Rauma
Eipä ole kymmeniin vuosiin tullut Raumalla käytyä.
Pitsinnypläyksestä kuulussa kaupungissa sijaitsee kaksi Suomen seitsemästä UNESCOn suojelemasta maailmanperintö- kohteesta. Vanhan Rauman idyllinen puukaupunki on toinen niistä.
Vanha Rauma on Rauman sydän. Sen koristeelliset puutalot ja idylliset pienet kujat ovatkin kaunista katsottavaa. Ei siis ihme, että tämä on listattu yhdeksi Suomen parhaimmista nähtävyyksistä.
Toisin kuin monessa muussa puutalokaupungissa, kadut olivat melko leveitä ja niille sai myös parkkeerata auton. Auto kannattaa kuitenkin jättää opastetuille parkkialueille ja parhaiten Vanhaan Raumaan tutustuukin kävellen. Raumalla pysäköinti on ilmaista kaikkialla.
Rauman toinen Unescon maailmanperintökohde on hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Sammallahdenmäki.
Paikassa on pronssikaudelta peräisin oleva hautaröykkiöalue, johon voi tutustua kulkemalla puolentoista kilometrin pituisen reitin.
Sammallahdenmäen polku on melko kivikkoinen ja juurakkoinen, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille.
Polku hautoineen on melko huonosti opastettu, joten kartta on hyvä olla olemassa. Emme kiertäneet koko lenkkiä, vaan menimme vain vähän matkaa ja käännyimme takaisin.
Vanhaan Raumaan on saatavilla useita erilaisia mobiilisovellus- oppaita. Kannattaa ladata sellainen, jos haluaa saada kaiken irti paikan historiasta ja tarinoista.
Vanhan Rauman opastettuja kävelykierroksia on myös tarjolla keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.
Kapeat ja mutkittelevat kadut, pienet putiikit ja hyvin hoidetut puurakennukset saavat turistin viihtymään täällä. Paikalla olikin paljon ihmisiä.
Raumaan voi myös tutustua Kake-kaupunkijunalla, joka nyt kesän 2020 poikkeusolojen vuoksi ei ollut käytössä. 50 minuutin kaupunkikierros kuljettaa matkaajan tärkeimmille nähtävyyksille 5 €/ aikuinen ja 4 €/ lapsi.
Poiketa kannattaa Pyhän Ristin kirkkoon, jonka värikkäät seinämaalaukset poikkeavat melkoisesti meille tutuista koruttomista luterilaiskirkoista.
Kordelinin kappeli on myös tutustumisen arvoinen. Jugendtyylinen hautakappeli sijaitsee Rauman vanhalla hautausmaalla.
Vanhan kaupungin Wälmlä talon piharakennukset kätkevät sisäänsä omistajien ylläpitämän ilmaisen kotiseutumuseon, jossa riittää katseltavaa ja kuunneltavaa.
Monissa Vanhan Rauman ravintoloissa ja kahviloissa on sisäpihaterassi, jonka olemassaoloa ei välttämättä heti huomaa.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla avautuu iltatorit, joita järjestetään tiistaisin ja torstaisin kello 16-20. Kirppis- ja torimyyjien lisäksi iltatorilla on erilaista ohjelmaa. Harmillisesti matkamme oli ennen juhannusta, joten iltatori jäi meiltä kokematta.
Rauman vesitornin huipulle pääsee ihailemaan maisemia ja siellä toimii hyvätasoinen ravintola. Vesitornista voi ihailla Rauman edustan vesialuetta.
Jos lomalaisella ei ole kiire, mainio paikka vierailla on Raumanmerellä sijaitsevat matkailusaaret. Saarille on kesäaikaan päivittäinen yhteys Rauman Saaristokuljetuksen ja Airisto Linen vesibusseilla.
Raumalle suunnistavan matkailijan kuulemma kannattaa tutustua ainakin Kuuskajaskarin linnakesaareen, Reksaareen sekä Kylmäpihlajan majakkasaareen, jonka majakan huipulta avautuvat upeat näköalat. Aikataulu näiden saarten kartoittamiseen ei tällä kerralla meiltä onnistunut.
Poroholmassa on Rauman oma Löyly eli Löylymestari. Kaikkien yhteinen rantasauna suurine terasseineen.
Saunasta pääsee 8 euron hinnalla/ aikuiset ja 3,50 €/lapset pulahtamaan mereen sekä kylpemään poreammeeseen tai paljuun.
Talvisin paikassa on avantouinti mahdollisuus.
Rauma on vilkas kesäkaupunki, jossa on normaalisti Pitsiviikon lisäksi on festareita, erilaisia musiikkijuhlia ja muita tapahtumia. Rauma myös vaikutti oikein kivalta kaupungilta.
Pori
Matka jatkui kohti Poria. Porissa olemme jokusen kerran käyneet aika lähiaikoinakin, miksi kaupunki ohitettiin aika lailla vauhdikkaasti.
Kirjurinluoto – Porin keskuspuisto, joka tunnetaan parhaiten Porin Jazzin kesäisenä suurtapahtuma- paikkana, oli tällä kertaa kovin hiljainen.
Hiljainen oli Porin kesäkin. Vilkkaaksi suunniteltu tapahtumakalenteri oli täynnä peruutuksia.
Pori itsessään ei ole kovin mielenkiintoinen kaupunki, eikä siellä ole paljon nähtävää. Porin ympäristössä kylläkin on nähtävää.
Kivi-Porin 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetut kivitalot ovat kiva poikkeus. Kuten esimerkiksi kuvauksellinen raatihuone ja Cygnaeuksen koulu, jonka edessä on Cedercreutzin kuuluisa äestäjä patsas.
Mielenkiitoisen näköinen on myös vanha puuvilla tehdas, jossa nykyisin toimii kauppakeskus Puuvilla.
Myös Ahlaisen kaunis puutaloista koostuva merenrantakylä, ja sen vanha puukirkko ovat ihan kauniita paikkoja.
Tarjolla olisi ollut risteilyjä saaristoon ja Pohjoismaiden suurimmalle jokisuistoalueelle Kokemäenjoella.
Tänä kesänä erilaisia lähietäisyydellä olevia kohtaamisia ja oleskeluja kuitenkin halusi varoa ja niin jäi nämäkin tekemättä. Käymättä kävi myöskin Reposaari.
Käppärän hautausmaalla sijaitsevassa Juséliuksen mausoleumissa kannattaa käydä.
Mausoleumin alkuperäiset freskot on maalannut Akseli Gallén-Kallela. Mauseoelumi on varmaankin yksi maamme kauneimmista ja sen historiakin on melkoisen mielenkiintoinen.
Porista lähdettyämme poikkesimme Noormarkussa sijaitsevaan Ahlströmin ruukkialueelle, joka on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista!
Yyteri ja sen kuulut hiekkarannat ohitettiin vauhdilla, sillä suuntana oli Kristiinankaupunki.
Kristiinankaupunki
Tämä kaupunki oli minulle entuudestaan täysin tuntematon. Historian pakollisesta oppimäärästä tiesin sen perustetun edistämään Pohjanlahden kaupankäyntiä – tervan ja puutavaran vientiä suurilla purjelaivoilla maailmalle ja nimetyn maatamme tuolloin hallinneen Ruotsin kuningattaren mukaan.
Sitä en tiennyt, että Kristiinankaupunki on Suomen puutalokaupungeista harvoja, joka ei ole koskaan palanut. 
Kaupunki onkin melkein kokonaan rakennettu puutaloista. Puutaloja on monelta eri vuosisadalta ja kymmeneltä.
Kieli vahvistui jälleen ruotsiksi.
Kristiinankaupungin kuvaa hallitsee valkoinen raatihuoneen rakennus kellotorneineen. Raatihuoneen kellotorni näkyy jo kaukaa kaupunkiin saapuvalle.
Lisäksi kaupunkiin saapuvat näkevät Myllykallion komean tuulimyllyn osana kaupungin siluettia.
Aikoinaan myllyillä jauhettiin viljaa alueen suuresta sadosta ja niitä oli enemmän, nyt jäljellä on vain tuo yksi.
Kristiinankaupunki on todella pieni kaupunki, jonka kiertää hetkessä läpi.
Puutalojen Vanha kaupunki ei poikkea monesta muusta rannikkokaupungin vastaavasta.
Upeita yksityiskohtia kaupungista kuitenkin löytyy. Ruotsin vallan aikaan kaupunkiin tulevilta kauppiailta perittiin pieni tullimaksu ja näistä ajoista on jäljellä vielä tullitupia ihailtavaksi.
Puinen, punainen ja hyvinkin tyypillinen rannikon kirkko – Ulrika Eleonora –kirkko on hieman erilainen ja siksi ihan mielenkiintoinen käyntikohde.