G-8DK1F0333J
Browsing Tag

junalla Etelä-Italiassa

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 8: Napoli

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – AlberobelloCaserta – PompejiNapoli

Napoli

Hyppäsimme junaan Barissa ja matka Casertaan kesti 3 tuntia suurnopeusjunalla, jossa vaihdoimme Napoliin menevään junaan. Juna oli aivan täynnä.

Tällä matkalla emme tavoistamme poiketen pelanneet scrablea vaan menimme ravintolavaunuun juomaan viinit.

Ravintolavaunut ovat melkoisen huonoja tarjonnaltaan ja toiminnaltaan maailmalla.

VR saa kyllä tästä bojot, sillä niiden tarjonta, palvelu ja toiminnan järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus on kyllä parhaasta päästä.

Olen vieraillut myös Napolissa aiemmin ja kyllä tosiaan kaupunki on kymmenen vuoden aikana muuttunut ja siistiytynyt. Napolille rähjäinen hieman likainenkin ulkokuori tekee siitä kuitenkin omintakeisen. Napolista sanotaan, että sitä joko rakastaa tai vihaa.

Napolin miljoonakaupunki sijaitsee Italian länsirannikolla Tyrrhenanmerellä.

Tämä suurkaupunki on Italian kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Milanon jälkeen.

Napoliin on helppo tulla melkein mistä tahansa paikasta Italiasta. Erityisesti liikkuminen junalla Napoliin on helppoa ja nopeaa.

Vesuviuksen kainalossa sijaitseva Napoli on täynnä historiallisia rakennuksia, aukioita ja kirkkoja.

Yksi tärkeimmistä vierailukohteista Napolissa on kuitenkin Vesuvius tulivuori, joka sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Napolin kaupungista. Vuori tunnetaan parhaiten sen kuuluisasta purkautumisestaan vuonna 79 jKr, joka johti muinaisten Rooman kaupunkien Pompejin ja Herculaneumin tuhoutumiseen. Vesuviuksen alue on nykyään kansallispuistoa. Suosittu tapa käydä tulivuoren huipulla on ottaa bussi Vesuviukselle, ja kävellä parkkialueelta huipulle. Vesuviusta ihailimme tällä kertaa kauempaa. Olen aiemmalla reissullani käynyt Vesuviuksella, eikä se nyt niin kummoinen juttu ollut. Hyvällä säällä sieltä voi nähdä kauas, eikä maisemissa valittamista ollutkaan.

”Vedi Napoli, e poi muori!  –  Nähdä Napoli ja kuolla!” Totta, jos ei ole tarkkana liikenteessä, mikä on Napolissa kaoottista.

Skoottereita puikkelehtii arvaamattomasti autojen välistä ja takaa.

Kukaan ei kunnioita liikennevaloja, jotka näyttivät olevan pelkkiä koristeita.

Torvet soivat ja meno oli jokseenkin kaoottista. Tien yli kannattaa kipittää kiireellä, sillä ajoneuvot sujahtavat kantapäiden takaa välittömästi, jos ylipäätänsä antavat tietä. Paras ja ehkä nopein ja turvallisin keino liikkua paikasta toiseen onkin kävellä tai käyttää metroa. Autoa en kyllä Napolissa vuokraisi.

Hullun liikenteen ja räihnäisyyden lisäksi Napolilla on maine Camorran mafian hallitsemana kaupunkina. Mafiasta ei tarvitse olla huolissaan, mutta Napolin maineesta paikkana, jossa omaisuudestaan voi helpostikin päästä eroon pitää paikkansa edelleen. Tavaroista kannattaakin pitää erityisen hyvä huoli.

Espanjalaisten kortteleiden sydämessä, sijaitsee vilkas ruokatori, jossa on niin kasviksia kuin värikäs kalatorikin.

Torin viereisillä kujilla myydään myös muuta tavaraa.

Paikka on avoinna aikaisin aamusta aina klo 20 asti.

Mainio paikka ihailla napolilaista arkea.

Espanjalaiset korttelit oli aikoinaan pahamaineinen, mutta nyt se on pessyt kasvonsa ja on turistien suosima vaelluspaikka.

Kujilla onkin kiva kuljeskella ja seurata tavallisten napolilaisten touhuja.

Kuivumassa olevan pyykin tuoksu leijuu kapeilla kujilla.

Kujilla on myös paljon mainioita pieniä ruokapaikkoja ja baareja, joissa on hyvä hengähtää.

Hengähdyspaikat olivatkin tarpeeseen, sillä alue on mäkinen ja kuumassa ilmassa juoma ja huilitaukoja oli pidettävä aika ajoin.

Mitä kauemmas turistipaikoista menee, sitä heikommin saa palvelua englanniksi. Onneksi oli translator app mukana.

Diego Maradonan legendaarinen nimi elää Napolissa edelleen vahvana.

Maradona näkyy myös katutaiteessa.

Vaikka Napolin ikoni on poissa, hänen seitsemän vuoden Serie A:ssa pelattua tähtikautta ei ole unohdettu.

Super staralla on tietenkin nimeään kantava jalkapallostadion, jossa Napoli pelaa tärkeät ottelunsa, omakuvalla oleva kasvomaski, oma muraali talon seinässä ja muistoaukio Espanjalaisessa korttelissa, jossa myydään paitaa ja muita  fanituotteita. Miltä kuulostaisi opastettu Maradonan jälki Napolissa kaupunkikierros? – sellainenkin löytyy.

Suuren-pienen miehen kyynel löytyy Bar Nilon  sisällä olevasta alttarista.

Sekä alttarin paikka, muoto ja kyynelen säilytyspurkki on vaihtunut viime näkemästä.

Nyt Bar Nilon seinässä olevaan muistoalttarille oli ilmestynyt myös Maradonan hiustupsu ja muita Maradonasta kertovia esineitä ja kuvia. Joku tekee edelleen tiliä tällä Maradona kultilla. Tässä kohtaa oli hyvä pysähtyä neuvoa-antavalle.  Lähellä, jossain olisi se Michelinin tähden pizzeria, jossa edellisellä kerralla sain toisen Italiassa syömistäni parhaista pizzoista. Muuten en tähän italialaisen pizzan paremmuuskeskusteluun ota kantaa.

Napolissa on paljon katsottavaa ja Naples pass voi olla järkevä hankinta, sillä se sisältää myös lähialueiden kuten Pompejin ja Casretan sisäänpääsyn. Tosin kannattaa hieman vertailla hintoja ja sitä onko mukana opastus yms.

Museo Archeologico Nazionale di Napoli eli Napolin kansallinen arkeologinen museo sijaitsee hienossa, koristeellisessa rakennuksessa, joka aiemmin toimi sotilas- ja ratsuväen kasarmina.

Museo on ehkäpä yksi maailman parhaista arkeologisista museoista. Museossa on laaja kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia esineitä sekä todellisia aarteita, teoksia ja esineitä Pompeijista että Herculaneumista.

Kokoelmaan kuuluu valikoima marmoripatsaita, jotka kuvaavat kohtauksia antiikin mytologiasta, kauniita mosaiikkeja Pompejin raunioista sekä valtava kokoelma muinaisesta Egyptistä peräisin olevia esineitä, kuten muumioituneita jäännöksiä ja kuolinnaamioita.

Yksi upeimmista aarteista on Aleksanteri-mosaiikki, suuri mosaiikkityö, joka kuvaa Aleksanteri Suuren ja Persian Dareioksen välistä taistelua.

Tässä museossa saa ajan helposti vierähtämään.

Pompeijin eroottiset kuvat ja esineet on kerätty nähtäville museon niin sanottuun Salaiseen huoneeseen, joka avattiin yleisölle vasta vuonna 2000.

No käytävähän tuollakin oli.

Harva lienee valmistautunut aikamoiseen antiikinajan pornoon. Museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.30 ja lipun hinta on 15 €.

Ulkoapäin kummallisen näköisen kirkon Gesù Nuovon sisään kannattaa kurkistaa, sillä kirkon ylelliset sisätilat on ehdottomasti nähtävä. Kirkko on avoinna klo 9–12.30, 17–19.15.

Kaupungin kuuluisin kuja Via San Gregorio Armeno on omistettu seimi- ja miniatyyri matkamuistoille.

Nämä taidokkaat ja pikkutarkasti valmistetut hahmot ja esineet ovat varsinaisten kädentaitajien tekemiä.

Myytävänä on taidokkaita figuureja, valtavista seimirakennuksista aina isoihin kokonaisuuksiin. Valmistuksessa on käytetty puuta, keramiikkaa, terrakottaa, kipsistä ja muita materiaaleja.

Parhaiten Napoli tunnetaan pizzasta, jonka sanotaan olevan kotoisin juuri Napolista.

Kaupungin legendaarisin pizzeria on L’Antica Pizzeria Da Michele, eli juurikin se pizzapaikka, jota etsin.

Paikka ei sisätiloiltaan ole kummoinen, melkein kuin pikaruokaravintola kertakäyttöisineen ruokaliinoineen ja käteen napattavine atraimineen ja puollosta tai muovimukista juotavaan juomaan. Lautaset sentään olivat keramiikkaa.

Ilman varausta et pääse sisälle ruokailemaan.

Tässä pizzeriassa on tarjolla vain kahdenlaista pizzaa, Marinaraa ja Margaritaa.

Toinen kuuluisa pizzeria on Antica Pizzeria Port’Alba.

Yksi harvoista asioista, joista kaikki napolilaiset voivat olla samaa mieltä, on se, että parhaat pizzat löytyvät Via Tribunalilta.

Jos on kärsivällisyyttä jonottaa Gino Sorbilloon, niin tätä pizzaravintoloiden Rolls Roycea ei todellakaan kannata jättää väliin.

Napolin maanalainen historia on täynnä salaperäisiä ja synkkiä labyrinttejä, joissa historia kohtaa legendan, mystisyyden ja kristillisen henkisyyden. Napoli Sotterranea, Bourbon tunneli, Fontanelle hautausmaa, San Gennaron ja San Gaudioso katakombit sekä Purgatorio ad Arco, joka tunnetaan myös nimellä ”Pezzentelle” Souls kirkko, ovat vain muutamia esimerkkejä Napolin maanalaisista paikoista.

Hyvä vaihtoehto saada nopea käsitys Napolin ytimestä, paikasta, jossa kaupunki syntyi, on tutustua Napoli Sotterraneaan.

Tämä tunneleiden, luolien ja vesisäiliöiden labyrintti oli Toisen maailman sodan aikana monen ihmisen pommisuoja, joka jätettiin huonoon kuntoon.

Paikka kunnostettiin ja muutettiin yhdeksi kaupungin suosituimmista turistinähtävyyksistä.

Paikkaan pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella päivittäin 10 € hinnalla.

Opastettukierros on hyvä varata etukäteen netistä, sillä vilkkaimpaan turistiaikaan lippuja tuskin saa heti seuraavalle kierrokselle paikanpäältä.

Pieni vinkki: Paikassa on ahtaita ja pimeitä tunneleita, jotka voivat aiheuttaa pientä panikointia. Ei siis sovi ahtaanpaikankammoisille.

Toinen mainio vierailupaikka on Bourbonin tunnelit.

Napolin katujen alla sijaitsevissa tunneleissa on edelleen nähtävissä ruostuvia vanhoja autoja ja sodanaikaisia ​​jäänteitä.

Tunnelit rakennettiin alun perin kuninkaallisen perheen salaiseksi pakoreitiksi.

Paikka toimi myös pommisuojana arviolta 5 000-10 000 kaupungin asukkaalle.

Sinne kerättiin säilöön vanhoja autoja ja moottoripyöriä, jotka ovat peräisin 50- ja 70-luvuilta sekä muuta romua ja esineistöä.

Paikka muuttuikin vuosikymmeniksi kaunpukilaisten kaatopaikaksi, joka sittemmin siivottiin ja muutettiin nähtävyydeksi.

Paikan tunnellit eivät ole yhtä ahtaita ja matalia kuin Sotterranean tunnelit ja tässä paikassa on vähemmän portaita kiivettävänä. Paikkaan kannattaa varata lippu etukäteen. Peruslipun hinta on 11 € ja saatavana on monenmoisia erikoiskierroksia. Paikka on avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 9-13.30 ja 14.30-17.

Hitsi vitsi, pian tuli taas huomattua, että pelkästään näiden maanalaisten paikkojen koluamiseen olisi kulunut aikaa, vaikka kuinka ja paljon.

Napolin historiallisessa keskustassa on UNESCOn maailmanperintö- listallakin oleva Castel Nuovo tai toiselta nimeltään Maschio Angioinon keskiaikainen linna, joka vartioi ylväänä Napolin satamaa.

Linna on yksi Napolin tärkeimmistä historiallisista nähtävyyksistä ja symboleista. Linnassa on 5 pyöreää tornia ja myöhemmin linnaan on lisätty upea voitonkaari. Linnassa on paljon nähtävää ja siihen liittyy monia kiehtovia tarinoita. Linna on nykyään kulttuuritapahtumien järjestämispaikka ja siellä toimii myös kaupunginmuseo. Lippu linnaan maksaa 6 € ja avoinna se on maanantaista lauantaihin klo 9-19. Joskus linna on avoinna myös sunnuntaisin.

Kuninkaallinen palatsi on käymisen arvoinen paikka, jos Napolissa vierailu antaa siihen mahdollisuuden.

Yllätyksekseni paikka oli aika vähän kansoitettu, ei ilmeisesti turistien suosima käyntikohde.

Palazzo Reale edusti yli kolmen vuosisadan ajan Napolin ja koko Etelä-Italian vallankeskusta. Palatsin pitkällä julkisivulla on kahdeksan marmoripatsasta eri kuninkaista, jotka aikoinaan hallitsivat Napolia.

Ylellisen rakennuksen sisällä on upeasti säilyneitä paikkoja.

Huoneiden lisäksi alkuperäinen käytävä ja portaikko ovat uskomattoman hienoja, kuten myös valtaistuinsali ja valtionteatteri.

Liput palatsiin ja puutarhaan maksaa yhteensä 12 € ja paikka on avoinna päivittäin klo 9-20.

Kuninkaanlinnan kanssa samalla aukiolla on San Francesco di Paola kirkko.

Kirkko on mahtipontinen ulkoapäin, mutta melko valjuksi jää sen sisäpuoli.

Tähän valtavaan pyhättöön pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua päivittäin klo 8.30- 19.30.

Linnan vieressä on upea lasikattoinen Galleria Umberto I, jota pidetään maan upeimpana ostoskeskuksena.

Paikka ei ole pelkästään shoppailijan paratiisi, vaan se on myös arkkitehtoorinen helmi ja kameralle sopiva kohde. Yököttävää oli, että kauniin rakennuksen ulkopuolella rappusilla makoili kamoissa kaikenlaista porukkaa, joista irtosi myös melkoinen lemu.

Napolin kuuluisimpaan kahvilaan, vuonna 1860 perustettuun upeaan Gran Caffè Gambrinukseen kannattaa poiketa.

Se sijaitsee kuninkaanlinnan, Oopperan ja Galleria Umberto I lähellä. Kannattaa varautua jonottamaan istumapaikkaa, sillä kahvila on kuuluisuuden myötä erittäin suosittu. Päätimme nauttia yhdet Limoncellot. Juoman hinnassa oli kyllä selvä ” kuuluisuus” lisä.

Napolin vanhin linna Castel dell’Ovo seisoo ylväänä pienellä saarella.

Linna rakennettiin 6. vuosisadan alkupuolella eKr puolustuslinnaksi.

Nykyisin linnassa on nähtävillä useita taidenäyttelyitä ja esittelyjä linnan historiasta. Linnan luota aukeavat hienot näkymät kaupunkiin. Linna on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-14. Linnaan on ilmainen sisäänpääsy.

Linnalta lähtee pitkä rantabulevardi, jonka varrella on kymmeniä ruokapaikkoja. Varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin perheet tulevat kävelemään rantabulevardia edestakaisin.

Kukkulalla seisova keskiaikainen Castel Sant’Elmo linnaan pääsee kätevästi Montesanton metroasemaa vastapäätä lähtevällä funikulaarilla tai toisella funikulaarilla joka sijaitsee lähellä Piazza del Plebiscitoa.

Itse linna on avoinna joka päivä klo 8.30-19.30, mutta museo Museo del Novecento on avoinna vain keskiviikosta maanantaihin klo 9.30-17. Sisäänpääsymaksu on 5 €.

Linnan historiaan liittyy monenlaisia kiemuroita.

Alun perin paikalla oli Sant’Erasmolle omistettu kappeli, joka antoi linnoituksen nykyisen nimen.

Linnaa on piiritetty useita kertoja sen strategisen aseman vuoksi.

1500-luvulla linnaan iski salama, joka tuhosi linnaa ja sen kirkon, minkä takia linnaa jouduttiin uudelleen rakentamaan. Linnaa on käytetty myös vankilana. Tällä hetkellä Castel Sant’Elmossa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä ja festivaaleja sekä teatteri- ja musiikkiesityksiä. Lisäksi linnassa on museo, joka kerää napolilaisten taiteilijoiden 1900-luvulla luomia teoksia.

Kukkulalla on myös Certosa ja Museo di San Martinon luostari, joka on avoinna torstaista tiistaihin klo 8.30-19. Sisäänpääsy maksaa 6 €.

Lisäksi kukkulalta on mainiot näkymät satamaan ja Napolinlahdelle.

Cappella Sanseveron kappeli toimi aikoinaan Torremaggoiren perheen hautakappelina. Kappeli on ulkopuolelta melko vaatimattoman oloinen, mutta sen sisustus onkin sitten aivan muuta. Kappelissa on valtava määrä taidetta ja useita kuuluisia veistoksia.

Parhaiten se tunnetaan hunnutetusta patsaasta, Cristo Velatosta, joka on niin elävän näköinen, että siihen liittyy legendoja alkemian käytöstä. On kuin huntu olisi ylimaallisesti kivettynyt patsaan päälle.

Kappelin muita erikoisuuksia ovat kaksi hyytävän näköistä, ihmisen anatomiaa esittelevää patsasta, jotka on rakennettu oikeille luurangoille käyttämällä lankaa, silkkiä ja mehiläisvahaa.

Miten taitavasti ihmisen siäelimet ja veisuonisto onkaan osattu jo tuolloin kuvata.

Harmillisesti tässä paikassa ei saa kuvata ja nämä kuvat onkin otettu ostetuista postikorteista.

Tässä museokappelissa kannattaa ehdottomasti käydä.

Lipun hinta on 8 € ja avoinna paikka on muina päivinä paitsi tiistaina klo 9-19.

Paikka on erittäin suosittu, joten lipun ostaminen ennakkoon on hyvä idea.

Jos lipun ostaa vasta paikanpäältä, niin kannattaa huomioida, että lipunmyynti sijaitsee kappelin viereisessä rakennuksessa.

Napolissa on erittäin vilkas satama, jonne ankkuroituvat myös useat risteilyalukset. Porto di Mergellinan pienvenesataman alue on täynnä trendikkäitä ravintoloita ja kahviloita ja jossa on upea eläväinen tunnelma.

Napolin maineikas oopperatalo Teatro San Carlo, joka on Italian vanhin ja Euroopan suurin oopperatalo on käymisen arvoinen.

Teatteriin pääsee vierailulle osallistumalla opastetulle kierrokselle, joiden ajankohta riippuu opastuksen kielestä. Lippu Oopperatalon museoon maksaa 3 € ja itse taloon 7 €.

Kas kummaa, Napolissakin riittää upeita kirkkoja ihailtavaksi.

Hieman epämiellyttävästä ulkonäöstään huolimatta San Domenico Maggioren kirkko on yksi Napolin epätavallisimmista ja mielenkiintoisimmista kirkoista.

Vaikka rakennuksen ulkoasu ei ole erityisen vaikuttava, sen sisätilat ovat kerrassaan upeat.

Kirkko on täynnä renessanssiajan taideteoksia, veistoksia ja koristeita, ja sen paneelikatto on kullattu.

Kirkko kuuluu kompleksiin, johon sisältyy myös Monastero di Santa Chiara luostarirakennus. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sinne pääsee tutustumaan maksutta. Jos kuitenkin haluaa käydä kirkon kaikissa saleisissa ja merkittävissä paikoissa joutuu pulittamaan 11 € tai sitten yksittäisesti lipun eri kohteisiin.

Kompleksiin kuuluva Monastero di Santa Chiaran luostari koki pahoja vaurioita toisen maailman sodan pommituksissa, mutta on sittemmin restauroitu entiseen loistoonsa.

Paikan upeat ja koristeelliset laatoitukset ovat, jotain erilaista, mitä Italian kirkoissa on totuttu näkemään. Paikka on hieno ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkossa ja luostarialueella on hieman erilaiset avoinnaolo aikataulut ja ne kannattaakin tarkistaa netistä. Sisäänpääsymaksu alueelle on 6 €.

Napolin katedraali Duomo di Napoli on peräisin jo 1200-luvulta ja sitä pidetään Napolin ja koko Etelä-Italian pääkirkkona.

Se on omistettu Pyhälle Januariukselle, jonka kuivunutta verta säilytetään kirkon pyhäinjäännöksenä.

Legendan mukaan kuivunut veri muuttuu vuosittain nestemäiseksi, jos näin ei tapahdu, niin Napolia kohtaa jokin onnettomuus.

Ilmeisesti ihme tapahtuu vuosittain, sillä edelleen Napoli on ja porskuttaa eteenpäin historian aikajanalla.

Katedraaliin on ilmainen sisäänpääsy, mutta aarteita katsomaan täytyy pulittaa 5 € pääsymaksu.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 8-14 ja 14.30-19.30.

Napolin katujen kuumuuden ja vilskeen alla on vanha louhos, josta tuli hautauspaikka 1600-luvulla, kun rutto pyyhki pois 250 000 kaupungin asukasta. Cimitero Delle Fontanellen hautausmaa olisi ollut mainio paikka vierailla, mutta nyt se oli suljettu. Harmi. Olisi ollut kiva tutustua maanalaiseen hautapaikkaan, jossa perinteen mukaan kadonneen sielun kallon hoitaminen tuottaa rauhan.

Pulcinella on valkoisiin vaatteisiin ja mustaan maskiin pukeutunut napolilainen maailmankuulu hahmo, jonka viisaat lausahdukset kätkevät sisään kansanperinteen.

Napolissa ei voi olla törmäämättä möhömahaiseen Pulcinellaan.

Fico al Purgatorio ad Arco kujan risteyksessä on Pulcinellan patsas. Patsaan nenän koskemisen uskotaan tuovan onnea, joten ei kun kokeilemaan ja kokeilijoitahan riitti.

Hop on hop off on aina varma valinta nopeaan kierrokseen kaupungissa, varsinkin isoissa kaupungeissa. Jos viettää Napolissa useamman päivän ja pystyy keskittämään vierailuja tietyille alueille selviää melko hyvin ihan jalkaisin. Kertalippu bussiin maksaa 1,50 € ja se on voimassa 1,5 tuntia. Metrolipun hinta on 1,10 €. Kannattava ostos on myös päivälippu julkisiin, joka maksaa 3,50 € tai 4,50 € riippuen alueen laajuudesta.

Jos liikut metrolla kannattaa poiketa Toledon metroasemalle, jota ainakin napolilaiset pitävät yhtenä Euroopan hienoimpana metroasemana.

No erikoinenhan tuo nyt ainakin oli.

Katosta lähtee pitkä onkalo, joka ulottuu maanpinnalle asti ja sen sisällä vihtuvat värivalot luovat mielenkiintoisen valoilmiön ja optisen harhan.

Napolia oli koluttu kolme päivää ja oli aika pakata laukut kotiinlähtöä varten. Napolin lentoasema on melko lyhyen matkan päässä keskustasta. Taksikyyti maksaa parikymppiä. Lentoasemalle pääsee myös yhteistaksilla, joka lähtee viale Ruffo di Calabria kadulta. Lentokentän ja päärautatieaseman sekä sataman välillä kulkee myös linja-auto. Taxi lienee kuitenkin kätevin vaihtoehto.

Napolin lentoasema on aika iso ja vilkas ja siellä on hyvin tarjolla erilaisia palveluja.

Pienenä miinuksena pitää taas todeta, että vaikka kuinka haluaisi suosia ja kehua sinivalkoisia siipiä, niin tälläkään kertaa siihen ei oikein ollut aihetta.

Paluulennolla lippujen kanssa säätöä, koira mukana lennolla, vaikka olimme varmistaneet jo huhtikuussa, että eläinpaikat on laitettu kiinni tälle lennolle. Lisäksi yksi lentoemo osasi hymyillä kauniisti, mutta ei osannut muuta kieltä kuin englantia. Osa tarjoilusta oli loppunut jo tulomatkan lennolla, joten paluumatkan lennolle olikin sitten kovin niukanlainen myyntitarjonta. Että silleen…

                                                                                                                                                                                                       

Kohti kotia

Pitkä lähes kolmen viikon Etelä-Italian tournee saatiin päätökseen ilman sen kummoisempia ongelmia.

Helteen paahtaessa Italiaa, matkan teko oli välillä hikistä hommaa. Kuplavettä kului ja siestan tai oikeammin riposon merkitys keskellä kuuminta päivää tuli varsin hyvin ymmärrettyä.

Italiassa hinnat olivat nousseet todella paljon. Käteistä suosittiin maksutapana ja kortti kyllä kelpasi melkein kaikissa paikoissa, mutta hieman nihkeästi. Taxilla liikkuminen saattaa tulla kalliiksi, sillä muualla kuin Napolissa ja Roomassa taxit eivät käyttäneet mittaria. Kyydin hinta vaihtelikin miten sattuu. Kuittiakaan ei annettu ja aina hinta pyöristettiin sopivaan setelirahaan.

Muualla kuin Roomassa ulkomaisia turisteja oli melko vähän liikenteessä.

Italialaisia keski-ikäisiä pariskuntia matkailijoissa sen sijaan oli melko paljon.

Meillä oli jälleen oma kannettava Huawein nettiasema mukana ja se pelasti kyllä monessa paikassa, kun muuta wifiä ei ollut saatavilla. Hoksautuksena kannattaa muistaa ottaa mukaan adapteri, joka itseltäni jäi kotiin. Italiassa sähkörasioihin ei saa tungettua suomalaista maadoitettua hieman paksumpaa pistoketta. Onneksi kaikista majapaikoistamme adapteri löytyi ja tietokoneen yms. lataaminen ja käyttö onnistui.

Nyt on sitten Italiakin paketoitu ja on aika vaihtaa katseet uusiin seikkailuihin.

Kohde saattaa hyvinkin löytyä Balkkanin suunnalta.

Balkkanin kiertomatkan piti toteutua jo aiemmin, mutta korona sotki suunnitelmat moneen kertaan ja nyt tämä muuttunut maailmantilanne taas mietityttää ja luo raameja matkasuunnitelmille.

Noh, neljännet koronapiikit ottamaan heti syksyllä  ja taas matkaan, jonnekkin päin.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 6 : Lecce, Bari ja Alberobello

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – TarantoLecce – Bari – Alberobello– Caserta – Pompej – Napoli

Lecce 

Matkamme jatkui Lecceen. Junamatka Tarantosta Lecceen kesti lähes 2½ tuntia yhdellä vaihdolla. Junaa piti vaihtaa Brindisissä, ja niin tehtiinkin, tosin tunnin myöhässä.

Hitto, yksikään juna ei vielä tällä matkalla ole ollut ajoissa.

Kaikki käyttämämme junat ovat olleet myössä 15 minuuttia tai paljon enemmän.

40 asteen lämmössä tämä myöhästyminen söi.

Ketutusta lisäsi laukkujen raahaaminen portaita ylös ja alas, sillä monellakaan Sisilian ja Etelä-Italian juna-asemalla ei ollut hissiä, jolla olisi voinut tehdä siirtymät laiturilta toiselle näppärästi.  Leccen juna-asema sijaitsee melko lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Onneksi hotelli oli lähellä, joten pääsimme nopeasti vilvoittelemaan ilmastoituun hotellihuoneeseen.

Saappaan korossa sijaitsevaa Lecceä kutsutaan usein myös etelän Firenzeksi sen lukuisten kirkkojen ja niiden taideaarteiden vuoksi.

Kaupungin kaunis barokkiarkkiteh- tuuri tekee kaupungista heittämällä yhden Italian upeimmista kaupungeista ja varsinaisen ulkoilmamuseon.

Rakentajat ovat varmasti aikoi- naan kiittäneet pehmeää, kullankeltaista kalkkikiveä, joka on mahdollistanut upeiden ja taidokkaiden yksityiskohtien työstämisen, jotka kaiken lisäksi ovat kestäneet hyvin aikaa.

Yli 2000 vuotta vanha Leccen kaupunki oli hyvä valinta vierailukohteeksi

Historiallinen keskusta on kompakti, joten se oli helposti käveltävissä.

Mikä mukavaa, suurimpaan osaan ei autoilla ollut asiaa.

Lecce tuntuikin kovin rauhalliselta ja turvalliselta kaupungilta vaikka ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tässä kaupungissa ei näkynyt riksoja tai Hop on hop off tarjoajia. Pienet kujat ja kauniit rakennukset saivat kulkijan viihtymään.

Kaupungin kaikki kolme koristeellista porttia ovat hyvässä kunnossa ja näkemisen arvoisia. Ne toimivat hyvinä maamerkkeinä, kun suunnistaa Vanhassa kaupungissa. Porttien toisella puolella aukeaa kaupungin modernit osat, jotka olivat vähemmän houkuttelevia.Kuten monissa historiallisissa kaupungeissa, niin myös Leccellä oli vaikuttava puolustusverkosto ja kaupungin muuri. Porta Napoli ja Torre Del Parcoon kuuluivat osana tähän puolustusverkostoon.

Porta Rudia on vanhin kolmesta portista.

Alkuperäinen portti romahti ja tämä nykyinen rakennelma rakennettiin vanhoille raunioille vuonna 1703.

Leccen suojeluspyhimys Sant’Oronzo istuu portin huipulla ja tarkkaillen kaupunkia ja sinne tulevia. Leccen päivittäiset markkinat pidetään Porta Rudiaen ulkopuolella. Tori on avoinna päivittäin aamuisin ja iltapäivisin. Torstaisin ja pyhäpäivisin tori suljetaan jo klo 14.

Kaupungissa on todella monta upeaa kirkkoa, joissa kannattaa piipahtaa, tosin liian monta on liian monta ja niinpä useimmat niistä ”käveltiinkin” vain läpi.

Tunnistimme alkavan kirkkoähkyn, sillä sen verran monta komeaa kirkkoa on tällä matkalla nähty. Vaikka kulta ei näissä kirkoissa näytellytkään pääosaa, niin upeat barokkikoristeet tekivät niistä käymisen arvoisia. Useimmat näistä kirkoista ovat avoinna ainoastaan aamupäivän.

Chiesa di Sant’Irenen kirkko oli omistettu Saint Irenelle.

Chiesa del Gesu kirkko on koristeltu ylellisesti sekä kaiverruksilla että historiallisilla taideteoksilla.

Apostoli Matteukselle omistetun Chiesa di San Matteon kirkko on sisältä upea, eikä sitä kannata ohittaa.

Tämä kirkko kuuluu ”kirkkolippuun”, eli se on luokiteltu nähtävyydeksi.

Chiesa di Santa Maria Degli Angeli ulkopuoli on melko pelkistetty, mutta sisäpuoli on koristeltu pylväillä ja siellä on joukko hienoja maalauksia.

Chiesa di Santa Maria di Constantinopolin julkisivun yläosaa ei koskaan saatu valmiiksi ja siksi sen ulkomuoto on hieman hassu.

Chiesa di Sant’Anna kirkon julkisivussa on nähtävinä kirkon rakentamiseen osallistuneiden lahjoittajaper- heiden vaakunat.

Ja sitten vielä pari kirkkoa lisää, Basilica di San Giovanni Battista al Rosario kirkko sekä La Chiesa di Santa Teresan kirkko, jotka kumpikaan ei pettänyt kauneudessaan.

Jos kirkoista pitää valita käymiskohteet, niin järkevää on ostaa 9 € maksava LeccEcclesiae yhdistelmälippu, jolla pääsee Leccen katedraaliin ja sen kryptaan, Santa Crocen basilikaan, Santa Chiaran kirkkoon, San Matteon kirkkoon, Pyhän taiteen museoon, Antiaco Seminarioon ja San Gregorion kappeliin.

Yksittäisliput kuhunkin kirkkoon maksaa 6 €, joten yhdistelmälipulla saa melkoisen säästön.

Kaikki kirkkolipun kirkot ovat avoinna kesäaikaan joka päivä klo 9-21.

Basilica di Santa Crocen upean barokkikirkon kauniisti koristeltu julkisivu herättää heti kiinnostuksen rakennusta kohtaan.

Kirkko tunnetaan Leccen barokin jalokivinä.

Kirkkoa rakennettiin 150 vuotta, mutta ei turhaan, jos saanen kommentoida.

Kirkko on kerrassaan upea niin ulkoa kuin sisältäkin.

Etenkin sen ulkokuori on täynnä monenlaisia yksityiskohtia ja tovihan siinä meni, että pääsi sen ihailemisestä eteenpäin. Kirkossa pidetään päivittäin klo 21.15 valon ja musiikin yhteisesitys, jossa pimennetty kirkko ja sen taideaarteet herättävät kirkon aivan erilaiseen loistoon. Tämän elämyksen hinta on 15 €.

Vieressä olevan Celestine luostarin laaja ja hyvin koristeltu julkisivu kuului aikoinaan osana kirkkoa. Nykyisin luostaria kutsutaan Palazzo della Provincia di Lecce, jossa toimii alueen paikallishallinto. 

Leccen katedraalia Cattedrale dell’Assunzione della Virginia on rakennettu ja uudistettu vuosisatojen saatossa.

Viimeisin muutos tehtiin 1670-luvulla, jolloin rakennuksiin lisättiin 70 metriä korkea kellotorni.

Korkea kellotorni on hyvä maamerkki, sillä se näkyy lähes joka paikasta Lecceä ja sen mukaan onkin hyvä suunnistaa kaupungissa.

Torni onkin yksi Euroopan korkeimmista kirkon torneista.

Tornikäynti ei sisälly LeccEcclesiae yhdistelmälippuun vaan sinne on ostettava erillinen 12 € maksava lippu.

Onneksi torniin ei tarvitse kiivetä, sillä lippuun kuuluu hissikyyti.

Tornistä näkee Adrianmeren sekä hyvällä säällä myös Albanian vuoret. Kannattaa siis mennä.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-20.

Kuten monessa muussakin Etelä-Italian kaupungissa, niin Leccessäkin vietetään siestaa.

Ravintolat ja kahvilat sekä kirkot ovat onneksi auki ja niissä voi vilvoitella keskipäivän kuumuudessa sekä hyödyntää parituntisen odotellessa taas muiden nähtävyyksien ja kauppojen aukeamista.

Katedraali on yksi Leccen kauneimmista kirkoista, ja se tunnetaan upeasta arkkitehtuuristaan ja upeasta barokin julkisivusta.

Huh huh. Monenlaisia kirkkoja on nähty.

Toiset ovat olleet varsin vaatimattomia ulkoa päin mutta yllättäneet sisäisellä kauneudellaan tai toisinpäin. Tämä Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kunniaksi omistettu katedraali oli kumpaakin, mutta mykisti täysin sisätiloiltaan.

Kirkon seinät ovat täynnä monimutkaisia veistoksia, upeita ruusuikkunoita ja pylväitä sekä mielenkiintoisia kivipatsaita.

Erityisen kaunis kirkko on illalla, jolloin valo heijastuu sen kullankeltaisesta julkisivusta.

Palazzo del Seminario eli Antiaco Seminariossa sijaitsevassa museossa on esillä erilaisia maalauksia, veistoksia, hopeaa ja liturgisia vaatteita.

Luostarin pihalla on upea kaivo. Luostarin yhteydessä on pieni kaunis kappeli.

Luostarin kirjastossa on yli kymmenentu- hatta nidettä, joista osa on myös peräisin 1400- ja 1500-luvuilta.

Eniten kiinnostusta herätti nuottikokoelma.

Chiesa di Santa Chiaran kirkon epätavallinen julkisivu on kiehtova, sisustus on ylellistä – laajasti koristelluista sivualttareista kauniiseen puukattoon.

Santa Chiaran kirkko on pieni, mutta silti erittäin vaikuttava.

Se onkin yksi Leccen ihailluimmista ja tärkeimmistä kirkoista, joissa kirkkoon tulviva luonnonvalo tekee vaikutuksen.

Kuten lähes jokaisessa isommassa Etelä-Italian ja Sisilian kaupungissa, niin täälläkin oli roomalainen amfiteatteri.

Teatteri on edelleen hyvässä kunnossa ja siellä järjestetään erilaisia kulttuuritapah- tumia.

Teatterin vieressä on pieni Museo del Teatro Romano, jossa on esillä kaivauksilta löydettyä esineistöä. Museo on avoinna klo 10-14 muina päivinä paitsi sunnuntaisin jolloin se on kiinni. Museoon on pieni 3 € sisäänpääsymaksu.

Museo Storico della Città di Leccessä eli MUST museossa järjestetään vaihtuvia ja pysyviä näyttelyitä.

Museon multimediahuo- neessa pääsee tutustumaan kaupungin historialliseen perintöön 3D näyttelyssä.

Museota pidetään Leccen kansalaismuseona, jonka tavoitteena on edistää Leccen kaupungin taidetta ja kulttuuri-identiteettiä. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-19 ja sisäänpääsymaksu museoon on 5,50 €.

Convitto Palmieri upeassa rakennuksessa toimii tällä hetkellä Leccen kirjasto.

Upea luostarirakennus on toiminut historian aikana monessa eri tehtävässä.

Se on muuttunut kasarmiksi, varastoksi ja sairaalaksi, kunnes siitä tuli jesuiittojen sisäoppilaitos. Rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Jesuiittojen karkottamisen jälkeen siitä tuli yliopisto ja sen kirjasto.

Chiesa dei SS Nicolo e Cataldon kirkko sijaitsee Leccen hautausmaalla.

Leccen kreivi Tancredi d’Altavilla rakennutti sen merkiksi ikuisesta omistautumisesta San Niccolòn merimiesten suojelijalle ja San Cataldolle Taranton suojelijalle.

Vierailijat voivat vaeltaa kirkkoa ympäröivällä mielenkiintoisella ja kauniilla hautausmaalla. Kirkko on avoinna ainoastaan maanantaina, torstaina ja lauantaina klo 9.30–12.30.

Chiesa e Monastero di San Giovanni Evangelistan naisluostarilla oli johtava rooli Leccen luostariinstituutioissa. Kirkko ja luostari rakennettiin uudelleen 1600- ja 1700-luvuilla. Luostarissa olisi ollut nähtävissä luostarikirkko sekä museo. Siellä järjestetään myös erilaisia työpajoja. Nunnaluostari Monestro delle Benedettine on edelleen toiminnassa ja luostariyhteisö noudattaa uskollisesti Pyhän Benedictuksen ritarikunnan sääntöä. Luostariin täytyy varata vierailuajankohta etukäteen, mutta harmiksemme se ei nyt onnistunut.

Tällä matkalla huomasimme hakeutuvamme usein puistojen varjoon hengähtämään auringon paisteelta.

Villa Comunale Di Lecce puisto on yksi Leccen vaikuttavin julkinen puutarha. Upeiden istutusten lisäksi puistossa on useita ihastuttavia suihkulähteitä ja lampia sekä patsaita.

Palazzo Vernazzassa voi tutustua AR-tekniikan ansiosta näyttely-ympäristöön, joka tarjoaa mukaansatempaavia kokemuksia historiasta aina Messapiasta roomalaiseen aikaan ja renessanssista barokkiin.

AR-tekniikan avulla voi myös tutustua kunnostustöiden yhteydessä löydettyihin arkeologisiin aarteisiin, kuten mieleenpainuvaan Isisin pyhäkköön.

Virtuaalikierroksen hinta on 10 € – ei paha.

Paikka on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-16.

Museo Provinciale Sigismondo Castromedianon alueellinen museo kerää tärkeitä löytöjä kaupungista ja alueelta.

Arkeologisten löytöjen näyttelyn avulla on mahdollista syventää alueellista tietämystä esihistoriallisista ajoista lähtien. Paikan aukioloajat olivat meille hieman ongelmalliset, joten emme ehtineet sinne. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 16-20. Sunnuntaisin museo aukeaa jo klo 9. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja siellä on mahdollista osallistua ilmaiseen opastettuun museokierrokseen, joka kuitenkin olisi pitänyt varata etukäteen.

Museo Faggianon tarina on kiehtova ja aivan totta.

Rakennuksessa ei ollut mitään merkittävää, kun Lucciano Faggiano osti sen vuonna 2001 ja aloitti remontin.

Etsiessään viemäriputkea hänestä tuli hetkessä kuuluisa. Perhettä lykästi kerralla. Etsinnät johtivat lopulta maanalaisiin huoneisiin, pakotunneleihin, hautoihin ja, temppeliritarien freskoon, joita voi ihailla vieraillessaan tässä nyt museoksi muutetussa paikassa. Kaivaukset alueella jatkuvat edelleen. Museon sisäänpääsymaksu on 5 € ja se on avoinna joka päivä klo 9.30-20. 

Leccen kaupungin muurit muodosti yhdessä Castello di Leccen eli Kaarle V:n linnan kanssa aikoinaan toimivan linnoituksen Ottomaanien hyökkäyksiä vastaan.

Linna rakennettiin ensimmäisen kerran keskiajalla, ja sitä vahvistettiin myöhemmin. Linna on avoinna kesäkuukausina maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja viikonloppuna klo 9.30-21. Nykyisin linna toimii näyttämönä erilaisille kulttuuritapahtumille, taidenäyttelyille, ruoka- ja viinitapahtumille sekä paikkana paikallisen kulttuurin edistämiseksi. Sisäänpääsymaksu linnaan vaihtelee linnaa isännöivän näyttelyn mukaan. Kaarle V: n linnassa on mahdollista varata erilaisia retkiä ja opastettuja kierroksia. Muureihin pääsee tutustumaan klo 15-20.45 välisenä aikana opastetulla kierroksella, jonka hinta on 10 €. Paikka siihenkin on kuitenkin varattava etukäteen.

Oopperatalo Politeama Greco on yksi Puglian suurimmista ja vanhimmista teattereista, jota käytetään myös   Leccen maakunnan orkesteri- ja oopperakauden esityksiin.

Napolin prinssille aikoinaan omistettu oopperatalo on avoinna yleisövierailuille. Ei käyty, koska pari oopperaa nyt tällä reisulla osoittautui melkoisiksi pettymyksiksi.

Junamatkailijoina olisi ollut kiva käydä rautatiemuseossa, mutta kun se on avoinna ainoastaan viikonloppuisin klo 9.30-12.30, niinpä emme sinne päässeet, sillä me olimme Leccessä viikolla. Il Museo Ferroviario della Puglian rautatiemuseo on perustettu valtion rautateiden entisten työpajojen Squadra Rialzo sisälle. Museo tarjoaa yleiskatsauksen rautateiden historiaan koko alueella. Kokoelmassa on esillä höyryvetureita, vanhoja koneita, vaunuja, työvälineitä ja historiallisia asiakirjoja. Sisäänpääsymaksu museoon olisi ollut 5 €.

Lecce oli taas yksi niistä paikoista, jonne tuli varattua aivan liian vähän aikaa.

Moni paikka jäikin kutkuttelemaan. Varsinkin Leccen laaja tarjonta hyviässä museoissa, joista moni jäi käymättä,  harmitti.

Saapi nähdä joskos joskus tuonne vielä eksyy uudestaan. Matka jatkui ja edessä oli vielä muutama kaupunki. Ei kun junaan ja kohti Baria.

 

Bari

Matkustimme Bariin Leccestä. Junamatka kesti reilun puolitoista tuntia. Saavuimme Barin juna-asemalle, joka sijaitsee Barin uudemmassa osassa.

Tässä osassa on paljon yökerhoja, ravintoloita ja baareja sekä erilaisia putiikkeja.

Siellä voikin kokea modernin italialaisen elämän sekä shoppailla.

Shoppailut ja yökerhot jäivät meiltä väliin vaikka hotelli olikin aivan pelipaikoilla juna-aseman vieressä.

Barin satama sijaitsee Vanhan kaupungin pohjoiskärjessä. Satama kuuluu Adrianmeren suurimpiin, ja se on tärkeä etappi Keski-Euroopan ja Lähi-idän alueiden sekä Balkanin niemimaan välillä. Barista on erinomaiset yhteydet lautalla Albaniaan, Kreikkaan, Kroatiaan ja Montenegroon.

Barin pienvenesata- massa kannattaa viettää jokunen tovi, sillä se on jo itsessään nähtävyys ja vilkkaan sataman tapahtumien seuraaminen onnistuu hyvin jostakin satama-alueen kahvilasta tai ravintolasta. Erityisen mainio paikka se on ihastella taivaan eri värisävyjä illalla, kun aurinko alkaa painua horisonttiin.

Satamassa voi myös hypätä johonkin Barin rannikkoa kiertävistä kiertoajelubus- seista tai pyörillä kulkevista kaupunkijunista.

Satamasta lähtee myös pitkä merenranta- promenadi, jota pitkin on ihana kävellä ja nauttia kimmeltävästä Adrianin merestä.

Barin katedraali Cattedrale di San Sabino tai Basilica Cattedrale Metropolitana Primaziale San Sabino on rakennettu entisen bysanttilaisen kirkon raunioille ja se on omistettu Pyhälle Sabinukselle, joka oli Canosan piispa. Katedraali on malliesimerkki romaanisesta arkkitehtuurista.

Kryptassa on taidokkaasti koristeltu maalaus Madonnasta ja Pyhän Sabinuksen jäännöksistä, jotka tuotiin Bariin vuonna 844 Canosasta sen jälkeen, kun saraseenit ryöstivät sen.

Katedraalin alla tehdyt arkeologiset kaivaukset paljastavat paikallisen Kreikan, Rooman ja Bysantin historian kerroksia. Ne onkin nähtävänä kryptan vieressä sijaitsevassa arkeologisessa museossa, joka on avoinna eri päivinä eri aikaan. Aukioloajankohdat kannattaakin tarkistaa etukäteen netistä. Sisäänpääsy maksaa vain 3 €.

Bari on tunnettu Orecchitte pastastaan.

Pienellä Via Arco Bassolla sijaitseekin pastantekokort- teli, jossa pyöritellään korvan muotoista herkkupastaa.

Nopeasormiset vanhat rouvat istuvat talojensa edessä pastan teossa.

Kuivumassa on jos jonkin muotoisia ja värisiä pastoja.

Pastat olivat kova myyntiartikkeli, joita turistit ostivat tuliaisiksi mukaansa.

Myös alueen monet ravintolat käyttivät annoksissaan paikallista Orecchitte pastaa. Paikka on Barin linnan sisäänkäyntiä vastapäätä, joten on mahdotonta missata sitä!

Porto Vecchia tai vanha satama on paikka, josta paikalliset kalastajat lähtevät sinisillä veneillään pyytämään tuoretta paikallista kalaa.

Barissa onkin tarjoilla runsaasti mereneläviä, niin toreilla kuin ruokalistoillakin Kannattaakin valita kalaruoka kun menee syömään.

Melko pienen Vanhan kaupungin kapeat kadut ja kujat muodostavat melkoisen sokkelon, jonne on todella helppo eksyä.

Toisaalla siellä voi myös tuntea puhtaan pyykin tuoksun ja seurata paikallisten elämää.

Monet perheet olivatkin siirtyneet tuoleineen kujille viettämään aikaa. Siellä on myös ihania kujia, joissa voi ruokailla tai tehdä matkamuisto-ostoksia.

Piazza Mercantilelta löytyy ikivanha kaupungintalo, niin sanottu aatelisneuvos- ton kokoontumis- paikka sekä pylväs johon sidottiin varkaita ja velkansa maksamatta jättäneitä muiden pilkattavaksi.

Castello Svevo di Bari linna on rakennettu, tuhottu ja uudelleen rakennettu ajansaatossa.

Keskiaikainen linna on toiminut myös kasarmina ja vankilana.

Voimakkailla viistoilla muureilla, salaperäisillä suorakulmaisilla torneilla on mahtava vaikutus, joka todellakin on aikoinaan vahvistanut sen sotilaallista voimaa. Linna sijaitsee Vanhan kaupungin laidalla. Nykyisin rakennuksessa on museo, jossa on kopioita Apulian-Normannin veistoksista sekä erilaisia vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Linna on hyvin säilynyt ja sen ulkovalleille, torneille ja vallihautaan pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta sisällä linnassa olevaan museoon tarvitaan pääsylippu. Linnan museo on avoinna muina päivinä paitsi tiistaisin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 6 €.

Museo Storico Civico di Bari on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Se vie kävijänsä mukanaan Barin historiaan tiistaista lauantaihin klo 9.30-13.30 ja 16.30-19. 30 sekä sunnuntaisin vain aamupäivän aikana.

Lipun hinta on 5 €. 1940 -luvulla museo joutui sotatapahtumien keskelle ja suuri osa sen esineistöstä katosi. Vaikka museo on melko pieni on sen nykyisissä kokoelmissa jälleen useita merkittäviä esineitä ja hienoja kokoelmia.

Teatro Petruzzelli on Italian neljänneksi suurin teatteri.

Teatteri tuhoutui täysin tuhopolton seurauksena vuonna 1991 ja se avattiin uudelleen vuonna 2009.

Teatro Petruzzelli on tullut tunnetuksi siitä, että se herättää henkiin unohduksiin jääneitä teoksia vuosisatojen takaa. Teatteriin tehdään opastettuja kierroksia. Mutta vaikka teatteri on uusittu tuhoisan tulipalon jälkeen, on se uustuotantoa, joten väliin jäi.  Teatteriin tehdään opastettuja vierailuja ja niiden hinta on 5 €.

Pinacoteca Provinzialen taidegalleriassa on esillä eri aikoina asuneiden Etelä-Italian mestareiden teoksia sekä venetsialaisia maalauksia ja keskiaikaisia patsaita suljetuista Apulian kirkoista. Museossa on runsas esine- ja teoskokoelma. Galleria sijaitsee upeassa Provinsin palatsissa. Avoinna paikka on tiistaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 9-13. Sisäänpääsymaksu museoon on 3 €.

Tarina kertoo, että Chiesa di San Marco dei Venezianin kirkko olisi rakennettu venetsialaisten kunniaksi, avustaan vapauttaa kaupunki saraseenien vallasta.

Toinen mahdollisuus on, että kaupungin rakennuttivat alueella 1000-luvun lopussa eläneet venetsialaiset kauppiaat. Kirkossa on runsaasti viitteitä Venetsiaan. mm. Venetsian siivekäs leijona löytyy kirkon ikkunoista.

Nykyisin taidegalleriana toimiva Teatro Margherita sijaitsee meren rannalla Barin vanhassa satamassa.

Sääntöjä on venytetty ennenkin.

Teatteri rakennettiin Barin vanhan sataman lähelle rantaveteen pilareiden päälle, jolla voitiin kiertää Barin kaupungin ja kaupungin toisen teatterin omistajan Petruzzellin perheen välinen sopimus, jonka mukaan kaupunki sitoutui olemaan rakentamatta muita teattereita alueelleen. Komea teatterirakennus ansaitsee tulla kuvatuksi. Sisään emme tällä kertaa menneet.

Basilica di San Nicola on sekä roomalaiskatolis- ten että ortodoksien pyhiinvaeltajien suosima kirkko, sillä sen kryptassa olevan hopea-alttarin alla oleva holvi pitää sisällään Pyhän Nikolauksen jäännökset.

Kirkko rakennettiin Pyhän Nikolauksen pyhäinjäännöksiä varten.

Bariin Nikolauksen jäänteet päätyivät, kun ruumis siirrettiin Turkin Myrasta turvaan muslimivalloittajilta.

Myös Venetsia olisi halunnut haudata Nikolauksen omaan kaupunkiinsa.

Turkin alueella 300-luvulla syntyneen pyhimyksen tarina on mielenkiintoinen. Pyhän Nikolauksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset hyvät teot, joilla hän auttoi ongelmissa olevia ihmisiä.

Legendan mukaan Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana.

Nikolausta pidetään myös merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Hyvä syy siis laittaa roponen kolehtiin.

Nikolausta pidetään myös joulupukinkin esihahmona.

Kirkko on avoinna yleisölle maanantaista lauantaihin klo 6.30 – 20.30 ja sunnuntaisin klo 6.30 – 22. Kirkon museossa on arvokkaita taideteoksia.

Museo sen sijaan on avoinna eri päivinä eri aikaan ja ajat kannattaakin tarkistaa etukäteen. Museoon on 3 € sisäänpääsymaksu.

 

Alberobello

Aamulla nappasimme bussin Barista ja määränpäänä oli tunnin linja-automatkan päässä Barista sijaitseva kaunis ja erikoinen, mutta erittäin kuvauksellinen trullikylä Alberobello.

Paikkaan pääsee myös junalla ja järjestetyillä valmiilla retkillä. Linja-autolippu maksoi menopaluuna 8,80 €.

Kartiomaiset ja suippokattoiset kalkkikivitalot kuuluvat UNESCOn maailmanperin- tölistalle.

Useimmat ihmiset tulevatkin Alberobelloon juuri näiden talojen takia, enkä ihmettele, sillä kyllä paikka on näkemisen ja käymisen arvoinen. 10 000 asukkaan kylässä on toki muutakin nähtävää kuin valkoiset trullitalot, mutta ne jäivät varmasti monelta muultakin näkemättä.

Rione Monti alueen trullitaloihin pääsee kurkistamaan myös vierailemalla niissä toimivissa myymälöissä ja ravintoloissa.

Monet näistä taloista onkin sisustettu ja entisöity vanhanaikaiseen tyyliin.

Kylässä on myös trullihotelleja sekä vuokrattavia trullitaloja. Myös Alberobellon yksi kirkoista on trullirakennus.

Totta vai taru, trullitalojen historian kerrotaan liittyvän veronkiertoon.

Legendan mukaan talo rakennettiin kivistä, ilman laastia ja katto siten, että se voitiin romahduttaa poistamalla vain yksi kivi. Näin talo voitiin purkaa ja romuttaa nopeasti verokannon uhatessa.

Vaikka useimmat trullitaloista on valjastettu turismin käyttöön, asuu etenkin Rione Aia Piccolan alueella olevissa taloissa edelleen kylän asukkaita.

Osa taloista on käytössä sellaisenaan, osaa on hieman jatkettu.

Jotkut asukkaat päästävät pientä maksua vastaan tutustumaan omaan taloonsa.

Taloissa on iso huone, jossa on ruokapöytä ja sänky, tv sekä oleskelutila.

Pienessä alkovissa on wc ja peseytymistilat joka on erotettu muusta tilasta verholla tai liukuovella. Toisessa pienessä sivuhuoneessa on keittiötila. Yhdessä käymässämme trullitalossa oli  kartioon tehty lisätilaksi ns. ”parvitila”, jonne pääsi alasvedettäviä tikkaita pitkin.

Alberobellossa järjestetään useita erilaisia turistien kävely- ja opastuskierrok- sia.

Klo 10 jälkeen paikalle rupeaa saapumaan valtavasti turistibusseja, joten kannattaa pyrkiä vierailemaan paikassa mahdollisimman aikaisin aamusta.

Isot turistiryhmät oppaineen tukkivat helposti kapeat kujat. Suosittua on myös osallistua Alberobellon nonnien pastantekokurssille.

Alberobellossa on muutamia spesiaalikohtei- ta, jotka piti tietenkin kiertää.

Trullo Sovrano on kylän ainoa kaksikerroksi- nen trullitalo, joka toimii nykyisin kulttuuriperin- tömuseona.

Museo on avoinna klo 10-13.30 ja 15.30-19 sisäänpääsy on 2 €. Vastaavasti yksi nähtävyys on Alberobellon pienin trullirakennus – Il Trullo più piccolo .

Sant’Antonion kirkko on maailman ainoa trullikirkko.

Pieni kirkko on myös uskontojen vastaisen taistelun symboli.

Sisältä kirkko ei kovin kummoinen ollut.

Yksi ikonisista nähtävyyksistä Alberobellossa on vierailla vanhimmassa ja kuuluisimmassa trullitalossa – Trullo Siamissa.

Trullo Siamese on ainoa Trullo, jolla on kaksi kupolia.

Legendan mukaan veljekset asuivat trullossa ja rakastuivat samaan naiseen. Nainen oli luvattu vaimoksi veljeksistä vanhimmalle, mutta hän rakastuikin nuorempaan veljeksistä. Nuorempi veli käytti perintöoikeuttaan ja trullo jaettiin kahtia.

Puolen päivän vierailu Alberobellossa riitti ja suuntasimme takasin Bariin. Paikka oli oikein mainio retkikohde. Vierailun kruunasi se, että paikallisbussi tuli yllätykseksi ihan ajallaan, eikä siihen ollut edes paljon tulijoita. Vierailijoiden suunta kun kävi Albarobellon suuntaan. Hyvä niin, me jatkoimme takaisin Barin nähtävyyksille.

Yleinen

Etelä-Italia ja Sisilia osa 5 : Reggio Calabria ja Taranto

Rooma – Vatikaani – Palermo – Cefalù – Catania – Ciracusa Taormina – MessinaReggio Calabria – Taranto – Lecce – Bari – Alberobello- Caserta – Pompej – Napoli

Reggio Calabria

Saavuimme myöhään iltapäivästä Reggio Calabriaan. Reggio Calabria on lopullinen kohde nopeille Eurostar- ja Intercity-junille, jotka kulkevat saappaan kärjestä kohti Roomaa ja Napolia. Kaupungin päärautatieasema on Stazione Centrale.

Reggio Calabria on vilkas satamakaupunki.

Kaupungissa liikennöi ATAMin linja-autot, jotka ovat melko luotettavia ja täsmällisiä.

Yksittäislipun hinta on 1.50 €. Päivälippu, joka maksaa 4,50 € voi myös olla hyvä valinta, koska Reggio Calabrian kaupunkialue sijoittuu aika laajalle alueelle.

Lisäksi paikallisjunilla on mahdollista liikkua Reggio Calabrian alueella. Kaupungissa kulkee myös City Tourin pikkubussi, jonka nähtävyyskierros kestää 60 minuuttia ja maksaa 5 €.

Muinaisten meriteiden risteyksenä ollut Messinan salmi ja sen lähipaikat pitävät sisällään monia myyttejä ja legendoja.

Yhden legendan mukaan Reggio Calabrian perusti arkistaan kuuluisan Nooan lapsenlapsi Aschenez. Kaupunki on kuuluisa myös ensimmäisen päivätyn heprealaisen kirjan painopaikkana.

Kaupungissa on aikoinaan ollut vahva juutalaisyhteisö, miksi siellä vuonna 1475 painettiin Rashin kommentit Toorasta teos. Lisäksi kaupunki on tunnettu yliopistostaan ja hyvämaineista musiikkikonservatoriosta. Opiskelijoiden läsnäolo näkyykin kaupungin nuorekkaassa ilmeessä.

Muinaista Reghion, nykyistä Reggio Calabrian kaupunkia on koetellut kaksi isoa maanjärsitystä, joista jälkimmäinen maanjäristys vuonna 1908 tuhosi kaupungin 68 prosenttisesti.

Maanjäristyksen jälkeen kaupunki piti rakentaa uudelleen, mistä syystä kaupungissa onkin useita komeita jugendtyylisiä rakennuksia. Sen sijaan historialliset nähtävyydet ovat melko harvassa kaupungin kärsimän tuhon vuoksi. Merenrannan lähellä on kuitenkin näkyvissä muutamia raunioita, mukaan lukien roomalaiset kylpylät ja Kreikan muuri.

Keskiajalta oleva Castello Aragonesen linna on puolustanut kaupunkia vuosisatoja ja upea linna kesti tuhoisan maanjäristyksen ja on edelleen hyvässä kunnossa.

Kaupungin historiallinen symboli toimii nykyään näyttelytilana, jonne pääsee tutustumaan 2 € pääsymaksulla maanantaista lauantaihin klo 9-13 ja 14 -19.

Reggio Calabria Museo Nazionalessa on valtava kokoelma vuosituhansien takaisia paikallishistorian esineitä.

Hienompia niistä ovat kuuluisat pronssipatsaat, jotka löytyivät vahingossa vuonna 1972, kun sukeltamassa ollut turisti huomasi meren pohjasta esiin törröttävän käden.

Pronssipatsaiden taustaa ei tiedetä, mutta tutkijat ovat päätelleet, että patsaat olisi heitetty pois ylimääräisenä painolastina merihädässä olleesta laivasta.

Pronssipatsaita varten on tehty on ilmastoitu huone, jolla pyritään estämään korroosivauriot.

Päästäkseen näyttelytilaan kuljetaan sulkutilan kautta, jossa sisään menevevät ihmiset odottavat viitisen minuuttia, että ilmankosteus tasataan näyttelytilan ilmaa vastaavaksi.

Riace Bronze -huoneeseen pääsee kerrallaan enintään kaksikymmentä henkilöä.

Patsaat on nimetty kekseliäästi patsas A:ksi ja patsas B:ksi.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9 – 20.

Sisäänpääsymaksu on 8 € ja keskiviikkoisin kaksi euroa vähemmän.

Tähän, kuten  muihinkin alueen museoihin pääsee maksutta kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja meillehän tämä sopi mainiosti.

Pienen musiikki museon Italian Museo dello Strumento Musicale eli Mustrumun piti olla avoinna viikonloppuisin klo 10-12.

Paikassa olisi ollut esillä soittimia eri aikakausilta. Museossa on myös joitain harvinaisia instrumentteja, joita ei enää käytetä.

Olisin niin halunnut nähdä nuo, mutta kas kummaa, kun saavuimme paikalle oli se kiinni, vaikka nettisivujen mukaan sen piti olla auki.

No kun kerran oli kiinni, niin mitä sitä ihmettelemään. Harmillisesti jäi siis näkemättä museon noin 800 instrumenttia. Ilmeestä huomasin, että jotain asia ei harmittanut.

Harmillisesti myös toinen mielenkiintoinen museo Fondazione Piccolo Museo San Paolo oli suljettuna tilapäisesti. Sen kokoelmissa on ikoneja, maalauksia, norsunluu veistoksia, hopeaa ja kirjoja. Museon lähes kaksisataa ikonia ovat peräisin Itä-Euroopasta ja Balkanilta. Näkemättä jäi siis tämäkin.

Italian kauneimmaksi kilometriksi nimetyn rantabulevardin varrella on ruoka- ja viinipaikkoja.

Siellä sijaitsee myös Athenen muistomerkki –  Monumento de Athena, jota pidetään yhtenä kaupungin ikonina.

Patsas kuvaa soturijumalatar Athena Promachosia, jonka kerrotaan puolustavan kaupunkia tarpeen mukaan.

Muistomerkin edessä on nykyaikainen amfiteatteri.

Upeasti kimalteleva meri ja taustalla näkyvä Sisilian rannikko luovat rantabulevardil- la kävelemiselle nautinnolliset puitteet merituulen viilentäessä auringon paahteista ilmaa.

Illalla rantakatu herää eloon, ja monet ihmiset kerääntyivät sinne nauttimaan auringonlaskusta sekä suorittamaan passeggiataa. Varsinkin viikonloppuiltaisin tapahtuvassa näyttäytymiskävelyssä parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset kävelevät hitaasti pääkävelykadun päästä toiseen. Matkan varrella ihmiset pysähtyvät juoruilemaan tai tapaamaan toisiaan, joskus nauttimaan apearatiivin.  Kävelyesityksen ajatuksena on nähdä ja tulla nähdyksi.

Mainio paikka vilvoittelupaikka kuumana päivänä on Villa Comunalen eli Villa Umberto I kasvitieteellinen puutarha. Se on upea hengähdyspaikka, jonka oli löytänyt lisäksemme moni kaupunkilainen.

Rantapromena- din varrella on nähtävillä Rabarama kolme veistosta, jotka ovat todella hämmästyttävä näky.

Erilaisissa asennoissa olevat vartalot on muodostettu värikkäillä kirjaimilla, numeroilla ja kuvioilla. Oikeastaan patsaat olivat hienoja.

Villa Zerbin  huvila on rakennettu venetsialaiseen tyyliin.

Huvilan arkkitehtuuri on varsin vaikuttava, ja sen venetsialaiset yksityiskohdat näkyvät kaikissa yksityiskohdissa.

Huvila on melko suuri ja siinä on useita tilavia huoneita. Huvila toimii kaupungin kulttuurikeskuksena, jossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Huvilan ympärillä on upea puisto. Rabaraman patsaat sopivatkin hyvin palatsin eteen.

Reggio Calabrian katedraali Cattedrale di Maria Santissima sijaitsee Piazza del Duomossa.

Tämä koristeellinen kirkko on alueen merkittävin uskonnollinen rakennus.

Katedraalin julkisivu on valmistettu kalkkikivestä ja marmorista, ja siinä on neljä koristepylvästä, joissa on pienet kupoliset tornit. Katedraali rakennettiin uudelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, joten se on uustuotantoa. Katedraali on avoinna klo 7-12.15 ja 16-20.

Diocesan Museum sijaitseen muinaisessa kirkossa. Museossa on nähtävänä mielenkiintoinen kokoelma kirkollisia esineitä ja muistomerkkejä, jotka Reggio Calabrian piispa ja pappi ovat keränneet vuosien varrella. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9-13, mutta perjantaina auki lisäksi klo 15-19. Tähän pieneen museoon sisäänpääsymaksu on 3 €.

Pinacoteca civica di Reggio Calabria on mielenkiintoi- nen taidemuseo Francesco Cilea teatterissa.

Museossa on esillä erilaisia arvostettuja ja kiinnostavia maalauksia sekä veistoksia.

Myös museo tilana on upea ja vierailu siellä kannattaa ehdottomasti. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua ja avoinna tämä mainio museo on  arkipäivisin klo 8.30-12.30.

Chiesa degli Ottimati kirkon historiaa on dokumentoitu jo 1000-luvulla.

Kirkossa on tyypillinen punainen kupoli bysanttilais-normannityyliin.

Sisäänpääsy vaihtelee ajankohdan mukaan ja on todella rajoitettu, joten sopiva aika vierailulle kannattaa katsoa netistä. Sisällä on erilaisia ​​freskoja ja sen alkuperäinen mosaiikkilattia sekä jotkut Bysantilaiset pylväät ovat  huomionarvoisia.

Santuario San Gaetano Catanoso pyhättö rakennettiin 1972 calabrialaisen Pyhän Gaetanon muistoksi. Orpojen isänä ja vanhusten asioiden edistäjänä tunnettu pappi julistettiin pyhäksi 2005. Kirkossa on pyhimyksen lasinen hauta ja museo, joka esittelee tietoa pyhän elämästä. Ei kummoinen paikka…

Sen sijaan mainio paikka vierailla on kaupungin Bergamotti museo – Museo Nazionale del Bergamotto.

Museo esittelee Etrogim sitrushedelmän käyttöä, historiaa ja ennen kaikkea sen eteeristä öljyä, jota käytetäänkin lähinnä parfyymeihin ja kosmetiikan hajusteena.

Museon on avoinna muina päivinä klo 9-12 ja 16-19 ja sinne on vapaa sisäänpääsy. Sunnuntaisin museo avoinna ainoastaan aamupäivästä.

Etrogimin viljelyn uskotaan levittäneen Calabriassa hellenisoituneiden juutalaisten toimesta Mooseksen aikana, XIV eKr.

Etelä-Italiassa monet paikat viettävät edellee siestaa tai oikeammin riposoa. Calabriassakin moni paikka oli suljettuna noin klo 12-17. Parasta onkin lähteä liikkeelle aikaisin tai myöhempään iltapäivästä.

Calabrian maakunnan epävirallinen symboli on sarven muotoinen punainen chili.

Se ei vain lisää mausteisuutta jokaiseen ruokaan, vaan se myös torjuu malocchiota eli ”pahaa silmää”.

Vatsanväänteiden estämiseksi kannattaa lukea ruokalista tarkkaan. Maistoimme yhtä alkupalaa, jossa sitä oli ja huh huh, olihan tulinen suupala.

Kansanperinteeseen ja uskomuksiin liittyvät myös suuret keraamiset, kivi- tai terrakottanaamarit, jotka näyttävät usein hirviömäiseltä.

Niitä kiinnitetään oven pylväisiin, parvekkeisiin, ikkunoihin tai talon sisälle suojaamaan taloa.

Nämä groteskit naamiot sisältävät maagisia voima ja karkoittavat pahat henget ja suojelevat pahalta silmältä. Tämä calabrialainen kansanperinne on sittemmin levinnyt myös muihin eteläisiin alueisiin.

Päivä oli todella kuuma ja lämpötila kipusi yli 40 asteen. Tarkoituksenamme oli lähteä vielä illalla syömään, mutta kuumuus oli vienyt niin ruokahalun kuin  voimatkin. Viileä ilmastoitu hotellihuone tuntui oikein mukavalta. Menimme aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja junamatka. Suuntana oli saappaan korossa oleva Taranto. Tämä junamatka olikin sitten tämän tourneen pisin. Istumista ja itsensä viihdyttämistä piti aikataulun mukaan olla 6½ tuntia, mutta kuten muissakin siirtymissä aikataulu ei pitänyt, joten tunti lisäaikaa junassa ei ollut ollenkaan yllätys.

 

Taranto

Otimme aikaisesta aamusta junan kohti Tarantoa.

Intercity juna kulki rannikkoa pitkin ja osan matka-ajasta istuimme vain ihailemassa upeita merellisiä maisemia.

Istumapaikat kannattaa ehdottomasti varata junan oikealta puolelta.

Vaikka matka saappaan kärjestä sen korkoon kesti suunnitellun 6 h 35 minuutin sijasta tunnin enemmän, kului se yllättävän nopeasti pelaillen taas kerran Scrabblea, katsoen väliin jääneitä tv-sarjoja netistä, ihaillen maisemia ja nauttien omista eväistä, jotka kannattaa ehdottomasti varata mukaan. Näissä Intercity junissa ei ole ravintolavaunua eikä kiertävää myyntikärryä. Tässä kohtaa myös huomasi, miten tarpeellinen oli oma taskuwifi ja lisäakku. Ainoana miinuksena oli hitaalla käynyt ilmastointi, joka aina ajoittain nosti sisälämpötilaa hikilukemiin. Lipun hinta oli 15,80 €.

Lähestyttäessä määränpäätä iski pienoinen paniikki. Apua! Mihin olimmekaan menossa?

Ympäristö rupesi näyttäytymään enemmän ympäristökatast- rofilta, kuin historiallisesti merkittävältä kaupungilta.

Jalostamon savupiiput, konttinosturit ja savu Euroopan suurimmalta terästehtaalta Ilvalta ei juuri siinä kohdassa luvannut paljon.

Taranto jää ehkä hieman syrjäiseksi paikaksi matkustelun maailmankartalla, eikä paikan maine rikollisena kaupunkina edesauta tässä.

Jos totta puhutaan, niin vanha linnoitus ja tuhansien vuosien historia eivät oikein onnistu tekemään Tarantosta kiehtovaa matkakohdetta.

Tarantossa on valtava kaupallinen ja sotilaallinen satama, joka tekee siitä yhden Italian tärkeimmistä kaupungeista. Satamakaupunki sijaitsee kahden meren välisellä niemimaalla. Satamat isoine laivoineen myös hallitsevat kaupungin merinäköalaa.

Kaupunki elää merestä ja sen voi hyvin allekirjoittaa, kun vierailee Mercato del pesce kalatorilla, joka aukeaa aamusta klo 7.30.

Taranton kaupunkilomal- la ei ole todellakaan vaikea löytää hyvää ruokapaikkaa, sillä merenrantasijainnin vuoksi lähes joka ravintolassa on tarjolla pyyntituoretta kalaa. Söimme illallisen hotellin lähellä olevassa ravintolassa, jota meille suositeltiin ja hyvää oli, parasta koko Italian matkan aikana.

Taranton Vanha kaupunki on rakennettu pienelle saarelle, jonne kulkee kaksi siltaa. Juna-asema sijaitsee lähellä Vanhaa kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Lähellä on myös iso rahtisatama.

Itselleni kaupungin kiehtovuutta ja odotusarvoa lisäsi se, että Taranto oli muinaisen Magna Grecian pääkaupunki.

Kun antiikin aikaisista paikoista puhutaan, ei niihin voi olla liittämättä erilaisia taruja. Niinpä tarun mukaan Taranton kaupungin perusti aikoinaan roomalaisten merenjumalan Poseidonin poika. Oikeasti Taranto sai alkunsa kreikkalaisena siirtokuntana 706 eKr, kunnes roomalaiset valloittivat sen. Sen jälkeen Taranto on ollut spartalaisten, normannien, espanjalaisten ja saraseenien miehittäminä, jotka kaikki ovat jättäneet jälkensä kaupunkiin.

Borgo Antico on Taranton historiallinen Vanha kaupunki, ja se sijaitsee pienellä saarella mantereiden kielekkeiden välissä.

Suurin osa kaupungin historiallisista maamerkeistä sijaitsee täällä.

Ponte Girevolem kääntösilta yhdistää saaren mantereeseen. Erityisen komea silta on, kun se aukeaa sovittuina ajankohtina.

Yksi Taranton ja itse asiassa koko Italian vanhimmista ja mahtavimmista nähtävyyksistä on 1400-luvulla rakennettu Borgo Anticon saarella sijaitseva Castello di Taranton linna, jota kutsutaan myös Castel Sant’Angeloksi sotilaslinnoitukseksi. Se sijaitsee kaupunkia ympäröivän lahden sisäänkäynnillä.

Yksi linnan vetovoimaisimmista paikoista on Pyhän Leonardon kappeli, joka sijaitsee linnan muurien sisällä ja erottuu harmaiden seinien joukosta kauniilla koristeillaan. Linna on avoinna aamu yhdeksästä yömyöhään ja siellä on mahdollista osallistua ilmaisille opastetuille kierroksille vuoden jokaisena päivänä.

Linnaa vastapäätä seisoo kaksi 500-luvulta eKr  olevaa pylvästä.

Pylväät ovat peräisin paikalla aikoinaan sijainneesta Tempio di Poseidonista.

Aikoinaan varmaankin upeasta temppelistä on jäljellä pylväiden lisäksi vain kasa kiviä. Paljon tarvitaan mielikuvitusta näkemään temppeli aikansa loistokkuudessa.

1000-luvulla rakennettu San Cataldolle katedraalin yksi kappeleista on melkoisen hieno.

Muuten kirkko on sisältä melko vaatimaton.

Kirkon etupuolella on useita marmoripatsaita ja koristeellisia yksityiskohtia.

Oviaukon yläpuolella näkyy Taranton vaakuna.

Katedraalin sisällä on bysanttilaisia vaikutteita, jotka näkyvät parhaiten alkuperäisissä mosaiikkilattialaatoissa.

Taranton katedraali on omistettu San Cataldolle, irlantilaiselle munkille, joka asui ja haudattiin sinne 700-luvulla.

Sivukappelissa on nähtävänä monenlaisia pyhäinjäännöksiä.

Avoinna katedraali on klo 8.30-12.45 ja 16.30-19.30.

Katedraaliin ei peritä sisäänpääsy- maksua.

Museo Ipogeo Spartano di Taranto olisi ollut must paikka, mutta tällä hetkellä museon on tilapäisesti suljettu. Harmi, sillä se olisi ollut jo ihan spartalaisten legendaarisuuden vuoksi varmasti mainio vierailupaikka. Muinaisina aikoina spartalaisilla oli siirtokunta nykyisen Taranton alueella. Osa tästä historiasta ja menneestä aikakaudesta on edelleen nähtävissä maanalaisessa Sparta museossa.

Melko vaatimattoman näköisessä rakennuksessa, sivukadulla sijaitseva Museo Nazionale Archeologico on käymisen arvoinen ja yksi maineikkaim- mista arkeologisista museoista Italiassa.

Siellä on nähtävissä Taranton historiaa aina kreikkalaisroomalaiselta ajalta alkaen. Esillä oli arkisia esineitä, kuin myös upeita antiikinajan koruja. Museon kokoelma suorastaan hämmästyttää ja yllättää.  Museo on avoinna päivittäin klo 8.30-17.30  ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €.

Mainio paikka olisi ollut vierailla Cheradin saarilla Taranton lahdella.

Isola di San Pietro on suurin kahdesta jäljellä olevasta saaresta.

Pieneen saaristoon aikoinaan kuulunut San Nicolicchio joutui väistymään rahtisataman tieltä. Paikkoihin pääsee yhdyslautalla, jonka hinta olisi ollut 15 € henkilöltä. Jos ei jää saarille viettämään rantapäivää kestää edestakainen matka reilun kaksi tuntia. Arvioimme aavalla merellä kulkevan lautan ja kohdepaikan kiinnostavuuden aikasyöpöksi ja skippasimme tämän retken.

Monumento al Marinaio muistomerkki on omistettu italialaisen laivaston rohkeille merimiehille, jotka taistelivat brittiläistä laivastoa vastaan toisen maailmansodan aikana.

Seitsemän metrinen muistomerkki kuvaa kahta merimiestä, jotka tervehtivät mereltä tulevia aluksia. Taideteos on yksi kaupungin tärkeimmistä ikoneista.

Komea tai ei, niin kuvattavahan se oli tämäkin Benito Mussolin käyttöön vihkimä Palazzo del Governoeli eli Rotonda Marinai d’Italia.

Nykyisin kaupungin hallintorakennuk- sena toimiva rakennus sijaitsee suurella puoliympyrän muotoisella aukiolla, minne se rakennettiin tuhoutuneen Politeama Alhambran teatterin raunioille. Rakennuksessa on nähtävissä Roomalaisen castrumin mahtavat muodot sekä fasistiselle arkkitehtuurille tyypillinen suuruudenhullu propaganda.

San Domenico Maggiore kirkko vanhassa kaupungissa on vaatimaton sisältä, mutta etenkin iltavalaistuksessa se näyttää oikein hienolta ja mielenkiintoiselta.

Parrocchia Maria Santissima del Monte Carmelo kirkko on yksi kaupungin tärkeimmistä kirkoista.

Kirkko on avoinna päivisin klo 8–12, 16.30–19.30. Kirkko on 1500-luvulta peräisin olevan muinaisen karmeliitta seurakunnan kotipaikka ja se on tärkeä osa kaupungin pääsiäisviikon kansanperinnettä kulkueineen ja asuineen.

Concattedrale di Gran Madre di Dio kirkko onkin sitten jo uudempaa tuotantoa. Kirkon moderni ulkomuoto on kuvauksellinen, vaikka pelkistetty moderni sisus ei luo vanhojen ja kullattujen aarreaittojen kaltaista ”wau” efektiä.

Kuumana päivänä kannattaa poiketa Villa Peripaton puutarhaan, joka on kaupungin vihreä sydän ja lumoava viheralue.

Puisto sijaitsee kaupungin laidalla.

Kauhistusta ajoittain aiheuttanut liikenne sai tällä kertaa hymyn suupieleen.

Taitava Vespakuski oli kehittänyt kuljetuspalvelun aatelin.

Ei selässä olevaa folioon pakattua tarjoiltavaa, vaan oikeat expressokupit vasta valmistetulla kahvilla ja leivokset tuoreena tarjottimella. Siinä oli taitoa ja tasapainoa kun kuski lähti työtehtävälle.

Vaikka Tarantossa ei ollut paljoa katsottavaa kului päivä mukavasti haahuillen  ympäriinsä. Erityisen kiva oli seurata satamasta lähtevien ja sinne tulevien kalastajien touhua.

Vaikka Taranto yleisilmeel- tään olikin melko ränsistynyt ja likainen oli käynti siellä ihan ok.

Seuraavana aamuna  kassit kantoon ja kohti Taranton uutta juna-asemaa. Matka jatkui kohti Lecceä.