yliopiston luonnontieteellistä tiedekuntaa. Puutarhassa on São Sebastiãon akvedukti sekä runsas ja eksoottinen kasvistokokoelma eri puolilta maailmaa.

Kasvihuoneiden ja kauniiden istutusten lisäksi puutarhassa on pieni kappeli Capela de São Bento sekä useita pieniä lampia.

Puutarhassa on kiva käyskennellä ja nauttia kevään lämmittävistä auringon säteistä.

Puutarha levittäytyy yliopiston alapuoliselle rinteelle ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Laajan alueen kiertäminen vie aikaa eli ihan pikavisiitillä tuosta paikasta ei selviä.

Igreja Santa Cruzin kirkko on komea niin sisältä kuin ulkoakin.

Se on hieman maltillisemmin kullattu kuin Porton muutamat kirkot olivat, mutta komea sekin oli.

Avoinna kirkko on arkisin klo 9-17 ja viikonloppuna hieman eri aikoina.

Kirkkoon pääsee tutustumaan 3 € pääsymaksulla. Kirkkoon on haudattu Portugalin kaksi ensimmäistä kuningasta. Kirkon yhteydessä on mahdollisuus tutustua 3 € hintaan sen luostariin. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Coimbran kaupungintaloon Camara Municipal de Coimbra on kaunis rakennus, mutta sisälle ei kannata vaivautua.

Teemapuiston Portugal dos Pequenitoksen pienoismaailma ja kuvaus Portugalin tärkeimmistä paikoista on mainio.

Portugal dos Pequenitosissa voi tutustua myös maan merenkulkuun ja siirtomaahistoriaan.

Paikka on avoinna päivisin klo 10-17. Puistossa järjestetään myös tilapäisiä näyttelyitä, jotka perehdyttävät esimerkiksi tietyn aikakauden miniatyyrihuonekaluihin ja portugalilaisten musiikkiperintöön. Pukumuseon 300 pientä asua heijastavat muodin kehitystä vuosisatojen aikana.

Convento de Santa Clara-a-Velhasta löytyy hyvin säilyneet 1300-luvulla rakennetun goottilaisen luostarin rauniot. Sen vierailijakeskuksessa järjestetään näyttelyitä, joissa on esillä alueen kiinnostavia arkeologisia löydöksiä ja luostarin arkkitehtuuria sekä historiaa. Tämän paikan skippasimme.

Santa Clara-a-Novan luostari on osa armeijan kasarmia, mutta joihinkin sen osiin on mahdollista vierailla.

Barokkikirkon sisällä on paljonkin katsottavaa. Samoin pienessä sotamuseossa.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 9-18.30. Yhteislippu maksaa 3 €.

Risteily Rio Mondegolla voisi olla kiva vaihtoehto tutustua kaupunkiin eri näkökulmasta. Risteilyjä on aiemmin ollut tarjolla myös iltaisin, jolloin maukkaan aterian kera on tarjolla fado esityksiä. Meidän vierailumme aikana risteilyjä ei järjestetty, koska laivalaituri oli suljettu korjauksen takia.

Machado de Castron kansallismuseo on yksi Portugalin merkittävimmistä kulttuurilaitoksista. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Museo sijaitsee entisessä piispanpalatsin rakennuksessa. Museo on yksi maan tärkeimmistä kuvataiteen ja arkeologian museoista, joka esittelee tärkeitä maalauksen, kuvanveiston ja koristetaiteen kokoelmia, jotka kattavat yli kahden tuhannen vuoden historian. Tämänkin museon ohitimme aikapulan takia. Sisäänpääsy olisi maksanut 6 €.

Coimbrasta jatkoimme iltajunalla Tomariin, jonne jäimme yöksi.

Ihan suoraa junaa Tomariin ei mene, vaan junaa pitää vaihtaa Lamarosassa, jossa oli 19 minuutin vaihtoaika.

Mikäpä siinä kauniissa illassa oli junaa odotella.

Lopun pikkumatka Tomariin kesti alle 20 minuuttia. Mieli oli iloinen, ilma kaunis ja vierailu Coimbrassa maino. Hyvä päivä siis!

 

Tomar

Saavuimme illasta Tomariin, veimme laukut hotelille ja painelimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.

Olimme tehneet 2½ tuntia matkaa Coimbrasta Tomariin, joten kävelyretki teki oikein hyvää. Tuntui, että alkuillasta kaupungissa ei ollut liikkeellä juuri ketään. Myös tämä junamatka maksoi maltilliset 9,70 €. Junaliput Portugalissa ovat melko edullisia ja kun vielä hyödyntää erilaiset alennukset, niin säästöä matkakassaan saa kivasti.

Matkasimme Coimbrasta Tomariin halki metsä- ja viljelysalueiden ja allergiaoireet pahenivat. Portugalin kevät oli tehnyt minusta ja muista siitepölyallergiasta kärsivistä nenää vuotavan, aivastelevan ja hengitystä kirraavan matkalaisen. Oli kiva junassa kohotella olkapäitä anteeksipyytelevästi jatkuvan aivastelu- ja niiskutuskohtausten keskeltä. Perhana, luulin niin selvinneeni tämän kevään kotimaisesta koivusta tämän kolme viikkoa kestävän tourneen ansiosta ja nyt sitten tämä. Mikäköhän puu se täällä moiset oireet aiheuttivat vai olisiko se heinä?

Tomarin kaupunki on perustettu Portugalin ensimmäisen kuninkaan myöntämälle maalle.

Sen perustivat temppeliritarit, joiden kädenjälki näkyy edelleen kukkulanpäällä olevassa luostarissa.

Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde yhdessä sitä suojelevan Castello de Tomarin linnan kanssa. Itse linna on enään rauniolinna, mutta kyllä sen jylhistä muureista ja profiilista voi päätellä sen mahtavuuden ja merkityksen alueelle.

Luostari ja linna sijaitsevat mäen päällä, joten emme todellakaan lähteneet kapuamaan sinne, vaan otimme keskusaukiolla päivystän Tuk Tukin kyytimään meidät kukkulalle.

Tomarin Tuk Tuk hinnat olivat oikeasti maltilliset, joten tämä oli hyvä diili tässä kohtaa.

Tomar on suosittu päiväkohde. Onneksi ennakoimme tämän ja lähdimme heti aamusta Convento de Cristo luostarille, sillä heti kohta puolen päivän aikaan paikalle kurvasikin melkoinen määrä busseja turisteineen.

Convento de Cristo luostarissa on luostarirakennus ja kaksi kirkkoa.

Kun katolinen kirkko lakkautti temppeliritarien veljeskunnan, muuttuivat Tomarin temppeliritarit Kristuksen ritarikunnaksi.

Paikka on merkittävä, samoin kuin temppeliritareiden rooli Portugalin löytöretkissä 1400-luvulla.

Vasco da Gama oli ritarikunnan jäsen ja hänen laivansa yhtenä lippuna liehuikin ritareille tuttu punainen risti valkoisella pohjalla, mikä lienee hyvin tunnettu temppeliritareiden tunnus kaikkialla maailmassa.

Myös Tomarissa merkki oli näyttävästi esillä monissa paikoissa.

Alueeseen kuuluu suuri metsäinen puutarha-alue. Puutarha-alueelle pääse kirkolta, mutta ei toisinpäin.

Eli ensin kannattaa suunnata ylös mäen päällä sijaitsevale linnalle ja kirkolle ja sieltä sitten laskeutua puiston kautta kaupunkiin.

Paikka kaikkineen on niin käsittämätön, että sen tutkimiseen kannattaa varata aikaa.

Eri tyylisuunnat nivoutuvat toisiinsa antaen paikalle aivan oman leimansa.

Luostariin on 6 €  sisäänpääsymaksu ja avoinna se on lokakuusta toukokuuhun klo 9-17.30 ja muina kuukausina tunnin pidempään.

Onneksi olimme aikaisin liikenteessä ja saimme liikkua alueella ilman suurta turistipaljoutta. Minkäköhänlainen tungos alueella on suurimpaan turistiaikaan?

Pienenä vinkkinä luostarin sisällä on kahvila, mutta ulkopuolella ei ole mitään myyntiä, joten ainakin vesipullo on hyvä varata mukaan.

Luostarin upeat yksityiskohdat pistää hetken miettimään, millä välineillä ja miten tämä kaikki on kiveen saatu työstettyä? Onneksi ajankaan hammas ei ole turmellut näitä upeita ja mestarillisia kädentöitä.

Sisällä luostarissa on kerrassaan upea kirkko ja pelkistetyn luostarin  ”sydän”.

Uskomattoman kauniit seinät, katto ja pilarit sekä mielettömät kiveen tehdyt veistokset saavat katsojan vangittua hetkeen.

Mielenkiintoa herätti myös paikan valtava pilli, joka oli aikoinaan ollut osa urkuja.

Luostari tarvitsi vesihuollon, josta muistona on aikoinaan yli kuuden kilometrin pitkä akvedukti.

Jos akveduktin haluaa nähdä kunnolla, kannattaa ottaa taxi, koska sen ihailemiseen paras paikka löytyy noin kolmen kilometrin päässä kaupungista.

Igreja De São João Batista kirkko on Tomarin keskustassa pääaukion reunalla. Kirkko on tärkeä osa joka neljäs vuosi järjestettävää Festa dos Tabuleiros juhlaa. Nyt kirkko oli korjaustöiden alla.

Joka neljäs vuosi juhlien aikaan kaupunki täyttyy ihmisistä, jotka tulevat katsomaa kulkueita, jossa nuoret tytöt käyttävät pilarimaisia ​​päähineitä, jotka tunnetaan nimellä tabuleiro.

Perinne juontaa juurensa 1200-luvulle.

Igreja de Santa Maria dos Olivais kirkko on ensimmäisen temppeliherran, joka perusti Tomarin, kuten myös monen muun temppeliherran viimeinen leposija.

Muuten itse kirkko on kovin vaatimaton niin ulkoa kuin sisältäkin.

Kirkko on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10–13 ja 14–18.  Kirkkoa vastapäätä on pieni hautausmaa, joka ei kylläkään ole lainkaan niin hieno kuin parin muun paikan hautausmaat komeine hautapaaseineen. Pitihän tuonnekin kurkkia.

Museu dos Fósforos tulitikkurasiamuseo on kiehtova.

Museon kokoelma on yksityinen, joten on siinä ollut keräilemistä. Suuri kokoelma käsittää yli 43 000 tulitikkirasiaa 127 maasta.

Ensikuulemalta voisi kuvitella paikan olevan mitäänsanomaton, mutta kuuluisien Hollywood tähtien kuvilla varustetut tikkurasiat samoin kuin  1800-luvun italialaiset tulitikkurasiat muuttavat kummasti ennakko-olettamuksen.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–12 ja 14–17. Maanantaisin se on suljettu. Tähän hauskaan museoon on vapaa sisäänpääsy.

Tomarissa sijaitseva synagoga on myös yksi suosittu vierailukohde.

Synagoga perustettiin 1400-luvun puolivälissä, mutta se ei ollut käytössä yli 50 vuoteen, koska kuningas Manuel I karkotti juutalaiset tai pakotti kääntymään katolilaisuuteen 1400-luvun lopulla.

Vuodesta 1939 lähtien synagogaa on kunnostettu ja nykyisin siinä on Tomarin juutalaismuseo, jossa voi vierailla kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10–13 ja 14–18. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta lahjoitusastia ovenpielessä melkein huutaa antamaan museolle vapaaehtoisen maksun.

Nucleo De Arte Contemporânea nykytaiteen galleria tai museo ohitettiin tällä kertaa vauhdilla.

Viehättävää pientä kaupunkia oli ilo tutkia.

Kaupungin keskustassa on paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita sekä ravintoloita joihin poiketa sekä ihania pikku katuja minne eksyä.

Myös kaupunkia halkovan Nabão joki ja sen reunalla oleva puistoalue antaa paikalle mukavan tunnelman.

Ihanaa olikin käyskennellä joen äärellä ja ihailla pieniä vesijuoksuja ja suurta vesipyörää.

Castelo do Bode pato sijaitsee noin 13 kilometrin päässä kaupungista ja olisi varmaankin ollut vierailemisen arvoinen paikka, mutta kulkeminen sinne ilman omaa autoa osoittautui hieman hankalaksi, joten väliin jäi.

Tomarin kaupungin kiertää helposti päivässä ja niinpä me olimmekin jo iltapäivästä valmiita siirtymään Lissaboniin.

Paikallisjuna vei meidät Lissaboniin vajaassa kahdessa tunnissa.

Matka olikin tähän saakka sujunut yhtä bussirikkoa lukuunottamatta hyvin. Edessä odotti sitten seuraava haaste.

27 toukokuun, 2022 by
Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 4 Braga ja Porto

Braga

Hemskatin motarille kesken matkaa levinnyt bussi ja sen seurauksena pidentynyt matka-aika, joka muutti iltapäivän suunnitelmat Bragassa. Huumoria peliin, yksi neuvoa-antava alkajaiseksi ja siitä sitten eteenpäin aurinkoisessa loppupäivässä.

Arco da Porta Novan portti johdattaa kävijän kaupunkiin. Kaunis portti antaa jo pienen lupauksen, mitä odottaa.

Vanhaan kaupunkiin kuuluu lukuisia upeita kartanoja, joissa on tätä nykyä museoita ja tietysti monta kirkkoa sekä ihania ulkoilmaravintoloita.

Braga on Portugalin kolmanneksi suurin kaupunki ja historiastaan huolimatta se on melko nuorekas – kiitos yliopiston ja sen opiskelijoiden, jotka tuovat vipinää kaupunkiin.

Nytkin kaupungissa oli yliopistojen väliset kulttuuritapahtumat, jonka esiintymispaikat olivat levittäytyneet ympäri kaupunkia.

Hauskaa ja katsottavaa riitti.

Kaupungin keskusaukion ympäristössä sijaitsevien kävelykatujen varsilta löytyvät alueen kauppakadut. Varsinaiset historialliset nähtävyydet sijaitsevat kaupungin laidalla.

Hyvä paikka aloittaa vierailu on Praça Da Repúblican historialliselta aukiolta, jossa kaupungin turisti-info sijaitsee ja missä historia yhdistyy nykyajan kanssa. Aukio on myös mainio paikka istahtaa lasilliselle.  Tässä tapauksessa kahdelle ja neuvonpitoon muuttuneen aikataulun takia.

Tässä kohtaa harmitus bussirikosta todellakin iski, sillä olimme laskeneet ehtivämme Palácio do Raioon eli Raion palatsiin ennen sen sulkemisaikaa ja sen sisällä olevaan museoon, jossa on esillä vanhoja lääketieteellisiä esineitä sekä tietoa itse rakennuksesta ja sen historiasta.

Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-13 ja 14.30-18.30. Paikkoihin on vapaa sisäänpääsy. No eipä ehditty tuonne, sillä kiinni ehtivät mennä ja seuraavana päivänä se oli kiinni kokonaan. Ei auttanut kuin ihailla rakennusta ulkoapäin.

Baragan vanhassa ja kauniissa Hospital de São Marcosin sairaalarakennuksessa toimii nykyisin hotelli.

Hotellin ja kirkon välisessä kauniissa puistossa on Bragan kyltti, joka veti puoleensa magneetin lailla kirjaimiin kietoutuvia kuvattavia.

Igreja de São Marcos kirkko on sairaalakirkko, joka sijaitsee entisen sairaalan vieressä. Kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa, koska sen sisätilat ovat uskomattoman kauniit. ​Kirkossa on pyhäinjäännöksenä apostoli Pyhän Markuksen jäänteet.

Braga vaikutti oikein kompaktilta ja mukavalta sekä rauhalliselta kaupungilta. Edes iso opiskelijatapahtuma kaupungissa ei luonut turvattomuuden tuntua.

Opiskelijoiden festivaalien loppuhuipentuma pidettiin Theatro Circo teatterissa.

Olisi ollut mukava päästä tutustumaan teatteriin, mutta sinne pääsee tutustumaan vain tiistaisin ja perjantaisin opastetuilla kierroksilla. Ei osunut oikea ajankohta vierailuaikaamme, joten näkemättä jäi tämäkin paikka.

Braga, joka on yksi Portugalin vanhimmista kaupungeista, on myös Portugalin uskonnollinen pääkaupunki, jota kutsutaankin ”Portugalin Roomaksi”.

Kaupungissa onkin eniten uskonnollisia rakennuksia, kuin missään muualla Portugalissa.

Kirkkoja tuntui olevan joka kadun kulmassa ja kirkonkellojen lyödessä tasatunnein kakofonia kaupungissa olikin melkoinen.

Bragan kaupungin nähtävyydet ovat melko helposti käveltävissä.  Ainoa kauempana kaupungista oleva nähtävyys on Bom Jesus. Myös Bragassa voi nähtävyydet kiertää 12 € maksavalla Hop on Hop off bussilla.

Lisäksi kaupungissa on tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Kaupunkikuvassa näkyi muutama sähköpotkulauta, mutta muuten meno apostolinkyydillä toimi mainiosti.

Ehdoton nähtävyys kaupungissa on Sé de Braga katedraali ja varsinkin sen aarremuseo Tesouro Museu da Sé Catedral, joka sijaitsee vanhassa Casa do Cabido talossa. Museossa on merkittäviä uskonnollisia aarteita.

Varsin upea ja näyttävä oli kirkon kultaa hehkuva urkuparvi.

Katedraalissa on niin paljon katsottavaa, että meinaa tulla näköähky.

Katedraalin historia on täynnä legendoja, jotka vievät helposti mukanaan ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Yhteislippu katedraaliin, museoon ja urkuparvelle maksaa 5 € ja avoinna ne ovat kesäaikaan klo 9.30-12.30 ja 14.30-18.30.

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on Antigo Paço Episcopal, joka on entinen arkkipiispan palatsi. Nykyisin tiloissa on yliopiston toimistoja sekä erilaisia arkistoja, joihin on tallennettu arvokkaita käsintehtyjä kirjoituksia. Paikka ei ole avoinna yleisölle, mutta rakennusta ja sen historiaa voi ihastella ulkoapäin.

Vieressä olevan Jardim de Santa Barbaran puutarhan ihanaa kukkaloistoa, ei voi ohittaa.

Puiston kukat olivat juuri vierailumme alla puhjenneet täyteen loistoonsa. Olipa ihanan värikäs kokemus.

Tosin värikylläisyyden keskeltä löytyi myös suunniteltua symmetrisyyttä ja muotoa, joka ihastutti. Kauniilta näyttivät myös vanhan piispanlinnan rauniot kukkaloiston keskellä.

Igreja da Misericórdia de Braga kirkko on myös must paikka.

Kirkko oli aivan upea ja täynnä kaikenlaista katsottavaa.

Sen uskomaton, jopa ylenpalttinen kullalla koristeltu prameus loksautti jälleen kerran leuat auki. Joskus ei ole rahaa ja kultaa säästelty.

Muutama museo skipattiin syntyneen aikapulan takia. Käymättä jäi Dom Diogo de Sousan arkeologinen museo, Pio XII -museo sekä museo Etnográfico e Artístico.

Asiaan… Se miksi useimmat tänne eksyvät, on Bragan yläpuolelle kohoavan kukkulan laella sijaitseva 1700-luvulla rakennettu Bom Jesus do Monten kirkko portaineen ja puutarhoineen. Paikka on katolisille tärkeä pyhiinvaelluskohde, jossa voi harjoittaa mietiskelyä ja katumusta. Paikka on myös UNESCOn maailmanperintökohde.

Bom Jesus Do Monten kirkolle on noin viiden kilometrin matka Bragasta.

Bragasta pääsee kirkolle kakkosen paikallisbussilla. Yksittäisen lipun hinta on 1,65 €.

Taxi on myös oiva vaihtoehto liikkumiseen. Taxien hinnat ovat n. 8 €/suunta.

Tässä kohtaa matkaa tuli päästeltyä parikin kirosanaa. Edellisen päivän aikataulumuutos vaikutti siihen, että emme ehtineet Bom Jesukselle suunnitellusti ja seuraavana aamuna auringonpaiste oli vaihtunut pilviseen ilmaan, mikä harmitti erityisesti.

Kirkko on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 8-19. Itse kirkkoon on vapaapääsy, mutta jos haluaa kiivetä kirkontorniin, niin siitä joutuu maksamaan 1 € maksun. Ylhäältä aukeavat mainiot näkymät kaupungin ylle.

Kirkkoon ja sen ympäristöön tutustuakseen on kiivettävä yhteensä 640 porrasta päästäkseen korkealle kukkulalle tai sitten ottaa taxikyyti suoraan ylös kukkulalle.

Portaikko kuvaa matkaa taivaaseen ja toden totta, kiipeämiseen kannattaa varata jokunen hetki, sillä matka on pitkä ja portaita paljon.

Kävellen kiipeäminen kirkolle on silti parempi vaihtoehto kuin katumusta harjoittavan kiipeäminen kirkolle polvillaan, mikä kuulemma on myös melko yleistä varsinkin suurten juhlapyhien aikaan. Helpoin vaihtoehto on ottaa kyyti funikulaarilla ylös  alatasanteelta, jossa on myös bussilinjan päätepysäkki. Portaikosta jatkuu vielä alatasanteelle melko pitkä ja mäkinen kirkon alapuolisen puisto-osuuden nousu.

Portugalin vanhimpiin kuuluva funikulaari kyydittää vierailijat ylös ja alas varsin jyrkkää rinnettä 2,50 € maksavalla edestakaisella lipulla. Funikulaari on toiminnassa joka päivä kesäaikaan klo 8.55-19.55.

Funikulaarin toimintamekanismi oli varsin erikoinen vesitasapainotussysteemi. Vaunuissa on sisäänrakennettu vesisäiliö, joka täytetään vedellä. Alaspäin mentäessä vaunu on niin painava, että se menee alas omalla painollaan ja vastaavasti vetää ylös viereisen raiteen kevyemmän vaunun. Alhaalla vaunusta valutetaan vedet ulos ja sitten taas ylhäällä se täytetään uudestaan.

Kirkko on aivan ihastuttava ja siellä riittää katsomista, samoin kuin hulppeissa maisemissa.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla kirkon puutarhassa, jossa on luolia, patsaita ja viehättäviä pieniä lampia, mikä tekeekin tästä kirkosta vierailun arvoisen. Kannattaa myös varata hieman aikaa tämän kokonaisuuden läpikäymiseen, sillä ihan hetkessä ei kiipeä kirkolle tai sieltä alas ja kierrä vielä upeaa puutarhaa kirkon ympärillä.

Bom Jesus Do Monten kanssa pientä kilpailua käy Santuário de Nossa Senhora do Sameiro, joka sijaitsee myös kukkulalla, mutta on melkoisen ”uustuotantoa”. Tsekkailin kohdetta etukäteen ja totesin, että ei näe vaivaa, joten tämän kohteen skippasimme.

Kiertää kannattaa myös Museu dos Biscainhosin ihana puutarha ja siellä oleva puutarhalabyrintti.

Itse aatelisperheen kotimuseoon emme kuitenkaan menneet, sillä menetetty aika piti nyt jotenkin kompensoida jäljellä olevaan aikaan ja kohteisiin, jossa halusimme vierailla.

Igreja dos Terceiros kirkko rakennettiin aikoinaan fransiskaanien ritarikunnan toimesta. Ulkoapäin tämä kirkko ei ole mikään erikoinen, mutta jälleen kerran ulkokuori voi pettää pahasti.

Suosittelenkin aina kurkkaamaan kirkon ovesta sisään. Sen verran monta kertaa on tullut yllätetyksi katolilaisissa maissa.

Kirkon upeat seinälaatan ja isot korkealla katonrajassa olevat ikkunnat toivat upean luonnonvalon kirkkoon, korostaen kaakeleiden kuvakokonaisuuksien kauneutta ja taidokkuutta.

Benediktiiniläisseurakunnan vanha tukikohta São Martinho de Tibãesin luostari sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä Bragasta. Melkoisen oletettavaa on, että paikka olisi ollut mainio käyntikohde, mutta tämän ohitimme hankalien kulkuyhteyshaasteiden takia.

Igreja de Santa Cruz kirkko on yksi kauneimmista kirkoista Bragassa.

Kirkko on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin.

Legenda kertoo, että kirkon julkisivuun on veistetty kolme kukkoa.

Tarinan mukaan se, joka löytää kaikki kukot pääsee naimisiin.

Useimmat etsijät löytävät vain kaksi kukkoa, niin minäkin – mutta ei hätää olehan jo naimisissa.

Sen verran koukuttavaksi tuo kukkojen etsintä meni, että ihan tosissamme niitä etsimme, kuten muutama  muukin.

Kaksi kukkoa löytyi helposti, mutta kolmas jäi kyllä piiloon. Liekö sitä edes ollut, vai onko tämä pelkkää legendaa?

Igreja do Pópulo kirkko on näkemisen arvoinen upeine laattaseinineen.

Parempaa kuva emme nyt saaneet, sillä meille kävi perinteinen. Jäimme jumiin messuun.

Messu kesti ja kesti, eikä kirkosta oikein saanut kunnon kuvia kesken messun, joten ei muuta kuin odottamaan sopivaa liukenemishetkeä. Onneksi kirkon ovet oli kuuman ilman takia auki, joten liukeneminen onnistui melko huomaamattomasti.

Nossa Senhora da Torre on osa Pío XII museota.  Museo ja torni on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9.30-1.30 ja  14.30-18. Torniin pääsee kiipeämällä tai hissillä, kunhan ensin pulittaa 2€.

Tornista on upeat näkymät koko kaupunkiin.

Tornissa on museo, jonka interaktiivinen esitys kuvaa hyvin paikan historiaa ja alueen kehitystä.

Museon eri osiin ja näyttelyihin on eri hinnat ja ne kannattaakin tarkistaa museon sivuilta.

Aika ajoin myös tornin ikkunat avataan, jotta siellä esillä oleva Madonna on nähtävissä.

Meillä kävi säkä, sillä kirkon edustalla oli juurikin joku tapahtuma, miksi tornin madonna oli nähtävissä.

Bragan rautatieasema sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Bragan keskustasta.

Otimme aamupäivästä junan kohti Portoa.

Junia kulkee tiuhaan näiden kahden kaupungin väliä.

Hieman etukäteen mietitytti vapun osuminen juuri matkan ajaksi.

Vaikka vappu on vapaapäivä ja työläisten juhla myös Portugalissa, ei se juurikaan näkynyt kulkuyhteyksissä tai poikkeavina aukioloaikoina.

Vappua ei myöskään juhlita mitenkään erityisesti Portugalissa.

Junalipun hinta paikallisjunalla oli 3,25 € ja matka-aika oli hieman yli tunnin.

Suurnopeusjunalla matka olisi taittunut reiluun ½ tuntiin, mutta hinta myös triplaantunut. Tässä kohtaa matkalaisella ei ollut kiire, varsinkin kun sai seurata upeaa auringonlaskua.

                                                                                                                                                                                                               

Porto

Otimme aamupäivästä junan Bragasta Portoon. Näiden kaupunkien välillä kulkee tiheään junia, joten lipun voi kätevästi hankkia asemalta. Junamatka taittui reilussa tunnissa. Matkan voi taittaa myös Alfa Pendularin suurnopeusjunalla, joka matkaa edelleen Faroon tai sitten Intercidades pikajunalla, mutta lippujen hinnassa onkin jo iso ero.

Nyt tavallisella U-paikallisjunalla lipun hinnaksi tuli 3,25 €, ei paha.

Junat Portugalissa eivät ole yhtä tasokkaita kuin junat Espanjan puolella. Toki junat olivat myös Portugalissa ihan ok.

No niin tänne me siis palasimme, kuten edellisen kerran jälkeen uumoilimmekin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kiertää ja kuvata muutamia sellaisia paikkoja, jotka edelliseltä reissulta jäivät käymättä ja kuvaamatta. Porton ihanasta kaupungista löytyy postaus myös aiemmasta blogistani.

Saavuimme Porto Campanhan rautatieasemalle, joka on Porton päärautatieasema.

Otimme majoituksen läheltä juna-asemaa, josta oli hyvät kulkuyhteydet muualle kaupunkiin.

Juna-asema on melko kaukana nähtävyyksistä, mutta juna-asemalla olevalta metrolla, busseilla ja paikallisjunilla pääse lähelle kaupungin nähtävyyksiä.

Porto onkin sitten jo isompi kaupunki, jossa liikkeellä oli myös kaikenlaista tallaajaa. Täällä tavaroistaan kannattaa pitää hyvin huolta.

Porto on todella mäkistä aluetta ja siellä voi huonojalkaisten olla hankala kulkea. Hyvä valinta onkin liikkua pidemmät siirtymät julkisilla. Joen rannan alueelle joutuu joka tapauksessa menemään jalkaisin.

Andante Tour Card on paikallinen liikennekortti, jota voit käyttää busseissa ja metrossa.

Andante Tour Card on saatavissa 1-3 päivälle.

Sitä voi ostaa Andante liikkeistä tai portugalilaisen rautatieyhtiön CP lipputoimistoista.

Toinen järkevä hankinta saattaa olla Porto Card, jolla saa matkustaa ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä. Lisäksi kortti oikeuttaa moniin alennuksiin ja erilaisiin tarjouksiin. Myös tätä korttia on saatavilla 1-3 päivän kortteina. Korttien hinnat ja edut kannattaa tarkistaa täältä.

Hyvä vaihtoehto nopeaan tutustumiseen kaupungissa on hypätä 18 € maksavan Hop off Hop on bussin kyytiin, sillä kävellen tässä kaupungissa on ravattava mäkiä ylös ja alas ja uskokaa vaan, se käy jo ihan kuntoilusta. Portossa on paljon erilaisia turistikierroksia, joihin sisältyy jos jotakin. Ne kannattaakin tarkistaa tarkemmin netistä.

Hauska tapa nähdä kaupunkia on myös hypätä turistiratikan kyytiin. Kierroslippu maksaa 3,50 €.

Lisäksi tarjolla on erilaisia comboja ratikkakyydin kylkiäisenä. Netistä löytyy myös ilmaisia opastettuja kävelykierroksia Freetour   ja GuruWalk sivustoilta.

Kaupungilla liikkui  lisäksi Tuk Tukkeja, jotka myös tarjosivat turistikierroksia, melko suolaiseen hintaan.

Unohtaa ei kannata jokiristeilyä, joka on mainio tapa nähdä kaupunki hieman eri näkökulmasta sekä käydä kääntymässä jokisuistossa, Atlantin hiekkarantojen kohdalla. Tämän retken teimme viime keralla ja sitä voinkin suositella.

Porto onnistui kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tarjoamaan edelleen aitoa portugalilaista tunnelmaa.

Itse kaupunki näytti jokseenkin samalta kuin kuusi vuotta sitten.

Paljon ränsistyneitä rakennuksia oli ehditty kunnostamaan ja kaupungin yleisilme oli kohentunut. Nytkin kaupungissa oli yli 20 nosturia, joten kaupunkia ehostettiin edelleen ja uutta rakennettiin vauhdilla.

Matkakohteena Porto on niin kooltaan kuin tunnelmaltaankin mainio paikka vierailla, ei siis ihme, että sen Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde.

Ensimmäinen vierailupäivämme sattui vappupäiväksi ja kaupungilla olikin hulinaa. Oli vappumarssia ja muita tapahtumia. Portugalissa vietetään vappupäivänä myös äitienpäivää ja opiskelijoiden valmistumisjuhlaa. Ilma oli hieman pilvinen ja hieman viileämpi kuin mitä olimme odottaneet.

Kaupungilla oli liikkeellä paljon valmistuneita opiskelijoita. Opiskelijoiden viitan koriste ja hatun väri kertoivat valmistujan tiedekunnan.

Hauskana rituaalina oli, että omaiset ja kaverit kopauttavat kepillä valmistuneen hattua kolme kertaa, samalla kun toivottavat hänelle onnea.

Porton tärkein nähtävyys on Vanha kaupunki eli Ribeira. Sokkeloiset kujat ja monenkirjavat, hieman ränsistyneetkin talot luovat omanlaisensa tunnelman. Toisena päivänä saimme auringon taivaalle kruunaamaan Porton vierailumme.

Vanha osa sijaitsee kukkulan rinteessä ja jokirantaan päästyään huomaakin melkoisen korkeuseron. Näppärästi takaisin kukkulalle pääsee maksamalla 2,50 € yhdensuuntaisen lipun Dos Guindaisin funikulaarin kyydissä. Rinnejunasta on hienot näkymät Dom Luís I sillalle, Porton keskiaikaisille kaupunginmuureille ja ranta-alueen viinikellareille.

Teräksinen Dom Luís I silta on komea, vaikkakaan se ei nyt loistanut upean sinisenä, sillä se oli kunnostuksen alla. Varmaan jo pian se on taas paraatikunnossa. Sillan voi ylittää jalan ja sillalla olikin paljon ihmisiä kuvaamassa Porton kauniin ikonista jokirantaa. Erityisen kaunis maisema on auringonlaskun aikaan, jolloin Vanhan kaupungin värikkäät talot saavat viimeisen annoksen auringon laskevista säteistä.

Tällä kertaa emme vierailleet joen toisella puolella olevassa Vila Nova de Gaiassa, emmekä menneet myöskään Portviinikellareihin. Vila Nova de Gaia on oma erillinen kaupunki, vaikkakin moni mieltää sen osaksi Portoa. Yleisesti ottaen Vila Nova de Gaia tunnetaan yhdestä asiasta – satamasta, josta kaikki maailman portviinit ovat peräisin. Korkealla kukkulalla sijaitsee Mosteiro da Serra de Pilarin luostari kirkkoineen.

Erilaisen näkökulman Portoon ja Vila Nova de Gaiaan saa Teleferico de Gaian köysiradan kyydissä.

Puutarhojen ja luostarin vierestä, joen rantaa pitkin kulkeva köysiratamatka kestää noin viisi minuuttia ja hintaa sille tulee yhteen suuntaan 6 € ja menopaluuna 9 €. Köysirata on avoinna kesäkuukausina klo 10-20.

Viime kerralla emme vierailleet Palácio da Bolsassa, joka on entinen pörssitalo. Suuntasimme siis sinne.  Palatsissa oli paljon nähtävää.

Erityisen hieno oli kuuluisa Arabian huone, jonka kerrotaan saaneen inspiraationsa Alhambran palatsista.

Sisätiloihin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.

Paikka on kesäkuukausina avoinna klo 9-18.30 ja sisäänpääsymaksu on 10 €.

São Benton asemahalliin oli mentävä uudestaan.

Juna-aseman asemahallin kaakelimaalaukset ovatkin suosittu turistikohde, eikä mikään ihme, sillä nämä kuuluista sinivalkoiset laattamaalaukset ovat kerrassaan lumoavia.

Porto onkin tunnettu sinivalkoisilla Azulejo laatoilla väritetyistä rakennuksista. Tältä asemalta lähtee myös monet paikallisjunat.

Torre dos Clérigo torni on keskustan maamerkki, joka toimi aikoinaan myös majakkana alusten navigoidessa kohti Cais da Ribeiraa.

Torniin pääsee kiipeämään pääsymaksua vastaan. Jotta tornista pääsee ihailemaan maisemia, pitää kiivetä 240 askelmaa.

Torni on avoinna päivittäin klo 9-19 ja torniin kiipeäminen yhdessä museolipun kanssa maksaa 6 €.

Itse kirkkokin on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Vierailu kirkkoon kannattaa ajoitta keskipäivään, sillä silloin siellä pidetään ilmainen urkukonsertti. Hetken istahdus viileässä kirkossa lepuuttaa kivasti jalkoja ja helpottaa auringon kuumentamaan olotilaan.

Tornin vieressä on Livraria Lellon kirjakauppa, jossa kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä. Kirjakauppaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista kirjakaupoista. Kirjakauppa on avoinna joka päivä klo 9.30-19.

Pienen kirjakaupan tunnelma on maaginen, mutta myös ahdas.

Kaikki haluavat ikuistaa itsensä toiseen kerrokseen johtavissa portaissa, joten kuvan saaminen on temppu ja ylöspääseminen toiseen kerrokseen ahtaissa portaissa on suoritus.

Kirjakauppa on suosittu vierailukohde, koska sitä pidetään Harry Potter kirjoista tutun Tylypahkan esikuvana.

Vierailusta kirjakaupassa joutuu maksamaan 5 € pääsymaksun. Lipun voi ostaa kadun kulmalla olevasta myyntipisteestä tai etukäteen netistä.

Mikäli päättää ostaa kirjan kirjakaupasta, niin pääsymaksun hinta vähennetään ostoksesta.

Kirjakauppaan oli jo aamusta pitkät jonot, joten suosittelen ostamaan ja varaamaan käyntiajan etukäteen netistä. Pelkällä etukäteen ostetulla lipulla pääsee jonottamaan omaa vuoroaan jonon perälle, joten varaudu jonottamaan, ellet ole varannut nettilipun yhteydessä sisäänpääsyaikaa.

Sisään pääsijöiden määrää rajataan, koska muuten sisällä ei mahdu kulkemaan.

Praça da Liberdadea pidetään kaupungin keskusaukiona, sillä sen ympärille sijoittuukin suurin osa nähtävyyksistä.

Linnamainen Porton katedraali Sé do Porto pitää sisällään katedraalin lisäksi mm. pienempiä kappeleita, luostarin ja kirkon aarre-esineitä.

Katedraali on kerrassaan upea sisältä. Kannattaa vierailla.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 9-17.30.

Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy, mutta katedraalin vieressä olevaan Piispan palatsiin peritään erillinen 3 € pääsymaksu.

Portossa riittää kauniita kirkkoja ihailtavaksi. Kurkattua tuli Igreja Paroquial de Santo Ildefonso, jonka upea ulkokuori herättää ihastusta, samoin kuin Capela das Almas de Santa Catarina kirkko.

Kummankin kirkon ulkokuorta koristaa julkisivun upeat laattamaalaukset, joiden ihailuun menee jokunen hetki.

Igreja de Santa Clara kirkko on melko vaatimattoman näköinen siihen verrattuna, mitä sen sisältä löytyy. Kirkko on yksi kansallismuistomerkki. Kertalippu 4 € kannattaa todellakin maksaa, sillä kirkon upea puun ja kullan yhdistetty sisustus on varsinainen barokkikäsityön mestariteos. Kirkko on avoinna joka päivä klo 9-13 ja 14-18.

Igreja do Carmo ja  Igreja dos Carmelitas kirkot näyttävät yhdeltä rakennukselta, mutta oikeastaan siinä on kaksi kirkkoa vierekkäin ja niiden välissä ne toisistaan erottava hyvin kapea , vain noin 1,5 m leveä ”talo” tai asunto.

Aikoinaan kahta kirkkoa ei saanut rakentaa vierekkäin, joten asia ratkaistiin rakentamalla niiden väliin ”talo”.

Ratkaisu oli hyvä, koska näin vasemmalla olevat nunnat erotettiin oikealla olevista munkeista.

Kirkkokompleksi on avoinna klo 10-18. Paikkoihin on ilmainen sisäänpääsy.

Tämän kirkon kumpikin puoli on mykistävän kauniita ja nähtävää todellakin riittää.

Sisään mennään toisesta kirkosta ja pienen ”talon” kautta pääsee toiseen kirkkoon, jossa on kirkon lisäksi myös toisessa kerroksessa paljon katsottavaa.

Kulta ja hopea kimaltaa samoin kuin tumma kauniiksi muodoiksi veistetty puu.

Upeat kattomaalaukset sekä monet pienet yksityiskohdat, taidokas käsityö ja maalaukset luovat upean kokonaisuuden. Kummassakin kirkossa on paljon katsottavaa, joten näitä ei kannata ohittaa.

Vaikka monien upeiden kirkkojen sisustuksia on tällä tourneella tullut äimisteltyä, niin São Franciscon kirkko- Igreja de São Francisco on varmaankin yksi yltäkylläisemmin koristelluin kirkko. Kirkon ulkokuori hämää ja sen todellinen loisto avautuu kävijälle sisään astuttaessa. Kirkkoon arvellaan käytetyn 300 kg kultaa.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 9-19.

Kirkon alla oleviin katakombeihin on rakennettu museo, joka sisältää esineistöä kirkon entisestä luostarista.

Kirkko toimii nykyään klassisen musiikin konserttien pitopaikkana ja se on erittäin suosittu turistikohde.

Sinne päästäkseen joutuu ostamaan 7,50 € maksavan lipun, mutta lipun hinta kannattaa maksaa.

Kirkkoja riittää kierrettäväksi myös Portossa. Kannattaa kurkata sisään, sillä koskaan ei voi tietää, mitä ulkokuori kätkee sisäänsä.

Tällä kertaa matka-aika riitti myös vierailuun Palacio de Christalissa ja sen puistoalueella.

Puistoalueella on useita hyviä näköalapaikkoja, josta onkin hienot näkymät alas kaupunkiin ja ranta-alueelle.

Tarkoitus oli mennä Serralves museoon, jossa on esillä kansainvälistä nykytaidetta. Museossa ei ole olemassa pysyvää näyttelykokonaisuutta vaan kaikki tilat ovat vaihtuvien näyttelyiden käytössä.

Museoalueella on mahdollisuus päästä puunlatvakävelylle. Puusta rakennettu kävelytie kulkee korkealla maanpinnan yläpuolella, mutkittelee puiston puiden läpi ja tarjoten upeat näkymät puiston luonnonmaisemaan. 20 € yleislipulla pääsee museoon, elokuvataloon ja puistoalueelle. Paikka on avoinna arkisin klo 10-18 ja viikonloppuna tunnin pidempään.

Nyt jalat huusivat Hoosiannaa, joten tämä skipatiin ja paineltiin hotelliin keräämään uutta voimaa seuraavalle päivälle.

Lepo teki oikein hyvää, joten jälkeenpäin voi sanoa, että viisas valinta.

Kehiin otettiin taas helppo ja perinteinen hotelli-illallinen ja yksi Scrabble peli.

Casa Da Musica rakennus on ulkoapäin jokseenkin mielenkiintoinen.

Sisään emme menneet, mutta ihmettelemistä riitti kierrellessä sitä ympäri ulkopuolelta.

Paikkaan järjestetään opastettuja kierroksia.

Paikallisia ruokamarkkinoita voi käydä ihastelemassa uudemmassa ja modernissa Mercado Bom Sucessa, joka on avoinna päivittäin klo 8-23 tai perinteisemmässä Bolhãon ruokamarkkinoilla, joka on katettu sisämarkkina-alue lähellä rantaa.

Aiemmalla matkalla asuimmekin Mercado Bom Sucessan lähellä, joten sinne emme nyt menneet, mutta paikka on mainio ja siellä on tarjolla monia mainioita ruokapaikkoja.

Perheille tarjolla on interaktiivinen museo ja teemapuisto, joka toistaa portugalilaisten merenkulkijoiden seikkailuja vuodesta 1415 alkaen sekä Sea Life ja tietenkin jalkapallojoukkue Porton kotiareena ja siellä oleva jalkapallomuseo. Nämä ovat varmasti käymisen arvoisia, me emme niihin kuitenkaan menneet. Uhkalirikoille on mahdollista tehdä myös siltakävely Dom Luís I sillan kaaren päällä turvavaljaissa.

Hauska paikka vierailla on ratikkamuseo, joka on avoinna klo 10-13 ja 14-18 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin, jolloin se on aamupäivän suljettu.

Lipun hinta aikuiselta museoon on 4 €. Museossa on nähtävinä vanhojen ratikoiden lisäksi myös muuta kuljetuskalustoa sekä sähkölaitoksen koneet, jotka ovat tuottaneet sähköä ratikoille. Lisäksi esillä on kuljetushenkilöstön asuja. Paikka ei oikeastaan ole kovin kummoinen, ehkäpä jopa liikaa ylimainostettu.

No nyt oli sitten Portokin taputeltu ja matka jatkui eteenpäin. Portosta jatkoimme matkaa Coimbraan. Junamatka Coimbraan kestää reilun puolitoista tuntia ja junamatkalle tulee hintaa noin 8,95 €/hlö.

25 toukokuun, 2022 by
Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 3 Santiago de Compostela ja Vigo

Santiago de Compostela

Lentokoneessa istuessamme tajusimme, että kaikki vierailukohteemme olivat olleet Pyhiinvaellusreitillä.

Bilbaosta ei kulje suoraa junayhteyttä Santiago de Compostellaan, joten alkuperäisenä vaihtoehtona oli napata kuusi ja puoli tuntia kestävä junapätkä Burgosista tai Madridin kautta AVE junalla Santiago de Compostelaan.

Reitti lienee suosittu pyhiinvaeltajien keskuudessa sillä kaikki junat oli loppuunmyytyjä. Tunnin lentomatka oli oikein hyvä ja näppärä sekä edullinen ratkaisu meidän ”pyhiinvaelluksemme” loppurutistukseen ilman sen suurempaa säätöä junareitin kanssa.

Lentomme oli siirtynyt kaksi tuntia eteenpäin, miksi olimme vasta tosi myöhään perillä. Helpointa tässä kohtaa oli napata taxi lentokentältä Santiago de Compostellaan. Taxien hinta on kiinteä 21 €, joten hintaakaan ei tarvinnut arvuutella. Toki yhdensuuntainen 3 € maksava bussilippu olisi tullut halvemmaksi. Santiagon iso lentoasema sijaitsee kaukana kaupungista, joten suoraan hotelille vievä taxi ei tässä kohtaa ollut lainkaan huono vaihtoehto.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hyvä. Mikä mainio fiilis aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman jälkeen.

Tämän tiesinkin, kuten myös sen, että se on kuuluisan pyhiinvaellusreitin päätepiste.

Camino de Santiago eli Pyhän Jaakobin reitti on ollut yksi merkittävimpiä kristillisiä pyhiinvaellusreittejä jo keskiajalta saakka.

Tärkeäksi pyhiinvaelluspaikaksi se muodostui, kun paikalta oli löydetty Pyhän Jaakon hauta.

Pyhiinvaellukselle osallistui ennen koronaa yli 350000 vaeltajaa vuodessa, joten kaupungissa on ollut kuhinaa.

Nytkin Obradoiron aukiolle valui pyhiinvaeltajia tasaisena virtana mukanaan reppu ja vaellussauva sekä pyhiinvaeltajanpassi, jonne he olivat keränneet leimoja eri kohteista pyhiinvaellusreitiltä.

Todelliset pyhiinvaeltajat kävelevät vähintään 10 km päivässä ja hankkivat siitä todisteena leiman passiinsa.

Todistettava kävelymatka kirjaantuu puhelimen ladatun apin kautta.

Tapasimme aukiolla monien eri maiden pyhiinvaeltajia.

Jos haluaa kokea päivän pyhiinvaeltajana patikoinnin, on siihen mahdollisuus erillisillä opastetuilla turistikierroksilla, joiden hinta vaihtelee järjestäjän mukaan.

Aukiolla on muistolaatta Camiño de Santiagon pyhiinvaelluksen muistoksi, ja tämä muistolaatta onkin lopullinen määränpää kaupungissa.

Ei siis ihme, että moni kävi koskettamassa sitä tai seisoi sen päällä ja otti kuvia itsestään.

Kaupunki itsessään ei ole kovin suuri ja sen eri nähtävyydet kiertää hyvin jalkaisin.

Kaupungin sivuilta on ladattavissa ilmainen videopas tai sitten app ääniopas.

Lisäksi kaupunki järjestää useita maksullisia turistikierroksia sekä ilmaisen opastetun kävelykierroksen kaupungissa päivittäin klo 10.30 ja sesonkiaikana myös klo 17.00.

Ilmaisia opastettuja kävelykierroksia on tarjolla Freetour   ja GuruWalk sivustoilta, joissa varsinkin yökierros Santiago de Compostelassa houkuttaa. Kierroksella pääsee tutustumaan Vanhan kaupungin tarinoihin ja temppeliherrojen jälkiin kaupungissa.

Jos kuitenkin haluaa liikkua kauemmaksi tai katsella nähtävyyksiä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyydistä, niin silloin 6 € maksava kyyti Tren Turisticolla on hyvä vaihtoehto. Kaupunkijuna lähtee Obradoiron aukiolta ja valittavana on kaksi eri reittiä. Paikallisbussin yksittäislipun hinta on 1€.

Santiago de Compostelan Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä ihme kun seisoo Obradoiron aukiolla ja katselee ympärilleen.

Aukio on yksi Galician suurimmista aukioista, jota reunustaa useat upeat vanhat rakennukset, itseoikeutettuna upea katedraali. Tältä aukiolta puuttuvat muiden aukioiden tyypilliset ulkoilmaravintolat ja kahvilat kokonaan.

Aukio ympäristöineen on kaunis myös illalla.

Upeasti valaistut rakennukset ja mainio tunnelma saa viihtymään ja seuraamaan aukion päivästä jo rauhoittunutta elämää.

Kaupungin vanha osa onkin melkoinen ulkoilmamuseo. Mihin tahansa pääsäänsä kääntää näkee upeita vanhoja ja hyvin säilyneitä rakennuksia.

Santiago de Compostelan katedraali on upea niin ulkoa kuin sisältäkin. Pyhien aikaan yhteen sen torniin sytytetään valo, joka aikoinaan toimi majakkana pyhiinvaeltajille. Aukion keskustasta lähteet ”säteet” kahdeksaan suuntaan, osoittaen suunnan kaupungista lähes kaikkialle kaupunkiin.

Santiago de Compostelan yksi tunnus on kampasimpukka.

Tämä tunnus esiintyy useissa kohteissa, niin maassa opasten kulkijaa oikealle reitille kuin seinissä kertoen rakennuksen merkityksestä pyhiinvaeltajille.

Jokaisella kunnon pyhiinvaeltajalla roikkui kampasimpukka repussa tai kävelysauvassa, joillakin housujen vyössä.

Jokaisessa muistoesineessä tai pyhiinvaeltajille myytävissä tuotteissa oli kampasimpukan kuva. Erityisen suosittuja näkyivät olevan isot valkoiset kampasimpukat, joissa oli kuoressa punainen risti.

Myös muunlaista rekvisiittaa myytiin pyhiinvaeltajille. Erityisen suosittuja oli vaellussauvat, tosin monella oli mukanaan modernit kokoontaitettavat kevyet sauvakävelysauvoja muistuttavat sauvat.

Katedraalin pääalttaria valvoo Pyhän Jaakon patsas.

Alttarin takaa lähtee portaikko, jossa pyhiinvaeltajat jonottavat edelleenkin suudellakseen tai halatakseen Pyhän Jaakon patsasta takaapäin pitkän vaelluksensa päätteeksi.

Alttari kokonaisuudessaan on upea ja sen yksityiskohtia ihailessa kuluu tovi jos toinenkin.

Portaikkoa pitkin pääsee myös alttarin alla olevaan kryptaan, jossa kerrotaan olevan Jeesuksen apostolin Pyhän Jaakon jäänteet. Jonottamaan joutui myös kryptaan.

Santiagon pyhiinvaelluksen päätteeksi pyhiinvaeltajat noudattavat vielä rituaalin katedraalissa, jonka jälkeen he suuntaavat pyhiinvaellustoimistoon saadakseen latinankielisen todistuksen pyyhiinvaellusmatkastaan. Todistus tunnetaan nimellä ”La Campostela”.

Upean katedraalin yhteydessä on useampi museo, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Itse katedraaliin pääsee tutustumaan maksutta, mutta museolippu maksaa neljä euroa.

Ajoittain mesussa käytetään katosta roikkuvaa valtavaa suitsutusa- stiaa.

Aikoinaan suitsukkeiden tuoksulla pyrittiin peittämään matkalla vähemmän peseytyneiden vaeltajien lemua.

Katedraalin katolle järjestetään 12 € maksavia opastettuja kierroksia, mutta niihin on varattava paikka etukäteen ja jaksettava sekä uskallettava kiivetä kapeita kivisiä portaita ylös katolle. Katedraali ja Apostoli Santiagon hauta on avoinna joka päivä klo 7-21. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19. Sunnuntaisin se avoinna ainoastaan aamupäivän.

Katedraalia vastapäätä sijaitsee Pyhiinvaeltajien museo. Museo koostuu kahdesta osasta.

Museo kertoo pyhiinvaelluksen historiasta ja vaiheista sekä pyhiinvaellusmatkoista ja niiden vaikutuksesta kaupungin kehitykseen. Museoon on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna vaihtelevasti viikonpäivästä riippuen, joten sen aukioloajat kannattaa tarkistaa museon sivulta.

Hostal dos Reyes Católicos toimi aikanaan Santiago de Compostelan katedraalille saapuneiden pyhiinvaeltajien lepo- ja toipumispaikkana, tarjoten heille ilmaiseksi mahdollisuuden toipua pitkästä pyhiinvaellus- matkasta.

Paikasta sai niin ruumiillista kuin sielullistakin hoitoa, ruokaa, pedin ja lääkkeitä.

Paikkaa pidetäänkin maailman vanhimpana ”hotellina”. Nykyisin rakennuksessa toimii luksushotelli, joka tarjoaa yösijan ja palvelut melko suolaiseen hintaan. Paikan pihaan ja kappeliin pääsee tutustumaan 3 € hintaan maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 12-14 ja 16-18.

Upea Pazo de Raxoi kaupungintalo ja Galician maakunnan hallintokeskus reunustaa toria, samoin kuin Colexio de San Xerome – kaupungin yliopisto.

Näihin rakennuksiin ei pääse tutustumaan sisälle, mutta niiden ihailu ulkoapäinkin oli ihan Yes.

Alameda puisto on kaupunkilaisten suosiossa ja siellä onkin kiva levähtää ja nauttia upeista istutuksista ja monumenteista sekä puiden suomasta varjosta. Useiden pyhiinvaeltajien matka kaupunkiin taittuukin tämän puiston kautta.

San Martín Pinarion muinaisessa benediktiiniluostarissa toimii hotelli ja yksityinen pappisseminaari, sekä kirkko ja museo.

Tämä vanha luostari pitää sisällään arvokkaita maalauksia, pyhiä esineitä ja kultaesineitä.

Siellä kannattaakin ehdottomasti vierailla.

Museon sisällä katse kiinnittyy välittömästi upeaan alttariin, jonka luostarin munkkien kerrotaan kaivertaneen. Kaksipuolisen alttarin takana on piilo-ovi, jonka kautta munkit saapuivat ennen kirkkoon.

Rakennuksessa on myös vanha paino sekä kiinnostava historiallinen apteekki. Aukioloajat vaihtelevat tapahtumien mukaan mutta pääsääntöisesti se on avoinna joka päivä klo 11-14 ja 16-19. Sisäänpääsymaksu on 4,50 €.

Mercado de Abastos de Santiago on yksi Espanjan tunnetuimmista maatalousmarkkinoista. Sen kojuissa myydään kasviksia, runsas kirjo erilaisia mereneläviä, lihaa, hedelmiä, juustoja, viinejä ja muita alkoholituotteita maanantaista lauantaihin aamusta aikaiseen iltapäivään. Tori on vilkas kauppapaikka, josta myös paikalliset hankkivat ruokansa.

Torilla ja muuallakin kaupungissa myydään galicialaista erikoisuutta polbo á feiraa, joka on mustekalasta valmistettu ruoka-annos.

Mustekala keitetään ja sen lonkerot pilkotaan sopiviksi suupaloiksi, johon sitten lisätään mausteet ja oliiviöljy.

Ateria popsitaan hammastikuilla ja paremmissa ravintoloissa haarukalla.

Nykytaiteen museo Centro Galego de Arte Contemporánea jäi käymättä. Nykytaidetta onkin jo tällä reissulla ihailtu ja jotenkin se ei nyt vaan sopinut tämän kaupungin ja omaan moodiin. Itse rakennuskin näytti kuuluvan jonnekin muualle, kuin tähän kaupunkiin.

Galician alueen museossa – Museo do Pobo Galego voi tutustua Galician kulttuuriin.

Museo ja sen historiallinen miljöö antaa hyvän kuvan perinteisestä elämästä Galiciassa.

Museo tunnetaan parhaiten upeasta 1200-luvun kierreportaikostaan.

Museossa on yhdeksän näyttelytilaa, joissa on eri teemaiset näyttelyaiheet.

Musiikkiosastolla on esillä muun muassa vanha säkkipilli ja kirjaosastolla antiikkia oleva kirjapaino.

Säkkipillimusiikkia kaupungilla kuulikin joka paikassa.

Mieleen muistui taas käynti Edinburghissa, jossa myös pillipiipareita oli siellä täällä.

No hetken tuota jaksoi silloin ja nyt kuunnella, mutta pian tämä musiikkielämys tulikin täytettyä.

Sisäänpääsymaksu Museo do Pobo Galegoon  on 4 € ja se on avoinna tiistaista lauantaihin klo 11-18 ja sunnuntaisin se on auki vain klo 14 saakka.

Plaza de las Platerías on pienin Santiago de Compostelan katedraalia ympäröivistä neljästä aukiosta.

Aukio on nimetty keskiajalta asti siellä työskennelleiden hopea- ja kultaseppien mukaan.

Alueella on tänäkin päivänä monia korukauppoja.

Kaupoissa myydään mustilla Azabache kivellä valmistettuja erilaisia koruja ja muistoesineitä.

Kiven uskotaan tuovan onnea ja vapauttavan omistajansa negatiiviselta energialta, pelolta, päättämättömyydeltä sekä pahalta.

Hyvin on uskomus sisäistetty, sillä lähes jokainen pyhiinvaeltaja vieraili myös näissä koruliikkeissä ja hankki Azabache muistoesineen.

Jos vaan on mahdollisuus, kannattaa vierailla Monte do Gozo kukkulalla, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Se on uskonnollisesti merkittävä, sillä sen tiedetään olevan pyhiinvaeltajien viimeinen pysäkki ennen kuin he saapuvat lopulliseen määränpäähänsä Santiago de Compostelan katedraaliin.

370 metriä korkealta kukkulalta pyhiinvaeltajat voivat nähdä ensimmäisen vilauksen katedraalista. Paikalta on myös erittäin kauniit näkymät kaupunkiin.

Seuraavaksi olikin aika vaihtaa maata. Iso osa Espanjaa on nyt vuosien varrella kierretty, joten tämän reissun loppuosuuden Ronda ja fiilistelyt Fugessa ja Malagassa päättävät varmastikin pitkäksi aikaa vierailut tähän maahan. Ei kun Portugaliin. Edellisellä reissullamme jäi hieman kutkuttamaan paluu Portugaliin ja erityisesti Portoon. Se oli toteutumassa nyt.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Vigo

Hyppäsimme junaan Santiago de Compostelassa ja matkasimme Espanjan puolella olevaan rajakaupunki Vigoon, Vigo Urzáizin asemalle.

Vigosta on kaksi päivittäistä pikajunayhteyttä Portoon.

Matka Santiago de Compostelasta Vigoon kesti 50 minuuttia ja hintaa sille tuli 11 €. Matkustaessa ja junanvaihtojen yhteydessä kannattaa huomioida, että Portugali on tunnin jäljessä Espanjan ajasta.

Junat Portoon lähtevät Vigo Guixarista , joka on jonkin matkan päässä kaupungin keskustasta toisesta asemasta, Vigo Urzaizista. Myös Vigon bussiasema sijaitsee tosi kaukana keskustassa ja muutenkin Vigo oli melkoisen mäkistä aluetta. Voinen siis taata, että matkalaukkua vetäessä mäkiä ylös ja alas kiroaa idean useamman kerran. Taxi kannattaakin ottaa alle ja siirtyä sillä asemien välit.

Vigon Urzáizin asema sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja jos aikeina on hankkia matkalle evästä, niin se kannattaa todellakin tehdä tuolla.

Jos matkustaa junalla, kannattaa istumapaikka varata junan oikealta puolelta, jotta voi matkalla ihailla maisemia junan kiitäessä Atlantin rantaa pitkin.

Me kuitenkin jatkoimme Bragaan, joka on sisämaan puolella,  puolessa välissä matkalla Portoon.

Olisi ollut ajanhaaskausta mennä ensin Portoon ja sieltä toisella junalla takaisin päin Bragaan. Niinpä päätimme siirtyä tämän väli linja-autolla ja nopeuttaa hieman matkustusaikaa.

Vigon linja-autoasema on karmea betonihökötys, jossa ei ole minkäänlaisia palveluita paria onnetonta juoma-automaattia ja wc:tä lukuun ottamatta. Asema myös sijaitsee sen verran sivussa, että ihan lähellä ei ollut ainuttakaan kauppaa. Linja-autoaseman alakerta oli täynnä laitureita, joista suurinosa oli kuitenkin aivan tyhjiä. Istumiseen ja odotteluun tarkoitettuja penkkejä ei näkynyt missään. Ei myöskään info-tauluja. Kaamea paikka.

Nappasimme aikataulusyistä ja suorana reittinä Altan linja-auton Vigosta ja kuvittelimme olevamme 1½ tunnissa Baragassa.

Alkumatka sujuikin mallikkaasti ja ohitimme maiden rajan lennossa ilman muodollisuuksia, sillä raja oli sillalla.

Rajamerkkinä oli maiden liput omalla puolella siltaa ja tervetuloa Portugaliin kyltti tien vieressä. Tässä kohtaa olimme jo melko lähellä Bragaa, matkaa oli jäljellä reilu puoli tuntia.

Bussilippu tälle välille ei ollut kuin 7 euroa, mutta loppumatkan takia se oli pelkkää säätöä koko rahan edestä. Muutaman kerran matkoillamme olemme joutuneet turvautumaan siirtymissä bussikyyttiin ja aina on ollut ongelmia. On ollut pysähdyksiä, ratsioita ja ties mitä. Ja kuinka ollakaan, niin tällä kertaa levisi bussi.

Vesiletku poikki, bussi motarin sivuun ja silleen.

Bussikuski kantamaan litran pullolla vettä moottoriin, ja kukaan ei oikein tiennyt mitä tapahtuu.

Pyhiinvaeltajia kuljettanut bussi oli täynnä kotiinpalaavia matkalaisia ja monella rupesi keittämään linja-auton moottorin tavoin, sillä he olivat matkalla lentokentälle ja aikaa vaan kului ja kului.

Letku ”pikakorjattiin” jesarilla, jotta bussi pääsi pois motarilta ja sitten odottamaan uutta kyytiä. Kun kaksi  apukyydiksi tilattua pikkubussia vihdoin saatiin paikalle alkoi uusi säätö. Ensin kaikki lentokentälle menijät yhteen bussiin ja muut toiseen. Kun matkalaukut ja ihmiset oli saatu kyytiin, niin ei kun ihmisiä ja laukkuja siirtämään toiseen kyytiin. Lentokentälle menijöillä alkoi taas tunteet kuumenemaan, sillä aika monella oli jo todellinen huoli siitä, ehtivätkö he ollenkaan paluulennolle. Kaikki saatiin kyytiin ja pikkubussitkin liikkeelle, mutta kivasti hukkui tähän säätöön kaksi tuntia. Eli, en siis liputa bussilla kulkemisella.

 

22 toukokuun, 2022 by
Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 2 Bilbao ja San Sebastian

Bilbao

Seuraavana päivänä Espanjan tourneella oli suuntana Bilbao. Junamatka Burgosista Bilbaoon kesti 2½  tuntia. Lipun hinta oli 7,30 €/henkilö. Junailu Espanjassa ei todellakaan ole kallista. Kummallista kyllä iltajunassa oli yllättävän vähän matkustajia, eikä laukkujenkaan kanssa tarvinnut hirveästi puljata.

Joskus junissa voi olla fiksua lukita omat laukut, varsinkin jos itse istuu kaukana ja selin laukkujen säilytystilasta.

Eipä tarvitse vahdata koko ajan oman laukun perään.

Osa matkaajista haluaa myös änkeä oman laukun tiettyyn paikkaan ja rupeaa säätämään laukkujen kanssa. Eipä säädä näiden kanssa.

Bilbaon Abando juna-asema on aivan keskustassa. Olimme jälleen ottaneet hotellin juna-aseman vierestä, josta olikin sitten helppo liikkua isossa kaupungissa ja vuokrata auto päivän retkelle San Sebastianiin.

Bilbaon juna-aseman päätyikkuna on todella kaunis.

Iltaa vasten sen värit tulivat vieläkin paremmin esille kuin auringon paisteessa.

Saavuimme illansuussa Bilbaoon ja painelimme suoraan hotelille.

Ilma oli nuhruinen ja sellaiseksi oli luvattu seuraavankin päivän sää. Voihan kökkö.

Lämpötilakin kipusi juuri ja juuri 13 asteeseen ja ulkoilutakin joutui laittamaan päälle.

Kunnon yöunien jälkeen lähdimme heti aamusta kiertämään Bilbaoa. Bilbao onkin sitten jo iso turistikaupunki, joka levittäytyy laajalle alueelle.

Suurimman osan nähtävyyksistä kiertää jalkaisin, mutta keskustan ulkopuolisille nähtävyyksille kannattaa kulkea metrolla tai ratikalla.

Bilbaossa tehdään myös noin tunnin kestäviä jokiristeilyjä Nervión joella. Lähtö 13 € maksavalle risteilylle tapahtuu Plaza Pío Barojalla, joka on aivan kunnantalon edustalla. Lähtöjä risteilylle on neljä kertaa päivässä klo 13, 16, 17.30 ja 19. Risteily olisikin ollut mainio tapa ihailla kaupunkia hieman eri näkökulmasta, mutta nyt sadesäällä purkit pysyivät laiturissa.

Ihon kiristäessä auringon polttamaa naamaa, tuntui hetken ihan kivalta sateentihkuinen ja pilvinen ilma. Päivän mittaan olisi kuitenkin toivonut, että aurinko olisi edes pilkahtanut. Kaupunki ei pilvisen harmaassa ilmassa päässyt täyteen loistoonsa. Onneksi laaja museotarjonta pitää turistit tyytyväisinä myös sateisena päivänä.

Bilbao tarjoaa kävijälle laajan kulttuuritarjonnan.

Jos aikoo käydä muutamissakin must museoissa kannattaa ehdottomasti hankkia Bilbao Bizkaia Card, jolla voi matkustaa ilmaiseksi kaikissa joukkoliikennevä- lineissä, funikulaareissa ja Euskotren reiteillä läpi Biskajan.

Kortti täytyy kuitenkin muistaa kuitata matkan alussa ja lopussa. Lisäksi edullisella kortilla saa alennuksia kaupoista ja pääsee ohittamaan lippujonot fast track lippukassalle.

Kortti oikeuttaa myös useisiin kävellen tehtäviin kaupunkikierroksiin. Ilmaisia kävelykierroksia tarjoaa  myös Freetour ja GuruWalk , joissa on tarjolla eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Bilbao City View turistibussilla voi tehdä hop on hop off tyyppisesti kaupunkikierroksen 15 € hintaan. Päälähtöpaikka nähtävyyskierrokselle lähtee Guggenheimin edestä. Aktiivista lomaa kaipaava matkailija voi vuokrata pyörän ja katsella kaupunkia satulan selästä. Kumma kyllä Bilbaossakaan ei ollut tarjolla sähköpotkulautoja.

Itse latasimme kaupungin julkisen CTPn Barik kortin. Korttiin ladataan saldoa ja sitten sitä voi vilautella niin metrossa, busseissa, ratikoissa kuin funikulaareissa ja hisseissäkin.

Matkojen hinnoissa on eroa, sillä riippuu meneekö metrolla vai bussilla/ratikalla. Peruskyyti yhdestä matkasta on 1,35 €, riippuen toki matkan pituudesta.

Kaupungin meno vaikutti kovin leppoiselta, eikä vielä huhtikuun lopussa aivan massiivisia turistilaumojakaan kaupungissa näkynyt. Kaikin puolin siisti ja turvallisen oloinen kaupunki oli kiva tutustumiskohde.

Yksi matkareitin ja tämän kaupungin paikoista, jota ei voi ohittaa on Guggenheim. Museo onkin kaupungin ylpeys ja turistivetonaula. Moderni museorakennus on jo itsessään nähtävyys ja siitä onkin tullut Bilbaon symboli. Tietystä kulmasta katsottuna rakennus näyttää hieman laivalta.

Valo saa kuulemma museon teräksisen pinnan kiiltämään eri tavoin vuorokaudenajasta riippuen.

Nyt tyytyminen oli pilvisen päivän perusharmaaseen väriin.

Museossa on esillä muun muassa Picasson ja Warholin töitä sekä säännöllisesti vaihtuvia kiertäviä näyttelyjä. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-19. Kannattavaa on hankkia lippu ennakkoon, jotta välttyy jonoilta. Ennakkoon hankittu lippu on myös halvempi kuin ovelta ostettu 15 € maksava lippu.

Bilbaon muut museot jäävät Guggeinheimin varjoon ja jäämättä kävi Museo de Bellas Artes. Vaikka kaupunki onkin enemmän kulttuuri- ja taidekaupunki, kuin nähtävyyskaupunki on siellä muutakin nähtävää.

Hauska ja kuvauksellinen Puppy veistos on rakennettu kukista.

Puppy hankittiin Guggenheim museon avajaisiin. Koira on kuitenkin saanut pysyvän paikan niin kaupunkilaisten sydämestä kuin museon edustaltaltakin.

Kukat olivat vielä nupuissa, joten mahtaa Puppy olla komea täyskukinnan aikana.

Guggeinheim ympärillä on paljon katsottavaa ja jos totta puhutaan oli itse rakennus mielenkiintoisempi ulkoapäin, kuin sisäpuolelta.

Museon edustalla oleva jättimäinen yhdeksän metriä korkea hämähäkkiveistos nimeltä Maman herättää mielenkiinnon ja selffien ottajia riittikin veistoksen lähellä.

Oikeastaan veistos oli aika hieno.

Bilbaossa on muitakin moderneja katseenvangitsijoita. Euskaldunan kulttuuritalo on erikoinen ja sen pihalla voi ihailla Salvador Dalín veistostaidetta.

Vanhassa kaupungissa sijaitseva Museo Arqueológico on pieni arkeologinen museo. Kaikki Bizkaian kaivauksista löydetyt esineet säilytetään tässä museossa.

Museossa kaikki näyttelyesineiden kuvaukset on joko espanjaksi tai ja baskiksi.

Lippukassalta kannattaakin ottaa vierailun ajaksi lainaan englanninkielinen esittelykirjanen, joka toimii hyvänä oppaana tutustuttaessa museoon.

Melko pieni, mutta sympaattinen museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19.30. Sunnuntaisin museo on avoinna ainoastaan aamupäivän ajan. Lipun hinta museoon on 3 €.

Bilbaon Vanha kaupunki – Casco Viejo on suhteellisen pieni osa kaupunkia, mutta kiehtoo matkailijoita viehättävyydellään, pienillä kujillaan ja ihanilla tavernoillaan. Vanhan kaupungin sydän on Plaza Nuevan aukio, jossa voi nauttia lasillisen ja syödä pintxostejä eli tapaksia.

Vanhan kaupungin vieressä sijaitsee Mercado de La Ribera markkinat, joita ei kannata jättää väliin. Bilbaolla on pitkät perinteet ruokamarkkinoilla, mikä näkyykin sen tarjonnassa.

Kauppahallin eri paikkojen aukioloajat kannattaa tarkistaa erikseen, sillä ravintoloiden ja gastrobaarien aukioloajat vaihtelevat kauppahallin ruokamyynnin aukioloajoista, jotka ovat arkisin klo 8-14.30 ja 17-20 (maanantai-iltapäivän suljettu) sekä lauantaisin klo 8-15. Pintxostit olivat muuten maukkaita.

Bilbaossakin riittää kirkkoja. Santiagon katedraalissa La Iglesia Catedral de Bilbaossa kannattaa pyörähtää.

Katedraali on perinteisesti ollut pyhiinvaeltajien pysähdyspaikka matkalla Santiago de Compostelaan ja muistona siitä on nähtävissä edelleen pyhiinvaeltajien kaunis ovi sekä kampasimpukkaopasteet ohjaamassa oikeaan paikkaan.

Katedraaliin on saatavilla pääsylippuun sisältyvä audioguide, jossa on opastus myös viereiseen Iglesia de San Antón kirkkoon.

Yhteislipun hinta kumpaankin kirkkoon on 6 €.

Aukiolot kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä ne vaihtelevat kummankin kirkon kohdalla erikseen. Sunnuntaisin kirkkoihin ei pääse vierailulle lainkaan.

Merimiesten suojeluspyhimyksen kunnioittamiseksi rakennettu San Nicolásin kirkko sijaitsee Bilbaon Vanhan kaupungin laidalla. Kirkko ei kovin kummoinen ole sisältä. Kirkko on avoinna kuten muutkin kirkot ennen ja jälkeen siestan klo 10.30-13 ja 17.30-19.30 ja lauantaina vain aamupäivän. Sunnuntaisin se on suljettu vierailijoilta.

Teatro Arriaga kulttuurikeskus on upea rakennus, jossa järjestetään klassisen musiikin konsertteja, oopperaa, tanssi- ja teatteriesityksiä.

Teatteriin pääsee tutustumaan ainoastaan viikonloppuina klo 11-13 opastetuilla kierroksilla. Harmi, tämä jäi nyt sitten näkemättä.

Pyörähtää kannattaa myös Iglesia De La Encarnaciónissa, joka toimii nykyään klassisen musiikin konserttipaikkana sekä kirkkotaiteen museona.

Bilbaon keskustan läheinen Artxanda vuori on yksi Bilbaon symbolisimmista paikoista.

Vuoren huipulle pääsee Artxanda 1915 avatulla funikulaarilla eli ”Funilla” tai bussilla. Toki sinne voi kävellä ja ihailla samalla kaupunkia ja maisemia hieman eri näkökulmasta. Funi on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.15-22, sunnuntaisin kyytiin pääsee tuntia myöhemmin.

Vuoren tai oikeammin kukkulan päällä on puisto, useita ravintoloita, hotelli, urheilukompleksi, sekä upeat panoraamaiset näkymät yli urbaanin kaupunkikeskustan. Nyt tyytyminen näkymiin oli säästä johtuen hieman rajatumpi. Jos käytössä ei ole Bilbao Bizkaia tai  CTPn Barik korttia, niin yksisuuntainen lippu funikulaarikyydillä maksaa 2,50 € ja edestakainen lippu 4,30 €.

Vanhassa kaupungissa, hieman korkeammalla rinteessä sijaitseva Basilica de Begoña on omistettu Biskajan ja sen kalastajien suojeluspyhimykselle, ja se onkin Bilbaon tärkein uskonnollinen pyhättö.

Suojelupyhimys tunnetaan nimellä Amatxu eli äiti.

Pyhimykselle järjestetään vuosittain useita näyttäviä tapahtumia.

Paikalle päästäkseen on kiivettävä 323 rappusta tai sitten voi ottaa hissikyydin ylös kukkulalle Casco Viejon metroasemalta.

Kirkko on avoinna klo 10-20.30. Itse menimme Artxanda vuorelta A7 bussilla kirkolle ja siitä sitten hissillä alas kaupunkiin.

Bilbaon merimuseo Museo Marítimo de Bilbao on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja sisäänpääsymaksu on 6 €.

Entisellä Eukaldunan telakalla sijaitsevan Bilbaon merimuseon kokoelma kertoo Ría de Bilbaon ja sen sataman merellisen toiminnan historiasta sekä merikulttuurista. Museon sisä- ja ulkoalueen näyttelyalueissa riittää katsomista. Museon patojen lisäksi esillä on kokoelma pienoismalliveneitä, jotka on rakennettu Bilbaossa.

El Ayuntamiento de Bilbao eli kaupungintalo sijaitsee entisen San Agustínin luostarin paikalla.

Kaupungintaloon pääsee vierailemaan ainoastaan etukäteen varatauilla opastetuilla kierroksilla.

Kierrokset ovat aamulla maanantaista perjantaihin. Tutustuminen sisätiloihin skippaantui ihan aikataulullisten syiden takia.

Erikoinen rakennus on lasinen, hieman vino ja moderni kaupungin virastotalo, joka kerää ihastelijoita paikalle.

Kaupungissa onkin paljon mainioita ja kuvauksellisia moderneja ja taiteellisia yksityiskohtia.

Myös kaupungin monet sillat ovat varsinaisia taideteoksia ja katseenvangitsijoita.

Tätä museota voi kutsua monella nimellä.

Baskimuseo Museo Vasco – Museo Arqueológico, Etnográfico e Histórico Vasco tai Euskal Museoa Bilbao Museo Vasco.

Museo havainnollistaa baskien päivittäistä elämää ja työtä. Esillä on esityksiä ja esineistöä merestä ja kalastuksesta, lampaanviljelystä, kaupasta ja perinteisistä käsitöistä, keramiikasta ja kutomisesta.

Harmillisesti tämä museo oli juuri suljettu laajojen kunnostustöiden takia.

Käymättä jäi tämän kaupungin härkätaisteluareena ja sen museo Taurino. Ulkopuolella kuitenkin käytiin.

Käymättä jätettiin myös Museo Diocesano de Arte Sacro, joka olisi esitellyt pyhää taidetta, pyhiä vaatteita ja erilaisia koristeellisia kirkkoesineitä. Näitä tuli tällä matkalla nähtyä sen verran joka kirkossa ja niiden museoissa, että väliin jäi. Voin kuitenkin uskoa, että paikka tarjoaa paljon nähtävää.

Hauska museo vierailla on Bilbaon taideteosten jäljennösmuseo Museo de Reproducciones Artística.

Museossa voi ihailla tarkkoja jäljennöksiä monista mestariteoksista, sillä kokoelma muodostuu suurten sivilisaatioiden myyttisistä teoksista. Kokoelmassa on yli kolmetuhatta kappaletta erilaisia taideteoksia, pääasiassa kipsiä, mutta myös pronssia, terrakottaa, galvanointia tai vesivärejä. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-13.30  ja 16-19. Sunnuntaisin se on avoinna 10-14. Pääsylippu museoon maksaa 3 €, joka oli pieni korvaus taidokkaasti tehtyjen taidejäljennösten ihailusta.

Pitihän se käydä katsomassa ja kokemassa Puente de Vizcaya kuljetussilta, jossa autot ja ihmiset kuljetetaan joen yli vaijerin varassa roikkuvassa vaunussa.

Bizkaja silta on ensimmäinen metallinen lauttasilta, joka on rakennettu maailmassa ja se kuuluu UNECOn maailmanperintökohteisiin. Aika hurjan näköinen viritys ja kokemuksenakin melko eriskummallinen ja hieman ehkä pelottava. Silta on aika kaukana kaupungista, lähellä Bilbaon satamaa. Parhaiten sinne pääsee Aretan tai Portugaleten metropysäkiltä.

Portugaleten alue oli kivan näköistä seutua.

Lisäksi siellä oli Andra Marian basilika ja Torre Salazar, josta oli hyvät näkymät kuljetussillalle.

Bilbao vaikutti oikein mukavalta kaupungilta, joka olisi varmasti ollut vielä kuvauksellisempi auringon paisteessa.

Seuraavaksi olikin suuntana San Sebastian. Aikataulumme puitteissa auton vuokra ja siirtyminen sillä San Sebastianiin oli järkevä vaihtoehto. Heitimme matkalaukut auton takakonttiin, teimme kiepsahduksen San Sebastianiin, josta ajoimme takaisin Bilbaoon ja suoraan lentokentälle, jonne jätimme auton ja hyppäsimme lentokoneeseen suuntana Santiago de Compostela.

Bilbaon lentokentälle olisi toki päässyt myös taxilla 15-20 minuutissa tai lentokenttäbussilla ½ tunnissa. Lentokenttäbussi lähtee Intermodal Inta linja-autoasemalta. Taxin hinta olisi ollut n. 25 € ja lentokenttäbussin 3 €. Koska kaupunki on hyvin lähellä lentokenttää ei vuokra-auton palauttamisesta lentokentälle veloitettu lisämaksua, miksi olikin kätevää jättää se sinne.

Bilbaon lentokenttä on todella pieni ja sen juoma- sekä syömätarjonta on melko olematonta.

Kannattaakin siis minimoida hengailuun käytettävä aika tällä kentällä.

Jo vitsiksi tullut Mäkkärin tai Burger Kingin joka matkalla pakkosyötävä hampurilainen osui ravintolatarjonnan rajallisuuden takia nyt sitten tähän kohtaan.

                                                                                                       

San Sebastian

Vuokrasimme auton päiväksi Bilbaosta, joka oli tässä kohtaa ollut muutaman päivän pysähdyspaikkamme. Tutkailimme erilaisia vaihtoehtoja vierailla San Sebastianissa ja auton vuokra oli näistä ajallisesti ja kustannuksellisesti paras vaihtoehto. Toki kaupunkiin olisi päässyt Baskimaan omalla Euskotren rautatiellä, mutta matka olisi taittunut monen pysähdyksen ja 2½ tunnin kapearaiteisen junayhteyden kautta kovin verkkaisesti. Jos junayhteyttä haluaa käyttää, niin Bilbaon Eusktotren rautatieasema sijaitsee Casco Viejo Station 3 Plaza San Nicolásissa. Tarkemmat hinnat ja aikataulut löytyvät Euskotren verkkosivuilta. Myös linja-autolla pääsee junaa nopeammin Bilbaosta San Sebastianiin.

Harmillisesti kehno ja viileä ilma jatkui.

Päivä oli tihkusateinen ja paksut pilvet roikkuivat vuorten yllä, kun ajoimme kohti San Sebastiania. Lämpötila nousi päivän aikana lähelle 15 astetta. Ei hurraamista.

Maisemat matkalla olivat komeita ja voin vain arvata miten upeita ne ovat aurinkoisella säällä.

Ajoimme moottoritietä pitkin reilun tunnin matkan, josta yksi pätkä oli maksullinen. Suuren suurta ruuhkaa ei ollut liikenteessä ja tietullin ohituskin onnistui joutuisasti.

Moottoritie mutkitteli laakson pohjalla väistellen vuoria. Hieman hirvitti, että mutkia täynnä olevalla baanalla sai ajella 120 km/ h. Ja kyllähän noita rallikuski Saintzeja oli liikenteessä.

San Sebastian, ei ehkä ole niin tunnettu turistikaupunki ulkomailla kuin oman maan sisällä.

Kaupunki on historian aikana toiminut lomanviettopaikkana siniverisille ja muille aristokraateille.

Kaupunki on viehättävä rantakaupunki, jota varsinkin espanjalaiset itse pitävät arvossaan, enkä yhtään ihmettele sympaattisen kaupungin mainetta.

Kaupunki tunnetaankin upeista rannoista, mutta myös syyskuussa järjestettävistä kansainvälisistä elokuvajuhlistaan.

San Sebastianissa ei ole paljonkaan perinteisiä turistinähtävyyksiä, mutta sen sijaan uinti, surffaus ja pyöräily ovat suosittuja, samoin kiipeäminen Urgull tai Igueldo vuoren huipulle ihailemaan maisemia. Nyt kummankaan vuoren huipuista ei näkynyt juuri mitään, sillä ne olivat sakean pilven sisässä. Silti innokkaita vuorelle kiipeilijöitä riitti.

Kaupungissa kuultava puhekieli voi tuntua aluksi hämmentävältä, sillä alueen asukkaat puhuvat baskin kieltä eli euskaraa espanjan sijasta.

Siiderin valmistuksella on Baskimaassa pitkät perinteet, ja matkailijat voivatkin tehdä retken lähialueen omenaviljelmille paikallisiin panimoihin.

Panimot tarjoavat usein myös ruokaa, jonka kyytipojaksi voi menun hinnalla juoda niin paljon siideriä kuin jaksaa. Emme oikein ole siiderin ystäviä, joten jätimme tämän nautinnon tällä kerralla väliin.

San Sebastianissa on helppo liikkua jalkaisin tai vaikka polkupyörällä.

Tottakai turisteille on tarjolla kiertoajelua Hop on hop off kaupunkijunalla tai bussilla. Kyyti kaupunkijunalla maksaa 5 € ja Hop on Hop off bussilla 12 €.

Tarvittaessa paikallisbussit ja taksit palvelevat kohtuulliseen hintaan, mutta vuokra-auto on kätevä menopeli, jos suunnitelmissa on tehdä retkiä kaupungin ulkopuolelle.

Kuuden matkan San Sebastian Card maksaa 9 € ja 12 matkan vastaava kortti 16 €. San Sebastian kortilla saa myös alennuksia kaupoista ja eri aktiviteetista sekä sisäänpääsyistä eri paikkoihin. Yksittäinen bussilippu maksaa 1,85 €. Vaikka kyseessä on melko pieni turistikaupunki on täälläkin tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Yksi paikan ehdoton käyntikohde on Hazaren orrazia, jossa tyrskyjen kerrotaan lyövän rantaan ja pärskäyttäen veden korkealle, luoden näin mainion kuvauskohteen.

Kas kas, juuri meidän vierailun aikaa meri oli aivan tyyni, vaikka ilma muuten oli tuhnuinen.

Kuvauspaikalta on lyhyt matka funikulaarille, joka vie näppärästi Igueldo vuoren huipulle. Funikulaari on avoinna klo 11-20 ja kyyti sillä edestakaisin maksaa 4 €. Yhdensuuntainen lippu maksaa 2,55 €.

Vuorelle voi myös kiivetä kävellen tai mennä autolla, mutta kummastakin vaihtoehdosta veloitetaan 2,50 €. Vuoren laella on kaupungin paras näköala ja kuvauspaikka, josta voi ikuistaa San Sebastianin ikonisen rannan. Näköalapaikka on avoinna klo 10-20.

Tällä kertaa ikuistamisesta ei tullut mitään, sillä vuorelta ei nähnyt rannalle pilvien läpi.

Ikonisesta ja tyhjästä rannasta ei parempaa kuvaa irronnut.

Vuorella on lisäksi Hotel Mercure Monte Igueldon tyylikäs ravintola, jonka terassilla kannattaa hyvällä ilmalla nauttia kylmät juotavat ja napata matkamuistoksi upeita maisemakuvia. Vuoren laella perheen pienempiä viihdyttää ihanan idyllinen vanhan ajan huvipuisto Parque de Atracciones Monte Igueldo. Nyt sekin oli kiinni.

Kaupungin keskustassa olevan toisen Urgill minivuoren huipulla on Kristuspatsas, joka onkin yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Lisäksi huipulta löytyy myös Castillo de la Mota linnoitus, jossa on nykyään San Sebastianin historiasta kertova museo. Kukkulalle pääsee kiipeämään kiemurtelevaa metsäpolkua pitkin.

San Sebastianin Vanha kaupunki on melko pieni, mutta sieltä, kuten muistakin espanjalaisista kaupungeista löytyy vanha basilika. Basílica de Santa Marían barokkikirkko onkin yksi Vanhan kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Kirkon julkisivua koristaa itse marttyyri San Sebastiania esittävä veistos sekä kaksi tornia. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10.15-13.15 ja klo 16.45-19.45. Kirkossa on mahdollisuus osallistua opastetuille kierroksille ja siellä pidetään myös urkukonsertteja.

Toinen näkemisen arvoinen kohde kaupungissa on kaupungin vanhin pyhättö Iglesia de San Vicente kirkko.

Catedral del Buen Pastorin  katedraali on yksi kaupungin symboleista.

Urut ovat yksi katedraalin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Niiden kerrotaan olleen aikoinaan Euroopan suurimmat. Uruissa on    9535 putkea, joista yksi on 10 metriä pitkä. Lisäksi uruissa on 5 näppäimistöä käsille ja yksi jaloille, mistä syystä niitä pidetään ainutlaatuisina ja mainitsemisen arvoisena.

Katedraaliin pääsee tutustumaan viikolla klo 8.30-12.30 ja 17-20.

Vanhaa kaupunkia pidetään kulinaristin unelmana. Vanhan kaupungin kapeat kadut pursuavat tunnelmaa ja toinen toistaan kutsuvampia ravintoloita sekä baareja, joissa kannattaa nauttia pintxostteja eli paikallisia tapaksia.

Jokaisella baarilla on omat erikoisuutensa ja tiskit notkuvatkin pintxos tarjonnasta.

San Sebastiánin suurin aukio, Plaza de la Constitución, oli aiemmin härkätaisteluareena.

Edelleenkin aukion ympärillä olevissa parvekkeissa on numerot, joista kaupungin eliitti aikoinaan seurasi härkätaisteluita.

Nykyisin aukiota reunustavat kahvilat ja ravintolat sekä useat erilaiset pelihallit. Kauniilla ilmalla aukiolla lienee vilskettä, kun sen ulkotarjoilupaikat täyttyvät turisteista.

Rannan pieni huvi- ja kalastussatama El Muelle on mukava vierailukohde.

Satamasta löytyy merenkulkumuseo sekä koko perheelle sopiva San Sebastian Aquarium, jotka ovat suosittuja matkailukohteita.

Nämä paikat jäivät meiltä tällä kerralla väliin.

Satamasta lähtee myös erilaisia veneretkiä lahdelle ja osa retkistä poikkeaa myös Santa Claran saarelle.

Pikkuinen, vain 30 metriä leveä Santa Claran saari sijaitsee lähellä La Conchan rantaa.

Vaikka kivisellä saarella ei ole mitään muuta kuin majakka ja pari kahvilaa houkuttelee se kävijöitä luokseen. Santa Claran saarelle pääsee kesäkuukausina venekyydillä, joita kulkeekin mantereen ja saaren välillä puolen tunnin välein. Edestakaisen venekyydin hinta on 4 €.

Baskimaan rautatiemuseo Euskotren Museoa esittelee yhden Euroopan parhaista rautatiekokoelmista, jossa on kaikenlaisia ​ höyry-, diesel- ja sähkövetureita, erilaisia autoja ja erilaisia ​​vaunuja.  Paikalla olisi ollut kiva pyörähtää, varsinkin kun oli auto, millä olisi voinut taittaa matkan tähän hieman kauempana kaupungista olleeseen paikkaan, mutta kun se siesta ehti taas väliin ja kuittasi monta aktiivituntia pois matkalaisen aikataulusta.

Vierailla kannattaa myös San Telmon museossa, joka on entinen luostari.

Nykyisin tässä museoksi muutetussa paikassa on kuulemma yksi Baskimaan parhaista museoista, joka esittelee näyttelyissään baskien kulttuuria ja historiaa.

Historiallisten teoksien ja näyttelyiden lisäksi museossa pääsee näkemään upeita ja vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10 -20. Sisäänpääsy on 6 €. Infosta on saatavilla ilmainen audioguide sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Miramarin kuninkaallinen palatsi – Palacio de Miramar on aikoinaan rakennettu Espanjan kuninkaallisten lomanviettopaikaksi.  Itse palatsi on kuvauksellinen ja hyvällä ilmalla onkin mukavaa vierailla ja kuljeskella sen puutarhassa. Palatsi on kaupungin omistuksessa ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia. Yleisölle itse palatsi on harvoin avoinna.

Miramarin puutarhat päättyvät kivikkoiselle kukkulalle, joka erottaa La Conchan ja Ondarretan rannat.

Vuoroveden ollessa matalimmillaan voi vedenpeittämän sarakkeen ylittää hiekkaa pitkin rannalta toiselle.

Miramarin palatsin edessä rannalla, Pico del Loron alla kulkee jalankulkutunneli, jossa on kaunis valaistus ja hyvinkin merenalainen tunnelma.

Toinen merkittävä palatsi on Palacio de Aiete. Tämä aristokraattinen palatsi on asuttanut sekä kestinnyt historian aikana monia kuuluisia ja merkittäviä vierailijoita.

Aieten palatsin seinät ja alue ovat myös täynnä historiaa.

Keskiaikaisten pyhiinvaeltajien reitti matkalla Santiago de Compostelaan kulki alueen läpi.

Tällä vuosituhannella paikassa on pidetty San Sebastianin kansainvälinen rauhankonferenssi ja muita merkittäviä tilaisuuksia. Nykyisin palatsialueitta käytetään julkisena puistona ja tapahtumapaikkana alueen kulttuuritapahtumille.

Nykyinen kaupungintalo – Donostiako Udala rakennettiin vuonna 1882 rikkaiden ja kuuluisien Casinoksi.

Sen historiaan kuuluu myös toimiminen pako- ja piilopaikkana ensimmäisen maailman sodan ​​poliittisten pakolaisten, vakoojien kuten Mata Harin ja muiden tarpeeksi varakkaiden henkilöiden keskuudessa.

Myöhemmin, Espanjan sisällissodan aikana rakennus joutui taistelujen keskelle ja sisällissodan luodinreiät ovat edelleen nähtävissä rakennuksen julkisivussa. Nykyisin Kaupungintalo on yksi Baskimaan pääkaupungin symbolisista ja majesteetillisista rakennuksista.

San Sebastianista ajellessamme takaisin Bilbaoon ja kohti lentokenttää teimme pienen koukun päätieltä. Lentoa oli siirretty kaksi tuntia, joten meille jäi aikaa koukata kuvaamaan Castillo de Butrón.

Castillo de Butrónin linnan historia on mutkikas ja verinen.

Se on ollut historian aikana monien taisteluiden paikka.

Linna vie mielikuvituksessa helposti keskiaikaan, jolloin linna lienee viettänyt loistokautensa.

Vuosien ajan linna oli kokonaan hylätty. Linnaan voi tutustua vain ulkoapäin ja sen pihalla liikkuessa voikin huomata miten hoitamaton sen nykyinen tila on.

Nykyisin sen omistaa venäläinen sijoitusryhmä, joka on luvannut pitää huolta tästä kulttuurihistoriallisesta linnasta. Jotain pientä restaurointia oli linnalle jo alettu tekemään, mutta nyt ei näkynyt jälkeäkään restauroinnista… niin, mitenkäs tämä nyt sitten mahtaa enään olla? Liekö linna vaihtanut jo omistajaa vai onko se napattu kaniin?

19 toukokuun, 2022 by
Yleinen

Espanja-Portugali junalla: osa 1 Zaragoza ja Burgos

Espanja-Portugali junaillen

No niin, reilun kolmen viikon kiertomatka edessä. Lensimme Barcelonaan, joka tällä kerralla oli vain läpikulkupaikka. Aiemmista vierailukerroistamme voit lukea täältä.

Myöhäisen lennon takia yövyimme Barcelonan Sants juna-aseman lähellä, josta sitten aamulla otimme junan Zaragozaan. Zaragoza oli tämän kertaisen kiertomatkamme ensimmäinen etappi.

Olemme aiemminkin vierailleet sekä Espanjassa että Portugalissa, mutta nyt matka suuntautui niihin kohteisiin, jotka edellisillä kerroilla ovat jääneet käymättä.

Tarkoituksena oli myös paketoida sekä Espanja ja että Portugal ja siirtyä tutkimaan muita Euroopan kohteita jatkossa tarkemmin.

Espanjalaisen Renfen junat ovat kaikkineen hyväkuntoisia ja matkustusmukavia. Kaikissa AVE ja Alvia suurnopeusjunissa sekä suurimmassa osassa Avlo ja Avant keskimatkan suurnopeusjunissa on kahvila- ja mobiilibaaripalvelu sekä mahdollisuus katsoa elokuvia ja muita ohjelmia istuimessa olevasta omasta näytöstä.

Hyvää ajanviihdettä on jo perinteeksi käynyt Scarbblen peluu.

Omien eväiden ottaminen matkalle on sallittua ja jopa suotavaa.

Istuimet ja käytävät ovat tilavia ja laukuille on hyvät säilytystilat junavaunujen etuosassa.

Kaikkiin pitkän matkan juniin tehdään turvatarkastus, jossa laukut läpivalaistaan ja matkustajat kulkevat metallinpaljastimien läpi.

Pitkän matkan junissa on mahdollisuus käyttää ilmaista wifiä.

Kannattaa tutustua Renfen sivuille, josta näkee myös erilaisten junalippujen alennukset. Meille kannattava hankinta oli Golden card, jolla yli 60-vuotiaat saavat jopa 40% alennuksen lippujen hinnasta.

Junat olivat aivan täynnä ja ihmisiä oli muutenkin liikkeellä aivan kuten ennen koronaa.

Myös perinteiset poskisuudelmat ja samalta lautaselta aterian jakaminen olivat palanneet espanjalaiseen katuelämään.

Julkisissa liikennevälineissä oli kuitenkin vielä maskipakko kummassakin maassa, mutta muuten elämä näytti soljuvan eteenpäin melko normaalisti.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on. Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia monissa kaupungeissa.

 

Zaragoza

Matkasimme Barcelonan Sants asemalta Zaragozaan Delicias asemalle. Matka sujui mukavasti 1½ tunnissa AVE-suurnopeusjunalla. Junalippu Barcelonasta Zaragozaan maksoi kahdelta alle 13 €. Todella edullista verrattuna monen muun maan junalippuihin.

Zaragozan juna-asema on ehkä rumin juna-asema, jolla olemme käyneet. Rakennus on valtavan iso, karmea betonibunkkeri, jossa ei juurikaan ole mitään palveluja.

Juna-aseman yhteydessä oleva linja- autoasema on tunnelmaltaan aivan samanlainen. Juna-aseman yhteydessä on myös hotelli, josta olikin näppärää singahtaa junaan.

Asemalta pääsee keskustaan bussilla 34 tai taxilla, jotka veloittavat kyydistä noin 8-10 €. Zaragoza Delicias juna-asema sijaitsee noin parin-kolmen kilometrin päässä Vanhasta kaupungista ja sen tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Olimme ottaneet hotellin taas juna-aseman vierestä, jotta ei tarvinnut raahata laukkuja julkisissa. Helpompaa on liikkua ilman laukkuja ja lähtöpäivänä säilöön laitettavien tavaroidenkaan kanssa ei tarvitse turhaan säätää, kun lähtiessä voi napata laukut näppärästi hotellin matkalaukkusäilöstä.

Hotellivalinnan bonuksena saimme seurata Espanjan liigaa pelaavan Real Burgos CF jalkapallojoukkuetta, joka oli majoittunut hotelliimme Zargozia vastaan pelattavaa jalkapallo-ottelua varten. Melkoisen hieno bussi sisääntulon edessä aidatulla turva-alueella ja turvamiehiä siellä sun täällä hieman haittasivat hotellin normaalitoimintaa.

Zaragoza on Espanjan viidenneksi suurin kaupunki. Se ei perinteisesti kuulu kaikkein suosituimpiin turistikaupunkeihin, vaikka siellä onkin paljon kaikenlaista katsottavaa.

Kaupunki on täynnä historiallisia ja kulttuurisia nähtävyyksiä. Varsinainen ulkoilmamuseo.

Kaupungissa on useita UNESCOn maailman perintökohteita ja taideharrastajien arvostamia museoita, jotka esittelevät Francisco de Goyan kuuluisia maalauksia sekä nykytaiteilija Pablo Serranon ja kuuluisan kuvanveistäjän Pablo Gargallon teoksia.

Sympaattinen ja turvallisen oloinen sekä hyvin siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki otti meidät vastaan lämpimällä auringon paisteella. Mahtavaa oli ottaa pieni varaslähtö Suomessakin pian alkavaan kevääseen.

Zaragozan keskusta on sen verran kompakti ja suurin osa Zaragozan suosituimmista nähtävyyksistä ovat lähellä Plaza la Seoa ja Plaza del Pilaria, Ebro-joen rannalla, jossa sijaitsee kuuluisia katedraaleja ja joitain parhaita museoita.

Monet ravintolat ja kahvilat sijaitsevat myös kätevästi läheisillä kaduilla. Kaupungin ja sen nähtävyyksien kiertelyyn onkin hyvä varata pari päivää.

Expo 2008 alue ja sen nähtävyydet ovat hieman kauempana Vanhasta kaupungista.

Alueella järjestettiin maailmannäyttely 2008, jonka teemana oli ”Vesi ja kestävä kehitys”.

Surullista oli katsoa, miten joskus arkkitehtuurisesti niin hienon alueen oli annettu rapistua. Alueen useat todella komeat ja erikoiset sillat kerrassaan ihastuttivat. Kumma kyllä myös useat rakennukset näyttivät olevan tyhjillään ja ilman uusiokäyttöä. Se siis siitä Expon teemana olleesta kestävästä kehityksestä. Onneksi iso Acuario de Zaragoza oli löytänyt alueelta käyttöön sopivan rakennuksen.

Zaragoza Expon alueella oli suuret sunnuntain kirpputorimarkkinat, jotka keräsivät alueelle paljon väkeä.

Laaja kivetetty alue tuntui olevan myös kuntoilijoiden ja perheiden suosiossa.

Keskustan alueella voi liikkua linja-autolla ja hieman kauempana keskustasta on myös ratikkaliikennettä. Lippuja on saatavina monenlaisiin tarkoituksiin, mutta yksittäislippu kyydistä maksaa 1,40 €. Lisäksi kaupungista voi vuokrata polkupyöriä. Yllätys oli, että sähköpotkulautoja ei ollut vuokralla ja yksityiskäytössä olevia potkulautojakin näkyi vain vähän.

Aina hyvä vaihtoehto on 8 € maksava Hop in Hop off bussi. Mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta kaupungista saa iltakierrosajelubussilla. Iltakierrosbussin lippua voi käyttää myös päiväkierrokseen 24 h ajan, joten se on mainio vaihtoehto kaupungin katseluun. Lippu täytyy ostaa ennakkoon, sillä niitä ei ole saatavilla bussista.

Eri nähtävyyksien aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen eri vierailukohteista, sillä espanjalaiseen tapaan päivällä on monessa paikkaa 1½-2 tunnin siesta. Harmillista, sillä siesta nappasi parhaasta aktiiviajasta sen parituntia. Useimmissa kohteissa on myös erilliset kesäajat.

Pyhän Pilarin basilika eli Basilika del Pilar on yksi tärkeimmistä espanjalaisten pyhiinvaellus- kirkkoista.

Keskiajalta lähtien pyhiinvaeltajat ovatkin matkustaneet kirkkoon kunnioittamaan jaspiskivistä pilaria, jonka uskotaan liittyvän Marian ilmestykseen ja kirkon rakentamiseen. Vieläkin kaupungin kivetyksiin kiinnitetyt kampasimpukat ohjaavat pyhiinvaeltajat oikealle reitille.

Kirkon ensimmäisen muodon sanotaankin olevan ensimmäinen Marialle omistettu kirkko historiassa.

Kirkko onkin sisätiloiltaan kerrassaan upea koristeissaan ja kullassaan, mutta siellä on myös useita espanjalaisen taiteilijan Francisco de Goyan maalaamia freskoja ja muita kauniita yksityiskohtia, joka tekee siitä vieläkin mielenkiintoisemman.

Matkamuistoksi ja suojelukseksi voi kirkosta ostaa Neitsyt-rukousnauhan, jonka uskotaan tuovan suojelusta ja onnea omistajalleen. No ostettavahan tuo oli.

Kirkon torniin pääsee vierailemaan ja hissilippu sinne maksaa 4 €. Torniin voi myös halutessaan kiivetä. Tornista onkin aivan mielettömän upeat maisemat itse kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Jos sinulla ei ole Zaragoza Cardia hankittuna, niin kannattava hankinta on 9 € yhteislippu Basilikaan ja Torre de Pilariin, La Seoon sekä sen globeliini museoon ja vielä Rosario de Cristaliin. Toki jokaiseen näistä voi hankkia myös yksittäislipun.

Kirkon edessä olevan Plaza del Pilar on kaupungin ehdoton keskuspaikka.

Sen ympäriltä löytyy paljon nähtävää, kuten 1500-luvun puolivälissä rakennettu historiallinen kauppapaikka Lonja de Zaragoza eli kansan kielellä La Lonja.

Paikassa pidetään nykyään erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy on ilmainen. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21. Sunnuntaisin se on auki klo 10-14.30 ja maanantaina paikka on suljettu.

Plaza del Pilar aukiolla on myös massiivinen vesimonumentti Fuente de la Hispanidad, joka kuvaa Latinalaiseen Amerikkaan tehtyjä löytöretkiä ja Espanjan aikoinaan ollutta merimahtia ja siirtomaavaltaa.

Isokokoinen ja näyttävä monumentti on erittäin komea iltavalaistuksessa.

Sunnuntaina aukio täyttyi myös paikallisista, jotka istahtivat lasilliselle, ulkoiluttivat vanhuksia tai tapasivat toisiaan ja antoivat lapsien temmeltää potkulaudoilla, pyörillä ja rullaluistimilla.  Ja espanjalaiseen tapaan kaikilla oli päällä ne paremmat vermeet.

Aukiolla oli myös erilaisia esiintymisiä, joita oli kiva seurata.

Hymyn suupieleen sai melko äänekkäät arpakauppiaat, jotka ajelivat ympäriinsä valtavaa aukiota markkinakojuiksi muuttuneilla inva-mopoillaan. Myynnissä oli, jos jonkin moista rahapeliä.

Aukiolta löytyy lisäksi San Salvadorin katedraali La Seo, joka yllättää kävijän niin sisältä kuin ulkoakin.

Rakennus on historian aikana ollut roomalainen temppeli, visigoottien kirkko, moskeija ja nyt katedraali, mikä selittää sen monet eri arkkitehtuuriset tyylit.

Katedraalin ulkoseinää pidetään yhtenä Aragonian Mudéjarin huipputöistä ja paikka onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Katedraalissa on yksi maailman parhaista flaamilaisten globeliinien kokoelmista, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Uskomattoman hienot globeliinit olivat varsinaisia taideteoksia ja kädentaidon mestaritöitä. Harmillisesti tässä kirkossa ei saanut kuvata. Onnistuimme kuitenkin nappaamaan muutaman kuvan, ennen kuin kuvaaminen kiellettiin.

Rosario de Cristal kirkko ja sen yhteydessä oleva museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on nähtävänä Nuestra Señora del Pilarin Pyhän Rukousseuran veljeskunnan Kristalli ruusukon kulkueen lyhdyt.

Lokakuun 13. päivänä auringonlaskun aikaan kulkueessa mukana olevat saavat kunnian kantaa näitä upeita ja todella massiivisia lyhtyjä. Tämä museo on auki perjantaista keskiviikkoon klo 10-14 ja 16-18.30. Torstaisin paikka on suljettu.  Jos ei hanki yhteislippua Seoon ja Pilariin, niin yksittäislippu tähän paikkaan maksaa 5 €.

Museo del Foro de Caesaraugusta eli Caesaraugusta Forum museo tuo esille Zaragozan roomalaisen menneisyyden.

Kaupunki nimettiin aikoinaan Keisari Augustuksen mukaan, miksi sillä on etuoikeus kantaa perustajansa nimeä.

Kaupunki onkin täynnä erilaisia Keisari Agustukseen viittaavia paikkoja ja muistomerkkejä.

Kaupungin vanhalta Rooman muurilta pääsee vierailemaan neljässä roomalaisessa arkeologisessa museossa, jossa on nähtävillä roomalainen teatteri, julkiset kylpylät, jokisatama ja foorumi.

Museoissa on mielenkiintoiset audiovisuaaliset esitykset, jotka tekevät tutustumisesta näihin paikkoihin mielenkiintoisen. Tähän neljän museon kokonaisuuteen kuuluvat Caesaraugusta joen satamamuseo, Caesaraugustan julkisten kylpylöiden museo, Caesaraugustan teatterimuseo sekä Caesaraugusta Forum museo, jossa voi tutustua, millaista elämä Zaragozassa oli roomalaisten aikoina.

Museo sijaitsee maan alla La Seon aukiolla, vanhan roomalaisen foorumin paikalla. Paikalla voi nähdä temppelin jäännöksiä, torikojuja, putkia, viemäreitä, veistoksia ja käyttöesineitä.

Kaikki museot ovat avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10.00-14.30. Museot on suljettu maanantaisin. Museoihin voi ostaa yksittäislippuja tai sitten yhdistelmälipun, jonka hinta on 7 €.

Ebro joen ylittävää vanhaa siltaa Puente de Piedraa vartioi neljä komeaa leijonapatsasta.

Sillalta onkin mainiot näkymät Vanhaan kaupunkiin ja sen maamerkkeihin.

Yksisuuntaista siltaa käyttävät edelleen moottoriajoneuvot ja jalankulkijat.

Palacio de la Aljafería on Euroopan pohjoisin islamilainen palatsi, joka kätkee sisäänsä mielenkiintoisen historian. Palatsi vie hetkessä vierailijan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin.

Palatsi on ollut islamilainen Hudi linnoitus, keskiaikainen Mudejar palatsi ja katolilaisten hallitsijoiden palatsi, linnoitus sekä vankila. Sen kiehtovat ja kauniit yksityiskohdat saavat kyllä mielikuvituksen laukkaamaan.

Sisäänpääsymaksu on 5,50 € ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä siestan ja viikonpäivien mukaan niissä on päivittäistä vaihtelua.

Meille sattui juurikin se kuukauden sunnuntai, kun paikkaan oli ilmainen sisäänpääsy ja alueella mutaakin esitystarjontaa. Kuten arvata saattaa, paikkahan oli turvoksiin saakka täynnä väkeä. Jälkiviisaana olisi kannattanut varata vierailuaika etukäteen ja ohittaa jonot. Palatsi on UNESCOn maailmanperintökohde ja siellä toimii myös Aragonian parlamentti. Palatsiin on tarjolla myös opastettuja kierroksia.

Palatsin lähellä on upea härkätaisteluareena La Misericordia.

Komeaan rakennukseen pääsee myös vierailemaan.

Tällä kertaa kuitenkin melkoisen voimakas hevosen haju sai allergikon vaihtamaan suunnitelmaa ja ihailemaan rakennusta hieman kauempaa.

Tuossa kohtaa olikin sopivasti jalkojen lepuuttelu ja juomatauko. Härkätaisteluareenan ympärillä oli useita hienoja ravintoloita ja tavernoja.

Barrio de San Pablo eli San Pablon kirkko tunnetaan paremmin nimellä El Gancho. Tämäkin paikka on yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintökohteista. Paikkaan liittyy tiilistä tehty luostari. Kirkossa pääsee kapuamaan kahdeksankulmaiseen Mudejar tyyliseen torniin. Kiipeämällä 157 askelmaa ylös pääsee nauttimaan näkymistä kaupungin sydämessä. Sisäänpääsyä kirkkoon on rajoitettu vain muutamille tunneille, jotka vaihtuvat kalenterikuukauden sisällä. Kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa aukioloajat. Me emme sisään tällä kerta päässeet.

Myös muualla kuin Pisassa voi nähdä kaltevan tornin. San Juan de los Panetes kirkontornin kaltevuus johtuu perustusongelmista.

Nyt kirkossa oli myös restaurointi käynnissä, joten sisälle ei ollut asiaa.

Zaragozassa on useita kauniita kirkkoja, joissa kannattaa vierailla.

Mainittakoot Basílica Menor Parroquia de Santa Engracia, joka on yhtä kaunis ulkoa kuin sisältä. Santa Maria Magdalena kirkkoon ja torniin pääsee vain opastettujen kierrosten yhteydessä torstaisin klo 11 ja 17.30 ja lauantaisin klo 11. Opastetun kirkko- ja tornivierailun hinta on 5 €. Paikka vierailulle pitää varata etukäteen.

Ja koska kirkot eivät Zaragozassa ihan heti lopu, niin mainittakoot vielä yksi mielenkiintoinen käyntikohde San Miguelin kirkko. Erityisesti tämän kirkon katto oli mielenkiintoinen ja kuvauksellinen. Tämä kirkko on avoinna vain kirkkotoimitusten aikana. Santa Isabel kirkko ei ole avoinna säännöllisesti, vaan sinne pääsee ainoastaan tutustumaan ovien ollessa auki eri näyttelyiden tai seremonioiden yhteydessä. Kirkko on merkittävä, sillä useat uskonnolliset kulkueet alkavat tältä kirkolta. Lisäksi kaupungin keskustassa on vielä Nuestra Señora del Portillon kirkko, San Gil Abadin kirkko ja San Felipen kirkko.

Zaragozan Kauppahalli Mercado Centralia mainostetaan aivan turhaan. Paikka on hienompi ulkoa kuin sisältä.

Yllätys oli, että se on niinkin pieni ja vaatimaton. Paikka on kuitenkin suosittu ostospaikka paikallisille.

Ihania tapaksia saa Vanhan kaupungin Casa Viejossa sijaitsevalta El Tubo kadulta, jossa on hyvien tapas paikkojen lisäksi laadukkaita ravintoloita. Tänne kannattaa pistäytyä nauttimaan ruoasta ja juomasta. Kaupungin turisti-infosta ostettava Tapas Card voi olla kannattava valinta, jos haluaa maistella eri paikkojen tapas tarjontaa.

Zaragozassa on myös joukko laadukkaita ja mielenkiitoisia museoita.

Jos sattuu olemaan nykytaiteen ja kulttuurin ystävä, ei kannata missata IAACC Pablo Serrano museota.

Ulkopuolelta museo on mielenkiintoisen näköinen yhdistelmä lasia, levyjä, betonia ja turkooseja emalilevyjä. Meille riitti tällä kertaa rakennuksen ihailu vain ulkoapäin. Tarkemmat aukiolo- ja hintatiedot kannattaakin selvittää museon sivuilta.

Museo Ibercaja Camón Aznar on kuvataiteen museo, jossa on esillä useita taidekeräilijän kotiinsa hankkimia teoksia. Taidekokoelma pitää sisällään merkittävän määrän kuuluisuuksien teoksia, samoin kuin Museo de Zaragoza, jossa vierailijat voivat tutustua Zaragozan maakunnan taiteeseen, kulttuuriin ja historiaan. Kannattaa piipahtaa.

Koska kaupungin ehdottomat vetonaulat taidenälkäiselle ovat Goya museo sekä Museo de Pablo Gargallo suuntasimmekin siis niihin.

Goya museon palatsimainen renessanssitalo on sisältä jo itsessään näkemisen arvoinen.

Esillä on maalauksia, piirustuksia ja viisi suurta sarjaa, jotka Goya työsti.

Tähän museoon täytyy piipahtaa vierailulla Zaragozassa. Maanantaisin museo on suljettu. Tiistaista lauantaihin museo on avoinna klo 10-14 ja 16-20 sekä sunnuntaisin klo 10-14. Aikuisen lippu museoon maksaa 6 €.

Toinen must paikka on Argillon kreivien palatsi, jossa on esillä kuvanveistäjä Pablo Gargallon töitä.

Museon portilla on kaksi Olympian veistosten jäljennöstä Classic Athlete ja Modern Athlete. Myös tämä museo on maanantaisin suljettu. 4 € sisäänpääsylipulla siellä voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 10-14.30.

Seminario San Carlos olisi ollut mielenkiitoinen käyntikohde. Paikka on osa vanhaa seminaarikompleksia, joka koostuu kirkosta, pappitalosta ja työhuoneista. Paikka on toiminut aikoinaan toiminut jesuiittojen yliopistona, mutta kun jesuiitat karkotettiin Espanjasta, tuli siitä San Carlos Borromeon kuninkaallinen pappiseminaari. Nykyään se on myös pappien asuinpaikka.  Kirkko on avoinna ainoastaan sunnuntaisin klo 12 ja aikatauluongelmien takia me missasimme sen. Voihan pahus!

Canonesas del Santo Sepulcron luostari sijaitsee Zaragozan kaupungin roomalaisen muurin vieressä. Se koostuu San Nicolás de Barin kirkosta ja Pyhän haudan temppelistä sekä luostarin tiloista. San Nicolásin kirkkoon pääsee ilmaiseksi joka maanantai klo 10-13.00 ja 16.30-19. Sen sijaan luostari on avoinna vain silloin tällöin, useimmin kuitenkin maanantaisin klo 10.30-11.45. Sisäänpääsy on 3 € ja opastettu kierros 5 €. Ei sattunut ajankohta tämänkään luostarin aarteiden ihmettelemiseen.

Vaikka Zaragoza onkin paljon silmäruokaa tarjoava historialiallinen käyntikohde, löytyy sieltä myös perheille tekemistä.

Kaupungissa on mahdollista vierailla Parque des Attracissa, joka on huvipuisto tai Parague des Agua vesipuistoalueella.

Tarjolla on myös palomuseo ja luonnontietteellinenmuseo sekä jo aiemmin mainitsemani akvaario. Palomuseossa olimme juurikin käyneet edellisillä reissullamme ja maailman parhaassa akvaariossakin on tultu käytyä, joten nämä kohteet skippasimme ehkä ihan hyvästä syystä. Päivä pakettiin ja junalla kohti Burgosia!

                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

Burgos

Aamupäivästä hyppäsimme junaan, suuntana Burgos. Alvian suurnopeusjunan matka Zaragosista Burgosiin kesti melkein neljä tuntia halkoen kauniita maisemia.

Osan matkaa rata oli melko huonokuntoinen, matkavauhti tippui melkoisesti ja kyyti oli melkoista rytkytystä.

Lipun hinta tällä välillä oli 19,15 €/ henkilö, mikä on melko kallis Espanjan lippuhinnoissa.

Myös tämä juna oli aivan täynnä. Onneksi olimme varailleet junalippuja etukäteen.

Saavuimme Burgosin Rosa de Lima juna-asemalle, joka sijaitsee viisi kilometriä kaupungin ulkopuolella. Tämä on melko poikkeuksellista, sillä yleensä juna-asemat ovat aivan kaupungin ytimessä tai ainakin ihan lähellä.

Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin bussilla 2 ja 16. Me nappasimme kuitenkin taxin, joka vei meidät 9 € hinnalla hotellille.

Kaupunki näytti laajenevan juna-aseman suuntaan ja mieletön määrä uusia asuintaloja olikin alueelle rakenteilla.

Kun kerran kaupunkiin oli noinkin pitkä matka otimme hotellin  aivan Vanhan kaupungin ytimestä, josta olikin kätevää liikkua eri nähtävyyksille.

Kaupunki oli täynnä jännästi leikattuja puita, joiden latva, uusi kasvusto ohjataan kasvamaan yhteen ja muodostamaan viilentävän viherkäytävän suojaksi kesäkuukausien polttavalle auringolle.

Burgos on vanha ja kaunis kaupunki, jossa on paljon kaikenlaista katsottavaa.

Kaupungin läpi virtaa pieni ja mitään sanomaton Arlanson joki.

Burgosin sijaintipaikka on yksi niistä paikoista, josta löydettiin ensimmäisen Euroopan esi-isän jäänteet. Atapuercan alueen kaivaukset onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohde kaupungissa.

Rauhallisen ja mukavan kaupungin ainoana haittana voi pitää sitä, että suurin osa paikoista viettää siestaa klo 14-17, joten taas kaksi tai kolme aktiivituntia katosi turistin käytöstä. Toisaalta paikat ovat useimmiten auki aina kahdeksaan asti ja ruokapaikat aukeavat vasta klo 20 iltaruokailua varten. Aikataulut pitkin vierailujen osalta miettiä siten, mikä paikka oli auki ja mikä ei. Siesta ja very myöhäiset päivälliset eivät oikein istuneet suomalaisen aikatauluun ja vatsan kurnintaan.

Kaupungin tärkein nähtävyys on Neitsyt Marian katedraali – Catedral de Santa María de Burgos. Katedraali on Espanjan kolmanneksi suurin katedraali ja sen suuruuden tajuaa vasta katedraalin sisällä, jossa itsessään on jo 17 kappelia.

Katedraali on kerrassaan upea niin sisältä kuin ulkoakin ja se onkin yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintö- kohteista, mitä en yhtään ihmettele.

Katedraali on upea myös iltavalaistuksessa ja sinne voikin tehdä iltakierroksen.

Pimeässä kirkossa loistavat kelmeät valot ja taustalla soiva kirkkomusiikki saa katedraalin näyttäytymään hyvinkin toisenlaisena. Kirkossa on myös upea sisäpiha.

Tämän katedraalin koluamiseen kuluikin melkoisesti aikaa.

Upeat katot, alttarit ja erilaiset maalaukset sekä pienet yksityiskohdat olivat kerrassaan upeita.

Unohtaa ei kannata kultaista portaikkoa.

Katedraalin aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä se on avoinna ainoastaan kahden tunnin pätkissä pitkin päivää ja sisäänpääsy sinne maksaa aikuiselta 9 €.

Lippuun sisältyy myös omaan puhelimeen ladattava audioguide, jonka ääniopastus avaa kirkkoa ja sen historiaa kävijälle.

Pääsimme myös näkemään konservaattoreita työssään, jossa he esittelivät vanhan nuottikirjan entisöintiä.

Tuntui mielettömältä nähdä kirja aivan nenän edessä, eikä lasiseen näyttelytilaan suljettuna.

Entisöitävien kirjojen pino olikin melkoinen, joten tuolla porukalla riittää töitä vielä vuosiksi.

Katedraaliin on haudattu kansallinen sankarin Sid Compreador.

Hänen kuuluisa miekkansa Tizona on myös nähtävissä katedraalissa.

Kyseisestä sankarista on myös muistomerkkejä useammassa paikassa kaupunkia.

Jos tarkoituksena on vierailla myös kirkkojen kolmiossa – San Nicolásin kirkossa, San Gilissä ja San Estebanin kirkossa olevassa alttaritaulujen museossa kannattaa hankkia 10 € maksava yhteislippu.

Kirkkoja Burgosissa riittää. Käymisen arvoinen on myös Iglesia de San Lorenzo el Real kirkko.

Iglesia de San Estebanin kirkko on entinen kirkko, jossa toimii nykyisin Museo del Retablo. Museo pitää sisällään kauniita alttaritauluja. Burgosin hiippakunta rakensi alttaritaulun museon tarkoituksenaan säilyttää ja entisöidä hylättyjen tai raunioina olevien kirkkojen perintöä. Kirkko sijaitsee lähellä Burgosin linnaa eli jos on kukkulalle saakka kiivennyt ei kannata ohittaa tätä melko pientä kirkkoa. Myös kirkolta on hulppeat näkymät alas kaupunkiin. Sisään pääsy pelkästään tähän kirkkoon maksaa aikuiselta 3 €. Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 10–14 ja 17–20 ja sunnuntaina ainoastaan aamupäivän ennen siestaa.

Iglesia de San Nicolás de Bari kirkko tunnetaan yhdestä Espanjan suurimmista alttaritauluista.

Upea, iso alttaritaulu on kaiverrettu kalkkikiveen.

Alttaritaulun tilasi varakas jalokivikauppias perheensä hautamuistomerkiksi Perheen haudat sijaitsevatkin alttaritaulun toisella sivustalla.

Kirkko on avoinna päivisin klo 11-14 ja 17-19. Hinta vierailulle on 2 €. Jos ei halua kiivetä portaita pitkin kirkolle, niin vinkkinä, että Katedraalin vierestä pääsee hissi-rullaporras yhdistelmällä ylös. Suunta on sama missä sijaitsee linna ja Iglesia de San Estebanin kirkko.

Burgosin toisena katedraalina tunnettu San Gilin kirkko rakennettiin kaupungin keskiaikaisten muurien yhteyteen hillittyyn ja eleganttiin goottilaiseen tyyliin.

Sisältä kirkko ei todellakaan ole kovin vaatimaton. 1400- ja 1500-luvuilla sen ajan tärkeimmät eurooppalaiset taiteilijat saapuivat Burgosiin, jättäen jälkensä San Gilin kirkkoon.

Sen sisätiloissa on kolme upeaa kappelia ja lisäksi se on toiminut tärkeänä pysähdyspaikkana pyhiinvaeltajille.

Kaupungissa olikin paljon pyhiinvaeltajia, jotka seurailivat kampasimpukkareittiä tärkeille pyhiinvaelluskohteille sekä pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan leiman vierailusta ja kävellystä matkasta.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 10-14 ja 16-19 tiistaista lauantaihin. Sunnuntaina paikka on avoinna klo 10-14 tiistai-iltapäivä ilmainen.

Jos ei ole hankkinut yhteislippua maksaa yksittäinen lippu kirkkoon 2 €.

Santa María la Real de Las Huelgasin nunnaluostari sijaitsee hieman kaupungin muiden nähtävyyksien ulkopuolella. Jos sinne ei jaksa kävellä, pääsee sinne myös bussilla 7.

Luostari oli aikoinaan hyvin autoniminen ja merkittävä paikka, jonne Espanjan kuninkaat ja kuningattaret vetäytyivät lepäämään.

Siellä kruunattiin ja pidettiin monia tärkeitä kuninkaallisia seremonioita.

Luostari on myös yhdeksän kuninkaan ja kuningattaren lopullinen lepopaikka.

Luostarissa on museo, jossa on nähtävissä kuninkaallisia vaatteita sekä keskiaikaisia kankaita. Keskiaikaisten kankaiden museossa esillä olevat esineet ovat peräisin pääasiassa luostariin haudattujen 1200-, 1300- ja 1400-luvun kuninkaiden ja pikkulasten hautajaishousuista.

Tutustuaksesi luostarin sisätiloihin täytyy pulittaa 6 € sisäänpääsymaksu. Luostari on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja siestan jälkeen uudestaan klo 16-18.30. Viikonloppuisin luostari on avoinna klo 10.30-15.

Toinen mielenkiintoinen luostari Cartuja de Miraflores sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Burgosista itään. Kaunis historiallinen paikka on edelleen munkkien käytössä. Paikan alttarin kultaukset on tehty Amerikan mantereen ensimmäisillä kulta-annoksilla. Luostarissa on myös Juan II: n ja Portugalin Isabelin haudat kauniit alabasterista tehdyt haudat.

Burgoksen linna – Castillo de Burgos seisoo ylväänä San Miguelin kukkulalla.

Se rakennettiin aikoinaan puolustuslinnaksi, mutta on toiminut palatsina ja vankilana ja nyt turistinähtävyytenä.

Linnan historiasta on ladattavissa audioguide omaan puhelimeesi.

Linnaan pääsee tutustumaan kesäaikaan päivisin klo 10-18.30. Linnan alueelle on vapaa pääsy, joskin kukkulan laella olevalle linnalle joutuu jokusen rappusen ja mäen kiipeämään. Linna tunnetaan myös siitä, että sen alla on suuri kaivettujen tunneleiden verkko sekä historiallinen kaivo. Linnalta on hyvä näköala alas kaupunkiin ja Burgoksen katedraalille.

Vaikka itse Atapuercan kaivausalueelle ei mene, kannattaa vierailla Evoluutio museossa – Museo de la Evolucion Humanassa, joka on tiiviissä yhteydessä kauempana oleviin Atapuercan arkeologisiin kaivauksiin.

Museossa on nähtävissä ihmisen kehityskulku aina esihistoriasta lähtien sekä se, miten Atapuercan varhaiset ihmiset elivät.

Museon aukiolopäivät vaihtelevat, joten ne kannattaa tarkistaa etukäteen museon sivuilta. Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Malatosin ja Kastilian siltojen välissä on ihastuttava Parque de La Isla, joka on varsinainen viherkeidas kaupungissa.

Puisto on melkoisen iso ja se kätkee sisäänsä pienen lammen vesiputouksella sekä useita arkeologisia aarteita, joita on

sijoiteltu puistoon yleisön ihailtavaksi. Puistossa näyttikin olevan paljon paikallisia kuluttamassa aikaa ja siestaa sekä ulkoiluttamassa koiria.

Casa del Cordón kulttuuritalo on saanut nimensä pääovea ympäröivästä fransiskaanisesta köydestä, joka on taidokkaasti tehty solmuineen yhdestä kokonaisesta kivestä.

Rakennuksen pohjakerroksessa on nykyisin pankin konttori ja yläkerrassa on kulttuuritiloja.

Kaunis rakennus pitää sisällään mielenkiintoisen historian monen kuninkaan yöpymiskohteena sekä monien tärkeiden poliittisten ja sosiaalisten tapahtumien paikkana. Sen pääjulkisivulla on kirjoitus, joka toivottaa Kristoffer Kolumbuksen tervetulleeksi hänen palattuaan toiselta Amerikan matkalta. Rakennuksessa voi vierailla ilmaiseksi tiistaista lauantaihin klo 11.30-14 ja 17.30-20.30.

Arco de Santa María kaupungin portti on kaupungin tärkeä kansallinen muistomerkki ja upea arkkitehtuurinen monumentti.

Sen upea riemukaarimainen portti johdattaa kulkijan Vanhaan kaupunkiin.

Portin sisällä on pieniä museotiloja ja vaihtuvia näyttelyitä. Yläkerrassa, jonne pääsee kierreportaita pitkin, sijaitsee pienessä huoneessa Apteekkimuseo.

Apteekkipurkkikokoelma on peräisin kadonneesta San Juanin sairaalasta, jonka apteekki oli yksi Espanjan tärkeimmistä. Paikan näyttelytilat ovat avoinna tiistaita lauantaihin klo 11-14 ja 17-21 sunnuntaina paikka on avoinna vain aamupäivän ajan. Näyttelyihin on vapaa pääsy.

Museo del Libro Fadrique de Basilea kirjamuseo kertoo kirjapainon ja kirjojen historiasta sekä yhdestä Euroopan tärkeimmästä kirjapainosta 1400-luvulla.

Fadrique de Basilea harjoitti kirjanpainajan ammattia Burgosissa 30 vuoden ajan jättäen jälkeensä historiaan.

La Celestinan ensimmäistä painosta muistetaan Plaza de Santa Marían portaikon rakennuksessa olevalla kivilaatalla, jossa Fadriquen painokone sijaitsi.

Burgosin lähes kaikki museot ovat maanantaisin suljettuja, mutta tämäpä onkin auki maanantaista lauantaihin klo 10-14 ja 17-20. Sunnuntaisin museo sen sijaan on suljettu.

Museo de Burgos, Burgosin museo sijaitsee kolmessa 1500-luvun palatsissa. La Casa de Mirandassa on esillä esihistorian ja arkeologian osastot, kun taas Casa de Íñigo Angulo on omistettu taideosastolle. Museoon kuuluu myös Casa Melgosa, joka on tarkoitettu tuleviin laajennuksiin. Museo kokoaa yhteen erilaisia ​​materiaaleja ja esineitä, jotka kertovat alueen historiallisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Museoon on erittäin edullinen sisäänpääsymaksu vain 1 €. Museo on avoinna samoina aikoina, kuten muutkin Burgosin museot.

Lähellä museota sijaitsee La iglesia de Santa Águeda kirkko. Tämä vaatimaton kirkko jää kaupungin muiden kirkkojen varjoon.

Burgos on melko pieni kaupunki, jossa sai rauhassa vaellella. Tässä kaupungissa ei tarvinnut olkansa yli vilkuilla.

Alueen nähtävyydet kiertää helposti jalkaisin paria kauempana olevaa kohdetta lukuun ottamatta, jonne sitten pääseekin bussilla kätevästi. Lippu kaupunkialueella maksoi 0,85 €.

Jos jossakin paikassa on pakko kehua pihviä, niin täällä. Saimme kerrassaan herkulliset härkäpihvit. Ei ihme, sillä Burgos on kuuluisa hyvistä pihveistään ja häränlihasta.

Seuraavana iltapäivänä jatkoimme junalla matkaa Bilbaoon.

Matka Burgos Rosa de Lima juna-asemalta Bilbaon Abando asemalle kesti reilun kaksi ja puoli tuntia Alvia suurnopeusjunalla.

Juna oli kaksiosainen.  Alkupään San Sebastianiin menevät junavaunut erotettiin junasta Miranda de Enro asemalla ja loput Bilbaoon menevät vaunut jatkoivat puolen tunnin operaation jälkeen matkaa.

Vaikka matka taittui  mukavasti, niin uhkaavasti mustemmaksi muuttuva taivas ei enteillyt hyvää ilmaa Bilbaoon.

17 toukokuun, 2022 by