G-8DK1F0333J
Monthly Archives:

heinäkuu 2022

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 8: Napoli

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – AlberobelloCaserta – PompejiNapoli

Napoli

Hyppäsimme junaan Barissa ja matka Casertaan kesti 3 tuntia suurnopeusjunalla, jossa vaihdoimme Napoliin menevään junaan. Juna oli aivan täynnä.

Tällä matkalla emme tavoistamme poiketen pelanneet scrablea vaan menimme ravintolavaunuun juomaan viinit.

Ravintolavaunut ovat melkoisen huonoja tarjonnaltaan ja toiminnaltaan maailmalla.

VR saa kyllä tästä bojot, sillä niiden tarjonta, palvelu ja toiminnan järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus on kyllä parhaasta päästä.

Olen vieraillut myös Napolissa aiemmin ja kyllä tosiaan kaupunki on kymmenen vuoden aikana muuttunut ja siistiytynyt. Napolille rähjäinen hieman likainenkin ulkokuori tekee siitä kuitenkin omintakeisen. Napolista sanotaan, että sitä joko rakastaa tai vihaa.

Napolin miljoonakaupunki sijaitsee Italian länsirannikolla Tyrrhenanmerellä.

Tämä suurkaupunki on Italian kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Milanon jälkeen.

Napoliin on helppo tulla melkein mistä tahansa paikasta Italiasta. Erityisesti liikkuminen junalla Napoliin on helppoa ja nopeaa.

Vesuviuksen kainalossa sijaitseva Napoli on täynnä historiallisia rakennuksia, aukioita ja kirkkoja.

Yksi tärkeimmistä vierailukohteista Napolissa on kuitenkin Vesuvius tulivuori, joka sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Napolin kaupungista. Vuori tunnetaan parhaiten sen kuuluisasta purkautumisestaan vuonna 79 jKr, joka johti muinaisten Rooman kaupunkien Pompejin ja Herculaneumin tuhoutumiseen. Vesuviuksen alue on nykyään kansallispuistoa. Suosittu tapa käydä tulivuoren huipulla on ottaa bussi Vesuviukselle, ja kävellä parkkialueelta huipulle. Vesuviusta ihailimme tällä kertaa kauempaa. Olen aiemmalla reissullani käynyt Vesuviuksella, eikä se nyt niin kummoinen juttu ollut. Hyvällä säällä sieltä voi nähdä kauas, eikä maisemissa valittamista ollutkaan.

”Vedi Napoli, e poi muori!  –  Nähdä Napoli ja kuolla!” Totta, jos ei ole tarkkana liikenteessä, mikä on Napolissa kaoottista.

Skoottereita puikkelehtii arvaamattomasti autojen välistä ja takaa.

Kukaan ei kunnioita liikennevaloja, jotka näyttivät olevan pelkkiä koristeita.

Torvet soivat ja meno oli jokseenkin kaoottista. Tien yli kannattaa kipittää kiireellä, sillä ajoneuvot sujahtavat kantapäiden takaa välittömästi, jos ylipäätänsä antavat tietä. Paras ja ehkä nopein ja turvallisin keino liikkua paikasta toiseen onkin kävellä tai käyttää metroa. Autoa en kyllä Napolissa vuokraisi.

Hullun liikenteen ja räihnäisyyden lisäksi Napolilla on maine Camorran mafian hallitsemana kaupunkina. Mafiasta ei tarvitse olla huolissaan, mutta Napolin maineesta paikkana, jossa omaisuudestaan voi helpostikin päästä eroon pitää paikkansa edelleen. Tavaroista kannattaakin pitää erityisen hyvä huoli.

Espanjalaisten kortteleiden sydämessä, sijaitsee vilkas ruokatori, jossa on niin kasviksia kuin värikäs kalatorikin.

Torin viereisillä kujilla myydään myös muuta tavaraa.

Paikka on avoinna aikaisin aamusta aina klo 20 asti.

Mainio paikka ihailla napolilaista arkea.

Espanjalaiset korttelit oli aikoinaan pahamaineinen, mutta nyt se on pessyt kasvonsa ja on turistien suosima vaelluspaikka.

Kujilla onkin kiva kuljeskella ja seurata tavallisten napolilaisten touhuja.

Kuivumassa olevan pyykin tuoksu leijuu kapeilla kujilla.

Kujilla on myös paljon mainioita pieniä ruokapaikkoja ja baareja, joissa on hyvä hengähtää.

Hengähdyspaikat olivatkin tarpeeseen, sillä alue on mäkinen ja kuumassa ilmassa juoma ja huilitaukoja oli pidettävä aika ajoin.

Mitä kauemmas turistipaikoista menee, sitä heikommin saa palvelua englanniksi. Onneksi oli translator app mukana.

Diego Maradonan legendaarinen nimi elää Napolissa edelleen vahvana.

Maradona näkyy myös katutaiteessa.

Vaikka Napolin ikoni on poissa, hänen seitsemän vuoden Serie A:ssa pelattua tähtikautta ei ole unohdettu.

Super staralla on tietenkin nimeään kantava jalkapallostadion, jossa Napoli pelaa tärkeät ottelunsa, omakuvalla oleva kasvomaski, oma muraali talon seinässä ja muistoaukio Espanjalaisessa korttelissa, jossa myydään paitaa ja muita  fanituotteita. Miltä kuulostaisi opastettu Maradonan jälki Napolissa kaupunkikierros? – sellainenkin löytyy.

Suuren-pienen miehen kyynel löytyy Bar Nilon  sisällä olevasta alttarista.

Sekä alttarin paikka, muoto ja kyynelen säilytyspurkki on vaihtunut viime näkemästä.

Nyt Bar Nilon seinässä olevaan muistoalttarille oli ilmestynyt myös Maradonan hiustupsu ja muita Maradonasta kertovia esineitä ja kuvia. Joku tekee edelleen tiliä tällä Maradona kultilla. Tässä kohtaa oli hyvä pysähtyä neuvoa-antavalle.  Lähellä, jossain olisi se Michelinin tähden pizzeria, jossa edellisellä kerralla sain toisen Italiassa syömistäni parhaista pizzoista. Muuten en tähän italialaisen pizzan paremmuuskeskusteluun ota kantaa.

Napolissa on paljon katsottavaa ja Naples pass voi olla järkevä hankinta, sillä se sisältää myös lähialueiden kuten Pompejin ja Casretan sisäänpääsyn. Tosin kannattaa hieman vertailla hintoja ja sitä onko mukana opastus yms.

Museo Archeologico Nazionale di Napoli eli Napolin kansallinen arkeologinen museo sijaitsee hienossa, koristeellisessa rakennuksessa, joka aiemmin toimi sotilas- ja ratsuväen kasarmina.

Museo on ehkäpä yksi maailman parhaista arkeologisista museoista. Museossa on laaja kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia esineitä sekä todellisia aarteita, teoksia ja esineitä Pompeijista että Herculaneumista.

Kokoelmaan kuuluu valikoima marmoripatsaita, jotka kuvaavat kohtauksia antiikin mytologiasta, kauniita mosaiikkeja Pompejin raunioista sekä valtava kokoelma muinaisesta Egyptistä peräisin olevia esineitä, kuten muumioituneita jäännöksiä ja kuolinnaamioita.

Yksi upeimmista aarteista on Aleksanteri-mosaiikki, suuri mosaiikkityö, joka kuvaa Aleksanteri Suuren ja Persian Dareioksen välistä taistelua.

Tässä museossa saa ajan helposti vierähtämään.

Pompeijin eroottiset kuvat ja esineet on kerätty nähtäville museon niin sanottuun Salaiseen huoneeseen, joka avattiin yleisölle vasta vuonna 2000.

No käytävähän tuollakin oli.

Harva lienee valmistautunut aikamoiseen antiikinajan pornoon. Museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.30 ja lipun hinta on 15 €.

Ulkoapäin kummallisen näköisen kirkon Gesù Nuovon sisään kannattaa kurkistaa, sillä kirkon ylelliset sisätilat on ehdottomasti nähtävä. Kirkko on avoinna klo 9–12.30, 17–19.15.

Kaupungin kuuluisin kuja Via San Gregorio Armeno on omistettu seimi- ja miniatyyri matkamuistoille.

Nämä taidokkaat ja pikkutarkasti valmistetut hahmot ja esineet ovat varsinaisten kädentaitajien tekemiä.

Myytävänä on taidokkaita figuureja, valtavista seimirakennuksista aina isoihin kokonaisuuksiin. Valmistuksessa on käytetty puuta, keramiikkaa, terrakottaa, kipsistä ja muita materiaaleja.

Parhaiten Napoli tunnetaan pizzasta, jonka sanotaan olevan kotoisin juuri Napolista.

Kaupungin legendaarisin pizzeria on L’Antica Pizzeria Da Michele, eli juurikin se pizzapaikka, jota etsin.

Paikka ei sisätiloiltaan ole kummoinen, melkein kuin pikaruokaravintola kertakäyttöisineen ruokaliinoineen ja käteen napattavine atraimineen ja puollosta tai muovimukista juotavaan juomaan. Lautaset sentään olivat keramiikkaa.

Ilman varausta et pääse sisälle ruokailemaan.

Tässä pizzeriassa on tarjolla vain kahdenlaista pizzaa, Marinaraa ja Margaritaa.

Toinen kuuluisa pizzeria on Antica Pizzeria Port’Alba.

Yksi harvoista asioista, joista kaikki napolilaiset voivat olla samaa mieltä, on se, että parhaat pizzat löytyvät Via Tribunalilta.

Jos on kärsivällisyyttä jonottaa Gino Sorbilloon, niin tätä pizzaravintoloiden Rolls Roycea ei todellakaan kannata jättää väliin.

Napolin maanalainen historia on täynnä salaperäisiä ja synkkiä labyrinttejä, joissa historia kohtaa legendan, mystisyyden ja kristillisen henkisyyden. Napoli Sotterranea, Bourbon tunneli, Fontanelle hautausmaa, San Gennaron ja San Gaudioso katakombit sekä Purgatorio ad Arco, joka tunnetaan myös nimellä ”Pezzentelle” Souls kirkko, ovat vain muutamia esimerkkejä Napolin maanalaisista paikoista.

Hyvä vaihtoehto saada nopea käsitys Napolin ytimestä, paikasta, jossa kaupunki syntyi, on tutustua Napoli Sotterraneaan.

Tämä tunneleiden, luolien ja vesisäiliöiden labyrintti oli Toisen maailman sodan aikana monen ihmisen pommisuoja, joka jätettiin huonoon kuntoon.

Paikka kunnostettiin ja muutettiin yhdeksi kaupungin suosituimmista turistinähtävyyksistä.

Paikkaan pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella päivittäin 10 € hinnalla.

Opastettukierros on hyvä varata etukäteen netistä, sillä vilkkaimpaan turistiaikaan lippuja tuskin saa heti seuraavalle kierrokselle paikanpäältä.

Pieni vinkki: Paikassa on ahtaita ja pimeitä tunneleita, jotka voivat aiheuttaa pientä panikointia. Ei siis sovi ahtaanpaikankammoisille.

Toinen mainio vierailupaikka on Bourbonin tunnelit.

Napolin katujen alla sijaitsevissa tunneleissa on edelleen nähtävissä ruostuvia vanhoja autoja ja sodanaikaisia ​​jäänteitä.

Tunnelit rakennettiin alun perin kuninkaallisen perheen salaiseksi pakoreitiksi.

Paikka toimi myös pommisuojana arviolta 5 000-10 000 kaupungin asukkaalle.

Sinne kerättiin säilöön vanhoja autoja ja moottoripyöriä, jotka ovat peräisin 50- ja 70-luvuilta sekä muuta romua ja esineistöä.

Paikka muuttuikin vuosikymmeniksi kaunpukilaisten kaatopaikaksi, joka sittemmin siivottiin ja muutettiin nähtävyydeksi.

Paikan tunnellit eivät ole yhtä ahtaita ja matalia kuin Sotterranean tunnelit ja tässä paikassa on vähemmän portaita kiivettävänä. Paikkaan kannattaa varata lippu etukäteen. Peruslipun hinta on 11 € ja saatavana on monenmoisia erikoiskierroksia. Paikka on avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 9-13.30 ja 14.30-17.

Hitsi vitsi, pian tuli taas huomattua, että pelkästään näiden maanalaisten paikkojen koluamiseen olisi kulunut aikaa, vaikka kuinka ja paljon.

Napolin historiallisessa keskustassa on UNESCOn maailmanperintö- listallakin oleva Castel Nuovo tai toiselta nimeltään Maschio Angioinon keskiaikainen linna, joka vartioi ylväänä Napolin satamaa.

Linna on yksi Napolin tärkeimmistä historiallisista nähtävyyksistä ja symboleista. Linnassa on 5 pyöreää tornia ja myöhemmin linnaan on lisätty upea voitonkaari. Linnassa on paljon nähtävää ja siihen liittyy monia kiehtovia tarinoita. Linna on nykyään kulttuuritapahtumien järjestämispaikka ja siellä toimii myös kaupunginmuseo. Lippu linnaan maksaa 6 € ja avoinna se on maanantaista lauantaihin klo 9-19. Joskus linna on avoinna myös sunnuntaisin.

Kuninkaallinen palatsi on käymisen arvoinen paikka, jos Napolissa vierailu antaa siihen mahdollisuuden.

Yllätyksekseni paikka oli aika vähän kansoitettu, ei ilmeisesti turistien suosima käyntikohde.

Palazzo Reale edusti yli kolmen vuosisadan ajan Napolin ja koko Etelä-Italian vallankeskusta. Palatsin pitkällä julkisivulla on kahdeksan marmoripatsasta eri kuninkaista, jotka aikoinaan hallitsivat Napolia.

Ylellisen rakennuksen sisällä on upeasti säilyneitä paikkoja.

Huoneiden lisäksi alkuperäinen käytävä ja portaikko ovat uskomattoman hienoja, kuten myös valtaistuinsali ja valtionteatteri.

Liput palatsiin ja puutarhaan maksaa yhteensä 12 € ja paikka on avoinna päivittäin klo 9-20.

Kuninkaanlinnan kanssa samalla aukiolla on San Francesco di Paola kirkko.

Kirkko on mahtipontinen ulkoapäin, mutta melko valjuksi jää sen sisäpuoli.

Tähän valtavaan pyhättöön pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua päivittäin klo 8.30- 19.30.

Linnan vieressä on upea lasikattoinen Galleria Umberto I, jota pidetään maan upeimpana ostoskeskuksena.

Paikka ei ole pelkästään shoppailijan paratiisi, vaan se on myös arkkitehtoorinen helmi ja kameralle sopiva kohde. Yököttävää oli, että kauniin rakennuksen ulkopuolella rappusilla makoili kamoissa kaikenlaista porukkaa, joista irtosi myös melkoinen lemu.

Napolin kuuluisimpaan kahvilaan, vuonna 1860 perustettuun upeaan Gran Caffè Gambrinukseen kannattaa poiketa.

Se sijaitsee kuninkaanlinnan, Oopperan ja Galleria Umberto I lähellä. Kannattaa varautua jonottamaan istumapaikkaa, sillä kahvila on kuuluisuuden myötä erittäin suosittu. Päätimme nauttia yhdet Limoncellot. Juoman hinnassa oli kyllä selvä ” kuuluisuus” lisä.

Napolin vanhin linna Castel dell’Ovo seisoo ylväänä pienellä saarella.

Linna rakennettiin 6. vuosisadan alkupuolella eKr puolustuslinnaksi.

Nykyisin linnassa on nähtävillä useita taidenäyttelyitä ja esittelyjä linnan historiasta. Linnan luota aukeavat hienot näkymät kaupunkiin. Linna on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-14. Linnaan on ilmainen sisäänpääsy.

Linnalta lähtee pitkä rantabulevardi, jonka varrella on kymmeniä ruokapaikkoja. Varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin perheet tulevat kävelemään rantabulevardia edestakaisin.

Kukkulalla seisova keskiaikainen Castel Sant’Elmo linnaan pääsee kätevästi Montesanton metroasemaa vastapäätä lähtevällä funikulaarilla tai toisella funikulaarilla joka sijaitsee lähellä Piazza del Plebiscitoa.

Itse linna on avoinna joka päivä klo 8.30-19.30, mutta museo Museo del Novecento on avoinna vain keskiviikosta maanantaihin klo 9.30-17. Sisäänpääsymaksu on 5 €.

Linnan historiaan liittyy monenlaisia kiemuroita.

Alun perin paikalla oli Sant’Erasmolle omistettu kappeli, joka antoi linnoituksen nykyisen nimen.

Linnaa on piiritetty useita kertoja sen strategisen aseman vuoksi.

1500-luvulla linnaan iski salama, joka tuhosi linnaa ja sen kirkon, minkä takia linnaa jouduttiin uudelleen rakentamaan. Linnaa on käytetty myös vankilana. Tällä hetkellä Castel Sant’Elmossa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä ja festivaaleja sekä teatteri- ja musiikkiesityksiä. Lisäksi linnassa on museo, joka kerää napolilaisten taiteilijoiden 1900-luvulla luomia teoksia.

Kukkulalla on myös Certosa ja Museo di San Martinon luostari, joka on avoinna torstaista tiistaihin klo 8.30-19. Sisäänpääsy maksaa 6 €.

Lisäksi kukkulalta on mainiot näkymät satamaan ja Napolinlahdelle.

Cappella Sanseveron kappeli toimi aikoinaan Torremaggoiren perheen hautakappelina. Kappeli on ulkopuolelta melko vaatimattoman oloinen, mutta sen sisustus onkin sitten aivan muuta. Kappelissa on valtava määrä taidetta ja useita kuuluisia veistoksia.

Parhaiten se tunnetaan hunnutetusta patsaasta, Cristo Velatosta, joka on niin elävän näköinen, että siihen liittyy legendoja alkemian käytöstä. On kuin huntu olisi ylimaallisesti kivettynyt patsaan päälle.

Kappelin muita erikoisuuksia ovat kaksi hyytävän näköistä, ihmisen anatomiaa esittelevää patsasta, jotka on rakennettu oikeille luurangoille käyttämällä lankaa, silkkiä ja mehiläisvahaa.

Miten taitavasti ihmisen siäelimet ja veisuonisto onkaan osattu jo tuolloin kuvata.

Harmillisesti tässä paikassa ei saa kuvata ja nämä kuvat onkin otettu ostetuista postikorteista.

Tässä museokappelissa kannattaa ehdottomasti käydä.

Lipun hinta on 8 € ja avoinna paikka on muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.

Paikka on erittäin suosittu, joten lipun ostaminen ennakkoon on hyvä idea.

Jos lipun ostaa vasta paikanpäältä, niin kannattaa huomioida, että lipunmyynti sijaitsee kappelin viereisessä rakennuksessa.

Napolissa on erittäin vilkas satama, jonne ankkuroituvat myös useat risteilyalukset. Porto di Mergellinan pienvenesataman alue on täynnä trendikkäitä ravintoloita ja kahviloita ja jossa on upea eläväinen tunnelma.

Napolin maineikas oopperatalo Teatro San Carlo, joka on Italian vanhin ja Euroopan suurin oopperatalo on käymisen arvoinen.

Teatteriin pääsee vierailulle osallistumalla opastetulle kierrokselle, joiden ajankohta riippuu opastuksen kielestä. Lippu Oopperatalon museoon maksaa 3 € ja itse taloon 7 €.

Kas kummaa, Napolissakin riittää upeita kirkkoja ihailtavaksi.

Hieman epämiellyttävästä ulkonäöstään huolimatta San Domenico Maggioren kirkko on yksi Napolin epätavallisimmista ja mielenkiintoisimmista kirkoista.

Vaikka rakennuksen ulkoasu ei ole erityisen vaikuttava, sen sisätilat ovat kerrassaan upeat.

Kirkko on täynnä renessanssiajan taideteoksia, veistoksia ja koristeita, ja sen paneelikatto on kullattu.

Kirkko kuuluu kompleksiin, johon sisältyy myös Monastero di Santa Chiara luostarirakennus. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sinne pääsee tutustumaan maksutta. Jos kuitenkin haluaa käydä kirkon kaikissa saleisissa ja merkittävissä paikoissa joutuu pulittamaan 11 € tai sitten yksittäisesti lipun eri kohteisiin.

Kompleksiin kuuluva Monastero di Santa Chiaran luostari koki pahoja vaurioita toisen maailman sodan pommituksissa, mutta on sittemmin restauroitu entiseen loistoonsa.

Paikan upeat ja koristeelliset laatoitukset ovat, jotain erilaista, mitä Italian kirkoissa on totuttu näkemään. Paikka on hieno ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkossa ja luostarialueella on hieman erilaiset avoinnaolo aikataulut ja ne kannattaakin tarkistaa netistä. Sisäänpääsymaksu alueelle on 6 €.

Napolin katedraali Duomo di Napoli on peräisin jo 1200-luvulta ja sitä pidetään Napolin ja koko Etelä-Italian pääkirkkona.

Se on omistettu Pyhälle Januariukselle, jonka kuivunutta verta säilytetään kirkon pyhäinjäännöksenä.

Legendan mukaan kuivunut veri muuttuu vuosittain nestemäiseksi, jos näin ei tapahdu, niin Napolia kohtaa jokin onnettomuus.

Ilmeisesti ihme tapahtuu vuosittain, sillä edelleen Napoli on ja porskuttaa eteenpäin historian aikajanalla.

Katedraaliin on ilmainen sisäänpääsy, mutta aarteita katsomaan täytyy pulittaa 5 € pääsymaksu.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 8-14 ja 14.30-19.30.

Napolin katujen kuumuuden ja vilskeen alla on vanha louhos, josta tuli hautauspaikka 1600-luvulla, kun rutto pyyhki pois 250 000 kaupungin asukasta. Cimitero Delle Fontanellen hautausmaa olisi ollut mainio paikka vierailla, mutta nyt se oli suljettu. Harmi. Olisi ollut kiva tutustua maanalaiseen hautapaikkaan, jossa perinteen mukaan kadonneen sielun kallon hoitaminen tuottaa rauhan.

Pulcinella on valkoisiin vaatteisiin ja mustaan maskiin pukeutunut napolilainen maailmankuulu hahmo, jonka viisaat lausahdukset kätkevät sisään kansanperinteen.

Napolissa ei voi olla törmäämättä möhömahaiseen Pulcinellaan.

Fico al Purgatorio ad Arco kujan risteyksessä on Pulcinellan patsas. Patsaan nenän koskemisen uskotaan tuovan onnea, joten ei kun kokeilemaan ja kokeilijoitahan riitti.

Hop on hop off on aina varma valinta nopeaan kierrokseen kaupungissa, varsinkin isoissa kaupungeissa. Jos viettää Napolissa useamman päivän ja pystyy keskittämään vierailuja tietyille alueille selviää melko hyvin ihan jalkaisin. Kertalippu bussiin maksaa 1,50 € ja se on voimassa 1,5 tuntia. Metrolipun hinta on 1,10 €. Kannattava ostos on myös päivälippu julkisiin, joka maksaa 3,50 € tai 4,50 € riippuen alueen laajuudesta.

Jos liikut metrolla kannattaa poiketa Toledon metroasemalle, jota ainakin napolilaiset pitävät yhtenä Euroopan hienoimpana metroasemana.

No erikoinenhan tuo nyt ainakin oli.

Katosta lähtee pitkä onkalo, joka ulottuu maanpinnalle asti ja sen sisällä vihtuvat värivalot luovat mielenkiintoisen valoilmiön ja optisen harhan.

Napolia oli koluttu kolme päivää ja oli aika pakata laukut kotiinlähtöä varten. Napolin lentoasema on melko lyhyen matkan päässä keskustasta. Taksikyyti maksaa parikymppiä. Lentoasemalle pääsee myös yhteistaksilla, joka lähtee viale Ruffo di Calabria kadulta. Lentokentän ja päärautatieaseman sekä sataman välillä kulkee myös linja-auto. Taxi lienee kuitenkin kätevin vaihtoehto.

Napolin lentoasema on aika iso ja vilkas ja siellä on hyvin tarjolla erilaisia palveluja.

Pienenä miinuksena pitää taas todeta, että vaikka kuinka haluaisi suosia ja kehua sinivalkoisia siipiä, niin tälläkään kertaa siihen ei oikein ollut aihetta.

Paluulennolla lippujen kanssa säätöä, koira mukana lennolla, vaikka olimme varmistaneet jo huhtikuussa, että eläinpaikat on laitettu kiinni tälle lennolle. Lisäksi yksi lentoemo osasi hymyillä kauniisti, mutta ei osannut muuta kieltä kuin englantia. Osa tarjoilusta oli loppunut jo tulomatkan lennolla, joten paluumatkan lennolle olikin sitten kovin niukanlainen myyntitarjonta. Että silleen…

                                                                                                                                                                                                       

Kohti kotia

Pitkä lähes kolmen viikon Etelä-Italian tournee saatiin päätökseen ilman sen kummoisempia ongelmia.

Helteen paahtaessa Italiaa, matkan teko oli välillä hikistä hommaa. Kuplavettä kului ja siestan tai oikeammin riposon merkitys keskellä kuuminta päivää tuli varsin hyvin ymmärrettyä.

Italiassa hinnat olivat nousseet todella paljon. Käteistä suosittiin maksutapana ja kortti kyllä kelpasi melkein kaikissa paikoissa, mutta hieman nihkeästi. Taxilla liikkuminen saattaa tulla kalliiksi, sillä muualla kuin Napolissa ja Roomassa taxit eivät käyttäneet mittaria. Kyydin hinta vaihtelikin miten sattuu. Kuittiakaan ei annettu ja aina hinta pyöristettiin sopivaan setelirahaan.

Muualla kuin Roomassa ulkomaisia turisteja oli melko vähän liikenteessä.

Italialaisia keski-ikäisiä pariskuntia matkailijoissa sen sijaan oli melko paljon.

Meillä oli jälleen oma kannettava Huawein nettiasema mukana ja se pelasti kyllä monessa paikassa, kun muuta wifiä ei ollut saatavilla. Hoksautuksena kannattaa muistaa ottaa mukaan adapteri, joka itseltäni jäi kotiin. Italiassa sähkörasioihin ei saa tungettua suomalaista maadoitettua hieman paksumpaa pistoketta. Onneksi kaikista majapaikoistamme adapteri löytyi ja tietokoneen yms. lataaminen ja käyttö onnistui.

Nyt on sitten Italiakin paketoitu ja on aika vaihtaa katseet uusiin seikkailuihin.

Kohde saattaa hyvinkin löytyä Balkkanin suunnalta.

Balkkanin kiertomatkan piti toteutua jo aiemmin, mutta korona sotki suunnitelmat moneen kertaan ja nyt tämä muuttunut maailmantilanne taas mietityttää ja luo raameja matkasuunnitelmille.

Noh, neljännet koronapiikit ottamaan heti syksyllä  ja taas matkaan, jonnekkin päin.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 7: Casertan palatsi ja Pompeji

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – AlberobelloCaserta – Pompeji– Napoli

Caserta

Casertan kuninkaallinen palatsi – Italian Versailesiksikin kutsuttu on esikuvaansa Versailesia tuntemattomampi. Palatsi sijaitsi aikoinaan Napolin kuningaskunnassa.

Rakennus on saanut Versaillesin lisäksi vaikutteita myös Madridin kuninkaanlinnasta. Rakennus on tilavuudella mitattuna maailman suurin kuninkaallinen palatsi ja se on UNESCOn maailmanperintölistalla. Siihempä jääkin tämän palatsin meriitit. Versailesiin ei kannata verrata, samalle viivalle eivät mahdu, eikä Madridinkaan kunninkaanlinnan haastajaksi tästä palatsista ollut. Voin heti sanoa muutaman kymmentä palatsia kiertäneenä, että tiukkaa tekee edes top kymppiin.

Casertan kaupunki sijaitsee 38 kilometriä Napolista pohjoiseen ja sinne pääsee helposti autolla, taksilla, bussilla tai junalla.

Napolin keskusasemalta kulkee junia Casteraan 20 minuutin välein ja Rooman Terministäkin pääsee junalla Castertaan helposti.

Palatsi löytyy heti rautatieaseman vierestä.

Casertan kuninkaallinen palatsi on ympärivuotinen kohde, mutta sen laajat puutarhat ovat parhaimmillaan keväällä ja kesällä.

Palatsi on suljettu tiistaisin.

Viikonloput ovat yleensä suosittuja vierailuajankohtia ja etenkin jokaisen kuukauden ensimmäinen sunnuntai, jolloin palatsiin on ilmainen sisäänpääsy ja alennettu lipun hinta puistoon.

Sisäänpääsylippu palatsiin ja sen suurelle puistoalueelle maksaa 14 euroa. Linna on avoinna klo 8.30- 19.30. Puistoalue aukeaa jo klo 7.

Linnassa on upea hoviteatteri, joka  on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 10-13.

Teatteriin ei voi varata sisäänpääsyä, vaan sinne pääsee ainoastaan jonottamalla.

Teatterin sisäänpääsyn edessä tehdään noin 20 hengen ryhmiä, jotka opas sitten ohjaa noin 15 minuutin tutustumiskierrokselle. Teatteriin pääsy sisältyy lipun hintaan.Teatteri olikin yksi palatsikäynnin parhaista paloista.

Teatteriin odotellessamme siinä ovimikkona seisova opas tiedusteli olimmeko suomalaisia, sillä hän oli tunnistanut puhutun kielen, koska oli suuri Räikkös fani ja oppinut hieman suomea seuraamalla Kimin suomenkielisiä haastatteluja. Oli kuulemma käynyt Suomessa myös silloin kun Kimi ekan kerran meni naimisiin. Että silleen…

Palatsin historia on melko vaatimaton.

Toisessa maailmansodas- sa kuninkaallinen palatsi toimi jonkin aikaa liittoutuneiden komentokeskuk- sen päämajana.

Lisäksi linnassa allekirjoitettiin Saksan armeijan antautuminen Italiassa Toisessa maailmansodassa.

Linna rakennettiin, kun Kaarle VII, Napolin ja Sisilian Bourbon kuningas 1700-luvun puolivälissä halusi palatsin, joka oli puolustettavam- pi ja suurempi kuin hänen vanha linnansa Napolin lahden edessä.

Lisäksi kuningas halusi palatsin, joka voisi kilpailla ranskalaisen Versaillesin palatsin kanssa. Paljon jäi takamatkalle tämä toteutus.

Ylellisessä palatsissa on 1 200 huonetta viidessä vaikuttavassa kerroksessa. Siinä on kaksi pääosaa, esittelytilat ja kuninkaalliset huoneistot.

Jättimäiseen palatsiin kuuluu valtava 120 hehtaarin puistoalue.

Puiston mittasuhdetta kuvaa hyvin se, että puistoalueen pituus on yli kolme kilometriä.

Onneksi puutarhassa voi halutessaan liikkua vuokrattavilla pyörillä tai pikkubussilla, jonka lippu maksaa 2,50 €. Olisi ollut kätevää, jos tuollakin olisi ollut Versailesin tapaan vuokrattavia golf-autoja oma-aikaiseen liikkumiseen.

Puiston keskiosaa halkoo suihkulähteiden ja altaiden ketju, joka loppuu puiston reunassa olevaan suureen vesiputoukseen.

Vesiputouksen päälle voi myös kiivetä.

Puisto yhdistää hoidetut puutarhat ja luonnonmetsät sekä metsästysmajat kauniiksi kokonaisuudeksi.

Puistoalue on osittain mäkisessä maastossa.

Puistossa on myös upea kasvitieteellinen puutarha, nimeltään The English Garden.

Upeaa suihkulähteiden ja altaiden ketjua lukuunottamatta puistoalue oli varsin vaatimaton ja hoitamaton.

Puiston vesi saatiin Mount Taburon rinteiltä Aquedotto Carolinon akveduktia pitkin.

Osa akveduktista on edelleen pystyssä ja hyvässä kunnossa ja se kuuluukin UNESCOn maailmanperin- töluetteloon. Pystyssä olevat osat on edelleen nähtävissä noin 13 km päässä Castertan kaupungista.

Casertan linna on toiminut monien elokuvien kuvauspaikkana.

Star Wars Episode 1; The Phantom Menace ja Star Wars 2; Attack of the Clones, sekä kohtaus Mission Impossible 3:sta ja kohtaus Enkeleistä ja demoneista on ainakin kuvattu siellä.

Moni ohittaa Casertan kaupungin kokonaan, vieraillen vain linnassa. No, totta puhuakseni eipä kaupunki monen yltäkylläisen kaupungin jälkeen tarjoa mitään muuta todella sävähdyttävää kuin linnan. Härdellisen Napolin sijasta Casertta on rauhallinen ja äänettömämpi kaupunki, jossa oli hyvä nauttia lasillinen viiniä, ennen junaan hyppäämistä ja matkaa takaisin kaaokselliseen Napoliin. Caserta retki oli mukava puolenpäivän käyntikohde.

 

Pompeji

Pompejissa olenkin vieraillut aiemmin reilu 10 vuotta sitten, jolloin olin siellä työtehtävässä.

Pääsin silloin käymään monissa sellaisissa paikoissa, jotka ovat yleisölle suljettuna.

Agenda tuolloin oli muu kuin nyt, joten olikin mukava vaan kierrellä paikkoja omaan tahtiin.

Pompejiin pääsee montaa eri junareittiä pitkin, linja-autolla ja erilaisilla valmiilla turistikierroksilla.

Suosituin lienee maaliskuusta lokakuuhun kulkeva Circumvesuvian turistijuna Campania Express.

Turistijunan lippu on hieman kalliimpi, kuin kuvan paikallisjunan lippu. Lipun voi varata ennakkoon verkosta EAV Campanian virallisilta verkkosivuilta tai suoraan Circumvesuvianan lipputoimistosta 20 minuuttia ennen lähtöä.  Turistijunassa kaikille matkustajille on istumapaikat. Muutenkin matkustusmukavuus on parempi ja matka-aika lyhyempi.

Circumvesuviana junat lähtevät samalta Napolin Piazza Garibaldi asemalta, kuin paikallisjunatkin Pompejiin. Tämä asema sijaitsee Naples Centrale rautatieaseman alemmalla tasolla, suurnopeusjunalaitureiden alapuolella.

Paras paikka jäädä pois on Pompeji Scavi Villa dei Mister asemalla, joka on aivan Pompejin sisäänkäynnin edessä.

Samalle asemalle pääsee myös Circumvesuvian paikallisjunalla, joissa ei kuitenkaan ole ilmastointia, ei paikkalippuja ja usein ne ovat tupaten täynnä sekä myöhässä. Niihin ei myöskään voi ostaa lippua ennakkoon, vaan lippu ostetaan asemalta.  Tosin hinta on edullinen 2,50 €/ suunta.

Usein näissä junissa on myös kerjäläisiä tai musiikin soittajia , jotka soittavat 1-2 aseman välin ja keräävät sitten kolehdin.

Kolehdin kerättyään he siityvät seuraavaan vaunuun soittamaa sitä yhtä ja samaa osaamaansa kappaletta.

Varsin suosittu tilanne taskuvarkaiden näkökulmasta kun matkustajan mielenkiinto ja keskittyminen on soittoniekassa.

Pompejin arkeologiselle alueelle on kaksi muutakin sisäänkäyntiä, kuin Scavi Villa dei Misterin juna-asemaa vastapäätä oleva sisäänkäynti. Niiden lähellä on myös asemia ja pysäkkejä. Ne ovat parempi valinta, jos aikoo vierailla myös Pompejin nykyisessä kaupungissa.

Pompejin arkeologinen alue on avoinna klo 9-19 ja 16 € maksava lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä, jotta välttyy lippujonolta.

Italian toinen tunnettu tulivuori Vesuvius syöksi tuhkaa vuonna 79 ja silloisen Rooman valtakunnan yksi isoimmista kaupungeista hautautui tuhkaan ja kiveen häviten maanpäältä.

Suuriosa Pompejin asukkaista kuoli myrkkykaasuihin. Hautautunut kaupunki säilyi varsinaisena aikakapselina. Osa tuhkakerroksesta on jätetty näkyviin, jotta on helpompi käsittää, miksi kaupunki katosi vuosituhanneksi. Alueella tehdään edelleen kaivauksia.

Tuhkasta ja kivestä esiin kaivettu kaupunki on hyvin säilynyt ja siellä ollessa onkin helppoa kuvitella, miten kaupungin torilla myyjät kaupittelivat hedelmiä, leipää ja vastapyydettyä kalaa.

Voi miltei kuulla, miten asiakkaat yrittivät tinkiä hintoja alemmaksi ja nähdä miten leipomossa leipuri oli jo kauan aikaa ollut työn touhussa. Vaikeaa ei ole kuvitella myöskään, miten hedelmällisyyden jumalatar Isiksen temppelissä papit suorittivat päivittäisiä rituaalejaan.

Roomalaisilla oli käytössä juokseva vesi, sisävessat ja monenlaisia mukavuuksia kuten pesulat ja kylpyläpalvelut.

Kaupunkielämä perustui pitkälle kehitettyyn hallintoon ja työnjakoon.

Huvielämä kukoisti, mikä on nähtävissä Pompejissa.

Kaupungilla oli selkeä asemakaava.

Kaupungin keskus eli Forumia reunustivat temppelit ja hallintoraken- nukset.

Forum oli rakennettu kaupungin korkeimmalle kohdalle. Pompejin upean ulkoilmamuseon taustalla häämöttää tuo tuhoa syössyt, nyt uinuva Vesuvius.

Pompeji on UNESCOn maailmaperin- tökohde.

Useat paikat ovat hyvin säilyneitä aina talojen sisällä olevia maalauksia ja värejä myöden.

Pompeiji sijaitsi Rooman ja Kreikan siirtokuntien välisellä kauppareitillä, miksi se oli varsin vauras kaupunki.

Kadut olivat kivetetyt, ja niiden varsilla oli korotetut jalkakäytävät.

Pompejin komeimpia huviloita on Faunin talo, joka on saanut nimensä talosta löydetyn patsaan mukaan.

Faunin talossa on kopio upeasta lattiamosaiikista, joka esittää Aleksanteri Suurta taistelussa Persian kuningasta Dareios III vastaan. Alkuperäinen Aleksanteri-mosaiikki on esillä Napolin arkeologisessa museossa, jossa on nähtävissä myös muuta esineistöä Pompejista.

Huviloiden lisäksi Pompeijissa oli kerrostaloja, temppeleitä, kauppahalli, leipomoita ravintoloita ja pikaruokaloita.

Pompejissa oli kylpylöitä ja kaksi teatteria, sekä useampi ilotalo.

Pompeji on iso alue jakautuen yhdeksään kaupunginosaan. Kaupunkien tärkeimpien alueiden näkemiseen kuluu helposti puolikas päivä.

Pompejissa on nähtävänä elävän oloisia ihmispatsaita, jotka kertovat Pompejin asukkaiden kuolinkamp- pailusta kasvonilmeitä myöten.

Patsaat on tehty kaatamalla kipsiä muotteihin, jotka syntyivät, kun taivaalta satanut tuhka kovettui ruumiiden ympärille.

Sitten viime käynnin on Pompejin museoalueen keskelle, lähelle Forumia ilmestynyt pari ravintolaa, josta sai ostaa esimerkiksi pizzaa ja voileipiä.

Omia eväitä ei siis välttämättä tarvitse roudata mukaan.

Oma vesipullo kannattaa kuitenkin mukana olla. Kaikenlainen ravintolatarjonta sekä matkamuistomyynti myös sisääntuloalueilla oli kehittynyt.  Arkeologisen alueen yhteyteen oli rakennettu museo, jossa oli esillä alueelta löytynyttä esineistöä.

Pompejin ohella on mahdollista vierailla Vesuviuksella.

Vaellus parkkialueelta ylös kraatterille kestää noin 20-30 minuuttia.

Pompejin turistitoimistosta voi vuokrata mukaansa äänioppaan. Toki oikeita ihmisoppaitakin on tarjolla tai oikeastaan tyrkyllä. Emme tällä kertaa Vesuviukselle menneet, sillä olen siellä käynnyt aiemmin, eikä tuo retki nyt kovin kummoinen ollut, vaikka kirkkaana päivänä huipulta avautuvat näkymät ovat upeat.

Toinen kaupunki, joka tuhoutui Vesuviuksen purkauksen jälkeen oli Herculaneum.

Herculaneumia pidetään itse asiassa paremmin säilyneenä kuin Pompejia.

Osa sen puurakenteista, rungoista ja katoista on yhä ehjiä.

Pompejin vierailun yhteydessä kannattaa vierailla myös Herculaneumissa. Kumpaankin paikkaan myydään yhteislippuja. Itse emme Herculaneumiin tällä kertaa menneet, sillä kuuma päivä verotti Pompejissa, jossa ei juurikaan auringon suojaisaa paikkaa ollut. Olen käynnyt myös tuolla aiemmin ja kyllä sinnekin kannattaa mennä jos huudeilla huitelee. Tämä kuva onkin edelliseltä käynniltäni siellä, jolloin paikassa kaivettiin auki uutta löydöstä.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 6 : Lecce, Bari ja Alberobello

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – Alberobello– Caserta – Pompej – Napoli

Lecce 

Matkamme jatkui Lecceen. Junamatka Tarantosta Lecceen kesti lähes 2½ tuntia yhdellä vaihdolla. Junaa piti vaihtaa Brindisissä, ja niin tehtiinkin, tosin tunnin myöhässä.

Hitto, yksikään juna ei vielä tällä matkalla ole ollut ajoissa.

Kaikki käyttämämme junat ovat olleet myössä 15 minuuttia tai paljon enemmän.

40 asteen lämmössä tämä myöhästyminen söi.

Ketutusta lisäsi laukkujen raahaaminen portaita ylös ja alas, sillä monellakaan Sisilian ja Etelä-Italian juna-asemalla ei ollut hissiä, jolla olisi voinut tehdä siirtymät laiturilta toiselle näppärästi.  Leccen juna-asema sijaitsee melko lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Onneksi hotelli oli lähellä, joten pääsimme nopeasti vilvoittelemaan ilmastoituun hotellihuoneeseen.

Saappaan korossa sijaitsevaa Lecceä kutsutaan usein myös etelän Firenzeksi sen lukuisten kirkkojen ja niiden taideaarteiden vuoksi.

Kaupungin kaunis barokkiarkkiteh- tuuri tekee kaupungista heittämällä yhden Italian upeimmista kaupungeista ja varsinaisen ulkoilmamuseon.

Rakentajat ovat varmasti aikoi- naan kiittäneet pehmeää, kullankeltaista kalkkikiveä, joka on mahdollistanut upeiden ja taidokkaiden yksityiskohtien työstämisen, jotka kaiken lisäksi ovat kestäneet hyvin aikaa.

Yli 2000 vuotta vanha Leccen kaupunki oli hyvä valinta vierailukohteeksi

Historiallinen keskusta on kompakti, joten se oli helposti käveltävissä.

Mikä mukavaa, suurimpaan osaan ei autoilla ollut asiaa.

Lecce tuntuikin kovin rauhalliselta ja turvalliselta kaupungilta vaikka ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tässä kaupungissa ei näkynyt riksoja tai Hop on hop off tarjoajia. Pienet kujat ja kauniit rakennukset saivat kulkijan viihtymään.

Kaupungin kaikki kolme koristeellista porttia ovat hyvässä kunnossa ja näkemisen arvoisia. Ne toimivat hyvinä maamerkkeinä, kun suunnistaa Vanhassa kaupungissa. Porttien toisella puolella aukeaa kaupungin modernit osat, jotka olivat vähemmän houkuttelevia.Kuten monissa historiallisissa kaupungeissa, niin myös Leccellä oli vaikuttava puolustusverkosto ja kaupungin muuri. Porta Napoli ja Torre Del Parcoon kuuluivat osana tähän puolustusverkostoon.

Porta Rudia on vanhin kolmesta portista.

Alkuperäinen portti romahti ja tämä nykyinen rakennelma rakennettiin vanhoille raunioille vuonna 1703.

Leccen suojeluspyhimys Sant’Oronzo istuu portin huipulla ja tarkkaillen kaupunkia ja sinne tulevia. Leccen päivittäiset markkinat pidetään Porta Rudiaen ulkopuolella. Tori on avoinna päivittäin aamuisin ja iltapäivisin. Torstaisin ja pyhäpäivisin tori suljetaan jo klo 14.

Kaupungissa on todella monta upeaa kirkkoa, joissa kannattaa piipahtaa, tosin liian monta on liian monta ja niinpä useimmat niistä ”käveltiinkin” vain läpi.

Tunnistimme alkavan kirkkoähkyn, sillä sen verran monta komeaa kirkkoa on tällä matkalla nähty. Vaikka kulta ei näissä kirkoissa näytellytkään pääosaa, niin upeat barokkikoristeet tekivät niistä käymisen arvoisia. Useimmat näistä kirkoista ovat avoinna ainoastaan aamupäivän.

Chiesa di Sant’Irenen kirkko oli omistettu Saint Irenelle.

Chiesa del Gesu kirkko on koristeltu ylellisesti sekä kaiverruksilla että historiallisilla taideteoksilla.

Apostoli Matteukselle omistetun Chiesa di San Matteon kirkko on sisältä upea, eikä sitä kannata ohittaa.

Tämä kirkko kuuluu ”kirkkolippuun”, eli se on luokiteltu nähtävyydeksi.

Chiesa di Santa Maria Degli Angeli ulkopuoli on melko pelkistetty, mutta sisäpuoli on koristeltu pylväillä ja siellä on joukko hienoja maalauksia.

Chiesa di Santa Maria di Constantinopolin julkisivun yläosaa ei koskaan saatu valmiiksi ja siksi sen ulkomuoto on hieman hassu.

Chiesa di Sant’Anna kirkon julkisivussa on nähtävinä kirkon rakentamiseen osallistuneiden lahjoittajaper- heiden vaakunat.

Ja sitten vielä pari kirkkoa lisää, Basilica di San Giovanni Battista al Rosario kirkko sekä La Chiesa di Santa Teresan kirkko, jotka kumpikaan ei pettänyt kauneudessaan.

Jos kirkoista pitää valita käymiskohteet, niin järkevää on ostaa 9 € maksava LeccEcclesiae yhdistelmälippu, jolla pääsee Leccen katedraaliin ja sen kryptaan, Santa Crocen basilikaan, Santa Chiaran kirkkoon, San Matteon kirkkoon, Pyhän taiteen museoon, Antiaco Seminarioon ja San Gregorion kappeliin.

Yksittäisliput kuhunkin kirkkoon maksaa 6 €, joten yhdistelmälipulla saa melkoisen säästön.

Kaikki kirkkolipun kirkot ovat avoinna kesäaikaan joka päivä klo 9-21.

Basilica di Santa Crocen upean barokkikirkon kauniisti koristeltu julkisivu herättää heti kiinnostuksen rakennusta kohtaan.

Kirkko tunnetaan Leccen barokin jalokivinä.

Kirkkoa rakennettiin 150 vuotta, mutta ei turhaan, jos saanen kommentoida.

Kirkko on kerrassaan upea niin ulkoa kuin sisältäkin.

Etenkin sen ulkokuori on täynnä monenlaisia yksityiskohtia ja tovihan siinä meni, että pääsi sen ihailemisestä eteenpäin. Kirkossa pidetään päivittäin klo 21.15 valon ja musiikin yhteisesitys, jossa pimennetty kirkko ja sen taideaarteet herättävät kirkon aivan erilaiseen loistoon. Tämän elämyksen hinta on 15 €.

Vieressä olevan Celestine luostarin laaja ja hyvin koristeltu julkisivu kuului aikoinaan osana kirkkoa. Nykyisin luostaria kutsutaan Palazzo della Provincia di Lecce, jossa toimii alueen paikallishallinto. 

Leccen katedraalia Cattedrale dell’Assunzione della Virginia on rakennettu ja uudistettu vuosisatojen saatossa.

Viimeisin muutos tehtiin 1670-luvulla, jolloin rakennuksiin lisättiin 70 metriä korkea kellotorni.

Korkea kellotorni on hyvä maamerkki, sillä se näkyy lähes joka paikasta Lecceä ja sen mukaan onkin hyvä suunnistaa kaupungissa.

Torni onkin yksi Euroopan korkeimmista kirkon torneista.

Tornikäynti ei sisälly LeccEcclesiae yhdistelmälippuun vaan sinne on ostettava erillinen 12 € maksava lippu.

Onneksi torniin ei tarvitse kiivetä, sillä lippuun kuuluu hissikyyti.

Tornistä näkee Adrianmeren sekä hyvällä säällä myös Albanian vuoret. Kannattaa siis mennä.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-20.

Kuten monessa muussakin Etelä-Italian kaupungissa, niin Leccessäkin vietetään siestaa.

Ravintolat ja kahvilat sekä kirkot ovat onneksi auki ja niissä voi vilvoitella keskipäivän kuumuudessa sekä hyödyntää parituntisen odotellessa taas muiden nähtävyyksien ja kauppojen aukeamista.

Katedraali on yksi Leccen kauneimmista kirkoista, ja se tunnetaan upeasta arkkitehtuuristaan ja upeasta barokin julkisivusta.

Huh huh. Monenlaisia kirkkoja on nähty.

Toiset ovat olleet varsin vaatimattomia ulkoa päin mutta yllättäneet sisäisellä kauneudellaan tai toisinpäin. Tämä Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kunniaksi omistettu katedraali oli kumpaakin, mutta mykisti täysin sisätiloiltaan.

Kirkon seinät ovat täynnä monimutkaisia veistoksia, upeita ruusuikkunoita ja pylväitä sekä mielenkiintoisia kivipatsaita.

Erityisen kaunis kirkko on illalla, jolloin valo heijastuu sen kullankeltaisesta julkisivusta.

Palazzo del Seminario eli Antiaco Seminariossa sijaitsevassa museossa on esillä erilaisia maalauksia, veistoksia, hopeaa ja liturgisia vaatteita.

Luostarin pihalla on upea kaivo. Luostarin yhteydessä on pieni kaunis kappeli.

Luostarin kirjastossa on yli kymmenentu- hatta nidettä, joista osa on myös peräisin 1400- ja 1500-luvuilta.

Eniten kiinnostusta herätti nuottikokoelma.

Chiesa di Santa Chiaran kirkon epätavallinen julkisivu on kiehtova, sisustus on ylellistä – laajasti koristelluista sivualttareista kauniiseen puukattoon.

Santa Chiaran kirkko on pieni, mutta silti erittäin vaikuttava.

Se onkin yksi Leccen ihailluimmista ja tärkeimmistä kirkoista, joissa kirkkoon tulviva luonnonvalo tekee vaikutuksen.

Kuten lähes jokaisessa isommassa Etelä-Italian ja Sisilian kaupungissa, niin täälläkin oli roomalainen amfiteatteri.

Teatteri on edelleen hyvässä kunnossa ja siellä järjestetään erilaisia kulttuuritapah- tumia.

Teatterin vieressä on pieni Museo del Teatro Romano, jossa on esillä kaivauksilta löydettyä esineistöä. Museo on avoinna klo 10-14 muina päivinä paitsi sunnuntaisin jolloin se on kiinni. Museoon on pieni 3 € sisäänpääsymaksu.

Museo Storico della Città di Leccessä eli MUST museossa järjestetään vaihtuvia ja pysyviä näyttelyitä.

Museon multimediahuo- neessa pääsee tutustumaan kaupungin historialliseen perintöön 3D näyttelyssä.

Museota pidetään Leccen kansalaismuseona, jonka tavoitteena on edistää Leccen kaupungin taidetta ja kulttuuri-identiteettiä. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-19 ja sisäänpääsymaksu museoon on 5,50 €.

Convitto Palmieri upeassa rakennuksessa toimii tällä hetkellä Leccen kirjasto.

Upea luostarirakennus on toiminut historian aikana monessa eri tehtävässä.

Se on muuttunut kasarmiksi, varastoksi ja sairaalaksi, kunnes siitä tuli jesuiittojen sisäoppilaitos. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Jesuiittojen karkottamisen jälkeen siitä tuli yliopisto ja sen kirjasto.

Chiesa dei SS Nicolo e Cataldon kirkko sijaitsee Leccen hautausmaalla.

Leccen kreivi Tancredi d’Altavilla rakennutti sen merkiksi ikuisesta omistautumisesta San Niccolòn merimiesten suojelijalle ja San Cataldolle Taranton suojelijalle.

Vierailijat voivat vaeltaa kirkkoa ympäröivällä mielenkiintoisella ja kauniilla hautausmaalla. Kirkko on avoinna ainoastaan maanantaina, torstaina ja lauantaina klo 9.30–12.30.

Chiesa e Monastero di San Giovanni Evangelistan naisluostarilla oli johtava rooli Leccen luostariinstituutioissa. Kirkko ja luostari rakennettiin uudelleen 1600- ja 1700-luvuilla. Luostarissa olisi ollut nähtävissä luostarikirkko sekä museo. Siellä järjestetään myös erilaisia työpajoja. Nunnaluostari Monestro delle Benedettine on edelleen toiminnassa ja luostariyhteisö noudattaa uskollisesti Pyhän Benedictuksen ritarikunnan sääntöä. Luostariin täytyy varata vierailuajankohta etukäteen, mutta harmiksemme se ei nyt onnistunut.

Tällä matkalla huomasimme hakeutuvamme usein puistojen varjoon hengähtämään auringon paisteelta.

Villa Comunale Di Lecce puisto on yksi Leccen vaikuttavin julkinen puutarha. Upeiden istutusten lisäksi puistossa on useita ihastuttavia suihkulähteitä ja lampia sekä patsaita.

Palazzo Vernazzassa voi tutustua AR-tekniikan ansiosta näyttely-ympäristöön, joka tarjoaa mukaansatempaavia kokemuksia historiasta aina Messapiasta roomalaiseen aikaan ja renessanssista barokkiin.

AR-tekniikan avulla voi myös tutustua kunnostustöiden yhteydessä löydettyihin arkeologisiin aarteisiin, kuten mieleenpainuvaan Isisin pyhäkköön.

Virtuaalikierroksen hinta on 10 € – ei paha.

Paikka on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-16.

Museo Provinciale Sigismondo Castromedianon alueellinen museo kerää tärkeitä löytöjä kaupungista ja alueelta.

Arkeologisten löytöjen näyttelyn avulla on mahdollista syventää alueellista tietämystä esihistoriallisista ajoista lähtien. Paikan aukioloajat olivat meille hieman ongelmalliset, joten emme ehtineet sinne. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 16-20. Sunnuntaisin museo aukeaa jo klo 9. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja siellä on mahdollista osallistua ilmaiseen opastettuun museokierrokseen, joka kuitenkin olisi pitänyt varata etukäteen.

Museo Faggianon tarina on kiehtova ja aivan totta.

Rakennuksessa ei ollut mitään merkittävää, kun Lucciano Faggiano osti sen vuonna 2001 ja aloitti remontin.

Etsiessään viemäriputkea hänestä tuli hetkessä kuuluisa. Perhettä lykästi kerralla. Etsinnät johtivat lopulta maanalaisiin huoneisiin, pakotunneleihin, hautoihin ja, temppeliritarien freskoon, joita voi ihailla vieraillessaan tässä nyt museoksi muutetussa paikassa. Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen. Museon sisäänpääsymaksu on 5 € ja se on avoinna joka päivä klo 9.30-20. 

Leccen kaupungin muurit muodosti yhdessä Castello di Leccen eli Kaarle V:n linnan kanssa aikoinaan toimivan linnoituksen Ottomaanien hyökkäyksiä vastaan.

Linna rakennettiin ensimmäisen kerran keskiajalla, ja sitä vahvistettiin myöhemmin. Linna on avoinna kesäkuukausina maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja viikonloppuna klo 9.30-21. Nykyisin linna toimii näyttämönä erilaisille kulttuuritapahtumille, taidenäyttelyille, ruoka- ja viinitapahtumille sekä paikkana paikallisen kulttuurin edistämiseksi. Sisäänpääsymaksu linnaan vaihtelee linnaa isännöivän näyttelyn mukaan. Kaarle V: n linnassa on mahdollista varata erilaisia retkiä ja opastettuja kierroksia. Muureihin pääsee tutustumaan klo 15-20.45 välisenä aikana opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €. Paikka siihenkin on kuitenkin varattava etukäteen.

Oopperatalo Politeama Greco on yksi Puglian suurimmista ja vanhimmista teattereista, jota käytetään myös   Leccen maakunnan orkesteri- ja oopperakauden esityksiin.

Napolin prinssille aikoinaan omistettu oopperatalo on avoinna yleisövierailuille. Ei käyty, koska pari oopperaa nyt tällä reisulla osoittautui melkoisiksi pettymyksiksi.

Junamatkailijoina olisi ollut kiva käydä rautatiemuseossa, mutta kun se on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 9.30-12.30, niinpä emme sinne päässeet, sillä me olimme Leccessä viikolla. Il Museo Ferroviario della Puglian rautatiemuseo on perustettu valtion rautateiden entisten työpajojen Squadra Rialzo sisälle. Museo tarjoaa yleiskatsauksen rautateiden historiaan koko alueella. Kokoelmassa on esillä höyryvetureita, vanhoja koneita, vaunuja, työvälineitä ja historiallisia asiakirjoja. Sisäänpääsymaksu museoon olisi ollut 5 €.

Lecce oli taas yksi niistä paikoista, jonne tuli varattua aivan liian vähän aikaa.

Moni paikka jäikin kutkuttelemaan. Varsinkin Leccen laaja tarjonta hyviässä museoissa, joista moni jäi käymättä,  harmitti.

Saapi nähdä joskos joskus tuonne vielä eksyy uudestaan. Matka jatkui ja edessä oli vielä muutama kaupunki. Ei kun junaan ja kohti Baria.

 

Bari

Matkustimme Bariin Leccestä. Junamatka kesti reilun puolitoista tuntia. Saavuimme Barin juna-asemalle, joka sijaitsee Barin uudemmassa osassa.

Tässä osassa on paljon yökerhoja, ravintoloita ja baareja sekä erilaisia putiikkeja.

Siellä voikin kokea modernin italialaisen elämän sekä shoppailla.

Shoppailut ja yökerhot jäivät meiltä väliin vaikka hotelli olikin aivan pelipaikoilla juna-aseman vieressä.

Barin satama sijaitsee Vanhan kaupungin pohjoiskärjessä. Satama kuuluu Adrianmeren suurimpiin, ja se on tärkeä etappi Keski-Euroopan ja Lähi-idän alueiden sekä Balkanin niemimaan välillä. Barista on erinomaiset yhteydet lautalla Albaniaan, Kreikkaan, Kroatiaan ja Montenegroon.

Barin pienvenesata- massa kannattaa viettää jokunen tovi, sillä se on jo itsessään nähtävyys ja vilkkaan sataman tapahtumien seuraaminen onnistuu hyvin jostakin satama-alueen kahvilasta tai ravintolasta. Erityisen mainio paikka se on ihastella taivaan eri värisävyjä illalla, kun aurinko alkaa painua horisonttiin.

Satamassa voi myös hypätä johonkin Barin rannikkoa kiertävistä kiertoajelubus- seista tai pyörillä kulkevista kaupunkijunista.

Satamasta lähtee myös pitkä merenranta- promenadi, jota pitkin on ihana kävellä ja nauttia kimmeltävästä Adrianin merestä.

Barin katedraali Cattedrale di San Sabino tai Basilica Cattedrale Metropolitana Primaziale San Sabino on rakennettu entisen bysanttilaisen kirkon raunioille ja se on omistettu Pyhälle Sabinukselle, joka oli Canosan piispa. Katedraali on malliesimerkki romaanisesta arkkitehtuurista.

Kryptassa on taidokkaasti koristeltu maalaus Madonnasta ja Pyhän Sabinuksen jäännöksistä, jotka tuotiin Bariin vuonna 844 Canosasta sen jälkeen, kun saraseenit ryöstivät sen.

Katedraalin alla tehdyt arkeologiset kaivaukset paljastavat paikallisen Kreikan, Rooman ja Bysantin historian kerroksia. Ne onkin nähtävänä kryptan vieressä sijaitsevassa arkeologisessa museossa, joka on avoinna eri päivinä eri aikaan. Aukioloajankohdat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä. Sisäänpääsy maksaa vain 3 €.

Bari on tunnettu Orecchitte pastastaan.

Pienellä Via Arco Bassolla sijaitseekin pastantekokort- teli, jossa pyöritellään korvan muotoista herkkupastaa.

Nopeasormiset vanhat rouvat istuvat talojensa edessä pastan teossa.

Kuivumassa on jos jonkin muotoisia ja värisiä pastoja.

Pastat olivat kova myyntiartikkeli, joita turistit ostivat tuliaisiksi mukaansa.

Myös alueen monet ravintolat käyttivät annoksissaan paikallista Orecchitte pastaa. Paikka on Barin linnan sisäänkäyntiä vastapäätä, joten on mahdotonta missata sitä!

Porto Vecchia tai vanha satama on paikka, josta paikalliset kalastajat lähtevät sinisillä veneillään pyytämään tuoretta paikallista kalaa.

Barissa onkin tarjoilla runsaasti mereneläviä, niin toreilla kuin ruokalistoillakin Kannattaakin valita kalaruoka kun menee syömään.

Melko pienen Vanhan kaupungin kapeat kadut ja kujat muodostavat melkoisen sokkelon, jonne on todella helppo eksyä.

Toisaalla siellä voi myös tuntea puhtaan pyykin tuoksun ja seurata paikallisten elämää.

Monet perheet olivatkin siirtyneet tuoleineen kujille viettämään aikaa. Siellä on myös ihania kujia, joissa voi ruokailla tai tehdä matkamuisto-ostoksia.

Piazza Mercantilelta löytyy ikivanha kaupungintalo, niin sanottu aatelisneuvos- ton kokoontumis- paikka sekä pylväs johon sidottiin varkaita ja velkansa maksamatta jättäneitä muiden pilkattavaksi.

Castello Svevo di Bari linna on rakennettu, tuhottu ja uudelleen rakennettu ajansaatossa.

Keskiaikainen linna on toiminut myös kasarmina ja vankilana.

Voimakkailla viistoilla muureilla, salaperäisillä suorakulmaisilla torneilla on mahtava vaikutus, joka todellakin on aikoinaan vahvistanut sen sotilaallista voimaa. Linna sijaitsee Vanhan kaupungin laidalla. Nykyisin rakennuksessa on museo, jossa on kopioita Apulian-Normannin veistoksista sekä erilaisia vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Linna on hyvin säilynyt ja sen ulkovalleille, torneille ja vallihautaan pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta sisällä linnassa olevaan museoon tarvitaan pääsylippu. Linnan museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaisin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 6 €.

Museo Storico Civico di Bari on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Se vie kävijänsä mukanaan Barin historiaan tiistaista lauantaihin klo 9.30-13.30 ja 16.30-19. 30 sekä sunnuntaisin vain aamupäivän aikana.

Lipun hinta on 5 €. 1940 -luvulla museo joutui sotatapahtumien keskelle ja suuri osa sen esineistöstä katosi. Vaikka museo on melko pieni on sen nykyisissä kokoelmissa jälleen useita merkittäviä esineitä ja hienoja kokoelmia.

Teatro Petruzzelli on Italian neljänneksi suurin teatteri.

Teatteri tuhoutui täysin tuhopolton seurauksena vuonna 1991 ja se avattiin uudelleen vuonna 2009.

Teatro Petruzzelli on tullut tunnetuksi siitä, että se herättää henkiin unohduksiin jääneitä teoksia vuosisatojen takaa. Teatteriin tehdään opastettuja kierroksia. Mutta vaikka teatteri on uusittu tuhoisan tulipalon jälkeen, on se uustuotantoa, joten väliin jäi.  Teatteriin tehdään opastettuja vierailuja ja niiden hinta on 5 €.

Pinacoteca Provinzialen taidegalleriassa on esillä eri aikoina asuneiden Etelä-Italian mestareiden teoksia sekä venetsialaisia maalauksia ja keskiaikaisia patsaita suljetuista Apulian kirkoista. Museossa on runsas esine- ja teoskokoelma. Galleria sijaitsee upeassa Provinsin palatsissa. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu museoon on 3 €.

Tarina kertoo, että Chiesa di San Marco dei Venezianin kirkko olisi rakennettu venetsialaisten kunniaksi, avustaan vapauttaa kaupunki saraseenien vallasta.

Toinen mahdollisuus on, että kaupungin rakennuttivat alueella 1000-luvun lopussa eläneet venetsialaiset kauppiaat. Kirkossa on runsaasti viitteitä Venetsiaan. mm. Venetsian siivekäs leijona löytyy kirkon ikkunoista.

Nykyisin taidegalleriana toimiva Teatro Margherita sijaitsee meren rannalla Barin vanhassa satamassa.

Sääntöjä on venytetty ennenkin.

Teatteri rakennettiin Barin vanhan sataman lähelle rantaveteen pilareiden päälle, jolla voitiin kiertää Barin kaupungin ja kaupungin toisen teatterin omistajan Petruzzellin perheen välinen sopimus, jonka mukaan kaupunki sitoutui olemaan rakentamatta muita teattereita alueelleen. Komea teatterirakennus ansaitsee tulla kuvatuksi. Sisään emme tällä kertaa menneet.

Basilica di San Nicola on sekä roomalaiskatolis- ten että ortodoksien pyhiinvaeltajien suosima kirkko, sillä sen kryptassa olevan hopea-alttarin alla oleva holvi pitää sisällään Pyhän Nikolauksen jäännökset.

Kirkko rakennettiin Pyhän Nikolauksen pyhäinjäännöksiä varten.

Bariin Nikolauksen jäänteet päätyivät, kun ruumis siirrettiin Turkin Myrasta turvaan muslimivalloittajilta.

Myös Venetsia olisi halunnut haudata Nikolauksen omaan kaupunkiinsa.

Turkin alueella 300-luvulla syntyneen pyhimyksen tarina on mielenkiintoinen. Pyhän Nikolauksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset hyvät teot, joilla hän auttoi ongelmissa olevia ihmisiä.

Legendan mukaan Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana.

Nikolausta pidetään myös merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Hyvä syy siis laittaa roponen kolehtiin.

Nikolausta pidetään myös joulupukinkin esihahmona.

Kirkko on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 6.30 – 20.30 ja sunnuntaisin klo 6.30 – 22. Kirkon museossa on arvokkaita taideteoksia.

Museo sen sijaan on avoinna eri päivinä eri aikaan ja ajat kannattaakin tarkistaa etukäteen. Museoon on 3 € sisäänpääsymaksu.

 

Alberobello

Aamulla nappasimme bussin Barista ja määränpäänä oli tunnin linja-automatkan päässä Barista sijaitseva kaunis ja erikoinen, mutta erittäin kuvauksellinen trullikylä Alberobello.

Paikkaan pääsee myös junalla ja järjestetyillä valmiilla retkillä. Linja-autolippu maksoi menopaluuna 8,80 €.

Kartiomaiset ja suippokattoiset kalkkikivitalot kuuluvat UNESCOn maailmanperin- tölistalle.

Useimmat ihmiset tulevatkin Alberobelloon juuri näiden talojen takia, enkä ihmettele, sillä kyllä paikka on näkemisen ja käymisen arvoinen. 10 000 asukkaan kylässä on toki muutakin nähtävää kuin valkoiset trullitalot, mutta ne jäivät varmasti monelta muultakin näkemättä.

Rione Monti alueen trullitaloihin pääsee kurkistamaan myös vierailemalla niissä toimivissa myymälöissä ja ravintoloissa.

Monet näistä taloista onkin sisustettu ja entisöity vanhanaikaiseen tyyliin.

Kylässä on myös trullihotelleja sekä vuokrattavia trullitaloja. Myös Alberobellon yksi kirkoista on trullirakennus.

Totta vai taru, trullitalojen historian kerrotaan liittyvän veronkiertoon.

Legendan mukaan talo rakennettiin kivistä, ilman laastia ja katto siten, että se voitiin romahduttaa poistamalla vain yksi kivi. Näin talo voitiin purkaa ja romuttaa nopeasti verokannon uhatessa.

Vaikka useimmat trullitaloista on valjastettu turismin käyttöön, asuu etenkin Rione Aia Piccolan alueella olevissa taloissa edelleen kylän asukkaita.

Osa taloista on käytössä sellaisenaan, osaa on hieman jatkettu.

Jotkut asukkaat päästävät pientä maksua vastaan tutustumaan omaan taloonsa.

Taloissa on iso huone, jossa on ruokapöytä ja sänky, tv sekä oleskelutila.

Pienessä alkovissa on wc ja peseytymistilat joka on erotettu muusta tilasta verholla tai liukuovella. Toisessa pienessä sivuhuoneessa on keittiötila. Yhdessä käymässämme trullitalossa oli  kartioon tehty lisätilaksi ns. ”parvitila”, jonne pääsi alasvedettäviä tikkaita pitkin.

Alberobellossa järjestetään useita erilaisia turistien kävely- ja opastuskierrok- sia.

Klo 10 jälkeen paikalle rupeaa saapumaan valtavasti turistibusseja, joten kannattaa pyrkiä vierailemaan paikassa mahdollisimman aikaisin aamusta.

Isot turistiryhmät oppaineen tukkivat helposti kapeat kujat. Suosittua on myös osallistua Alberobellon nonnien pastantekokurssille.

Alberobellossa on muutamia spesiaalikohtei- ta, jotka piti tietenkin kiertää.

Trullo Sovrano on kylän ainoa kaksikerroksi- nen trullitalo, joka toimii nykyisin kulttuuriperin- tömuseona.

Museo on avoinna klo 10-13.30 ja 15.30-19 sisäänpääsy on 2 €. Vastaavasti yksi nähtävyys on Alberobellon pienin trullirakennus – Il Trullo più piccolo .

Sant’Antonion kirkko on maailman ainoa trullikirkko.

Pieni kirkko on myös uskontojen vastaisen taistelun symboli.

Sisältä kirkko ei kovin kummoinen ollut.

Yksi ikonisista nähtävyyksistä Alberobellossa on vierailla vanhimmassa ja kuuluisimmassa trullitalossa – Trullo Siamissa.

Trullo Siamese on ainoa Trullo, jolla on kaksi kupolia.

Legendan mukaan veljekset asuivat trullossa ja rakastuivat samaan naiseen. Nainen oli luvattu vaimoksi veljeksistä vanhimmalle, mutta hän rakastuikin nuorempaan veljeksistä. Nuorempi veli käytti perintöoikeuttaan ja trullo jaettiin kahtia.

Puolen päivän vierailu Alberobellossa riitti ja suuntasimme takasin Bariin. Paikka oli oikein mainio retkikohde. Vierailun kruunasi se, että paikallisbussi tuli yllätykseksi ihan ajallaan, eikä siihen ollut edes paljon tulijoita. Vierailijoiden suunta kun kävi Albarobellon suuntaan. Hyvä niin, me jatkoimme takaisin Barin nähtävyyksille.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 5 : Reggio Calabria ja Taranto

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello- Caserta – Pompej – Napoli

Reggio Calabria

Saavuimme myöhään iltapäivästä Reggio Calabriaan. Reggio Calabria on lopullinen kohde nopeille Eurostar- ja Intercity-junille, jotka kulkevat saappaan kärjestä kohti Roomaa ja Napolia. Kaupungin päärautatieasema on Stazione Centrale.

Reggio Calabria on vilkas satamakaupunki.

Kaupungissa liikennöi ATAMin linja-autot, jotka ovat melko luotettavia ja täsmällisiä.

Yksittäislipun hinta on 1.50 €. Päivälippu, joka maksaa 4,50 € voi myös olla hyvä valinta, koska Reggio Calabrian kaupunkialue sijoittuu aika laajalle alueelle.

Lisäksi paikallisjunilla on mahdollista liikkua Reggio Calabrian alueella. Kaupungissa kulkee myös City Tourin pikkubussi, jonka nähtävyyskierros kestää 60 minuuttia ja maksaa 5 €.

Muinaisten meriteiden risteyksenä ollut Messinan salmi ja sen lähipaikat pitävät sisällään monia myyttejä ja legendoja.

Yhden legendan mukaan Reggio Calabrian perusti arkistaan kuuluisan Nooan lapsenlapsi Aschenez. Kaupunki on kuuluisa myös ensimmäisen päivätyn heprealaisen kirjan painopaikkana.

Kaupungissa on aikoinaan ollut vahva juutalaisyhteisö, miksi siellä vuonna 1475 painettiin Rashin kommentit Toorasta teos. Lisäksi kaupunki on tunnettu yliopistostaan ja hyvämaineista musiikkikonservatoriosta. Opiskelijoiden läsnäolo näkyykin kaupungin nuorekkaassa ilmeessä.

Muinaista Reghion, nykyistä Reggio Calabrian kaupunkia on koetellut kaksi isoa maanjärsitystä, joista jälkimmäinen maanjäristys vuonna 1908 tuhosi kaupungin 68 prosenttisesti.

Maanjäristyksen jälkeen kaupunki piti rakentaa uudelleen, mistä syystä kaupungissa onkin useita komeita jugendtyylisiä rakennuksia. Sen sijaan historialliset nähtävyydet ovat melko harvassa kaupungin kärsimän tuhon vuoksi. Merenrannan lähellä on kuitenkin näkyvissä muutamia raunioita, mukaan lukien roomalaiset kylpylät ja Kreikan muuri.

Keskiajalta oleva Castello Aragonesen linna on puolustanut kaupunkia vuosisatoja ja upea linna kesti tuhoisan maanjäristyksen ja on edelleen hyvässä kunnossa.

Kaupungin historiallinen symboli toimii nykyään näyttelytilana, jonne pääsee tutustumaan 2 € pääsymaksulla maanantaista lauantaihin klo 9-13 ja 14 -19.

Reggio Calabria Museo Nazionalessa on valtava kokoelma vuosituhansien takaisia paikallishistorian esineitä.

Hienompia niistä ovat kuuluisat pronssipatsaat, jotka löytyivät vahingossa vuonna 1972, kun sukeltamassa ollut turisti huomasi meren pohjasta esiin törröttävän käden.

Pronssipatsaiden taustaa ei tiedetä, mutta tutkijat ovat päätelleet, että patsaat olisi heitetty pois ylimääräisenä painolastina merihädässä olleesta laivasta.

Pronssipatsaita varten on tehty on ilmastoitu huone, jolla pyritään estämään korroosivauriot.

Päästäkseen näyttelytilaan kuljetaan sulkutilan kautta, jossa sisään menevevät ihmiset odottavat viitisen minuuttia, että ilmankosteus tasataan näyttelytilan ilmaa vastaavaksi.

Riace Bronze -huoneeseen pääsee kerrallaan enintään kaksikymmentä henkilöä.

Patsaat on nimetty kekseliäästi patsas A:ksi ja patsas B:ksi.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9 – 20.

Sisäänpääsymaksu on 8 € ja keskiviikkoisin kaksi euroa vähemmän.

Tähän, kuten  muihinkin alueen museoihin pääsee maksutta kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja meillehän tämä sopi mainiosti.

Pienen musiikki museon Italian Museo dello Strumento Musicale eli Mustrumun piti olla avoinna viikonloppuisin klo 10-12.

Paikassa olisi ollut esillä soittimia eri aikakausilta. Museossa on myös joitain harvinaisia instrumentteja, joita ei enää käytetä.

Olisin niin halunnut nähdä nuo, mutta kas kummaa, kun saavuimme paikalle oli se kiinni, vaikka nettisivujen mukaan sen piti olla auki.

No kun kerran oli kiinni, niin mitä sitä ihmettelemään. Harmillisesti jäi siis näkemättä museon noin 800 instrumenttia. Ilmeestä huomasin, että jotain asia ei harmittanut.

Harmillisesti myös toinen mielenkiintoinen museo Fondazione Piccolo Museo San Paolo oli suljettuna tilapäisesti. Sen kokoelmissa on ikoneja, maalauksia, norsunluu veistoksia, hopeaa ja kirjoja. Museon lähes kaksisataa ikonia ovat peräisin Itä-Euroopasta ja Balkanilta. Näkemättä jäi siis tämäkin.

Italian kauneimmaksi kilometriksi nimetyn rantabulevardin varrella on ruoka- ja viinipaikkoja.

Siellä sijaitsee myös Athenen muistomerkki –  Monumento de Athena, jota pidetään yhtenä kaupungin ikonina.

Patsas kuvaa soturijumalatar Athena Promachosia, jonka kerrotaan puolustavan kaupunkia tarpeen mukaan.

Muistomerkin edessä on nykyaikainen amfiteatteri.

Upeasti kimalteleva meri ja taustalla näkyvä Sisilian rannikko luovat rantabulevardil- la kävelemiselle nautinnolliset puitteet merituulen viilentäessä auringon paahteista ilmaa.

Illalla rantakatu herää eloon, ja monet ihmiset kerääntyivät sinne nauttimaan auringonlaskusta sekä suorittamaan passeggiataa. Varsinkin viikonloppuiltaisin tapahtuvassa näyttäytymiskävelyssä parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset kävelevät hitaasti pääkävelykadun päästä toiseen. Matkan varrella ihmiset pysähtyvät juoruilemaan tai tapaamaan toisiaan, joskus nauttimaan apearatiivin.  Kävelyesityksen ajatuksena on nähdä ja tulla nähdyksi.

Mainio paikka vilvoittelupaikka kuumana päivänä on Villa Comunalen eli Villa Umberto I kasvitieteellinen puutarha. Se on upea hengähdyspaikka, jonka oli löytänyt lisäksemme moni kaupunkilainen.

Rantapromena- din varrella on nähtävillä Rabarama kolme veistosta, jotka ovat todella hämmästyttävä näky.

Erilaisissa asennoissa olevat vartalot on muodostettu värikkäillä kirjaimilla, numeroilla ja kuvioilla. Oikeastaan patsaat olivat hienoja.

Villa Zerbin  huvila on rakennettu venetsialaiseen tyyliin.

Huvilan arkkitehtuuri on varsin vaikuttava, ja sen venetsialaiset yksityiskohdat näkyvät kaikissa yksityiskohdissa.

Huvila on melko suuri ja siinä on useita tilavia huoneita. Huvila toimii kaupungin kulttuurikeskuksena, jossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Huvilan ympärillä on upea puisto. Rabaraman patsaat sopivatkin hyvin palatsin eteen.

Reggio Calabrian katedraali Cattedrale di Maria Santissima sijaitsee Piazza del Duomossa.

Tämä koristeellinen kirkko on alueen merkittävin uskonnollinen rakennus.

Katedraalin julkisivu on valmistettu kalkkikivestä ja marmorista, ja siinä on neljä koristepylvästä, joissa on pienet kupoliset tornit. Katedraali rakennettiin uudelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, joten se on uustuotantoa. Katedraali on avoinna klo 7-12.15 ja 16-20.

Diocesan Museum sijaitseen muinaisessa kirkossa. Museossa on nähtävänä mielenkiintoinen kokoelma kirkollisia esineitä ja muistomerkkejä, jotka Reggio Calabrian piispa ja pappi ovat keränneet vuosien varrella. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-13, mutta perjantaina auki lisäksi klo 15-19. Tähän pieneen museoon sisäänpääsymaksu on 3 €.

Pinacoteca civica di Reggio Calabria on mielenkiintoi- nen taidemuseo Francesco Cilea teatterissa.

Museossa on esillä erilaisia arvostettuja ja kiinnostavia maalauksia sekä veistoksia.

Myös museo tilana on upea ja vierailu siellä kannattaa ehdottomasti. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja avoinna tämä mainio museo on  arkipäivisin klo 8.30-12.30.

Chiesa degli Ottimati kirkon historiaa on dokumentoitu jo 1000-luvulla.

Kirkossa on tyypillinen punainen kupoli bysanttilais-normannityyliin.

Sisäänpääsy vaihtelee ajankohdan mukaan ja on todella rajoitettu, joten sopiva aika vierailulle kannattaa katsoa netistä. Sisällä on erilaisia ​​freskoja ja sen alkuperäinen mosaiikkilattia sekä jotkut Bysantilaiset pylväät ovat  huomionarvoisia.

Santuario San Gaetano Catanoso pyhättö rakennettiin 1972 calabrialaisen Pyhän Gaetanon muistoksi. Orpojen isänä ja vanhusten asioiden edistäjänä tunnettu pappi julistettiin pyhäksi 2005. Kirkossa on pyhimyksen lasinen hauta ja museo, joka esittelee tietoa pyhän elämästä. Ei kummoinen paikka…

Sen sijaan mainio paikka vierailla on kaupungin Bergamotti museo – Museo Nazionale del Bergamotto.

Museo esittelee Etrogim sitrushedelmän käyttöä, historiaa ja ennen kaikkea sen eteeristä öljyä, jota käytetäänkin lähinnä parfyymeihin ja kosmetiikan hajusteena.

Museon on avoinna muina päivinä klo 9-12 ja 16-19 ja sinne on vapaa sisäänpääsy. Sunnuntaisin museo avoinna ainoastaan aamupäivästä.

Etrogimin viljelyn uskotaan levittäneen Calabriassa hellenisoituneiden juutalaisten toimesta Mooseksen aikana, XIV eKr.

Etelä-Italiassa monet paikat viettävät edellee siestaa tai oikeammin riposoa. Calabriassakin moni paikka oli suljettuna noin klo 12-17. Parasta onkin lähteä liikkeelle aikaisin tai myöhempään iltapäivästä.

Calabrian maakunnan epävirallinen symboli on sarven muotoinen punainen chili.

Se ei vain lisää mausteisuutta jokaiseen ruokaan, vaan se myös torjuu malocchiota eli ”pahaa silmää”.

Vatsanväänteiden estämiseksi kannattaa lukea ruokalista tarkkaan. Maistoimme yhtä alkupalaa, jossa sitä oli ja huh huh, olihan tulinen suupala.

Kansanperinteeseen ja uskomuksiin liittyvät myös suuret keraamiset, kivi- tai terrakottanaamarit, jotka näyttävät usein hirviömäiseltä.

Niitä kiinnitetään oven pylväisiin, parvekkeisiin, ikkunoihin tai talon sisälle suojaamaan taloa.

Nämä groteskit naamiot sisältävät maagisia voima ja karkoittavat pahat henget ja suojelevat pahalta silmältä. Tämä calabrialainen kansanperinne on sittemmin levinnyt myös muihin eteläisiin alueisiin.

Päivä oli todella kuuma ja lämpötila kipusi yli 40 asteen. Tarkoituksenamme oli lähteä vielä illalla syömään, mutta kuumuus oli vienyt niin ruokahalun kuin  voimatkin. Viileä ilmastoitu hotellihuone tuntui oikein mukavalta. Menimme aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja junamatka. Suuntana oli saappaan korossa oleva Taranto. Tämä junamatka olikin sitten tämän tourneen pisin. Istumista ja itsensä viihdyttämistä piti aikataulun mukaan olla 6½ tuntia, mutta kuten muissakin siirtymissä aikataulu ei pitänyt, joten tunti lisäaikaa junassa ei ollut ollenkaan yllätys.

 

Taranto

Otimme aikaisesta aamusta junan kohti Tarantoa.

Intercity juna kulki rannikkoa pitkin ja osan matka-ajasta istuimme vain ihailemassa upeita merellisiä maisemia.

Istumapaikat kannattaa ehdottomasti varata junan oikealta puolelta.

Vaikka matka saappaan kärjestä sen korkoon kesti suunnitellun 6 h 35 minuutin sijasta tunnin enemmän, kului se yllättävän nopeasti pelaillen taas kerran Scrabblea, katsoen väliin jääneitä tv-sarjoja netistä, ihaillen maisemia ja nauttien omista eväistä, jotka kannattaa ehdottomasti varata mukaan. Näissä Intercity junissa ei ole ravintolavaunua eikä kiertävää myyntikärryä. Tässä kohtaa myös huomasi, miten tarpeellinen oli oma taskuwifi ja lisäakku. Ainoana miinuksena oli hitaalla käynyt ilmastointi, joka aina ajoittain nosti sisälämpötilaa hikilukemiin. Lipun hinta oli 15,80 €.

Lähestyttäessä määränpäätä iski pienoinen paniikki. Apua! Mihin olimmekaan menossa?

Ympäristö rupesi näyttäytymään enemmän ympäristökatast- rofilta, kuin historiallisesti merkittävältä kaupungilta.

Jalostamon savupiiput, konttinosturit ja savu Euroopan suurimmalta terästehtaalta Ilvalta ei juuri siinä kohdassa luvannut paljon.

Taranto jää ehkä hieman syrjäiseksi paikaksi matkustelun maailmankartalla, eikä paikan maine rikollisena kaupunkina edesauta tässä.

Jos totta puhutaan, niin vanha linnoitus ja tuhansien vuosien historia eivät oikein onnistu tekemään Tarantosta kiehtovaa matkakohdetta.

Tarantossa on valtava kaupallinen ja sotilaallinen satama, joka tekee siitä yhden Italian tärkeimmistä kaupungeista. Satamakaupunki sijaitsee kahden meren välisellä niemimaalla. Satamat isoine laivoineen myös hallitsevat kaupungin merinäköalaa.

Kaupunki elää merestä ja sen voi hyvin allekirjoittaa, kun vierailee Mercato del pesce kalatorilla, joka aukeaa aamusta klo 7.30.

Taranton kaupunkilomal- la ei ole todellakaan vaikea löytää hyvää ruokapaikkaa, sillä merenrantasijainnin vuoksi lähes joka ravintolassa on tarjolla pyyntituoretta kalaa. Söimme illallisen hotellin lähellä olevassa ravintolassa, jota meille suositeltiin ja hyvää oli, parasta koko Italian matkan aikana.

Taranton Vanha kaupunki on rakennettu pienelle saarelle, jonne kulkee kaksi siltaa. Juna-asema sijaitsee lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Lähellä on myös iso rahtisatama.

Itselleni kaupungin kiehtovuutta ja odotusarvoa lisäsi se, että Taranto oli muinaisen Magna Grecian pääkaupunki.

Kun antiikin aikaisista paikoista puhutaan, ei niihin voi olla liittämättä erilaisia taruja. Niinpä tarun mukaan Taranton kaupungin perusti aikoinaan roomalaisten merenjumalan Poseidonin poika. Oikeasti Taranto sai alkunsa kreikkalaisena siirtokuntana 706 eKr, kunnes roomalaiset valloittivat sen. Sen jälkeen Taranto on ollut spartalaisten, normannien, espanjalaisten ja saraseenien miehittäminä, jotka kaikki ovat jättäneet jälkensä kaupunkiin.

Borgo Antico on Taranton historiallinen Vanha kaupunki, ja se sijaitsee pienellä saarella mantereiden kielekkeiden välissä.

Suurin osa kaupungin historiallisista maamerkeistä sijaitsee täällä.

Ponte Girevolem kääntösilta yhdistää saaren mantereeseen. Erityisen komea silta on, kun se aukeaa sovittuina ajankohtina.

Yksi Taranton ja itse asiassa koko Italian vanhimmista ja mahtavimmista nähtävyyksistä on 1400-luvulla rakennettu Borgo Anticon saarella sijaitseva Castello di Taranton linna, jota kutsutaan myös Castel Sant’Angeloksi sotilaslinnoitukseksi. Se sijaitsee kaupunkia ympäröivän lahden sisäänkäynnillä.

Yksi linnan vetovoimaisimmista paikoista on Pyhän Leonardon kappeli, joka sijaitsee linnan muurien sisällä ja erottuu harmaiden seinien joukosta kauniilla koristeillaan. Linna on avoinna aamu yhdeksästä yömyöhään ja siellä on mahdollista osallistua ilmaisille opastetuille kierroksille vuoden jokaisena päivänä.

Linnaa vastapäätä seisoo kaksi 500-luvulta eKr  olevaa pylvästä.

Pylväät ovat peräisin paikalla aikoinaan sijainneesta Tempio di Poseidonista.

Aikoinaan varmaankin upeasta temppelistä on jäljellä pylväiden lisäksi vain kasa kiviä. Paljon tarvitaan mielikuvitusta näkemään temppeli aikansa loistokkuudessa.

1000-luvulla rakennettu San Cataldolle katedraalin yksi kappeleista on melkoisen hieno.

Muuten kirkko on sisältä melko vaatimaton.

Kirkon etupuolella on useita marmoripatsaita ja koristeellisia yksityiskohtia.

Oviaukon yläpuolella näkyy Taranton vaakuna.

Katedraalin sisällä on bysanttilaisia vaikutteita, jotka näkyvät parhaiten alkuperäisissä mosaiikkilattialaatoissa.

Taranton katedraali on omistettu San Cataldolle, irlantilaiselle munkille, joka asui ja haudattiin sinne 700-luvulla.

Sivukappelissa on nähtävänä monenlaisia pyhäinjäännöksiä.

Avoinna katedraali on klo 8.30-12.45 ja 16.30-19.30.

Katedraaliin ei peritä sisäänpääsy- maksua.

Museo Ipogeo Spartano di Taranto olisi ollut must paikka, mutta tällä hetkellä museon on tilapäisesti suljettu. Harmi, sillä se olisi ollut jo ihan spartalaisten legendaarisuuden vuoksi varmasti mainio vierailupaikka. Muinaisina aikoina spartalaisilla oli siirtokunta nykyisen Taranton alueella. Osa tästä historiasta ja menneestä aikakaudesta on edelleen nähtävissä maanalaisessa Sparta museossa.

Melko vaatimattoman näköisessä rakennuksessa, sivukadulla sijaitseva Museo Nazionale Archeologico on käymisen arvoinen ja yksi maineikkaim- mista arkeologisista museoista Italiassa.

Siellä on nähtävissä Taranton historiaa aina kreikkalaisroomalaiselta ajalta alkaen. Esillä oli arkisia esineitä, kuin myös upeita antiikinajan koruja. Museon kokoelma suorastaan hämmästyttää ja yllättää.  Museo on avoinna päivittäin klo 8.30-17.30  ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €.

Mainio paikka olisi ollut vierailla Cheradin saarilla Taranton lahdella.

Isola di San Pietro on suurin kahdesta jäljellä olevasta saaresta.

Pieneen saaristoon aikoinaan kuulunut San Nicolicchio joutui väistymään rahtisataman tieltä. Paikkoihin pääsee yhdyslautalla, jonka hinta olisi ollut 15 € henkilöltä. Jos ei jää saarille viettämään rantapäivää kestää edestakainen matka reilun kaksi tuntia. Arvioimme aavalla merellä kulkevan lautan ja kohdepaikan kiinnostavuuden aikasyöpöksi ja skippasimme tämän retken.

Monumento al Marinaio muistomerkki on omistettu italialaisen laivaston rohkeille merimiehille, jotka taistelivat brittiläistä laivastoa vastaan toisen maailmansodan aikana.

Seitsemän metrinen muistomerkki kuvaa kahta merimiestä, jotka tervehtivät mereltä tulevia aluksia. Taideteos on yksi kaupungin tärkeimmistä ikoneista.

Komea tai ei, niin kuvattavahan se oli tämäkin Benito Mussolin käyttöön vihkimä Palazzo del Governoeli eli Rotonda Marinai d’Italia.

Nykyisin kaupungin hallintorakennuk- sena toimiva rakennus sijaitsee suurella puoliympyrän muotoisella aukiolla, minne se rakennettiin tuhoutuneen Politeama Alhambran teatterin raunioille. Rakennuksessa on nähtävissä Roomalaisen castrumin mahtavat muodot sekä fasistiselle arkkitehtuurille tyypillinen suuruudenhullu propaganda.

San Domenico Maggiore kirkko vanhassa kaupungissa on vaatimaton sisältä, mutta etenkin iltavalaistuksessa se näyttää oikein hienolta ja mielenkiintoiselta.

Parrocchia Maria Santissima del Monte Carmelo kirkko on yksi kaupungin tärkeimmistä kirkoista.

Kirkko on avoinna päivisin klo 8–12, 16.30–19.30. Kirkko on 1500-luvulta peräisin olevan muinaisen karmeliitta seurakunnan kotipaikka ja se on tärkeä osa kaupungin pääsiäisviikon kansanperinnettä kulkueineen ja asuineen.

Concattedrale di Gran Madre di Dio kirkko onkin sitten jo uudempaa tuotantoa. Kirkon moderni ulkomuoto on kuvauksellinen, vaikka pelkistetty moderni sisus ei luo vanhojen ja kullattujen aarreaittojen kaltaista ”wau” efektiä.

Kuumana päivänä kannattaa poiketa Villa Peripaton puutarhaan, joka on kaupungin vihreä sydän ja lumoava viheralue.

Puisto sijaitsee kaupungin laidalla.

Kauhistusta ajoittain aiheuttanut liikenne sai tällä kertaa hymyn suupieleen.

Taitava Vespakuski oli kehittänyt kuljetuspalvelun aatelin.

Ei selässä olevaa folioon pakattua tarjoiltavaa, vaan oikeat expressokupit vasta valmistetulla kahvilla ja leivokset tuoreena tarjottimella. Siinä oli taitoa ja tasapainoa kun kuski lähti työtehtävälle.

Vaikka Tarantossa ei ollut paljoa katsottavaa kului päivä mukavasti haahuillen  ympäriinsä. Erityisen kiva oli seurata satamasta lähtevien ja sinne tulevien kalastajien touhua.

Vaikka Taranto yleisilmeel- tään olikin melko ränsistynyt ja likainen oli käynti siellä ihan ok.

Seuraavana aamuna  kassit kantoon ja kohti Taranton uutta juna-asemaa. Matka jatkui kohti Lecceä.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 4: Taormina ja Messina

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Taormina 

Teimme kolmannen päiväretken Cataniasta Taorminaan. Hyppäsimme aamusta Cataniassa junaan, joka vei meidät 50 minuutissa Taorminaan. Junalipun hinta edestakaisin maksoi 9,40 €. Junassa oli paljon turisteja, jotka olivat matkalla viettämään päivää Taorminassa.

Taormina-Giardini juna-asema sijaitsee rannan tuntumassa, mutta Vanha kaupunki sijaitsee ylempänä Monte Tauron rinteellä.

Juna-asemalta menee bussi ylhäällä rinteellä olevalle Taorminan Vanhan kaupungin alueelle. Lippu maksoi euron.

Vaikka nähtävyydet ja monen turistien suosimat paikat ovat ylhäällä Vanhassa kaupungissa on myös alhaalla rannassa kauppoja ja palveluita rantaelämää viettäville.

Sisilia on saanut nimensä sen ensimmäisistä asukkaista Sikuleista, jotka asuttivat Monte Tauro vuoren rinteet jo yli kolmetuhatta vuotta sitten.

Sikulien rinnalle tuli pian siirtolaisia Kreikasta.

Tarun mukaan ensimmäisen Sisiliaan tulleen kreikkalaisen nimi oli merimies Teocle. Merten jumala Neptunus vihastui ja nostatti raivoisan myrskyn, kun laivan puosu ei ollut riittävän hyvin keittänyt uhrieläimen maksaa. Koko muu miehistö hukkui hurjassa myrskyssä. Vain Teocle selvisi ja onnistui pelastautumaan Sisiliaan. Hänen kerrotaan lumoutuneen seudun kauneudesta ja palattuaan Kreikkaan hän ylisti löytämäänsä rannikkoa ja onnistui houkuttelemaan mukaansa maamiehiään, jotka asettuivat Naxokseen Taorminan viereiseen kaupunkiin. Sisiliasta tuli 200-luvulla eKr Rooman provinssi. Vielä nykyäänkin kreikkalaisia vaikutteita on nähtävänä Taorminassa ja muissakin Sisilian rannikkokaupungeissa.

Taormina sijaitsee korkealla kukkulalla jyrkänteen reunalla ja sen monilta näköalapaikoilta aukeaakin huikeat näkymät. Upeat maisemat saavat sinetin Etnan kohotessa jykevänä taustalla, alapuolellaan kimmeltävä Välimeri. Arvonsa tietävä UNESCOn maailmanperintökohde Etna näkyykin monesta Sisilian läntisen osan kaupungeista.

Vanha kaupunki on melko pieni ja parhaiten siellä liikkuu kävellen.

Rinteellä sijaitseva Taormina on haasteellinen lomakohde liikuntarajoitteisille ja lastenrattailla kulkeville, sillä alueella on isoja korkeuseroja ja paljon portaita.

Taorminan rannan ja kaupungin välin voi kulkea Funivia köysiradalla tai halutessaan portaita pitkin.

Köysirata lähtee Via Pirandellolta ja kulkee merenrannassa sijaitsevaan Mazzaroon.

Köysiratakyyti yhteen suuntaan maksaa 3 € ja se kulkee kesäaikaan aina yömyöhään saakka.

Myös bussi liikkuu tiheään rannan ja yläkaupungin väliä.

Nähtävyyksiä voi myös ihailla Hop on Hop off bussin kyydissä, jonka hinta on 20 €.

Jos missään niin Taorminassa Hop on Hop off bussikierros on kannattava.

Rannalla olevat paikat ja alueet ovat kaukana toisistaan ja korkeusero niiden välillä on välillä haasteellinen. Lisäksi bussi kierää Naxokseen ja korkealla vuorella olevaan Castelmolaan saakka.

Taormina on suosittu rantakohde ja siellä riittää upeita pitkiä rantoja  sekä pieniä poukamia, jossa on myös pienempiä ja rauhallisempia ranta-alueita.

Monet tulevatkin lähikaupungeista viettämään rantapäivää Taorminaan. Ehdottomasti suosituin ranta-alue sijaitsee lähellä köysirataa ja Isola Bellallen saarta.

Kaupungin komeimmalla paikalla on hieno kreikkalainen amfiteatteri, Teatro Greco, jota roomalaiset laajensivat valtakaudellaan.

Roomalaisaikaan Teatro Greco toimi näytelmien ja veristen gladiaattoriesitysten areenana, mutta nykyään siellä pidetään erilaisia kulttuuri- ja taidetapahtumia sekä vuosittain isot filmifestivaalit kesäkuussa. Amfiteatterin katsomo on rakennettu rinteeseen.

Totta vai tarua, kerrotaan, että aikoinaan esityslavan taakse pystytettiin seinä, kun huomattiin yleisön ihailevan esityksen sijasta takana näkyvää maisemaa.

Historiaa nähnyt, osittain pystyssä vielä oleva seinä yhdessä maiseman kanssa luovat varmasti upean näyttämön teatterille, mutta  me emme siistä päässeet nauttimaan, sillä upeat maisemat ja itseasiassa koko amfiteatteri jäi melko vaisuksi nähtävyydeksi johtuen filmifestivaaleista, joiden piti alkaa seuraavana viikonloppuna.

Aluetta valmisteltiin tapahtumaan ja upean näköalan peitti valtava valkokangas. Paikka on avoinna kesäkuukausina klo 9-19.45 ja sisäänpääsymaksu alueelle on 11 €.

Kansainvälisten ja jokavuotisten filmifestivaalien takia seuraavan viikon kaikki Taorminan ja lähialueiden hotellit olivat varattuja ja lahdelle oli tullut parkkiin jo isoja huvijahteja.

Myös isoja VIP takseja näkyi useampikin.

Osa Vanhan kaupungin keskusta-alueesta on kävelykatualuet- ta.

Taorminan kaupunkia halkoo Corso Umberto I pääkatu, joka yhdistää toisiinsa Porta Messinan ja Porta Catanian.

Kävelykadulla on paljon kaikenlaisia merkkikauppoja, viehättäviä terassikahviloita, jäätelöbaareja ja ravintoloita.

Poiketa kannattaa pääkadun ympärillä oleville kuvauksellisille pikkukaduille, jotka ovat huomattavasti rauhallisempia kulkea ja niissä riittää erilaisia ihania yksityiskohtia ihailtavaksi.

Niiden tunnelmallisissa pikkupuodeissa, myyntikojuissa ja ruokapaikoissa hintataso on myös hieman edullisempaa.

Taoromina on erittäin suosittu turistikohde, miksi hintataso oli kaikessa hieman korkeampi, kuin useimmissa muissa Sisilian kaupungeissa.

Kellotornin Torre dell’Orologiota kutsutaan sijaintinsa vuoksi myös Porta di Mezzoksi, koska se erottaa Taorminan klassisen ja hellenistisen osan.

Palazzo dei Duchi di Santo Stefano sijaitsee lähellä Porta Cataniaa.

Rakennus oli olennainen osa Taorminan keskustan keskiaikaisia ​​muureja.

Sisilian keskiajan rakennuspiirteet ovat helposti tunnistettavissa rakennuksessa, joka koostuu tyyleistä goottilaisesta normanniin katalaanista arabiaan.

Muistomerkiltä on näkymät pieneen, mutta viehättävään puutarhaan. Puutarhassa ja rakennuksen kolmessa kerroksessa on esillä lukuisia Granitilaisen taiteilijan töitä. Paikka on avoinna päivisin klo 10–14 ja 15–19 ja sinne on vapaa pääsy.

Taorminassa kirkot ovat pieniä ja melko vaatimattomia, niin myös Chiesa di San Giuseppen kirkko. Kirkon alttarin edessä on lasinen arkku, jossa makaa messiaspatsas, jolla on tärkeä rooli pääsiäisen juhlakulkueessa. Paikka on avoinna päivittäin klo 9-20.

Sant Agostinon kirkko toimii nykyään kaupungin kirjastona.

Paikassa on edelleen nähtävissä upeita maalauksia ja kattorakenteita, miksi monet haluavatkin vierailla tässä paikassa.

Avoinna se on muina päivinä klo 8.30-13.30, paitsi tiistaina ja torstaina klo 15.30-18.00.

Chiesa Santa Caterina kirkko on myös melko vaatimaton, kuten myös kirkon sisäpuolikin. Kirkon arvellaan rakennettu kreikkalaisen Afroditille omistetun temppelin raunioille.

Pistäytyä kannattaa ehdottomasti Palazzo Corvajaan eli Corvajan palatsiin, jossa toimii matkailutoi- misto ja Taorminan museo Museo di Arte e Tradizioni Popolari.

Museossa on esillä myös pieni kokoelma nukketeatterinukkeja. Museo on avoinna muina päivinä paitsi maanataisin klo 10–14 ja 15–19. Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Rakennus on sekoitus arabialaista, normannilaista ja goottilaista arkkitehtuuria.  Aikoinaan palatsin tornia käytettiin kaupungin puolustamiseen.

Vastapäätä kirkkoa on pienen Odeonin, Roomalaisen teatterin rauniot. Teatteri oli pitkään piilossa maan alla, kunnes se löydettiin vahingossa. Pieni teatteri oli tarkoitettu musiikillisiin ja kirjallisiin esityksiin.

Palazzo della Badia Vecchi palatsissa sijaitsee pieni arkeologinen museo, Museo Archeologico di Taormina.

Sinne on vapaa sisäänpääsy ja avoinna se on päivittäin klo 9-20.

Tämä museo on historianhar- rastajien suosiossa sen hellenistisen ja roomalaisen kokoelman vuoksi. Badia Vecchia palatsi rakennettiin 1400-luvulla, ja se oli alun perin torni Taorminan muurien puolustamiseksi.

Duomo di Taormina San Nicola di Bari eli San Nicolan katedraali on rakennettu Pyhän Nikolauksen kunniaksi.

Sitä kutsutaan myös linnoituskated- raaliksi, sillä sen karu kivijulkisivu ja massiivinen kellotorni, saavat sen näyttämään linnoitukselta. Oikeastaan rakennus on niin pieni, että ei sitä voi luokitella katedraaliksi. Sisältäkin se on melkoisen vaatimaton. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna kaikkina viikonpäivinä klo 8.30-20.

Taorminan tunnus ja virallinen symboli on naishahmoinen härkä, jolla on valtikka ja maapallo käsissään.

Taoraminassa kuitenkin näkee siellä täällä Sisilian symbolia Trinakria, jossa symbolin kolme jalkaa edustavat Sisilian kolmea nimenkärkeä.

Symbolin keskellä oleva pää kuuluu Medusalle. Tarinan mukaan Jupiterin poika Perseus leikkasi nukkuvalta Medusalta pään ja lahjoitti sen sodankäynnin jumalattarelle Minervalle, joka kiinnitti sen kilpeensä.

Hyvä ja rauhallinen hengähdyspaikka on Taorminan kaupunginpuisto – Villa Comunale di Taormina, jossa on runsaasti erilaisia ​​eksoottisia kasveja, kukkia ja puita sekä kauniita kiviportaita, viihtyisiä itämaisia ​​mosaiikkityylisiä terasseja, epätavallinen huvimaja ja tietysti klassisia patsaita.

Taorminan edustalla on viehättävä pieni saari Isola Bellalle, joka yhdistyy Sisiliaan ohuella hiekkakannaksella. Saari on avoinna yleisölle tiistaista lauantaihin klo 9 eteenpäin ja sulkeutuu tuntia ennen auringonlaskua. Saari on nykyisellään luonnonsuojelualue ja UNESCON suojelukohde. Siellä voi vierailla kerralla enintään 15 henkilöä. Saarella on pieni taitelijan rakennuttama villa, jonne pääsee vierailemaan ilmaiseksi.

Castello Saracenon rauniolinna seisoo Monte Tauro vuoren laella.

Itse linnassa ei ole mitään mielenkiintoista, mutta monet silti kiipeävät sinne upeiden maisemien ja alhaalla avautuvan Alcantaran rotkon takia. Kallioon hakatut rappuset alkavat Madonna della Roccan kirkolta. Oiva patikointikohde hyväjalkaisille.

Me otimme bussin, joka kulkee kirkon ja linnaraunioiden ohi ylös Castelmolan pieneen kylään.

Madonna della Roccan pieni kallioon louhittu kirkko on kaikkea muuta kuin vaatimaton luolakirkko.

Sen kauniisti valkoiseksi kalkitut seinät ja koristeet kertovat kunnioituksesta paikkaa kohtaan, joka on nykyään pyhiinvaellus- kohde.

Kirkkoon liittyy tarina, jonka mukaan vuorella lampaita paimentanut paimenpoika hakeutui myrskyä suojaan pieneen luolaan, jossa hän tapasi naisen lapsi sylissään. Palattuaan vanhempiensa kanssa luolaan oli paikaan ilmestynyt maallaus, jossa jumaläidillä oli lapsi sylissään. Kallioon maalatun kuvan yllä luki  ”In me omnis gratia”.

Roomalaisajalta peräisin oleva Naumakhian tausta on edelleen epäselvä.

Sitä on pidetty aikoinaan urheilukenttänä tai merisotanäytök- siä varten rakennettuna esityspaikkana, jossa yleisölle esitettiin meritaistelun jäljitelmä. Toisten mielestä rakennusta käytettiin vain vesisäiliönä, josta vesi toimitettiin kaupunkiin. Uusien tutkimusten mukaan kyseessä olisi kuitenkin Nympheion, eli lähteiden nymfien pyhäkkö.

Taormina oli oikein mukava ja rauhallinen vierailukohde. Paikkana se oli myös erittäin siisti ja näkemistä riitti kivasti yhdelle päivälle. Junia myös kulki melko tiheään Taorminan ja Catanian väliä, joten aikataulujakaan ei tarvinnut kauheasti päiväretkelle miettiä.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

Messina

Catania oli toiminut hyvänä tukikohtana useamman päivän, mutta seuraavaksi oli tarkoitus lähteä kiertämään saapasmaan korkoa. Viimeinen etappi ennen mantereelle siirtymistä oli Messina. Junamatka Cataniasta Messinaan kesti reilun tunnin ja hintaa sille tuli 8,40 €.

Messina on suosittu risteilysatama Sisilian puolella ja useat risteilyalukset pysähtyvätkin Välimeren risteilyllä Messinaan.

Messinan hyvin suojattu luonnonsatama ja sen asema Messinan salmella, lähellä Italian mannerta, ovat määrittäneet kaupungin historiaa varhaisimmista ajoista asti.

Kaupunki tunnetaan vuoden 1908 tuhoisasta maanjäristyksestä sekä sinne tehdyistä toisen maailmansodan massiivisista pommituksista, jossa Messinan arvokasta arkkitehtuuria tuhoutui paljon.

Vaikka Messina ei varsinainen turistikohde olekkaan oli se rauhallinen, turvallisen oloinen ja kiva kaupunki, jossa riitti katsottavaa päiväksi.

Messina oli myös varsin siisti verrattuna Cataniaan ja Palermoon.

Messinassakin on oma pyörillä kulkeva kaupunkijuna, joka kiertää keskusta-alueen tärkeät nähtävyyskohteet. Kaupunkijunan hinta on 10 €. Kaupungissa ei ole Hop on Hop off bussia, eikä sähköpotkulautojakaan näkynyt. Turisteinakin oli pääsääntöisesti varttuneempia italialaisia pariskuntia. Englantia puhuttiin myös todella heikosti, miksi matkaa varten hankittu puhetta kääntävä translator app oli hyvä apu.

Katedraali Duomo di Messina sijaitsee Messinan historiallisessa keskustassa.

Messinan katedraali on kokenut ajan saatossa kovia.

Ensin maanjäristys vahingoitti sitä vakavasti ja myöhemmin toisen maailmansodan pommitukset vahingoittivat sitä jälleen. Nyttemmin kirkko on jälleenrakennettu entiseen muotoonsa. Kirkossa on yhdet Euroopan suurimmat toimivat urut.

Väliin ei kannata jättää katedraalin Museota, joka on oikea aarrekammio. Museon näkemisestä kannattaakin pulittaa 4 €.

Museo on avoinna ainoastaan perjantaina ja lauantaina klo 11-13. Katedraalissa on mahdollista vierailla päivittäin klo 7.30-12.30 ja 16-19.

Museosta voi vuokrata audioguiden sekä kirkkoon että museoon, mutta kummastakin veloitetaan erikseen.

Messinan kellotorni, Campanile del Duomo di Messina, kohoaa katedraalin vieressä Piazza Duomolla.

Myös kellotorni rakennettiin uudelleen vanhojen mallien mukaan.

Kellotorni kohoaa 60 metrin korkeuteen sisältäen yhden kaikkein suurimmista ja monimutkaisimmista tähtitieteellisistä kelloista.

Kellotornin pääsee kapuamaan ja sisältäpäin voi ihailla kellotornin koneistoa ja kullattuja pronssihahmoja jotka esiintyvät puolenpäivän jälkeen.

Ylimpänä tornia kiertää näköalatasanne, josta avautuu huikeat näkymät merelle, Messinaan ja myös alla olevalle Piazza Duomolle.

Joka päivä puolenpäivän jälkeen kellotornin seinissä olevat hahmot esittävät kohtauksia Messinan historiasta.

Esityksessä voi nähdä Messinan suojelupyhimyksen Madonna della Lettera Piazza del Duomollen ja hänen luokseen saapuvan Neitsyt Marialta kirjettä tuovan enkelin, jota seuraavat Pyhä Paavali ja suurlähettiläät.

Heti pian siipiään levittelee mahtava kukko, joka kiekaisee kolme kertaa ylimpänä ylväästi komeilevan leijonan karjaisun jälkeen. Esitys kestää 12 minuuttia.

Kellotornin alimmassa osassa ajavat eläinten vetämät vaunut, joista kukin edustaa kuluvaa viikonpäivää. Viikonpäivien yllä kiertävät kullatut messinkipatsaat kuvaavat elämänkulkua.

Viidentoista minuutin välein elämän kiertokulkua kuvaavat patsaat siirtyvät askeleen eteenpäin.

Kesäkuukausina torniin pääsee perjantaista sunnuntaihin klo 10-13 maksamalla 4 € sisäänpääsymaksun. Aukioloajat kannattaa kuitenkin tarkistaa, sillä poikkeusaikoja näytti olevan aika paljon. Torni voi olla suljettuna myös sääolosuhteiden vuoksi.

Yhteislippu aarrekammioon ja torniin maksaa vain 6 €, joten se oli kannattava valinta tässä kohtaa.

Katedraalin edessä olevalla Piazza del Duomo aukiolla on Orionin suihkulähde sekä Neitsyt Marian barokkipylväs. Suihkulähde on yksi viidestä historiallisesta Messinan suihkulähteestä, jotka ovat Michelangelon oppilaan firenzeläinen Montorsoli taidonnäyteitä. Nyt tämä suihkulähde oli korjauksessa ja rakennustelineiden ympäröimä.

Sen sijaan Fontana del Nettuno eli Neptunuksen suihkulähde oli toiminnassa.

Se sijaitsee lähellä venesatamaa.

Upea suihkulähde on omistettu merenjumalalle Neptunukselle, ja hänet on kuvattu keskellä pitelemässä legendaarista atraintaan. Neptunusta ympäröi legendaariset hahmot ja myyttiset pedot.

Messinassa toiseksi tärkein kirkko Santissima Annunziata dei Catalani on nähnyt ja kokenut paljon.

Se rakennettiin muinaisen Neptunuksen temppelin raunioille.

Välillä kirkko muutettiin moskeijaksi, kunnes se taas muutettiin kristilliseksi kirkoksi. Kirkko selvisi suuresta maanjäristyksestä, mutta ei ollut yhtä onnekas toisen maailmansodan pommituksissa. Kirkon ulkokuori on yhdistelmä erilaisia ​​​​kaaria, muotoja ja pilareita, mikä tekee siitä erikoisen ja mielenkiintoisen. Tässä kirkossa on nähtävissä historian kulku. Kirkko on avoinna joka päivä ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Messinan maakuntamuseo Museo Regionale Interdisciplinare di Messina eli MUME tarjoaa kiehtovan näkymän alueen historiaan, kulttuuriin ja taiteeseen.

Vuoden 1908 maanjäristyksen jälkeen museon kokoelmien ytimeen lisättiin maalauksia ja veistoksia sekä arvokkaita koriste-esineitä, jotka kuuluivat vaurioituneisiin ja sittemmin purettuihin rakennuksiin.

Museon eri osien kokoelmat ovat laajoja ja tässä museo kannattaa todellakin vierailla. Sisäänpääsymaksu on 8 € . Sunnuntaina museoon pääsee klo 9-13 muina päivinä klo 9-19, paitsi maanantaina jolloin museo on suljettu. Museo sijaitsee ratikkareitin pääteasemalla melko kaukana kaupungin keskustasta. Ratikkalippu maksaa 2 € ja sen voi ostaa ratikassa olevasta automaatista kahden euron kolikolla. Lippu on voimassa sata minuuttia.

Ratikkareitin toisessa päässä sijaitsee Camposanton hautausmaa, jota pidetään yhtenä Italian kauneimmista hautausmaista.

Sinne siis oli mentävä käymään.

Tämä monumentaali- nen hautausmaa sisältää sarjan uusklassisia ja jugendtyylejä hautapaaseja ja veistoksia, ja se vaikuttaakin enemmänkin julkiselta puistolta kuin hautausmaalta. Hautausmaan keskiosassa on useita kauniita kukkaistutuksia ja suihkulähteitä. Hautausmaan kukkulan huipulla on suuri pylväikkö. Hautausmaa on avoinna ainoastaan aamupäivisin ja keskiviikkoisin se on suljettu.

Korkealla Viale Principe Umberto kadulla sijaitsee Sacrario di Cristo Re kirkko.

Kävelyreitti kirkolle kiertää kasvitieteellisen puutarhan.

Kirkko rakennettiin uudelleen molemmissa maailmansodis- sa kaatuneiden muistoksi.

Kirkon edessä olevaan vanhaan Castello di Roccaguelfonia torniin sijoitettiin 1935 sotakalustojen pronssista valettu kello, joka soi tasatunnein muistoksi kaikissa sodissa kaatuneille. Tätä kirkkoa pidetään kaupungin symbolina, joka historiansa aikana on kohdannut monia luonnonkatastrofeja ja sotatapahtumia. Kirkon kahdeksankulmaisen kupolin näköalatasanteelta on upeat näkymät Välimerelle ja koko Messinaan. Kirkko on avoinna tiistai perjantaihin klo 9–12.30 ja lauantaina 9-14. Maanantaina ja sunnuntaina se on suljettu. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Sataman läheisyydessä on San Salvatoren linnake sekä Madonna della Letteran kullattu patsas. Paikalliset kutsuvat sitä Madonnina, pikku Madonnaksi. Kaunis patsas ottaa vastaan mereltä tulevat jalustasaarekkeeseen kirjoitetun ”Vos et ipsam civitatem benedicimus” tervehdyksen kera. Teksti on sama kuin Madonnan kädessä olevassa kirjeessä, jossa kaupungille luvataan ikuista suojaa. 

Galleria Vittorio Emanuele III on tyyliltään samanlainen kuin kuuluisat Milanon ja Palermon lasikattoiset tavaratalot mutta paljon pienempi.

Rakennuksen ulkopuolen upea julkisivu kutsuu vierailemaan siellä.

Chiesa del Carmine on yksi Messinan tärkeimmistä kirkoista.

Kirkko on uustuotantoa ja korvaa alkuperäisen, joka tuhoutui tuhoisan maanjäristyksen aikana.

Sisältä melko vaatimattomas- sa kirkossa on muutamia erilaisia ​​koristeellisesti sisustettuja kappeleita ja kupolissa on kaunis värillinen fresko. Kirkko on ehdottomasti kiinnostavampi ulkoapäin kuin sisältä. Paikka on avoinna arkipäivisin klo 7.30-12 ja 16.30-20. Viikonlopun ajankohdat vaihtelevat ja ne kannattaakin tarkistaa erikseen netistä.

Basilica Santuario Sant’Antonion kirkko tuhoutui sekin maanjäristyksessä. Paikalle sijoitettu väliaikainenkin kirkko puolestaan paloi. Sen jälkeen kirkko rakennettiin uusin rakennustekniikoin betonista ja teräsvahvistuksista. Vaikka kirkko on aika hieno, on se uustuotantoa ja thats it.

Kirkossa on museoitu köyhien asuinalue, jossa pyhimykseksi julistettu Pyhä Annibale käynnisti armollisen työnsä orpoja ja köyhiä kohtaan ja perusti sarjan orpokoteja. Kolmella kujalla on nähtävissä asuintaloja, räätäli, typografia ja kenkäkauppa sekä kappeli vuodelta1886. Vuoden 1908 maanjäristyksen jälkeen Pyhä Annibale asui itsekkin yhdellä kujalla. Kirkossa on myös krypta, joka on omistettu Pyhälle Annibalelle sekä aarrekammio. Kirkko on auki arkena aamu seitsemästä aina puoleen päivään, jonka jälkeen se avautuu uudestaan klo 16.30 ja sulkeutuu klo 19. Viikonloppuna kirkko on avoinna 6.45-12.

Lisäksi Messinassa on muutama  muukin kaunis kirkko, joissa kannattaa käydä.

Monteverginen kirkko viereisen luostarin kanssa on käymisen arvoinen paikka.

Monteverginen luostarissa on sen perustajan Santa Eustochin turmeltumaton ruumis, jota kirkko on säilyttänyt yli viiden vuosisadan ajan. Johannes Paavali II julisti hänet pyhäksi 1988 vieraillessaan Messinassa.

Käydä kannattaa myös Santa Maria dello Spirito Santon kirkossa, joka on kauniisti saneerattu kirkko.

Messinassa on myös mainioita ulkoilmatoreja, kuten Mercato Vascone, Mercato Sant’Orsola ja Mercato Zaera torit ovat kaikki avoinna joka päivä  klo 13 asti.

Sunnuntaisin ne ovat suljettu, mutta silloin voi vierailla Mercato del Contadinon viljelijämarkkinoilla.

Otimme lauantain viimeisen Bluejetin katamaraanin Messinasta mantereen puolelle Reggio Calabriaan.

Venematka kesti puolisen tuntia ja maksoi 3,50 €. Myös Liberty Line liikennöi tätä väliä. Kummatkin katamaraanit lähtevät samasta paikasta. Villa san Giovanniin menevät auto- ja junalautat lähtevät toisesta satamasta.

Illalla kävimme vielä ihailemassa pimenevää iltaa ja nauttimaan kuuman päivän päätteeksi vilvoittavasta merituulesta.

Salmen toisella puolella loistivat Messinan valot. Siinä kohtaa olikin  hyvä jättää hyvästit Sisilialle ja painua nukkumaan, sillä seuraavana päivänä matka jatkuisi mantereen puolella.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 3: Catania ja Ciracusa

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Catania 

Saavuimme Palermosta Cataniaan junalla. Junamatkan olisi pitänyt kestää lähes 5 tuntia junan vaihdolla Messinassa, mutta eihän tämäkään siirtymä mennyt kuin Strömsössä. Juna oli myöhässä, miksi missasimme vaihdon. Seuraavalla hitaammalla junalla Cataniaan ja taas oltiin pari tuntia myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Hintaa junalipulle tuli 18,20 €. Nälkä kurni vatsaa ja pari aktiivituntia katosi reissaajan aikataulusta, mikä ketutti erityisesti. Sisiliassa aikataulujen pitävyyteen ei voi luottaa. Niin junat kuin bussitkin kulkivat noin aikatauluilla, omaa tahtiaan.

Catanian juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä Vanhasta kaupungista.

Juna-aseman edessä on linja-autoasema ja siitä on lyhyt siirtymä metroasemalle.

Kertalippu julkisiin liikennevälinei- siin maksaa euron ja ne ovat voimassa leimauksesta seuraavat 90 minuuttia.

Yllättävää oli, että Catanian juna-asemalla tarkastettiin kahteen eri kertaan kaikilta asemalaiturilla olleilta henkilöllisyys. Miksiköhän?

Sisilian rataliikenteessä muut paitsi mantereelle menevät junat ovat Regional mallisia paikallisjunia.

Osa on aika vanhaakin kalustoa, jota ollaan uusimassa vuoteen 2024 mennessä sähkökäyttöisiin uusiin juniin. Meille sattui hyvä säkä, sillä reiteillämme oli käytössä uudemmat junat.

Koska aikataulut eivät taaskaan pitäneet ja alkoi tulla ilta, päätimme kipaista kaupan kautta ja syödä jo perinteeksi käyneen hotelli-illallisen.

Parvekkeelta olikin kiva seurata töistä palaavia catanialaisia sekä ihailla Catanian maisemaa hallitseva Etnaa.

Etna on Euroopan korkein aktiivinen tulivuori. Sitä kutsutaan ”Mammaksi”, joka kuvaa kaupunkilaisten kunnioitusta edelleenkin toimivaan tulivuoreen.

Reiluun kolmeen kilometriin kohoava Etna tupruttaa koko ajan hienoista savua.

Monelle retki Etnalle on Sisilian huippukohta, meille ei.

Olemme käyneet useilla tulivuorilla, eivätkä ne kovin kummoisia ole olleet. Käymättä siis jäi retki Etnalle.

Lähes jokaisesta Sisilian kaupungista myydään retkiä Etnalle. Toki sinne voi myös mennä omin päin. Ensin noustaan liki kolmeen kilometriin köysiradalla sekä minibussin kyydillä, jonka jälkeen huipulla voi patikoiden kiertää opastetuilla reiteillä.  Aivan joka paikkaan ei pääse ilman opasta, joten ostettu retki on hyvä vaihtoehto.

Tulivuori Etnan kainalossa sijaitseva Catania oli hyvä pysähdyspaikka ja useamman päivän tukikohta, josta sitten teimmekin päivävierailut läheisiin kaupunkeihin Taoraminaan ja Syrakusaan.

Etnan ison ja tuhoisan maanjäristyksen ja tulivuorenpur- kauksen jälkeen Catanian kaupunki rakennettiin uudelleen upeaan barokkityyliin.

Etnan aiheuttaman tuhon historia näkyy monessa paikassa kaupungilla. Centro Storicossa voi nähdä osia laavakerroksen alle jääneestä kaupungista, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Tämäkin kaupunki oli tosi rähjäinen ja likainen.

Kaikki mikä haluttiin kotoa pois jäi oven viereen tai ainakin seuraavaan kadunkulmaan.

Varsinaisia pummeja näkyi vähän turistialueella, mutta hieman kauempana vaisto kehotti tarttumaan laukkuun hieman tiukemmin. Cataniassa oli myös paljon kaikenlaisia kaupustelijoita.

Aamu kannattaa aloittaa aikaisin La Pescherian kalatorilta, joka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-14.

Jo aamusta torilla kävi kuhina ja kalatiskit tyhjenevät silmien edessä.

Villi veikkaus, että jos torille menee vasta päivällä voipi olla, että myytävää ei enään ole. Sen uskallan kuitenkin arvata, että haju lämpimässä ilmassa on tiivistynyt aamuisesta. Myytävänä oli kaikenlaisia mereneläviä, joita Tyrrhenan- ja Joonianmeret tarjoavat kalastajille.

Viereisellä torilla myydään myös tuoreita vihanneksia, oliiveja, juustoa, hedelmiä, lihaa ja alkoholijuomia.

Mainio paikka vierailla ja seurata paikallisten ihmisten toimia sekä ihmetellä  mitä erikoisempia kuljetusvälineitä ja torikojuviritelmiä.

Toinen mainio tori on Piazza Carlo Albertolla.

Hieman huolestuneena katselin + 35 asteessa roikkuvia lihoja.

No jos tuossa lämmössä ei kypsy, niin ainakin pehmennee…

Via dei Crociferin kadulla on lukuisia historiallisia rakennuksia.

Katu sijaitsee Rooman teatterin ja Giardini Bellinin puiston välissä.

Kadulla on neljä ulkoapäin upeaa kirkkoa sadan metrin sisällä. Melkoinen kirkkotiheys.

Cataniaa kutsutaan mustaksi kaupungiksi, koska monissa rakennuksissa on käytetty laavakiveä rakennusaineena. Monessa paikassa oli nähtävissä myösa hienojakoista tuhkaa, joka on kaupunkilaisten alituinen riesa.

Catanian pääaukio Piazza del Duomosta huomaa heti, missä turistit viihtyvät. Aukion terassit olivat täynnä auringosta, lämmöstä ja lomasta nauttivia turisteja.

Aukion päänähtävyys on vuonna 1736 luotu hymyilevä Fontana dell’Elefante suihkulähde, joka sisältää muinaisen egyptiläisen obeliskin.

Legendan mukaan obeliskilla on maagisia voimia, jotka auttavat hillitsemään Etna vuoren tulista luonnetta.

Piazza del Duomo on lähtöpaikka kaupunkikierroksille, jotka taittuvat helposti Hop on Hop off bussilla tai pyörillä kulkevalla turistijunalla. Tässä kaupungissa ei sähköpotkulautoja näkynyt, eikä hevoskyytejä.

Aukion reunalla seisova Cataninan katedraali – Basilica Cattedrale Sant’Agata on vaikuttava ilmestys.

Katedraali on omistettu kaupungin suojeluspyhi- mykselle Sant’Agatalle.

Se on perimätiedon mukaan rakennettu paikkaan, jossa Saint Agatha kuoli marttyyrikuoleman. Katedraalin perimmäisenä roolina onkin suojella kaupunkia Etnan tuhoilta. Sisällä katedraalissa on nähtävissä vanhan roomalaisen kylpylän jäännöksiä, sillä katedraali on rakennettu sen päälle. Katedraali on kauniimpi ulkoa, kuin sisältä.

Kuuluisan klassisen säveltäjän Vincenzo Bellinin hauta sijaitsee katedraalissa.

Katedraalissa on mahdollista vierailla maanantaista lauantaihin klo 10.30–12 ja 16–17.30 kunnioittaen kuitenkin jumalanpalvelusten aikoja, jolloin vierailu on kielletty. Katedraalissa on mahdollisuus osallistua 10 € maksavalle opastetuille kierroksille, jolloin pääsee kuninkaalliseen kappeliin, sakaristoon ja keskiaikaiseen saliin ja katedraalin kupoliin. Opastettujen kierrosten ajankohdat kannattaa tarkistaa netistä.

Bellinin nimeä kantavia paikkoja on useita Cataniassa.

Kiva paikka piipahtaa on Bellin nimeä kantavassa puistossa, jossa on hieno suihkulähde ja upeita kukkaistutuksia.

Siellä olevien puiden varjossa on hyvä istuskella hetki. Puistossa järjestetään säännöllisesti konsertteja. Puutarhan ystävien kannatta vierailla myös vieressä olevassa Catanian yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Orto Botanicassa.

Museo Civico Belliniano sijaitsee muusikon syntymäkodissa, 1700-luvun Gravina Cruylas palatsissa.

Syntymäpaikka on julistettu kansalliseksi muistomerkiksi.

Museo esittelee esineistöä säveltäjä Bellinin elinajalta ja sinne on vapaa pääsy. Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaisin klo 9-13. Samassa rakennuksessa on myös Museo Emilio Greco di Catania, jossa on esillä tämän kuuluisan kuvanveistäjän teoksia.

Ooppera Teatro Massimo Bellini rakennettiin 1800-luvulla ja nimettiin tietenkin oman kaupungin kuuluisan säveltäjän Bellinin mukaan.

Teatterin kattoon on maalattu kohtauksia Bellinin kuuluisimmista oopperoista, ja hänen patsas koristaa oopperatalon eteishallia. Oopperavierailu on mahdollinen tiistaista lauantaihin klo 9, 10, 11 ja 12 opastetulla 6,50 € maksavalla kierroksella. Me emme sisälle tällä kerralla menneet, sillä Palermon oopperatalon piti olla Sisilian hienoin, joten isoja odotuksia keskinkertaisen Palermon oopperan jälkeen ei siis ollut.

Catania on täynnä kauniita kirkkoja, joita kannattaa käydä tutkimassa. Chiesa della Badia di Sant’Agata on rakennettu 1700-luvun alussa barokkityyliin. Se on yksi kaupungin vanhimmista kirkoista. Kirkko on melko vaatimaton sisältä, mutta sen kupolin terassilta on upeat näkymät ympäröivään alueeseen. Kiipeäminen torniin maksaa 5 €. Kirkko ja sen kattoterassit ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.30–12.30 ja15.30–18.30 sekä sunnuntaina klo 9.30–12.30 ja 18–20.

San Benedetton luostarikirkko on omistettu Pyhälle Benediktukselle.

Sitä pidetään yhtenä Catanian kauneimpana kirkkona.

Sen sisällä on upeat marmoriset Enkeliportaat.

Sisäänkäynnin puisessa ovessa on paneelit, jotka kuvaavat Pyhän Benedictuksen tarinaa. Yhteislippu San Benedetton kirkkoon ja luostarimuseoon maksaa 6 €. Aukioloajat vaihtelevat ja kirkko onkin useana päivä kiinni. Aukioloajat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

Catania on hyvä paikka tutustua aitoon sisilialaiseen elämänmenoon. Toisaalta yliopistokaupunkina, runsas opiskelijajoukko takaa, että meno kaupungissa on nuorekasta ja rentoa.

Keskustan alueella on helppo kävellä paikasta toiseen, sillä Catanian keskusta on mukavan kompakti ja sen nähtävyydet ovat kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.

Cataniassa on hyvä määrä takseja, ja näitä saa helposti Piazza del Duomo aukiolta ja rautatieaseman liepeiltä. Niillä liikkuminen ei kuitenkaan ole kovin edullista. Lyhyt, lyhyempi tai tosi lyhyt matka maksaa aina vähintään 15 €, mittareita ei käyttänyt kukaan. Menetpä mihin tahansa, niin todennäköisesti maksat siitä liikaa.

Castello Ursino on rakennettu laavakivestä vuonna 1239.

Osaksi Sisilian kuningaskuntaa rakennettu puolustuslinna oli alun perin aivan sataman tuntumassa, mutta Etnasta purkautunut suuri laavavirta työnsi rantaviivaa ja nykyään linna sijaitsee kaukana rannasta, asuinalueen keskellä.

Linna on erinomaisessa kunnossa ja kaikki sen neljä alkuperäistä tornia ja seinää ovat edelleen vaurioitumattomia. Museo Civico sijaitsee osassa Castello Ursinoa. Se on toinen kaupungin merkittävistä museoista. Museo on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-19. Museosta löytyy lukuisia erilaisia ​​näyttelyitä, kuten hellenistisiä ja roomalaisia ​​veistoksia, posliinia, keramiikkaa, mosaiikkeja, antiikin aseita ja muita Sisiliasta tehtyjä löytöjä, joita pääsee katsomaan 10 € sisäänpääsylipulla.

Jälleen yksi Roomalainen teatteri – Teatro Romano tai oikeammin sen rauniot.

Teatterin katsomo on tehty laavasta, kun taas esiintymislava ja orkesterialue on peitetty marmorilla.

Vieressä on pieni teatteri Odeon. Kaupungissa on myös toinen erittäin huonossa kunnossa oleva Roomalainen amfiteatteri, joka oikeastaan on vain kasa kiviä.

Porta Garibaldin monumentaali- nen portti on varsinainen katseenvangitsija ja yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Tämä monumentaa- linen portti ja riemukaari rakennettiin kuninkaallisten häiden kunniaksi. Kaupungin puoleinen puoli on yksinkertaisempi, mutta toisella puolella kahden siivekkään hahmon väliin on asetettu kello, joka symboloi kunniaa. Tämä portti on melko kaukana muista nähtävyyksistä.

Melko vaatimaton vain pari näyttelyhuonet- ta käsittävä Palazzo Biscarin palatsi on edelleen yksityisomistuk- sessa.

Palatsin julkisivu on yksi kaupungin upeimmista.

Sisäpihalla on suuri portaikko, ja palatsissa on upea ruokasali. Sali upeine barokkikattoineen toimiikin usein erilaisten gaalailtojen ja esitysten tapahtumapaikkana.

Salien sisustus korostaa Biscari perheen suuruutta ja rikkautta. Palatsissa on myös pieni museo, jossa voi ihailla niitä keräilyesineitä, joita on lahjoitettu aikoinaan kaupungin museoon. Palatsiin tehdään rajoitettuja vierailukäyntejä ja niiden aikataulu kannattaakin tarkistaa netistä. Avoinna se on maanantaista perjantaihin klo 9.30 – 13 ja 16 – 19. Palatsi on avoinna myös lauantaisin klo 9.30 –13. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 8 €. Ja kun kerran mielipiteen saa antaa, niin ei hintansa väärtti käyntikohde monien muiden upeiden palatsien joukossa. Oikeastaan jopa surkea ja suuri pettymys.

Monastero dei Benedettini di San Nicolò l’Arenan benediktiiniläisluostari on melkoisen massiivinen rakennus ja se on yksi suurimmista benediktiiniläisluostareista Euroopassa. Luostari on UNESCOn maailmanperintökohde.

Luostarissa toimii nykyään yliopisto, mutta silti siihen pääsee tutustumaan. Luostaria on käytetty myös sotilaskasarmina, kouluna ja observatoriona 1800-luvulla. Luostari on rakennettu uudelleen pariinkin otteeseen, sillä Etnan purkaukset ja maanjäristykset ovat tuhonneet luostaria useamman kerran. Kunnostusten yhteydessä luostarin alta löytyi roomalaisajan kodin jäännökset, jotka on nähtävänä kellarikerroksessa. Luostarivierailu maksaa 8 € ja yhteislippu, joka oikeuttaa Hiippakunnan museoon ja Achillian kylpylään maksaa 14 €. Luostari on avoinna arkisin klo 9.30-16 ja viikonloppuna tunnin pidempään.

Luostarin kirkko Chiesa di San Nicoló l’Arena on rakennettu kreikkalaisen Akropoliksen paikalle ja useat alkuperäiset pilarit seisovat paikoillaan. Tämä ulkomuodoltaan hämmentävä kirkko on onneksi sisätiloiltaan miellyttävämpi ja siinä on lukemattomia sarakkeita, kaaria ja uskonnollista sisustusta.

Église Saint-François-d’Assise à l’Immaculée eli Pyhän Assissin kirkko tuhoutui vuoden 1693 maanjäristyk- sessä ja rakennettiin uudelleen.

Kirkko sijaitsee paikalla, jonne fransiskaanien veljeskunta asettui 1200-luvulla.

Chiesa di San Giuliano kirkko on jälleen yksi upea kirkko Cataniassa. Sen torniin pääsee kiipeämään. Vierailu kirkossa ja tornissa maksaa 4  € ja siihen sisältyy ladattava app, josta voi kuunnella opastusta kirkon historiasta ja sen sisätiloista. Kirkko on avoinna torstaista sunnuntaihin klo 10-12.45.

Näkemisen arvoinen on myös Pyhän Francesco Borgian kirkko eli Chiesa di San Francesco Borgia, joka on avoinna muina päivinä klo 9-19.00 ja sunnuntaina klo 9-13.

Chiesa di San Nicolo All’Arena kirkko on jäänyt pahasti kesken ja sekin on saanut kokea Etnan voiman useampaan kertaan.

Valtavassa kirkossa ei ole juuri mitään sisällä ja sinne ei kovin montaa minuuttia kannata uhrata.

Rotondan kylpylän jäännökset sijaitsevat Catanian kreikkalais-roomalaisessa arkeologisessa puistossa. Kylpylä on toiminut aikojen saatossa myös kirkkona, mistä sen seinillä on vielä jäljellä joitakin haalistuneita maalauksia. Rakennuksen sisätiloihin pääsee tutustumaan ainoaan etukäteen sovittuina ajankohtina. Puistossa sijaitsee myös keramiikka museo.

Catania on perheiden keskuudessa suosittu lomailukohde, joten tottahan lapsiperheet on huomioitu. Suuri Etnaland huvipuisto Etnan juurella houkuttelee kaikenikäisiä lomailijoita, paitsi meitä, jotka jätimme tämän hauskuuden väliin. Auttanut ei, vaikka alueella on laaja ostos- ja virkistysalue.

Vink vink:

Cannoli eli makealla ricotta juustolla täytetyt leivokset on ehdoton paikallinen jälkiruoka Cataniassa – kannattaa maistaa.

Tosin niitä myydään myös muualla Italiassa.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Siracusa eli Syracusa

Hyppäsimme aamusta aikaisin  junaan Catanian juna-asemalta ja suuntasimme päivävierailulle Syracusaan.

Junamatka kesti reilun tunnin ja hintaa edestakaiselle matkalle tuli 15,20 €.

Syracusan juna-asema sijaitsee lähellä satamaa, keskustan laidalla.

Antiikin Syracusa nousi koko Sisilian merkittävimmäksi kaupungiksi, mistä on edelleenkin jäljellä erilaisia jälkiä. Syracusassa on sekoitettuna niin italialaisia kuin kreikkalaisia vaikutteita sekä iso joukko kiehtovia tarinoita. Tuntuikin siltä, että mihin tahansa kaupungissa menikin, liittyi paikkaan aina jokin legenda.

Syracusa oli myös melko siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki.

Ihmiset olivat ystävällisiä ja paikkoja sai kierrellä rauhassa ilman kerjäläisiä ja kaupustelijoita.

Paikasta toiseen kiertää parhaiten jalkaisin tai tuk tukin kyydissä, joka kylläkin veloittaa kyydistään melkoisesti. Sähköpotkulautoja ei kaupungissa näkynyt. Syracusassakin on oma Hop on Hop off bussi, joka kiertää kaupungin tärkeimmät alueet. Pienille ja kapeille kujille, sillä ei kuitenkaan pääse.

Syracusan länsiosassa parin kilometrin päässä kaupungista sijaitseva arkeologinen puisto Parco Archeologico della Neapolis on epäilemättä yksi alueen tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Tämän upean puistoalueen sisällä on useita antiikin raunioita ja paikkoja. Kesäkuukausina puisto on avoinna joka päivä klo 8.30 – 18. Alue on aika laaja, joten sen kiertämiseen kannattaa varata useampi tunti. Juomista kannattaa varata mukaan, joskin puiston sisäänkäynnin yhteydessä on kahvilarakennuksia. Paikalle pääsee näppärästi busseilla 1, 11, 21 ja 23. Lippu puistoon maksaa 13 € ja hyvin merkittyä reittiä on helppo seurata. Puistossa on mahdollisuus osallistua myös opastetuille kierroksille.

Kreikkalainen teatteri, Teatro Greco tunnetaan myös nimellä Syracusan teatterina.

Tämä muinainen amfiteatteri toimi legendaaristen näytelmien, kuten Aischylosin ja Sophokleksen esittämispaikkoina.

Kallioon louhittu katsomo tarjosi arvion mukaan paikkoja +/- 15 000 katsojalle. Se on yksi parhaiten säilyneistä teattereista Sisiliassa. Teatterissa pidetään edelleenkin esityksiä, joista jotakin valmisteltiin juuri vierailumme aikana.

Puistossa on toinenkin teatteri, Roomalainen amfiteatteri – Anfiteatro Romano.

Vanha aarre on hieman kasvanut umpeen kasvillisuudesta, eikä tämä ole yhtä hyvässä kunnossa kuin puiston Kreikkalainen teatteri.

Chiesa di San Nicolò ai Cordari eli Pyhän Nikolauksen kirkko Cordarille oli yksi ensimmäisistä Syrakusaan rakennetuista kirkoista.

Kirkon alapuolella on niin kutsuttu kivilouhokseen tehty Roomalainen allas, joka oli oikeastaan iso vesisäiliö, josta johdettiin vesi Roomalaiseen amfiteatterissa esitettyihin suurien vesitaisteluiden näytöksiin.

Puistossa on nähtävillä myös valtavan kokoinen Hieron II:n alttari Ara di Ierone, joka oli omistettu Zeus Eleutheriosille. Lähes 200 metriä pitkällä alttarilla uhrattiin valtiollisissa toimituksissa kerralla jopa 450 härkää tai pässiä. Alttarista on säilynyt lähinnä sen perustukset ja rampit.

Lisäksi puistossa on Latomia del Paradiso kivilouhos, jonka luolista tunnetuin on Dionysiuksen korva L’Orecchio di Dionisio.

Se on tunnettu poikkeuksellises- ta kaiusta ja akustiikasta.

Luola louhittiin antiikin aikana kaupungin vesisäiliöksi. Tarun mukaan tyranni Dionysius pystyi kuulemaan toisessa päässä pidettyjen vankien kuiskaamat asiat. Tarua vai totta, sillä nyt paikalla hyöri muitakin kuin me, joten kuiskimaan ei päästy.

Grotta dei Cordari eli Cordarin luola sijaitsee lähellä Dionysoksen korvaa.

Käsityöläiset työstivät vanhojen perinteiden mukaisesti kaikenlaisia ​​köysiä, joita paikan luonnollinen kosteus suosi. Tämä perinne kuoli vain muutama vuosikymmen sitten.

Lähellä agrologista puistoa sijaitsee San Giovanni alle Catacombe di Syracusa.

Alueella on laaja ja hyvin säilynyt katakombialue.

Itse kirkko rakennettiin varhaiskristilliseen aikaan.

Kirkko tuhoutui maanjäristyksestä 1693 ja on ollut sen jälkeen pelkkä rauniokirkko. Kirkon yhteydessä olevissa katakombeissa voi nähdä erilaisia ​​kryptoja. Paikka on avoinna päivittäin kesäkuukausina klo 9.30–12.30 ja 14.30-17.30. Lippu alueelle maksaa 8 €. Syracusassa on myös toinen hyvin säilynyt katakombialue Catacombe di Santa Lucia joka in saman nimisen kirkon yhteydessä.

Syracusan argeologinen museo – sijaitsee Via Teocritossa ja sillä on valtava kokoelma ympäröivältä alueelta kerättyjä muistomerkkejä ja esineitä. Tämä on Sisilian tärkein historiallinen museo, ja sen vanhimmat löydökset ulottavat juurensa esihistorialliselle ajalle. Runsaan esineistönsä lisäksi se antaa kiehtovan katsauksen Syracusan kehitykseen vuosien varrella. Museossa voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 9-18 ja sunnuntaina aina klo 13 saakka. Sisäänpääsy museoon on 10 €.

Capuchin luostarin vieressä sijaitsevat Latomia dei Cappuccini on yksi 12 muinaisesta louhoksesta, jossa 414 eKr ateenalaisvangit louhivat rakennuskiviä Syracusan rakennuksiin.

Luostarin munkit perustivat puutarhoja alueen ympärille, luoden idyllisen ja tunnelmallisen paikan, jossa on kiva vierailla. Kesäisin paikka toimii ulkoilmateatterina.

Eurialon linnan rauniot löytyvät kauempaa kaupungista. Se oli aikoinaan yksi vahvimmista linnoituksista Sisiliassa. Nykyisin linna on pelkkä raunio, eikä siinä ole juurikaan katsottavaa. Jos kuitenkin haluaa vierailla siellä, niin rauniolinnan vieressä on pieni museo, joka avaa tarkemmin linnan historiaa.

Paljon kiinnostavampi on Castello Maniacen linnoituslinna, joka sijaitsee Ortigian saaren eteläisimmällä reunalla.

Alun perin linna oli erotettu saaresta vallihaudalla.

Linnassa on asunut aikoinaan useita aluetta hallinneita kuninkaita ja kuningattaria. Linnan etuportti on kauniisti koristeltu ja koko linna on edelleen hyvässä kunnossa, joskin linnan ja linnoitusalueen sisällä ei ole juurikaan mitään nähtävää. Paikka on avoinna yleisölle sunnuntaina ja maanataina klo 8.30-12.45 sekä muina päivinä klo 8.30-18.45. Lipun hinta linnoitukseen on 8 €.

Syracusan vanha kaupunki sijaitsee Ortigian saarella, jonka sillat yhdistävät muuhun kaupunkiin. Paikka on todella kaunis ja valokuvauksellinen turkoosin sinisen veden kimaltaessa sen ympärillä. Se onkin yksi parhaita paikkoja Syracusassa. Koko saari on luokiteltu UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Yksi keskeisimmistä nähtävyyksistä Ortigiassa on Duomo di Siracusa eli Santa Maria delle Colonne katedraali.

Katedraalin yksi seinä muodostuu muinaisesta Athenan temppelistä, jossa on edelleen nähtävissä doorilaiset pylväät. Tosin niiden välit muurattiin umpeen, kun temppeli muutettiin katedraaliksi.

Pylväitä voi ihailla myös katedraalin sisätiloissa. Katedraali rakennettiin dorialaisen temppelin ympärille, tosin ennen sitä se oli ehtinyt olla myös moskeijana. Katedraalissa on edelleen löydettävissä merkkejä jokaisesta aikakaudesta. Katedraalissa säilytetään kaupungin suojelijan Pyhän Lucian pyhäinjäännöksiä. Lisäksi katedraalissa on upea lasimaalaus, joka kuvaa viimeistä illallista.  Avoinna katedraali on päivittäin klo 8-19. Vierailu katedraalissa maksaa 2 €.

Piazza del Duomon ympärillä on myös muitakin kauniita rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita.

Lisäksi siellä on myös kaunis puutarha.

Katedraalin edessä, kivetykseen upotettuna on kaupungin kuuluisimman asukkaan Archimedeen muistomerkki.

Arkhimedes oli 200 eKr elänyt antiikin kuuluisin matemaatikko ja keksijä, joka keksi istuudutaan kylpyveteen ja huomauttaessaan kylpyveden noususta, miten monen muotoisten kappaleiden tilavuus voidaan laskea tarkasti.

Tarinan mukaan mies huusi ”Heureka” ja innoissaan löydöstään hyppäsi ammeesta ja juoksi Syracusan halki alasti.

Tarinoita Syracusasta riittää. Roomalaisten hyökätessä Syrakusaan kaupunki taisteli osin Archimedeen keksimien sotahärveleiden avulla hyökkääjää vastaan. Kaupunki kuitenkin valloitettiin. Valloittaja halusi säästää kuuluisan keksijän hengen, mutta toisin kävi. Tarinan mukaan roomalainen sotilas astui miekka kädessä Archimedeen talolle, hiekkaan laskutoimituksiaan piirtänyt tiedemies kivahti tälle: ”Älä sotke ympyröitäni”, jolloin suivaantunut sotilas surmasi tiedemiehen. Archimedeen uskotaan haudatun Necropoli Groticellin alueelle,  Tomba di Archimeden luolaan.

Ortigian saarella on muutakin katsottavaa kuin vain linna ja katedraali.

Sen keskustassa on ihastuttava Piazza di Archimede aukio, jonka keskellä on upea ja koristeellinen Fontana di Artemide suihkulähde.

Tämä suihkulähde sisältää lukuisia upeita veistoksia, jotka kuvaavat erilaisia antiikin kohtauksia ja joita ympäröi myös pieniä palmuja. Yksi osa suihkulähdettä on jumalatar Dianan patsas.

Keskustan pohjoisreunalla on Arethusan lähde, joka toimi antiikin aikana keskustan makean veden lähteenä.

Se on muodostunut kahden pienen joen väliin.

Kreikkalaisen taruston mukaan Arethusa oli jumalaista alkuperää oleva nymfi, joka muuttui Syracusassa lähteeksi. Nykyisin lähteessä kasvaa papyrus ja siellä uiskentelevat ankat.

Ortigian saarella on nähtävissä Apollon temppeli, joka on peräisin vuodelta 570 eKr.  nähtävänä on rakennuksen suorakaiteen muotoinen perustus, osia seinistä ja joitain koristeellisia pylväitä.

Mercato di Ortigia paikallistori on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 7.30-14.

Torit ovat aina loistava tapa tarkkailla paikallisten toimintaa.

Ortigian markkinat myyvät monenlaisia esineitä mausteista ja juustoista tuoreisiin mereneläviin. Viikonloppuina pidetään lisäksi CNYn paikallisia maatalousmarkkinoita.

Ortigan satama on ihana paikka kuljeskella ja seurata sataman touhuja.

Satamasta lähtee myös veneajeluita saaren ympäri, mikä on oikein hyvä vaihtoehto nähdä saari mereltä käsin.

Veneretkellä käydään myös kauempana olevissa luolissa. Kuumana päivänä vilvoittava merituuli teki todella hyvää.

Jännitystä matkaan toi pirun matalan sillan alittaminen.

Jännitystä lisäämään kuski teki näyttävän ristiinmerkin ennen alitusta.

Päät käskettiin painamaan niin alas kuin pystyi ja niin teki Love boatin kuskikin. Olihan karmea kokemus, varsinkin kun oma silmä arvioi, ettei alta ehjänä selvitä. Vene meni kuin menikin ehjänä sillan alta. Mainio veneretki kesti tunnin ja hintaa sille tuli 20 € henkilöltä. Hieman kallis, mutta kannatti maksaa.

Kiehtova paikka varmasti olisi ollut Piazza Duomon hypogeum, joka muodostaa ”maanalaisen Syrakusan”. Se oli aikoinaan kreikkalaisten luoma maanalainen vesisäiliöjärjestelmä. Maanalaisiin käytäviin on pääsy keskusaukiolta pienen oven kautta, joka sijaitsee muutaman metrin päässä Santa Lucia alla Badian kirkosta. Portaikko johtaa kellariin, jossa tunnelit yhdistyvät vesisäiliöihin ja sieltä edelleen merenrantaan. Harmiksi tämä paikka on toistaiseksi suljettu.

Chiesa di Santa Lucia Alla Badia kirkko on omistettu Syracusan suojeluspyhimmälle Pyhälle Lucialle, joka tunnetaan meilläkin 13.12 pidettävistä Lucian päivästä.

Kattoholvin suuri fresko kuvaa Pyhän Lucian ihmettä vuodelta 1646, jolloin kaupungissa vallitsi suuri nälänhätä.

Kaupunkilaiset rukoilivat apua Lucialta ja kuin viestiksi yksi viiriäinen saapui messun aikana kirkkoon ja heti sen jälkeen saapui kaupunkiin laiva täynnä viljaa. Lucian elämä kohti marttyyriutta on myös moninainen tarina.

Siksipä tarvitaan vielä yksi Lucia kirkko. Basílica de Santa Lucía del Sepulcro kirkko on avoinna päivittäin klo  9–12.45 ja 15.30–19. Tätä kirkkoa pidetään paikkana, jossa Santa Lucia kuoli marttyyrikuoleman.

Lucia pyhimyksen maalliset jäänteet piilotettiin alla oleviin katakombeihin, josta ne varastettiin ja siirrettiin Konstantinopoliin, josta ne uudelleen varastettiin Venetsiaan, jossa niitä säilytetään San Geremian kirkossa. Tarinasta huolimatta tämä kirkko on vaatimaton niin sisältä kuin ulkoakin.

Alla Giudecca Hotelli sijaitsee keskustan vanhoissa juutalaiskortteleissa ja sen kellarissa voi käydä ihailemassa ikivanhaa juutalaista rituaalikylpylää. Paikka oli kiinni, joten se jäi nyt katsomatta.

Galleria Regionale di Palazzo Bellomon museossa on esillä erilaisia veistoksia, maalauksia ja taide-esineitä. Lisäksi museon ensimmäisessä kerroksessa on esillä vaunuja. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu 8 €. Ei kovin kummoinen paikka.

Madonna delle Lacrimen melko uusi pyhäkkö rakennettiin kyynelehtivää Madonnaa varten.

Kirkko on varsin kaunis moderni rakennus, jota kiertää kehänä leveä kävelytie ja useita sisääntulopolkuja, jotka muodostavat lintuperspektiivistä katsottuna kauniin sakaraisen kehän kirkon ympärille.

Legendan mukaan tavallisessa kodissa olleen Madonna ikonin silmistä alkoi valua kyyneleitä.

Ikoni tunnusteettiinkin ihmeeksi ja nykyään se on merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Kävijöitä saapui nauhana kirkolle.

Kirkko on komeampi ulkoa kuin sisältä. Se on avoinna päivittäin ja kirkon museoon on pieni sisäänpääsymaksu. Kirkko sijaitsee lähellä arkeologista puistoa ja sen komea figuuri on nähtävissä jo kaukaa.

Syracusassakin on nukkemuseo. Museo dei Pupin nukkemuseo on avoinna muina päivinä paitsi sunnuntaina klo 11-13 ja 15-19, mutta se ei pienuutensa takia vedä vertaa Palermon vastaavalle nukkemuseolle, joten se jäi käymättä.

Myös Papaurys museo, Museo del Papiro olisi kiinnostanut, mutta aika vaan loppui kesken ja oli palattava illan junalla Cataniaan.

 

 

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 2: Palermo ja Cefalù

Rooma – VatikaaniPalermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

                                                                                                                                                                           Palermo

Olimme ostaneet liput Rooma-Palermo Intercity yöjunaan, jonka piti lähteä klo 21.31. Juna lähti sairaustapauksen takia tunnin myöhässä Roomasta Terminin asemalta kohti Palermoa. Tunnin myöhässä lähteminen ei meitä vielä silloin haitannut, mutta aamulla kylläkin.

Kun uni parin yömyssyn jälkeen tuli voi sanoa, että yö tuli nukuttua melkoisen hyvin. Viiden aikoihin saavuimme Villa san Giovannin satamakaupunkiin, jossa sitten alkoikin melkoinen hässäkkä. Sinne meni uni ja rauhallinnen aamun alku.

Kilinä ja kolina herätti herkkäuniset, kun junavaunuja lastattiin junalauttaan.

Minua se ei haitannut, sillä homman seuraaminen oli kiinostavaa.

Näppärästi junavaunut eroitettiin omille raiteilleen sen mukaan mikä oli kunkin vaunun lopullinen määränpää. Osa junista jatkoi Siracusaan ja osa Palermoon.

Ylitys Villa san Giovannista Messinaan kesti noin tunnin.

Junasta pääsi ulos lauttamatkan ajaksi ja osa matkustajista siirtyikin junalautan ylemmille kansille ja ulkotiloihin ihailemaan aamun sarastusta.

Yllätykseksi konnari tarjoili aamupalan klo 06 ja piti sellaista ääntä, että nekin, jotka eivät heränneet junavaunujen siirtelyyn lauttaan heräsivät varmasti konnarin rymistelyyn. Syy selvisi Sisilian puolella. Juna stoppasi Messinaan ja samoin suunniteltu unen jatko.

Koko porukka ulos junasta ja paikallisjunaa odottelemaan klo 6.30. Syynä se lähdön myöhästyminen  Roomasta.

Sisiliassa on vain yksi raide ja kun oma menovuoro meni, niin junalla ei ollut vuoroa jatkaa sillä radalla Palermoon ilman pidempää viivytystä, joka sitten taas olisi mahdollistanut toisenlaiset korvausvaatimukset Trenitalialle… voi kettu!

Paikallisjunaa odoteltiin 45 minuuttia ja voitte arvata, millainen polemiikki asemalla oli, kun vihaiset italialaiset huitoivat käsillä ja mesosivat. Kun vihdoin viimein pari tuntia aikataulusta jäljessä saavuimme Palermo Centrale juna-asemalle, suuntasimme suoraan hotelille.

Vatsa kurni, sillä yöjunassa tarjottu ”aamupala”, johon siis kuului Illy espresso tai cappuccino, hedelmämehu, makea ja suolainen välipala sekä korppu hillolla tai nutellalla ei oikein aamupalasta mennyt. Tällä setillä ei nälkää kovin pitkälle pitänyt. Veimme laukut hotelille ja lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.

Kaupungilla huomasi heti, että Palermo Sisilian pääkaupunkina ja historiallisena satamakaupunkina on värikäs, äänekäs ja eläväinen vierailupaikka.

Varsinkin Vanhan kaupungin katujen varsilla on runsaasti palatseja, kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia.

Eri arkkitehtoniset tyylit sekä sen kulttuurihistoria kertovat eri sivilisaatioista, jotka ovat vallanneet Palermon, eläneet kaupungissa ja lähteneet sieltä.

Arabit, normannit, bysanttilaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset kuuluvat kaikki aikoinaan Palermoa hallinneiden kansojen joukkoon.

Sisilia kuuluu valtiollisesti Italiaan, mutta maantieteellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti Sisilia sijoittuu Pohjois-Afrikan ja Etelä-Euroopan välille.

Pääkadun Via della Liberta halkoo kaupungin keskustaa. Keskusta on sokkeloinen ja paras tunnelma löytyykin sen pieniltä kujilta.

Palermo on myös erityisen likainen kaupunki. Suorastaan paskainen. Roskaa oli joka paikassa. Rikkinäisiä lasipulloja, heitettyjä muovipulloja, roskapussikasoja jne…

Paikka paikoin jätteet myös haisivat sillä lämpöä oli + 36.

Kaupungissa oli myös paljon kaduilla kerjääjiä sekä kodittomia, jotka estoitta pitivät leirejään jopa parhaiden nähtävyyspaikkojen lähellä.

Kaupunkia kierrellessä tuli väkisinkin sellainen tunne, että tavaroistaan kannattaa pitää kaupungissa hyvä huoli ja katsoa hieman millä kujilla liikkuu.

Palermon historiallisessa keskustassa liikkuu helpoiten kävellen. Palermon ilmaisen Free Centro Storicon kuljetuspalvelun päätepysäkki sijaitsee muutaman sadan metrin päässä satamasta, lähellä Porta Felicea. Turisteille tarkoitettu bussikuljetus kulkee sitten Kalsan kapeita katuja pitkin Palermon kaupungin sydämeen.

Mahdollisuus on kiertää nähtävyyksiä perinteisellä Hop on Hop off bussilla, tai pyörillä kulkevalla kaupunkijunal- la, jonka kyyti maksoi 10 €.

Paikallisbussit on hyvä valinta eri paikkojen välillä kulkemiseen, lisäksi metrolla ja ratikalla pääsee esikaupunkialueille.

Paikallisbussit eivät aina kulje ihan aikataulun mukaan, mutta mitä väliä lomallahan on aikaa odotella. Jos aikoo käyttää busseja, niin pitää ostaa 1,40 € maksava lippu Tabaco liikkeestä ennen bussiin nousua. Lippuja ei myydä busseissa. Busseilla ei myöskään pääse historialliseen keskustaan, vaan bussit jättävät kyyditettävän sen reunoille.

Keskustassa on pyöräkaistat, joten myös pyöräily on vaihtoehto, sillä Palermon liikenne on melkein ok. Lisäksi tarjolla on hevosten vetämiä vaunuja ja riksoja.

Hinnat kaikkiin muihin paitsi etukäteen lipuilla ostettaviin toimintoihin liikkuvat villillä haitarilla aina kalliista kohtuuttomaan.

Jos haluaa tulla laillisesti ryövätyksi niin Palermossa se onnistuu.

Hinnat taitavat vaihtua naamakertoi- men ja puhutun/ ymmärretyn kielen mukaan.

Kaikki hinnat, myös takseissa kannattaa sopia etukäteen, jos se vain onnistuu.  Jos on pidempi matka ja ennalta suunniteltu matkakohde kannattakin tilata taksi tai pyytää hotellia tilaamaan se sekä sopimaan hinta etukäteen. Takseissa ei juuri mittareita käytetä, vaikka sitä pyytäisi.  Hinnat alkavat aina, lyhyelläkin, noin yhden kilometrin matkalla 15 eurosta ylöspäin.

Palermossa myös käteinen oli maksuvälineenä suosituin. Korttia ei hyväksytty monessakaan paikassa ja jos ”hyväksyttiinkin”, niin yllättäen päätelaite ei saanut yhteyttä verkkoon.

Parin Palermo päivän aikana huomasi hyvin, että niinä päivinä, kun Välimerellä risteilevät alukset rantautuvat kaupungin satamaan, triplaantuu sen turistimäärä hetkellisesti. Palermo on myös kallis kaupunki, eikä siis voinut välttyä ajatukselta, että koronakurimuksen jälkeen menetetyt ansiot aiotaan raapia turistihinnoissa kasaan yhden kesän aikana.

Palermossa kuten Italian muissakin vanhoissa kaupungeissa on paljon, siis todella paljon upeita kirkkoja.

Kaupungissa lasketaankin olevan yli sata kirkkoa. Eli kirkkoähky jatkukoon.

Rooman yltäkylläisen kirkkohistorian jälkeen mieleen hiipi ajatus, ”ettemmekö enää näe, kuvaa ja koe muita, kuin kirkkoja ja palatseja?” Noh, katolisissa maissa kirkot ovat niin iso ja merkittävä osa kulttuurihistoriaa ja nähtävyyksiä, joten ne vaan tunkee merkityksellään ja näyttävyydellään näyttämölle ja Thats it.

Töppöstä siis toisen eteen ja kahlaamaan Palermon kirkkoja.

Palermon kirkot ovat avoinna yleisölle noin klo 9-12.30 ja 16-19.

Aukioloajat ovat todellakin noin aikoja, sillä erillisten kirkkojen aukioloajat saattavat vaihdella virallisista aukioloajoista italialaiseen tapaan.

Kaikkiin kirkkoihin on vapaa sisäänpääsy, toki monissa kirkoissa on ”symbolinen” lahjoitusmahdollisuus kirkkovierailusta, eli  ns. vapaaehtoinen pakko. Kirkkojen kyljessä olevista museoista tai kryptista joutuu aina maksamaan erikseen.

Euroopan vanhin kuninkaiden palatsi Palazzo dei Normanni on kaupungin yksi UNESCOn maailmanperin- tölistalle kuuluvista rakennuksista.

Sisilian nähtävyyksien rikkaudesta sekä runsaudesta kertoo se, että saarella on peräti seitsemän UNESCOn maailmanperintökohdetta.

Vanhan kaupungin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevassa entisessä kuninkaanlin- nassa toimii nykyään myös Sisilian parlamentti sekä näyttelytila, jossa esitellään nykytaidetta.

Kuninkaanlinnan yhteydessä on myös puutarha, jonka varjossa on hyvä hengähtää hetki.

Lisäksi kannattaa ehdottomasti käydä palatsin yhteyteen rakennetussa Cappella Platinassa, joka lumoaa kävijänsä.

Bysanttilaisten työläisten taidokas kullattu mosaiikkityö näkyy lumoavina yksityiskohtina kirkossa, enkä siis yhtään ihmettele, että tämäkin kirkko on UNESCOn maailmanperintölistalla. Kirkko ja kuninkaanlinna ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 8.30 – 16.30; Sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 8.30-12.30. Yhdistelmälippu linnaan, puutarhaan ja kappeliin maksaa 14,50 €.

Palermon katedraali Cattedrale di Palermo on uskomattoman hieno katedraali ulkoapäin.

Vaikka katedraali ei sisältäpäin loksautakaan leukoja auki, löytyy katedraalista paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kuten krypta, jossa on sarkofageja monilta eri aikakausilta. Lisäksi katedraalissa kruunattiin vuosisatojen ajan Sisilian hallitsijoita.

Katedraalin sisällä on paljon upeita yksityiskohtia ja todellisia aarteita.

Katedraali sijaitsee yhdellä kaupungin keskeisimmistä paikoista, lähellä Quattro Cantia.

Katedraali tunnetaan monista eri tyyleistään, sillä sitä on kunnostettu, siihen on lisätty tai sitä on muokattu joka vuosisadalla sen rakentamisesta lähtien. Sitä pidetäänkin Palermon historiankirjana.

Katedraali on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19 ja sunnuntaisin klo 8-13 ja 16-19.

Itse kirkkoon ei peritä sisäänpääsymak- sua. Lisämaksu peritään jos haluaa vierailla sen maksullisissa lisäosissa tai jos aikoo kiivetä 110 porrasta ylös katedraalin katolle ihailemaan Palermoa. Katolta onkin varsin mainiot näkymät alla levittäytyvään Palermoon. Lippukombojen määrä ja hintahaitari vaihtelee sen mukaan minkälaisen vierailun itselleen rakentaa. Jos, haluaa kokea katedraalin kaikki nähtävyydet yhteislipun hinta on 15 €.

Italian kirkoissa ei ole karvoihin katsomista. Monet kirkot voivat olla ulkoapäin mitään sanomattomia, mutta sisältä upeita tai toisinpäin.

Santa Maria dello Spasimo tunnetaan kirkkona, joka ei ole mitään näistä.

Kirkon rakentaminen jäi pahasti kesken ja myöhemmin siitä tuli teatteriesitysten pitopaikka, sitten ruttosairaala, viljavarasto ja lopulta kansalaissairaala ja myöhemmin vanhusten sairaala. Nykyisin siellä järjestetään näyttelyitä, esityksiä ja kulttuuritapahtumia.

San Cataldo tunnetaan ainutlaatuisista vaaleanpunaisista kupoleistaan.

Tämä kirkko rakennettiin 1000-luvulla Normanin kuninkaan suuramiraalin Majone da Barin käskystä ylellisen palatsin kappeliksi, jota ei koskaan saatu sisältä valmiiksi. No eipä saatu valmiiksi palatsiakaan.

Aikoinaan paikka oli benediktiiniläisluostari, joka käytti kirkkoa sairaalana. Sittemmin Sisilian hallitus käytti San Cataldon kirkkoa ”postina”. Kupolien punainen väri on lisätty 1800-luvulla ja sillä on estetty vesivuotojen ongelmat. Tätä punaista väriä käyttävät nykyään useat Sisilian kirkot kupoleissaan. Kirkko kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Kirkko on avoinna vain sunnuntaisin.

Vieressä on Santa Maria dell’Ammiragli kirkko, jota kutsutaan myös Martoranaksi.

Kirkko on rakennettu 1200-luvulla.

Bysantin mosaiikit koristavat kirkon sisätiloja.

Kirkkoa pidetäänkin Bysantin taiteen helmenä, sillä se sisältää useita tyylejä. 2 € sisäänpääsymaksulla pääsee tutkimaan tätä upeaa UNESCOn maailmanperintökohdetta.

Historiallisen keskustan sydämessä on San Giuseppe dei Teatini kirkko, joka on sisustettu marmorilla.

Sen upeat kattofreskot yhdistettynä saumattomiin marmoripin- toihin ovat huikaisevia samoin puolijalokivillä koristellut alttarit. Kirkko tuhoutui osittain toisen maailmansodan pommituksissa ja sitä onkin sen jälkeen kunnostettu.

Kirkon sisäänkäynnin takana on Oratorio di San Giuseppe dei Falegnami, joka on upea barokkijalokivi vuodelta 1603. Se sijaitsee Palermon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Avoinna se on päivittäin 7.15-12 ja 17-20.

Museo d’Arte Moderna Sant’Annan museokompleksi koostuu barokkityylisestä Sant’Anna la Misericordian kirkon entisestä fransiskaaniluos- tarista ja viereisestä katalonialaisen goottilaisen Palazzo Bonetin palatsista.

Tämä museo on omistettu yksinomaan modernille ja nykytaiteelle. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-18.30. Sisäänpääsymaksu museoon on 8 €.

Mikäli on kiinnostunut Palermon alueen rikkaasta historiasta, on Museo Archeologico Regionale Antonio Salinas oiva vierailupaikka.

Renessanssiaikaiseen luostariin sijoitettu museo esittelee etenkin kreikkalaisia ja roomalaisia esineitä sekä mitä ihmeellisimpiä aarteita Sisilian pitkän ja värikkään historian varrelta.

Alueellinen Arkeologinen museo on yksi Italian parhaista. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-18.30 ja sunnuntaina klo 9-13. Lipun hinta on 6 €.

Kolmas hyvä museo on Museo Internazionale delle Marionette eli kansainvälinen nukketeatterimuseo, jonka suojista löytyy 3500 nukkea paitsi Italiasta myös muualta Euroopan maista ja Kaukoidästä ja ties mistä.

Museossa on myös nukketeatterinäy- töksiä joka perjantain klo 17.30.

Upea museo on omistettu sisilialaiselle nukketeatterille, teatterimuodolle, jonka UNESCO julisti ihmiskunnan aineettoman ja suullisen perinnön mestariteokseksi vuonna 2001.

Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaina sekä maanantaina klo 10-14. Lippu museoon maksaa 5 €.

Palermossa on ainakin kaksi nukketeatteria, missä voi osallistua nukketeatteriesityksiin. Liput niihin täytyy varata etukäteen.

Palermossa on todella kattava museotarjonta, jota olisi ollut kiva kahlata läpi enemmän kuin nyt ehdimme. Aika ei vain riittänyt kaikkeen.

Aika ei myöskään riittänyt käyntiin Monte Pellegrino vuorella, joka on suosittu pik nic kohde paikallisille. Vuoren huipulla on Santa Rosalian on pyhäkkö, joka on omistettu pyhimys Santa Rosalialle tai La Santuzzalle, jonka ansiota kaupunki säästyi tappavalta rutolta.

Paikka vaikutti mielenkiintoiselta ja selvittelinkin sinne pääsyä. Paikalle pääsee 30 minuutissa bussilla 812. Kunnianhimoiset retkeilijät voivat myös kävellä vuorelle. Päästäkseen Monte Pellegrinoon on jatkettava matkaa Fiera del Mediterraneo alueelle, josta lähtee porrastettu polku vuoren huipulle.

Teatro Massimon oopperaraken- nus on aivan yli mainostettu.

Se ei vedä vertoja millään mittarilla Venetsian, Pariisin tai Wienin oopperoille.

Oopperatalo on yksi Italian ja Euroopan suurimmista oopperataloista ulkomitoiltaan, mutta sisältä se on melko pieni.

Kuuluisa  rakennus löytyy myös kummisetä 3 elokuvan loppukohtauk- sesta.

Moni muukin Sisilialainen nähtävyys vilahtaa kummisetä elokuvissa.

Teatro Massimoon pääsee tutustumaan päivittäin klo 9-17.30 opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €.

Palermossa on toinenkin hieno teatteri – teatteri Politeama, jonka ulkomuoto muistuttaa antiikin Rooman temppeliä.  Tämä teatteri on Sisilian sinfoniaorkesterin esiintymispaikka. Paikkaan pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-14.

Kapusiinien katakombi – Catacombe dei Cappuccini on yksi Palermon tunnetuimpia nähtävyyksiä. Maanalla olevissa katakombeissa, jotka sijaitsevat kapusiiniluostarin kellarissa on useita tuhansia muumioituneita ruumiita ja luurankoja, jotka ovat peräisin 1600-1800 luvun Palermosta.

Muumioituneet ruumiit ja luurangot ovat munkkeja, aatelisia, kuuluisia ja arvostettuja kaupunkilaisia, taiteilijoita ja muita Sisilialle tärkeitä ihmisiä, jotka on puettu parhaisiin vaatteisiinsa.

Palsamoidut ruumiit on sijoitettu hautaan sukupuolen, sosiaalisen luokan ja ammatin mukaan.

Tämä hautausmaa on melko epätavallinen, koska kuolleet ruumiit ovat esillä sen sijaan, että lepäisivät suljetuissa haudoissa.

Katakombien lämpötila estää ruumiiden hajoamisen ja ne ovatkin erittäin hyvin säilyneitä.

Merkittävin tai ehkäpä eniten kuuluisuutta saanut muumio on Rosalia Lombardo, joka kuoli keuhkokuu- meeseen kaksivuotiaana

Surun murtama isä pyysi palermolaista mestaripalsa- moijaa säilyttämään hänen tyttärensä kauneuden. Ruumiista tuli yksi viimeisistä Palermon kapusiiniluostariin muumioiduista.

Palsamointi onnistui ilmeisen hyvin, sillä elävämmän näköiseksi ei muumio muutu. Vuonna 1922 palsamoitu palermolainen pikkutyttö ei näytä kuolleelta lainkaan, vaan uneen vaipuneelta pienokaiselta. Muumiota pääsee ihmettelemään opastelulla kierroksella, joka päättyy kappeliin, joka on pyhitetty Rosalialle. Paikka on avoinna joka päivä klo 9-12.30 ja 15-17.30. Sisäänpääsymaksu on 3 €. Harmillisesti tässä paikassa ei saa kuvata ja nämä kuvat onkin otettu viereisestä kioskista kiskurihintaan ostetuista korteista.

Keskellä Vanhaa kaupunkia Piazza Pretorialla oleva Fontana Pretoria kolmitasoinen suihkulähde on komea.

Tosin se ei ollut toiminnassa, mikä oli pienoinen pettymys.

Chiesa del Gesùn jesuiittakirkko on sisältä ylenpalttinen. Sen yhteydessä oleva museo on myös ehdottomasti käymisen arvoinen.

Jos sattuu olemaan Palermossa lauantai-iltana kannattaa vierailla ilta-aikaan tässä kirkossa. Kirkko ja museo ovat tuolloin avoinna klo 23.30 asti ja silloin kirkko esittäytyy pimeää iltaa vasten juhlavalaistuksessa. Harmillisesti meidän vierailupäivä ei sattunut lauantaille. Muina päivinä kirkko ja sen museo ovat avoinna eri aikoina, joten niiden aukioloajat kannattaakin tarkistaa netistä erikseen. Yhteislippu kirkkoon ja museoon maksaa 6 €.

Chiesa di San Mamilianon kirkon lähellä on kerrassaan upea suorakaiteen muotoinen pyhättö Oratorio di Santa Cita.

Yhteislippu tähän oratorioon ja Oratorio del SS. Rosario di San Domenicoon maksaa 6 €.

Oratorio on ulkoapäin upean, mutta sisältäpäin melko vaatimattoman Chiesa di San Domenico kirkon toisessa päädyssä. Tähän kirkkoon on haudattu maineikkaita sisilialaisia ​​taiteilijoita, kirjailijoita ja poliitikkoja. Kolmas hieno kappeli on Oratorio di San Lorenzo, joka on avoinna päivittäin klo 10-17.30 ja sisäänpääsy tähän pyhättöön maksaa 3 €. Paikka on lähellä Basilica San Francesco d’Assisia.

Museo Palazzo Mirto Casa Museon ulkoasu vastaa pitkälti prinssi Bernardon vuoden 1793 tienoilla toivomaa tyyliä ja se onkin varsinainen helmi Palermossa avaten 1800-luvun lopun aateliston elämäntapaa.

Tämä palatsi on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaisin klo 9-13.

Sisäänpääsy tähän palatsiin maksaa 4 € ja yhdistelmälippu, jolla pääsee myös Palazzo Abatellis ja Oratorio dei Bianchiin maksaa 10 €. Palazzo Abatelliksessä sijaitsee taidegalleria Galleria Regionale della Sicilia.

Rakennus vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa, mutta se entisöitiin entiseen loistoonsa.

Porta Nuovan portti sijaitsee Palermon historiallisen osan sisäänkäynnillä.

Porta Nuova on sisilialainen ”riemukaari”, joka rakennettiin Kaarle V: n voiton kunniaksi Tunisian sodasta.

Portti koristaa kaupunkia ja toimii samalla maamerkkinä.

Valitettavasti portti ei ole säilynyt tähän päivään asti alkuperäisessä muodossaan, koska se räjäytettiin vuonna 1667.

Kaupungin toinen komea portti – Porta Felice rakennettiin 1600-luvulla.

Portin yläosaa kruunaa kahden kotkan hahmot ja Espanjan hallitsijoiden vaakuna.

Toisen maailmansodan pommitusten aikana Porta Felicestä oli jäljellä vain raunioita, mutta jälleenrakennuksen seurauksena portti entisöitiin nykyiseen muotoonsa.

Markkinapaikat etenkin Ballaro joka on Palermon vanhin markkinapaikka sekä Borgo Vecchio, Capo ja Vucciria tarjoavat hyvän mahdollisuu- den nähdä ja maistella erilaisia paikallisia ruokia, ihailla tarjontaa ja haistella erilaisia tuoksuja. Maistettavahan se oli paikallisia Arancinit risottopalleroita, jotka olivat kaikessa rasvaisuudessaan ihan ok. Markkinoilla on myynnissä myös vaatteita ja käsityötavaroita. Markkinat ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19.30 ja sunnuntaisin vain aamuaikaan. Kaupungissa on tarjolla paljon katuruokia ja halpoja ruokapaikkoja, mutta myös laadukkaita ravintoloita.

Sisilian suotuisa ilmasto mahdollistaa Palermon kasvitieteellisen puutarhan runsaan lajikkeiston.

Se perustettiin 1700-luvun lopulla Queen’s Universityn osaksi. Aluksi puutarhassa kasvatettiin lääkekasveja pienellä alueella, mutta nykyisin puiston on pinta-alaltaan noin kymmenen hehtaaria.

Arvoimme Sisilian matkareittiä pitkään, mutta lopulta päätimme hylätä vaihtoehdon tehdä melkoinen koukkaus Agrigenton kaupungin lähellä olevaan Temppelilaaksoon, Valle dei Templiiin. Koska liikuimme junalla, oli pakko miettiä, millaisia reittejä ehdimme järkevästi ja aikatehokkaasti kulkea.

Tarkoituksena on lähitulevaisuudessa tehdä junaretki Kreikkaan, joten temppeleitä tulee varmaankin sillä reissulla nähtäväksi. Väliin siis jäi Agrigeton temppelialue. Suuntasimme seuraavaksi Cataniaan, jonne asetuimme kolmeksi päiväksi.

 

Cefalù

Teimme Palermosta  päiväretken Cefalùuhun.

Cefalù sijaitsee tunnin junamatkan päässä Palermosta.

Otimme aamusta junan, jolla myös moni muukin lähti viettämään rantapäivää sympaattiseen pipikkukaupunkiin. Menopaluu junalippu aikuiselta maksoi 12,40 €.

Aamusta matkalla katselimme ikkunasta puskissa roihuvia pieniä palopesäkkeitä ja vitsailimme keskenämme, että onkohan kyseessä hallittu kulotus vai hallitsematon palon alku. Ketään ei nimittäin näkynyt missään. No tämäkin selvisi paluumatkalla, kun junat olivat myöhässä yli kaksi tuntia. Aamuisen pienen palopesäkkeen muututtua kunnon paloalueeksi, radan liikenne keskeytettiin. Laiturilla ja asemalla kävi kuhina, kun hikiset, auringosta väsyneet ja tietämättömät matkustajat yrittivät selvitellä asiaa. Totta kait kaikki tieto tuli italiaksi ja viiveellä.

Olisimme liittyneet taksikyytikimp- paan, mutta taksit heittivät niin suolaisen hinnan ja  pikkubussiin henkilörajoituk- sen max. viisi henkilöä, että oksat pois.

Selityksenä henkilömäärään oli kallis bensa, kuuma ilma ja ilmastoinnin viemä lisäkulutus polttoaineessa ja ties mitä…?Hintahaarukka alkoi 180 € suunta ja italialaisen kanssamatkustajan tinkimisestä huolimatta hinta ei tippunut kuin sataan viiteenkymmeneen euroon.

Sisiliassa ilmeisesti yritetään kahden vuoden turismisaatavat kerätä kasaan tämän kesän aikana. Kaikki hinnat olivat Suomen tasoa ja hieman jopa +…. huijauksen meiningiltä ei oikein voinut välttyä.

Cefalù on kaunis pikkukaupunki La Rocca kukkulan juurella.

Kaupunki tunnetaan suosittuna matkailukeskuksena ja rantapaikkana.

Cefalùn rautatieasema on noin vartin kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista. Juna-asemalta pääsee keskiaikaiseen keskustaan montaa eri kautta.

Pienenä varoituksena, että oikoa ei kannata, sillä silloin eksyy helposti.

Cefalùn on sen verran pieni ja sokkeloinen paikka, että sen nähtävyyksiin ehtii tutustumaan hyvin päiväretkellä. Jos aikeena on viettää rantapäivä, niin silloin kanattaa varata vierailuun koko päivä, muuten puolikas päivää riittää hyvin.

Cefalùssa ei ole kovinkaan paljon nähtävyyksiä, mutta upeat maisemat, kaunis ranta ja rappioromanttinen Vanha kaupunki saa tykästymään. Kaupungin kapeat kujat pienine putiikkeineen ja kahviloineen luovat aitoa sisilialaista tunnelmaa.

Mahtavaa oli kierrellä Cefalùn kapeita mukulakivika- tuja ja tutustua kaupungin historiaan.

Mikäli kävely Cefalùssa ei innosta ja haluaa kierrellä hieman kauempana kaupungin keskustasta, kannattaa vuokrata skootteri tai pyörä.

Cefalùn lauantaisin järjestettäviltä markkinoilta voi tehdä hyviä löytöjä edulliseen hintaan.

Piazza del Duomo on vilkas turistien kansoittama aukio, jonka terasseilla voi nauttia virvoittavia juomia tai kupposen kahvia sekä ihailla Cefalùn komeaa keskiaikaista katedraalia – Duomoa.

Kirkko on UNESCOn maailmanperintökohde, jossa on nähtävissä sekä arabien että normannien vaikutteita. Katedraalissa ihastuttavat erityisesti mosaiikkiyksityiskohdat.

Tarina kertoo, että keskellä rajua myrskyä eksynyt kuningas Ruggero II, lupasi rukouksissaan rakentaa upean katedraalin siihen kohtaan, missä hänen jalkansa osuisivat kiinteälle maalle.

Rukous kuultiin ja henki säilyi, niinpä Ruggero II rakensi Cefalùn katedraalin. Kiitollisuutta ja ihmettä kuvataan myös kaupungin vaakunassa.

Katedraalissa on mahdollisuus kiivetä sen torniin ja käydä ihailemassa maisemia katolta käsin. Myös sen sakaristosta löytyy upeita aarteita, samoin katedraalin museosta.

Yhteislippu näihin maksaa 12 €. Katedraaliin tehdään myös iltakierroksia, jolloin valaistu kirkko näyttäytyy varmasti erilaiselta. Katedraali on avoinna kesäkuukausina klo 8-12.45 ja 15.30-17.15.

Aukion reunalla on aikansa eläneitä pieniä kaupunkipalat- seja.

1700-luvun Piispan palatsi – Palazzo Vescovile sekä 1600-luvulta peräisin oleva Palazzo Piraino seisovat mitäänsano- mattomina aukion reunoilla, samoin kuin kaupungintalona toimiva entinen Pyhän Katariinan luostari.

Cefalùssa kannattaa poiketa taidemuseo Mandraliscassa. Sen kokoelmissa on 1800-luvulla eläneen Mandraliscan paronin keräämiä arkeologisia esineitä ja taideteoksia.

Kokoelmaa kiinnostavampi on 1400-luvulta peräisin oleva Ritratto di un uomo ignoto – tuntemattoman miehen muotokuva, jota pidetään yhtenä renessanssin ajan tärkeimmistä taideteoksista.

Mandraliscan kerrotaan löytäneen taideteoksen Liparin saarelta, jossa sitä käytettiin paikkaamaan puuttunutta kaapin ovea. Museo on avoinna päivittäin klo 9-19. Heinä-elokuussa museo on auki pidempään. Lippu museoon maksaa 6 €.

Lähellä rantaa sijaitsee Lavatoio Medievale eli keskiaikainen pyykinpesupaik- ka, joka kannattaa käydä katsomassa.

Julkinen pesula rakennettiin keskiajalla Vanhan kaupungin keskelle.

Pesula oli paikka, jonne naiset kerääntyivät pesemään ja huuhtelemaan vaatteita. Edelleen on nähtävissä järjestykseen tehdyt altaat sekä niihin johtava virtaavan veden vesi- ja poistovesikouru. Pesulaan liittyy myös legenda, jonka mukaan se syntyi Nyffin kivun tuottamista kyynelistä, kun hän oli ensin surmannut rakastettunsa.

La Rocca on suosittu näköalapaikka.

Kallioon hakattuja pitkiä Salita Saraceno portaita pitkin pääsee kapuamaan kukkulan huipulle.

Kiipeäminen sinne kestää puolisen tuntia.

Matkalla kukkulan huipulle kannattaa varata juomista mukaan, sillä paikalla ei ole mitään myyntiä. Kukkulan päällä on muinainen 300-luvulta oleva kreikkalainen Templo di Diana temppeli, joka on rakennettu suurista toisiinsa liitetyistä kivenlohkareista ilman sementtiä tai betonia. Olisi ollut silkkaa hulluutta,  melkein neljänkymmenen asteen lämmössä lähteä kiipeämään ylös kukkulalle, joten väliin siis jäi. Onneksi hotellin respa lohdutti, että kukkulalla on vanhan linnoituksen rauniot, jotka eivät ole erityisen hyvässä kunnossa. Kukkulalta aukeavat kyllä upeat näkymät kaupungin ylle ja merelle, mutta muuta katsottavaa kukkulalla ei rehellisyyden nimissä kuulemma ole, joten harmitus ei tässä kohtaa ollut kovin suuri.

Tarinan mukaan La Roccalla asuttivat jättiläiset, jotka joutuivat siirtymään kalliolta alas nykyisen Cefalùn alueelle, kun normannit 1000-luvun puolivälistä valloittivat Arabien sinne aikoinaan rakentaman linnan.

Kaupungin edessä on pitkä valkoinen hiekkaranta ja sen kristallin kirkas vesi suorastaan kutsuu kuumana päivänä kaupungissa vierailevaa uimaan.

Rannan varrella on useita eri baareja, joista voi vuokrata aurinkovarjoja ja ‑tuoleja. Maagisimmillaan Cefalù on iltapäivisin, kun laskeva aurinko värjää kaupungin ja rannan kullalla.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 1: Rooma ja Vatikaani

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa – Taormina – Messina – Reggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello – Caserta – Pompej – Napoli

Olemme kierrelleet Italian pohjois- ja keskiosaa vuosien varrella, mutta eteläinen Italia on jäänyt käymättä. Siispä matkamme suuntautui tällä kertaa sinne.

Teimme melkein kolmen viikon kiertomatkan, joka alkoi Roomasta ja päättyi Napoliin kiepsahtaen Sisilian kautta.

Sekä Roomassa että Napolissa olen käynyt aikaisemminkin, mutta mukaan ne valikoituivat monestakin syystä.

Niistä on parhaat lentovaihtoehdot Suomeen sekä mainiot junayhteydet muualle Italiaan. Lisäksi en ole niistä aiemmin kirjoittanut blogiin. Tarkoituksena oli myös tämän reissun jälkeen taputella Italian kiertäminen pakettiin ja siirtää junailu uusille raiteille.

Italiassa on kaksi junayhtiötä Trentitalia ja Italo, joten junia kulkee hyvinkin tiheään eri paikkojen välillä.

Italian junaliput ovat verraten edullisia, että railpassia ei kannata käyttää. Kannattaakin katsoa etukäteen reitti ja laskea eri lippu- ja reittivaihtoehdot, koska monella reitillä on erinomaisia tarjouksia. Esimerkiksi parina matkustavien kannattaa hyödyntää Me & You hintoja. Junapasseihin joutuu myös usein ostamaan ja varaamaan istumapaikat erikseen, mikä nostaa vielä niiden kokonaishintaa.

Italian rautateillä on käytössä useita eri junatyyppejä.

Kansallisen junayhtiön Trenitalian Regional junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä, joten varaa omat eväät ja juomaa mukaan.

Sen sijaan Intercity, Eurocity junissa saattaa olla tarjoilukärry ja usein myös nettiyhteys, riippuen reitistä. Trenitalian suurnopeusjunissa Frecciarossa ja Frecciargento, Frecciabianca on ravintolavaunu ja netti. Niissä matkustusmukavuus on erinomainen. Italolla on vain AGV ja EVO suurnopeusjunia.

Huomioida kannattaa myös, että Trenitalian Cartafreccia member, yli 60 vuotias saa 50 % alennusta junalipuista.

Pitkän matkamme ja kymmenien junasiirtymien aikana yksikään junista ei ollut perillä aikataulun mukaisesti.

Suunnitteluvai- heessa kannattaakin huomioida jatkoyhteyksien liikkumavara. Matkamme aika kesäkuun lopussa ja heinäkuun puolessavälissä Italian junissa ja joukkoliikenteessä oli käytössä edelleen maskipakko, jota myös valvottiin.

Junissa oli myös henkilö, jonka tehtävänä oli desifioida wc:t ja ovet sekä poistuneen matkustajan jälkeen istuin ja pöytä. Henkilö kiersikin ahkerasti junaa. Koronaan suhtauduttiin edelleen vakavasti Italiassa.

                                                                                                                                                       

Rooma

Lensimme Roomaan Leonardo da Vincin lentokentälle, joka sijaitsee reilun 30 kilometrin päässä Roomasta. Lentokentältä on suora Leonardo express junayhteys Rooman keskustaan. Junamatka kestää noin puoli tuntia ja maksaa yhteen suuntaan 14 €. Kentältä pääsee keskustaan myös bussilla. Lipun hinta on halvempi kuin junalla, mutta matka kestää tunnin. Takseilla on kiinteä hinta 50 euroa suuntaansa.

Roma Termini pääjuna-asema on valtava ja sieltä lähtee ja sinne tulee junia joka puolelta Italiaa ja Eurooppaa.

Juna-asemalla katsoessa lähtevien ja tulevien junien tietoja, voi hyvin yhtyä mielikuvaan, jossa kaikki tiet vievät Roomaan.

Tällä kertaa parkkeerasimme itsemme Roomaan neljäksi päiväksi, josta sitten jatkoimme yöjunalla Palermoon. Olimme ottaneet hotellin juna-aseman läheisyydestä, josta oli kävelymatka kaupungin päänähtävyyksille, mutta, josta oli myös helppo singahtaa metroon, ratikkaan tai paikallisjunaan.

Rooman keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen.

Kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet sijaitsevat melko lähellä toisiaan ja vaikka käveltyä tuleekin paljon ei sitä huomaa, sillä koko ajan edessä on uusia upeita nähtävyyksiä ja aukioita, joilla levähtää hetkisen.

Italialainen liikennekulttuuri poikkeaa suuresti suomalaisesta, joten tarkkana kannattaa olla ja auton tai skootterin vuokraamista kannattaa harkita tarkkaan.

Rooman julkisten liikennevälineiden lippu kelpaa niin metroon, bussiin kuin paikallisjunaankin.

Tarjolla on erilaisia lippuja aina 1,50 € maksavasta 100 minuutin lipusta erilaisiin yhdistelmä- lippuihin.

Aina hyvä ja helppo vaihtoehto on Hop on Hop off bussin kyytiin hyppääminen, joka antaa nopeasti kuvan kaupungin tarjonnasta. Kaupungissa on useita eri yrityksiä, jotka tarjoavat tätä palvelua, toisaalta, jos uskallusta riittää, niin Rooma tarjoaa myös muita tapoja tutustua nähtävyyksille. Yksityiskierros Fiat 500 Pompannapilla ja oppaalla Rooman nähtävyyksille kuulostaa hyvältä, kuin myös nähtävyyskierros sivuvaunullisella vespalla.

Rohkelikot voivat napata sähköpotkulaudan tai pyörän jos uskaltautuvat liikenteen sekaan.

Sähköpotkulaudoil- la ei ihan kaikkiin paikkoihin pääse, sillä keskustan historiallisilla alueilla on ns. potkulaudoilta kielettyjä alueita. Freetour sivustolta, kuten myös GuruWalk tarjoaa eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Rooman kaltaisessa isossa kaupungissa on järkevää suunnitella liikkumista etukäteen, jotta välttyy edestakaiselta kulkemiselta.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.

Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on. Huonompi idea ei ole hankkia vuokrattavaa taskuwifiä tai sitten hankkia oma sellainen. Olemmekin jo monet vuodet käyttäneet Huawein taskuwifiä, johon sitten matkoille hankimme rajattoman datakortin. Kätevä vehje. Navigoidessa kuluu yllättävästi myös akkua, miksi lisäakku on hyvä olla mukana.

Olemme vierailleet monta kertaa aiemminkin Roomassa, mutta nyt oli tarkoitus vierailla Vatikaanissa ja käyttää siihen hieman enemmän aikaa, kuin tuo perinteinen kahden tunnin opastettu kierros.

Lisäksi vierailimme useammassa palatsissa, jotka ovat aina aiemmin jääneet käymättä.

Roomassa ei millään ehdi paikkoja kiertää yhdessä päivässä, eikä edes muutamassa päivässä. Kaupungista löytyy aina jotain uutta ja kukapa voisi vastustaa tai kyllästyä antiikin historiaan ja upeisiin vanhoihin rakennuksiin, aukioihin ja suihkulähteisiin. Rooma on täynnä taidetta ja museoita sekä hyvää italialaista ruokaa ja viinejä. Italiasta löytyykin yli 300 Michelin ravintolaa. 

Roomassa voi olla oikein hyvä idea hankkia kaupunkikortti.

Myytävänä on erilaisia 48 h ja 72 h kortteja ja yhdistelmä- kortteja Rooma + Vatikaani.

Korttien tarjoajia on useita ja kaupunkikorteil- la saa ilmaisen, ohita jonot sisäänpääsyn yhteen tai kahteen kohteeseen, matkustaa ilmaiseksi kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla ja alennusta monista paikoista.

Itse Rooma on varsinainen ulkoilmamuseo, jossa riittää ja riittää nähtävää. Rooman kaupunkivaltio tunnetaankin antiikin aikojen suurkaupunkina, jonka mahti ulottui suureen osaan Euroopasta.

Rooma on edelleenkin yksi Euroopan suuria metropoleja, jonka historia on pitkä ja vaiheikas.

Muistona noista ajoista kaupunki onkin täynnä upeita rakennuksia ja vanhoja, hyvin säilyneitä raunioita.

Arvellaan, että vain 10 % vanhan Rooman historiasta on kaivettu esiin ja nähtäväksi, joten löydettävää on vielä paljonkin.

Seitsemälle kukkulalle rakennettu Rooma on hyvin suosittu turistikohde, mikä tuli jälleen kerran todistettua.

Tosin näin koronan jälkeen vielä on matkaa niihin massoihin, joita olen Roomassa käydessäni aiemmin nähnyt.

Covid kurimuksen jälkeisessä ensimmäisessä normi kesässä huomasi kuitenkin, että kiinalaisten turistien puuttuminen katukuvasta hieman vähensi turistien määrää sekä kaoottista sähläämistä, jonka he saavat aikaan. Myös puuttuvat venäläisturistit tuli huomioiduksi. Väkeä kuitenkin riitti.

Roomassa kannattaa myös pitää hieman tarkemmin tavaroistaan huoli, sillä kylkeen liimautuu riesaksi asti, jos minkälaista kaupustelijaa ja auttavaisia vinkkineuvojia. Liikkeellä on paljon huijareita ja taskuvarkaita. Varsinkin paikat, jossa on paljon turisteja, ovat hyviä toimintapaikkoja taskuvarkaille.

Piazza di Spagnalla eli espanjalaisella aukiolla olevat 138 askelmaiset espanjalaiset portaat ovat yksi Rooman nähtävyys.

Portaat ovat italialaisen suunnittelemat, mutta saaneet nimensä aikoinaan niiden lähellä olleesta Espanjan lähetystöstä.

Portaiden huipulta on upeat näkymät Rooman keskiaikaisiin kaupunginosiin. Moni haluaa kuvata itsensä istumassa portailla, mutta niissä istuminen on kielletty ja sitä muuten valvotaan. Porraspartiossa on kymmenisen poliisia, jotka haukkana ilmaantuvat hätistelemään norkoilijat portailta.

Espanjalaisia portaita pitkin pääsee myös Trinità dei Montin kirkon sisäänkäynnille. Kirkko tunnetaan ehkä paremmin sijainnistaan ​​kuin sen sisällä olevista teoksista. Kirkko ja espanjalaiset portaat yhdessä luovat postikorttimaisen kuvan. Kirkko on avoinna aamupäivästä ilta kahdeksaan, mutta totta puhuakseni se ei ole kovin kummoinen sisältä.

Roomassa on paljon kirkkoja, enemmän kuin missään maailman muussa kaupungissa.

Ulkoapäin moni melkoisen vaatimatonkin kirkko kätkee sisäänsä toinen toistaan hienomman sisuksen.

Kaikkiin kirkkoihin on vapaa sisäänpääsy. Kirkot jaotellaan Roomassa neljään kategoriaan. Paavin basilikat, ovat kirkoista tärkeimpiä. Sitten on seitsemän pyhiinvaelluskirkkoa ja iso kasa muita tärkeitä kirkkoja. Kirkkoja siis kaupungissa riittää.

Jos nyt pitää kaikista kirkoista mainita ne parhaat, niin vierailla kannattaa ainakin Basilica di Santa Maria Maggioressa, joka on yksi Rooman vanhimmista kirkoista.

Se sijaitsee lähellä Terminin rautatieasemaa. Se on myös suosittu pyhiinvaelluskohde. Kirkon suuri kellotorni kohoaa ympäröivien rakennusten yläpuolelle.

Kirkon ulkopuoli on jo itsessään upea, mutta sisätilat ovat täynnä kultakoristeita, freskoja ja yksityiskohtaisia maalauksia seinissä ja katoissa.

Erityisen kiinnostava on Cappella Paolina Borghesiana kappeli, jossa on kauniita maalauksia ja kultaisia veistoksia. Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7-19 ja sunnuntaisin klo 9.30-12.

Toinen hieno kirkko on San Giovanni in Laterano eli Pyhän Johanneksen Lateraanikirkko.

Kirkon seinät ovat nähneet ja kuulleet paljon, sillä vuoteen 1870 saakka paavit kruunattiin tässä kirkossa.

Itse kirkko on avoinna klo 7-18.30. Sen sijaan luostarin, museon ja sakaristin aukioloajat vaihtelevat ja ne kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä.

Kirkko on varsin upea sisältä ja sen katon upeat mosaiikkikoris- teet tekevät kävijään vaikutuksen.

Kirkon keskellä on goottilaistyyli- sesti koristeltu paavin alttari.

Kirkossa on myös kahdentoista apostolin patsaat ja kirkon katon freskot ovat Michelangelon suunnittelemia, mutta ne toteutti hänen oppilaansa Giacomo della Porta.

Kirkon merkitystä lisää se, että sinne on haudattu kuusi paavia.

Kirkon vieressä on Scala Santan pyhäkkö, joka on pyhiinvaelluskohde katolisille kaikkialta maailmasta.

Pyhäkön portaikko koostuu 28 portaasta, jotka voidaan nousta vain polvillaan. Turisteille on oma portaikko, jota pitkin pääsee pyhäkköön.

Santa Maria in Trastevere kirkko sijaitsee Tiberjoen oikealla rannalla. Jos tällä alueella vieraillee kannattaa ehdottomasti vierailla myös Villa Farnesinassa, joka on Ihana 1500-luvun kartano, jossa on Rafaelin ja Peruzzin teoksia symmetristen puutarhojen ympäröimänä.

Kartano näyttää ulkopuolelta melko vaatimattomalta, mutta sisältä se on sisustettu upeaan renessanssityyliin. Huvila on yksi Rooman helmistä, jota turistit eivät ole vielä valloittaneet. Huvila on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 9-14 ja joka kuukauden toinen sunnuntai, sisäänpääsy 9 €.

Roomassa on noin 300 000 kissaa, joilla on erityinen suojelu ja oikeudet.

Kissa on Rooman symboli. Kissat kuuluvat roomalaiseen kansanperinteeseen, joiden erityisasema periytyy tarinasta, jonka mukaan kissat ovat kerran pelastaneet Rooman rutolta pidettyään kaupungin rottakannan miellyttävän pienenä. Kissoja kohdellaankin hyvin ja niiden kaltoinkohtelusta voi seurata sakkorangaistus.

Italian ravintoloissa, mutta etenkin Roomassa kannattaa etukäteen tutustua mahdollisiin palvelumaksuihin, juomien hintoihin pöytiin tarjoiltuna yms. Usein ne veloitetaan erikseen, mikä nostaa aterian hintaa melkoisesti. Pöytään tuodaan usein myös ”odottelu naposteltavaa”, joka sitten kyllä usein miten veloitetaan erikseen.

Vaikka tärkeimmät nähtävyydet Roomassa on kierretty moneen kertaan, piti ne nyt kuitenkin käydä katsomassa uudelleen. Antiikin Rooman tärkeimmät paikat ovat melko hyvin säilyneitä. On siis helppo uskoa mainintaan ikuisesta Roomasta.

Kaupungin historiallinen keskusta onkin UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Circus Maximusta on entisöity hieman sitten viime näkemän. Sähköpotkulautai- lijaryhmät ajoivat hiekka pöllyten kisaa entisellä vaunukilparadalla. Paikan loiston voi kokea virtuaalikierroksella VR-lasien kanssa katsottuna.

Alueen kaikkein suosituin nähtävyys on Colosseum, joka on myös kaupungin symboli.

Colosseumin ympärillä pyörii aina valtava määrä turisteja, kaupustelijoita ja muuta porukkaa.

Colosseum on hyvin säilynyt amfiteatteri, jossa aikoinaan  järjestettiin kansanhuveina gladiaattoritais- teluita.

Jos mielii Colosseumin sisäpuolelle täytyy sinne hankkia lippu, joka itseasiassa on yhteislippu Palatiumiin ja Forum Romaniumille.

Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä, sillä varsinkin Colosseumin lippuluukulla on aina pitkät jonot. Vinkkinä, että yhteislipun voi nopeammin hankkia myös lähistöllä olevista Palatium tai Forumin lippukassalta, joissa jonot paikanpäällä ostettavaan lippuun ovat paljon lyhyemmät. Kalliimmalla yhteislipulla pääsee myös Palatiumin museoihin. Lippujen hinnat ja erilaiset sisällöt kannattaa katsoa netistä.

Colesseumin maanalaisiin tiloihin, jossa pidettiin eläimiä sekä aseita ja esitysten lavasteita pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.

Palatinon kukkula eli Palatium sijaitsee lähellä Colosseumia ja Forum Romanumia. Kukkula on nimensä mukaisesti täynnä antiikin aikaisia palatsien raunioita. Se onkin oikea arkeologinen puisto. Siellä asui aikoinaan merkittäviä sukuja ja keisareita, kuten Cicero, Crassus, Augustus ja Tiberius. Kukkulalta löytyvät keisari Domitianuksen vaikuttavat rakennukset ja kardinaali Alessandro Farnesen 1500-luvulta peräisin olevat puutarhat sekä Antiquarium museo, jossa on esillä alueen arkeologisista löytöjä.

Palatinuksen kukkula sijaitsee Forum Romanumin yläpuolella, ja sieltä on upeat näkymät Rooman.

Tarun mukaan Susiemon hoivaamat hylätyt lapset, Rooman perustajat, Romulus ja Remus löydettiin tältä kukkulalta.

Tällä upealla näköalapaikalla on edelleen useita rakennuksia ja museoita.

Forum Romanum oli aikoinaan Roomassa sijaitseva tori, joka toimi myös uskonnollisena, hallinnollisena ja kaupankäynnin keskuksena.

Sitä reunustivat monet pylväiköt, veistokset ja riemukaaret, joita voi edelleen ihailla kyseisellä alueella. Paikka on upea iltavalaistuksessa. Kesäkuukausina paikka on avoinna klo 9-19.15.

Forum Romanumilla ja Palatinuksen kukkulalla ei myydä ruokaa tai juomia.

Juoksevista vesipisteistä voi täyttää vesipulloja ja vesi onkin kaupungin eri vesipisteissä juomakelpoista.

Pantheon kirkko on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Kirkossa on ainutlaatuisia hautamonumentteja sekä valtava katosta avoin Oculus kupoli.

Pantheonissa voi vierailla ilmaiseksi, mutta nettivaraus vaaditaan vierailulle lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Erikseen veloitetaan myös audioguidesta ja opastuksesta.

Avoinna Pantheon on päivittäin klo 9-19. Pantheon sijaitsee pienen kävelymatkan päässä Piazza di Trevin aukio, jossa sijaitsee Fontana di Trevi. Se onkin parhaiten tunnettu Rooman monista suihkulähteistä.

Upea suihkulähde kerää massoittain turisteja paikalle ja se on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Turisteilla on tapana heittää selin oikealla kädellä vasemman olan yli suihkulähteeseen kolikoita.

Uskomuksen mukaan heittäjä palaa uudelleen Roomaan. Olenkin moneen kertaan heitellyt suihkulähteeseen kolikoita, miksi ilmeisesti olen taas täällä. No heitinpä lähteeseen taas kolikon, katsotaan mitä tapahtuu… Heitetyt kolikot kerätään joka ilta ja vuoden aikana niitä kertyy miljoonan edestä lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen.

Historiallisten rakennusten ja paikkojen lisäksi Roomassa on myös monia museoita ja taidenäyttelyitä, jotka sijaitsevat 1500- ja 1600-lukujen loistokkaissa kaupunkipalatseissa.

Barokkipalatsi Palazzo Barberinissa sijaitsee Galleria Nazionale d’Arte Antica, josta löytyy taiteen lisäksi useita upeita kattomaalauksia, suuria portaita ja Rooman suurin taidekokoelma.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Lippu palatsiin ja sen taidegalleriaan maksaa 12 €.

Toinen mainio paikka vierailla on Palazzo Doria Pamphilj, joka on avoinna maanantaista torstaihin klo 9-19 sekä perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-20. Sisäänpääsyn hinta on 14 €.

Jos mahdollista, älä missaa tätä upeaa kaupunkipalatsia, varsinkin kun paikka ei vielä ole täysin kansoitettu turisteilla.

Capitolium kukkulalla voi vaellella vapaasti ja maksamaan joutuu vain, jos haluaa sisään sen museoihin. Capitolium kukkula sijaitsi aikoinaan Rooman valtakunnan tärkein Jupiter Capitolinuksen temppeli, joka oli pyhitetty Juppiterille, Junolle ja Minervalle. Kukkulalla on Piazza del Campidoglio aukio, jossa on nähtävissä antiikki Marcus Aureliuksen patsas sekä upeita vanhoja palatseja, jotka nykyään toimivat museoina.

Musei Capitolini museossa on nähtävissä Rooman tunnetuin symboli – Rooman Susi patsas.

Patsaan kopion voidaan nähdä Museon edessä. Museo on avoinna joka päivä 9.30-19.30 ja sisäänpääsymaksu on 13 €.

Yksi Rooman merkittävimmistä maamerkeistä on Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n muistomerkki. Rakennusta kutsutaan myös Altara della Patriaksi eli isänmaan alttariksi.

Upeassa valkoisessa rakennuksessa on lähinnä italialaisille suunnattu Museo del Risorgimento, joka kertoo Italian yhdistymisen vaiheista. Rakennuksen edustalla on tuntemattoman sotilaan hauta, jota vartioi kaksi sotilasta.

Museoon ja sen upealle panorama näköalatasanteelle pääsee hissillä. Lippu Vittorianon panoraamaterassille ja museoon maksaa 12 € ja avoinna paikka on klo 9.45-18.45. Samalla lipulla pääsee myös Palazzo Venezian museoon.

Piazza del Popolo Rooman soikean muotoisen aukion ympärillä on monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kuten vierekkäin olevat lähes identtiset kirkot Santa Maria dei Miracoli ja Santa Maria in Montesanto sekä obeliski ja kaupungin portti.

Ja kun kaksi kirkkoa yhdelle aukiolle ei riitä, niin kolmas kirkko Basilica Santa Maria del Popolo seisoo aukion toisella puolella. Se ja Santa Maria dei Miracoli ovat avoinna päivittäin klo 7–12.30 ja 16-19.30. Santa Maria in Montesanto  kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 17.30-19.30 ja sunnuntaisin klo 11.30-13.30. Tämä kirkko ei ole sisältä kovin kummoinen.

Pincio kukkulan näköalatasanteelta on hyvät näkymät aukiolle ja sinne kannattaakin kiivetä.

Lyhyen kävelymatkan päässä sieltä on Rooman suurin julkinen puisto Villa Borghese, joka tarjoaa tervetulleen hengähdystauon Rooman historiallisen arkkitehtuurin ähkyyn.

Puiston toisessa reunassa sijaitsevassa Galleria Borghesessa on lukemattomia hienoja maalauksia, veistoksia ja antiikkiesineitä. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo  9-19. Paitsi perjantaina ja lauantaina museo on avoinna klo 22 asti. Sisäänpääsymaksu on 13 €, mutta vierailuaika on varattava etukäteen ja varausmaksu on 2 €.

Santa Maria in Cosmedin kirkko on melko vaatimaton sisältä, mutta kuuluisaksi se on tullut kaivonkannestaan, jossa on jokijumalan kasvot.

Legendan mukaan suu puree irti jokaisen valehtelijan käden.

No kokeilijoitahan riitti. Rehellistä väkeä näytti olevan liikkeellä.

Kapusiinien krypta on erikoinen ja ehkä hieman spookie paikka vierailla.

Viidessä kappelissa Santa Maria della Concezione dei Cappuccini kirkon alla on lähes 3 600 kapusiiniveljen luut ja kallot.

Vierailu kryptassa maksaa 8,50 €. Lisäksi voi vuokrata äänioppaan tai osallistua maksulliselle opastetulle kierrokselle. Paikka on avoinna päivittäin klo 9-19.

Santa Maria della Concezione dei Cappuccinin  krypta rakennettiin vuosina 1626-31 paavi Urbanus VIII:n käskystä, koska hänen veljensä Antonio Barberini oli kapusiiniveli.

Kardinaalina Barberini kaivatti tuhansien kapusiinien jäännökset Via dei Lucchesi luostarissa, ja heidän luunsa asetettiin kryptan seinille taideteoksina ja symboleina. Kryptassa oleva museo avaa kapusiinien ja kryptan historiaa.

Via dei Condottin, varrella sijaitsevat kalliit luksusmerkkiliikkeet. Toinen suosittu ostoskatu on Via del Corso. Monelle Rooma onkin ihanteellinen shoppailumesta. Meidän laukuissa ei tällä tourneelle ollut tilaa matkamuistoille tai muillekaan ostoksille, joten nämä kadut ohitimme tällä kertaa.

Campo de’ Fiori aukiolla on kiva tori, jossa on mukava käyskennellä ja seurata tavallisten roomalaisten ostosten tekoa.

Joka aamu paitsi sunnuntaisin käy kuhina hedelmä-, vihannes-, liha- ja kalatorilla, josta voi ostaa Italian herkut kotiin huokeammin kuin Rooman turistialueilta. Torilla myydään myös muuta tavaraa. Aukiolla on myös synkkä historia, sillä se toimi aikoinaan rangaistus- ja mestauspaikkana. 

Ponte Sant Angelo eli Pyhän Angelon silta ylittää kaupunkia halkovan Tiber-joen. Sillan kymmenen enkelipatsasta koristavat siltaa. Siltaa pitkin pääsee kulkemaan alun perin keisari Hadrianukselle tehtyyn mausoleumiin.

Rakennus oli myös osa Rooman puolustusta ja Vatikaani oli yhdistetty siihen tunnelilla.

Tarun mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi ruton runtelemaan Roomaan vuonna 590 ja lopetti ruton.

Tämän ihmeen muistoksi Hadrianuksen mausoleumin nimi muutettiin myöhemmin Castel Sant’Angeloksi, ja sen päälle rakennettiin pyhän Mikaelin patsas. Paikkaan pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaihin klo 9-19.30. Varsinkin viikonloppuvierailuun kannattaa lippu ostaa etukäteen netistä. Lipun hinta on 13 €.

Quirinale kukkulalla sijaitsee Quirinalen palatsi, joka on yksi Italian nykyisen presidentin virallisista asunnoista. Palatsiin pääsee tutustumaan keskiviikkona, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina klo 9.30–16. Varaukset pitää tehdä vähintään 5 päivää ennen vierailua netissä ja niistä peritään pieni 1,50 € varausmaksu. Yritin jo hyvissä ajoin varata vierailuaikaa, mutta kaikki eri neljä kierrosvaihtoehtoa olivat loppuun varattuja, eli tämä meni meiltä ohi tällä kertaa.

Lähellä Piazza Venezia aukiota sijaitsee Palazzo Colonna, joka  on yksi Rooman vanhimmista ja suurimmista yksityisistä palatseista.

Paikka on avoinna ainoastaan lauantaisin klo 9.15-13.15 ja sisäänpääsy palatsiin ja prinsessa Isabellan yksityistiloihin sekä puistoon maksaa 25 €.

Kun keisari Kaarle V:n joukot ryöstivät Rooman vuonna 1527, Palazzo Colonna oli yksi harvoista rakennuksista, joita ei tuhottu. Onneksi.

Paikka on todellakin käymisen arvoinen ja sen mahtava ja laaja taidekokoelma on upea. Palatsi on Rooman piilotettu helmi, jota ei kannata missata.

Vierailu palatsiin tulee varata etukäteen.

Suureen saliin johtavalla portaalla on edelleen nähtävissä Ranskan armeijan vuonna 1849 ampuma tykinkuula taistelusta, jossa Ranskan armeija tuli pelastamaan paavi Pius IX:n  kapinallisilta.

Käymisen arvoinen on myös Villa Medici , joka kuului yhdelle Rooman kuuluisimmista perheistä. Rakennuksen omisti aikoinaan Messalinan perhe, joka on haudattu rakennuksen rakenteisiin. Nykyisin rakennus toimii taiteilijakotina ja siellä voikin ihastella moninaista taidetta. Paikkaan pääsee tutustumaan muina päivinä klo 10-19 paitsi tiistaina, jolloin paikka on suljettu. Tutustuminen maksaa 8 €.

Pieni jalkojen lepuuttelu- ja juomatauko yhdellä Rooman merkittävimmistä aukioista Piazza Navonalla.

Aukion alkuperäinen ​​tehtävä oli toimia roomalaisena yleisurheilustadionina.

Aukion useat koristeelliset suihkulähteet luovat aukiosta varsinaisen viihtymispaikan kahviloineen ja terasseineen.

Kolmen kokonaisen Rooma päivän jälkeen olikin aika hypätä junaan ja jatkaa matkaa kohti Palermoa.

Olimme ostaneet liput Rooma-Palermo Intercity yöjunaan, joka lähti Terminin asemalta puoliyhdentoista maissa.

Edessä olisi 12½ tuntia kestävä junamatka. Yöjunaan kuului oma makuuhytti.

Tarjolla on useita erilaisia vaihtoehtoja ja me otimme kahdenhengen hytin, jossa oli kerrossänky, pöytä ja istuintuoli.

Hytissä oli myös vesipiste lavuaareineen, jossa pystyi hyvin toimittamaan kasvo-, kainalo-, käsi- ja hammaspesun.

Jokaisessa vaunussa oli erikseen yhteinen wc.

Hytit olivat kohtuullisen tilavia ja siistejä ja kullekin matkustajalle oli varattu pieni pussukka, jossa oli korvatulpat, pimennys silmikko, kangastossut, hammasharja ja ties mitä.

Yöjuna Palermoon maksoi kahdelta Letto Deluxe luokassa 143,80 €.

Vaikka päivä oli ollut pitkä ja ilta oli jo myöhäinen ei uni tullut heti silmään junan puksuttaessa raiteilla eteenpäin. Ei muuta kuin  yömyssyt kehiin.

Illalla ennen nukahtamista mieleeni tuli heittämäni kolikko Fontana di Trevijaan ja uskomus paluusta Roomaan. Neljän päivän aikana ehdimme kiertämään monia aiemmin käymättä jääneitä paikkoja, mutta käymättä jäi monia paikkoja, joita olin aiemmin hieman silmäillyt. 29 kilometrin päässä sijaitseva Tivolissa on kaksi maailmanperintöluetteloon kuuluvaa huvilaa Villa d’Este ja Villa Adriana, jotka voisivat olla oiva vierailupaikka.

Yritimme kovasti tunkea käyntiä kauempana kaupungin keskustasa sijaitsevalle Via Appia Antican tvarrelalle. Yksi vanhimmista Rooman aikaisista teistä ja sen ympärillä   oleva puistoalue ja katakombit jäivät kutkuttelemaan. Hautakammioiden lisäksi alueella sijaitsee Chiesa del Domine Quo Vadis kirkko, johon liittyy tarina Pietarin ja Jeesuksen tapaamisesta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Pietari palasi Roomaan, jossa hänet otettiin kiinni ja teloitettiin. Paikalle on hieman haastavaa päästä julkisilla, miksi se jäi nyt käymättä.

Aikaisin aamusta noin viiden aikaan juna saapui Villa san Giovannin satamakaupunkiin jossa junavaunut lastattiin lauttaan.

Lastausvaiheen melu kyllä piti siitä huolen, että herättyä tuli.

Junasta pääsee ulos lauttakyydin aikana ja niinpä me siirryimme ulos seuraamaan lastausta ja lähtöä satamasta. Raikas mutta lämmin aamuinen merituuli enteili taas kuumaa päivää.

 

Vatikaani

Tällä reissulla oli Vatikaaniin varattu kokonainen päivä. Aina aiemmilla kerroilla, kun Roomassa on käyty, on Vatikaani jäänyt käymättä aikapulan takia. Ja nyt se tulikin todistettua, että melkoinen aikasyöppö tuo paikka onkin, jos aikoo kiertää muitakin lilliputtivaltion paikkoja, kuin vain opastettu kahden tunnin kierros Vatikaanissa.

Rooman ydinkeskustan ulkopuolella, joen toisella puolella oleva Vatikaanin pienen pieni kaupunkivaltio sijaitsee Rooman kaupungin sisällä, eikä valtioiden rajaa välttämättä huomaa mistään.

Valtion 44 hehtaarin alue käsittää suurimmaksi osaksi muurein ympäröidyn Vatikaanin kukkulan alueen, Pietarinkirkon ja sen edessä olevan aukion, paavin Apostolisen palatsin, Vatikaanin museot, Vatikaanivaltion hallintorakennuksen sekä muita hallintorakennuksia ja sveitsiläiskaartin kasarmin.

Lisäksi valtiolla on oma L’Osservatore Romano lehti, jonka toimitus ja painotalo sijaitsee Vatikaaninvaltion alueella, kuten myös pieni osa Paavali VI:n audienssihallista sekä laaja Vatikaanin puutarha.

Pinian sisäpiha on yksi Vatikaanin nähtävyyksistä. Nykyisin Pinian pihaa koristaa valtava kultainen pallo.

Tämä maailman pienin valtio on varsinainen turistimagneetti, joka toimii katolisen kirkon keskuksena ja Paavin asuinpaikkana.

Vatikaanivaltio on Euroopan ainoa itsevaltainen monarkia.

Maan ylin johtaja on paavi, joka valitaan koko eliniäksi virkaansa. Se on myös ainoana UNESCOn maailmanperintölistalla oleva kokonainen valtio.

Vatikaanissa on pieni oma 135 sveitsiläisen palkkasotilaan armeija.

Sveitsiläiskaarti perustettiin vuonna 1506, mistä lähtien nämä tarkoin valikoidut, värikkäistä raidallisista univormuistaan tunnetut sotilaat ovat antaneet suojaa paaville.

Sveitsiläiskaarti vastaa yhdessä Vatikaanin santarmien kanssa Vatikaanivaltion sisäisestä järjestyksestä.

Vatikaanivaltiolla on hieman yli 800 kansalaista.

Vatikaanin kansalaisuus kuuluu paavin lisäksi sveitsiläiskaartilai- sille, kuurian korkeille virkamiehille ja niille kardinaaleille, jotka asuvat Vatikaanissa tai muualla Roomassa. Kansalaisuuden saavat myös ne papit ja maallikot, jotka asuvat paavin antamalla erikoisluvalla pysyväisluonteisesti Vatikaanin alueella. Vatikaanin kansalaisuus on ajallisesti rajattu, liittyen henkilön tehtävään. Tämän lisäksi muilla Pyhän istuimen lähettiläillä on Vatikaanin kansalaisoikeudet. Vain osa kansalaisista asuu Vatikaanissa vakituisesti ja noin ¾ osaa oleskelee ulkomailla toimien esim. diplomaatteina.

Vatikaanissa työskentelee paljon ihmisiä, jotka tulevat sinne Italiasta.

Myös Italian poliisi valvoo järjestystä Vatikaanin alueella, tosin sen toimivalta koskee vain tiettyjä ulkoalueita.

Vatikaanilla on myös tiivis kaupallinen ja taloudellinen yhteistyö Italian kanssa.

Moni vierailee myös postitoimistossa saadakseen Vatikaanin postikorttiin Vatikaanin postileiman.

Vaikka Vatikaani ei kuulukaan Euroopan unioniin, on maan virallinen valuutta silti euro. Vatikaanin kuvilla varustetut eurot ovatkin varsinainen keräilyharvinaisuus. Vatikaanin euroja voi ostaa matkamuistomyymälästä.

Vatikaaniin pääsee jalan, metrolla, bussilla tai ratikalla.

A-linjalla sijaitsevat Ottaviano-S. Pietro metroasema sekä Valle Aurelia asema ovat aivan lähellä, varsinkin jos Vatikaaniin tutustumisen aloittaa museokierroksella.

Bussilla numero 49 pääsee aivan pelipaikoille Ville Vaticano pysäkille. Myös busseilla 492 ja 99 pääsee lähelle Vatikaania. Ratikkaa käyttävien paras pysäkki on Piazza del Risorgimento. Tällöin kannattaa hypätä ratikkaan no 19.

Vatikaanissa on myös maailman lyhin rautatie, joka käsittää kaksi 300 metrin rataa ja Citta Vaticano aseman. Junaradat ja rautatieasema rakennettiin paavi Pius XI:n paavin aikana ja sitä käytetään tavaroiden kuljettamiseen.

Vatikaanissa on varauduttava jonottamaan.

Jonot sen nähtävyyksille ovatkin melkoiset.

Paras vaihtoehto välttää jonottaminen on ostaa liput haluamiinsa paikkoihin etukäteen netistä tai sitten mennä paikalle heti Pietarin kirkon avauduttua klo 7 aamulla.

Sen verran aikaa Vatikaanin vierailun suunnitteluun kannattaa käyttää, että vierailee Vatikaanin virallisilla sivuilla ja tutustuu museoiden ja Vatikaanin nähtävyyksien tarjontaan.

Kannattaa tarkoin tsekata millaisen lipun ostaa, sillä etukäteenkin ostetulla lipullakin voi joutua jonottamaan. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota pukeutumiseen, josta on selkeät ohjeet Vatikaanin www.sivuilla. Minihameet, shortsit ja olkapäät paljastava pusero ovat kiellettyjä.

Olimme varanneet heti aamusta, ennen Vatikaanin virallista aukeamisaikaa opastetun kierroksen, johon kuului  pääsy kierroksen jälkeen sivukautta Pietarin kirkkoon sekä puutarhaan.

Lippujen hinnassa ja sisällöissä on hurja vaihtelu. Netistä ostettu lippu vaihdetaan sisääntulokerrosta ylempänä olevilla automaateilla viralliseksi lipuksi, jolla pääsee museoihin.

Vatikaanin puutarhat mainittiin ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla.

Nyttemmin vihannesten, hedelmien ja lääkekasvien viljely on vaihtunut koristeelliseen puutarhaan, jonne pääsee ainoastaan oppaan kanssa.

Museoita Vatikaanissa riittää, joten kannattaakin etukäteen tsekata museoiden tarjonta, jotta tietää minne haluaa mennä ja missä kohtaa on järkevä säästää jalkoja.

Museoalue, jonne sisäänpääsylip- pu oikeuttaa on valtava ja sen kokonaan läpikäymiseen olisi helposti kulunut useampi päivä.

Erityisen mielenkiintoinen oli Vatikaanin vaunu- ja ajoneuvomuseo, jossa oli nähtävänä niitä vaunuja ja ajoneuvoja, joita aiemmat paavit ovat käyttäneet.

Mukaan vierailupäivälle kannattaa varata juomaa ja jokin pieni energiapatukka. Museo- ja kirkkoalueella ei nimittäin ole montaa paikkaa mistä voi ostaa syötävää ja juotavaa. Isot kassit ja reput kannattaa myös jättää hotelille, sillä niitä ei saa ottaa mukaan museoihin.

Yksi mielenkiintoinen tutustumiskohde on Borgia huoneisto.

Huoneisto koostuu viidestä huoneesta, jotka on koristeltu upeilla freskoilla.

Vinkkinä, että osa ei käy näissä tiloissa ollenkaan, vaan suuntaavat suoraan Sikstuksen kappeliin, josta ei pääse enään takaisin näihin tiloihin. Eli älä seuraa suoraan rappusiin menevää opastetta, vaan käänny vasemmalle jotta pääset Borgia huoneistoon.

Chiaramonti museo on klassisen veistoksen antiikkimuseo, jossa on nähtävänä roomalaisia veistoksia sekä muita roomalaisen ja kreikkalaisen mytologian omistamia taide-esineitä.

Vatikaanin taideaarteista kuuluisin lienee Sikstuksen kappeli, jossa voi ihastella Michelangelon maalaamia upeita kattomaalauksia ja Viimeinen tuomio freskoa. Harmillisesti Sikstuksen kappelissa on kuvaaminen kielletty, mutta muissa Vatikaanin tiloissa saa kuvata.

Tämä kuva onkin otettu postikortista.

Tässä kappelissa lupa puhua olisi vain paavilla, mutta osa turisteista viis veisasi kehoituksesta.

Kappeli esittää myös tärkeää roolia uuden paavin valinnassa. Kardinaalit kokoontuivat Sikstuksen kappeliin, eivätkä poistu sieltä, ennen kuin uusi paavi on valittu tarvittavalla enemmistöllä. Mikäli Vatikaanin piipusta pöllähtää ilmoille mustaa savua tarkoittaa se sitä, ettei uutta paavia ole saatu valittua. Valkoinen savu puolestaan kertoo siitä, että uusi paavi on valittu ja katolinen maailma on saanut uuden päämiehen.

Meidän lippuumme kuului pääsy Sikstuksen kappelin jälkeen olevasta sivuovesta suoraan Pietarin kirkkoon.

Tämä mahdollisuus tarjotaan ryhmille, mutta jos onnistuu ”liittymään” sopivasti osaksi opastettua ryhmää pääsee jonottamatta Pietarin kirkkoon.

Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta jonot sinne ovat todella pitkiä, eikä sisälle pääsyyn ole muuta keinoa kuin jonottaa.

Jono voi olla niin pitkä, ettei sisään pääsekään, varsinkin jos paikalle on saapunut vasta iltapäivästä.

Opastettuja kierroksia kirkkoon on myös tarjolla ja jos sellaisen päättää ostaa pääsee ohittamaan jonon.

Pietarinkirkko eli Basilica di San Pietro in Vaticano on yksi Rooman suosituin turistikohde.

Komeaa kirkkoa ei rakennettu hetkessä, vaan Pietarinkirkon rakentamiseen tarvittiin kaiken kaikkiaan 120 vuotta, 20 paavia ja 10 arkkitehtiä.

Kirkko on maailman suurin kirkkorakennus ja se kätkee sisälleen merkittäviä taideteoksia.

Pietarinkirkossa on monia todellisia aarteita, kuten kristilliset pyhäinjäännökset ja kuuluisat taideteokset.

Kirkossa on paljon katseltavaa ja aikaa siellä saakin kulumaan melkoisesti niin halutessaan.

Pietarinkirkon alle on haudattu useita paaveja, mutta ainoastaan yksi nainen, kruunusta luopunut ja katolilaisuuteen kääntynyt Ruotsin kuningatar Kristiina.

Perimätiedon mukaan Pietarinkirkko on rakennettu paikalle, jossa apostoli Pietari ristiinnaulittiin ja johon hänet haudattiin. Pietarinkirkon kryptan pyhimpänä paikkana pidetäänkin oletettua apostoli Pietarin hautaa.

Pyhää Pietaria pidetään Rooman ensimmäisenä piispana ja paavina.

Pietarinkirkon pyhä ovi sijaitsee sisäänkäynnin oikealla puolella.

Kulattu ovi on tiukasti lukittu ja kirkon sisäpuolelta umpeen muurattu. Se avataan kerran 25 vuodessa kirkon juhlavuosina.

Oven avaa paavi ja usein miten hän saa tämän kunnian vain kerran eläessään, sillä perinteisesti paavit ovat sen verran vanhoja jo valittaessa tehtäväänsä, että toista kertaa ei eliniän aikana ehdi tulla. Poikkeuksen on tehnyt ainoasta kaksi paavia, jotka ovat avanneet pyhän oven kahdesti.

Kauniin oven 16 paneelissa kuvataan Jeesuksen elämää.

Pietarinkirkon kupoliin pääsee myös kiipeämään. Päästäkseen kupolin näköalatasanteelle joutuu taas jonottamaan. Vierailusta kupolissa ja näköalatasanteella peritään erillinen korvaus. Pääsymaksu sinne on 8 €, jos päättää kiivetä kaikki 550 askelmaa. Jos taa haluaa säästää jalkoja ja mennä puoliväliin hissillä ja kiivetä loput 200 askelmaa, maksaa lippu 10 €. Kupolista aukeaa upeat näkymät Roomaan.

Heti Pietarin aukion jälkeen kannattaa varautua ahkeriin kiertoajelumyyjiin, Vatikaanin skip the line lippujen myyjiin ja muihin kaupustelijoihin, joita riittää riesaksi asti.